Kirjan perustavanlaatuinen ongelma onkin raskasluisuus, vaikka Hankamäki toteaakin alkutekstissä seuraavasti:
Tyylillisesti ja sanastollisesti kirjani pyrkii olemaan helppolukuinen ja edustamaan perinteistä akateemista proosaa.Kirjassa on paljon viittauksia filosofian ja yhteiskuntatieteiden nimekkäisiin ajattelijoihin, jotka ovat minulle sosiologiasta (ja filosofiasta sivuaineena) tuttuja. Tuttuudesta huolimatta viittaukset tieteelliseen teoriaan ovat yhteiskuntatieteiden maisterillekin raskasta luettavaa.
Ajatuspajan teosten tulisi ideaalisesti kulkea politiikan ja tieteen välimaastossa, yksinkertaiseen muotoon puettuna, jotta tavallinen kadun tallaajakin innostuisi lukijaksi. Tekstin olisi hyvä olla lyhyttä ja iskevää - Hankamäen ilmaisu toimii suurelta osin päinvastaisesti.
Hankamäellä on laaja sivistyneisyys ja perehtyneisyys, mutta on kyseenalaista, toimiiko sen kattava esittely ilman selkeyttävää tiivistystä.
Kirjan idea "valtamedian totuuskriisistä" on mainio ja Hankamäellä on paljon hyviä ideoita kritiikin aineksiksi. Valitettavasti idea ei kanna pitkälle, jos juuri kukaan ei lue kirjaa tai jaksa pureksia vaativaa ilmaisua selkeiksi pointeiksi.
Luku 11 naisten tyranniasta tms.
Jopa minä olisin pystynyt heti sanomaan, että luvun 11 sukupuoliväitteiden laittaminen puolueen ajatuspajan kustantamaan kirjaan on hullun hommaa, josta tulee paljon sanomista. Naisia ei yksinkertaisesti voi kritisoida millään tavoin, jos tavoitteena on hankkia kannatusta kansan parista.
Yhteenveto
HYVÄÄ:
- Kirjan idea on mainio.
- Hankamäellä on laaja sivistys- ja tietotaso.
- Kirjassa on paljon osuvia pointteja, jos vain jaksaa kaivaa ne esille.
- Kirjasta löytyy paljon anekdootteja valtamedian sensuurista ja kieroutuneesta totuuskäsityksestä.
- Kirja on liian raskaslukuinen, jotta keskivertolukija jaksaisi tutustua siihen.
- Kirjan julkaiseminen ajatuspajan kustantamana oli väärä ratkaisu. Kirjan kuuluisi olla Hankamäen omaa tuotantoa.
- Kirjan luvun 11 sukupuolikeskustelut olivat varma tie katastrofiin, kun ne esiteltiin puolueen siipien alla.
957 kommenttia:
«Vanhin ‹Vanhempi 201 – 400 / 957 Uudempi› Uusin»Henkilötunnusten uusiminen voi maksaa jopa miljardin – "Sukupuolineutraalius on pieni osa uudistusta": Katso kiivas keskustelu aiheesta!
Hallitus valmistelee lakimuutosta henkilötunnusten muuttamisesta. Asiasta kävivät keskustelua MTV:n Uutisaamussa vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela sekä yrittäjä ja kansalaisaktivisti Esa Salokorpi.
Henkilötunnusten muuttamisen lakimuutosta vastustaa kansalaisaloite, joka on ylittänyt tarvittavien allekirjoitusten määrän. Yksi kansalaisaloitteen tekijöistä, Esa Salokorpi, kyseenalaistaa uudistuksen tarpeen.
– Onko nyt oikea aika käyttää rahaa tällaiseen uudistukseen? Voidaanko arvioida, että näitä asioita voisi toteuttaa halvemmalla tavalla?
Kustannusarviosta on liikkunut erilaisia arvioita. Finanssialan keskusliitto on arvioinut uudistuksen maksavan ainakin miljardin, kun taas Valtiovarainministeriö on arvioinut hinnan olevan 200 miljoonaa.
Vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela painottaa, että uudistus on ollut käynnissä jo vuosia ja se on tärkeä toteuttaa.
– Tämä on Sipilän hallituksen käynnistämä uudistus, joka nimenomaan tähtää siihen, että henkilötunnusjärjestelmä vastaisi modernin ajan standardeja.
Suomelan mukaan uudistus käynnistettiin vuonna 2017.
Sukupuolineutraalius puhuttaa
Osa henkilötunnusten muutosta on se, että tunnuksesta ei kävisi ilmi henkilön sukupuoli.
– Jos en ole aivan väärässä, niin tämän hallituskauden alussa kuitenkin muutettiin jo aiemmin alkanutta työtä nimenomaan niin, että lisättiin tämän sukupuolineutraaliuden osuus tähän, Salokorpi ihmettelee.
Sukupuolineutraalius aiheuttaa studiossa kiivasta keskustelua ja Salokorpi alkaa tenttaamaan aiheesta Suomelaa.
–Se oli tapahtumassa todennäköisesti joka tapauksessa, halusimme vain varmistaa, että se tapahtuu, Suomela vastaa.
Hän perustelee uudistusta tietoturvallisuudella, jota henkilön syntymäajan ja sukupuolen puuttuminen lisää.
– Päivämäärä, syntymäaikaan kytkeminen ja sukupuoli ovat olleet kaikki sellaisia seikkoja, jotka ovat helpottaneet väärien tunnusten luomista.
Suomelan mukaan sukupuolineutraalius on sivuseikka, joka tulee muiden muutosten myötä.
– Sukupuolineutraalius on pieni osa uudistusta.
Juhana Vartiainen: Tänne voi maksaa enemmän veroja jos haluaa
Kokoomusedustaja näytti, miten vasemmistokollega voi toteuttaa toiveensa.
Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen on jakanut Twitterissä kansanedustaja Veronika Honkasalon (vas.) aiemmin Facebookissa jakaman kuvan, jossa tämä pitelee ”Haluan maksaa enemmän veroja” -kylttiä.
− Hei Veronika, voit toteuttaa toiveesi! Kaivoin sinulle Valtiokonttorin tilinumerot, joille voit maksaa! Jos postaat tänne maksuotteet, se varmaan toimii esikuvana muillekin, Juhana Vartiainen twiittaa. Mukana seurasi tilinumeroita.
Vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistön mielestä Juhana Vartiaisen twiitti ”on mauton tapa tehdä politiikkaa”.
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi vastaa Ville Niinistölle, että Honkasalon kuva on mauton.
− Se vasta mautonta populismia on, että 100 % verovaroilla elävänä kansanedustajana hurskastelee, että ”haluan maksaa enemmän veroja”. Oikeastihan hän tässä haluaa, että tämän yhteiskunnan nettoveronmaksajilta vietäisiin vielä enemmän, Romakkaniemi sanoo.
Veronika Honkasalo vastaa Juhana Vartiaiselle jakamalla alkuperäisen päivityksen kesäkuulta 2015.
Siinä hän sanoo maksavansa mielellään veroja, joilla ”katetaan hyvä koulutus lähtien varhaiskasvatuksesta aina maksuttomaan korkeakoulutukseen”.
− Tehkäämme sopimus: Kaikki ne, joilla on työ, ovat mukana ja maksavat enemmän tuloveroa. Ne, jotka tienaavat vain hyvin vähän, maksavat kykynsä mukaan, ne, joilla on omaisuutta, osallistuvat myös. Itse systeemi on jo olemassa, byrokraattisia uutuuksia tai hienosäätöä ei tarvita, mitään yksittäistä ryhmää ei tarvitse painostaa olemaan mukana. Voitte vain yksinkertaisesti korottaa veroprosenttia, Honkasalo kirjoittaa.
− Tehkää se mielellään progressiivisesti ja ottakaa mukaan kaikki tulot, myös pääomat ja varallisuus. Ymmärrätte varmaan, että idea on sama kuin tavallisissa talkoissa: Se, jolla on isoin harava, pystyy samassa ajassa haravoimaan enemmän koko päiväkodin piha-alueesta kuin se, jolla on rikkinäinen harava tai hiekkalaatikon leikkiharava, hän lisää.
Honkasalo arvostelee sitä, että Vartiainen on yhdistänyt jakaamsan kuvaan toisen kuvan SKDL:n vanhasta julisteesta.
− Tällaiset irti kontekstista askartelut ovat yleensä äärioikeiston politiikan metodi. Eli sellaista kannattaa välttää, varsinkin jos haluaa jatkossakin profiloitua tiedepoliitikkona.
Kokoomuksen entinen kansanedustaja Heikki A. Ollila huomauttaa, että Honkasalolla olisi kansanedustajana vaihtoehtoinen tapa osallistua.
− Kansanedustaja voi myös enempien verojen maksamisen sijaan jättää hakematta verotonta kulukorvausta, Heikki A. Ollila twiittaa.
Aistiyliherkkä Melissa, 19, ja univormufani Suvi, 19, astuvat armeijan harmaisiin – Naissotilaiden uusi kausi alkaa
Naiset aloittavat vapaaehtoisen varusmieskautensa Kajaanissa vahvasti motivoituneina.
Hurttia huumoria sekä vakavaa pohdiskelua sukupuolirooleista on jälleen luvassa, kun kotimainen tositelevisiosarja Naissotilaat (2017–) starttaa uudelle kaudelleen.
Edellisvuosien tapaan parasta sarjassa on se, kun naisalokkaat purkavat rehellisesti tunteitaan ja toiveitaan – eikä mitään voi kaunistella, kun kamerat tallentavat tarkoin niin onnistumiset kuin epäonnistumiset.
Kainuun prikaatin toisessa jääkärikomppaniassa mennään kymmenosaisella kaudella suoraan asiaan, kun neljä 19-vuotiasta alokasta aloittaa ensimmäisen palveluspäivän heinäkuussa.
Yhteistä kaikille nuorille naisille on se, että he aloittavat vapaaehtoisen varusmieskautensa Kajaanissa vahvasti motivoituneina.
Heidän taustojaan ja tavoitteitaan kerrotaan tarinan edetessä tarkemmin.
Ylämyllyltä kotoisin oleva urheilullinen Melissa Härkönen pelkää eniten aistiyliherkkyytensä vaikutusta armeija-aikaan.
Pietarsaarelainen Maria Peltokangas uskoo ampumistaustan ja metsästyskortin auttavan häntä eteenpäin sotilasuralla.
Kokkolalainen nuorisovaltuuston jäsen Rosa Bask haluaa todistaa pärjäävänsä armeijassa ja aikoo puuttua epätasa-arvoiseen kohteluun, jos sellaista kohtaa.
Heinävedeltä kotoisin oleva Suvi Malinen kertoo olevansa univormufani ja haluavansa kokeilla, millaista on olla mukavuusalueensa ulkopuolella.
Sympaattisinta Naissotilaissa on se, kun erilaisista taustoista tulevat ihmiset löytävät yhteisen sävelen ja vahvan ryhmähengen.
Naissotilaat 3, maanantaisin 5.10. alkaen TV2 klo 21.00
Sisukkaat tytöt näyttävät, että pärjäävät intissä – Kainuu kutsuu reality-sarjan kolmannella kaudella
Naissotilaat 3
★★★ – Äiti oli ensin hämillään, mutta tuki sitten täysin. Iskä taas oli aina ajatellut, etteivät naiset kuulu armeijaan, sanoo Kokkolan kaupungin nuorisovaltuustossa vaikuttava isänmaallinen Rosa Bask, joka aloittaa vapaaehtoisen asepalveluksen Kainuun prikaatissa.
Se on varusmiesmäärältään Suomen suurimpia joukko-osastoja, mutta naisten osuus tästä joukosta on häviävän pieni. Rosan lisäksi sarjassa seurataan paria muutakin asepalvelukseen astuvaa nuorta naista. He ovat kaikki ylioppilaita ja onnellisilta vaikuttavien ydinperheiden kasvatteja pieniltä paikkakunnilta.
Arvojen lisäksi heitä yhdistää halu asettaa tavoitteita. Kaikille armeijaan meno on ollut selvä tavoite jo pitkään. Yksi harrastaa hiihtoa, toinen on kaatanut ensimmäisen hirvensä jo 13-vuotiaana. Rosa haluaa puolustaa omaa maataan kaikin mahdollisin keinoin eikä aio alistua epäoikeudenmukaisuuksien edessä.
Ensin harjoitellaan tahtimarssia
Kotitalon terassilla tyttärensä kanssa kahvia hörppivän isän mukaan Rosa on ollut aina määrätietoinen ja sopivasti itsepäinen, isäänsä tullut tyttö. Isän mielestä armeijassa pärjää parhaiten, kun ei ala vastoinkäymisten edessä märistä.
Rosan mielestä isä saattaa hieman epäillä, miten hän pärjää. Hän sanoo lähtevänsä todistamaan, että pärjää paremmin kuin isä olisi koskaan uskonut.
Ensin saadaan varusteet ja harjoitellaan tahtimarssia. Alussa ryhmä on yhtenäinen, mutta pian erot alkavat näkyä, kun koulutus etenee vaativammaksi.
TV2 klo 21.00 ja Yle Areena
Marja Sannikka: Miestä saa mollata
Miksi sallimme miehiä pilkkaavan puheen, kysyy Marja Sannikka videoblogissaan.
Tämän päivän Suomessa on tavallista arvostella tai pilkata miehiä. Pari esimerkkiä: Bloggaaja julisti vihaavansa miehiä, kansalaisjärjestön edustaja piti miehiä lähtökohtaisesti uhkina, ja presidentti Tarja Halonen vihjasi, että Ruotsin koronatoimet ovat vähän niin ja näin, koska maassa on miehet johdossa.
Kuvitelkaa edellisiin esimerkkeihin miesten tilalle joku muu ryhmä: Olisiko ok, jos bloggaaja julistaisi vihaavansa naisia? Ei todellakaan olisi. Olisiko ok, jos presidentti epäilisi jonkun vähemmistön kykyä hoitaa politiikkaa? Ei tietenkään olisi.
Miesten vähättely ja pilkkaaminen on kuitenkin tavallista. Twitterissä on jopa oma aihetunnus miesvihalle. Vastikään on myös julkaistu kirjat Minä vihaan miehiä ja Miten deittailla miehiä, kun vihaa miehiä?
Sen lisäksi, että moni katsoo miesten mollaamista läpi sormien, miehiä saa myös syrjiä. Räikein esimerkki on miesten asevelvollisuus. Miehet myös kohtaavat enemmän väkivaltaa, heitä erotetaan lapsistaan ja heitä kuolee vaarallisissa töissä. Tapaturmavakuutuskeskuksen mukaan vuosina 2000–2019 töissä on kuollut 592 miestä ja 44 naista.
Kaiken kukkuraksi miehiltä vaaditaan koko ajan jotain. Heidän tulisi olla joko pehmeitä ja tunteellisia tai kovia ja vahvoja. Joka tapauksessa: parempia miehiä.
Usein miesvihasta ja miesten vähättelystä myös huomautetaan. Nykyään muun muassa moni feministi taistelee syrjivää asepalvelusta ja liian ahdasta miehen roolia vastaan.
Silti miesvihaa sallitaan liikaa. Miksi? Minkälaista poikien on kasvaa keskusteluilmapiirissä, jossa miesten pilkkaaminen hyväksytään tai heitä kaikkia pidetään uhkina?
Tule kertomaan, mitä ajattelet aiheesta. Olen mukana keskustelussa kello 21:een saakka.
Marja Sannikka
Kirjoittaja on politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostunut toimittaja, jonka mielestä totuus joskus sattuu, mutta sitä päin täytyy silti katsoa.
Aiheesta lisää Marja Sannikka -ohjelmassa TV1:llä perjantaina 9.10. klo 20. Vieraana on muun muassa tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist.
Näin miehiä opetetaan iskemään naisia – perkasimme läpi deittailuoppaan ja mykistyimme
Epävarmuutta. Suojelunhalua. Kaverikortteja. Deittailun asiantuntija Mikko Kemppe maalailee naisista mielikuvia, joita emme odottaneet näkevämme enää 2020-luvulla.
Deittivalmentajana tunnettu Mikko Kemppe latasi äskettäin kotisivuilleen minioppaan nimeltä Kuinka iskeä nainen? Naisen iskemisen ABC.
Ilmainen 40-sivuinen teos on tarkoitettu miehille, jotka haluavat päästä ”mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti alkuun deittailussa”.
Mikko Kemppe on kertonut työskennelleensä Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta -kirjan kirjoittaneen John Grayn assistenttina viisi vuotta.
Nettiopas perustuu Kempen omiin havaintoihin ja oppeihin, joita hän tarjoaa myös maksullisina valmennuksina.
Me Naiset analysoi oppaan ja poimi sieltä kolme silmille pomppaavaa väitettä naisista sekä heteroiden treffailusta. Haastattelimme tähän juttuun myös Mikko Kempen.
1. ”Järjestä treffit, mies”
”Ole se mies, joka tekee ensimmäisen aloitteen. Esittele itsesi. Kysy puhelinnumeroa tai yhteyttä jossain sosiaalimediassa. Lähetä Tinderissä ensimmäinen viesti. Suunnittele treffiehdotus. Lähetä ehdotukseksi hyvin suunniteltu viesti. Järjestä ja suunnittele itse treffit.”
Kempellä on varmasti hyvä aikomus aktivoida miehiä deittailemaan. Hänen mielestään tasa-arvoinen yhteiskuntamme on johtanut siihen, että miehistä on tullut passiivisempia treffailijoita.
Mutta miksi tätä heteromaailman vanhaa roolimallia syötetään meille vielä vuonna 2020? Aloitteen tekeminen, deittien suunnittelu ja maksaminen olivat automaattisesti miehen vastuulla viimeksi muinaisajalla. Moni suhde jäisi syntymättä, jos naisen pitäisi odottaa ensimmäistä peliliikettä.
Näin Mikko Kemppe kommentoi:
”Oppaani on kirjoitettu miehille sillä idealla, että he voivat omalta osaltaan olla aktiivisia deittailussa, sekä ottaa vastuuta ja edesauttaa treffien järjestämistä. Tämä ei tietenkään millään tavalla poissulje sitä, etteivätkö naisetkin voisi halutessaan järjestää treffejä ja puolittaa deittilaskuja. Myös miehet voivat nauttia siitä, että nainen järjestää treffit ja halutessaan maksaa vaikka koko laskunkin. Ymmärrän, että elämme uudessa ajassa, jossa naiset voivat halutessaan olla se osapuoli, joka kehittää miehille jopa romanttisen kihlayllätyksenkin ja pyytää miehen kättä alttarille.
En kuitenkaan ymmärrä täysin, että miksi kyseenalaistamme perinteisiä roolijakoja vanhanaikaisina aivan kuin niissä olisi jotain pahaa tai huonoa? Suomessa kunnioitetaan ja nähdään vanhoissa roolimalleissa todella paljon hyvää ja niitä halutaan monella tapaa myös vaalia.
Olen itse heteromies ja koen olevani deittailu- ja ihmissuhdeasiantuntija heteroille. Vaikka jotkut ideoistani voivat tietenkin olla hyödyllisiä todella monille, en silti koe olevani asiantuntija muiden ihmissuhdemuotojen suhteen.”
Henkilötunnukset uhkaavat loppua kesken jo tällä vuosikymmenellä – 7 olennaista kysymystä hetu-uudistuksesta
Uudistukselle on yksi pääsyy. Lisäksi uudistuksella voidaan toteuttaa muita asioita, jos poliittista halua löytyy.
Suomessa valmistellaan tällä hetkellä henkilötunnusuudistusta. Valtiovarainministeriön esityksen mukaan hetusta ei enää selviäisi esimerkiksi henkilön syntymäpäivä, ikä tai sukupuoli.
Hetun muuttaminen on herättänyt paljon tunteita. Listasimme maanantaina perusteluja uudistuksen puolesta ja vastaan.
Tämän jutun tarkoituksena on vastata lukijoiden kysymyksiin uudistuksesta.
Juttua varten on haastateltu Digi- ja väestötietoviraston (DVV) ylijohtaja Timo Salovaaraa.
DVV vastaa väestötietojärjestelmän ylläpitämisestä.
1. Miksi henkilötunnusjärjestelmä halutaan uudistaa?
Merkittävin syy on yksityisyyden suoja.
Nykyinen henkilötunnus paljastaa henkilön iän ja sukupuolen.
Vähentämällä hetusta saatavan tiedon määrää suojataan kansalaisten yksityisyyttä.
Sukupuolen poistaminen hetusta parantaa yksityisyyden suojaa, sillä identiteettivarkaan on vaikeampi tehdä arvauksia siitä, oletko mies vai nainen.
Jos varas on saanut tietoon esimerkiksi hetusi ja pankkikortin numerosi, hänen on edelleen vaikea arvata ikääsi tai sitä, onko kortissa miehen vai naisen nimi.
2. Halutaanko hetut muuttaa ainoastaan siksi, että ne olisivat sukupuolineutraaleja?
Ei.
Vaikka sukupuolineutraalius voidaan uudistuksen yhteydessä toteuttaa ja tavoite on merkitty hallitusohjelmaan, se ei ole uudistuksen ainoa syy.
Sukupuolineutraalius helpottaa myös viranomaisen toimintaa, jos henkilö päättää muuttaa juridista sukupuoltaan. Tällöin henkilölle ei tarvitse tehdä uutta henkilötunnusta.
3. Loppuvatko hetut oikeasti nykyisellä järjestelmällä?
Kyllä.
Nykyisellä käytöllä vapaat henkilötunnukset loppuvat eräiltä päivämääriltä jo 2020-luvulla.
Syynä voi olla esimerkiksi se, että ulkomailta tulleen hetua hakevan henkilön todellisesta syntymäpäivästä ei ole ollut hänen kotimaansa viranomaisilla tietoa, vaan hänen passiinsa on merkitty kuukauden 1. päivä, usein tammikuun 1. päivä.
Päällekkäisyyksiä voi myös syntyä, vaikka tarkka syntymäpäivä olisi tiedossa.
Kun vapaat tunnukset loppuvat tietyltä syntymäpäivältä, uutta henkilöä ei voi rekisteröidä väestötietojärjestelmään eikä hänelle voi antaa henkilötunnusta.
4. Voisiko nykyistä hetu-järjestelmää laajentaa aakkosilla?
Kyllä.
Tämä on teknisesti mahdollista toteuttaa.
Nykyisin aakkosia käytetään hetun loppuosan tarkistusmerkkinä sekä 2000-luvulla syntyneiden välimerkkinä. Esimerkiksi 5.6.2001 syntyneen miehen hetu voisi olla 050601A343C.
1900-luvulla syntyneiden kohdalla A-kirjaimen kohdalla on siis viiva.
Yksi tapa laajentaa järjestelmää on esimerkiksi niin, että 1900-luvulla syntyneiden välimerkki voisi olla sekä viiva että esimerkiksi kirjan B.
Tällöin kahdesta samana päivänä syntyneestä naisesta ensimmäinen voisi pitää syntymän yhteydessä annetun henkilötunnuksen 270998-3442. Toinen, esimerkiksi ulkomailta Suomeen muuttanut, saisi taas tunnuksen 270998B3442 ilman, että jo annettuja henkilötunnuksia tarvitsisi muuttaa.
Tällainen järjestelmä ei kuitenkaan takaa yksityisyyden suojaa, sillä kummastakin hetusta käy edelleen ilmi sekä ikä että sukupuoli.
Hallitus luopuu sukupuolineutraalista hetu-uudistuksesta osittain, kuntaministeri: ”Ainakaan nykyisessä taloustilanteessa tällaiseen ryhtyminen ei ole perusteltua”
Henkilötunnusten uudistus ei toteudu ehdotetussa laajuudessa, sillä ”ainakaan nykyisessä taloustilanteessa tällaiseen ryhtyminen ei ole perusteltua”, ministeri ilmoittaa. Uudet henkilötunnukset tullaan silti vuodesta 2027 lähtien myöntämään ”sukupuoleen katsomatta”.
Marinin hallitus luopuu hallitusohjelman kirjauksesta, jonka mukaan kaikkien henkilötunnusten sukupuolisidonnaisuudesta oli määrä luopua ”osana henkilötunnuksen uudistamista valtiovarainministeriön selvityksen pohjalta”.
Valtioneuvosto toteaa perjantaina julkaistussa tiedotteessa, että kirjauksessa mainittua työryhmän ehdotusta sellaisenaan ”ei voida pitää toteuttamiskelpoisena” nykyisessä taloustilanteessa. Havainto perustuu lausuntokierroksen palautteeseen ja valtiovarainministeriön jatkovalmisteluun.
"Henkilötunnuksen uudistamista käsitelleen työryhmän esitys oli kunnianhimoinen. Työryhmällä oli myös ehdotuksilleen vahvat perustelut. Ehdotettu henkilötunnuksen muodon muuttamiseen tähtäävä laaja kokonaisuudistus olisi kuitenkin aiheuttanut huomattavia kustannuksia. Ainakaan nykyisessä taloustilanteessa tällaiseen ryhtyminen ei ole perusteltua”, kuntaministeri Sirpa Paatero (sd) sanoo tiedotteessa.
Valtioneuvosto toteaa nyt, että henkilötunnusjärjestelmän kiireellisin uudistuspaine syntyy tunnusten riittävyyden varmistamisesta. Tämä pystytään ratkaisemaan muuttamatta henkilötunnuksen muotoa.
”Tähän suunnitellaan vastattavaksi lisäämällä tunnukseen uusia välimerkkejä, mikä lisää käytettävissä olevien tunnusten määrää.”
Uudet henkilötunnukset tulevat jatkossa silti olemaan sukupuolineutraaleja. Muutos ei koske vanhoja tunnuksia, kuten alun perin oli tarkoitus. Työryhmän ehdotuksessa uudenmuotoinen henkilötunnus olisi korvannut tällä hetkellä käytössä olevat nykymalliset henkilötunnukset.
”Hallitusohjelmaan kirjattu henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luopuminen toteutetaan ryhtymällä viimeistään vuoden 2027 alusta lukien myöntämään henkilötunnukset numerojärjestyksessä sukupuoleen katsomatta itse tunnuksen muotoa kuitenkaan muuttamatta”, tiedotteessa todetaan.
Työryhmä esitti viime keväänä jättämässään loppuraportissa, että vuodesta 2027 alkaen Suomessa otettaisiin käyttöön uudenmuotoinen henkilötunnus, josta ei enää kävisi ilmi henkilön ikä, syntymäaika, sukupuoli tai muuta henkilöön liittyvää tietoa. Työryhmä ehdotti myös, että suomalaisen henkilötunnuksen voisi saada nykyistä laajempi henkilöryhmä.
Henkilötunnusten sukupuolisidonnaisuudesta luopuminen on herättänyt vastustusta sekä periaatteellisista syistä että etenkin uudistuksen kustannusten vuoksi.
Valtioneuvoston tiedotteen mukaan lausunnonantajat pitivät yleisesti ottaen hyvänä työryhmän loppuraportissa esitettyjä tavoitteita henkilötunnusjärjestelmän uudistamiseksi.
”Osa lausunnonantajista piti perusteltuna siirtymistä sukupuolineutraaliin ja syntymäajasta riippumattomaan henkilötunnukseen. Suurempi osuus lausunnonantajista piti pelkän sukupuolitiedon poistamista henkilötunnuksesta parempana vaihtoehtona. Sukupuolitiedon poistaminen henkilötunnuksesta nähtiin monen lausunnonantajan näkökulmasta helpommin toteutettavana kuin syntymäaikatiedon poistaminen. Toisaalta myös sukupuolitiedon irrottamiseen henkilötunnuksesta liittyy lausunnonantajien mukaan ongelmia. Erityisesti tämä koskisi lausunnonantajien näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveys- sekä vakuutussektoria, joissa sukupuolitiedolla on merkitystä”, tiedotteessa summataan.
Valtiovarainministeriö laatii virkamiesvalmisteluna ehdotuksen henkilötunnuksen riittävyyden varmistamiseksi vaadittavista toimenpiteistä ja suunnitelman henkilötunnuksen myöntämiseen liittyvien toimintamallien ja lainsäädännön kehittämisestä.
Miehiä syrjitään, pilkataan ja mätkitään käsilaukuilla päähän – "Sä olet mies, ja sun pitää vaan kestää ja olla hiljaa"
Tukityöntekijä Mikko Silventoisen mielestä miesten mollaamiseen suhtaudutaan eri tavalla kuin muihin ihmisryhmiin kohdistuvaan pilkkaan.
Mikko Silventoinen on pohtinut miehuutta paljon: Ensin oman isänsä kanssa, nyt kaksospoikien isänä. Opettajana ja tukityöntekijänä syrjäytyneiden nuorten miesten parissa työskenneltyään aihe on hänelle entistä läheisempi.
– Olen yllättynyt siitä, miten kielteistä puhe miehistä voi olla, Silventoinen toteaa Marja Sannikan haastattelussa.
Silventoinen viittaa etenkin sosiaaliseen mediaan, jossa on oikeastaan täysin normaalia puhua asiattomasti miehistä.
– Se näkyy kaikkein selvimmin siinä, miten arkisetkin – monesta miehestä kurjalta tuntuvat – heitot ja läpät oikeutetaan, koska ne ovat miehiin kohdistuvia.
Näkyvissä on myös äärimmäisiä vihan ilmaisuja. Silvennoinen mainitsee esimerkkejä: Instagramissa ja Twitterissä on käytössä hashtag killallmen, ja miesvastaiset julkaisut saavat valtavasti tykkäyksiä. TikTokissa kansainväliseksi ilmiöksi levisi purse challenge, jossa miesten lyöminen on hauskaa.
– Tarkoitus oli mätkiä poikaystäviä tai tuttuja miehiä yllättäen päähän käsilaukuilla esimerkiksi ajotilanteessa, ja sitten sille naurettiin, Silventoinen kuvailee.
– Kyllähän se kertoo siitä, että asennoituminen miesten kohteluun on erilaista. Jos ajattelee, että tämä kohtelu olisi kohdistunut muuhun ihmisryhmään, ainakin somessa olisi noussut isompi haloo.
Silventoinen tietää, että pilkka tuntuu miehistäkin pahalta, ja joskus miehet myös sanovat sen ääneen. Sillä ei kuitenkaan ole mitään väliä.
– Sä olet mies, ja sun pitää vaan kestää ja olla hiljaa.
Silventoisen mielestä nykyajattelun mukaan miehet ovat ensisijaisesti uhkia, naiset puolestaan uhreja. Miehiin kohdistuu empatiavaje, ja naisten hätä saa suuremman huomion.
Tasa-arvon kannattajana myös Silventoinen on ajanut naisten ja vähemmistöjen oikeuksia. Hän kokee, että ansiokkaan tasa-arvotyön myötä on kuitenkin kehittynyt vääristynyt ajatus siitä, että miehet yhteisenä joukkona olisivat naisiin kohdistuvan sorron takana, eikä miehiä nähdä yksilöinä.
– Tällä hetkellä tilanne on se, että tasa-arvosta ja feminismistä on tehty synonyymit, Silventoinen toteaa.
– En ole missään nimessä antifeministi, mutta ajattelen, että siihen tarvitaan rinnalle muutakin. Toisaalta olen tyytyväinen, että asioista puhutaan. Feministit ovat tuoneet tärkeitä juttuja esille liittyen miesten tasa-arvoon ja haasteisiin, mutta se jää auttamatta puolitiehen.
Silventoinen nimeää yhdeksi konkreettiseksi tasa-arvo-ongelmaksi nykyisen, miehiä syrjivän asevelvollisuuden. Asiaa kommentoi Marja Sannikalle myös tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist, joka tunnistaa ongelman.
– Asevelvollisuus ei ole yhdenvertainen, siitä voimme kaikki olla samaa mieltä, Blomqvist sanoo.
– Päämäärä on, että tasa-arvoa lisätään ja löydetään sellainen malli, joka ottaa tämän huomioon mahdollisimman hyvin ja samalla turvaa Suomen maanpuolustuksellisia tavoitteita.
Pääministeri Marinin suosion salaisuus on se, että hänellä ei ole demarin naamaa
Sanna Marin ei istu historialliseen kuvavirtaan. Ei tule osumia, kirjoittaa kolumnissaan Annamari Sipilä.
TIEDÄTTEHÄN sen tunteen, kun asiat eivät tunnu olevan aivan kohdallaan, mutta silti on mahdotonta pukea sanoiksi sitä, mikä oikein on vialla. Juuri tällainen häiritsevä tunne on mieltä piinannut, kun olen uutiskuvista (IS 9.10.) seurannut pääministeri Sanna Marinia.
Äskettäin palaset loksahtivat kohdalleen: Marinilla ei ole demarin naamaa.
Demarin naama -käsitteen brittiversion lanseerasi noin vuosi sitten konservatiivista The Daily Telegraph -lehteä päätoimittanut Charles Moore. Hänen mielestään näyttelijä Olivia Colman ei sopinut esittämään kuningatarta The Crown -sarjaan, koska Colmanilla on muka ”selvästi vasemmistolainen naama”.
Sanotusta seurasi luonnollisesti sanomista, mutta se ei poista päivänselvää tosiasiaa: Marinilla ei ole vasemmistolaista naamaa.
ENNEN kuin lukija nyt siellä kotona repii lehtensä ja pelihousunsa ja kysyy, että miksi pitäisi pohtia naispääministerin ulkonäköä sen sijaan, että puhutaan oikeista asioista kuten hallituksen maskistrategiasta ja EU:n elvytyspaketin Suomelle koituvasta hinnasta, saanen pyytää, että älkää ampuko viestintuojaa.
Ulkonäöllä on väliä. Erityisesti poliitikkojen ulkonäöllä on väliä. Ulkonäkötutkijat puhuvat ulkonäköpääomasta (HS 21.7.). Ihannemaailmassa asiat olisivat tietysti toisin. Ihannemaailmassa kukaan ei arvioi toista ulkonäön perusteella: kukaan ei naura presidentti Donald Trumpin hipiän sävylle tai pääministeri Boris Johnsonin ylipainolle.
Mitä sitten tarkoittaa se, että Marinilla ei ole demarin – eli sosialistin – naamaa?
Meillä jokaisella on päämme sisällä laaja kuvapankki, jonka kuvia yhdistämme mielessämme vasemmistolaisuuteen, demareihin ja entisiin demarivaikuttajiin. Nykypääministeri ei istu historialliseen kuvavirtaan. Ei tule osumia.
Sen sijaan hänet voisi kuvitella ihmisoikeusjuristiksi lontoolaiseen oikeussaliin tai meklariksi frankfurtilaiseen pankkisaliin. Hänen ”naamansa” (eli koko ulkoinen olemuksensa) on yleiseurooppalainen ja moderni. Puuttuu historian painolasti.
POLIITIKON ulkoisella olemuksella on väliä, koska äänestäjät heijastavat poliitikkoon omia toiveitaan. Näyttääkö pääministeri siltä, että hän kykenee johtamaan juuri minut valoisaan tulevaisuuteen? Vai näyttääkö hän menneisyyden mieheltä tai naiselta (todellisista ikävuosistaan riippumatta)?
Britanniassa puhutaan usein siitä, ”näyttääkö” joku pääministeriltä. Parlamenttivaalit ovat korostetusti pääministerivaalit. Siksi on tärkeää, että ehdokas istuu ulkoisestikin rooliin. Sopiva habitus ennustaa menestystä, mutta ei takaa sitä. Theresa May ”näytti” pääministeriltä, mutta kausi oli lyhyt. Työväenpuolueen entinen johtaja Jeremy Corbyn taas näytti monen mielestä ”väärältä”. Heikko ulkonäköpääoma oli tuomassa kahta vaalitappiota. Nyt moni sanoo, että labourin uusi johtaja Keir Starmer näyttää ihan pääministeriltä – ja Starmer hakkaakin jo Johnsonin suosiossa.
JONKIN aikaa sitten eräs ylpeä suomalaisäiti kertoi sosiaalisessa mediassa, kuinka hänen tyttärensä oli peilaillut itseään ja todennut näyttävänsä aivan pääministeriltä. Ymmärrän tyttöä hyvin. Itsekin olen hyvän tukan päivänä buduaarissani (ilman silmälaseja) kampaillessani pannut tyytyväisenä merkille aivan saman.
Poliitikko on vahvoilla, jos äänestäjä näkee hänessä unelmansa. Pääministerinaama nostaa pääministeriä ja koko hallitusta.
Kommentti: Sanna Marinin kuvista syntynyt kohu korostaa pääministerin sanomaa, joka jäi kaikilta huomaamatta
Pääministeri Sanna Marinin muotikuvista roihahtanut keskustelu sattuu nuoren naisen sieluun, kirjoittaa toimittaja Noora Hapuli.
Tuoreimman Trendi-lehden sisäsivuilla on kaunis kuva, jossa reilu kolmekymppinen nainen katsoo kameraan hymyillen. Hänen kätensä ovat elegantisti ristissä toistensa päällä, yllään hänellä on ryhdikäs jakkutakki ja kaulassa komeilee suomalaisen Kalevalan vintage-kaulakoru 60-luvulta. Seesteisen kuvan tyyli on harkittu ja muodikas.
Tällaisia kuvia ovat lehdet täynnä, varsinkin Trendin kaltaiset muotilehdet. Tällä kertaa kuvien malli oli kuitenkin pääministeri Sanna Marin. Ja kohuhan siitä syntyi.
Moni hehkutti upeaa pääministeriämme ja kuittasi kuvan hienona muotikuvana. Sen sijaan nuoren naisen sieluun sattui lukea kommentteja, joissa Marinin ammattitaito ja johtajankyvyt murskattiin kivikautisin perustein.
Instagramissa ja Facebookissa kuvaa puitiin muun muassa näin:
”Luulisi että Marinilla on parempaa tekemistä kuin tissivaon näyttäminen.”
”On se hienoa kun pääministerillä on aikaa leikkiä mallityttöä samaan aikaan kun kansalaiset yrittävät tulla jotenkin toimeen.”
”Pointtihan tässä ei ole koru vaan se että pääministeri kuvissa ilman rintaliivejä”
”Samaan aikaan kun naiset valittaa lasikatoista sun muista, niin pääministeri tulee esille perinteisillä naiskuvilla. Tähänhän naiset ovat kautta aikain kelvanneet, esittelemään paljasta pintaa ja lämmittelemään vuoteita ja tämmöinen ei ainakaan päinvastaista vahvista.”
”Ilmankos on maa kaaoksessa, kun PM viettää mieluummin aikansa mallina kuin oikeissa duuneissa.”
”Mitä te ihmiset luulette, kuinka tosissaan naispääministeri otetaan esimerkiksi Euroopan ulkopuolella kun on näyttäytynyt tällaisena.”
Aivan. Kansan syvät rivit olivat puhuneet. Heidän mielestään dekolteen näyttäminen tai kaula-aukon syvyys ilmeisesti korreloivat suoraan naisen älykkyyteen ja pätevyyteen. Miten Marin ei tiennyt! Kehtasiko pääministeri hymyillä lehtikuvassa, jonka antoi virallisten töiden ulkopuolella? Onko hänellä todellakin aikaa tällaisiin, vaikka hänen pitäisi pelastaa yksin koko Suomi vuorokauden jokaisena tuntina?
Ja johan se on mautonta ja kerta kaikkiaan epäsopivaa, että yrittää olla joku johtaja, vaikka ei ole vetänyt poolokaulusta korviin asti.
Olin pöyristynyt siitä, että yksi kuva sai aikaan näin voimakkaita reaktioita. Siis tytöttelyä, solvaamista, naissukupuolen halventamista ja pääministerin pätevyyden kyseenalaistamista. Väännetään tämä asia nyt vielä kertaalleen rautalangasta: ihon näyttäminen tai ulkonäölliset valinnat eivät vähennä naisen pätevyyttä toimia minkään alan tehtävissä.
Nuorena naisena koen suurta yhteiskunnallista tuskaa ihmisten reaktioista. Mielipiteitä saa olla ja niitä voi perustellusti esittää, kuten minkä tahansa muunkin aiheen parissa, mutta tytöttely ja pätevyyden halventaminen eivät ole mielipiteitä.
Naapuri yllätti kyläilyllä täysin väärään aikaan – 24 kertaa, jolloin seksilelun käyttö ei mennyt aivan nappiin
Seksileluilla on taipumus aiheuttaa paitsi nautintoa myös koomisia tilanteita.
Kerroimme viime viikolla naisten ikimuistoisista kokemuksista seksilelujen parissa.
Moni paljasti Ilta-Sanomien seksikyselyssä, että lelut ovat nostaneet seksin aivan uudelle tasolle – joko kumppanin kanssa tai soolona.
Kun kyselyssä kysyttiin ikimuistoisinta kokemusta seksivälineen kanssa, kaikille vastaajille eivät kuitenkaan ole jääneet päällimmäiseksi mieleen nautinnon hetket.
Varsin monelle mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat olleet ne kerrat, kun seksilelu on putkahtanut esiin täysin väärällä hetkellä.
Vastausten perusteella yleistä näyttää olevan myös se, ettei lelujen käyttö mene aina ihan nappiin.
Ikimuistoisin kokemukseni seksivälineen kanssa oli...
”Lelut jäivät pöydälle ja anustappi paikoilleen, kun naapuri tuli yllättäen kahville.” Mies, 20
”Kun tyttöystävä joutui yllättäen lentokentällä käsimatkatavaroiden tarkastukseen, ja laukussa oli dildo.” Mies, 45
”Äiti etsi kaapistani jotain tavaraa ja meinasi avata seksivälinelaatikon.” Nainen, 39
”Penisjatke jäi yllättäen sisälleni, ja sitä sitten yritettiin kaikin keinoin saada pois. Asian tiimoilla kamppailuun kului useita kymmeniä minuutteja – ja lopulta onnistuimme.” Nainen, 52
”Exäni osti joskus vibraattorin, joka oli muotoiltu majavaksi, jonka kieli on ulkona. Välineen ulkomuoto lähinnä huvitti.” Nainen, 30
”Taapero oli jotenkin onnistunut löytämään penisrenkaan ja toi sen näytille, kun kavereita oli käymässä. Vaivihkaa palautin sen takaisin, ja lapsi jatkoi omia leikkejään. Kukaan ei sanonut mitään, mutta varmaan huomasivat, mitä hänellä oli kädessään.” Nainen, 35
”Tunsin tukehtuvani suukapulan kanssa. Ei kiihottanut yhtään, pelotti liikaa.” Nainen, 51
”Olin unohtanut penisrenkaan yöksi päälle ja... Noh, se ei ole koskaan ollut niin kova ja iso kuin silloin herätessäni siihen kipuun.” Mies, 24
Haaveiletko tästä sängyssä? Yleinen seksifantasia tietynlaisten miesten mielessä: "Mitä enemmän jokin on tabu..."
Konservatiiviset, avioituneet ja nelikymppiset haaveilivat useammin "aisankannattajan" roolista. Usein aloitteen tekee mies.
Haaveiletko siitä, että kumppanisi harrastaisi seksiä jonkun muun kanssa samalla, kun sinä katselet? Niin sanotun aisankannattajan roolista haaveileminen voi kertoa jotakin ihmisestä, kertoo Insider.
Avioituneet nelikymppiset haaveilivat "aisankannattajafantasiasta"
Tutkija ja kliininen psykologi David Ley kertoo, että haave siitä, että saisi katsella kumppanin harrastavan seksiä muiden kanssa, on tavanomainen fantasia niin sanotuille vanhoillisille ihmisille. Ley tutki aihetta kirjaansa varten ja haastatteli samalla useita heteropareja aiheesta.
Leyn mukaan avioituneet nelikymppiset ottivat todennäköisimmin osaa "aisankannattajafantasiaan".
– Aloitteen tekee yleensä mies, joka kertoo vaimolle fantasiastaan nähdä vaimo toisten miesten kanssa. Usein vaimo reagoi sokeerautuen ja huolestuen, koska naisille pettämisen sosiaaliset seuraukset ja rangaistukset ovat yleensä vakavampia, Ley kertoi keskustellessaan aiheesta toisen seksitutkijan, Justin Lehmillerin, podcastissa.
Leyn mukaan mies voi vietellä vaimoaan fantasian pariin esimerkiksi ehdottamalla tälle miehiä, jotka voisivat sopia mukaan fantasiaan. Toisaalta mies voi pelätä, että vaimo ihastuukin fantasian "kolmanteen pyörään".
– Vuosien varrella olen saanut paljon sähköposteja miehiltä, jotka kysyvät, miten saisin vaimoni sänkyyn jonkun muun kanssa, mutta en koskaan ole saanut viestiä naiselta, joka kysyisi, miten saan mieheni antamaan luvan sille, että menen sänkyyn jonkun muun kanssa, Lehmiller kuvailee.
Syy voi olla myös salaisen haaveen toteuttaminen
Leyn mukaan osa miehistä piti kyseistä fantasiaa aikuisviihdettä kiihottavampana, koska he saivat sen aikana katsella omaa vaimoaan tuntemattoman ihmisen sijaan. Toinen syy fantasialle voisi Leyn mukaan olla sanotun salaisen haaveen toteuttaminen.
– On miehiä, jotka haluaisivat ottaa osaa seksuaalisiin aktiviteetteihin muiden miesten kanssa, mutta heillä on paljon moraalisia tai sosiaalisia estoja sitä vastaan, Ley kuvailee.
Erityisenä ryhmänä poliittisesti konservatiiviset miehet
Justin Lehmiller itse on tutkinut seksifantasioita omaa kirjaansa varten ja havainnut, että poliittisesti konservatiiviset miehet haaveilivat "petetty aviomies" -fantasiasta muita useammin siitäkin huolimatta, että "aisankannattajaa" voidaan pitää myös haukkumasanana.
Lehmiller kysyi yli 4000 amerikkalaiselta näiden fantasioita, ja 52 prosenttia heteromiehistä ja 66 prosenttia homo- tai bi-miehistä oli fantasioinut siitä, että näkisi kumppaninsa sängyssä jonkun muun kanssa. Naisillakin oli samaa fantasiaa, joskin hieman miehiä harvemmin.
– Mitä enemmän jokin on tabu ja mitä enemmän jotakin asiaa tuomitaan, sitä seksuaalisesti latautuneempaa ja jännittävämpää siitä joillekin ihmisille tulee, David Ley kuvaa.
Aviomiehellä satoja sänkykumppaneita: Vaimo paljastaa, miksei villi seksimenneisyys haittaa – vinkkaa myös toimivan seksielämän salaisuuden
33-vuotiaan Chloen aviomies on harrastanut seksiä satojen naisten kanssa, mutta vaimo ei välitä miehensä seksimenneisyydestä.
Fitness-guruksi tituleerattu Chloe Madeley, 33, ei koe oloaan uhatuksi, vaikka hänen aviomiehensä, rugby-tähti James Haskell, on ennen nykyistä suhdettaan harrastanut seksiä satojen naisten kanssa. Chloe uskoo, että Jamesin vauhdikas menneisyys on vain hyväksi.
– Jamesilla oli hyvin tapahtumarikas elämä ennen kuin tapasimme, mutta minä hyödyn siitä, että hän on hyvin kokenut – joten olen sujut sen kanssa, Chloe kertoo The Sunille.
"Tuhat voisi olla liioittelua"
Täysin tarkkaa lukua aviomiehensä menneistä sänkykumppaneista vaimo ei tiedä.
– Hän ei ole koskaan oikeastaan paljastanut maagista lukuaan, mutta se on paljon enemmän kuin tyypillinen luku olisi.
– Tuhat voisi olla liioittelua, mutta tietäen, mitä tiedän hänestä, se on ehdottomasti sadoissa, jos ei enemmän.
Chloe itse on myös ollut avoin miehelleen omista seikkailuistaan.
– Olen kertonut Jamesille, kuinka monen kanssa olen maannut – se on hyvin vaatimaton luku.
Chloe kertookin olleensa itse aina parisuhdetyyppiä – toisin kuin miehensä.
– Minulla on ollut seitsemän keskipitkää tai pitkää parisuhdetta, kun taas James oli aika tyypillinen parikymppinen rugby-pelaaja, ja hänellä oli vain kaksi tyttöystävää ennen minua.
Teini-ikäisenä ja parikymppisenä mies viihtyi sinkkuna ja keskittyi Chloen mukaan pitämään hauskaa.
"Slut shaming on valloillaan"
Jos aviomiehen menneistä seksiseikkailuista voikin puhua avoimesti, The Sunin seksikolumnistina aloittava Chloe uskoo, että siihen, että naiset puhuvat seksistä, liittyy tietty stigma. Myös niin ikään seksiasiantuntijaksi tituulerattu Nadia Bokody on kirjoittanut samasta aiheesta, niin kutsutusta slut shamingista, eli ilmiöstä, jossa naisen seksuaalisuutta käytetäänkin aseena häntä vastaan. Esimerkiksi pilkataan naista, joka on kokenut yhden illan jutun – tai useita.
– Slut shaming on edelleen valloillaan, joten naisista tuntuu kuin heidän pitäisi salailla seksielämäänsä enemmän, koska siitä puhuminen koetaan mauttomana, Chloe pohtii.
– Miesten kohdalla, mitä enemmän seksiä harrastaa, sitä juhlitumpi on, Chloe kummeksuu.
Kunnian vartijat
Toimittaja Johanna Vehkoon saamasta kunnianloukkaustuomiosta voi päätellä, että oikeus on sokea. Niin sen kuuluukin olla. Mutta onko oikeus myös kuuro?
TÄTÄ TEKSTIÄ kirjoittaessa alakerran naapuri huutaa kurkku suorana.
Ei oma naapuri, vaan ystävän. Viestittelemme. On myöhäinen ilta, ja ystävä tuskailee naapurin miehen humalaa. Hän miettii, soittaisiko poliisille.
Ääni raikaa rappukäytävään.
Saatanan huora.
Saatanan perkeleen huora.
Vittu saatana perkeleen huora.
Kirjoitan viestissä, että huuto voisi täyttää rikoslaissa olevan kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Vuonna 2005 korkein oikeus linjasi, ettei huorittelu ole vähäinen rikos.
Oikeuden tutkima huorittelu tapahtui ravikilpailuissa. Miesohjastaja tuomittiin kunnianloukkauksesta, kun hän kutsui eteen kiilannutta naisohjastajaa ”saatanan huoraksi”.
Rappukäytävä käy rikospaikasta aivan yhtä hyvin kuin ravirata. Mutta jos solvauksien kohteeksi joutunut nainen tekisi rikosilmoituksen, johtaisiko se mihinkään?
KUNNIANLOUKKAUKSET nousivat keskusteluun jälleen viime kuussa. Tuolloin Rovaniemen hovioikeus tuomitsi toimittaja Johanna Vehkoon kunnianloukkauksesta. Uhri oli Oulun kaupunginvaltuustossakin vaikuttava Junes Lokka.
Toista vuotta jatkunut oikeuskiista on saanut laajalti huomiota ja kirvoittanut paljon kommentteja. Vehkoo on tunnettu toimittaja ja Lokka taas äänekäs maahanmuuttovastainen aktivisti ja sitoutumaton kuntapoliitikko.
Vehkoo tuomittiin siitä, että hän kutsui Lokkaa ”natsipelleksi” ja ”rasistiksi”. Vehkoo on ihmetellyt tuomiota. Hän on muun muassa sanonut, että kommentointi kohdistui Lokan poliittiseen toimintaan.
Moni vaikutti muodostaneen tapauksesta valmiin näkemyksen jo ennen oikeudenkäynnin alkua.
Tässä jutussa ei pohdita sitä, oliko hovioikeuden ratkaisu sinänsä oikein vai väärin. Tuomio herättää joka tapauksessa tärkeitä kysymyksiä. Kuten sen, suojellaanko kaikkien kunniaa Suomessa yhtä lailla.
VANHAN sanonnan mukaan oikeus on sokea. Se tarkoittaa, että jokaisen pitäisi olla lain edessä yhdenvertainen. Pahinkaan häirikkö tai rikollinen ei menetä lain silmissä oikeuttaan hakea itselleen oikeutta.
Tämä näkyi myös Vehkoon tuomiossa. Syyttäjä ja tuomioistuin kohtelivat Lokkaa kuin ketä tahansa asianomistajaa eli uhria. Lokka on itse nimitellyt ihmisiä esimerkiksi huoriksi, häiriintyneiksi sekopäiksi ja vitun idiooteiksi. Hänet on tuomittu kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ja hän on ollut epäiltynä joukosta muita sananvapausrikoksia.
Oikeus on siis sokea. Mutta onko se myös kuuro? Suhtaudutaanko kaikkiin loukkauksiin vakavasti? Saako toisten kunnia enemmän suojaa kuin toisten?
Pitäisikö myös naisten käydä armeija? Parlamentaarinen komitea etsii lääkkeitä asevelvollisuuden tasa-arvo-ongelmaan
Asevelvollisuuskomitean puheenjohtajan Ilkka Kanervan mielestä puhe yleisestä asevelvollisuudesta on harhaanjohtavaa. Kanervan mukaan naisten pakollisesta asepalvelusta keskustellaan, mutta asian selvittäminen ei ole varsinaisesti komitean työlistalla.
YLEISESTÄ asevelvollisuudesta puhuminen on harhauttavaa. Näin sanoo Parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok).
”Kyllä tässä on tällainen vaikutelmaliiraus. Meillä aika monet eivät ehkä tule ajatelleeksi sitä, ettei se oikeasti ole ihan yleinen ja kaikkia koskeva.”
Kanerva vetää komiteaa, jonka tehtävänä on selvittää yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Komitea aloitti työnsä maaliskuussa, ja sille on annettu aikaa ensi vuoden lokakuun loppuun asti.
Sanna Marinin (sd) hallituksen ohjelmassa sanotaan, että laajapohjaisen parlamentaarisen komitean tavoite on ”korkean maanpuolustustahdon ylläpitäminen ja kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistaminen”.
Vaikka sitä ei sanota hallitusohjelmassa suoraan, niin käytännössä komitean tehtävä on etsiä ratkaisua siihen, että armeijaan menee varsin pieni osa koko naisten ja miesten ikäluokasta. Miehistäkin armeijan käy enää vain kaksi kolmesta.
KANERVA sanoo, että asevelvollisuuskomitean punainen lanka tulee lähivuosina käydystä keskustelusta ”kahta puroa pitkin”.
”Toinen on tasa-arvopyrkimys, joka on ponnahtanut pintaan aika ajoin, ja siihen haasteeseen pitää tavalla tai toisella vastata”, hän sanoo.
Toinen lähtökohta on se, kuinka saataisiin myös asepalvelusta käymättömät palvelemaan ”kokonaisturvallisuuden käsitettä”.
”Tasa-arvoisuus ja kokonaisturvallisuus ovat ne kaksi asiaa, jotka ovat tähän johtaneet. Niin minä toimeksiantoa luen.”
Kanerva myöntää ristiriitaiseksi sen, että maanpuolustusvelvollisuus koskee perustuslain mukaan kaikkia mutta niin sanottu yleinen asevelvollisuus vain miehiä.
”Me koetamme katsoa, kykenemmekö jollakin tavalla löytämään ratkaisun tämän ristiriidan ratkaisemiseksi.”
PÄÄTTÄJÄT ovat huolissaan siitä, kokevatko kansalaiset maanpuolustusvelvollisuuden jakautuvan tasavertaisesti. Tämä kokemus vaikuttaa nimittäin maanpuolustustahtoon, joka on perinteisesti ollut Suomessa kova.
Asevelvollisuuskomitean asialistalta puuttuu kuitenkin viime vuosien puhutuin tasa-arvo-ongelma eli naisten mahdollinen pakollinen asepalvelus.
Esimerkiksi Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja Henrik Vuornos otti toissa vuonna voimakkaasti kantaa miesten ja naisten tasa-arvoisen asevelvollisuuden puolesta.
”Asevelvollisuuden päivittämistä nykyaikaan ei voi väistellä ikuisesti”, hän kirjoitti Kokoomusnuorten tiedotteessa.
Asevelvollisuutta koskeva epätasa-arvo mainitaan myös useissa lausunnoissa, joita komitea on pyytänyt työnsä johdosta. Esimerkiksi Varusmiesliitto lausuu, että asevelvollisuuden tulisi koskea koko ikäluokkaa:
”On räikeä yhdenvertaisuusongelma, että asevelvollisuus koskee vain yhtä osaa ikäluokasta.”
Suomen suurin maanpuolustusjärjestö Reserviläisliittokin myöntää lausunnossaan, että erityisesti nuoret ikäluokat kokevat vain miehiä koskevan asevelvollisuuden yhtä laajemmin ongelmalliseksi ”sukupuolten välisen tasa-arvon ja samanvertaisuuden näkökulmasta”.
MIKSI naisten pakollisen asepalveluksen selvittäminen ei ole parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean työlistalla, Ilkka Kanerva?
”Kyllä me se varmaan käsitellään, mutta ei me lähdetä siitä mitään erityistä tutkimusta tekemään. Kyllä se keskustellaan läpi.”
Kaisa laihduttaa työhaastattelua varten, koska hoikat saavat tutkitusti enemmän palkkaa – selvitimme, mistä tämä johtuu ja miten tähän saadaan muutos
Kaisa laihduttaa, koska uskoo siitä olevan hyötyä työnhaussa. Näyttävä Silja taas on huomannut, että häntä pidetään usein tyhmänä. Ulkonäön merkitys työelämässä on viime vuosina vain kasvanut.
Rahoitusalalla työskentelevällä Kaisalla, 36, on tavoite: hän aikoo pudottaa kymmenen kiloa ja hakea sitten uutta työpaikkaa. Kaisa on paraikaa vanhempainvapaalla, eikä hän haluaisi palata vanhaan työhönsä. Kaisan mukaan hänen alallaan ulkonäöllä on yhä paljon merkitystä, ja laihduttaminen voi auttaa uuden pestin saamisessa.
– Jos näytät hoikalta ja urheilulliselta ajatellaan, että olet tehokkaampi. Osa esimiehistä ehkä ajattelee, että ylipainoinen tai muuten huonokuntoinen on enemmän sairauslomalla, Kaisa sanoo.
Yksi Kaisan nykyisistä pomoista on hyvin urheilullinen, ja väliportaan päälliköillä on paine näyttää, että sporttinen elämäntapa maistuu heillekin. Ei sitä suoraan sanota, mutta sen voi lukea rivien välistä. Siinä missä hoikka ja sporttinen työntekijä on muiden puheissa ”voi ei, flunssassa”, tukevampi saattaa olla ”taas flunssassa”.
Ylipainoisesta ajatellaan helposti, ettei hän ole dynaaminen tai valmis muutokseen, vaan hän on hidas ja kaavoihin kangistunut
– Ylipainoisesta ajatellaan helposti, ettei hän ole dynaaminen tai valmis muutokseen, vaan hän on hidas ja kaavoihin kangistunut, Kaisa väittää.
Myös vaatteilla on väliä. Pukeutumisen on oltava skarppia, mutta trendikästä.
– Jos 45-vuotias leidi pukeutuu samalla tavalla kuin kaksikymmentä vuotta sitten, on se väärin. Yritysmaailmassa pitää olla koko ajan valmis muutokseen joka saralla, Kaisa uskoo.
Yksi Kaisan työpaikan nuorista naisista pukeutuu vaihtoehtoisesti, ja hiuksissakin on astetta räväkämpi väri.
– Hän hoitaa työnsä hyvin, mutta tuntuu että hänen on vaikeampaa saada samoja mahdollisuuksia kuin nuoren kundin, jolla on kauluspaita päällä.
Kaisalla on selvä näkemys siitä, mitä hyvällä ulkonäöllä voi työelämässä saavuttaa.
– Enemmän palkkaa ja paremman aseman.
Arvokasta pääomaa
Miltä työelämässä kannattaisi näyttää? Siistiltä, huolitellulta, hoikalta, jäntevältä ja sopivan liikunnalliselta, kuvailee Iida Kukkonen, ulkonäköön ja työelämään perehtynyt väitöskirjatutkija. Kaisan uskomukset pitävät siis aika hyvin kutinsa.
– Hoikkien vartaloiden ajatellaan viestivän elämänhallinnasta ja tehokkuudesta. Ruotsalaistutkijat ovat pohtineet, että töissä suositaan atleettisen näköisiä ihmisiä, koska kuvitellaan, että heistä aiheutuu vähemmän sairauspoissaolokustannuksia.
Silti tuntuu oudolta, että vedämme edelleen vyötärönympäryksestä näin vahvoja johtopäätöksiä – eletään sentään vuotta 2020 ja kehopositiivisuuden aikaa.
– Kehopositiivisuudesta puhutaan paljon, mutta esimerkiksi mediassa jokaista kehopositiivista tekstiä tai kuvaa kohtaan on satoja kuvia ja tekstejä siitä, miltä tulisi näyttää, miten laihduttaa ja miten muokata ulkonäköään, Iida Kukkonen sanoo.
Usein kehopositiivisuuden sanoma myös keskittyy siihen, että yksilön pitäisi oppia rakastamaan kehoaan – yhteiskunnasta huolimatta.
Kukkosen mukaan siisteys ja hoikkuus ovat pop kaikilla aloilla, mutta muutoin ulkonäkönormit voivat olla hyvinkin ala-, jopa työpaikkakohtaisia. Esimerkiksi persoonallinen, tyylillään hullutteleva nuorisotyöntekijä voi saada paremmin kontaktin nuoriin.
Sairaanhoitajien taas on suotavaa näyttää hillityiltä ja esimerkiksi meikata kevyesti, jotta he sopivat mielikuvaan sisar hento valkoisesta. Kukkosen on vaikea keksiä alaa, jolla ulkonäöllä ei olisi mitään merkitystä.
Nais- ja miesnäyttelijöiden Jussi-palkinnoista pitää luopua, sanoo elokuva-alan kärki Ylen kyselyssä
Yle kysyi elokuva-alan ammattilaisilta, pitäisikö Jussi-palkinnoista jättää pois mies- ja naiskategoriat.
Yli puolet Ylen kyselyyn vastanneista elokuva-alan ammattilaisista on sitä mieltä, että Jussi-palkinnoissa pitäisi luopua nykyisistä nais- ja mieskategorioista.
Sen sijaan mielipiteet parhaan elokuvan Jussi-palkinnosta jakautuivat tasan. Yle kysyi, pitäisikö palkintoon liittää tasa-arvoon ja tuotantoryhmän monimuotoisuuteen liittyviä reunaehtoja.
Kysymyksille on kansainväliset esikuvat: Berliinin elokuvajuhlat ilmoitti elokuussa muuttavansa parhaan näyttelijän palkintonsa sukupuolineutraaliksi. Syyskuussa muutosaaltoon liittyi Yhdysvaltain elokuva-akatemia. Se kertoi, että parhaan elokuvan Oscar-ehdokkaan näyttelijöissä ja tuotantotiimissä pitää jatkossa olla nykyistä enemmän vähemmistöryhmien edustajia. Muutoksen on tarkoitus astua voimaan vuoden 2024 Oscar-valinnoissa.
Suomessa näyttelijöiden Jussipalkinnot on jaettu sukupuolen mukaan vuodesta 1944 lähtien. Ylen kyselyn perusteella yli puolet vastaajista olisi kuitenkin valmis luopumaan perinteisestä jaottelusta.
Miesten ylivoima voisi kasvaa, jos kategorioista luovuttaisiin
Filmiauran hallituksen pitkäaikainen jäsen ja entinen puheenjohtaja (2016–2020) Manna Katajisto kertoo, että Jussi-palkinnon mies- ja naiskategorioista on keskusteltu Filmiauran hallituksessa “hyvinkin syvällisesti” säännöllisin väliajoin kolmen viime vuoden aikana. Filmiauran lähes 500-henkinen jäsenistö äänestää vuosittain Jussi-palkintojen saajista.
Katajisto ei vielä lämpene ajatukselle, että Jussi-palkintojen jakoperusteita muutettaisiin. Nais- ja mieskategorioille on hänen mukaansa yhä tarvetta.
– Sen aika ei ehkä ole ihan vielä. Kiintiöiden asettaminen ja poistaminen on tärkeä kysymys, ja ne pitää ajoittaa oikein.
– Emme haluaisi millään vähentää näyttelijöille jaettavien palkintojen määrää. Nythän niitä on neljä, Katajisto sanoo.
Kyse on parhaista nais- ja miespääosan esittäjien palkinnoista sekä parhaista nais- ja miessivuosan esittäjien palkinnoista.
Hän muistuttaa, että kiintiöiden pitää jossain vaiheessa tehdä itse itsensä tarpeettomiksi. Siksi niistä ei Katajiston mukaan voi vielä luopua.
Miesosia on Katajiston mukaan enemmän tarjolla Jussi-palkintoehdokkaiksi kuin naisosia. Mies- ja naiskategorioista luopuminen johtaisi todennäköisesti miesten ylivoimaan Jussi-kisassa.
– Toinen ikävä vaihtoehto on se, että Jussi-palkinnon saajan valinta politisoituu, emmekä enää valitse parasta taiteilijaa, vaan mietimme sitä, mitä hän edustaa, Katajisto toteaa.
Taideyliopiston näyttelijäntaiteen professori ja näyttelijä Elina Knihtilä äänesti muutoksen puolesta.
– Ajattelen, että tällainen kahtia jaettu sukupuoli palkintojakoperusteena ei ole kauhean sukupuolisensitiivistä eikä nykyaikaista ajattelua.
– Joku totesi minulle, että bileistä tulee tylsemmät, kun näyttelijöille jaetaan vähemmän palkintoja, mutta silläkin uhalla olen sitä mieltä, että urheilutermein sanottuna kaikkien pitäisi päästä pelaamaan samaan kaukaloon, Knihtilä sanoo.
Ylen kyselyssä yksi sukupuolikategorioista luopumisen puolesta vastannut muistutti, että naispääosa-Jussi oli tärkeä aikana, jolloin naisille ei ollut vahvoja rooleja. Toisessa vastauksessa todettiin, että nais-mies-asetelma tuntuu ahtaalta: siitä luopuminen voisi auttaa näkemään ihmiset moninaisempina.
Nykyisen järjestelmän puolesta äänestäneet eivät välttämättä olleet muutosta vastaan: perusteluissa todettiin, että nais- ja mieskategorioista luopuminen voisi sataa suoraan miesten laariin, koska nykyiset nais- ja miesroolit eivät ole kooltaan ja merkitykseltään samanarvoisia. Toisaalta yksi vastaajista totesi, ettei elokuvia rooliteta sukupuolineutraalisti, joten miksi nais- ja mieskategorioista pitäisi luopua?
Pääministeri Marin poseerasi Kalevala-korussa lehdessä, ja tutkijan mukaan pääministeri saattaa vahingossa toimia yrityksen mannekiinina – ”herää kysymys, onko se soveliasta”
Nykyiseen poliitikon rooliin kuuluu näyttävä visuaalinen kulttuuri ja kuvallisuus, tutkimusjohtaja sanoo.
JOS pääministeri nostaa jonkun yrityksen tuotteen esiin, se on lähtökohtaisesti aina merkittävää. Näin sanoo Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä.
”Pääministeri-instituution kautta poliitikko saattaa edistää yrityksen myyntiä. Siitä herää aina kysymys, että onko se soveliasta toimintaa. Raja kulkee siinä, jos pääministeri-instituutio valjastetaan kaupallisen viestin välittämiseen.”
Pääministeri Sanna Marin (sd) esiintyi viime viikolla Trendi-lehden haastattelussa mustassa jakussa ja Kalevala-yrityksen korussa. Kuva levisi sosiaalisessa mediassa kulovalkean tavoin.
Tämän seurauksena Kalevala-yritys sai tilanteesta paljon huomiota. Marinin päälle korun oli valinnut Trendi-lehden stailisti Suvi Poutiainen.
Kuvien korut ovat 1960-luvun vintagekoruja eivätkä lainkaan myynnissä, kertoo Kauppalehti. Kalevala tarjosi kuvaukseen aluksi syksyn ja talven uutuuskoruja, mutta Poutiainen toivoi kuvaukseen vintage-koruja. Myös Marinin jakku on peräisin suomalaismerkki Halo from Northilta.
Tilanteet siitä, kuinka paljon pääministeri voi yksittäisen yrityksen tuotteita esitellä, ovat aina tapauskohtaisia, Jokisipilä sanoo.
”Yleispäteviä sääntöjä on vaikea määrittää. Näitä täytyy tarkastella tapaus kerrallaan”, Jokisipilä sanoo.
Jokisipilän mukaan rivikansanedustajat pääsevät helpommalla.
”Poliitikon on syytä olla hyvin tarkkana siinä, että kuinka paljon esittelee yritysten tuotteita. Rivikansanedustajat eivät ole yhtä tarkan syynin alla, mutta kaikki, mitä maan pääministeri tekee, on suurennuslasin alla.”
MARININ kuva otettiin vastaan pääosin innostuneesti, mutta myös kritiikkiä ropisi.
Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson arvioi, että naisten pukeutumista kritisoidaan edelleen heppoisin perustein.
”Naisten pukeutumisen kritisointi on tuhansia vuosia käytetty tapa, jolla naisia yritetään polkea ja pitää ruodussa. Liian paljastavaa, liian peittävää, liian lyhyttä, liian tiukkaa, liian väljää. Itse kunkin kannattaa nyt miettiä, haluaako pitää yllä tällaista perinnettä”, Pettersson kirjoittaa twiitissään.
Vastaiskuna naisiin kohdistuvalle kritiikille käyttäjät Instagramissa julkaisivat kuvia itsestään mustassa jakussa. Monilla oli myös Kalevala-koru päällä.
”Pääministeri Marin haluaa selvästi rikkoa sukupuolten stereotypioita. Nuoret ovat sitä mieltä, että se on ihan mennyttä aikaa jos hyvin vastuullisessakin roolissa sukupuolirooli on hyvin kapea. Nuoret haluavat kyseenalaistaa sen, että pitääkö kaikkien naispoliitikkojen kulkea samanlaisissa Marimekon mekoissa”, sanoo Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen johtaja Päivi Timonen.
Ajassa korostuu Timosen mukaan visuaalisen politiikan tekemisen merkitys.
”Nykyiseen poliitikon rooliin kuuluu näyttävä visuaalinen kulttuuri ja kuvallisuus. Se syntyy Instagramin kautta ja rooli on ihan erilainen esimerkiksi 40–50-vuotiailla poliitikoilla. Politiikassa visuaalisuutta toteutetaan yhä harkitummin.”
Suomessa poliittiset toimijat perinteisesti esittelevät vahvasti kotimaisia tuotteita, Timonen sanoo
”Meillä poliitikot esittelevät suomalaisten muotoilijoiden ja taiteilijoiden vaatteita, koruja ja asusteita tietoisesti. Se on ihan perinne.”
Jos poliittinen toimija esittelee näyttävästi esimerkiksi eri yritysten logoja, herää kysymys riippumattomuudesta, Timonen sanoo.
”Naisten tukemisesta voi saada valtavan kilpailuvaltin”
Naisten jalkapallolla on valtava kasvupotentiaali miesten jalkapalloon verrattuna. Siksi Katja Hakala, 24, sanoo, ettei naisten joukkueita pidä tukea vain ”koska miehetkin saavat” -periaatteella vaan siksi, että pienelläkin rahalla hyöty on suuri.
NAISTEN joukkueurheilun rahoitus on puheenaihe, joka nousee pinnalle säännöllisin väliajoin, kuten sen kuuluukin nousta. Keskustelun perustuminen pääasiassa populistisiin avauksiin kuitenkin laskee sen tasoa.
Vääristyneimmillään urheilupuhe on silloin, kun vaikkapa naiskiekkoilijoille penätään parempaa palkkaa tasa-arvokorttia heiluttaen, koska sellaista maksetaan miesten Liigassakin.
Sitä, kuka kuluista vastaa ja millä rahalla, ei epämääräisissä heitoissa perustella. Samalla unohtuu, ettei muutaman kymmenen hengen yleisömäärillä makseta kovin kaksisia korvauksia sekä se, että moni miesten pääsarjaurheilijakin maksaa harrastuksensa itse.
ASIA ei liity tasa-arvoon eikä sukupuoleen vaan markkinatalouteen.
Kärjistyneet keskustelut teemalla ”antakaa meillekin rahaa kun miehetkin saavat” harmittavat Kansallisessa liigassa eli jalkapallon naisten pääsarjassa pelaavaa Katja Hakalaa.
”Tykkään itse siitä, että ei vain ruinata rahaa ruinaamisen vuoksi ja sanota, että koska nuokin saavat, niin meidänkin kuuluu”, Hakala kertoo.
”Varsinkin näinä taloudellisina aikoina yrityksillä on vaikeaa, ja heidänkin tulee totta kai saada jotain vastineeksi sponsoroinnista.”
HAKALA valmistui keväällä kauppatieteiden maisteriksi. Pro gradu -tutkielmansa 24-vuotias urheilija teki naisten jalkapallon kaupallistamisesta ja sponsoroinnista Suomessa.
Hakalan mukaan sponsorit hakevat tukikohteiltaan tietynlaista arvopohjaa. Naisten jalkapalloon liitetyt tasa-arvo, vastuullisuus ja kestävyys ovat arvoja, joihin mikä tahansa yritys haluaa tulla yhdistetyksi.
Tämän hän haluaa kertoa seuroille vinkiksi sponsorineuvotteluihin.
”Ilman muuta kannattaa sanoa, että voitte saada valtavan kilpailuvaltin. Jos päätätte lähteä jonkun miesfudisjoukkueen matkaan, niin siitä ei välttämättä herää samanlaisia mielikuvia ja mielleyhtymiä yleisölle.”
Pyrkimys edistää tasa-arvoa on merkittävä asia myös yhteiskunnallisesti.
”Tämä kasvaa koko ajan, ja tytöt saavat yhtäläisen mahdollisuuden harrastaa urheilua. Ilman muuta tässä on erilaisia imagollisia ja näkyvyysteemoja, mitä kannattaa aina promota”, Hakala sanoo.
Ay-liikkeen omat lasikatot – Pääseekö liittopomoksi, jos ei olekaan hetero?
Perinteinen ay-liike on vasta viime vuosina alkanut ajaa ja ymmärtää seksuaalivähemmistöjenkin asiaa. Liittovaikuttaja Vesa Mauriala kertoo, miksi asenteiden muuttuminen kesti niin pitkään – ja millaisia uusia esteitä oikean tasa-arvon radalle on tulossa.
Suomessa seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat jo vuosia olleet valtavirtaa. Lainsäädännössä on otettu 2000-luvulla isoja askelia.
Mediassa ja viihteessä samaa sukupuolta olevien ihmisten suhteet ovat arkipäivää. Myös politiikassa on jo pitkään vaikuttanut homoseksuaaleja kansanedustajia ja ainakin yksi ministeri.
Mutta suomalaisessa työmarkkinakentässä avoimesti seksuaalivähemmistöihin kuuluvia vaikuttajia ei kuitenkaan ole juuri nähty. Onko ay-pomoksi pääsy edelleen mahdotonta muille kuin perheellisille heteroihmisille?
Ei periaatteessa enää, sanoo ammattiyhdistysliikkeen huippuvaikuttaja ja demarien taustavelho Vesa Mauriala.
”Toiminta ammattiyhdistysliikkeessä on hyvin asiakeskeistä. Ei siellä juuri kysellä toisten perheolosuhteita. En minä esimerkiksi tiennyt paljonkaan muiden liittopuheenjohtajien henkilökohtaisesta elämästä”, Mauriala sanoo.
Maan toiseksi suurimman ammattiliiton, Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen päällikkö on monissa liemissä keitetty politiikan ammattilainen.
Hän on ollut sosialidemokraattisen puolueen aiempien puheenjohtajien Eero Heinäluoman ja Antti Rinteen oikea käsi – ja joskus vasen aivopuolisko.
Vaikka Mauriala vaikuttaa kulisseissa, kaapeissa hän ei ole koskaan viihtynyt. Mauriala on ensimmäinen, ehkä ainoa avoimesti homo ay-johtaja Suomessa. Ennen nykyistä pestiään hän johti vuosia rautatieläisten ammattiliittoa.
Työväenliike ennen Setaa
Ay-liikkeen ja seksuaalivähemmistöjen suhde ei ole ollut aina yksinkertainen.
Perinteisen mielikuvan mukaan erityisesti SAK-taustainen ay-liike on karski ja miehinen, ehkä sovinistinenkin vallankäytön linnake, jossa ei homosteluille ole juuri tilaa. Maurialan mukaan tämä imago alkaa pikkuhiljaa väistyä.
”Jos puhutaan nykyisestä ay-liikkeestä, näkemys siitä, että päähän potkimiseen ja eriarvoisuuteen pitää puuttua, on tosi herkässä”, Mauriala pohtii.
Jäsenistöä pitää auttaa ihonväriin tai suuntautumiseen katsomatta.
Rautatieläisten ammattiliitossa noin 90 prosenttia työntekijöistä on miehiä.
”Oma suuntautumiseni on ollut aina laajasti kaikkien tiedossa. Kun minut valittiin puheenjohtajaksi, kaverit tulivat sanomaan, etteivät he välitä, mitä minä olen, kunhan ajan heidän asioitaan.”
Mauriala ajattelee vähemmistöön kuulumisen tuoneen hänelle jopa ylimääräistä tarmoa edunvalvontatyöhön.
”Luokkatietoinen-sanaahan ei voi nykyisin käyttää. Luulenpa silti, että en olisi mukana ay-toiminnassa ja politiikassa, jos en olisi aikanaan todennut kuuluvani seksuaaliseen vähemmistöön. Kun joku asia vaatii muutosta, sitä pitää mennä itse tekemään.”
Hän sanoo arvostavansa yhden asian liikkeitäkin, vaikka ihmisen osaan kuuluu niin paljon muutakin kuin seksuaalinen identiteetti.
”Työväenliike nyt vain syntyi ennen Setaa.”
Nuorilla vetoa perussuomalaisiin
Jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt, äänestäisi 19 prosenttia nuorista perussuomalaisia.
Toiseksi suosituin puolue nuorten keskuudessa oli vihreät 15 prosentin kannatuksella, SDP kolmas 12 prosentin ja kokoomus neljäs 11 prosentin kannatuksella, selviää Ajatuspaja Alkion teettämästä kyselytutkimuksesta. Puoluekantaansa ei osannut kertoa 22 prosenttia vastaajista.
Ajatuspaja Alkion tutkimuskoordinaattori Pauliina Maukosen mielestä perussuomalaisten nousu nuorten suosituimmaksi puolueeksi on uutinen.
– Erilaisissa barometreissä, nuorisovaaleissa ja tutkimuksissa nuorten suosituimpia puolueita ovat olleet jo pitkään vihreät ja kokoomus, hän sanoo.
Kärkipuolueiden kannatus on vahvasti sukupuolittunut. Perussuomalaisia äänestäisi 29 prosenttia miehistä ja vain kymmenen prosenttia naisista. Vihreitä äänestäisi 24 prosenttia naisista ja vain kahdeksan prosenttia miehistä. Myös kokoomus on enemmän miesten puolue. Keskustan kokonaiskannatus oli tutkimuksessa kuusi prosenttia.
Maukosen mukaan perussuomalaisten suosio miesten keskuudessa on tuttua myös eurooppalaisista vertailuista, kuten syyskuussa julkaistu Eduskuntavaalitutkimus 2019 osoittaa. Perussuomalaisten kannattajia yhdistävät politiikan tutkijoiden Elina Kestilä-Kekkosen ja Josefina Sipisen mukaan miesvaltaisuuden lisäksi matala koulutustausta ja asenne politiikkaan kulttuurisena tai toimintatavallisena kysymyksenä.
