74-vuotias mies maksoi 25 500 euroa siitä hyvästä, että oli saanut muutamia kertoja kosketella naisen rintoja. Kyse oli ilmiselvästikin prostituutiosta. Käräjäoikeuden mukaan maksu oli epäsuhdassa vastikkeeseen ja tuomitsi naisen.
Tapaushan on selvästi rikos naisten oikeuksia vastaan. Mies olisi pitänyt tuomita seksinostosta ankaraan rangaistukseen. Kyseessä oli selvä naisen hyväksikäytön tapaus, jota voidaan pitää kaikkiin naisiin kohdistuvana väkivaltana. Missä ovat feministijärjestöt kun niitä tarvitaan?
Jos ajatellaan, että käräjäoikeuden päätös on validi, niin voidaanko samaa periaatetta soveltaa myös avioliittoihin, jossa mies ei saa riittävää seksuaalista vastiketta tarjoamilleen resursseille?
Jos 25 500 on liian suuri korvaus muutamista tissin kosketteluista, olisi tietenkin hyvä tietää, mikä käypä korvaus, jonka maksettuaan kumpikaan ei ole uhri? Eli, prostituutiossa korvaus on ilmeisesti liian pieni, mutta kyseisessä tapauksessa liian suuri.
32 kommenttia:
Hehhee, ja jos summalla X seksin ostaja on uhri ja summalla Y tarjoaja on uhri, niin merkitseekö sitä, että summien X ja Y välillä on jokin summa Z, jolla kummatkin ovat uhreja :D
missäs muodossa mies maksaa avioliitossa olosta naiselle korvausta? käsittääkseni lähtökohtaisesti mies ei ole yhteisen elämän maksajana sen enempää kuin nainenkaan - yleensä kai asuntolainat otetaan kummankin nimiin, laskut puolitetaan, jne - kunnes nainen jää kotiin (menettäen palkkansa) hoitamaan pariskunnan YHTEISIÄ lapsia. olisiko tässä kohtaa kyse miehen rahallisesta panostuksesta seksiin vai kenties kuitenkin yhteiseen jälkeläiseen; annetaan rahaa sekä vaimon että oman lapsen elämiseen (ruoka, katto pään päälle, jne). eri asia tietenkin, jos pariskunta on sopinut niin että mies kirjoittaa naiselle shekin jokaisesta panosta.. ei varmaan ihan keskivertosuhteessa kuitenkaan näin.
Se mies taisi olla dementikko. Tai siis jos se on valmis maksamaan noin paljon, eikä oikein muutenkaan ole perillä... Ja dementikon tapauksessa toi on aivan eri asia. Dementiaa sairastavan ei todellakaan voida olettaa pystyvän käsittämään asioita loogisesti.
En tiedä, mikä on sopivaa ja mikä ei, mutta päätän tässä kohti seksin kustannuksia koskevan seurantatutkimukseni.
Omalta osaltani etäsuhteesta aiheutuneet kustannukset ovat olleet noin 9,15 euroa seksiaktia kohti, mistä valtaosa johtuu todellakin tuosta matkustamisesta. Jakolaskun tulos pysyy kohtuullisena, koska nimittäjän koko on (etäsuhde huomioiden) erittäin huomattava.
Suhteesta saa tietysti paljon muutakin, enkä pidä käytettyä summaa kohtuuttomana. Jos puhutaan teknisesti seksistä ja vertaillaan parisuhdetta ja vapaiden markkinoiden tarjontaa, parisuhteen suurin etu on mielekkäämmät ehkäisymenetelmät.
Eikös se ollut teidän kaikkien pikku femujen suurin idoli Kaarina Hazard, joka tapahtuneesta löysi ensimmäisenä prostituutio-ongelman Metro-lehden kolumnissaan? Ai jai, tuliko nyt tehtyä ns. subjektivirhe? ;)
Tälläinen keskustelu korrektista seksuaalipalveluiden hinnasta on sinänsä muutenkin huvittavaa, sillä nähdäkseni korrekti hinta em. palveluista on nolla euroa. Sillä hinnalla niistä pääsee tosiaan nautiskelemaan lähes kuka tahansa, kunhan vain muistaa laskea sen rimansa oikealle korkeudelle. ( Perun myös sen joskus ilmoille laskemani ajatuksen, jossa normaalissa parisuhteessa elävä (tai siihen pyrkivä) mies maksaisi seksistä tarjoamalla naiselleen rahanarvoisia etuuksia. )
Itseasiassa minua kiinnostaisi tietää, miten ns. nettiporkin katseleminen vaikuttaa siihen riman korkeuteen. Näille luontodokumenteillehan on tyypillistä, että miehen ulkonäöllä ei ole sinänsä väliä, kunhan meisseli on riittävän iso. Naisille puolestaan asetetaan aika tarkkojakin ulkonäkövaateita. Stetson-Harrison-menetelmän avulla päädyin lopputulokseen, että jotakin merkitystä silläkin täytyy olla.
