Cissukupuolisen heteromiehen kuvitelma etuoikeuksistaan

 Totaalikieltäytyjä Visa Savolainen kirjoittaa otsikolla Nettivihan feministiset ulottuvuudet:

Nettivihaa kohtaavat toki toimijat ympäri poliittista kenttää, mutta tuskin on sattumaa, että korkeimpaan vihamuuriin törmäävat maahanmuutosta ja feminismistä puhuvat naiset. 

Saadun nettivihan määrään ja laatuun vaikuttaa keskeisesti yksilön etuoikeudet ja yhteiskunnallinen asema. 

Naiset, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sekä maahanmuuttajat saavat huomattavasti enemmän ja törkeämpiä vihaviestejä kuin etuoikeutetut valkoihoiset cissukupuoliset heteromiehet. 

Tämän faktan valossa onkin hyytävää, että etuoikeuksistani huolimatta olen saanut jo uupumiseen asti vihapuhetta osakseni. 

Tämä kertoo jotain siitä vihan ja vaientamisen kulttuurista, jota yhteen tai useampaan marginalisoituun ryhmään kuuluvat saavat osakseen.

Visan logiikka on koomisuudessaan huomiota herättävä.

Visa on joutunut kotiarestiin, koska hän on mies. Siitä huolimatta on hän on syönyt ruotoineen feministien väitteen miesten etuoikeuksista. Visa ei ymmärrä omaa alisteista asemaansa.

Saadun nettivihan määrään ja laatuun vaikuttaa keskeisesti yksilön etuoikeudet ja yhteiskunnallinen asema.

Pääsääntöisesti asia on juuri noin. Mitä arvokkaampi henkilö on, sitä enemmän hän saa vihapostia. Esimerkiksi julkkikset ja naiset saavat paljon enemmän vihapostia kuin tavallinen matti meikäläinen.

Jos matti meikäläinen esittää outoja mielipiteitä, ketään ei kiinnosta - hyvässä tai pahassa.

Tämän faktan valossa onkin hyytävää, että etuoikeuksistani huolimatta olen saanut jo uupumiseen asti vihapuhetta osakseni. 

Tavallinen mies saa parhaiten vihapalautetta luopumalla miehisyyden normien noudattamisesta, kuten naisten, lasten tai isänmaan puolustamisesta. Ihan kuten Visa on tehnyt.

Naiset, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvat sekä maahanmuuttajat saavat huomattavasti enemmän ja törkeämpiä vihaviestejä kuin etuoikeutetut valkoihoiset cissukupuoliset heteromiehet. 

Visa mielestä Teemu Selänne ei saanut paljoakaan vihaista palautetta mielipiteidensä ilmaisemisesta, koska Teemu on etuoikeutetuista etuoikeutetuin. 

Visan mielestä valkoihoiset cissukupuoliset heteromiehet ovat suojattuja vihapuheelta "etuoikeutensa" takia.

Visa ei ymmärrä, että Teemu Selänteellä on hyvin vähän sanavapautta, koska Teemu ei kuulu mihinkään uhriryhmään, joille suodaan oikeus ilmaista mielipiteensä vapaammin. Teemulla on ainoastaan oikeus ylläpitää maitomiehen kilttiä imagoaan olematta mitään mieltä politiikasta.

Elämme matriarkaatissa, emme patriarkaatissa

Patriarkaatti tarkoittaa miesjohtoista yhteiskuntamallia, jossa sananmukaisesti vallitsee isänvalta.

Patriarkaattiteoria on feministien lempilapsi, mutta jopa viimeaikaiset feministien kirjoitukset todistavat väkevästi teoriaa vastaan.

Feministien mukaan vaimo kantaa perheen organisaatiovastuun ja "metatyöt". Feministit eivät näytä ymmärtävän, että organisaatiovastuu tarkoittaa samaa kuin valta parisuhteessa.

Heikki Soini kirjoittaa:

Annan vaimoni päättää suuren osan perheemme asioista, koska ajattelen pääseväni näin itse helpommalla ja voin siten keskittyä asioihin, jotka koen tärkeämmäksi.

Heikki kuvaa tyypillistä tilannetta suurimmassa osassa parisuhteita. Kyseessä on matriarkaatti, jossa valta on naisella.

Anna Paju kirjoittaa otsikolla Kun tasa-arvo tuntuu syrjinnältä.

Vaarasen mukaan miehiä väheksytään ”liitoissa ja sinkkuelämässä”.

Nainen muuttuu parisuhteessa hänen mielestään kenraaliksi, ja mies tämän apuriksi.

Tuota noin. Jos nyt puhumme oikeustoimikelpoisista aikuisista, niin parisuhteesta on kaksi vastuussa. Miehellä on vastuu omasta käytöksestään siinä missä naisellakin.

Etenkään lapsiperheen arki ei pyöri, ellei sen näkyvän tiskikoneen täyttämisen, pukemisen, ruoan laittamisen, pyykin lajittelun, pesemisen, ripustamisen ja kaappiin viikkaamisen, nenän niistämisen ja lelujen lattialta korjaamisen lisäksi tehdä paljon näkymätöntä kotityötä.

Organisointia, suunnittelua ja ennakointia.

Pajunkin päättelystä huokuu matrirkaatin tunnustaminen vallitsevaksi asiantilaksi.

YLE X lainaa Feministien vuoron kirjoitusta:

Feministien vuorossa tutkijat ovat listanneet tutkimuksia, joiden mukaan vastuu kotitöistä jakautuu edelleen epätasa-arvoisesti sukupuolten kesken. Ongelmana eivät kuitenkaan ole pelkästään kotityöt, koska naisille yleensä sälytetään parisuhteessa myös kotitöiden organisointi ja vastuu siitä, että hommat tulevat tehdyksi – niin kutsuttu metatyö.

"Usein puhutaan naisten nalkuttamisesta. Silloin asia kehystetään vähän niin, että naiset tässä nalkuttaa ikään kuin ei olisi mitään syytä."

– Tiina Sihto

Tilanteen saattamiseksi tasapainoon ei siis riitä, että miehet tekevät yhtä paljon kotitöitä kuin naiset. Miesten pitäisi myös osallistua metatyöhön. Muuten toinen on työnjohtaja ja toinen työntekijä.

Nalkuttaminen on eräs vallankäytön muoto, jolla kodin matriarkaattia pidetään yllä.

Feministien vuoro yrittää väittää, että valta sälytetään väkisin naisille, ihan kuin naiset eivät voisi antaa vapaaehtoisesti vaastuuta miehelle.

Tarja Hurme kirjoittaa otsikolla Nainen on kodin työnjohtaja – menikö mieheltä ääni?

Nainen johtaa vauhdilla kotityömaata, koska osaa pitää monta palloa ilmassa yhtä aikaa. Miehen mielipidettä ei välttämättä tarvita.Tunnustan, että näin kävi ruuhkavuosinani. Naisvalitukseenkin olen langennut.

”Kun nainen työpäivän jälkeen astuu sekaiseen eteiseen, hän saattaa äityä nalkuttamaan huomaamatta, että muu huusholli on kunnossa, ruoka odottamassa, tiskikone tyhjennetty. Hän keskittyy siis siihen, mikä on huonosti, ei siihen mikä on hyvin.” Näin vastasi kysymykseeni arvostuksesta nelikymppinen mies työpaikkalounaalla. Kolmikymppinen ja viisvitonen täydensivät: ”Eivät kotityöt harmita, mutta se, että nainen aikatauluttaa ne usein perustelemattomasti. Kaikki on tehtävä ”nyt”, vaikka juuri olisi lätkämatsi alkamassa.”

Tarja myöntää sortuneensa matriarkaatin ylläpitoon.

Yhteenveto

Heli Vaarasen kirjoituksesta kimmonneet vastineet osoittavat kaikki samaan suuntaan: naiset käyttävät valtaa perheessä.

Feministit yrittävät vastineissan kääntää matriarkaatin miesten syyksi: miesten pitäisi väkisin ottaa puolet vallasta naisilta. Feministit eivät tietenkään käske naisia luopumaan vallastaan.

Heikki Soini sanoo kuitenkin viisaat sanat: "Annan vaimoni päättää suuren osan perheemme asioista, koska ajattelen pääseväni näin itse helpommalla". Heikki on oikeassa: naisvalituksen kanssa ei voi eikä kannata kilpailla.

