Kirjoittaminen ja ajankäyttö

Matkalla muistuttaa seitsemästä webbiin kirjoittamisen kuolemansynnistä. 1. "Luulen olevani Jumala". Tuota aihetta käsittelee myös Merten. Minä näen asian niin, että tällaisessa kommentoitavassa kirjoitusmuodossa Jumalana oleminen ei ole kovin paha asia. Palautetta tulee heti monilta suunnilta. Jumalalta kuulostamisen voi välttää olematta esittämättä mitään reippaita väitteitä tai esittämällä ne ainakin anteeksi pyydellen. Tietty nöyryys on hyvästä kirjoittamisessa ja erityisesti kirjoitusten palautteen käsittelyssä. Mitä tapaus "Perhoseen" tulee, niin suurin kohuhan nousi mielestäni "Messiaan" suhtautumisessa annettuun palautteeseen, josta ei löytynyt kaivattua nöyryyttä. Kukapa ei toisinaan kirjoittasi huonosti harkittuja lauseita, mutta nöyrtymisellekin kritiikin edessä pitäisi löytyä paikkansa. Jumaluudesta voi tulla silloin ongelma, jos luulot ylittävät kyvyt.

Syntien toinen kohtaa osuu suoraan "Juhaa leukaan". "Jaarittelu: On surullista, että niillä, jotka kirjoittavat eniten, on useimmiten vähiten sanottavaa. Mene asian pointtiin ja lopeta sitten." Viides synti: "Otsikointi ei oikein onnistu" osuu kyllä Marjutia omaan leukaan.

Just sopivasti kyselee 7.8 ainakin Erektuslaisilta, mistä löytyy aikaa pitkille kirjoituksille ja mistä tuo aika on pois? Pois menevän ajan voi jakaa kahteen ryhmään: Aika, joka on oikeasti pois jostakin ja aika, jota olisi jäänyt muutenkin. Bloggaaminen on vähentänyt minun kohdallani ainakin muuta nettisurffailua, keskusteluryhmien seuraamista ja niihin kirjoittelua, television katselua ja lehtien lukemista. Aikaa jota jää minulle muutenkin ehkäpä tavanomaista enemmän löytyy mm. seuraavista puuttuvista toiminnoista: En lähettele koskaan tekstiviestejä, soittelen puhelimella mahdollisimman harvoin, enkä lähettele juurikaan sähköpostiviestejä. Eniten aikaa jää puuttuvasta sosiaalisesta elämästä. Olen sen verran introvertti ja visuaalisesti suuntautunut, että kaipaan paljon omaa aikaa pohdiskeluille ja tuijottamiselle. Sosiaalinen elämä on paikallaan sopivissa määrin, mutta liika sosiaalistuminen alkaa Benropemaisesti ahdistamaan. Voisi sanoa, että Ihmissuhteet ja ihmissuhteet tasapainottavat toisiaan sopivassa määrin. Liika nettailu tekee mökkihöperöksi ja liika sosiaalistuminen ahdistaa, eikä vastaa luoviin tarpeisiin.

Blogien seuraamiseen ei mene kovin paljoa aikaa. Kirjoittaminen, kirjoitusten pohtiminen ja julkaiseminen on usein työläämpää. Töissä pitää kuitenkin käydä, liikuntaa ja urheilua harrastaa ja aika paljon on tullut mökkeiltyä ja kalastettuakin. Siihen päälle sitten sosiaalisia koukeroita, kodin ja kissojen hoitoa ja lopun aikaa voi vaikkapa bloggailla. Jos käyttäisin netissä käyttämäni "turhanpäiväisen" tuijottelun vaikkapa bloggailuun, niin voisin kirjoittaa varmaan ainakin kolminkertaisen määrän tekstiä. Ja jos kirjoittaisin enemmän ajatusten virtaa tiivistetymmän tekstin sijaan, niin voisin jopa viisinkertaistaa tuotokseni(kahdeksas kuolemansynti:uhkailu). Aikaa kirjoittamiseen sinällään löytyy, ongelmana on käyttää se tehokkaasti silloin kun sitä on.