Väitöskirjasta

Kommenttiosastolla joku kyseli, että valmistuuko kirja (eli väitöskirja) kahden vai viiden vuoden päästä. Tällä hetkellä työ on jäissä: on vaikea sanoa, milloin se valmistuu tai valmistuuko milloinkaan. Työstä (Miehet ja tasa-arvo: miksi miesten ongelmista ei tule tasa-arvo-ongelmia?) on kuitenkin olemassa valmis luonnosversio, joka pitää sisällään seuraavat lähtökohdat (ks. myös kirjoituksia blogin sivupalkista):

Tiivistelmästä poimittua

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa laaja-alaisesti tietoa miehistä ja tasa-arvosta Suomessa. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan erityisesti kysymykseen: miksi miesten ongelmista ei tule tasa-arvo-ongelmia? Kysymys viittaa siihen asioiden tilaan, että tasa-arvopolitiikka on perinteisesti keskittynyt naisten aseman parantamiseen. Hallituksen uusimmassa tasa-arvo-ohjelmassa vuosille 2008–2011 miesten tasa-arvo-ongelmia onkin huomioitu vain vähän.

Tutkimus edustaa maskulistista miestutkimusta, joka kiinnittää huomiota erityisesti miesten oikeuksiin ja maskuliinisuuden miehille aiheuttamiin kustannuksiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Bourdieun kenttäteoria, joka kuuluu konfliktiteoreettisen sosiologian traditioon. Tutkimuksessa hyödynnetään myös Hajerin käsitteitä tarinalinja ja diskurssikoalitio. Tarkastelun keskipisteessä ovat tasa-arvo- ja sukupuoli-ideologioiden väliset kamppailuasetelmat yhteiskunnassa. Tarkasteltavina ideologioina ovat erityisesti konservatismi, feminismi ja maskulismi. Tutkimuksen aineistona ovat viralliset tasa-arvoasiakirjat. Tärkeään asemaan nousee myös tasa-arvoa ja miesliikkeiden ideologioita käsittelevä kirjallisuus. Tutkimusmenetelmää voidaan kutsua ”kenttäteoreettisen mallin rakentamiseksi tasa-arvopolitiikasta”.

Tutkimus pyrkii paljastamaan niitä yhteiskunnallisia rakenteita, jotka estävät miesten ongelmien huomioimista tasa-arvopolitiikassa. Valtarakenteiden paljastaminen voi avata mahdollisuuden kriittisemmälle keskustelulle tasa-arvopolitiikan sisällöstä. Tutkimuksella saattaakin olla emansipatorisia vaikutuksia miesten tasa-arvon edistämiseksi. Tutkimuksessa ei kuitenkaan kyetä esittämään kuvausta tasa-arvon kokonaistilanteesta tai antamaan vastausta siihen normatiiviseen kysymykseen, miten miesten ongelmat tulisi huomioida tasa-arvopolitiikassa.

Johdannosta poimittua

Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. (George Orwell 1969/1945)

Tasa-arvo yleisenä periaatteena on hyväksytty lähes itsestäänselvyytenä kaikissa länsimaissa (Edley & Wetherell 2001, 447; Julkunen 2001, 46). Kukaan suomalainen poliitikko ei ilmoittautunut sukupuolten tasa-arvon vastustajaksi 2000-luvun alkupuolella (Raevaara 2005, 17–18). Voidaankin sanoa, että miltei kaikki varteenotettavat tahot kannattavat tasa-arvoa. Ainoastaan käsitykset tasa-arvon sisällöstä vaihtelevat.

Suomessa tasa-arvon käsite on perinteisesti yhdistetty sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Räsäsen (2002, 101) mukaan tasa-arvopolitiikka alkoi Suomessa vuonna 1966, kun naisten asemaa tutkiva komitea perustettiin. Tuolloin politiikka-aluetta kutsuttiin naisten asian edistämiseksi. Tasa-arvo samaistetaan Suomessa yhä edelleen naisten aseman parantamiseen (Liljeström 2008, 247). Itse asiassa koko ajatus tasa-arvopolitiikasta on perustunut sille ajatukselle, että tutkimus on osoittanut puutteita naisten asemassa (Stenfors 2006, 56).

Miehistä ja tasa-arvosta on olemassa vain vähän tutkittua tietoa. Tasa-arvoa käsittelevästä kirjallisuudesta ei löydy kattavaa selontekoa siitä, mitä ongelmia miehillä on tai millä ehdoilla miesten ongelma on tasa-arvo-ongelma. Viime vuosina miesasiamiehet ovat nostaneet esille yhä enemmän sellaisia elämänalueita, joissa miesten aseman väitetään olevan naisten asemaa huonompi. Arno Kotron ja Hannu T. Sepposen toimittamassa kirjassa Mies vailla tasa-arvoa (2007) ja Pasi Malmin väitöskirjassa Discrimination against men: Appearance and causes in the context of a western welfare state (2009) nostettiin esille sellaisia miesten ongelmia kuten asevelvollisuus, lyhyempi elinikä, ongelmat koulutuksessa, syrjäytyminen, itsemurhat ja huoltajuusongelmat. Miesasiamiesten mukaan miesten asema yhteiskunnassa onkin monilla elämänalueilla naisten asemaa huonompi.

Vaikka miesten ongelmat ovat tulleet artikuloiduiksi yhä useammilla tavoilla, tasa-arvopolitiikka on sitoutunut kapeasti naisten tasa-arvon edistämiseen. Mies vailla tasa-arvoa (2007) kirjan johdannossa tiivistetään se ihmettelyn aihe, joka sijaitsee myös tämän tutkimuksen aloittamisen taustalla:

Näkemys naisten yleisestä sorrosta yhteiskunnassa on juurtunut vahvaksi – – Kaiken kaikkiaan on ilmeistä, että yhteiskunnassa on erikoislaatuisia miehiä syrjiviä rakenteita ja käytäntöjä, mutta niiden tarkastelu ei kiinnosta juuri tasa-arvoviranomaisia, mediaa tai päätöksentekijöitä. Miehinen huono-osaisuus ei politisoidu. – – Valtion virallinen tasa-arvopolitiikka on sitoutunut liian kapeasti vain naisintressien edistämiseen. – – Onko eduskunta säätänyt tasa-arvolain vain naisten etujen takaamiseksi?

Voidaankin kysyä, miksi miesten ongelmiin ei kiinnitetä yhtä suurta huomiota kuin naisten ongelmiin? Tasa-arvo on määritelty Suomessa sukupuolineutraalisti. Yleisesti hyväksyttyjen tasa-arvomääritelmien mukaan miehillä ja naisilla tulisi olla samat oikeudet, velvollisuudet ja yhtä hyvä asema kaikilla elämänalueilla (esim Tasa-arvoklinikka 2010). Myös käyttöön vakiintuneen tosiasiallisen tasa-arvon periaatteen mukaan miehillä ja naisilla tulisi olla samat lopputulokset eri elämänalueilla (esim. Nousiainen ym. 2004). Jostain syystä samoja lopputuloksia ei kuitenkaan tavoitella silloin, kun miesten asema on huonompi.

Herrasmiesmäisyys kunniaan!

Naarasaivoisuus.

Naarasaivojen ylivalta kohta suojelee lauman hengiltä. Kaikki energia ja kaikki raha menee yhä pienempien ongelmien torjumiseen, yhä uusien uhkien tunnistamiseen ja kaiken naarasaivoista poikkeavan kieltämiseen. Jossain vaiheessa vain tulee se raja vastaan, jolloin koko rakennelma luhistuu omaan mahdottomuuteensa. Näin on käynyt kaikille ”sivistyneille” kulttuureille vuorollaan.

Muusikko Timo Laakso nimittää tätä ilmiötä hyssylandiaksi. Tämän paremmin ei apinakaan olisi osannut asiaa tiivistää: miksi tämä kukkahattutätien armeija pääseekään kerta toisensa jälkeen toitottamaan omia mielipiteitään Yleisenä totuutena? Omia, lapsuudesta kumpuavia traumojaanko tällä myrkyttämisellä luulevat helpottavansa? Sen verran voisi lisätä, että traumojen lisäksi tässä vaikuttavat myös sikiönaikaiset kehityshäiriöt, mutta tästä sitten tarkemmin siinä varsinaisessa na -jutussa.

Laakson oli saanut vittuuntumaan Noora Ellosen ”tutkimus”, jonka varmaan jokainen muistaa parin viikon takaa. Tämä lapsiuhritutkimushan ”todisti”, kuinka Suomen kouluissakin tapahtuu laajamittaista seksuaalista häirintää. Opettajat ovat jopa koskettaneet oppilaita! Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan: nyt oli kysytty, onko opettaja hyväillyt kasvojasi tai laskenut käden reidellesi. Ja tällaista soopaa tehdään meidän kaikkien verovaroilla. Turha siis valittaa, ettei rahat riitä jumalauta.

Tulipahan tässä nyt kaikille Suomen koululaisille selväksi, että koskeminen on aina seksuaalista häirintää. Seuraaviksi valistuksen kohteiksi pääsevät varmaankin päiväkotilapset… Ilmeisesti tämän naarasmafian tarkoitus on saada kaikenlainen fyysinen kosketus kielletyksi yhteiskunnassa – parisuhteet mukaan lukien. Sooloseksihän taitaa jo olla yleisin seksin harjoittamisen muoto aviossakin elävillä apinoilla. Onneksi sentään tutkijaprofessori Matti Rimpelä uskalsi kyseenalaistaa Ellosen tulokset. Niiden mukaanhan 1-2 prosenttia oppilaista olisi muka tullut häirityiksi. Rimpelä muistutti, että samanlaiset prosenttiluvut saataisiin, vaikka tytöiltä kysyttäisiin, saavatko he siemensyöksyjä.

Miksei mies puhu, naaraat ihmettelevät. Siksi, että jos uros puhuu niin kuin ajattelee, lauma on heti vaatimassa Rennen eroa. Siksi, että jos mies sattuu puhumaan ja esittämään jonkin sortin arvostelua, naaraalle tulee paha mieli. Siksi, että jos mies sattuu kehumaan, naaras kokee sen ylistämällä alistamiseksi ja taaskin naaraalle tulee paha mieli.

Naiset, tasa-arvo ja porvarillinen feminismi

Chivalry Lives! Arizona Teacher Requires Boys to Have Old-Fashioned Manners in Class

Elise and the rest of her female classmates have gotten used to the chivalrous gestures -- and rather enjoy it.

They've been treated with the utmost respect in their Latin classes ever since teacher Cord Ivanyi tired of watching what he has said were boys disrespecting their female classmates. So he made an eye-brow raising announcement at the beginning of the year -- all of the boys in class would be expected to act like gentlemen around the girls.

Among Ivanyi's other rules, boys are not allowed to sit at their desks until the girls have been seated first. And if a girl should stand in the middle of class, the boys must stand with her to show respect.

Boys have taken to standing when a girl enters the room. For their part, the girls only need to say "thank you."

Sosiologilakko?

HS: Tasa-arvo puolustuspolitiikan edelle

Henry Laasanen

Naisten asevelvollisuutta voidaan vastustaa useilla eri argumenteilla: Voidaan esittää, että se ei ole tarkoituksenmukaista yhteiskunnan edun kannalta. Tai että tasaarvoa ei pidä tavoitella huonontamalla toisen sukupuolen asemaa. Tai että asevelvollisuudesta pitää luopua kokonaan eikä ulottaa sitä koskemaan naisia.

Tasa-arvosta keskustelemisen sijaan kommentoijilla näyttävät usein menevän sekaisin argumentit siitä, miten puolustuspolitiikka pitäisi järjestää tai mikä on yhteiskunnan kannalta edullisin ratkaisu. Ne ovat kuitenkin eri keskusteluja.

Tasa-arvon tulee asettua arvona puolustuspoliittisen tarkoituksenmukaisuuden tai yhteiskunnan edun yläpuolelle. Puolustuspoliittisen ratkaisun tulee olla sama miehille ja naisille, oli kyseessä asevelvollisuus, ammattiarmeija tai jokin muu. Jos tasa-arvon käsitettä sovelletaan oikein, asevelvollisuus ulottuu koskemaan myös naisia.

Jos sen sijaan halutaan keskustella siitä, miten puolustuspolitiikka Suomessa pitäisi järjestää, on kyseessä aivan eri keskustelu. Tasa-arvon toteutumista ei voi kuitenkaan ohittaa puolustuspolitiikan edun edistämisen argumentilla.

Yliopistoihin suunnitteilla lakkovaroitus (Hihii! Kun sosiologit menevät lakkoon, Suomi on polvillaan!)

Isä haukkui pikkulastaan, sai sakot kunnianloukkauksesta

Feminism and Chivalry

Lads' magazines should be restricted to curb sexualisation of children – report

Pojat ovat yksinäisempiä kuin tytöt

Vihreät Naiset: LÄHISUHDEVÄKIVALLAN SOVITTELUSTA ON LUOVUTTAVA

Sovittelu ei sovi lähisuhdeväkivaltarikoksiin, koska asianomistajan ja teosta epäillyn välillä on epäsuhtainen valta-asetelma

Jos henkilö A harjoittaa henkistä väkivaltaa ja verbaalisesti alakynnessä oleva henkilö B mojauttaa, niin kummalla suhteessa on valta-asema?