Mikä on naisten ahdistelun perussyy?

Hesarin mielipideosastolla kysytään: Miksi miehet ahdistelevat?

Ahdisteluun on olemassa kaksi perustavanlaatuista syytä.

1. Biologinen seksuaalinen halu naisia kohtaan.
2. Suuri naisten seksuaalisuuden tarjonnan vaje.

Jos seksuaalista halua naisia kohtaan ei olisi olemassa, miehillä ja naisille ei olisi juurikaan motiivia olla tekemisissä toistensa kanssa.

Luonnossa seksuaalinen ahdistelu on normi, ei poikkeus. Kun uroskoira näkee nartun, uroskoira lähtee haitelemaan nartun pyllyä - lupaa kysymättä. 

Jos naisten tarjoamaa seksiä olisi tarjolla yllin kyllin, miehet olisivat harrastamassa seksiä, eivätkä suinkaan vonkaamassa sitä naisilta.

Elämässä kysymys on pohjimmiltaan selviämisestä ja lisääntymisestä

Tehokkaammin lisääntyvän miehen geenit leviävät eteenpäin.

Mitä kovemmin mies jaksaa vongata naisia normeista ja laeista piittaamatta, sitä tehokkaampaa on hänen lisääntymisnsä. Lähi-idän miehet ovat tuossa suhteessa ylivertaisia suomalaiseen nössömieheen verrattuna.

Kaikissa kulttuureissa osa miehistä näyttää ajattelevan, että naisten ahdistelu on ok. Muutenhan sitä ei tapahtuisi.

Minnan logiikka on virheellinen. Miesten halu naisten seksuaalisuutta kohtaan on pohjimmiltaan niin voimakas, että sitä yritetään toteuttaa laeista ja normeista piittaamatta.

Vai täytyykö vain alistua ja todeta, että näin on ja tulee jossain määrin aina olemaan?

Näin tulee aina olemaan, koska elämässä on kyse lisääntymisestä, eikä siitä, mikä on "OK".

Miten ahdistelua voidaan vähentää?

 Ahdistelun vähentämiseksi on monia konsteja:

1. Miesten sosiaalistaminen.
2. Naisten seksuaalisten tuntomerkkien peittäminen.
3. Miesten ja naisten eristäminen toisistaan.
4. Miesten halujen vähentäminen kemiallisesti.
5. Naislukumäärän lisääminen
6. Pornon ja muiden seksin korvikkeiden lisääminen.
7. Poliisivalvonnan lisääminen.

Kaikkia yllämainittuja konsteja on käytetty naisten ahdistelun vähentämiseen - enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti. Mikään niistä ei ole poistanut ahdistelua.

Feministit hyväksyvät vain miehiin kohdistelut toimet ahdistelun vähentämiseksi.

Ahdistelu Suomessa tulee lisääntymään voimakkaasti tulevaisuudessa

Ahdistelu Suomessa on ollut menneinä vuosikymmeninä luultavasti lähellä sitä minimiään, johon on ylipäätään mahdollista päästä liberaalissa yhteiskunnassa.

Ahdistelu tulee lisääntymään kahdesta syytä

1. Suomeen virtaa pakolaismiehiä, joita ei ole sosiaalistettu välttämään naisten ahdistelua.
2. Suomen lukumääräsuhde on muuttumassa voimakkaan miesvoittoiseksi.

Miehen sosiaalistaminen ahdistelemattomaksi on vuosia kestävä projekti, joka pitää aloittaa jo nuorella iällä. Vanha koira ei opi uusia temppuja, eikä pakolaismiehestä voi kouluttaa alistuvaa nössömiestä.

Mitä enemmän populaatiossa on miehiä suhteessa naisiin, sitä enemmän yhteiskunnassa tapahtuu ahdistelua.

Saara Särmä töräyttää jälleen

Lisää ihqua feminismiä luvassa vuodelle 2017, ihan kuin feministiseminaareja ei olisi tarpeeksi jo nyt.

Saara särmä töräyttää Kansan uutisissa otsikolla Radikaalia feminismiä.

Radikaalifeministejä syytetään miesvihasta, eikä aina edes syyttä. Alkuperäistekstejä lukiessa paljastuu liikkeen olleen jo omana aikanaan myös paljon muuta. Erilaisten kokoomateosten sivuilta tulee eteen valtava määrä itseironiaa ja viiltävää hauskuutta.

Olen lukenut kilometkin korkuisen pinon feminististä kirjallisuutta, enkä ole löytänyt huumoria mistään. Ilmeisesti kyse on ns. "naishuumorista", jossa nainen sanoo lauseen kuten "Unohdin käsilaukun kotiin" ja siskot nauravat kippurassa naisemme "hassulle" letkautukselle.

• Radikaalia hauskuus on silloin kun se kirvoittaa vapauttavan naurun. Tällainen hauskuus paljastaa vallan paikkoja, joihin olemme arjessa niin turtuneita, että emme niitä näe. Miespaneelit (pelkästään miehistä koostuvat asiantuntijapaneelit) ovat hyvä esimerkki tästä: ilmiö, joka on ollut jokaisen havaittavissa ja josta pienet piirit ovat kriittisesti keskustelleet. Tarvittiin kuitenkin humoristinen väliintulo, ennen kuin asia sai laajaa huomiota.

Miespaneelitko ovat hauskoja? Sallikaa minun nauraa.

Saara Särmän väitöskirja oli täynnä kirkkoveneitä. Se on Saaran käsitys hauskuudesta.

Minulle feminismi on ennen kaikkea vapauden aate. Se tarkoittaa vapautta olla juuri sellainen kuin on sukupuolesta riippumatta.

Nyt minuakin naurattaa. Mikään aate ei korosta sukupuolen merkitystä yhtä innokkaasti kuin feminismi.

Feministinä pyrin muuttamaan yhteiskuntaa ja kulttuuria sallivampaan suuntaan niin, että vapaus tulisi mahdolliseksi ihan kaikille. 

Miespaneeli kampanja on saanut aikaan reaktion, jossa paneelien järjestäjät yrittävät kuumeisesti saada paneeleihin kiintiönaisia, vaikka naisasiantuntijoita tai keskusteluun halukkaita naisia ei löydy mistään. Mitä sallivuutta siinä on?

Paksuin tuuba tulee tässä

Radikaaleinta on pitää naisista. Tämä pätee on sitten itse mitä sukupuolta hyvänsä. Se, että aidosti pitää naisista on uskomattoman vaikeaa, eikä tapahdu mitenkään automaattisesti. Seksistinen kulttuuri pommittaa meitä kaikkia naisvihalla jatkuvasti. Naisvihan ja seksismin vastapainoksi ei riitä, että ei vihaa naisia. Miehistä pitäminen on helppoa, jokaisen miesyksilön kohdalla voi tehdä valinnan, tykkääkö tästä kyseisestä yksilöstä vai ei. Naisen kohdalla asia ei ole niin suoraviivaista. Seksismi ja naisviha vaikeuttavat kykyämme arvioida tilannetta yksilöllisesti, koska etenkin monet naisiin liitetyt ominaisuudet arvotetaan kulttuurisesti alempiarvoiseksi.

Miksi 90 % syrjäytyneistä ja kodittomista on miehiä. Siksi, että miehistä ei välitä eikä pidä juuri kukaan.

Onko Saara huomioinut, kuinka paljon enemmän tykkäyksiä naiset saavat sosiaalisessa mediassa kuin miehet?

Tuore tutkimus kertoo, että Linkedin naisprofiileista pidetään paljon miesprofiileja enemmän.

Aito naisista pitäminen on sitä, että kunnioittaa naisia, kuuntelee naisten kokemuksia ja näkemyksiä ja uskoo siihen, että nainen voi todellakin olla oman kokemuksensa paras asiantuntija. Monet meistä kyllä rakastavat itselleen läheisiä naisia, äitejä, tyttäriä ja ystävättäriä, mutta eivät kuitenkaan pysty vilpittömästi pitämään naisista.

"Naisten kunnioittaminen" eräs naisille kuuluvista etuoikeuksista, josta miehet voivat vain haaveilla. Juuri kukaan ei edes kehtaa puhuamiesten kunnioittamisesta, koska siitä saa päällee ämpärillisen sontaa.