Ajatuspaja Alkion kyselytutkimuksen mukaan perussuomalaisissa ja vihreissä nuoriin vetoavat puolueiden arvot sekä viestien ymmärrettävyys.
Vihreät eroavat vastaajien mukaan muista puolueista siinä, että he puhuvat nuorille tärkeistä asioista ja puolueen viestintä ja muu toiminta on nykyaikaista ja nuoriin vetoavaa. Vihreät nähdään yhteiskuntaa uudistavana puolueena, joka huomioi myös yhteiskunnan vähemmistöryhmät.
Perussuomalaisten koettiin kertovan rehellisesti omista tavoitteistaan ja heillä nähtiin olevan rohkeutta tehdä vaikeita ja epäsuosittuja asioita ja päätöksiä.
– Perussuomalaiset ja vihreät ovat onnistuneet sanoittamaan nuorille, kuinka he eroavat muista puolueista. Muut puolueet ovat nuorille ikään kuin hahmottumatonta puoluemassaa, joiden viestiä ei ymmärretä. Nuorten neuvot puoluetoimijoille ovat kuitenkin selkeät: Puolueiden tulee keskittyä etsimään ratkaisuja Suomen suuriin ongelmiin ja haasteisiin, jotta ne olisivat kiinnostavampia nuorten silmissä, sanoo Maukonen.
Kyselytutkimuksen otos kerättiin sähköisellä kyselyllä 18.8.–4.9. Tutkimukseen vastasi yhteensä 1 028 iältään 15–29-vuotiasta suomalaista. Otos on painotettu ja kiintiöity siten, että se edustaa 15–29-vuotiaita suomalaisia iän, sukupuolen ja maakunnan mukaan. Tutkimuksen toteutti Aula Research Oy.
Keskustataustainen Ajatuspaja Alkio on tänä vuonna toimintansa käynnistänyt Maaseudun Sivistysliiton yksikkö.
MISOGYYNI SUVAKKI POKERINPELAAJIEN EDUNVALVOJANA
Näyttää siltä, että olin väärässä. Ennustelin pari viikkoa sitten, että Livepokerin SM-kisoja joudutaan koronarajoitusten takia vähintään siirtämään. Joku Veikkauksella osoitti luovuutta (en tiedä kuka) ja siirsi turnaukset alkamaan jo kahdelta, jolloin ne ehdittäneen pelaamaan ennen kuin kasino sulkeutuu kello 23. Piste rahapelimonopolille.
Olen tämän ilouutisen lisäksi internetin ihmeellisestä maailmasta saanut tällä viikolla lukea olevani misogyyni (=naisvihaaja). Edellisellä viikolla taas huomasin tulleeni jälleen kutsutuksi suvakiksi (=suhtautuvani eri kulttuureihin, uskontoihin ja etnisiin ryhmiin liian suvaitsevaisesti). Kun ne kerran olivat internetissä, niiden täytyy olla totta. Joten olen siis misogyyni suvakki.
Misogyynin leiman sain, kun käytin pääministerin yhteydessä omasta perspektiivistäni neutraalia adjektiivia, jota ei nykyisen suomalaisen valtavirtamediakäsityksen mukaan saisi käyttää kenestäkään naisesta puhuttaessa. Kaikkein asiallisimmassa kriittisessä palautteessa suositeltiin poistamaan teksti ja pyytämään rivakasti anteeksi.
Joten pyydänkin anteeksi, suomalaisilta pokerinpelaajilta. Vaaransin edunvalvontaanne, kun Suomen pokerinpelaajat ry:n varapuheenjohtajana asetin itseni alttiiksi twitterin paskamyrskylle kolmannen nettipokerisodan ratkaisuvaiheissa.
Muilta en tekstiäni pyytele anteeksi, koska en löytänyt siitä naisvihaa jollain kahdellakymmenellä lukemisellakaan. Ilmeisesti olen tosiaan nelinkertainen setämies, joka ei ymmärrä kirjoituksillaan tekevänsä tilasta turvattoman.
Mutta koska tekstiä on jaettu vihamieliselle ihmisjoukolle sekä väärin että oikein lainaten, mutta laajalti tahallaan tai tahattomasti väärinymmärtäen, en näe rationaaliseksi ryhtyä tekemään mitään jälkiabortteja. Lukekaa teksti ja kivittäkää ”naisvihaajaa” vasta sitten, jos vielä tekee mieli.
Possen vihamielisyyden asteen voi päätellä suorista twitter-lainauksista:
“Noin surkean ja tyylittömän tekstin voi kirjoittaa vain kovin parka mies. Naisvihan viljeleminen on surkean miehen merkki. Piste. ”Mis sie tarvihet oikee surkiaa miest, siin meil o sellane.””
“Aika sanattomaksi vetää, että aikuiset ihmiset yhä tänä päivänä uskaltavat avoimesti olla naisvihamielisiä, seksistisiä ja yksinkertaisesti vain törkeitä. Nähtävästi tasa-arvo- ja sivistystyössä ollaan sittenkin vasta aivan alussa.”
“Olet vain ylimielinen setämies ja naisten sortaja noilla ala-arvoisilla lausunnoillasi.”
”Taas löytyi täyden kympin ihmisperse. Taloutta ja tissejä. Onko sulle kukaan koskaan sanonut aivan suoraan, että olet ihan v*tun debiili?”
Ja kuvallani varustettuna:
“Miksi naisten tissejä arvostelevat sedät on yleensä itse tämän näköisiä? Oliko sulla peiliä kotona? Vai onko kyse seksuaalisen turhautumisen purkamisesta? Ei oikein pysty ottamaan mitään talouskritiikkiä vakavasti tyypiltä jonka naiskuva on ilmeisesti pornoleffoista peräisin?”
Jättäisin kyllä jälkikäteistarkastelussa kirjoituksesta sen yhden adjektiivin pois ja modaisin vähän muutenkin. Kyllä tuollaista palautetta julkisesti lähettelevän porukan vihaa on viisasta vähän väistellä, vaikka olisi omasta mielestään juuri siinä kappaleessa naista kehumassa.
En kuitenkaan varsinaisesti puolustele tekstiäni. Mitä ilmeisimmin ylitin rajan, jonka tuolla puolella sekä menetän ystäviä, että saan uusia vihahenkilöitä jo valmiiksi pitkähkön jonon jatkoksi.
Surullista on, että alkuperäinen tarkoitukseni oli vähentää polarisaatiota saamalla joitakuita sitä ajavia ajattelemaan. Tämän olisi voinut toivottomana projektina hylätä jo suunnittelupöydälle. Eikä se tekstistä kyllä välittynyt kuin korkeintaan osalle pitkäaikaisista lukijoista.
Hovioikeuden päätös: Mies ei ole pikkupojan biologinen isä, joutuu silti maksamaan elatusmaksuja
Hovioikeus toteaa, ettei käräjäoikeuden päätöstä ole syytä muuttaa.
Helsingin hovioikeus on antanut tuomion avioliitossa syntyneelle lapselle maksettavaa elatusmaksua koskevassa tapauksessa. Poikkeukselliseksi asian tekee se, ettei elatusvelvollinen ole lapsen biologinen isä.
Nelikymppinen espoolaismies mies sai alkuvuodesta 2016 selville, että hänen silloisella vaimollaan oli avioliiton ulkopuolinen suhde. Suhteesta huolimatta pariskunnalle oli syntynyt avioliiton aikana lapsi. Lapsi on näin ollen isyyslain perusteella espoolaismiehen lapsi.
Biologinen isä on kuitenkin lähes täydellä varmuudella toinen henkilö.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2016 tekemän isyystutkimuksen mukaan mies ei ole vaimonsa synnyttämän pojan isä 99,999 prosentin varmuudella.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi espoolaismiehen maksamaan avioliiton aikaiselle pojalleen elatusmaksuja kunnes poika tulee täysi-ikäiseksi. Käräjäoikeus antoi tuomionsa alkuvuodesta 2020.
Elatusta keskituloiselle miehelle määrättiin maksettavan 308 euroa kuussa kunnes lapsi on täysi-ikäinen vuonna 2032.
Mies valitti tuomiostaan ja vaati, että hänet vapautetaan elatusavun maksamisesta.
Hovioikeus toteaa torstaina annetussa tuomiossaan, ettei käräjäoikeuden ratkaisua ole syytä muuttaa.
Hovioikeuden päätöksen mukaan lapsella on lähtökohtaisesti oikeus saada elatusta lain mukaan elatusvelvollisilta vanhemmiltaan. Mies on lapsen elatusvelvollinen vanhempi, sillä hänen isyyden kumoamista koskeva kanteensa hylättiin.
Lähivanhemman, tässä tapauksessa lapsen äidin, hyvä elatuskyky ei myöskään poista elatusvelvollisuutta lapsen toiselta vanhemmalta.
Isyyden kumoaminen hylättiin
Espoolaismies sai vuonna 2016 tietää silloisen vaimonsa avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Siitä alkoi vuosia kestänyt taistelu isyyden kumoamisesta, ja kiista yllä kuvailluista elatusmaksuista.
Mies nosti isyyden kumoamista koskevan kanteen Helsingin käräjäoikeudessa elokuussa 2016.
Kanne kuitenkin hylättiin, koska se oli nostettu kahden vuoden määräajan jälkeen lapsen syntymästä. Kaksi vuotta on määräaika, jonka kuluessa isyyden purkamista on haettava. Lapsi oli täyttänyt kaksi vuotta jo pari kuukautta ennen kuin mies jätti kanteen.
Määräajan jälkeen nostettu kanne voidaan kuitenkin tutkia, jos sille on olemassa painavia syitä.
Miehen mielestä painavia syitä olisi hänen tapauksessaan ollut, mutta oikeus ei ottanut niitä huomioon. Kun hän sai tietää, ettei olekaan vaimonsa synnyttämän pojan isä, hän järkyttyi asiasta kovasti eikä omien sanojensa mukaan kyennyt heti tekemään dna-testiä.
Miehen terveydentilasta esitettyä selvitystä ei kuitenkaan pidetty riittävänä perusteena määräajan jälkeen nostetun kanteen käsittelemiselle.
Hovioikeus ei ottanut isyyttä kokevaa valitusta käsiteltäväkseen. Espoolaismiehen isyys jäi näin voimaan.
Kiista elatusmaksuista sen sijaan sai jatkoa hovioikeudessa, joka nyt päätti pitää voimassa käräjäoikeuden asiaa koskevan tuomion.
Hanna, 30, seurustelee kahden miehen kanssa – elämä ”soolopolyna” ratkaisi selittämättömän parisuhdeahdistuksen
Kun Hanna tapasi Teron, hänen aiemmin kokemansa parisuhdeahdistus sai selityksen. Entä jos monogamia ei olekaan se yksi ja ainoa suhdevaihtoehto?
Tero pyysi Hannaa istumaan. Hänellä oli tärkeää kerrottavaa.
Tero oli ihastunut toiseen naiseen.
Hannaa pelotti, että nainen voisi täyttää Teron tarpeet häntä paremmin. Samaan aikaan hän oli iloinen siitä, että kumppani sai kokea jotain niin ihanaa.
Hanna, 30, ja Tero tapasivat toisensa kymmenen kuukautta sitten Radikaali rehellisyys -sinkkuillassa. Siellä Tero pyysi Hannaa tekemään kanssaan pariharjoituksen, jonka päätteeksi hän tunnusti, että oli kiinnostunut Hannasta.
Hanna oli eronnut hiljattain eikä ollut etsimässä uutta suhdetta, mutta antoi Terolle yhteystietonsa sillä ajatuksella, että katsellaan.
He tapasivat heti seuraavana päivänä uudestaan.
Tero kertoi heti Hannalle olevansa polyamorinen eli avoin useille samanaikaisille ihmissuhteille. Tämä herätti Hannan kiinnostuksen.
Suhteen aloittaminen vaati syvällistä itsetutkiskelua ja omien epävarmuuksien työstämistä. Hanna etsi tietoa polyamoriasta lukemalla aiheesta. Luetun avulla hän tutkaili, minkälaisia tunteita ja ajatuksia aihe herätti.
– Ajatus siitä, että meidän pitää valita se yksi oikea, jonka kanssa ollaan intensiivisesti yhdessä, oli tiukasti selkärangassa. Polyamorian idea on se, että ei tarvitse valita, Hanna sanoo.
Hanna ja Tero kävivät aluksi pitkiä ja rehellisiä keskusteluita, joissa molemmat avautuivat peloistaan ja odotuksistaan. Hyvää keskusteluyhteyttä on tarvittu myös pitkin suhteen kehityskaarta. Erityisen tärkeää on ollut taito pystyä puhumaan kielteisistä tunteista, joita on noussut esiin silloin, kun toinen on kohdannut uuden kiinnostavan ihmisen.
Hannalle niin tapahtui ensimmäisen kerran puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hän ihastui työkaveriinsa. Se oli hänelle ahaa-elämys, vaikka ihastus ei johtanut mihinkään ja suhde työkaveriin pysyi ammatillisena.
– Ymmärsin, että voin tuntea romanttisia tunteita useampaan ihmiseen. Sitä ennen en osannut kaivata muuta.
Heila ja poikaystävä
Ihastuksen tunteet haalenivat vähitellen, ja sen jälkeen Hanna uskaltautui etsimään itselleen toista kumppania.
Jannen Hanna tapasi Facebookin polyamorisille henkilöille suunnatussa deittiryhmässä. Tapailua on jatkunut nyt kaksi kuukautta.
Jannea Hanna nimittää heilakseen. He tapaavat yleensä pari kertaa kuussa, kun taas poikaystävänsä Teron kanssa Hanna viettää aikaa kerran tai pari viikossa.
Vaikka Teron rooli on Hannan elämässä tällä hetkellä suurempi, hän ei halua laittaa suhteita tärkeysjärjestykseen, kuten eivät halua useat muutkaan polyamorisissa suhteissa olevat.
Ensimmäiset vapaaehtoiset naiset armeijaan 25 vuotta sitten – nyt asevelvollisuus halutaan laajentaa koskemaan kaikkia: "Koko yhteiskunta hyötyisi valtavasti"
Varusmiesliitto kaipaa kaikkia koskettavaa asevelvollisuutta. Ensimmäiset naisalokkaat lähtivät suorittamaan vapaaehtoista asepalvelusta 25 vuotta sitten.
– Puolustusvoimissa palvelee tästä päivästä lähtien 24 naisalokasta, uutisankkuri Pirjo Nuotio kertoi MTV:n televisiolähetyksessä 25 vuotta sitten.
Silloin kasarmien portit avautuivat myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittaville naisille. Varusmiesliiton mukaan yleinen asevelvollisuus kaipaisi kuitenkin uudistamista.
Järjestön mukaan varusmiespalvelusta tulisi uudistaa siten, että koko ikäluokka olisi asevelvollisia, mutta tästä määrästä valikoitaisiin tarvittava joukko maanpuolustuksen tarpeisiin.
– Ja sieltä palvelukseen valikoituisi motivaation ja soveltuvuuden perusteella, eikä niinkään sukupuolen perusteella, Varusmiesliiton puheenjohtaja Topi Korpinen sanoo MTV:n Uutisaamussa.
– Puolustusvoimat ja meidän koko yhteiskunta hyötyisi valtavasti siitä, että otettaisiin käyttöön koko ikäluokan potentiaali, Varusmiesliiton pääsihteeri Eleonoora Hilska vahvistaa.
Puolustusvoimat on suhtautunut ajatukseen varauksellisesti ja muistuttanut yleisen asevelvollisuuden olevan tehty sotilaallista maanpuolustusta varten.
Mielipidekyselyiden perusteella nykyisellä miesten yleisellä asevelvollisuudella on kansalaisten laaja tuki.
The Times noteerasi Sanna Marinin kuvasta nousseen seksismikohun
Brittilehden perjantaina julkaisemassa artikkelissa kerrataan Trendi-lehdessä viime viikolla julkaistun kuvan Suomessa nostattamaa kohua.
ARVOVALTAINEN brittisanomalehti The Times on noteerannut pääministeri Sanna Marinin kuvasta Suomessa viime viikolla nousseen kohun.
Marin poseerasi Trendi-lehden viime viikolla ilmestyneessä numerossa virka-asuntonsa Kesärannan pihalla tummassa housupuvussa, jonka jakun alla ei ollut paitaa. Syvälle laskeutuvaa pääntietä koristi sen sijaan Kalevala Korun vintage-koru 1960-luvulta.
Sosiaalisessa mediassa kuvasta käynnistyi oitis vilkas keskustelu, jossa pohdittiin asun sopivuutta pääministerille sekä sitä, sopiiko pääministerin ”mainostaa” yritysten tuotteita julkisuudessa.
The Times keskittyy perjantaina sekä painetussa lehdessään että verkkosivuillaan julkaistussa artikkelissa kuitenkin vain stylistin Marinille valitseman asun paljastavuuden nostattamaan kohuun.
ARTIKKELIN otsikko ”Finland plunges chest-first into sexism row as PM dares to bare” kääntyy suomeksi kutakuinkin muotoon ”Suomi sukeltaa rintakehä edellä seksismikiistaan, kun pääministeri uskaltaa näyttää paljasta pintaa”. Otsikko sisältää myös sanaleikin, sillä muun muassa sukeltamista tarkoittavaa plunge-sanaa käytetään myös vaatteiden kohdalla syvästä kaula-aukosta puhuttaessa.
Artikkelin alussa lehti viittaa pieniin, harkittuihin välähdyksiin, joita maailman valtiojohtajat antavat joskus yksityiselämästään. Mainituksi tulevat muun muassa Saksan liittokanslerin ANGELA MERKELIN perunakeittoresepti sekä Venäjän presidentin Vladimir Putinin esiintymiset judopuvussa.
– Harva on kuitenkaan antanut yleisölle sellaista kurkistusta kuin Sanna Marin, toimittaja Oliver Moody kirjoittaa.
Lehti kertoo Suomen pääministerin sytyttäneen poseerauksellaan väittelyn seksismistä sekä poliittisen sopivuuden rajoista. Jutussa kerrataan Marinin kuvan herättämiä reaktioita, joissa häntä moitittiin muun muassa ”mauttomasta tempusta”.
Huomiota saavat myös vastaavat, rintakehää paljastavat kuvat, joita Marinille tukensa osoittaneet julkaisivat verkossa itsestään sekä esimerkiksi Putinista ja marsalkka Mannerheimista.
THE TIMES mainitsee myös yhdeksi kohun sivujuonteeksi muodostuneen pokeriammattilaisen Aki Pyysingin kirjoituksen, joka julkaistiin sijoittajien yhteisön Sijoitustiedon verkkosivuilla. Kirjoitusta kritisoitiin voimakkaasti, sillä siinä Pyysing kommentoi siinä pääministerin rintavarustuksen kokoa.
Lehti kertoo kokoomuksen kansanedustajien Juhana Vartiaisen sekä Elina Lepomäen jakaneen Pyysingin kirjoitusta tästä huolimatta. Artikkelin lopussa kuitenkin mainitaan heidän myöhemmin esittämänsä anteeksipyynnöt.
– Raivo osoittaa selvästi, että se, mitä ihmiset näkivät kuvassa, kertoo paljon katsojasta. Moni ei nähnyt hänen rintakehäänsä lainkaan – he näkivät Sanna Marinin pukeutuneena trendikkääseen mustaan housupukuun, Trendin päätoimittaja Mari Karsikas kommentoi artikkelissa kohua.
Karsikkaan mukaan kritiikkiä on vaikea tulkita miksikään muuksi kuin misogyniaksi eli naisiin kohdistuvaksi vihaksi ja aliarvostamiseksi.
Marko pettyi hovioikeuden tuomioon – joutuu maksamaan 50 000 euroa elatusapua toisen miehen lapsesta
Marko uskoo, että hänen kokemansa oikeusmurha voidaan korjata vain lakimuutoksella.
– Varsin kafkamaiset tunnelmat, Marko kuvailee Helsingin hovioikeuden tuoretta päätöstä, jonka mukaan Marko joutuu maksamaan elatusmaksuja toisen miehen lapsesta. Summa on noin 50 000 euroa ja Markon mukaan oikeudenkäynnit ovat vieneet toisen mokoman.
Adjektiivi viittaa kirjailija Franz Kafkan teosten tyyliin. Se viittaa ennen kaikkea synkkään, ahdistavaan ja järjettömään voimattomuuteen esimerkiksi kasvottoman ja mielivaltaisen yhteiskunnallisen byrokratian edessä.
Nelikymppinen espoolaismies on käynyt isyyskiistaa vuodesta 2016 lähtien. Lapsi oli tuolloin noin 1,5-vuotias ja Marko piti pienokaista omanaan. Lapsi oli kuitenkin syntynyt Markon silloisen vaimon salasuhteesta toisen miehen kanssa.
Kun asia paljastui Markolle, hän vaati isyystestiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemä isyystutkimus osoitti, että Marko ei ole lapsen isä 99,999 prosentin varmuudella. Marko vaati isyyden korjaamista.
– En käytä sanamuotoa isyyden kumoaminen vaan korjaaminen. Lapsella on isä, se en vain ole minä, hän sanoo Iltalehdelle.
Helsingin hovioikeus on vahvistanut torstaina 15. lokakuuta käräjäoikeuden päätöksen, jonka mukaan Markon on maksettava elatusapua toisen miehen lapsesta siihen asti, että lapsi täyttää 18 vuotta.
Pahempi tuomio kuin rikoksesta
Isyyden kumoamisessa oli kuitenkin Markon kannalta ongelma. Lain mukaan vaatimus on jätettävä viimeistään kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä. Kanne voidaan tutkia myöhemminkin erityisistä syistä, jos se jätetään viipymättä. Käräjäoikeuden mukaan näin ei tapahtunut.
Marko on perustellut myöhästymistä Iltalehdelle aiemmin muun muassa järkytyksellä. Kun elämältä putosi kymmenen vuoden avioliiton jälkeen pohja, hän ei pystynyt toimimaan tai ajattelemaan selkeästi. Ei siis myöskään jättämään kannetta ”viipymättä”. Käräjäoikeus ei katsonut tilannetta painavaksi perusteeksi myöhästymiselle.
Hovioikeus ei ottanut isyyden kumoamista koskevaa kannetta käsittelyyn. Tuoreessa hovioikeuden päätöksessä on kyse elatusavun maksamisesta. Markon mukaan kokonaisarviointi ei toteutunut. Hän sanoo, että tuomari on jälleen ”käpertynyt yhden lain, pykälän ja sanamuodon ympärille”.
– Tässä on katsottu vain pykälää, onko lapsella oikeus elatusapuun, ja onhan hänellä. Jos tätä katsottaisiin kokonaisuutena, eikä käräjäoikeus olisi määrännyt elatusmaksuja, se olisi saattanut motivoida äitiä korjaamaan isyyden ja hakemaan elatusmaksuja lapsen oikealta isältä.
Markon mukaan kohtuullisuus on hänen tapauksessaan toinen lakitekstin ”kuollut kirjain”. Ensinnäkin aika isyyden kumoamiskanteen jättämiseen oli liian lyhyt. Hän sanoo, että tapauksessa haetaan tietoisesti elatusmaksuja mieheltä, joka ei ole lapsen isä.
– Tehtiin petos, ja oikeudessa laskettiin, että hiuli hei, saamme näin paljon siitä rahaa. En ole tietääkseni tehnyt mitään pahaa kenellekään. Olen periaatteessa saanut kovemman rangaistuksen kuin mitä Suomessa saa rikoksista.
Miksi neitsyys menetetään mutta poikuudesta päästään? – “Termissä voidaan nähdä vallankäytön merkkejä”
Seksistä käyttämämme sanat ruokkivat mielikuvia, joilla ei ole mitään tekemistä ihmisten seksuaalisuuden kanssa. On aika lopettaa puhe siitä, että neitsyys menetetään.
“Muista sitten, että eka kerta sattuu aina.”
“Joko sä olet menettänyt neitsyyden?”
“Jos ekalla kerralla ei tule verta, ei ole neitsyt.”
“Voiko neitsyyden menettää, kun käyttää tamponia? ”
Muistan elävästi, miten seksistä puhuttiin teini-iässä. Oikeastaan seksistä ei puhuttu juuri ollenkaan. Vähäinen keskustelu pyöri ekojen kertojen ja seksiin liittyvien paineiden ympärillä.
Ei ole ihme, että useimmat meistä ovat ottaneet paineita ensimmäisistä seksikerroista. Ikäpolveni eli ysärilasten, seksuaalikasvatus oli joko vähäistä tai sitä ei juurikaan ollut – puhumattakaan meitä edeltävistä sukupolvista ja heidän saamasta seksuaalikasvatuksesta, joka oli vielä vähäisempää.
Tarvittavat tiedot hankittiin pornosta, vanhemmilta kavereilta tai sarjoista ja leffoista. Vasta aikuisena olen havahtunut siihen, miten paljon tietämättömyyttä, harhakäsityksiä ja ulkopuolelta tulevia asenteita seksissä oli mukana.
Tyttöjen ja poikien seksistä puhuttiin eri tavalla. Seksuaalisesti aktiivinen tyttö leimattiin lutkaksi, kun taas pojat ylpeilivät seksikerroistaan. Tytöt menettivät neitsyyden, pojat pääsivät poikuudesta.
Selvää oli, että paineita oli varmasti kaikilla. Erotuksena sukupuolten välillä oli kuitenkin rajat, joita tyttöjen ja naisten seksuaalikäyttäytymiselle asetettiin.
Naiseuden ahtaat raamit: oletko äiti, neitsyt vai huora?
Alunperin sana ‘neitsyt’ on suomen kielessä viitannut naishenkilöön, joka ei ole ollut aiemmin seksuaalisesti aktiivinen muiden kanssa. Neitsyt-termi on sidottu muihin ihmisiin, eikä ota huomioon sitä, että ihmisen voi myös masturboida.
– Sana viittaa myös siihen, että nainen menettää jotakin harrastaessaan seksiä toisen kanssa. Historiallisesti se on tarkoittanut viattomuutta ja puhtautta, joka neitsyellä vielä on, avaa Henriikka Sundell, historioitsija (FM) ja seksuaaliterapeutti.
Neitsyyden menettäminen on nähty siirtymäriittinä naiselle kohti äitiyttä, joka on ollut länsimaisessa kulttuurissa naisen tärkein tehtävä.
– Neitsyyden menettämisen kulttuurihistoriaan liittyy tietynlaista haikeutta. Se on kuitenkin välttämätöntä, jotta saavuttaa äitiyden, mikä on historiallisesti ollut naiseuden ihanteellinen päämäärä. Siinä on aika ristiriitaisia merkityksiä, kun termiä alkaa pohtia, Sundell sanoo.
Sundellin mukaan historian näkökulmasta naisen seksuaalisuudella on ollut kaksi hyväksyttyä toteutumisväylää. Ensimmäinen niistä on äitiys, johon liittyy mielikuvia naisen hoivavietistä, lempeydestä, perheen hoitamisesta ja madonnamaisesta olemuksesta.
Toinen on neitsyys, eli se ettei nainen ole lainkaan seksuaalisesti aktiivinen.
Tämä kahtiajako juontaa juurensa kristinuskosta ja kirkon opeista. Hyväksyttyjen muotojen lisäksi on ollut ei-hyväksytty muoto, joka on seksuaalisesti aktiivinen nainen. Nainen, joka harrastaa seksiä kuten haluaa ja kenen kanssa haluaa.
Tuo malli rikkoo naisen seksuaalisuudelle asetettuja rajoja ja normeja, sillä nainen itse määrittelee seksuaalikäyttäytymistään. Toisaalta silloin nainen on tämän jaottelun mukaan huora.
Naiset kertovat, mikseivät trimmaa alapään karvoitustaan: "Olen tärkeämpi kuin se, kuinka seksikkäänä muut minua pitävät"
Ehkä oletkin jo kuullut: puska on takaisin muodissa. Toki jonkin kehonosan julistaminen muodikkaaksi tai epämuodikkaaksi on hieman ongelmallista, mutta monet ovat huomanneet, että runsaampi häpykarvoitus on saanut tänä vuonna osakseen ylistystä myös julkisuudessa.
Läpi 1990-luvun ja 2000-luvun alun, karvoitustrendit ovat tulleet ja menneet, kuten trendeillä on tapana. Kehoonsa kasvava nuori nainen ei 2000-luvun alussa nähnyt välttämättä karvoitusta juuri missään. Vuosituhannen alussa kulmakarvansa ohuen ohueksi nyppineet odottavat edelleen, että ne kasvaisivat takaisin.
Vaikka monet naiset sanovat, etteivät suostu kumartamaan yhteiskunnan asettamille ihokarvoitus-ihanteille, on painostus kuitenkin voimakasta. Matalavyötäröiset farkut ja kuumavahan kaipaus eivät suinkaan ole syitä siihen, miksi naiset alkoivat vahata, höylätä ja sukia karvojaan – sitä ollaan tehty aikojen alusta saakka.
Karvojenpoistoa arsenikilla
Jos aikaiseen renessanssitaiteeseen olisi luottaminen, voisi luulla, että naiskeho on täysin karvaton. Vuonna 1532 ilmestyneessä kirjassa neuvotaan salaisia reseptejä karvan poistoon: ainesosina suositaan muun muassa arsenikkia ja kalkkijauhetta.
– Pese iho, kun se alkaa kuumentua, jottet poista myös lihaa, kirja neuvoo.
Antiikin kreikkalaiset suosivat hieman vaarattomampaa metodia ihokarvojen poistossa. Suositut tavat vaihtelivat uuvuttavasta ihokarvojen yksitellen nyppimisestä aina karvojen kärventämiseen kuumalla tuhkalla tai öljylampulla.
Elisabetin aikakaudella englantilaisnaiset kallistuivat enemmän luonnolliseen karvoitukseen, mutta osa halusi olla karvaton käytännön syistä – karvattomana oli epätodennäköisempää saada satiaisia.
Naiset kertovat suhteestaan karvoitukseensa
Siinä valossa, että naiset ovat ajanlaskumme alusta saakka polttaneet, keittäneet ja repineet ihokarvojaan, nykytrendi luonnollisesta karvoituksesta on melko radikaali. Naiset alkavat ennemminkin kyseenalaistaa yhteiskunnan ihanteita siitä, millaiselta naisen kehon pitäisi näyttää, jotta naiset olisivat hyväksyttyjä ja haluttuja.
Viisi naista kertoo Refinery29-sivustolle, miksi lopetti alakarvoituksensa trimmaamisen:
Kotoa opittua estetiikkaa
20-vuotias opiskelija Millie tottui nuorena ajeltuun häpykarvoitukseen, sillä sekä hänen siskonsa että äitinsä ajelivat kaiken pois.
– Se hämmensi minua nuorena ja yhä edelleen perheeni yrittää saada minuakin ajelemaan karvani, koska he eivät halua nähdä minua näin karvaisena, Millie sanoo.
"Olen tärkeämpi kuin se, kuinka seksikkäänä muut minua pitävät"
25-vuotias Kim ilmentää karvoituksellaan arvojaan.
– Alakarvoitukseni ja varsinkin kainalokarvani ovat tapa sanoa, että olen tärkeämpi kuin se, kuinka seksikkäänä muut minua pitävät, negatiivisista reaktioista nauttiva Kim kertoo.
Itsensä näkeminen ilman häpykarvoitusta sai Kimin tuntemaan itsensä lapseksi, eikä hän pystynyt kuvittelemaan itseään seksuaalisessa kontekstissa tämän vuoksi. Kukaan ei myöskään puhu siitä, miten paljon se kutittaa, kun karvoitus alkaa kasvaa takaisin. Kim potkisi sängystään partnerin, joka vaatisi häntä ajelemaan karvansa.
Keho ei ole asia, jota tulisi hävetä
Äidin vaikutus näkyy 26-vuotiaan Jessien asenteessa ihokarvoja kohtaan.
– Äitini avoimuus opetti minulle, ettei kehoni ole asia, mitä tarvitsisi hävetä. Hän opetti minua ajamaan sääri- ja kainalokarvani, mutta emme ikinä ajelleet häpykarvoja. Kun aloin poistaa omiani, nolostuin, enkä kertonut asiasta hänelle, Jessie kertoo.
Kolme vuotta sitten hän päätti kasvattaa karvat takaisin, eikä koe olevansa yhtään vähemmän seksuaalinen kuin ilman karvoja. Jessie päätti keskittää seksuaalisen itsevarmuutensa ennemmin siihen, kuka hän on, kuin siihen miltä hän näyttää.
Kutsunnat laajenemassa naisille? Kansanedustaja Hanna Holopainen sanoo asian nyt etenevän: ”Muitakin kuin sotilaallisia uhkia”
Koko ikäluokkaa koskevat kutsunnat saattavat olla todellisuutta tulevina vuosina. Komiteatyössä mukana oleva kansanedustaja Hanna Holopainen (vihr) sanoo asian etenemisen olevan ”hyvin mahdollista”.
Parlamentaarinen komiteatyö yleisen asevelvollisuuden kehittämiseksi on johtamassa muutosehdotuksiin. Asiasta kertoo komitean jäsen, kansanedustaja Hanna Holopainen (vihr).
”Vähintäänkin kutsuntojen laajentaminen naisille näyttäisi hyvin mahdolliselta”, Holopainen sanoo Uuden Suomen 200 kansanedustajaa -sarjan haastattelussa.
Kansanedustaja Ilkka Kanervan (kok) johtaman komitean toimikausi päättyy vuoden kuluttua, lokakuun lopussa 2021.
Eduskunnan puolustusvaliokuntaan kuuluva Holopainen veisi asevelvollisuutta kansalaispalveluksen suuntaan. Hän viittaa Suomen entisen puolustusministerin Elisabeth Rehnin Bank of Ideas -ajatushautomon esittämiin ideoihin.
”Siinä on ajatuksena, että kriisinkestävyyden kannalta olisi hyvä, että koko ikäluokka saisi jonkun tasoisen kokonaisturvallisuuteen liittyvän koulutuksen. Nyt yhteiskuntaa uhkaavat muutkin kuin sotilaalliset uhat.”
Sanna Marin halusi puhua asioista, mutta jakku vei huomion – kysyimme asiantuntijalta, mistä ulkonäköön liittyvässä kohussa oikeastaan oli kyse
Pääministeri Sanna Marinin esiintyminen naistenlehdessä aiheutti kiivasta keskustelua lokakuun toisella viikolla. Asiantuntijan mukaan kyse on ”matalan sykkeen seksismistä”, joka on yleistynyt kuluneella hallituskaudella.
LOKAKUUN toisella viikolla pääministeri Sanna Marin (sd) esiintyi naistenlehdessä. Siitä syntyi kohu, jota käsiteltiin suomalaisissa medioissa ja maailmalla.
Nyt, noin kaksi viikkoa myöhemmin keskustelu on Suomessa jo laantunut.
On silti syytä pohtia, miksi naispoliitikoiden kehot ja pukeutuminen ylipäätään kuohuttavat niin laajalti. Edelleen.
Kysymyksiin vastaa mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen Turun yliopistosta.
KÄYDÄÄNPÄ tapahtumat läpi vielä kertaalleen.
Muotiin keskittyvä naistenlehti Trendi julkaisi uusimman numeronsa lokakuun toisella viikolla. Siihen oli haastateltu pääministeri Marinia.
Haastattelu ja sen kyljessä julkaistut kuvat aiheuttivat kiivasta keskustelua sosiaalisessa mediassa. Vastakkain olivat Marinia kritisoivat politiikan säädyllisyyden vartijat sekä tasa-arvon ja Marinin puolustajat.
Kriitikot kohkasivat siitä, että Marin oli tuhlannut aikaansa moisen lehden haastattelussa ja siitä, että pääministeri oli puettu jakkuun ilman aluspaitaa.
Vastapuoli ihmetteli sitä, miten seksistinen Suomi on edelleen vuonna 2020. Solidaarisuutta puolustajat osoittivat somessa omilla jakkukuvillaan ja aihetunnisteella #imwithsanna.
Somekampanja sai poikkeuksellisen paljon kansainvälistä huomiota. Siitä kirjoittivat muiden muassa brittilehti The Times, ranskalainen Le Monde, norjalainen Dagbladet, Intian The Times of India sekä Ruotsin Aftonbladet ja Expressen.
Mutta mistä tässä kaikessa siis oikeastaan oli kyse?
”Tässä on monta asiaa, mutta yksi niistä on matalan sykkeen seksismi”, vastaa professori Paasonen puhelimessa.
Paasosen mukaan jakkudebatti on osa nykyisen hallituksen kaudella yleistynyttä tytöttelyä ja ”pilluhallituspuhetta”. Tällä Paasonen viittaa seksistiseen puheenparteen, joka on liittynyt siihen, että hallituksen näkyvimmillä johtopaikoilla ovat naiset.
Esimerkiksi jo joulukuussa 2019 Pohjanmaan kokoomusnaisten puheenjohtaja Anna-Maija Renko esitti huolensa nykyisen hallituksen sukupuolijakaumasta. Renko kirjoitti aiheesta mielipidekirjoituksen ja nimitti hallitusta ”huulipunahallitukseksi”.
Renko oli huolissaan siitä, että ”härkälaumasta” oli nyt siirrytty ”huulipunahallitukseen”. Kirjoitusta tulkittiin siten, että Pohjanmaan kokoomusnaisten mielestä hallituksessa oli nyt liikaa naisia.
Puhetta Paasosen mainitsemasta ”pilluhallituksesta” on viljelty lähinnä nettifoorumien keskusteluissa.
Ivan Puopolon kolumni: "No, mikäs tänään on rasistista?"
BBC järjesti äskettäin rasisminvastaisen koulutuksen brittiläisille urheiluselostajille. Yhtenä osana koulutusta selostajia kehotettiin pohtimaan, onko mustaihoisesta pelaajasta sopivaa sanoa, että tällä on "pace and power" (nopeutta ja voimaa).
Kouluttajien mukaan tuollaisen toteamuksen voi tulkita niin, että mustaihoinen pelaaja olisi menestynyt pelkästään fysiologisten ominaisuuksiensa vuoksi eikä olisi joutunut käyttämään lainkaan älyä.
Luitte oikein. Edes rasistit eivät keksisi noin mielikuvituksellisia rasismin muotoja!
BBC:n jalanjäljissä tuli viime viikolla Yle. Yle valistaa, kuinka esimerkiksi sen kysyminen, mistä ihminen on kotoisin, on rasismia. Ylen julkaiseman artikkelin mukaan kyseessä on "mikroaggressio".
Tutkiskelin hiukan asiaa ja paljastan nyt teille, että mikroaggression tunnistaa siitä, että se ei ole aggressiota ollenkaan vaan normaalia jutustelua. Herää kysymys, miksi kukaan haluaa leimata tavallisen rupattelun rasismiksi?
Syy on vääryystehtailu, josta olen aiemmin kirjoittanut täällä.
Lyhyesti kyse on tästä: koska vääryyksien löytäminen tuo löytäjälleen kunniaa, vääryyksiä kannattaa yrittää löytää, oli siihen aihetta tai ei. Syntyy valevääryyksiä.
Valevääryys on "vääryys", jota kukaan ei ihan oikeasti koe vääryytenä, mutta jonka jotkut uskottelevat olevan vääryys. Osa uskoo, ja siksi yhtäkkiä riisipaketit, pelikortit ja jopa ulkoavaruuden planeetat ovat olevinaan rasistisia.
Jutustelu (mikroaggressio), Geisha-patukka tai fetsipäinen mies jugurttipurkissa eivät tietenkään oikeasti ole ongelmia, mutta ne ovat osa vääryystehtailua. Vääryystehtailu on oikea ongelma.
Ensinnäkin vääryystehtailun tuloksena syntyvät valevääryydet hukuttavat alleen todelliset vääryydet. Kun kaikkialla on mukamas rasismia, ei havainto oikeasta rasismista tunnu enää missään. Kuten amerikkalainen journalisti Adrian Norman kesällä twiittasi: "Good morning! So, what’s racist today?" (Huomenta! No, mikäs tänään on rasistista?)
Toiseksi vääryystehtailu synnyttää ahdistavan ilmapiirin. Jos joskus olet ollut parisuhteessa rajatilapersoonan kanssa, tiedät, mistä puhun. Rajatilapersoonan mieli laatii jatkuvasti sääntöjä, joiden noudattamista hän vartioi. Sanat, ilmeet, eleet, katseet, äänensävyt, kaikki käy.
Säännöt ovat mielivaltaisia, eivätkä ne koskaan lopu. Jos yhtä sääntöä noudattaa, on voimassa jo uusi. Vääryystehtailu on rajatilapersoonan käytöstä yhteiskunnan tasolla.
Kolmanneksi "mikroaggressio" ja muut valevääryydet lapsellistavat juuri niitä ihmisiä, joita muka yritetään suojella.
Olen puoliksi italialainen ja minulta on läpi elämäni kyselty, mistä olen kotoisin. En ollenkaan ihmettele sitä.
Katsokaa nyt miltä näytän – puoliksi italialaiselta. Kaiken lisäksi nimeni on Ivan Puopolo! Täytyy olla kotoisin Absurdistanista, ellei herää kysymys, mistä olen kotoisin.
Ihmiset haluavat, että heihin suhtaudutaan rehellisesti ja kunnioittavasti. Sen teeskenteleminen, että jotakin kaikille silminnähtävää ei olisi olemassa, ei ole kumpaakaan.
Kirjoittaja on toimittaja ja MTV:n uutisaamun juontaja.
Jopas on typeriä ohjeita. Ja varmaankin sitten pitäisi työpaikallakin joka kerta kysyä työkaverilta, että saako keskustella, ennen kuin keskustelee työasioista:
Mitä miehet kysyvät seksuaalineuvonnassa? Tässä 8 yleisintä kysymystä ja asiantuntijan vastaukset niihin
"2. Miten lähestyä ravintolassa toista ihmistä ilman, että loukkaan häntä seksuaalisesti?
Pitää kysyä lupa, voinko esimerkiksi jutella sinun kanssasi tai voidaanko tanssia.
...
3. Seksuaalinen suostumus. Missä vaiheessa sitä täytyy kysyä ja pitääkö suostumuksen olla koko ajan voimassa?
Aina pitää kysyä suostumus, kun lähestyy toista ihmistä, vaikka olisi ollut pitkään avioliitossa tai parisuhteessa. Jos aikoo halata, suudella tai kosketella, pitää kysyä lupa etukäteen."
Korona on iso haaste deittailulle: 1,5 vuotta sinkkuna ollut Sanni, 25: "Parisuhteessa olevat ihmiset tuomitsevat"
Sanni, 25, on ollut sinkkuna puolitoista vuotta. Korona-aikana deittailukin on muuttunut haastavammaksi.
– Tuntuu, että parisuhteessa olevat ihmiset tuomitsevat, jos käy deittailemassa uusia ihmisiä. Pitäisi ymmärtää myös se, että jos ei ole parisuhdetta, sinulla ei ole ketään. Se on henkisesti todella raskasta, Sanni toteaa.
Keväällä hänkään ei halunnut tapailla ketään, koska ei tahtonut ottaa riskiä, että deittailun vuoksi altistaisi ketään läheisiään koronalle.
– Nyt tilanne on jo vähän helpottanut, mutta se on edelleen alitajunnassa. Ennen ei tarvinnut ajatella ketään muuta, kun deittaili, paitsi itseä ja sitä toista, hän toteaa.
TINDER ON mullistanut suomalaisten deittikulttuurin täysin. Näin sanoo Helsingin Kalliossa asuva sinkkubloggaaja ja -kirjailija Henriikka Rönkkönen, 36.
Hän muistaa ajan ennen treffisovellus Tinderiä. Vielä kuusi vuotta sitten käytössä olivat eri deittisivustot tai sitten kumppaneita pokailtiin baareista.
– Tinderin myötä treffeillä käyminen ei ole enää suurta ja ihmeellistä, kuten se ennen oli, Rönkkönen sanoo.
Tinder-treffeihin suhtaudutaan Rönkkösen mielestä sillä keveydellä kuin siinä vaiheessa pitääkin, eikä treffeistä tehdä isoa numeroa.
KEVEYS ON tosin johtanut siihen, että deittailu voi joskus käydä jopa työstä, toteaa Sanni. Välillä treffejä voi olla paljonkin lyhyen ajan sisällä.
– Latasin Tinderin oikeastaan saman tien, kun parisuhde päättyi 1,5 vuotta sitten. Hiljakseen aloin tapailla ihmisiä. Olen keskustassa töissä, joten treffejä on helppo sopia.
Monen muun nuoren aikuisen tapaan Sanni etsii seuraa Tinderistä, koska sitä kautta treffit järjestyvät helposti.
Muita treffisovelluksia olisi tarjolla, mutta Sannin mukaan Tinderissä ovat ”kaikki”. Se on myös osaksi ongelma, sillä Tinderissä osa etsii vakavampaa suhdetta, osa pelkkää seksiä ja loput jotain siltä väliltä. Sannin mielestä keskimmäinen ryhmä on koko ajan kasvanut.
– Ihmisten käyttäytyminenkin, kuten ghostaaminen, voi perustua siihen, että heidän intressinään on hakea vain seksiseuraa Tinderistä, hän arvelee.
SANNI USKOO, että Tinderin käyttö on lisääntynyt koronan myötä, kun ihmisiä tapaa entistä vähemmän. Hän toteaa, että on harvinaista löytää treffiseuraa muualta. Se luo kuitenkin ihmisiin tutustumisessa omat haasteensa.
– Kun tapaa Tinderin kautta ihmisen, joka tekee ihan eri asioita kuin sinä ja liikkuu ihan eri piireissä, on vaikea parin kerran perusteella saada oikeaa kuvaa ihmisestä. Sen vuoksi jotkut hyvätkin deitit tippuvat nopeasti pois kuvioista, Sanni luonnehtii.
Henriikka Rönkkönen sanoo, että voikin olla onnekas, jos tapaa kiinnostavan ihmisen esimerkiksi juhlissa tai vaikka työpaikan tapahtumassa.
– Näet ihmisen silloin ihan eri valossa kuin jos hän tulee kiillotettuna treffeille. Siksi kaikki aistit vain auki, että huomaa, ketä lähipiirissä pyörii, hän vinkkaa.
Deittailu
Sinkkukirjailija rakastui
Henriikka Rönkkönen on pitänyt sinkkublogia viisi vuotta ja kirjoittanut kolme sinkkukirjaa. Voisi siis sanoa, että hän tietää sinkkuudesta paljon.
– Tinderin plärääminen on ”peliä”, mutta en usko, että kukaan ajattelee, että pelaisin ihmissuhteilla, hän sanoo suositusta deittisovelluksesta.
Rönkkösen mukaan Tinderistä voi löytää myös ”tosi rakkauden”.
– Todella monet ovat löytäneetkin. Mielestäni siinä vaiheessa, kun aletaan viestittelemään, kannattaa sopia tapaaminen aika nopeasti, ettei ala luomaan ihmisestä liikaa mielikuvia. Jos molemmilla on kivaa, siitä se lähtee kehittymään.
Pitkään sinkkuna ollut Rönkkönen paljastaa olevansa tällä hetkellä rakastunut. Hän ei kerro, mistä ”ihana mies” löytyi muun muassa siksi, että haluaa vetää julkisuudelle myös rajat.
On tullut aika kieltää poikien rituaaliset ympärileikkaukset
Pojat ovat joutuneet valitettavasti sivustakatsojan rooliin, kun ympärileikkauksiin liittyvät lakimuutokset ovat ottaneet Suomessa viime kuukausina kauan odotettuja harppauksia kohti lakiin kirjattavaa erilliskieltoa. Vaikka pojat on jätetty lakiuudistuksessa sivuosaan, tosiasia on kuitenkin se, että poikien rituaalinen ympärileikkaus on täysin tarpeeton sekä moraalisesti kyseenalainen, pojan terveyden turhaan alttiiksi asettava kirurginen operaatio.
Tällä hetkellä Suomen laki- ja oikeuskäytäntö sallii poikien ympärileikkaukset lääketieteellisten syiden lisäksi uskonnollisin ja kulttuurisin perustein ja rituaalisten ympärileikkausten määrä onkin ollut viime vuosina kasvussa. Lain ja oikeuspäätösten ei tulisi kuitenkaan antaa suojaa rituaalileikkauksille, sillä tarpeeton ympärileikkaus rikkoo poikien kehon koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta, jotka puolestaan ovat sekä perustuslakimme että yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kulmakiviä. Poikien rituaaliset, ilman lääketieteellistä perustetta tehtävät ympärileikkaukset ja niiden suunnittelu tai niissä avustaminen tulisikin säätää Suomessa laittomaksi ja rangaistavaksi aivan vastaavasti kuin tyttöjen kohdalla on tarkoitus tehdä.
Usein ajatellaan, että poikien ympärileikkaus ilman pojan suostumusta olisi tyttöjen ympärileikkausta hyväksyttävämpää. Ihmisiin on iskostettu uskonnollisten ja kulttuurillisten perinteiden ja muinaislääketieteellisten uskomusten myötä harhaluulo, jossa esinahka nähdään jonkinlaisena turhakkeena, josta on vain hyvä päästä jo pelkästään esteettisistä ja hygieenisistä syistä eroon. Ei-lääketieteellisin perustein tehtyjen ympärileikkauksten väitetyistä hyödyistä ei kuitenkaan ole juurikaan näyttöä. Suomessa merkittävät lääketieteelliset tahot ml. Lääkäriliitto, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen lastenkirurgiyhdistys pitävät rituaalisia ympärileikkauksia tarpeettomina, nykyistä lainsäädäntöä ongelmallisena sekä rituaalileikkausten aiheuttamia haittoja suurempina kuin saavutettavia hyötyjä. Lääkäriliitto jopa ilmoittaa poikien rituaalileikkausten olevan ristiriidassa lääkärin etiikan kanssa.
Uskonnolliset ja kulttuuriset perinteet ovat väärien lääketieteellisten harhaluulojen ohella toinen merkittävä peruste ympärileikkausperinteen puolustelulle. Leikkausta puolustetaan vanhempien vapaudella harjoittaa uskontoonsa kuuluvaa riittiä. Uskonnollisilla ja kulttuurisilla muinaisjäänneperinteillä ei yksinkertaisesti kuitenkaan voi olla yliajo-oikeutta perustuslaissa lapselle turvattuihin oikeuksiin nähden. Perustuslakimme kansainvälisten sopimusten ohella turvaa oikeuden ruumiilliseen koskemattomuuteen ja tämä oikeus ei ympärileikkauksen kohdalla toteudu. Vaikka ympärileikkauksia puolustellaankin vanhempien uskonnonvapaudella, voidaan uskonnon vapaudella myös vastustaa uskontoperusteisia rituaalileikkauksia. Perustuslain uskonnonvapauspykälä turvaa oikeuden olla joutumatta pakotetuksi uskonnon harjoittamiseen (ns. negatiivinen uskonvapaus), joten elinikäisten uskonnollisten merkkien jättäminen lapseen voidaan katsoa rikkovan lapsen negatiivista uskonvapautta.
Sinkkuäiti Reetta ohittaa nopeasti lapsettomat miehet Tinderissä: ”Varoituskellot soivat”
Sinkkuäiti Reetta, 45, kertoo deittailuvinkkinsä muille samassa tilanteessa eläville. Samalla hän paljastaa, minkälainen mies saa häneltä pakit.
”Leffafriikki, scifinörtti, lukija, kirjoittaja, viisastelija ja herkkis.”
Näin kuvailee 45-vuotias bloggaaja ja kahden lapsen sinkkuäiti Reetta Ek itseään.
Kuvailu on kirjattu Ekin Sellaista sattuu -blogiin, mutta voisi se yhtä hyvin olla myös naisen treffi-ilmoituksesta. Neljä vuotta sinkkuna ollut Ek on naputellut vuosien aikana lukuisia viestejä tuntemattomille.
Näin deittailu vuonna 2020 toimii.
Tosielämän sijaan treffit sovitaan nykyään useimmiten Tinderissä.
Helppoa aikuisena deittailu ei ole, Ek myöntää.
Ennen kaikkea kortilla on aika. Lapsiperheessä sitä harvoin on tarjolla yllin kyllin muutenkaan, ja jos itsellä sattuukin olemaan vapaata, on todennäköistä, että treffikumppanin kalenteri on täynnä.
Aikuisiällä sen oikean tapaaminen voi olla muutenkin haastavampaa. Sinkkuja on muitakin, mutta ajatus siitä, kuka vierelle sopii, on tarkentunut ajan mittaan. Kriteereitä on entistä enemmän.
– Rinnalle tulisi löytyä ihminen, jonka elämänkatsomus, tavat ja kiinnostuksenkohteet kohtaavat omien kanssa.
Ek ei esimerkiksi halua tinkiä huumorintajusta. Jos jutut toisen kanssa eivät kohtaa, kannattaa matkaa jatkaa mieluummin yksin.
Myös ulkonäöllä on merkitystä, nainen myöntää.
– En ole niitä naisia, jotka väittäisivät, ettei ulkonäöllä olisi merkitystä, koska on sillä. Siihen liittyvät kriteerit eivät kuitenkaan ole kiveen hakattuja, Ek kuvailee.
Suoranainen syy pakkien antamiselle on Ekille muun muassa miehen lapsettomuus. Kun lapseton mies tulee vastaan Tinderissä, on hyvin todennäköistä, että Ek pyyhkäisee vasemmalle – ei jatkoon.
– Tässä kohden tietynlaiset varoituskellot soivat, koska lapsettoman ihmisen on aina hyvin vaikea ymmärtää sitä, että lapset ovat aina, siis ihan aina, ykkössijalla. He sanovat ymmärtävänsä, mutta konkretian tasolla tämä asia ei kuitenkaan toimi, Ek kertoo.
”Jos mies ei tunnu olevan siihen ollenkaan valmis, silloin hän ei ole oikeasti valmis olemaan juuri sinun kanssasi”
Yhteinen aika, sopiva ulkonäkö, huumorintaju ja perhemuoto... vain muutamia mainitakseen.
Kumppanin löytäminen ei totisesti ole helppoa.
Oma lukunsa on tietenkin itse Tinder, jossa voi Ekin mukaan tavata jos jonkinlaista hiihtäjää aina epätoivoisista varattuihin ja seksinmetsästäjiin.
Naiset suosivat vahvan näkoisia miehiä
https://kohokohta.com/uutiset/tutkimus-paljastaa-naiset-suosivat-vahvan-nakoisia-miehia/
Ensisilmäyksellä rakastuminen on totta – naiset kertovat, mihin ihastuivat kumppanissaan: ”Vaalea, kihara tukka tuntui sormissa valtavan pehmoiselta”
Tutkijan mukaan etukäteen mietityillä tiukoilla kriteereillä ei olekaan merkitystä, kun ihminen rakastuu.
Lopulliset parinvalintapäätökset eivät ole tietoisia. Näin sanoo ulkonäköä ja sen merkityksiä tutkinut Markus Rantala. Vaikka ihminen olisi kuvitellut ihannekumppanilleen kriteerejä esimerkiksi pituudesta tai hiusten väristä, ne eivät loppupeleissä vaikutakaan kiinnostumiseemme.
– Siitä ei ole paljon tietoa, mihin parinvalinta perustuu, mutta tutkimusten mukaan ensisilmäyksellä rakastuminen on mahdollista, Rantala sanoo.
– Erityisesti naisille hajuaistin merkitys on suuri. Hyvältä tuoksuva ihminen viehättää.
Rantalan mukaan esimerkiksi nuoruus ja lapsuus vaikuttavat siihen, millaisesta kumppanista kiinnostuu. Vaikutteet tulevat usein omasta perheestä, eli ihminen etsii esimerkiksi vanhempiensa kaltaista puolisoa.
– Ihmiset harvoin sanovat pinnallisia toiveita ääneen, koska kuuluisi korostaa henkisiä ominaisuuksia. Monesti ihastuneena saatetaan kuvitella, että ollaan ihastuttu toisen persoonaan. Kaikki kumppanissa vaikuttaa täydelliseltä ihastuneena, joten vaikuttavat tekijät ovat tiedostamattomalla tasolla.
Millaisiin piirteisiin naiset ovat sitten ihastuneet ja rakastuneet ensimmäisenä?
”HURAHDIN mieheni pitkiin ripsiin. Oltiin festareilla, ja mies majoittui kanssani samassa hotellissa. Jo heti ensikohtaamisessa huomasin, että tyypillä on maailman ihanimmat silmät niiden räpsyripsiensä ansiosta. Onneksi lapseni perivät miehen ripset, eivätkä näitä omia tynkiäni.”
”VIEHÄTYIN jonkinlaisesta tuttuuden tunteesta. Jo ensitapaamisella välittyi, että tähän ihmiseen uskallan luottaa. Olisin uskonut jopa kotiavaimeni miehelle.”
Ensisilmäyksellä rakastuminen on totta – naiset kertovat, mihin ihastuivat kumppanissaan: ”Vaalea, kihara tukka tuntui sormissa valtavan pehmoiselta”
”VAIKKA on tosi iso klisee sanoa näin, niin sanon silti: rakastuin puolisossani ihan kaikkeen – hänen yleiseen olemukseensa. Rakkaani oli sellainen vähän omituinen hassuttelija, jonka olemus henki mystistä salaperäisyyttä. Sellainen on aina kiehtonut minua. Lisäksi kävin kuumana hänen vaaleaan ja kiharaan tukkaansa, joka tuntui sormissa valtavan pehmoiselta. Olemme edelleen yhdessä ja nykyään aina tasaisin väliajoin harmittelen, että hänen tukkansa on nykyään melko lyhyt.”
”ENSIMMÄISENÄ kiinnitin huomiota hänen pituuteensa, olin jotenkin tosi viehättynyt siitä, että tyyppi oli minua ja muitakin huomattavasti pidempi. En osaa oikein selittääkään sitä, mielestäni oli kai vain hauskaa keskustella hänen kanssaan, kun itse olen aika lyhyt.”
”IHASTUIN entisessä poikaystävässäni hänen hieman epätäydellisiin hampaisiinsa, joissa oli pieniä rakoja. Täydellisellä hammasrivistöllä hän olisi ollut täysin erinäköinen, mutta rakoilevat hampaat olivat mielestäni juuri täydelliset.”
Minttu, 33, liittyi Tinderiin, koska naistenlehdessä niin sanottiin – erikoinen kokeilu johti kiinnostavaan havaintoon deittisovelluksesta
Kuvataiteilija Minttu Saarinen eli yhdeksän kuukautta naistenlehdestä poimimiensa elämänohjeiden mukaisesti ja kokeili, miten se vaikuttaa häneen ja ihmisiin ympärillä. Kokeilu johti moniin kiinnostaviin huomioihin.
Mistä ulkonäköpaineet tulevat? Miten media vaikuttaa näkemykseemme itsestämme? Miten helposti lähdemme mukaan ulkopuolelta tuleviin vaatimuksiin?
Kuvataiteilija Minttu Saarinen, 33, on yrittänyt etsiä vastauksia näihin kysymyksiin. Minttu aloitti vuonna 2018 taideprojektin Saako lihava nainen tanssia?, jossa hän pureutuu siihen, millaista on olla nainen nykypäivänä.
Sukupuolisuus ja siihen liittyvät ilmiöt ovat aina kiinnostaneet Minttua. Hän lähti tutkimaan niitä naiseuden ja naiseen kohdistuvien ulkonäköpaineiden kautta. Projektin aikana hän kuitenkin tajusi, ettei pääse omana itsenään tarpeeksi syvälle siihen, mitä on olla nainen nykypäivänä.
– Työni on aika poikkeuksellista. En juuri seuraa valtakulttuuria, ja suurin osa ystävistänikin on miehiä. En ole lukenut kauneusvinkkejä sitten teinivuosien, ja kampaajallakin olen käynyt kerran viimeksi 17 vuotta sitten, Minttu kertoo.
Siksi helmikuussa Minttu päätti aloittaa kokeilun, jonka aikana hän eli Me Naiset -lehdestä poimimiensa vinkkien ja ohjeiden mukaisesti.
Käytännössä se tarkoitti sitä, että yhdeksän kuukauden ajan Minttu kuunteli vain Me Naisissa suositeltua musiikkia ja seurasi lehdessä mainittuja tv-sarjoja, muutti pukeutumistyylinsä ja opetteli meikkaamaan. Kun lehdessä kerrottiin curly girl -metodista, Minttu alkoi noudattaa sitä.
– Elämäni muuttui täysin. Ensimmäiset kolme kuukautta menivät opetteluun. Yritin opetella, miten näytetään niin sanotusti normaalilta naiselta. Harjoittelin lehden kuvia matkimalla erilaisia hymyjä ja asentoja.
Lisäksi Minttu yritti lakata ajattelemasta omien arvojensa mukaisesti ja omaksui sen sijaan lehden jutuista poimimiaan arvomaailmoja ja käytösmalleja.
– Ilokseni tosin huomasin, että Me Naisissa ei ole suoria ohjeita mihinkään eikä vaatimuksia siihen, miten ja millainen pitäisi olla. Yritin silti analysoida sitä, miten naiseutta ilmennettiin lehdessä ja miten se vaikutti omaan käsitykseeni naiseudesta.
Minttu kertoo olevansa normaalielämässä hyvin puhelias ja hersyvä. Kokeilun aikana hän käyttäytyi rauhallisemmin ja omien sanojensa mukaan järkevämmin.
– Vaikka lehden naiskuva oli laaja, koin silti, että useimmat lehdessä esiintyneistä naisista olivat itseäni hillitympiä.
Hassutteluakin mahtui tosin mukaan: kun lehdessä neuvottiin vitsikkäästi elämään päivän ajan kuin lemmikkieläin, Minttu pukeutui kissaksi ja kieriskeli jutun ohjeiden mukaan lattialla.
Muiden reaktiot yllättivät
Me Naisten parisuhdejutun luettuaan Minttu liittyi myös ensimmäistä kertaa Tinderiin. Hän loi sinne testimielessä kaksi profiilia. Toiseen hän lisäsi kuvia, joissa oli pukeutunut uuden tyylinsä mukaisesti neutraaleihin väreihin, sieviin mekkoihin ja neuleeseen. Toisessa hän näytti itseltään: yllä oli värikkäitä vaatteita, rock-henkisempi meikki ja päässä Mintun tavaramerkki, turbaani.
– Oli hirveän kiinnostavaa huomata, että sain Tinder-profiileihin erilaisia yhteydenottoja. Profiiliin, jonka kuvissa näytin tavanomaisemmalta naiselta, tuli suorempia ehdotteluja ja pinnallisempia keskustelunavauksia. Aitoon profiiliin tuli yhteydenottoja, joissa vitsailtiin ja puhuttiin vaikkapa musiikista.
Minttu kertoo, että hänen lähipiirinsä suhtautui projektiin aluksi epäilevästi.
– He pitivät minua ihan pöpinä. Ihmisten oli myös vaikea ymmärtää sitä, että otin projektin vakavasti enkä voinut sen vuoksi tehdä samoja asioita kuin ennen. En esimerkiksi lähtenyt konserttiin ystävän kanssa, koska sitä ei ollut mainittu lehdessä.
Yksi projektin isoista kysymyksistä oli se, miten muut ihmiset suhtautuivat Mintun uuteen, hillitympään tyyliin. Kommentit yllättivät.
Janna Hurmerinnan Pocahontas-asusta nousi kohu – laulaja pyysi anteeksi, kun Disney-hahmon todellinen tarina selvisi
Janna Hurmerintaa syytettiin kulttuurisesta omimisesta ja moni oli sitä mieltä, ettei Pocahontakseksi pukeutuminen ole soveliasta, sillä sen taustalle kätkeytyy traaginen tarina.
Laulaja Janna Hurmerinta julkaisi Instagram-tililleen kuvan halloween-asustaan. Hän oli pukeutunut Disneyhahmo Pocahontakseksi. Kuvassa Hurmerinnan lisäksi on hänen puolisonsa sekä heidän lapsi, joka on pukeutunut suloiseen tiikerikuvioiseen toppapukuun.
– Happy halloween. Pocahontas, tiikeri ja pelle, Hurmerinta kirjoitti kuvansa yhteyteen.
Somekohu
Hurmerinnan halloween-tyyli keräsi ihastusta. Osa ei ollut kuitenkaan niin vaikuttuneita ja sanoivat asun olen kulttuurin omimista. Heidän mielestään se ei ollut hyvän maun mukainen, sillä Disney-hahmon taakse kätkeytyy traaginen tarina.
– Pocahontas oli alaikäinen tyttö, joka joutui ihmiskaupan uhriksi. Kulttuuri ei ole asu, seuraaja kirjoittaa.
Kommentti on herättänyt paljon keskustelua.
–Tämä nimenomaan. Kyseessä ei ole vaan joku Disney-prinsessa joksi voisi pukeutua miten lystää.
– Toivon todella, että ihmiset ymmärtävät eron sadussa ja todellisuudessa. Satuhahmoksi saa pukeutua kuka tahansa ketään loukkaamatta, se on naamiaisasu.
– Jos pitää syytellä, niin ainoa syyllinen tässä on Disney, joka on ottanut ja muokannut vanhan tarinan rakkaustarinaksi.
Anteeksipyyntö
Hurmerinta ei ottanut kantaa keskusteluun kommenttikentässä, mutta julkaisi maanantaina (2.11.) kuvapäivityksen aiheeseen liittyen. Hän kertoo, ettei tiennyt tarinaa sen taustalla.
– Pukeuduin Halloweenina rakastamakseni Pocahontakseksi, asuun jonka taustaa en tuntenut. Tiedostan nyt asuni ongelmallisuuden. Pienestä tytöstä lähtien olen ihaillut Pocahontasta ja muistan sanoneeni äidilleni että haluaisin isona olla kuin hän, kaunis, vahva ja rohkea. Kuitenkin tähän päivään asti olen ollut täysin tietämätön Pocahontaksen oikeasta tarinasta. Se on erittäin traaginen ja sydäntäsärkevä, eikä se Disneyn kertoma onnellinen rakkaustarina. Oikea tarina ei sovi lapsien korville.
Hurmerinta kirjoittaa, että ymmärtää kultuurisen omimisen ongelmat.
– Ymmärrän myös kulttuurillisen omimisen ongelmat alkuperäiskansojen historian syrjinnän ja seksualisoinnin kannalta. Heidän asunsa ovat heille pyhiä ja heidän käytettäväkseen, ei naamiaiskauppojen myytäväksi. Se on väärin että niitä kopioidaan ja niistä hyödytään rahallisesti.
Hurmerinta kertoo, ettei hänen pukunsa ollut naamiaskaupasta, vaan hänen äitinsä Maarit Hurmerinnan esiintymisasu 80-luvulta.
– Äiti piti asua festarikeikoilla 80-luvun puolivälissä ja olen iloinen siitä, että se on säilynyt tähän päivään asti ja saa minun päälläni uusiokäyttöä, myös muulloin kuin halloweenina, eikä kukaan hyödy siitä rahallisesti. Peruukki oli hankittu alunperin omiin esiintymistilaisuuksiini, kun halusin kokeilla tuuhempaa ja upeampaa versiota oman näköisistä hiuksistani.
Hurmerinta pyytää anteeksi kirjoituksessaan.
– Halloween-postauksellani halusin kunnioittaa ja juhlistaa rakastamaani Pocahontasta, mutta ymmärrän ettei se kaikille näyttäytynyt niin.Pyydän anteeksi tietämättömyyttäni aiheesta ja lupaan oppia tästä sekä ensi Halloweenina miettiä tarkkaan miksi hahmoksi pukeudun, hän kirjoittaa.
Moni julkisuudesta tuttu on antanut tukensa Hurmerinnalle somekohun keskellä.
– Kohu peruttu, jatketaan! Aki Linnanahde kirjoittaa.
–Ei sulla ole Janna yhtään mitään selitettävää tässä. Ei yhtään mitään. Asu oli upea, sinä olet upea, Aleksi Valavuori tsemppaa.
Intiaaniprinsessa Pocahontasin ja brittiläisen John Smithin rakkaustarina innoitti Disneyn elokuvan Pocahontas (1995). Tarina on väritetty ja romantisoitu, mutta Pocahontas on ollut todellinen historiallinen hahmo. Voit lukea sen tästä artikkelista.
Miksi porno kiinnostaa niin paljon? Näin harva ajattelee omaa kumppaniaan itsetyydytyksen aikana: "Fantasian voi käynnistää esimerkiksi..."
Itsetyydytyksen aikana moni turvautuu visuaalisiin apukeinoihin, toiset fantasioihin.
Itsetyydytys tekee tunnetusti hyvää niin keholle kuin mielelle. Asiantuntijoiden mukaan itsetyydytyksen aiheuttama orgasmi auttaa muun muassa nukkumaan paremmin ja se voi jopa vähentää sairauspoissaoloja! Univia-yrityksen teettämä kysely paljasti jopa, että säännöllisesti masturboivat ihmiset tienaavat enemmän ja ovat useammin johtotehtävissä kuin henkilöt, jotka eivät tyydytä itseään yhtä usein. Ja onhan masturbointi myös tapa lievittää stressiä ja purkaa paineita.
Itseään tyydyttäessä ihminen saattaa kuitenkin tarvita erilaisia virikkeitä kuin kumppanin kanssa, muistuttaa tiedotteessaan Kaalimato.com, jonka kyselytutkimuksen mukaan 41 prosenttia suomalaisista katsoo videoita, kuvia ja pornoa masturboidessaan. Vastaukset on poimittu tuhannen kyselytutkimukseen vastanneen suomalaisen 235 avoimesta vastauksesta.
Mutta mikä pornosta tekee niin ylivoimaisen kiihottajan?
– Pornossa yhdistyvät äänet ja visuaalisuus, joka voi voimistaa kiihottumista sekä ylläpitää sitä. Pornon kautta pääsee näkemään muiden ihmisten rakastelua ja herättämään sitä kautta myös omia fantasioitaan vahvemmin eloon, selittää Kaalimato.comin seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen.
Lue myös miesraadin mielipide siitä, voiko liika pornon katselu pilata kiihottumisen. Tiede on myös antanut vastauksensa siihen, voiko pornon katselu vahingoittaa parisuhdetta.
Sukupuolten välillä eroja: "Fantasian voi käynnistää esimerkiksi..."
Kyselytutkimuksen perusteella 36 prosenttia suomalaisista kiihottuu itsetyydytyksen aikana fantasioiden ja mielikuvien avulla. Sukupuolten välillä on kuitenkin eroavaisuuksia.
– Naisten fantasioissa korostuvat usein tunteet ja romantiikka. Moni nainen haaveilee myös seksistä toisen naisen tai ystävän kanssa. Miesten fantasioiden erityispiirre on niiden visuaalisuudessa ja spontaaniudessa: fantasian voi käynnistää esimerkiksi kadulla ohikulkeva henkilö tai hyvännäköinen palaverikaveri, Lavikainen kertoo.
Kumppania ajattelee vain joka kymmenes
Mutta entäpä se oma kumppani? Kyselytutkimuksen perusteella vain joka kymmenes ajattelee itsetyydytyksen aikana omaa rakastaan. Muita tutkimuksessa mainittuja kiihottavia tekijöitä olivat myös esimerkiksi eroottinen kirjallisuus ja omien kokemuksien muisteleminen.
– Kiihottumisen kokemus muodostuu aivoissa, mutta sen vaikutus tuntuu kaikilla varsin samanlaisina reaktioina kehossa, kuten kohoavana pulssina, kostumisena ja erektiona. Hormonit ylläpitävät osaltaan kiihottumisen tunnetta, Lavikainen kertoo.
Etenkin monelle naiselle itsetyydytys voi olla ainoa keino saada orgasmi. Jos haluat yksityisistä hetkistäsi entistä nautinnollisempia, Lavikainen kehottaa siirtymään fantasioinnin pariin, jos et sitä vielä ole tehnyt. Ajattele tulevaa itsetyydytyshetkeä pitkin päivää ja virittäydy tunnelmaan. Lavikainen kehottaa muistamaan, ettei haluja kannata häpeillä: fantasiat kun eivät satuta ketään.
Tuntuuko, että itsetyydytys valtaa liikaa vapaa-aikaasi? Lue 5 merkkiä, jotka paljastavat, että itsetyydytys on lähtenyt käsistä.
Poikavauva ympärileikattiin salaa, äidin kielloista huolimatta – voiko tämä olla laillista?
Poikavauva ympärileikattiin vastoin äidin nimenomaisesta kieltoa. Suomen Uutiset haastatteli äitiä, joka kertoo perheensä koettelemuksesta sitä seuranneesta kymmenen vuoden oikeustaistelusta. Äiti esiintyy jutussa nimettömänä. Asiaa kommentoi myös lakivaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Leena Meri (ps.).
Muutaman kuukauden ikäisen poikavauvan äiti on kyläilemässä, kun äidinvaisto varoittaa häntä: kotona ei kaikki ole hyvin. Äiti rientää kotiin. Kylpyhuoneessa roikkuu märkiä froteelakanoita kuivumassa. Keittiön pöydällä näkyy särkylääkettä.
Äiti järkyttyy. Hän ymmärtää heti, mistä on kyse. Mies myöntää järjestäneensä salaa lapsen ympärileikkauksen äidin ollessa poissa.
Tapauksesta on aikaa kymmenisen vuotta, mutta trauma on yhä olemassa.
– Vauvan esinahka leikattiin pois keittiönpöydän päällä ilman anestesiaa ja vähäisin kivunlievityksin, äiti muistelee.
Rituaalileikkauksen suoritti arvostettu ylilääkäri ilman kunnollisia potilastietoja. Äidin mukaan hän ei ollut selvittänyt edes lapsen henkilöllisyyttä. Operaation käteishinta oli 200 euroa.
– Lapsen isä oli aiemmin painostanut minua myöntymään leikkaukseen, äiti muistelee.
– Olin sitä ankarasti vastustanut ja puhunut aiheesta neuvolassa. Tämän ei pitänyt olla mahdollista Suomessa ilman suostumustani.
Törmäyskurssilla ihmisoikeudet ja kulttuurisensitiivisyys
Tuona päivänä lapsen isä pidätettiin, ja äiti ja lapsi hakeutuivat sairaalaan. Nainen kertoo miehen uhonneen, ettei tuomiota tultaisi koskaan antamaan.
– Hän näytti minulle valokuvaa, jossa ylilääkäri poseerasi presidentti Tarja Halosen kanssa.
Vuosia myöhemmin tuli todistetuksi, että vauvan isä oli oikeassa. Syyttäjä ajoi tuomiota törkeästä pahoinpitelystä, mutta korkein oikeus linjasi toisin vuonna 2016. Moitittavana pidettiin sitä, että ympärileikkaus oli tehty ilman äidin lupaa. Lapsen isä sai pienen tuomion perusmuotoisesta pahoinpitelystä, lääkäriä ei tuomittu.
Tuomio oli äidin mielestä oikeusmurha, jossa lasten oikeudet olivat alisteisia isän lähtömaan perinteelle.
– Poikani kivuliaalle ympärileikkaukselle ei ollut mitään lääketieteellistä syytä. Uskontokaan ei perustellut rituaalia, lapsen isä oli kristitty. Ainoa syy oli kulttuurinen perinne.
Äiti sai tietää ylilääkärin tehneen monia vastaavia operaatioita ihmisten kodeissa.
– Hän toimi johtavassa asemassa vaikutusvaltaisessa perheiden asiantuntijajärjestössä, jolta esimerkiksi Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) tilasi selvityksiä ympärileikkauksiin liittyen.
Laki tarpeettomasta sukuelinkirurgiasta selkeyttäisi tilannetta
Äidin läpikäymä oikeusjuttu oli raskas prosessi. Vastaavia tapauksia on Suomessa ollut kolme. Korkein oikeus on tuonut esille, että ympärileikkaus voi olla pahoinpitely mutta on oikeuttanut leikkauksia, vaikka Suomessa mikään laki ei anna erityistä oikeutusta poikien rituaalileikkauksiin.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on jo nyt rikoslain vastaista, mutta toistaiseksi siitä ei ole annettu yhtäkään rikostuomiota. Tyttöjen ja naisten silpomista on syytä selkiyttää rikoslaissa, joten lakivaliokunta on laatinut kansalaisaloitteen pohjalta mietinnön asiassa. Valiokunta edellyttää, että hallitus tuo tarvittavat rikoslainmuutokset eduskuntaan vaalikauden aikana.
Mietinnössä on arvioitu myös poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta, koska siihenkin liittyy sääntelytarpeita, joita on syytä selvittää. Valiokunta ei kuitenkaan edellytä, että tältä osin eduskuntaan tuotaisiin muutosehdotuksia tämän vaalikauden aikana. Poikien osalta on jätetty kaksi vastalausetta. Toisessa kansanedustajat Antero Laukkanen (kd) ja Eva Biaudet (rkp) esittävät, että kaikki maininnat poikien osalta poistetaan. Perussuomalaiset puolestaan esittävät, että kaikki poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset kriminalisoidaan selkeästi jo tämän vaalikauden aikana.
Kansanedustaja Iiris Suomela väitti muunsukupuolista mieheksi – pyysi anteeksi
Iiris Suomela (vihr): ”Minulla oli väärä käsitys.”
Kansanedustaja Iiris Suomela (vihr) on joutunut erikoisen Facebook-kohun keskiöön.
Suomela osallistui Lisää kaupunkia Helsinkiin -Facebook-ryhmän keskusteluun tiistaina. Suomela liittyi keskusteluun arvostelemalla ”Lisää kaupunkia live” -tapahtuman vetäjäjoukkoa.
– Onko jokin erityinen syy, miksi teillä on miespaneeli? Suomela kirjoitti.
Live-keskustelijajoukosta ei Suomelan kritiikkiä hyväksytty, vaan hänelle vastattiin tiukasti takaisin.
– Iiris Suomela. On epäkohteliasta olettaa toisten ihmisten sukupuoli – etenkin, kun olettaa väärin. Minä olen muunsukupuolinen ja kuulun sukupuolivähemmistöön. Kyllä sinun pitäisi sen verran ymmärtää intersektionaalisesta feminismistä.
– Tämä on järjestyksessä toinen Lisää kaupunkia Live. Ensimmäinen oli asuntosuunnittelusta. Minun järjestämänäni formaattina on minä ja kaksi muuta ihmistä, jotta on aikaa syventyä aiheeseen. Kun hommaa järjestetään vapaaehtoispohjalta, käy välillä niin, että kumpikaan kutsuttava ei ole nainen eikä mies, tapahtuman vetäjä kirjoitti kommenttina Suomelalle.
Toinen live-keskustelijoista jatkoi perään kirjoittamalla, että ”Ite myöskin muu...”
Keskustelu poistettiin – Suomela kommentoi
Ryhmän sivulta ilmenee, että Suomelan ja tapahtuman keskustelijoiden edellä mainitut kommentit on sittemmin poistettu.
Iltalehti tavoitti Suomelan kommentoimaan asiaa keskiviikkona.
Miten tässä nyt näin pääsi käymään?
– No, minulla oli väärä käsitys, jota olen heti pyytänyt anteeksi, kun sain sen tiedon, että olen tällaisen väärän käsityksen omannut, ja olen pyytänyt anteeksi molemmilta, joihin tämä on kohdistunut ja he ovat minulle anteeksi antaneet ja tämä asia on siitä näkökulmasta sovittu.
– Valitettavasti virheitä sattuu ja olen tietysti tästä kovin pahoillani. Olen tosi kiitollinen, että minun anteeksipyyntö on hyväksytty, koska se oli tässä ehkä se tärkein asia, että voi pyytää ja saada anteeksi.
Oliko tämä erityisen paha moka, kun ajatellaan, että sukupuolivähemmistöjen asia on vihreille tärkeä asia?