Onko isyysloman pitäminen sallittua?

Eduskunta kohisi Kataisen isyysvapaasta Tahkolla ja Jyrki is a nAughty, nAughty daddy ;) ja Iskä after-skissä

Nyky-isä on kovissa ristipaineissa, kertoo tutkija Ilana Aalto

Subjektiivinen päivähoito vahvistaa työllisyyttä (Blogin kuva häiritsee edelleen) ja Kuntaliiton mukaan subjektiivinen päivähoito vie rahaa muulta kuntasektorilta

Kutsu keskustelutilaisuuteen:

Miesten tasa-arvo ry järjestää helmikuun avoimen keskustelutilaisuuden ensi perjantaina (26.2.2010). Helsingin rautatieaseman ravintola Elielin kabinetissa kello 18.30 alkaen.

Muistutus: Mies vailla tasa-arvoa -teosta yhä saatavana

Humanistien romanttinen malli

Vihaisimme sitä, jos saisimme selville, että kauniista naisista pidetään enemmän kuin tavallisista naisista – jotenkin se kuulostaa epädemokraattiselta. (Aronson 1969)

Osa ihmisistä, joita nimitän seuraavassa ”humanisteiksi”, on vakaasti sitä mieltä, että markkina-arvoteoria on enemmän tai vähemmän epäonnistunut yritys pariutumisen mallintamiseksi. Heidän mukaansa markkina-arvoteoria antaa väärän kuvan todellisuudesta, ja vaikka se olisikin tietyiltä ulottuvuuksiltaan teoreettisesti tarkastellen oikea, niin ihmisten rakkauselämää ei tulisi kuitenkaan mallintaa markkinataloudellisen viitekehyksen puitteissa, oli se sitten tieteellisesti kuinka perusteltua tahansa. Tutkielma ”Internetin keskusteluryhmät sosiaalisena pelinä” (Härkönen 2001) analysoi netin uutisryhmissä käytyjä suomalaisia väittelyitä markkina-arvoteoriasta, jotka asettuvat akselille humanistit vastaan markkina-arvoteorian kannattajat. Härkösen mukaan markkina-arvoteorian kannattajat todellakin jäsentävät maailmansa sen avulla. Eräskin henkilö mietti: ”Taidanpa lykätä parietsintääni, koska en ole hyvässä duunissa, mistä syystä markkina-arvoni on alhaisempi.” Humanistien mukaan pariutumisessa ei ole kyse toisilleen sopivien markkina-arvojen etsimisestä, vaan siitä, että löydetään itselle sopiva kumppani. Osa ihmisistä sopii kumppaniksi, osa ei, ja sen tulisi ratkaista parinvalinnan lopputulos. Humanistien käsityksen mukaan ihmiset eivät mieti markkina-arvojaan paria etsiessään, koska olisi älytöntä lähteä etsimään kumppania esimerkiksi seuraavaa ajatuskulkua seuraten: ”Minun markkina-arvoni on tämä, nyt pitäisi vain löytää saman markkina-arvoinen partneri. Kyllä tämä olisi helpompaa, jos kaikilla lukisi oma markkina-arvonsa vaikkapa hatussa.” Ei, ihmiset rakastuvat ja ihastuvat ilman, että he ajattelevat markkina-arvojaan tai vaihtoa – ”Mitä minä saan itsestäni vaihdon vastikkeeksi?” – missään määrin. Härkönen antaa esimerkiksi seuraavat netin uutisryhmäkeskusteluista poimitut humanistien kommentit:

– Markkina-arvo-ajattelu tekee pahoinvoivaksi ja vaikeuttaa jo muutenkin hankalaa elämistä – herra paratkoon, eikö tässä maailmassa jo muutenkin karsinoida ja luokitella ja arvoteta ihmisiä ihan tarpeeksi, pitääkö sitä nyt vielä lähisuhteissaankin harjoittaa?

– Markkina-arvo-käsitteen ”ymmärtäminen” edellyttäisi huomattavaa katkeruutta toista sukupuolta ja/tai sukupuolirooleja kohtaan, mutta sellaista sumuverhoa minulle ei (toistaiseksi) ole.

– Pohjimmiltaan ongelmana on se, että vaikka tekniikan tai luonnontieteen ilmiöitä voi näppärästi mallintaa hyvinkin yksinkertaistetuilla malleilla, ihmisen toimintaa mallinnettaessa ne toimivat huonosti ja jokainen tuntee tilanteita ja ihmisiä joiden kohdalla teoria ei päde. Jokaista, jonka sydäntä ei ole korvattu laskentakeskuksella, tuollainen mallinnus myöskin loukkaa, jos ei omasta niin jonkun muun puolesta, varsinkin kun on kyse parisuhteiden kaltaisesta hyvin herkästä ja intiimistä asiasta.

Suomi24-keskustelussa ”Markkina-arvo” (2006) esitetään seuraava kriittinen mielipide markkina-arvoteoriaa kohtaan:

Markkina-arvosta puhuu kaksi ryhmää. a) Ne (yleensä pojat/”miehet”), jotka ei ole nähneet pillua kuin kuvissa. Kova hinku olisi pukille, mutta ollaan mieluummin oikeassa kuin naimassa niin kuin joku vääräleuka on kirjoittanut. – – b) Ne tytöt/naiset, jotka jossain vaiheessa huomaavat, että on tullut hypittyä sänkyyn vähän turhan valikoimatta. – – Eli siis molemmat markkina-arvosta jauhavat ryhmät ovat jollain tapaa onnettomia. Yrittävät selitellä omaa surullista tilaansa keksimällä näitä markkina-arvoja. Ihmissuhteissaan menestyvät ja tasapainoiset ihmiset eivät tuollaisilla asioilla päätään vaivaa vaan keskittyvät arvostamaan muita ja itseään terveellä tavalla.

Ilkka Kokkarinen (2003) analysoi markkina-arvoteorian vastustamisen syitä seuraavasti:

Seksuaalista markkina-arvoteoriaa vastustetaan, koska se särkee omat tiukasti varjellut illuusiot siitä, kuinka ollaan vapaita ja rohkeita ja hetkessä tunteella eläviä yksilöitä, joiden tunteita ja ajatuksia ei ole edes periaatteessa lainkaan mahdollista kuvata tai ennustaa. Tällaiset ihmiset kokevat ajatuksen seksuaalisen markkina-arvon olemassaolon vastenmielisenä ja moraalittomana.

Humanistien suosima romanttinen selitysmalli ja markkina-arvoteoria asetetaan usein tarpeettomasti vastakkain, sillä ne eivät tarkastele ilmiötä samalla selitystasolla. Kumpikin malli voi olla yhtä aikaa tosi oman tarkastelualueensa sisällä. Humanistien malli selittää ilmiöitä psykologisella tasolla: mitä ihmiset aktuaalisesti kokevat ja ajattelevat valitessaan itselleen partnereita. Humanistit saattavat sanoa, että minä valitsin partnerini siksi, koska ”Olin häneen rakastunut” tai että ”Hän oli minulle sopiva”. Nuo ovat tosia psykologisen tason selityksiä. Markkina-arvoajattelijat selittävät pariutumista pikemminkin ulkopuolisen katselijan silmin, tilastoihin ja todennäköisyyksiin viitaten. He eivät ole kovinkaan kiinnostuneita psykologisen tason koetuista motiiveista, vaan siitä, mitkä syvemmät lainalaisuudet säätelevät tapahtumia pariutumismarkkinoilla. Markkina-arvoteoreetikot eivät esitä, että ihmiset ajattelisivat tietoisesti markkina-arvoja, vaan että markkina-arvot vaikuttavat pariutumiseen niiden tiedostamisen asteesta riippumatta. Markkina-arvojen merkitys onkin havaittavissa pariutumisen todellisia lopputuloksia tarkastelemalla. Ihmiset rakastuvat ja valitsevat itselleen sopivia kumppaneita, mutta eivät satunnaisesti, vaan markkina-arvoteorian esittämiä lainalaisuuksia noudattaen.

(Kirjasta Naisten seksuaalinen valta)

Miesliikkeen uudet ideologiat

Kaksi uutta miesliikkeen ideologiaa ovat (1) pelimies-ideologia (PUA ”pick up artist”-ideology) ja (2) ”miehet kulkevat omia polkujaan”-ideologia (MKOP-ideologia; MGTOW ”men going their own way). Kumpikin ideologia on rationaalinen ja individualistinen: ne keskittyvät oman hyödyn maksimoimiseen vallitsevien yhteiskunnan reunaehtojen puitteissa.

Aikaisempi miesten oikeusliike (MRA) on pyrkinyt yhteiskunnalliseen muutokseen ja feminismin haitallisten vaikutusten vastustamiseen. Uudet miesliikkeen ideologiat ovat sen sijaan luopuneet toivosta: niiden mukaan feminismi on jo voittanut kamppailun. Feministit ovat onnistuneet muuttamaan vanhat instituutiot - kuten avioliiton - miehille epäedullisiksi. Paras mitä mies voi saada aikaan, on sopeutua tilanteeseen ja ottaa siitä hyöty irti. Taistelu miesten yhteiskunnallisten oikeuksien puolesta on ajan ja energian hukkaa.

Uusien miesliikkeiden ideologioiden edustajat myöntävät, että heidän toimintansa eivät ole hyväksi yhteiskunnalle. Konservatiivien ennustukset käyvätkin heidän kohdallaan toteen: kun maskuliininen (elättäjän ja suojelijan) rooli puretaan, miesten motivaatio yhteiskunnan kannalta hyödylliseen toimintaan katoaa ja miesten panos menetetään. Tuo panos on toki menetetty ennenkin (rikollisuuden ja syrjäytymisen kautta), mutta uudet miesliikkeen ideologiat ovat tehneet siitä oppirakennelman.

Monien MKOP-ideologian edustajien mukaan miesten kannattaa irrottautua heille asetetuista sosiaalisista odotuksista, joita naiset ja länsimainen kulttuuri asettavat, koska kumpikin vihaa miehiä. Äärimmillään se merkitsee täydellistä eroa naisista. Ideologian edustajat ovat tulleet siihen tulokseen, että yhteiskunta tai naiset tarvitsevat enemmän miehiä kun miehet kumpaakaan. Naiset ja hallitus ovat kriminalisoineet lähes kaiken kanssakäymisen naisten kanssa. Jos nainen tuntee millään tavalla tulleensa kohdelluksi väärin, seurauksena miehelle on rahan, maineen tai uran menetys. Siksi kannattaa tehdä vain sitä, mitä itse oikeasti haluaa, eikä pelata peliä yhteiskunnan tai feministien sanelemilla ehdoilla.

Pelimies-ideologian edustajien mukaan elämässä on kaksi keskeistä kamppailua: selviytyminen ja lisääntyminen, joihin miehen kannattaa panostaa. Taustalla on evoluutioteoreettinen ajattelu: mies on tehty levittämään siementä. Siksi miehet haluavat luonnostaan yhä uusia seksipartnereita. Onkin rationaalista pyrkiä toteuttamaan tuota tavoitetta. Seksuaalista tyydytystä haetaan pienillä kustannuksilla tai peräti siten, että kustannukset jäävät naisille.

Pelimies-ideologia on yleistynyt (ja mahdollistunut) seksuaaliliberalismin myötä, joka on pitkälti feminismin aikaansaannosta. Seksuaaliliberalismin vallitessa jokainen saa toimia omien halujensa ohjaamalla tavalla. Pelimiehet kääntävätkin feminismin tuoman vapautuksen osittain naisia itseään vastaan. He pyrkivät osoittamaan, että itse asiassa miehet voittivat seksuaalisen vallankumouksen.

Norjalaiset ymmärtävät tasa-arvon oikein

HS: Väitteet väkivaltaisuuden geneettisyydestä ovat hataria

Petter Portin

Englantilainen, Suomessa asuva antropologi Edward Dutton kirjoitti yksipuolisesti suomalaisten väkivaltaisuudesta (HS Sunnuntaidebatti 21. 2.). Hän teki väkivallasta kokonaan yksilökeskeisen ja vieläpä geenikeskeisen ongelman ehdottamalla, että väkivaltaa ehkäistäisiin riskiryhmien vuosittaisilla mielenterveyteen keskittyvillä lääkärintarkastuksilla.

Ennaltaehkäisy on toki tärkeää, mutta toimenpiteiden tulisi kohdistua yhteiskunnan rakenteisiin. Esimerkiksi Turun yliopiston psykologian laitoksessa kehitetty KiVa Koulu -niminen toimenpideohjelma on jo nyt kokeiluvaiheessa osoittanut, että puuttumalla luokkayhteisön (koululaisten vanhemmat mukaan lukien) toimintatapoihin voidaan koulukiusaamista eli väkivaltaa vähentää.

Lisäksi Dutton korosti liiaksi geenien osuutta väittäessään, että geenit vaikuttavat merkittävästi persoonallisuuteen ja että kulttuuri on geneettisessä talutusnuorassa. Tällaiset uskomukset ovat kovin yleisiä, mutta tieteellisen totuuden arvoa niillä ei ole.