Kukaan ei kunnioita minua miehisyyteni takia, mitä nyt naiset pitävät yleensä "kunnioittavan" etäisyyden ja "kunnioittavan" välttelyn katsekontaktiin.

1. Kun nyt vuodenvaihde näyttäytyy meille luontevana tilanteena pyrkiä kohti uutta ja parempaa minuutta, kehtaankin esittää haasteen empatian lisäämiseksi, että ei vain jokainen itse, vaan maailma paranisi.
2. Itse olen jo vuosia sitten kyllästynyt lukemaan länsimaisen valkoisen heteromiehen angsteista kertovaa kirjallisuutta, jota maailmankirjallisuuden kaanon on pullollaan. Olenkin siis lukenut pääasiassa naisten ja ei-länsimaisten miesten kirjoittamaa kirjallisuutta jo toistakymmentä vuotta.  

Saara näytti "hienon" esimerkin empatiastaan valkoisia heteromiehiä kohtaan...

Lue laajasti ja lue ajan kanssa. Lue naisten, rodullistettujen, ja/tai ei-länsimaalaisten kirjailijoiden teoksia.

No, en varmasti lue.

Naiset vetivät herneet Vaarasen viisauksista

Heli Vaaranen töräyttää otsikolla Parisuhteissa mies ei päätä juuri mistään, sanoo asiantuntija – ”Tasa-arvoisesta suhteesta on ajauduttu hyvin kauas”.

Oikeassahan Vaaranen on - senhän näkee jo sokea piikakin.

Naiset eivät ota kritiikkiä vallankäytöstään innostuneesti vastaan. Minä jos kuka tiedän sen.

Helmi K on tyrmistynyt.

• Luin jutun myöhään illalla enkä meinannut saada turhautumiseltani unta. Perkele. Melkin kauhulla jään odottamaan kirjoituksen herättämää keskustelua.

Emmi Nuorgam kirjoittaa:

• Juttujen punainen lanka oli siis se, että koulutetut naiset vähättelevät aviomiehiään, päsmäröivät näitä ja hallitsevat parisuhteissa pelolla, johon miehillä ei ole mitään sananvaltaa. En ole aivan varma, kumpi Vaarasen maalaamista rooleista on loukkaavampi.

Arjen anarkisti kirjoittaa:

• Tällainen kirjoittelu, jos mikä, on omiaan edesauttamaan vihamielistä suhtautumista feminismiin ja tasa-arvon aatteeseen. Näkyy vaikkapa jo tuossa jomman kumman kohuartikkelin ekasta kommentista. Enkä aio tarkistaa, että kumman. Ja niinpä aion vastata siihen nyt tässä: Ei, menestyvän naisen välinpitämättömyys kumppaniaan kohtaan ei ole feminismin syytä.

LUE

Alistettu, haukuttu mies

Kolumni: Nurkkaan ajetut

Feministit ovat sotkeneet ahdistelun käsitteen

Tasa-arvovaltuutettu kirjoittaa otsikolla "Jokainen häirintätapaus on liikaa".

Mäkinen ei ota kantaa siihen, onko ahdistelu lisääntynyt aivan viime aikoina. Hänen mukaansa eri tutkimuksia yhdistelemällä voidaan sanoa, että suomalaisista naisista noin 30–40 prosenttia on kokenut seksuaalista häirintää. Aiempina vuosina tehtyjen tutkimusten mukaan häirintää koetaan yleisesti jo koulussa, ja tyttöjen lisäksi kohteina ovat pojat. Nuorille naisille häirintä ja ahdistelu ovat kaikkein yleisimpiä väkivallan muotoja.

Tasa-arvovaltuutetun mielestä on kuitenkin hyvä, että häirinnästä käydään nyt vilkasta keskustelua.

Jokainen häirintätapaus on liikaa

Feministit eivät ymmärrä, mitä eroa on häirinnällä ja HÄIRINNÄLLÄ.

Feministit ovat laajaentaneet ahdistelun ja häirinnän käsitteen koskemaan kaikkea, minkä uhri kokee häiriseväksi.

Seksistiset vitsit ovat häirintää, tyttökalenterit ahdistelua jne.

Se mikä feministeille on jatkuvaa häirintää, on useimmille ihmisille normaalia elämää, johon kuuluu myös se osa seksuaalisuudesta, joka ei ole kaikille yhtä kivaa, mutta joka ei vaaranna kenenkään vapautta.

YLEn feministinen häirinnän käsitteen sotkeminen

Norppa analysoi blogissaan ansiokkaasti YLEn antia:

Yle julkaisi sivuillaan otsikolla "Naistoimittaja houkutuslintuna Helsingin yössä" filmin ja selostuksen siitä, miten rauhassa naiset saivat olla Suomessa vuonna 1969. Jutun tarkoituksena oli ilmeisesti osoittaa, että Helsingin apulaispoliisipäällikkö on niin väärässä väittäessään, että naisten ahdistelu miesjoukon voimin on uusi ilmiö Suomessa. Filmillä näkyvät tapahtumat eivät valitettavasti vahvistaneetkaan toimittajan mielipidettä, joten hän on kirjoittanut filmin yhteyteen selostuksen, jossa vääristelee filmin sisällön mieleisekseen. Selostus on hyvä esimerkki valheellisesta propagandasta.

Lue koko analyysi Norpan blogista. 

SDP:n Satu Taavitsainen levittää valheellista feministipropagandaa

Demokraatti-lehti osallistuu valheellisen feministipropagandan levittämiseen otsikolla SDP:n Taavitsainen: ”Joka 6. minuutti Suomessa nainen joutuu avo- tai aviopuolisonsa pahoinpitelemäksi”

Taavitsainen perustaa väitteensä jo moneen kertaan falsifioituun "Usko, toivo, hakkaus" (1997) tutkimukseen.

Kirjoituksessani Kuinka väkivallan naisuhrien määrä maksimoidaan? (2010) lainataan Hannu Sepposta:

Hannu T. Sepponen kritisoi (2007, kirjassa Mies ilman tasa-arvoa) feministisesti orientoituneita väkivaltatutkimuksia keskittymisestä vain naisuhrien tutkimiseen ja pyrkimyksestä naisuhrien määrän liioittelemiseen. Sepposen mukaan Suomessa suurta huomiota saanut ”Usko, toivo ja hakkaus” -tutkimus (1998) oli metodologialtaan, perusteorialtaan ja johtopäätösten paisuttelemisessa julkisuudessa ainutlaatuinen skandaali yhteiskunnallisen tutkimuksemme historiassa. Tutkimuksen tuloksia yleistettiin niin, että joka viidennen parisuhde olisi väkivaltainen ja että vuosittain altistuisi lyömisen kaltaiselle väkivallalle 90 000 naista. Tästä Suomen Amnesty sai aiheen kampanjalleen ”250 päivittäisestä mustasta silmästä”. Tutkimuksen lähtökohtana oli naisten uhriasema ja miesten syyllisyys, eikä asetelmaa testattu millään tavalla itse tutkimuksessa. Oma lukunsa oli se, miten kritiikittömästi tutkimus otettiin vastaan mediassa. Edelleen vuonna 2007 oikeusministeri ja peruspalveluministeri toistelivat lukuja esimerkkeinä naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä. Suuret luvut saatiin käyttämällä mahdollisimman laveaa väkivallan määritelmää.

 Markku Jokisipilä kirjoitti otsikolla Usko, toivo ja bullshit jo vuonna 2008.

Eivätkö jo ajat sitten asenteelliseksi, puolueelliseksi ja metodeiltaan vääristeleväksi vuonna 1997 toteutetun "Usko, toivo, hakkaus" -kyselytutkimuksen johtopäätökset milloinkaan katoa julkisuudesta? En luule paljon liioittelevani, kun totean, että päivittäin saa lehdistä lukea ja tv:stä kuulla, että suomalaisnaisista 40 prosenttia on kokenut parisuhdeväkivaltaa joskus ja että 20 prosenttia elä parhaillaan väkivaltaisessa suhteessa. Väkivallaksi määriteltiin mm. se, että joku mies on käyttäytynyt tavalla jonka nainen eli kyselyn vastaaja "on kokenut seksuaalisesti uhkaavaksi". Aviopuolison suhteen väkivallaksi luokitellaan myös "kiinni pitäminen", "painostaminen" ja uhkailu sekä naisen kokemukset väkivallan uhasta. Näin maailmoja syleilevällä määritellyllä väkivaltaa kokeneiden prosentin olisi luullut olevan paljon korkeampikin.

