keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007

Realistit ja konstruktionistit

Koska filosofiset aiheet nauttivat suurta suosiota, tässä vaihteeksi sellainen. Aluksi muutamia linkkejä aiheeseen.

Ontology in Organization and Management Studies: A Critical Realist Perspective Steve Fleetwood (2005)
Critical realists claim that an entity can (which does not mean it does)exist independently of our knowledge of it. Saying an entity can exist independently of its identification implies that it can exist without someone observing, knowing and constructing it. The term also encompasses cases where actors are knowlegeable but their knowledge is tacit. They may know how to perform a particular work task, but they cannot explain how they
do it.

Although many things are real, they are real in different ways or modes. Confusion often arises from not recognizing, or not specifying, these different modes. It is possible to identify (at least) four modes of reality, or four different ways in which entities may be differentiated: material, ideal, artefactual and social.

Materially Real
The term ‘materially real’ refers to material entities such as oceans, the weather, the moon and mountains, which can exist independently of what individuals or communities do, say or think.

Ideally Real The term ‘ideally real’ refers to conceptual entities such as discourse, language, genres, tropes, styles, signs, symbols and semiotized entities, ideas, beliefs, meanings, understandings, explanations, opinions, concepts, representations, models, theories and so on. For brevity, I refer to entities such as these as discourse or discursive entities. Discourse or discursive entities are real because, as noted above, they have causal efficacy.

Artefactually Real The term ‘artefactually real’ refers to entities such as cosmetics and computers. Computers are a synthesis of the physically, ideally and socially real. Because entities are conceptually mediated, we interpret them in various, and often diverse, ways. Violins may be interpreted as musical instruments or as table tennis bats.

Socially Real
The term ‘socially real’ refers to practices, states of affairs or entities for short, such as caring for children, becoming unemployed, the market mechanism, or social structures in general, especially the social structures that constitute organizations.

Class structures, patriarchal structures and tacit rules of the workplace do not require the activity of identification (i.e. observing, knowing and constructing) in order to be reproduced and transformed. We do not, for example, have to identify the constraints (or enablements) that gender places upon us, or others, in order for those constraints to be operational. Class structures, patriarchal structures and tacit rules of the workplace do, however, require other forms of activity in order to be reproduced and transformed. The reproduction and transformation of class structures, for example, require that owners of (only) labour power engage in the hiring out of their (quasi) commodity.

Explicit rules of the workplace and laws (i.e. legislation), in contrast, do require the activity of identification in order to be reproduced or transformed because individuals have to recognize them and choose to be constrained (and enabled) by them.

To say ‘entities are socially constructed’ (or some variant) is insufficiently nuanced because it does not differentiate between practical and discursive activities; it often fails to establish who is doing the constructing; and it is incorrect for a range of entities that are reproduced and transformed by agents who often have incorrect, incomplete and, in some cases, no idea of the social entities they necessarily interact with.

My reading of the literature leads me to conclude that, when the ontological commitments of postmodernism are stated unambiguously, they are mistaken.

To suggest that discourse, language or some other conceptual or cognitive activity creates (or whatever verb is implied) socially real entities such as organizational structures is to engage in what I call ontological exaggeration. Simply put, social constructionism exaggerates the consequences of activities such as speaking and thinking to the point where it is hard not to define this as an example of subjective idealism.

7 kommenttia:

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Fleetwood oli siis tuota mieltä. Mikä tässä nyt sitten itseäsi askarruttaa? Kirja löytyy luultavasti kaupasta, mutta oma kehyksesi ei. Jotakin, joka kumpusi viitatuista blogeista suhteessa tekstiin?

Henry Laasanen kirjoitti...

Itseäni askarruttaa lähinnä se, miten voidaan yksinkertaistetusti tiivistää konstruktionismin puute suhteessa realismiin. Lähinnä itseäni kiinnostaa tietenkin feminististen gender-ajattelijoiden konstruktionismin ongelmat.

Fleetwood viittaa tuossa siihen, että sukupuolia ei tarvitse erikseen konstruoida, tai tarkemmin sanottuna identifioida - niillä on vaikutus niiden identifioinnista riippumatta.

Esim. lause "sukupuolet ovat sosiaalisesti konstruoituja", mitä se oikein tarjoittaa ja mitä johtopäätöksiä siitä voi vetää? Voidaan sukupuolet vain konstruoida toisin, esim. kasvatuksen kautta? Vai mitä tuo lause haluaa sanoa, mikä on sen pointti. Mikä on lukijoiden kanta tuohon lauseeseen?