Miten muuten olisi mahdollista, että geneettiseltä rakenteeltaan hyvin homogeenisessa ihmiskunnassa esiintyy niin tavattoman laaja kulttuurien kirjo ja että ihmiset ovat persoonallisuudeltaan niin erilaisia eri puolilla maailmaa?

Moderni genetiikka puhuu pikemminkin sen puolesta, että geenit eivät ole kahle tai lieka vaan mahdollisuus.

Myös skitsofrenian ja alkoholismin genetiikasta kirjoittaessaan Dutton osoittautui amatööriksi. Skitsofrenian genetiikka on avoin kysymys. Ei tunneta yhtään geneettistä tekijää, joka olisi skitsofreniaan sairastumisen sen paremmin riittävä kuin välttämätönkään ehto.

Dutton kertoi jonkun slovenialaisen geenitutkijan väittävän, että suomalais-ugrilaiset kansat kantavat "uralilaista" geeniä, joka altistaa alkoholin haitoille.

Onkohan tämä tutkija todella havainnut tällaisen geenimuodon, vai onko kyseessä pelkkä väite? Entä onko hän ottanut huomioon sen, että suomalais-ugrilaiset kansat eivät ole lainkaan geneettisesti yhtenäinen ryhmä, vaan käsite on lähinnä kielitieteellinen?

perinnöllisyystieteen emeritusprofessori

Asevelvollisuus saattaa koskea Norjassa pian myös naisia.

Kaiken takana ei ole nainen vaan norjalainen tasa-arvoajattelu.

- Suuri osa kansalaisista on sitä mieltä, että asevelvollisuus pitäisi olla molemmille sukupuolille samanlainen siinä missä mikä tahansa muukin asia, sanoo Silje Rögenes Norjan varusmiestoimikunnasta - itsekin asepalveluksen suorittanut nainen.

SDP:n "pakkopalvelu" ei käy Arhinmäelle

Naisten pakollinen "intti" turha

Elina Tiilikka kirjoitti prostituutiokokemuksistaan kirjan.

Mielenkiintoinen artikkeli vuodelta 1994

Sitaatteja

Mies.asian sitaatteja -sivulta löytyy paljon luettavaa

"Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, palaisin vielä näihin lähes 200 000 suomalaiseen lapseen, jotka näkevät, kun heidän äitiään hakataan – melkein Tampereen asukasluku." — Tuija Brax

"Lasten kodissaan näkemä väkivalta on useimmin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, ei äitiin tai isään kohdistuvaa." — Venla Salmi, Martti Lehti, Reino Sirén, Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen

"Sukupuolivalinnan lähempi tarkastelu osoittaa sen elitistiseksi heteromiesten narratiiviksi, jossa ideaalisiksi ymmärretyt sukupuolisuhteet on luonnollistettu projisoimalla ne eläinmaailmaan. Sieltä ne on siirretty edelleen selittämään ihmisluontoa. Vaikka sukupuolivalinnan teoria heijastaakin hyvin oman syntyaikansa ajattelumuotoja, olisi kohtuutonta palauttaa sukupuolta käsittelevä tutkimus yhä uudelleen tällaiseen 1800-luvun maailmankuvaan." — Tuula Juvonen

"Feministiselle tutkimukselle sukupuoli on arvokas analyyttinen työväline. Sen avulla on perustellusti osoitettu, että tieteet (biologia mukaan lukien) ovat ideologisia rakennelmia, joissa maailman järjestäminen sekoittuu sukupuoli-ideologiaan. —— Testattavuus. Naistutkimus on osoittanut kerta toisensa perään, että niin biologia kuin luonnollisiksi ymmärretyt anatomis-fysiologiset erot ruumiiden välillä ovat historiallisia." — Annamari Vänskä

Tuleeko muita mies.asia -sivustolta puuttuvia sitaatteja mieleen?

Työttömyys

Työttömyys on iskenyt etenkin miehiin. ja Työvoimatutkimuksen keskeisimmät tunnusluvut sukupuolen mukaan 2010/01 - 2009/01

Ajankohtaisen kakkosen teemailta 2.3.; Väkivaltainen Suomi?

Pappeus ei ole tasa-arvokysymys

Sukupuoliroolit ja tasa-arvo Suomessa

I fought for my right to have a career? So why does my Oxford graduate daughter want a rich man to look after her?

Feminismi pilaa rakkauselämän?

After feminism: what are girls supposed to do?

Did feminism f--- up our love lives?

But perhaps Gottlieb has a point. She explains that, if it wasn't for feminism, she wouldn't be in this 40-and-single predicament that she's struggling with. And if it weren't for feminism, she'd never have to contemplate "settling" in the first place because she'd already be married.

"Here's what actually happened," she writes. "Empowerment somehow became synonymous with having impossible standards and disregarding the fact that, in real life, you can't get everything you want, when you want it, on your terms only. Which is exactly how many of us empowered ourselves out of a good mate."

Bianca Dye, a prominent radio presenter, author of Playing Hard To Get and self-proclaimed feminist, agrees with Gottlieb. She says that feminism has indeed f---ed up her love life. And she says that it's not only she who has felt feminism's wrath.

"The main issue for our relationships is that we want it both ways," she explains. "We want to be feminists in every other aspect of our lives except for our relationships. So I don't blame men for being confused. I know many hard-core feminists who, despite their ideals, still want the door to be opened and still want to a man to cook her dinner once in a while when she's had a hard day. I do pay my own bills but I still do want a man to take care of me when I have a migraine and occasionally smother me with love and attention. Just because I'm a feminist and I want equal pay, doesn't mean I don't want my boyfriend to do these things. And I don't see why we have to make a choice."

Jessica Valenti in Washington Post: “Where’s the Outrage?” (i.e. Donations)

Miesten asevelvollisuus on Suomen suurin yksittäinen tasa-arvo-ongelma.

Pakollinen kansalaispalvelusko?

Monet naiset kertovat viehättyvänsä tummista ja komeista suklaasilmistä. Uuden tutkimuksen mukaan tämä on kuitenkin silkkaa huijausta: oikeasti naisia viehättää sängellä varustettu, pehmoinen nörtti.

Huonot geenit

"Geenit ja kulttuuri selittävät suomalaisten väkivaltaisuutta"

Tarvitaan myös ennakkoluulotonta julkista keskustelua väkivallasta. Sofi Oksasen kaltaisia kriitikoita ei saa huutaa hiljaisiksi. Pelon ilmapiiri ei auta ratkaisemaan ongelmia.

Vahva ehdokas miehen työ palkinnon saajaksi.

Armeija voi pilata urasi

”Suomen inttimalli poikkeuksellinen”

Munattomat tyttöhautomot

Soini sekosi seksiin ja Nainen ja EU:n ruumis

Miehen työ -palkinto pitää yllä maskuliinisuutta

Miehen työ sukupuolisen tasa-arvon hyväksi 2010

Miten miehen työ palkinnon voi saada? Paras tapa palkinnon saamiseksi näyttää olevan traditionaalisen maskuliinisuuden mukainen herrasmiesmäinen käytös. Mies, joka suojelee naisia muilta miehiltä, joka esiintyy naisia suojelevana pyhimyksenä ja kuvailee muut suomalaiset miehet väkivaltaisina paskoina, saa helpoimmin palkinnon. Vuosina 2009, 2008, 2004, 2002, 1998 (Miesten harjoittaman väkivallan vastainen työ tai teko - viisi eri palkittua: Lyömätön linja ry, Jussi-projekti, Mobile - tukiasemat, Pasi Ahola, Timo Mikkilä) palkinto on annettu miesten väkivaltaisuutta korostavalle toimijalle.

Eikö tavoitteena pitäisi olla päinvastoin sukupuolirooleista luopuminen eikä traditionaalisen herrasmiesmäisyyden pönkittäminen?

Käsikirja sukupuoleen

Käsikirja sukupuoleen esittelee itsensä sukupuolen oppikirjaksi. Takakannen mukaan ”sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa, mutta ei myöskään vapaasti valittavissa oleva rooli”. Leena-Maija Rossin (s. 24) mukaan ”feministinen biologismin kritiikki ei kuitenkaan tarkoita biologian kritiikkiä, vaan se kritisoi nimenomaan biologismia, biologian esittämistä ainoana ihmisen toimintaa ohjaavana tekijänä”. En tosin muista kuulleeni kenenkään esittäneen, että ainoastaan biologia ohjaisi ihmisen käyttäytymistä. Kirja ei (luonnollisestikaan) käsittele ollenkaan biologiaa, joten epäselväksi jää, mikä on biologian rooli kokonaiskuvassa. Johtuu homous tai parinvalintapreferenssit biologiasta ja missä määrin?

Tasapuolisuuden vuosi kirjassa ei ole pelkästään mukana naisia, vaan noin 30 naisen joukossa on yksi kriittinen miestutkija: Arto Jokinen. Miesnäkökulma sukupuoleen tulee siten tasapuolisesti edustetuksi. Arto (s. 128) etenee artikkelinsa ensimmäisessä kappaleessa seuraavasti:

”Miehillä viitataan henkilöihin, jotka identifioituvat miehen sosiaaliseen ja kulttuuriseen kategoriaan. Useimmat näistä henkilöistä omaavat tietyn fyysis-anatomisen hahmon - niin sanotun miehen ruumiin, mutta eivät kaikki.”

En muista aikaisemmin nähneeni (vaikka olen lukenut paljon), että kukaan olisi määritellyt napakasti heti alkuun, mikä on mies. Tarkka käsitemäärittely osoittaa joka tapauksessa ensiluokkaista akateemista tarkkuutta. Artikkeliahan olisi vaikea ymmärtää, jos lukija ei tiedä mikä on mies.

Jokisen määritelmä miehestä herättää kuitenkin piinallisia kysymyksiä. Ehkäpä kirjan kirjoittajissa onkin mukana useita miehiä? Mistä minä tiedän, kuka heistä identifioituu mieheksi ja kuka ei. Voi myös olla, että edes Arto itse ei identifioidu mieheksi, jolloin mukana ei ollut mieskirjoittajaa. Erityisesti pidän kuitenkin ilmauksesta ”ns. miehen ruumiin”.

Beauty is NOT in the Eye of the Beholder

Dating study: women prefer 'men who are kind'

Raikasta

Kun urheiluhierojan karvainen koura kiitää öljytyn pakaralihaksen pinnalla, ei aktissa ole mitään arveluttavaa. Jostain ihmisjärjelle tuntemattomasta syystä asetelma kääntyy päälaelleen, jos venkslataankin samaa kohtaa corpuksen toiselta puolelta.

Tässä vaiheessa radikaalifeministit tapaavat älähtää ja alkavat läksyttää langenneita kanssasisariaan: "Etkö ymmärrä, että sinulla on absoluuttinen määräysvalta ruumiiseesi? Siispä et saa ikinä myydä sitä."

Pienet loogiset erheetkään eivät menoa haittaa, kun kiihkomielet pääsevät kunnolla vauhtiin.

Seksityöläisen mielipidettä ei oikein ehditä kuunnella, mutta mitäs väliä sillä edes on? Mitä moinen harhautunut raukka niistä asioista edes tietää?

Kyllä sille nyt pitää joukolla kato kertoa, että sen seksuaalinen käytös on vääränlaista ja että se on varmasti pakotettu kauheaan hommaansa!

Meritoituneet tutkijatkin ovat saaneet osansa, prostituoituja puolustanut sosiologi Anna Kontula jopa tappouhkauksia.

Paasauksella on ollut muitakin traagisia seuraamuksia: patriarkaalisia hierarkioita murskatessaan siskot ovat päätyneet pönkittämään niitä. Seksityöläisen otsalle on laskettu uhriutumisen orjantappurakruunu ja hänet on taannutettu tahdottomaksi lapseksi, jota pitää kaikin keinoin suojella miesten tuhoavalta seksuaaliselta voimalta. Aikuista naista.

Kansalaispalvelus lyhentäisi naisten työuria pituutensa verran.

