Netti – aikuisten neuvola

Iltalehti(vaatii rekisteröitymisen) on testannut, saako ihmissuhdefoorumeista kunnollisia neuvoja. Kysymyksenasettelu oli seuraavanlainen: "Ystävän mies on paljastunut petturiksi. Ihmettelemme, kertoako ystävälle, ottaako mies puhutteluun vai vaietako asiasta." Vastauksina tulee toisilleen täysin ristiriitaisia ohjeita.

- Osa suorastaan pakottaa kertomaan ystävälle, että mies on käynyt vieraissa.

- Itsestäni ainakin tuntuisi hirveältä. Etenkin jos saisin tietää, että muut ovat koko ajan tienneet, ensimmäinen kommentoija perustelee.

- Jos itse olisin petettynä ja ystäväni tietäisi, arvostaisin hyvin paljon, jos hän kertoisi asiasta.

- Valitettavan usein viestintuojaa syytetään huonoista uutisista, erityisesti jos on kyseessä huhu. Viisainta antaa asian olla.

- Varaudu siihen, että viestintuoja usein ammutaan!

- Jos epäilysi osoittautuvat myöhemmin oikeiksi ja sinulta kysytään, miksi et kertonut, voit sanoa, että et halunnut levittää mahdollisesti katteettomia juoruja.

- Nythän sinulla on näppärä tilaisuus siirtää vastuuta! Sanot ystävällesi, että tämä ja tämä henkilö väitti miehesi pettävän sinua. Viestinkantajaksi tulee joku muu, sinä saat korkeintaan vihjepalkkion.

- Kun kerrot ystävällesi, annat hänelle mahdollisuuden arvioida suhteensa mieheen uudelleen. Sitä mies ei ole antanut.

- Se, mitä silmä ei näe eikä korva kuule, ei satuta.

- Oletko valmis ottamaan vastuun siitä, että paljastaminen voi saattaa toisen ihmisen syvään järkytykseen, masennukseen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin?

Kaikki nuo neuvot ovat ristiriitaisuudestaan huolimatta oikeita tai ainakin vaikuttavat oikeilta sopivasta tarkastelunäkökulmasta katsottuna. Joku neuvoja painottaa totuutta, toinen ystävän etua, kolmas neuvojan etua, neljäs pienintä kokonaiskärsimyksen määrää ja loput jotain muuta.

Yksiselitteisiä neuvoja asiasta on vaikea antaa, koska ihmiset reagoivat pettämisen paljastamiseen hyvin eri tavoin. Asiasta vaikeneminen toimii parhaiten, jos pettämisen paljastumisesta muuta kautta ei ole pelkoa. Jos kuitenkin on todennäköistä, että pettäminen paljastuu joka tapauksessa ennen pitkään, niin on luultavasti parempi kertoa heti, kuin joutua selittelemään jälkeenpäin, miksi ei kertonut heti.

On otettava huomioon myöskin kerrottavan henkilön todennäköinen reaktio uutiseen. Jos kerrottava henkilö saa todennäköisesti hermoromahduksen tai ampuu viestinviejän, niin ei kannata kertoa.

Huonoin periaate on mielestäni totuuden korostaminen seurauksista välittämättä. Toiseksi huonoin ajattelutapa on ajatella itseään petetyn asemaan, jolloinka henkilön ajatuskulku etenee seuraavasti: "Jos minua petettäisiin, niin haluaisin tietää asiasta. Siksi minun on kerrottava ystävällenikin." Vika tuossa ajatusmallissa on siinä, että henkilön on vaikea kuvitella itseään tilanteeseen jos hän aidosti ei tiedä. Sen sijaan hän kuvittelee itsensä tilanteeseen, jossa tietää, vaikka ei olekaan tietävinään.