Vasemmistofeministit (Halonen, Niinistö) eivät jätä kiveäkään kääntämättä, kun tarjolla on mahdollisuus todistella suomalainen mies kaikkein väkivaltaisimmaksi.

Feministien radiohiljaisuus Saksan ahdisteluista

Maailmalla huomiota herättää feministien hiljaisuus, vaikka saksalaisia naisia on ahdistelu urakalla.

Lara Prendergastin artikkeli Why are feminists refusing to discuss the Cologne sex attacks? pohtii seuraavasti :

It is the kind of story that should make headlines – and should provide ample fodder for writers who like to tackle feminist topics head on. After all, surely this is the very definition of ‘rape culture’? And if the actual attacks aren’t enough to merit a reaction, then how about the suggestion by Cologne’s female mayor that women should adopt a ‘code of conduct‘ to prevent future assault. Is that not the very definition of ‘victim blaming’?

Laran mukaan saksan tapahtumat edustavat feministien parjaamaa raiskauskulttuuria pahimmillaan, mutta feministeistä ei kuulu hiiskahdustakaan. Feministinen Guardiankin kirjoittaa vain kriketinpelaaja Chris Gaylen seksismistä, koska hän oli puhunut tuhmia naistoimittajalle.

Liam Deacon kirjoittaa otsikolla German Feminists: Forget Rapist Migrants, They’re Already Marginalised:

Muslims are “marginalised”, so their crimes must be appeased – cultural relativism in its purist form.

Feministit eivät halua syyttää jo lähtökohtaisesti alistetussa asemassa olevia muslimeita, joten he ovat mieluummin hiljaa.

Toisessa artikkelissa hän kirjoittaa otsikolla German Minister: Critics Of Cologne Migrant Rapists Are ‘At Least As Awful’ As Rapists Themselves.

The interior minister for the German state of North Rhine-Westphalia, within which Cologne is situated, has said people of a right wing persuasion discussing the mass sexual assaults on New Years Eve online are equally “awful” as the attackers and rapists.

“What happens on the right-wing platforms and in chat rooms is at least as awful as the acts of those assaulting the women,” Ralf Jaeger, a member of the left wing Social Democratic Party of Germany, told reporters this morning.

Äärioikeistolaiset keskustelupalstat ovat yhtä paha asia kuin naisten ahdistelu Saksassa, väittää Saksan SDP: edustaja.

Paul Joseph Watson kirjoittaa otsikolla Feminists Denounce “German Born Men” After Migrant Sex Attacks: Pro-refugee activists deflect blame from Muslim rapists.

Feminists responded to the mass molestation of women by foreign migrants in Cologne on New Years Eve by denouncing “German born men”.

Feministien mukaan saksalaiset miehet ovat ainakin yhtä pahoja sikoja kuin ahdistelijamuslimit.

Mörkö-lesbo treffeillä

Katselin eilen Totuuden treffit ohjelmaa, jossa kaksi henkilöä laitetaan sokkotreffeille paljastamaan itsestään totuuksia.

Tällä kertaa treffeillä oli pari lesboa, joista naisellisempi paljastuikin bi:ksi. Toinen oli - omien sanojensakin mukaan - perinteistä mörkö-tyyppiä, jonka ulkonäölliseen markkina-arvopanostukseen sisältyi nähtävästi vain suihkussa käynti, mutta ei paljon muuta.

Loppuratkaisussa mörkö sai pakit, kuten hän pelkäsi.

En ymmärrä lesbojen pariutumislogiikkaa

Ymmärrän jossain määrin homomiesten pariutumista. Homot arvostavat hoikkuutta ja ulkonäköön panostamista: siksi suurin osa homomiehistä pyrkiikin nostamaan markkina-arvoa noilla osa-alueilla.

Lesboissa tuntuu sen sijaan olevan suuri osasto stereotyyppiä mörköjä, jotka eivät panosta markkina-arvossaan mihinkään osa-alueeseen. Kunhan vain toivovat, että treffipartneri ei ole samanlainen mörkö kuin mitä itse on.

Yleensä viehättävän ihmisen pitää olla joko miehekäs tai naisellinen. Mörkö-osaston lesbot eivät ole (eivätkä edes yritä olla) kumpaakaan. Lukuisat homomiehet osaavat päteä joko naisellisuudessa tai Tom of Finland tyyppisessä äärimaskuiinisuudessa.

Jos lesbo on omasta mielestään mörkö, miksei hän laihduta tai käy salilla muokkaamassa kurveja kuntoon? Miksi mörkö-lesbo ei kehitä viehättävää persoonallisuutta?

1. Eivätkö lesbot ymmärrä markkina-arvoon panostamisen merkitystä? 
2. Ovatko he vain laiskoja nostmaan markkina-arvojaan? 
3. Onko oman ulkonäon kohentaminen kiellettyä lesbokulttuurissa? 
4. Onko monien lesbojen kauneusihanne sellainen, että he pitävät mörkö-tyyppisiä lesboja erityisen viehättävinä?
5. Eivätkö lesbot pidä kurveista?

Vanhan vitsin mukaan, kun heteronainen tapaa täydellisen miehen, hänellä on jo poikaystävä. Lesboista ei voi parhaalla tahdollakaan heittää samanlaista läppää: "Tapasin täydellisen naisen, mutta hän osoittautui lesboksi." Sellaista ei vain tapahdu.

Olen yrittänyt kysyä lesbojen parinvalintapreferensseistä tai markkina-arvojärjestyksistä, mutta lesboilta ei saa aiheesta mitään järkevää vastausta. Ilmeisesti raadollisten markkina-arvototuuksien kestokyky on heikkoa luokkaa.

Eikö lesboille ole mitään pelinaisopetusten raamattua, jossa neuvotaan, miten pariutumismenestys maksimoidaan?

Matuvyöry on hyväksi feminismin kukistamisessa

Feminismi ajaa yhteiskuntaa kohti väistämätöntä romahdusta, koska feministit pyrkivät siirtämään yhä enemmän resursseja kakkua tekeviltä miehiltä kakkua syöville naisille.

Feministit pyrkivät laajentamaan naisia suosivaa julkista sektoria yhä suuremmaksi ja suuremmaksi - ja he ovatkin onnistuneet tavoitteessaan mainiosti. Suomen valtiofeministinen julkinen sektori on eräs maailman suurimmista.

Matut ovat kuitenkin kyseenalaistaneet naisten aseman kunniakansalaisina. Yhä suurempi osa julkisen sektorin menoista on käytettävä matujen ruokkimiseen naisten etujen sijaan, koska matut ovat naisiakin arvokkaampi uhriryhmä.

Hännikäinen ja maahanmuuttokriitikot

Timo Hännikäinen on sanonut miesliikkeestä, että hän ei usko miesliikkeen menestymismahdollisuuksiin, koska miesten on mahdotonta saada sympatiaa uhriudelleen. Vaikka miesliike olisikin oikeassa monissa vaatimuksissaan, tavoite miesten tasa-arvosta on utopistinen.

Voi olla, että Hännikäinen on pessimismissään oikeassa. .

Minä sanon vastaavan väitteen maahanmuuttokriitikoista.

Maahanmuuttokriitikkojen ja nationalistien taistelu matuvyöryä vastaan on utopistinen.

Olen itse sitä mieltä, että Suomen kannattaisi ottaa pakolaisina pääasiassa aasialaisia naisia, koska he lisäisivät syntyvyyttä ja toisivat mukanaan kaivattua työpanosta suomalaisten pyllyjen pyyhkintään. Sukupuolijakauma tasoittuisi ja pariutumismarkkinat rauhoittuisivat.

Aasialaisten naisten toivominen pakolaisina on kuitenkin toivotonta, koska juuri kukaan valtaa pitävä ei lämpene ajatukselle. 