Naisten seksihalujen ominaispiirteitä

Townsendin mukaan naisten satunnaisen seksin harrastamiseen liittyy sellaisia negatiivisia tunteita, joita miehillä ei ole. Naiset haluavat miehiltä ajan kuluessa huomiota, hellyyttä, aikaa, energiaa, rahaa tai materiaalisia resursseja. Naisten seksuaalisuuden kehittymiselle voidaankin esittää kolmivaiheinen malli. Ennen vakiintuneeseen parisuhteeseen pyrkimistä naiset saattavat käydä lävitse vaiheen, jossa he testaavat satunnaisella seksillä attraktiivisuuttaan esimerkiksi baareissa. Ensimmäisen vaiheen naiset ovat tyypillisesti joko nuoria opiskelijoita tai vastaeronneita naisia, jotka tutkivat miestarjontaa eronsa jälkeen. Tuossa vaiheessa tunteet eivät häiritse naisen seksuaalisia suhteita. Toiseen vaiheeseen edenneet naiset ovat kokeneempia satunnaisen seksin suhteen. He ovat saavuttaneet vaiheen ”tietoisuus ja kieltäminen”. He sanovat, että seksi ilman tunteita on hyväksyttävää, mutta he ovat samaan aikaa huolestuneita miehen reaktioista seksin jälkeen, koska edelliset satunnaiset seksisuhteet eivät ole edenneet seurustelun asteelle. Tuossa vaiheessa naiset saattavat pidätellä tunteitaan, jotka muuten saattaisivat olla esteenä seksille, mutta heidän halunsa välitetyksi tulemisesta ja intiimiydestä sekä tunteet haavoittuvuudesta tulevat lävitse tahtomatta ja häiritsevillä tavoilla. Toisessa vaiheessa naiset yrittävät tyypillisesti peittää alkoholilla mieheltä halutun investoinnin ja todellisuuden välistä eroa. Kolmannessa vaiheessa naiset hylkäävät satunnaisen seksin niiden voimakkaiden negatiivisten tunteiden takia, joita kokevat, kun eivät saa seksipartneriaan investoimaan suhteeseen. Naiset huomaavat, että he eivät kykene kontrolloimaan miehen investoinnin määrää, mikä johtaa negatiivisiin tunteisiin. Miehet käyttäytyvät satunnaisen seksin jälkeen usein kuin partneri olisi tuntematon, kun taas naisille yhdyntä sinällään tuottaa tunteita haavoittuvuudesta ja kumppanuudesta. Townsend kysyi koehenkilöiltä, pitääkö seuraava väite paikkansa: ”Jos harrastan seksiä jonkun kanssa, jonka kanssa en halua emotionaalista suhdetta, tunnen kuitenkin itseni haavoittuvaksi ja haluan, että hän välittää minusta”. Miehistä 50 prosenttia, mutta naisista vain 4 prosenttia oli eri mieltä väitteen kanssa. Townsendin tutkimilla seksuaalisesti aktiivisimmillakin ja vapautuneimmillakin naisilla oli emootioita, jotka häiritsivät satunnaisia seksisuhteita. (1998, 47–51.)

Townsend (1998, 55–56) kertoo, että myös traditionaalisen seksuaalimoraalin hylänneet naiset, jotka olivat kunnianhimoisia ja menestyviä ja jotka eivät hyväksyneet väitteitä biologisista sukupuolieroista, kokivat shokin huomatessaan, kuinka intensiivisiä heidän tunteensa olivat satunnaisissa seksisuhteissa. He uskoivat vilpittömästi kykenevänsä nauttimaan seksistä ilman sitoutumista, joten he eivät odottaneet tuollaisten tunteiden ilmaantumista eivätkä ymmärtäneet niitä ja yllättyivät kyvyttömyydestään hallita niitä. Tuollaiset tunteet eivät olleet osa noiden naisten sukupuolirooli-ideologiaa, mutta silti he olivat kykenemättömiä hallitsemaan niitä.

Entinen bändäri Dawn Eden (Times Online 2007) kertoo, kuinka hänen suhtautumisensa seksiin muuttui iän mukana. Eden oli sisäistänyt seksuaalisen vallankumouksen sanoman siitä, että nainen voi harrastaa seksiä siinä kuin mieskin. Seksistä pitävä feministi-ikoni Germaine Greer oli esittänyt, että bändärit ovat tärkeitä, koska he poistavat seksiin liittyvää mystiikkaa: he hyväksyvät seksin fyysisenä tapahtumana eivätkä ole omistushaluisia valloitustensa suhteen. Edenin mukaan Greerin filosofia ei kuitenkaan toimi, koska nainen ei voi harrastaa seksiä kuten miehet. Naiset eivät ole rakennettuja nauttimaan seksistä vain fyysisenä tapahtumana, vaan kumppanuuden kautta. Vaikka naiset kuinka yrittäisivät vakuuttaa muuta, Edenin mukaan pelkkä seksi jättää heidät tyhjiksi, elleivät he ole varmoja siitä, että heitä rakastetaan ja että seksi on osa suurempaa kokonaisuutta, jossa he ovat rakastettuja muutenkin kuin vartalonsa takia.

Wallenin (1995) mukaan naisilla saattaa olla suurempi motivaatio seksiin ovulaation aikaan ja alhaisempi seksuaalinen motivaatio muuhun aikaan kuusta, kun taas miesten motivaatio seksiin on tasaisempi. Wallen tekee siten eron alhaisen ja ajoittaisen seksuaalisen halun välille. Naisten seksuaalisissa haluissa keskeisemmässä asemassa ovat henkilöiden väliset ja sosiokulttuuriset kontekstit. Naisten seksuaalinen halu näyttäisikin olevan seurausta kulttuurisista ja tilanneriippuvaisista tekijöistä hyvin perustavanlaatuisella tavalla. Sosiaaliset voimat ja ideologiat rakentavat naisten seksuaaliset halut ja ne kontekstit, jossa nuo halut joko tulevat tai eivät tule ilmi. (Tolman & Diamond 2002). Baumeisterin (2000) mukaan naisten seksuaalinen halu onkin plastisempaa, alttiimpaa muokkautumaan miehiä enemmän sosiaalisten, kulttuuristen ja tilannesidonnaisten tekijöiden vaikutuksesta. Yksittäisen naisen seksuaalisuus on alttiimpi muuttumaan naisen elämänkulun aikana, ja sosiokulttuurisilla tekijöillä, kuten koulutuksella, uskonnolla, poliittisella ideologialla ja vertaisryhmän vaikutuksella, on suurempi vaikutus naisen seksuaaliseen haluun kuin miehen seksuaaliseen haluun. Miehen seksuaalisuudessa on siten biologialla suurempi merkitys, kun taas naisilla kulttuuri näyttelee suurempaa osaa. Havainto on sen kulttuurisen stereotyypin vastainen, että mies edustaa sivilisaatiota ja nainen luontoa.

Baumeisterin ja Vohsin (2004) mukaan naisen päätöksenteko seksiin ryhtymisestä voi olla varsin monisyinen prosessi. Kun nainen tapaa miehen, joka haluaa seksiä hänen kanssaan, naisella on tyypillisesti useita ristiriitaisia intressejä: (1) naisen omat seksihalut, (2) mahdolliset edut, joita hän voi saada tarjoamalla seksiä alennushintaan saadakseen haluamansa miehen, (3) halu saada seksin vastikkeeksi mahdollisimman hyvä hinta pidättäytymällä seksistä ja (4) oman maineensa suojeleminen. Mies ei ole samalla lailla altis tuollaisille ristiriitaisille vaikuttimille ja siten mies pystyykin yleensä nopeasti päättämään, haluaako hän seksiä tietyn naisen kanssa. Townsendin (1998, 57) haastattelema lääketiedettä opiskeleva Christine kertoo suhteen aloittamisesta lakimiehen kanssa seuraavasti:

En tiedä, mikä sai minut sanomaan seksille ei. Se on minulle epätavallista, enkä suunnitellut asioiden menevän niin. Olen oppinut, että jos olen kiinnostunut miehestä, ei kannata mennä hänen kanssaan sänkyyn ensimmäisenä iltana. Miehet eivät kunnioita sinua sen jälkeen. Seksi on jotakin, mitä sinulla on ja mitä he haluavat. Mitä vaikeampaa jonkin asian saaminen on, sitä enemmän mies haluaa sitä. Jos nainen antaa seksiä heti, hän on menettänyt pisteen pelissä. Olet luopunut etumatkastasi, etkä luultavasti saa mitä haluat eli sitoutumista suhteeseen.

Christinen kertomus kuvaa naisten useaan suuntaan osoittavia intressejä. Toisaalta on halu seksiin, toisaalta pyrkimys pelata suhde niin, että mies lopulta sitoutuisi suhteeseen. Myös satunnaiset seksisuhteet saattavat kiinnostaa naista, mutta ajan mittaan jälkiseurauksena voivat olla voimakkaat negatiiviset tunteet. Tuollaiset ristiriitaiset motiivit ja tavoitteet saavat naiset usein pidättäytymään seksistä, vaikka halu seksiin olisikin olemassa.

(Kirjasta Naisten seksuaalinen valta)

Asevelvollisuus on kallista

Tutkija: Asevelvollisuus tulee Suomelle kalliiksi">Tutkija: Asevelvollisuus tulee Suomelle kalliiksi

What women want in 2010: A husband who'll be the main breadwinner

Rules of 'mengagement'; are men's engagement rings a sign of equality?

Tasa-arvo-ohjelma. Seurantaraportti syksy 2009

Presidenttifoorumi kirjallisena

Presidenttifoorumi: Yle Areena

Presidenttifoorumin alustukset

Puu-Oksanen: Suomessa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että on olemassa naisvaltaisia aloja. Kun puhumme naisvaltaisista aloista, joihin kuuluvat esimerkiksi hoito ja opetusalat, emme väitä, että miehet eivät ansiokkaasti työskentelisi opettajina tai sairaanhoitajana. Hoitoala on naisvaltaista, kiistatta, vaikka suuri osa kirurgeista onkin miehiä. On myös selvää, että naisvaltaisten alojen palkkakuoppa liittyy sukupuoleen. Taustalta löytyy rypäs historiallisia, poliittisia ja kulttuurisia syitä. On selvää, että palkankorjausten on kosketettava myös lastentarhanopettajina toimivia miehiä.

Puhuttaessa naisiin kohdistuvasta väkivallasta katse on samalla tavoin siirretty yksilötasolta ilmiötä tuottavalle rakenteelliselle tasolle. On aivan selvää, että miehet ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt joutuvat väkivallan uhreiksi. Toimenpiteet, joilla vahvistetaan enemmistön, eli lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden naisten oikeuksia vahvistavat samalla kaikkien uhrien oikeuksia.

Puhutaanpa naisiin kohdistuvasta väkivallasta tai naisvaltaisista aloista ihmisoikeusnäkökulmasta on kyse samasta asiasta: tiettyyn ryhmään kohdistuvan syrjinnän ja siihen liittyvän segregaation tuottamista ongelmista, joiden ratkaisemisessa vastuu on valtiolla. Naisiin kohdistuva väkivalta määritellään ihmisoikeusloukkaukseksi siksi, että naisiin kohdistuva väkivalta liittyy niihin rakenteisiin jotka aiheuttavat naisen alisteisen aseman perheessä, parisuhteessa ja yhteiskunnassa.

Asenteiden muuttamiseen ja sukupuolista epätasa-arvoa tuottaviin rakenteisiin on kiinnitettävä huomattavasti enemmän huomiota. Miesten välistä väkivaltaa oikeuttava ja ihannoiva asenne, kuten puheet poikien nyrkkitappeluista reiluna tapana ratkoa ongelmia, antaa oikeutuksen myös tytöille käyttää väkivaltaa. Tämä asenne ylläpitää ja tuottaa väkivaltaa yli sukupuolirajojen.

CEDAW komitea on peräänkuuluttanut Suomelta naisiin kohdistuvan väkivallan tunnustamista sukupuoleen perustuvaksi syrjinnän muodoksi. Tästä on aloitettava.
 

Synnytystasa-arvo

HS: Tasa-arvoa myös synnytyksiin ja lastenhoitoon

Mari-Jaana Pelkonen

Sdp on ehdottanut koko ikäluokkaa koskevaa asevelvollisuutta, koska pelkästään miehiin kohdistuva asevelvollisuus koetaan epätasa-arvoisena. Kuitenkin tiedetään, että asevelvollisuus ei haittaa pidemmällä aikavälillä miesten ura- ja palkkakehitystä suhteessa naisiin.

Äitiyden ja jopa mahdollisuuden tulla raskaaksi sen sijaan tiedetään vaikuttavan naisten työnsaantimahdollisuuksiin, palkka- ja urakehitykseen sekä eläkkeeseen.

Jos naisille määrätään yleinen ase- tai siviilipalvelusvelvollisuus, naiset ja miehet on asetettava samalle viivalle myös synnytysten ja lastenhoidon suhteen. Siinä on Sdp:lle haastetta.

tietoliikennetekniikan
diplomi-insinööri

Eräs hyvä tapa tasa-arvoistaa lastenhoitoa miesten velvollisuuksia lisäävästi on määrätä huoltajuus useammin isälle. Mitä useampi isä saa huoltajuuden, sitä vähemmän lastenhoitovastuuta jää äideille.

Ja mitä tarkoittaa sama viiva synnytysten suhteen? Nainen voi synnyttää tai olla synnyttämättä, mies voi vain olla synnyttämättä, joten siinäkin naisilla on enemmän valinnanvaraa.

Of course we women don't want a male pill - it would end those happy little 'accidents' (lue myös Entä jos miehille olisi ehkäisypilleri?)

Burleski

Kommentti: En ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että stereotyyppistä naiskäsitystä vastustetaan käyttäytymällä stereotyyppisesti. Tai siis että mistä se ero syntyy, jos sekä perinteisessä strippauksessa että burleskissa pukeudutaan paljastavasti ja riisutaan tai käyttäydytään jotenkin seksuaalisesti vihjailevalla tavalla? Toinen on naisen esineellistämistä ja toinen uutta ja virkistävää kulttuuria, mutta miksi? [Burleski lienee eräs maailman turhimmista asioista]

Ikkunaiines: Kohtuuttomuuden kuolemansynti

Feminist Response to Super Bowl Ads (samat ilmeet kuin puu-Oksasella)

Feminist Sites Losing Their Punch

Joka viides kolmekymppinen nainen elää satavuotiaaksi

WAG

Why do women want to be Wags? (Because they want the wealthy lifestyle but don't want to put in much effort to achieve it. ks. blondistrategia)

Keskustanaiset: Onko naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus (CEDAW) jäänyt sivuun suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa, ihmisoikeuskeskustelussa ja viranomaiskäytännössä?

