Siina Repo
Äskettäinen uutinen naisjohtajien vähyydestä myös Suomessa todistaa sen, ettei Suomi edelleenkään ole tasa-arvon mallimaa.
Naisjohtajuus ei ole Suomessa maailman kärkipäätä. Muun muassa USA:ssa, Australiassa ja Ruotsissa naisten osuus johtopaikoista on noin 40 prosenttia. Norjassa on saatu hyviä lukuja kiintiöillä.
Suomessakin on naisjohtajia jo aika paljon. He ovat vain alemman ja keskitason johtajien paikoilla. He saavat esimerkiksi talous-, henkilöstö- tai viestintäpäällikön, osaston- tai yksikönjohtajan tehtäviä, mutta pääsevät erittäin harvoin urallaan sen ylemmäs, varsinkaan suurissa yhtiöissä. Naiset eivät pääse strategiseen johtoon, vaan linjanvetotehtävät kuuluvat tavallisesti miehille.
Valtionjohdossa tilanne on hieman parempi, mutta esimerkiksi kaupunginjohtajista naisia on 11 prosenttia. Pörssiyhtiöiden hallituksissa naisia oli vuonna 2008 vain 12 prosenttia. Lähes puoleen Helsingin pörssiin listautuneista yhtiöistä hallitukseen ei ole valittu yhtään naista, ja naispuheenjohtajia niissä ei ole lainkaan. Varsinaisista huippujohtajista naisia on Suomessa alle viisi prosenttia.
Lisäksi yritysten naisjohtajat tienaavat noin 65 prosenttia miesjohtajien palkasta. Osa palkkaeroista johtuu siitä, että naiset toimivat usein alemmissa johtotehtävissä kuin miehet. Mutta vaikka kyseessä olisikin samantasoinen vakanssi, naisille maksetaan aina keskimäärin vähemmän. On arvioitu, että noin puolelle naisten ja miesten välisistä palkkaeroista ei löydy selitystä.
Uutisissa asiantuntijoina haastatellaan yhä suurimmaksi osaksi miehiä. Medialla on suuri valta tuoda esiin myös naisjohtajia. Toivon, että toimituksissa huomattaisiin, että naisilla on paljon asiantuntemusta ja pyrittäisiin haastattelemaan nais- ja miesasiantuntijoita tasapuolisesti. Näin naisjohtajien uskottavuuskin ehkä paranisi.
Vaikka naiset ovat päässeet yhä enemmän johtajien paikoille, ei pidä ummistaa silmiä siltä tosiasialta, että vanhat asenteet ovat edelleen valloillaan. Aina on yksittäisiä sirkkahämäläisiä ja saribaldaufeja, mutta heitä on hyvin vähän.
Johtaminen ja talousmaailma eivät ole itseisarvoja sinänsä, mutta on tärkeää, että naiset pääsevät vaikuttamaan asioihin, jotka koskettavat myös heitä.
hallintotieteiden maisteri
"Erikoisryhmä tutkimaan prostituutiota"
42-vuotias strippari vetoaa nuoriin miehiin
Fucking While Feminist, With Jaclyn Friedman ja Dating While Feminist
Halosen aivopieru
4 kommenttia:
"On arvioitu, että noin puolelle naisten ja miesten välisistä palkkaeroista ei löydy selitystä."
Kuka on arvioinut näin ja millä perusteella?
Sopivasti unohtuu naisenemmistö halliuksessa, EU-parlamentissa ja monilla kunta-sektorin aloilla.
"Toivon, että toimituksissa huomattaisiin, että naisilla on paljon asiantuntemusta ja pyrittäisiin haastattelemaan nais- ja miesasiantuntijoita tasapuolisesti."
Ai, niinkuin tasa-arvoasioissakin?
"Johtaminen ja talousmaailma eivät ole itseisarvoja sinänsä, mutta on tärkeää, että naiset pääsevät vaikuttamaan asioihin, jotka koskettavat myös heitä."
Kyllä ne tuntuvat olevan itseisarvoja. Toisin kuin se, etteivät miehet syrjäytyisi, kuolisi nuorina, loukkaantuisi työelämän onnettomuuksissa, tippuisi koulutuksesta tai tekisi itsemurhaa. Sillä ei tunnu olevan mitään väliä.
Pääsevätkö miehet päättämään heitä koskevista asioista edes tasa-arvoelimissä?
Naisia kiinnostaa enemmän perhe kuin johtohommat, yrittäjyydestä puhumattakaan.
Tähän olen itsekin törmännyt työelämässä.
Nuo kirjoitukset feministideittailusta tms osoittivat hyvin millaisia kaistapäisiä ja narsistisia psykonarttuja femakot tuppaavat olemaan.
Lähetä kommentti