– Virheitä sattuu jokaiselle. Vaikka ajattelisi, että pyrkii aina välttämään virheitä, niin se ei valitettavasti vielä kenestäkään täydellistä tee. Tärkeintä on sitten pahoitella, ja olen tosiaankin kiitollinen, että minun pahoitteluni on hyväksytty ja olen anteeksi saanut. Tässä minulle sattui inhimillinen virhe.
Pyysittekö, että kommenttiketju poistetaan, poistitteko oman kommenttinne?
– Ne kommentit oli poistettu ennen kuin minä heräsin seuraavana aamuna. Siellä oli ilmeisesti se kommentointi mennyt valitettavasti täysin asiattomaksi. Siksi siellä oli sitten moderoitu, kuten asiaan kuuluu.
Suomelan mieheksi kutsuma live-keskustelun vetäjä ei halunnut kommentoida asiaa.
HS: Seksivälineitä ostetaan erityisen paljon Pirkkalassa – Ylivieskassa kiinnostanut harvinaisempi juttu
Helsingin Sanomat selvitti seksivälineiden verkkokaupan lukujen perusteella myytyjen seksivälineiden määrää ja sitä, minne niitä tilataan eniten väkilukuun suhteutettuna.
Viime vuonna Suomessa myytiin todennäköisesti enemmän seksileluja kuin sähkökäyttöisiä parranajokoneita. Näin kertoo Helsingin Sanomat.
Lehti kertoo, että Suomen suurin seksivälineiden verkkokauppa Kaalimato lähetti viime vuonna 137 000 tilausta. Tänä vuonna vastaavat tilausmäärät vastaaviksi tilausmääriksi arvioidaan 200 000.
Viralliset tahot, kuten Tilastokeskus eivät pidä tilastoja myytyjen seksivälineiden määrästä.
Myyntitilastojen mukaan eniten seksivälineitä tilattiin Helsinkiin. Paikkakuntien kolmen kärki asukaslukuun suhteutettuna on puolestaan:
1. Pirkkala
2. Ylivieska
3. Riihimäki
HS kertoo, että ylivieskalaiset ovat tänä vuonna tilanneet tuotteista eniten vibraattoreita ja hieromasauvoja. Heidän kolmanneksi tilatuin tuotteensa on liukuvoide. Pitäjään on tilattu myös kolme panokonetta ja kaksi seksikeinua. Viimeksi mainittua on HS:n jutun mukaan myyty koko Suomessa vain 143 kappaletta.
Ilta-Sanomat uutisoi tammikuussa, että klitoriskiihottimet, hieromasauvat ja liukuvoiteet ovat suosiossa. Yhtä seksivälinettä hehkutetaan nyt ylitse muiden: se on Satisfyer Pro 2 -klitoriskiihotin. Verkkokauppa Kaalimato.com myi kyseistä laitetta eli imevää klitoriskiihotinta yli 40 000 kappaletta viime vuoden aikana.
Kaalimadon viime vuoden toiseksi myydyin tuote oli kaupan oma liukuvoide. Kolmanneksi suosituin artikkeli oli Kaalimato G5 -vibraattori.
Poikien ympärileikkaus loukkaa fyysistä koskemattomuutta ja lapsen oikeutta määrätä itsestään ja kehostaan
Ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen suorittaminen tulisi siirtää ajankohtaan, jossa lapsi voi itse antaa tietoon perustuvan suostumuksensa toimenpiteeseen.
POIKIEN ei-lääketieteellistä ympärileikkausta monipuolisesti käsitelleessä jutussa (HS 30.10.) näkökulmista tärkein – lapsen oikeudet – jäi valitettavan vähälle huomiolle. Lapsiasiavaltuutettu on toistuvasti muistuttanut, että poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus loukkaa lapsen fyysistä koskemattomuutta ja oikeutta määrätä itsestään ja omasta kehostaan. Kyse on peruuttamattomasta kirurgisesta toimenpiteestä, johon liittyy aina komplikaatioiden riski.
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus uskonnonvapauteen ja vanhemmilla on oikeus ja velvollisuuskin ohjata lasta tämän oikeuden käytössä. Kansainvälisestikin on ratkaisematta, voidaanko peruuttamatonta fyysiseen koskemattomuuteen kajoamista rinnastaa kasteeseen, rippiin tai muuhun uskonnolliseen ohjaukseen.
Suomen perustuslaki vahvistaa jokaiselle uskonnonvapauden, joka koskee myös lapsia. Perustuslakiuudistuksen yhteydessä jo 1990-luvulla todettiin, että uskonnon tai kulttuurin varjolla ei voida oikeuttaa kajoamista toisen ihmisen fyysiseen koskemattomuuteen.
Suomessa on luovuttu useista lapsiin kohdistuvista teoista, jotka myöhemmin on todettu tarpeettomiksi tai jopa haitallisiksi lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Esimerkiksi aiemmin yleisesti kasvatuskeinona käytetty kurittaminen on ollut lailla kiellettyä jo vuodesta 1984. Interseksuaalisten lasten kirurgisia leikkauksia on ryhdytty lykkäämään ajankohtaan, jossa lapsi voi itse määritellä sukupuolensa.
Nykyään harkitaan tarkkaan, ovatko aiemmin sosiaalisen hyväksynnän perusteella tehdyt kirurgiset toimenpiteet, kuten epämuodostumien korjaukset, lapsen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä. HS:n jutussa todettiin, että poikien ympärileikkauksen välttämättömyys on kyseenalaistettu myös uskontojen itsensä piirissä. Tällainen pohdinta on lapsen oikeuksien kannalta myönteistä ja tervetullutta.
Lapsen oikeuksien näkökulmasta on suositeltavaa, että ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen suorittaminen siirretään ajankohtaan, jossa lapsi voi itse antaa tietoon perustuvan suostumuksensa toimenpiteeseen. Lisäksi lainsäädännössä tulisi olla selkeä säätely siitä, milloin ja miten toimenpide on mahdollista suorittaa. Tällä hetkellä poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta on annettu vain sosiaali- ja terveysministeriön ohje. Ministeriön ohje ei ole oikeudellisesti sitova, joten tuomioistuimet eivät voi perustaa ratkaisujaan siihen.
Elina Pekkarinen
lapsiasiavaltuutettu
Merike Helander
lakimies, Lapsiasiavaltuutetun toimisto
Mitä jos Tähtien sodassa kiemurtelisi Leian sijaan Luke Skywalker kultaisessa kalukukkarossa? Anu Silfverberg raivostui, kun hän alkoi miettiä elokuvien ihmiskuvaa
Anu Silfverberg pohtii teoksessaan katseen valtaa elokuvissa ja kysyy, millainen on taiteen ihmiskuva, jos vain miehet kertovat naisten tarinoita.
TOIMITTAJA-KIRJAILIJA Anu Silfverberg on huojentunut.
Uusi teos on viimein kansissa. Sen tekoprosessi oli ehdottomasti hänen elämänsä hankalin. Kauhea, häpeällinen kokemus suorastaan.
Sinut on nähty (2020, Teos) on kirjoituskokoelma samaistumisen ja nähdyksi tulemisen tarpeesta sekä katseen vallasta taiteessa ja sen ulkopuolella.
Silfverberg, 45, on palkittu toimittaja, joka työskentelee Long Playn toimituspäällikkönä. Hän on aiemmin käsitellyt muun muassa vanhemmuutta (Äitikortti, 2013) ja ihmisten ja eläinten suhdetta (Luonto pakastimessa, 2011, He eivät olleet eläimiä, 2011)
Mutta miksi juuri tämä aihe tuntui Silfverbergiltä miltei mahdottomalta sanallistaa?
”Se meni niin luihin ja ytimiin ja ihon alle”, Silfverberg kertoo puhelimitse. Aihe on myös hyvin henkilökohtainen, hän lisää. Se liittyy sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, siihen mitä hän on oppinut elokuvista naiseudesta, itsestään.
Teksti oli vietävä raiteiltaan. Oli löydettävä uusia tapoja tuoda näkyviin se, mitä on pidetty itsestään selvänä ja normaalina.
KYSE EI ollut yksittäisestä havahtumisesta vaan hitaasta heräämisestä. Koko elämänsä elokuvaa rakastaneena ihmisenä Silfverbergiä alkoi vähitellen vaivata se, miten elokuvissa katsotaan naisia mutta ei nähdä heitä ihmisinä.
Naishahmot ovat usein kuin koristeita tai nukkeja, joiden satuttaminen tai pelastaminen toimii polttoaineena miesten tarinoissa.
Hän oli tottunut katsomaan – tai ohikatsomaan – oman sukupuolensa edustajia valkokankaalta lähinnä miesten silmin.
Elokuvakriitikon roolissa Silfverberg piti tökeröitä naiskuvia ulkotaiteellisena sivuseikkana. Niiden herättämät tunteet vaikuttivat henkilökohtaiselta ongelmalta.
Mutta vähitellen hän alkoi laskea puuttuvia naisia muualtakin, lasten animaatioista, asiantuntijaraadeista ja keikkalavoilta. Silfverberg katsoi aiemmin rakastamiaan elokuvia uusin silmin. Syttyi raivo.
Samalla häntä hävetti. Tuntui nololta pyytää taiteelta jotain, koska taiteelle ei ole ollut tapana esittää vaatimuksia.
”On hävettävää toivoa, että tulisi nähdyksi ja saisi eläytyä tarinoihin. Se kuulostaa lattealta ja itsekeskeiseltä.”
Hän tiedostaa silti, että yleensä ne, jotka tällaista pyyntöä eniten kritisoivat, ovat tottuneet siihen, että löytävät aina teoksista itsensä kaltaisia hahmoja.
Eduskunta päätti: Tyttöjen silpominen kiellettävä nykylakia selvemmin - 10 kansanedustajaa vastusti lakimuutosta
Kansanedustajat olivat erimielisiä siitä, pitäisikö lakimuutoksen koskea myös poikia.
Eduskunta äänesti perjantaina sen puolesta, että tyttöjen sukupuolielinten silpomisen kieltäminen kirjataan lakiin nykyistä selvemmin.
Asiasta päätettiin äänin 141-10. Poissa oli peräti 48 kansanedustajaa.
Lakimuutosta vastusti kaikki viisi kristillisdemokraattien kansanedustajaa. Yksittäisiä vastaääniä tuli myös kokoomuksen, RKP:n ja perussuomalaisten riveistä.
Asian taustalla on kansalaisaloite, joka keräsi yli 61 200 allekirjoitusta. Asiaa eduskunnassa käsitteli lakivaliokunta, jonka mietinnön perusteella asiasta äänestettiin.
Lakivaliokunta totesi mietinnössään, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on rangaistavaa Suomessa jo nykyisin, mutta ”tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen rangaistavuutta on tarpeen selkeyttää”.
Kansalaisaloitteessa esitettyä uutta erillislakia ei kuitenkaan ole tulossa.
– Selkeyttävät säännökset tulee sisällyttää rikoslakiin eikä säätää asiasta kansalaisaloitteessa tarkoitettua erillislakia, koska rangaistussäännökset vakavimmista teoista eli vankeusuhkaiset rangaistussäännökset sijoitetaan Suomessa rikoslakiin, mietinnössä todetaan.
Eduskunnassa keskusteltiin aiheesta keskiviikkona.
– THL:n arvioiden mukaan perinnettä harjoittavista maista lähtöisin olevista naisista ja tytöistä Suomessa mahdollisesti noin 10 000:n arvioidaan läpikäyneen silpomisen. Silpomisvaarassa taas arvioidaan olevan matalimmillaan noin 650 tyttöä ja korkeimmillaan reilut 3 000, lakivaliokunnan puheenjohtaja Leena Meri (ps) totesi.
– Maahanmuutto on lisääntynyt, ja maahanmuuttajia on tullut myös silpomisperinnettä harjoittavista maista. Valiokunta viittaa saamaansa selvitykseen, jonka valossa ainakin joitakin Suomessa syntyneitä ja asuvia tyttöjä on lähetetty ulkomaille silvottavaksi ja tällaista uhkaa on ilmennyt. Rikostuomioita ei kuitenkaan ole annettu eikä asioita juuri käsitelty rikosprosessissa.
Valiokunta piti aiheellisena selvittää myös poikien ei-lääketieteellistä ympärileikkausta koskevaa oikeustilaa, vaikka kansalaisaloitteen sanamuoto koski vain tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista.
– Poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus täyttää lähtökohtaisesti pahoinpitelyn tunnusmerkistön, Meri sanoi keskiviikkona.
Esimerkiksi perussuomalaisten Mari Rantanen olisikin halunnut sisällyttää myös pojat lakiuudistukseen.
– Ihan yhtä lailla poikien rituaalileikkaus on lapsen koskemattomuuden loukkaus, Rantanen totesi.
Poikia koskevien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten kriminalisoinnista tuli kinaa erityisesti kokoomuksen Ben Zyskowiczin ja perussuomalaisten Sebastian Tynkkysen välille.
– Pidän itse valitettavana sitä, että jonkinlaisen sukupuolineutraalisuusajattelun ja väärin ymmärretyn yhdenvertaisuusajattelun perusteella lakivaliokunta on tässä yhteydessä ottanut käsittelyyn myös poikien ympärileikkauksen ja tässä mielessä rinnastunut nämä kaksi asiaa. Pidän tätä valitettavana sen vuoksi, että mielestäni kyseessä on kaksi aivan eri asiaa, Zyskowicz totesi.
– Täällä eräs edustaja väitti, että poikien rituaalisilpomisesta ei olisi haittaa pojille. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Lääkäriliitto on selkeästi linjannut, että pojille ei pitäisi tehdä ympärileikkauksia, jos niihin ei ole lääketieteellistä syytä, Tynkkynen vastasi.
Tynkkynen vertasi poikien kohtelua koiriin.
– On käsittämätöntä ajatella, että jo vuonna 1996 kiellettiin koirien hännän typistäminen mutta pojan sukuelimen esinahan saan lyhentää tai leikata kokonaan pois vielä vuonna 2020.
Vihreiden Suomela moittii poronhoitajien lomitusjärjestelmää epätasa-arvoiseksi: “Rikkoo räikeällä tavalla alkuperäiskansan oikeutta harjoittaa perinteistä elinkeinoa“
Vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela vaatii oikeudenmukaisuutta siihen, miten valtiollinen lomitusjärjestelmä kohtelee poronhoitajia.
Suomelan mukaan lainsäädäntö asettaa poronhoitajat vahvasti eriarvoiseen asemaan muihin maataloudeksi miellettävien alojen yrittäjiin nähden.
Poronhoitaja on poronhoitajien sijaisavusta säädetyn lakipykälän mukaan oikeutettu vastaanottamaan sijaisapua vain sairauden aikana tai tapaturmien sattuessa, mutta ei esimerkiksi vanhempainvapaan tai varusmiespalveluksen aikana.
TÄLLÄ hetkellä poronhoitajat ovat oikeutettuja vain 120 sijaisaputuntiin vuodessa. Keskimääräinen maatalousyrittäjä käyttää vuodessa noin 314 sijaisaputuntia.
– Poronhoitoa harjoittaa Suomessa yli 4000 ihmistä ja monet heistä ovat saamelaisia. Nykyinen malli rikkoo räikeällä tavalla alkuperäiskansan oikeutta harjoittaa perinteistä elinkeinoa. Tämä on YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen vastainen tilanne, eikä niin voi jatkua, Suomela muistuttaa.
– On myös tärkeää muistaa, että sijaisapu on aivan kaikkien poronhoitajien sosiaaliturvaa, eikä kansalaisia voi ilman painavia perusteita asettaa eriarvoiseen asemaan, hän toteaa.
PORONHOIDON sijaisapujärjestelmän kustannukset ovat nykymallissa noin 250 000-300 000 euroa vuodessa.
Suomelan mukaan järjestelmän korjaamisessa onkin kyse vähäisestä summasta valtion budjetissa, mutta asialla on iso merkitys alkuperäiskansan oikeuksien toteutumisen ja elinkeinonharjoittajien yhdenvertaisuuden kannalta.
Lisäksi sukupuolten tasa-arvo toteutuu vihreiden edustajan mielestä huonosti nykyisessä mallissa.
Koska naiset käyttävät Suomessa noin 98 prosenttia vanhempien välillä vapaasti jaettavista vanhempainvapaista, sijaisavun rajaaminen vanhempainvapaiden ulkopuolelle kohdistuu eritoten naisiin. Noin kolmasosa poronhoitajista on naisia.
– Tämä on merkittävä kysymys myös sukupuolten tasa-arvon kannalta. Ei voi olla niin, että poronhoitaja ei voi käytännössä pitää vanhempainvapaita. Naiset pitävät suurimman osan vanhempainvapaista, jolloin poronhoitoa harjoittavat naiset ovat nykylainsäädännön edessä erityisen haavoittuvassa asemassa. Tämä on selkeästi syrjivä rakenne, joka tulee korjata, Suomela jatkaa.
LISÄKSI Suomela nostaa esille huolen siitä, että valtio on jättänyt maksamatta vuoden 2019 sijaisapukorvauksia poronhoitajille. Hän esittää, että korvaukset tulee huomioida vuoden 2020 aikana seuraavassa lisätalousarviossa ja suorittaa pikimmiten.
Keskustelu tyttöjen silpomisesta ajautui poikien ympärileikkauksiin – kansanedustaja Eva Biaudet ymmällään: "Kysymyksessä ovat ihan erilaiset asiat"
Eduskunta äänesti tänään sen puolesta, että tyttöjen sukupuolielinten silpomisen kieltäminen kirjataan lakiin nykyistä selväsanaisemmin.
Kansanedustajat tukivat asiaa ajavaa kansalaisaloitetta, joka luovutettiin eduskunnalle jo viime vuoden kesällä.
Kansalaisaloite käsitteli vain tyttöjen silpomista, mutta lakivaliokunta lisäsi myöhemmin mietintöönsä, että myös poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen sääntelyä tulee selvittää ja arvioida tarkemmin.
Lakivaliokunnan mietintöä vastaan äänesti muun muassa kansanedustaja Eva Biaudet (r.).
– Olimme samaa mieltä siitä, että se oli hyvä kansalaisaloite, mutta lakivaliokunta oli laajentanut sen käsittelemään myös poikien ympärileikkausta, joka oli mielestäni väärin.
Biaudetin mukaan tyttöjen silpomista ja poikien ympärileikkausta ei olisi pitänyt rinnastaa toisiinsa.
– Kysymyksessä ovat ihan erilaiset asiat. Silpomisessa on kysymys raa’asta väkivallasta, jonka tavoitteena on rajoittaa tytön mahdollisuuksia päättää itse omasta seksuaalisuudestaan. Se on osa sitä kokonaisuutta, jossa tyttöjen elämästä määräävät muut.
"Naisiin kohdistuvaa ongelmaa vähätellään"
Lakivaliokunnan mietintö herätti reaktioita myös toiseen suuntaan. Perussuomalaisten Leena Meri, Mari Rantanen ja Sebastian Tynkkynen ehdottivat kaikkien pojille ei-lääketieteellisistä syistä tehtävien ympärileikkausten kieltämistä ja säätämistä rikoslaissa rangaistavaksi.
MTV Uutiset ei tavoittanut Tynkkystä kommentoimaan kolmikon tekemää vastalausetta.
Biaudetin mukaan on tärkeää, että silpomisen kautta tyttöihin kohdistuva väkivalta tunnistetaan ja nostetaan omaksi keskusteluaiheeksi.
– Aina kun keskustellaan naisten oikeuksista, on olemassa tällainen tasa-arvon vastainen liike, joka haluaa, että puhutaan miehistä ja miesten oikeuksista. Lopputulos on se, että naisiin kohdistuvaa ongelmaa vähätellään.
Tyttöjen silpomista ja poikien ympärileikkausta erottavat Biaudetin mukaan esimerkiksi niiden tarkoitusperät.
– Poikien ympärileikkauksissa ei ole koskaan ollut tarkoitus rajoittaa pojan elämää tai hänen oikeuksia ja mahdollisuuksia tehdä omia ratkaisuja. Tämä keskustelu on ihan erilainen. Se ei ole rinnasteinen tähän naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
Eduskunta päätti tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämisestä nykyistä selkeämmin
Eduskunta haluaa, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen säädetään rikoslaissa rangaistavaksi nykyistä selkeämmin.
Eduskunta äänesti asiasta tänään ja päätyi äänin 141–10 kannattamaan lakivaliokunnan mietintöä asiasta.
Valiokunnan mietinnön taustalla oli asiaa koskeva kansalaisaloite, joka luovutettiin eduskunnalle viime vuoden kesällä.
Mietinnön mukaan eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy mahdollisimman ripeästi toimenpiteisiin tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen säätämiseksi rikoslaissa rangaistavaksi nykyistä selkeämmin ja antaa tarvittavat lakiehdotukset eduskunnan käsiteltäviksi kuluvan vaalikauden aikana.
Valiokunta haluaa, että selkeyttävät säännökset silpomisesta sisällytetään rikoslakiin. Tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen on rangaistavaa jo nyt rikoslain pahoinpitelyä koskevien säännösten nojalla.
Silpominen syvällä kulttuurissa
World Vision Filnandin ohjelmajohtaja Annette Gothóni kertoi, että myös Suomessa tapahtuu silpomisia tai tyttöjä lähetetään muihin maihin silvottaviksi.
– Laki on ensimmäinen askel tähän tyttöjen silpomisen kieltämiseen, Gothóni sanoi.
Moni tyttäriään silpova vanhempi tekee sen taloudellisista tai kulttuurisista syistä. Silvottu tyttö saattaa päästä parempiin naimisiin ja saada paremmat myötäjäiset.
Vanhemmat eivät myöskään usein ajattele tekevänsä väärin tai pahoinpitelevänsä tyttöjä, koska silpominen on vahva naiseksi tulemisen riitti monessa kulttuurissa.
Sukuelinten silpomisen uhreiksi joutuneet tytöt ja naiset eivät usein tule julkisuuteen puhumaan siitä, koska siihen liittyy häpeää ja osittain myös siksi, että silpomiset tehdään yleensä alle 10-vuotiaille.
– Yleensä ne, jotka ovat tuoneet esille omia tarinoitaan, ovat tehneet sen anonyymisti ja vasta aikuisina, Gothóni kommentoi.
Lakivaliokunnan mietintö oli tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen osalta yksimielinen.
Poikien ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen osalta valiokunnan mietintöön sisältyi sen sijaan kaksi vastakkaista vastalausetta.
Valiokunta katsoi mietinnössään, että poikien ei-lääketieteellisiin ympärileikkauksiin liittyy sääntelytarpeita, joita on aiheellista selvittää ja arvioida tarkemmin.
Perussuomalaisten Leena Merelle, Mari Rantaselle ja Sebastian Tynkkyselle mietinnön linjaus ei riittänyt, vaan he olisivat halunneet, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin myös kaikkien pojille ei-lääketieteellisistä syistä tehtävien ympärileikkausten kieltämiseksi ja säätämiseksi rikoslaissa rangaistavaksi.
Miesten rahahuolet kasvavat kovaa vauhtia – Jukka, 50, tietää, mitä on painiskella talousahdingossa: "Toivo häviää, kun perhe hajoaa tai työ lähtee alta"
Tuoreen tilaston mukaan jo lähes 400 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä, ja koronapandemia on pahentanut tilannetta entisestään. Asiakastiedon mukaan maksuhäiriöt kerääntyvät miehille, ja jopa 10 prosentilla miehistä ja yli 16 prosentilla kolmekymppisistä miehistä on maksuhäiriömerkintä.
Talousongelmat eivät kosketa pelkästään miehiä vaan myös heidän lähipiiriään.
Miesluurin vapaaehtoisena vertaistukihenkilönä toimiva Jukka Lagerblom tietää, miten vaikeaa talousvaikeuksien kanssa painiminen on.
– Kenellä niitä ei olisi ollut, 50-vuotias viiden lapsen isä toteaa.
Lagerblomilla on myös itsellään pitkä kokemus talouvaikeuksista. Ongelmat alkoivat 90-luvun laman aikana.
– Yrittäjäisältä meni silloin koko omaisuus, ja minulta paloivat luottotiedot. Meni 15 vuotta ennen kuin sain kuitattua velat pois perinnön avulla.
Lagerblom huomauttaa, että talousvaikeudet ja luottotietojen menetys estävät suunnittelemasta elämää eteenpäin.
– Teen edelleen kohtuu pienipalkkaista työtä lähihoitajana, että ainahan rahavaikeuksia on.
Talousongelmat ovat tabu
Lagerblom kertoo, että 90-luvulla omista talousvaikeuksista ja rahahuolista puhuminen oli verrattain helppoa, koska koko talous romahti kerralla ja tilanne oli tuttu monille.
– Se oli todella yleistä ja siinä vain oli selvittävä päivästä toiseen.
Nykyään rahasta ja varsinkin sen puutteesta puhuminen on Lagerblomin mukaan tabu, josta pitäisi päästä yli.
– Varsinkaan miehet eivät kovin helpolla näytä, jos heillä on talousvaikeuksia.
Lagerblom huomauttaa, että yhteiskuntaan on iskostettu todella syvälle sellainen malli, että menestyvä mies on taloudellisesti hyvin toimeentuleva, eteenpäin menevä ja hänellä on erilaisia näyttäviä statussymboleita.
– Yleinen ajatus on, että miehen tulisi tuoda vakautta ja pärjätä taloudellisesti. Ja myös miehillä itsellään on tällainen tunne.
Vertaistuesta apua
Lagerblomin mukaan tabua pitäisi rikkoa puhumalla siitä avoimesti. Hän on itse mukana Pää pinnalla -podcast-hankkeessa, joka nostaa tänä syksynä isät keskiöön ja kannustaa suomalaisia miehiä puhumaan raha-asioista.
– Hankkeessa on kyse yli 40-vuotiaiden miesten hyvinvoinnista, osallisuudesta, kuulluksi tulemisesta, myös talouspuolen asioita käydään aikalailla läpi selviytymistarinoiden ja muiden tarinoiden avulla.
Kansanedustaja huolissaan tasa-arvosta – ”Miehen vuosi on noin 11 kuukautta”
Keskustan varapuheenjohtaja Petri Honkonen kokee tasa-arvokeskustelun syrjivän miehiä. Honkosen mukaan miehet tulisi huomioida reilummin tasa-arvokeskustelussa ja vääristyneitä asetelmia pitäisi tuulettaa.
Honkosen mukaan miesten kohtaamista suurista ongelmista ei puhuta riittävästi, vaikka epäkohdat ovat laajoja ja jatkuneet vuosikymmenestä toiseen.
– Useimmiten juuri miehet syrjäytyvät, alkoholisoituvat ja joutuvat vankilaan. Myös miesten elinikä on naisia lyhyempi. Miehen vuosi on noin 11 kuukautta, Honkonen toteaa tiedotteessaan.
– Esimerkiksi isien surkea asema huoltajuusriidoissa on ongelma, jota on hyssytelty tässä maassa liian pitkään.
Honkosen mukaan kyse on rakenteellisista tasa-arvo-ongelmista, jotka painavat miehiä alas.
Honkonen ei halua, että naisten kohtaamista tasa-arvo-ongelmista vaiettaisiin tai että niitä väheksyttäisiin. Työn naisten kohtaamien ongelmien kuten esimerkiksi häirinnän lopettamiseksi on hänen mukaansa jatkuttava. Honkonen haluaa korjata tasa-arvokeskustelun vinouman ja uudistaa tasa-arvopolitiikkaa huomioimaan myös miesten kohtaamat ongelmat.
– Tunkkaisuus poistuu tuulettamalla. Miesten kohtaamilta tasa-arvo-ongelmilta ei saa enää sulkea silmiä.
– Naisten kohtaamien isojen ongelmien, kuten häirinnän sekä urakehitykseen ja palkkaukseen liittyvän syrjinnän rinnalle on tuotava myös miesten kohtaamat ongelmat. Tarvitaan reilua tasa-arvopolitiikkaa, Honkonen sanoo.
Seksiasiantuntija kertoo, miksi nainen ei enää halua harrastaa seksiä – syy ei ole se, mitä luulet: "Varoitusmerkki siitä, että jonkin pitää muuttua"
Seksielämä saattaa väljähtyä pitkässä suhteessa, mutta miksi? Seksiasiantuntija Nadia Bokodyn mukaan kyse ei ole yllättäen tapahtuvasta naisen libidon heikkenemisestä niin kuin usein luullaan.
– Poikaystäväni ja mina lakkasimme harrastamasta seksiä, tunnustaa seksiasiantuntijaksi tituulerattu Nadia Bokody tuoreimmassa kolumnissaan australialaisella News.com.au-sivustolla.
Nadia kertoo, että eräänä iltana sen sijaan, että hän olisi laittanut päänsä tuttuun tapaan kumppaninsa rinnalle, hän kierähtikin pois päin ja tunsi välinpitämättömyyttä.
– Seksistä kirjoittaminen ei tarkoita, ettenkö kokisi seksuaalista apatiaa. Jos jotain, se saa minut synkän tietoiseksi sen vääjämättömyydestä, Nadia tunnustaa.
Australialainen Nadia on tullut tunnetuksi rohkeista seksiä käsittelevistä kirjoituksistaan ja ulostuloistaan. Nadia on esimerkiksi jyrähtänyt avioliiton olevan luonnotonta, kertonut kannustavansa poikaystäväänsä katsomaan pornoa sekä kokeillut rohkeasti "nakurintsikkatrendiä". Nainen on myös selittänyt, miksi "useimmat miehet ovat surkeita sängyssä" ja opastanut miehiä naisen kiihottamiseen. Nadia on avautunut myös siitä, miksei suurikokoinen penis välttämättä olekaan hyvä asia ja siitä, miksei nainen välttämättä halua suuseksiä kanssasi. Nadia on kertonut myös oman arvionsa siitä, mikseivät miehet tajua naisen nautinnon päälle.
Miksi juuri naiset menettävät halunsa niin usein?
Nadia huomauttaa, että on aina ollut avoin siitä, että yksiavioisuus on hänen mielestään sosiaalinen aate, ei mitään vaistonvaraista. Pitkät suhteet ja seksuaalinen uskollisuus vaativat hänen mukaansa työtä.
– Se, mitä harvoin tunnustetaan tässä keskustelussa, on se, miksi ilmeinen välinpitämättömyys seksiä kohtaan ilmentyy niin usein naisissa, jotka ovat yksiavioisissa suhteissa.
Nadian mukaan mielikuville "pihtarivaimosta, joka ei anna" seksuaalisesti turhautuneelle aviomiehelle ja miehistä, jotka lahjovat tyttöystäviään seksiin viemällä vastineeksi roskat, on hyvä syy. Kyse ei kuitenkaan hänen näkemyksensä mukaan ole naisen libidon yllättävästä heikkenemisestä.
– Naiset rutiininomaisesti menettävät kiinnostuksensa seksiin, kun parisuhteemme jatkuvat. Ainakin menetämme kiinnostuksen harrastaa seksiä kumppaniemme kanssa. Ja se on tässä keskeistä, koska seksin vähentyminen tulkitaan säännöllisesti naisen libidon heikkenemisenä. Opetetaanhan meille, etteivät naiset ole seksuaalisia olentoja, että me vain yksinkertaisesti vaihdamme fyysistä läheisyyttä sitoutumiseen miesten kanssa.
Mies petti vaimoaan lukuisten maksullisten seuralaisten kanssa – näin hän selittää uskottomuuttaan: "En tajunnut, kuinka kovasti parisuhteessa pitää tehdä töitä"
Alusvaatteita naisten päällä rakastava mies tunnusti podcast-lähetyksessä, miksi sortui pettämään vaimoaan maksullisten seuralaisten kanssa.
Parisuhteensa alussa Mark (nimi muutettu) rakasti sitä, kuinka hänen kumppaninsa pukeutui tuhmiin alusvaatteisiin.
– Rakastan alusvaatteita (naisten päällä), ja olen aina rakastanut, Mark kertoi maksullisena seuralaisena työskentelevän Samantha X:n Slow Love -podcastissa.
Samantha X, oikealta nimeltään Amanda Goff, on tunnettu ammattiinsa liittyvistä tunnustuksistaa. Aiemmin nainen on muun muassa listannut merkkejä, joista voi päätellä miehen pettävän sekä vinkannut miehille, miten naisen voi saada ihastumaan itseensä. Lisäksi hän on avannut syitä miesten uskottomuuden taustalla. Tällä kertaa tunnustuksia kertoi haastateltava Mark.
Vaimo jätti sukkanauhat – Mark hairahtui seuralaisiin
Samanthalle avautunut Mark kertoo, että vuosien saatossa hetket, jolloin vaimo jaksoi kaivaa sukkanauhat esiin, alkoivat harveta. Mark osti vaimolleen edelleen alusvaatteita, mutta havaitsi, että ne piilotettiin vaatekaapin perälle. Alusvaate alkoi symboloida isompaa ongelmaa heidän avioliitossaan, kertoo News.com.au.
– Kun ensin tapasimme, hän käytti paljon alusvaatteita ja piti niiden käyttämisestä. Myöhemmin oli joitain [alusvaatteita], joita hän käytti.
Jossain vaiheessa vaimo ei enää halunnut käyttää seksikkäitä vetimiä, mutta Mark huomauttaa, että asiasta ei kuitenkaan keskusteltu.
Viimeisen avioliittovuotensa aikana Mark alkoi tavata maksullisia seuralaisia, mukaan lukien Samantha X:ää. Vaimo ei tiennyt tästä mitään.
Vaikka mies pyysikin seuralaisia käyttämään sukkanauhoja ja stay up -sukkia, hän sanoo, ettei se ollut ainoa syy uskottomuudelle. Mark nimittäin uskoo, että todellinen syy piili siinä, etteivät hän ja hänen vaimonsa olleet enää intiimisti läheisiä.
"En tajunnut, kuinka kovasti parisuhteessa pitää tehdä töitä"
Mies kuvailee, että 20 vuotta yhdessä olleen parin suhde oli ennen naimisiinmenoa "tyypillinen" parisuhde, mutta ongelmia alkoi ilmaantua, kun vuosia tuli lisää. Kommunikaatio parin väliltä katosi ja sen myötä myös läheisyys. Mies myöntää olleensa työnarkomaani.
– Ja hyväksyn sen, että iso osa oli sitä, etten tajunnut, kuinka kovasti parisuhteessa, [ja] avioliitossa pitää tehdä töitä. Se ei koskaan ole yhden ihmisen vika.
Mark uskoo, että etenkin miehet tarvitsevat pitkässä parisuhteessa seksiä, ja kommunikaation puute hänen omassa liitossaan johti puolestaan petipuuhien vähenemiseen.
"Tiedän, että se on liiketoimi"
Vaikka Mark nautti salaisesta harrastuksestaan, hän vakuuttaa tunteneensa syyllisyyttä uskottomuudestaan. Mies kokee, että seksityöläisten palvelujen käyttäminen voi olla addiktoivaa, sillä se tarjoaa miehille läheisyyttä, jota he pitkässä parisuhteessa kaipaavat. Lisäksi se on mahdollisuus tutkia omaa seksuaalisuuttaan.
Mark uskoo myös , että on mahdotonta olla kehittämättä tunteita seuralaista kohtaan, jos tätä on nähnyt jo pidempään.
– Tiedän, että se on liiketoimi, eikä todellisen maailman parisuhde, mutta olisi epäinhimillistä olla kehittämättä joitain tunteita.
Vaimo loukkaantui paljastuksesta
Vaikka Mark ja hänen vaimonsa yrittivät parhaansa avioliiton pelastamiseksi, eroa ei voinut välttää. Vaimo sai selville miehen seuralaisharrastuksesta eroprosessin aikana.
– Hän oli hyvin loukkaantunut. Hänestä tuntui nöyryytetyltä ja siinä oli luottamuspuolaa.
”Kiihotun itsekin” – erityisesti nuoret naiset lähettävät kuumia kuvia ja siihen on hyvä syy
Seksikkäiden kuvien lähettäminen kumppanille on parhaimmillaan voimaannuttava ja itsetuntoa kohottava kokemus.
Etenkin nuoret naiset lähettävät vihjailevia kuvia ja videoita kumppanilleen. Alle 25-vuotiaista lähes puolet kertoo joskus tehneensä niin.
Kaalimato.comin tuoreen kyselytutkimuksen mukaan suomalaisista 27 prosenttia on joskus lähettänyt intiimiä kuvamateriaalia kumppanilleen.
Intiimin kuvamateriaalin jakaminen on aavistuksen yleisempää naisille kuin miehille. Naisista 30 prosenttia on joskus lähettänyt kuvia, miehistä taas 24 prosenttia.
– Erityisesti nuorten naisten keskuudessa oman itsensä ja elämänsä kuvaaminen ja jakaminen sosiaaliseen mediaan, kuten Instagramiin, Snapchattiin tai TikTokiin on suosittua. Voisi siis uskoa, että kynnys intiimien kuvien lähettämiseen kumppanille ei ole yhtä korkea, kuin vanhemmalla sukupolvella, Kaalimato.comin seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen arvelee tiedotteessa.
Mahdollisuus ilmaista seksuaalisuutta
Paljastavien kuvien lähettäminen kumppanille kuumentaa tunnelmaa. Sen lisäksi ne voivat olla myös tehokas itsetunnon kohottaja. Kumppanilta saadut ihailevat kommentit ja reaktiot tekevät lähettäjän olon halutuksi.
Seksiviestien lähettämistä tutkinut Morgan Johnstonbaugh Arizonan yliopistosta on sanonut, että seksuaalisten viestien lähettäminen voi olla naisille voimaannuttava kokemus. Luotettavan kumppanin kanssa se luo turvallisen mahdollisuuden tutkia omaa kehoa ja ilmaista seksuaalisuutta.
Naiset lähettivät hänen tutkimuksensa mukaan neljä kertaa miehiä todennäköisemmin kuvia tunteakseen olonsa voimaantuneeksi. He myös lähettivät kuvia kaksi kertaa miehiä todennäköisemmin itsevarmuutta pönkittääkseen. Yleisin syy seksikkään kuvan lähettämiselle on silti toive vastaanottajan kiihottumisesta.
Yksi Kaalimadon kyselyyn vastanneista kommentoi kiihottuvansa itse kuvien lähettelystä, sillä hän tietää, miten paljon kumppani kuvista tykkää ja miten hän niihin reagoi. Lisäksi hän kommentoi niitä ihanasti.
”Pieni piristys kesken työpäivän”
Näin Kaalimadon kyselyyn vastanneet kertovat seksikkäiden kuvien lähettämisestä:
“Miehen kanssa suhteen alussa lähettelimme vihjaavia viestejä ja hennosti paljastavia kuvia toisillemme työpäivän aikana. Seksielämämme oli hyvin aktiivista: joka päivä ja jopa neljä kertaa päivässä. Se oli ihanaa ja kiihkeää aikaa. Yhteen muuttaessa seksin määrä luonnollisesti hieman väheni, mutta nyt seksielämämme on kokenut jonkinlaisen lamaannuksen ja haluaisin jotain yhteistä uutta kiihkeää tekemistä.
Olisi mukava, jos mies lähettäisi työpäivän aikana minulle paljastavia kuvia tai videoita, kuitenkin niin, ettei mitään vielä näy, mutta melkein näkyy, joka on entistä kiihottavampaa, kun mies pääsisi töistä kotiin riisuttavaksi.”
Nimimerkki Kiihkeää seksiä kaipaava
“Lähetän miehelleni paljon vihjailevia viestejä ja kuvia. Mies on tuonut erittäin hyvin julki, että hän nauttii kuvistani ja nykyisin jopa odottaa saavansa aika ajoin miellyttävän kuvan. Vähän aikaa sitten tein viettelevän ja pikkuisen himokkaankin kuvasarjan yllätykseksi miehelleni.
Itse tykkään etenkin kuvien lähettelemisestä, kun tiedän, minkä vastaanoton ne miehessäni aiheuttavat ja miten hän niitä himokkaasti kommentoi. Tämän kaltainen pieni piristys kesken työpäivän, on arjen parhaita pieniä tekoja, enkä aio lopettaa niin kauan, kun se miestäni innostaa.”
Nimimerkki Nautinnollinen kuvailija
Opiskelija kyseenalaisti yliopiston opetuksen ”miesten kuukautisista” – seurauksena somekohu ja äkkilähtö kurssilta
Tampereen yliopiston luennoitsijan puheet kyseenalaistanut opiskelija ei osannut arvata, millainen hässäkkä syntyisi hänen kysymyksestään: ”Ihan tosissaanko täällä puhutaan ’miehistä joilla on kuukautiset’?” Opiskelija laittoi kuvakaappauksen saamistaan vastakommenteista nettiin. Seurauksena oli valtava somekohu ja opiskelijan poistaminen kurssilta. Nyt opiskelija on palautettu kurssille, mutta Tampereen yliopisto on laittanut lakimiehensä tutkimaan tapausta.
Yksi Tampereen yliopiston kursseista on nimeltään ”YKTM01 Yhdenvertaisuus ja sukupuolten tasa-arvo yhteiskunnassa”. Yliopiston opinto-oppaan mukaan tällä kurssilla ”opiskelija perehtyy sukupuolentutkimuksen keskeisten käsitteiden avulla yhdenvertaisuuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon sekä eriarvoisuuksien ja syrjinnän kysymyksiin”.
Kurssi kuuluu Tampereella useiden tutkinto-ohjelmien pakollisiin tai puolipakollisiin kursseihin nimikkeellä ”asiantuntijataitojen perusteet”.
Kurssin luennot pidetään ZOOM-verkkokokousohjelmiston kautta ja opiskelijat voivat kommentoida niitä ohjelman chatissa. Kurssille osallistunut politiikan tutkimuksen opiskelija Joakim Vigelius – joka on myös perussuomalaisen nuorison toinen varapuheenjohtaja – ei osannut aavistaa, miten kova somekohu siitä aiheutuisi, kun hän kommentoi, että ”Ihan tosissaanko täällä puhutaan ’miehistä joilla on kuukautiset’?”
Mikä on ”oikea” mies?
Joakimin kommenttiin tuli nopeasti vastauksia, joissa häntä syytettiin ”transfobiasta”, ”ahdasmielisestä provoilusta” ja siitä, että hän kyseenalaistaa joidenkin miesten oikeuden itsemäärittelyyn. Joakim päätti kuitenkin jatkaa luennon sisällön kritisoimista.
– Biologisilla miehillä ei ole kuukautisia. Ei se ole mikään salaisuus, saati fobiaa yhtään ketään kohtaan, Joakim kirjoitti.
Vastaukseksi häntä syytettiin ”biologiaöyhöttämisestä”, kapeakatseisuudesta ja ala-astetasoisesta biologian ymmärtämisestä.
– Kaikki miehet eivät ole biologisesti miehiä, vastasi eräs kurssin opiskelijoista.
Tämän jälkeen Joakim pyysi faktoja ”miehistä, siis oikeista miehistä, joilla on kuukautiset”. Hän sai vastaukseksi joukon kiukkuisia kommentteja, joissa kysyttiin, että mikä on ”oikea” mies.
– Transmiehet on oikeita miehiä, kiteytti yksi kommentoijista.
– Ihan oikeasti tällanen puhe sallitaan täällä? kysyi toinen.
– Mulle ainakin ehti tulla epämukava olo tästä keskustelusta Joakimin puheiden johdosta, kertoi kolmas opiskelija.
Kolumni: Sanna Ukkola: Valkoiset heteromiehet teilattiin maanrakoon – Trump oli heidän oljenkortensa
Otsikkoja suomalaisista lehdistä sen jälkeen, kun Joe Biden julistettiin tulevaksi presidentiksi ja juristitaustainen Kamala Harris varapresidentiksi:
“Kamala Harris tekee monella tavalla historiaa: Hänestä tulee ensimmäinen nainen ja ensimmäinen musta Yhdysvaltain varapresidenttinä.”
“Lasikattoja rikkova Kamala Harris piti inspiroivan puheen: Olen ensimmäinen nainen tässä virassa, mutta en viimeinen.”
“Monelle tytölle ja naiselle valtavan tärkeä hetki – Kamala Harris teki historiaa noustessaan varapresidentiksi ensimmäisenä naisena.”
Olisi hyvin helppoa lähteä mukaan kollektiiviseen riemuun: onhan pelkästään hyvä ja kannatettava asia, että naiset ja tummaihoiset pääsevät eteenpäin. Obama presidenttinä oli valtavan suuri esikuva monelle mustalle, joka näki julkisuudessa ensimmäistä kertaa itsensä näköisen esikuvan maailman korkeimmassa virassa. On hienoa, että yhä useampi nainen pääsee tärkeisiin paikkoihin, koska tytöt ja nuoret naiset tarvitsevat roolimalleja.
Pidän silti sukupuolen, etnisyyden tai muiden vastaavien synnynnäisten määreiden nostamista kaiken muun edelle äärimmäisen vaarallisena tienä.
Kamala Harrisista puhutaan ja uutisoidaan ennen kaikkea hänen ulkonäkönsä: ihonvärin ja sukupuolen, kautta. Vähiin jäävät maininnat siitä, millaista politiikkaa hän tekee, kuinka pätevä hän on ja mitä hän ajattelee, kun kaikki huomio keskittyy siihen, miltä hän näyttää.
Tämä on epäkunnioittavaa ja väärin kaikkia meitä naisia kohtaan. Todellista tasa-arvoa olisi arvottaa poliitikkoja poliittisten päätösten perusteella, ei toisarvoisten, synnynnäisten ominaisuuksien, joihin et voi itse vaikuttaa. Se on loukkaavaa. Kuka haluaa olla kiintiönainen, kiintiöetnisyys?
Tällainen epäinhimillistää, typistää ehdokkaan ihonväriksi ja sukupuoleksi. Kamala Harrisia pitäisi kohdella ihan samalla kunnioituksella ja samoin kriteerein kuin valkoihoisia miespoliitikkojakin.
Mutta me elämme identiteettipolitiikan aikakautta, jossa erilaiset identiteetit on valjastettu aseiksi poliittista vastustajaa vastaan.
Identiteettipolitiikka tarkoittaa poliittisen ryhmän muodostamista sukupuolen, etnisyyden, seksuaalisuuden tai muun vastaavan ominaisuuden perusteella. Normaalit poliittiset asiakysymykset eivät siihen kuulu.
Identiteettipolitiikka ajaa ryhmiä toisiaan vastaan; sodat ovat usein identiteettiryhmien välisiä konflikteja.
Identiteettipolitiikassa ajatellaan, että nainen suhtautuu asioihin naisnäkökulmasta, homo homonäkökulmasta, musta mustasta näkökulmasta ja niin edelleen. Se on vastoin yleishumaania periaatetta, jossa ihmiset nähdään yksilöinä, ei ryhmiensä edustajina. Se infantilisoi politiikan, jakaa ihmisiä keskenään taisteleviin ryhmiin ja on monella tavalla vaarallinen aate.
Suomalaismiehillä poikkeuksellinen suhde seksileluihin - mistä se johtuu?
Tuore kysely paljastaa, että Suomessa naiset nauttivat seksileluista huomattavasti enemmän kuin miehet.
Suomalaiset naiset ja miehet suhtautuvat eri tavoin seksileluihin. Voice.fi:n ja Sinfulin seksikyselyssä kävi ilmi, että yli 40 prosenttia suomalaismiehistä ei omista yhtään seksilelua. Naisista sen sijaan 21 prosenttia vastasi elävänsä ilman seksileluja.
“Näyttää siltä, että suomalaisista asiakkaistamme valtaosa on naisia. Ero korostuu entisestään, kun vertaamme lukuja muissa Pohjoismaissa toimiviin verkkokauppoihimme. Niissä sukupuolijakauma on paljon tasaisempi kuin Suomessa,” kertoo Sinfulin tiedottaja Rune Kjelsmark.
Tutkimuksessa selvisi, että 45 prosenttia suomalaisnaisista omistaa 1-3 seksilelua. 20 prosenttia omistaa 4-6 eroottista välinettä. Miehistä 33 prosentilla on käytössä 1-3 seksilelua. Seksuaaliterapeutti Tiia Merikanto tietää, että syy siihen, että naiset suosivat enemmän seksileluja, on moninainen.
“Osittain kyse voi olla mielikuvista. Nainen, joka omistaa vibraattorin ja masturboi säännöllisesti, on itsevarma ja tietää, mitä tahtoo. Hän huolehtii omista orgasmeistaan. Mies, joka omistaa tekopillun, on lähinnä nolo. Eihän sen näin kuuluisi olla! Mielikuvat ovat kuitenkin tiukassa. Toisaalta mietin myös pornon merkitystä. Miehille visuaalinen ärsyke on usein tärkeä osa itsetyydytystä. Porno nähdään ehkä hyväksyttävämpänä välineenä kuin seksilelut", Merikanto selittää.
Ei tabu
Milloin suomalaiset sitten käyttävät seksileluja? Naisista 28 prosenttia vastasi käyttävänsä seksileluja ainoastaan itsetyydytyksen aikana. Miehillä vastaava luku oli 15 prosenttia, mutta useammin he tukeutuivat visuaalisiin ärsykkeisiin. Seksuaaliterapeutti ei kuitenkaan usko, että lelut koettaisiin tabuksi.
“En sanoisi, että seksilelut ovat miehille tabu. Jostain syystä seksilelut kuitenkin mielletään ja niitä markkinoidaan enemmän naisille. Kokemukseni mukaan seksilelut myös otetaan parisuhteessa osaksi seksiä usein naisten aloitteesta, mikä avaa uusia ulottuvuuksia miehille. Kun ensimmäinen askel on otettu, rohkaistuvat miehetkin ehdottamaan erilaisia leluja ja kokeiluja,” hän kertoo.
Merikanto huomauttaa, että seksi on edelleen varsin yhdyntäkeskeistä.
"Seksi on usein ohi, kun mies saa orgasmin. Naisen nautinto on heterosuhteessa siis edelleen helposti toissijainen. Seksilelujen avulla nainen voi ottaa oman nautintonsa haltuun seksin aikana", hän toteaa.
Seksitutkimukseen osallistui 2500 suomalaista. Sen toteutti Voice.fi yhteystyössä Sinful.fi:n kanssa vuonna 2020.
Sijoittaminen arveluttaa feministiä
TULVAN kolumnissa Pohjoismaiden vihreän vasemmiston pääsihteeri Mia Haglund kirjoittaa sijoittamisesta.
”Sijoittamisesta on puhuttu viime vuosina feministisenä tekona niin aikakauslehtien sivuilla kuin Flow Festivalin Nordea Loungessakin. Sitä kuvaillaan joogaan verrattavaksi hyvinvointiharrastukseksi ja laajemmin tasa-arvoa edistäväksi toiminnaksi, kun vaurautta kertyy pikkutakkimiesten rinnalla nuorille hipsterinaisillekin. Harvoin kuitenkin kuulee puhetta siitä, miten osake- ja rahasto-omistajien voitot mahdollistava lisäarvo tuotetaan.”
”Omistajan voitto muodostuu siitä, että osa tehdyn työn arvosta jätetään korvaamatta työntekijälle. Näin ollen myös niin sanottu feministinen sijoittaminen perustuu jonkun muun ruumiilliseen ja älylliseen tuotokseen.”
”Vaikka muiden kuin miesten kannustaminen sijoittamiseen saattaa kaventaa varallisuuseroja sukupuolten välillä paikallisesti ja luokkakohtaisesti, varallisuuden kasautuminen tietyille ryhmille, mihin sijoittaminen väistämättä johtaa, edistää eriarvoisuutta. Eriarvoisuuden edistäminen ei taas yleensä kuulu feministisen toiminnan tavoitteisiin.”
”Sijoitusfeminismi on sukua valkoiselle feminismille ja liberaalifeminismille, jossa kasvatetaan bossladyja pörssiyhtiöiden hallituspaikoille ja vaaditaan kaikille toimitusjohtajille samaa palkkaa sukupuolesta riippumatta.”
”Valkoisen liberaalisijoitusfeminismin katse kääntyy monesti pois, kun tarkastellaan siivoojien tai lähihoitajien palkkakuoppia tai kun nostetaan esille globaalin kapitalismin aiheuttamia ja rodullistettuihin kehoihin usein kohdistuvia riistotyöolosuhteita.”
KAUPPALEHTI OPTION toimittaja Cilla Bhose pohtii suomalaisten suhtautumista rahaan.
”Rikkaat eivät mielellään puhu rahasta, koska eivät halua leveillä saati herättää muissa kateutta. Vähävaraiset eivät halua puhua rahasta, koska eivät halua muiden tietävän, kuinka paljon on vähän. Keskituloiset vaikenevat, koska keskituloiset vaikenevat.”
”Raha hävettää silloin, kun sitä on liikaa, liian vähän tai tarpeeksi.”
”Rahasta puhumiseen liittyy yhä kosolti tabuja. Pään sisällä raksuttavaa laskukonetta ei saa tuoda näkyväksi.”
”Vain epähieno ihminen puhuu rahasta. Rahasta keskusteleminen vaikuttaa ihmissuhteisiin, joten on parasta pitää mölyt mahassaan.”
”Sukupuolten väliset erot piirtyvät edelleen vahvana. Naiset välttävät säästöistä ja rahasta puhumista miehiä enemmän. Hyvin tiukassa istuu ajatus, että rahasta puhuva nainen on kylmä, kova ja aggressiivinen.”
Monet pojat eivät koe koulua omaksi jutukseen – näillä keinoilla poikien koulumenestystä voitaisiin parantaa
Pojat menestyvät tyttöjä huonommin koulussa. Miten poikien osaaminen saataisiin nousuun? Vastaamassa ovat erityisasiantuntija Sirkku Kupiainen ja opettaja Vesa Nikkilä.
Miksi pitää puhua pojista ja tytöistä eikä vain oppilaista? Sirkku Kupiainen pitää tärkeänä, että sukupuolten välisiä osaamiseroja tutkitaan, sillä muuten asia kilpistyy yksittäisten oppilaiden ongelmaksi.
– Jos tyttöjä ja poikia ei vertailtaisi, emme enää näkisi, millaisesta ongelmasta on kyse. Eikä siihen pystyttäisi etsimään ratkaisuja.
Pyydän helsinkiläistä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaa Vesa Nikkilää miettimään, miten tyttöjen ja poikien osaamiseron kasvu näkyy hänen kouluarjessaan. Miksi pojat menestyvät koulussa tyttöjä heikommin vuosi toisensa jälkeen?
Vesa Nikkilä tuntee tutkimustulokset, vaikka tyttöjen ja poikien osaamiseron kasvua on vaikea nähdä arjessa. Opettajana hän ei erottele oppilaita sukupuolen mukaan, vaan sen mukaan, minkälaista tukea nuori tarvitsee ajattelun- ja työskentelytaidoissaan.
– Pitää kuitenkin olla tietoinen siitä, millaisia rooleja kulttuurissa tytöille ja pojille annetaan. Ettei opettajana väärällä tavalla vahvista niitä.
Roolimallit nousivat vahvasti esiin, kun Nikkilä otti tyttöjen ja poikien osaamiserot puheeksi yhdeksännen luokan kanssa.
– Meille kehkeytyi ysiluokkalaisten kanssa syksyn paras keskustelu, kun aloimme puhua tyttöihin ja poikiin kohdistuvista rooliodotuksista, Nikkilä kertoo.
Yhdeksäsluokkalaisilla oli selvä käsitys, minkälaisia rooleja tytöille ja pojille annetaan. Oppilaat kokivat, että tytön on helpompi perustella, jos haluaa panostaa kouluun ja pojalle on taas ihan ok, jos hän ei panosta. Oppilaiden mukaan opettajakin voi sortua ajatteluun, että pojat ovat poikia ja antaa heille väärällä tavalla enemmän tilaa.
– Oppilaat miettivät myös paljon motivaatiota. Onko koulu heidän oma juttunsa? Vesa Nikkilä sanoo.
Helsingin yliopistossa erityisasiantuntijana työskentelevä Sirkku Kupiainen on tutkinut poikien ja tyttöjen osaamiseroja. Hänen mukaansa monet pojat eivät koe koulua omaksi jutukseen.
– Pojat joko yksinkertaisesti osaavat vähemmän tai ovat vähemmän halukkaita näyttämään osaamisensa. On vaikea sanoa, miksi pojat eivät saa irti sitä, mitä tytöt koulusta ottavat.
Miten poikien osaamista voisi kohentaa? Helppoja ja yksinkertaisia ratkaisukeinoja ei ole, mutta tässä kolme lähestymiskulmaa asiaan.
Löytyikö kumppani netistä? Tutkimuksen mukaan lastenhankinta on silloin mielessä useammin
Seurustelukumppanin tapaaminen verkossa on yhteydessä lastenhankinta-aikeisiin ja ensimmäisen lapsen saamiseen, tiedottaa Turun yliopisto. Kumppanin tapaaminen verkossa on yhteydessä paitsi perheellistymiseen, niin myös suhteen päättymiseen, kun verrataan toisiinsa niitä jotka tapaavat kumppanin verkossa ja niihin jotka tapaavat kumppanin muulla tavoin. Parisuhdetyytyväisyys ei ole yhteydessä siihen, missä kumppani on tavattu.
TULOKSET osoittavat lisäksi, että ikäluokkien välillä on eroa. Vanhimman ikäluokan lapsettomista vastaajista internetissä kumppaninsa tavanneet saivat todennäköisemmin ensimmäisen lapsen tutkimuksen seurantavälillä kuin kasvokkain seurustelukumppanin tavanneet lapsettomat vastaajat. Verkossa tavanneet nuorimman ikäluokan vastaajat kertoivat harkitsevansa perheellistymistä, mutta parisuhde päättyi todennäköisemmin kuin kasvokkain kumppaninsa tavanneilla henkilöillä.
– Tämä saattaa liittyä siihen, että nuoremmat verkon välityksellä kumppanin löytäneet ovat epäyhtenäisempi joukko parisuhdetavoitteidensa osalta, kun taas vanhemmat verkossa tavanneet etsivät useammin pysyvää parisuhdetta, Turun yliopiston tutkija Mirkka Danielsbacka kertoo tiedotteessa.
NYKYISIN yhä useampi tapaa tulevan kumppaninsa internetin välityksellä. Vaikka verkkodeittailua ja siihen yhteydessä olevia tekijöitä on tutkittu jokseenkin paljon, vähemmän on tutkittu sitä, onko kumppanin tapaaminen verkossa yhteydessä perheellistymiseen, parisuhdetyytyväisyyteen tai vastaavasti parisuhteen päättymiseen. Tutkimuksen tulokset perustuvat laajaan Saksassa kerättyyn seuranta-aineistoon. Tutkimusta tekivät Danielsbackan lisäksi Turun yliopiston tutkija Antti O. Tanskanen sekä Francesco Billari Bocconin yliopistosta Italian Milanosta.
Junnila vaatii miehille juhlapäivää
Kansainvälistä miestenpäivää vietetään vuosittain 19. marraskuuta sukupuolten välisen tasa-arvon ja miesten sekä poikien oikeuksien edistämiseksi. Tapahtumaa juhlitaan yli 80 valtiossa, mukaan lukien Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa, mutta ei kuitenkaan Suomessa. Kansanedustaja Vilhelm Junnila vaatii miestenpäivää myös Suomeen.
– Suomi ei kuulu kansainvälistä miestenpäivää viettäviin maihin, eikä päivää ole sisällytetty Helsingin yliopiston almanakkaan tai muutoinkaan huomioitu edes eduskunnan alaisuudessa toimivan Yleisradion taholta. Kansainvälistä naistenpäivää sentään vietetään 8. maaliskuuta, mutta miehet on unohdettu, Junnila kertoo.
”Jos tasa-arvopuhe on todellista”
YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO on lisännyt kansainvälisen miestenpäivän juhlapäiviinsä. Junnilan jättämässä kirjallisessa kysymyksessä mainitaan hallituksen todenneen edistävän sukupuolten tasa-arvoa kaikissa oloissa.
– Luulisi sen koskettavan myös miehiä. Jos tasa-arvopuhe on todellista, odotan hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin kansainvälisen miestenpäivän huomioimiseksi, Junnila toteaa.
Keskustan Kivisaari: “Miehiin ja poikiin kohdistuvista epäkohdista vaietaan“
Kansanedustaja Pasi Kivisaaren (kesk.) mukaan Suomessa tulisi suhtautua miehiin ja poikiin kannustavammin, positiivisemmin ja suvaitsevammin.
Hän viittaa torstaina vietettävään miestenpäivään, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota poikien ja miesten terveyteen, sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja hyvien roolimallien korostamiseen.
– Sukupuolten välinen erilaisuus on nähtävä rikkautena ja voimavarana. Miesten ja poikien yhteiskunnalliseen asemaan, syrjimättömyyteen ja tasa-arvoisuuteen tulee kiinnittää enemmän huomioita. Kuka puhuisi miesten ja poikien oikeuksista? Kivisaari kysyy.
HÄN KOROSTAA, että miesten tavoite ei ole toimia etuoikeutetusti, vaan osoittaa, että miesten ja poikien maailmassa on myös kipua, epätäydellisyyttä tai epätasa-arvoisuutta.
–Kavahdan sitä, että suomalaista yhteiskuntaa ja sen hyvinvointia peilataan usein sukupuolikiinnittyneesti. Aika harva uskaltaa sanoa, että miesten ja poikien oikeuksien edistäminen tulee olla yhtä tärkeää kuin naisten ja tyttöjen. Itse näen, että tämä yhdenvertaisuus ei toteudu, Kivisaari sanoo.
Eduskunnan sivistysvaliokunnassa toimiva Kivisaari näkee, että monista miehiin ja poikiin kohdistuvasta epäkohdasta vaietaan.
Niistä ensimmäinen on koulutus.
– Lukiot ja korkeakoulut ovat naisvaltaisia, eikä korkeakoulujen opiskelijavalintoihin tehty muutos ole muuttanut tilannetta. Yli viidennes nuorista miehistä on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Tästä aiheutuvat inhimilliset ja kansantaloudelliset kustannukset ovat valtavia, vuosittain miljardiluokkaa. Tässä on yhteiskunnallinen epäkohta ja itse en oikein tunnista, että joku sitä murehtisi, Kivisaari toteaa.
KIVISAARI NÄKEE MYÖS, että peruskoulujen opetussuunnitelmissa korostuva itseohjautuvuus ei ole välttämättä poikien juttu. On syytä miettiä, kohteleeko se poikia epätasa-arvoisesti.
–Koulupojat ovat melko harvoin itseohjautuvia toimijoita, joille vastuun opiskelusta voisi sysätä. He tarvitsevat usein isällistä tai äidillistä ohjausta, vanhan liiton opettajuutta. Heille on osoitettava suunta ja aikuisen näkemys.
Kivisaari on myös huolissaan miesten terveydestä ja hyvinvoinnista. Miesten odotettavissa oleva elinikä on yhä alhaisempi kuin naisten ja miehiä kuolee selvästi enemmän sekä tapaturmaisesti että päihteisiin.
– Vaikka moni mies elää terveellisesti ja voi hyvin, terveyspalvelut eivät edelleenkään tavoita haavoittuvimmassa asemassa olevia poikia ja miehiä. He ovat monin osin terveydellisesti hukassa ja tarvitsevat apua, Kivisaari näkee.
Kivisaari toivoo, että miestenpäivänä voitaisiin puhua siitä, miten maailmasta voitaisiin tehdä myös poikien ja miesten kannalta parempi.
Pelkoa ja empatiaa
Mikä erottaa konservatiiveja ja liberaaleja? Amerikkalaistutkimus antaa uuden selityksen.
JUOPA konservatiivien ja liberaalien välillä on syvä monissa maissa, ja tähän syy voi löytyä psykologiasta.
Erityisesti Yhdysvalloissa demokraattien Joe Bidenin ja republikaani Donald Trumpin välisessä vaalitaistossa kannattajien välinen railo on kasvanut leveäksi.
”Psykologinen tutkimus liberaali- ja konservatiivijohtajien kannattajia erottaviin motiiveihin voi selittää, miksi yksi ryhmä on keskittyneempi tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen”, kertoo tiedottessa New Yorkin yliopiston psykologian ja politiikan professori John Jost.
Politiikan ja moraalin psykologiaa on tutkittu paljon, ja suosiota on saanut ajatus ihmismielen universaaleista moraalisista perustoista.
Joidenkin psykologien mukaan konservatiivien moraalinen ”paletti” on laajempi kuin liberaaleilla. Siinä missä liberaalit pitävät tärkeinä oikeudenmukaisuutta ja haittojen vähentämistä yksilöille, konservatiivit arvostavat lisäksi auktoriteettien tottelemista ja uskollisuutta omalle ryhmälle. Uusi tutkimus kyseenalaistaa tämän ajattelun.
PLOS One -tiedejulkaisussa ilmestyneen artikkelin mukaan monet tutkimuksissa havaitut konservatiivien moraaliset perusteet eivät liity moraaliin ensinkään, vaan yhteiskunnallisten hierarkioiden säilyttämiseen sekä pelon ja epävarmuuden vähentämiseen.
Tutkijat toteuttivat kaksi eri tutkimusta. Niissä koehenkilöille esitettiin kysymyksiä, joilla pyrittiin tarkastelemaan motivaatioita, empatiaa, poliittista suuntautumista sekä uskoa nykyisenlaisen talouden ja poliittisen järjestelmän oikeutukseen. Kyselyihin osallistui kaikkiaan noin 500 ihmistä.
Liberaalien ja konservatiivien huolenaiheet olivat psykologisesti hyvin erilaisia. Siinä missä liberaaleja ajoi enemmän empaattinen ajattelu ja kanssaihmisten kärsimysten vähentäminen, konservatiiveja motivoi selvästi enemmän oman epävarmuuden ja pelon vähentäminen.
Mitä jos tekee mieli jakaa kuva itseään aamukasteessa saippuoivasta metsurista? Ei kannata, sanoo tutkija, sillä miesten esineellistäminen voi olla hyvin vahingoittavaa
Erilaiset seksikkyyskisat ovat jäämässä historiaan, ja Suomen seksikkäin mies -tittelin haltija Sami Kuronen pitää sitä vain hyvänä asiana.
LAJILLAMME on koko historiansa ajan ollut taipumus valita keskuudestaan superlatiivilla kuvattavia ihmisiä.
On valittu paikkakunnan parasta keihäänheittäjää, Suomen vahvinta miestä ja maailman nopeinta juoksijaa.
Sitten on valittu myös muun muassa kauneinta naista ja seksikkäintä miestä.
Kumpikaan ei ole ongelmatonta.
YKSI tunnetuimmista perinteistä on People-lehden vuotuinen valinta seksikkäimmäksi elossa olevaksi mieheksi. Tänä vuonna toimituksen valinta osui näyttelijä Michael B. Jordaniin, joka on tunnettu muun muassa Langalla-, Unelmien kentät- ja Samaa sukua -sarjoista sekä Fantastic Four -elokuvista.
Julkistuksen jälkeen mediat ympäri maailmaa uutisoivat valinnasta, kuten aina ennenkin.
”Sinkkuna viihtyvä näyttelijä kertoi lehdelle kuluttavansa vapaa-aikansa ajelemalla autoilla, laittamalla ruokaa ja pelaamalla videopelejä. Jordanin mukaan hänen itsevarmuutensa kumpuaa siitä, kun hän tajusi, että ei voikaan miellyttää kaikkia”, Voice raportoi.
LÄHINNÄ People-lehden valinnan suomalaista vastinetta on Eeva-lehden äänestys, jossa on valittu Suomen seksikkäin mies jo vuosien ajan. Viimeisen kerran valinta tehtiin vuonna 2018. Silloin seksikkäimmäksi valittiin äänivyöryllä juontaja Sami Kuronen.
”Samin ääni saa pään pyörälle ja hänen hymynsä valaisee päivän. Samista huokuu lämpöä, jota kaikissa miehissä ei ole”, eräs Eevan lukija perusteli valintaansa tuolloin.
Suomen seksikkäin on aika titteli kenelle tahansa miehelle.
Kuronen itse on asiasta nykyisin vähemmän innoissaan.
”Vähän se vitsi tuli ja meni”, hän sanoo. ”Silloin aikoinaan se nauratti, ja tuntui kivaltakin, mutta siihen palataan häiritsevän usein. Toivoisin, että ihmiset muistaisivat jostain muusta.”
”Ihan hauska merkintä se CV:ssä toki on.”
SUOMALAISEN miehen tie arvioivan ja arvostelevan katseen kohteeksi on tapahtunut viime vuosikymmeninä niin medioissa kuin mainoksissakin. Vielä 1990-luvulla mainoksissa esiintyi usein vähäpukeinen nainen, mutta 2000-luvulle tultaessa katseen kohteeksi on päätynyt myös mies.
”Miesruumis on tullut samalla tavoin esineellistetyksi kuin naisenkin”, tutkija Hannele Harjunen Jyväskylän yliopistosta sanoo. ”Esimerkiksi tosi-tv-sarjoissa esiintyy nykyisin miestyyppi, joka pyrkii ulkonäöllään eteenpäin. Sellaista ei näin laajassa mittakaavassa ole aiemmin ollut.”
Toki kehitystä voi pitää tasa-arvoistumisena. Televisio on ollut iät ajat pullollaan viidakon tähtösiä, mainokset jäätelötikkuja nuolevia naisia ja pukukopit tissikalentereita.
Eikö siis ole vain oikein, että nuoret naiset jakavat sosiaalisessa mediassa kuvia puolialastomista palomiehistä iltapäiväänsä piristääkseen?
Ei ole, tutkija sanoo.
Twiitti ulkomaisesta taksikuskista nosti äläkän
Mika Ihamuotila näytti hyvää esimerkkiä siitä, miten harhateille lähtenyt keskustelu saadaan hallintaan – ja käännetään
YLEISRADIO julkisti maanantaina Hyvin sanottu–Bra sagt -hankkeen, jolla se pyrkii parantamaan suomalaisten keskustelutaitoja. Hankkeen esitellyt Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila sanoi, että sosiaalisesta mediasta on tullut villi länsi, jossa valtaa pitävät vihapuhe, negatiivisuus ja tahallinen väärinymmärtäminen.
Tämä ei tullut yllätyksenä kenellekään, joka on yrittänyt pysyä hengissä somen taisteluissa. Kieltämättä tunnelma on usein kuin vanhassa Texasissa: joka suuntaan ammutaan, pianistiinkin osuu, eikä šeriffiä näy eikä kuulu.
IKÄVIMPIÄ ovat tapaukset, joissa kirjoittaja on liikkeellä hyvin aikein, mutta saa niskaansa täyslaidallisen. Niin kävi syyskuussa Marimekon hallituksen puheenjohtajalle Mika Ihamuotilalle, joka kehui Twitterissä taksia ajavia maahanmuuttajia: ”Aina saadessani maahanmuuttajalta hyvää palvelua – vaikkapa taksissa – kysyn, missä ovat hänen juurensa. Sen jälkeen sanon, että ’hienoa, että olet tullut Suomeen. Olet tosi tervetullut’. Reaktio on aina liikuttava. Me tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Näytä se sanoin.”
Viesti nostatti myrskyn. Suurin osa vastaanottajista piti twiittiä hyvänä, mutta jotkut eivät pitäneet – ja he esittivät kantansa hyvin voimakkaasti. Ihamuotilaa syytettiin muun muassa alentuvaksi ja ylimieliseksi.
MYÖS maahanmuuttajat ottivat kantaa. Tutkija Alan Salehzadeh oli pahastunut: ”Minusta Mika Ihamuotilan sävy on alentava ja lausunto on annettu kuin ylhäältä alaspäin. Se kuulostaa siltä kuin jos ja kun olet työperäinen maahanmuuttaja ja teet ahkerasti työtä täällä ja palvelet hyvin herraa, olet tervetullut – muuten et.”
Sen sijaan toimittaja David Mac Dougall ihmetteli reaktiota: ”Olen järkyttynyt kaikista näistä woke-viha-reaktioista Mikan selvästi hyvää tarkoittavaan twiittiin. Maahanmuuttajana pidän siitä, että suomalaiset kysyvät, mistä olen tai avaavat keskustelun tai kiittävät siitä, että olen tehnyt Suomesta kotini.”
Erilaisia reaktioita voivat selittää erilaiset kokemukset: Salehzadehin juuret ovat Iranissa, Mac Dougallin Skotlannissa.
ITSE yllätyin Ihamuotilan twiitin synnyttämästä reaktiosta, sillä Yhdysvalloissa asuessani kävin kymmeniä erinomaisia keskusteluja taksikuskien kanssa. Washington on hyvin kansainvälinen kaupunki, joten taksiin astuessaan ei voi tietää, saako ajon aikana luennon Senegalin jalkapallosta vai Afganistanin koululaitoksesta. Opin kohtaamisista valtavasti.
Olen jatkanut samanlaisia keskusteluja Suomessakin, mutta nyt aloin miettiä, olenko ollut huomaamattani alentuva tai ylimielinen. Ehkä olen.
Amerikkalaisessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on tässä asiassa yksi tärkeä ero. Alkuperäisiksi amerikkalaisiksi kutsutaan tuhansia vuosia sitten Beringinsalmen yli tulleita, muut ovat uudempia tai vanhempia maahanmuuttajia. Yhdysvallat on siis erilainen kuin Suomi, jossa tehdään jyrkkä ero ”kantaväestön” ja maahanmuuttajien välillä.
Siksi ihmisen taustasta kysyminen voi Suomessa tuntua ikävältä, vaikka takana olisi hyväntahtoisuus tai aito uteliaisuus.
IHAMUOTILA näytti hyvää esimerkkiä siitä, miten harhateille lähtenyt keskustelu saadaan hallintaan – ja käännetään voitoksi. Hän kuunteli arvostelua ja vastasi kommentteihin. Fiksulla toiminnallaan Ihamuotila sai kiitosta niiltäkin, jotka olivat aluksi hyökänneet häntä vastaan
Lopuksi hän lähetti kiitosviestin: ”Vilpitön kiitos kaikille, jotka osallistuivat keskusteluun tästä tweetistäni. Minä opin, että mm. kysymys henkilön alkuperästä voi sisältää mikroaggression. Vaikka olen aina puolustanut vähemmistöjä, en ollut ymmärtänyt tätä. Rakentava keskustelu auttaa meitä kaikkia kasvamaan.”
Hyvin sanottu. Bra sagt!
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimituksen esimies.
Rasistin leima vei työt Komisario Lewis -näyttelijältä: Nyt hän kieltäytyy tapailemasta ”liian valveutuneita” nuorempiaan ja perustaa Britanniaan uutta oikeistopuoluetta
Komisario Lewis -poliisisarjasta tunnettu Laurence Fox ryhtyi oikeistoaktivistiksi ja haluaa nyt ”Britannian takaisin”. Vastustajilta tulee sosiaalisessa mediassa tappouhkauksia, mutta kadulla kannattajat kiittelevät. Brexitiä tukenut sijoittaja lahjoitti Foxin uudelle puolueelle miljoonia.
BRITANNIAAN on perusteilla uusi oikeistopuolue, jonka kampanjoinnissa on tuttuja kaikuja perussuomalaisten retoriikasta.
Perussuomalaisten iskulause kuuluu: ”Äänestä Suomi takaisin.”
Nyt Englantiin synnytetään uutta puoluetta nimeltä Reclaim Party – eli vaadi (tai valtaa) Britannia takaisin.
TOISTAISEKSI Reclaim-puolue on yhden miehen liike. Sen perustaja ja kasvot on näyttelijä Laurence Fox, joka tunnetaan Suomessakin roolistaan Komisario Lewis -poliisisarjassa.
Britanniassa Foxista on tullut kuluvan vuoden aikana äärimmäisen kiistelty hahmo.
Vastustajilleen hän on inhottu äärioikeistolainen rasisti. Kannattajiensa mielestä taas Fox sanoo ääneen sen, mitä moni salaa ajattelee: poliittinen korrektius ja Britannian historian anteeksipyytely ovat menneet liian pitkälle.
”Tavoitteeni on pysäyttää woke-ilmiön nousu”, Fox kertoo Lontoossa toimiville ulkomaankirjeenvaihtajille Zoom-haastattelussa.
WOKE-KÄSITE on peräisin Yhdysvalloista, ja monille sanan merkitys on positiivinen. Henkilö on woke, jos hän on ”hereillä” eli tietoinen alistamisesta ja muista yhteiskunnallisista epäkohdista.
Fox ja monet muut sen sijaan näkevät ilmiön negatiivisena. Heille ”hereillä” olevat ovat turhasta valittajia, jotka loukkaantuvat kaikesta mitättömästäkin.
Fox, 42, on jopa sanonut, ettei hän halua tapailla alle 35-vuotiaita naisia, koska nämä ovat aivan liian woke.
Mikä tämän taustalla on?
”Minulla oli tyttöystävä, joka oli omaksunut kaikki nykyajan kotkotukset ja puhui vain toksisesta maskuliinisuudesta – – mutta onhan toksista feminiinisyyttäkin. Sen tietää jokainen mies, joka on avioerotilanteessa kiistellyt lapsista.”
Foxin mielestä nuori sukupolvi on ”kärttyisiä millenniaaleja, jotka pahastuvat kaikesta” eivätkä kestä edes ”lempeää huumoria”.
FOXIN tie näyttelijästä aktivisti-poliitikoksi lähti liikkeelle tammikuussa puolivahingossa.
Hän vieraili television keskusteluohjelmassa ja kommentoi siellä Sussexin herttuaparin muuttoa Britanniasta Pohjois-Amerikkaan.
”Sanoin, että eihän Meghan Markle siksi lähtenyt, että hän olisi joutunut kokemaan Britanniassa rasismia. Hän oli hyvin tervetullut tähän maahan. Syynä oli pikemminkin hovin jäykkä rakenne ja se, että Markle oli tottunut olemaan huomion keskipisteenä.”
Foxin Meghan-näkemystä arvosteli yleisön joukossa istunut yliopisto-opettaja Rachel Boyle, jonka mielestä Fox ”valkoisena etuoikeutettuna miehenä” ei nähnyt koko kuvaa.
Fox antoi takaisin ja syytti Boylea rasismista, minkä jälkeen soppa oli valmis.
”Menin kuvausten jälkeen gt:lle, mutta aamulla kännykkäni oli aivan tukossa. Puolet palautteen antajista oli puolellani. Toinen puoli haukkui minua rasistiksi.”
TV-ESIINTYMISEN jälkeen entiseen ei ollut paluuta.
”Kolme ensimmäistä kuukautta olivat piinallisia – –. Oli järkytys, että perääni huudettiin rasistia.”
Kohu vei näyttelijäntyöt, jotka koronapandemian takia olivat muutenkin jäissä. Foxista tuli työnantajille liian ”toksinen”.
”Päätin, että Britannia tarvitsee uuden puolueen, jotta ilmaisunvapaus säilyisi. Ilmaisunvapauden sivutuote on, että ihmiset voivat sanoa myös typeriä asioita.”
Se yksi muuttuja
Sukupuolen on uskottu muuttuvan yhä merkittävämmäksi puoluevalintoja selittäväksi tekijäksi. Ilmiöstä puhutaan Yhdysvalloissa, mutta se näkyy myös Suomessa.
– Trump is for the boys. Trump on pojille.
Näin tiivisti toimittaja Eric Levitz The New York Magazinessa lokakuussa.
Levitz oli analysoinut Yhdysvaltain presidentinvaalien alla tehdyistä kannatusmittauksista, ettämiehet ja naiset Atlantin toisella puolen eivät ole olleet politiikasta koskaan aiemmin näin erimielisiä keskenään(siirryt toiseen palveluun).
Ovensuukyselyiden odotetaan vielä tarkentuvan, mutta alustavasti näyttäisi juuri tältä. Jos miehet olisivat saaneet päättää, Donald Trump olisi noussut presidentiksi komein luvuin.
