lauantaina, tammikuuta 05, 2008

Vaikeaa naisillakin

Puoli vuotta selibaattia takana:
Laskin tuossa, että kyllä siitä kohta alkaa olla puoli vuotta, kun viimeeksi munaa sain. - - Seksiä ei ole ollut, en ole halunnut kiirehtiä tai muuten vaan ei ole se asia heidän kanssaan syttynyt. Suudellut kyllä olen, minua on myös kosketeltu ja silitelty. Mutta siitä, että minua olisi pidetty hyvänä, annettu läheisyyttä, hellyyttä ja rakkautta on jo aikaa. Ehkä eräs mies sitä yritti kovasti antaa syksyllä, kun häntä tapailin, mutta tunsin itseni vaivautuneeksi koska hän oli minua useita senttejä lyhyempi. Haluan miehen, joka on miehen kokoinen. Pitkän, lihaksikkaan, komean, luotettavan miehen, joka haluaa olla vain ja ainoastaan minun kanssa.

Uusi vuosi, mitä odotan? Luulin että tälle vuodelle olisi ollut pientä säpinää. Kävin joulupyhien aikoihin ja tuossa ennen uutta vuotta erään miehen kanssa treffeillä, mitä kävi? Tämä mies oli asiallinen, hyvä palkkainen, talo olisi löytynyt yms. ja ihan ok näköinen, ei kuitenkaan mikään komistus. Hän ilmoitti minulle tänään, että oli palannut exän luokse takaisin. Ensimmäinen ajatus oli, että voihan vittu. Näin tässä kävi, kerkesin jo kuvitella itseni ja lapseni sekä hänen lapset asumaan yhdessä hänen talossaan, maaseudulla. Minä keittiössä tekemässä ruokaa ja leipomassa pullaan. Saunan jälkeen, kun lapset nukkumassa harrastettaisiin kunnon seksiä ja katsottaisiin yhdessä pornoelokuvia. Mutta kun hetken mietin lisää, tajusin että hyvä kun kävi näin. Ei tuo mies ollut pidemmän päälle sen näköinen, että olisinkohan jaksanut olla hänen kanssaan kovin pitkään. Ulkonäköni perusteella uskon, että paremmankin näköiset miehen minuun lankeaa (kunhan ensin vähän laihdutan). Olen välillä vaan niin helvetin vaikeasti tavoiteltava ja rimani on varsin korkealla. Mutta sanotaanko, että onhan tässä sekin juttu miksi näin, elämässäni on pari pienempää ihmistä miksi jotain tasoa on pidettävä, niin ja tietysti myös itsenikin takia. Kerran jo naimisissa olleena ja luultuani löytäneenä sen oikean, en halua tyytyä rippeisiin, sen pitää olla juuri sitä mitä minä haluan!
Tavoite ja todellisuus.

Anarkofeministi.

17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Mutta sanotaanko, että onhan tässä sekin juttu miksi näin, elämässäni on pari pienempää ihmistä miksi jotain tasoa on pidettävä"

Joo, lapsillehan se on erittäin olennaista, että äidin uusi miesystävä on äitiä pidempi.

Lord B. kirjoitti...

Vai että kokonaiset puoli vuotta selibaatissa, miten sitä voi sellaisen koettelemuksen kestää...

Paavo kirjoitti...

etelä-afrikan tasa-arvopolitiikkaa:

"I am happy Zuma won because under his rule women will have fewer rights," said Johannesburg parking attendant Brilliant Khambule.

tämä siis yahoo newssista.
http://tinyurl.com/2roebl

Zuma on e-afrikan valtapuolueen johtaja ja maan todennäköinen tuleva presidentti, polygamisti ja muutenkin eksoottinen kaveri.
linkitän vielä steve sailerin juttuun asiasta:
http://tinyurl.com/38emwk

Anonyymi kirjoitti...

Vai että kokonaiset puoli vuotta selibaatissa, miten sitä voi sellaisen koettelemuksen kestää...

"Amatöörit."

Paavo kirjoitti...

Anarkofeministi vastustaa kategorioita ja hierarkioita. huomaan, että ainakin tämä kyseinen anarkofeministi on onnistunut omien ajattelutapojensa purkamisessa, kun hänen on täytynyt omaksua ensimmäinen tyhjistä iskulauseista koostuva ideologia johon on netissä törmännyt.

ensin hän on luokitellut itsensä kategoriaan anarkofeministit, mutta vielä saman haastattelun aikana hän vastustaa ajatusta että joku luokittelisi hänet anarkofeministiksi. tosin hän toteaa, että ihmiset ovat moninaisia. ainakin hän on ristiriitainen, mutta se on odotettavissa jos ihmisen tavoitteena on purkaa ajattelutapansa. eikä hän ajattelussaan siedä hierarkioita tai kategorioita.

En pysty kuvittelemaan millaista on ajattelu ilman ajattelutapaa ja informaation käsittely ilman sen luokittelua tai sen tärkeyden määrittämistä arvohierarkiassa. mutta se varmaan selittää sen, että hänellä on käsitys, että Suomessa naisilla on synnyttämisvelvollisuus.

