Olen 23 vuotias nainen ja olemme seurustelleet avomieheni (samanikäinen) kanssa noin 2 vuotta. Opiskelemme molemmat yliopistossa (eri aloilla) ja olemme asuneet yhdessä n. puoli vuotta.Are Men as Dumb as the Media Say We Are?
Meillä menee hyvin, rakastan miestäni, haluan yhteisen tulevaisuuden ja olla hänen kanssaan aina. Todella usein minusta vain tuntuu, että olen liian vaativa. Löydän avomiehestäni paljon "pikkuvikoja" ja tuntuu että "mäkätän" hänelle. Tunnen itseni välillä aivan kamalaksi. Hän taas ei huomauttele minulle lähestulkoon mistään, sanoo vain että olen täydellinen.
Tiedän että pikkuasioihin ei kannata takertua, ja yritänkin olla piittaamatta pienistä asioista, joilla tarkoitan nyt esim. pukeutumista, omien jälkien siivousta esim keittiössä, yms. Yritän lopettaa ns. mäkätyksen.
Mutta mitkä asiat sitten ovat näitä "pikkuasioita" tai yleensäkin sellaisia asioita joiden takia ei kannata erota ja jotka kannattaa vain unohtaa?
Men Are Getting Happier (and Women More Miserable)
11 kommenttia:
"omien jälkien siivousta esim keittiössä"
Mikään ei ole vastenmielisempää kuin siivota toisten sotkuja. Kuitenkin kaikki viihtyvät siistissä asunnossa.
Minä olen ollu meitin perhessä se joka mäkättää. Omat sotkut on siivottava. Omat lelut on pistettävä takaisin kaappiin.
Oma rajani tai opetteluni asiassa oli, että huomasin että otin asian henkilökohtaisena loukkauksena. Nyt en ota. Tai jos otan, niin tiedän sen. Tilanne ei ole paljoa muuttunut. Vaatteita on sikin sokin. Ymmärränpä nyt kuitenkin enemmän. Ja paljon olemme perheen sisällä keskustelleetkin. Tässä nyt en puhu omista puutteistani sen enempiä.
Perheen sisäisen dynamiikan parantaminen on vähän samanlaista kuin löytää keskusteluyhteys tasa-arvosta keskusteltaessa: jokainen tuntee ainakin jonkin verran tulleensa riistetyksi ja ainakin tunteita on loukattu.
Omassa perheessäni sovittelu lähtee siitä väkinaisesti puristetusta anteeksipyynnöstä ja nimenomaan oikeaan kohteeseen: Anteeksi, että olen loukannut tunteitasi. Asiat kun harvemmin riitelevät.
Mutta jos perheessä tai laajemmassa keskustelussa yhteyttä vain synny, on parempi jatkaa omina yksikköinä ja etsiä tieteellistä, objektiivista näkemystä tapahtumiin sikäli kun se on mahdollista.
Itse haluan yhä vähemmän sotkeutua toisten leikkeihin, esimerkiksi feministisiin puheenvuoroihin (sikäli kun en niihin ole hirveästi ehtinyt puuttuakaan).
Mieluummin luen mitä uutta Laasanen & Co on löytänyt, koska se koskettaa minua miehenä. Ja näillä tutkimisilla joskus saadaan keskusteluakin aikaan.
23 -vuotiaalla naisella on täydellinen mies. =)
Tai...no...
...Melkein
Täydellinen mies olisi jo jättänyt tuollaisen naisen.
MIKSI MIEHET ELÄVÄT HUONOiSSA PARISUHTEISSA?
Miehet elävät huonoissa parisuhteissa, koska eivät tiedä paremmasta. Miehet ajattelevat, että raivottaren pompotettavana oleminen on normaalia, koska heidät on kaikkialla läsnäolevalla feministipropagandalla aivopesty uskomaan, että naisen nalkutus on arvokasta informaatiota ja miehen mielipiteet miehen kypsymättömyyttä. Miehet tietävät, miten vaikea keskinkertaistakaan naista on saada ja miten huonokin suhde on hengissäpysymisen kannalta parempi kuin yksinjääminen. Miehen osa on tyytyä, naisen osa on vaatia.
