Ryöpytysvakuutus

Panu Rajala valittelee Hesarissa, kuinka hänestä on tehty lehdissä kansakunnan sylkykuppi pelkän sopuisan eron takia. Juttuhan menee niin, että jos jollakin julkkiksella on "pyhimyksen" tai sankarin imago, niin media ei voi lähteä mustamaalaamaan tuota sankaria, vaan sen on myötäiltävä jutuissaan hänen sankarin imagoaan. Jos sen sijaan julkkis on leimautunut antisankariksi, kansa odottaa, että hänet ryvetetään oikein kunnolla pienimmästäkin aiheesta. Media ei voi lähteä taistelemaan kansan "tietoa" vastaan, vaan sen on pönkitettävä kansan ennakkoluuloja. Muuten lukijat katoavat.

Julkkis voi ottaa "ryöpytysvakuutuksen" tulevia skandaalinpoikasia varten olemalla vaatimaton, ryhtymällä lastenklinkan kummiksi, luomalla itselleen kunnollisen perheenisän imagon tms. Tuolloin media ei voi lähteä tekemään skandaalia joutumatta itse mustamaalaajan epätoivottuun osaan. Jos sen sijaan julkkis on itsevarma, ylpeä, kehuu saavutuksillaan tai omaisuudellaan, niin hän on vapaata riistaa sylkykupiksi, sillä ihmiset haluavat kateuksissaan nähdä tuollaista ihmistä nöyryytettävän.

Sama kaava pätee myöskin blogin pitämiseen. On luotava itsestään vaatimattoman, herkän, feminististä diskurssia tinkimättömästi noudattavan miehen imago, niin saa lukijoiden sympatiat puolelleen. Pahinta on väittää itseään komeaksi tai kauniiksi, kuten esim. Ihanainen tekee. Fiksumpaa on ottaa ryöpytysvakuutus tuolta osin taivastelemalla huonoa menestystään vastakkaisen sukupuolen parissa, kuten minäkin teen.

Minun paheeni ovat mm. vaatimattomuuden ja feministisen diskurssin kunnioituksen puute, mikä tekee minusta oivallisen riistan ryöpytykselle vähänkin virheellisen kirjoituksen jälkeen. Suurin paheeni on tietenkin "ryöpytysimmuunius" - tapa jolla latistan emotionaaliset solvaukset loogiseen ja asialliseen käsittelyyn, mikä saa ryöpyttäjän vaikuttamaan usein epäjärkevältä.

Ihminen voi siis varautua tuleviin henkilökohtaisiin väärinkäyttäytymisiinsä hankkimalla itselleen etukäteen niin hyvän imagon, että hänestä uskotaan parasta mokienkin jälkeen. Toinen tapa on "mokailla" jatkuvalla syötöllä yrittämättä edes pitää minkäänlaista positiivista imagoa ala Matti Nykänen/blogiPanu, jolloinka henkilöstä muodostuu omalla tavallaan positiivinen ja kiinnostava reppanaimago.

Miljonääri-Jussi alkaa vaikuttaa yhä enemmän paritusohjelmaparodialta. Jussi esittelee nyrpeille tytöille Ranskan nähtävyyksiä, mutta on itse liian feminiini saadakseen ketään ihastumaan itseensä. Tyttöjä ja hovimestaria kuvaa yksi sana; tyylittömyys. Onhan se nyt aika kamalaa, kun porukan naisellisin henkilö on Jussi. Tytöt ovat juuri niin karseita, kuin mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää: "Meillä on tyttöjen kanssa sellainen sääntö, että kakkoseen ei anneta"..."Mä olen kokeillut kakkosta, mutta se pitää tehdä tyylillä, pitää olla kunnon liukasteet"..."Mä olen ollut naisen kanssa, jos se kiinnostaa teitä."..."Mulla on siviilissä useampikin vakkarihoito."

Seksirobotteihin on vielä matkaa, mutta hajun voi jo ostaa purkissa.