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Muutama kevyt viite:

Toimijaverkostojen näkökulmasta tuo "sosiaalinenkin" olisi enemmän tai vähemmän moderni "purifikaatio" (Latour, 1993, We Have Never Been Modern, esim. 11-12, 26, 39-43, 58, 71, 91), jonka määritelmään tulisi käytännöllisen yhteiskunta- tai ihmistieteellisen tutkimuksen puitteissa päätyä tutkimuksen kuluessa, eikä tavoitella sille transsendenssia esimerkiksi konstruktionismin tai biologisen materialismin lähtökohdista, koska tällöin keskustelu on tahtomattaan sokea käsitteen muille empiirisesti falsifioitavissa oleville käyttömuodoille.

Tuohon Latouriin en tahdo viitata mitenkään auktoriteettina, etenkin kun kyseessä on ohjelmallinen teos ja siten toissijainen hänen itsensäkin ajamassa tutkimusperinteessä.

Sukupuolta voidaan päätyä pitämään esimerkiksi sillä tapaa sosiaalisesti konstruoituna, että huomataan, ettei sukupuolen perustaa pidetä kaikkialla ssynnynnäisenä, eikä ainakaan nykyisin edes teollistuneissa länsimaissa, vaan moni katsoo, että siihen voi itse vaikuttaa jopa lääketieteen puitteissa. Jos tahdotaan mennä vielä pidemmälle, voidaan seurata sitä, miten vaikkapa Port Moresbyläisessä miesvankilassa tiettyjä hennompia ja vähemmän aggressiviisia vankeja saatetaan alkaa kutsua 'naisiksi' ja 'käyttämään' tämän implikoimalla tavalla (Adam Reed on kirjoittanut aiheesta oivallisen tutkimuksen; kaikkine metodologisine heikkouksineenkin).

Ian Hacking kiinnittää lukijan huomion konstruktionismiin muun muassa emansipaation keinona, mahdollisuutena haastaa [populaari] sosiobiologinen ajattelu. Kuitenkin kritiikki reagoi tieteen populismiin ja yhteiskunnallisiin sovelluksiin, ei niinkään varsinaiseen tieteeseen. Konstruktionismi palvelee muistutuksena kattavan materialistisen reduktion hankaluudesta.

Feministi ja antropologi Marilyn Strathern tiivistää aiheellisen konstruktionismin kritiikkinsä sen sisältämään instrumentalismiin. Selitystapa rajoittuu olettamaan ihmisten rakentavan toimivia episteemisiä järjestelmiä, joilla on vakiintunut funktio. Kuitenkin tarkempi vilkaisu siihen, kuinka ihmiset instituutioiksi väljästi tunnistettujen verkostoja harjoittavat mutkistaa tilannetta huomattavasti, eikä kosktruktionistisella selitysmallilla ole kantavuutta, ellei sitä käytetä perustelemaan omaa itseään tiukasti alkuperäiseen aineistoonsa nojaten ja uutta empiiristä aineistoa hylkien. Tämä taas olisi falsifikaatiorikkomus. Siksi viime aikoina onkin ryhdytty kiinnittämään huomiota itse määrittelyn prosessiin.

Tunnistan tarinointini puutteet. Yritinpähän linjata perspektiivini tässä kitsaan kokoisessa "Jätä kommentti" -kaapissa.

Mikko kirjoitti...

Konstruktionismi ei ole totta. Se on sosiaalisesti konstruoitu.

Filosofian tavoite tuntuisi vaihtuneen rakkaudesta viisauteen lähinnä nyky-yhteiskunnan puolustamiseen. Siihen konstruktionismi soveltuu mainiosti.

Anonyymi kirjoitti...

"sukupuolet ovat sosiaalisesti konstruoituja" väittää, että sukupuolet ovat sosiaalisesti konstruoituja. Se ei väitä, etteivätkö sukupuolet voisi olla myös biologisia tms., ts. lause ei viittaa sinällään itsensä ulkopuolelle. Tästä premissistä voidaan lähteä pohtimaan sitä, millä tavoin ne ovat sosiaalisesti konstruoituja tai konstruoituvat sosiaalisesti, mihin "Tulta syöksevä lintu" tuossa yllä vankilakommentillaan nähdäkseni viittaa. Ja vaikka Fleetwood pitää tekstissään sosiaalisen konstruktion käsitettä liian epämääräisenä, hänkin lähtee rakentamaan argumentaatiotaan sen kautta, eli käyttää sitä.

Konstruktionismin ongelma on sen liian tiukka soveltaminen, ajattelun vieminen liian pitkälle. Konstruktionismi on kuitenkin vain yksi näkökulma, käyttökelpoinen mutta ei kaikkea selittävä. Tämä on tietysti ongelmana/riskinä useimmissa lähestymistavoissa.

Henry kirjoitti: "Itseäni askarruttaa, miten voidaan yksinkertaistetusti tiivistää konstruktionismin puute suhteessa realismiin."