Jos naisilta taas kysytään, Joe Biden olisi voittanut vielä selvemmin kuin nyt.
Republikaanien miehistymisestä ja demokraattien naisistumisesta on puhuttu Yhdysvalloissa jo jonkin aikaa. Ilmiö ei ole kuitenkaan vain amerikkalainen.
Suomessakin voidaan puhua miesten puolueesta ja naisten puolueesta. Tarkemmin: perussuomalaisista ja vihreistä.
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset oli miesäänestäjien keskuudessa selvästi suosituin puolue. Sitä ilmoitti äänestäneensä joka neljäs miesvastaaja. Naisista puoluetta kannatti vain joka kymmenes. Vuoden 2015 vaaleihin verrattuna miesten kannatus nousi entisestään, naisten taas laski.
Tiedot selviävät oikeusministeriön laajasta eduskuntavaalitutkimuksesta. Samasta viestivät Ylen puoluekannatusmittaukset, kun niitä tarkastelee sukupuolittain noin kymmenen vuoden ajalta.
Vastakkaisella laidalla on vihreät. Se nousi eduskuntavaaleissa täpärästi naisten suosituimmaksi puolueeksi. Naisista 18 prosenttia äänesti vihreitä, kun miehillä vastaava osuus jäi vain viiteen prosenttiin.
Siis: perussuomalaiset ovat entisestään miehistyneet, vihreät naisistuneet. Samalla ne olivat vaalihetkellä ”oman sukupuolensa suosituimpia puolueita”.
Myös kristillisdemokraatit on selvästi suositumpi naisten joukossa. Sen sijaan SDP:n, kokoomuksen, keskustan, vasemmistoliiton ja RKP:n kannatuksen erot naisten ja miesten välillä olivat melko pieniä sekä vuoden 2015 että vuoden 2019 vaaleissa.
Vasemmistoliitto menetti miesäänestäjiä vuoden 2011 vaaleista lähtien, mutta kykeni korjaamaan tilannetta vuoden 2019 vaaleissa. Tuolloin se sai lähes yhtä paljon ääniä miehiltä kuin naisilta.
Eduskuntavaalitutkimuksen valossa voi myös sanoa, että lähes puolet naisista äänesti viime eduskuntavaaleissa vihreitä tai vasemmistopuolueita. Miehillä vastaava osuus oli kolmanneksen luokkaa.
Siis: miehet ja naiset äänestävät eri tavoin, niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa. Miksi?
Vaikka juuri Donald Trumpin on uutisoitu jakavan mielipiteitä naisten ja miesten välillä, ilmiö tunnistettiin Yhdysvalloissa jo nelisenkymmentä vuotta sitten.
Georgia Southern Universityn politiikan tutkimuksen emeritaprofessori Lois Duke Whitaker kirjoittaa kirjassaan Voting the Gender Gap (University of Illinois Press, 2008), että sukupuolten välinen ero äänestyskäyttäytymisessä havaittiin toimittajien ja tutkijoiden keskuudessa ensimmäistä kertaa laajasti vuoden 1980 presidentinvaalissa.
Republikaanien Ronald Reagan voitti tuolloin demokraattien Jimmy Carterin. Ero oli kahdeksan prosenttiyksikköä: 55 prosenttia miehistä ja 47 prosenttia naisista kannatti Reagania.
Matalin ero mitattiin vuoden 1992 ovensuukyselyistä. Demokraattien Bill Clinton voitti tuolloin jatkokautta hakevan George H. W. Bushin. 45 prosenttia kannattajista naisia, 41 prosenttia miehiä.
Ennätyksellisen korkeaan 11 prosenttiyksikön kaulaan päästiin vuonna 2016, kun Donald Trump valittiin ensimmäiselle kaudelleen – mutta myös vuonna 1996. Tuolloin Bill Clinton valittiin jatkokaudelle, vastaehdokkaanaan republikaanien Bob Dole.
Matalimmalla erolla valitusta Clintonista oli tullut ensimmäisen kautensa jälkeen entistä leimallisemmin naisten ehdokas.
Iskeekö Sanna Marinin hallitus miesten ja naisten palkkaeroihin rajuilla keinoilla? EK: ”Radikaaleja muutoksia”
EK:sta kerrotaan, että palkka-avoimuutta edistävässä ministeriön työryhmässä on pöydällä ”radikaaleja muutoksia”.
Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä saattaa olla radikaaleja keinoja pöydällä palkka-avoimuuden edistämiseksi.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallitusohjelmassa luvataan, että perusteettomia palkkaeroja ja palkkasyrjintää pyritään saamaan kuriin lainsäädännöllä ja naisten ja miesten perusteettomiin palkkaeroihin puututaan tiukemmin.
Hallitusohjelman kirjauksen mukaan lainmuutoksella parannetaan ”palkkatietoutta” työpaikoilla lisäämällä henkilöstön, henkilöstöedustajien ja yksittäisen työntekijöiden oikeuksia.
Palkka-avoimuutta edistävää hanketta tehdään parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa työryhmässä.
”Keskustelun alla on hallitusohjelman mukaisesti yksilön, henkilöstön ja henkilöstön edustajan oikeuksien lisääminen”, työryhmän puheenjohtaja Tanja Auvinen kertoo.
Talouselämä kysyi Auviselta, onko harkinnassa tehdä lainmuutos, jonka perusteella tiedon työkaverin palkasta voi saada, jos kysyy sitä työnantajalta.
”Kyllä me mietimme, miten yksittäisen työntekijän oikeuksia puuttua tehokkaammin palkkasyrjintään lisätään.”
Auvinen korostaa kuitenkin, että lähtökohtana tietojen saamisessa pitäisi olla epäily palkkasyrjinnästä eikä esimerkiksi työkaverin palkkaan kohdistuva uteliaisuus.
Järeä keino
Auvisen mukaan työryhmän pohjaesitys perustuu selvitykseen ja aiempaan kolmikantaiseen työryhmään.
Edellisellä hallituskaudella toiminut STM:n asettama kolmikantainen työryhmä hyödynsi työssään vuonna 2018 julkaistua tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran selvitystä palkka-avoimuudesta. Selvitys sisälsi myös järeitä konsteja.
Maarianvaara ehdotti työsopimuslakiin muutosta, jonka nojalla yksityisen sektorin työntekijällä olisi oikeus saada työnantajalta tiedot työkaverin palkasta, ellei työkaveri olisi nimenomaisesti kieltänyt tietojen luovuttamista. Julkisen sektorin palkat ovat nimikirjalain perusteella jo nyt julkisia.
Maarianvaaran selvityksen ehdotuksen mukaan työntekijän palkkatiedot olisi luovutettava hänen kiellostaan huolimatta, jos työkaverin tekemän pyynnön perusteena on esimerkiksi sen selvittäminen, onko naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain tarkoittamaa palkkasyrjinnän kieltoa noudatettu.
Auvinen ei halunnut ottaa kantaa, voisiko lainmuutoksen myötä olla mahdollista palkkasyrjintää epäiltäessä saada tieto työkaverin palkan suuruudesta, vaikka tämä vastustaisi sen luovutusta.
”Tuo menee jo sen verran pidemmälle, etten pysty sitä kommentoimaan.”
Palkka-avoimuutta edistävän kolmikantaisen työryhmän työ joutui vastatuuleen, kun EK ilmoitti maanantaina jättävänsä työryhmän. EK:sta annettiin kovaa kritiikkiä työryhmän toimintatavoista.
Leppäsen mukaan vaikuttaa siltä, että sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön tarkoituksena on käyttää työryhmää keppihevosena, jotta se voisi väittää haluamiensa lakimuutosten valmistelun tapahtuneen kolmikantaisessa yhteistyössä.
Kommentti: Puhumattomuus ja kemian puute kaatoivat Ensitreffit alttarilla -liitot jo ennen ohjelman loppua – katkeruus nousi pintaan
Ensitreffit alttarilla -ohjelma näytti jälleen sen, että aina ei ole olemassa onnellisia loppuja. Eron voisi kaikesta huolimatta hoitaa kauniisti, mutta Matti ja Tuomas eivät siihen kyenneet, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula.
OLISIN VIELÄ viime viikolla kiteyttänyt tämänsyksyisen Ensitreffit alttarilla -tuotantokauden pitkävetiseksi (jota se oli) ja mitäänsanomattomaksi, koska juuri mitään ei tunnu tapahtuvan.
Mutta tuoreimman jakson nähtyäni ymmärsin, että tämä kausi on antanut itse asiassa enemmän kuin uskoinkaan.
Se, että parien välillä ei ole tapahtunut koko kauden aikana juuri mitään – ei ole nähty pusuja eikä halauksia – kiteytyy siihen, että heidän välilleen ei syttynyt missään vaiheessa kunnon kipinää.
Siihen voi myös moni katsoja parisuhdetta etsiessään samaistua.
Matti jopa itki tuoreimmassa jaksossa pettymystään siihen, ettei hänestä ja Mirasta tullut mitään, koska suhde oli liian kaverillinen. Vaikka hän oli se, joka päätöksen teki, oli hän aivan yhtä pettynyt kuin Mira.
Moni katsoja voi toki kysyä, olisiko sitä kipinän syttymistä voinut vähän edesauttaa koskettelemalla toista enemmän. Mutta jos toista kohtaan ei ole mitään vetovoimaa, ei sitä koskettelemalla useinkaan lisätä, koska toista ei välttämättä edes halua koskea.
OHJELMA OSOITTI näkyvästi sen, miten vaikeaa parisuhteiden muodostaminen on. Niin monen asian pitää osua yksiin, eikä siihen riitä, että on asiantuntijoiden tekemien analyysien perusteella paperilla täydellinen match.
Ohjelman osallistujat ovat jo aikuisia ihmisiä, joilla on selkeä näkemys siitä, mitä he haluavat tai eivät halua. Omista tavoista voi olla myös vaikea joustaa ja toista voi olla vaikea ymmärtää. Pelkkä halu ei vielä riitä siihen, että parisuhde saadaan toimimaan.
Halua siihen kyllä useimmilla alkuun oli.
Esimerkiksi Emma kovasti toivoi hänestä ja Tuomaksesta paria, muttei osannut osoittaa sitä oikealla tavalla ja jäi epävarmuutensa ja pelkonsa vangiksi.
He erosivat jo kauden puolivälissä, ja mielestäni Tuomas purki tuoreimmassa jaksossa pettymyksensä aivan väärällä tavalla – suoranaisella vihalla – Emmaan.
Hän syyllisti Emmaa siitä, ettei tämä ole valmis kyseiseen ohjelmaan, mutta Emma oli läpäissyt kuitenkin kaikki asiantuntijatestit. Emman epävarmuus lisääntyi nimenomaan Tuomaksen kanssa, joten se kannattaisi Tuomaksenkin huomioida.
HS-Gallup: SDP yhä suurin puolue
Puolueiden tuoreissa kannatusluvuissa on vain mitättömiä muutoksia.
SDP on yhä Suomen suosituin puolue, kertoo Helsingin Sanomien teettämä mielipidemittaus. Sitä äänestäisi 20,8 prosenttia, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt. Viime mittauksessa kannatus oli käytännössä sama eli 20,9 prosenttia.
Perussuomalaiset on toiseksi suosituin, ja sitä äänestäisi 19,9 prosenttia, kuten myös syys–lokakuun mittauksessa.
Kokoomusta kannatetaan kolmanneksi eniten. Kokoomusta äänestäsi nyt 16,5 prosenttia.
Keskusta vahvisti kannatustaan puolen prosenttiyksikön verran 11,7 prosenttiin. Vihreitä äänestäsi 11,1 prosenttia.
SDP 20,8 (-0,1)
PS 19,9 (0,0)
Kokoomus 16,5 (-0,3)
Keskusta 11,7 (+0,5)
Vihreät 11,1 (-0,1)
Vas 7,5 (-0,3)
RKP 4,4 (0,0)
KD 3,7 (-0,1)
Liik 2,2 (0,1)
HS teetti puoluekannatusmittauksen Kantar TNS:llä. Aineisto kerättiin puhelinhaastatteluilla 19.10.–20.11. Haastatteluihin osallistui 2 620 henkeä. Otos edustaa Manner-Suomen 18–79-vuotiasta väestöä. Haastatelluilta kysyttiin, minkä puolueen tai ryhmittymän ehdokasta he äänestäisivät, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt. Heistä 26 prosenttia ei kertonut kantaansa tai sanoi, ettei äänestäisi. Virhemarginaali on suurimmilla puolueilla noin 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Tutkimus: Yhteiskuntatieteiden opiskelijat haluavat rajoittaa mielipiteenvapautta
Yllättävän moni yhteiskuntatieteiden opiskelija haluaa rajoittaa mielipiteenvapautta, kertoo saksalaistutkimus. Myös Suomen yliopistoissa mielipiteenvapaudella tuntuu olevan yhtä ahtaammaksi käyvät rajat. Tämä on tullut viime aikoina esille erityisesti Tampereen yliopistossa.
Frankfurtilaisessa Goethe-yliopistossa lähes tuhannelle yhteiskuntatieteiden opiskelijalle tehty tutkimus paljastaa FAZ-lehden mukaan hälyttäviä seikkoja enimmäkseen vasemmistolaisten opiskelijoiden ajatusmaailmasta. Tutkimuksen mukaan merkittävä osa opiskelijoita ei halua kohdata eriäviä mielipiteitä.
Jopa puolet opiskelijoista vastustaa sitä, että yliopistolle päästettäisiin vierailevia luennoitsijoita tai opettajia, joilla on valtavirrasta poikkeavia mielipiteitä kiistanalaisista aiheista, kuten islamista, sukupuolirooleista tai maahanmuutosta. Joka kolmas opiskelija haluaa, että kirjastoista poistetaan toisinajattelijoiden kirjoittamat kirjat.
Konservatiivit suvaitsevaisempia toisinajattelulle
Vasemmistolaiset opiskelijat olivat selvästi vähemmän suvaitsevaisia erilaisille mielipiteille kuin konservatiivisemmin ajattelevat opiskelijat. Molemmissa ryhmissä esiintyi suurta taipumista uhriutumiseen. Kolmaosa vastaajista valitteli, että yliopistolla esiintyy painetta mukautua yleisesti hyväksyttyihin mielipiteisiin ja sanoi, että he eivät uskalla avoimesti esittää omia mielipiteitään tietyistä asioista.
Yhdysvalloissa äskettäin tehty kyselytutkimus antoi vieläkin huolestuttavampia tuloksia. Sen mukaan 62 prosenttia amerikkalaisista ei uskalla enää kertoa poliittisia mielipiteitään. Etenkin akateemisen tutkinnon suorittaneet olivat huolissaan poliittisten näkemystensä vaikutuksesta työllistymiseen tai potkujen saamiseen. Ainoastaan jyrkät vasemmistolaiset kokivat, että omia näkemyksiä on helppo kuuluttaa vapaasti.
Kulttuurimarxismin pesä
Saksalaistutkimuksen tekijät pitivät huolestuttavana, että näinkin suuri osa yhteiskuntatieteiden opiskelijoista ei voi sietää erilaisten mielipiteiden kirjoa. Tutkijoiden mukaan mielipiteenvapauden tilaa on syytä tutkia muissakin yliopistoissa.
Tämän tutkimuksen kohteena ollut Goethe-yliopisto tunnetaan niin kutsutun Frankfurtin koulukunnan ja kriittisen teorian synnyinsijana. Suomessa Frankfurtin koulukunnan teorioista käytetään usein nimitystä kulttuurimarxismi.
Mielipidevainoa myös Tampereen yliopistossa
Suomessa Tampereen yliopisto tunnetaan vahvasta yhteiskuntatieteiden tiedekunnastaan ja perinteisesti punavihreästä aatemaailmastaan. Suomen Uutiset kertoi äskettäin Tampereen yliopiston nettiopetuksessa sattuneesta tilanteesta, jossa yksi opiskelija rohkeni kritisoida luennoitsijan puheita ”menstruoivista miehistä”. Miesten kuukautisiin kriittisesti suhtautunut opiskelija sai vastaansa valtavan paheksunnan vyöryn muilta opiskelijoilta, jotka syyttivät häntä muun muassa ”transfobiasta”. Lopulta opettaja poisti kritiikkiä esittäneen opiskelijan kurssilta väliaikaisesti.
Kolumni: Yksilö on niin last season
Jussi Halla-aho
Harvasta asiasta puhutaan yhtä paljon kuin kaikkien ihmisten yhtäläisistä oikeuksista ja mahdollisuuksista. Ihmisen ihonvärillä, iällä ja sukupuolella ei kuulemma pidä olla väliä, vain hänen henkilökohtaisilla ominaisuuksillaan ja kyvyillään.
Kuitenkin usein tuntuu siltä, että ihmisessä tärkeintä on se, mitä ryhmää hän edustaa, eikä se, mitä hän yksilönä on. Valkoisten heterosetämiesten kuuluu olla hiljaa, ei siksi, että heidän sanomisensa olisivat vääriä, vaan siksi, että he ovat valkoisia heterosetämiehiä. Tai oikeastaan heidän sanomisensa ovat vääriä juuri siksi, että he ovat valkoisia heterosetämiehiä.
Vastaavasti nuoria, naisia, ruskeita ja LGBTTQQIAAP-ihmisiä pitää kuunnella. Heidän mielipiteensä ovat arvokkaita, koska heidän syntyperäiset ominaisuutensa tekevät niistä arvokkaita.
Vasemmistolainen identiteettipolitiikka hierarkioineen ja väistämissääntöineen muistuttaa periaatteiltaan erehdyttävästi islamilaista oikeuskäytäntöä, jossa kahden naisen todistus vastaa yhden miehen todistusta.
Ihmiset lakkaavat olemasta yksilöitä, ja heistä on tullut edustamiensa ryhmien toteemeja. Tärkeänä ei enää pidetä sitä, että jokaisella on taustastaan riippumatta oikeus pyrkiä ja ansioillaan päästä joka paikkaan, vaan sitä, että erilaisilla ryhmillä on yksilöiden meriiteistä riippumatta edustus joka paikassa, esimerkiksi mainoksissa, Oscar-ehdokkaissa, yritysten johdossa ja poliittisissa päätöksentekoelimissä.
Kummallisinta on se kaksoisajattelu, että vaikka henkilöitä valitaan erilaisiin tehtäviin sukupuolensa tai ihonvärinsä vuoksi (eikä niistä riippumatta), valituksi tulemista pidetään todisteena kyseisten henkilöiden pätevyydestä kyseisiin tehtäviin. Esimerkiksi Yhdysvaltain todennäköisesti seuraava presidentti Joe Biden ilmoitti hyvissä ajoin haluavansa värillisen naisen varapresidenttiehdokkaaksi. Kun hän sitten nimitti kriteerit täyttävän Kamala Harrisin ehdokkaaksi, ja kun Harris Bidenin voiton myötä nousee varapresidentiksi, tämän hehkutetaan ”rikkovan lasikattoja”.
Syntyperäisiin ominaisuuksiin perustuvat kiintiöt ja yksilöiden välinen tasa-arvo eivät ole yhteensovitettavissa vaan keskenään ristiriidassa. Voimme valita jommankumman mutta emme molempia.
Kirjoittaja on perussuomalaisten puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.
Päivi Räsäsestä jo viides tutkintapyyntö valtakunnansyyttäjän harkinnassa: ”Rikosepäilyt kaventavat sananvapautta”
Tuorein tutkintapyyntö liittyy Päivi Räsäsen blogikirjoitukseen Pride-tapahtumasta.
Kristillisdemokraattien entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Räsänen kertoi torstai-iltana, että valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisella on harkinnassa jo viides häneen kohdistuva tutkintapyyntö.
Kolmen tapauksen kohdalla rikosepäily on jo mennyt syyteharkintaan.
– Odotan valtakunnansyyttäjältä kohdallani päätöstä kolmesta syyteharkintaan edenneestä rikosepäilystä ja lisäksi kahden tutkintapyynnön kohdalla tilanne on edelleen epäselvä. Kaikkien näiden sisältö kytkeytyy Raamatun opetuksiin ja siis vahvasti uskonnonvapauteen, Räsänen viestittää.
Yksi esitutkintaan edenneistä tapauksista liittyy Räsäsen lausuntoihin Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa, toinen puheisiin Ruben Stillerin radio-ohjelmassa ja kolmas Räsäsen kirjoitukseen vuodelta 2004. Kaikissa tapauksissa Räsästä epäillään kiihotuksesta kansanryhmää vastaan.
Poliisi ei käynnistänyt esitutkintaa
Tuorein tutkintapyyntö koskee Räsäsen syyskuussa julkaisemaa blogitekstiä, jonka otsikko kuului ”Keisarilla ei ole vaatteita - Pride ei ole ihmisoikeustapahtuma”.
– Erityinen huomio kiinnittyi siinä väitteisiini, että mainitussa tapahtumassa ”ihmisoikeuksia käytetään verhona, jonka takana ovat lakihankkeet sukupuolen moninaisuudesta, lasten transhoidoista sekä äitiyden ja isyyden korvaamisesta sukupuolineutraalilla vanhemmuudella. Sukupuolia ei ole monta, vaan kaksi. Pride-julistukset eivät muuta sitä biologista tosiasiaa, että vain mies ja nainen voivat yhdessä saada lapsia”, Räsänen siteeraa omaa kirjoitustaan.
Räsäsen mukaan poliisi oli alunperin päätynyt siihen, että esitutkintaa ei tarvitse käynnistää, koska kirjoituksen ”kohteena eivät ole seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, vaan eräs seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyvä tapahtuma ja kansanliike”.
– Poliisi myös toteaa, että ”Pride-tapahtuma ja lgbt-ideologia eivät puolestaan ole sellainen ihmisryhmä, joka voisi saada kiihottamisrikoksen tunnusmerkistössä tarkoitettua suojaa, Räsänen sanoo.
”Ei vihapuhetta”
Valtakunnansyyttäjällä on poliisin tulkinnasta huolimatta mahdollisuus määrätä esitutkinta.
– Poliisin tuoreimmassa päätöksessä pidän tärkeänä sitä linjausta, että arvokeskustelua lgbt-ideologiasta ei leimata kielletyksi vihapuheeksi. Toivon, että valtakunnansyyttäjä päätyisi samaan tulokseen.
– Toistuvat rikosepäilyt, esitutkinnat ja poliisikuulustelut ovat jo sinänsä omiaan ilman tuomioitakin kaventamaan käytännössä sanan- ja uskonnonvapautta. Kansalaisille ei pidä antaa sellaista viestiä, että oman kristillisen vakaumuksensa ja mielipiteensä ilmaiseminen uhkaa johtaa Suomessa oikeustoimiin, Räsänen toteaa.
Kolumni: Saatko vihapuhetta netissä – entä sitten? Lopeta jo se ruikuttaminen
Me annamme netin törkypuheelle aivan liikaa huomiota. Meidän pitäisikin rohkaista ihmisiä olemaan pelkäämättä sitä, sillä vihapuhe on tullut jäädäkseen.
Minua kutsutaan netissä säännöllisesti lehmäksi, huoraksi, äärioikeistolaiseksi, suvakkilesboksi. Kuolemallani fantasioidaan erilaisin, graafisin tavoin.
Saan postia vankiloista.
Eihän se kivaa ole, mutta entäs sitten?
Eipä tulisi mieleenkään jättäytyä pois keskustelusta ja lopettaa esimerkiksi kirjoittamasta kolumneja sen takia. Jos joku ääliö haluaa purkaa omaa pahaa oloaan minuun, niin en mahda sille mitään. Semmoista julkisuus nykyään on eikä ole mitään, mitä voin tehdä estääkseni törkykirjoittelua.
Vihapuhehysteria on mennyt viime vuosina täysin överiksi. Me olemme päivitelleet netin vihapuhetta nyt vuosikausia, mutta ei se siitä muutu. Tai muuttuu se, pahemmaksi.
Olen itsekin kirjoittanut aiheesta jo vuosia, ja osallistuin esimerkiksi Ylellä jo 2013 Me tiedämme missä asut -projektiin, jossa joukko tunnettuja suomalaisia kertoi kohtaamastaan verkkohäirinnästä.
Projekti sai Bonnier-palkinnon, mutta vihapuhe ei loppunut eikä edes vähentynyt.
Nyt Yleisradio pyrkii taas, ties kuinka monennetta kertaa, suitsimaan huonoa keskustelukulttuuria Hyvin sanottu – Bra sagt -hankkeella, jonka tarkoitus on parantaa suomalaisten keskustelutaitoja.
Siinähän pyrkii, mutta luuleeko Yle tosiaan, että hyväntahtoisella holhoamisella on minkäänlaista vaikutusta siihen syrjäytyneeseen reppanaan, joka piripäissään suoltaa sekavaa tajunnanvirtaa nettifoorumeille yön pimeinä tunteina?
Kun Pekka Sauri jakoi Twitterissä #rakentavatwiittaaja-palkintoaan hyvin käyttäytyville somettajille, hän sai niskaansa niin paljon kuraa ja syyttelyä, että hän heitti hanskat naulaan ja lopetti koko palkinnon. Väärin. Saurin olisi pitänyt jatkaa, nyt hän antoi periksi juuri sille, mitä hän halusi vastustaa.
Tosin rakentavatwiittaaja ei olisi meidän keskustelukulttuuriamme korjannut, mikään ei sitä korjaa, mutta olipa ainakin hyvää viihdettä.
Hyvää tarkoittavien ihmisten touhukas paapominen ei vaikuta tuon taivaallista keskustelukulttuurin parantumiseen, sitä kuuntelevat vain ne, joilla menee muutenkin hyvin.
Olen tullut siihen tulokseen, että jos me haluamme elää yhteiskunnassa, jossa sana on suhteellisen vapaa, meidän on kerta kaikkiaan pakko hyväksyä, että vihainen puhe on tullut jäädäkseen. Me emme mahda sille mitään, meidän on opittava elämään sen kanssa.
Netin törkypuheeseen pitäisi alkaa suhtautua kuin känniseen ördääjään Kauppatorilla: jättää se täysin huomiotta. Mitä enemmän sitä päivittelemme, sitä enemmän valtaa me sille annamme.
Kekkosen aikaan valtiovierailulla Espan puistosta siivottiin pois pultsarit, jotta he eivät pistäisi ikävästi silmään ja tahrisi Suomen kulissia. Tässä on samaa makua: kiukkuinen puhe on ikävä arpi hyvinvointivaltion kasvoissa. Se viestittää siitä, että kaikki ei ole kunnossa.
Vihainen puhe on suoraa seurausta pahasta olosta. Niin kauan kuin ihmiset voivat pahoin, tulee olemaan myös törkypuhetta, eikä sitä voi lainsäädännöllä tai sormenheristyksellä poistaa.
En usko lainsäädännön kiristyksiin, sillä laki kattaa jo nyt tappouhkaukset ja esimerkiksi kiihottamisen kansanryhmää vastaan. En usko myöskään hyväntahtoiseen holhoamiseen, koska olen vuosia törkypuheesta kirjoittaneena ja sitä kohdanneena nähnyt läheltä, että siitä ei ole minkään valtakunnan apua. Hyväntahtoinen höösääminen auttaa törkypuheeseen yhtä paljon kuin vichyvesi koronaan
Ivan Puopolon kolumni: Laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan nakertaa sananvapautta
Marraskuun alussa Pirkanmaan käräjäoikeudessa olivat syytettyinä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kolme silloista perussuomalaisten nuorten jäsentä: Auri Saarelainen, Toni Jalonen ja Johannes Sipola.
Auri Saarelaisen syyte tuli hänen julkaisemastaan Facebook-kuvasta, jossa oli kaksi burkaan pukeutunutta naista. Kuvan yhteydessä oli teksti: "Haluatko maamme näyttävän tältä? Älä jää nukkumaan. Äänestä."
Jalonen ja Sipola taas olivat syytettyinä Twitter-kuvasta, jossa oli tummaihoinen perhe ja teksti: "Äänestä perussuomalaisia, jotta Suomen tulevaisuus ei näyttäisi tältä."
Jalonen ja Sipola saivat tuomiot, mutta Auri Saarelainen vapautettiin.
Saarelainen vakuutti käräjäoikeuden siitä, että hänen tavoitteenaan oli naisten aseman suojaaminen, ei muslimien vastustaminen.
Naisten aseman suojaaminen on tavoitteena sellainen, joka oikeuden näkemyksen mukaan oikeuttaa myös burkakiellon ajamisen. Jos kuvalla olisi pyritty estämään muslimien tuloa maahan yleisesti, se luultavasti ei olisi ollut sallittua. Juuri kuvien tavoite on molemmissa tapauksissa olennainen.
Maahantulon estäminen ei ole sallittu tavoite
Demokratiassa kansalaiset saavat edistää niitä asioita, joita itse katsovat tärkeiksi. Väline siihen on sananvapaus.
Nyt saatu käräjäoikeuden päätös tarkoittaa, että Jalosen ja Sipolan ajama tummaihoisten maahantulon estäminen ei kuitenkaan ole sallittu yhteiskunnallinen tavoite, vaikka sitä haluaisi.
Se ei yllätä. Suomi on muun Euroopan mukana sitoutunut monilla kansainvälisillä sopimuksilla ehkäisemään etnistä ja vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää. Silti voi sanoa, että laki on Suomessa tiukka varsinkin, jos sitä vertaa Yhdysvaltoihin.
Sananvapaus ensin
Ku Klax Klan (KKK) on kaikkien tuntema, USA:ssa toimiva rasistinen ja antisemitistinen järjestö. Sillä on tapana rituaalinomaisesti polttaa isokokoisia ristejä mustien asuinalueilla julistaakseen rasistista agendaansa. Virginian osavaltiossa säädettiin vuosia sitten laki, joka kielsi ristien polttamisen pelonlietsontana ja viharikoksena.
Laki riitautettiin, ja se eteni lopulta USA:n korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus totesi, että laki on USA:n sananvapauden vastainen. Ristin polttaminen tulee korkeimman oikeuden mukaan sallia KKK:n ideologian edistämisen nimissä .
Toinen esimerkki USA:n laajasta sananvapaudesta on, kun vuonna 2006 amerikkalainen sotilas Matthew Snyder kuoli Irakin sodassa. Muutamaa päivää myöhemmin järjestettiin hänen hautajaisensa, joissa oli paikalla myös Westboro Baptist Church -niminen homofobinen ja katolilaisuutta vastustava järjestö.
Järjestö virheellisesti väitti, että Matthew Snyder olisi ollut homoseksuaali ja ilmestyi hautajaisiin julistamaan, että Snyder kuoli jumalan rangaistuksena. Snyderin isä haastoi järjestön oikeuteen. Tapaus eteni korkeimpaan oikeuteen, joka lopulta linjasi, että Westboro Baptist Churchin ”näkemys” nautti sananvapauden suojaa.
USA:n linja sananvapaudesta saattaa täältä käsin tuntua pöyristyttävältä, mutta amerikkalaisittain Suomessa on sananvapaudesta vain murusia. Kiinalaisten mielestä tällä taas saa mellastaa, miten tahtoo.
USA:n perustuslain ensimmäinen lisäys varmistaa, että Ku Klax Klan saa polttaa ristejään. Toisaalta samainen lisäys varmistaa myös sen, ettei voimaan voisi koskaan tulla vaikkapa lakia, jonka nojalla intersektionaalinen feminismi olisikin vihapuhetta. Vapaus koskee kaikkia.
Jatkuva kahnaus
Euroopassa sananvapauden suoja on selvästi USA:ta pienempi. Yksi selitys sille löytyy natsi-Saksan julmuuksista. Vaikka natsi-Saksa onkin hyvä peruste estää tietynlainen puhe, on silti selvää, että laki kansanryhmää vastaan kiihottamisesta on jatkuvassa kahnauksessa sananvapauden kanssa.
Kolumni: Aku Louhimiehestä tuli koko kansan kusitolppa, hävetkää!
Tuskainen taiteilija, haluatko nostetta hiipuvalle urallesi? Miksi et kävisi potkimassa maassa makaavaa Aku Louhimiestä? Palstatila taattu, kilpesi kiiltää taas, win-win – sinulle!
Ohjaaja Aku Louhimiehestä tuli kansakunnan kollektiivinen kusitolppa, kun kävi ilmi, että joukko naisia syytti häntä epäasiallisista ohjausmetodeista.
Viime viikolla Louhimiestä moukaroivien tuomareiden joukkoon liittyi näyttelijä Ville Virtanen, joka kertoi Hesarin laajassa haastattelussa, että ei suostu tekemään työtä Louhimiehen kanssa.
Yhden päivän ajan Louhimiehen kanssa 20 vuotta sitten työskennellyt Virtanen arvosteli Louhimiehen ohjausmetodeja nähtävästi puhtaasti kuulopuheiden perusteella ja kehysti koko keskustelun #metoo-kampanjaan. Vaikka Louhimiehen tapauksella ei ole mitään tekemistä #metoon kanssa.
“Tarkoitukseni on tällä avata ja jatkaa kesken jäänyttä dialogia #metoosta, joka henkilöityy hyvin pitkälti Louhimiehen ympärille”, hän sanoi IS:n haastattelussa.
Väärin. Metoo ei henkilöidy Louhimieheen, koska Aku Louhimiestä ei syytetä seksuaalisesta ahdistelusta, häntä arvostellaan liian rajusta ohjauksesta. Tämä on äärimmäisen tärkeä ero jo Louhimiehen oikeusturvankin kannalta.
On käsittämättömän törkeää kehystää ihminen seksuaaliseksi häiriköksi, kun Louhimies-kohussa kyse on rajuun ohjaukseen liittyvistä syytöksistä.
Mutta Suomi tarvitsi aikoinaan oman #metoo-tapauksensa – sitä vaadittiin kovaan ääneen, toimituksissa kiersi nimilistoja väitetyistä pahantekijöistä, paine oli kova tuoda nimiä julkisuuteen, ja Louhimiehen pää saatiin näppärästi lopulta pölkylle.
Kirkuva joukko verenhimoisia aktivisteja sai oman katharsiksensa, #metoo-uhrinsa, jota ilman koko kampanja olisi jäänyt vähän kuin ilmaan, keskeneräiseksi.
Louhimies uhrattiin hyvän asian alttarille, lainkaan miettimättä henkistä kärsimystä ja seurauksia yksilön kannalta – lainkaan miettimättä sitä, oliko väitetty toiminta minkäänlaisessa suhteessa koettuun rangaistukseen.
Louhimies on nyt tehnyt tutkintapyynnön Ylestä ja pyytää poliisia selvittämään, onko Ylen toimittaja syyllistynyt törkeään kunnianloukkaukseen ja päätoimittaja päätoimittajarikkomukseen. Poliisitutkinta on edelleen kesken eli Ylen jutun väitteiden todenperäisyydestäkin on kiistaa.
Mikä olisi hyvä rangaistus Louhimiehelle? Kuinka kauan hän joutuu killumaan häpeäpuussa teoistaan? Riittääkö julkinen nöyryytys koko kansan edessä, ihmishirviöksi leimaaminen ja polttomerkki otsaan, jotta kaikki näkevät, että kyseessä on saastunut olento, jonka produktiot pitää estää, hänen työmahdollisuutensa torpata ja tulevaisuutensa tuhota?
Onko meillä lainkaan inhimillisyyttä näissä kollektiivisissa moraaliorgioissa?
Jos Louhimies olisi katkaissut jonkun ventovieraan käden 20 vuotta sitten, olisimmeko menneet tähän? Nyt näyttää siltä, että meille riittää vasta, kun Louhimies on täydellisesti tuhottu, kun hänestä on tehty marttyyri, kun kentällä on veriroiskeita.
Seksitreffejä parkkipaikalla ja tienposkessa – Jannina, 27, petti miestään koko avioliiton ajan
Jannina oli ennen sarjapettäjä. Jännitys sai hänet hakeutumaan vieraisiin sänkyihin kerta toisensa jälkeen. Pettämisen ja niitä seuraavien selitysten mallin hän oppi jo lapsuudenkodissaan.
”Olen entinen kovan luokan sarjapettäjä.”
Jannina, 27, meni naimisiin parikymppisenä – ja petti puolisoaan koko liiton ajan.
Jannina päätyi sarjapettäjäksi jännityksen takia. Arkeen tuli oma lisäsäväyksensä, kun kantoi mukanaan salaisuutta, jota muut eivät tienneet.
– Siitä ensimmäisestä kerrasta lähtien, kun menin baariin ja lähdin jonkun toisen miehen luo, vaikka olin naimisissa. Se jännitys, kun sainkin selitettyä itseni siitä ulos, että en ole ollut missään, en miesten seurassa, en pettänyt...
– Tietysti aluksi mietin, että tämä oli väärin, mutta se jäi ajan myötä. Mitä enemmän sitä teki, sen enemmän se tunne katosi, Jannina kertoo nyt.
Treffejä parkkipaikalla
Pettämisestä tuli vuosien myötä entistä suunnitelmallisempaa. Avioliitto päättyi Janninan mukaan rakkauden loppumiseen, mutta pettäminen jatkui uudessa suhteessakin.
– Kun olin avoliitossa uuden miehen kanssa, niin aloin itse etsiä seksiseuraa Alaston Suomi -palstalta. Ei minulle enää riittäneet baarituttavuudet, vaan aloin panostaa enemmän siihen, että mitä, milloin ja kenen kanssa.
Pettämisen ajankohdaksi kävi vaikkapa kauppareissu ja paikaksi parkkipaikka. Jannina sopi tutun miehen kanssa treffit, ja puolen tunnin päästä he tapasivat kaupan pihalla. Hän sopi seksitreffejä myös työmatkan varrelle ja lounastaukojen ajaksi syrjäisille teille.
– Siitä sai jännitystä, kun oli mahdollisuus jäädä kiinni ja yleinen paikka, jossa on muita ihmisiä.
Jos alkoi vaikuttaa siltä, että Jannina saattaisi jäädä kiinni pettämisestä, hän alkoi selitellä jo etukäteen käyttäytymistään tai epäilyttäviä tilanteita puolisolleen.
– Tietyllä tavalla kieroilin. Kun olin tehnyt sitä niin pitkään, opin tarkkailemaan kumppaneitani ja pystyin puhumaan itseni pois tilanteesta jo ennen kuin minut edes kohdattiin kysymällä, onko tämä näin, hän kertoo.
Janninan mukaan selittelyiden läpimenoon tarvittiin osittain myös toisen osapuolen sinisilmäisyyttä valheiden edessä.
Lapsuuden mallit
Virallisesti nainen ei jäänyt kiinni pettämisestä koskaan. Naimisissa ollessaan hän oli vieraan miehen luona yötä, ja mies vei hänet aamulla ystävänsä pihaan, missä myös Janninan aviomies yllättäen odotti.
– Olin etupenkillä, ja mieheni näki minut vilaukselta ennen kuin ehdimme lähteä pois. Sain silti puhuttua itseni pois siitä tilanteesta, että en ole ollut sen auton kyydissä, vaikka olin ollut jossain teillä tietämättömillä.
Jyväskyläläinen Maria, 20, riisuutuu alasti ja etsii tv:ssä treffiseuraa
Naked Attraction Suomi alkaa tänään.
Jyväskyläläinen kemian opiskelija Maria, 20, on ensimmäinen, joka etsii treffiseuraa uudessa Naked Attraction Suomi -realityssa. Jakso tulee tänään katsottavaksi maksulliseen Dplay+:aan. Suoratoistopalvelussa julkaistaan aina kaksi jaksoa näin perjantaisin.
Kilpauintitaustaiselle Marialle alastomuudessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä.
– Koen tärkeäksi alastomuuden tabun rikkomisen. Minulle alastomuus on luonnollinen asia, Maria sanoo avausjaksossa.
Miehen kanssa treffeille mielivä Maria kiinnittää yleensä vastakkaisessa sukupuolessa huomiota ensin vartaloon ja kasvoihin. Lihaksetkaan eivät ole huono juttu, mutta tuikkivat silmät ja viekas hymy ovat niitäkin tärkeämpiä.
Silmien ja kasvojen näkemistä Maria joutuu hetken odottelemaan, kun sinkkumiehet asettuvat sermien taakse. Ensin heistä paljastetaan alaruumis, sitten keskivartalo ja vasta lopuksi kasvot. Silloin miehet antavat myös pienen ääninäytteen ja kertovat, mistä he itse kropassaan pitävät.
– Onhan tämä imartelevaa, että minulla on tässä viisi miestä tällä lailla edessäni vain minua varten, Maria tuumaa, kun show käynnistyy.
Jakson aikana Maria keskustelee sarjaa juontavan seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin kanssa muun muassa miesten alapään karvoituksesta ja siitä, millä sanalla Maria tykkää näiden sukupuolielimiä kutsua.
– Käytän penistä ja lerssiä, Maria kertoo.
Karvoituksessa on tärkeintä naisen mielestä tietysti se, että siitä päättää mies itse. Olkoonkin, että suuseksi voi hänen mielestään ollaan miellyttävämpää, kun suuhun ei tule niin paljon irtokarvoja.
Maria lähettää yhden miehistä vuorollaan kotimatkalle, kunnes jäljellä on enää kaksi sinkkua. Ennen päätöksensä paljastamista Marian on vielä riisuuduttava alasti myös itse.
Kaiken kaikkiaan osallistumisesta jäi hänelle hyvä maku suuhun.
– Olen tosi ylpeä itsestäni. Nyt kun olen uskaltanut, niin fiilis on ihan supermahtava. Olen ylpeä siitä, että ylitin itseni, Maria tuumaa ohjelmassa.
Naked Attraction Suomi tänään Dplay+:ssa.
Kaikki on kohdallaan, mutta ihastumisen tunne puuttuu – miksi emme ihastu mukavaan ihmiseen, vaikka ehkä haluaisimme? Psykoterapeutti vastaa
Siihen, keneen ihminen ihastuu tai ei ihastu, vaikuttavat monet seikat. Uuteen ihmiseen kannattaisi kuitenkin tutustua rauhassa ja ajan kanssa, sanoo pari- ja perhepsykoterapeutti Suvi Kiuas.
Oletko tavannut ihanan tyypin, jonka seurassa on turvallinen ja viihtyisä olo, mutta ihastuksen tunnetta ei kerta kaikkiaan synny, vaikka toivoisit? Tai onko tapailukumppanisi kehunut sinun olevan kaikin tavoin vaimo- tai aviomiesmateriaalia, mutta päättänyt silti lopettaa tapailun ihastumisen tunteen puuttuessa?
Mitä edellä kuvatun kaltaisessa tilanteessa oikein pitäisi tehdä?
Yksiselitteistä vastausta on ikävä kyllä mahdotonta antaa, sanoo Väestöliiton terapiapalveluiden pari- ja perhepsykoterapeutti Suvi Kiuas.
Ensinnäkin ihastumisen tunteelle olisi hyvä antaa aikaa. Joskus se iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, kun taas toisinaan ihmiset ihastuvat toisiinsa vasta vuosikymmenten tuntemisen jälkeen.
– Mitään aikarajaa ihastumisen syntymiselle ei voi antaa. Siihen, milloin ja miksi toiseen ihmiseen ihastuu, vaikuttavat lukuisat tekijät, eikä ihastumisen mekanismia voi aina selittää.
Lapsuuden ja nuoruuden kokemukset vaikuttavat
Kiuas kertoo, että esimerkiksi kokemukset lapsuudessa ja nuoruudessa vaikuttavat siihen, millaisten ihmisten seuraan kukin hakeutuu.
– Kun kohtaamme uuden ihmisen, hän herättää meissä ajatuksia ja ajatukset sisältävät tulkintoja. Siihen, mitä ajattelemme uudesta ihmisestä ja miten tulkitsemme häntä, vaikuttaa koko eletty elämämme. Meihin tallentuu eletyn elämän tunnemuistoja, jotka heräävät alitajuisesti. Etenkin ihastumisen tunteeseen vaikuttaa se, miten meitä on varhaisimmissa ihmissuhteissamme kohdeltu, miten meitä on pidetty sylissä, miten meitä on katsottu ja mihin olemme tottuneet.
Tapailuvaiheessa saattaakin tulla eteen tilanne, jossa uusi kumppani vaikuttaa kerrassaan täydelliseltä ihmiseltä, mutta ihastus puuttuu.
– Näin voi tosiaan käydä, ja sitten sitä ihmettelee, että mitäs nyt sitten. Lähtisin pohtimaan sitä, minkälainen kiintymys on omassa elämässä tuttua ja millaista kiintymystä kaipaisi. Mitä minä tarvitsen, jotta minulla olisi hyvä olla? Muistuttaako uusi tuttavuus meitä jostain varhaisesta ihmissuhteesta?
– Jos on saanut kasvaa niin, että on saanut huolenpitoa ja läsnäoloa ja ihmissuhteet ovat olleet pysyviä ja lämpimiä, silloin on myös jatkossa helpompi asettua sellaisiin ihmissuhteisiin, joissa on rakkautta ja turvaa.
Sama toimii päinvastoin: jos vanhemmat ovat olleet vaikkapa kriittisiä tai etäisiä, aikuisena saattaa ihastua ihmisiin, jotka ovat kriittisiä, saavuttamattomissa tai eivät osaa olla läsnä. Tuttuus houkuttaa, Kiuas sanoo.
Rakkauden vastaanottamista voi opetella
Kykyä vastaanottaa rakkautta voi onneksi parantaa aikuisena, vaikka se ei luonnostaan tulisikaan.
– On mahdollista oppia olemaan suhteessa uudella tavalla. Jos on tilanne, että löytää toistuvasti itsensä epätyydyttävistä ihmissuhteista, kannattaa pysähtyä pohtimaan sitä, mikä tässä voi olla takana. Enkö osaa pysähtyä toisenlaisten ihmisten luo?
– Kun asian tiedostaa, langat ovat meidän käsissämme, ja pystymme opettelemaan olemista myös toisenlaisissa suhteissa.
Tilasto kertoo, millaisille pareille syntyy paljon lapsia – Maaseudulla sikiäminen kaupunkia kiivaampaa
Koulutustaso laskee syntyvyyttä voimakkaasti. Ulkomaalaistaustaisten osuus syntyvyydestä kasvanut.
Syntyvyys korreloi voimakkaasti naisten ja miesten koulutustasoon kertoo Tilastokeskus.
Eniten lapsia syntyi pareille joissa miehellä ja naisella on vain perusasteen koulutus tai koulutuksesta ei ole tietoa. 2019 tällaisille pareille syntyi 152 lasta tuhatta samanlaista paria kohti. Toiseksi eniten lapsia syntyi pareille, joissa miehellä on toisen asteen koulutus ja naisilla perusasteen koulutus. Tässäkin vertailukohtana ovat toiset samanlaiset parit.
Kolmanneksi eniten lisääntyivät parit, joissa miehellä oli perusasteen koulutus ja naisella toisen asteen koulutus. Alhaisinta syntyvyys oli pareilla, joissa naisilla on korkea-asteen koulutus. Jos tällaisella naisella on perusasteen, toisen asteen tai korkea-asteen koulutuksen saanut mies, syntyy lapsia jokaista tuhatta samanlaista paria kohti vastaavasti 84, 81 ja 85. Se on lähes puolet vähemmän kuin pareilla, joissa molemmilla on perusasteen koulutus.
Alhaisimmat luvut ovat siis pareilla, joissa miehellä on toisen asteen koulutus ja naisella korkea-asteen koulutus.
Naisten koulutustaso on kohonnut koko ajan. Vuonna 2001 lähes 10 000 naista suoritti yliopistotutkinnan. Vuonna 2019 luku oli lähes kaksinkertainen.
Samalla on huomattava, että miehen koulutustaso ei vaikuta yhtä voimakkaasti syntyvyyteen. Jos miehellä on esimerkiksi toisen asteen koulutus ja naisella perusasteen koulutus syntyy tällaisille pareille tuhatta samanlaista paria kohti 128 lasta. Päinvastaisessa tilanteessa lapsia syntyy vain 109.
Syntyvyyttä voidaan tarkastella myös muiden taustamuuttujien kautta.
Maaseudulla sikiää lapsia selvästi reippaammin kuin kaupungeissa. Toisaalta maaseudulla väki vähenee ja vanhenee. Suurin osa lapsista, 78 prosenttia, syntyy kaupungeissa.
Syntyvyyden lasku kaupungeissa ja maaseudulla on kuitenkin yhtä jyrkkää. 2010 maaseudulla syntyi yhtä naista kohden 2,3 lasta. 2019 hedelmällisyysluku oli laskenut 1,73:een. Kaupungeissa naisten hedelmällisyysluku on laskenut noin 1,7:stä 1,3:een.
Ulkomaalaistaustaisten osuus syntyvyydestä on nyt 15 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten naisten osuus kaikista 15-49 -vuotiaista naisista on hiukan alle 11 prosenttia.
Tutkimus: sukupuolensa naiseksi korjanneet saavat urheilussa etua – testeissä kovia tuloksia
Tutkimuksessa todetaan, että KOK:n ohjeistukset antavat transnaisille etulyöntiaseman.
The Guardian uutisoi, että British Journal of Sports Medicinessa julkaistun tutkimuksen mukaan transnaisten on todettu hyötyvän urheilussa biologisiin naisiin nähden.
Tutkimuksessa todettiin transnaisten suoriutuvan paremmin juoksutestissä, vaikka he olivat saaneet testosteronitasoja alentavaa hormonia peräti kahden vuoden ajan.
Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) ohjeistus koskien transurheilijoita on peräisin vuodelta 2015 ja sitä onkin pidetty puutteellisena. Ohjeen mukaan transnaiset saavat kilpailla, jos he ottavat testosteronitasoja alentavaa hormonia vuoden ajan ja heidän testosteronitasonsa on alle 10 nanomoolia litraa kohden.
Molemmat kohdat vaikuttavat olevan puutteellisia, sillä normaalisti naisten testosteronitaso on selkeästi alhaisempi ja vaihtelee 0,12 ja 1,79 nanomoolin välillä litraa kohden. Sen lisäksi tuore tutkimus osoittaa, että transnaiset saavat etua jopa kahden vuoden testosteronia alentavan hormonin käytön jälkeen.
Tutkijoiden mukaan heidän tutkimuksensa antaa viitteitä siitä, että KOK:n transurheilijoita koskeva ohjeistus antaa transnaisille epäreilun kilpailuedun biologisiin naisiin nähden.
KOK:n ohjeistus on yleisesti käytössä. Yksi lajiliitto on kuitenkin hiljattain poikennut massasta. Kansainvälisestä rugbyn kattojärjestöstä tuli ensimmäinen urheilujärjestö, joka kieltää transnaisten pelaamisen naisten rugbyssa. Rugbyjärjestö perusteli toimenpidettään turvallisuusriskeillä ja reiluusaspektilla.
Nude Attraction Finland - S1E1
Entistä useampi keskustalainen olisi valmis sekä naisten että miesten yleiseen asevelvollisuuteen – Natolle yhä selvä ei
Suomalaisten maanpuolustustahto on laskenut viime vuosina, mutta keskustalaisista sitä tukee yhä 80 prosenttia
Keskustalaisten kannatus sekä naisia että miehiä koskevalle yleiselle asevelvollisuudelle on kasvanut selvästi, kertoo Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) kyselytutkimus.
Puolueen kannattajista 30 prosenttia olisi valmis molempia sukupuolia koskevalle yleiselle asevelvollisuudelle. Viime vuonna vastaava luku oli 13 prosenttia.
Nykyistä miesten yleistä asevelvollisuutta ja naisten vapaaehtoista asevelvollisuutta kannatti 62 prosenttia keskustalaisista. Luku on laskenut viime vuodesta 12 prosenttiyksikköä.
Kehitys noudattelee kaikkien suomalaisten mielipidettä asiasta, sillä nykyjärjestelmän kannattajien määrä oli pudonnut 13 prosenttiyksiköllä viime vuodesta nykyiseen 52 prosenttiin. Naisten ja miesten yleistä asevelvollisuutta kannatti 23 prosenttia suomalaisista, kun viime vuonna asialle antoi tukensa 13 prosenttia väestöstä.
VAPAAEHTOISEEN asevelvollisuuteen tai ammattiarmeijaan suomalaiset suhtautuvat edelleen nihkeästi. Kaikista suomalaisista vapaaehtoiselle järjestelmälle tukensa antoi 14 prosenttia ja ammattiarmeijalle 8 prosenttia vastaajista. Keskustalaisten lukemat olivat 6 ja 2 prosenttia.
Keskustalaiset kannattivat kaikkein selvimmin sitä, että mahdollisimman suuri osa ikäluokasta suorittaa asepalveluksen. Ajatusta kannatti 88 prosenttia keskustalaisista.
Valikoivalle asepalvelukselle löytyi kannatusta selkeimmin vihreiden ja vasemmistoliiton kannattajien keskuudesta. Molemmissa puolueissa asepalveluksen valikoiva supistaminen keräsi noin 20 prosentin kannatuksen.
MTS:Nkyselyssä selvitettiin ensimmäistä kertaa kutsuntojen ulottamista myös naisille.
Keskustalaisista 45 prosenttia oli valmis siihen, että kaikille 18 vuotta täyttäville naisille lähetettäisiin tietoa mahdollisuudesta suorittaa vapaaehtoinen asepalvelus.
Keskustalaiset kannattivat tätä ideaa kaikkein selvimmin. Vihreiden äänestäjistä 44 prosenttia antoi ajatukselle tukensa.
Naisille suunnatuista kutsunnoista pakollisella asepalveluksella keskustalaiset innostuivat vähiten. Ideaa kannatti 12 prosenttia puolueen kannattajista. Selvimmin idealle lämpenivät vasemmistoliiton kannattajat (27 prosenttia).
Kutsuntoja naisille vapaaehtoisella asepalveluksella kannatti 17 prosenttia keskustalaisista. Nykyjärjestelmää tuki 26 prosenttia puolueen kannattajista.
Kaikista suomalaisista 38 prosenttia kannatti kaikille täysi-ikäisille naisille lähetettävää tietoa asepalveluksesta. Kutsuntoja naisille vapaaehtoisella asepalveluksella kannatti 19 prosenttia ja pakollisella asepalveluksella 18 prosenttia suomalaisista.
Yleistä kansalaispalvelusta kannatti 54 prosenttia suomalaisista. Keskustalaisista sitä tuki 50 prosenttia.
SUOMEN sotilaalliselle liittoutumattomuudelle keskustalaiset sanoivat selvästi ei. 71 prosenttia puolueen kannattajista halusi pysyä jatkossakin liittoutumattomuuden tiellä. Luku on kasvanut viime vuodesta, jolloin 66 prosenttia keskustalaisista tuki liittoutumattomuutta.
Kaikista suomalaista liittoutumattomuutta kannatti 55 prosenttia. Luku liikkuu viime vuosien tasolla.
Sotilasliitto Natoon keskustalaiset suhtautuivat myös nihkeästi. Puolueen kannattajista 64 prosenttia ei kannattanut siihen liittymistä. Viime vuonna lukema oli 74 prosenttia.
Naton kannattajia keskustalaisista löytyi puolueista toiseksi vähiten: Natolle kyllä sanoi 10 prosenttia keskustalaisista.
Suomalaisista Natoa kannatti viime vuosien lukujen mukaisesti 21 prosenttia suomalaisista, kielteisesti siihen suhtautui 53 prosenttia vastaajista.
Keskustaa vähemmän Natosta innostuivat vain vasemmistoliiton kannattajat. Heistä 86 prosenttia sanoi sotilasliitolle ei.
Nykymuotoisen asevelvollisuuden kannatus ja maanpuolustustahto laskeneet
Suomalaisten tuki nykyisen kaltaiselle asevelvollisuudelle ja maanpuolustustahto ovat laskeneet, selviää Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) kyselystä.
Vastaajista hieman yli puolet (52 prosenttia) on sitä mieltä, että Suomen puolustusjärjestelmän pitäisi perustua miesten pakolliseen ja naisten vapaaehtoiseen asevelvollisuuteen.
Luku on selvästi alhaisempi kuin aiempina vuosina. 25–34-vuotiaista nykyistä asevelvollisuutta puolustusjärjestelmän perustana kannattaa vain alle kolmannes vastaajista.
Lähes neljäsosa tuoreen kyselyn vastaajista piti parempana sekä miesten että naisten pakollista asevelvollisuutta.
Molempien sukupuolten vapaaehtoinen asepalvelus tai ammattiarmeija saivat vähemmän kannatusta.
Nykyisen asevelvollisuuden kannattajien määrä on 71 prosenttia, kun vaihtoehdoiksi annetaan siirtyminen valikoivaan asevelvollisuuteen ja reservin koon supistuminen tai puhdas ammattiarmeija.
Kannatus yleiselle asevelvollisuudelle on silti myös näin muotoiltuna laskenut. Yhtä alhaisissa luvuissa oltiin viimeksi 2010-luvun alkupuolella.
Yleiselle kansalaispalvelukselle kannatusta
Nykyistä kutsuntajärjestelmää olisi valmis muuttamaan kolme neljästä.
Vajaat 40 prosenttia kannattasi pakollisia kutsuntoja myös naisille joko pakolliseen tai vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen yhdistettynä.
Osapuilleen samansuuruiselle joukolle muutokseksi riittäisi 18 vuotta täyttäville naisille kotiin lähetetty tieto mahdollisuudesta suorittaa vapaaehtoinen varusmiespalvelus.
Yli puolet (54 prosenttia) vastaajista kannattaisi siirtymistä miesten ja naisten yleiseen kansalaispalvelukseen, jonka voisi suorittaa siviili- tai varusmiespalveluksena.
Asevelvollisuuden kehittämistä pohtii parhaillaan viime keväänä työnsä aloittanut parlamentaarinen komitea.
Maanpuolustustahto alhaisin naisilla ja nuorilla
Pari vuotta sitten paljon huolestumista aiheuttanut yleinen maanpuolustustahto on MTS:n kyselyn perusteella vakiintumassa aiempaa alhaisemmalle tasolle.
Kysymykseen siitä, pitäisikö hyökkäyksen kohteeksi joutuneen Suomen puolustautua aseellisesti vaikka tulos olisi epävarma, vastasi myönteisesti 65 prosenttia haastatelluista.
Muutokset pariin edeltävään vuoteen ovat pieniä, mutta kyseessä on kolmas vuosi peräkkäin, kun kyllä-vastausten määrä jäi alle 70 prosenttiin.
Edellisen kerran näin kävi 1980-luvun lopulla.
Henkilökohtaista maanpuolustustahtoa eli valmiutta osallistua omien kykyjen mukaan maan puolustamiseen löytyi yhä 80 prosentilta vastaajista.
Myös tämä luku on ollut aiempina vuosina useita prosenttiyksikköjä suurempi.
Naisten joukossa maanpuolustustahto on alhaisempi ja laskenut aiemmasta enemmän kuin miehillä.
Maanpuolustustahto on muita alhaisempaa myös ikähaitarin alapäässä eli alle 25-vuotiaiden sekä 25–34-vuotiaiden joukossa.
Ilkka Kanerva: MTS-kyselytuloksista pohdittavaa tasa-arvon kannalta
Harkinnassa on esimerkiksi kutsuntojen uudistaminen, mutta sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeet pysyvät ensisijaisina, asevelvollisuuskomiteaa johtava Kanerva sanoo
Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Ilkka Kanervan (kok.) mukaan Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreen kyselyn tulokset osoittavat, että kysymys tasa-arvosta on yhä enemmän mukana asevelvollisuudesta puhuttaessa.
Kyselyssä kolme neljäsosaa vastaajista oli valmiita uudistamaan kutsuntoja koskemaan tavalla tai toisella myös naisia. Samalla nykymuotoisen asevelvollisuuden kannatus Suomen puolustusjärjestelmän perustana oli laskenut ja molempien sukupuolten asevelvollisuuden kannatus lisääntynyt.
Kanerva johtaa valtioneuvoston viime keväänä asettamaa komiteaa, joka pohtii yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Komitealta odotetaan esitystä ensi vuoden puolivälin jälkeen.
– Sitä pohditaan, pitääkö kutsuntojen osalta tehdä joitakin systeemiuudistuksia kokonaismaanpuolustuksen ja tasa-arvon näkökulmasta katsottuna, Kanerva sanoi MTS-kyselyn julkistamistilaisuudessa.
KANERVAN mukaan on kuitenkin yhä selvää, että sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeet ovat keskeisiä ja tulevat olemaan ”kuskin paikalla” arvioita tehtäessä.
MTS-kyselyssä mitattu maanpuolustustahdon lasku painottui naisiin, joilla se on ollut jo entuudestaan alhaisempi. Kanerva pitää mahdollisena, että naisten ottaminen entistä vahvemmin mukaan kutsuntoihin ja asepalvelukseen voisi tasoittaa sukupuolten välistä eroa.
– Mitä enemmän asian kanssa on tekemisissä, sitä enemmän ihminen sisäistää, mistä siinä on kysymys, Kanerva pohti.
Hänen mukaansa maanpuolustustahdon laskuun voi olla vaikutuksensa myös juuri nyt ykkösuhkaksi koetulla koronapandemialla, jota vastaan perinteinen maanpuolustus ei ole toimivin lääke.
Eetu, 31, valitsee alastomista naisista itselleen mieluisan treffikumppanin – täräyttää tv:ssä tyhjentävän kommentin naisvartaloista
Naked Attraction Suomi -sarjan kolmannessa jaksossa Eetu pääsee valitsemaan itselleen treffikumppania.
Maailmalla kohahduttanut Naked Attraction -nakudeittiohjelma rantautui tänä syksynä Suomeen. Naked Attraction Suomi -sarjan kolmannessa jaksossa tavataan helsinkiläinen 31-vuotias Eetu, joka valitsee itselleen treffikumppanin pelkän ensivaikutelman perusteella.
Kumppanin valintakriteerinä toimii sarjassa ainoastaan toisen vartalo, ja alastomien osallistujien eri ruumiinosat pääsevät tarkasti näkyville.
Niinpä Eetu pääsee aluksi näkemään vain mahdollisten treffikumppaniensa vartalot. Ohjelmaa juontava seksuaaliterapeutti Marja Kihlström tiedustelee Eetulta hänen mieltymyksistään ja siitä, pitääkö hän takapuolia viehättävänä.
Eetu myöntää viehättyvänsä enemmän takapuolista kuin rinnoista.
– Upeita pyllyjä, Eetu summaa katsellessaan ohjelmassa mukana olevien naisten takapuolia.
– Tässä on erityyppisiä kauniita naisvartaloista. Tykkäätkö sirommasta vai pyöreämmästä? Tämä on hyvin makukysymys, Marja Kihlström sanoo.
– Eri ihmisille sopii erilaiset pyllyt. Keho on hyvin yksilöllinen, Eetu pohtii.
– Hyvä vastaus! Kihlström riemastuu.
”Alastomuus on vielä tabu”
Naked Attraction on aivan uudenlainen formaatti Suomessa. Jokaisessa jaksossa on päähenkilö, joka saa eteensä lasikoppeihin sijoitetut viisi alastonta sinkkua. Lasikoppien läpikuultavat seinät nousevat ylös pikkuhiljaa, joten ensin paljastuvat paljaat alavartalot, vasta viimeisenä kasvot.
Formaatti on herättänyt keskustelua muun muassa ulkonäkökeskeisyydestä.
Eetu kertoi Ilta-Sanomille ennen ohjelman esittämistä lähteneensä mukaan ohjelmaan avoimin mielin. Eetun mielestä ihmisestä oppii paljon pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella.
– Jo se miten ihminen kantaa itsensä kertoo paljon, Eetu huomautti.
Kuntosalilla aktiivisesti käyvä Eetu totesi, että kumppanin ulkonäöllä on hänelle merkitystä.
– Minulle on tärkeää, että vastapuolella olisi samanlaiset arvot siitä, että haluaa pitää itsestään aktiivisesti huolta.
Eetu myönsi IS:lle pohtineensa pitkään mukaan lähtemistä. Häntä mietitytti muiden reaktiot ohjelmaan osallistumisesta sekä alasti kameroiden eteen astuminen.
– Ihmisillä on vahvoja mielipiteitä alastomuudesta, etenkin jos se on julkista. Mietin, että monet näkevät sen pelkkänä sosiaalipornona, eivätkä ymmärrä formaatin syvempää merkitystä, Eetu pohti.
– Lisäksi oma kehonkuvani on ollut vaikea. Olen tuntenut epävarmuutta aina jostakin, olen joko ollut liian laiha tai on ollut liikaa vatsaa. Pelotti todella paljon mennä kameroiden eteen alasti,.
Eetu korosti halunneensa olla mukana ohjelmassa, jossa aivan tavalliset kehot pääsevät näkyville.
– Alastomuus on vielä tabu. Etenkin naisten kohdalla esimerkiksi alastonkuvat rinnastetaan aina seksuaalisuuteen tai huomion hakemiseen, vaikka siitä ole välttämättä kyse.
– Kaikkien tulisi olla ylpeitä vartaloistaan. Haluan omaltani osaltani tehdä alastomuudesta normaalimpaan.
Naisia ja miehiä majoittuu jatkossakin samoihin tupiin – parantavat varusmiesten yhteishenkeä
Puolustusvoimat on päättänyt jatkaa yhteismajoituskokeilua ensi vuoden loppuun asti.
Puolustusvoimat jatkaa naisten ja miesten yhteismajoituskokeilua.
Yhteismajoituskokeilu jatkuu vuoden ainakin vuoden 2021 loppuun asti Kainuun prikaatissa Kajaanissa, Karjalan prikaatissa Kouvolassa sekä Reserviupseerikoulussa Haminassa.
Naisia ja miehiä on majoitettu samoihin tupiin viime toukokuusta lähtien. Maavoimien mukaan kokeilusta on saatu hyviä kokemuksia, sillä yhteishenki ja tiedonkulku ovat yhteisten tupien myötä parantuneet.
Yhteismajoituskokeilun tavoitteena on selvittää yhteisten tupien vaikutuksia varusmiesten toimintakykyyn, ryhmien kiinteyteen, palveluksen sujuvuuteen, tiedonkulkuun, koulutustuloksiin ja tilojen käyttöön. Lisäksi Reserviupseerikoulussa testataan sermien käyttöä ja toimivuutta yhteistuvissa.
Maavoimien koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Timo Hänninen mukaan kokeilua jatketaan, jotta kokemuksia saadaan mahdollisimman laajalta joukolta. Lisäksi ryhmähengessä tapahtuva kehitys vaatii pidemmän ajanjakson, jotta muutos voidaan havaita.
– On tärkeää jatkaa kokeilua, jotta voimme varmistua mallin soveltuvuudesta koko palvelusajalle ja edelleen seurata varusmiesten kokemuksia yhteismajoittumisesta eri palvelusvaiheissa ja tilanteissa, kuten yksikköä ja tupaa vaihdettaessa, Hänninen sanoo tiedotteessa.
Enemmistö kokeilussa mukana olevasta maavoimien henkilöstöstä ja varusmiehistä pitää yhteismajoitusta positiivisena asiana ja kokee sen lisänneen palveluksen sujuvuutta ja tehokkuutta.
Yhteistuvat kiinnostavat alokkaita
Yhteismajoituskokeiluun osallistuminen on vapaaehtoista ja edellyttää kaikkien samassa tuvassa majoittuvien suostumusta.
Yhteismajoituskokeiluun osallistuminen on ollut suosittu vaihtoehto. Vuoden 2020 kokeilussa yli 90 prosenttia Reserviupseerikoulun upseerioppilaista antoi suostumuksensa kokeiluun. Karjalan prikaatissa suostumuksen antoi 70 prosenttia ja Kainuun prikaatissa 60 prosenttia kesän 2020 alokkaista.
Yhteismajoituksesta kerrotaan ennen palveluksen aloittamista lähetettävässä alokaskirjeessä, jossa tiedustellaan tulevien varusmiesten halukkuutta osallistua kokeiluun. Suostumus yhteismajoitukseen pyydetään samaan tapaan myös johtajakoulutusvalintojen yhteydessä. Kokeiluun osallistumiseen voi antaa suostumuksen myös myöhemmin palveluksen aikana.
Yhteistupiin majoitetaan suurin piirtein yhtä paljon miehiä ja naisia.
Yhteismajoituskokeilu koskee ainoastaan majoittumista kasarmilla, eikä se aiheuta muutoksia esimerkiksi maastoharjoitusten majoitusjärjestelyihin. Sosiaalitilat, kuten suihku- ja wc-tilat, ovat yhteistuvissa majoittuville miehille ja naisille erilliset.
Keskustanuoret vaatii: Miesten asepalveluksen tilalle kaikille pakollinen kansalaispalvelus – tai maksettavaksi maanpuolustusvero
Kansalaispalveluksesta luistelevalle määrättäisiin erityinen maanpuolustusvero 60-vuotiaaksi saakka.
KESKUSTANUORET ovat uusineet kolmen vuoden takaisen ehdotuksen vain miehiä koskevan asevelvollisuuden korvaamisesta yleisellä kansalaispalveluksella.
Kimmokkeen ehdotuksen uudistamiseen antoi viikolla julkaistu Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) kyselytutkimus, jonka mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa yhdenvertaista kansalaispalvelusta.
Keskustanuorten mukaan heidän jo kolme vuotta sitten esittelemänsä malli vastaa yhä kansalaismielipiteeseen.
NYKYINEN asevelvollisuusjärjestelmä on keskustanuorten mukaan epäoikeudenmukainen ennen muuta siksi, että naissukupuoli on rajattu kokonaan velvollisuuden ulkopuolella. Miesten kohdalla epäoikeudenmukaisuutta aiheuttaa se, että liki joka kolmas mies keskeyttää asepalveluksen. Nykyisenkaltaisen siviilipalvelusmallin hyötyjä yhteiskunnalle ja yksilölle aloitteessa pidetään vähäisinä jo pelkästään siksi, että sen valitsee vain pari prosenttia ikäluokasta.
Korvaavassa mallissa koko ikäluokka sukupuoleen katsomatta ohjataan kutsuntoihin. Kutsunnoissa asepalvelukseen valitaan sopivimmat ja motivoituneimmat ikäluokasta. Asepalveluksen ulkopuolelle jääville luodaan oma palvelus, joka kouluttaa yhteiskunnalle tärkeisiin siviiliturvallisuuden tehtäviin. Sellaisina maitaan esimerkiksi öljyvahinkojen torjunta, kadonneiden etsintä ja väestönhallinta kriisitilanteissa.
KANSALAISPALVELUKSEN suorittaneista muodostetaan aseettomien turvallisuustehtävien reservi, jota kertauskoulutetaan kuten tavanomaistakin reserviä.
Ase- tai kansalaispalveluksesta ilman hyväksyttyä syytä kieltäytyvät joutuisivat maksamaan erityistä maanpuolustusveroa koko asevelvollisuusaikansa eli 18–60-vuotiaaksi saakka, keskustanuorten mallissa todetaan.
Millainen on ”hyvä match”, oikeasti yhteensopiva kumppani? Psykologi mainitsee heti yhden asian
Keskity kuuntelemaan, millainen olo toisen seurassa tulee – sen sijaan, että miettisit vaikka sitä, miltä toinen näyttää, psykologi kannustaa.
Millainen on hyvä match? Ikiaikainen kysymys, johon haetaan kuumeisesti vastausta nykyisin myös netissä.
Tarkkaa vastausta on vaikea antaa, mutta jotain aiheesta kyllä tiedetään.
– Tutkimukset ovat antaneet joitain suuntaviivoja. Yhteensopivuuteen vaikuttavat esimerkiksi yhteiset kiinnostuksen kohteet ja tulotaso sekä tietyt ulkoiset kriteerit. Että ei ole liikaa erilaisuutta, sanoo psykologi Jaana Ojanen Väestöliitosta.
Tinderissä osuma syntyy, kun kaksi käyttäjää tykkää toinen toistensa kuvista. Sen jälkeen he voivat alkaa keskustella keskenään.
Ulkonäöllä on parinvalinnassa paljon painoarvoa, eikä vain Tinderissä. Rakastuminen alkaa viehättymisestä, joka on pitkälti ulkoista. Kehon mittasuhteet ja kasvojen piirteet määrittelevät viehättymisen voimakkuutta.
– Aina kun puhutaan vetovoiman syntymisestä, on ihan luonnollista, että ulkonäkö saa aluksi huomion. Se vaikuttaa siihen, päättääkö lähestyä toista ihmistä.
Tärkeimmät asiat selviävät sitten, kun pääsee puhumaan ja viettämään aikaa toisen kanssa.
– Lähtisin silloinkin etsimään yhdistäviä tekijöitä. Erityisen hyvä olisi keskittyä kuuntelemaan, millainen olo itselle toisen seurassa tulee – sen sijaan, että miettisi sitä, miltä toinen näyttää tai kuinka paljon toisella vaikka on rahaa.
Huumasta itsenäistymiseen
Entäs kun on jo alkanut tapailla tiiviimmin tai seurustella – mistä voi päätellä, että on löytänyt osuvan tyypin?
– Rohkaisin rehellisesti kuulostelemaan omia fiiliksiä, Ojanen sanoo.
Suhteiden alussa fiilikset voivat olla huumaavat ja varsin voimakkaat, ajan saatossa ne yleensä laimenevat.
Alkurakastumisen jälkeen suhteessa tulee tyypillisesti itsenäisyysvaihe. Alun symbioosin jälkeen molempien osapuolten haasteena on löytää tapa itsenäistyä ja sietää toisen erilaisuutta eroamatta.
– Pikkuhiljaa haetaan sopivaa etäisyyttä ja sopivaa läheisyyttä. Niitä säätelemällä voidaan ylläpitää hyvää suhdetta.
Tai sitten itsenäisyysvaiheen myötä erotaan.
”Psykologinen yhteensopivuus” ratkaisee, johtaako rakastuminen toimivaan parisuhteeseen.
– Sillä tarkoitetaan luonteiden yhteensopivuutta. Ei tarvitse olla täysin samanlainen, mutta palojen on osuttava kohdalleen, jotta vuorovaikutus toimii.
Tärkeitä asioita ovat muun muassa nämä: miten toisen kanssa pystyy kommunikoimaan ja säätelemään tunteitaan.
– Onko hyvä olla toisen kanssa.
Viihde: Helsinkiläinen Antti kävi treffeillä 200 naisen kanssa ja teki listan: näin naiset kirjoittavat netissä ja tätä he oikeasti tarkoittavat
Juttu on julkaistu alun perin 2.4.2018
Kun puhutaan deittailusta, ja varsinkin nettideittailusta, kirjailija Antti Kivimäkeä voi hyvällä omallatunnolla tituleerata kokeneeksi.
Vuosina 2005-2012 mies kertoo käyneensä treffeillä 200 naisen kanssa ja käyneensä läpi tuhansia treffi-ilmoituksia. Intensiivisen tapailun myötä hän alkoi havaita naisten treffi-ilmoituksissa tiettyjä kaavoja.
– En missään nimessä kuitenkaan sano, että naiset olisivat jotenkin stereotyyppisiä. Kuitenkin ihmiset eivät yleensä ole kovin hyviä kuvailemaan itseään ja kuvittelevat kirjoittavansa hirveän omaperäisesti. Tuolloin he päätyvätkin itse asiassa kirjoittamaan aika samalla lailla kuin kaikki muutkin, Kivimäki toteaa.
Kategoriat on esitelty Kivimäen vuonna 2018 julkaistussa esikoisromaanissa Odotusarvoisesti sinun (Atena).
Kivimäen kategoriat ovat:
Miehen tulee olla mies -nainen
ILMOITUS: Haetaan nallekarhua, äijänkörilästä, Wagnerpossua tai miestä, joka on Mies tai MIES.
TOTUU: Suhteet nojaavat siihen, että Mies ja Nainen eivät ymmärrä toisiaan, mikä tekee parisuhdekriisin loogisesti mahdottomaksi. Seksiä saatavilla. Laatu vaihtelee riippuen siitä, koetaanko naisellisuus luvaksi aistikkuuteen vai passiivisuuteen. Yhteinen yö tulkitaan yksipuolisesti sitoumukseksi.
Naiset jotka tietävät mitä haluavat
ILMOITUS: Korostavat tietävänsä, mitä haluavat. Ihannemies listataan ranskalaisilla viivoilla.
TOTUUS: Vaikka täyttäisit kriteerit, nainen ihastuu toisenlaiseen mieheen. Perusteet dadaistisia: mies ääntelee erityisesti tms.
Kotinaiset
ILMOITUS: Hakevat miestä, jonka juoksut on juostu ja joka arvostaa rauhallisia koti-iltoja.
TOTUUS: Koti-iltoja on yhdeksän kymmenestä. Haluavat lapsia, jotta saavat merkityksen elämälleen ja alibin skipata bileet.
Hippi- / hörhönaiset
ILMOITUS: Hörhöys indikoidaan suoraan tai eteerisillä ilmauksilla: "kuljen kukkakedolla, valon prinssin käsipuolessa, kohti sinisiä vuoria".
TOTUUS: Naisen sekavuus ja seksin kiihkeys korreloivat. Hippeys korreloi negatiivisesti, hörhöys positiivisesti kauppatieteilijään lankeamisen kanssa.
Kaikki hyvin -naiset
ILMOITUS:: Kaikki hyvin ilman miestäkin. Harrastuksia, kissa jne. Kuvassa hilpeä ilme.
TOTUUS: Jos elämä on jo hyvin, miksi jätti ilmoituksen? Keskivakavaa masennusta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Sängyssä potentiaalisia jännittäjiä. Muista liukkari.
Naiset, jotka eivät tiedä, mitä hakevat
ILMOITUS: Eivät tiedä, mitä hakevat tai miksi jättivät ilmoituksen.
TOTUUS: Haluavat suhteen tai seksiä, kuten muutkin, mutta eivät halua vaikuttaa epätoivoisilta. Sama psykopatologia kuin kaikki hyvin -naisilla, mutta matalampi koulutustaso.
Hauskat naiset
ILMOITUS: Valitusta, että miehet eivät pidä hauskoista naisista. Ilmoitus itsessään ei ole hauska.
TOTUUS: Narsistisia ja vuolassanaisia. Eivät ole päässeet sinuiksi oman keskinkertaisuutensa kanssa. Pieni osa oikeasti hauskoja. Pyri treffeille, varmista pakotie. Minäkuvan rempseys indikoi nopeaa valmiutta sänkyyn.
Hörröpörrönaiset
ILMOITUS: Käyttävät sanoja höpsönpöpsö, hörröpörrö, mörökölli, söpöily, höpsötys. Omistavat marsun tai pienen koiran.
TOTUUS: Heikkohermoisia, uuvuttavia höpöttäjiä. Seksiä saatavilla. Laatu vaihtelee. Yhteinen yö tulkitaan yksipuolisesti sitoumukseksi.
Miehessä pitää olla haastetta -naiset
ILMOITUS: Etsivät miestä, jossa on haastetta.
TOTUUS: Nainen on voimakas [lue: hankala] persoona, talloo alleen normaaliegoisen miehen. Usein sitoutumiskammoinen. Saatavilla teknisesti hyvää mutta tunteetonta seksiä. Kohtele naista tylysti, ja hän ihastuu sinuun.
Kolmannessa persoonassa itsestään kertovat naiset
Nude Attraction Finland - S1E2
Teatterikorkeakoulussa kouhuu jälleen: nyt Shakespeare on näyttelijäopiskelijoille liian ahdistavaa luettavaa
Joukkoaltistukset liittyvät teatterin luonteeseen. Tällä kertaa kuohuntaa aiheuttaa ideologia, jossa halutaan kaataa patriarkaaliset, rasistiset ja kolonialistiset rakenteet.