Poikkeuksena tähän ovat tietysti vakavasti vammaiset yms, mutta enpä minä oikein näe, miten heidän osaltaan tämä palvelu voitaisiin järjestää myös sitä toista osapuolelta miellettyvällä tavalla. Vapaaehtoinen prostituutio voisi tietysti olla ratkaisu, mutta ongelmana onkin se, mikä on vapaaehtoista.
--Loke
"Tälläinen keskustelu korrektista seksuaalipalveluiden hinnasta on sinänsä muutenkin huvittavaa, sillä nähdäkseni korrekti hinta em. palveluista on nolla euroa."
Riippuu, mihin hinnalla viitataan. Jos hinnalla viitataan siihen aikaan, vaivaan ja resurssien käyttöön, millä tietyn tasoisten ei-prostituoitujen naisten kanssa pääsee seksiä harrastamaan, niin hintaa voi pitää varsin korkeana, jos siihen sisältyy esim. pitkä kuntosalilla ja omaisuuden kartoittamisessa käytetty aika.
Tämä keskustelu on sen verran pientä ja hikistä, että en viitsi sekaantua siihen kuin pieneltä osin.
Jos joku väittää, että prostituutiolla ja avioliitolla ei ole eroa tai että joka mies pillusta maksaa tavalla tai toisella, niin minäkin sanon yhden asian: yleensä siitä on jotain seurannut, jos vaimoani aletaan huoritella. Kanzis pojat vähän miettiä puheitaan.
Junakohtaus, tapahtuuko sellaista huorittelua usein? Miksi? Mitä siitä on yleensä seurannut?
Tunnetko tarvetta öyhöttämiseen? Oletko ollut koulukiusaaja? Saako tuollaisella machoilulla naista?
"Jos joku väittää, että prostituutiolla ja avioliitolla ei ole eroa tai että joka mies pillusta maksaa tavalla tai toisella, niin minäkin sanon yhden asian: yleensä siitä on jotain seurannut, jos vaimoani aletaan huoritella. Kanzis pojat vähän miettiä puheitaan."
Itse käytän sosiaalisen vaihdon teoriaa viitekehyksenä, jossa kaikkea inhimillistä toimintaa tarkastellaan vaihtona. Tarkoitatko, että sosiaalisen vaihdon teorian käyttö on synonyymi huorittelulle? Etkö usko, että elämää voidaan tarkastella vaihtona, vai etkö hyväksy vaihtoteoreettista näkökulmaa?
Eroa avioliitossa ja prostituutiossa on psykologisella tasolla, mutta taloudellisessa tarkastelussa molemmat voidaan asettaa samalle viivalle.
"Sosiaalisen vaihdon teoria olettaa, että kaikkea sosiaalista elämää voidaan periaatteessa tarkastella toimijoiden välisten resurssien tai palkintojen vaihdon kautta, jossa ihmiset pyrkivät saamaan hyötyjä ja välttämään kustannuksia. Inhimillisen käytöksen perustan nähdään sijaitsevan palkintojen, materiaalisten resurssien ja sekundaarisesti symbolisten ominaisuuksien vaihdossa. Tavoitteena on ylittää sosiaalisten tieteiden rajoja yhdistäen eritoten sosiologiaa, taloustiedettä, psykologiaa ja valtio-oppia - käyttämällä hyväkseen taloudellista viitekehystä, eritoten markkinametaforia ja -analogioita sosiaaliseen analyysiin sovellettuina. Sosiaalisen vaihdon teoria tarjoaa selkeän materialistisen ja resursseihin perustuvan käsitteellisen perustan sosiaaliselle toiminnalle ja on siten hyvin sopiva materiaalisen ja muunlaisen vaihdon tarkasteluun.