Suomen pakolaispolitiikka onkin täysin päinvastaista: maahan tulee lähes pelkästään islamtaustaisia nuoria miehiä, jotka tulevat todennäköisesti vain kuormittamaan hyvinvointivaltion rakennetta. Sukupuolijakauma muuttuu voimakkaan miesvoittoiseksi, mikä aiheuttaa epävakautta yhteiskunnassa.

Maahanmuuttokritiikki ei tule koskaan saamaan enemmistöä valtiofeministissä valtioissa, kuten Suomessa. Ainut muutoksen mahdollisuus on feminismin romahdus.

Feministit eivät kunnioita tai tarvitse suomalaisia miehiä

(Kuva)

Kautta syksyn saimme lukea feministien kirjoituksia, joiden mukaan suomalainen mies on kaiken pahan alku ja juuri.

Feministi ei opi elämän realiteetteja kuin kantapään kautta. Feministien seminaareissa eletään irti todellisuudesta ja suunnitellaan tasa-arvon valtavirtaistamisen nippeleiden yksityiskohtia näkemättä, että rahat ja suomalaisen miehen into rahoittaa feministien kakunsyönnin projektia on lopussa.

Kuka suomalainen mies edes haluaa lähteä uhraamaan henkeään sodassa feministien puolesta? Henkensä uhraamiselle pitää olla todella hyvä motiivi, eikä oman kuoleman jälkeinen feministien ja matujen orgia täytä hyvän motiivin kriteeriä.

Lisää vauhtia matuvyöryyn

Mitä enemmän matuja tulee, sitä vauhdikkaammin rahat loppuvat naistutkimukselta ja valtiofeminismiltä.

Jokainen suomalainen mies voi antaa oman panoksensa kieltäytymällä valtiofeminismin rahoittamisesta ja maanpuolustuksesta. Pudota hanskat käsistä ja marssi kohti Kelaa.

Jos matuvyöry voimistuu entisestään, minäkin saatan nähdä feminismin romahduksen omana elinaikanani.

Juuso Erno Alfa-TVn haastattelussa

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja oli Alfa-TV:n haastattelussa.

Haastattelija Harri Lindell oli harvinaisen myötämielinen ajatukselle miesten tasa-arvosta. Hän päätti ohjelman lopuksi jopa liittyä yhdistyksen jäseneksi.

Ohjelman pari katugalluppia olivat jopa koomisia osoittaessaan, että ihmiset eivät tiedä miesten tasa-arvo-ongelmista yhtään mitään, eivätkä edes ymmärrä sanan tasa-arvo merkitystä.

• Lindell: Miehet joutuvat maksamaan treffeillä ja naiset pääsevät ilmaiseksi ravintolaan... Onko tämä miesten epätasa-arvoa?

Epätasa-arvo pariutumismarkkinoilla johtuu pohjimmiltaan naisten seksuaalisuuden suuremmasta arvosta. Sen seurauksena miehet joutuvat heittämään enemmän voltteja hurmatakseen naisia kuin päinvastoin.

Toisin sanottuna miehet joutuvat maksamaan seksuaalisista suhteista enemmän kuin naiset - tavalla tai toisella .

Jos naisilta perittäisiin sama maksu ravintolaan mennessä, se eivät välttämättä parantaisi miesten asemaa, joiden kannalta on yleensä edullisempaa, että ravinteli on täynnä naisia, kuin että sisäänpääsy maksaa kaikille saman verran, mutta ravintolassa ei ole naisia.

Katugallupin nainen kääntää keskustelun pikemmin naisten epätasa-arvoon, eritoten lastenhoitoon liittyen.



Mitäpä feministiselle propagandalle altistunut kadun ihminen muuta voisi.

Harri Lindell epäonnistuu hyvien kysymystensä lupauksessa näyttävällä tavalla :-)

• Lindell: Mitä tykkäät korkokenkien kopinasta?
• Erno: Onhan se ihan kiva kesäinen ääni.
• Lindell: Olisiko se niin, että ne on yleensä aina naisia, kun rupeet ääntä seuraamaan, että sieltä tulee naispuoleinen henkilö. Se on jonkintapainen asennekysymys kuitenkin: kopina ja naiset. Ja miehillä ei sitten kopise missään, korkeintaan kilisee kassissa.

WTF? Nyt tipahdin kyllä kelkasta.

Katugallupin veteraani on ihan pihalla tasa-arvon käsitteestä, eikä hän halua naisia armeijaan.

• Haastattelija: Pitäisikö armeijan olla miehillekin vapaaehtoinen?
• Veteraani: Ei. Ei missään tapauksessa!
• Haastattelija: Miksei naisia kiväärin varteen?
• Veteraani: Kyllä se niin rajua touhua on, että itku siellä etulinjassa tulee!

Mamuraiskausten ja suomiväkivallan oleellinen ero

Mamuraiskaukset ovat tyypillisesti ns. puskaraiskauksia, joissa raiskaus tulee naiselle enemmän tai vähemmän ullatuksena.

Suomiväkivalta naisia kohtaan tapahtuu sen sijaan parisuhteen sisällä tai muunlaisessa parisuhteen muodostuksen kontekstissa - harvemmin täydellisenä ullatuksena.

Mamuraiskaukset rajoittavat naisten vapautta liikkua

Ulkona päivystävä ullatusraiskauksen uhka rajoittaa naisten ja tyttöjen liikkumisvapautta.

Mamuraiskausten mielenkiintoinen piirre feministisestä näkökulmasta katsottuna on niiden valtaulottuvuus naisten vapauden riiston näkökulmasta katsottuna. Voisi kuvitella, että feministit haluaisivat lutkamarssinsa takaisin naisten liikkumisvapauden turvaamiseksi.



Mamuraiskaukset ylläpitävät rakenteellista väkivaltaa naisia kohtaan, jota vastaan feminismin luulisi taistelevan täysin voimin.

Parinvalinta, parinvalinta, parinvalinta

Suomalaisen parisuhdeväkivallan välttäminen on lähes täysin naisen omissa käsissä. Pitää vain valita sellainen partneri, joka ei ole väkivaltainen tai joka on naista itseään heikompi.



Jostain kumman syystä naiset haluavat ehdoin tahdoin valita itselleen tunnetusti väkivaltaisen partnerin ja kun murha tapahtuu, feministit ovat sormi pystyssä julistamassa suomalaisen miehen surkeutta.

Parisuhdeväkivalta ei kuitenkaan edusta sellaista naisten vapautta rajoittavaa väkivaltaa, mitä puskaraiskaukset ovat.

Järkevällä parinvalinnalla nainen pystyy estämään joutumisensa parisuhdeväkivallan uhriksi, eikä valinta useinkaan ole edes vaikea - pelkkä vilkaisu miehen naamaan tai parisuhdehistoriaan riittää paljastamaan riskit.

Miksi feministit syyttävät suomimiehiä?

Kuten yllä osoitin, mamuraiskaukset rajoittavat naisten vapautta paljon enemmän kuin suomimiehen tekemä parisuhdevalta, jonka välttäminen on täysin naisen omissa käsissä.

Siitä huolimatta feministit syyllistävät suomimiehiä 6-0, samalla kun he vaikenevat mamujen tekemistä raiskauksista. Miksi?

1. Manumiehet ovat suominaisiakin ylempänä uhrihierarkiassa. Itseä suurempaa "uhria" on hankala syyllistää näyttämättä sydämettömältä.
2. Feministit taistelevat rahasta ja vallasta suomalaisia eliittimiehiä vastaan. Hyökkääminen vallattomia mamumiehiä kohtaan ei palvele tuota tavoitetta millään tavalla.

Lähes joka päivä uutisoidaan uusista ullatusraiskuksista, mutta feministit ovat hiirenhiljaa odottaen tilaisuutta syyllistää suomimiestä, koska suomimiehen syyllistäminen palvelee feministien valtatavoitteita.

Mamumiesten syyllistäminen nostaisi suomalaista miestä korokkeelle ja sitä feministit eivät halua missään tapauksessa, koska suomalaisen miehen huono maine on feminismin elinehto.

Naisen korkean markkina-arvon salaisuus

Vauva-palstalla keskustellaan otsikolla Minuun rakastutaan nyt, kun olen laiha – ja itse olen menettänyt uskon aitoon rakkauteen:  

Laihtuneen naisen päässä syttyy toisinaan markkina-arvovalaistumisen lamppu.