TEATTERIKORKEAKOULUSSA kuohuu. Taas kerran, pakko sanoa. Teatterikoulussahan kuuluu kuohua.
Nyt kuohuntaa aiheuttaa ideologia, jossa halutaan kaataa patriarkaaliset, rasistiset ja kolonialistiset rakenteet. Kannattajat nimittävät ajattelua esimerkiksi intersektionaaliseksi feminismiksi, arvostelijat cancel-kulttuuriksi.
Seurasin samanlaisia kiistoja Yhdysvalloissa muutama vuosi sitten ja kuvittelin, että tämä nyt ei ainakaan tule Suomeen – mutta väärässä olin.
UUSIMMASSA Suomen Kuvalehdessä aiheesta oli Aurora Rämön erinomainen kirjoitus ”Tämä ei nyt ole ookoo”.
Jutussa hämmentyneet opettajat kertovat, että ilmapiiri koulussa on viime vuosina muuttunut, kun oppilaat eivät enää suostu lukemaan klassikkoteoksia, kuten William Shakespearea.
Oppilaiden mielestä on ”opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan” panna opiskelijat lukemaan kotonaan esimerkiksi Hamletia tai Romeota ja Juliaa, koska näytelmät edustavat ”raiskauskulttuuria”.
Kaikki opiskelijat eivät välttämättä ajattele asioista ihan samalla tavalla, mutta he pitävät suunsa kiinni, kun äänekkäimmät kertovat, miten asiat ovat.
Jutussa haastatellun opiskelijan mukaan Teatterikorkeakoulussa on nykyään kaksi hyväksyttyä teemaa: ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet. Jos ei käsittele niitä, ei halua korjata vääryyksiä.
Kesäkuussa taidealan oppilaitoksiin lähetettiin 1 036 entisen ja nykyisen taidealan opiskelijan adressi, jossa nämä vaativat korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa.
KUULOSTAA tutulta. Samanlaisia tarinoita teatterikoulusta on kerrottu ennenkin, mutta silloin oikeaa ajattelua ei edustanut feminismi vaan ensin taistolaisuus ja vähän myöhemmin turkkalaisuus.
Varmaan tällaiset joukkoaltistukset liittyvät teatterin luonteeseen. Teatteri on poliittisin taidemuoto, joka houkuttelee karismaattisia mielipidejohtajia ja innokkaita barrikadipersoonia enemmän kuin analyyttisiä erittelijöitä.
Teatterikoulun edellisistä kuohuntavaiheista kiinnostuneiden kannattaa tutustua vaikka Pirkko Saision Punaiseen erokirjaan, Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarinaan tai Eppu Salmisen Lasten ristiretkeen.
Ja emmeköhän me nykymenostakin saa kohta lukea. Kannattaa ehkä miettiä, mitä se hiljainen tyyppi siellä nurkassa kirjoittelee.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimituksen esimies.
Helsinkiläinen Tehilah, 34, lähti nakuohjelmaan seksuaalivähemmistöjen asialla – kopista paljastui jotain, mitä hän ei ollut nähnyt koskaan aiemmin
Naked Attraction Suomi -ohjelman viidennessä jaksossa annetaan nakuiluvuoro seksuaalivähemmistöjen edustajille.
Naked Attraction Suomi on yksi syksyn kohutuimmista tv-uutuuksista. Kyseessä ei ole mikä tahansa treffiohjelma, vaan sarjassa sinkut valitsevat kumppaninsa pelkän alastoman vartalon perusteella.
Ohjelman ensimmäisissä jaksoissa miehet ovat etsineet naista tai toisinpäin, mutta viidennen jakson sinkut määrittelevät sukupuolensa kukin miksikin. Kyseessä on siis seksuaalivähemmistöihin keskittyvä jakso.
Jaksossa tavataan 34-vuotias Tehilah Auramo, joka kertoo lähteneensä mukaan ohjelmaan kahdesta syystä: löytääkseen rakkauden ja edistääkseen tasa-arvoa.
– Jos mä voin alastomuudella saada huomiota jollekin tärkeälle asialle, kuten seksuaaliselle monimuotoisuudelle, niin mä teen sen mielelläni, Tehilah toteaa Ilta-Sanomien haastattelussa.
– Ja sinkku olen, joten toki lähdin aidosti mukaan myös pilke silmäkulmassa ja avoimin mielin, hän jatkaa.
Tehilah etsii elämäänsä sekä kehollista kemiaa että arvopohjaista yhteyttä.
Tehilah innostui uudesta, rohkeammasta tv-formaatista heti.
Hän kertoo suhtautuvansa alastomuuteen kovin neutraalisti. Hän sanoo olevansa yhdeltä seksuaali-identiteetiltään ekoseksuaali, mikä tarkoittaa sitä, että nautintoa saadaan luonnosta.
– Siihen nakuilu kuuluu hyvin tärkeänä osana.
Kun Tehilah astelee seksuaaliterapeutti Marja Kihlströmin luotsaamalle lavalle, hänen edessään on viisi värikästä lasikoppia. Jokaisen kopin sisällä on ihminen ilkosillaan. Lasikoppien läpikuultavat seinät nousevat ylös pikkuhiljaa, joten ensin paljastuvat paljaat alavartalot, vasta viimeisenä kasvot.
Tehilah kuvailee tilannetta kutkuttavaksi ja kiinnostavaksi.
– Siinäkin mielessä se oli jännittävä tilanne, että jotain juttuja näin ekaa kertaa, kertoo Tehilah, joka ei ollut aiemmin nähnyt transmiehen rintoja livenä.
Oman lisäpaineensa tilanteeseen toi se, että hänen oli pudotettava tuntemattomia ihmisiä pelistä pois pelkän pintaraapaisun perusteella.
– Tilanne on tosi erilainen kuin normaalissa deittailussa, jossa on aikaa reflektoida, miettiä ja tunnustella.
Tehilah uskoo, että Naked Attractionin kaltainen deittiohjelma ravistelee hyvällä tavalla suomalaista treffikulttuuria.
– Suomalaisethan ovat tottuneet näkemään alastomuutta saunassa, mutta tämä poikkeaa saunan luonnollisesta alastomuudesta jo siinä, että deittiohjelmassa kehoja väistämättä seksualisoidaan, hän pohtii.
Tehilah on vahvasti sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä on oikeus päättää siitä, milloin heidän kehojaan ja alastomuuttaan saa seksualisoida ja milloin ei.
Tehilah pitää äärimmäisen tärkeänä asiana sitä, että seksuaalivähemmistöille omistettiin ohjelmassa oma jaksonsa.
– Näissä asioissa läpinäkyvyys ja erilaisuuden kunnioittaminen on hyvin tärkeää.
Hän veikkaa, että tv-katsojat ottavat jakson vastaan hulluuden ja huumorin kautta, vaikka siinä käsitellään herkkiä asioita. Onhan kyseessä viihdeohjelma.
– Siinä mielessä tämä on sukupolvikysymys, että me teemme tämän valtavan työn nyt, jotta meidän lapsemme voivat nauttia maailmasta, jossa yhdenvertaisuus on normalisoitunut.
Tehilahin mielestä treffikulttuurin suurimpia ongelmia nykyään on tasa-arvon puuttuminen.
– Huomaan paljon laiskaa deittailua, jossa ei tutustuta omasta elämästä ja perinteistä poikkeaviin ilmiöihin, jotta voitaisiin osoittaa aitoa välittämistä ja haastaa omia toimintamalleja. Se oikeastaan syö eniten yhteyttä tuntemattomaan ihmiseen.
KSML: Kiista yliopiston sukupuolikiintiöistä menee yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi
Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara vie kiistan Jyväskylän yliopiston opiskelijavalintojen sukupuolikiintiöistä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaistavaksi, kertoo Keskisuomalainen.
Maarianvaara sanoi viime talvena liikuntapedagogiikan opiskelijavalinnan sukupuolikiintiöiden olevan lainvastaisia. Nyt hän kertoo Keskisuomalaiselle pyytäneensä lautakuntaa arvioimaan kiintiömenettelyn lainmukaisuuden ja kieltämään sen tarvittaessa sakon uhalla.
Yliopisto ei ole noudattanut tasa-arvovaltuutetun aiemmin antamaa kehotusta ja on Keskisuomalaisen mukaan itse aiemmin esittänyt lausunnon hakemista lautakunnasta. Yliopisto perustelee kiintiöitä yhtäläisten koulutusmahdollisuuksien tarjoamisella naisille ja miehille, mutta tasa-arvovaltuutetun mukaan käytäntöä ei voida perustella tasa-arvolailla.
Me Naiset -radion lanseeraus herätti sosiaalisessa mediassa keskustelun moninaisuudesta ja siitä, mitkä oikeastaan ovat ”naisia kiinnostavia aiheita”
Uuden radiokanavan tiedotteessa kerrottiin, että kanavalla on tarkoitus käsitellä ”naisia kiinnostavia aiheita Me Naisten äänellä ja näkökulmilla”.
SUOMESSA aloittaa vuoden vaihteessa uusi Me Naiset -radiokanava.
Me Naiset -radio korvaa vuonna 2007 aloittaneen Radio Aallon ja kuuluu samalla taajuudella. Me Naiset kertoo tiedotteessaan, että kanavalla on tarkoitus käsitellä ”naisia kiinnostavia aiheita Me Naisten äänellä ja näkökulmilla”.
Sosiaalisessa mediassa kiinnostuttiin siitä, mitä kanavalla kuultavat, nimen omaan naisia kiinnostavat aiheet mahtavat olla.
Kenties kommentoijille nousi huoli siitä, että ”naisia kiinnostava aiheet” koskisivat ainoastaan stereotyyppisesti yhteiskunnan silmissä feminiinisiksi katsottuja aiheita, kuten esimerkiksi meikkausta ja leipomista.
Twiittiketjussa naisiksi identifioituvat luettelivat kiinnostaviksi kokemiaan aiheita.
Niitä olivat kommenteissa esimerkiksi turvallisuuspolitiikka, kyberpuolustus, teknologian kehitys, ilmailu, grillaaminen, roolipelit, isot koneet, pienet slaavilaiset kielet, kamppailulajit, voimailu, hirsirakentaminen, jalkapallo, sijoittaminen, vähähiiliset liikennejärjestelmät ja ilmastonmuutoksen torjunta.
Tätä juttua kirjoittaessa naisten suosikkiaiheita käsittelevään Twitter-ketjuun oli kertynyt jo 178 kommenttia ja ketjusta oltiin tykätty liki 3 000 kertaa.
ME NAISTEN päätoimittajan Iina Artima-Kyrkin mukaan Me Naiset pyrkii sisällöllään juuri siihen, ettei se rakentaisi stereotyyppistä kuvaa esimerkiksi siitä, miltä naisen pitäisi näyttää tai mistä hänen pitäisi olla kiinnostunut.
”Haluaisimme purkaa ihannekuvaa tai käsitystä siitä, miten olla nainen”, Artima-Kyrki sanoo.
Käytännössä se näkyy hänen mukaansa lehden aihevalinnoissa ja näkökulmissa. Juttujen aiheiksi pyritään Artima-Kyrkin mukaan valitsemaan mahdollisimman erilaisia teemoja ja haastateltaviksi erilaisista lähtökohdista tulevia ihmisiä.
Esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvia halutaan tuoda sisällössä esiin oman arkensa ja elämänsä kautta, Artima-Kyrki sanoo.
”Ei vain sen oman seksuaalisuutensa takia.”
UUSI radiokanava herätti keskustelua myös Instagramissa. Siellä kommenttien keskiöön nousi kanavan promokuvien luoma naiskuva ja moninaisuuden representaatio – tai pikemminkin sen puute.
Instagram-käyttäjät keskustelivat esimerkiksi siitä, minkä vuoksi kanavan juontajien joukossa näytti olevan ainoastaan valkoisia, cis-heteronaisia.
Cis-sanalla viitataan henkilöön, jonka sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu vastaavat hänelle syntymässä määriteltyä sukupuolta ja siihen kulttuurissa yleensä liitettyjä odotuksia.
Teeman nosti esiin omassa profiilissaan esimerkiksi some- ja lgbtq-vaikuttaja, toimittaja Mona Bling. Mona Bling kysyi Me Naisilta Instagramissa, minkä takia kaikki kanavan toimittajat ovat ”valkoisia, kolmekymppisiä, hoikkia, geneerisen kauniita hetero-cis-naisia”.
”Tämä kuva naiseudesta on hyvin nähty ja stereotyyppinen ja erittäin kapea”, hän kirjoittaa kommentissaan.
Myös muut keskustelijat kysyivät kanavalta samasta aiheesta.
Me Naiset vastasi kaikkiin juontajaryhmän moninaisuutta käsitteleviin kysymyksiin yhdellä viestillä.
Näin Me Naiset vastasi viesteihin:
”Hienoa, että aihe herättää keskustelua, mutta ikävää, jos huomio kiinnittyy vain naisten ulkonäköön. Ketään ei ole valittu tehtävään ulkonäön, vaan ennen kaikkea ammattitaidon perusteella. Kuvan tai ulkonäön perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä ihmisten arvoista, mielipiteistä tai kokemuspohjasta, jonka pohjalta moniäänisyys lopulta syntyy. Kanavalla tullaan varmasti kuulemaan erilaisia ihmisiä. Iltapäiväjuontaja Jenni Alexandrovan pari vaihtuu kuukausittain. Kenet sinä haluaisit kuulla Me Naiset -radiossa vieraana tai juontajana?”
Artima-Kyrkin mukaan kommentteihin päädyttiin vastaamaan yhdellä viestillä, koska Instagram on alustana vaikea rakentava keskustelun luomiseen.
Jessen, 25, treffit peruttiin, koska hän on 170-senttisenä "liian lyhyt" – eikä kerta ollut ensimmäinen: "Kerran todettiin suoraan, että..."
Jesse Kareisen, 25, treffit peruuntuivat treffikumppanin kuultua, että Jesse on 170 senttiä pitkä. – Toki tuntuu epäreilulta, että ominaisuudet, joihin ei voi vaikuttaa, ovat näin tärkeässä roolissa. Toisaalta ihmisen tulee kuitenkin olla rehellinen itselleen, Jesse pohtii.
"Damn", luki viestissä. Treffeille ei koskaan päästy. Jesse Kareinen, 25, oli kuitenkin kokenut samanlaiset pakit pari kertaa ennenkin.
– Kerran todettiin suoraan, että "en tykkää lyhyempien miesten deittailusta", hän kuvailee.
Jesse on 170 senttiä pitkä. Se on joidenkin mielestä liian vähän.
Ilmiö ei ole uusi. Aiemmin MTV Uutiset haastatteli keskiarvoisiin pituuksiin verraten kahta lyhyempää miestä ja yhtä pidempää naista. Puheista kuulsi se, että parisuhdemarkkinoilla pituus on edelleen yllättävän keskeinen tekijä.
"En saanut kuin yhden sanan mittaisen harmittelevan viestin vastaukseksi"
Viimeisimmän deittiehdokkaan kanssa ei ollut vielä ehditty keskustella kovin syvällisistä aiheista. Tapaaminen oli kuitenkin jo ehditty sopia kellonaikaa myöten.
– Sen jälkeen hän kysyi, olenko yli 175 cm, ja kun vastaus oli kieltävä, en saanut kuin yhden sanan mittaisen harmittelevan viestin vastaukseksi. Keskustelu jäi siihen, Jesse kuvailee.
Ei hän mitenkään valtaisan murtunut ole. Silti pakit pituuden vuoksi tuntuvat jollakin tapaa epäreiluilta.
– Toki tuntuu epäreilulta, että ominaisuudet, joihin ei voi vaikuttaa, ovat näin tärkeässä roolissa. Toisaalta ihmisen tulee kuitenkin olla rehellinen itselleen, ja jos lyhyet miehet eivät viehätä, niin se on myös tavallaan reilua myöntää heti kärkeen, Jesse pohtii.
"Meillä on tiettyjä normeja sen suhteen, miltä parisuhteet näyttävät"
Nuorempana hän vielä ajatteli, ettei aio tapailla itseään pidempää naista.
– Tuo ajatus meni roskakoriin hyvin äkkiä, kun ihastuin voimakkaasti itseäni hieman pidempään naiseen. Ylipäätään iän myötä ajatteluni on muuttunut feministisemmäksi ja normikriittisemmäksi, ja pyrin myös tietoisesti pohtimaan, mitkä preferenssini ovat aitoja ja mitkä seurausta siitä, miltä parisuhteet näyttävät valtavirtamediassa ja millaisiksi heteroparit mielletään, Jesse sanoo.
Hän itse ei tahdo paheksua sitä, että kumppanin pituus on joillekin tärkeä asia.
– Jokaisella on oikeus päättää, keiden kanssa viettää aikaa ja muodostaa ihmissuhteita sekä siitä, millaisia nämä ihmissuhteet ovat. Kuitenkin on totta, että meillä on tiettyjä normeja sen suhteen, miltä parisuhteet näyttävät muutenkin kuin osapuolten pituuden suhteen, ja niihin on syytä suhtautua kriittisesti samalla, kun pitäydytään tuomitsemasta yksittäisiä ihmisiä.
Moni kertoi Twitterissä samanlaisista kokemuksista
Jesse päätyi kertomaan Twitterissä tapahtuneesta. Keskustelusta otetun kuvakaappauksen ohessa hän kertoi seuraajilleen, että treffit peruuntuivat pituuden vuoksi, eikä kerta edes ollut ensimmäinen.
Palaute oli "äärimmäisen positiivista": vastauksia tuli niin paljon, ettei Jesse vieläkään ole ehtinyt lukea kaikkia. Monelle tuli yllätyksenä se, että tarkkoja pituuskriteereitä on parisuhdemarkkinoilla edelleen olemassa.
– Myös muita minun pituisiani miehiä tuli kommenttiketjuun kertomaan kokemuksistaan lyhyinä miehinä heteroparisuhdemarkkinoilla, Jesse sanoo.
Näin pornosivut urkkivat sinusta tietoa – ja näin suojaudut
Nettipornon katsojan on hyväksyttävä yksityisyysriski, mutta hänen kannattaa tehdä kaikki mahdollinen sen minimoimiseksi. Asiasta kirjoittaa Men's Health.
Mitä tietoa pornosivut keräävät käyttäjistään ja mitä ne sillä tekevät? Tätä kysyi Men's Health -verkkopalvelu pornosivuilta ja tietoturva-asiantuntijoilta. Vastaus on, että pornosivut eivät ole sen nimettömämpiä kuin muutkaan. Vaikka selaimessa käyttäisi incognito-toimintoa, eli kansanomaisemmin pornotilaa, sivusto voi tallentaa esimerkiksi ip-osoitteen, selailuun käytetyn laitteen ja selaimen sekä mahdollisesti myös katsotun sisällön.
Teoriassa pornosivustot voisivat yhdistellä tietoja muihin lähteisiin tunnistaakseen todellisia henkilöitä ja luodakseen heistä tarkkoja profiileja. Näitä voitaisiin puolestaan myydä eteenpäin.
Suuret alan toimijat Pornhub ja xHamster vakuuttivat, ettei tiedoilla tunnisteta ketään. Sama lupaus ei välttämättä päde lukuisiin pienempiin pornosivustoihin ja niiden kanssa toimiviin datanvälitysyrityksiin. Pelkona on markkina, jossa yksityishenkilöt ostavat tietoja kostaakseen vihamiehilleen paljastamalla heidän pornonkatselunsa.
Riskiä tietojen keräämiseen ja vuotamiseen ei voi kokonaan poistaa. Hyvääkin tarkoittavat pornosivut saattavat vaarantaa käyttäjien arkaluonteisimmat salaisuudet – jos niiltä jää esimerkiksi tietokanta avoimena nettiin inhimillisen erehdyksen takia.
Valinnoilla on väliä
Käyttäjä voi kuitenkin omilla valinnoillaan selvästi vähentää riskiä. Nettiselaimilla on eroa. Googlen Chromea on luonnehdittu jopa melkein vakoiluohjelmaksi, kun taas Mozillan Firefox tekee paljon parempaa työtä verkkosivujen taustalla tapahtuvan utelun estämiseksi ja siitä on olemassa erillinen Forefox Focus -turvaversio. Erityisen turvallisina markkinoidaan myös DuckDuckGota ja Bravea
Selaimen historia ja keräämät tiedostot kannattaa tyhjentää ajoittain. Mieti myös, mille pornosivustoille menet. Isoilla ja mainettaan varjelevilla sivustoilla on kaupallinen intressi pitää käyttäjänsä turvassa.
Henkilöllisyyttä nettiosoitteiden perusteella selvittäviltä urkintapalveluilta voi suojautua käyttämällä vpn-sovellusta puhelimessa tai tietokoneella. Se salaa tietokoneen käyttäjän nettiosoitteen ja sijoittaa sen vaikka toiseen maahan.
Vpn:ää valittaessa kannattaa tosin myös olla huolellinen. Joukossa on paljon turvattomia sovelluksia.
Isot ovat houkutteleva kohde
Heimdal Security on toisaalta huomauttanut Pornhubia tutkiessaan, että suuruudella on myös haittapuolensa. Suuri koko houkuttaa alastomia vartaloita janoavien käyttäjien lisäksi heidän tietojaan janoavia kyberrikollisia. Hyökkäykset voivat tapahtua etenkin sivustoilla esitettävien mainosten kautta, koska niitä esimerkiksi Pornhub ei voi kunnolla valvoa. On jopa arvioitu, että haittaohjelman kohtaamiseen Pornhubissa on 53 prosentin riski.
Jos luot pornosivustolle tilin, mieti kuinka paljon annat itsestäsi todellista tietoa. Sivuilla ei esimerkiksi kannata käyttää tavallisesti käyttämääsi sähköpostiosoitetta. Kertakäyttöosoitteista on silloin apua.
Naked Attraction Suomi S01 E03
Naked Attraction Suomi S01 E04
"Heikentää isien asemaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa" – THL:n työryhmään valittiin vain naisia – pääjohtaja pyysi selvitystä omasta päätöksestään
Miesten tasa-arvo ry (MTA) on pyytänyt Eduskunnan oikeusasiamiestä selvittämään, onko Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) rikkonut lakia, etenkin tasa-arvolain säädöksiä ja henkeä, niin sanotun Soppa-työryhmän kohdalla. Asiantuntijatyöryhmä asetettiin THL:n pääjohtajan päätöksellä marraskuussa ja sen kokoonpanoon kuuluu yhdeksän naista mutta ei yhtään miestä.
KYSEINEN asiantuntijaryhmä valmistelee valtakunnallista ohjeistusta lapsenhuoltolain mukaisten olosuhdeselvitysten laatimisen tueksi. Olosuhdeselvitys tehdään tuomioistuinkäsittelyä varten ja se koskee lapsen huoltoa sekä tapaamisoikeutta.
– Yksi suurimmista tasa-arvo-ongelmista Suomessa liittyy isien erittäin heikkoon asemaan erotilanteissa. Erotilanteissa varsin yleisen sukupuolisyrjinnän kitkemisen pitäisi ehdottomasti näkyä tämän työryhmän toimeksiannossa, mutta sellaisesta ei THL:n päätöksessä ole mitään mainintaa. Koska työryhmään on nimetty vain naisia, ei miesnäkökulma tule lainkaan huomioiduksi lapsenhuoltolain mukaisten olosuhdeselvitysten laatimisen tueksi annettavan valtakunnallisen ohjeistuksen valmistelussa, sanotaan MTA:n tiedotteessa.
THL:N pääjohtaja Markku Tervahauta kertoo nyt pyytäneensä THL:n omilta asiantuntijoilta lausuntoa siitä, pitäisikö kyseisen ryhmän kokoonpanossa huomioida tasa-arvolain vaatimukset.
– Työryhmän tehtävät ovat tietoon ja juridisteknisiin asioihin liittyviä. Päätöksessä myös sanotaan, että ryhmää täydennetään sen toimikauden aikana tarvittaessa, Tervahauta sanoo.
Työryhmän tehtävänä on arvioida selvitystyössä ilmeneviä kysymyksiä ja käytäntöjä THL:n keräämän tausta-aineiston pohjalta sekä ottaa kantaa selvitystä koskevan valtakunnallisen ohjeistuksen tarpeeseen ja sisältöön. Lisäksi sen tehtävänä on kuulla tarvittavia asiantuntijoita selvitystä koskevan ohjeistuksen laatimiseksi sekä tuottaa sisältöä valtakunnalliseen oppaaseen ja arvioida sen toimeenpanon tuen tarvetta koulutuksella. Lisäksi ryhmä arvioi tarvetta kelpoisuusvaatimusten säätämiseksi selvitysten tekemiselle.
Työryhmän toimikausi alkoi joulukuun alussa ja se päättyy 30. syyskuuta 2021.
– TYÖRYHMÄSSÄ ei liioin ole mukana ainuttakaan jäsentä, jolla olisi miesasiaosaamista sukupuolten tasa-arvoon liittyviin kysymyksiin liittyen. On siis hyvin todennäköistä, että tällainen työryhmä tulee esittämään ohjeistusta, joka heikentää isien asemaa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa entisestään. Työryhmän uskottavuus on jo tällä asettamispäätöksellä tuhottu käytännössä täysin, sanotaan MTA:n tiedotteessa.
MTA pitää erittäin tärkeänä, että viranomaiset, THL mukaan lukien, ottavat tosissaan tasa-arvolaissa viranomaisille säädetyn velvollisuuden edistää kaikessa toiminnassaan naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Lisäksi viranomaisten pitäisi luoda ja vakiinnuttaa sellaiset hallinto- ja toimintatavat, joilla varmistetaan naisten ja miesten tasa-arvon edistäminen asioiden valmistelussa ja päätöksenteossa.
– Viranomaisten on toimittava esikuvina sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisessä, sanotaan tiedotteessa.
– KOSKA työryhmä on julkisen hallinnon julkista valtaa käyttävä toimielin, tulee siinä tasa-arvolain mukaan olla sekä naisia että miehiä kumpiakin vähintään 40 prosenttia. Tasa-arvolakia rikkoen THL on asettanut työryhmän, jossa naisten osuus on 100 prosenttia ja miesten 0 prosenttia, MTA tiedottaa.
MTA katsoo, että mitään hyväksyttävää syytä jättää miehet pois työryhmästä ei ole olemassa. Esimerkiksi Isät lasten asialla ry voisi tarjota työryhmään sellaista miesnäkökulmaista ja isälähtöistä asiantuntemusta ja osaamista, jota työryhmässä ei ole nyt lainkaan.
Hämäräfirmalle työskentelevä Tanja esittää treffipalveluissa eri naisia – moni suomalaismies on käyttänyt tuhansia euroja viestittelyyn
Study: Online Dating Causes People To Lower Their Standards - Study Finds
Preference Versus Choice in Online Dating | Cyberpsychology, Behavior, and Social Networking
Ylen Sinkut paljaana -ohjelma lisää miesten ulkonäköpaineita
Elämme ummehtuneiden sukupuoliroolien kahleissa, koska vahtaamme miesten pituutta, toimittaja Eveliina Mäntylä kirjoittaa kolumnissaan.
ALOITIN uuden vuoden ensimmäisen sunnuntai-illan katsomalla Ylen uutta realitysarjaa Sinkut paljaana. Siinä kuusi ”julkisuuden ja kauneuden parissa työskentelevää” sinkkunaista pesee yksi kerrallaan meikit pois, vaihtaa prameat vaatteet pliisuun trikoomekkoon, nostaa hiukset poninhännälle ja menee neljälle sokkotreffille.
Muut naiset kehuvat meikitöntä naamaa yhtä upeaksi ja kauniiksi kuin meikattua. Välillä herkistytään kyyneliin.
Sarjan tarkoitus on hyvä ja tsemppaava: nainen ilman meikkiä ei tarkoita rumaa tai väsynyttä, eikä pynttäytymisen pitäisi olla kenellekään välttämättömyys edes treffeillä, joissa yritetään tehdä potentiaaliseen kumppaniin vaikutus.
ALOITIN sarjan katsomisen epäloogisesti kolmannesta jaksosta, jossa ”TikTok-kaunotar” Kaisa Nieminen tapaa treffeillään neljä miestä.
Jakson alussa Nieminen kertoo, että ulkoisista asioista hän kiinnittää ensin huomiota miehen pituuteen, koska hän on itse ”aika pitkä” eli 176 cm. Lyhyempää miestä hän ”ei huolisi”.
Se on tietysti ihan okei. Kaikilla on omat mieltymyksensä, eikä kukaan ole pinnallisuudesta täysin vapaa, vaikka väittäisikin muuta.
Kaikilta treffikumppaneiltaan Nieminen kysyy suoraan, kuinka pitkiä he ovat. 181 senttimetrinen mies ”menee läpi”. Kymmenen senttiä lyhyempi mies kertoo, ettei pituus ole ”hänen vahvuutensa”.
”It is what it is”, Nieminen kommentoi.
Muut sinkut seuraavat treffejä ruudulta, ja harmittelevat puuttuvia senttejä Niemisen puolesta.
On ironista, että samassa jaksossa todetaan, ettei kenelläkään ole oikeutta arvostella toisen ulkonäköä. Ihan kuin miehen pituus olisi ulkonäöstä irrallinen ominaisuus, jota saa huoletta moittia tai ihastella.
Vaatimus miehen pituudesta toistuu myös muissa jaksoissa. Kukaan naisista, ei edes juontaja Emma Karasjoki, kyseenalaista vaatimusta siitä, että miehen pitää olla heterosuhteessa pidempi kuin naisen.
Somevaikuttaja Joonas Pesonen kirjoitti ohjelmasta blogiinsa tekstin, jossa hän kertoo, kuinka sarja sai hänet kokemaan ”jälleen kerran miehiin kohdistuvia ulkonäköpaineita”.
Pesonen kirjoittaa, kuinka juuri pituus on monelle miehelle arka aihe, josta ei vieläkään puhuta tarpeeksi ääneen.
Martina Aitolehden lihavuuskommentti osoittaa, että kehopositiivisuus ymmärretään yhä väärin – tämän jutun lukemisen jälkeen asiassa ei pitäisi olla enää mitään epäselvää
Ei, kehopositiivisuus ei ole mennyt liian pitkälle, eikä se kannusta lihavuuteen. Listasimme faktat jokaiselle, joka yhä ajattelee niin.
– Mielestäni se, että sanotaan, että on ok olla lihava, niin se ei ole ok. Tuossa kohtaa kehopositiivisuusviesti on mennyt metsään.
Näin totesi Martina Aitolehti hiljattain Ilta-Sanomien jutussa. Artikkelin mukaan Martinalla on ristiriitaiset ajatukset kehopositiivisuutta kohtaan.
– Kehopositiivisuus on alun perin ollut hyvä juttu. Viesti siitä, että kunnioittaa ja rakastaa omaa kehoaan on se sitten millainen tahansa, on tärkeä. Kyllähän fakta kuitenkin on se, että lihavuus on monien sairauksien aiheuttaja.
Martinan kommentit ovat saaneet aikaan runsaasti keskustelua sosiaalisessa mediassa. Kehopositiivisuusvaikuttajat ovat älähtäneet – ja syystä.
– Jos ei vielä tullut selväksi, niin yksikään lihava ei ole kenellekään toiselle mitään velkaa, saati tilivelvollinen. Ja ei, kehopositiivisuus ei ”ole mennyt liian pitkälle”. Se on juuri näitä tilanteita varten. Se on ihan kaikkien kehojen tasa-arvoa varten, toteaa toimittaja ja vaikuttaja Jenny Lehtinen Instagram-päivityksessään
Myös laulaja Evelina on julkaissut kannanoton Instagramissa.
– Me kaikki ansaitaan kaikki vapaus olla olemassa minkä vaan mallisena ja kokoisena, Evelina kirjoittaa.
Martina Aitolehti sanoi jutussa, että lihavuus on monien sairauksien aiheuttaja. Väitteeseen otti kantaa vaikuttaja Tytti Shemeikka, joka totesi Instagraminsa tarinat-osiossa näin:
– Fakta on, että ei oo ensimmäistäkään sairautta, joka esiintyy vain lihavassa kehossa. Fakta on myös se, että lihavuuden stigma on vahingollisempaa kuin itse lihavuus.
– Lihavuus ei ole yhtä kuin sairaus. Kaikki laihat kehot eivät ole yhtä lailla ole terveitä. Siitä huolitrollaajille pohdittavaa. Kiinnostaisko terveydentila, jos on kyse ihmisestä hoikassa kehossa?
Kehopositiivisuus ei kannusta lihavuuteen
Martinan näkemyksissä ei sinänsä ole mitään uutta. Se on vanha virsi, joka nostetaan kerta toisensa jälkeen esiin kehopositiivisuusliikkeestä puhuttaessa. ”Kehopositiivisuudessa on paljon hyvää, mutta se kannustaa lihavuuteen / mutta lihavuus ei ole ok / mutta lihavuus on terveysriski.”
Jos kuitenkin kuvittelee, että kehopositiivisuus ”on mennyt liian pitkälle” tai ”kannustaa lihavuuteen”, on ymmärtänyt kehopositiivisuuden väärin.
Koska kehopositiivisuuden ydinajatus ei vaikuta olevan selvä kaikille, on syytä vääntää vielä kerran rautalangasta.
HS: Kokoomuksen sisäinen äänestäjäselvitys paljasti – tässä on kovin kilpailija kuntavaaleissa
Kokoomuksen vuoden lopulla teettämän sisäisen äänestäjäselvityksen mukaan puolue käy ylivoimaisesti tärkeimmän kamppailun kuntavaalien äänistä perussuomalaisten kanssa.
Asiasta kertovan Helsingin Sanomien mukaan äänestäjärajapintoja koskenut tutkimus selvitti mistä puolueista kokoomus voisi saada äänestäjiä ja mihin se voi äänestäjiä menettää.
HS:n mukaan perussuomalaisista mahdollisesti kokoomukseen liikkuvia äänestäjiä on murskaenemmistö vihreisiin verrattuna. Perussuomalaiset on kokoomuksen ykkösvastustaja sekä kaupungeissa, kehyskunnissa että maaseudulla. Vihreiden kanssa kamppaillaan lähinnä Helsingissä ja joiltain osin muutamissa suurissa kaupungeissa.
HS:n tietojen mukaan perusporvarillinen blokki – johon kuuluu perussuomalaisten lisäksi pääasiassa keskusta – kattaa jopa noin 80 prosenttia kokoomuksen äänestäjärajapinnasta.
Vihreiden, demareiden ja muiden puolueiden osuus on alle viidenneksen. Vihreiden osuus on vain 5–7 prosenttia, eli rajapinta kokoomukseen on pienempi kuin demareilla.
Opetusministeri Jussi Saramon mielestä oppilaita ei pidä jakaa tarpeettomasti tyttöihin ja poikiin – "Joku nuori saattaa kokea itsensä joksikin muuksi kuin opettaja ensisilmäyksellä olettaa"
"Jatkossa meillä ei ole enää sellaista tilannetta kuin nyt, jolloin tuhannet nuoret ovat pudonneet pois kuntien palveluiden ulottuvilta", Saramo iloitsee.
Kansanedustaja Jussi Saramo (vas.) tuuraa Li Anderssonia opetusministerinä äitiysloman ajan. 41-vuotias vantaalainen on vasemmistoliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja.
Vuonna 2014 päivitetty perusopetuksen opetussuunnitelma vaatii lisäämään tietoisuutta sukupuolen moninaisuudesta ja purkamaan sukupuolijakoa. Yle uutisoi viime viikolla, että monessa koulussa tyttö–poika-jako elää edelleen sitkeässä.
Opetusministeri Jussi Saramo, saako kouluissa puhua edelleen tytöistä ja pojista?
"Onhan meillä tyttöjä ja poikia. Ihmiset saavat määritellä itsensä juuri niin kuin haluavat. Kukaan ei ole kieltänyt sitä myöskään kouluissa", hän vastaa.
Opetusministerin mielestä koulujen opetussuunnitelmasta tekevät ongelman sellaiset ihmiset, joiden elämään asia ei vaikuta lainkaan.
"Ei ole mitään syytä siihen, miksi oppilaita jaettaisiin tarpeettomasti tyttöihin ja poikiin. Joku nuori saattaa kokea itsensä joksikin muuksi kuin opettaja ensisilmäyksellä olettaa", Saramo sanoo.
Suomalainen peruskoulu on yhä maailman huippua ja oppimiserot ovat kohtuullisen pienet. Iso ongelma on silti poikien jatkuvasti heikentynyt lukutaito. Ero tyttöjen ja poikien lukutaidossa on OECD-maiden suurin.
Uudella opetusministerillä ei ole yhtä hokkuspokkus-ratkaisua, jolla eroja koulumenetyksessä voitaisiin kuroa umpeen.
"Aiemmat hallitukset ovat leikanneet rahoitusta kaikilta koulutustasoilta, mutta nyt toimimme päinvastoin. Kun kouluissa on enemmän aikuisia, voimme vähentää kiusaamista, etsiä kipukohtia ja tukea oppimista."
Jussi Saramo toivoo lisäksi, että pojille luettaisiin kotona kirjoja.
"Tässä on taustalla iso kulttuurinen muutos miksi lukeminen on vähentynyt. Nykyään istutaan hirveästi tietokoneen ääressä ja elämä on kovin toisenlaista kuin aikaisemmin."
Isa Häkkinen, 27, myy seksiä työkseen: “En keksi muuta työtä, josta saisin näin paljon palkkaa ja jossa olisi näin suuri itsemääräämisoikeus"
Neljän laudaturin ylioppilas vaihtoi 40-tuntisen työviikon tarjoilijana seksipalveluiden myymiseen – eikä hän häpeä työtään.
“Mulla on satanen ja haluun laueta sun tisseille.”
Isa Häkkinen näpyttelee viestiin kieltävän vastauksen nopeasti. Hinnoista tinkijät ovat naiselle punainen lippu – heitä hän ei koskaan ota asiakkaiksi. Jos asiakas yrittää sanella hintoja tai tinkiä niistä, on todennäköistä, että hän tinkii myös Häkkisen asettamista säännöistä. Siihen hän ei koskaan suostu.
On aamupäivä Tampereella. Häkkisen asunnossa on kirkkaat valot ja tusinoittain huonekasveja.
Olohuoneen pöytänä toimivaa vanhaa matka-arkkua hän siivoaa kuvausryhmää varten kiireellä. Arkun päälle on kertynyt parinkymmenen sentin verran tavaraa – hiuspompuloita, kyniä, vibraattori, nippu viidenkymmenen euron seteleitä.
Häkkinen nyppii yhden huonekasvinsa kellastuneita lehtiä ja vaihtaa muutamien kasvien paikkaa, niin etteivät kaikki niistä tavoita kameraa. Hän ei ole niinkään huolestunut haastattelun aiheesta, vaan kotinsa siisteydestä ja viherkasvien kunnosta.
– En kehtaa näyttää noita kasveja julkisesti. Viherkasviharrastajat kyllä huomaavat, jos joku kasvi on huonosti hoidettu, hän toteaa.
Häkkinen kokeili seksityötä ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten. Ensimmäisen ilmoituksensa hän teki seksipalveluita välittävän Sihteeriopiston nettisivuille.
Häkkinen kertoo ilmoituksessaan itsestään rehellisesti. Värjäämättömät hiukset, ei meikkiä tai rakennekynsiä. Paljon tatuointeja.
Seksityö on Suomessa laillista, mutta seksipalveluita ei saa mainostaa suoraan. Myyjän on kierreltävä ja kaarreltava sen verran, että asiakas tietää mitä on ostamassa, ilman että myyjä kertoo myyvänsä mitään.
– Kukaan ei varsinaisesti opeta, miten alkaa myymään seksiä. Sen ajattelee loppupeleissä olevan erilaista kuin mitä satunnainen seksi on, mutta ei se oikeastaan ole, Häkkinen toteaa.
Häkkinen tekee uuden ilmoituksen säännöllisesti, jotta ilmoitus pysyy pinnalla. Parhaimmillaan yhteydenottoja tulee 30–50 joka päivä. Kun uusi ilmoitus putoaa muiden joukkoon, viestit vähenevät samalla. Silti niitä tulee päivittäin.
“Olisin seksuaalista nautintoa vailla. Haluaisin päästä nuolemaan sun mirriä.”
Osa yhteydenotoista on auki kirjoitettuja seksifantasioita. Häkkinen vastaa kohteliaasti kertomalla sääntönsä. Kondomi pakollinen, suuseksi ok, ei anaalia. Samalla hän kertoo palveluidensa hinnat, jotka hän jakaa vain asiakkaiden kanssa.
Häkkinen kokee, että myyjänä valta on hänellä.
– Minä olen se, joka määrittelee säännöt, ja kuka saa taloudellisen hyödyn. Sellainen asetelma, missä valta on asiakkaalla, ei voi syntyä mistään muusta kuin sellaisesta tilanteesta, jossa raha on myyjälle välttämätön. Silloin yhteiskunta on jollain tavalla epäonnistunut sellaisen ihmisen tukemisessa, Häkkinen pohtii.
Vain osa yhteyttä ottaneista etenee asiakkaaksi asti. Heiltä Häkkinen kertoo saavansa osakseen kunnioitusta ja kohteliasta käytöstä.
Tavanomaisin asiakas on keski-ikäinen mies, jonka tulotaso riittää seksin ostamiseen. Osa asiakkaista on varattuja, osa sinkkuja.
Häkkisen mukaan on tyypillistä, että seksiä ostava henkilö on yksinäinen. Osalle asiakkaista seksipalveluiden ostaminen on ainut väylä saada kosketusta. Moni asiakas kaipaa seksin ohella myös silittelyä, halailua ja toisen ihmisen kanssa puhumista.
Riikka Suomisen kolumni: Miksi moni konservatiivipoliitikko on lipsahtanut perhearvoista seksiorgioihin? Vastaus saattaa löytyä tieteestä
”Ylenpalttinen sovinnaisuuden vaatiminen on tapa kompensoida sitä, että itse poikkeaa normista”, kirjoittaa Me Naisten kolumnisti Riikka Suominen.
Joulukuussa unkarilainen konservatiivipoliitikko teki vähän riehakkaamman irtioton Belgian tiukoista koronarajoituksista. Hän osallistui Brysselissä homo-orgioihin repussaan huumeita. Ilta päätyi otsikoihin, koska sama mies oli yksi Unkarin uuden ahdasmielisen perustuslain laatijoista. Laki muun muassa rajoittaa homoseksuaalien oikeuksia.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun konservatiivipoliitikko narahtaa housut kintuissa. Aiemmin saman Fidesz-puolueen toisesta poliitikosta vuoti video seksibileistä prostituoitujen kanssa. Ja alkuvuodesta Pariisin konservatiivinen pormestarikandidaatti vetäytyi, kun hänestä paljastui seksivideo ja -viestejä. Julkisuudessa mies ratsasti ydinperheidyllillä, mutta rakastajattarelle hän kutsui perhettä vankilaksi.
Kansainvälisesti parisuhteisiin ja seksiin liittyvät arvot polarisoituvat. Enemmistö on yhä sallivampia, ja sateenkaari-ihmisten oikeudet parantuvat.
Samaan aikaan valtaansa kasvattanut laitaoikeisto nojaa asiaan, jota se kutsuu perinteisiksi perhearvoiksi. Käytännössä politiikka on tunkkaista: naiset halutaan kotiin synnyttämään ja homous kitkeä.
Mutta ehkei ole vain sattumaa, että samat poliitikot itse lipsahtavat ”perhearvoista” orgioihin. Tutkimukset nimittäin viittaavat, että ylenpalttinen sovinnaisuuden vaatiminen on tapa kompensoida sitä, että itse poikkeaa normista. Kun 1970-luvulla tutkittiin homomiesten julkisissa vessoissa harrastamaa anonyymia seksiä, selvisi, että moni oli arjessa konservatiivinen perheenisä. Tutkija kutsui tätä arkiminää hurskauden haarniskaksi.
Ilmiö toimii myös käänteisesti. Yhdysvalloissa on havaittu, että arvoliberaalit elävät yllättävän perinteisesti. Tiedostavat ja koulutetut hyväksyvät monenlaiset suhteet, mutta menevät itse naimisiin ennen lastensaantia ja satsaavat pitkiin liittoihin. Siinä on jotakin hilpeää, että konservatiivit elostelevat ja liberaalit satsaavat perhe-elämään. Tutkijat piikittelevätkin, että esimerkiksi Piilaakson liberaalit puhuvat kuin seksuaalisesti vapaalla 60-luvulla, mutta elävät kuin 50-luvulla.
Vähemmän hilpeää sen sijaan on liberaalissa Piilaaksossa kehitettyjen somejättien suhde seksiin.
Nämä sosiaalisen median palvelut sanovat kitkevänsä seksikauppaa, mutta kyse on pikemminkin siveyden nimissä tehtävästä sensuurista, kun kaikkea seksiin edes löyhästi liittyvää sisältöä rajoitetaan. Esimerkiksi Instagram poistaa kaikki kuvat naisen nänneistä – tai saattaa sulkea jopa koko tilin, kuten laulaja Rihannalle kävi. Tämä on johtanut myös siihen, että seksiaktivistien ja -valistajien tilejä on vaikea löytää.
Kun kasvava osa julkisesta keskustelusta käydään somessa, on palvelujen seksipelkoisuus ongelma. Miten puhua imettämisestä, rintasyövästä tai sukupuolenkorjauksista, jos jo pelkät nännit ovat liikaa?
Iinan, 33, satumainen suhde eteni vauhdilla, kunnes karu totuus sulhasesta paljastui – unelmahäät peruttiin vain viikkoja ennen juhlaa
Perutaan häät, perutaan yhteinen hautapaikka... Elokuvien ja laulujen lisäksi häitä perutaan myös todellisessa elämässä. Kuusi suomalaista naista kertoi tarinansa peruuntuneista häistä.
Vaikka häiden peruuntuminen onkin ikävä asia, saattaa se olla myös ainoa ja oikea vaihtoehto.
Iina, 33, ehti olla entisessä suhteessaan kymmenen kuukauden ajan. Kihlat vaihdettiin vain neljä kuukautta seurustelun aloittamisen jälkeen.
– Kaikki alkoi kuin unelma. Tutustuimme netissä ja rakastuin palavasti ajatukseen siitä, että hän kuului bändiin ja kierteli ympäri Eurooppaa. Halusin olla juuri sellaisen unelmieni rokkarin kanssa.
Alussa mies hemmotteli Iinaa viemällä häntä ulos syömään. Matkat taitettiin aina taksilla.
Vähän ennen häitä miehen kulissit kuitenkin kaatuivat.
– Mieheni ei ollutkaan missään bändissä ja hän sai ”manageriltaan” saamansa rahat todellisuudessa äidiltään.
Iina sai myös huomata, että mies oli pahasti velkaantunut.
– Mies valehteli voivansa maksaa minulta lainaamansa rahat takaisin. Otin nimiini pikavippejä, sillä luulin että hän pystyy ne maksamaan.
Lopulta Iina päätti perua häät noin kolme viikkoa ennen juhlapäivää.
– Meille oli jo varattu ihana hääpaikka, puku ja korut oli ostettu, kutsut lähetetty sekä polttarit pidetty.
Päätös häiden peruuttamisesta oli Iinalle lopulta helpotus.
– Tajusin, että olin menossa narsistin kanssa naimisiin. Nyt asia hävettää ja toivoisin, ettemme olisi koskaan tavanneet. Mennyttä ei voi kuitenkaan muuttaa, ja olenkin yrittänyt miettiä niin, että siitäkin selvisin.
Anneli tapasi Tinderissä hurmaavan ”insinöörin” – tuli yllättävä käänne, ja 34 000 euron säästöt katosivat
Mies tuntui mukavalta ja luotettavalta. Kuvatkin vakuuttivat. Edessä piti olla yhteinen tulevaisuus. Toisin kävi.
– MINULLA oli rahaa säästössä tulevaisuuden varalle. Huijari vei lähes kaiken.
Näin kertoo Etelä-Suomessa asuva eläkeläisnainen, joka joutui viime vuonna romanssihuijauksen kohteeksi.
Nainen ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, joten kutsutaan häntä tässä artikkelissa Anneliksi.
Yksinään elelevä Anneli liittyi alkuvuodesta 2020 deittipalvelu Tinderiin ystävänsä kehotuksesta. Myös koronaepidemialla oli osuutta, sillä ikänsä puolesta Anneli oli joutunut vähentämään fyysisiä sosiaalisia kontakteja. Arki pyöri yhä enemmän neljän seinän sisällä. Oli ikävä seuraa.
Sopivia deittikumppaneita, Tinder-matcheja, tipahteli jo muutaman päivän sisällä sovellukseen liittymisen jälkeen.
Joukko oli kirjava: Kabulissa asuva amerikkalainen kirurgi, Dallasissa asuva islantilainen liikemies, englantilainen rahtilaivalla työskentelevä meri-insinööri sekä puolalaisella öljynporauslautalla työskentelevä amerikkalainen öljynporausinsinööri.
Anneli sanoo, että kaikki profiilit lemahtivat enemmän tai vähemmän huijaukselle.
– Esimerkiksi tämä meri-insinööri kertoi pelkäävänsä merirosvoja ja halusi lähettää kaikki arvotavaransa minulle tänne Suomeen turvaan. Hän tarvitsi kovasti minun tietojani. Tuollaiselle ei voinut muuta kuin nauraa.
YKSI profiili erottui kuitenkin joukosta selvästi: komea, kohta eläköityvä öljynporausinsinööri.
– Hän tuntui luotettavalta ja mukavalta. Jälkeenpäin ajateltuna ei hänessä ollut mitään luotettavaa. Jotenkin sitä halusi uskoa häneen, Anneli sanoo.
Annelin ja miehen keskustelut jatkuivat Hangouts ja Whatsapp -sovelluksissa. Mies osoitti hyvin varhaisessa vaiheessa voimakasta kiintymystä Annelia kohtaan.
IS on nähnyt useita kuvakaappauksia viesteistä, joita mies Annelille lähetti.
– Hän oli hyvin romanttinen, lähetteli runoja ja musiikkikappaleita. Hänellä oli kuulemma suomalaiset sukujuuret ja hän halusi muuttaa Suomeen heti, kun eläköityy tehtävästään öljynporauslautalla.
Rahasta ei myöskään ollut pulaa.
– Hän lähetti kuvakaappauksen pankkitilistään, jonka saldo oli hieman vajaat 10 miljoonaa dollaria. Näin jälkeenpäin ajateltuna ”tili” oli hyvin suurella todennäköisyydellä väärennös.
LUOTTAMUSTA rakensi avoin kuvien vaihto.
– Minä lähetin hänelle kuvia ja hän minulle. Niitä tuli useita kymmeniä. Aina kuvissa oli tämä sama henkilö, eri ikäisenä tietenkin. Koin, että kyseessä voisi olla aito henkilö, Anneli kertoo.
Loppuvuotta kohti kuvista kuitenkin löytyi selviä väärennöksiä ja kömpelöitä kuvamuokkauksia.
Jo alusta lähtien öljynporausinsinöörin agendalla oli yhteinen tulevaisuus.
Nettihuijarit saalistavat nyt häijysti – jos olet yksinäinen ja kaipaat seuraa, olet otollinen uhri
Rikolliset etsivät uhreja nyt järjestelmällisesti sosiaalisesta mediasta ja netin treffipalveluista.
JOKA VUOSI vähintään sadat suomalaiset haksahtavat ns. rakkaushuijaukseen.
Pahimmassa tapauksessa uhri menettää koko omaisuutensa ja ottaa vielä velkaakin. Tapausten määrä näyttää asiantuntijoiden mukaan vain kasvavan.
– Rakkaushuijauksia on tullut viimeisen 1–2 vuoden aikana enemmän poliisin tietoon. En uskalla sanoa, onko juuri korona-ajalla ollut tähän vaikutusta, mutta ilmiöstä voidaan puhua, ylikomisario Hannu Kortelainen Helsingin poliisista kertoo.
Kaikenlaisten nettipetosten määrä on korona-aikana hieman lisääntynyt, kertoo keskusrikospoliisin yhteydessä toimivan kyberrikostorjuntakeskuksen ylitarkastaja Christian Jämsén.
Juuri rakkaushuijausten määrän kasvusta pandemian aikana ei ole näyttöä, mutta koska piilorikollisuus on suurta, tilastot eivät välttämättä kuvaa luotettavasti todellisuutta.
– Yleisesti ottaen korona on kyllä näkynyt nettipetoksissa tavalla tai toisella, Jämsén sanoo.
Poliisilla on esimerkiksi näyttöä siitä, että nettipetoksia tehtailevat rikolliset alkoivat heti koronan alussa nopeasti kehittää rikoksen tekotapoja pandemia-ajan olosuhteisiin ja tarpeisiin.
Myös Huijausinfo-hankkeen projektipäällikkö Tapani Veija kertoo, että neuvontapuhelimen kautta heidän tietoonsa tulleiden kaikenlaisten nettihuijausten määrä on ollut tasaisessa kasvussa.
– Korona-aikana ei ole näkynyt mitään erityistä piikkiä, mutta oletettavaa on, että mitä enemmän ihmiset ovat kotona ja jäävät yksinäisiksi, sitä alttiimpia he ovat huijauksille. Huijaus vaatii vain yhden herkän hetken.
RAKKAUSHUIJAUS onnistuu silloin, kun sen kohde on hyvin yksinäinen ja kaipaa valtavasti läheisyyttä, sanoo myös Jämsén.
Rikolliset etsivät uhreja järjestelmällisesti muun muassa sosiaalisesta mediasta ja treffipalveluista.
– Jos esimerkiksi on kirjoittanut nettiin erosta tai läheisen kuolemasta, sitä tietoa voidaan käyttää hyväksi, Jämsén kuvailee.
Rakkaushuijauksia on monenlaisia, mutta yhteistä niille on tunteisiin vetoaminen. Tekijä esittää usein työskentelevänsä uskottavassa ammatissa. Hän näyttää välittävänsä ja luo luottamusta. Joidenkin viikkojen jälkeen kohteelta aletaan vaatia erilaisilla tekosyillä rahaa.
– Kun ensimmäisen kerran on saatu rahaa, uhria pumpataan ja pumpataan, eikä se lopu ennen kuin uhrin rahat ovat loppu, Jämsén sanoo.
Lentokoneessa viereen istunut muukalainen muutti koko elämän – viikon päästä tuli kohtalokas kirje
Rakkaus voi saada pään pyörälle.
Kun rakkaus iskee kuin salama ja käänteet ovat nopeita, läheiset monesti kohottelevat kulmakarvojaan. Eikö välitön yhteen muutto tai vauva uuden tuttavuuden kanssa ole silkkaa hulluutta? Entä jos tulee ero?
Voi sanoa, että kyse todella tavallaan on ”hulluudesta”. Pari- ja perhepsykoterapeutti, Suomen Uusperheiden liiton toiminnanjohtajan Kirsi Heikinheimon mukaan rakastuminen on fysiologinen tila, jossa mielihyvähormonit kaappaavat aivoissa vallan ja järki katoaa.
Se ei ole huono asia.
– Rakastuminen on huikea tunne. Siitä voi ja pitää nauttia, mutta se, mitä valintoja siinä tilassa tekee, on eri juttu, Heikinheimo sanoo.
Nopea eteneminen suhteessa voi Heikinheimon mukaan olla merkki siitä, että molemmat tulevat kohdatuiksi hyvin. Tällöin ongelma on lähinnä siinä, että parin äkkinäiset valinnat järkyttävät ympäröiviä ihmisiä.
– Olen nähnyt monia pareja, jotka ovat kihlautuneet parin viikon tuntemisen jälkeen ja ovat olleet toisilleen ne parhaat kumppanit. Toisaalta, toiset nopeasti edenneet ajautuvat raastavaan ihmissuhteeseen.
Tällaisia kokemuksia suomalaisilla on salamarakastumisista ja nopeista käänteistä:
”TYÖMATKALENNOLLA New Yorkiin vieressäni istui mies, jonka kanssa juttu luisti. Hänkin kertoi olevansa työmatkalla. Selvisi, että majoitumme sattumalta samassa hotellissa.
Vietimme viikon verran kaiken vapaa-ajan tiiviisti yhdessä. Lopulta hän palasi kotiin Lontooseen ja minä Helsinkiin. Kun olin ollut Helsingissä viikon, sain kirjatun kirjeen, jossa oli yksisuuntainen menolippu Lontooseen. Kirjeen mukana oli lyhyt viesti, jossa luki ’Odotan sinua’.
Hetken mietittyäni otin parin viikon loman ja matkustin Lontooseen. Sillä tiellä olen vieläkin. Lähetin parin viikon jälkeen eroilmoituksen työpaikkaani. Ystäväni ja perheeni pitivät minua aivan kajahtaneena ja maalailivat kaikenlaisia uhkakuvia tulevaisuudestani. Väärässä kuitenkin olivat. Näistä tapahtumista on nyt 32 vuotta ja olemme vieläkin onnellisesti aviossa.”
”HALUSIN ILAHDUTTAA naisystävääni suureleisesti. Kävelin talvisena iltapäivänä pitkin Helsingin Töölönlahden pintaa ja muodostin jalanjäljistäni umpihankeen rakkaani nimen. Tapasimme sovitusti Kallion kupeessa hämyisessä ravintolassa illallisen merkeissä. Lähdimme illallisen jälkeen kävelylle.
Ylitimme Linnunlaulun sillan ja johdatin rakkaani rantatörmäkahviolle, josta oli hyvä näkymä jäälle. Nainen näki jään pinnalla komeilevan nimensä ja oli aivan haltioissaan. Vetäydyimme tästä muutamille lasillisille poikamiesasuntooni ja yksi asia johti vääjäämättä toiseen.
Pukeutuessaan nainen tärisi hassusti ja vaati minua syöksymään jäälle ja sotkemaan nimensä. Nainen perusteli, että hänen aviomiehensä kulkee aamuin illoin yliopistolle Töölönlahden rantaa pitkin.
Yritin selittää, että Suomessa on tuhansia naisia, joiden nimi on Maria. Nainen jatkoi paitansa napitusta ja totesi: ’Mutta minä olen yksi niistä ja naimisissa fiksun miehen kanssa’.”
”OLIN 18-VUOTIAS ja kihloissa toisen miehen kanssa, kun tapasin elämäni rakkauden. Hän oli sinisilmäinen maatalon poika. Matkustin 200 kilometriä pojan vanhempien luo, jotta saisin olla hänen kanssaan.
Vietin siellä kaksi viikkoa, kun kihlattuni odotti kotona. Purin kihlauksen ja aloin seurustella maatalon pojan kanssa. Olimme ehtineet seurustella kuukauden, kun otin hänen nimensä tatuoituna ihooni. Kolmen kuukauden kuluttua menimme kihloihin ja kahden vuoden päästä naimisiin.
Pian syntyi tyttäremme ja kaksi vuotta sen jälkeen poikamme. Yhteistä elämää on nyt takana 17 vuotta ja toivottavasti yhtä monta edessä.”
Naked Attraction Suomi on järkytyksen arvoinen ohjelma
Naked Attraction Suomi -ohjelmassa ei järkytä alastomuus vaan sen häiriintynyt kehomyönteisyyskäsitys, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Tero Kartastenpää.
TAVALLISET ihmiset tuovat sukuelimensä arvosteltavaksi. Studiossa yksi sinkku valitsee alhaalta ylös paljastettavien kehojen perusteella, kenet ottaa treffeille.
On vähän yllättävää, että joulukuussa alkanut Naked Attraction Suomi on aiheuttanut vain pientä kauhistelua. Hiljaisuuteen saattaa vaikuttaa se, että jaksot ovat maksullisessa Discovery+-palvelussa. Suomalaisia genitaaleja kun saa ruudulleen ihan ilmaiseksikin.
Sarja ei ole olemassa tietenkään tirkistelyn takia, vaan sitä perustellaan yhteiskunnan parantamisella, kuten nykyään kuuluu. Discovery Finlandin sisältöjohtaja Katja Santala sanoi Helsingin Sanomille, että esimerkiksi teinikatsojille on ”hyödyllistä nähdä erilaisia vartaloita”. Tämä kuulemma vapauttaa ajatuksesta, että tietynlaiset kehot olisivat ”oikeanlaisia”.
NAKED Attraction Suomi on järkytyksen arvoinen sarja, mutta ei alastomuuden vaan häiriintyneen kehomyönteisyyskäsityksensä takia.
Koko asetelmassa ei ole mitään järkeä. Kehopositiivisuuden pohja-ajatus on, että kaikki kehot ovat kauniita, mutta ohjelman idea on määritellä haluttavat kehot elin elimeltä.
Ongelmaa pyritään kompensoimaan juontaja Marja Kihlströmin tarhatätimäisillä ylisanoilla. Naiset kuulemma tarvitsevat ”kehuja ja adjektiiveja”. Noin joka viides sana on ”ihana”. Erityistason seksuaaliterapeutti kuulostaa innostuneena hieman nousuhumalaiselta. ”Sä tykkäät pimppikarvoista? Tykkäätsä puskasta?”
Väli-inserteissä kuullaan lähteyttämätöntä tutkimusinformaatiota, jossa lähes kaikki ihmisten välinen toiminta selitetään luolamiesten halujen perusteella.
Samaan aikaan kun luvataan kehohyväksyntää, ruumis pilkotaan visuaalisesti yhä pienempiin osiin. Samantapaista kehopositiivisuutta nähdään esimerkiksi alusvaateyritys Lindexin uudessa mainoksessa, jossa ilkamoidaan moninaisuudella, mutta luokitellaan kaikkien pukuhuoneessa hengailevien naisten rintatyypit.
SARJAN brittiversiossa, joka löytyy myös Discovery+:sta, ei keskitytä ylistämiseen. Siinä eritellään myös huonoja puolia nännipihan tarkkuudella. Eräs mies saa lähteä, koska valitsijasinkku ei pidä punaisista häpykarvoista.
Brittien tyyli on suora, mutta rehellinen. Valintoja tehdään arkisesti kuin ruokakaupassa.
Ihmissuhdetta on hankalaa aloittaa pelkistä pakaroista. Nöyrät suomalaisosallistujat tuijottelevat tissejä ja häpyjä, mutta kertovat lopulta olevansa kiinnostuneita ensisijaisesti ihmisten ”silmistä”.
Katsojana hämmästyttävintä on, että suuri vaivaantuneisuus katoaa yhtä nopeasti kuin uimahallin saunassa. Alastomuuteen tottuu, ja jäljelle jää vain halpa treffiohjelma.
Asevelvollisuuskomitean varapuheenjohtaja: myös naiset kutsuntoihin, siviilipalveluksessa annettaisiin kriisiajan koulutusta
Asevelvollisuutta uudistavan komitean varapuheenjohtaja, kansanedustaja Joonas Könttä (kesk) kannattaa asevelvollisuuden asteittaista ja laajaa uudistusta.
Kansanedustaja Könttä ulottaisi ensinnäkin kutsunnat kaikille, myös naisille. Lisäksi hän uudistaisi siviilipalvelusta yhteiskunnan kriisiaikoihin paremmin soveltuvaksi.
– Mielestäni ensiaskel on ulottaa kutsunnat kaikille mahdollisimman nopeasti. Samalla meidän on nopeasti uudistettava siviilipalvelusta nykyistä huomattavasti tarkoituksenmukaisemmaksi. Siviilipalveluksesta tulee tehdä yhteiskunnan kriisiaikoihin paremmin soveltuva. Nykyisessä siviilipalvelusmallissa on paljon elementtejä, jotka eivät tue yhteiskunnan erilaisten kriisitilanteiden tarpeita, Könttä toteaa.
Köntän mukaan siviilipalveluksen suorittamismahdollisuuksia on vähennettävä ja painopiste on siirrettävä yhteiskunnan kannalta keskeisiin tehtäviin. Tällaisia tehtäviä ovat Köntän mukaan esimerkiksi palo- ja pelastustoimi, ensihoito, logistiikka, öljyntorjunta, puolustusvoimien tukitehtävät, väestönhallinta ja niin edelleen.
– Uudistettua siviilipalvelusta tulisi asteittain muokata kohti kansalaispalvelua, jonka kesto voisi olla yhtenäinen asevelvollisuuden kanssa. Tulevaisuudessa nuori - miehet ja naiset yhtälailla - suorittaisivat maanpuolustusvelvollisuuden asevelvollisuuden tai kansalaispalvelun myötä. Uudistusten lähtökohtana tulee pitää Suomen puolustuskyvyn parantamista ja niiden on vastattava sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin, Könttä toteaa.
Lokakuun loppuun toimikausi
Asevelvollisuutta uudistavan parlamentaarisen komitean työ on noin puolivälissä. Komitean puheenjohtajana toimii kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok). Komitean sihteeristön muodostavat puolustusministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä valtioneuvoston kanslian virkamiehet. Komitean toimikausi on 5.3.2020-31.10.2021.
– Uudistustyössä on edettävä tarkoin harkiten, askel kerrallaan. Emme saa miltään osin riskeerata järjestelmämme toimivuutta ja koko maan puolustamista. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että siviilipalveluksessa on paljon kehittämisen varaa. Nykyisellään malli ei palvele lähellekään niin hyvin, kuin yhteiskunnan kriisitilanteissa sen tulisi palvella, komitean varapuheenjohtaja Könttä toteaa.
Erikoisjoukkojen koulutukseen Uttiin halutaan nyt vain naisia – miehet joutuneet rauhanturvaajina tilanteisiin, joissa naiset eivät ole saaneet puhua heille
Naisten koulutus alkaa heti huhtikuussa pidettävän valintatilaisuuden yhteydessä.
Puolustusvoimat kaipaa lisää naisia erikoisjoukkoreserviin.
Suomen erikoisjoukoista pääosin vastaava Utin jääkärirykmentti etsii varusmiespalveluksen suorittaneita naisia erikoisjoukkojen reservin tehtäviin. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun erikoisjoukkoreserviin haetaan naisia täsmähaulla.
Naisia haetaan reserviin erillisessä haussa, koska perinteisen laskuvarjojääkäri- ja erikoisjoukkokurssin rekrytoinnin kautta naisia on päätynyt reserviin vain vähän.
Erikoisjoukkoja käytetään Suomen sotilaalliseen puolustamiseen ja muiden viranomaisten tukemiseen. Lisäksi erikoisjoukot osallistuvat tarvittaessa kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan ja kansainvälisen avun antamiseen.
Suomi pyrkii lisäämään naisten osallistumista esimerkiksi kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan. Naisia tarvitaan kriisinhallintatehtäviin esimerkiksi sen takia, että joissakin kulttuureissa ainoastaan naisten on mahdollista keskustella naisten kanssa. Jos kaikki rauhanturvaajat ovat miehiä, naisten ääni ei välttämättä pääse kuuluviin.
–Yleisellä tasolla voi sanoa, että suomalaisetkin rauhanturvaajat joutuvat tällaisiin tilanteisiin kriisinhallintaoperaatioissa. Kulttuuri pitää huomioida, ja sen takia on jossain tilanteissa kriittisen tärkeää, että yhteyttä kyetään pitämään koko paikallisväestön kanssa, Utin jääkärirykmentin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Jussi Kosonen sanoo.
Koulutus kertausharjoituksissa
Erikoisjoukkoreserviinvalittavien naisten osaaminen perustuu varusmiespalveluksessa ja siviilissä hankittuihin taitoihin, joita täydennetään erikoisjoukkoreservin koulutuksella.
Koulutus alkaa huhtikuussa pidettävän valintatilaisuuden yhteydessä. Myöhemmin tarkoituksena on järjestää säännöllisesti kertausharjoituksia, jotta uusien reserviläisten osaamistaso nousee ja vastaa erikoisjoukkoreservin tarpeita.
Koulutus aloitetaan sotilaan perustaidoista, kuten ampumisesta, liikkumisesta, kommunikoinnista ja lääkinnästä.
– Itsensä ja oman varustuksen, kuten aseen käsittely ja siihen liittyvä varmuus ovat perusta sille, että myös ryhmässä ja osastossa pystyy toimimaan tehokkaasti, Jussi Kosonen sanoo.
Kun riittävä taitotaso on varmistettu, naiset jatkavat harjoittelua osastona jalkaisin, ajoneuvoilla, maastossa ja rakennetulla alueella – kaikissa niissä toimintaympäristöissä, joissa erikoisjoukot muutenkin toimivat.
Haku alkaa helmikuussa
Nykyisin erikoisjoukkoreservin sukupuolijakauma on hyvin miespainotteinen. Utin jääkärirykmentin esikuntapäällikkö Jussi Kosonen ei kerro tarkempia lukuja, mutta hänen mukaansa erikoisjoukkoreserviin on tällä hetkellä sijoitettu vain vähän naisia.
– Toivottavasti tällainen uusi mahdollisuus kiinnostaa, ja ihmiset rohkaistuisivat hakemaan tähän palvelukseen. Erikoisjoukkopalveluksessa olleet ovat olleet tyytyväisiä kokemuksiinsa myöhemminkin. Uskon, että pystyisimme tarjoamaan positiivisia elämyksiä myös näille potentiaalisille hakijoille, Jussi Kosonen sanoo.
Haku erikoisjoukkojen reserviin alkaa helmikuun alussa ja päättyy 21. helmikuuta.
Analyysi: Koronakriisin hoitaminen on nostanut Marinin presidenttikyselyn kärkeen – pääministeri yhdistänyt vasemmiston kannattajat taakseen
Marin on onnistunut pitämään kriisin tuomasta kannatuksesta kiinni, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala.
Demareilla riitti toissa vuoden joulukuussa tohinaa. Puolueen puoluevaltuusto valmistautui valitsemaan Suomelle seuraavaa pääministeriä.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtmanin ja Sanna Marinin kannattajat taivuttelivat sinnikkäästi valtuutettuja oman ehdokkaansa taakse.
Yksi Lindtmanin kannattajista epäili, että Marinista tulisi puolueelle liian repivä johtaja, joka “kirkasotsaisilla linjauksillaan” vieraannuttaisi osan kannattajista puolueesta.
Nyt voidaan sanoa, että epäillyt ovat ainakin tähän asti osoittautuneet turhiksi.
Ylen torstaina julkaisema presidenttikysely osoittaa, että Marin on nostanut paitsi SDP:n mutta myös henkilökohtaista suosiotaan presidenttikisassa.
Kriisiaikoina kansalaiset tukevat hallitusta
Marinin nousu presidenttikyselyiden kärkipaikalle on tapahtunut pitkin viime kevättä ja syksyä.
Vielä viime vuoden helmikuussa Marin ei ollut lainkaan esillä Maaseudun Tulevaisuuden presidenttikyselyssä(siirryt toiseen palveluun), mutta heinäkuussa hän oli kiilannut jo kolmannelle sijalle.(siirryt toiseen palveluun)
Loppuvuodesta Iltalehden kyselyssä hän nousi reilulla erolla suosituimmaksi presidenttiehdokkaaksi(siirryt toiseen palveluun).
Saman hän tekee Ylen kyselyssä, jossa vastaajat ovat saaneet valita suosikkinsa pitkästä listasta ehdokkaita.
Iso syy kannatuksen nousuun on ollut onnistuminen koronakriisin hoitamisessa sekä kansalaisten halu uskoa oman hallituksen onnistumiseen.
Politiikan tutkimuksessa ilmiöstä puhutaan “lipun ympärille kerääntymiseksi”. Poikkeusaikoina kansalaiset kerääntyvät poliittisten johtajiensa ympärille ja toivovat kriisin ohittamista mahdollisimman vähin vaurioin.
Ilmiö kasvatti SDP:n kannatusta jo viime keväänä, kun koronakriisi puhkesi Euroopassa. Myös muiden maiden valtaapitävien puolueiden kannatus nousi samaan aikaan.
Marin ja demarit ovat nyt onnistuneet pitämään suosiostaan kiinni, vaikka SDP on tullut hieman alas kesän huippulukemista.
Kaikki eurooppalaiset valtapuolueet eivät ole onnistuneet suosion säilyttämisessä yhtä hyvin.
Yhden onni on toisen epäonni
Ylen kyselyn tausta-aineistosta selviää mielenkiintoisia tietoja Marinin kannattajista.
Marinin kannatus tulee voittopuolisesti SDP:tä, vasemmistoliittoa ja vihreitä äänestäneiltä.
Demareista 34 prosenttia nimeää Marinin suosikikseen, vasemmistoliittolaisista niin tekee 27 prosenttia vastanneista ja vihreiden luku on 20 prosenttia.
Mielenkiintoista tuloksessa on se, että Marin on vasemmistoliittolaisten keskuudessa suositumpi presidenttiehdokas kuin puolueen puheenjohtaja Li Andersson.
Sen sijaan vihreiden kannattajien parisssa Marinilla on yhä matkaa ulkoministeri Pekka Haaviston kannatuslukemiin. Vastanneista vihreistä 43 prosenttia äänestäisi nyt Haavistoa.
Presidenttikyselyssä nähdäänkin osaltaan sama ilmiö kuin puoluekannatusmittauksissa. Poikkeusolot ovat ruokkineet hallituspuolueista lähes yksinomaan SDP:n kannatusta, ja tässä kyselyssä Marin saa vasemmistopuolueiden ja vihreiden kannattajia tuekseen.
Presidenttikyselyyn on eittämättä vaikuttanut myös ulkoministeri Haaviston ympärille syntynyt kohu, joka lähti liikkeelle al-Holin leirillä olevien äitien ja lasten palauttamisesta Suomeen.
Perustuslakivaliokunnan mukaan Haavisto rikkoi hallinto- ja ulkoasiainhallintolakia, kun hän oli siirtämässä konsulipäällikkö Pasi Tuomista toisiin tehtäviin. Ministerin syytekynnys ei kuitenkaan ylittynyt.
Haaviston suosio onkin laskenut pitkin viime vuotta erilaisissa presidenttimittauksissa. Osa kannatuksesta on voinut siirtyä Marinille.
Suomen Yrittäjien kysely: Miehet näkevät työpaikoillaan enemmän syrjintää kuin naiset – eniten ilmenee ikään liittyvää syrjintää
Tulokset ovat ristiriidassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Niiden mukaan naiset ovat havainneet syrjintää useammin kuin miehet, samoin kokeneet sitä omakohtaisesti.
Miehet näkevät tuoreen kyselyn mukaan työpaikoillaan enemmän syrjintää kuin naiset.
Suomen Yrittäjien Kantarilla teettämän kyselytutkimuksen mukaan miehet ovat havainneet omilla työpaikoillaan selvästi naisia enemmän syrjintää muun muassa iän, terveydentilan, poliittisten mielipiteiden, etnisen taustan ja seksuaalisen suuntautumisen suhteen. Eniten on ikään liittyvää syrjintää.
– On yllättävää, että miehet havaitsevat syrjintää selvästi enemmän kuin naiset. Erot ovat yllättävän suuria. Tämä herättää kysymyksiä, pohtii Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen tiedotteessa.
Poikkeuksen tekee sukupuoleen ja osa-aikaisuuteen liittyvä syrjintä, jossa miesten ja naisten tulokset eivät poikkea juurikaan toisistaan.
Tulokset ovat ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tutkimuspäällikkö Shadia Rask kertoo, että Tilastokeskuksen vuoden 2018 työolotutkimuksessa naiset ovat systemaattisesti havainneet yleisimpiä syrjinnän muotoja useammin kuin miehet. Myös omakohtaiset syrjintäkokemukset ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä.
– Syrjintä on tutkimusaiheena haasteellinen. Tulkinnat siitä, mitä syrjintä eri tilanteissa on tai mihin se on perustunut, voivat vaihdella vastaajien kesken ja eri aikoina, Rask kertoo sähköpostitse.
Työolotutkimuksessa on yli 20 vuoden ajalta tietoa palkansaajien kokemasta syrjinnästä. Sitä voi Raskin mukaan pitää varsin luotettavana tutkimustietona, jossa otos on suuri, vastausosuus verrattain korkea ja kysymykset testattuja.
Tulokset jättävät avoimia kysymyksiä
Rask on yhtä mieltä Pentikäisen kanssa, että Suomen Yrittäjien kyselyn tulokset jättävät avoimia kysymyksiä. Hän pitää arvokkaana, että viime vuosilta on useita tutkimuksia syrjinnästä työelämästä. Ongelma on tiedostettu paremmin, ja siitä halutaan keskustella.
Jos kaikki syrjintäperusteet lasketaan yhteen, kaiken kaikkiaan 39 prosenttia palkansaajista oli työolotutkimuksen mukaan havainnut vuonna 2018 yhteen tai useampaan syyhyn perustuvaa syrjintää työpaikallaan.
Rask huomauttaa, että esimerkiksi kieli, perhesuhteet ja vammaisuus ovat syrjintäperusteina myös yleisiä, mutta Suomen Yrittäjien kyselyssä ei ole tarkasteltu näitä syitä.
Muuttuuko nainen mieheksi kotihoidontukea leikkaamalla?
Olisi syytä kysyä nuorilta naisilta itseltään, mitä he toivovat perhevapaauudistuksilta.
Suomessa on ongelma! Vauvoja ei synny tarpeeksi eivätkä äidit palaa tarpeeksi nopeasti töihin. Syynä on kotihoidontuki, josta on tehty naisten huonon työmarkkina-aseman syntipukki. Sitä leikkaamalla naisten työllisyys paranee kertaheitolla.
Onko ongelma oikeasti hoitovapaissa? Tilastokeskuksen mukaan äitien ja lapsettomien naisten työllisyysasteissa ei ole juurikaan eroa. Sen sijaan naisten ja miesten työllisyysasteissa on merkittävästi. Sen lisäksi miehiä palkitaan isyydestä palkankorotuksilla ja ylennyksillä, naisia ei. Työelämän ongelmana ei olekaan äitiys, vaan naiseus. Muuttuuko nainen mieheksi kotihoidontukea leikkaamalla?
Lyhyet vapaat eivät automaattisesti tarkoita parempaa tasa-arvoa työelämässä. Belgiassa ja Ranskassa äitiysvapaat ovat noin neljän kuukauden mittaisia. Se ei näy tilastoissa, päinvastoin. Vuonna 2018 Belgian naisista 66 prosenttia oli töissä, Ranskassa 68 prosenttia ja Suomessa 75 prosenttia. Yhdysvalloissa maksettuja vanhempainvapaita ei ole juurikaan, niinpä moni nainen jää kokonaan pois töistä.
Naisten työllisyysaste on Euroopan paras Ruotsissa, 80 prosenttia. Siellä vanhempainvapaat ovat vielä antoisammat kuin Suomessa. Ruotsissa ja muissakin Pohjoismaissa on paljon osa-aikatöitä, joita tekevät erityisesti naiset. Niihin on helpompi yhdistää tarhaan viemiset ja tuomiset. Toki miehet ottavat Ruotsissa myös pidempiä isyysvapaita.
Suomessa tutkimusten mukaan pisimpään kotihoidontukea käyttävät äidit, joilla on vähän koulutusta eikä työpaikkaa, johon palata. Toisin sanoen ne äidit, joiden työmarkkina-asema on valmiiksi heikompi. Kannattaisiko siis puuttua vähemmän koulutettujen naisten koulutukseen sen sijaan, että romuttaa koko järjestelmän, joka tarjoaa joustoa perhe-elämään?
Nopeasti töihin palaavat korkeasti koulutetut naiset, joilla on työ, hyvä palkka ja urakehitys. Heille pitkät hoitovapaat tarkoittavat urakehityksen hidastumista, mikä näkyy selvemmin eläkkeellä. Näissä perheissä isät pitävät pidempiä vapaita.
Mitä eläkekertymiin tulee, naiset tekevät töitä pidempään kuin miehet, joten hoitovapailta kertyneet aukot kurotaan loppupäässä. Työvuosia kertyy yhtä paljon.
