Luonto vai kasvatus?
Onko vanhemmilla väliä?Ennen vastuu lapsen kasvatuksen tuloksista sysättiin vanhempien harteille. Sitten kerrottiin, että geenit määräävät tulevaisuutemme. Viimeisin villitys: Vanhemmat seuraavat lapsen sisäisiä suuntauksia kasvattaakseen onnellisia ihmistaimia. Toiset vanhemmat pitävät uutisesta, toiset suhtautuvat siihen hermostuneesti. David Reiss kertoo, että vaikka aikaisemmista tutkimuksista on saatu samanlaisia tuloksia, niin niihin on ollut vaikea uskoa. "Me emme koskaan tule uskomaan sitä, mutta meidän on näyteltävä, että uskomme"Bloggerin uudistuksesta muutama artikkeli. Tämäkin blogi tulee luultavasti uudistumaan lähiaikoina ja Enetation lähtee roskakoriin. Pitänee hiukan kuitenkin seurata uuden Bloggerin kommenttijärjestelmän toimivuutta. Jos jollakulla on ajatuksia kommettisysteemin vaihtoa koskien, niin sanokoot ne nyt.
Reiss ja kumppanit havaitsivat tutkimuksissaan, että vanhemmilla on varsin vähän vaikutusta lapsen kehitykseen, kun geenien vaikutus on otettu huomioon. Geenit vaikuttavat suuresti siihen, kuinka sopeutuneita lapset ovat, kuinka hyvin he pärjäävät koulussa, kuinka he tulevat toimeen vertaistensa kanssa ja miten he suhtautuvat vaaralliseen tai rikolliseen käyttäytymiseen.
Robert Plomin on sanonut jo pitkään, että geeneillä on suuri osuus persoonallisuuteemme ja vanhempien osuus on pienempi. Geeenien vaikutus ei ole suoranaista, vaan niiden merkitys tulee ilmi monimutkaisten vastavuoroisuuksien kautta. Geenien vaikutus ei ole yksisuuntaista sanelua, vaan vuoropuhelua, jossa geenin vaikutus saa vastauksen ympäristöltä. Termi tuolle ilmiölle on "evocative gene-environment correlations", jossa henkilön geneettinen rakenne tuottaa tietyn vastauksen ympäristöltä, kuten esimerkiksi se, miten viehättävä lapsi saa enemmän hymyilyä osakseen.
Sisarustenkin tapauksessa kumpikin luo oman "mikroilmastonsa", jossa he kasvavat omaan suuntaan saamalla erilaisia vastineita käytökseensä vanhemmilta ja kavereilta. Tutkimukset osoittavat, että vanhemmat kohtelevatkin lapsia erilailla, mutta pääasiassa he vastaavat eri tavoin lasten erilaisuuksiin, jotka ovat jo olemassa. Vanhemmilla on vaikutusta lapsen kehitykseen, mutta ei niin kuin olemme luulleet. Sisarusten kokemusmaailman erot ovat merkittäviä, eivät niiden yhtäläisyydet.
Lapset ajavat monilla tavoin omaa kehitystään eteenpäin valinnoillaan, hankkimillaan ympäristön reaktioilla ja valitsemillaan kavereilla. Ratkaisevaa voi olla, kuinka vanhempi reagoi lapsen geneettisiin luonteenpiirteisiin.
Irakilaissotilaitten simputuskuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti