Historianopettaja Juho Mäenpää vastasi (HS Mielipide 25. 8.) dosentti Taru Leppäsen kouluissa laulettavia isänmaallisia lauluja koskeneeseen puheenvuoroon (HS Mielipide 23. 8.). Vastaus on valitettavan yksipuolinen ja historian korostamisesta huolimatta epähistoriallinen.Sinin punainen ajatus: Terveisiä rumalta lesbohuoraltaMäenpää kirjoitti rintamamiehistä ja nationalismista, todeten feminismin olevan näiden rinnalla muotiaate. Kaikki aatteet muuttavat muotoaan, ja niin nationalismin kuin feminisminkin tavoitteena on parhaimmillaan hyvän yhteiskunnan rakentaminen. Eri aikoina hyvä yhteiskunta toteutuu eri tavoin, joten isänmaatakaan ei voi pitää muuttumattomana kokonaisuutena eikä sen etua aina samana. Myös hyvän kansalaisen malli on nykyaikana muuta kuin vaikka Lippulaulunsanoja kirjoitettaessa.
Maskuliinisuudesta tulisi voida keskustella, varsinkin kasvuiässä olevien poikien kanssa. Millainen on hyvä mies, millaiseksi mieheksi kannattaa yrittää tulla? Tämä on vaikeaa, koska maskuliinisuuteen sisältyy myös ajatus kilpailusta nimenomaan miesten kesken. Olla hyvä mies kamppailematta aggressiivisesti kaikkia vastaan, kas siinä pulma. Samalla, kun maskuliinisuus on ja on ollut keskeinen rakentava voima yhteiskunnassa, sen yliannostus altistaa miehen yhteiskunnan ulkopuolelle jäämiselle. Joillekin löytyy henkinen koti ääriliikkeistä, mitä ei voine pitää hyvänä ratkaisuna.
Sodat ja sotaisat laulut on todellakin osattava asettaa osaksi historian jatkumoa. Tämän ymmärtäminen on Suomessa kriisissä. Siihen eivät aina pysty tutkijatkaan, joten olisi kohtuutonta olettaa sen onnistuvan kaikilta opettajiltakaan. Sotien ihannoinnin ja yksioikoisen hyväksynnän ja isänmaallisuuden oikeutuksen epäilemisen välistä pitäisi löytää keskitie. Kenties tulevat sukupolvet pystyvät tähän. Koululaulujen syvempi pohtiminen voi olla tässä väline.
valtiotieteiden tohtori,
historiantutkija
Helsinki
Tm²: Seuraava juna.
Eilinen jutun Maamme-laulun vihapuhepiirteistä nauratti minua ensin, mutta erään keskustelun myötä päädyin vähän googlettamaan tämän vihapuhedosentin tekemisiä, ja selvisi, että tämä henkilö on saanut akatemialta useita satoja tuhansia tällaisten sontatutkimusten tekemiseen. Jonkun verran keitti myös se, että tällä dosentilla on tasan yksi (1) kansainvälinen julkaisu jossain konferenssissa. Heräsi kysymys, mitä yhteiskunnallista tarkoitusta lopultakin palvelee se, että tällaista tutkimusta rahoitetaan?GCSE results 2011: Record results... but boys fall further behind girls | Mail Online
En kiistä yleisesti ns. pehmeiden aiheipiirien tutkimista ja relevanssia. Olennaista pitäisi kuitenkin olla lähinnä se, onko relevanssi jotenkin laajempi kuin pari kaveria jotka keskenään hymistelevät jutuille. En ajattele, että tutkimuksen pitäisi tapahtua jotenkin pelkästään sovellukset mielessä, mutta tutkimuksen pitäisi tuottaa tietoa, joka on mielekästä jollekin muullekin kuin sille, joka tutkii.
Näillä "tutkijoilla" ei ole halua tai mielenkiintoa - ja uskallan väittää, useimmiten ei myöskään kykyä - omaksua sellaisia metodeja ja kohdentaa tutkimustaan niin, että se voisi paljastaa jotain sellaista, mikä ei olisi jo etukäteen päätetty poliittisen katsontakannan mukaan. Naistutkimus esimerkiksi perustuu lähtöoletukselle, että naista sorretaan ja että suomalainen kulttuuri on täynnä rasismia ja sovinismia, jotka tutkimus vain paljastaa. Tämä tapahtuu sitten niin, että luetaan tekstejä ja sitten etsitään ilmaisuja, jotka voidaan esittää esimerkeiksi tästä. Se ei ole tiedonhankintaa, vaan jotain muuta. Sen nimittäminen "tieteeksi" tai edes "tutkimukseksi" on lähinnä vitsi. Huono, mauton, peräti loukkaava vitsi.
Rahaa on rajallisesti, ja se raha, jota julkinen sektori käyttää tutkimukseen, on aina jostain pois. Esimerkiksi syöpien hoitoon (vuodeosastohoito + lääkkeet + avohoito) vuonna 2004 noin 400 miljoonaa euroa. (en löytänyt tuoreempaa lukua) Emme voi tietää syövän hoitoon laitetun marginaalisen euron vaikutusta, mutta jos nyt oletetaan, että näiden nollatutkimusten 100 000 euroa laitetaan syöpäseulontoihin, niin mitä sillä saadaan? Hiha-arvioni sanoisi, että vajaa tuhat seulontakäyntiä. Kohdentamalla tämä sopiviin ihmisryhmiin, eli niihin, jotka nyt jäävät seulomatta, mutta joiden marginaalinen todennäköisyys sairastua hengenvaaralliseen syöpään on suurin, saadaan takuulla enemmän aikaan kuin ottamalla keskimääräinen ihminen. Tällä hetkellä populaatiossa noin 0.4 prosenttia sairastuu syöpään vuosittain. Näistä yli puolet paranee. Hiha-arvion perusteella siis panostamalla nämä rahat syöpäseulontoihin voitaisiin pelastaa kaksi ihmishenkeä vuodessa.
On tietenkin epäreilua laittaa nämä rinnakkain ja ikäänkuin vihjata, että näitä lukuja voisi verrata. Jälkimmäinen luku on lisäksi hatusta vedetty. Mutta tarkoitukseni on korostaa pointtia: julkinen raha on verottamisen jälkeen ikäänkuin koko populaation rahaa, ja sen jaosta päätetään poliittisesti. Se voitaisiin jättää verottamatta alunpitäenkin, eli yksinkertaisesti leikata näiltä huuhaadosenteilta joka ikinen verorahoista maksettu penni pois. Tämä olisi minulle aivan mieluinen ratkaisu. Mutta demokraattisessa yhteiskunnassa kerran verottajan taskuun saatu raha tupataan yleensä laittamaan johonkin populistiseen "hyvään kohteeseen".
Minua oikeastaan pelottaa kysyä, kuinka moni hyväksyy jonkun naistutkimuksen kaltaisen horoskooppeihin ja homeopatiaan verrattavissa olevan roskan rahoittamisen verorahoilla. Se pelottaa siksi, että ihan varmana sellaisiakin löytyy.
Vasarahammer: Sallittua vihapuhetta
Päivystävä dosentti - halloota | Kolumnit | Mielipide | Ilkka
Do you buy into Catherine Hakim's 'erotic capital'? | Life and style | The Guardian
Yasmin Alibhai-Brown: Women without any rights know all about 'erotic capital' - Yasmin Alibhai-Brown, Commentators - The Independent
Erotic capital and cold cash - Telegraph