Pääsyy naisten pieneen eläkkeeseen onkin pienipalkkaisuus, eivät perhevapaat. Naisten alat ovat tyypillisesti pienipalkkaisia. Aletaanko esimerkiksi sairaanhoitajille maksaa enemmän palkkaa, jos kotihoidontuki poistuu? Tuskin. Sen sijaan kannattaisi puuttua naisten alojen pienipalkkaisuuteen ja kannustaa naisia esimerkiksi parempipalkkaisiin teollisuusalan töihin.
Kotihoidontuki on naurettavat 340 euroa. Sen lisäksi voi saada kuntalisää, mutta moni kunta on tehnyt siitä entistä vaikeampaa. Hoitovapaa ei ole mikään lottovoitto eikä syy jäädä kotiin. Jotta perheillä olisi enemmän kannustimia vähentää äidin hoitoaikoja, pitäisi laskea varhaiskasvatuksen maksuja, tehdä isyysvapaat taloudellisesti kannustavimmiksi ja muokata asenteita miesten työpaikoilla. Usein isyysvapaan ajaksi ei palkata sijaista, vaan ylimääräiset työt jaetaan kollegojen kesken. Viesti isälle on selvä.
Tutkimusten mukaan perheitä, jotka hoitavat lasta kolmeen ikävuoteen saakka kotona, on vain 10 prosenttia. Pitääkö koko järjestelmä romuttaa 10 prosentin takia? Entä onko kotona lapsiensa hoitaminen niin suuri synti? Eikö Suomessa nimenomaan haluttu enemmän vauvoja? Eikö ihminen, nainen voisi vapaasti valita yhtä lailla olla tekemättä lapsia kuin tehdä niitä monta ja hoitaa niitä kotona?
Wife stabs her husband multiple times after finding pictures of him with woman - which was her | Daily Mail Online
Leonora reportedly didn’t immediately recognize herself because the woman in the images was younger, thinner and wearing make-up, according to Dossier Politico.
Juan told police he then explained to his wife that he had recently found the images in an old email and saved them to his phone.
She soon realized she was the woman depicted, reports say.
Kolumni: Media haastattelee naisia väkisin – se ei ole journalismia vaan politiikkaa
En hitto soikoon halua olla mikään kiintiönainen missään paneelissa enkä missään tehtävässä. Koskaan, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Tätä on tapahtunut useammin kuin kerran.
Saan tarjouksen kiinnostavasta työtehtävästä. Kun lupaudun mukaan, tarjouksen esittäjä ilahtuu: On hienoa, että saamme paikalle myös naisen!
Onhan se varmaan hienoa, mutta en haluaisi tulla kutsutuksi mukaan sukupuoleni takia vaan ihan muiden ominaisuuksien. En hitto soikoon halua olla mikään kiintiönainen missään paneelissa enkä missään tehtävässä.
Yle kertoi viime viikolla suurena saavutuksenaan, kuinka naisten määrää on onnistuttu nostamaan Ylen uutisten haastateltavissa.
Seurannan aloittamisen jälkeen sukupuolijakauma Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen haastateltavissa on tasoittunut kolmella prosenttiyksiköllä, se oli nyt 45 prosenttia.
“Näyttää siltä, että olemme vieneet kehitystä oikeaan suuntaan ja 50:50-malli toteutuu Ylellä oikein hyvin”, iloitsi Ylen päätoimittaja Jouko Jokinen.
Oikeaan suuntaan? Todellako?
Myös Helsingin Sanomat laskee mittatikulla haastateltavien sukupuolijakaumaa. Hesarilla on ollut vuodesta 2017 saakka käytössään laskuri, jolla seurataan naisten ja miesten osuutta digitaalisissa jutuissa numeerisesti.
“Jos päiväkohtaiset luvut ovat olleet erityisen huonoja, käymme toimitusten kanssa keskustelua, että mistä tämä johtuu”, totesi Ylen haastattelussa Helsingin Sanomain toimituspäällikkö Esa Mäkinen.
Eli toimittajat saavat nuhteita, jos naisia ei ole haastateltu riittävästi Hesarin jutuissa? Mitä ihmettä täällä tapahtuu?
Ylen tavoite on saada asiaohjelmiinsa yhtä paljon naisia kuin miehiä. Strategia on napattu suoraan BBC:ltä, joka lanseerasi omansa muutama vuosi sitten suuren kohun jälkimainingeissa.
Tuolloin BBC:tä syytettiin naistyöntekijöidensä palkkasyrjinnästä.
Keksisin huomattavasti parempia tapoja edistää tasa-arvoa kuin se, että media alkaa väkisin tunkemaan haastatteluihinsa saman verran naisia ja miehiä ja laskee mekaanisesti sukupuolia.
Jos nainen on haastateltavana aiheeseen sopivampi ja parempi, ilman muuta hänet pitää teemaan valita. Jos taas mies, niin sama juttu. Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole vaan ihan normaalia toimituksellista työtä.
Se, että aletaan tehdä journalistisia päätöksiä sukupuolen perusteella, ei ole mielestäni normaalia journalismia, siinä halutaan edistää jotain agendaa.
Tiedänkin kollegoja, jotka kieltäytyvät noudattamasta mediatalojensa linjaa omista eettisistä syistään, he eivät pidä linjaa journalistisena.
Entäpä jos aiheeseen parhaat haastateltavat ovat miehiä? Eikö ole syrjintää valita nainen pätevämmän miehen ohitse pelkästään sukupuolen perusteella?
Haastateltavan pitäisi valikoitua haastatteluun pätevyytensä ja kompetenssinsa perusteella, ei sukupuolielimen.
Ja entä naiset, joita Yle ja HS käyttävät haastatteluissaan? Tällaisilla kaavamaisilla kiintiöillä mediatalot luovat väkisin kuvaa, että naiset eivät välttämättä ole valikoituneet asiantuntijahaastatteluihin pätevyytensä vaan ihan muiden ominaisuuksiensa perusteella.
Tällaista on suomalaisten rakkauselämä nyt – ansa, johon moni lankeaa
2000 suomalaista kertoi tuoreessa tutkimuksessa parisuhteestaan. Psykoterapeutti Suvi Laru kertoo, mihin ammattilaisen huomio vastauksissa kiinnittyy.
Nettideittipalvelu E-Kontaktin tuoreen tutkimuksen mukaan parisuhteessa elävät ovat elämäänsä keskimäärin tyytyväisempiä kuin sinkut, eronneet tai lesket, kertoo lokakuussa 2020 tehty tutkimus.
Tutkimukseen vastasi 2000 iältään 25–74-vuotiasta suomalaista ja tulos on kansallisesti edustava. Luultavasti korona-aika on vaikuttanut vastauksiin ainakin jonkin verran.
Psykologi ja psykoterapeutti Suvi Larun mukaan havainto, että parisuhde lisää tyytyväisyyttä pitää paikkansa myös aiempien tutkimusten mukaan, jos suhde toimii.
– Usein on näin. Toimiva parisuhde on ihmiselle keskeinen onnellisuuden lähde ja onneton parisuhde on suuri terveysriski, Laru kertoo.
Hän työskentelee Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtajana. Yhdistys järjestää luentoja, kursseja, vertaisryhmiä, puhelinneuvontaa ja chat-neuvontaa pareille sekä kouluttaa ammattilaisia parisuhdetyöhön.
– Teimme kesällä oman tutkimuksen siitä, miten korona-aika on vaikuttanut parisuhteisiin ja sen mukaan tyytyväisimpiä olivat he, joilla meni suhteessaan hyvin tai jotka olivat saaneet parisuhteen vaikeuksiin apua. He, jotka eivät olleet hakeneet apua tai saaneet sitä, olivat tyytymättömiä.
Pitkän suhteen kipinä hukassa?
Vaikka parisuhde lisää onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, melko pieni osa E-Kontaktin tutkimukseen vastanneista kertoi olevansa erittäin tyytyväisiä seksielämäänsä. Näin vastasi 16 prosenttia ensimmäisessä avioliitossaan elävistä ja 8 prosenttia ensimmäisessä avoliitossa elävistä.
Miksi prosenttiosuudet ovat näin matalia?
– Jos elää pitkässä suhteessa, kipinän ylläpitäminen voi olla haasteellista. Näin on voinut olla varsinkin korona-aikana. Kun ollaan jatkuvasti yhdessä kotona, voi olla vaikeaa pitää intohimoa yllä. Pitkässä suhteessa voi olla myös joskus vaikeaa kertoa toiselle, mitä toivoo. Tulos on ymmärrettävä, Laru pohtii.
Toinen kierros ei ole automaattisesti parempi
E-Kontaktin tutkimuksessa kysyttiin erikseen kokemuksia eron jälkeisistä uusista suhteista. Osalla vastanneista toisen kierroksen suhde uuden kumppanin kanssa oli parempi kuin ensimmäinen.
Parisuhteessa toisella kierroksella elävistä hieman alle kolmasosa koki, että seksielämä uuden kumppanin kanssa on parempaa kuin oli edellisen kumppanin kanssa. Lähes puolet uudessa suhteessa elävistä koki, että arvot sopivat uuden kumppanin kanssa paremmin yhteen kuin eksän kanssa.
Noin 40 prosenttia uudessa suhteessa elävistä vastasi myös, että yhteinen huumori ja henkinen yhteys ovat vahvempia uuden kumppanin kuin eksän kanssa.
Miksi osalla ihmisistä uusi suhde ei olekaan selkeästi parempi kuin eroon päätynyt suhde? Tässä näkyy Suvi Larun mukaan tuttu ansa. Aiemmista virheistä oppiminen ja entistä paremman suhteen rakentaminen vaatii nimittäin itsetutkiskelua. Osa ihmisistä jättää sen tekemättä.
– Toisella kierroksella oma itsetuntemus on todennäköisesti vahvempi, jos on uskaltanut tutustua itseensä ja pohtinut, mitä haluaa ja tarvitsee suhteelta. Jakaminen on silloin vahvempaa. Jos ei olekaan pohtinut itseään kovin paljon, uusi suhde ei olekaan niin paljon parempi. Muutos lähtee aina itsestä ja siitä, onko työstänyt asioita vai ei.
Kuvataiteilija Iiris Rusi, 29, myy seksiä keski-ikäisille miehille – vaikeinta oli kertoa äidille
Iiris Rusi tarjoaa miehille ”tyttöystäväkokemusta”. Varatut tuntuvat turvallisimmilta asiakkailta. – Jos asiakkaan kanssa tulee ongelmia, voin käyttää sitä korttia, että kerron vaimolle.
”Nuori nainen etsii vanhempaa herrasmiestä.”
Kun Iiris Rusi, 29, kirjoitti puolitoista vuotta sitten sanat verkkosivustolle, hän ei ollut varma, pystyisikö harrastamaan seksiä maksusta. Hän oli vastavalmistunut kuvataiteilija, viimeinen opintotuki oli nostettu ja tilillä oli vain muutama euro.
– Päätin, että kokeilen seksin myymistä kerran ja katson, miten sujuu. Sitten joko jatkan tai en.
Muutama minuutti viestin kirjoittamisesta Iiris alkoi saada vastauksia. Kahdessa päivässä hänen sähköpostiinsa tuli 300 viestiä. Niitä tuli naimisissa olevilta miehiltä, baareihin kyllästyneiltä sinkkumiehiltä ja yksinäisiltä leskimiehiltä.
Iiris luki jokaisen, mutta palasi toistuvasti yhteen viestiin. Keski-ikäinen mies kirjoitti elävänsä kylmässä liitossa ja ostavansa säännöllisesti seksiä. Hän oli tulossa työmatkalle Turkuun ja halusi tavata Iiriksen.
– Viestin perusteella mies vaikutti suoralta ja vilpittömältä. Minua hermostutti, kun kävelin sisään hänen työsuhdeasuntoonsa. Sanoin suoraan, että tämä on ensimmäinen kerta, kun myyn seksiä.
Tuntia myöhemmin Iiris käveli ulos asunnosta 250 euroa kukkarossaan. Tapaaminen oli ollut miellyttävä, mies suhteellisen nuori ja hyvännäköinen. Nykyisin mies on yksi Iiriksen vakituisista asiakkaista.
Mieluummin tätä kuin vessanpesua
Turussa asuva Iiris on kuvataiteilija, joka elättää itsensä myymällä seksipalveluja keski-ikäisille miehille. Viime syksynä Turussa ja Tampereella nähtiin Iiriksen Killer Queen -näyttely, joka käsitteli hänen kokemuksiaan seksityöntekijänä.
Suomessa yksityinen seksin myyminen ja ostaminen on laillista, mutta seksipalveluja ei esimerkiksi saa mainostaa. Siksi kauppaa käydään netissä kiertoilmaisuin.
Seksityöstä puhutaan usein kielteiseen sävyyn, koska alalla on ihmiskaupan uhreja ja naisia, joilla ei ole muuta vaihtoehtoja kuin myydä itseään. Joillekin, kuten Iirikselle, työ on oma valinta.
Sukupuolittunut kouluinto
Sukupuoli vaikuttaa jo toisella luokalla motivaatioon eri kouluaineissa. Stereotypiat ohjaavat tyttöjä pitämään äidinkielestä, vaikka he loistaisivat myös matematiikassa.
POJAT menestyvät matematiikassa, tytöt äidinkielessä. Vanha stereotyyppinen käsitys vaikuttaa jo peruskoulun toisella ja kolmannella luokalla siihen, mistä kouluaineista lapset innostuvat.
Pojat alkavat tyttöjä useammin kiinnostua matematiikasta. Samalla vahvistuu ajatus, että ainakaan lukeminen ei ole heidän juttunsa. Tytöt taas saattavat menestyä yhtä hyvin matematiikassa ja äidinkielessä, mutta alkavat silti innostua enemmän äidinkielestä.
Erot vahvistuvat ala-asteella. Ne ovat kolmannella luokalla selvempiä kuin toisella luokalla.
Aiemmin motivaatiota eri oppiaineissa ja motivaation sukupuolittumista on tutkittu lähinnä yläkoulu- ja lukioikäisten parissa. Suomalaisiin alakoululaisiin kohdistunut tutkimus osoitti ensimmäistä kertaa, että sukupuolittuneet opiskelu- ja urapolut lähtevät syntymään todella varhain.
”Suomalaisessa työelämässä näkyvä eri alojen voimakas sukupuolittuminen alkaa alaluokilla”, sanoo kasvatustieteen professori Katariina Salmela-Aro Helsingin yliopistosta.
Tutkijat kysyivät lapsilta paitsi motivaatiosta kouluaineissa myös tulevaisuuden suunnitelmista; mitä nämä haluaisivat tehdä isona, millaiset ammatit kiinnostavat. Jos lapsi oli motivoitunut nimenomaan matematiikan opiskelusta, hän haaveili peräti kuusi kertaa muita todennäköisemmin työstä tieteen, teknologian tai matematiikan parissa eli niin sanotuilla stem-aloilla (science, technology, engineering, mathematics).
Salmela-Aron mukaan olisi tärkeää, että koulussa pyrittäisiin purkamaan stereotyyppisiä käsityksiä tyttöjen ja poikien vahvuuksista.
”Stereotypiat kahlitsevat lasten ja nuorten valintoja.”
MOTIVAATIO on keskeinen koulumenestykseen vaikuttava tekijä.
Niin sanotun odotusarvoteorian mukaan motivaatioon vaikuttavat käsitykset omista kyvyistä, saavutettavista hyödyistä ja siitä, paljonko oppiaine vie omia resursseja.
Tutkijat selvittivät toisen ja kolmannen luokan oppilaiden motivaatiota kolmessa oppiaineessa: äidinkielessä, matematiikassa ja ympäristöopissa. Keskeistä oli, miten motivoivia aineet olivat suhteessa toisiinsa.
Oppilaista hahmottui kolme erilaista ryhmää. Ensimmäisessä motivaatio oli alhainen kaikissa tutkituissa aineissa. Lasten käsitys itsestään oppijoina oli heikko. Tässä ryhmässä oli tyypillisemmin poikia kuin tyttöjä.
Toisessa ryhmässä taas oppilaiden motivaatio oli korkea kaikissa aineissa. Tässä ryhmässä oli enemmän tyttöjä kuin poikia.
Kolmannessa ryhmässä oppilaiden motivaatio oli muuten heikko, mutta matematiikka innosti. Tämä ryhmä oli poikavaltainen.
Pekka Poudan sukupuolitwiitti nostatti vilkkaan keskustelun - ihmettelee pronominien ilmoittamista
Meteorologin twiittiin on tullut satoja kommentteja.
Suosikkimeteorologi Pekka Pouta on ihmetellyt Twitter-tilillään monissa sosiaalisen median profiileissa nykyään nähtävää tapaa ilmaista oma sukupuoli-identiteetti. Monet ilmaisevat oman sukupuolensa profiilissaan viittaamalla esimerkiksi persoonapronomineihin he/him, she/her tai they/them.
”Miksi profiileihin on ilmestynyt näitä she/her ja he/him juttui? Eikö meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi? Ja sit vielä englanniksi? Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi ”tykkään pillusta”?” Pekka Pouta kirjoitti.
Maanantaiaamuna julkaistu twiitti on herättänyt paljon keskustelua. Keskipäivään mennessä kommentteja on kertynyt yli 300. Monet ovat selventäneet kommenteissa, että pronominien ilmaisulla ei ole mitään tekemistä ihmisen seksuaalisen suuntautumisen kanssa, vaan kyse on sukupuolikokemuksesta. Kommenteissa kerrotaan, että pronominien ilmaisua pyritään normalisoimaan, sillä esimerkiksi trans- ja muunsukupuolisille on merkittävää tulla kohdatuksi sen sukupuolen edustajana, mihin he itse identifioituvat. Sukupuolen ilmaisu someprofiileissa on laajentunut käsittämään myös cissukupuolisia ihmisiä, eli heitä, joiden sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määritettyä sukupuolta. Tämän voi nähdä tuen osoituksena sukupuolivähemmistöille.
Pekka Pouta on myöhemmässä twiitissään kiittänyt kommentoijia hänen sivistämisestään. Hän kuitenkin kirjoittaa, että hänen mielestään kyse on ”hankalasta vieraskielisestä tavasta ilmoittaa hyväksyvänsä kaikki sukupuoli-identiteetit”. Pouta kysyy twiitissään, eikö esimerkiksi sateenkaarilipun käyttö profiilissa ajaisi saman asian. Tämän twiitin näet alta tai tästä linkistä.
Pekka Pouta ilmaisee myös, ettei hänen sukupuolensa ole hänelle merkittävä osa omaa identiteettiä. Tähän hänelle on vastattu, että joillekin sukupuoli on tärkeä identiteetin osa, ja tällöin on vältettävä ihmisen väärinsukupuolittamista.
Pekka Pouta pamautti Twitter-tililleen julkaisun, jota ei oltu uskoa todeksi – suosikkimeteorologin lipsautus poiki valtavan palauteryöpyn
Pekka Poudan suorasukainen kirjoitus aiheutti kommenttitulvan Twitterissä.
Television tunnetuimpiin meteorologeihin kuuluva Pekka Pouta, 53, julkaisi maanantaiaamuna paljon keskustelua herättäneen kirjoituksen Twitterissään.
Pouta ihmettelee twiitissään joidenkin tapaa ilmoittaa persoonapronomininsa (she/her, he/him, they/them) sosiaalisen median profiilissa. Persoonapronominin käytöllä on tarkoitus osoittaa tukea transyhteisön jäsenille.
– Miksi profiileihin on ilmestynyt näitä she/her ja he/him juttui? Eikö meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi? Ja sit vielä englanniksi? Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi ”tykkään pillusta”? Pouta kirjoittaa Twitterissä.
Kirjoituksen alle ropisi runsaasti kommentteja, joissa ihmeteltiin Poudan näkökulmaa ja kerrottiin, mistä ilmiössä on kyse.
– Pekka mitä ihmettä?
– Onko tämä valeprofiili?
– Sulla meni nyt sukupuoli ja genitaalipreferenssit sekaisin. Pronomineilla ilmaistaan omaa sukupuolta (joskaan pronominit eivät ole yks yhteen sukupuolen kanssa), ei preferenssejä genitaalien suhteen.
IS:n tavoittama Pouta kertoo törmänneensä ilmiöön yleisesti internetissä.
– Ihmettelin, kun näitä on alkanut ilmestyä yhä enemmän. Se oli hämmentävää ilmiö ja alkanut pikku hiljaa vaan ihmetyttämään minua, että pitääkö kaikkien julistaa oma sukupuoli siellä? Pouta kysyy.
Mitä ajatuksia se herättää, että osa epäili jopa tilisi tulleen kaapatuksi?
– Ihmiset on aika herkkiä, sanoisinko näin, Pouta toteaa.
Naisen genitaalialueisiin viittaamisen Pouta kuittaa väärinymmärryksellä.
– Olin hiukkasen unissani, ja sotkin aloittelijana selvästi sukupuolisen suuntautumisen ja tämän sukupuoli-identiteetin, Pouta sanoo.
Pouta kokee, että hänen on vaikea samastua ilmiöön.
– Sukupuoli-identiteetti on... ärsyttävää. Että minkä takia pitää yrittää pukea itsensä muiden määrittelemään muottiin, oli se sitten nahka-, homo- tai heteromies tai transsukupuolinen, tai mikä hyvänsä. Minkä ihmeen takia pitää korostaa omaa sukupuoli-identiteettiä? Pouta kysyy.
– En ole koskaan pitänyt omaa miehyyttäni jollain tavalla merkityksellisenä asiana yhteiskunnallisesti. Se vaatii vähän ajattelua, että älyää sen, että jollekin identiteetti jonain vähemmistönä on kova juttu, Pouta pohtii.
Runsas palaute keräsi kuitenkin Poudalta kiitoksia.
– Kyllähän sinne ihan hyviä selityksiä tuli, Pouta myöntää.
Pouta julkaisi muutamaa tuntia myöhemmin Twitterissä uuden kirjoituksen, jossa hän kiitti palautteesta.
– Kiitos kaikille sivistämisestäni. Eli kyse on siis hankalasta, vieraskielisestä tavasta ilmoittaa hyväksyvänsä kaikki sukupuoli-identiteetit? Eikö (sateenkaarilippu) riitä? Itse en halua julistaa identiteetikseni heteromiestä, vaikka se olisinkin, Pouta sanoo.
Persoonapronominien käytössä ei ole kyse seksuaalisesta suuntautumisesta tai oman sukupuoli-identiteetin korostamisesta. Persoonapronominit osoittavat englannin kielessä henkilön sukupuolta, ja siksi useat transsukupuoliset ja muunsukupuoliset ovat ilmoittaneet omassa sosiaalisen median profiilissaan sen pronominin, jota toivovat itse heistä käytettävän.
Monet julkisuudesta tutut henkilöt ovat ilmoittaneet oman persoonapronomininsa sosiaalisen median profiileissaan osoittaakseen tukea transyhteisön jäsenille. Yksi heistä on esimerkiksi Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris.
Pekka Poudan vulgaari sanavalinta kummastuttaa Twitterissä – kertoo nyt sukupuoli-identiteettiä pohtivan julkaisunsa taustat: ”Ihan älytöntä”
Pekka Pouta pohtii sukupuolimerkintöjä omalla Twitter-sivullaan.
Suosikkimeteorologi Pekka Pouta pohtii Twitterissä profiileihin ilmestyneitä persoonapronominimerkintöjä. Julkaisu on saanut jo yli 80 jakoa ja yli 1000 tykkäystä. Kommentointi julkaisun alla jatkuu hyvin aktiivisena yhä.
– Miksi profiileihin on ilmestynyt näitä she/her ja he/him juttui? Eikö meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi? Ja sit vielä englanniksi? Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi ”tykkään pillusta”, pohtii Pouta.
– Eihän ne pronominit seksuaalisesta suuntautumisesta kerro, vaan sukupuolesta ja sen ilmaisusta. Vaikka muunsukupuolinen voi käyttää they/them-pronomineja. Asia on hyvä ilmoittaa, sillä muuten häneen voitaisiin viitata väärin, muistuttaa eräs Poudan seuraajista julkaisun alla. Näet vastauksen täältä.
Iltalehti tavoitti suosikkimeteorologin kommentoimaan kyseistä julkaisua.
– Arvaa laitanko enää mitään Twitteriin?
Pouta kertoo kirjoittaneensa julkaisun, koska on miettinyt itse kyseisiä persoonapronomineja.
– Minua on jo pidemmän aikaan ärsyttänyt esimerkiksi nämä naiset ja miehet, jotka rupeavat tappelemaan sanallisissa keskusteluissa ja puolustamaan omaa sukupuoltaan. Niin kuin helvetti! Onks se nyt niin iso juttu? Nähtävästi minulla ei ole sukupuoli-identiteettiä nimeksikään, Pouta summaa kesken lounaansa Iltalehdelle.
Hän sai julkaisuunsa hyvin nopeasti runsaasti kommentteja ja selityksiä. Hän myöntää myös googlanneensa asiaa jo ennen kirjoituksensa julkaisua.
- Kyllähän siihen selityksiä tuli aika paljon. Mun mielestä paras ja kätevin oli se, että jos on paljon tekemisissä ulkkareiden (ulkomaalaisten) kanssa, se selventää asiaa, jos siellä heti lukee, että miksi pitää tituleerata. En minä sitäkään niin tärkeänä pidä, Pouta kertoo.
Hän kertoo odottaneensakin, että julkaisu saa ihmiset kommentoimaan. Kommentoinnin laajuus tuli kuitenkin yllätyksenä.
– Ymmärrän, että sukupuolivähemmistöissä on aika paljonkin herkkyyttä tuohon suuntaan. Mutta että heteroihmisetkin ottavat kilvet tanaan, ja lähtevät puolustamaan omaa sukupuoltaan. Ihan älytöntä, Pouta ihmettelee.
Hänen mielestään pronominien sijaan voisi käyttää ihan vain sateenkaarilippua.
– Eiks se sateenkaarilippu riitä? Minkä takia leimata itsensä jonkin sukupuoli-identiteetin edustajaksi? Se on niin ahdasta miehillä. Pitää pitää autoista, penkkiurheilusta ja hiihdosta. Eiks tästä pitäny päästä oikeasti eroon?
Hän kertoo saaneensa runsaasti uutta tietoa aamun aikana.
– Sivistyin hyvin paljon. Kiitos kaikille vastaajille, Pouta vielä kiittää.
Lisää sukupuoli-identiteetistä voit lukea esimerkiksi mielenterveystalon sivuilta.
Annika Saarikon sanat suomalaisesta naisesta puhuttavat: ”Tuntui ahtaalta ja raskaalta – Entä miehet?”
Keskustan puheenjohtajan sanat suomalaisen naisen työstä puhuttavat. Suomalainen nainen tekee jo nyt älyttömän paljon työtä tilastojen valossa, Annika Saarikko huomautti ja puolusti kotihoidontukea.
Keskustan puheenjohtajan, tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikon puhe on herättänyt keskustelua kansanedustajien keskuudessa.
Hallituskumppanipuolueiden kansanedustajat Veronika Honkasalo (vas) ja Saara Hyrkkö (vihr) tarttuvat Saarikon sanoihin naisten työstä.
Viime viikkoina kotihoidontuki on noussut keskusteluun, ja hallituspuolueista lähinnä keskusta vastustaa siihen kajoamista. Hallitusohjelmaan onkin kirjattu, että ”kotihoidontuki jatkuu nykymuotoisena”.
Saarikon mukaan tulevissa kuntavaaleissa äänestetään perheiden valinnanvapaudesta. Saarikon mukaan ääni keskustalle on ”aina ääni sille, että kotihoidontukea maksetaan myös jatkossa”.
”Ja tässä yhteydessä totean painokkaasti: Puheet siitä, että suomalaisen naisen pitäisi tehdä enemmän työtä – ne suututtavat minua. Se, että vanhempi jää toviksi kotiin lapsen ollessa pieni – ei se ole työllisyyden jarru. Tilastojen valossa suomalainen nainen tekee jo älyttömän paljon työtä elämänsä mitassa. Sanon Sinulle suomalainen, ahkera nainen: kelpaat, riität, olet hyvä”, Saarikko totesi puheessaan viikonloppuna keskustan kuntavaalistartissa.
”Hoidat työn, hoidat lapset, hoidat lapsenlapset, omat vanhempasi, appivanhempasi; harrastat, teet vapaaehtois- ja talkoohommia – ja istutat poisnukkuneiden haudoille kevään tullen kukat.”
Vihreiden eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Hyrkkö kertoo lukeneensa lukuisia tuntoja ja tulkintoja puheenpätkästä.
”Ymmärrän hyvin, miksi se kosketti monia. On tärkeää tulla nähdyksi, saada arvostusta. Minulle se kuitenkin tuntui ahtaalta ja raskaalta tavalta määritellä naisen roolia. Entä jos ei jaksa kaikkea tuota?” Hyrkkö pohtii Twitterissä.
”Entä miesten oikeus ja velvollisuus kantaa vastuuta kodista ja perheestä? Oiva osoitus siitä, että sanat saavat lopulta merkityksen vasta kuulijan korvien välissä. Silti on hyvä, että politiikassa mieluummin sanotaan reippaasti, mitä ajatellaan, eikä höpistä vain niitä näitä.”
Kansanedustaja Honkasalo pohtii, voisiko Saarikon esiin nostamaa asetelmaa pikemminkin purkaa.
”Suomalaisen yhteiskunnan suurimpia tasa-arvon epäkohtia on hoivan epätasa-arvoinen jakautuminen. Nainen tekee monesti työpäivän jälkeen toisen työpäivän kotona. Voisiko tätä asetelmaa purkaa sen sijaan, että sitä konservatiivisesti ja isänmaallisesti glorifioi?” Honkasalo tviittaa.
Oppositiopuolue kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki kiittää Saarikkoa puheen nostamasta keskustelusta.
”Kyse ei ole pelkästään siitä, kuka hoitaa lasta ensimmäiset kuukaudet, vaikka todennetusti muutamankin kuukauden poissaolo ansiotöistä laskee elinkaarituloja. Kumpi lähtee neljältä hakemaan lapsen tarhasta tai jää himaan, kun pieni sairastuu? Harvalla varaa ostaa apua palveluna”, Lepomäki tviittaa.
”Ero korostuu, jos toinen elää kädestä suuhun ja toinen kykenee säästämään ja sijoittamaan. Vauraus kumuloituu selvästi jo muutamassa vuodessa. Kyllä, raha on ”vain rahaa”, mutta sillä on vaikutus tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Hyvä, että Annika Saarikon ansiosta tästä puhutaan!”
Kansanedustaja Saara-Sofia Sirén (kok) kommentoi Saarikon puhetta omalla vastaviestillään naisille.
”Suomalainen nainen! Sinä riität ja kelpaat, vaikka et viettäisi vuosia kotona lasten kanssa ja pois työelämästä. Yksin sinun vastuullasi ei voi ikuisesti olla kaikki hoito, hoiva ja hautakukat. Lapsilla on myös oikeus viettää aikaa toisenkin vanhemman kanssa pieniä ollessaan.”
Pekka Pouta aiheutti kohun ihmettelemällä sukupuolen ilmoittamista – tästä somessa näkyvissä merkinnöissä on kyse
Somemaailmassa on yleistynyt tapa merkitä sukupuoli käyttäjätunnuksen viereen esimerkiksi merkinnällä she/her. Näin on toiminut esimerkiksi Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris. Asiasta nousi kiivas keskustelu Twitterissä, kun suosikkimeteorologi Pekka Pouta nosti aiheen tapetille.
– Miksi profiileihin on ilmestynyt näitä she/her ja he/him juttuja? Eikö meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi? kysyy Pekka Pouta Twitterissä.
Twiittauksesta heräsi kiivas keskustelu
Poudan twiittaus keräsi pian lähes kolme sataa jakoa ja satoja kommentteja.
– Pronominit ovat ilmestyneet cissukupuolisten (eli ei-trans ihmisten, kuten sinä) profiileihin tuen osoituksena transihmisille. Transihmisten pronomineja ei aina kunnioiteta, koska transfobiaa on paljon maailmassa. Siksi on tärkeää, että cisihmiset kertovat myös pronomininsa, vastaa somevaikuttaja Mona Bling Poudan twiittaukseen.
– Meneekö tämä suuntautumisasiakin vähän hankalaksi, jos se (naisen sukupuolielin) sattuukin olemaan miehenä itseään pitävän varustuksena? Osaako sitä odottaa sellaiselta henkilöltä löytyvänkään, tai haluaako löytävän? Pitäisikö sen pronominin lisäksi varalta ilmoittaa varustuskin? Ihmettelee Pauli Holma.
– Kun on paljon puhuttu sukupuolineutraalisuudesta asioissa, sillä ei ole koskaan pyritty kieltämään sukupuolia. Ajatuksena on ollut poistaa tarpeeton sukupuoliin perustuva erottelu ja ihmisten pakottaminen stereotyyppisiin rooleihin vain sukupuolensa takia, vastaa Ari-Pekka Pulkkis.
Lopulta Pekka Pouta kiittää saamistaan vastauksista ja ohjeista.
– Kiitokset sivistämisestäni. Eli kyse on hankalasta, vieraskielisestä tavasta ilmoittaa hyväksyvänsä kaikki sukupuoli-identiteetit, Pouta kirjoittaa.
"Ilmiö ei ole uusi"
Seta ry:n puheenjohtajana toimiva lääketieteen opiskelija Sakris Kupila, kertoo ettei ilmiö ole uusi.
– Tämä ei ole vain Twitterin asia, vaan näitä löytyy esimerkiksi Instagramista ja mistä tahansa, missä on profiileja, Kupila sanoo.
– Facebookissa sukupuolensa on voinut ilmoittaa jo viisitoista vuotta. Pekka Pouta on näkyvä ihminen ja siksi ihmiset varmaan tähän tarttuivat, Kupila jatkaa.
Suomenkielinen ei välttämättä ajattele asiaa
Suomen kieli on niin sanotusti sukupuolineutraali, eli meidän kielessämme ei ole erilaista hän-sanaa miehelle tai naiselle, eikä myöskään erilaista puhetyyliä miehelle ja naiselle, kuten esimerkiksi arabian kielessä on.
– Me emme vain Suomessa ainakaan suomenkielisten ihmisten puolelta ole kiinnittäneet asiaan huomiota, koska meidän kielessämme ei ole sukupuolitettua-hän pronominia.
– Monessa muussa kielessä kuitenkin on ja se, se miksi näitä sinne profiileihin laitetaan johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmiset tietävät, millä pronominilla viitata toiseen. Se ei ole aina selvää. Ihmisethän voivat olla palveluissa myös nimimerkillä. Ei kuvan perusteellakaan aina tiedä, mitä pronominia tulisi käyttää.
Pouta ihmettelee päivityksessään sitä, emmekö identifioituisi "ihmisiksi" sukupuolen sijaan.
– Se ajatus on vähän hakoteillä, että meidän pitäisi alkaa "identifioitua" ihmisiksi. Tämä on sellainen, joka on helposti ymmärretty väärin. Kun haetaan sukupuolineutraaliutta ja sukupuolia ei saisi silloin olla, ei ole ikinä ollut mikään juttu. Emme me sellaista maailmaa kohti olla menossa, Kupila sanoo.
– Sukupuoli on joillekin ihmisille tärkeämpi kuin toisille. Osalle se on iso osa identiteettiä, osalle ei. Emme voi muille alkaa kertoa, mikä heille on tärkeää tai mitä sukupuolta he ovat. Mielestäni tämä ominaisuus somemaailmassa pikemminkin rakentaa moninaisuutta yhteiskuntaan.
Näkökulma: Pekka Pouta ja Kari Aihinen laukovat törkykommentteja, mutta vain toinen saa ne anteeksi
Loukkaavat kommentit on helpompi sivuuttaa, kun niitä laukoo tuttavallinen säämies eikä konservatiivinen kokki, väittää Iltalehden toimittaja Elle Nurmi.
Julkkiskokki Kari ”Kape” Aihinen valitti tammikuun lopussa Apu-lehdessä siitä, että miten mitään ei saa enää sanoa. Kun on nämä metoo-hommat ja kaikki. Rankkaa.
Oman somekuplani sisällä tästä ei pidetty. Aihinen kohtasi arvostelua, ja tyylikkäimmän kritiikin esitti Instagram-koomikko Eve Kulmala. Hän toi sketsissään osuvasti esiin sen, että Aihisella on mahdollisuus valittaa kurjasta tilanteestaan Suomen isoimmissa medioissa. Mielipiteeseen yhtyi toimittaja Ina Mikkola, näyttelijä Krista Kosonen sekä laulaja Ellinoora.
Arvostelu on oikeutettua. Nykypäivän keskustelun valossa tuntuu oudolta, että Aihista harmittaa se, ettei keittiössä voi heitellä sukupuolittuneita vitsejä, kun töissä häärää ”mimmejä”.
Joka tapauksessa hänellä on täysi oikeus mielipiteeseensä. Niin on myös meteorologi Pekka Poudalla. Hän mietti Twitterissä, että pitäisikö hänen kirjoittaa esittelytekstiinsä, että tykkää pillusta.
Vaikka kumpikin henkilöistä on etuoikeutettuja heteromiehiä, on Aihisella ja Poudalla vissi ero. Aihinen on konservatiivi, joka ei suoranaisesti hohkaa lämminhenkisyyttä. Pouta taas on se hauska säämies, jolla on söpö koira.
Ja siksi Pouta ei kohtaa vihaa, vaikka hän sekoittaa sukupuolen ja seksuaalisuuden keskenään miten sattuu.
Pouta siis ihmetteli, miksi ihmiset ovat alkaneet sosiaalisessa mediassa ilmoittamaan pronominejaan (he/him, she/her tai they/them). Tästä syystä hän mietti, että pitäisikö hänen ilmaista kiinnostumisensa vaginaan, vaikka sillä ei tietysti ole sukupuolen kanssa mitään väliä. Ei se haittaa, meneehän nämä asiat aina sekaisin keskenään!
Twitterissä käyty keskustelu on upean asiallinen ja ymmärtäväinen. Ihmiset ovat yrittäneet selittää Poudalle, mistä ilmiö johtuu, ja miksi hänen esimerkkinsä ei liity asiaan.
– Samalla (pronominien käytöllä) ilmennetään omaa sukupuoli-identiteettiä, samalla osoitetaan solidaarisuutta transihmisiä ja muita kohtaan. Sateenkaarilippuakin voi halutessaan käyttää... ja vapaaehtoistahan tämä tuen näyttäminen on, eihän ketään siihen pakoteta. Kiitos Pekka kuuntelemisesta! kirjoitti Anni Twitterissä.
– Ja kiitos Anni, loistavasta esimerkistä, kuinka keskustellaan kiihkottomasti ja ystävällisesti uutta tietoa vastapuolelle jakaen. Aika moni saisi ottaa mallia, kirjoitti toinen käyttäjä Annille.
Annista voisi tosiaan ottaa mallia. Kommentteja on virkistävä lukea, sillä Poudalle ei vaadita potkuja, eikä häntä kehoteta vahingoittamaan itseään.
Se johtuu siitä, että Pouta on tykättävä tyyppi. Vähemmistöjä loukkaavat kommentit voi panna tietämättömyyden piikkiin, koska Pekka yritti ymmärtää.
Ei hän tietenkään ymmärtänyt, kun hän heti seuraavassa tviitissä edelleen kuulutti olevansa hetero, joka ei vieläkään liity sukupuoleen. Mutta se on vain Pekka, se!
Niin kutsuttu cancel-kulttuuri pyrkii tuomaan esiin ihmisiä, joilla on "vääriä” mielipiteitä. Esiintuomisella halutaan pilata henkilön maine. Ilmiössä on riskinsä, koska jotkut kommentit tai teot voivat olla vuosien takaa. Ihminen voi muuttaa mielipidettään, kasvaa ja kypsyä. Entinen homofoobikko voi tänä päivänä tehdä aktivistityötä vähemmistöjen puolesta. Jonain päivänä Pouta voi ymmärtää sukupuolen ja seksuaalisuuden eron.
Saisipa vain kaikki yhtä kiihkotonta kohtelua kuin hauska säämies.
Pekka Poudan julkinen pohdinta sukupuolen ilmoittamisesta sai aikaan someryöpyn, myös muut julkisuuden henkilöt ottivat osaa keskusteluun – "RIP lapsuus", "Onpa typerä twiitti"
Julkkismeteorologi Pekka Pouta, 52, on joutunut somekohun keskelle.
Pouta julkaisi maanantaiaamuna Twitterissä päivityksen, jossa hän ihmetteli sosiaalisessa mediassa yleistynyttä tapaa ilmaista profiilissa oma persoonapronomini.
– Miksi profiileihin on ilmestynyt näitä she/her ja he/him juttui? Eikö meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi? Ja sit vielä englanniksi? Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi ”tykkään pillusta”? Pouta kirjoittaa.
POUDAN TWITTER-KIRJOITUS poiki muutamassa tunnissa satoja kommentteja. Monet ihmettelivät, kuinka Pouta sekoitti keskenään ihmisen sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisen suuntautumisen. Keskusteluun ottivat osaa myös monet julkisuudesta tunnetut henkilöt.
– Tämä on hyvä esimerkki ajatuksesta, johon vastaus olisi ensin kannattanut yrittää hakea omin päin esim. Setan (suomalainen ihmisoikeus- ja sosiaalialan kansalaisjärjestö) sivuilta. Ei vaadi montaa sekuntia googlata se, että ihmisen sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuminen on eri asioita, kirjailija Magdalena Hai kommentoi.
– Pronominit ovat ilmestyneet cissukupuolisten (eli ei-trans ihmisten, kuten sinä) profiileihin tuen osoituksena transihmisille. Trans ihmisten pronomineja ei aina kunnioiteta, koska transfobiaa on paljon maailmassa. Siksi on tärkeää, että cisihmiset kertovat myös pronomininsa, toimittaja ja transaktivisti Mona Bling kirjoittaa.
Julkisuudessa omasta sukupuolenkorjauksestaan kertonut Bling julkaisi aiheesta myös omalla Twitter-tilillään.
– Pekka Pouta ei ymmärrä mitä sukupuoli-identiteetit ovat ja miksi transihmisiä pitäisi kunnioittaa. RIP lapsuus. Mitä seuraavaksi? Tove Jansson nousee haudasta, julistautuu heteroksi ja polttaa translipun suorassa TV-lähetyksessä?
Poudan julkinen hämmennys sai osakseen myös tiiviimpiä kannanottoja.
– Onpa typerä twiitti, totesi esimerkiksi kokoomuksen kansanedustaja Pia Kauma.
”Slutsheimaus on ihan kamalaa” – testaa, onko sinulla ollut enemmän vai vähemmän seksikumppaneita kuin muilla
Mitä seksikumppaneiden määrä kertoo? ”Eihän siinä mikään mene likaiseksi tai rikki.”
Enemmistöllä suomalaisista naisista on ollut 5–7 seksikumppania ja miehillä 7–10, mutta mitä seksikumppaneiden määrä ihmisestä kertoo?
– Määrä ei välttämättä kerro mitään muuta kuin että on ihmisiä, jotka tykkäävät harrastaa seksiä uusien ihmisten kanssa ja toisia, jotka haluavat harrastaa seksiä vasta, kun ovat tutustuneet toiseen paremmin, sanoo seksuaalikasvattaja Sari Hälinen.
Hän arvelee, että on persoona- ja arvokysymys, kokeeko ihminen itsensä seksuaalisesti itsevarmaksi hyvinkin uusien tuttavuuksien kanssa tai ajatteleeko, että seksi kuuluu tietynlaisiin ihmissuhteisiin.
Kaksinaismoralismi miesten ja naisten välillä rehottaa Hälisen mukaan ikävä kyllä edelleen.
– Myytti, että mies, jolla on ollut paljon seksikumppaneita, on kova tyyppi ja nainen, jolla on ollut paljon kumppaneita, huora, tuntuu pitävän ikävä kyllä edelleen paikkansa. Slutsheimaus on ihan kamalaa, mutta silti sitä tekevät toiset naiset ja miehet, Hälinen pahoittelee.
– Onneksi on niitäkin miehiä, joiden mielestä on ok, että nainen harrastaa paljon seksiä. Koska eihän se tee ihmisestä huonoa tai pahaa, eihän siinä oikeasti mikään mene likaiseksi tai rikki, Hälinen jatkaa.
– Toki, jos seksistä ja uusien kumppaneiden jallittamisesta tulee pakonomaista, kumppaneiden kanssa ei käytä ehkäisyä tai siihen liittyy aina voimakasta päihteiden käyttöä ja jälkikäteen suuria katumuksen tunteita, on asiasta hyvä käydä juttelemassa vaikka seksuaalineuvojalle, hän huomauttaa.
”Seksiä voi harrastaa, koska tekee mieli”
Todellisuudessa seksikumppaneiden määrä voi kertoa siis lähinnä siitä, että motiivit seksin harrastamiseen ovat eri ihmisillä erilaiset.
– Seksiä voi harrastaa, koska sattuu tekemään mieli, koska se voi olla tapa tutustua uusiin ihmisiin, koska tuntee helposti seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan, koska on utelias selvittämään, miten sängyssä synkkaa, jos muuten on kivaa yhdessä, Hälinen listaa esimerkkejä.
Seksin harrastaminen monen eri ihmisen kanssa voi auttaa myös löytämään uusia puolia omasta seksuaalisuudesta ja seksuaalisuudesta yleisesti. Seksiä harrastamalla kun oppii Hälisen mielestä omista mieltymyksistään ja toisten ihmisten kyvyistä nauttia.
– Jokaisen keho on ainutlaatuinen ja seksiä tekevät luovat seksikokemuksen yhdessä.
Nautinnollisen seksin harrastaminen sinänsä vaikuttaa myönteisesti seksuaaliseen itsetuntoon. Samoin pieni säpinä ja flirtti nostattaa Hälisen mukaan hyviä hormoneja ja pitää mielen vireänä.
– Varmasti se näkyy myös ulospäin.
Lesboparin lapsella ei ole kansalaisuutta – Bulgaria ei myöntänyt syntymätodistusta, ”lapsella ei voi olla kahta äitiä”
Jos lapsi ei saa kansalaisuutta, hän ei voi käydä koulua, saada terveydenhoitoa tai mennä töihin aikuisena.
Bulgariasta ja Gibraltarilta kotoisin oleva lesbopari vie ilman kansalaisuutta jääneen lapsensa asian tänään tiistaina kuultavaksi Euroopan unionin tuomioistuimeen Luxemburgiin. Juttu on tärkeä ennakkotapaus muille niin sanotuille sateenkaariperheille eri puolilla Eurooppaa.
Asianajajien mukaan ”Vauva S” uhkaa jäädä pitkäksi aikaa ilman kansalaisuutta, koska Bulgaria on kieltäytynyt myöntämästä lapselle syntymätodistusta ja kansalaisuutta lapsen vanhempien seksuaalisen suuntautumisen takia.
”Vauva S” ei voi käydä koulua, saada terveydenhoitoa, sosiaaliavustuksia tai päästä aikuisena työhön, jos hänellä ei ole kansalaisuutta.
”Vauva S" syntyi joulukuussa 2019 Barcelonassa ja sai Espanjassa syntymätodistuksen. Siinä hänen vanhemmikseen on kirjattu molemmat naiset.
Lapsen vanhemmat eivät ole edes pystyneet esittelemään jälkikasvuaan ulkomailla asuville perheilleen, koska lapselle ei myönnetä passia.
”Lapsella ei voi olla kahta äitiä”
Kun lapsen bulgarialainen äiti, Kalina, haki lapselleen bulgarialaista syntymätodistusta kansalaisuuden anomista varten, viranomaiset sanoivat, että lapsella ei voi olla kahta äitiä.
Bulgarian perustuslaissa avioliitto on määritelty miehen ja naisen väliseksi liitoksi.
– Tällainen erottelu tuntuu hyvin henkilökohtaiselta ja järkyttää, Kalina sanoi uutistoimisto Reutersille.
– Haluan kertoa oikeudelle, että olen hänen (Vauva S) äitinsä riippumatta siitä, missä maassa olen. On surullista, että Espanjassa voin olla hänen äitinsä, mutta en omassa kotimaassani.
Pariskunta ei saa lapselleen Espanjan kansalaisuutta, koska kumpainenkaan ei ole maan kansalainen.
Espanjan eteläkärjessä sijaitseva Gibraltar on Britannian merentakainen alue, mutta Britannian lakien perusteella Kalinan vaimo ei voi siirtää kansalaisuuttaan lapselle.
Puolassa vastaava tapaus
Kalinan asianajajat pyytävät nyt Euroopan unionin tuomioistuinta vaatimaan Bulgariaa myöntämään Vauva S:lle syntymätodistuksen ja kansalaisuuden.
Tuomioistuimessa on harkinnassa vastaava, Puolaa koskeva tapaus. Puola on kieltäytynyt myöntämästä syntymätodistusta Espanjassa puolalaiselle ja irlantilaiselle äidille syntyneelle lapselle.
– Euroopan unionin tuomioistuimen päätös on tärkeä monille ihmisille, Kalinan asianajaja Denitsa Ljubenova sanoi.
– Euroopassa on monia samaa sukupuolta olevia pariskunta samassa tilanteessa. Heidän lapsensa uhkaavat jäädä vaille kansalaisuutta, koska monet keskisen ja itäisen Euroopan maat eivät tunnusta heidän perhestatustaan.
Pekka Poudan twiitti ”she/her- ja he/him -jutuista” kuohutti somessa – Transvaikuttaja Mona Bling kertoo, mikä persoonapronominien tarkoitus on
Vaikka Suomessa on käytössä vain yksi hän-sana, sukupuolittavat ihmiset toisiaan kaiken aikaa. Vaikuttaja Mona Bling kertoo, että transyhteisössä sukupuolittavista sanoista puhutaan etenkin silloin, kun käydään läpi sukupuolenkorjausprosessi.
KUKAAN sosiaalista mediaa ja Twitteriä seurannut ei ole varmasti voinut välttyä Pekka Poudan maanantaiselta twiitiltä.
Koko Suomen tuntema meteorologi esitti twitterkansalle kysymyksiä.
Ensimmäiseksi Pouta ihmetteli, miksi sosiaalisen median profiileihin on ilmestynyt ”näitä she/her ja he/him juttui”.
Sitten hän tiedusteli, eikö ”meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi”.
”Ja sit vielä englanniksi? Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi ’tykkään pillusta’?” Pouta kirjoitti aamulla julkaisemassaan twiitissään.
TOIMITTAJA ja vaikuttaja Mona Blingin ensimmäinen ajatus Poudan twiitistä oli, että ”voi ei Pekka”.
”Omassa työssä pyörittelen näitä asioita koko ajan. Itse transtaustaisena naisena elää tätä elämää ja pronominit on asia, jonka on oppinut vuosia sitten”, Bling kertoo puhelimessa.
Twiittiin tulvi nopeasti lukuisia kommentteja. Osa huomautti, että sukupuoli on eri asia kuin seksuaalisuus ja kertoi, mikä pronominien tarkoitus on. Osa kehui twiittiä hauskaksi ja moitti kritisoijia mielensä pahoittamisesta.
Ilta-Sanomien haastattelussa Pouta sanoi, että ”oli hiukkasen unissaan” ja ”sotki aloittelijana sukupuolisen suuntautumisen ja tämän sukupuoli-identiteetin”.
Vaikka Poudan twiitti vaikutti Blingistä pelkältä trollaamiselta, hän haluaa uskoa, ettei Poudan tarkoitus ollut syrjiä tai ilkeillä.
”On yleistä, etteivät ihmiset ymmärrä omia etuoikeuksiaan.”
Bling kirjoittaa tällä hetkellä esikoiskirjaansa transsukupuolisuuden myyteistä. Omassa Instagramissaan hän käsittelee transsukupuolisuuteen, mielenterveyteen ja feminismiin liittyviä kysymyksiä.
MISTÄ pronomineissa sitten on kysymys?
Englanninkielisiä pronomineja alkoi ilmestyä ihmisten sosiaalisen median profiileihin etenkin viime vuoden lopussa.
Monen somevaikuttajan ja muiden julkista työtä tekevien lisäksi ilmoituksen lisäsi muun muassa Yhdysvaltojen varapresidentti Kamala Harris.
He/him tarkoittaa sitä, että henkilö identifioituu mieheksi, she/her naiseksi ja they/them muunsukupuoliseksi tai sukupuolibinäärin ulkopuolella olevaksi.
Ennen viime vuotta persoonapronomineja näkyi lähinnä trans- ja muunsukupuolisten ihmisten profiileissa.
Kun cis-sukupuoliset, eli ihmiset joiden sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta, lisäävät itsestä käytettävän pronominin profiiliinsa, he osoittavat tukensa transyhteisölle ja muunsukupuolisille.
Se on tietysti totta, ettei suomen kielessä ole sukupuolittuneita persoonapronomineja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ihmisiä sukupuolitettaisi ulkoisten tekijöiden perusteella.
Mona Bling muistuttaa myös, ettei ”Suomi ole missään tyhjiössä”, vaan olemme osa englanninkielistä maailmaa etenkin internetissä.
Kolumni: Pekka Pouta julkaisi alatyylisen twiitin alapäästä – tätä reaktiot kertovat meistä
Meteorologi Pekka Poudan twiitti sai Twitterin haukkomaan henkeään, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Sain whatsapp-viestin jo aamulla. Siihen oli liitetty Pekka Poudan kohutwiitti ja kysymys: “Mitähän kohta tapahtuu?”
Kysyin, joko internet on räjähtänyt ja avasin Twitterin. Ensimmäisenä silmille pelmahti Pekka Poudan twiitti.
Avasin iltapäivälehdet, joissa molemmissa Pouta komeili netin etusivulla.
Ja näin tuo twiitti kuului:
“Miksi profiileihin on ilmestynyt näitä she/her ja he/him juttui? Eikö meidän pitänyt alkaa identifioitua ihmisiksi ja yksilöiksi? Jos on ihan pakko kertoa omasta sukupuolisuudestaan profiilissa, niin eikö voisi sanoa suomeksi “tykkään pillusta”?”
Auts!
Pekka tuli varmaankin tietämättään sohaisseeksi useampaankin kulttuuriseen mehiläispesään, joista ainakin itse olen pyrkinyt pysyttelemään niin kaukana kuin mahdollista.
Moni Twitterin käyttäjä on liittynyt somemaailman villitykseen merkitä sukupuolipronominit oman käyttäjätunnuksen viereen esimerkiksi merkinnällä she/her tai he/him.
Tämän sanotaan olevan tuenosoitus transihmisille, se kertoo heille, että käyttäjä ei oleta heidän sukupuoltaan.
Esimerkiksi Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris on liittänyt omat pronomininsa Twitteriin.
Pronominien kritisoimisesta tai ihmettelystä saa helposti transfobisen leiman – Poudan ensimmäinen kompastuskivi.
Lisäksi niillä ei ole tekemistä seksuaalisuuden tai “pillun tykkäämisen” kanssa vaan sukupuoli-identiteetin – Poudan toinen kompastuskivi.
Hienoa, että transihmisten asiaa nostetaan esille, mutta todellisuudessa pronominien tehtävä on enemmänkin signaloida muille, että kuuluu tiettyyn ryhmään, heimoon.
Samalla tavalla isänmaallinen tai kansallismielinen Twitter-käyttäjä saattaa liittää oman käyttäjätunnuksensa viereen Suomen lipun – tai Instagramin käyttäjä liittää instaansa pikimustan kuvan osoittaakseen tukea Black Lives Matter -liikkeelle.
Nämä ovat somekansan tapoja viestiä ryhmään kuulumisesta ja ryhmäidentiteetistä, niiden avulla poseerataan muille ryhmän jäsenille; niiden tarkoitus ei niinkään ole muuttaa maailmaa vaan esitellä omaa aatemaailmaa.
Ihan samalla tavalla Timo Soini viestii yhdestä heimostaan kulkemalla Millwall-huivi kaulassaan, tai bisnesmies laittamalla ranteeseensa kalliin merkkikellon, jolla viestitetään muille vaurautta ja korkeaa statusta.
Moottoripyöräjengin jäsen viestii ryhmästään liiveillä, pappi ristillä kaulassa.
Ihmiset tuppaavat jakamaan itsensä ryhmiin ja heimoihin, ollaanpa sitten fudiskentällä tai äänestyskopissa – ja heimoidentiteetit muovaavat ihmisten käytöstä.
Amy Chua korostaa kirjassaan Political Tribes, että me teemme heimojemme jäseninä asioita, joita emme tekisi yksilöinä. Heimoissa kukkii ryhmämoraali, johon heimon jäsenet kiinnittyvät.
Ryhmät muuttavat sen, miten sen jäsenet näkevät maailman ja miten me arvioimme muita ihmisiä. Kuuluuko hän meidän ryhmäämme vai johonkin toiseen, ehkä kilpailevaan ryhmään.
Heimoutuminen on hyvin inhimillistä ja ihmisille luonteenomaista, mutta ryhmäytymisessä piilee myös isoja vaaroja.
Modernit heimot eivät nimittäin ole pelkästään liima samanmielisten ihmisten välillä vaan myös vahva, ulossulkeva voima.
Sosiaalisesta mediasta on tullut vahva alusta heimoidentiteeteille, ja jos joku kuuluu toiseen heimoon, hän on herkästi vihollinen ja ansaitsee julkisen häpäisyn.
Ryhmäsignalointia edustaa myös se, että ryhmän jäsen nostaa muiden kauhisteltavaksi ryhmän ulkopuolisia jäseniä, joita sitten joukolla häväistään. Yhteinen vihollinen lisää ryhmän yhteenkuuluvuutta ja häpäisijän status nousee ryhmän sisällä.
Kolumni: Tuntemattomien miesten kehut saivat koukkuun – sitten tajusin karun totuuden
Voi luoja, millaista huumetta vastakkaisen sukupuolen kehut olivatkaan, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Jonna Joutsen.
Liityin Instagramiin vuonna 2013. Noihin aikoihin kuvapalvelussa sai helposti näkyvyyttä, ja omakin tilini kasvoi isoksi suhteellisen pienellä vaivalla. En ole itse koskaan jakanut muutamaa rantakuvaa kummempaa heruttelua, mutta ihan vain niillä ja perinteisillä selfieillä pääsi siihen aikaan hyvinkin pitkälle tykkäyspajatson tyhjentämisessä.
Ja voi luoja, millaista huumetta ylistävät ulkonäkökommentit olivat. Erityisesti vastakkaiselta sukupuolelta saadut kehut hivelivät.
Minulle kävi rumat ankanpoikaset. Olin entinen koulukiusattu, jonka koko olemusta oli pilkattu, ja yhtäkkiä kasvoinkin näkyvää sometyötä tekeväksi jonnajoutseneksi.
Ulkonäköni ehti muuttua melko radikaalisti, ennen kuin pääni ehti kunnolla mukaan. Vasta jälkikäteen olen ymmärtänyt, että kärsin noihin aikoihin huonosta itsetunnosta ja hain muiden hyväksyntää.
Jokainen kuva, jossa joku kehui minua kauniiksi, sai oloni hehkumaan. Tätä lisää.
Elin pitkään muiden hyväksynnästä.
Jos jokin kuvani ei poikinutkaan vakiomäärä virtuaalista rakkautta, minua alkoi ahdistaa. Kuva meni poistoon, jos sille ei herunut tarpeeksi sydämiä tai kehuja.
Ratkaiseva muutos tapahtui, kun tajusin karun totuuden: arkielämäni ei muuttunut somehuomion takia suuntaan tai toiseen. Suurinkaan sydänsade tai ylistävien kommenttien virta ei tuonut onnellista parisuhdetta, antanut aitoa hyväksytyksi tulemisen tunnetta tai heijastunut reaalimaailman itsevarmuuteen.
Minussa tapahtui vuosien varrella ammatillista kehittymistä ja itsevarmuuteni kasvoi. Aloin kyseenalaistaa, mitä halusin kuvillani viestittää ja keitä puhutella.
Tarkastelenkin nykyään kuviani ihan eri lähtökohdista kuin muutama vuosi sitten. Miehiltä kilahtavat kommentit eivät hetkauta suuntaan tai toiseen, sillä koen, että niiden jättäjät eivät useinkaan kunnioita minua aidosti. Heille olen vain yksi kuolattava ruho muiden instamisujen joukossa.
Miespuolinen ystäväni tiivisti asian loistavasti: “kunnioitus on eri asia kuin himo”.
En todellakaan ole ainoa, joka on jäänyt koukkuun somekehuihin ja sekoittanut sen hyväksytyksi tulemisen tunteeseen.
Moni pumppaa itselleen hyvää oloa tälläkin hetkellä somen kautta tulleista reaktioista. Jos niitä ei saa, olo tuntuu arvottomalta.
Tarve saada hyväksyntää voi puhjeta myös äkillisesti, kun elämäntilanne muuttuu: vastaeronneen tunnistaa helposti äkillisestä viettelevien selfieiden virrasta.
Ja mitä enemmän ihoa, sitä enemmän reaktioita – puolesta ja vastaan.
Tuore peniskysely kertoo miesten seksipaineista: ”Naiset luulevat, että muna on aina valmis”
Sosiaalisessa mediassa tehty tutkimus keräsi lähes tuhat vastausta. Datan mukaan useat miehet kokevat paineita peniksestään.
Viime aikoina naisten kokema pimppihäpeä on ollut Iltalehdessäkin puheenaiheena. Sillä tarkoitetaan monien kokemaa epävarmuutta tai häpeää omasta vulvasta tai vaginastaan, joka saattaa johtua esimerkiksi alapään ulkonäöstä tai sen tuoksusta. Myös liian hitaantuntuinen kiihottuminen tai orgasmin puute voivat olla vaivoina. Epävarmuus omaa kehoa ja sukupuolielimiä kohtaan ei koske vain naisia.
Miehet saattavat kokea epävarmuutta ja paineita omasta peniksestään, kertoo Facebookin Miestenhuone-ryhmässä tehty penistutkimus. Kyselyyn osallistui 946 mieheksi identifioituvaa henkilöä, joista 66,2 prosenttia on 30-vuotiaita tai nuorempia. 18,5 prosenttia osallistujista on 31-40-vuotiaita ja loput 15,3 prosenttia yli 40-vuotiaita.
Perusteellinen kysely kartoitti muun muassa miesten tyytyväisyyttä ja epävarmuuksia koskien oman peniksensä kokoa tai ulkonäköä, penispaineita, erektiohaasteita sekä penispuhetta. 47,3 prosenttia vastaajista kaipaisi enemmän puhetta peniksistä osana miesten kehorauhaa.
Kirjallisissa vastauksissa yllättää se, kuinka moni on kokenut epävarmuutta omasta peniksestään. Iltalehti on nähnyt kyselyn tulokset. Epävarmuutta omasta peniksestä pidetään tavallisena asiana.
"Tietysti koko on mietityttänyt, mutta pitkän seurustelun tuloksena olen huomannut, että kyllähän tuolla homman hoitaa.”
”Olen tyytyväinen. Ainahan sitä toivoo, että se olisi pari senttiä pidempi yleisessä saunassa.”
”En ole (tyytyväinen), vaikka kukaan nainen ei ole negatiivista palautetta antanut, stressaan silti paljon sen koosta uuden kumppanin kanssa.”
”Olen transmies, joten nykyinen on mikropenistä pienempi.”
”Penikseni näyttää hieman pieneltä levossa, mutta tämä johtuu pääosion siitä, että olen ylipainoinen ja osa siitä jää tavallaan läskin alle piiloon. Saatan joskus tuntea pientä häpeää tästä johtuen.”
Kyselyn mukaan penispaineet aiheutuvat erityisesti vertailusta muihin, kumppanin mieltymyksistä, pienille peniksille naureskelusta ja pornosta. Erektion saaminen seksin hetkellä ei ole itsestäänselvyys, sillä 26,2 prosenttia vastaajista on kokenut siitä paineita.
Penisaiheet puhuttavat ja valtaosa kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että epävarmuuksista ja penispaineista pitäisi puhua enemmän. Moni toivoisi seksuaalivalistukseen lisää diversiteetin painotusta.
”Terveyteen ja ulkonäköön liittyvien myyttien purkaminen olisi paikallaan, samoin ehkäisyn tärkeys ja seksuaalisuutensa hyväksyminen.”
”Nuorena enemmän valistusta ja tutustumista omaan penikseen. Itse nautin mieheni kanssa kun otamme muita miehiä mukaan. Rakastan peniksiä. ”
”Peniksen kokoon tai ulkonäköön ei voi millään tavalla itse vaikuttaa.”
”Naisille voisi enemmän kertoa, että ne pornossa näkyvät penikset ei ole arkipäivää. Joka toisella ei todellakaan ole sitä +20cm megameisseliä.”
Kehorauha kuuluu kaikille
Facebook-ryhmässä toteutetun kyselyn taustalla ovat some-vaikuttajat Tuomo Kasanen, 32, Sami-Petteri Asikainen, 30, ja Joonas Pesonen, 32, jotka ovat käsitelleet miehiin kohdistuvia ulkoisia paineita aiemminkin sosiaalisen median kanavissaan.
– Olemme kaikki puhuneet julkisesti miesten tabuaiheista, kuten ulkonäköpaineista, mielenterveydestä ja tunnemaailman asioista. Myös penikset ja miesten seksuaalisuus ovat tabuja, eikä niistä keskustella julkisesti tarpeeksi, Kasanen toteaa.
Miestenhuone-ryhmässä on noin 34 000 jäsentä. Vaikuttajakolmikko ajatteli, että siellä, jos jossain, voi keskustella miesten seksuaalisuudesta ja siihen liittyvistä paineista rehellisesti.
HS: Puheellaan kohauttanut Annika Saarikko ei “peräänny senttiäkään“ – tyrmää väitteet keskustan naiskäsityksen konservatiivisuudesta
Puheenjohtaja Annika Saarikko vastaa mielipidekirjoituksessaan Helsingin Sanomien pääkirjoituksen väitteeseen, jonka mukaan keskusta houkuttelee konservatiiviääniä korostamatta perinteistä sukupuolijakoa ja perhearvoja.
–Pääkirjoituksessa määriteltiin puolueeni naiskäsitys konservatiiviseksi. Se ei pidä paikkaansa. Antamalla julkisen tunnustuksen naisten tekemälle työlle – niin palkkatyölle kuin tilastojen tunnistamattomissa olevalle koti- ja hoivatyöllekin – halusin muistuttaa ennen kaikkea siitä, miten ahkeria suomalaiset naiset ovat.
Saarikko lataa, ettei ”peräänny senttiäkään” siitä, että naisille kuuluu kunnia heidän tekemästä työstään sekä lähiyhteisöissä kantamastaan vastuusta.
KESKUSTELU keskustalaisesta naiskuvasta sai alkunsa Saarikon puheesta kuntavaaliavauksessa.
Siinä keskustajohtaja luonnehti suomalaista naista seuraavasti:
– Rakennat tätä maata, rakastat lähimmäistä. Hoidat työn, hoidat lapset, hoidat lapsenlapset, omat vanhempasi, appivanhempasi; harrastat, teet vapaaehtois- ja talkoohommia – ja istutat poisnukkuneiden haudoille kevään tullen kukat.
Sosiaalisessa mediassa puheesta vedettiin monenlaisia johtopäätöksiä. Osassa arvioita keskustaa syytettiin vanhakantaisesta ajattelutavasta.
SAARIKKO kirjoittaa HS:n mielipiteessä, että tasa-arvoa on se, että nainen saa toteuttaa omannäköisiään elämänvalintoja.
– Tasa-arvo on totta vasta silloin, kun emme naisina määrittele toisillemme hyvän elämän kaavaa.
Saarikko ei tunnista keskustan ”todistustaakkaa” tasa-arvoasioissa.
– Puoluettamme johtaa neljäs nainen, puoluesihteerimme on nainen. Olen saanut korkeakoulutuksen ja yhdistänyt kahden hallituksen aikana vanhemmuutta ja merkitykselliseksi kokemaani työtä. Olen jakanut perhevapaan puoliksi mieheni kanssa esikoiseni synnyttyä ja tukenut puolisoani käyttämään jokaisen isyysvapaan lakisääteisen päivän. Kotona vietettyä vuotta kuopukseni kanssa pidän niin ikään arvokkaana kokemuksena.
KESKUSTAJOHTAJA kertoo olevansa ylpeä siitä, että hallitus edistää tasa-arvoa esimerkiksi uudistamalla perhevapaajärjestelmää perheiden ehdoilla.
– Tavoittelen Suomea, jossa perheen toteutunut lapsiluku olisi yhä lähempänä heidän toivomaansa lapsilukua. Tavoittelen Suomea, jossa läheisen hoitoon käytetty aika – lapsen, sairaan läheisen tai ikäihmisen – on tunnustettu ja arvostettu teko eikä poliittisen paheksunnan keppihevonen.
Suomalainen professori ylistää pornoa : "Suuri tiedonlisääjä"
Filosofian professori Timo Airaksinen ravistelee seksiin liittyviä käsityksiä. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjan, jossa käsittelee muun muassa himoa, rakkautta ja perversioita.
Himon ilo -kirjan kirjoittanut filosofian professori Timo Airaksinen puhuu seksistä suoraan ja rennosti.
– Kirjassa puhutaan itse asiaa, muun muassa poikkeavuuksista ja omituisuuksista. Seksi on yhtä lavea kuin pitkäkin käsite. On mitä ihmeellisempiä asioita, jotka ovat ihmisten mielestä kivoja ja tekevät höpöä, Airaksinen sanoi Viiden jälkeen -lähetyksessä.
Yli 70-vuotias Airaksinen sanoo iän antavan osittain luvan puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
– Sanon kuten isoäitini, että kun on näin vanha, niin voi sanoa mitä tahansa.
Airaksinen puolustaa pornoa hyvänä asiana, vaikka moni pitää sitä likaisena.
– Pidän pornoa yhtenä seksuaalisen vapautumisen osatekijänä. Monet kokevat pornon järkyttäväksi – heidän mielestään seksi ei ole tarkoitettu tirkisteltäväksi vaan tehtäväksi.
Hänen mielestään porno lisää myös tietoa.
– Pornossa näkee erilaisia variaatioita siitä, mikä on mahdollista. Se on mielestäni suuri tiedonlisääjä.
– Sieltä voi löytää sen pienen asian, mikä itseään innostaa. Ja jos kaikki muu inhottaa, sitä ei tarvitse katsoa.
Airaksinen kertoo tutkimusten antavan tärkeää tietoa seksistä – muun muassa naisten mieltymyksistä.
– Tutkimusten mukaan naiset katsovat mieluiten lesbopornoa. Nämä ovat ääriimmäisen arvoituksellisia asioita, joita on vaikea ennakoida, jos ei ole tutkimusta.
”En tyydyty päiviksi, lähinnä tunneiksi” – suomalaiset kertovat, millaista on, kun seksiä tekee melkein koko ajan mieli
Ilta-Sanomien kyselyyn vastanneista 43 prosenttia kertoo, että heitä ”haluttaa koko ajan”.
Liki heti kun e-pillereiden syönti loppui, halut alkoivat kasvaa.
– Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat melkeinpä sietämättömiä ilman kumppania. Ajattelin koko ajan seksiä, ja pornovideoita kului paljon. Sen jälkeen meno tasaantui, 21-vuotias nainen kertoo Ilta-Sanomien kyselyssä.
Kysyimme, millaista on silloin, kun seksiä tekee ”melkein koko ajan mieli”. Moni tunnistaa tuntemuksen.
Toisia se stressaa, joidenkin mielestä halu on vain ihana asia. Kumppanilla näyttää olevan suuri merkitys. Tuoreessa suhteessa halut voivat olla huipussaan.
– Olen iloinen siitä, että olen oppinut olevani aika seksuaalinen ihminen. Väärän ihmisen kanssa ollessani ja pillereitä käyttäessäni en ajatellut olevani sitä. Eli eipä se mitenkään elämää haittaa, että tekee mieli melkeinpä koko ajan, 21-vuotias nainen sanoo.
Saahan sitä haluta!
Seksin haluamisen määrä on itsessään neutraali asia, sanoo seksologi Tiina Vilponen Sexpon Ihmissuhdeterapiakeskuksesta.
– Oma suhde haluun on oleellista.
Toisin sanoen tärkeää on se, miten itse haluunsa suhtautuu ja miten se vaikuttaa omaan elämään.
– On hyvä, että oman halunsa tiedostaa ja tunnistaa, mutta ei sitä tarvitse arvottaa. Todeta vain, että näin on, Vilponen sanoo.
Monet asiat voivat vaikuttaa haluun: esimerkiksi uusi suhde, stressi, raskaus, sairaus ja lääkitys sekä erilaiset elämänmuutokset ja seksuaalihistoria. Myös omilla asenteilla, arvoilla sekä saadulla seksuaalikasvatuksella on merkitystä.
Lisää puhetta
Ilta-Sanomien kyselyyn vastanneista 43 prosenttia kertoo, että heitä ”haluttaa koko ajan”. Haluttaa silloin tällöin, sanoo liki puolet vastanneista.
Haluamisesta ja halusta puhumisen pitäisi olla Vilposen mielestä avoimempaa ja hyväksyttävämpää. On kyse sitten omasta kumppanista tai laajemmasta yhteiskunnallisesta keskustelusta.
– Jos haluaminen huolestuttaa, kannattaa miettiä, kumpuaako huoli itsestä vai ympäristöstä. Seksin haluamista ei ole syytä stigmatisoida. Haluammehan kaikkea muutakin, kuten hyvää ruokaa.
Jos seksihalut muuttuvat yhtäkkiä tai jos seksiä haluaa niin paljon, että se alkaa haitata muuta elämää, asiaa kannattaa selvittää yhdessä ammattilaisen kanssa.
Sama pätee haluttomuuteen. Se on tavanomainen syy hakeutua seksuaaliterapeutin luo.
– On monia, joita haluttaisi haluta, mutta näin ei ole.
Parinvaihto pelasti Jennan, 33, itsetunnon: ”Vieraat ihmiset sanovat, että olen haluttava”
Jenna, 33, ja hänen miehensä ovat avoimessa suhteessa ja harrastavat parinvaihtoa. Se on tuonut kahden lapsen äidille lisää itsevarmuutta.
Aluksi se oli pelkkä vitsailun aihe.
– Mies vitsaili, että ehkä minun pitäisi saada toistakin miestä, ettei minusta tule vanhaa ja katkeraa naista, joka jättää hänet viidenkympin villityksessä, Jenna, 33, muistelee.
Oma mies oli Jennan ensimmäinen – ja pitkään myös ainoa – seksikumppani. Pari oli tavannut 18-vuotiaina. Jennan nimi on muutettu, sillä hän haluaa suojella omaa ja perheensä yksityisyyttä.
Viisi vuotta sitten vitsailu kuitenkin konkretisoitui oikeaksi suunnitelmaksi: Jenna miehineen avaisivat suhteensa ja etsisivät muuta seuraa niin yhdessä kuin erikseen.
– Sulattelin muutaman päivän ideaa ja sanoin miehelle, että jos olet tosissasi, niin kokeillaan vain, Jenna kertoo.
Se kannatti, sillä avoin suhde on kasvattanut kahden lapsen äidin itsevarmuutta.
– Minulla on ihan perinteinen suomalainen äitivartalo, josta löytyy pehmeitä muotoja ja arpia. Näytän joskus väsyneeltä, eikä tukkanikaan ole aina ihan hyvin. Silti vieraat ihmiset kehuvat minua kauniiksi ja sanovat, että olen haluttava. Kyllähän se tuo itsevarmuutta.
Rikas seksielämä ennestään
Vaikka Jennalla ja hänen miehellään ei ollut aikaisempaa kokemusta muista seksikumppaneista, heidän keskinäinen seksielämänsä oli rikasta.
– Mieheni on yllytyshullu ja aina valmis kokeilemaan kaikkea. Myös oma suhteeni seksiin on aina ollut ennakkoluuloton, mutta käsitykseni oli pitkään yksiavioinen. En nuorempana edes ajatellut, että voisin tavata muita ihmisiä.
– Olimme kokeilleet kaikkea ja myös tykänneet monista asioista, joten ajattelimme, että miksemme kokeilisi myös suhteen avaamista, Jenna kertoo.
Jenna muistelee olleensa suhteen avautuessa hukassa identiteettinsä kanssa. Hän oli juuri saanut esikoisensa, ja vaikka raskaus oli toivottu ja suunniteltu, sen ja synnytyksen jälkeen Jenna ei enää tuntenut olevansa oma itsensä.
Synnytyksestä oli jäänyt muistoksi muuttunut kehonkoostumus, sektioarpi vatsaan ja useita raskausarpia. Oma keho tuntui Jennasta vieraalta.
– Minusta tuntui siltä, etten ollut muuta kuin vaimo tai äiti.
Ehdotusten määrä yllätti
Vaikka mies kuinka kehui, rakasti ja osoitti hellyyttä, hän ei saanut Jennaa vakuuttumaan.
– Ajattelin, että mies sanoo kauniita asioita siksi, kun olen kantanut hänen lapsensa ja päättänyt olla hänen kanssaan koko elämäni. Olin alkanut pitää hänen puheitaan itsestäänselvyytenä.
Seuraa etsiessään Jenna sai kuitenkin huomata, että myös muut ihmiset näkivät hänet samanlaisin silmin kuin hänen aviomiehensä.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa: ”Mies sanoi, että saat kuitenkin tulla kanssamme samalle lomalle”
Niina, 45, ansaitsee kuussa yli 4 000 euroa miestään vähemmän. Anna-Marin, 30, puoliso taas shoppailee hetken mielijohteesta kaikkea kivaa samalla, kun Anna-Mari miettii, mistä saisi rahaa ruokaan.
Ei hemmetti, taas jotain uutta.
Anna-Mari*, 30, tuijotti miehensä ostamaa kallista kaiutinjärjestelmää ja tunsi kiukun nousevan. Hän oli juuri miettinyt uuden talvitakin ostamista vanhan risan tilalle, mutta hankinta oli jäänyt haaveeksi, koska tilillä ei ollut tarpeeksi rahaa. Samoihin aikoihin mies oli paitsi uusinut äänentoistolaitteiston, myös ostanut itselleen pelikonsolin.
– Se tuntui epäreilulta, todella epäreilulta, Anna-Mari kertoo.
Hänen miehensä oli juuri valmistunut ja saanut hyvän työpaikan ohjelmointialalta. Pelkällä opintotuella ja -lainalla kitkuttaminen oli vaihtunut hetkessä yli 3 000 euron palkkaan.
– Hän ei pystynyt tekemään töitä opiskelujen ohessa toisin kuin minä. Opiskeluaikana minulla oli enemmän rahaa, ja maksoin omasta pussistani kodin hankintoja ja suuren osan ruokaostoksista, Anna-Mari kertoo.
– Kun meillä riideltiin, syynä oli aina raha.
Myös Anna-Mari sai töitä valmistumisen jälkeen, mutta naisvaltaisessa pienyrityksessä hänen palkkansa oli huomattavasti pienempi asiantuntijatehtävästä huolimatta. Kuukausittainen tuloero oli tuhannen euron luokkaa, ja se heijastui nopeasti parin arkeen. Mies osteli elektroniikkaa ja kaikkea harrastuksiinsa liittyvää hetken mielijohteesta, kun Anna-Mari mietti, miten rahat riittävät ruokaan ja pakollisiin hankintoihin.
– Monet kotimme huonekaluista olivat uusimista kaipaavia väliaikaishankintoja opiskeluajoilta, mutta miestäni kiinnosti enemmän, mitä hän voisi hankkia itselleen.
