Ihmissuhdekommunismi vai ihmissuhdeanarkokapitalismi?

Yhteiskunnan ihmissuhdejärjestelmien ääripäät ovat IhmissuhdeKommunismi ja ihmissuhdeanarkokapitalismi. Nuo mallit ovat lähinnä teoreettisia päämääriä. Kommunismi pyrkii jakamaan pari-ja seksisuhteet mahdollisimman tasan yhteiskunnan jäsenten kesken ajatuksenaan, että nuo suhteet kuuluvat jokaisen perustavanlaatuisiin ihmisoikeuksiin. Anarkokapitalismiin kuuluu vapaa kilpailu, jossa pari- ja seksisuhteet ovat vapaasti kilpailtavissa, eikä sellainen malli, jossa muodostuu valtavia haaremeita jättäen suurimman osan toisesta sukupuolesta niiden ulkopuolelle ole sen väärempi kuin muutkaan jakaumat. Me elämme välimallin yhteiskunnassa.

Yhteiskunnassa tehtävät moninaiset päätökset vaikuttavat siihen, onko järjestelmä lähempänä kommunismia vaiko anarkokapitalismia. Ovatko pari- ja seksisuhteet jokaiselle kuuluva ihmisoikeus, vai voidaanko suuri osa ihmisistä vain jättää noista suhteista paitsi? Tulisiko sellaista yhteiskuntamallia edistää, jossa pari- ja seksisuhteet jakautuvat tasaisemmin? Minusta ei ole oikein, että yhteiskunnassa tehdään sellaisia päätöksiä, jotka jakavat nuo suhteet yhä epätasaisemmin kansalaisten kesken. On vaikeaa olla onnellinen ilman noita suhteita ja tutkimusten mukaan noitten suhteitten puute vähentää merkittävästi miesten elinikää, mikä sekin on epätasa-arvoa lisäävä asia.

Ennen vanhaan järjestelmä tuki paremmin tasaisempaa suhteiden jakautumista. Yksiavioisuus oli standardi, aviorikos oli kirjattuna lakiin, eikä ehkäisypillereitä ollut. Ehkäisypillerit ovat tehneet Ylempitasoisten miesten elämästä paratiisin samalla kuin alempitasoiset miehet riutuvat parisuhteiden puutteessa. Naisille irtoseksisuhde-elämästä ylempitasoisten miesten kanssa on tehty houkuttelevampi vaihtoehto kuin sitoutumisesta edes kohtuullisen tasoiseen mieheen. Ironista on, että tuollainen elämäntyyli ei onnellista naisia perustavanlaatuisesti, kuten tutkimukset suomalaisten naisten koko ajan lisääntyvästä huonovointisuudesta kertovat.

Miksi yhteiskunnallisten päätösten vaikutuksia suhteiden jakautumiseen ei oteta huomioon päätöksiä tehdessä? Taloudellisen jaon oikeudenmukaisuus otetaan huomioon viimeistä piirtoa myöten, vaikka suhteiden jakautumisella on ihmisten onnellistumisen kannalta ihan yhtä suuri vaikutus. Minä arvelen, että koska suhteiden puuttesta kärsivät ovat alempitasoisia miehiä - joita inhotaan tai joista ei haluta kuulla - niin naiset eivät halua laittaa tikkua ristiin heidän eteensä tai edes myöntää ongelman olemassaoloa. Sitävastoin naiset haluavat ajaa sellaisia taloudellisia tasa-jakoja, että he eivät olisi missään riippuvuussuhteissa alempitasoisiin miehiin ja siten käytännössä olisivat mahdollisimman vähän tekemisissä heidän kanssaan.

Rahanjaossa pyritään ainakin osittaiskommunismiin, jossa kukaan ei jää ilman. Ei kenellekään sanota, että "jos et pysty töitä hankkimaan, niin ole sitten ilman rahaa". Keinot suhteiden tasaisempaan jakamiseen laeilla, porkkanoilla ja lähes kaikella yhteiskunnallisella päätöksenteolla ovat aina olemassa, jos löytyy tahtoa. Uskon, että tuota tahtoa löytyy, kunhan vain ongelma tiedostetaan yleisellä tasolla.