-15kg ja yhtäkkiä miehet kuolaavat perääni. Haluavat olla kanssani, sanovat että olen heidän elämänsä rakkaus. Itse olen nyt tosissaan alkanut uskoa, että mies rakastuu vain naisen ulkonäköön. Sama ihminen minä olen kuin ennenkin, en sen itsevarmempi, en sen mukavampi.

Te, jotka tuskailette sitä, että miehet aina jättää tai eivät kiinnostu. Kokeilkaapa huviksenne laihduttaa normaalipainon alarajoille ja katsotaan tilannetta uudestaan. Naurettavaa, mutta totta.

Tietoisuus markkina-arvotodellisuudesta voi olla tuskallinen.

• Ei kauheasti kiinnosta enää miesten antama huomio kun tietää mihin se aina lopulta perustuu. 
• Laihdutin 20kg ja nyt miehet tulevat juttelemaan ja pyytävät numeroani. Ennen minuun päin ei edes katsottu. Olin kuin ilmaa. Tosirakkauteen en usko minäkään, juurikin tämän kokemuksen takia.

Yle ryhtyy yhteistyöhön miesvihasivuston kanssa

YLE ryhtyy yhteistyöhön miesvihamielisen Vice-median kanssa.

Viimeisimpinä miesvihakirjoituksena esille on noussut The Year in Male Tears.


Kirjoitus “MISANDRY’S HERE TO STAY”: VICE Confirms They’re Anti-Men Scumbags huomauttaa aiheesta seuraavaa:

Sometimes you see a column so brazen that you think it must be a joke. That’s what happened to me early this morning when I was reading a recent piece from VICE titled: The Year in Male Tears. I kept thinking this must be some kind of humorous take, or a comedy routine I was just missing out on somehow. “Maybe I’m just not getting it,” I thought. However, by the time I got to the end, it was clear that this whole fucking thing was quite serious.

Ekofeminismin virheellinen maailmankuva

Vihreän Tuuman feministinumero tosiaankin pullistelee feminismiä.

Mukana on myös vihreän feminismin esittelyä.

 

Kirjoituksessa todetaan seuraavasti:

Ovatko ympäristöongelmat miesten syytä? Kysymys on provosoiva. Ekofeministinen ajattelu ei pyri osoittamaan syyllisiä, vaan huomauttamaan, että samankaltainen alistava rakenne koskee usein yhteiskunnan suhtautumista sekä luontoa että naisia kohtaan.

Syyllisistä ei ole tietoa, mutta naiset ovat uhreja. Syyllisten päätteleminen lähtöasetelmasta käsin ei ole järin vaikeaa.

"Yhtenä esimerkkinä toimii seksualisointi", Aaltola sanoo. Hän mainitsee feministisen kulttuuriteoreetikko Carol Adamsin tunnetun teoksen The Sexual Politics of Meat (1990), jossa Adams tuo esille tapoja, joilla naisten seksuaalinen objektifiointi ja eläinten nimeäminen lihaksi tukevat toisiaan: "Molemmissa itse elävä yksilö on 'poissaoleva' – yksilö katoaa lihallisuuden alle.

Vihreät feministit eivät huomaa tai tunnusta, että miehiä kohdellaan yksilöimättöminä lihakimpaleina paljon enemmän kuin naisia. Miehiä myös kohdellaan eläinten kanssa samankaltaisesti teuratettavina olevana massana.

Kun esimerkiksi pelissä tai elokuvissa on joukko kuolemaan joutuvia persoonattomia sotilaita tai pahiksia, he ovat lähes poikkeuksetta miehiä.

Armeijassa miehiltä viedään yksilöllisyys, jolloin heistä tulee kuolemalle altisteista persoonatonta massaa, eli teuraskarjaa.

Yhteenveto

Kun naisia objektivoidaan seksuaalisesti, kyse on naisten seksuaalisuuden suuren arvon tunnustamisesta, eikä suinkaan persoonan poistamisesta surmaamisen helpottamiseksi.

Kun kuolemaan lähteviltä sotilailta viedään persoona, kyse on teuraskarjan kohteluun verratavasta persoonan häivyttämisestä.

Ekofeminismin perusta on virheellinen kuvitellessaan, että naisten seksuaalisuuden palvominen on enemmän verrannollinen eläinten teuraskarjamaiseen kohteluun kuin miesten kohtelu persoonattomina sotilaina.

Feministiryhmästä poimittua

Ylilaudan keskustelusta löytyy kuvakaappauksia feministiryhmän keskusteluista.

Eipä muuta tällä kertaa.

Feministeille vitsailija lensi ulos feministifyhmästä

Iida Sofia Hirvonen kirjoitti ylioppilaslehteen jutun Näin olet hyvä feministi.

Älä koskaan vitsaile. Näin voit ehkä välttyä loukkaamasta tapaamiasi ihmisiä. Jos joku sanoo jotain väärin, huomauta hänelle siitä heti ja anna sitten kick bänniä.

Feministiryhmää Iida Sofian jutut eivät naurattaneet.

LUE MYÖS:

Voitaisiinko jo heittää feminismi roskikseen?

Ylilaudan keskustelu aiheesta.

Feminististä tasa-arvosontaa opetushallituksesta

Opetushallituksen julkaisu Opas sukupuolen tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa levittää feminististä propagandaa valtion tuella.

Aluksi opas väittää seuraavasti:

Sekä naiset ja tytöt että pojat ja miehet kohtaavat epätasa-arvoa, naiset kuitenkin miehiä useammin.

Mitään lähdeviitettä vertailevalle tutkimukselle tasa-arvongelmien jakaantumisesta sukupuolten välillä ei kuitenkaan esitetä.

Kansanomaisesti puhumme tyttöpojista ja poikatytöistä.

Ei missään kansanosassa puhuta "tyttöpojista", mikä kuulostaisi pahimman luokan loukkaukselta poikaa kohtaan. Poikatyttö on sen sijaan positiivinen tai neutraali termi.

1. Tutustutaan YK:n kestävän kehityksen ohjelmaan vuosille 2016 - 2030 ja otetaan selvää, miten monin tavoin tyttöjen ja naisten aseman parantaminen vaikuttaa köyhyyden vähentämiseen ja kehitykseen.
2. Ihmisoikeusajatteluun liittyen käsitellään laajasti naisten ja tyttöjen asemaa eri kulttuureissa ja eri aikoina.

Tytöt, tytöt, tyttöjen asema jne.

On todettu, että pojat saavat usein parempia arvosanoja kuin heidän osaamisensa edellyttäisi, ja tyttöjä arvioidaan vastaavasti ankarammin. Voi olla, että pojat saavat pienestäkin työstä enemmän kiitosta kuin tytöt.

Just joo.

Feministille oikosulku pakolaisista

Eveliina Talvitie on tuttu äärifeministisistä tuuttauksistaan ja miesten mollauksesta.

Pakolaisvyöry näyttää aiheuttaneen feministillemme aivojen oikosulun, mikä voidaan havaita viimeisimmästä kolumnista Patriarkaatin raskas hengitys.

On maita, joissa naisen asema on jotain aivan muuta kuin meillä Suomessa. Näin muotoiltuun todellisuuteen on tarrauduttu viime aikoina usein. Ratkaisua kaivetaan omasta navasta. Joku vallanpitäjä kysyi vastikään, miten ”parrakkaiden poikien arvostus naisia kohtaan saadaan muutettua normaalille tasolle”.

Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Tiina Sotkasiira kysyi Facebook-sivullaan. Herätteleekö kriisitietoisuutta ulkomaalaisten Suomeen tulijoiden lukumäärä vai heidän sukupuolensa.

Sotkasiira arvioi, että kyse ei ole vain siitä, että pelätään. Kyse on vallasta: ”Poliittinen ja taloudellinen valta on perinteisesti keskittynyt miehille. Hegemoniaan sukupuolensa perusteella lukeutuvat saattavat tuntea olonsa uhatuksi, kun maahan tulee nyt nuoria miehiä. Sankaruus, hallinta ja resurssit jaetaan uudestaan”.

Hämmästyttävän monet tahot ovat juuri nyt osoittaneet huolensa juuri naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyen.

Riemuitsisin, ellen kuulisi taustalta patriarkaatin raskasta hengitystä.

