Melanie kommentoi kirjoitustani(3.5) seuraavasti: "Jos ajatellaan että kullekin resurssinlajjille[ihmisten ominaisuuksille] voisi antaa numeroarvon 0-10. (esimerkkinä asteikosta voisi antaa esim. että älykkyydessä 10 tarkoittaa väitöskirjan tehnyttä EU virkamies, uraohjusta, 7-8 maisterin tutkintoon älykkyytensä puolesta pystyvää 3-4 lukion kohtalaisesti suorittamaan kykenevää ja 1-2 peruskoulussa juuri ja juuri selviävää)"
Mitenkään erityisesti asian pointtiin liittymättä, tuo luokituksesi on aika koulutuskeskeinen. Jos ajatellaan, että älykkyyslajeja on useita, kuten vaikkapa kyky eritellä omia tunteitaan ja ilmaista niitä ja sitä, millaista älykkyyttä naiset arvostavat kumppanissaan, niin EU-virkamiehet tai uraohjukset eivät kauhean todennäköisesti tee naiseen vaikutusta älyllään, vaikka heillä sitä varmaan omaan vahvuusalueeseensa liittyen löytyykin. Ja toisaalta, jos älyllä tarkoitetaan kykyä puhua vaativista abstrakteista käsitteistä, niin tuollaista älyä arvostavat lähinnä vain sellaiset naiset, joilla on tuo sama kyky itsellään. Nykynaiset ovat sen verran omanarvontuntoisia, että eivät he osaa useinkaan olla ylpeitä paljon itseään älykkäämmästä miehestä, vaan esiin nouseekin lähinnä kateus.
"Jos ajatellaan että nainen on älykkyydeltään esim. 7, sosiaalisilta taidoiltaan 8, taloudellisesti 7, ulkonäöltään 9 (toiminut mallina). Luuletko että tämä nainen olisi tyytyväinen mieheen joka on älykkyydeltään 3, sosiaalisilta taidoiltaan 4 (ei keskustele paljon mistään muusta kuin pakotettuna), taloudellisesti 4 ja ulkonäoltään 3?"
En luule. Tuollainen suhde on näin paperilla tarkasteltuna lähes tuomittu epäonnistumaan, koska noin paljon matalamman markkina-arvon omaavalla miehellä ei ole mahdollisuutta kompensoida juuri millään tavoin puuttuvaa arvon osaansa. Jos naisella on suhteessa selvästi alempi markkina-arvo, hän voi kompensoida tuota puutettaan tehokkaasti esimerkiksi tekemällä mukisematta kaikki kotityöt, antamalla miehen mennä vapaasti ja katsomalla syrjähypyt sormien lävitse. Mies ei pysty kompensoimaan omia markkina-arvopuutteitaan noilla keinoilla, koska silloin hän näyttäisi vain entistä epämiehekkäämmältä ja epähoukuttelevammalta.
Suhteessa, jossa miehellä on selvästi matalampi markkina-arvo, käy yleensä joko niin, että 1) mies pitää kiinni miehekkyydestään - eikä suostu alistumaan nössöksi kotimieheksi, joka antaa naisen juosta omissa riennoissaan - mikä johtaa yhä paheneviin riitoihin ja eroon tai niin, että 2) mies alistuu ja rupeaa tekemään niin kuin nainen sanoo tahtovansa - mutta eihän naiset tietenkään tahdo sitä mitä he sanovat, vaan sitä, että mies osoittaisi miehekkyytensä panemalla vastaan - mikä johtaa siihen, että suhde loppuu, koska nainen ei voi olla suhteessa noin epämiehekkään nössön kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti