Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula: "Yksinhuoltajuuteen liittyy lasten hyvinvoinnin kannalta useita riskejä."
Maria Guzenina: Tuolla logiikalla tähän maailmaan syntyminen on riski. Se tuntuu hirveän tuomitsevalta. On hirvittävän vaarallista jakaa tuomioita tuosta vaan yleisellä tasolla, yleistäen kaikki samaan muottiin. Yksinhuoltajien ja yhteishuoltajien liiton entinen puheenjohtaja, nykyinen liiton hallituksen jäsen Guzenina-Richardson on tottunut kuulemaan eroperheisiin liitettyjä ennakkoluuloja. Sama riski voi olla tavallisessa perheessä, jossa vanhemmat riitelevät lapsen kuullen jatkuvasti, Guzenina muistuttaa.
Väitöskirjatutkimus lapsuuden perheen vaikutuksesta aikuisiän mielenterveyshäiriöihin ja rikollisuuteen: Jos perheessä ei ollut isää, pojat tekivät kahdeksan kertaa muita poikia enemmän väkivaltarikoksia. Merkittävin tyttöjen aikuisiän rikollisuutta ennustava tekijä oli isän puuttuminen perheestä.
Ilta-Sanomien keskustelu: - Kiinnitin samaan huomiota. Todella varomaton lausunto. Kyllä moni lapsi on tasapainoisempi ja onnellisempi vain äidin (tai isän) kanssa kuin rauhattomassa kodissa.
- Hah! Siinä kuultiin taas tämä pikkuporvarillinen myytti. Kaksi aikuista "huoltajaa" takaa sen, että lapsella on asiat hyvin. Entäs jos nämä rakastavat aikuiset kantavat kotiin rahan sijasta kaljaa ja muuta alkoholia?
- Tunnen paljon yksinhuoltajia, eikä heillä mitään hätää ole, päinvastoin! Ovat vahvempia ja rakastavampia lapsiaan kohtaan kuin monet stereotypia -vanhemmat.
- Mielestäni yksinhuoltaja on parempi ratkaisu, kun lapsi eläisi riitelevässä kodissa.
- Tietenkin yksinhuoltajuuteen voi liittyä erilaisia riskejä, mutta niin voi moneen muuhunkin asiaan.
Pitäisikö Guzenina ja muut lähettää tilastotieteen kurssille? Guzeninan logiikalla esim. rattijuoppous ei ole mikään ongelma, koska selvilläkin kuljettajilla voi olla sama riski, jos he ovat väsyneitä, räpläävät soitinta ajon aikana, eivät keskity ajamiseen jne.
17 kommenttia:
maria vain tuntee sen perusasian, että ideologian vastaiset tutkimustulokset täytyy kieltää.
Eihän Aula sanonut, että yksinhuoltajuus olisi tuomittavaa, vaan että kaksi rakastavaa aikuista tarjoaa useimmiten paremmat lähtökohdat elämälle kuin yksi?
Äitini on Aulan opiskelukavereita, yliopiston kepu-yhdistyksen hallituksessa samaan aikaan, ja olettaisin ettei Aula kuten äitinikään ole mikään pilvilinnoissa elävä idealisti vaan ainoastaan realisti. Ei pikkuporvarillisuus ole standardi, johon kaikkien pitää pyrkiä, se vaan sattuu olemaan usein suht tasapainoinen ympäristö.
Riitelevät vanhemmat ovat kyllä rasittava asia. On paljon parempi että on yksi vanhempi kuin se että on kaksi jotka ovat toistensa kimpussa koko ajan. Puhun kokemuksesta.
suolihuuhtelun kokemuksille löytyy tukea tutkimuksesta:
Life with (or without) father: the benefits of living with two biological parents depend on the father's antisocial behavior.
Jaffee SR, Moffitt TE, Caspi A, Taylor A. Child Development 2003, 74, 109-126.