Blaun (1964) mukaan sosiaalista vaihtoa voidaan havaita kaikkialla, kunhan ensin herkistymme tuolle käsitteelle - ei pelkästään markkinasuhteissa, vaan myös ystävyydessä ja jopa rakkaudessa. Sosiaalinen vaihto eroaa tärkeillä tavoin taloudellisesta vaihdosta. Suurin ja perustavanlaatuisin ero löytyy siitä, että sosiaalinen vaihto perustuu epäspesifeille velvollisuuksille, kun taas taloudellisessa vaihdossa muodollinen sopimus kertoo tarkan vaihdettavan määrän suuruuden. "
OW,
ei, en tiedä, ankaraa sanomista.
Kyllä, en, kyllä ja vähän helvetin hyvin.
Henry,
mulla on ehkä vähän toisenlainen lähestymiskulma itselläni. Sanotaan niin, että mä otan ihmisten omat käsitykset toiminnastaan vakavammin.
"mulla on ehkä vähän toisenlainen lähestymiskulma itselläni. Sanotaan niin, että mä otan ihmisten omat käsitykset toiminnastaan vakavammin."
Kyseessä on tosiaan eri viitekehykset, joita ei pitäisi käsitellä samassa väittelyssä. Durkheimia soveltaen...
Tässä blogissa tarkastellaan pääasiassa sosiaalisia faktoja, jotka sijaitsevat suurelta osaltaan tietoisuuden ulkopuolella. Blogissa sosiaalista elämää ei siten pyritä tarkastelemaan siihen osallistuvien näkökulmasta käsin, vaan tietoisuutta pakenevien syvällisempien syiden perusteella.
Durkheimia soveltaen? No nyt tosiaan kaikki loksahtaa yhteen. D ei ole välttämättä kaikkein kuuluisin luotettavuudestaan...
Lue ja arvioi itse:
http://www.opiskelijakirjasto.lib.helsinki.fi/eres/antropologia2003/sosiaalinen_fakta.pdf
Junakohtaus: "mulla on ehkä vähän toisenlainen lähestymiskulma itselläni. Sanotaan niin, että mä otan ihmisten omat käsitykset toiminnastaan vakavammin."
Miksi?
Voisi tosiaan kysyä, miksi ihmisten käsitykset omista psykologisista motiiveistaan pitäisi ottaa vakavasti? Nimittäin mielenkiintoistahan on juuri se, missä määrin kuvitellut ja (tilastollisesti) osoitettavat motiivit ovat ristiriidassa.
Jos joku väittää, että arvostaa sisäistä kauneutta, mutta valitsee partnerin todellisuudessa ulkoisen kauneuden perusteella, niin miksi tuollaisen ihmisen omat kuvitellut motiivit tulisi ottaa vakavasti?
Minulla oli sellainen käsitys, että junakohtaus on töissä mainosalalla. Koko alahan perustuu siihen, että ihmiset eivät ymmärrä omaa käyttäytymistään.
Henry: Luen uskontiedettä. D on yksin uskontotieteen "uran uurtajista" eli esim. oppihistoria -osuudessa äijältä on vaikea välttyä.
Kerronpa esimerkin herra D:n toiminnasta. Antropologian tutkimuksissaan hän tutki mm. aboriginaaleja. Hän ei kertaakaan käynyt Australiassa vaan kävi kirjeenvaihtoa paikallisten valkoihoisten seikkalijoiden kanssa.
No, arvaahan sen, mitä siitä tuli. Hieno tutkielma, jossa oli väärinkäsityksiä niin, että nykyistä tutkijaa huippaa.
Että sovella siinä sitten D:tä.
Meinasin itsekin mainita tuon "nojatuolimetodin" käytön Durkheimin empiirisen metodin mokana. Muutenhan Durkheim on klassikko, jota siteerataan monilla tieteenaloilla.
"junakohtaus on töissä mainosalalla. Koko alahan perustuu siihen, että ihmiset eivät ymmärrä omaa käyttäytymistään."
Ainakin oli, mutta lienee vaihtamassa alaa (?). Johtuisikohan uusien tuulien haisteleminen juuri siitä, että maisnoalalla ei saa ottaa ihmisten ilmaisemia psykologisia motiiveja vakavasti. :-)
Nojatuoli-metodi ei muistaakseni ollut D:n ainoa moka. Valitettavasti en muista niitä kaikkia vaan minun pitäisi kaivaa oppihistoria-kurssimme tenttikirjallisuutta esiin. Muistaakseni D:n tutkimus itsemurhista sai siinä aikamoista kyytiä.
