Nettideittaaminen on ongelmallista rationaaliselle miehelle. Kun joskus muinoin harrastin nettideittailua, niin vastausprosenttini oli hyvä, koska olin hyvä kirjoittaja ja tiesin, millaisilla teksteillä naisten ilmoituksiin kannatti vastata. Ongelmaksi muodostui se, että minun käsitykseni rationaalisesta tavasta toimia nettideittailussa ja toisaalta naisiin tehoava tapa toimia ja kirjoittaa olivat liian kaukana toisistaan. Mitä oikein tarkoitan?

Sellaisen miehen - jolla on työ ja harrastuksia ja muutakin tekemistä kuin istua päivät tietokoneen ääressä - kannattaa järkevästi ajatellen tehdä yksi ilmoitusteksti, jossa hän kertoo elämänsä faktat, omat ominaisuutensa ja mahdolliset minimikriteerit naisen suhteen. Koska nuo ominaisuudet ja faktat eivät muutu yhtenään, eikä menevällä miehellä ole aikaa kirjoittaa jokaiselle persoonallista vastausta, eikä mies voi olla tunteikas tuntematonta naista kohtaan tai omaperäinen(koska omaperäisesti tuntemattomia ihmisiä lähestyvät henkilöt ovat omituisia), niin siksi tuollainen lähestymistapa nettideittailuun vaikuttaa järkevältä.

Miehestä, joka lähettää kopioituja vastauksia voi päätellä lähinnä sen, että hänellä on tähdellisempääkin tekemistä kuin istuksia koneen ääressä ja sen, että kyseessä ei ole viimeisen päälle hiottu nettihurmuri, joka rustaa jokaiselle naiselle omaperäisen sepustuksen. Ja siitä voi päätellä myös sen, että mies saattaa olla suhteellisen fiksu, koska hän käyttää tulos-panossuhteessa optimaalista nettideittailustrategiaa.

Koettakaapa arvata, tehoaako tuollainen järkevä ja optimaalinen strategia naisiin tai edes fiksuihin akateemisiin naisiin? Juu, hyvin arvattu - ei tosiaankaan. Naiset haluavat saada tietenkin personoidun ja omaperäisen vastauksen, joka erottuu kaikista muista. Ensinnäkin, ottaen huomioon, että mies saa kohtuullisen hyvilläkin kirjoituksillaan vastauksen vain 10-20 prosentilta naisia ja ottaen huomioon sen, että vastauksen saaminen ei vielä takaa yhtään mitään, niin on aika älytöntä voimavarojen tuhlausta kirjoittaa jokaiselle naiselle omaperäinen vastaus. Ainoastaan tyhjäntoimittajilla on siihen aikaa ja sellaista miestähän nainen ei juuri halua. Toiseksi, omaperäisiä kirjoituksia tuntemattomille kirjoittavat lähinnä sellaiset henkilöt, jotka eivät ymmärrä, että sosiaalisen koodin mukaan tuntemattomia lähestytään neutraalisti. Mutta tietenkin naiset tulkitsevat sen omaperäisyyden luovuudeksi tai romanttisuudeksi ja sitten livedeitillä ihmettelevät, että "minkä helvetin propellipään kanssa sitä onkin tullut mailailtua".

Mikseivät naiset voi ymmärtää, että fiksut ja menevät miehet lähettävät kopioituja vastauksia, koska se säästää aikaa ja vaivaa ja että sosiaalisen koodin hallitsevat miehet lähettävät tylsiä faktakuvauksia itsestään, koska omaperäisille tunneilmaisuille ei ole sijaa järkevässä tavassa etsiä kumppania? Mutta kun ei. Naiset suuttuvat, kun havaitsevan kopioidun vastauksen ja faktavastauksen nähdessään päättelevät, että mies on tylsä. Ja sitten valittavat, että: "Kun se ihanan romanttisia ja omaperäisiä maileja lähettänyt mies olikin täysi huijari ja tyhjäntoimittaja".