Laihduttaminen ja lihottaminen

Kutri on tänään Voimalassa keskustelemassa klo 19.10 lihavuuteen liittyvistä asioista. Kutri itse on jaksanut vetää pitkään aika tiukan kuuloista kuntoilupohjaista hidasta laihdutusta, jossa syödään melko paljon. On kyllä käynyt mielessä minullakin, että noinkohan tuo jaksaa pitäytyä kuurissa, mutta näyttäähän hän jaksavan. Kutrin kuuri vaikuttaa kyllä terveelliseltä ja blaa blaa blaa, mutta toisaalta vaikeutena näkisin liikunnan korostamisen - kaikilta kun ei löydy intoa sinne suuntaan, varsinkaan jos ylipainoa on paljon. Pahin kompastuskivi on tietenkin se - kuten muissakin kuureissa - että elämän vaikeudet ja muutokset suistavat kuurin raiteltaan, kaikilla kun ei ole tukena tai pakkona kuuluisuuslaihduttajan motivaatiolisää.

Kutri kyselee blogissaan: "Miksi pidetään itsestäänselvyytenä sitä, että nainen on tyytymätön kehoonsa? Miksi nainen, joka pitää kehostaan on poikkeava? Miksi naisen, joka sanoo pitävänsä kehostaan, epäillään valehtelevan tai ainakin kaunistelevan "totuutta"?"

Naisten tyytymättömyyttä kehoonsa pidetään itsestäänselvyytenä siksi , että se on itsestäänselvyys. En minä muista tavanneensa yhtään naista, joka olisi tyytyväinen kehoonsa. Tuskin miehetkään ovat kovin tyytyväisiä kehoonsa, he eivät vain murehdi asiaa niin paljon. Toisaalta, tyytyväisyys on kehityksen jarru. Tyytyväiset ihmiset eivät saa paljoa aikaiseksi, he vain ovat hmm...tyytyväisiä.

Se minua on hiukan ihmettynyt naisissa, kuinka he jaksavat olla iloisia jostakin yksittäisestä ruumiinosastaan ja iloita, kuinka se on tavoitellumman muotoinen kuin jollakin kauniiksi luokitellulla naisella. "Minulla on niin pienet jalat", "Minulla on niin sirot sääret." Sitten naiset odottavat, että muut huomaavat heidän erityisen hyvin muodostuneet ruumiinosansa ja kehuvat niitä. Kehun jälkeen nainen on aidon säteilevän onnellinen.

ATN nostaa laihdutusrajoitteisten ihon kananlihalle sanomalla: "Koko elämäni olen taistellut painoani vastaan haaveillen lisäkiloista. Mutta painoni ei koskaan nouse, ei vaikka söisin kuinka paljon tahansa. Ja minähän syönkin kuin hevonen! Olen aina halunnut olla lihava. Olen totaalisen kyllästynyt siihen, mikä työmäärä minun täytyy joka päivä tehdä ettei painoni vain pääsisi putoamaan. Olisi ihanaa olla läski." Huh, huh, noita sanoja ei kannata sanoa ääneen painonvartijoiden vuosikokouksessa tai pian päälläsi istuu kolme tonnia kypsää lihaa.

ATN jatkaa: "Kehtaan väittää että lihottaminen on paljon vaikeampaa kuin laihduttaminen." Tuon kun vielä huikkaa sieltä kolmen tonnin lihamäärän alta, niin jo kohta päällä istuu kuusi tonnia hyvin, hyvin vihaisia pv-kerholaisia.

Minäkin tunnen useita henkilöitä, jotka sanovat syövänsä suunnilleen niin paljon kuin haluavat lihomatta. Miten tuo ilmiö käy yksiin sen teorian kanssa, että elimistö taltioi ylimääräisen energian ja että yksi "kurkunpala" liikaa päivässä lihottaa 10 kiloa vuodessa?

Lopuksi ATN:ltä äärimmäisen haastava kysymys: "Onko kellään hyviä lihottamisvinkkejä??"