The salutary effects of being raised by two married, biological parents depend on the quality of care parents can provide. Using data from an epidemiological sample of 1,116 5-year-old twin pairs and their parents, this study found that the less time fathers lived with their children, the more conduct problems their children had, but only if the fathers engaged in low levels of antisocial behavior. In contrast, when fathers engaged in high levels of antisocial behavior, the more time they lived with their children, the more conduct problems their children had. Behavioral genetic analyses showed that children who resided with antisocial fathers received a "double whammy" of genetic and environmental risk for conduct problems. Marriage may not be the answer to the problems faced by some children living in single-parent families unless their fathers can become reliable sources of emotional and economic support.
Niinpä. Kyse ei siis ole isän puutteesta vaan hyvän isän puutteesta, mikä on ihan eri asia.
Lapsen kehityksen kannalta paras vaihtoehto saattaa ehkä olla ydinperhe, jossa on äiti ja isä ja jossa molemmat ovat ns. hyviä vanhempia. Tämän toteutumista ei kuitenkaan voida millään lailla taata ja ilmeisesti lapselle on parempi elää yksinhuoltaja kuin kahden huonon (tai yhden hyvän ja yhden huonon) vanhemman kanssa.
Tykkään, että tutkimustuloksessa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Tuntuu aika hyvältä oletukselta, että lasten on parasta kasvaa suhteellisen kiinteässä perheessä, jossa vanhemmat rakastavat ja kunnioittavat toisiaan.
Omituista sen sijaan on reaktio moisen tuloksen lausumiseen julki. On se kumma kun mitään ei kohta enää saa sanoa, ettei vaan kenellekään tule paha mieli. Mulle ainakin tulee päivittäin paha mieli vaikka mistä, enkä mä vaadi ketään lopettamaan tutkimusten julkaisemista sen takia.
Rohkea lausunto Aulalta. Tosin vielä rohkeammaksi sen tekee ääneen sanomaton fakta, että suurin osa yksihuoltajista on naisia. Ehkä tästäkin osin johtuu puolusteleva reaktio. Puolustelu ja yh-ongelmien peittely ja selittely on lapsen kannalta tuhoisaa. Joskus tuntuu että on tärkeämpää pitää pinta kiiltävänä kuin katsoa pinnan alle. Toisin sanoen, ylläpitää äitimyyttiä hinnalla millä hyvänsä samalla kun lapsi kärsii.
Yh-liiton hallituksen jäsenen Guzeninan reaktio on ymmärrettävä, siskoja ja erittäin harvoja veljiä pitää puolustaa, lisäksi vaalit on tulossa.
Aulan lausunnon voisi katsoa olevan suunnattu osin sos.viranomaisille, jotka ainakin Guzeninan kotikaupungissa Espoossa tuntuvat julkisuudessa olleiden tapausten perusteella tekevän liukuhihnalta yksinhuoltajia toista vanhempaa, isää, syrjien.
Paljon on uutisoitu huostaanottojen huomattavasta lisääntymisestä. Olisi valaisevaa tietää Aulan lausuntoon liittyen ja muutenkin, mikä on ns. ydin- ja sateenkaariperheiden sekä yksinhuoltajien suhde huostaanotoissa.
En nyt ymmärrä tätä ollenkaan. Ei lapsi mitenkään oletusarvoisesti ja ehdottomasti kärsi ja kasva kieroon yksinhuoltajan kasvattamana - se, että todennäköisyys on suurempi, ei tarkoita, että aina niin kävisi.
Ongelmat täytyy totta kai tiedostaa ja pyrkiä auttamaan yh-perheitä jos ja kun ne apua tarvitsevat, mutta ei ole mitään syytä tarpeettomasti yh-vanhempia hutkiakaan. Kuten täällä on jo sanottu, hyvä yh-vanhempi on ihan salettiin lapselle parempi vaihtoehto kuin kaksi vanhempaa, joista edes toinen on huono.
Arawn: "Ongelmat täytyy totta kai tiedostaa ja pyrkiä auttamaan yh-perheitä jos ja kun ne apua tarvitsevat, mutta ei ole mitään syytä tarpeettomasti yh-vanhempia hutkiakaan."
Tulisi pyrkiä lähtökohtaisesti siihen, että yh-vanhempia ei syntyisikään. YH-vanhempien auttaminen on oireiden ei syiden auttamista.