Kyseessä on ikiaikainen ja maailmanlaajuinen ongelma. Suomi on väkivaltainen maa. Maailma on väkivaltainen. Maailman, rakenteiden ja meidän kaikkien on muututtava.

Feministillä leikkaa tyypillisesti aivo kiinni, kun ulkomaalaisten laaja seksuaalinen väkivalta naisia kohtaan pitäisi saada jäsennellyksi niin, että lopulta suomalainen mies saadaan näyttäytymään suurimalta syylliseltä.

Lopputuloksena vinkasahtaneesta tavoitteesta on käsittämätön sekametelisoppa, josta patriarkaatti hyppää esille pelastavana terminä. Jos kaikki muu menee pieleen, kaiva esiin patriarkaatti, kuten jokaisen tiedostavan feministin opas kertoo.

”Poliittinen ja taloudellinen valta on perinteisesti keskittynyt miehille. Hegemoniaan sukupuolensa perusteella lukeutuvat saattavat tuntea olonsa uhatuksi, kun maahan tulee nyt nuoria miehiä. Sankaruus, hallinta ja resurssit jaetaan uudestaan”.

Eivät maahanmuuttajamiehet uhkaa millään tapaa vallas olevien miesten sankaruutta, hallintaa ja resursseja.

Maahanmuuttajamiehet uhkaavat kahta asiaa.

1. Nuorten suomalaisnaisten liikkumisen vapautta ja seksuaalista koskemattomuutta.
2. Tavallisten suomalaisten miesten pääsyä naissuhteisiin, koska miesenemmistön kasvaessa kilpailu lisääntyy.

Laasasen lista miesten tasa-arvo-ongelmista uusintana

Vuonna 2008 tein Laasasen listan miesten tasa-arvo-ongelmista Esittelin listaa Eve Mannun radio-ohjelmassa.

Laasen lista kokonaisuudessaan on luettavissa täältä.

Lähteet

Baumeister R. F. (2007). Is there anything good about men?
http://www.psy.fsu.edu/~baumeistertice/goodaboutmen.htm

Baumeister, R. F. & Tice, D. (2001). The social dimension of sex. New York: Allyn & Bacon.

Baumeister, R. F. & Vohs, K. (2004). Sexual economics: Sex as female resource for social exchange in heterosexual interactions. Personality and Social Psychology Review, 8 (4), 339–363.

Betzig, L. (1989). Causes of conjugal dissolution. A cross-cultural study. Current Anthropology, 30 (5), 654–669.

Bhrolchain, N. M. & Sigle-Rushton, W. (2004). Gender contrasts in partner supply: marriage market estimates and their implications. Southampton, UK, Southampton Statistical Sciences Research Institute.

Blumstein, P. & Schwartz, P. (1983). American couples. New York: Morrow.
http://eprints.soton.ac.uk/8159

Borchorst, A. (2001). Valtiofeminismi ja femokraatit. Teoksessa C. Bergqvist, A. Borchorst, A-D.

Christensen, V. Ramstedt-Silén, N. C Raaum ja A. Styrkársdóttir (toim.) Tasa-arvoiset demokratiat?
Sukupuoli ja politiikka Pohjoismaissa. Helsinki: Edita. 178–179.

Browne, K. R. (2002). Biology at work. Rethinking sexual equality. New Brunswick, NJ: Rutgers University Press.

Buckle, L., Gallup, G. G. Jr. & Rodd, Z. A. (1996). Marriage as a reproductive contract: Patterns of marriage, divorce, and remarriage. Ethology and Sociobiology, 17, 363–377.

Campbell, A. (2002). A mind of her own. New York: Oxford University Press.

Choice for men (2007). "Choice For Men" (C4M), also known as "male abortion"
http://www.childsupportanalysis.co.uk/analysis_and_opinion/c4m/c4m_details.htm

Clawar, W. S. & Rivlin, B. V. (1991). Children held hostage: Dealing with programmed and brainwashed children. Chicago: American Bar Association.

Donnelly, D., Burgess, E., Anderson, S., Curry, R. & Dillard, J. (2001). Involuntary celibacy: A life course analysis. Journal of Sex Research 38 (2), 159–169.

Ensi- ja turvakotien liitto (2006). Miesten kokemuksia naisten tekemästä väkivallasta.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/haetko_tietoa2/tietoa_perhevakivallasta/naiset_vakivallan_tekijoina/miehet_naisten_tekeman_vakivalla/

Farrell, W. (1988). Why men are the way they are. New York: Berkley.

Farrell, W. (1994). The myth of male power. New York: Berkley.

Farrell, W (1999). Women can’t hear what men don’t say. New York: Tarcher/Putnam.

Farrell, W. (2005). Why men earn more: The startling truth behind the pay cap – and what women can do about it. New York: Amacom.

Federal Reserve Board (2002). Shockingly wealthy women – News & Trends – Brief Article – Statistical Data Included.
http://findarticles.com/p/articles/mi_m0ICC/is_10_70/ai_87700810/pg_1

Gilmore, D. (1990). Manhood in the making: Cultural concepts of masculinity. New Haven, CT: Yale
University Press

Goldberg, H. (2000/1976). Hazards of being male. Surviving the myth of masculine privilege. Gretna, LA: Wellness Institute.

Global Finland (2007). Sukupuolten välinen tasa-arvo (gender equality).
http://global.finland.fi/gender/ngo/peruskasitteet.htm

Gutek, B. (1985). Sex in the workplace: The impact of sexual behavior and harassment on women men, and organizations. San Francisco: Jossey-Bass.

Hallitus (2005). Hallituksen tasa-arvo-ohjelma 2004–2007. STM:n julkaisuja.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2004/12/hu1113290103627/passthru.pdf

Hallitusohjelma (2007). Pääministeri Matti Vanhasen 2. hallituksen ohjelma.
http://www.valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/pdf/hallitusohjelma-painoversio-040507.pdf

HS (2008a). Lastensuojelussa lapsi etusijalle. Helsingin Sanomien mielipideosasto 19.04.2008.

HS (2008b). Naiset valmistuvat opinnoista miehiä useammin.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Naiset+valmistuvat+opinnoista+miehi%C3%A4+useammin/1135236176009?ref=rss

Ilta-Sanomat (2007). Miessiivooja suututtaa uimahallin naisia.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1392544

Jalovaara, M. (2007). The effects of marriage partners' socio-economic positions on the risk of divorce in Finland. Doctoral dissertation. University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Sociology

Karjalainen, T. (2007). Halpoja ikämiehiä. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kenrick, D. T. & Trost, M, R. & Sheets, V. L. (1996). Power, harassment, and trophy mates: The feminist advantages of an evolutionary perspective. In D. Buss and N. Malamuth (eds.) Sex, power, conflict:

Evolutionary and feminist perspectives. New York: Oxford University Press. 29–53.

Ketola, T. (2006). Kartoitus keskeisistä tasa-arvopoliittisista asiakirjoista muutamissa maissa. Liite 1 STM:n asiakirjassa Miehet ja tasa-arvopolitiikka.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/10/hu1159775149254/passthru.pdf

Kitunen, T. (2007). Sosiaalityön näennäinen tasa-arvo. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A. (2007a). Armeija – tasa-arvon sokea piste. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A. (2007b). Pojat pulpetissa ja koulukeskustelun harhat. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen
(toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Kotro, A & Sepponen, H. toim. (2007). Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Laasanen, H. (2005). Isyyshuijaus. Sosiologian kandidaatin tutkielma.

Laasanen, H. (2008). Naisten seksuaalinen valta. Jyväskylä: Multikustannus.

Lahelma, E. (2004). Tytöt, pojat ja koulukeskustelu: miten koulutuspoliittiset ongelmat rakentuvat? Koulu – sukupuoli – oppimistulokset. Opetushallituksen julkaisu.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Lauerma, H. (2007) Myytti miehen vajavaisista aivoista. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Lehtonen, J. (2000). Heteronormatiivisuus ja miesten moninaisuus. Teoksessa J. Kempe (toim.)

Miesnäkökulmia tasa-arvoon. STM tasa-arvojulkaisuja. 15–18.

Light, A. (2004). Gender differences in the marriage and cohabitation income premium. Demography, 41 (2), 263–284.