Panu kirjoitti...

Kerran jo naimisissa olleena ja luultuani löytäneenä sen oikean, en halua tyytyä rippeisiin, sen pitää olla juuri sitä mitä minä haluan!

Jämät ei mulle kelpaa, sanoi se entinenkin jämä.

Anonyymi kirjoitti...

"Jämät ei mulle kelpaa, sanoi se entinenkin jämä."

Suomessa on naisten markkinat - eli tuollekin tapaukselle löytyy kosijoita todennäköisesti enemmän kuin tarpeeksi. Karmaisevaa mutta totta.

Ilkka kirjoitti...

YH/kaksi lasta. Karsii kyllä osan pois, vääjäämättä.

Itse kun en ole mikään erityisen lapsirakas niin kyllä mä koen ne ed. liitosta tulleet mukulat painolastina, miinuspuolena. Pitää olla sit oikeasti jotakin sielujen sympatiaa jonka jälkeen vois ne mukulatkin "ostaa" siinä toisen kylkiäisenä.

Evobiologiaa kait tämäkin tms. mutta näin se ainakin minun päässäni menee enkä koe olevani mikään tolkuttoman luonnevikainen hirviö vaikka sekava olenkin :)

Anonyymi kirjoitti...

Näköjään oli kirjoitukseni herättänyt jonkinlaista kiinnostusta, kun on sitä kopioitu tänne..

Tiedänpä hyvin sen itsekkin, että jos minulla on kaksi lasta, etten varmaan tietynlaisten miesten kärkisijalla ole. Pointti on myös se, etten haluaisikaan olla. Ehkä sellaiset ihmiset joilla niitä omiakin lapsia on, ymmärtää ihmistä jolla niitä on. Aika monen lapsettoman ja lapsellisen miehen kanssa olen näistä asioista keskustellut. Sellaiset ihmiset joilla lapsia, kieltämättä haluavat kumppaniksi sellaisen ihmisen joilla niitä on myöskin. Riskinsä käydä olemaan sellaisen kanssa joilla ei ole, ongelmia voi tulla monenlaisia. Mutta en taaskaan tarkoita sitä, etteikö niitä tulisi vaikka kaksi ihmistä joilla omia lapsia käy olemaan yhdessä. Eihän nämä aina niin simppeleitä juttuja ole.

Mutta totta tosiaan kuitenkin on se, että vaikka minulta nuo lapset löytyvät niin yksin ei tarvitsisi olla. Ottajia on ollut runsaasti, minussa se on vaan kiikastanut kun en ole käynyt suhteeseen. Vaikka "selibaatissa" elän (en jaksa enään irtosuhteita), niin olen kyllä todella onnellinen tähän elämäntilanteeseen. Odotan mitä kohtalo tuo vielä tullessaan, aikansa kutakin.. ja nyt mennään näillä eväillä.

Anonyymi kirjoitti...

"Suomessa on naisten markkinat - eli tuollekin tapaukselle löytyy kosijoita todennäköisesti enemmän kuin tarpeeksi."

Ei ole naisten markkinat kuin siinä parinkympin korvilla. Kolmenkympin kieppehillä on jo tilanne toisin päin.

Ja toki kosijoita löytyy, mutta minkä tasoisia? Kyllähän minulleki, ihan normimiehelle, naisia löytyy kasapäin JOS nollaa kaikki vaatimukset.

Etenkin 30+ ja yh, KAKSI lasta on lähes katastrofaalinen tilanne kunnollisten ja hyvien miesten metsästyksen suhteen, etenkin jos on tiukat kriteerit. Olen tässä sivusilmällä seuraillut yhden yh-kaverini edesottamuksia ja kyllä on näyttää hankalalta. Ilman lapsia olisi paljon helpompaa, lapsoset tiputtavat pakosti sitä kiinnostuvien miesten keskimääräistä tasoa. Itse en tässä iässä (30) vilkaisekaan yh-äitejä enkä myöskään vanhempia naisia. Ei yksinkertaisesti tarvitse, nykyinenkin on minua 7v nuorempi.

Tämä asenne lapsellisia naisia kohtaan toki muuttuu muutaman vuoden kuluessa, kun vaihtoehtoja ei yksinkertaisesti ole.

Plussan puolell ollaan kun kirjoittaja tiedostaa omat puutteet ja aikoo tehdä jotain niiden eteen (laihdutus).

Tämänkin blogin lukoijoista moni voisi tehdä saman. Olen moneen kertaan listannut Syltyn teesit naisensaantiin. Ohjeideni hyvä puoli on siinä, että vaikka ei saisikaan naista, niin jos niitä noudattaa, voi lohdutukseksi ainakin vedellä turpaan vittuilijoita ;)

Arawn kirjoitti...

Syltty: Luulen, että lapselliset miehet ovat yksi mahdollisuus yh-äideille. Lapset eivät toki erityisesti laske miehen markkina-arvoa, mutta toisaalta, jos ja kun miehellä on jo omia lapsia, tulevan puolison lapset eivät ole samanlainen haitta, minkä lisäksi mies voinee ajatella, että yh-äidillä on kokemusta ja tietoa äitiydestä, jolloin hän osaa kenties hoitaa hiukan paremmin miehenkin lapsia.