Eikö Suomi oikeasti otakaan vakavasti naisten ihmisoikeuksia, vaikka ylin valtiojohto juhlapuheissaan niin julistaa?

Naisten kansalaispalvelu ei edistä tasa-arvoa

Yleisestä asevelvollisuudesta on luovuttava

Feminism

NAISETKO IDIOOTTEJA? (Päiväntasaaja-ohjelman arviointia)

Olisi helppoa vain todeta, että asialla olivat väärät miehet miesasiaa puolustamassa. Jussiin tämä saattaa päteäkin, mutta Zacke todistetusti osaa ajatella omilla aivoillaan. Hänestä varmaan kuullaan vielä monessa yhteydessä. Kuinka siis jouduttiin tilanteeseen, jossa feministinaaraat pääsivät kuittaamaan antifeministimiehelle, että taidat olla yksi meistä, nyökkäiletkin koko ajan?

Tässä tulemme koko tasa-arvon ytimeen. Eihän uros voi naaraiden maailmassa muuta tehdä kuin nyökytellä, näin se neurobiologia vaan toimii. Ehkä -sanan heitti eetteriin evoluutio, ei Zackris Haaparinne. Loka-Laitinen taitaa olla ainoita poikkeuksia nyökyttelijöiden joukossa. Hän uskaltaa panna maineensa peliin. Ehkä myös Jouni Hynynen on pystynyt nousemaan naarasmafian ulottumattomiin. Hynysen esiintyminen viimeisimmässä Maria -ohjelmassa olikin pelkkää testosteronin jyrinää.

Julkisessa tilassa, lauman edessä, urokset eivät vain voi haastaa naaraita millään tasolla, jos haluavat säilyttää hierarkisen asemansa ja nauttia seksin hedelmistä tulevaisuudessakin. Valta tuo seksiä ja naaraiden suosio tuo valtaa. Kiintoisa oravanpyörä. Siksi parikymppisen nuoren miehen on parasta vain nyökytellä. Naaraat saivat siten laukoa stereotypioitaan aivan vapaasti, suurella ylpeydellä ja jopa aggressiivisuudella. Naisille aggressiivisuus sallitaan, miehille ei. Zacke ei voinut lytätä naaraita, koska se olisi tulkittu julmuudeksi.

Miesliikkeen suurin ongelma on siinä, että se näyttää jo lähtötelineissä akkamaiselta, koska se ei voi käydä sitä sotaa, jonka feministit ovat julistaneet. Urosten jokainen laukaus nimittäin kolahtaa omaan nilkkaan siitä yksinkertaisesta syystä, että apinageeneihin on ohjelmoitu koodi, jonka mukaan naaraita pitää suojella. Vaikka miesliike vain toisi esille todellisia epäkohtia, sekin näyttää akkamaiselta, koska evoluutio on varannut valituksen naaraiden yksinoikeudeksi. Tämä selittää senkin, miksi meillä valitaan vuoden pakolaisnainen, mutta ei vuoden pakolaismiestä. Jälkimmäinen olisi evolutiivinen mahdottomuus, naurettava pelkuri, joka ei ole puolustamassa laumaansa.

Zackea todennäköisesti pidätteli toinenkin evoluutiomekanismi. Tilanne oli sama kuin aina urosten ja naaraiden välisissä (julkisissa) ”keskusteluissa”. Urosten aivot menevät enemmän tai vähemmän solmuun – sitä enemmän, mitä epäloogisempia lausumia naaraiden aivot tuottavat. Mitä enemmän ilmassa on taistelun melskettä, sitä enemmän naaraat turvautuvat paitsi epäloogiseen ajatteluun, myös nimittelyyn ja muuhun henkiseen väkivaltaan. Mitä enemmän urosaivot menevät solmuun, sitä hiljaisempi hänestä tulee.

Mielipidekirjoituksia

Miesasiaa

On valitettavaa, että jotkut naisasianaiset kokevat miesten oikeuksien
ja ongelmien esille nostamisen uhkaksi (Satakunnan Kansan Sunnuntai-liite 31.1.). Ihmetellä sopii, miksi miehet eivät saisi pyrkiä asemansa parantamiseen, ihan siinä missä naisetkin.

Monet miesten tasa-arvo-ongelmista, kuten lakiin kirjattu "puoliyleinen" asevelvollisuus, ovat tasa-arvo-ongelmista niitä vakavimpia, sillä niissä sukupuolisyrjintä tapahtuu viranomaisten toimesta tai tuella.

Miesasialiikkeen tarkoituksena ei silti ole kilpailla siitä, kenen asema on huonompi, naisten vai miesten, vaan tavoitteena on luoda Suomeen miehetkin huomioiva tasa-arvopolitiikka.

Väkivaltakeskustelussa miesasialiike on huolissaan siitä, että Suomessa hyväksytään vähintäänkin hiljaisesti miehiin kohdistuva väkivalta. Naisten väkivaltaisuuden lakaisemista maton alle piiloon ei myöskään voi pitää hyväksyttävänä. Jos naisiin kohdistuvaa väkivaltaa halutaan oikeasti vähentää, on samalla myös miehiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustettava aktiivisin toimin. Vain siten voidaan tehokkaasti estää väkivallan kierteen syntyminen.

Palkkavertailuja tehtäessä on huomioitava mm. tehty työaika ja työtehtävien laatu. Työmarkkinat jakautuvat Suomessa melko jyrkästi naisten ja miesten aloihin. Tämän tilanteen muuttamiseksi on panostettava erityisesti koulutukselliseen tasa-arvoon: pojista on koulutettava menestyjiä, ei syrjäytyjiä. Poikien potentiaalin nykyistä
tehokkaampi hyödyntäminen auttaisi koko yhteiskuntaa, naisiakin.

Juuso Erno Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja (Satakunnan Kansa 16.2.2010)

Turhat ympärileikkaukset on kiellettävä

Mikko Pulliainen aliarvioi Korkeimman oikeuden ympärileikkauspäätöksen merkityksen (AL 11.2.): oikeuslaitos ei ole vain hukannut logiikkaansa, vaan luonut Suomesta luokkayhteiskunnan, jossa ihmisen oikeudet riippuvat hänen sukupuolestaan ja hänen vanhempiensa uskonnollisesta vakaumuksesta.

Toisin sanoen, Korkein oikeus on päättänyt, etteivät juutalais- ja muslimiperheiden poikavauvat ole ihmisinä yhtä arvokkaita kuin muut. Voi hyvin kysyä, mitä virkaa on tällaisella oikeuslaitoksella, joka ei ilmeisestikään uskalla puolustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perus- ja ihmisoikeuksia.

Mikään yllätys ei ole se, että tasa-arvoasioista vastuussa oleva Sosiaali- ja terveysministeriö ei puolusta näitä poikavauvoja, vaan päinvastoin tukee heidän pahoinpitelyjensä mahdollisimman sujuvaa järjestämistä. STM:ssä ei kerta kaikkiaan suostuta tajuamaan, että myös miehillä ja pojilla on oltava oikeus tasa- ja ihmisarvoon.

Suomessa onkin viipymättä ryhdyttävä toimiin uskonnollisista tai kulttuurisista syistä alaikäisille tehtävien ympärileikkausten kriminalisoimiseksi.

Juuso Erno, Miesten tasa-arvo ry:n pj. (Aamulehti 15.2.2010)

Presidenttifoorumi

Presidentti Tarja Halonen järjestää perinteeksi muodostuneen presidenttifoorumin keskiviikkona.

Presidentinlinnassa keskustellaan tällä kertaa lähisuhdeväkivallasta. Foorumia voi seurata suorana Ylen internetisivuilta. Yle lähettää presidenttifoorumin suorana internetissä klo 10-14. TV1 näyttää koosteen tapahtumasta iltapäivällä klo 15:55 alkaen.

Another Time When Amy Bishop Should Have Been Charged

NY Times Finally Admitting There’s a Problem

Women Don’t Create Jobs (Part II)

Female touch is boosting hedge funds

'Rape' cartoon stirs controversy, but most protesters missed the point about why it's objectionable ja Schuyler Crabtree, the cartoonist, intended the cartoon to be a social criticism of condoms in the dorms, not rape.

Hentai Collector Sentenced to Jail Over "Obscene" Material

HS: Miten sukupuolten tasa-arvo toteutuu ortodoksikirkossa?

Markku Laihinen

Olen mielenkiinnolla seurannut luterilaisen kirkon sisällä käytäviä keskusteluja, puolesta ja vastaan.

Ensin tulivat naispapit – mikä äläkkä. Nyt se alkaa pikkuhiljaa jo vaimentua, mitä nyt jotkut periaatteelliset vielä potkivat tutkainta vastaan kärsien kaiken maailman tuomiokapitulien langettamia rangaistuksia, kun uskaltavat sanoa reilusti, että heidän vakaumuksensa mukaan nainen ei sovi papiksi. Heidät siis kirkon taholta vaiennetaan tai ainakin pyritään varsin tehokkaasti vaientamaan. Sinänsä surullista, mutta enemmistö kai toimii tässäkin.

Nyt on päällimmäisenä samaa sukupuolta olevien vihkimisen salliminen. Kun piispainkokous päätti, ettei Suomessa ainakaan nyt vielä näin tehdä, niin mikä älämölö. Herranen aika, vanhoillinen ja kankea kirkko ja sen päättäjät eivät pysty uudistumaan ollenkaan siinä tahdissa kuin suvaitsevaisuuden tyyssijassa Ruotsissa. Siellähän myös samaa sukupuolta olevat vihitään avioliittoon kirkollisesti.

Tähän on hauska verrata toista kansankirkkoamme, ortodokseja.

On jokaiselle itsestään selvää, että ortodoksipappi on mies. Asiasta ei edes epävirallisesti keskustella, saati, että kirkon päättäjät edes miettisivät asiaa. Vielä vähemmän, että samaa sukupuolta olevat vihittäisiin avioliittoon.

Kuitenkaan en ole kuullut tai lukenut kenenkään ortodoksin purnaavan lehtien palstoilla, nettikeskusteluissa tai muun julkisen sanan palstoilla, miksi näin on ja miksei ole kuten läntisessä sisarkirkossa.

Tässäpä teille, arvon sisarkirkon ihmiset, mietiskeltävää.

Sasi: Naisten palvelusvelvoite väistämätön

Naiset kansalaispalveluun

Sdp haluaa myös naiset kansalaispalveluun

Sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijät taantuman voittajia

Hallituksen tasa-arvo-ohjelma

Women do not care about what a man looks like

No longer a registered sex offender, but the stigma remains

Is a program aimed at empowering women in science hurting the industry?

Over the past decade the National Science Foundation has funneled $135 million into a "gender bias program" called Advance. Its stated purpose: to advance women in science. In practice it does little to help women, but its potential to inflict lasting damage on fields that drive the American economy--engineering, physics and computer technology--is enormous.

Virginia Valian, a feminist psychologist at Hunter College, is credited with providing Advance with its "conceptual tools." With the help of a $3.9 million NSF grant, she and her colleagues developed the Gender Equity Project, which sponsors workshops aimed at transforming American laboratory culture. According to Valian, the compulsive work habits, single-minded dedication and "intense desire for achievement" that typify elite scientists not only marginalize women but also compromise good science. She says, "If we continue to emphasize and reward always being on the job, we will never find out whether leading a balanced life leads to equally good or better scientific work."

Kertokaas joku runo, millä saan nätisti kerrottua miehelle että hänellä on liian pieni?

Why Women Cant be A Mechanic?

SUOMALAINEN NAINEN ON TUNTEETON YLIPAINOINEN VARIKSENPELÄTIN

Kaksinaismoraali

Jokainen nuori nainen, joka ei ole huomattavan epämuodostunut, voi halutessaan hankkia helposti satoja seksikumppaneita. Seksikumppaneiden hankkiminen ei olekaan naiselle haaste, vaan miehen saaminen sitoutumaan ja tarjoamaan resursseja. Miehille haaste on siinä, miten saada helposti seksiä lukuisilta naisilta sitoutumatta ja tarjoamatta resursseja. (Mocsny)

Kaksinaismoraali viittaa siihen kulttuuriseen käsitykseen, että avioliittoa edeltävä seksi on vähemmän hyväksyttyä naisille kuin miehille. Vallitsevan tulkinnan mukaan miehet ja naiset eivät siten ole samalla viivalla toteuttamaan omaa seksuaalisuuttaan haluamallaan tavalla, koska seksuaalisuuden vapaasta toteuttamisesta naiselle koituu suuremmat moraaliset kustannukset. Se voi johtaa kaksinaismoraaliin, koska seksuaalisesti aktiivisten naisten kanssa harrastetaan seksiä, mutta samat naiset eivät kelpaa aviokumppaneiksi. (Oliver & Sedikides 1992.)