Onhan D klassikko, mutta ei pelkästään eikä edes enimmäkseen siksi, että hänen tutkimustuloksensa olisivat erityisen luotettavia tai paikkansa pitäviä. D on klassikko siksi, että hän oli ylipäätään ensimmäisiä, jotka käyttivät ns. tieteellisiä metodeja esimerkiksi uskonnon ja sosiologian saralla.
Itse en enää D:hen uskaltaisi viitata muuta kuin juuri mainiten, että hän on klassikko.
Onhan Fraserinkin uskontokirja "Kultainen jousi" (jos muistan oikein) klassikko, mutta sitä ei ole edes lukenut juuri kukaan, sellainen jähmeä järkäle se on. "Klassikkous" ei siis välttämättä kerro enää teoksen tieteellisestä arvosta paljoakaan.
henry: "Tässä blogissa tarkastellaan pääasiassa sosiaalisia faktoja,"
sosiaalisia konstruktioitahan tässä blogissa pitkälti tarkastellaan ja lisää luodaan - lähtökohtana olleita osin eleganttejakin tutkimuksia vapaasti tulkitsemalla ja värittämällä. juuri mitään psykologisia tutkimuksia en ole nähnyt käsiteltävän, korkeintaan niistä suollettuja iltasanomien skandaalihakuisia artikkeleita ja kyökkipsykologi-kolumnistien aivopieruja.
Koko konkkaronkka,
en oikeastaan ota ihan kauhean vakavasti ihmisten omia käsityksiä nimenomaan motiiveistaan, koska niitä sievistellään niin kamalan paljon jopa itselle ja varsinkin itselle. Sen sijaan otan vakavasti, miten sen nyt sanoisi, ihmisten käsityksen siitä mitä ne ovat tekemässä. Esim. tää sosiaalinen vaihto on sellainen juttu, jossa jengi vaihtaa yhteismitallisia asioita, esim. rakkautta ja seksiä, mutta ei yhteismitattomia, esim. lojaalisuutta ja rakennustarvikkeita (tosi karkea yksinkertaistus, älkää hirttäytykö siihen).
Lisäksi mä tykkään, että mitään ei voi todistaa sillä, että päältä katsoen näyttää, että. Jos sille tielle lähdetään, kohta on pystyssä juutalaisten maailmansalaliitto tai mikä nyt kenenkin suosikkivainoharha on. Muutakin evidenssiä pitää olla, sillä minkä tahansa tapahtumasarjan pystyy kyllä tulkitsemaan miten tahansa.
Joo, en mä enää varsinaisissa reklaamihommissa ole. Toki edelleen värkkään leipäni eteen maksettua kansankiihotusta, mutta vähän toista sorttia. Mainosala muuten perustaa toimintansa siihen, että ihmiset tietävät ihan hyvin mitä haluavat (ja jättää motiivit yleensä sikseen).
Tulipas sekava postaus.
Eli Bourdieun mukaan sosiaalinen tosiasia voitetaan välittömän tiedon illuusiota vastaan. Oletuksena, että sosiaalitietelijä ei kykene selittämään sosiaalisia faktoja pelkällä omalla reflektiollaan.
Sosiaalisia suhteita ei voi redusoida aikomusten tai tai motivaatioiden välisiin suhteisiin, koska ne on rakennettu sosiaalisten olosuhteiden perustalle, joilla on enemmän reaalisuutta kuin subjekteilla, jotka ne liittävät yhteen.
Minusta olisi oikeasti kiinnostavaa tietää millä perusteella väität, että "sosiaaliset olosuhteet" (mitä lienevätkään) ovat reaalisempia (mitä tässä tarkoittaneekaan) kuin subjektit (jotka kai sentään tässä ovat ihmisyksilöitä).
Eufemia (& Henry),
samoin. Mulle tulee tosta mieleen lähinnä fiftarihenkinen funktionaalinen sosiologia (onko tämä oikea nimi sille?) ja Asimovin Säätiö-trilogia.