Kahden kerroksen väkeä
Me Naisten perheen sisäisiä elintasoeroja koskeva aiempi verkkokysely paljastaa, ettei Anna-Mari ole ongelmansa kanssa yksin. Suomesta löytyy pariskuntia ja perheitä, jotka kätkevät sisäänsä ikään kuin kaksi kastia: yksi tienaa ja kuluttaa, toinen kituuttaa. Suurin osa kyselymme vastaajista on naisia, ja useimmat kertovat elävänsä huomattavasti pienemmällä rahalla kuin miehensä.
Nimimerkki Niina, 45, kertoo ansaitsevansa kuussa yli 4 000 euroa miestään vähemmän. Tuloeroa on tasattu hieman yhteisellä tilillä, jonne mies laittaa rahaa kuukausittain muutaman satasen Niinaa enemmän, mutta talouskulujen ja lasten menojen jälkeen tili on kuun lopussa aina tyhjä. Tuloeron tasaamisesta on keskusteltu, mutta miehen mielestä Niina valittaa turhasta.
– Hänen mielestään minun ei kuulu olla materialisti, vaan ottaa uusi asenne: lasi on puoliksi täynnä! Niina kertoo.
Mies shoppailee, syö ulkona ja matkustaa, mutta Niina taas kertoo hemmottelevansa itseään lähinnä noutokahveilla. Niina uskoo, että mies on tilanteeseen tyytyväinen, koska pienituloinen, lapsista huolehtiva vaimo on helppo hallittava.
– Mies sanoi joskus, että saat kuitenkin syödä meidän kanssa samaa ruokaa ja tulla samalle kesälomalle. En ole antanut hänelle vieläkään anteeksi kommenttia, vaikka hän ei kuulemma sitä ihan noin tarkoittanut.
Piiloon jäänyt ongelma
Ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, kuinka yleisiä kotitalouksien sisäiset elintasoerot Suomessa ovat. Aihetta on tutkittu suhteellisen vähän. Vuoden 2010 tulo- ja elinkeinotutkimuksessa kuitenkin selvisi, että Suomessa puolisoiden täysin yhteinen tulojen käyttö on vähäistä muuhun Eurooppaan verrattuna: vain 14 prosenttia vastanneista kertoi, että kaikki ansaitut rahat ovat yhteisiä.
– Palkat pidetään meillä yleensä suurelta osin erikseen, mikä liittyy naisten hyvään koulutukseen ja korkeaan työllistymiseen. Tutkimusten mukaan näyttää siltä, että mitä enemmän parilla on yhteisiä vuosia, lapsia ja omaisuutta, sitä isompi osa tuloista menee yhteiseen käyttöön, Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Pasi Holm kertoo.
Tennessee yrittää saada läpi isille valtaa antavaa aborttilakia – olisi todennäköisesti perustuslain vastainen
Yhdysvalloissa Tennesseen osavaltion päättäjät ovat tehneet ehdotuksen lakialoitteesta, joka antaisi lapsen biologiselle isälle mahdollisuuden estää naista tekemästä aborttia. Asiasta kertovat muun muassa yhdysvaltalaiset Hill-lehti ja uutissivusto Huffington Post.
Aloitteen mukaan aborttikielto vaatisi muun muassa isyyden tunnustamista, mutta kiellon saaminen ei medioiden mukaan edellyttäisi dna-todisteita.
Kiellon jälkeen tuomioistuimen pitää kuulla kumpaakin osapuolta 14 päivän sisällä.
Jos lakialoite menee läpi, se luultavasti todetaan perustuslain vastaiseksi, kertoo Huffington Post. Maan korkein oikeus hylkäsi vuonna 1992 vastaavantyyppisen osavaltion vaatimuksen.
Isät yhtä pitkälle perhevapaalle kuin äidit – Tällaista perhevapaauudistusta hallitus nyt esittää
Isän perhevapaasta tulee yhtä pitkä kuin äidin, jos hallituksen tänään tiistaina esittelemä perhevapaauudistuksen luonnos toteutuu sellaisenaan. Tarkoitus on lisätä isien osuutta perhevapaiden käytöstä.
Hallitus kaavailee kummallekin 160 päivärahapäivän kiintiötä. Siitä 0–63 päivää voisi luovuttaa toiselle ja yhden vanhemman perheissä vanhempi saisi molemmat kiintiöt. Päivärahaan olisi oikeus kaikilla lapsen vanhemmilla, jotka ovat lapsen huoltajia riippumatta sukupuolesta tai siitä, onko vanhempi biologinen vai adoptiovanhempi sekä asuuko lapsen kanssa vai ei.
Päivärahapäiviä on yhdessä viikossa kuusi.
Kaikkiaan vanhemmat saisivat hoitaa lasta kotona päivärahalla 12,8 kuukautta. Lisäksi odottavalle äidille luotaisiin 40 päivärahapäivän mittainen raskausraha eli päivärahaa tulisi kaiken kaikkiaan runsaat 14 kuukautta.
– Perhevapaauudistus on ennen kaikkea lasten edun mukainen uudistus. Uusi perhevapaamalli kohtelee jokaista lasta yhdenvertaisesti perhemuodosta riippumatta. Se kannustaa perheitä tasaisempaan hoitovastuun jakoon, jolloin lapsen suhde kumpaankin vanhempaan saa hyvän alun, kehuu sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) hallituksen tiedotteessa.
Tällä hetkellä äitiyspäivärahan kesto on 105 arkipäivää ja isyysvapaa 54. Lisäksi on 158 päivän vanhempainvapaa, jonka vanhemmat saavat jakaa haluamallaan tavalla.
MONIKKOPERHEILLE luvassa olisi pitempi päivärahakausi eli toista lasta ja kutakin seuraavaa lasta kohti tulisi 78 päivärahapäivää lisää.
Päivärahapäiviä ei tarvitsisi käyttää heti, vaan ne voisi jakaa useaan osaan lapsen kahden ensimmäisen elinvuoden aikana.
Jotta vapaiden jaksottaminen olisi mahdollista, hallitus haluaa muuttaa myös varhaiskasvatuslakia. Jatkossa lapsi saisi säilyttää saman varhaiskasvatuspaikan enintään 13 viikon ajan, vaikka olisi poissa vanhempainvapaan vuoksi. Poissaolo olisi maksuton.
UUDISTUS LISÄISI perhevapaiden kustannuksia yhteiskunnalle.
– Uudistus on investointi, ministeri Pekonen sanoo tiedotteessa.
Hallituksen mukaan muutoksilla pyritään edistämään miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä sekä helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.
– Lakien ja säännösten lisäksi tasa-arvoon työelämässä vaikuttavat asenteet. Haluamme kannustaa isiä käyttämään perhevapaita nykyistä enemmän. Perhevapaiden tasaisempi jakaantuminen hyödyttää montaa perhettä ja koko yhteiskuntaa, kun tasa-arvo etenee”, työministeri Tuula Haatainen (sd.) sanoo tiedotteessa.
Perhevapaauudistusta valmisteli sosiaali- ja terveysministeriön (STM) vetämä työryhmä sekä työsopimuslain osalta työ- ja elinkeinoministeriön työryhmä. STM:n työryhmään kuului ministeriöiden ja virastojen lisäksi työmarkkinajärjestöjen edustajia. Ryhmä ei päässyt työssään täyteen yksimielisyyteen.
Näin perhevapaat mullistuvat: Nyt myös työehtosopimuksia täytyy muuttaa – ”Jopa parempi” kuin 6+6+6-malli
Marinin hallituksen perhevapaauudistus tietää myös tes-muutoksia. STM:n johtaja pitää uutta mallia jopa parempana kuin paljon esillä ollutta 6+6+6-mallia. Hallitus julkaisi esitysluonnoksensa.
Perhevapaauudistuksella toteutetaan hallitusohjelman kirjausten lisäksi muutostarpeet, jotka johtuvat EU:n työelämän tasapaino -direktiivistä.
Muutoksilla pyritään tiedotteen mukaan edistämään miesten ja naisten tasa-arvoa työelämässä sekä helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista.
”Lakien ja säännösten lisäksi tasa-arvoon työelämässä vaikuttavat asenteet. Haluamme kannustaa isiä käyttämään perhevapaita nykyistä enemmän. Perhevapaiden tasaisempi jakaantuminen hyödyttää montaa perhettä ja koko yhteiskuntaa, kun tasa-arvo etenee”, työministeri Tuula Haatainen (sd) sanoo tiedotteessa.
Olennaisimmat työsopimuslakiin tehtävät muutokset liittyvät muun muassa perhevapaiden nimiin sekä jaksoihin, joissa vanhempainvapaata voisi pitää.
Kokonaan uutta olisi omaishoitovapaa, joka perustuu työelämän tasapaino -direktiiviin. Se on tarkoitettu esimerkiksi tilanteisiin, joissa omainen tarvitsee äkillisesti apua. Korvauksetonta omaishoitovapaata voisi pitää enintään viisi päivää vuodessa.
Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas) kertoi tiedotustilaisuudessa, että jatkossa työnantajalla olisi velvollisuus perustella kirjallisesti, jos hän kieltäytyy vanhempainvapaan pitämisestä osa-aikaisena.
Pekonen: ”Valtava uudistus”
Pekosen mukaan kyseessä on ”valtava uudistus”. Pekonen odottaa, että kun isille tule entistä enemmän päivärahakiintiöitä, myös naiset voisivat palata entistä aiemmin työelämään.
Arviolta perhevapaauudistuksesta koituu 80 miljoonan euron lisäkustannus kokonaisuudessaan julkiselle taloudelle. Pekonen korosti, että uudistus ei ole työllisyystoimi.
Perhevapaauudistus antaa toteutuessaan ensimmäistä kertaa jokaista lasta kohti saman määrän vapaata, perhemuodosta riippumatta. Jos lapsella on kaksi vanhempaa, kumpikin saa vanhempainvapaista yhtä suuren osuuden, 160 päivää.
Useat järjestöt ovat aiemmin ajaneet niin sanottua 6+6+6-mallia. Ministeri Pekonen ei osannut kuvata uutta mallia vastaavalla tavalla numeroin, koska joustavia elementtejä on paljon.
Keskustalainen ylpeilee: ”Prikulleen tavoitteemme mukainen” – Hallituksen vaikutusarvio: Keskustan ehdot ”riski” perhevapaauudistuksen tavoitteelle
Keskusta iloitsee perhevapaauudistuksesta, joka on puolueen edustajien mukaan täsmälleen puolueen hallitusneuvotteluissa asettamien ehtojen mukainen. Hallituksen esitysluonnoksesta ilmenee, että keskustan vaatimukset muun muassa kotihoidontuen säilymisestä voivat heikentää uudistuksen keskeisten tasa-arvotavoitteiden toteutumista.
Hallitus kasvattaa tänään esitellyssä perhevapaauudistuksessaan perheiden käytettävissä olevien perhevapaapäivien kokonaismäärää. Samalla kotihoidontuki säilyy entisellään, eli sitä voi saada siihen asti että lapsi on kolmevuotias.
Hallituspuolue keskusta iloitsee tavoitteidensa toteutumisesta uudistuksessa. Keskusta vaati hallitusneuvotteluissa, että kotihoidon tuki säilytetään nykymuotoisena ja että äitien käytettävissä olevia ansiosidonnaisia perhevapaita ei vähennetä.
”Isien käytettävissä olevien ansiosidonnaisten perhevapaiden lisääminen lyhentämättä äitien käytettävissä olevia vapaita on prikulleen keskustan hallitusneuvotteluissa vaatiman ja puolueen perhepaketissa esittelemän tavoitteen mukainen parannus perheiden etuuksiin”, sanoo keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Hanna-Leena Mattila tiedotteessaan.
Toinen keskustaryhmän varapuheenjohtaja, kansanedustaja Eeva Kalli sanoo, että ”perhevapaauudistuksen tavoitteena onkin hoivan tasa-arvon ja isien hoivavastuun kasvattaminen isille kohdennettuja etuuksia parantamalla, ei äitien vapaita leikkaamalla tai kotihoidon tukioikeutta heikentämällä”.
Uudistuksella tavoitellaan perhevapaiden tasaisempaa jakoa eli sitä, että isät käyttäisivät oikeuttaan perhevapaisiin nykyistä enemmän. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan uudistuksen tavoitteena on muun muassa se, että ”perhevapaat ja hoitovastuu jakautuvat perheissä tasaisesti molempien vanhempien kesken” ja tasa-arvo työelämässä vahvistuu.
Hallituksen esitysluonnoksen vaikutusarvioista kuitenkin ilmenee, että kotihoidontuen säilyminen entisellään, samoin kuin mahdollisuus luovuttaa kiintiötään toiselle vanhemmalle, voi heikentää uudistuksen tasa-arvotavoitteen toteutumista.
”On myös huomattava, että lakiehdotukseen sisältyvä mahdollisuus luovuttaa omia vanhempainrahapäiviään toiselle vanhemmalle, saattaa sisältää riskin siitä, että tavoitteet vapaiden tasaisemmasta jakautumisesta vanhempien kesken eivät toteudu tai eivät toteudu siinä määrin kuin olisi toivottavaa. Mahdollisuudella luovuttaa vanhempainrahapäiviä toisen vanhemman käyttöön on kuitenkin haluttu turvata perheiden valinnan mahdollisuutta ja tilanteita, kun lapsen toinen vanhempi ei syystä tai toisesta pysty käyttämään kaikkia tai edes osaa vanhempainrahapäivistään”, esitysluonnoksessa todetaan mallin vaikutuksista sukupuolten tasa-arvoon.
”Myös kotihoidontukioikeuden jatkuminen ennallaan saattaa hidastaa kehitystä kohti perhevapaiden tasaisempaa jakautumista. Tällä hetkellä yli 90 prosenttia kotihoidontuen saajista on naisia ja uudistuksella ei todennäköisesti ole vaikutusta kotihoidon tuen käytön jakautumiseen sukupuolten välillä”, vaikutusarvio jatkuu.
Sosiaali- ja terveysministeriön johtaja, perhevapaatyöryhmää vetänyt Liisa Siika-aho totesi tiistain tiedotustilaisuudessa, että valmistelussa oli toteutettava hallitusohjelman kirjausta ja siksi kotihoidontuen osuutta ei arvioitu lainkaan. Hallitusohjelman mukaan kotihoidontuki säilyy nykymuotoisena, mikä oli yksi keskustan kynnyskysymyksistä.
"Meillä on ollut tässä itse mallin valmistelussa ikään kuin riittävästi mutkia matkassa, jotta ollaan saatu se tähän vaiheeseen”, Siika-aho kuvasi.
Hallituspuolueissa riittää kuitenkin uskoa siihen, että ”perhevapaauudistus tuo perhe-elämän 2020-luvulle”. Näin riemuitsee vasemmistonaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas) tiedotteessaan.
Risto joutui pettymään myös korkeimmassa oikeudessa – määrättiin maksamaan lähes 50 000 euron elatusmaksut lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole
Risto ei saanut toivomaansa oikeutta korkeimmalta oikeudelta. Hän joutuu maksamaan yli 47 000 euron elatusmaksut lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole.
RISTO joutuu maksamaan elatusmaksuja lapselle, jonka biologinen isä hän ei ole. Näin korkein oikeus linjasi torstaina, kun se ei myöntänyt Ristolle asiassa valituslupaa.
Näin ollen hovioikeuden antama tuomio jää voimaan, ja asia on loppuunkäsitelty Suomen lain mukaan. Siitä ei voi Suomessa enää valittaa.
Risto joutuu maksamaan 307,53 euron kuukausittaiset elatusmaksut, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Näin ollen Riston pitäisi maksaa vuosien saatossa yli 47 000 euroa. Lapsi täyttää tänä vuonna seitsemän vuotta.
Risto ei ole lapsen biologinen isä, mutta lain ja virallisten pöytäkirjojen mukaan hän on. Sen takia Risto on elatusmaksuvelvollinen. IS ei tavoittanut Ristoa langan päähän torstaiaamulla. Hän on kertonut kuitenkin aiemmin IS:lle, että häntä koko prosessi ja oikeuden tulkinta sapettaa.
– Mun mielestä suomen kielestä pitää poistaa sana oikeusvaltio. Tämähän on täysin järjetöntä, Risto on muun muassa sanonut aiemmin IS:lle.
Vaikka asia on Suomessa loppuunkäsitelty, hän voi viedä asian vielä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen puntaroitavaksi. Sen mahdollisuutta hän on pohtinut aiemmin IS:n haastattelussa
– Todennäköisesti tämä pitää viedä jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen asti, että joku ihan oikeasti toteaa Suomen oikeuslaitokselle, että mitä te oikein teette, Risto on sanonut.
Näin Ristosta tuli elatusmaksuvelvollinen
RISTO yritti kylläkin kumota isyyden, mutta hän myöhästyi parilla kuukaudella. Nykyisen lain mukaan kanne avioliiton aikana todetun isyyden kumoamisesta pitäisi nostaa kahden vuoden sisällä lapsen syntymästä. Kanne voidaan nostaa määräajankin jälkeen, mikäli siihen on ”erittäin painava syy” tai kannetta ei ole voitu nostaa laillisen esteen takia.
Risto myöhästyi kertomansa mukaan sen takia, koska hän oli järkyttynyt silloisen vaimonsa pettämisestä, joka tuli yllätyksenä. Yllätys oli yhtä lailla myös se, ettei poika ollutkaan Riston.
Kriisi vaikutti Riston terveyteen ja työkykyyn, eikä hän kyennyt toimimaan rationaalisesti. Se ei ollut oikeuden mielestä kuitenkaan riittävä syy kumoamiskanteen myöhässä toimittamiselle. Siksi Risto jäi virallisiin asiakirjoihin lapsen viralliseksi isäksi.
Jutussa esiintyvän Riston nimi on muutettu.
Miksi Sanna Marin saa maailmalla niin paljon huomiota? Tutkijan mukaan syy ei todellakaan ole vain se, että hän on nuori nainen
Time-lehti nosti pääministeri Sanna Marinin 100 nousevan vaikuttajan listalle. Politiikan tutkija Johanna Vuorelman mukaan Marinin saama huomio on poikkeuksellista.
Time-lehti nosti pääministeri Sanna Marinin, 35, tällä viikolla 100 nousevan vaikuttajan listalle. Lisäksi Marin oli yksi listan kuudesta henkilöstä, joista Time julkaisi kansikuvan nettiuutisessaan.
Marinin esittelytekstin Timeen on kirjoittanut Norjan pääministeri Erna Sohlberg. Sohlberg huomauttaa esittelytekstissä, että pandemian aikana Marin on osoittanut, ettei hyvä johtajuus ole kiinni iästä.
– Sannalla ei juuri ollut kuherruskuukautta, mutta hän sopeutui nopeasti. Rajoitustoimilla ja kieltämällä matkustamisen osissa maata Sanna auttoi pitämään koronavirustapausten suhteellisen määrän viidenneksessä EU:n keskiarvosta, Solberg kirjoittaa.
– Kriisiajat osoittavat, mistä ihminen on tehty, Sohlbert jatkaa.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Marin saa kansainvälistä huomiota. Viime vuonna yhdysvaltalainen talouslehti Forbes valitsi Marinin maailman vaikutusvaltaisimpien naisten listallaan sijalle 85. Viime vuonna myös BBC valitsi Marinin maailman vaikutusvaltaisten naisten 100 Women -listalleen.
– On poikkeuksellista, miten paljon huomiota Marin on saanut kansainvälisesti, politiikan tutkija Johanna Vuorelma sanoo.
Vuorelman mielestä Marinin saama huomio kansainvälisestä liittyy kahteen asiaan. Ensimmäinen niistä on representaatio. On yhteiskunnallisesti iso asia, kuka näkyy julkisuudessa. Politiikassa julkisuus ja valta ovat olleet perinteisesti miesvoittoisia.
– On ollut tietynikäisiä ja -näköisiä edustajia. Sitä representaatiota on haluttu lähteä laajentamaan. Tässä ajassa on vahva virtaus, että vallan käytäville halutaan monipuolisempaa kuvastoa. Marin edustaa sitä. Hän on nuori, hän on nainen eikä hänen taustansa ole perinteinen poliitikon tausta, Vuorelma sanoo.
Monissa maissa on yhä myös kaukainen ajatus, että maan johtoon valittaisiin nuori nainen.
– Marinin saama huomio liittyy myös siihen, että halutaan rakentaa uudentyyppisiä esikuvia ja näyttää suuntaa.
Korona-ajan johtajuus on iso meriitti
Toinen syy Marinin saamaan kansainväliseen huomioon liittyy Vuorelman mielestä siihen, miten Marin on hoitanut tehtävänsä korona-aikana. Tämä nostettiin esiin myös Time-lehden jutussa.
– Koronakriisin hoitaminen on Marinille iso poliittinen meriitti. Marin ei ole varsinaisesti tehnyt kovin merkittäviä poliittisia avauksia, mutta hänen arvomaailmansa ja ajamansa asiakysymykset – kuten ilmastonmuutos, ihmisoikeudet ja tasa-arvo – sopivat hyvin vallitsevaan poliittiseen ilmapiiriin, Vuorelma sanoo.
Suosio ja näkyvyys eivät ole joko–tai-asioita
Time-lehden juttu aiheutti Suomessa ihailua ja ylpeyttä, mutta myös kritiikkiä. Esimerkiksi Ylen Jälkiviisaat-ohjelmassa vakiovieras, professori Janne Saarikivi epäili, ettei Marin saisi kansainvälistä huomiota, jos hän ei olisi nuori ja nainen (9.30 minuutin kohdalla).
– Musta on ihan selvää, että jos olisi ihan samat päätökset tehnyt ja olisi sellainen tylsän näköinen äijä, niin ei varmasti olisi Timen kannessa. Antti Rinne ei pääsisi Timen kanteen. Jos katsotaan tätä politiikkaa, mitä Marinin hallitus on tehnyt, niin mulle on hieman arvoitus, että miksi hän on niin suosittu, Saarikivi sanoi Jälkiviisaissa.
Vuorelma ei nähnyt Jälkiviisaissa käytyä keskustelua, mutta kertoo, että tämän tyyppinen joko–tai-keskustelu on lisääntynyt Suomessa. Sen pohtiminen, saako poliitikko huomiota pelkästään ajamiensa asioiden perusteella vai sen perusteella, mitä on ominaisuuksiltaan, on Vuorelman mielestä turhan mustavalkoista pohdintaa.
– Tällainen tapa analysoida on mielestäni laiskaa. Uskon, että Marinin pääseminen Time-lehteen on nimenomaan näiden asioiden yhdistelmä, ei pelkästään jompi kumpi.
”Mieheni merkkaa välillä päiväpanot kalenteriin” – suomalaiset paljastavat, kuinka he harrastavat seksiä
Elämäntilanteet ja halut vaihtelevat, ja se voi näkyä myös seksielämässä.
Kuinka usein muut harrastavat seksiä? Yksi arvio löytyy Ilta-Sanomien kyselystä: siinä 23 prosenttia vastaajista kertoi harrastavansa seksiä kerran viikossa ja 30 prosenttia monta kertaa viikossa.
On luku mikä tahansa, mitään sopivaa tai normaalia määrää seksiä viikossa ei ole.
”Saan parhaat orgasmit suulla, sormilla ja kädellä”
Kaksi kertaa viikossa seksiä on ”aivan liian vähän”, eräs naislukijamme kertoo.
– Meillä seksiä on 3–7 kertaa viikossa. Keskimäärin neljä kertaa.
Hänelle seksissä tärkeintä on orgasmi – tai orgasmit.
– Saan niitä todella monta, ja hyvin erilaisia: klitorisorgasmi, emätinorgasmi, g- ja/tai a-piste orgasmi, kohdunkaulanorgasmi jne. Seksi ja orgasmit vaikuttavat kokonaisvaltaisesti mieleen ja hyvinvointiin.
Yhdyntäkeskeisyydestä pitäisi naisen mukaan päästä eroon.
– Kyllä minä saan parhaat orgasmit suulla, sormilla ja kädellä. Toki nautin suunnattomasti myös yhdynnästä.
Seksikertojen määrällä ja määritelmällä ei ole väliä, kunhan kumppanit ovat itse tilanteeseen tyytyväisiä. Miten yksi seksikerta sitä paitsi edes määriteltäisiin? nainen pohtii.
– Jos minä saan vaikka 10 minuuttia sormetusta, ja siinä kolme orgasmia, niin onko se yksi seksikerta? Tai jos on vaikka viiden minuutin pikapanot metsässä, ja minä en saa orgasmia, mutta mieheni saa, niin onko se yksi seksikerta?
”Kummasti piristää työpäivää”
Muutkin lukijat kertovat kokemuksistaan.
”JOSKUS voi olla kymmenen kertaa viikossa, sitten voi vierähtää parikin viikkoa ilman. Minusta ihan normaalia. Monet asiat voivat vaikuttavat siihen. Mitä tulee naisen orgasmiin, se pitäisi saada joka kerta, ihan samalla tavalla kuin miehenkin. Keinot voivat vaihdella. Nainen voi olla opastajana tässä. On ihan tyhmää väittää, että nainen nauttii seksistä ilman orgasmia. Se on huipentuma, johon kummallakin osapuolella on oikeus.”
”JOKAINEN pari määrittelee seksin itse. Se ei tarkoita pelkästään yhdyntää, vaan se on paljon kaikkea muuta. Kalenteriseksi on erittäin hyvä välillä. Jos tuntuu, ettei seksille muuten ole aikaa. Meilläkin mieheni merkkaa välillä päiväpanot kalenteriin. Ja kyllä kuule kummasti piristää työpäivää.”
”KERRAN viikossa ja laadultaan erinomaista. Lapsiperhe-elämä on kiireistä mutta onneksi miehen etätyö mahdollistaa nykyään hyvän seksin.”
”KUUSI päivää esileikkiä ja kerran viikossa seksiä. Sekä naturel että leikkivälineillä. Hiihtolomaviikolla toisinpäin.”
”Lopetin kokonaan”
”AIKA harvoin. Vaikka olen lähelle neljääkymppiä ja komea. Tarjontaa olisi vaikka ja kuinka, mutta olen kiltti perheenisä. Puolison jatkuva valittaminen saa himot laskemaan, eikä tee mieli. Hoitelen itseni mieluummin yksin.”
”OLEN 36-vuotias mies, enkä ole harrastanut seksiä vuoden 2008 jälkeen. Sitä ennen enemmän kuin tarpeeksi. Pakonomainen tarve iskeä aina joku tyttö ja päästä pukille alkoi tuntua typerältä. Lopetin kokeeksi seksin, ja vuoden päästä alapääurheilu tuntui jo typerältä. Nyt olen ollut 12 vuotta ilman, eikä tee mieli. Eikä tarvitse itse tyydyttää. Nyt on ajatuksia harrastuksiin, ja elämä on helpompaa. Vapaus on upeaa. Tytöt välillä koittaa iskeä, mutta ei kiinnosta kuin kaverina.”
”VIIMEKSI yli vuosi sitten rakasteltu vaimon kanssa. Kummatkin rättiväsyneitä joka arkipäivän jälkeen, ja viikonloput menee seuraavan viikon koitokseen valmistautuessa. Rakkautta on ja hellyyttä, mutta muuta ei jaksa kumpikaan.”
”HARRASTAISIN päivittäin, jos olisi saman henkinen kumppani. Sinkkumiehenä paljon harvinaisempaa ylipäätään saada.”
”Puttausasentoni ei ole kutsu katsoa hameeni alle” – Rudy Giulianin seksistiset golfkommentit nostattivat kohun
Rudy Giuliani kertoi seksistisen tarinan podcastissa.
GOLFTÄHTI Michelle Wie West arvostelee voimakkaasti New Yorkin entisen pormestarin ja entisen presidentin Donald Trumpin henkilökohtaisena asianajajana toimineen Rudy Giulianin seksistisiä puheita podcastissa, kertoo uutistoimisto AFP.
Giuliani kertoi viime torstaina poliittisen strategistin Steve Bannonin War Room -podcastissa paparazzien ottamista kuvista vuonna 2014 pelatussa golfin hyväntekeväisyystapahtumassa.
Giuliani, Wie West ja viime keskiviikkona edesmennyt radiojuontaja Rush Limbaugh pelasivat samassa ryhmässä.
”Viheriöllä Michelle Wie on valmiina puttaamaan. Michelle Wie on upea. Hänellä on erikoinen puttausasento. Ja hänen pikkuhousunsa näkyvät. Ja media hullaantuu. Sanoin Rushille, eivät he hullaannu minusta eikä sinusta”, Giuliani kertoo podcastissa.
Lopuksi Giuliani sanoo: ”Onko ok kertoa tämä vitsi?” Bannon vastaa, että kerroit jo.
WIE West ei pitänyt Giulianin puheita vitsinä vaan ällöttävinä. Wie West ei kuitenkaan manitse Giuliania nimeltä Twitter-kommentissaan.
”On huolestuttavaa kuulla tästä erittäin sopimattomasta tarinasta, jonka julkinen hahmo on jakanut podcastissa ja joka viittaa minun ’pikkuhousuihini’ samalla kun pelasin hyväntekeväisyystapahtumassa”, Wie West kirjoittaa.
”Tämän henkilön pitäisi muistaa siitä päivästä, että pelasin tuloksen 64 ja voitin jokaisen miespelaajan johdattaessani joukkueeni voittoon.”
Wie West toteaa järkyttyneen ajatuksesta, että ”hän” hymyili ja kehui pelaamista ja samalla teki pelaajasta objektin sekä teki selän takana viittauksia pikkuhousuihin.
”On syytä keskustella eliittipelaajien taitotasosta, jolla naiset pelaavat eikä siitä, miten pukeudumme tai miltä näytämme. Kuusi vuotta sitten muuttamani puttausasento tehtiin parantamaan pelaamistani, ei kutsuksi katsomaan hameeni alle.”
Myös Yhdysvaltojen golfyhdistys antoi tukensa Wielle toteamalla, että seksismi ei kuulu golfiin tai elämään.
Wie West, 31, on parhaillaan äitiyslomalla. Hän on viisinkertainen LPGA-voittaja sekä vuoden 2014 Yhdysvaltain avointen naisten major-turnauksen voittaja.
GIULIANI oli vahvasti esillä Yhdysvaltojen presidentinvaalien jälkeen. Hän puolusti voimakkaasti väitteitä vaalivilpistä ja oli nostamassa oikeusjuttuja, jotka kaikki kaatuivat.
Giuliani sai myös kyseenalaista julkisuutta viime lokakuussa, kun hän päätyi kiusalliseen kohtaukseen uudessa Borat-elokuvassa.
Näkökulma: Woke-kulttuurissa on kyse tasa-arvosta – loukkaavien termien hylkääminen ei ole yliherkkyyttä
Cis-sukupuolinen miesnäyttelijä ei saa esittää transnaista Kansallisteatterissa. Pekka ja Pätkä -elokuvia sensuroidaan, n-sanaa ei saa käyttää ja lasten leikeissäkin pitää nykyään vaihtaa se, ketä pelätään. Liikennemerkit on muutettu, eikä enää saa puhua esimiehestä, vaan on sanottava esihenkilö. Saako pian enää edes sanoa isä ja äiti, vai pitääkö kutsua kaikkia vanhemmiksi? Toimittaja Ndéla Faye pohtii, miksi woke-kulttuuri herättää niin paljon tunteita.
Viime vuonna Suomen Kuvalehdessä julkaistu Aurora Rämön kirjoitus Tämä ei nyt ole ookoo herätti vahvoja tunteita ja kuohautti pinnalle keskustelun siitä, mitä nykyään saa sanoa ja tehdä. Teatterikoululaisia sanottiin herkkähipiäisiksi, ja pienenkin negatiivisen asian käsittelyn kerrottiin aiheuttavan heille mielipahaa ja traumoja. Tällä menolla Shakespearekin todennäköisesti julistettaisiin pian pannaan.
Puhuttiin woke-kulttuurista ja lumihiutalesukupolvesta, joka ei selviä suuressa maailmassa. Millenniaaleista, joita pitää kohdella silkkihansikkain, ja jotka vaativat sitä, että trigger warningit vilisevät kaikkialla. Sanottiin, että tästä kaikesta seuraa hyssyttelykulttuuri, jossa julkisia tiloja ja keskusteluja halutaan sulkea ja rajata tietynlaisilta keskustelijoilta.
Tuntuu nurinkuriselta, että pyrkimys mielipahan tai epäoikeudenmukaisuuden kitkemiseen puheistamme tai kulttuuristamme on joidenkin mielestä huono asia. Woke-kulttuurissa on kuitenkin pohjimmiltaan kyse tasa-arvoisuudesta.
Woke on termi, joka syntyi Yhdysvalloissa 1940-luvulla. Se on afroamerikkalaista kansankieltä, ja tulee sanasta awake eli suomeksi ‘olla hereillä’. Sillä viitataan tietoisuuteen rotuun ja sosiaalisiin asioihin liittyvistä epäoikeudenmukaisuuksista.
Sanonta ‘Stay woke’ viittaa siihen, että näiden asioiden tiedostaminen on aktiivinen ja jatkuva prosessi. Termi on noussut uudelleen esiin viime vuosien aikana, ja 2010-luvulla se omaksuttiin laajempaan käyttöön slangisanana viittaamaan LGBTQ-oikeuksiin, feminismiin ja ympäristöoikeuksiin etenkin liberalistien ja poliittisen vasemmiston keskuudessa. Woke-käsite saavutti entistä laajemman yleisön Black Lives Matter -liikkeen seurauksena. Termi on tullut monille tutuksi sitä kritisoivista meemeistä.
Suomessa koemme usein olevamme jollain tavalla irtonaisia muusta maailmasta — tai ainakin Yhdysvalloista ja siellä tapahtuvasta keskustelusta. Kieleemme ei ole vielä vakiintunut sanastoa, joka käsittelisi esimerkiksi rotua, valtasuhteita ja rasismia, vaan keskusteluun on tuotu englannista paljon lainasanoja, jotka ovat hyvin akateemisia ja välillä hyvinkin kankeita.
Kohta ei enää saa sanoa mitään
Kaikkien suosikki, ja maailman hyväksyttävin musta mies, Barack Obama, sanoi woke-kulttuurin olevan pelkkää hyvesignalointia. Hyvesignaloinnilla tarkoitetaan käytöstä, jolla pönkitetään omaa statustaan ja hyveitään julistamalla äänekkäästi kannattavansa hyviä asioita, näkemättä kuitenkaan vaivaa asioiden edistämiseen.
“Se ei ole aktivismia. Siinä ei ole kyse muutoksen edistämisestä. Jos vain heittää kiviä, ei luultavasti pääse kovin pitkälle”, Obama sanoi Obama Foundation -säätiön tapahtumassa järjestetyssä paneelissa.
Moni ajattelee Suomessa samoin: vastakkainasettelusta ei seuraa mitään hyvää ja meidän tulisi kärsivällisesti koettaa ymmärtää jokaisen näkökulmia.
Aurora Lemma kirjoittaa artikkelissaan, että Suomessa, kuten monessa muussakin länsimaassa, on meneillään sananvapauskriisi. Lemma kutsuu poliittista korrektiutta sanavapauskriisin isosiskoksi. Kriisin myötä on kehittynyt myytti, jonka mukaan mitään ei saa nykyään enää sanoa. Yleisimmin tämän lausahduksen kuulee sosiaalisessa mediassa pimeän tulon jälkeen ja nettikeskustelupalstojen kommenttiosioissa.
"Onko sinulle ok, että ollaan pelkästään panokavereita?" Korona vähentää yhden illan juttuja mutta saattaa lisätä fuck buddy -suhteita
Yle uutisoi helmikuussa 2021, että koronavauvabuumista alkaa jo näkyä viitteitä Etelä-Suomessa. Kevään tiukan lockdownin aikana parisuhteessa olevat ovat ehtineet selvästi viettää aikaa lakanoissa.
Tampereen yliopiston tutkija Anu Kinnunen ja seksuaaliterapeutti Mari Huistinoja uskovat koronan vaikuttaneen suuresti myös sinkkujen seksielämään ja deittailukulttuuriin.
Tuoretta tutkittua tietoa ei vielä ole, mutta Huistinoja arvelee, että ravintoloiden aukiolorajoitukset ovat vähentäneet yhden illan juttuja ja lisänneet niin sanottuja fb- eli fuck buddy -suhteita.
Karskisti suomennettuna kyse on panokaverista, jonka kanssa tavataan säännöllisesti pelkästään seksin harrastamisen merkeissä.
– Kun ei päästä katsomaan vapaille vesille, minkälaisia kaloja siellä on, otetaan yksi turvallinen, Huistinoja toteaa.
Ilman parisuhdetta elävien hyvivointivajeita ja onnellisuustekijöitä käsittelevää väitöskirjaa tekevä Anu Kinnunen arvelee, että etenkin lapsettomien sinkkujen ajankäyttöön korona on vaikuttanut hyvinkin paljon.
– Jos sosiaaliset suhteet rakentuvat pitkälti kodin ulkopuolisten kohtaamisten varaan, on tilojen ja tapahtumien peruuntumisen ja kotiin eristätymisen seuraukset erityisen voimakkaat.
Selvää jo on, että korona on ohjannut seuran hakua entistä voimakkaammin verkkoon ja tuonut tapailuun uuden jänniteen lisää.
"Yleisempää tällainen on kuin irtosuhteet"
Fb-ilmiö näkyy sosiaalisessa mediassa erityisesti 30–40-vuotiaiden eronneiden keskuudessa. Nuoret aikuiset ja varsinkin varhaiskeski-ikäiset käyvät vilkkaasti keskustelua aiheesta Facebookin naisvaltaisissa ryhmissä.
Fb-suhdetta saatetaan myös etsiskellä hyvin avoimesti vaikkapa Tinderissä.
– Yleisempää tällainen käytäntö on kuin irtosuhteet. Näistä puhutaan aika avoimesti. On turvallisempi kuin yhden yön juttu, kun toinen on sellainen, johon pystyt luottamaan, sanoo 35-vuotias Sanna Pohjanmaalta.
Hän esiintyy haastattelussamme pelkällä etunimellään fb-kumppaneidensa yksityisyyden säilyttämiseksi.
Sanna erosi pitkäaikaisesta avioliitostaan ja ehti kokea ennen nykyistä parisuhdettaan kaksi fb-suhdetta.
Kyse ei ole seksin ostamisesta tai myymisestä, mutta ei myöskään seurustelusta, vaikka kumpikin on vapaa.
Fb:n kainaloon ei käperrytä television ääressä tai käydä pitsalla. Kiintymys, rakkaudenosoitukset ja yhteinen ajanvietto eivät kuulu tällaiseen suhteeseen.
Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Tarkoitus on vain tyydyttää molempien tarpeet kummankin suostumuksella ja yhteisillä pelisäännöillä. Seksisuhde ilman sitoumuksia voi jatkua saman ihmisen kanssa vuosia. Usein siihen asti, kunnes toinen tai molemmat päätyvät tahoillaan parisuhteeseen.
– Täytyy keskustella, että onko sinulle ok, että ollaan pelkästään panokavereita. Jos tulee tunteita, pitää panna poikki, muuten homma menee reisille, Sanna miettii.
Tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta kertoo, että ilmiö oli pinnalla yhdysvaltalaisissa yliopistoissa kymmenisen vuotta sitten. Hän on itse tutkinut suomalaisten erillissuhteita, joissa ei asuta yhdessä mutta ollaan jatkuvassa seksisuhteessa.
– Niitä on ollut vuosikymmeniä, mutta ovatko ne sitten fb-suhteita? Sekä suhteet että käsitteet ovat varsin liukuvia, Kontula pohtii.
Lotta Backlundin kolumni: Jos treffikumppani ei vastaa enää viesteihin, lähetä hänelle tämä teksti
”Sovitaanko, että tästä lähtien kukaan ei enää suostu vellihousubänkseihin? Jokainen ansaitsee viestin, selityksen tai edes post-it -lapun”, kirjoittaa Lotta Backlund kolumnissaan.
LUIN TAANNOIN iltapäivälehdestä jutun 24-vuotiaasta Iidasta, joka kertoi, että kaikki hänen lupaavat suhteensa ovat viime aikoina kaatuneet siihen, ettei mies yhtäkkiä enää vastannut viesteihin.
Huonoja uutisia, Iida. Tuo ei lopu, vaikka miehet vanhenisivat. Ilmiö on niin tavallinen, että sille on nimikin: ghostaus. Nimi tulee tietysti siitä, että tyyppi vain haihtuu kuin haamu.
NÄIN SE MENEE: orastava suhde on ollut lupaava, mutta ykskaks, kuin taikaiskusta, toinen osapuoli lakkaa vastaamasta viesteihin. Ensin ajattelet (toivot), että ehkä hän onkin lasaretissa tai kuollut (mielellään jotain hyvin dramaattista ja pelottavaa, kuten vaikka haihyökkäys), mutta ei. Mitään ei ilmeisesti ole tapahtunut (ja nimenomaan ilmeisesti, koska ethän saa koko tyyppiä kiinni, joten et voi varmasti tietää).
Hän on ehkä löytänyt jonkun toisen, ehkä kyllästynyt sinuun, ehkä hirvittävässä työ- ja stressikierteessä tai ehkä hän on aloittanut jonkin aikaavievän harrastuksen kuten crossfitin, fight clubin tai heroiininkäytön. Et voi tietää, koska mies on häipynyt kuin pieru Saharaan. Ei kuitenkaan kirjaimellisesti, sillä Facebookissa ja Whatsappissa hän toki on olemassa, mutta ei vain vastaa viesteihisi.
TÄLLAINEN totaalityrmääminen on hämmentävää. Niin huonosta kohtelusta menee nohevampikin mimmi kipsiin. On nöyryyttävää tulla jätetyksi ilman selityksiä.
Niinpä sitä itsekin sitten vain lakkaa laittamasta niitä viestejä. Terroristit voittivat.
HALUANKIN ALOITTAA kansanliikkeen. Sovitaanko, että tästä lähtien kukaan ei enää suostu tällaisiin vellihousubänkseihin? Jokainen ansaitsee viestin, selityksen tai edes post-it -lapun. Jos siis löydät itsesi ghostaus-tilanteen vastaanottavasta päästä, kopioi alla oleva teksti viestiisi:
”Hei, olen yrittänyt tavoitella sinua. Taitaa olla niin, että et halua kohdata lievästi epämukavaa tilannetta ja jätät siksi vastaamatta. Tämä on selkärangatonta ja ennen kaikkea epätehokasta. Tässä roikutaan nyt löyhässä hirressä päiväkaupalla sen sijaan, että sanoisit reippaasti, etteivät kemiamme kohtaa. Olemme molemmat aikuisia, joten jos tunteesi ovat muuttuneet, ole hyvä ja kerro se minulle vaikka vastaamalla tähän viestiin.”
JOS SISÄLLÄSI asuu diplomaatin sijasta kuitenkin Glenn Close Vaarallinen Suhde -elokuvasta, ota sittenkin tämä viesti käyttöösi:
”Olen liian vanha, ja niin olet perhana sinäkin, että sallisin suhteen lopettamisen tällä tavalla, että vain lakkaat vastaamasta viesteihini. Miehisty ja sano, ettet ole kiinnostunut. Muuten aion lähtökohtaisesti olettaa, ettei mikään ole muuttunut ja jatkan viestittelyä ja ilmestyn työpaikallesi sekä kotiovellesi. JOKA PÄIVÄ.”
Caster Semenya valitti yleisurheilun testosteronirajoista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle
Kaksinkertainen olympiavoittaja Caster Semenya on valittanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle yleisurheilun naisten testosteronirajoista, eteläafrikkalaisjuoksijan asianajotoimisto ilmoitti torstaina.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto asetti vuonna 2018 naisten matkoille 400 metristä mailiin testosteronirajat. Päätös estää eteläafrikkalaistähteä osallistumasta kyseisille juoksumatkoille ilman testosteronitasoa alentavaa lääkitystä.
Semenya, 30, valitti säännöstä tuloksetta urheilun kansainväliselle vetoomustuomioistuimelle CAS:lle ja Sveitsin korkeimpaan oikeuteen.
Semenya oli ilmoittanut jo viime marraskuussa aikovansa valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle.
– Semenyan taistelu arvokkuudesta, tasa-arvosta ja naisten ihmisoikeuksista urheilussa otti ratkaisevan askeleen eteenpäin valituksen myötä, juoksijan edustaman asianajotoimiston Norton Rose Fulbrightin tiedotteessa todetaan.
Toy Storysta tutuista leluista tulee sukupuolineutraaleja – Herra ja Rouva Perunapää ovat jatkossa vain Perunapää
Lisäksi lähes 70 vuotta sitten markkinoille tulleesta lelufiguurista on tulossa syksyllä markkinoille sukupuolineutraaliversio.
Yhdysvaltalaisesta animaatioelokuva Toy Storysta tutut Herra ja Rouva Perunapää -lelut ovat jatkossa sukupuolineutraaleja, kertoo lelujätti Hasbro.
Lähes 70 vuotta sitten markkinoille tulleiden lelufiguurien nimistä pudotetaan valmistajan mukaan etuliitteet herra ja rouva. Kumpainenkin tuote kulkee jatkossa nimellä Perunapää. Etuliite poistetaan myös suosikkilelujen pakkauksista.
Hasbro kertoi asiasta kertovassa ensimmäisessä tiedotteessaan uudistavansa ikonista brändiään ” modernia kuluttajaa” varten. Yhtiö kertoi haluavansa muutoksen avulla edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa.
Syksyllä yhdysvaltalaiskauppojen hyllyille saapuu lelusarjan uusi sukupuolineutraali versio. Perunapää-lelut ovat perunan muotoisia figuureja, joihin voi kiinnittää mukana tulevia osasia, kuten esimerkiksi silmiä, neniä ja vaatekappaleita.
Suomalaisille Herra ja Rouva Perunapää ovat luultavasti kaikkein tutuimpia animaatiostudio Pixarin lelujen elämää kuvaavasta Toy Story -elokuvasarjasta.
Jatkotiedotteessaan Hasbro tarkensi, etteivät Herra ja Rouva Perunapään piirteet katoa täysin, vaan ne tulevat jatkossakin olemaan markkinoilla, jossain muodossa.
– Ne eivät ole menossa mihinkään, yhtiö totesi tiedotteessaan alkuperäisten sukupuolispesifien lelujen kohtalosta avaamatta kuitenkaan asiaa tämän tarkemmin.
”Kulttuuri on kehittynyt”
Herra Perunapää saapui markkinoille alkujaan vuonna 1952. Rouva Perunapää puolestaan julkaistiin tätä seuraavana vuonna miespuolisen version menestyksen jälkimainingeissa.
Hasbron pääjohtaja Kimberly Boyd kertoi talouslehti Fast Companylle, että lelu on nykymuodossaan sukupuoli-identiteettiä ja perherakenteita ajatellen rajoittava.
– Kulttuuri on kehittynyt, hän lisäsi.
Myös muita klassikoiksi muodostuneita lelubrändejä on päivitetty viime aikoina nykypäivään sopiviksi. Alkujaan pitkänä vaaleaverikkönä tunnetusta Barbie-nukesta on muun muassa nykyään tarjolla useita eri versioita, jotka edustavat eri etnisyyksiä ja kehotyyppejä. Barbieita valmistava kansainvälinen lelujätti Mattel julkaisi vuonna 2019 sukupuolineutraalin nukkesarjan.
Sorrutko Tinder-mokaan? Moni sabotoi rakkausmahdollisuutensa näin: "Mielessä on ajatus, että tämä tyyppi on ihan kasi plussa, mutta.."
Sanna Kiiski pohtii toisessa teoksessaan Tinder-päiväkirja 2 — Miesten puolella sovellusdeittailua miesten kantilta. Deittisovellusten maailmassa mahdollisuuksia on liikaakin. Moni putoaakin niin sanottuun Tinder-ansaan, jossa sovellus on vain ajanvietettä, ja sieltä haetaan aina uutta matchia.
"Vaikka sieltä ei mitään actionia tullutkaan, olipahan kuitenkin jotain, mitä selata".
"Olin taas tylsistynyt, joten selailin Tinderiä".
"Ihan kauheaa kun tajusin, että se oli mulle vaan ajanvietettä ja siellä mä swaippailin illat pitkät ihan tylsistymistä estääkseni".
Uudessa Tinder-teoksessaan deittimaailmasta kirjoittanut Sanna Kiiski kuvailee "Tinder-ansaa", johon niin moni on vaarassa pudota. Deittisovellusten maailmassa mahdollisuuksia nimittäin on rajattomasti – siis aivan liikaa yhdelle ihmismielelle.
– Ei ennen ollut näin paljon mahdollisuuksia tutustua toisiin ihmisiin, Sanna kuvailee.
Teoksessaan Tinder-päiväkirja 2 — Miesten puolella (Docendo, 2021) Sanna pohtii sovellusdeittailua miesten kantilta.
"Se helppous on tuonut vaikeuskertoimen"
Tinder on mullistanut deittimaailman. Ei menneiden vuosikymmenten Suomessa "saatu matcheja" yötä myöten. Sen sijaan ihmiset kaipasivat toisiaan, rustasivat romanttisia kirjeitä ja kenties lähettivät tekstarin, jos saldoraja antoi myöten.
Nykymaailmasta vastaavanlainen hidas kaipaus puuttuu.
– Kaikki on nopeaa ja instaa. Tavallaan helpompaa, mutta toisaalta se helppous on tuonut vaikeuskertoimen, Sanna pohtii.
"Mielessä on ajatus, että tämä tyyppi on ihan kasi plussa, mutta.."
Jos Tinder on "vain tekemistä", tapa piristää tylsää iltaa, houkutus hakea aina uutta kumppaniehdokasta on suuri. Osa käyttäjistä jääkin sovellukseen roikkumaan, vaikka kehitteillä olisi orastava parisuhde aiemman matchin kanssa.
– Tietylle ihmistyypille se on haastavaa: mielessä on ajatus, että tämä tyyppi on ihan kasi plussa, mutta ajattele, jos nyt tästä swaippaankin eteenpäin, ja se unelmien mies onkin siellä ihan kohta? Mitä, jos olisikin joku vielä vähän komeampi, rikkaampi ja pidempi? Joku vielä enemmän kaikkea? Sanna kuvaa.
– Tinder luo illuusion, jota ei ollut, kun piti livenä lukiosta, tansseista tai jostakin urheiluharrastuksista löytää poikaystävä. Siellä näki koko ajan, että tässä nämä vaihtoehdot nyt ovat.
"Ollaanko vai ei, ghostataan ja palataan"
Sanna itse on syntynyt 1974. Silloin jokainen tunsi saman koulun ikätoverit ja tiesi, ketkä ovat samaa ikäluokkaa ja siten mahdollisia tyttö- ja poikakavereita.
– Moni suhde nykyisin on kuin Pokemon Go -tyyppistä peliä, eräänlaista tanssia: ollaanko vai ei, ghostataan ja palataan, Sanna pohtii.
Hän itsekin on keskustellut Tinderissä sellaisten miesten kanssa, jotka lyhyen viestinvaihdon jälkeen tuntuvat katoavan kuin ilmaan. Sanna uskoo, että osa saakin ilonsa Tinderin pelinomaisesta maailmasta.
– He keräilevät matcheja ja saavat siitä tyydytyksen. Eivät siis siitä, miten monen kanssa käyvät treffeillä, vaan siitä tunteesta, että "tuokin olisi lähtenyt mun kanssani ulos". Samalla Tinderissä on monta muuta jonossa.
"Tinderistä saa varmasti eniten irti sitä kautta, että..."
Sanna kuitenkin uskoo, että Tinderistä voisi löytää rakkauden, mystisen Sen Oikean.
– Itsehän olen löytänyt rakkauden kadulla kulkiessakin. Rakkauden voi löytää mistä tahansa. Joku voi vaikka soittaa väärään numeroon ja löytää sieltä rakkauden! Elämän paras puoli on se, että koska tahansa voi tapahtua jotakin kivaa. Tärkeintä olisi se, että oli foorumi mikä tahansa, on siellä oikealla mentaliteetilla, Sanna sanoo.
Mikael Jungner kertoi Sanna Kiiskelle oudot lainit, joilla on iskenyt naisia: "Tykkäisitkö, jos näykkisin sun korvaa"
Uutuuskirjassa kerrataan Mikael Jungnerin toimivimmat iskurepliikit Tinder-aikakaudella.
Toimittaja ja kirjailija Sanna Kiiski, 46, kertoo tuoreessa Tinder-päiväkirja 2 - Miesten puolella -teoksessaan sattumuksia miesten deittirintamalla. Hän analysoi teoksessa erään haastattelunsa Mikael Jungnerin kanssa.
Tinder-päiväkirja -podcastin vieraana Jungner kertoi Kiiskelle uskomattomimmat iskurepliikit, joilla hän on saanut naisen lähtemään mukaansa.
”Mitä sanoisit sellaisesta, että olette juuri tavanneet ja jutelleet hetken kahdestaan – sitten toinen osapuoli kysäisisi, että karataanko? Mikael Jungner kertoi podcastissamme, että kikka toimii. Mikael on tunnettu siitä, että vierellä on aina kaunis nainen. Häntä kannattanee uskoa. Ja tuossa ei siis karata vihille, vaan ihan vain jonnekin rauhallisempaan paikkaan tutustumaan siihen toiseen ihmiseen, ” kirjoittaa Sanna Kiiski.
”Mikael oli varsinainen lainiautomaatti. Hän on menestyksekkäästi käyttänyt myös lausetta ”Tykkäisitkö, jos näykkisin sun korvaa?”, kerrotaan kirjassa.
Jungner antoi myös neuvonsa kielletystä Tinder-treffien aiheesta: politiikasta ei kannata lähteä keskustelemaan, jos häneltä kysytään.
Kirjassa kerrotaan Jungnerin joutuneen myös sarjapokaajan uhriksi.
”Eräs nainen oli todennut Mikaelille, että ”sinä se et ole oikein minkään näköinen etkä mistään kotoisin, mutta tule nyt mun mukaan,” kirjassa lukee.
”Ja Mikael lähti. Sitten jonkun ajan päästä hän kuulis ystävänsä kertovan samoista laineista ja samasta naisesta, jonka matkaan ystävä oli erehtynyt.”
Ei kaljuja, ei tatuointeja, ei lapsia – onko Tinder-profiilissasi vaatimuslista? Mieti vielä: "Tosiasiahan on, että..."
Jo toisen Tinder-aiheisen teoksen julkaissut Sanna Kiiski uskoo, että nettideittimaailmassa tarvitaan tiettyä diplomaattisuutta. – Enemmän kuin mitä toiselta haluaa, pitäisi pystyä profiilissa kertomaan, millainen ihminen itse on, hän vinkkaa.
Rakkaudesta ja suhteista on kirjoitettu loputtomasti lauluja ja ohjattu tuhansittain elokuvia, joista monien teemana tuntuvat olevan "ne pienet erot" sukupuolten välillä.
Sama pienten erojen olemassaolo tuntuisi pätevän myös nettideittimaailmaan.
– Siellä tulee koomisia, mutta myös traagisia tilanteita: kaksi ihmistä ei kohtaa, vaikka he olisivat aidosti kiinnostuneita toisistaan, Sanna Kiiski pohtii puhelimessa.
Aiemmin muun muassa juontajana työskennellyt Sanna julkaisi ensimmäisen kirjansa Tinderistä vuonna 2020. Toisessa teoksessaan Tinder-päiväkirja 2 — Miesten puolella (Docendo, 2021) hän pohtii sovellusdeittailua miesten kantilta.
"Miehet ja naiset selvästi hetkittäin puhuvat ikään kuin toistensa ohi"
Sannan mukaan kaikilla on Tinderissä samanlaisia haasteita. Ne kuitenkin nähdään usein ikään kuin "eri puolelta pöytää". Siksi hän halusi kurkistaa Tinderiin miesten näkökulmasta.
– Kun vaihtaa paikkaa, näköala muuttuu asioihin. Miehet ja naiset selvästi hetkittäin puhuvat ikään kuin toistensa ohi, Sanna uskoo.
Tinder-profiilit täyttyvät toivelistoista
Helppoa seksiä, yhden yön juttuja, vakava parisuhde, aviopuoliso. Tätä kaikkea voi löytää Tinderistä. Kysymys kuuluukin, miten löytäisi juuri sen ihmisen, joka haluaa samaa kuin itsekin? Miten muutaman kuvan ja pienen tekstinpätkän perusteella voisi päätellä, kenessä on potentiaalia?
Tinderissä moni uskoo tietävänsä tarkasti, mitä hakee. Profiilit täyttyvät erilaisista toivelistoista: ei kaljuja, ei tatuoituja, sulla ei ole lapsia, et tupakoi.
– On ymmärrettävää, että ihmisillä on toiveita, mutta tosiasiahan on, että jos rakkaus ja intohimo iskee, kaikki kriteerit katoavat, Sanna sanoo.
Hän tosin myöntää itsekin toivovansa yleensä yhtä ulkoista asiaa: yli 180-senttisenä Sannan toivelistalla ykkösenä on ollut miehen pituus.
– En oikein osaa tehdä kompromissia siinä, hän myöntää.
"Pitäisi pystyä profiilissa kertomaan, millainen ihminen itse on"
Tiukkojen toivelistojen sijaan kannattaisi kuitenkin keskittyä kuvailemaan itseään mahdollisimman kattavasti. Silloinhan vastapuoli tietäisi, millainen tyyppi tässä on seuraa hakemassa.
– Enemmän kuin mitä toiselta haluaa, pitäisi pystyä profiilissa kertomaan, millainen ihminen itse on. Huomaan, että ainakin miehiä ärsyttävät ne toivomuslistat mallia "ole tätä, älä missään tapauksessa ole tätä". Siinä voi tulla riittämättömyyden tunne, kun listaa lukee, Sanna sanoo.
Toisaalta on toki hyvä tietää, mitä haluaa. Monelle saattaa avautua vasta iän myötä se, mikä suhteissa on itselle aidosti tärkeää. Kun sitten on suudellut jo muutamia sammakoita, houkutus vaatimuslistan laatimiselle voi kasvaa.
Sanna Kiiski tunnustaa uutuuskirjassa olevansa nykyajan "pornotiikeri" - tällaisesta naistyypistä on kyse
Deittimaailmaan on ilmestynyt uusi, aiempaa rohkeampi naistyyppi.
Juontaja-kirjailija Sanna Kiiski, 46, esittelee uutuuskirjassa Tinder-päiväkirja 2 - Miesten puolella uuden deittimaailman naistyypin: pornotiikerin. Termin lanseerasi hänen Tinder-päiväkirja-podcastissaan kirjailija Roman Schatz ja asiasta syntyi hulvaton keskustelu.
Nyt analysoidaan kunnolla, mitä se tarkoittaa.
– Pornotiikeri on vielä voimaantuneempi versio puumanaisesta. Eli se on nainen, joka on ehtinyt harjoitella vapaan ja voimaantuneen naisen elämää ja kuunnella Kaija Koota. Puumaa voi vielä metsästää, kuten Stig on sitä metsästänyt, mutta pornotiikeri metsästää itse!
Kiiski kertoo kirjassa nähneensä pornotiikereitä Helsingin Mummotunnelissa saalistamassa.
– Siinä on otettu pari mojitoa ja päällä on jotain leopardikuviota!
Yksi asia tehtäköön selväksi - kyse on aikuisesta naisesta viihteellä.
– Pornotiikeri ei voi olla alle 35-vuotias, siitä lähdetään! Meininki on sellaista, että siinä voi olla moni nuori poika pelkkä suupala!
Kirjassaan Sanna Kiiski kuvaili olevansa sisäisesti pornotiikeri, mutta ulkoisesti pikemminkin näätä.
Nyt hän ei ole enää varma, löytyykö tätä voimanaista, kun koronaeritys on tuonut sosiaalisiin tilanteisiin arkuutta.
– Jokainen nainen toivoo olevansa vahva ja voimaantunut. Mua alkaa väsyttämään jo yhdeltätoista, joten en tiedä olenko sellainen. En ole pikkutunneilla saalistamassa! Kyllä mä silti uskon, että meistä jokaisesta tarvittaessa löytyy se. Ehkä laihdutusleikkaus auttaa minua löytämään sitä lisää - se ei olisi huono asia, hän tuumaa.
Toimittaja-kirjailija Sanna Kiisken kirjoittama Tinder-päiväkirja 2 - Miesten puolella (Docendo) näkee päivänvalon 26. helmikuuta.
Mikä ihmeen simp? Nuorten uusi haukkumasana huolettaa hyvästä syystä
Kiltit pojat ovat joutuneet uudenlaisen nimittelyn kohteeksi. Simp-sanassa on ikävä ja seksistinen sävy.
Simp on uusi nuorison käyttämä pilkkanimi henkilöille – yleensä pojille – joiden nähdään menevän liiallisuuksin ihastuksensa miellyttämisessä.
Esimerkiksi amerikkalainen digistrategi Connor Howlett, 23, luonnehtii uutiskanava CNN:lle, että simp hakee epätoivoisesti huomiota tai hellyyttä joltain toiselta, yleensä naiselta. Howlett näkee, että koska slangisanaa käytetään loukkaamaan tunteitaan näyttävää ja naisia arvostavaa miestä, siinä on selvä säväys toksista maskuliinisuutta.
Simp-sana on livahtanut sosiaalisesta mediasta myös suomalaisten nuorten slangiin. Esimerkiksi Demi-sivustolla luonnehditaan, että "simppaaminen" on hieman sama asia kuin "tossun alla oleminen".
Simppaamisen lyhyt historia
Englannin kielessä simp-sanaa on käytetty jo 1900-luvun alkupuolella kuvaamaan tyhmää henkilöä, kertoo The New York Times. 1980- ja 1990-luvuilla sanaa käytettiin loukkaamaan pehmona tai ylisympaattisena pidettyä ihmistä, erityisesti naista. 2010-luvulla räppärien käyttämän sanan omaksuivat miesoikeusaktivistit.
Vuoden 2019 lopussa simp ilmestyi nuorten suosimaan TikTok-palveluun, kertoo populaarikulttuurin ilmiöstä uutisoiva PopBuzz-sivusto.
TikTokissa kiersi "Simp Nation" -haaste, jossa pääsääntöisesti teinipojat selittivät, miten he olivat yrittäneet miellyttää tyttöjä. Simp Nation oli yhteisö pojille, jotka olivat epäonnistuneet liehittely-yrityksissään.
Tähän mennessä tunnisteella #simp jaettuja videoita on katsottu TikTokissa 6,2 miljardia kertaa.
Simpiksi haukkuminen loukkaa
Kiertäessään Z-sukupolven suussa simp on saanut myös muita merkityksiä. Sitä saatetaan käyttää vitsikkäänä ilmaisuna kivojen ja miellyttävien asioiden tekemisellä. Toisten mielestä simp on mies, joka käyttää paljon rahaa naisiin saamatta mitään vastineeksi.
Termissä on edelleen ikävä ja seksistinen kalskahdus. Hyvistä teoista pilkkaaminen voi vahingoittaa nuoria.
Kulttuuritoimittaja Aleksis Salusjärvi kirjoitti Ylen kolumnissaan, että vastakkainasettelu sukupuolten välillä on verkkomaailmassa jyrkkä. Simp osoittaa hänen mukaansa, että koteihinsa jääneillä miehillä on loukattu käsitys identiteetistään.
Kiltteys on arvostettu piirre
CNN:n haastattelema avioliitto ja perheterapeutti Sean Davis näkee, että simpeiksi haukutut ovat edellä aikaansa. Vaikka nuorista ei välttämättä siltä vielä tunnu, kiltteys on sekä parisuhteessa että ystävyydessä arvostettu piirre.
– Jos joku simppais mua, ni arvostaisin, eräs tyttö kirjoittaa Demi.fi-sivustolla.
Loukkauksen kohteeksi joutunut voikin yrittää kääntää tilanteen toisinpäin ja kantaa piirrettään ylpeästi suostumatta häpeään. Toinen vaihtoehto on heittää asia huumoriksi ja kysyä, kukapa ei haluaisi olla kilttien tyyppien kanssa.
Monesti kiusaajat eivät kuitenkaan hevillä luovuta. Aikuisten onkin tärkeä puuttua kiusaamiseen.
Lasten Toy Story -lelusta puhkesi Yhdysvalloissa absurdi kulttuurikiista, kun lelujätti päätti poistaa Herra Perunapään logosta sanan ”herra”
Toy Story -menestyselokuvistakin tutut hahmot Herra ja Rouva Perunapää säilyvät, mutta leluista voi muodostaa erilaisia perheitä entistä vapaammin.
LELUVALMISTAJA Hasbro on ilmoittanut Toy Story -menestyselokuvistakin tutun Mr. Potato Head -tuotesarjan logon ja brändin muutoksesta. Mr. Potato Head on esimerkiksi elokuvissa suomennettu muotoon Herra Perunapää.
Mr.-sana poistuu logosta, mikä yhtiön mukaan vastaa paremmin yli 2-vuotiaille lapsille suunnatun Potato Head -tuoteryhmän laajuutta.
Yhtiö arvioi muutoksen edistävän myös sukupuolten tasa-arvoa.
MUUTOS aiheutti tavanomaisen kohun Facebookin ja Twitterin kaltaisten mielipiteitä voimakkaasti jakavia sisältöjä suosivien pörssiyritysten alustoilla.
Sama toistui joiltakin osin myös perinteisemmässä yhdysvaltalaismediassa. Konservatiivinen Fox News kauhisteli muutosta ja liberaalimpi CNN kauhisteli Fox Newsin kauhistelua laskemalla, että Perunapää-taivastelua harjoitettiin Foxin ohjelmissa kymmeniä kertoja viime viikon aikana. CNN piti tätä esimerkkinä ”kulttuurisodista”.
Osa poliitikoista lietsoi myös kohua ja piti muutosta esimerkkinä niin kutsutusta cancel-kulttuurista, jolle liberaalit ja konservatiivit antavat perin erilaisia määritelmiä.
Hyvin yksinkertaistettuna osa liberaaleista näkee cancel-kulttuurin (cancel tarkoittaa esimerkiksi peruuttamista, mitätöintiä ja poistamista) pohjimmiltaan syrjinnän vastustamisena ja osa konservatiiveista perinteisten arvojen poistamisyrityksinä.
Esimerkiksi republikaanien populistiksi tunnustautuva kongressiedustaja Matt Gaetz kutsui Mr. Potato Headia alkuaan ”Amerikan ensimmäiseksi transnukeksi” vaihdettavien osiensa vuoksi, ”mutta silti se poistettiin”, hän väitti.
LELUVALMISTAJA Hasbro muistutti muutama tunti alkuperäisen tiedotteen julkaisun jälkeen, että muutos koskee brändiä ja logoa, mutta Herra ja Rouva Perunapää eivät hahmoina ja kyseisten hahmojen niminä katoa mihinkään.
YHTIÖ ilmoitti tuovansa syksyllä markkinoille ”luo oma Perunapää-perheesi” -tuotteen, jonka avulla lapset voivat kuvitella ja toteuttaa kahdesta isommasta perunavartalosta ja yhdestä pienemmästä vartalosta 42:n lisäosan avulla hyvin monenlaisia perhekokonaisuuksia. Tuotteet ovat yhteensopivia nykyisen tuotemalliston kanssa.
”Tämä rohkaisee lapsia näkemään lelut leluina mikä rohkaisee heitä olemaan autenttisesti sitä mitä he ovat perinteisten sukupuolinormien ulkopuolella”, arvioi seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksia ajavan GLAAD-järjestön viestintäjohtaja Rich Ferraro uutistoimisto AP:lle.
HASBRO ei ole näiden toimenpiteidensä vuoksi lelu- ja viihdeteollisuudessa erityinen edelläkävijä.
Esimerkiksi alkuaan vaalean ja perin hoikan Barbie-nukkemalliston monipuolistaminen muitakin ihonvärejä ja vartalomuotoja huomioiviksi tehtiin jo aikoja sitten.
American Girl -tuoteryhmään on lisätty poikanukke ja Tuomas Veturin (Tomas and the Tank Engine) tuoteperheeseen on sisällytetty naisten etunimiä sisältäviä vetureita.
AIKOINAAN Herra Perunapää oli kuitenkin varsin innovatiivinen tuote. George Lerner kehitti sen vuonna 1949 ja Hasbro aloitti sen valmistamisen ja jakelun vuonna 1952. Siitä tuli Yhdysvaltain ensimmäinen televisiossa mainostettu lelu ja sitä myytiin nopeasti yli miljoona kappaletta vuodessa.
Mr. Potato Head sai rinnalleen Mrs. Potato Headin jo vuonna 1953. Lapsihahmot Spud ja Yam kehiteltiin pian tämän jälkeen.
Alkuperäinen idea oli liittää hymynaamat, jalat, kädet ja päähineet aitoihin perunoihin. Kun lapset eivät suostuneet luopumaan leluiksi muuttuneista ja vähitellen mädäntyvistä perunoista, perunavartalot ryhdyttiin valmistamaan muovista.
Yhtiö on yrittänyt huomioida sittemmin myös muoviteollisuuteen kohdistuneen kritiikin. Lelujen kierrätyskampanja aloitettiin vuonna 2018, ja kasvipohjaisesta muovista tehty Mr. Potato Head Goes Green -tuote tuli markkinoille viime lokakuussa.
Yhtiöt tavoittelevat tasa-arvoa rajuilla tavoitteilla, mutta mitkä keinot ovat sallittuja? ”Jo kolmannes yhteydenotoista tulee miehiltä”, sanoo tasa-arvovaltuutettu
TietoEVRY julkaisi tasa-arvotavoitteen, jonka mukaan yhtiön pitäisi palkata 5000 naista – ja hankkiutua eroon 5000 miehestä. Miten tasa-arvoon päästään ilman diskriminointia?
Miesvaltaisella alalla operoiva ohjelmisto- ja palveluyhtiö TietoEVRY julkisti tänään kunnianhimoisen tavoitteen sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Kuluvan vuosikymmenen aikana yhtiö pyrkii saavuttamaan henkilöstönsä osalta 50/50 sukupuolijakauman. Tällä hetkellä yhtiön 24 000 työntekijästä naisia on hieman alle 7000.
Tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa rakenteellinen ongelma: Tekniikan akateemisten (Tek) jäsenistä vain neljäsosa on naisia. Vuonna 2018 Teknologiateollisuus teki selvityksen, jonka mukaan naisten osuus alan työvoimasta on vielä pienempi, noin 20 prosenttia.
Mutta tasa-arvon edistämiseen liittyy myös toinen pulma: tasa-arvo itse. Jotta 50/50-suhdelukuun päästäisiin nykyisellä henkilöstömäärällä, TietoEVRYn olisi palkattava 5000 naista – ja hankkiuduttava eroon 5000 miehestä, jotka ovat yhtiön palkkalistoilla.
Tasa-arvo toteutuisi myös kasvattamalla henkilöstön määrää: TietoEVRY voisi palkata tulevan vuosikymmenen aikana 10 000 naista eikä yhtään miestä.
Kumpikin vaihtoehto herättää kysymyksen miesten diskriminoinnista.
”Periaate on lainmukainen”
Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara sanoo tuntevansa TietoEVRYn tapauksen julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella. Hän ei halua kommentoida yksittäistä tapausta kuulematta yhtiön näkemystä käytännön toimenpiteistä.
”Lehtijuttujen perusteella näyttää siltä, että heillä on tasa-arvon edistämistarkoitus esimerkiksi rekrytointiprosesseissa.”
Suomen tasa-arvolain mukaan työnantajan on huolehdittava siitä, että eri tehtäviin hakeutuu sekä miehiä että naisia. Mutta onko julkilausuttu 50/50-henkilöstötavoite lainmukainen?
”Kyllä se minusta on. Sehän on tasa-arvon näkökulmasta hyvä tavoite, jota voisi monessa segregoituneessa työpaikassa miettiä”, Maarianvaara sanoo.
Tilanne hankaloituu, kun mennään yksittäisiin rekrytointitilanteisiin. Niissä vastaan tulevat syrjintäkiellot. Ansioituneempaa työntekijää ei saa syrjäyttää sukupuolen perusteella.
TietoEVRY on kertonut seuraavansa tasa-arvotavoitteen toteutumista liiketoiminta-alueittain erilaisten mittarien avulla. Tämä luo painetta rekrytointiin. Toiminta voi ainakin periaatteessa johtaa kiusaukseen valita nainen, vaikka samaan työhön olisi tarjolla ansioituneempi mies.
Miten valvotaan, ettei hyvä tarkoitusperä käänny itseään vastaan?
”On ihan totta, että tuollainen ajatus tulee. Jos jossakin paikassa on kovin vahvat insentiivit siihen, että sukupuolijakauma täytyy saada käännettyä, seuraa kysymys, miten vahvasti tavoitteen täyttymistä ohjataan”, Jukka Maarianvaara sanoo.
Mittaroinnin lisäksi TietoEVRY aikoo edistävää sukupuolineutraalisuutta rekrytointikäytännöissään. Yhtiö lupaa varmistaa, että johtotehtäviä täytettäessä mukana on aina nais- ja miesehdokkaita. Henkilöstölle aiotaan järjestää tiedostamattomien ennakkoasenteiden tunnistamiseen liittyvää koulutusta. Naisjohtajien kehitysohjelmia lisätään.
Sveitsissä äänestetään burkakiellosta – sekä kannattajat että vastustajat ratsastavat "naisten oikeuksilla"
Sveitsissä järjestetään sunnuntaina kansanäänestys kasvot kokonaan peittävien naamioiden tai vaatekappaleiden kieltämisestä julkisilla paikoilla. Sekä aloitteen kannattajat että vastustajat vakuuttavat olevansa liikkeellä naisten oikeuksien puolesta.
Kansanäänestyksessä olevaa ehdotusta kutsutaan yleisesti burkakielloksi, vaikkei tätä musliminaisten kasvot kokonaan peittävää vaatetta tai vain silmät näkyviin jättävää niqabia mainita äänestäjille esitettävässä kysymyksessä ollenkaan.
Kyllä-kampanjan julisteissa kiellon todellisesta kohteesta ei kuitenkaan jää epäselvyyttä. Tiukkakatseisen musliminaisen kuvan alla lukee "Pysäyttäkää radikaali islamismi!"
Oikeistopopulistisen Sveitsin kansanpuoleen SVP:n tukema aloite on tuomittu sekä rasistiseksi, islamkammoiseksi että seksistiseksi. Kannattajien mukaan tarkoitusperät ovat ylevämmät.
– Emme voi puhua tasa-arvosta ja samalla suvaita huomiota herättävää osoitusta naisten alistamisesta ja vieraannuttamisesta, kampanjan tiedottaja Jean-Luc Addor sanoo AFP:lle.
Naisten alistamisen vastustuksen lisäksi tavoitteena on helpottaa muun muassa mellakoitsijoiden ja muiden rikoksiin syyllistyvien tunnistamista.
"Ei naisten puolesta vaan naisia vastaan"
Monet Sveitsin naisjärjestöt vastustavat ehdotettua kieltoa. Musliminaisten feministisen Violetit huivit -liikkeen mukaan on mahdoton ajatus, että vuonna 2021 perustuslakiin kirjattaisiin siitä, mitä naiset voivat pukea päälleen.
– Haluamme voida valita itse, olemmeko minihameessa, burkassa vai yläosattomissa. Burkakieltoa ei haluta naisten puolesta vaan heitä vastaan, liikkeen edustaja Ines El-Shikh sanoo AFP:lle.
Äänestyksessä olevan ehdotuksen mukaan kasvojen peittäminen kokonaan vaatekappaleella tai naamiolla olisi kiellettyä julkisilla paikoilla kuten kadulla, julkisessa liikenteessä ja kaupoissa. Poikkeuksen tekisivät uskonnolliset tilat, kuten moskeijat, sekä esimerkiksi karnevaalikulkueet.
Kolmas hyvin relevantti poikkeus ovat turvallisuus (esimerkiksi moottoripyöräkypärä) ja lääketieteelliset syyt. Ironista kyllä, kasvojen peittämisestä äänestetään aikana, jolloin kasvomaskit ovat koronapandemian takia erittäin tuttu näky myös Sveitsissä.
Suurin osa burkanaisista Sveitsissä turisteina
Sveitsin hallitus vastustaa kansanäänestyksen aloitetta ja pitää sitä ylimitoitettuna. Hallituksen mielestä asiasta päättäminen pitäisi jättää alueellisille kantoneille, joista kahdessa naamioitumiskielto onkin jo käytössä.
Hallitus on huomauttanut, että suurin osa Sveitsissä täyspeittäviin kaapuihin pukeutuneista musliminaisista on maassa turisteina.
El-Shikhin mukaan burkaa käyttäviä naisia asuu Sveitsissä ehkä noin 30.
Islamiin Sveitsissä perehtyneen professorin Andreas Tunger-Zanettin viime vuonna tekemän kyselyn mukaan burkaa ei käyttänyt maassa kukaan, hieman vähemmän peittävää niqabia ehkä 20–40 naista.
– On vaikeaa nähdä, miten tämä voidaan myydä mukamas islamisaationa, hän sanoo al-Jazeeran haastattelussa
Kampanjatiedottaja Addor myöntää tilanteen, mutta hänen mukaansa asiaan on puututtava ennen kuin siitä tulee ongelma.
Tugner-Zanettin mukaan musliminaisten kaavut ovat vain helppo kohde pyrkimyksessä jotenkin hallita yhä moninaisemmaksi muodostunutta yhteiskuntaa. Vuonna 2009 Sveitsissä hyväksyttiin kansanäänestyksessä minareettitornien rakentaminen moskeijoiden yhteyteen.
Sveitsin asukkaista noin viisi prosenttia on muslimeja, heistä suurimman osan perhetaustat ovat Balkanin alueella.
Runkkarin ystäväkirja
Runkkarin ystäväkirja on Runkkarin käsikirjasta inspiroitunut podcast, jossa erilaiset kiinnostavat tunnetut vieraat vastaavat hyvin henkilökohtaisiin kysymyksiin seksuaalisuudesta. Vieraita haastattelee toimittaja ja tietokirjailija Ina Mikkola. Jokainen jakso pitää sisällään ennenkuulemattomia tarinoita ja intiimejä paljastuksia. Uusi jakso aina tiistaisin Suplassa.
Miten aloittaa keskustelu Tinderissä? Näin neuvoo Sanna Kiiski: "Se ei välttämättä ole asia, mitä kannattaa ihan toiseen viestiin laittaa"
Tinderin maailma on pahimmillaan julma. Silti toiveistaan ja unelmistaan pitäisi uskaltaa kertoa suoraan. – Rohkaisen myös nuorempia naisia avaamaan suunsa ja kertomaan, mitä he haluavat. Ettei odotettaisi, että toinen jotenkin mystisesti osaa lukea ja tulkita ajatuksia, Tinderistä kirjan kirjoittanut Sanna Kiiski neuvoo.
Rakkaus on paitsi ihanaa, myös raakaa peliä – siinä voi saada siipeensä. Siksi ihastuminen saattaa paitsi tuoda perhosia vatsanpohjaan, myös saada kämmenet hikoamaan jännityksestä.
– Tinderin maailma on pahimmillaan aika julma. Olet sopinut treffit, ja sinä päivänä, kun ne ovat, tyyppi onkin hävinnyt, Sanna Kiiski pohtii.
– Jos olet ajatellut, että tässä on se lasteni isä, joka vie pois tästä kurjasta sinkkuudesta, onhan se pettymys hirveä, kun ei päästä edes treffeille.
