torstaina, toukokuuta 08, 2003

Suomalaiset ovat kuolemassa sukupuuttoon. Väestö vanhenee ja syntyvyys vähenee. Asiaintila on korjattavissa helposti ainakin parilla perusratkaisumallilla, jos vain poliittista tahtoa löytyy:

1.Kansallismielinen malli: Lopetetaan siirtolaisten ottaminen ja määrätään synnytyspakko naisille armeijaa vastaavaksi tasa-arvovelvoitteeksi. Tai sitten yksinkertaisesti kielletään abortit ja ehkäisyn käyttö. Tulevaisuudenvisio: 200 vuoden päästä Suomi on suomalaisten jälkeläisten kansoittama, elinvoimainen ja kilpailukykyinen valtio.

2.Ekologinen tasa-arvovaihtoehto: Lopetetaan kaikki tuet lastenhankkimiselle. Lapsia saa toki tehdä, kuka haluaa, mutta omalla kustannuksella. Siirtolaisia otetaan riittävästi. Lähinnä naisia ja lapsiperheitä. Naisia lähinnä siksi, että syntyvyyden lisäämiseksi miehiä on Suomessa muutenkin aivan riittävästi. Ja toisaalta, suomalaisille hauskanpidonhaluisille naisille jäisi tasa-arvoisemmat ja paremmat mahdollisuudet toteuttaa samanlaista lapsetonta elämäntyyliä kuin miehille kansakunnan tulevaisuuden vaarantumatta. Tulevaisuudenvisio: Suomi olisi elinvoimainen, runsaasti kansoitettu ja monikulttuurinen valtio. Hyödyt: Tasa-arvo miesten ja naisten välillä lisääntyisi(Kun naisten ei tarvitsisi jäädä kotiin lapsia hoitamaan). Väestöräjähdyksen globaali paine vähenisi siirtolaisuuden kautta. Suomalaisten geneettinen pohja monipuolistuisi. Elintaso nousisi(ainakin alkuperäisillä suomalaisilla, siirtolaisilla toki myöhemmin). Suomi olisi yksinkertaisesti tasa-arvoisempi ja globaalit vastuunsa paremmin kantava valtio.

3.Sitten on tietenkin nykyinen malli. Se, että laitetaan silmät kiinni ja toivotaan, että jotakin positiivista tapahtuu väestörakenteelle. Tulevaisuuden visio: Kourallinen hurumummoja ja hurupappoja muistelemassa vanhoja hyviä aikoja. Toki politikot tietävät tilanteen, mutta kukaan ei oman paikkansa turvaamiseksi viitsi hämmentää soppaa ja saada joko kansallismielisten tai tasa-arvoekologisten vihaa niskoilleen. No, ei kun sitten vain ristitään sormet ja odotetaan.

Ei kommentteja: