Tunnepohjainen rasismi

Seitsemäs vasemmalta jaottelee rasismin tunnerasismiin ja järkevään rasismiin. Jako on ihan hyvä. Tunnerasismi perustuu sille, että vihataan tai inhotaan jotakin ihmisryhmää. Järkevä rasismi perustuu sille, että järkiperäisin syin perustellaan jonkin ihmisryhmän syrjintä. Tunne voi olla myöskin järkevän rasismin taustalla, mutta sitä ei esitetä oikeutuksena rasismille.

Itse pidän hiukan paradoksaalisesti tunnerasismia ainoana käyttökelpoisena rasismin muotona klassisissa rasismin muodoissa. Jos ihminen inhoaa esimerkiksi homoja tai neekereitä ja haluaa syrjiä heitä, niin ainut kestävä perustelu syrjinnälle on inho tai viha. Jos rasisti tekee sen virheen, että hän alkaa etsiä perusteluita negatiivisille tunteilleen, hän joutuu helposti pätemättömien perusteluiden kehään tai ainakin loppumattomiin väittelyihin. Rasistin tulisi vain sanoa: "Inhoan homoja/neekereitä, enkä halua, että..." Jos rasistilta sitten kysytään, että "miksi inhoat heitä", niin rasistin tulisi vain sanoa, että "inho on tunne, eikä tunteelle tarvitse löytää järkeviä perusteita."

Todennäköisyysrasismi on järkevän rasismin käyttökelpoisin muoto. Kun jonkin epätoivottava piirre esiintyy säännöllisesti jonkin ihmisryhmän yhteydessä, on järkevää syrjiä tuon ihmisryhmän edustajia. Todennäköisyysrasismi on useimmiten sallittua, mutta joissain erityistapauksissa kiellettyä. Mustalaisia tai naisia ei saa syrjiä todennäköisyyteen perustuen. Lihavia tai alempitasoisia miehiä saa syrjiä lähes vapaasti.