Luoto, R. (2005). Sukupuolivaikutusten arviointi Kansanterveyslaitoksen tutkimusstrategiassa.
Kansanterveyslaitoksen julkaisuja.
http://www.ktl.fi/attachments/suomi/julkaisut/julkaisusarja_b/2005/2005b19.pdf

Länsimies, E. (2007) Lainsuojaton esinahka. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Malmi, P (2007a). Sama rikos, eri rangaistus. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Malmi, P. (2007b). Mitä uutta annettavaa miestutkimuksella voisi olla sukupuolijärjestelmien ja syrjinnän tutkimukselle? Miestutkimuksen päivät 2007-10-05, Turun Yliopisto.
http://www.miestutkimus.fi/Mita_miestutkimuksella_on_annettavaa_naistutkimukselle_1-0.pdf

Malmi, P. (2008). Discrimination against men: Appearance and causes in the context of a western welfare state. Tekeillä oleva väitöskirja. Versio 4.1.4 (2008-01-01)

Matero, J. (1996). Tieto. Teoksessa A. Koivunen ja M. Liljeström (toim.) Avainsanat, 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. 245–269.

Molm, L. (1997). Coercive power in social exchange. New York: Cambridge University Press.

Naisen turvallisuus (2005). Tilastokeskuksen kyselylomake.
http://www.optula.om.fi/uploads/flpdqtwp9q3z_1.pdf

Norberg-Schönfeldt, M. (2007). The phase-out of the nuclear family? Empirical studies on the economics and structure of modern Swedish families. Umeå University, Faculty of Social Sciences, Doctoral thesis.

Quinn, R. (1977). Coping with cupid: The formation, impact and management of romantic relationships in organizations. Administrative Science Quarterly, 22, 30–45.

Pahlman, I. (2000). Miehen asemasta hedelmöityshoidoissa. Teoksessa J. Kempe (toim.) Miesnäkökulmia tasa-arvoon. STM tasa-arvojulkaisuja. 26–28.

Pakkanen, J. (2003). Valtavirtaistamiseen tarvitaan tutkimustietoa.
http://www.eurofem.net/valtavirtaan/vvtutkimustietoa.html

Pentikäinen (2002) Tasa-arvoperiaate ihmisoikeusperiaatteena. Kansainväliset ihmisoikeudet ja naiset – näkymättömästä näkyvämmäksi. Teoksessa A. Holli, T. Saarikoski ja E. Sana (toim.) Tasa-arvopolitiikan haasteet. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja.

Perheentupa, A-V. (1998). Miessakit ry:n visiosta, missiosta ja keskeisistä toimintamuodoista.
http://www.miessakit.fi/fi/urho/arkisto/voimalla_7n

Petäys, P. (2007) Terveydenhuollon unohtama mies. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Rhoads, S. E. (2004). Taking sex differences seriously. San Francisco: Encounter Books.

Rimpelä, M. (2007). Hyvinvointiosaaminen ja sukupuoli. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Roberts, L. (2007). Forget hard work – women would rather flirt their way to the top. Daily Mail.
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/news/news.html?in_article_id=433782&in_page_id=1770#StartComments

Roos, J. P. (2005). Turvakotien väärinkäyttö. Blogikirjoitus.
http://www.valt.helsinki.fi/blogs/jproos/post25.htm

Roos, J. P. (2007). Kirja-arvostelu Psykologia-lehdessä 2007.
http://www.valt.helsinki.fi/staff/jproos/baker.htm

Rose, E. (2005). Education and hypergamy, and the “success gap”. Technical report. University of Washington Department of Economics, Working Paper.
http://www.csss.washington.edu/Papers/wp53.pdf

Sarmaja, H. (1996). Turpaanvetoja. Teoksessa T. Hoikkala (toim.) Miehen kuvia. Välähdyksiä nuorista miehistä Suomessa. Helsinki: Gaudeamus. 10–57.

Sepponen, H. T. (2007a). Ennakkoluulon asiamiehet. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Sepponen, H. T. (2007b). Vihollinen vuoteessasi. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Scheinin, P. (2004). Sukupuolten mahdollisuudet koulutukseen Koulu – Sukupuoli – Oppimistulokset. Opetushallituksen julkaisu. 30–41.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Siimes M. A. (2004) Murrosiän kriittiset vaiheet. Koulu – Sukupuoli – Oppimistulokset. Opetushallituksen julkaisu. 84–91.
http://www.edu.fi/julkaisut/netkoulusukuoppi.pdf

Sofian sohva (2007). Iltalehden neuvontapalsta.
http://www.iltalehti.fi/sofiansohva/200706016167530_ss.shtml

S.P.A.R.C. (2008) SPARC False Allegations FAQ. Separated parenting access & recourse center.
http://www.deltabravo.net/faq/false_ans2.php

STM (2004). Yhteenveto Ympärileikkaustyöryhmän muistiosta (2003:39) annetuista lausunnoista.
http://www.stm.fi/Resource.phx/ajank/lausu/lausyhtv/ympleik.htx

STM (2006). Miehet ja tasa-arvopolitiikka. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja. Koonnut Jouni Varanka.
http://www.stm.fi/Resource.phx/publishing/store/2006/10/hu1159775149254/passthru.pdf

STM (2008) Miehet ja tasa-arvo. Sosiaali- ja terveysministeriön nettisivu.
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/tarvo/miehet/index.htx

Strauss (2007). Processes Explaining the Concealment and Distortion of Evidence on Gender Symmetry in Partner Violence.
http://pubpages.unh.edu/%7Emas2/V74-proofs-07.pdf

Studd, M. V. (1996). Sexual harassment. In D. Buss and N. Malamuth (eds.) Sex, power, conflict: Evolutionary and feminist perspectives. New York: Oxford University Press. 54–89.

Sund, R. (2007). Ero, isä ja huoltajuustaistelu. Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

Taipale, I. (2007). Hylättyjä vai hylkiöitä? Teoksessa A. Kotro ja H. T. Sepponen (toim.) Mies vailla tasa-arvoa. Helsinki: Tammi.

TANE (2007). Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan esitys hallituksen tasa-arvotavoitteiksi 2007–2011.
http://stm.teamware.com/Resource.phx/vastt/tarvo/tane/tiedotteet/tied21032007.htx.i1103.pdf

Terveyskirjasto (2005). Itsemurhat.
http://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=suo00029

Tilastokeskus (2002). Tutkinnon suorittaneita 2,5 miljoonaa.
http://www.stat.fi/ajk/tiedotteet/v2002/051kous.html

Tilastokeskus (2004). Työtapaturmatilanne Suomessa vuonna 2004.
http://www.stat.fi/til/ttap/2004/ttap_2004_2006-06-15_kat_001.html

Tilastokeskus (2006). Koulutustaso nousee – korkea-asteen suorittaneiden osuus pysyy ennallaan.
http://www.stat.fi/tup/tietotrendit/tt_04_06_nuorten_koulutustaso2.html

Tilastokeskus (2007). Elinajanodote.
http://www.stat.fi/org/historia/elinajanodote.html

Times Online (2005). Women becoming richer than men.
http://business.timesonline.co.uk/article/0,,9561-1584732,00.html

Timperi, T. (2002). Tasa-arvosta. Urho 1/2002 Helmikuu.
http://miessakit.spike.emedia.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_1_2002.pdf

Timperi, T. (2007). Ei tasa-arvoa miehille! Urho 4/2007 Syyskuu.
http://miessakit.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_4-07.pdf

Timperi, T. (2008). Yhdistyksemme sisällöllinen perusta puntarissa.
http://www.miessakit.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_2-08.pdf

Turpeinen, M. & Toivanen, M. (2008) Perhe työssä, työ perheessä. Työn ja perheen yhteensovittamisen rajat ja mahdollisuudet työorganisaatiotoimijoiden, perheen ja sukupuolen näkökulmasta. Monikko-hanke.
http://www.monikko.net/docs/tyo_ja_perhe_4.pdf

Törrönen, H. (2000) Asuuko teilläkin pirttihirmu. Iltalehti.
http://www.nuleksen.net/etc/etcfiles/Documents/Pirttihirmu.txt

Wikipedia (2007). Men’s rights.
http://en.wikipedia.org/wiki/Men's_rights

Zohrab, P (2002). Sex, lies & feminism.
http://nzmera.orconhosting.net.nz/contents.html