Evoluutioteoreettinen selitys seksuaalisesti aktiivisten naisten maineen menetykselle piilee siinä, että miehen varmuus isyydestään vaarantuu, jos naisella on ollut paljon seksipartnereita. Miehet ovatkin evoluutiohistorian aikana vähentäneet seksuaalisesti aktiivisten naisten arvostusta pitkäaikaisten suhteiden kumppaneina. Miehen statukseen seksuaalisella aktiivisuudella on päinvastainen vaikutus. Suuri osa yhteiskunnista on ollut moniavioisia, joissa ainoastaan korkean statuksen miehillä on ollut mahdollisuus hankkia useita vaimoja. (Betzig 1986.) Miehen seksuaalinen aktiivisuus voidaankin yhdistää kiinteästi miehen korkeaan statukseen (Bar-Tal & Saxe 1976). Mitä enemmän miehellä on ollut seksuaalisia naissuhteita, sitä enemmän naisten arvostamia resursseja hänellä on ollut hallussaan. Naisen seksuaalisesta aktiivisuudesta voidaan vetää päinvastainen johtopäätös. Korkeamarkkina-arvoiset naiset ovat valikoivampia miesten suhteen kuin alhaisen markkina-arvon naiset, eikä korkean markkina-arvon naisten tarvitse turvautua seksin tarjoamiseen liian halvalla. Korkeamarkkina-arvoiset naiset turvautuvatkin yleensä naisten ensisijaiseen strategiaan eli pyrkivät yksiavioiseen suhteeseen runsaasti resursseja tarjoavan miehen kanssa. Matalamman markkina-arvon naiset joutuvat useammin turvautumaan toissijaisiin strategioihin, joissa resursseja hankitaan lukuisilta miehiltä. Naisten seksuaalisen aktiivisuuden negatiivinen leima voidaankin yhdistää siihen ajatukseen, että ne naiset, jotka eivät kykene toteuttamaan naisten ensisijaista romanttista strategiaa yksiavioisesta suhteesta tasokkaan miehen kanssa, joutuvat turvautumaan lyhytaikaisten suhteiden strategioihin. ( Buss 1988.)

Newcomb (1985, 1986) havaitsi, että miesten parempi itsetunto oli yhteydessä seksipartnerien lukumäärään: mitä enemmän seksipartnereita, sitä parempi itsetunto. Suurin vaikutus sillä oli yli 30-vuotiaisiin miehiin. Nuoremmilla naisilla korrelaatiota ei ollut havaittavissa lainkaan, ja yli 30-vuotiailla naisilla korrelaatio oli negatiivinen. Jos mies onnistuu saamaan seksiä uusilta partnereilta, se tarkoittaa miehelle itsetunnon nousua, koska hän saanut tehtyä jotain, mihin monet muut miehet eivät kykene. Sen sijaan mies, joka on neitsyt myöhäiseen ikään asti tai jolla on vain muutamia seksipartnereita, on säälittelyn kohde. Monilla miehillä onkin valloitusmentaliteetti, ja jokainen uusi valloitus lisää miehen itsetuntoa. Lukuisten naissuhteiden hankkimiseen suuntautuneet asenteet laskevat naiset seksuaalisen objektin tasolle.

Tutkimusten tulokset osoittavat myös käänteisen kaksinaismoraalin olemassaolosta. Seksuaalisesti hyvin aktiiviset naiset ovat erittäin suosittuja miesten treffikumppaneina, mutta toisaalta naiset preferoivat treffikumppaneinaan sellaisia miehiä, jotka ovat seksin saralla vain kohtuullisen aktiivisia. (Baumeister & Tice 2001, 113–116.) Seksuaalisesti aktiiviset naiset ovat suosittuja miesten treffikumppaneina siksi, että miehet ajattelevat saavansa heiltä helpommin seksiä kuin vähemmän aktiivisilta naisilta. Smithin ym. (1993) mukaan sekä miehet että naiset pitävät liikaa seksuaalista aktiivisuutta huonona piirteenä, mutta lyhytaikaisissa suhteissa naiset pitävät sitä huonompana piirteenä kuin miehet. Myös Regan ja Berscheid (1997) raportoivat, että miehet arvioivat partnerin helpon seksuaalisen saatavuuden selvästi toivotummaksi ominaisuudeksi kuin naiset arvioidessaan potentiaalisia partnereita.

Kun henkilö tarjoaa sosiaalista hyväksyntää, se menettää arvoaan. Turvatakseen seksuaalisuutensa arvon naisen on luotava sellainen vaikutelma, että hänen seksuaalisuutensa ei ole helposti saavutettavissa (vrt. Blau 1964, 80). Jos nainen harrastaa elämänsä aikana seksiä vain muutamien miesten kanssa, se on kunnianosoitus noille miehille ja kertoo, että noissa miehissä on jotain erityistä. Jos taas naisella on kymmenittäin seksipartnereita, hänen seksuaalisuutensa niukkuusarvo laskee. Tuosta näkökulmasta katsottuna naisten asema suhteessa kaksinaismoraaliin on erilainen kuin miehillä. Nainen menettää neuvotteluvoimaansa, jos hänellä on ollut paljon seksipartnereita. Siten naisen intressi seksuaalisuutensa arvon säilyttämiseen pakottaa naista rajoittamaan seksuaalista aktiivisuuttaan. (Baumeister & Tice 2001, 13–14.) Townsendin (1998, 23) mukaan nykyajan miehille on tyypillistä sellainen kaksinaismoraali, että he eivät halua avioitua seksuaalisesti liian aktiivisten naisten kanssa, vaikka he eivät pidäkään seksuaalista aktiivisuutta moraalisesti vääränä. Tuollainen asenne onkin enemmän käytännöllinen kuin moraalinen. Jos mies kykenee viettelemään naisen helposti, muut miehet saattavat tehdä saman jatkossa. Tuollainen kaksinaismoraali ilmentää miesten investoinnin dynamiikkaa. Miehet eivät halua investoida naiseen, jos siihen ei ole tarvetta, varsinkaan jos muidenkaan miesten ei ole tarvinnut aikaisemmin investoida naiseen paljoa saadakseen seksiä.

Townsendin (1998, 182) mukaan kaksinaismoraali on seurausta yksinkertaisesta kysynnän ja tarjonnan laista. Jotkin asiat ovat arvokkaampia kuin toiset sen mukaan, kuinka suuri kysyntä niihin kohdistuu. Naisten seksuaalisuus on paljon miesten seksuaalisuutta kysytympää ja siten arvokkaampaa. Niitä ihmisiä, jotka kykenevät hankkimaan arvokkaimpia asioita, pidetään älykkäinä tai vallassa olevina. Siksi paljon seksiä saavia miehiä pidetään sankareina. Niitä ihmisiä, jotka antavat arvokkaimmat omistuksena pois liian halvalla, pidetään hölmöinä. Kaksinaismoraali ei siten ole seuraus – kuten usein väitetään – naisten alempiarvoisuudesta, vaan naisten seksuaalisuuden suuremmasta arvosta.

(Kirjasta Naisten seksuaalinen valta)

Tasa-arvo kaikilla elämänalueilla

Tasa-arvo yhä taivaanrannan takana

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) porvarihallitus sitoutuu ohjelmassaan "edistämään tasa-arvoa määrätietoisesti kaikessa päätöksenteossa" ja lupaa, että "miehillä ja naisilla on oltava yhtäläiset edellytykset kaikilla elämänalueilla".

Mihin artikkelissa olivat unohtuneet sellaiset elämänalueet kuten asunnottomuus, itsemurhat, koulutus, huoltajuus, terveydenhuollon resurssien jako, elinikä, työtapaturmat, asevelvollisuus jne.?

Study (PDF), looked at 556 federal appellate cases involving allegations of sexual harassment or sex discrimination in violation of Title VII of the Civil Rights Act of 1964.

The finding: plaintiffs were at least twice as likely to win if a female judge was on the appellate panel.

Työministeri pidentäisi työuria luopumalla yleisestä asevelvollisuudesta. ja HS-keskustelu

Murskavoitto

Kanadan murskavoitto kyseenalaisti naisten jääkiekon mielekkyyden ja Slovakia - Bulgaria 82:0 part-1 (Youtube)

The Chinese Mating Market

Why settle for Mr Good Enough?

Kansakunnan toivot iskevät tasa-arvon kimppuun!

Kansakunnan toivoissa tasa-arvokeskustelua käyvät maanantain Päiväntasaajassa klo 15.07 jälkeen kirjailija Leena Parkkinen, vasemmistonuorten pääsihteeri Riikka Taavetti, HYY:n hallituksen jäsen Jussi Nuortimo sekä miesasia-aktiivi, opiskelija Zackris Haaparinne Jyväskylän yliopistosta.

Lisäys: Päiväntasaaja kysyy: Jäävätkö miehet naisten jalkoihin? ja kuunneltavissa Areenassa

Arvostus parisuhteessa

HS: Nuorempi kumppani arvostaa minua enemmän

Kuusikymppinen mies

Nimimerkki "Viisikymppinen yksinäinen nainen" ihmetteli (HS Mielipide 4. 2.), mikseivät samanikäiset miehet huomioi hänen kaltaisiaan naisia.

Minä olin eroni jälkeen viisikymppinen ja opin nopeasti, ettei yhteyttä samanikäisiin naisiin löydy. Halusin alkaa rakentaa tulevaisuutta katsoen elämää uteliaana ja positiivisesti eteenpäin.

Tapaamani omanikäiseni naiset olivat yleensä hyvin itsetietoisia ja tilaansa tyytyväisiä eivätkä halunneet mitään muutosta itsenäiseen elämäänsä. Ei heillä ollut kysyvää elämänasennetta, vaan totuudet olivat jo hallussa.

He tiesivät ja kertoivat minulle, millaisia miehet oikeasti ovat ja mitä he eivät tajua. Se, mikä kiinnosti, oli edustavan miehen satunnainen seuralaisuus.

Useimmiten he olisivat halunneet ylläpitää suhdetta erillään asuen, ettei mies olisi tullut kotirauhaa häiritsemään.

Minä taas halusin toteuttaa unelmia rakentaen elämää yhdessä innostuneen kumppanin kanssa häntä ihaillen ja arvostaen.

Kuten useimmat miehet, toivoin saavani kumppaniltani arvostusta ja jopa kokea olevani hänen silmissään sankari. Joskus kerroin ikäisilleni naisille näistä ajatuksistani ja sain osakseni vähättelevän naurun.

Näin päädyin sitten nopeasti nuorempaan seuraan. En etsinyt nuoruutta sinänsä enkä ulkoista kauneutta vaan intoa ja hymyä elämään sekä rakentavaa asennetta. Minulle nämä piirteet ovat rakastettavaa sisäistä kauneutta, ja yritän antaa sitä vastavuoroisesti kumppanilleni.

Erotaistelujen jälkeen en halunnut hukata elämää negatiivisuuteen. Naiset, jotka kohtaavat meidät iloisin silmin ja ajatuksin, saavat huomiomme ja energiamme.

Viisas on oppinut, että vain itseään voi muuttaa. Yleensä me viisi- ja kuusikymppiset miehet emme halua enää koulutettaviksi. Tässä iässä niin minä kuin moni muukin on saavuttanut niin paljon, ettei meillä ole näyttämisen tarvetta – ei tavaran eikä nuoren naisen avulla.

Rinnalla seisova arvostava elämänkumppani riittää. Mahdollisesti tarvittaviin vanhuuden hoitopalveluihin voidaan käyttää keräämäämme varallisuutta.

FemmeBots in Sweden

Amy Bishop:

Bishop killed her brother with a shotgun blast in 1986 in Braintree, Mass. in what she said at the time was an accident, according to the Boston Globe and other news outlets.

TULVA: Kunniaväkivallasta on alettu keskustella Suomessa monikulttuurisuuden myötä. Ilmiötä pidetään helposti vieraana, mutta asenteet väkivallan takana ovat meitä yllättävän lähellä.

KUNNIAVÄKIVALTA LEIMATAAN helposti ilmiöksi, joka on modernille eurooppalaiselle kulttuurille vierasta. Kunnia-ajattelulla on kuitenkin juurensa myös Euroopassa. Oikeus- ja rikoshistorian dosentti Satu Lidman tutki väitöskirjassaan häpeärangaistuksia esimodernissa Euroopassa.

"Aihe tuntuu olevan kaukana tämän päivän ongelmista. Asenteet ja arvot väkivallan taustalla ovat kuitenkin samoja, täysin riippumatta siitä onko kyseessä kristillinen vai islamilainen kulttuuri", Lidman kertoo.

Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, joka näkyy Suomessa synkkinä parisuhdeväkivaltatilastoina.

"Yhtä monta naista kuolee vuosittain kumppaninsa tappamina Suomessa kuin naisia kuolee niin sanottujen kunniamurhien seurauksena esimerkiksi Jordaniassa tai Turkissa", selviää Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisusta Kunnia konfliktina (2009).

Molemmat väkivallan muodot liittyvät naisen asemaan yhteiskunnassa. Kunniaväkivallan taustalla siveyskysymykset kuitenkin korostuvat. Teoilla on usein myös yhteisön hyväksyntä, toisin kuin parisuhdeväkivallalla.

KÄSITYKSET KUNNIASTA, seksuaalimoraalista ja sukupuolten välisistä suhteista muuttuvat ajan myötä. Esiaviolliset sukupuolisuhteet olivat Suomessa rikos vielä 1920-luvulla ja naisten liikkumista julkisessa tilassa rajoitettiin juuri siveysvaatimusten takia. Vanhanaikaisina pidetyt käsitykset vaikuttavat edelleen.