Pystyisikö kysymyksen muotoilemaan hieman vähemmän asenteellisesti? Tässä oletetaan, että a) on olemassa puute, b) tämä puute on olemassa suhteessa johonkin toiseen ajattelutapaan, c) se voidaan tiivistää yksinkertaistetusti jne.

Sekä konstruktionismissa että realismissa on omat puutteensa, ei välttämättä ole mielekästä verrata niitä toisiinsa. "Realismi" ei myöskään ole yhtenäinen lähestymistapa, vaan se voi olla vaikkapa materialistista realismia tai objektivistista idealismia - jos vaaditaan käsitteellistä tarkkuutta muilta, olisi uskottavampaa hallita se myös itse.

Mikko kirjoitti: "Filosofian tavoite tuntuisi vaihtuneen..."

Henkilökohtaisena mielipiteenäni voin todeta, että on hienoa kun mies puhuu tunteistaan. Mutta onko olemassa mitään yhtä, yhtenäistä filosofiaa, jolla olisi jokin tietty tavoite?

Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian laitoksen tutkimuksen yleinen esittely: http://www.helsinki.fi/filosofia/filo/tutkimus.htm

Ja käytännön filosofian laitoksen vastaava: http://www.helsinki.fi/filosofia/kfilo/tutkimus.htm

Mikko kirjoitti: "Konstruktionismi ei ole totta. Se on sosiaalisesti konstruoitu."

Huomautan vielä tähän, että käyttämällä käsitettä (vieläpä niin, että ymmärretään sen sisällöstä jotakin) osoitetaan sen olemassaolo, ainakin kielellisenä (sosiaalisena?) konstruktiona.

Mikko kirjoitti...

"sukupuolet ovat sosiaalisesti konstruoituja" väittää, että sukupuolet ovat sosiaalisesti konstruoituja. Se ei väitä, etteivätkö sukupuolet voisi olla myös biologisia tms., ts. lause ei viittaa sinällään itsensä ulkopuolelle.

Olen eri mieltä tulkinnasta. Miksi kukaan väittäisi noin, jos voisi sanoa esimerkiksi "sukupuolet ovat myös sosiaalisesti konstruoituja" jolla välttäisi väärät tulkinnat. Epäilen, että puhut paskaa.

onko olemassa mitään yhtä, yhtenäistä filosofiaa, jolla olisi jokin tietty tavoite?

Ei tarvita yhtenäistä filosofiaa. Voidaan tehdä esimerkiksi tilastollinen analyysi. Tutkitaan montako prosenttia filosofeista tekee konstruktivistista skeidaa ja montako tavoittelee viisautta. Ymmärrät kai, että viittasin viisaudella sanan filosofia etymologiaan. Oletan, että silloin ennen muinoin ilmaisun selkeys ja täsmällisyys oli vielä hyve.


Mikko kirjoitti: "Konstruktionismi ei ole totta. Se on sosiaalisesti konstruoitu."

Huomautan vielä tähän, että käyttämällä käsitettä (vieläpä niin, että ymmärretään sen sisällöstä jotakin) osoitetaan sen olemassaolo, ainakin kielellisenä (sosiaalisena?) konstruktiona.


Mutta katsos, minä konstruoin eilen omaan päähäni todellisuuden jossa konstruktionismia ei ole olemassa. Todellisuuteni on ihan yhtä tosi kuin sinunkin.

Anonyymi kirjoitti...

Mikko kirjoitti: "Ei tarvita yhtenäistä filosofiaa. Voidaan tehdä esimerkiksi tilastollinen analyysi. Tutkitaan montako prosenttia filosofeista tekee konstruktivistista skeidaa ja montako tavoittelee viisautta."

Puhutko nyt filosofianharjoittajien henkilökohtaisista tavoitteista vai jonkin ulkopuolisen (esim. itsesi) sanelemista päätöksistä siitä, mikä on kenenkin tavoite? Tämä on vain mutua, mutta tuntuu järkevältä olettaa, ettei kovinkaan monen ihmisen henk. koht. tarkoituksena ole ainakaan tavoitella typeryyttä - vaikka heidän toimintansa vaikuttaisi muiden silmissä typerältä.

Mikäli filosofia määritellään eräänlaiseksi viisausihastukseksi, pitänee pitää kaikkia maapallon ihmisiä filosofeina, sillä (mutu warning) uskon jokaisen ihmisen useimmiten toimivan niin kuin he ajattelevat olevan viisasta. Tämä pätee jopa silloin, kun ihminen on täysin väärässä tai vaikkapa toimii tai ajattelee epäloogisesti tai ei ymmärrä jotain.

Tilastotarkastelusi tulisi olemaan ongelmallinen, sillä jopa ne filosofit, jotka tekevät mielestäsi "konstruktiivista skeidaa" tavoittelevat viisautta.

Kyllä kai metsästäjä voi karhunkaatamista tavoitella vaikka aseena olisi vaikkapa banaani?