Lainsäädännön perusteet

Monissa blogeissa ja julkisessa keskustelussa on ollut päivittelyä rikostuomioiden lievyydestä. Päivittelyn keskuksessa ovat olleet raiskaukset ja rattijuopumukset. Keskustelua leimaa suuri viha rikoksen tekijöitä kohtaan, mutta pieni ymmärrys lainsäädännön perusteita kohtaan.

Kansan suuri enemmistö ei ymmärrä sitä lainsäädännön yksinkertaista periaatetta, että rikoksista annettujen tuomioiden pitää olla oikeassa suhteessa toisiinsa niin, että pahemmasta tuomiosta annetaan ankarampi rangaistus. Ymmärrän kyllä, että mainitsemani rikokset aiheuttavat vihaa, mutta Suomen lainsäädäntö ei perustu vihaperiaatteelle, vaan lähinnä sille, mitä vahinkoa on aiheutettu - eikä aina sillekään.

Ilta-Sanomien keskustelussa suurta kannatusta on saanut ehdotus rattijuoppojen autojen tuomitsemisesta valltiolle. Ideahan on täysin järjetön mainitsemani suhteellisuusperiaatteen perusteella. Rattijuoppo ei ole aiheuttanut mitään vahinkoa, korkeintaan vaaratilanteen, joten kovin ankara rangaistus - kuten auton menettäminen - ei tule kysymykseenkään. Ei pahoinpitelystäkään langeteta 20 000 euron sakkoja, vaikka vahinkoa olisi sattunut. Toinen täysin älytön piirre autojen vaatimisessa valtiolle on rangaistusten kohdentamattomuus ja epätasaisuus. Joku voi menettää vanhan Ladan ja toinen uuden rekan. Ja entäs jos rattijuoppo ja puoliso omistavat auton yhdessä, niin miksi puolisoakin pitäisi rangaista?

Koko rattijuoppoutta koskeva keskustelu on niin täynnä älyttömyyksiä, että olisi luultavasti parempi, jos kansaa ei kuunneltaisi ollenkaan lakeja laadittaessa - niin kuin ei varmaan onneksi kuullakaan.

Toinen vihaa aiheuttava rikosnimike on raiskaus. Ymmärrän kyllä raiskausten aiheuttaman vihan, mutta suhteellisuusperiaatetta on käytettävä raiskauksistakin annettavissa tuomioissa. Jos kyse on pelkästä raiskauksesta ilman fyysistä vahingonaiheuttamista(esim. sammuneen raiskaaminen), niin tuomion on oltava suhteellisen lievä, jotta rangaistusasteikossa jäisi varaa sellaisille raiskauksille, joissa on tapahtunut eri asteista fyysistä vahingoittamista aina surmaamiseen asti.

Oikeat mielipiteet kirjoittaa: "Onneksi lapsenraiskaajat eivät ole vankilassa kovin hyvässä kurssissa, joten ehkäpä vangit hoitavat sen tehtävän, joka kuuluisi Suomen oikeuslaitokselle - nimittäin rikollisen rankaisemisen." Tuollainen ajattelu ei osoita suurta kunnioitusta lainsäädäntöä ja lakien suhteellisuusperiaatetta kohtaan. Vankilapahoinpitelyt eivät ole osa Suomen lainsäändännön rankaisujärjestelmää.

Johtuuko muuten feministien ja humanistien "viharaiskausteoria siitä", että jos raiskaukset johtuvat naisiin kohdistuneesta vihasta, niin suurien tuomioiden langettaminen on oikeutetumpaa kuin että jos raiskauksien syynä olisi "luonnollinen" biologinen lisääntymisstrategia?

Nykyisten lainsäädäntöperiaatteitten sijaan voisimme tietenkin ottaa käyttöön vihalainsäädännön, jolloinka eniten vihaa aiheuttamista rikoksista langetettaisiin suurimmat rangaistukset. Ennen vanhaan lainsäädäntöhän oli juuri tuollainen. Veropetoksista tai talousrikoksista annettaisiin korkeintaan pieniä sakkoja ja aviorikoksesta ankarimmillaan kuolemantuomio.

Pitäisikö rangaistuksen perustua teon aiheuttamaan vihan määrään vaiko teon aiheuttamaan vahingon määrään?