En tiedä selväntääkö, mutta... "Yhteiskunta voidaan nähdä sosiaalifysiikan tavoin ulkoa käsin nähtynä obkjektiivisena rakenteena, jota voidaan analysoida riippumatta toimijoiden representaatioista"
Esimerkki: Toimijoilla (naisilla) saattaa olla sellainen representaatio omista parinvalinnan motiiveistaan, että he eivät etsi rikkaita miehiä, vaan jotain muuta. Jos kuitenkin voidaan osoittaa, että esimerkiksi tilastollisesti juuri köyhät miehet jäävät useammin sinkuiksi, niin voidaan väittää, että naisten representaatiot ja noiden representaatioiden takana oleva todellisuuden rakenne eivät ole yhteneviä.
Jontopäätökseksi voidaan vetää, että "sosiaaliset olosuhteet" (mitä lienevätkään) ovat reaalisempia (mitä tässä tarkoittaneekaan) kuin [tarkennus] subjektiviteettien väliset suhteet.
Eli se miten maailma sosiaalisten rakenteiden tasolla toimii on reaalisempaa kuin kuin se kuva, miten yksilöt kuvailevat motivaatioitaan ja aikomuksiaan.
Tarkennus oli aika olennainen. Mietin jo oletko heittäytynyt sellaiseksi hörhöksi, että katsot subjektit vain jonkinlaisiksi "ei-reaalisiksi" konstruktioiksi. Mutta taidatkin olla siis vain niin suuressa määrin jonkin sortin strukturalisti, että tavallaan sulkeistat ihmisten käsitykset oman toimintansa motiiveista koska ne eivät mielestäsi vaikuta heidän toimintaansa tai vaikuttavat merkityksettömän vähän.
Olen metodisesti hyvin eri linjoilla, mutta ei siitä tässä sen enempää. Kai sinäkin olet sen verran tieteenfilosofiaa opiskellut, että olet törmännyt tuollaisia oletuksia vastaan esitettyyn monenlaiseen kritiikkiin.
Kielesi kaipaa sentään vielä hieman tarkentamista. "Subjektiviteettien väliset suhteet" (mitäköhän tuo "subjektiviteetti" tällä kertaa meinaa?) ei tuollaisessa mallissa voi kauhean luontevasti mielestäni voi tarkoittaa sitä, miten yksilöt kuvailevat motivaatioitaan ja aikomuksiaan. Kahden ihmisen (eri subjektin) väliset suhteet kun ovat rakennelmassasi merkityksettömässä määrin kytköksissä heidän motivaatioihinsa ja aikomuksiinsa. Juuri tuon suhteenhan tässä piti määräytyä rakenteiden perusteella, eikö?
"Kielesi kaipaa sentään vielä hieman tarkentamista. "Subjektiviteettien väliset suhteet" (mitäköhän tuo "subjektiviteetti" tällä kertaa meinaa?"
Tarkemmat valitukset voi osoittaa Bourdieulle ja/tai lausetta suomentaneelle professorille.
Eikä kyse ole erityisesti siitä, että jaksaisin miettiä kovinkaan tarkasti tieteenfilosofiani rakentumista, vaan siitä, että yritän hiukan selventää sosiaalisten rakenteiden tutkimisen näkökulmaa, joka eroaa psykologisen tason tarkasteluista.
(tieteenfilosofia ei ole vahva lajini - reputin tentin Birdin kirjasta Philosophy of Science, kun en ymmärtänyt edes kysymyksiä.)
Eufemia, ummikkona minua kiinnostaa lauseesi "Kai sinäkin olet sen verran tieteenfilosofiaa opiskellut, että olet törmännyt tuollaisia oletuksia vastaan esitettyyn monenlaiseen kritiikkiin."
Onko tätä kritiikkiä kerätty kiteytettynä johonkin yhteen paikkaan? Voisitko antaa viitteitä? Tavallisena tallaajana on tuntunut aika hankalalta löytää tuollaisen kritiikin pihvi.
En kyllä muista yhtään hyvää yleisesitystä aiheesta - harmi kyllä, sillä kaipaisin sellaista itsekin. En osaa sanoa nyt kuin, että toiseksiviimeksi muistan oivaltaneeni jotain tärkeää strukturalistisen ajattelun ongelmista lukiessani Econ kirjaa Semiotics and the Philosophy of Language ja viimeksi lukiessani tätä Latourin tekstiä:
http://www.ensmp.fr/~latour/articles/article/090.html
Ehkä joku muu osaa auttaa paremmin?
Lähetä kommentti