Metakeskustelua

Kommenttiosastolla on esitetty väitteitä huonosta keskustelutaidostani tai keskustelemattomasta tyylistäni. Itse olen lähes päinvastaista mieltä. Blogia ja kommenttiosastoa perustaessani ajattelin, että en lähde pitkiin yksityiskohtaisiin väittelyihin kommentoijien kanssa - kuten olin tehnyt usein aikaisempien keskustelupalstoille osallistumisieni aikana. Ajattelin antaa tilaa kommentoijille sanoa omat mielipiteensä ja kunnioittaa niitä sellaisinaan ilman, että lähtisin hakemaan niihin kumouksia väkipakolla.

Olin ajatellut omista kommenteistani, että avaan suuni, jos jotain avartavaa tai nokkelaa tulee mieleeni. Jos olen kommentoijan kanssa samaa mieltä, jos kommentit vaikuttavat mielestäni liian helposti kumottavilta tai jos en saa otetta haettuun pointtiin, niin jätän kirjoittamisen helposti väliin. Toisaalta, kommenttiosastolla on monia kanssani samanmielisiä kirjoittajia, jotka sanovat mielipiteensä aivan kuten itse olisin asian halunnut ilmaista.

Kun nyt kerran ainakin täällä ja Näkökulmankin foorumilla on heitetty ilmaan väite huonosta keskustelevuudestani, niin koitan selvittää, mitä sillä oikein tarkoitetaan. Rehellisesti sanottuna, en ymmärrä väitteen sisältöä. Mielestäni yritän poimia keskustelukumppanin sanoista oleellisen sisällön parhaani mukaan ja vastata siihen harhautumatta epäoleellisuuksiin. Se on mielestäni eräs oleellisimmista hyvän keskustelijan tunnusmerkeistä. Seuraavassa kommenttiosastolta poimittuja otteita Unelman kirjoituksista.

"Hän(minä) kuvittelee, että ainut syy siihen miksi hänen tekstejään ei kritisoida on niiden järkähtämätön totuudenmukaisuus. Hän ei ota huomioon, että loppujen lopuksi tekstit ovat yhtä tähdellisiä kuin todistelut joulupukin olemassaolosta ja sen luonteesta. Tällaiseen on hyvin vaikea tarttua tavalla, jota hän toivoo. Miten fiktiota voi arvioida tai kritisoida?"

Tuohon olisi mukava saada kattava selvitys. Mikä osa teksteistäni on fiktiota? Miltä osin todistelujani voi verrata todisteluun joulupukin olemassaolosta?

"Toki tänne kirjoittaa myös puolisentusinaa muita ihmisiä, joilla on silmät, korvat ja aivot. Kiitos heille pilkahduksesta järkeä ja inhimillisyyttä tämän fantasian joukossa, mutta ymmärtäkää tekin, että syy miksi älyllinen olento jää paria päivää pidemmäksi näitä juttuja lukemaan olette te. Muutoin palstan voisi nopeasti todeta juuri siksi mitä se on."

Mitä tämä palsta sitten on? Havaintojeni mukaan tänne kirjoittelee ainakin puolisen tusinaa hyvin älykkäältä vaikuttavia kirjoittajia, jotka hyvin pitkälti samaa mieltä kuin minä. Ovatko hekin yhtä huonoja keskustelijoita kuin minä? Eikö heilläkään ole järkeä, saati sitten inhmillisyyttä?

"Et sinä Henry-hyvä ainakaan koskaan ole halunnut keskustella kanssani etkä minun nähdäkseni monen muunkaan kanssa. Vastaaminen viestiin ei ole keskustelua."

Nyt olen kyllä ällikällä lyöty. Mitä oikein tarkoitat? Tarkoitatko, että minä ja me samanmieliset keskustelemme jotenkin väärin?

"Tilanne muistuttaa hieman samaa kuin pilaantunut juusto, jossa takuulla on syvyyksissä vielä ehkä 10% syötävää tavaraa, mutta voimme silti rehellisesti ja hyvällä omallatunnolla kutsua sitä pilaantuneeksi ja heittää mäkeen."

Nämä väitteet vaativat kyllä yksilöintiä. Mikä osa on se syötävä 10 prosenttia? Olen vain entistä hämmentyneempi.

"Voittoja ja tappioita! Voi jösses - sitä se taitaa sinulle todellakin olla. Lähdehän kävelylle ja elä hieman. Tuossa asenteessa juuri paistaa absoluuttinen vakavuus. Ei elämä ole mikään peli, jossa voitetaan ja hävitään. Minusta on hieman outoa nähdä sinut juoksemassa tyhjällä kentällä pelaamassa "elämää" ja leikkimässä "keskustelua". Suurin osa ihmiskunnasta katsoo huuli pyöreänä ja toteaa lopuksi; "Ohoh..."."

Mitä ihmeen vakavaa on siinä asenteessa, että näkee väittelyt ja kommentoinnit eräänlaisena pelinä, jossa vastustajan siirtoon vastataan mahdollisimman hyvällä omalla siirrolla? Voin vakuuttaa, että suhtautumiseni ei ole ollenkaan vakavaa, vaan täynnä sisäistä naureskelua ja naustiskelua toisten kommentteja lukiessani. Kuten sanoin, liian emotionaalinen sitoutuminen omiin kirjoituksiin käy pitkän päälle kuluttavaksi.

"Kuvaat tässä osuvasti keskustelutaktiikkaasi sen jälkeen kun sinulle esitetään suhteellisen kiintoisa ja potentiaalisesti avartava kysymys. Kun sivuutat tällaiset kysymykset mitä muuta päätelmää voi enää saavuttaa; ei halua vastata, ei keskustella, ei avartaa mieltään."

Vastakysymys kertoo usein enemmän kuin sata selitystä. Sanoit minua huonoksi keskustelijaksi, johon minä kysyin vastaan, että ovatko esim. Isosisko tai feministit hyviä keskustelijoita, kun heiltä ei saa minkäänlaisia kommentteja. Jos väittää jotakin huonoksi jossakin, on osoitettava, että omat idolit ovat parempia ja tässä tapauksessahan niin ei ole. Olen ainakin kymmenen kertaa parempi keskustelija kuin esim. blogistanin useimmat feministit, joilta ei saa vastauksiksi kuin korkeintaan murahtelua. Mikset koskaan hauku vaikkapa Isosiskoa, että siinäpä on surkeista surkein keskustelija?

"Mutta kerropa itse; kuinka kumoaisit väitteen: "Joulupukki on olemassa"?"

No, Joulupukkihan on olemassa. Se kävi meilläkin kylässä joka joulu, kun olin pieni poika - tai "olet surkea keskustelija, tuossa väitteessä on vain 10% syötävää juustoa."