Mitä on nalkutus?

Iltalehdessä päiviteltiin rasistisen järjestön kysymystä, "Miksi koko poliisivoimat valjastetaan poliitikon murhan tutkintaan, mutta jos tavallinen heppu puukotetaan, niin asian tutkimiseen käytettävät resurssit ovat paljon pienemmät?" Minusta kysymys on aiheellinen. Eivätkö ihmiset ole tasa-arvoisia rikosten selvittämisessä? Ja jos eivät ole, niin kuka on tehnyt päätöksen, että eivät ole ja millä oikeutuksella?

Kuka tiesi, että Keuruulla on tiputettu kaksi miestä ilmeisesti tahallaan parvekkeelta, joista toinen mies on kuollut ja toinen loukkaantunut vakavasti? Eikö tuon pitäisi olla tärkeämpi uutinen kuin kuoleman Ruotsissa? Olisiko uutisointi ollut erilaista, jos Äiti ja lapsi olisi pudotettu parvekkeelta? Miksi miehiä syrjitään rikosten uutisoinnissa ja rikosten selvittämiseen käytetyssä resurssien määrässä?

Mitvit kirjoittaa kommenttiosastolla: "Tuossa siiliemon tappamisessa ei liene kysymys siilin suremisesta vaan ihmetys ja suru kohdistuu pikemminkin turhan, järjettömän ja julman teon suorittajiin" Siili on söpö eläin ja söpön eläimen kuolema aiheuttaa surua. Missään ei näe uutisia, että "lapset räjäyttivät käärmeen, kalan tai madon." Heittäytymällä psykologiseksi voisin sanoa, että ihmiset kavahtavat omaa raadollista perusluonnettaan nähdessään lasten julmaksi tulkittavan käytöksen.

Kevyesti kirjoittaa: "Ei kai kukaan vaadi, että jokaista ihmistä pitäisi surra samalla intensiteetillä?" Toki jokainen saa surra sillä intensiteetillä, millä itse haluaa. Tiedotusvälineiltä ja poliisilta voi sen sijaan vaatia tasapuolisuutta. Ihmisten tulisi olla samanveroisia lain edessä. Tuo tasaveroisuus ei toteudu, jos toinen saa kaikki poliisivoimat taakseen siinä missä toiselle jää rippeet. Poliisi toimii tiedotusvälineiden aiheuttamien paineiden alla. Ehkäpä poliitikon murhien selvittelyyn pitäisi laittaa se sama yksi poliisipartio, mikä perusmiehen murhan selvittelyyn laitetaan. Onko poliisin velvollisuus mielistellä julkisuutta?

Kevyesti kirjoittaa: "Anna Lindh antaa kasvot järjettömän väkivallan uhreille, joita yhteiskunnan olisi pitänyt pystyä suojelemaan" Ei kai yhteiskunta voi millään suojella kaikkia kansalaisia järjettömältä väkivallalta? Pitäisikö poliitikoiksi valita vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat valmiit menemään politiikkaan oman turvallisuutensakin uhalla? Kuinka paljon yhteiskunnan rahoja kannattaa laittaa sen jäsenten tai poliitikkojen suojeluun järjettömältä väkivallalta?

Miikka kirjoittaa: "Näin yleisesti toisten tunteiden kyseenalaistaminen on itsekeskeistä, ihan kuin minun tapani tuntea olisi jotenkin absoluuttisella tavalla oikea." Tuo on totta, mutta on oikein kyseenalaistaa tiedotusvälineiden tapa nostaa esille "oikeita" tuntemisen objekteja.

Tässä muutamia osuvia Daniel Mocsny sitaatteja Ilkka Kokkariselta: "Nalkutus on sitä, että joku ei hyväksy sanaa "ei" vastaukseksi. Mikä on yllättävää, kun ottaa huomioon, miten tärkeää naisille on se, että miehet ottavat heidän "einsä" tosissaan."

"Useimmilla naisilla on tapana pihdata seksiä. Se on ensivaikutelma, mikä useimmista naisista jää miehille. Naiset haluavat tehdä selväksi alusta alkaeni, että he voivat pihdata seksiä ihan milloin he itse haluavat."

Seuraavassa asiassa kokemukseni osuvat yksiin Mitvitin kanssa: "Kokemukseni mukaan miehet eivät koskaan, korostan, eivät koskaan vertaile tahi muuten kommentoi tyttöystäviensä peppuja ja rintoja."