Anonyymi kirjoitti...

Luulen, että lapselliset miehet ovat yksi mahdollisuus yh-äideille.

puhutko nyt yh-isistä?

muuten hyvä, mutta patriarkaatti eli naisia ja miehiä alistavat feministit ovat pitäneet huolen siitä että lapset jäävät erossa vain hyvin harvoin miehelle. yh-isät ovat siis marginaali-ilmiö.

se yksi pöpi miehiä pedofiiliksi syyttänyt joutui onneksi lusimaan, mutta maa on yhä täynnä sosiaalitanttoja jotka asettuvat erossa aina äidin puolelle riippumatta siitä millainen psykonarkkari äiti on.

miehen syyllistäminen tässäkin asiassa on tietysti signaali niille miehille jotka haluaisivat jäädä kotiin. se kertoo, että feminismin "tavoite" näiden miesten kotiin jäämiselle on puhtaasti retorinen tehokeino. sen tavoitteena on vain syyllistää mies naisen kotiäitiydestä, ei oikeasti saada miehiä ottamaan kotiäidin roolia.

Mikko Ellilä kirjoitti...

Erityisesti tämä pätkä pisti silmään lukiessani tuota postausta:

Sen jälkeen olen kyllä nukkunut useitakin öitä erilaisten miesten vieressä, joita olen vähän aikaa tapaillut. Seksiä ei ole ollut, en ole halunnut kiirehtiä tai muuten vaan ei ole se asia heidän kanssaan syttynyt. Suudellut kyllä olen, minua on myös kosketeltu ja silitelty.

Akka siis nukkuu öitään useiden eri miesten kanssa harrastamatta seksiä kenenkään heistä kanssa.

Eikö tämä nainen ollenkaan tajua, että nämä miehet ovat menneet hänen kanssaan sänkyyn nimenomaan pannakseen häntä? Luuleeko hän tosissaan, että miehet huvikseen vain nukkuvat hänen vieressään?

Anonyymi kirjoitti...

MIKKO ELLILLÄ: Kiitos vain akattelusta.. En ole luullut mitään huvikseen, tiedän kyllä mitä miehet haluavat ja onhan se jokaisen asia missä vaiheessa suhdetta seksiä haluaa harrastaa. Ei kaikkien akkojen pidä olla jakorasia ja antaa heti ekana yönä. Kaikki aikanaan, mutta ei heti! Hyvää kannattaa hetki odottaa, myös miesten. ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Noh, kyllähän se melkein kaikille miehille on tiedossa, että vaikka viereen pääsisi, ei sitä piparia välttämättä heru. Ja vaikka ei herukaan niin kyllähän sitä sinkkuna on kivaa välillä nukkua jonkin nätin naisen vieressä.

Btw tämä on se syy, miksi itse en harrasta riman laskemista yhdenillanjutuissa. Nimittäin kyllä vituttaa äärettömästi kun tiputat panetuksessa rimaa, sitten et saakaan, lopuksi vielä joudut hankkiutumaan kyseisestä naisesta tyylikkäästi eroon ja pahimmassa tapauksessa tulevaisuudessa saa vältellä baarissa tätä naista. (minusta ei ole heivaamaan törkeästi + se voi joskus vielä kapsahtaa omaan nilkkaan.) Mielummin olen kokonaan ilman.

Anonyymi kirjoitti...

Ellilä iski taas kovan luun kurkkuun, eli kyseenalaistamattoman "aina haluavan miehen" arkkityypin, jota vastaan on mahdotonta argumentoida yhtään mitään. Mieshän on penetraatiokone, jonka kokonaisvaltainen biofysiologia on olemassa vain sisään/ulos -liikettä ja siittämistä varten.

Jos joku mies sanoo, ettei aina halua panna naista vaan tyytyy läheisyyteen, tällä on oltava jokin ongelma, jonka täytyy johtua patriarkaatista, eli feministien stalinistisesta salaliitosta heteromiehiä vastaan?

Mikko Ellilä kirjoitti...

Sinkkuna miehet nimenomaan eivät halua mennä naisten viereen vain nukkumaan öitään. Parisuhteessa miehellä ei tietenkään ole tarvetta panna naistaan joka yö, koska parisuhteessa voi panna muulloinkin kuin öisin. Sinkkuna yhden yön juttujen tarkoituksena on nimenomaan paneminen. Jos nainen menee baarista iskemänsä tuntemattoman miehen kanssa sänkyyn, sinne sänkyyn mennään nimenomaan panemaan. Jos ihminen ei halua harrastaa seksiä baarista kotiin tuomansa tuntemattoman ihmisen kanssa, silloin hän ei mene tämän kanssa samaan sänkyyn nukkumaan. On helvetin tekopyhää nukkua samassa sängyssä tuntemattoman vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen harrastamatta seksiä tämän kanssa. Se on suurin piirtein yhtä tekopyhää kuin teini-ikäisten jenkkityttöjen tapa säilyttää neitsyytensä ottamalla poikaystäviltään suihin.