Prostituutioon ja ihmiskauppaan liittyvä lainsäädäntö mahdollistaa sukupuolittuneita ja syrjiviä käytäntöjä

Hilkka Olkinuora kirjoittaa vanhoista vihaisista naisista.

Poikien äitinä olen valmis ripustamaan munasarjoistaan seinille ne naaraat, jotka röyhkeällä mukanaisellisella pornopukeutumisellaan mitätöivät miehet sukupuolieläimiksi.

Tyttöjen äitinä olen valmis naulaamaan munistaan puihin ne miehet, joiden takia kaupungissa liikkuminen on epämiellyttävää niin pimeällä kuin päivällä. [epäattraktiiviset ATM:T(?)]

Itsenäni olen valmis ripustamaan myllynkiven niiden kaulaan, jotka ajatuksin, sanoin ja teoin sysäävät toiset helvettiin sukupuolen tai suuntautuneisuuden perusteella ja kieltävät heiltä alkeellisimmatkin ihmisoikeudet.

Tulvan äärifeministien väkivaltaretoriikka on näköjään edelleen voimissaan.

Riskien epätasainen jakaantuminen

Työelämä on miehelle riski:

Miehet ovat yliedustettuina aloilla, joilla lomautukset, työtapaturmat ja sairastuvuus ovat yleisimpiä. Talouden rakennemuutokset osuvat SAK:n mukaan työläismiehiin kovemmin kuin naisvaltaisilla aloilla työskenteleviin.

– Töiden jakautuminen miesten ja naisten töihin johtaa palkkojen, riskien ja onnettomuuksien epätasaiseen jakautumiseen. Suomalaisten miesten työturvallisuuden ja -terveyden surkeus on suuri vaiettu ongelma, Bergholm sanoi puhuessaan tasa-arvopäivillä Jyväskylässä lauantaina.

(Vihreät) nörtit ja Kaisa Rastimo tukkanuottasilla.

Vakavasti otettava yhteiskuntatiede on mahdottomuus

Seurusteleminen hierarkiassa ylempänä olevan työntekijän kanssa on selvästi helpompaa naisille kuin miehille

Lastenhoito

Suomalainen vanhemmuuspolitiikka hyysää naisia ja polkee miesten, lasten ja lapsettomien oikeuksia

Nykyinen vanhemmuus-perhe-isyyspolitiikka on kuin suoraan 1800-luvulta. Ajalta, jolloin sosiaaliturvaa ja ehkäisyä ei ollut ja lapsikatraalle piti hätäpäissään löytää jostain aina elättäjä (=mies).

Laskuun merkintä: Näin paljon lapsesi hoito maksaa kaupungille

Tebow ad

Tim Tebow Super Bowl Commercial-(ACTUAL COMMERCIAL)-Pro-Life-Focus on the Family (youtube) ja New feminist spin on Tebow ad: We were joking, but, um, not really (videossa huvittavaa feministi-argumentointia)

Glenn Sacks Shuts The Door

No excuse for man-bashing

Välihuuto: Baumolin tauti käy kalliiksi

French Feminist Blames Green Movement For Guilting Women Into Old-Fashioned Roles

Tasa-arvopolitiikka ei toimi

Hallituksen tasa-arvopolitiikalle tyly tuomio

Tuore tutkimus tyrmää hallituksen tasa-arvopolitiikan. Tutkimuksen mukaan harjoitettu talouspolitiikka muun muassa kohtelee sukupuolia eri tavalla. Lisäksi hallitus toimii itsensä asettamaa sukupuolten tasa-arvon tavoitetta vastaan.

Suomalaiset miehet ja naiset ovat hyvin tasa-arvoisia. Siitä huolimatta on yhä miesten ja naisten ammatteja, naiset törmäävät lasikattoon ja varsinkin koulutettujen naisten tyytymättömyys työssä kasvaa.

Hallitus tilasi syksyllä eduskunnalle annettavaa arvoselontekoa varten Jyväskylän yliopiston dosentilta Raija Julkuselta tutkimuksen tasa-arvopolitiikan toteutumisesta. Selvitys on karua luettavaa: monelta osin saavutukset ovat vaatimattomia jopa vuosikymmeniä kestäneistä panostuksista huolimatta.

Hallitus on esimerkiksi asettanut yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa tavoitteeksi, että naisten palkka olisi viiden vuoden kuluttua 85 prosenttia miesten palkoista. Julkusen mukaan tavoite jää haaveeksi, valtio kun vaatii palkkamalttia.

Työelämän tasa-arvopolitiikka

Pelkistetysti taloustieteen ajattelun esittää talousneuvoston palkanmuodostusraportti (2009, 24). ”Sukupuolen palkkaerot liittyvät Suomessa valtaosin erilaiseen sijoittumiseen työmarkkinoilla. Naisten osuus matalapalkkaisissa tehtävissä on suhteellisen korkea ja vastaavasti korkeapalkkaisissa matala.” Tämä antaa vaikutelman kuin olisi olemassa jokin objektiivinen, historiaton ja sukupuolesta riippumaton ammatti-, tehtävä- ja palkkarakenne, johon naiset ja miehet sijoittuvat em. tavalla. Palkkaero käännetään naisten omaksi viaksi, kun he tiedossa olevista palkkaeroista huolimatta hakeutuvat naisten töihin ja asemiin. Yksilöllisille taloussubjekteille nojaavaan maailmankuvan ei mahdu työvoiman sukupuolistunut käyttö, historian rakentamat palkkasuhteet ja naisten töiden systemaatti-
nen aliarvostus.

Kuntasektorin matala- ja väärinpalkatut Kuntasektorilla on monia naisvaltaisia ammattiryhmiä, joiden palkat eivät vastaa koulutusvaatimuksia. Ongelma tunnustettiin Vanhasen toisen hallituksen ohjelmassa, kun se ilmoitti olevansa valmis tukemaan sellaista kuntasektorille syntyvää palkkaratkaisua, jossa korjataan sellaisten koulutettujen naisalojen palkkoja, joiden palkkaus ei vastaa työn vaativuutta.

Akuliina Saarikoski: Herätys, vasemmisto!

Puolet miehistä linnaan

Seksuaalisesta häirinnästä rikos?

Moni yllättyy kuullessaan, että seksuaalinen häirintä ei ole rikos. Seksuaalisen häirinnän määritelmä on naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetussa laissa eli tasa-arvolaissa. Sitä käytetään lähinnä työnantajan rankaisemiseen, jos häirintää työpaikalla ei ole riittävän pontevasti torjuttu.

Suomen Kristillisdemokraattien puoluejohtaja ja kansanedustaja Päivi Räsänen ei ole tyytyväinen nykytilaan. Hän jätti marraskuussa eduskunnalle lakialoitteen seksuaalisen häirinnän kriminalisoimiseksi.

Kriminalisoinnissa seksuaalinen häirintä määritettäisiin rikoslaissa ja se säädettäisiin rangaistavaksi.

Ongelma seksuaalisen teon määritelmä

-Työssä käyvää aikuista suojataan seksuaaliselta häirinnältä, mutta tasa-arvolakia ei sovelleta työpaikan ulkopuolella. Voimassa oleva lainsäädäntö ei kylliksi suojaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta, Räsänen sanoo.

Hän muistuttaa vuoden 2008 tasa-arvobarometristä, jonka mukaan 15-34-vuotiaista naisista puolet oli kokenut joutuneensa seksuaalisen häirinnän kohteeksi kahden vuoden aikana.

Eli jos uusi laki tulee, niin lain nojalla noin puolet miehistä on syyllistynyt rikokseen. Lisäys: Lausunto seksuaalista häirintää käsittelevän lain muutosehdotuksesta

Studia Generalia: "Sukupuoli palaa!"

Can love survive when a woman earns MORE than a man?

Obama Panders to the Feminists

Lindsey Vonn SI Pose Allegedly Sexualized

YLE Puheen maanantaiseen Kansakunnan toivot -ohjelmaan etsitään alle 30-vuotiaita haastateltavia.

Kyseessä on suora lähetys YLEn Isosta Pajasta klo 15-16. Tällä kertaa keskustellaan tasa-arvosta. Jos vain tunnet aiheen
omaksesi ja haluat hetken mediakuuluisuutta, ota meihin heti yhteyttä!

Deadline yhteydenottoihin to 11.2. klo 16.

(Aikaa on pidennetty huomiseen klo 12 asti, halukkaat voivat ottaa yhteyttä osoitteeseen miestentasaarvo(at)gmail.com)

Lisäykset: Femakko, emakko, -ko?

Kun ihmiset kysyvät, olenko feministi, vastaan yleensä, että mitäs luulet, minullahan on aivot! Mutta onhan naisilla muitakin vaihtoehtoja. Voi olla tietämätön, välinpitämätön tai vain typerä.

Birdyn paluu:

Miespuolisia antifeministejä olen täällä netissä vuosikaudet kutsunut nimellä "naiskatkerat nettipojat" ja "naisvihaiset parkumatit". Naispuoliset antifeministit ovat niin surullisia tapauksia, että ei jaksa edes nimitellä.

Miehen puntit tutisee feminismistä

Mies sanoo, että nainen avioituu paremmin ansaitsevan miehen kanssa. Aivan, on pakko, kun niitä huonommin ansaitsevia miehiä ei löydy kaikille naisille.

Tiedoksi: huonosti ansaitsevia miehiä on sinkkuina tällä hetkellä pilvin pimein, eli siitä poolista ei ukot hevillä lopu.

Yllätysparta

HS: Tasa-arvoasioissa on kuultava myös miesjärjestöjä

Juuso Erno

Minna Sirnö ja Tanja Auvinen kertoivat (HS Mielipide 28. 1.) pitävänsä jokaisen väkivallanteon estämistä ja jokaisen väkivallan uhrin hoitamista arvokkaana. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä.

Niinpä myöskään miehiin tai lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ei pidä unohtaa, vaan viranomaisten on ryhdyttävä määrätietoisiin toimiin sen kitkemiseksi, ennaltaehkäisemiseksi ja väkivallan uhreiksi joutuneiden lasten ja miesten auttamiseksi.

Sirnö ja Auvinen myöntävät, että naisjärjestöt ovat kiinnostuneita nimenomaan naisiin kohdistuvista epäkohdista. Naisjärjestöt eivät siis ole mitään yleisiä tasa-arvojärjestöjä, vaan ennen muuta naisten etujärjestöjä.

Tästä syystä on selvää, että miesjärjestöille on annettava nykyistä vaikutusvaltaisempi rooli tasa-arvoasioiden käsittelyssä. Nykyisin esimerkiksi Tasa-arvoasian neuvottelukunnan (TANE) pysyvinä asiantuntijoina on vain naisjärjestöjen edustajia.

Tämän seurauksena Suomesta puuttuu tasapainoinen ja miehet huomioiva tasa-arvopolitiikka kokonaan. Meillä harjoitetaan edelleen, vielä vuonna 2010, vain yksipuolista ja taantumuksellista naisasiapolitiikkaa.

Myös valtiovallan kansalaisjärjestöille tasa-arvon edistämistä varten myöntämä taloudellinen tuki on vastedes jaettava tasan nais- ja miesjärjestöjen kesken. Nyt siitä pääsevät nauttimaan vain naisjärjestöt

puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

Käsittelyssä antisovinisti Akuliina Saarikoski

Tasa-arvo ja vihreät naiset

Vihreä mies onkin nainen

Häät peruuntuivat - Morsiamen hunnun alla olikin parta

Opet pahoilla teillä

Sadat nuoret kokevat koskettelua koulussa

Men expect women to take all the decisions: What to wear, what to eat, why to buy - even where to live

Aamulehti 07.02.2010

Valikoivasti väkivaltainen maa

Keski-ikäisten miesten ryyppyporukat synkentävät Suomen henkirikostilastoja. Mutta olemmeko me muuten muita eurooppalaisia väkivaltaisempia?

Sello, Kauhajoki, Jokela, Myyrmanni. Uutisten perusteella Suomesta on hyvää vauhtia tulossa maa, jossa kauhistellaan juuri tapahtunutta veritekoa tai pelätään jo seuraavaa. Kouluihin laaditaan tappajien varalle turvasuunnitelmia ja ruokakauppoihin suunnitellaan porttikieltoja. Pyssyjä on kaapit pullollaan. Poliisiuutisista voi joka maanantai laskea, montako ihmistä on viikonlopun vietossa surmattu.

Toisaalta tavallinen tossunkuluttaja voi tallata läpi elämänsä täysin turvallisesti. Suurissakaan kaupungeissa ei ole alueita, joilla ei uskaltaisi liikkua. Kaduilla ei mellakoida, eivätkä jengit taistele keskenään. Hyvin harva joutuu ryöstetyksi ainakaan päivänvalossa. Perheväkivaltaa löytyy korkeintaan naapurista. Tosin siitäkään ei voi olla varma, koska ikävistä asioista ei julkisesti puhuta.

Mikä on totuus? Onko Suomi oikeasti niin väkivaltainen maa kuin väitetään?

Sillä niinhän väitetään.

Kirjailija Sofi Oksanen sai tappouhkauksia laukaistuaan Tanskassa, että suomalaiset miehet ovat humalapäissään aggressiivisia.

