Seksististä tanssiteatteria

Kävin katsomassa tanssiteatteria ja missään ei ole varmaan yhtä selkeitä sukupuolirooleja kuin siellä. Naiset ovat hameissaan ja miehet sovinistisen itsevarmoina osoittavat voimaansa nostelemalla naisia yhtenään. Ihme, että feministit eivät ole kieltäneet tuollaista seksististä hapatusta. Onkohan jossain olemassa tasa-arvoista ja sukupuoliroolitonta tanssiteatteria? Vanhat suomalaiset elokuvatkin voitaisiin kieltää, kun niissäkin Tauno Palo on aina yhtä ärsyttävän itsevarmana pehtoorina tytöttelemässä ja kiusoittelemassa naisia. Tauno pääsee aina pälkähästä, koska hän tietää, että hänen röyhkeytensä tekee kuitenkin lopulta vaikutuksen naisten suuttumisesta huolimatta.

Mikä on lapsen etu huoltajuutta määriteltäessä ja miksi lapsen etu menee muitten etujen edelle? Jos kuvitellaan, että äiti on stereotyyppisesti (yli)huolehtiva ja isä tiukka, niin kummalle lapsi pitää antaa? Voisin kuvitella, että vaikka isät ovatkin suuripiirteisempiä huolehtimisessaan, heidän vahvuutensa tulee esiin sitten, kun tytär on lähdössä jengin kanssa pissisretkelle. Isä sanoo ei ja tyttö lähteekin isän kanssa kirkkoon. Äiti ei saa tytärtä kuriin ja tyttärestä tulee narkkari. Tarkoittaako lapsen etu huoltajuuskiistoissa sitä, että kukkahattutäti inhoaa miehiä ja antaa lapsen äidille. Jos kukkahattutätien sijalle vaihdettaisiin miesaktivisteja, niin saisiko lapsen etu uuden määritelmän?

Raiskausfantasiat voivat olla vaarallisia.

Collegehuumoria.

Lopuksi päästetään Laitinen ääneen Iltalehdestä:

"Pyöreän pöydän ympärillä istuu joukko ikuisesti kiukkuisen näköisiä kiilusilmäfeministejä lukemassa pullonpohjalasiensa läpi lehtiä: Annika Lapintie, Marjaana Koskinen, Saara Karhu, Sinikka Hurskainen, Arja Alho, Mari Kiviniemi, Anneli Jäätteenmäki? Heitä katsellessa päässäni alkaa taas soida Kuningaskobran sanat "valtakunta viimeinen, silmälasikäärmeiden?"

Jos eduskunnan myötävaikutusta tarvitaan jonkun yhteiskuntaa eteenpäin vievän hankkeen luomiseen - voimalaitoksen, sataman, tien, tehtaan jne. - silmälasikäärmeet keksivät miljoona tekosyytä sen estämiseksi. Heillä on vakaa käsitys, että yhteiskunnalla on loputtomasti varaa eläkkeisiin, lapsilisiin, opinto-, asumis- ja toimeentulotukiin ilman työpanosta.

Silmälasikäärmeiden erityispiirre on miesviha. Valtaosa heistä kuvittelee, että heidän menestyksensä tiellä on vain joku mies. Heitä ei tippaakaan auta se, että mieskansanedustajat auttavat heitä kaikin tavoin. Silmälasikäärmeet ovat median siskojen lemmikkejä. Mitä häijympi, sitä enemmän palstatilaa, sitä suuremmat studiovärikuvat ja komeimmat tittelit: "tahtonainen", "voimanainen", "hallituksen ainoa mies".

Kiukkuisten silmälasikäärmeiden lempiaiheita ovat seksuaalinen ahdistelu, perheväkivalta, kiusaus, seksin oston kriminalisointi. Tässä heidän tukenaan ovat Stakesin, yliopistojen, Naisasialiitto Unionin ja erilaisten naisjärjestöjen tutkijat. Sadat naiset ovat luoneet kukoistavan elinkeinon humpuukitutkimuksista, joilla perheväkivalta, työpaikka-ahdistelu tai kaupallinen seksi on paisuteltu monikymmenkertaiseksi todellisuuteen verrattuna.

Silmälasikäärmeet ovat pääasiallisesti raivokkaita miesten maailman vastustajia ja miesvihaajia, mutta muita naisia he vasta inhoavatkin. Olin kerran Naisasialiitto Unionin toimiston vaalivalvojaisissa. Kun vaalituloksia alkoi ilmestyä ja television kuvaruudussa esiteltiin valittuja kansanedustajia, valitut miehet eivät herättäneet mitään tunteita. Mutta kun tv-ruutuun ilmestyi kansanedustajaksi valitun naisen kuva ja nimi, feministit aloittivat äänekkään buuauksen. Naisasialiitto Unionin johto osoitti avoimesti sen, kuinka he inhoavat muita naisia.

Kokoomuksen kansanedustaja Jyri Häkämies teki kerran valtiokuntamatkalla koiruuden Saara Karhulle ryhtymällä kehumaan muita naiskansanedustajia hyvin tietäen, että Saara inhoaa sydämensä pohjasta kilpailevia siskoja. Jokaisen mainitsemansa naiskansanedustajan nimen jälkeen eduskunnan Kuningatarkobra tuhahti halveksivasti tai sanoi jonkun happaman huomautuksen. Bussillinen kansanedustajia joutui puremaan kieltään, ettei purskahda nauruun, sillä Saara Karhu oli ainoa, joka ei huomannut, miten Häkämies teki pilkkaa hänen naiskaunallaan.