Jos YH-vanhempana olemista kannustetaan esimerkiksi nostamalla avustuksia tms. johtaa se ainoastaan entistä suurempaan määrään YH-Vanhempia.
Tulisi pyrkiä lähtökohtaisesti siihen, että HUONOJA vanhempia ei syntyisikään. Vanhemmuutta, siis hyvää sellaista pitää kannustaa.
Puukapula: "Tulisi pyrkiä lähtökohtaisesti siihen, että yh-vanhempia ei syntyisikään."
Tästä olemme samaa mieltä.
"Jos YH-vanhempana olemista kannustetaan esimerkiksi nostamalla avustuksia tms. johtaa se ainoastaan entistä suurempaan määrään YH-Vanhempia."
Ilmiön syistä ja seurauksista taas olen kovasti eri mieltä, ja siksi myös tepsivistä keinoista.
Yksinhuoltajista hyvin pieni osa lienee niitä, jotka ovat alun perinkin halunneet lapset yksin, suunnitelmallisesti (käsittääkseni tyypillisesti koulutettu uranainen, joka ei ole halunnut/löytänyt sopivaa isäehdokasta, mutta biologinen kello uhkaa tikittää umpeen, ja talous tasapainossa) - ja jos joku tuollaisen tien valitsee, en usko että avustuksien leikkaaminen pelottaa riittävästi.
Yksinhuoltajaksi varmaan kuitenkin edelleen yleensä päädytään - joko siitä syystä, että perhe ei pysy koossa, tai siksi että että perhettä ei ole koskaan ollutkaan (=vahinkoraskaudet).
Perheen koossapysymistä mikään "eroamisen sanktiointi", tuskin juurikaan edistää - yksinhuoltejien tukien leikkaus vain heikentäisi jo muutenkin 'lyhyemmän korren' saaneen lapsen asemaa entisestää. Sen sijaan jokin pakollinen perhe- ja/tai avioliitto suunnittelu/neuvonta/terapia lienee tässä paras apu.
Tähänkin vetäisin sellaisen rajan, että vakavissa ongelmatapauksissa (kuten väkivaltaisuus ja/tai päihdeongelmat) muuta perhettä ei voida velvoittaa jännittämään vieressä, 'paraneeko' sairas yksilö terapiassa vai ei.
Jälkimmäisen tapauksen yksinhuoltajiiin taas tepsii tehokkaasti ainakin abortti; nykyäänhän yksinäisiä, raskaana olevia naisia kannaustetaan nimenomaan ryhtymään yksinhuoltajiksi, kerrotaan tukisysteemeistä, ja abortoimista pidetään isompana pahana kuin isättömän lapsen tuomista tähän maailmaan.
Minä "Jos YH-vanhempana olemista kannustetaan esimerkiksi nostamalla avustuksia tms. johtaa se ainoastaan entistä suurempaan määrään YH-Vanhempia."
Johon kata: "Ilmiön syistä ja seurauksista taas olen kovasti eri mieltä, ja siksi myös tepsivistä keinoista."
Mielestäni en maininnutkaan mitään syistä tahi seurauksista, esitin vain faktan (jota voi tietysti kritisoida), että YH-vanhempien lisätukeminen nostaa YH-vanhempien määrää. Vertaa: jos nostetaan työttömyyskorvauksen määrää, suurempi määrä ihmisiä kokee työttömyyden kannattavammaksi kuin työnteon.
Mitä keinoihin tulee, niin pääpointti oli, että jos yhteiskunnalla on tarjota lisäresursseja lasten hyvinvointiin, tulisi nämä resurssit kohdistaa lapsiperheiden aseman parantamiseen, ei yksinhuoltajien aseman parantamiseen. Näin estetään perheitä hajoamasta, eli yksinhuoltajia syntymästä.
Puukapula: "Jos YH-vanhempana olemista kannustetaan esimerkiksi nostamalla avustuksia tms. johtaa se ainoastaan entistä suurempaan määrään YH-Vanhempia."
