Raiskauksen problematiikkaa
Kommenttiosastolla on keskusteltu innokkaasti raiskauksiin liittyvästä problematiikasta. Tässä tuosta keskustelusta poimittuja raiskauksen olemukseen liittyviä ongelmia, joista moniin on vaikea löytää yksiselitteisiä vastauksia:- Kummasti vaan tuntuu useimpien raiskauksen uhrien elämä jatkuvan raiskauksen jälkeenkin. Tarkoituksena ei ole vähätellä raiskauksen vakavuutta, mutta teon vertaaminen murhaan on naurettavaa.Luolamies on käsitellyt samaa teemaa omassa blogissaan. Onko raiskauksen sisältö rikoksena lähinnä vain naisen seksuaalisen itsemääräämioikeuden kunnioittamatta jättäminen?
- Minusta raiskaus ei ole absoluuttinen paha. Minusta se on ikävä asia, josta voi jossain määrin toipua. Toipuminen mitataan sen perusteella, onko ihminen saanut sen jälkeen elämänsä järjestykseen.
- Femakkojen retoriikka ei ikään kuin salli raiskatun toipua - joka suunnasta huudetaan raiskauksen kauheutta niin kovalla äänellä, että tuntuu kuin siitä olisi jotenkin sopimatonta selviytyä. "Toipunut raiskattu" ei ole edes julkisuudessa olemassa.
- Eivät femakot eivätkä femakoiden retoriikan omaksuneet kiekukaulat oikeasti halua hyvää raiskauksen uhreille. He haluavat, että raiskauksen uhreilla menisi mahdollisimman huonosti, jotta heillä olisi millä syyllistää miehiä.
- Ei, penetraatio ei todellakaan vaikuta henkilökohtaiselta asialta - tai asialta jolla olisi suuresti merkitystä. On erittäin vaikea käsittää, miksi se, että joku työntää sen sinne ilman lupaa tappaa naisen henkisesti, kun sama nainen voisi lauantaina baarista bongata aivan samaisen miehen suostuvaisesti panolle.
- Epäilen sitä, että tuo trauma on sisäistä suggestiota, joko luonnon tapa estää alempien miesten geenien jatkuminen saamalla äiti itsetuhoutumaan raiskauksen jälkeen, tai todennäköisemmin (päätellen siitä, että naiset ovat joutuneet selviämään historiassa melkoisista raiskausaalloista - ja selvinneet) tai sitten kulttuurillinen meemi, joka saa naiset uskomaan, että raiskatuksi tuleminen on pahempi asia kuin mitä se loogisesti ajateltuna on.
- Historiassa raiskatut naiset suljettiin perheen ulkopuolelle. Tuona aikoina nainen ei voinut elää kunniallista elämää ilman sukunsa tukea, joten vaihtoehtoina oli käytännössä prostituoiduksi ryhtyminen tai kerjäläiseksi ryhtyminen. Vielä pahempaa oli, jos yhdynnästä syntyi tuloksena lapsi, jota kukaan ei olisi tähän maahan halunnut. Todennäköisesti sekä lapsi että nainen kuolivat mokoman teon seurauksena. Tälläisestä tilanteesta todennäköisesti on syntynyt kulttuurinen meemi, joka pakottaa naiset vartioimaan neitsyyttänsä perinteisissä kulttuureissa.
- Loogisesti ajateltuna, mitä raiskaus on? Se on se, että mies penetroi jonkin naisen ruumiinaukon peniksellään, tai jommankumman alemman ruumiinaukon jollakin tarkoitukseen sopivalla tai sopimattomalla esineellä. Jos keskitytään tuohon ja unohdetaan mahdollinen muu väkivalta, joka menee pahoinpitelyn piikkiin, sekä psykologiset seikat, niin mikä tuossa nyt on niin kamalaa?
- Raiskauksen vahingot syntyvät melkein kokonaan naisen pään sisään. Samanlaista jälkeä voidaan aiheuttaa esimerkiksi koulukiusauksella, mikä todennäköisesti on kivuliaampaa ja aiheuttaa yhtä pahoja vammoja. Silti, kukaan ei ole sanomassa koulukiusaajia murhaajiksi, taikka toitottamassa kuinka oikein kaikkien kiusaajien tappaminen olisi - miksei?
- Jos asiaa etäännyttää riittävästi, raiskauksen voi nähdä nytkin ikään kuin auton luvattomana käyttöönottona - tosin nyt naisen auton.
- Olen aika varma, että sukuelinten koskettaminen on useimpien mielestä merkittävä asia, mutta olisi erittäin hauska kuulla selkeä perustelu miksi? Todennäköisesti sellaista ei kuulu, koska se paljastaisi että ihmisen sukupuolitoiminnoilla, seksuaalihistorialla ja -menestyksellä ja sellaisilla asioilla on painava ja kiistämätön sosiaalinen merkityksensä. Ne ovat ihmisen arvoa määrittäviä asioita.
- Monen mielestä raiskaus on huono juttu vaikka siitä otettaisiin pois pahoinpitely, pakottaminen ja sellainen. Siinä loukataan naisen seksuaalisuutta. Siis, mikä on naisen seksuaalisuus mitä pitää varjella, jos se on irrallaan suvunjatkamisesta ja toisaalta pelkästä fyysisestä stimulaatiosta. Kertokaa minulle mitä tämä epäilemättä aineeton objekti on, miksi senkaltaista sosiaalista konstruktiota pitää pitää olemassa ja mitä hyötyä siitä on?
Eilinen postaukseni blogikirjoittamisesta on saanut kommentointia aikaan ainakin Jarno Virtasen, A.J Kaijanahon ja Juoksevan kommentaarin blogeissa.
2 kommenttia:
Sä et vittu tiedä mistään mitään. Tekis mieli perseraiskata sut kaktuksella.
nii just!!!! jos sä pidät raiskausta ihan siedettävänä juttuna ni sua ei sit vissiin oo ikinä raiskattu!!! eli pitäiskös kokeilla??? eiku ei sittenkään, sähän vaan tykkäisit siitä, vitun sairas ihminen, nii ja onhan niitte elämä pakko jatkuu, ei kaikki voi ittees heti tappaa jos joku mulkku on sen raiskannu!!!! mut ei niitte elämä oo helppoo sen jälkeenkää...!!!! mut vitustako sää tiiät mistää mitää!!! vai tiiätkö, kysymys kuuluukin, onko sut raiskattu??? jos ei ni PIDÄ SIT VITTU PÄÄS KIINNI SAATANA KUSIPÄÄ!!!!
Lähetä kommentti