Henkiseen väkivaltaan yltävää palautetta sai myös Pertti Töttö. Hän on sosiaalitutkimuksen menetelmien professori, joka tokaisi Helsingin Sanomissa, ettei Suomi ole erityisen väkivaltainen maa.

Pitkin matkaa on uutisissakin toistettu sitkeästi, että Suomi on yksi EU:n häpeäpilkuista.

Ketä tässä kannattaa uskoa?

Tutkija Martti Lehden nimi vilahtelee taajaan, kun googleen syöttää sanaparin suomalainen väkivalta.

Lehti työskentelee Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa, missä hän on laatinut muun muassa katsauksen Suomessa viime vuonna tehdyistä henkirikoksista. Hän jos kuka osaa vastata, olemmeko me suomalaiset muita eurooppalaisia sivistyskansoja väkivaltaisempia.

Lehti tunnustaa heti kättelyssä, että väkivaltaisuuden vertaaminen kansainvälisesti on jokseenkin mahdoton tehtävä.

Tämä johtuu siitä, että eri maissa väkivaltaa tilastoidaan hyvin erilaisilla tavoilla.

Poliisinkaan tietoon tulleita tekoja ei kirjata ylös samalla tavalla edes EU-maissa. Ja vaikka poliisi saisi tilastonsa vertailukelpoisiksi, ne eivät antaisi tyhjentävää vastausta. Lehti kertoo tutkijapiireissä pätevänä pidetystä arviosta, jonka mukaan vain viidesosa väkivallasta tulee viranomaisten tietoon.

Lehden mukaan ainoa jollain tavalla mielekäs tapa verrata väkivaltaa eri maiden välillä on katsoa WHO:n kuolinsyytilastoja.

- Poliisi aloittaa epämääräisen kuoleman selvittelyn henkirikostutkintana, mutta myöhemmin paljastuu, että kyseessä olikin tapaturma tai itsemurha. Henkirikosten todellinen määrä onkin noin 15 prosenttia pienempi kuin poliisin luvut. WHO:n kuolinsyytilastoissa lukemat ovat jokseenkin oikeat, Lehti selvittää.

Mitä tämä WHO:n kuolinsyytilasto suomalaisista sitten kertoo? Olemmeko me väkivaltaista väkeä?

- Olemme, Lehti vastaa.

Sataatuhatta asukasta kohti Suomessa tapetaan vuodessa 2,17 ihmistä. Luku on kaksinkertainen Ruotsiin (0,98) ja nelinkertainen Saksaan (0,60) verrattuna. Tilastossa olemme Bulgarian kanssa Armenian ja Serbian välissä.

Mutta huomion arvoista on, että Suomi ei ole väkivaltainen kaikille.

Tutkija Lehden henkirikoskatsauksesta selviää, että Suomen lukuja synkentävät syrjäytyneet alkoholisoituneet miehet.

Lähes puolet suomalaisista henkirikoksista tehdään ryyppyporukoissa niin, että surmaaja ja uhri tuntevat toisensa. Peräti kahdessa kolmesta suomalaisesta taposta sekä tekijä että uhri ovat olleet humalassa.

Suomalainen väkivalta ei ole sattumanvaraista eikä kovin näkyvää. Vakavat teot tehdään suljetuissa sisätiloissa kaukana tavallisten tallaajien silmistä.

Eikö tästä voi päätellä, että ilman tätä pientä, henkirikoksille poikkeuksellisen altista joukkoa me suomalaiset emme olisi sen väkivaltaisempia kuin ruotsalaisetkaan?

- Kyllä. Jos Suomen luvuista poistettaisiin tämä alkoholistien ryhmä, väkivalta saattaisi olla samaa tasoa kuin muissa Pohjoismaissa. Toisaalta tämä on vähän teennäinen ajatus, sillä väkivalta on kaikkialla pienen porukan tekemää. Voi yhtä hyvin kysyä, miksi suomalaiset alkoholistit ovat monen muun maan alkoholisteihin verrattuna niin väkivaltaisia, Lehti kysyy.

No miksi?

Siihen hänellä ei ole vastausta.

- Väkivallan syistä on paljon kaikenlaisia teorioita alkaen suomen kielen rakenteista, mutta hyviä vastauksia on vähemmän.

Talvisotaa tarjoillaan usein selitykseksi, mutta se ei Lehden mukaan kelpaa, koska Suomen historian väkivaltaisin ajanjakso alkoi yleislakosta vuonna 1905 ja kesti 1920-luvun loppuun.

Alkoholikaan ei yksin riitä, sillä sen kulutus on viimeisten kymmenen vuoden ajan kasvanut samalla kun henkirikosten määrä on selvästi laskenut.

Entä aseet? Niitähän Suomessa on peräti 12 ihmisellä sadasta.

- Ehkäpä Yhdysvaltoja lukuun ottamatta aseiden määrä ei selitä rikollisuutta. Esimerkiksi Sveitsissä on paljon aseita, muttei käytännössä ollenkaan henkirikoksia, Lehti huomauttaa.

Suomen toiseksi yleisin henkirikoksen uhri on kumppaninsa surmaama nainen. Heitä on kaikista uhreista viidennes, ja heidän kohtalonsa näkyy valitettavan säännöllisesti Aamulehdessäkin.

Parisuhdeväkivaltaa ei voi sysätä ainakaan ryyppyporukoiden kontolle. Sen tiedetään päinvastoin koskettavan kaikkia tulo- ja sosiaaliryhmiä.

Voisi kuvitella, että Suomessa parisuhdeväkivaltaa ei olisi ainakaan enempää kuin Etelä-Euroopassa, missä naisen asema perheessä ja työelämässä on vielä aivan toinen kuin Suomessa.

Tutkija Martti Lehti ei uskalla sanoa parisuhdeväkivallan määrästä mitään, koska siinä jos missä, tilastointityyli vaihtelee.

Suomessa parisuhdeväkivallaksi kirjataan myös seurustelusuhteissa tapahtuvat ja entisten kumppaneiden tekemät teot. Monessa Euroopan maassa parisuhdeväkivaltaa ei tilastoida lainkaan tai parisuhteeksi tulkitaan vain avioliitto.

Parisuhdeväkivaltaa on vaikea tutkia Suomen sisälläkin, koska uhri ei läheskään aina ota yhteyttä poliisiin.

Määrää on yritetty selvittää uhritutkimuksilla, joissa tietyllä otannalla poimitulta joukolta on kysytty väkivallan kokemuksia.

Uhritutkimuksia on arvosteltu siitä, että ne eivät välttämättä tavoita sitä joukkoa, joka kokee eniten väkivaltaa. Vastatakseen kyselyyn pitää olla osoite eli asunto ja kyetä täyttämään kaavakkeita.

Kehittämispäällikkö Minna Piispa terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselta teki naisuhritutkimusta vuonna 2005 ja oli myös mukana EU-projektissa, johon osallistui tutkijoita Suomesta, Ruotsista, Ranskasta ja Liettuasta.

Tällä porukalla yritettiin vertailla parisuhdeväkivallan määrää valitsemalla ikäryhmät ja väkivallan muodot, jotka olivat mahdollisimman yksiselitteiset kaikissa maissa.

Näin saatiin tulokseksi, että nykyisessä parisuhteessaan jonkinlaista väkivaltaa oli mielestään kokenut Suomessa 17, Liettuassa 23, Saksassa 13 ja Ruotsissa 9 prosenttia vastaajista.

- Uskaltaisin sen perusteella sanoa ainakin sen, että Ruotsiin verrattuna meillä on enemmän parisuhdeväkivaltaa, Piispa sanoo.

Viime aikoina on saatu uutta käsitystä siitäkin, ettei parisuhdeväkivalta ole vain miesten tekemää. Poliisin tilastoista selviää, että törkeistä pahoinpitelyistä ja henkirikoksen yrityksistä naiset ovat tekijöinä jo 42 prosentissa.

Tosin henkirikosten ja törkeiden pahoinpitelyiden uhrit lasketaan kymmenissä, Poliisin tietoon tulevien lievien ja "tavallisen" pahoinpitelyiden uhreja on vuosittain tuhansia.

Heistä valtaosa, 70 prosenttia on yhä naisia, 15 miehiä ja 15 lapsia.

toimittaja Riikka Lehtovaara

Jalkapanta ei pelasta

Lähestymiskielto vähentää väkivaltaa, mutta ei säästä kuolemalta.

Kun Ibrahim Shkupolli ampui itsensä ja viisi muuta uudenvuoden aattona Espoossa, oikeusministeri Tuija Braxin lääke ex-puolisoiden viharikoksiin oli
yksinkertainen: jalkapanta.

Sähköinen valvonta jalkapannan avulla tuntui kansankin mieleltä juuri sopivalta ehkäisykeinolta vakaviksi luonnehdittuihin lähestymiskieltoihin, varsinkin kun lääkettä ehdotettiin vain kaksi päivää kauppakeskustragedian jälkeen.

Kriittisiä äänenpainoja on sittemmin noussut esille. Esimerkiksi KRP:n päällikkö, poliisineuvos Rauno Ranta uskoo, ettei panta ratkaise mitään, vaan se kuinka henkilön valvonta samalla järjestetään. Sähköisen valvonnan ongelmien ja resurssien ohella tarkasteluun nousevat myös kiellon saaneiden asema ja oikeusturva.

Oma lukunsa tietysti on, että ex-kumppanin lisäksi Espoossa henkensä menetti neljä muutakin. Epämiellyttävä totuus on, että edes täydellisellä tekniikalla ja runsain resurssein varustautunut Isoveli ei pysty täyttämään niitä toiveita, joita perusturvaamme horjuttanut tapaus synnytti.

Sitä paitsi kuolemaan johtaneissa puolisoväkivallassa lähestymiskielloilla ei ole ollut mitään merkitystä.

- Puolisonsa tappaneista 139 miehestä vain yksi oli määrätty lähestymiskieltoon, kertoo tutkija Martti Lehti Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta. Poliisin tietoon tulleen henkirikollisuuden tilastoon perustuvat luvut ovat kuuden vuoden ajalta 2002-2007.

Viidessä tapauksessa oli haettu kieltoa, niistä kolme oli peruttu. Lukumäärältään harvinaisemmissa, mieheen kohdistuneissa tapauksissa yksikään nainen ei ollut lähestymiskiellossa. Tarkistamattomien tilastojen mukaan tapauksia ei ole yhtään myöskään vuosina 2008 ja 2009, lukuun ottamatta kohtalokasta uudenvuodenaattoa kauppakeskus Sellossa.

Shkupollilla oli voimassa laajennettu lähestymiskielto. Tämäkään ei estänyt tragediaa: osapuolet nähtiin yhdessä vielä päivää ennen tapahtumia.

Myös henkirikostilaston ainoassa aiemmassa lähestymiskieltotapauksessa vuodelta 2005 osapuolet olivat läheisesti tekemissä. He jopa asuivat lähestymiskiellosta huolimatta yhdessä.

Herää kysymys, kuinka paljon jalkapanta tai muu valvonta voisivat ihmishenkiä pelastaa.

Kattavan valvonnan ongelmat tai mahdollinen epärealistisuus eivät muuta sitä, että lähestymiskielloilla on sinänsä vähennetty väkivaltaa tai sen uhkaa ratkaisevasti. Kaikkein uhkaavimpia tilanteita on voinut jopa jäädä syntymättä.

Käräjäoikeudet määräävät vuosittain noin 1500 lähestymiskieltoa, joista arviolta 1200 tapausta liittyy entiseen parisuhteeseen. Poliisin määräämiä kolmen kuukauden väliaikaisia kieltoja on suunnilleen sama määrä. Lähestymiskiellon erityistapauksia, perheen sisäisiä lähestymiskieltoja määrätään vuosittain satakunta. Silloin on hyvin usein kyse tilanteesta, jossa mies määrätään poistumaan yhteisestä asunnosta määräajaksi.

- Lähestymiskiellon oikeusjärjestys on erikoinen sikäli, että kielto on hakemusasia, kertoo erikoistutkija Kati Rantala Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta.

Lähestymiskiellon käsittely muistuttaa rikosoikeudellista prosessia, vaikka se ei varsinaisesti sellainen olekaan. Vasta kiellon rikkomisesta on rikosseuraamuksia. Aivan erityisesti tämä korostuu perheen sisäisissä tapauksissa. Kotoaan poistumaan määrätty henkilö voi puuttuvien tukitoimien vuoksi joutua asunnottomaksi ja muihin vakaviin vaikeuksiin. Tällaisia vaikeuksia ovat esimerkiksi alkoholiongelmat ja itsemurhat.

Tässä valossa valvontapanta olisi jo "kolmannen asteen rangaistus", koska lähestymiskielto ei ole rikoksesta annettu seuraamus.

Mutta oliko Sellon tapaus kertomus suomalaisesta väkivaltakulttuurista? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Martti Lehti sanoo, että tapaus muistuttaa pikemminkin maailmalta tunnettuja joukkomurhia, joissa tekijä surmaa myös itsensä. Kouluampumisissa on kyse samoin Suomeen levinneestä ilmiöstä. Kun surman taustalla on erodraama, tekijä on yleensä selvin päin. Niin oli myös Ibrahim Shkupolli.

Hannu T. Sepponen, toimittaja