Tässähän oltiin juuri aika yksimielisiä siitä, että yksi kohtalainen vanhempi on parempi kuin se kohtalainen sekä yksi huono. Tasapainoinen yksinhuoltaja lienee lapselle parempi kuin jatkuvasti tappelevat vanhemmat.
Jos yksinhuoltajuus tehdään taloudellisesti sietämättömäksi vaihtoehdoksi, yhä useampi jatkuvasti riitelevä pari kuitenkin pysyy yhdessä. Lapsiperheiden aseman taloudellinen parantaminen, mitä taisit ehdottaa, tuskin estää ihmisiä riitelemästä. Olisiko lopputulos siis kuitenkin lasten kannalta nykyistä huonompi?
Suo siellä, vetelä täällä. YH-perheitäkin suurempi riski saattaa nimittäin olla uusperheiden lapsilla. Uusperheiden lapset käyttäytyvät riskialttiimmin kuin ydin- ja YH-perheiden lapset ja joutuvat myös todennäköisemmin rikosten uhreiksi.
http://www.haaste.om.fi/25905.htm
Varmasti on uusperheitä, joissa asiat ovat hyvin, aivan kuin on tupakoivia ihmisiä joilla ei ole syöpää. Mutta riskikäyttäytymisen todennäköisyyttä uusperheet näyttävät silti lisäävän.
Puukapula: "Mielestäni en maininnutkaan mitään syistä tahi seurauksista,"
OK, ajattelin että yritit keksiä ilmiölle tehokasta hoitokeinoa, ja että siksi syiden ymmärtäminen olisi tärkeää. Mutta tokihan oireitakin voi yrittää laastaroida...
Puukapupa: "Vertaa: jos nostetaan työttömyyskorvauksen määrää, suurempi määrä ihmisiä kokee työttömyyden kannattavammaksi kuin työnteon. "
Totta, mutta jos nyt realisteja ollaan, niin tuollainen on kannustavaa vain, jos ON työteko on ihmiselle todellinen, mahdollinen vaihtoehto; puhutaan raja-arvosta.
Mitä perhe-elämään tulee, niin yhteiskunnan tukijärjestelmäthän ovat olemassa juuri sen vuoksi, ettei haluta pelkästään luottaa vanhempien kykyyn/haluun tarjota lapselleen kohtuullisia elinolosuhteita.
Kuten jo sanoin, yksihuoltajien aseman heikentäminen olisi rangaistus juuri niille lapsille, jotka ovat kättelyssä jääneet (vanhempiensa takia) heikompaan asemaan.
Puukapula "..esitin vain faktan (jota voi tietysti kritisoida), että YH-vanhempien lisätukeminen nostaa YH-vanhempien määrää. Vertaa: jos nostetaan työttömyyskorvauksen määrää, suurempi määrä ihmisiä kokee työttömyyden kannattavammaksi kuin työnteon.."
Epäilen vahvasti työttömyyskorvauksen loppusumman vaikutusta työllisyyteen.
Vaikka korvaus on polkenut lähes paikallaan (ei indeksikorotuksia) on työttömyys moninkertaistunut 70-luvulta. Kuilu palkansaajien ja työttömien tuloerojen välillä on kasvanut kaikilla mittareilla.
Väitän että henkisesti terveessä yhteisössä ihmiset ovat palkasta huolimatta mielummin töissä, kuin työttöminä. Ihmisluonto ei ole parissakymmenessä vuodessa muuttunut, yhteiskunnan rakenteet kylläkin.
Myönnän kyllä heti, että minulla ei ole vastauksia siihen miten tilanne voitaisiin korjata. Nykysuuntaus huolestuttaa.
-puukapula: Tulisi pyrkiä lähtökohtaisesti siihen, että yh-vanhempia ei syntyisikään.
-ams: Tulisi pyrkiä lähtökohtaisesti siihen, että HUONOJA vanhempia ei syntyisikään.
-minä: Tulisi pyrkiä lähtökohtaisesti siihen, että huonoja pariskuntia ei syntyisikään.
-tai oikeastaan: Tulisi pyrkiä lähtökohtaisesti siihen, että huonoja ihmisiä ei syntyisikään.
Lähetä kommentti