Sekundaprinssi kirjoittaa Elleissä:

Meikäläinen on tämän prinssitaudin saanut jo nuorena. Homman nimi on se että naisen pitäisi olla kaunis ja tietysti luonteeltaan kiltti, uskollinen jne. Jos en nyt ihan mitään missejä/huippumalleja kaipaa niin tavallisia kaunottaria kuitenkin. Kiva olisi myös, jos hän olisi kouluja käynyt.

Eipä tuossa kai mitään. Moni haaveilee samaa. Mutta kun itsellä ei ole vastaavaa annettavaa. Naisen pitäisi olla kaunis, vaikka itse en ole komea. Pituutta ei ole liikaa eikä hiuksiakaan edes tässä kolmenkympin iässä. Liikunta kiinnostaa vähän liian satunnaisesti ja kroppa voisi olla paljon timmimmässä kunnossa. Silti kaipaisi vierelle jotain nättiä prinsessaa. Vastineeksi ei ole kovin paljon mammonaakaan tarjota. No, senverran lievää tämä minun prinssitauti on että en haikaile sentään lääkäriä tai juristia isoine palkkoineen, vaikka itsellä pohjalla vain vähemmän arvostettu yliopistotutkinto (miehistä turhamaisuutta??). Tämä prinssitauti siis koskee enimmäkseen ulkonäkö ja luonneasioita. Olisikohan miehillä ulkonäkö yleensäkin tärkeämpää kuin naisilla?

Olen kyllä sitä mieltä, että ei kannata alkaa suhteeseen ihmisen kanssa joka ei miellytä. Olkoonkin itse sitten vaan turhamainen ja epärealistinen. Mikään laki ei pakota naimisiin/suhteeseen. Jos alkaisi vakavampaan suhteeseen sellaisen kanssa, joka ei miellytä niin jotenkin sitä kokisi pettävänsä toista. Pelko on, että ajattelisin ja etsisin kokoajan parempaa.

Joskus kyllä yksinäisyys yllättää. Ainakin miehille on tärkeää saada joskus seksiä. Tässä tulee käyttäydyttyä aika sikamaisesti joskus. Sitä ottaa tähtäimeen sellaisen naisen, jonka suhteen katsoo olevan mahdollisuuksia. Esim. pullukat yh-äidit tai jotain, nuorempana myös ujot tyttöset (ei yhtään teitä vastaan, olette kaikki hienoja ihmisiä, minä en ole!!) Tavis-mies ei pääse helposti tällaisenkaan sänkyyn. Näissä jutuissa teeskentelen olevani naisesta paljon kiinnostuneempi kuin olen. Annan toiveita kaikenlaisesta syvemmästä suhteesta. En kyllä suoraan lupaa mitään. Sänkyyn päästyä ehkä kuvittelen olevani jonkun ihan muun kanssa. Jonkun unelmaprinsessan. Toisen ihon kosketus auttaa kuvittelemisessa. Sitten täytyy myöhemmin kohteliaasti yrittää kiemurrella irti. En voi sanoa tietenkään: anteeksi halusin vain seksiä, en sinua. Ei tätä usein tapahdu tietenkään mutta jotenkin tuolla pohjalla ovat kaikki seksikokemukseni kyllä.

Saa haukkua ja moittia vapaasti. Miten opettaisi itselle realismia, että osaisi oikeasti tyytyä niihin mahdollisuuksiin mitä on?

On eräs elämän suuria tragedioita, jos oma taso ja kumppanille asetettavat vaatimukset eivät täsmää. Tuolloin ihminen rakastuu toistuvasti sellaisiin henkilöihin, joihin hänellä ei ole saumoja. Jos nainen rakastuu liian tasokkaaseen mieheen, niin naisella on usein ekstra optiona saada tuosta miehestä osaomistus rakastajattarena toimien tai pieni siivu irtoseksiin päästen. Jos mies rakastuu liian tasokkaaseen naiseen, niin miehellä ei ole mahdollisuutta minkään valtakunnan osaomistukseen. Parhaimmillaan(tai huonoimmillaan) mies pääsee ystäväksi, jolla teetetään palveluksia, mutta jolla ei ole mahdollisuuksia enempään.

Ihmisten tasovaatimuskorjaukset toimivat alitajunnan kautta. Toistuvat pettymykset johtavat masennukseen ja sitä kautta riman alenemiseen. Jos ihminen säästelee itseään todellisuuden kohtaamiselta, hän voi elätellä kuvitelmiaan korkeatasoisista partnereista loputtomiin. Omaa sisäistä termostaattiaan voi yrittää säätää alemmas yksinkertaisesti yrittämällä iskeä haluamiaan naisia ja pyrkimällä katastrofiin. Iskuyritykset ja naisten halveksuvat naurahdukset johtavat tietenkin itseinhoon ja itsetuhoisiin ajatuksiin. Jos tuosta myllystä selviää hengissä, niin pystyy helpommin ajattelemaan, että olisipa edes joku - kuka tahansa. Silloin rima on lähtenyt toivottuun laskuun.

Miehillä on lisäongelmana alituinen seksinpuute. Ideaalikumppanista ei ole toivoa, mutta seksiä olisi saatava edes joskus. Silloin on käytössä a) rehellinen ratkaisu ja b) valehteleva ratkaisu. Kumpaakin voi testata naisiin seksinpuutteessa ja katsoa, antavatko naiset rehelliselle vaiko valehtelevalle miehelle. Rehellinen ratkaisu a): Mies sanoo naiselle, että: "Et ole ihannenaiseni, etkä lähelläkään sitä, mutta minulla on seksinhimo. Haluaisin panna sinua tänä yönä, kunhan juttu jää siihen". Valehteleva ratkaisu b): Yritetään saada nainen viihtymään ja luodaan sellainen tunnelma, että nainen saattaa kuvitella miehen haluavan enempääkin kuin vain seksiä. Ei missään tapauksessa paljasteta, että tiedetään jo melko varmasti, että tästä ei seuraa seksiä enempää. Käytäntö on osoittanut, että valehteleva mies skoraa merkittävästi rehellistä paremmin, vaikka mystisesti naiset väittävätkin pitävänsä enemmän rehellisistä miehistä.