Blogiarviointien jälkimaininkeja

Arviointini blogilistan kärjestä on herättänyt kiinnostusta, mutta myöskin kirpeää krittiikkiä. Kuhla AT-blogista vaikutttaa närkästyneen arvioinneistani. Kuhlalle tiedoksi, että kyse oli minun omista rehellisistä mielipiteistäni ja siitä, miltä kärkiblogit näyttävät omasta näkökulmastani, joten mielipiteitteni kumoamisessa ja vääriksi väittämisessä ei ole kauheasti pointtia.

Myös Merten on laatinut vastineen, jonka sävy ja sisältö ovat hiukan riidassa keskenään. Oletan, että tarkoitus on olla ivallinen. Vastineessa on muutamia virheellisiä väitteitä, jotka on syytä oikaista.

"Luen satunnaisesti, lähinnä koska kirjoittaja tuntuu olevan hellyyttävän kaukana omalla kiertoradallaan, poissa meidän tavallisten ihmisten huolten ja murheiden keskeltä." Minä olen varsin tavallinen ihminen, suorastaan keskiverto ja kirjoitan paljon tavallisten ihmisten tavallista murheista ihmissuhteisiin liittyen. Väittäkö Merten omistavansa tavallisuuden käsitteen ja vihjaavansa, että minä, blogin lukijat ja kommentoijat ovat tavallisuudesta poikkeavia?

"Veikkaan, että syynä tähän ovat pettymykset parissa suhteessa tai parisuhteessa - että nurkkapulpetista on katseltu sitä luokan tanssitunneilla käyvää tyttöä, jonka on kuitenkin toistuvasti vienyt joku urheilijapoika, tai se kundi joka oli vuotta muita vanhempi ja sai ensimmäisenä ajokortin. Pettymys on nielty niin kuin miehet pettymyksen nielevät, sisäänpäin ja väkinäisesti hymyillen." Eikös tuo ole hyvin TAVALLISTA? Miksi tuollainen kohtalo johtaisi johonkin epätavalliseen?

"Tästä kaikesta on vedetty se johtopäätös, että naiset ovat jotenkin universaalisti kieroja, ja että vaatimukset tasa-arvosta kielivät jollain tapaa salaliitosta, jolla naiset pyrkivät alistamaan miessukupuolen tietynlaiseen lemmikkieläimen ja alistuvan uhrin asemaan." En minä ole vetänyt koskaan tuollaisia johtopäätöksiä. Älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi.

"Plussaa kirjoitustiheydestä ja rohkeudesta pysyä valitsellaan tiellä, vaikka maailma haraa vastaan, sekä kyvystä herättää keskustelua - joka on tosin hieman laantunut juttujen junnatessa paikoillaan. Miinusta kyvyttömyydestä asettua oman navan ja halujen ulkopuolelle ja jokseenkin heikosta yrityksestä pohtia älyllisesti asioita, joista ei tunnu omaavan paljoakaan kokemusta. Säälipisteitä ja myötähäpeää siitä, että tunnen taajaan katsovani kymmentä vuotta nuorempaa, katkeroitunutta itseäni, joka ei saanut mitä halusi, mutta on jälkeenpäin haistanut kahvin tuoksun keittiöstä." Onko tuo rehellinen mielipide, vaiko yritys saada minut näkymään huonossa valossa?

En minä pidä pohdintojani "heikkoina älyllisinä yrityksinä, joista minulla ei ole kokemusta". Minä olen saanut myöskin täysin päinvastaista palautetta, jossa älyllisiä pohdintojani kiitellään." Ja minähän nimenomaan katson oman napani ulkopuolelle, kun ajan alempitasoisten miesten asemaa tasa-arvoisempaan suuntaa. Itse ainakin arvostan itseäni epäsympaattisen ja huonossa asemassa olevan ihmisryhmän etujen ajamisesta.

"Ei kestä kiittää! Lippu korkealla, pelotta eteenpäin - minä arvostan kuitenkin rohkeuden näköalattomuuden edelle. Ihan oikeasti." Oliko tuo ivaa vai rehellinen mielipide? Ja miten miten niin olen näköalaton? Eikö minulla ole juuri päinvastoin aivan uusia ja mullistaviakin näkökulmia asioihin?