Tällaiset kirjoitukset
naispuolisilta osoittavat orastavaa sukupuolten välisen tasa-arvon hahmottamista: nainen ymmärtää olevansa
tarpeettomassa ylivaltasuhteessa mieheen katsoen.
Suuri osa naisista pitää
ylivaltasuhdetta vielä
alitajuisesti normaalina naiseuteen kuuluvana hourailuna,
oikeutettuna ja vielä luonnollisenakin miesten kilpailuttamisena.
Mitä enemmän naiset oivaltavat omaa ylivaltasuhdetta
ihmissuhteen raiskaajana sitä paremmin H. Laasasen tuomille havainnoille tulee olemaan jatkossakin tilaa.
Bmad
Nojaa. Oma lähtökohtani tähän rakkaaseen tasa-arvokysymykseen on se, että jos miehet kykenisivät rakastamaan vaimojaan ja vaimot vastaavasti kunniottamaan ja arvostamaan miehiään niin meillä kaikilla olisi hyvä mieli :)
Rakkautta on esimerkiksi toisen tarpeiden huomioiminen ja kotityötaakan oma-koitteinen jakaminen. Arvostamista mm. taas nalkuttamisen vähentäminen ja oikeasti sen opettelu, että näkee ja muistuttaa itseään niistä kaikista hyvistä puolista, mitä toisessa on. Ja myös antaa sen näkyä.
Loppukaneettina voin tosin todeta, että olen sinkku, mutta niinhän ne lapsettomatkin on aina parhaita kasvattajia :D
btw. j.halmu puhuu asiaa, keskustelu kunniaan :)
"Oma lähtökohtani tähän rakkaaseen tasa-arvokysymykseen on se, että jos miehet kykenisivät rakastamaan vaimojaan ja vaimot vastaavasti kunniottamaan ja arvostamaan miehiään niin meillä kaikilla olisi hyvä mieli :) "
Kykenevät rakastamaan?
Varmaan moni kykenisi, mutta ei vain tule vastakaikua.
BMAD
"Mitä vähemmän rakastamme naisia, sitä enemmän he rakastavat meitä"
Alexander Pushkin
Mitä jos miehet yleisesti siivoaisivat omat jälkensä keittiössä eivätkä odottaisi että vaimo/tyttöystävä (=äiti!) korjaa jäljet! Vituttaa ketä tahansa kävellä toisen perässä siivoamassa jälkiä. Jos ei itse siivoa, hukkuu paskaan ja valitukseen likaisuudesta.
Mitä jos naiset siivoaisivat jälkensä, yleisesti tai yksityisesti, eivätkä jättäisi vaatteitaan ja kahvikuppejaan lojumaan sinne minne sattuu? Ja sen vessankannenkin voisi nostaa, kun kerran lyhyempiäkin tilastojen mukaan ovat. Ja ne ajatuksetin voisi ihan ajatella loppuun asti.
Kemia on ratkaissut monia ongelmia tässä maailmassa. Muiksi ei oteta sitä apuun tässä jankutukseksi muuttuneessa sukupuolikeskustelussa?
Ja nyt tarkoitan jarrua.
Joka apteekkiin halpaa ainetta, joka nautittuna vie mieheltä naimahalut viikoksi. Joka jannulle kilon purkki ja popsimaan. Nyt eivät naiset enää pääse kiristämään vitullaan! Kun panettaa, nappi suuhun ja tilanne on ohi. Akat saavat rauhassa vaatia ja vinkua ja mies ei kun hymyilee autuaasti.
Normaali naiminen ei ole hääviä puuhaa, jos asia oikein ajatellaan loppuun. Tympääntynyt lahna makaa selälläään ja mies pumppaa mitä pumppaa. Miehen biologia nyt vaan kuitenkin vaatii sitä ja tuosta halusta johtuvat nämä kaikki vaikeudet. Mutta ajatelkaa veljet, jos halun voisi salvata kemikaalin taakse haluamakseen ajaksi! Mikä uusia näköaloja avaava ajatus! Ja kun nainen lopulta suostuu olemaan ihmisiksi, me jalomielisesti antaisimme hänelle.
Arvelee
Kemikaali-Ali
Lähetä kommentti