Teoksessaan Tinder-päiväkirja 2 — Miesten puolella (Docendo, 2021) Sanna pohtii sovellusdeittailua miesten kantilta. Hän myöntää, että on helpompaa kehottaa muita ottamaan deittailu kevyesti, jos itse on esimerkiksi jo saanut lapsia. Silloin kumppania ei etsi samoin painein kuin nuorempana.
– Kun itse olin sinkku ja biologinen kello niin sanotusti kilkutti, silloin asiat otti vähän "puristaen mailaa". Ja se taas ei ole viehättävää. Eli jos vain pystyisi ottamaan vähän huumorilla ja kevyemmin, hän sanoo.
"Itse olen 'hei, mitä sulle kuuluu?' -naisia"
Tinderissä voi kuitenkin tulla vastaan kiinnostava tyyppi jos toinenkin. Jos matchikin on saatu, molemminpuolinen kiinnostus on ikään kuin vahvistettu. Sitten onkin aika aika aloittaa keskustelu – mutta miten?
Siinäpä tuhannen taalan kysymys.
Sanna itse aloittaisi yksinkertaisesti.
– Itse olen tällaisia "hei, mitä sulle kuuluu?" -naisia. Toimiiko se? No, olen kirjoittanut kaksi kirjaa Tinderistä ja olen edelleen sinkku, siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä, hän naurahtaa.
"Se ei välttämättä ole asia, mitä kannattaa ihan toiseen viestiin laittaa"
Toisinaan keskustelu alkaa mukavasti, mutta parin viestin jälkeen viestien sävy muuttuu ehdottelevaksi.
Sannakin on saanut osansa eroottissävytteisistä puheista: "Laita stayupit, mustat rintaliivit ja mustat stringit ja tuun sinne. Monelta sulle käy? Mä voin lähteä heti tulemaan…"
Eroottisissa viesteissä ei toki ole mitään väärää, kunhan kumpikin osapuoli on niihin valmis. Se, että ruutuun lävähtää pyytämättä irstas viesti, ei taatusti ilahduta ketään.
– Itse aika tarkalla korvalla ja silmällä kuuntelisin ja katsoisin, milloin on hyvä lähettää ehdotteleva viesti. Se ei välttämättä ole asia, mitä kannattaa ihan toiseen viestiin laittaa, Sanna sanoo.
Keskustanaisten ex-pääsihteeri pitää tasa-arvopykälää vanhakantaisena – “Päätöksenteon tulee olla sukupuolineutraalia“
Pian on väistämättä edessä aika, jolloin vanhakantaisesta luottamushenkilöiden tasa-arvopykälästä tulee luopua, Ajatuspaja Alkion vetäjä, entinen keskustanaisten pääsihteeri Pauliina Maukonen näkee.
– Yhä edelleen luottamushenkilöiksi valitaan kunnissa ja maakuntatasolla naisia ja miehiä teknisen tasa-arvopykälän perusteella, vaikka vaalitulos edustuksellisen demokratian perusteella muuta ohjaisi, Maukonen kirjoittaa Suomenmaan blogissa.
Tutkija pohtii, edistääkö nykykäytäntö tasa-arvoa.
– Pienen kunnan 40 ääntä saanut nainen saa kolme lautakuntapaikkaa kunnanhallituksen paikan lisäksi, kun samaan aikaan viisi yli 100 äänen saanutta miestä jää kokonaan ilman. Toteutuuko kansan tahto? Entä toteutuuko tasa-arvo?
MAUKOSEN mukaan tasa-arvopykälästä tuskin luovutaan miespääministerin johdolla.
– Vielä mielenkiintoisempia tulevat olemaan esityksen perustelut. Tasa-arvo kun liitetään tiiviisti yhä tänäkin päivänä vain naisten oikeuksiin.
Ajatuspajan vetäjä kokee, että sukupuolet yhteen tuovalle dialogille on tarvetta.
– Se avaa näkökulmia, lisää ymmärrystä ja helpottaa myös yhteisymmärryksen löytämistä.
– Tämä on ensi arvoisen tärkeää, kun olemme tekemisissä yhteiskunnallisen päätöksenteon kanssa. Päätöksenteon tulee olla sukupuolineutraalia ja tasa-arvoista. Sen tulee olla myös sosiaalisesti kestävää.
Naiset tekevät selvästi miehiä enemmän osa-aikatyötä – Lyhennetty työaika on yleistynyt erityisesti pienten lasten äideillä ja iäkkäillä työntekijöillä
Eniten osa-aikatyötä tehdään kaupan alalla sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
NOIN 17 prosenttia suomalaisista palkansaajista tekee osa-aikatyötä, eli esimerkiksi keskimääräistä lyhyempää työviikkoa, lyhyempiä työpäiviä tai näitä molempia. Osa-aikatyön tekeminen on selvästi yleisempää naisten kuin miesten keskuudessa: joka viides nainen ja joka kymmenes mies tekee osa-aikatyötä.
Miesten osuus on ollut 2000-luvulla hieman nousussa, kun taas naisten osuus on pysynyt melko tasaisena, kertoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Annina Ropponen.
”Osa-aikatyössä työajat voivat vaihdella paljonkin, mutta Suomessa tyypillisin osa-aikatyön työaika on noin 20 tuntia per viikko. Kokoaikatyötä tehdään keskimäärin 37,5 tuntia viikossa”, Ropponen toteaa.
ELINKEINOELÄMÄN valtuuskunta EVA:n ekonomistin Sanna Kurrosen mukaan osa-aikatyö on yleistynyt tällä vuosituhannella erityisesti pienten lasten äitien sekä yli 65-vuotiaiden työntekijöiden osalta. Myös iäkkäämpien yrittäjien osa-aikatyö on lisääntynyt. Kasvu on tullut pitkälti yksityiseltä sektorilta.
Eniten osa-aikatyötä tehdään Kurrosen mukaan kaupan alalla sekä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
”Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa osa-aikaisia ei ole määrällisesti yhtä paljon, sillä ala on pienempi, mutta osa-aikatyötä tekevien osuus on suurin: lähes kaksi viidestä tekee osa-aikatyötä.”
Vähiten osa-aikatyötä tehdään informaatio- ja viestintäaloilla, rakennus- ja teollisuusaloilla sekä julkisessa hallinnossa ja maanpuolustuksessa.
KOKOAIKATYÖSTÄ osa-aikatyöhön siirtymiseen vaikuttavat Työterveyslaitoksen Ropposen mukaan yleiset asenteet työelämässä: miten helposti työtehtävät saadaan järjestettyä niin, että niiden tekeminen onnistuu lyhyemmässä työajassa, ja miten aikataulun rajoitukset ylipäätään sopivat työhön.
Jos osa-aikatyö on työntekijän oma valinta, taustalla on usein elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä: pienet lapset, opiskelu, omaishoitajana toimiminen tai osittainen työkyvyttömyys. Ropponen kertoo, että monelle osa-aikatyöntekijälle on tärkeää saada lyhyemmälle työajalle kompensaatiota esimerkiksi jonkin tukimuodon, kuten kotihoidontuen, kautta.
Kurrosen mukaan omien lasten tai muiden omaisten hoitaminen on merkittävä syy osa-aikatyön tekemiseen nimenomaan naisten kohdalla.
”Miehillä hoiva ei näyttäydy osa-aikatyön tekemisen syiden joukossa oikeastaan ollenkaan”, Kurronen sanoo.
”Naistenpäivänä ajattelen miehiä” toivotti suomalaishotelli ja somesoppa oli valmis – jopa ministeri Aino-Kaisa Pekonen jätti kipakat terveiset
Kansainvälistä naistenpäivää voi juhlistaa monin tavoin. Hotelli Långvik nosti miehiä esiin Instagramissa.
Maanataista naistenpäivää on jälleen juhlistettu sosiaalisessa mediassa monenlaisin toivotuksin. Erityisesti yksi päivitys lähti kuitenkin leviämään nopeasti somekanavissa – eikä kovin positiivisessa mielessä.
Espoossa sijaitsevan kylpylähotelli Långvikin toimitusjohtaja Inka Uusitalo-Raoult jakoi hotellin Instagramissa naistenpäivän kunniaksi tekstin, jossa hän keskittyi nostamaan esiin miehiä ja heidän tekojaan.
”Naistenpäivänä, hyvinvointivaltiossa, ajattelen miehiä”, julkaisu alkaa.⠀⠀
”Miehiä, jotka saavat työstään samaa palkkaa kuin naiset. Miehiä, jotka pitävät vanhempainlomaa. Miehiä, jotka vuoroviikoin kasvattavat lapsiaan. Kannustavat tytärtään koodaamaan, eivät hörähdä poikansa pipovirkkauksille. Kuskaavat futistreeniin ja pianotunnille - miten vaan. Miehiä, jotka matkustavat vaimon työn perässä. Miehiä, joiden esihenkilö on nuorempi nainen. Jotka vinkkaavat naiskollegalle avointa virkaa. Miehiä, jotka eivät kuulu hyvä-veli-kerhoon. Joille diversiteetti tarkoittaa syvällisempää kuin kiintiö. Miehiä, jotka johtoryhmässä saunovat uikkareissa. Miehiä, joita #metoo ahdistaa, koska heitä hävettää miten sellaisia mulkeroita yhä vaan on. Miehiä, joiden hallituksessa puhetta johtaa nainen. Miehiä, jotka tietävät mitä jääkaapista puuttuu ja mikä on Wilma. Miehiä, joita tasa-arvo ei kastroi vaan antaa heille(kin) siivet. Näitä miehiä tasa-arvoisessa Suomessa jo on paljon.”
YK on julistanut kansainvälisen naistenpäivän, jolloin paitsi juhlitaan naisten saavutuksia, nostetaan myös esiin tasa-arvon tiellä olevia esteitä.
Suomen YK-liitto muistuttaa nettisivuillaan muutamista syistä, joiden vuoksi tasa-arvoa ja naisten oikeuksia on edelleen edistettävä:
Maailmassa kuolee lähes 47 000 naista vaarallisen abortin seurauksena vuosittain.
Yli 40 prosenttia suomalaisista naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen väkivallan tai uhkailun kohteeksi 15 vuotta täytettyään.
Yli 50 prosentilla kaupungeissa asuvista naisista ja tytöistä puuttuu vähintään yksi seuraavista: puhdas vesi, tarpeelliset käymälä- ja peseytymistilat, kunnollinen asunto ja riittävä elintila.
Naisten ansiot ovat Suomessa keskimäärin 16 prosenttia miesten ansioita pienemmät. Maailmanlaajuisesti palkkaero on 22 prosenttia.
Naisten osuus kansanedustajista on maailmanlaajuisesti vain noin neljännes.
Kritisoivia kommentteja hotellille
Tykkäyksien sijaan hotellin erikoinen päivitys keräsikin runsaasti kritisoivia kommentteja. Moni kysyi, miksi naistenpäivänä katse kohdistettiin miehiin, vaikka kiitokset olisi voinut ohjata päivän todellisille sankareille.
– Onko tämä huono vitsi?
– Tänään on kansainvälinen YK:n julistama naistenpäivä. Ja te Långvikissä haluatte juuri tänään puhua hyväosaisista suomalaismiehistä. Miehistä, jotka joutuvat istumaan hallituksissa, joissa puhetta johtaa nainen. Tämä postauksenne ei todellakaan nyt onnistunut.
– Niin. Kiitos miehet, näin kansainvälisenä naistenpäivänä, kun teette ehdottoman minimin.
Ei aikaakaan, kun selväsanaisen kommentin kävi jättämässä myös sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen.
– Miestenpäivää vietetään 19.11. Ehkä silloin muistatte naisia ja juhlistatte tasa-arvoa, Pekonen kommentoi.
Ministerin tiukka viesti keräsi hetkessä satoja tykkäyksiä.
Myöhemmin iltapäivällä hotelli täsmensi päivitystään ja pyysi anteeksi. Sen jälkeen päivitys poistettiin kokonaan.
”Pikkasen tulee oksennusta suuhun” Iida Ketolan suihinottopuheet puistattivat Iris Flinkkilää – kaksikko keskusteli podcastissa tulevasta juhlapäivästä ja omakohtaisista koronan oireista
Kampaamoyrittäjä ja tosi-tv-tähti Iida Ketola-Korppila keskusteli ystävänsä Iris Flinkkilän kanssa naistenpäivän jälkeisestä Steak & Blowjob -päivästä.
Tosi-tv:stä tunnettu kampaaja myönsi, joskus viettäneensä juhlaa. Touko Aallon salarakkaana julkisuuteen noussutta Iristä ajatus koko päivästä puistatti kovasti.
Keskustelun kaksikko kävi heidän podcastissään Iida & Iris netissä, missä he puhuivat koronasta, naistenpäivästä ja suihinottopäivästä.
Iida kertoi keskusteun aikana, mistä 14. maaliskuuta vietettävää Steak & Blowjob -päivä, eli suomennettuna pihvi ja suihinotto -päivä, sai alkunsa.
- Muistin niin, että se olisi liittynyt naistenpäivään, kun se on tässä naistenpäivän nurkilla. Miehet omien sanojensa mukaan ovat keksineet tämän pihvi ja suihinotto -päivän, joka on siis päivä jolloin naisen pitää tehdä miehelleen upea pihvi sekä tämän pihvinsyönnin jälkeen ottaa häneltä suihin. Tämä on siis kehitetty sen takia, koska miehet uurastavat niin paljon ystävänpäivänä naisten nautinnon puolesta. On tarvinnut järjestää, ettei miehille tule paha olo kaikesta siitä uurastuksesta ja sellaisesta, Iida kertoo.
Iida on sanojensa mukaan osallistunut päivään ironisesti ja läpällä, että hänen miehensä Renne Korppila muistaisi sitten muita juhlapäiviä.
- Ei siinä mitään. Kaikkihan tommoinen, jos haluaa, voi olla ihan hauskaa, mutta se on vaan mun mielestä ilmiönä niin oksettava, Iris sanoo.
Juhlan syy on kuitenkin kaksikon mielestä tuulesta temmattu, koska heidän kokemuksiensa mukaan miehet eivät ole uurastaneet hirveästi muiden juhlapäivien kunniaksi.
- Se että ostat Lidlistä päivän kimpun 3,99 euron hinnalla, niin se ei ole mitään uurastusta. Kyllähän oikeasti kaikki tuommoiset oman puolisoni järjestämät hotelliyöt ja kylpylät, niin saahan se itse siitä ihan tosi paljon, koska me ollaan siellä yhdessä, Iida kertoo.
Iiris pohtii päivän syiden johtuvan amerikkkalaisesta kulttuurista, ja siksi se tuntuu hänestä vieraalta Suomessa.
- Mä en edes jaksa pöyristyä tuosta. Mua vaan vähän oksettaa. Pikkasen tulee oksennusta suuhun, Iris kuvailee.
Iris myös pohtii Iidan houkutuksesta päivään osallistumista kuitenkin, koska hänen ja poikaystävänsä vuosipäivä on samaan aikaan. Pihvin paisto tuo kuitenkin esiin erään aatteellisen ongelman Irikselle.
- Me ei olla molemmat vegaaneja. Siis mä olen, mikä siis tarkoittaa sitä, että hänkin on, Iris naurahtaa.
KORONA VAIKUTTAA YHÄ
Salarakkaana julkisuuteen noussut Iris paljasti sairastaneensa koronan.
- Ei ollut kyseessä mikään läppä tai pikkuflunssa. Mä en ole ollut ikinä aikuisiällä niin kovassa kuumeessa. Se oli ihan helvettiä. Ja ihan oikeasti ne oireet jatkuu tosi pitkään. Mulla ei ole vieläkään maku- ja hajuaistit kunnolla palannut. Mä tällä hetkellä hengästyn, kun mä petaan pedin tai kävelen portaikossa yhden välikön, yhen kerroksen ylöspäin. Mä en tiedä, missä vaiheessa palautuu semmoinen normaali fiilis omassa kehossa, Iiris kertoo.
Molemmat Iida ja Iris myöntävät olevansa jo hyvin uupuneita koronasta puhumiseen ja lukemiseen, koska pandemia on hallinnut maailman arkea jo yli vuoden.
- Tämä on siis sellainen, mistä ei viitsi hirveästi huudella, ettei jengi ole silleen: "haluan koronan!" Joo, tosiaan lääkärit ovat sanoneet, etten voi puoleen vuoteen siihen sairastua. ihan kiva sinänsä, mutta eihän se sinänsä vaikuta, kun kaikki täällä pysyy silti kiinni. En mä voi yksin mitään bileitä järjestää, hän tuskailee.
Dokumentti tasa-arvoliikehdinnästä Yhdysvalloissa ei rakennu analyysille vaan tarjoilee oivalluksia, hyviä fiiliksiä ja ihailun kohteita
Yhdysvallat vailla tasa-arvoa -dokumentti on itsekin osa viime aikojen aktivismia. Sen työryhmästä suurin osa on naisia tai muunsukupuolisia.
NAISTEN marssi keräsi Washingtoniin 1,2 miljoonaa mielenosoittajaa vuonna 2017. Vuonna 2018 Yhdysvaltojen kongressiin valittiin ennätysmäärä naisia. Amerikkalaisdokumentti Yhdysvallat vailla tasa-arvoa (Not Done: Women Remaking America, 2020) kertaa maan viime vuosien feminististä liikehdintää ja naisvaikuttajia.
Ensin dokumentti hyppää kuitenkin historiaan. Se kertaa pikakelauksella 1900-lukua ja lakimuutoksia, jotka paransivat vähemmistöjen oikeuksia.
Vuosituhannen lopulla monet olivat sitä mieltä, että tasa-arvo on valmis. Dokumentti tykittää kuvia muun muassa tennispelaaja Serena Williamsista, korkeimman oikeuden tuomarista Ruth Bader Ginsburgista, talk show -moguli Oprah Winfreysta ja lopulta Hillary Clintonista, joka ottaa vastaan presidenttiehdokkuuden.
Dokumentti ei kuitenkaan väitä, että taistelu olisi ohi. Se vetää pakasta niin Trumpin, Weinsteinin kuin poliisiväkivallan – ja samalla feminismin ja aktivismin uuden nousun, Black Lives Matterin ja #Metoon.
Dokumentti kertoo ajasta, jossa tasa-arvon tavoitteleminen on jälleen pinnalla.
TEOS kuuluu itsekin viime vuosien liikehdintään. Sara Wolitzkyn ohjaaman dokumentin työryhmästä suurin osa on naisia tai muunsukupuolisia, eikä sen esittelemä feminismi näytä vain valkoiselta projektilta.
Dokumentti tuokin esille turhautumisen, joka valtavirtafeminismin valkoisuudesta on seurannut. Kun television hittituottaja Shonda Rhimes puhuu Hollywoodin naistoimijoiden Time’s Up -järjestöstä, joka toimii syrjintää vastaan, hän sanoo: ”Se ei ollut valkoisten naisten liike. Sellaiseen en olisi jäänyt.”
Haastateltavien joukossa on kulttuurialan ja aktivismin nimihahmoja, kuten Rhimes, Tarana Burke, Roxane Gay ja Natalie Portman. Tunnetut kasvot tuovat projektille valtavirtaimua sekä samalla kertovat liikehdinnän valtavirtaistumisesta.
McDonaldsin työntekijöiden tai maahanmuuttajanaisten taisteluita nähdään vähemmän, nekin osana montaasia. Nämä kuvat muistuttavat pikaisesti, ettei kyse ole ainoastaan näkyvien pomonaisten johtamista kampanjoista.
VÄLILLÄ Yhdysvallat vailla tasa-arvoa -dokumentti muistuttaa terveyssidemainosta tai muuta emansipaation ja sisaruuden ideoilla pelaavaa, suostuttelevaa viestiä.
Kun puhutaan Naisten marssista, taustalla soi lempeä musiikki ja kuvissa näkyy nuoria ja vanhoja, ruskeita ja valkoisia, iloa ja yhteisöllisyyttä.
Dokumentti pyrkiikin ennen kaikkea herättämään tunteita: riemua joukkovoimasta, raivoa epäoikeudenmukaisuuksista.
Se ei ankkuroi liikehdintää tiukkaan tietoon tai analyysiin, mutta se tarjoilee muutamia oivalluksia, hyviä fiiliksiä ja ihailun kohteita.
Ulkolinja: Yhdysvallat vailla tasa-arvoa, TV1 klo 22.00 ja Yle Areena.
Nämä puolueet vahvimmin kiinni nuorten äänissä
Alle kolmekymppisillä äänestäjillä puoluekartta näyttää varsin erilaiselta kuin koko äänestäjäkunnassa.
Kuntavaalien siirtyminen kahdella kuukaudella antaa puolueille lisäaikaa rakentaa kampanjoitaan ja suunnata viestejään eri äänestäjäryhmien tarpeiden mukaisesti. Nuorten äänistä käydään puolueiden kesken kireää kamppailua.
Nuorten äänissä ovat vahvimmin kiinni kokoomus (25 %) ja vihreät (25 %). Myös perussuomalaiset (15 %) saavat nuorilta kannatusta. Hallituspuolueista SDP:n (9 %), keskustan (9 %) ja vasemmistoliiton (9 %) menestyminen on selvästi heikompaa.
Taloustutkimus haastatteli 1 505 18–29-vuotiasta nuorta puhelimitse valtion nuorisoneuvoston toimeksiannosta helmikuussa.
Vasemmistopuolueet ja vihreät ovat nuorten naisten mieluisimmat vaihtoehdot, kun taas keskustalaiset ja oikeistolaiset puolueet saavat eniten kannatusta miehiltä.
Erityisesti perussuomalaisten ja vihreiden kannatus eriytyy sukupuolen ja koulutustaustan mukaan. Perussuomalaiset ovat suositumpi miesten ja ammattiin opiskelevien ja ammatillisen koulutuksen suorittaneiden keskuudessa. Vihreät ovat puolestaan naisten, yliopistokoulutettujen ja yliopisto-opiskelijoiden puolue.
Osa nuorista on kuin kotonaan korona-ajan virtuaalisissa kampanjointimuodoissa. Nuoret haluavat tietoa vaaleista ja ehdokkaista sosiaalisesta mediasta (75 %) ja vaalikoneista (66 %). Vain harva nosti esiin kasvotusten tapahtuvien kohtaamisten tarpeen – puolueiden ja ehdokkaiden järjestämät tapahtumat saivat maininnan 12 prosentilta.
– Tämä tarjoaa puolueille ja ehdokkaille selkeän viestin, miten nuoria kannattaa kampanjoissa lähestyä, toteaa valtion nuorisoneuvoston varapuheenjohtaja Suvi Mäkeläinen.
Nuorista hieman yli puolet (54 %) ilmoittaa äänestävänsä varmasti ja 32 prosenttia melko varmasti. Äänestämisvarmuus tosin eroaa huomattavasti alueen ja koulutuksen mukaan.
Helsinki-Uusimaa-alueella äänestysvarmuus on suurempaa. Huomattavasti useampi yliopistotutkinnon suorittanut tai sitä suorittava (94 %) kuin ammatillisen tutkinnon suorittanut tai sitä suorittava (75 %) ilmoittaa aikovansa äänestää.
Valtion nuorisoneuvoston varapuheenjohtaja Amanda Pasasen mukaan puolueilla on vielä paljon tekemistä ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien nuorten aktivoimisessa vaaliuurnille.
– Puhumalla nuoria kiinnostavista asioista ja panostamalla nuorten suosimiin sosiaalisen median viestintäkanaviin on mahdollista tavoittaa myös niitä nuoria, jotka vielä empivät äänestämisen ja äänestämättä jättämisen välillä, hän toteaa.
Yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass Helsingin yliopistosta arvioi, että kuntavaalien siirtäminen on kuntademokratian kannalta positiivinen asia, sillä nyt vaalien agendalle mahtuu monenlaisia asioita, kuten nuorille tärkeitä ympäristö- ja ilmastoteemoja sekä koulutukseen nivoutuvia kysymyksiä.
Anna Kontula: Tällaista ”sovinismia” Sanna Marin kokee
Kansanedustaja muistuttaa, että politiikkaan kuuluu pääministerin arvostelu.
Kansanedustaja Anna Kontula (vas.) pohtii Twitterissä, johtuuko pääministeri Sanna Marinin (sd.) arvostelu siitä, että nuori nainen johtavassa asemassa ärsyttää monia.
– Osin aivan varmasti. Jokainen naispoliitikko lienee kohdannut sukupuoleensa liittyvää vähättelyä, etenkin nuorena. Tästä on myös tutkimusta. Mutta tässä ei ole kaikki.
Kontula kiinnittää huomiota siihen, että monet kuittaavat kaiken Mariniin kohdistuvan arvostelun johtuvan sovinismista.
– Mielestäni tällainen kehys on itsessään sovinistinen, sillä se sisältää ajatuksen, että nainen ei voisi saada normaalia poliittista kritiikkiä, Kontula kirjoittaa.
Kontula myös muistuttaa, että pääministeri on normaali kritiikin kohde. Hän muistuttaa, että myös vanhemmat miespuoliset pääministerit ovat aikanaan joutuneet melkoiseen ”ryöpytykseen”.
– Marinin arvostelu ei siis ole jotakin poikkeuksellista, vaan ns. osa työnkuvaa, toki todennäköisesti sukupuolilisällä.
– Kritiikki voi kuitenkin olla ala-arvoista, epäreilua ja ilkeää myös niin, että se ei riipu sukupuolesta. (Muistetaan vaikka (Juha) Sipilän (kesk.) kautta.) Ja myös naispoliitikot voivat tehdä asioita, jotka ärsyttävät jotakuta – ja hyvät poliitikot tekevät. Siitähän politiikassa on kyse.
Kontula toivookin, että poliitikon saama kritiikki tulkittaisiin sukupuolittuneeksi vain silloin, kun siihen on perusteet.
– Muuten naispoliitikkojen saamaa kritiikkiä arvioitaisiin samoin perustein kuin miespoliitikkojenkin kohdalla.
Pitsiä, ei kravattia
Sukupuolinormien rikkominen pukeutumisessa on nyt trendikästä. Inspiraatiota haetaan erityisesti naisten vaatekaapista, sillä sukupuolittuneet normit ahdistavat miehiä.
Vaaleanpunainen kauluspaita, jossa on vähän pitsiä. Siinä Mico Ekbergille, 22, tulee tosi mukava olo. Hän rikkoo pukeutumisellaan perinteisiä sukupuolirooleja vaikkapa valitsemalla maskuliiniseksi mielletyn vaatemallin feminiinisessä värissä.
Ekbergin mielestä vaatteita pitäisi myydä koon ja muodon ennemmin kuin sukupuolen perusteella. Ne voisi suunnata vaikkapa leveälanteiselle tai kapeavyötäröiselle käyttäjälle.
– Koen, että vaatteella ei ole sukupuolta, Ekberg toteaa.
Hän ei ole ajatuksineen yksin. Pukeutumisen sukupuolinormit murenevat, ja se näkyy etenkin nuorten vaatetuksessa.
– Sukupuolinormien rikkominen pukeutumisessa on jälleen suosittua. Yhteiskunnan kahtiajakoisia sukupuolikategorioita ravistellaan ja muokataan jatkuvasti. Se luo tilaa muun tyyppisille sukupuolen esittämisen tavoille, sanoo muodintutkimuksen professori Annamari Vänskä Aalto-yliopistosta.
Kravattikaulainen pukumies pyrkii vapauteen
Sukupuoletonta muotia ammennetaan nyt erityisesti naisten vaatekaapista, Vänskä kertoo. Se on kukkakuoseja, koristeellisuutta, läpinäkyviä ja pehmeitä materiaaleja sekä naisellisiksi miellettyjä värejä kuten vaaleanpunaista.
Pukuun puettu, kravattikaulainen mies pyrkii vapauteen feminiinisten vaatteiden avulla.
– Mieheyden normit ovat yhtä tiukat kuin naiseudenkin. Nyt miehet ovat tulleet naisten rinnalle keskustelemaan siitä, mitä miehisyys oikeastaan on ja minkälaiset normit mieheyttä ahdistavat, Vänskä sanoo.
ukupuolettomat vaatteet ovat Vänskän mukaan niin suunnittelijoille, kuluttajille kuin muotitaloillekin jo valtavirtaa.
Melkein kaikista vaateverkkokaupoista löytyy nykyään sukupuolettomien tai unisex-vaatteiden kategoria. Myös nimekkäät muotibrändit, kuten Dior, Gucci ja Balenciaga, ovat rikkoneet mallistoissaan sukupuolinormeja.
– Siitä ei ole mitään yhtenäistä käsitystä, mitä sukupuolettomuus vaatteessa tarkoittaa. Se vaihtelee brändin ja malliston mukaan, Vänskä sanoo.
"Minun on hyvä olla näissä vaatteissa"
Jyväskyläläinen Elina Palonen, 22, tykkäsi lapsena veljensä vanhoista vaatteista ja pukeutui muutenkin lähinnä poikien puolelta ostettuihin asuihin. Vanhempana hän tajusi, että rikkoi vahingossa sukupuolinormeja.
Yläasteella Palonen yritti pukeutua naisellisiin vaatteisiin. Hän käytti parin vuoden ajan neuleita ja toppeja ja meikkasi enemmän kuin tavallisesti. Juhlissa hän saattoi pukeutua myös mekkoon ja korkokenkiin.
Sitten hän huomasi, ettei se ollut hänen juttunsa, ja palasi takaisin vanhaan. Nykyään hän shoppailee vaatteensa lähinnä miesten puolelta.
Some auttaa marginaalista valtavirtaan
Laulaja Harry Styles poseerasi mekossa Voguen kannessa. Jani Toivola kirjoitti lastenkirjan(siirryt toiseen palveluun) pojasta, joka haluaa pukeutua hameeseen.
Muoti heijastelee yhteiskuntaa ja sen muutoksia. Se testaa ja valtavirtaistaa kulttuurin uusia ajatuksia.
– Nyt on käynnissä sukupuolettomuuden valtavirtaistaminen. Länsimaisissa yhteiskunnissamme on meneillään aikamoinen murros siinä, millä tavalla näemme yksilön. Ehkä hyvin kategoriset jaot miehiin ja naisiin eivät enää päde, professori Annamari Vänskä sanoo.
Myös feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat kulttuurisidonnaisia käsityksiä siitä, mikä on odotettua ja sallittua.
Sukupuolinormeja rikkoo myös drag queen -kulttuuri, joka on viime vuosina noussut valtavirtaan etenkin RuPaul’s Drag Race -tv-ohjelman kautta. Vänskän mukaan homokulttuurista ammentava drag ja laajemminkin seksuaalivähemmistöjen pukeutumistavat ovat vaikuttaneet muotiin jo vuosikymmeniä ja tekevät niin edelleen.
Samaan aikaan sosiaalinen media tarjoaa samanmielisille ihmisille eri puolilta maailmaa alustan yhteydenpitoon ja kuvien jakamiseen. Se on nostanut sukupuoletonta muotia marginaalista valtavirtaan.
Seksikolumnisti masturboi kahvitauoilla - näkee tavassa monia hyviä puolia
Nadia Bokody kertoo, että tapa on nostanut hänen keskittymiskykyään sekä tehnyt hänestä aurinkoisemman.
Työpaikalla on hyvä pitää välillä taukoja. Usein ihmiset viettävät ne esimerkiksi kahvin äärellä, mutta seksikolumnisti Nadia Bokody on löytänyt itselleen rentouttavamman tavan poistaa työpaineita.
Bokody nimittäin kertoo masturboivansa kahvitauoilla.
- Istun työpöydälläni ja tunnen itseni jännittyneeksi. Minulla on terve libido, ja kun kirjoitan ja luen seksistä työkseni, saattaa se lisätä himoja, Bokody kirjoittaa ja jatkaa:
- Joten en pidä tavallisia kahvitaukoja enkä mene töissä kahville, vaan menen masturboimaan. Kyllä, masturboimaan. Hinkutan itseäni kesken työpäivän. Kun muut kollegani ovat kiireisiä poltellessaan sähkötupakkaa ja tekevät reissuja kahviloihin jonottamaan, minä nautin omasta ajastani
Seksikolumnisti saattaa myös lounastauoilla suunnata kotiin leikkimään vibraattorinsa kanssa ja selailla pornosivuja - kyseinen tapa poistaa hänen mielestään hyvin stressiä.
Bokody kertoo, että tapa on nostanut hänen keskittymiskykyään sekä tehnyt hänestä aurinkoisemman. Kun hän on masturboinut, jäljellä olevat työtehtävät sujuvat sen jälkeen hyvin.
Bokody myös muistuttaa, että masturboimisesta on tieteellisestikin todistettua hyötyä. Esimerkiksi The Journals of Sexual Medicine -julkaisun tekemän tutkimuksen mukaan orgasmit ovat aivoille parempia virkistyskeinoja kuin tavalliset mentaaliharjoitukset, kuten sudokut.
Juttu julkaistu alun perin toukokuussa 2019.
Tyttömäinen mies
Pitkään en tiennyt, kumpi on pahempaa: tyttömäisyys itsessään vai sen välittämä kuva homoseksuaalisuudesta, kirjoittaa teatteriopiskelija Rasmus Arikka. Häpeä nasaaliäänestä ei hellittänyt aikuisenakaan.
YLÄASTEIKÄISENÄ istuin muutaman kaverini kanssa pussikaljalla kallionkielekkeellä. Kalja maistui pahalta, mutta olin jo tottunut siihen. Muuta en tietenkään voinut juoda, sillä vain tytöt juovat siideriä.
Tupakan ja kaljan rohkaisemana kysyin yläastekaverini silloiselta tyttöystävältä, luuliko hän minua homoksi, kun olimme aiemmin päivällä tavanneet ensimmäisen kerran. Tyttö mietti hetken ja sanoi, että ei luullut.
Huokaisin helpotuksesta ja kerroin, että minua haukutaan usein homoksi. Kaverini tyttöystävä sanoi, että sen ymmärtää. Onhan sinulla nasaali puheääni ja hieman naiselliset maneerit, hän tarkensi.
Nasaali puheääni. Sitä en ollut koskaan tullut ajatelleeksi.
Seuraavana päivänä äänitin omaa puhettani ja kauhistuin.
OPIN JO varhain varomaan tyttömäisyyttä, mutta pitkään en tiennyt, kumpi on pahempaa: tyttömäisyys itsessään vai sen välittämä kuva homoseksuaalisuudesta.
Olin kymmenvuotias ja saunoin sukuni miesten kanssa, kun yksi heistä löylyn lyömänä julisti käytökseni olevan tyttömäistä.
”Olet sellainen akkamainen valittaja. Voisit käyttäytyä niin kuin miehen kuuluu”, hän lisäsi.
Sukulaiseni tuskin tahtoi loukata minua. Hän oli vain tehnyt havainnon ja tunsi velvollisuudekseen kertoa siitä.
Lapsena ymmärsin tyttömäisyyden jotakuinkin näin: Tytöt kikattavat, tytöt istuvat jalat ristissä, tytöt tykkäävät nukeista, barbeista ja pörröisistä eläimistä. Tytöt lukevat ja kirjoittavat päiväkirjaa. Tytöt ovat ahkeria, kilttejä, tunnollisia ja huolellisia. Tytöt itkevät helposti, mutta tytöt ovat myös hyviä kotitöissä ja pärjäävät koulussa. Tytöt ovat siistejä ja huolehtivat ulkonäöstään.
Tunnistan itsessäni lähes kaikki listaamani tyttömäiset piirteet. Jos pinnistelen, tunnistan jopa akkamaisen valittamisen, vaikka lapsena koin vain kantavani huolta yhteisistä asioista.
Ennen saunassa käytyä kehityskeskustelua en tiennyt piirteideni olevan sopimattomia. En ollut halunnut ärsyttää ketään.
Veera kertoo, millaista on seurustella seksiaddiktin kanssa – jopa ostosreissuilla oli pakko käydä harrastamassa seksiä
Ensin miehen kyltymättömyys sai Veeran tuntemaan itsensä haluttavaksi. Lopulta pakkomielteinen tarve harrastaa seksiä vei mieheltä sekä työn että parisuhteen.
Seksiriippuvuus ei ole vain nautintoa tuottavaa, keskimääräistä voimakkaampaa seksiviettiä vaan ongelmiin johtavaa pakonomaista käyttäytymistä – siinä missä muutkin riippuvuudet.
Seksiriippuvaiselle ongelmassa ei ole kyse sen enempää seksistä kuin syömishäiriöiselle ruuasta tai peliriippuvaiselle rahasta.
– Kuka tahansa ikään ja sukupuoleen katsomatta voi tulla riippuvaiseksi seksistä niin, että se aiheuttaa ongelmia, sanoo seksologi Jukka Virtanen Hyvä Terveys -lehdessä.
Veera seurusteli seksiriippuvaisen kanssa ja oppi, millaista on, kun koko elämä kiertyy seksin ympärille ja jokainen kaupassa käyntikin voi olla mahdollinen panoreissu.
Kun Veera tapasi nykyään jo entisen kumppaninsa, suhteen alku oli täynnä ihanaa kiihkoa.
– Ajattelin, että on hurmaavaa, että mies haluaa niin paljon. Hän oli kyltymätön, ja sai minut tuntemaan itseni haluttavaksi, Veera sanoo.
Pari harrastikin paljon seksiä. Niin paljon, että hiljalleen se alkoi tuntua Veerasta jo puuduttavalta.
– Seksiä oli harrastettava ihan kaikkialla ja koko ajan. Jos vaikka menimme kaupungille ostoksille, kahville tai syömään, jossain vaiheessa hänen oli päästävä panemaan. Puolisoni tuntui koko ajan etsivän seuraavaa paikkaa harrastaa seksiä. Se ohjasi kaikkea hänen tekemistään.
Miehelle paikaksi kävi mikä vain rappukäytävästä porttikonkiin tai puistosta kerrostalon kellariin.
– Aluksi seksielämämme oli kiihkeää, mutta jossain vaiheessa siitä tuli ahdistavaa. Olin hänelle vain väline toteuttaa omaa haluaan. Jos en halunnut, en voinut kieltäytyä, koska muuten hän kiivastui ja muuttui väkivaltaiseksi. Hän soitteli minulle jopa töistä kotiin ja vaati harrastamaan puhelinseksiä, Veera kertoo.
Kuinka monta muuta?
Puolisolla alkoi olla myös paljon outoja ja selittämättömiä menoja, ja hän jäi yhä useammin kiinni turhanpäiväisistä asioista valehtelemisesta.
– Vasta jälkikäteen tajusin, että tämä kaikki johtui siitä, että hän piilotteli panoreissujaan. Hän saattoi käydä koripallotreenien jälkeen keskellä viikkoa sutaisemassa jotain hoitoaan rappukäytävässä tai jossain metsätiellä. Hän saattoi myös sanoa lähtevänsä käymään kaupassa, mutta kävikin harrastamassa seksiä jonkun kanssa.
Veera sanoo, ettei hän edes tiedä, kuinka monta muuta naista miehellä oli heidän suhteensa aikana, mutta uskoo, että niitä oli monia.
– Osan kanssa hänellä oli vakituisempi suhde, osa oli kertaluontoisia juttuja.
Puolison pakkomielteinen tarve harrastaa seksiä alkoi aiheuttaa Veerassa ahdistusta, riittämättömyyden tunnetta ja epätietoisuutta. Toisaalta hänestä oli surullista nähdä, miten toinen tuhoaa itsensä ja kaikki suhteensa seksiaddiktionsa takia. Veeran puoliso menetti jopa työnsä jäätyään useita kertoja kiinni seksin harrastamisesta työpaikkansa neuvotteluhuoneissa.
– Jossain vaiheessa aloin epäillä kaikkea hänen sanomaansa ja tekemäänsä. Epärehellisyys oli tuhonnut suhteesta kaiken luottamuksen. Seksistäkin oli vaikea nauttia, koska siitä oli tullut suoritus.
Eron jälkeen Veera joutui etsimään oman seksuaalisuutensa uudelleen.
– Ainakin opin löytämään omat rajani ja asettamaan ne. Opin myös sen, etten enää ikinä voi ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei ole rehellinen.
Myöhemmin Veera kuuli, että mies oli saanut ammattiapua seksiaddiktioonsa.
Veeran nimi on muutettu.
Juttu on julkaistu aiemmin Me Naisten sivuilla joulukuussa 2015.
Tuore Nato-raportti: Suomen hallitukseen kohdistunut laajaa naisvihamielistä verkkohäirintää
Nato StratComin raportista uutisoi Politico-lehden Euroopan versio.
SUOMEN naisvetoinen hallitus saa internetissä osakseen valtavan määrän naisvihamielistä häirintää. Tähän tulokseen on tultu tuoreessa raportissa, jonka julkaisi sotilasliitto Naton strategisen viestinnän osaamiskeskus StratCom keskiviikkona.
Raportti perustuu vuoden 2020 maaliskuun ja heinäkuun välisenä aikana kerättyyn aineistoon. Siitä uutisoi keskiviikkona Politico-lehden Euroopan ja EU:n asioita käsittelevä versio.
Raportin julkaisutilaisuudessa datatutkija Rolf Fredheim kuvaili, kuinka maailman mediassa laajaa huomiota saanut pääministeri Sanna Marinin hallitus vastaanotti tutkimusjakson aikana ”järkyttävän suuria määriä loukkaavia viestejä”.
– Viittä eniten kohteina ollutta ministeriä, jotka kaikki ovat naisia, kohdeltiin musertavalla tavalla ja misogynistisesti kaltoin hyökkäämällä heidän arvojaan vastaan, halventamalla heidän päätöksentekokykyään sekä kyseenalaistamalla heidän kykynsä johtamiseen, Nato StartComin raportissa sanotaan.
TWITTERISSÄ julkaistut viestit sisälsivät muun muassa naisvihamielisiä liikanimiä sekä naisiin ja kodinhoitoon liittyviä kielikuvia, joilla viitattiin esimerkiksi pääministeriin. Viesteissä monissa oli mukana myös vähemmän peiteltyä naisvihaa.
Raportin mukaan suurin osa viesteistä tuli bottien sijaan aidoilta tileiltä, joista enemmistö oli kuitenkin anonyymeja.
– Kaikkien on melko helppoa olla samaa mieltä siitä, että on olemassa kansalaisina esiintyviä botteja, jotka levittävät valheellisia viestejä maan rajojen ulkopuolelta, Fredheim sanoi.
Hänen mukaansa on kuitenkin vaikeampaa valvoa verkossa aitoa sisältöä, sillä tasapainottelu sananvapauden vaalimisen ja vihapuheen rajoittamisen välillä on haastavaa.
POLITICO on haastatellut raporttia koskevassa artikkelissaan myös vihreiden kansanedustajia Iiris Suomelaa sekä Bella Forsgrénia, joilla niin ikään on kokemusta verkkohäirinnästä. Lehden mukaan heidän kokemuksensa vertautuvat vuoden 2019 tutkimukseen, jonka mukaan 28 prosenttia vihapuheen kohteeksi joutuneista kunnallishallinnon edustajista kertoi olevansa siitä johtuen haluttomampi osallistumaan päätöksentekoon.
– Minun on aina mietittävä kaksi kertaa, mihin keskusteluihin osallistun. Kyse ei ole koskaan aiheesta – kyse on siitä, kuinka naisten tai muiden kuin valkoisten ihmisten annetaan puhua! Mikä tahansa kritiikki ei ole tervetullutta. En kuitenkaan tunne, että se olisi vaikuttanut julkiseen toimintaani, vielä, Forsgrén sanoo.
Datatutkija Fredheim halusi kuitenkin painottaa, että Suomen tilanne on edelleen parempi moniin muihin maihin verrattuna.
HS-gallup: SDP laskee, perussuomalaiset suosituin
PS on ottanut prosenttiyksikön kaulan sosialidemokraatteihin.
Tuoreen Helsingin Sanomien mielipidemittauksen mukaan perussuomalaiset on suurin puolue, seuraavana SDP ja kolmantena kokoomus.
Perussuomalaiset 21,5 (+0,4)
SDP 20,5 (-0,5)
Kokoomus 16,0 (-0,4)
Keskusta 11,8 (+0,8)
Vihreät 9,8 (-0,1)
Vasemmistoliitto 7,3 (-0,3)
RKP 4,4 (+0,2)
KD 3,7 (0,0)
Liike Nyt 2,6 (+0,2)
Muut 2,4 (-0,3)
Tutkimuksen teki Kantar TNS Helsingin Sanomien toimeksiannosta. Tutkimusaineisto kerättiin puhelinhaastatteluin 15.2.–12.3.2021. Tutkimusta varten haastateltiin kaikkiaan 2462 ihmistä. Tutkimukseen osallistuneiden joukko edustaa Suomen 18–79 vuotta täyttänyttä väestöä pois lukien Ahvenanmaa. Puoluekannatusarvio on laadittu tarkastelemalla yhdessä haastatteluissa saatuja vastauksia sekä vaalitilastoja viime eduskuntavaaleista. Tutkimuksen virhemarginaali on suurimmilla puolueilla noin 2,1 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Ikuisuuskysymys on taas pinnalla: Miten saadaan naisia tekniikan pariin – ”Tytöille pitäisi viestittää, että kaikilla tekniikan aloilla pelastetaan maailmaa”
Tekniset opintoalat, joiden nimessä on bio-, kierto- tai kestävä kehitys, kiinnostavat enemmän naishakijoita.
Tampereen ammattikorkeakoulun Naistech-hanke kannustaa naisia hakeutumaan tekniikan aloille.
Nykyään vain noin joka viides tekniikan aloille korkeakoulutetuista on nainen, ja osalla aloista naisia on alle kymmenesosa. Naistech-hankkeen tavoitteena on lisätä naisten kiinnostusta tekniikan aloja kohtaan. Mukaan toivotaan myös maahanmuuttajataustaisia naisia.
"On huomattu, että opintoalat, joiden nimessä on bio-, kierto- tai kestävä kehitys, kiinnostavat enemmän naishakijoita. Tytöille pitäisi viestittää siitä, että kaikilla tekniikan aloilla pelastetaan ja parannetaan maailmaa”, sanoo Naistech-hankkeen projektipäällikkö Elina Harju tiedotteessa.
Tekniikan alalle on usein helpompi päästä kuin monelle muulle alalle. Tekniikan piirissä on monenlaisia ja useimmiten hyvin palkattuja tehtäviä. Ammattikirjoa ei kuitenkaan tunneta tai sitä ei ole tehty riittävän näkyväksi.
Ammattia valitessa mielikuvat ja perinteet elävät sitkeästi. Elina Harju muistuttaa, että etenkin isillä on merkittävä rooli siinä, miten tytär asennoituu tekniikkaan.
"Isän merkitys näkyy tekniikan alan naisten haastatteluissa ja selvityksissä. Usein isä on ottanut mukaan puuhailemaan verstaalle, vaikkapa autonkorjaukseen, ja rohkaissut tytärtään kokeilemaan työkaluja ja tekemään itse. Insinööriäiti on myös vahva roolimalli tekniikan alan naisille.”
Harjun mukaan tytöt pärjäävät matematiikassa ja luonnontieteissä koulussa usein paremmin kuin pojat, mutta eivät silti hakeudu tekniikan alan töihin.
Tutkimuksissa on todettu, että teknisen työn ja matemaattis-luonnontieteellisten aineiden opettajien rohkaisulla ja esimerkeillä siitä, mihin näiden aineiden opiskelu liittyy, on paljon vaikutusta etenkin tyttöihin.
”Toivottavasti esimerkiksi STEAM-työpajat (science, technology, engineering, art, math) yleistyvät peruskoulussa ja kaikki pääsevät itse tekemään ja kokeilemaan, miten kiehtovaa teknologia voi olla”, Harju sanoo.
Some täyttyy naisvihasta, koska mies voi pahoin – Juhani Brander kirjoitti kirjan miehistä, ja vuoden vanhana teos on entistä ajankohtaisempi
Kulttuurivieras Juhani Brander sai huomata, että kirjalle ahtaasta maskuliinisuuden mallista oli huutava tarve.
Armeijakaverit homottelivat, kun he näkivät Juhani Branderin kädessä kirjan. Mutta hän oli tottunut sellaiseen.
Lukeminen oli tulevalle kirjailijalle ja kirjallisuuskriitikolle rakas harrastus. Sitä piti salailla mahdollisuuksien mukaan. Kasarmilla Brander piilotteli James Ellroyn rikosromaania.
Brander tiesi, että lukeminen oli nössöjen puuhaa. Sen hän oli oppinut nuorempana kotikulmillaan Piikkiössä. Kirjallisuus on feminiinisukuinen sana myös suomen kielessä.
– En kehdannut myöntää, että luen niin helvetisti. Siitä ei olisi ollut mitään muuta kuin haittaa, 42-vuotias Brander muistelee.
Brander ahmi nuorena tekstejä, mutta toisaalta hän oli väkivaltainen niin kuin monet pojat ovat. Hän käytti rumia sanoja, tappeli verissäpäin ja juoksi naisten perässä.
Tai kuten kirjailija itse muotoilee, hän on lyönyt, juonut ja nainut niin kuin miehen pitää lyödä, juoda ja naida. Se on yksi tapa kuvata hegemonista maskuliinisuutta eli tutkija Raewyn Connelin teoriaa miehisyyden kuvitteellisesta ideaalista, jota vasten omaa miehisyyttä tahattomastikin arvioidaan. Sittemmin samaan on alettu viitata termillä toksinen eli myrkyllinen maskuliinisuus.
Käytännössä ilmiö näyttäytyy esimerkiksi niin, että lyöminen on miehekästä, lukeminen ei.
– Kaikki eivät tietenkään tunnista itseään hegemonisen maskuliinisuuden määritelmästä, eikä se koske kaikkia miehiä, mutta tällainen malli on olemassa, ja sitä on hyvä pohtia, Brander sanoo.
Elämiä tuhoutuu, kun pojista tehdään miehiä
Vuosi sitten julkaistu esseekokoelma, Branderin kirjoittama Miehen kuolema (WSOY, 2020), on tarkkanäköinen kuvaus miehisyydestä ja siihen liittyvistä kipupisteistä. Teos on julkisuudessa käydyn keskustelun perusteella entistä ajankohtaisempi.
Brander osoittaa, että asian omakohtaiselle, kriittiselle tarkastelulle on tilausta. Suuri osa ihan tavallisista suomalaisista on tullut koulituiksi mekanismeilla, joilla pojista tehdään miehiä. Branderin mielestä nuo mekanismit ovat tuhonneet monen elämän.
– Olin pohtinut näitä teemoja vuosia, enkä voinut välttyä huomaamasta miesten pahoinvoinnin määrää.
Pahaan oloon viittaavat tilastot päihdeongelmista, asunnottomuudesta, rikoksista ja itsemurhista, joissa miehet ovat yliedustettuina.
Pahasta olosta todistaa myös Ylen vastikään teettämä tutkimus, jossa iän ja sukupuolen mukaan jaotelluista ryhmistä juuri keski-ikäinen mies kokee itsensä useimmin syrjityksi.
Se saattaa kuulostaa naurettavalta. Harva on voinut välttyä kuulemasta viime aikojen suuresta puheenaiheesta eli siitä, kuinka etuoikeutettu asema valkoisella heteromiehellä on. Suomalaisen keski-ikäisen miehen pitäisi siis olla syntyjään kaikkea muuta kuin syrjitty.
Brander näkee ristiriidan taakse. Hän tuntee sympatiaa tutkimukseen vastanneita kohtaan.
Työttömän tai yksin elävän, sairauksista kärsivän miehen on vaikea samastua ajatukseen patriarkaatista tai keskusteluun valkoisen miehen ylivallasta, kirjailija huomauttaa. Laajalla kontekstilla ei ole merkitystä silloin, kun puhutaan yksilöllisistä tragedioista.
– Vaikka miehet eivät ole joutuneet taistelemaan äänioikeudesta, yksittäisten miesten tragedioita pitäisi tarkastella myös erikseen. Moni kokee olevansa kaikkea muuta kuin etuoikeutettu.
Tutkimus: Viagra voi pidentää elinikää - Terveys - Ilta-Sanomat
Naiskato piinaa Kainuuta, mutta korona-aikana on koettu käänne – "Nyt on Kainuun carpe diem"
Kainuussa on meneillään naiskato, kuten monella muullakin paikkakunnalla väljään asutussa Suomessa. Asukkaat pakenevat etelän vetovoimaisiin kasvukeskuksiin, mutta nyt Kainuu on ryhtynyt vastaiskuun.
Tilanne korostuu erityisesti opintoja aloittavien naisten kohdalla, ja tilanne on se, että Kainuuseen jää naisiin verrattuna suhteettoman paljon miesasukkaita.
Kainuun Liiton aluekehitysasiantuntija Minna Komulainen kertoo MTV:n Uutisaamussa, että tilanteeseen on nyt herätty.
– Tottakai se kuuluu tiettyyn elämänvaiheeseen, mutta meitä kiinnostaa myös paluumuutto, Komulainen sanoo.
– Tällä hetkellä meillä on hiljaisia signaaleja siitä, että muuttosuunta on kääntymässä korona-aikana. Kainuu on saanut ihan muuttovoittoakin.
Yliopiston lakkauttaminen sattui
Kainuu jatkaa silti naisten houkuttelua, ja keinot ovat selvillä.
– Tarkoitus on parantaa viestintää ja kertoa meidän uusista mahdollisuuksista, mitä kaikkea on tulossa ja olemassa. Koulutusaloilla tehdään myös tasa-arvoselvitystä. Sitten Kajaanin kaupungin strategiassa on nostettu tasa-arvo tärkeänä asia esiin ja anonyymiä rekrytointia on otettu käyttöön, Komulainen luettelee.
– Haluamme tehdä tästä sellaisen paikan, johon on kiva palata ja ihmisillä on fiilis, että he ovat tervetulleita sekä matkailijoina että muuttajina.
Mutta miksi juuri naiset lähtevät, ja miehet jäävät?
– Meille iso isku oli se, että yliopisto lakkautettiin täällä Kajaanissa.
– Kainuuseen tarvitaan naisia kiinnostavia opiskelualoja, ja tähän on sitten ryhdyttykin yliopistojen yhteistyöllä.
Korona-aika on mahdollistanut etätyön ja -opiskelun aivan uudella tavalla. Se on osaltaan auttanut ihmisiä asumaan muuallakin kuin kasvukeskuksissa, ja tähän Kainuu haluaa iskeä.
– Nyt halutaan tarttua hetkeen. Nyt on Kainuun carpe diem.
Pornon katselu puhelimella halutaan estää – yksi lakiesitys meni jo läpi Jenkeissä
Yhdysvalloissa tietyt ryhmittymät ovat hanakasti vaatineet, että aikuisviihteen löytämistä älylaitteilla vaikeutettaisiin. Utahin kuvernööri allekirjoitti pornofiltteriä vaativan lain, mutta vielä laki ei vaadi puhelinvalmistajilta toimia.
Utahin kuvernöörin allekirjoittama laki on yksi askel lähemmäksi pakollisia pornofilttereitä puhelimissa ja tableteissa. Ihan vielä ei laitevalmistajien tarvitse kuitenkaan muutoksia alkaa tehdä, sillä laki toteutuu vain, jos viisi muuta osavaltiota ottaa käyttöön vastaavan lain. Lain allekirjoittamisesta kertoi AP News.
Utah on vahvasti uskonnollinen osavaltio, joka julisti pornon yleiseksi terveyskriisiksi vuonna 2016. Sama vahvasti aikuisviihdevastainen henki jatkuu nyt allekirjoitetussa laissa. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että älylaitteissa pitäisi olla aktiivinen blokki, joka estää esimerkiksi lapsilta pääsyn haitalliseen materiaaliin.
Android- ja iOS-laitteissa on jo olemassa suodattimet, joilla vanhemmat voivat estää lapsiltaan pääsyn haitalliseen materiaaliin verkossa, mutta suodatin on oletuksena pois päältä. Lakimuutos käytännössä vaatisi, että suodatin olisi laitetta käyttöön otettaessa oletuksena päällä, ja sen saisi vain valmistajan toimittamalla salasanalla pois käytöstä.
Laki on saanut osakseen myös kritiikkiä esimerkiksi kansalaisoikeusjärjestöltä, jonka mukaan laki saattaa olla perustuslain vastainen. Laki ei kuitenkaan vielä vaadi mitään toimenpiteitä, vaan se otetaan käytäntöön vain, jos viisi muuta osavaltiota ottaa vastaavan lain käyttöön. Jos näin ei ole käynyt vuoteen 2031 mennessä, nyt allekirjoitettu laki häviää vähin äänin. Monien Utahin lainsäätäjien mukaan olennaisinta onkin tässä vaiheessa lähettää lain avulla vahva sanoma, kertoo The Verge.
Riikka Suomisen kolumni: Raivoan lapselleni siivoamisesta osittain siksi, että hän on poika
”Haluan, että poikani oppii siivoamaan, jotta hänellä on kivempaa mahdollisissa tulevissa parisuhteissaan”, kirjoittaa Riikka Suominen kolumnissaan.
JANKUTAN, nalkutan ja välillä myös karjun lapselleni aamiaistiskien viemisestä ja oman huoneen siivoamisesta. Se on normaalia vanhemmuutta, mutta olen alkanut tajuta, että desibelejäni nostaa toinenkin voima: feminismi. Rageamiseni johtuu siitä, että lapseni on poika.
Mieskromosomisen lapsen kohdalla vaatimukset eivät liity pelkkään siivoamiseen. Minun tehtäväni on aamiaispöydästä noustessamme korjata sukupuolten epätasa-arvo. Kuten kaverini asian ilmaisi, tavoitteena on, ettei pojan tarvitse hommata tyttöystävää saadakseen kotiapulaisen.
SIIVOUKSEEN kiteytyy se, missä määrin tasa-arvo toteutuu heterosuhteessa. Näin sanoo ruotsalainen sukupuolentutkija Fanny Ambjörnsson kirjassa Tid att städa.
Tasa-arvo on pohjoismainen ideaali. Suomalaisten mielestä kotityöt tulee jakaa tasan. Siis teoriassa.
Käytännössä naiset käyttävät siivoukseen 36 minuuttia päivässä, miehet 17 minuuttia. Ja juu, samoista tilastoista näen, että miehet kyllä rassaavat autot ja rakentavat kuistit, mutta ensinnäkin niihin kuluu vuodessa paljon vähemmän aikaa, ja toiseksi siivous on kaikkein vähiten arvostettu työ. Tämä pätee niin kotona kuin työmarkkinoilla.
Ambjörnssonin mukaan arvostuksen puute johtuu siitä, että ihannoimme uuden tuottamista, emme vanhan järjestyksen palauttamista.
”Jos omien sotkujen siivoamista arvostettaisiin, seisoisimme tuskin ilmastokatastrofin edessä”, hän sanoi Ny Tid -lehden haastattelussa.
HALUAN, ETTÄ poikani oppii siivoamaan, jotta hänellä on kivempaa mahdollisissa tulevissa parisuhteissaan.
Siivouksen jakautumisesta nimittäin riidellään paljon. Ambjörnssonin haastattelemat miehet sanoivat naisten havaitsevan sotkun ensin ja kärsivän siitä heitä enemmän. (Kyllä miehetkin oppisivat havaitsemaan, jos heitä arvioitaisiin kodinhoidon perusteella.) Niinpä naiset ennakoivat ja organisoivat perheiden kotityöt. Mutta tasa-arvoideaali on niin tärkeä, että siitä halutaan pitää kiinni.
Minäkin olen joskus raivoissani liimannut jääkaapin oveen siivousvuorolistan. Iloton ruutupaperi varjosti koko keittiötä, ja kihisin, kun huomasin olevani ainoa listaa suorittanut. Toisaalta, jos luovun siivoustaakan kyttäämisestä ja satsaan kivaan fiilikseen, koen epäonnistuneeni feministinä. Siivouksen suhteen voi ilmeisesti valita vain uhriutuvan raatamisen tai pirttihirmuuden väliltä.
Näitä paineita sitten puran raivoamalla lapselle sotkuisesta huoneesta.
IDOLEITANI ovat parit, jotka onnistuvat jakamaan kotityöt excelin avulla puoliksi. Lehdessä yksi tällainen sankaripari kertoi käyttäneensä päivän listan laatimiseen, eikä sen jälkeen siivouksesta ole kertaakaan tarvinnut riidellä tai katkeroitua. Toivon lapsestani yhtä fiksua.
Kolumni: Aki Manninen toivoi ratkaisuja naisvihan kitkemiseen yhteiskunnasta – tässä kolme asiaa, jotka hän ja kaikki muutkin voivat tehdä heti
Sanat satuttavat, vaikka toisin väittäisi, kirjoittaa toimittaja Vivi Norokorpi.
Miten sovinismiin ja naisvihaan voisi puuttua?
Eilen keskiviikkona Aki Manninen esiintyi Iltalehden Sensuroimaton Päivärinta -haastattelussa ja kertoi, ettei ole saanut tietoa siitä, miten ongelmaa voisi ratkoa. Aiemmin Manninen aiheutti kohun naissukupuolta vähättelevillä sanomisillaan.
– Olen odottanut, että rupeaisi tulemaan ajatuksia siihen, mitä voisimme yhdessä tehdä sovinismin ja naisvihan estämiseksi. Se on äärettömän hyvä aihe, josta kuuluu puhua. En ole nähnyt yhtään reseptiä siihen vielä. Odottelenkin, että reseptejä rupeaa tulemaan, Manninen sanoo haastattelussa kohdassa 06:44.
Tehdään selväksi heti, että nyt pureudutaan ongelmaan – ei niitä edustaviin kasvoihin.
Täältä tulee.
1) TUNNISTA JA TUNNUSTA YHTEISKUNNAN NAISVIHA JA SOVINISMI
Naisvihaa ei voida purkaa, jos sitä ei tunnisteta – melko yksinkertaista, eikö.
Ensimmäinen konkreettinen teko on siis helppo: lopeta naisvihan olemassaolon kieltäminen.
Valitettavan yleisen näkemyksen mukaan naisviha ja sitä ylläpitävä yhteiskunnan rakenne on lähinnä ongelma ihmisten mielissä, ei todellisuudessa. Väite on yksinkertaisesti väärin.
Rekan kuljettaja selasi nettiä kännykällä minuuttia ennen ketjukolaria, 12-vuotias poika kuoli – Hovioikeus tuomitsi naisen ehdolliseen vankeuteen
Miten identiteettipolitiikka hajottaa Suomea
Oletteko tutustuneet oppineen edistysmielisen uuteen yliopistolliseen kirkkokieleen?
Näitä ovat identiteettipolitiikka, intersektionaalinen feminismi, antirasismi, sukupuolen vahvistaminen, toiseus, mikroaggressiot, saavutus- ja mahdollisuuskuilut… Kun kaiken yläpuolella leijailee pyhä tarkoitus – maapallon pelastaminen – tekstihöttö yltää uussanojen liturgiaan.
Toimittaja Matti Virtanen avaa lukijalleen, mitä suurten ideoiden takana luuraa: loputon vallan halu.
Hänen kirjansa Ääripäät sisältää lukukokemuksia ja keskusteluja. Tekijä haastatteli ääripäitä näiden itsensä ehdoilla, ei pyri muuttamaan hänelle kerrottua, lainailee kaikkea mahdollista painettua, puhuttua ja muuten jakelussa olevaa julistusta. Hän ihmettelee ja jää pohtimaan sanomien todistuspohjaa. Yksinkertaisesti Virtanen yrittää ymmärtää, mitä saarnaajat sanovat ja mihin pyrkivät.
Tekeepä hän itselleenkin eräänlaisen kepposen. Hän ilmoittautuu Pohjanmaalla liikkuessaan ruotsinkieliseksi ilman, että kielitaitoa kysyttäisiin. Niin helppoa on liittyä itsensä ahdistuneeksi ja väärin kohdelluksi kokevan pienevän vähemmistöryhmän jäseneksi. Hänestä tulee yksi New York Timesin luonnehtiman ”maailman hemmotelluimman vähemmistön” jäsen. Muihin falangeihin hän ei liity, vaan pysyttäytyy uteliaana ulkopuolisena. Kyseessä lienee hirtehinen ele.
Kanna taakkaa, uhriudu voimaannuttavasti
Ääripäät antaa puheenvuoron niille, jotka selvästi kokevat, että heidän käsityksensä perustuu harkintaan, että se on tie, totuus ja elämä: muuten koittaa turvallisuutemme vaarantava muutos, tuho. Se, jolla on hyvin muotoillut lääkkeet tähän kuulijakuntaa ahdistavaan tietoon, sillä on pelon kylvämisen avituksella tie valtaan pääsyyn. Pelolla ja vallalla on pyhä yhteys.
Saamenmaalla hän jututtaa kansanryhmää, jonka katkeruuden tunnetta lisää rasismi. Yhteiskunnat suhtautuvat heidän vaatimuksiinsa väistellen. Osa saamelaisten näkemyksistä on ymmärrettäviä, osa kummallisia. Osa tuntuu ottavan oikeuden omiin käsiinsä. Greenpeace on hiljaa, kun porotalous tuhoaa maata, entä pedot ja kalakanta – suljetaanko silmät? Kuka on oikea saamelainen? Keskinäiset riidat vievät lämmön kodasta.
Etelän oppineet älyköt ovat keksineet termin ”kulttuurinen omiminen”. Saamelaisten asusteita eivät muut saisi käyttää. Hyvin yllytetty. Kun toimittaja Sanna Ukkola pani aihetta kosketelleessa tv-ohjelmassa sulan päähänsä, puhkesi nettiraivo puolesta ja vastaan. Osa meistä on ryhtynyt vapaaehtoisiksi nettipoliiseiksi. Paljastajista on tullut nimettömiä ilmiantajia vailla vastuuta.
Tässä suhteessa Ääripäät olisi hyvinkin voinut sisältää muutaman sivun hienohelmojen herkkähipiäisestä syytöshistoriasta. Muistatteko enää yritysjohtajia, jotka erehtyivät käyttämään kauhistuttavia termejä – vieläpä naisista: ”handicap”, ”kokovartalopääministeri” tai se kuuluisaksi tehty Audi-mies, joka meni kuvailemaan autokaupan naisasiakkaita. Yritys- ja politiikan kentästä on tullut suuri yksittäisiä sanoja tuumaileva pelkuruuden maailma.
Sanat vihahyödyn välineinä
Virtanen haastatteli mitä erilaisimpia sanasodan keinoin valtaan haluavia. Nykyinen asema heille ei riitä, lisää aatteellista jalansijaa tulee vallata. Sekä äärioikealta että maailmanpelastustahoilta hän onnistui saamaan viisaat ja tyynet haastateltavat. Se on yksi toimittajalta edellytettävä taitolaji.
Yksi kuitenkin kieltäytyi – ehkä oman ryhmittymänsä uskottavuudesta epävarma: Fatim Diarra, Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja.
Tasa-arvon nimissä maailmalta Suomeen on tullut monenlaista järkeilyä. Jos kurkotamme perussuomalaisten ääri-ilmiöihin, puolueen tuolle puolen, sieltä löytyvät monet munaukset. Virtanen kuuntelee naama peruslukemilla, kun Suomalaisuuden Liitto puhuu Suomen yksikielistämisestä. Liitto on maalannut itsensä nurkkaan, josta on vaikeata loikkia pois.
Suomalaisuus uhkaa revetä ääripäiksi: toimittaja Matti Virtanen kiersi maata ja etsi kansakunnan hajonnutta identiteettiä
Jos yrittää ymmärtää äärioikeiston ajattelua, on öyhöttäjä, rasisti tai natsi. Jos suvaitsee punavihreitä, on rajakki, vajakki, suvakki, mädättäjä tai peräti kommunisti.
Matti Virtanen: Ääripäät. Miten identiteettipolitiikka hajottaa Suomea? Docendo. 312 s.
PITKÄN URAN Helsingin Sanomissa, Yleisradiossa ja Talouselämä-lehdessä tehnyt toimittaja Matti Virtanen jäi vuosi sitten eläkkeelle ja kirjoitti kirjan Ääripäät. Miten identiteettipolitiikka hajottaa Suomea?
Virtanen myöntää kirjan alussa, ettei kukaan kohtuullisella itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen suhtaudu identiteettipolitiikkaan neutraalin uteliaasti, koska vastakkaisen ilmiön liiasta ymmärtämisestä voi saada näpeilleen.
Jos yrittää ymmärtää äärioikeiston ajattelua, on öyhöttäjä, rasisti tai natsi. Jos suvaitsee punavihreitä, on rajakki, vajakki, suvakki, mädättäjä tai peräti kommunisti. Varoituksesta huolimatta hän päätti yrittää journalismin perinteisin keinoin.
”Käsittelen melkein kaikkia identiteettipolitiikan osa-alueita: puoluepolitiikkaa, ulkoparlamentaarista politikointia, rähinöintiä, rasismia ja antirasismia, seksuaalipolitiikkaa, feminismiä, kielikysymystä ja sosiaalisen median merkitystä”, Virtanen lupaa.
Toimittaja matkustaa maata ristiin rastiin, tapaa erilaisia ryhmiä ja puhuttaa niitä. Rovaniemellä hän kohtaa perussuomalaisten nuorisojärjestestöstä pois potkittuja etnonationalisteja, syrjittyjä saamelaisia Inarissa, menestyviä joskin hieman kärttyisiä suomenruotsalaisia Kruunupyyssä, työnsä menettäneitä paperityöläisiä Kaipolassa ja poliittiseen ahdinkoon joutuneita keskustalaisia Iisalmessa.
MATKOJEN VÄLILLÄ Virtanen istuu ruudun ääressä ja kaivaa netistä esiin erilaisia yhteiskunnallisia verkostoja sekä niiden johtohahmoja. Toimittaja tekee yksinkertaisia kysymyksiä ja saa monimutkaisia vastauksia.
Kirja on kirjoitettu selkeällä suomen kielellä, mutta siinä on paljon alan termistöä. Monet termit ovat tuontitavaraa. Siksi lukijan kannattaa panna kirjanmerkki lopussa olevan identiteettipolitiikan sanakirjan kohdalle. Muuten putoaa kärryiltä.
Sanakirjassa määritellään esimerkiksi uhriutuminen, nykykeskustelun suosikkisana: ”Uhrimentaliteetilla tarkoitetaan psykologiassa asennetta, jossa ihminen kokee vastoin parempaa tietoa olevansa muiden ihmisten kielteisten tekojen tai sanojen uhri. Identiteettipolitiikka perustuu usein siihen, että kokonaiset ihmisryhmät uskovat olevansa muiden ryhmien harjoittaman jatkuvan syrjinnän uhreja.”
Matti Virtanen ei yritä opettaa haastateltavia, vaan antaa haastateltavien opettaa häntä itseään. Jokainen saa puhua puolestaan.
”Aihe on sen verran arkaluontoinen, että päätin julkaista haastattelun kysymys-vastausmuodossa välttääkseni turhia tulkintoja”, Virtanen kirjoittaa johdannoksi haastatellessaan 24-vuotiasta Setan puheenjohtajaa, lääketieteen kandidaatti Sakris Kupilaa.
Hienovarainen lähestymistapa ei vakuuta kaikkia. Naisasialiitto Unioni ja fasismia vastaan taisteleva Varisverkosto kieltäytyvät haastattelusta.
LÄPI KIRJAN Virtanen etsii vastausta kysymykseen: Mistä suomalainen identiteetti voisi 2020-luvulla muodostua, missä olisi se pienin yhteinen nimittäjä?
Lopussa hän pohtii veteraanipoliitikkojen ja historioitsijoiden kanssa Suomen yhteisen identiteetin sirpaleita.
”Käy ilmi, että suomalaisten itseymmärrys muodostuu enemmän käytännön teoista ja historiasta kuin hienoista sanoista”, Virtanen arvioi.
Huokaisen helpotuksesta sekä johtopäätöksestä että luku-urakan saattamisesta loppuun. Epäilemättä identiteettipolitiikan syväosaajat löytävät kirjasta väärinymmärryksiä ja pinnallisuutta. Kaltaiselleni tavalliselle lukijalle Matti Virtasen journalistinen raportti riittää oikein hyvin.
Tutkimus: Mitä enemmän kaupungissa on naisia, sitä epätodennäköisimmin he synnyttävät – maaseudulla ilmiö ei näy
Mitä enemmän naisvaltaisissa kaupungeissa oli naisia, sen epätodennäköisemmin naiset synnyttivät ensimmäisen lapsensa, selviää Turun ja Helsingin yliopistojen sekä Pennsylvania State Universityn tutkimuksesta.
Tutkimus pohjaa historialliseen aineistoon, mutta tutkijoiden mukaan se voi olla jossain määrin sovellettavissa nykypäivän kaupunkiympäristöihin.
– Naisia on monissa kaupungeissa enemmän kuin miehiä, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa naisten perheellistymiseen, erikoistutkija Jenny Pettay sanoo.
Syntyvyys on ollut voimakkaassa laskussa ja erityisesti kaupungeissa syntyvyys on ollut alhaista.
Kaupungistumisen myötä yhä useampi nainen muuttaa jo valmiiksi naisvoittoisiin kaupunkeihin, mikä johtaa mahdollisesti vieläkin alhaisempaan syntyvyyteen tulevaisuudessa.
TUTKIMUSperustuu karjalaisen siirtoväen digitoituihin henkilömatrikkeleihin.
Tutkija John Loehrin johtama ryhmä selvitti, miten asuinpaikkakunnan sukupuolijakauma vaikutti naimattomien naisten todennäköisyyteen saada ensimmäinen lapsi tai muuttaa toiselle paikkakunnalle. Yhteys oli erilainen kaupungeissa ja maaseudulla.
– Jos paikkakunnalla asui enemmän naisia, vähensi se lapsen saamisen todennäköisyyttä kaupungeissa, mutta samaa ilmiötä ei ollut havaittavissa maaseudulla. Tästä huolimatta naiset eivät hakeutuneet paikkakunnille, missä oli enemmän miehiä vaan sen sijaan naisvaltaisiin kaupunkeihin, Pettay kertoo tuloksista tiedotteessa.
Kaupungeissa asuessaan naiset joutuivat kilpailemaan mahdollisuudesta löytää puoliso.
– Kaupungissa asuvan naisen jääminen lapsettomaksi kunakin seurantavuonna oli 15 prosenttia todennäköisempää verrattuna maaseudulla asuvaan naiseen.
Onko tasa-arvo uusvasemmiston virittämä ansa?
VERKKOUUTISISSA kirjailija ja tutkija Jari Ehrnrooth pitää monia nykyisin esillä olevia tasa-arvopyrkimyksiä uusvasemmistolaisena ansana.
”Älyllisesti ylivertaisen lajimme erityisasema tällä planeetalla on niin horjumaton, että muodikkaat syväekologiset kehitelmät lajien tasa-arvosta herättävät huvitusta.”
”Tasa-arvo-käsitteen absurdit laajennukset on silti syytä ottaa vakavasti, sillä ne kasvavat esiin lännen sisäisestä aateperinnöstä, joka vääristää liberaalia demokratiaa, pahimmillaan pehmeän totalitarismin asteelle.”
”Yhdysvalloissa virinnyt ja muihin länsimaihin levinnyt rotuun ja identiteettiin nojaava vasemmistolainen kansalaisaktivismi (intersektionaalinen feminismi, Black Lives Matter, woke ja niin edelleen) on kuitenkin vain uusi vaihe siinä totaalidemokraattisessa ajattelussa, joka saa alkunsa jo Ranskan suuren vallankumouksen jakobiineista.”
”Mustien, naisten, seksuaalivähemmistöjen ja luonnon puolesta puhujat hyökkäävät länsimaista ’sortojärjestelmää’ vastaan aivan kuten marxilaiset muinoin proletariaatin puolesta.”
”Tasa-arvokäsitteen vääristyminen alkaa heti, kun sitä aletaan nurinkurisesti soveltaa juuri niihin ominaisuuksiin, jotka erottavat ihmisiä. Silloin siirrytään luonnollisten, sosiaalisten ja kulttuuristen arvoerojen tasaukseen, joka on liberaalidemokratian vastainen, yleensä joko sosiaalidemokraattinen tai liberaalisosialistinen hanke. Juuri tämän liikkeen aallot nyt lyövät taas korkeina.”
ULKOPOLITIIKKA-LEHDESSÄ Ulkopoliittisen instituutin tutkija Johanna Ketola ja tutkimusavustaja Karoliina Vaakanainen kirjoittavat etenkin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin kokemusten perusteella, että sukupuoli-identiteettiä ja seksuaalivähemmistöjä koskevien kysymysten nousu osaksi ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa on vielä kesken.
”Aihe on vaikea, sillä konservatiivisia arvoja puolustavat maat, kuten Vatikaani ja Venäjä, ovat pyrkineet estämään tasa-arvokysymysten laajentamisen perinteisestä mies-naisnäkökulmasta sosiaalisen sukupuolen ja sukupuoli-identiteetin määritelmään, jota useat valtiot ja muut toimijat jo käyttävät.”
”Sukupuolen määrittely identiteetin kautta on kohdannut viime vuosina vastarintaa ympäri maailmaa. Niin kutsuttu anti-gender-liikehdintä on kasvattanut suosiotaan äärikonservatiivisissa ja -oikeistolaisissa, uskonnollisissa ja populistisissa liikkeissä. Se korostaa perinteisiä sukupuolirooleja, vastustaa ’gender-ideologiaa’ ja on omiaan viemään pohjaa kunnianhimoisiltakin aloitteilta Etyjissä.”
very informative article
Tuukka Tervosen kolumni: Disney-satujen aivopesemän valtion ei pitäisi saada päättää, monenko ihmisen kanssa saan olla avioliitossa
Jotkut meistä ovat puolison sijaan esimerkiksi kolmasosioita, kirjoittaa Tuukka Tervonen.
Löysät pois ensin: Jos haluat olla suhteessa tai naimisissa vain yhden ihmisen kanssa, ole rauhassa. Kukaan ei sitä sinulta halua viedä pois.
Sitten asiaan: valtio sortaa minua ja monia muita.
Avioliittoinstituutio otti tärkeän askeleen neljä vuotta sitten, kun viimeinkin samaa sukupuolta olevat saivat mennä naimisiin. Laista puhutaan tasa-arvoisena avioliittolakina, mutta paskat se mikään tasa-arvoinen on niin kauan kuin avioliitossa olevien määrä on rajattu vain kahteen.
Polyamorisena, potentiaalisesti polygamisena ihmisenä asia on raivostuttanut minua vuosia. En tiedä haluanko koskaan naimisiin yhdenkään kanssa, mutta niin kauan kuin en voi mennä naimisiin kaikkien mahdollisten halukkaiden partnereideni kanssa, en voi edes harkita avioliittoa.
Avioliitto ei ole ainoa kismittävä ongelma, eikä kaikille polyamorisille tärkeä asia.
Onhan niin, että koko yhteiskunta on rakennettu ajatellen nimenomaan pariskuntia. Pari sanana kummittelee aina suhteen edessä.
Juridisia vanhempia voi olla vain kaksi, mikä polyamorisissa perheissä vaikuttaa lasten perintöasioihin ja tapaamisoikeuksiin.
Yhteiskunnan tukiverkostokin on rakennettu vain kahden ihmisen liittoja ajatellen. Näin on yleisestä asumistuesta toimeentulotuen kautta isyys- ja äitiysrahoihin ja -lomiin.
Jos kolmen tai useamman ihmisen polyamorinen perhe saa lapsen, niin vain kaksi vanhemmista saa mahdollisuuden isyys- tai äitiyslomaan. Sitten on toki vanhempainraha, jota huoh, molemmat vanhemmat voivat saada.
Polyamoriaa, moniavioisuutta ja muita monisuhteisuuden muotoja on harrastettu läpi ihmiskunnan historian mitä kirjavimmilla tavoilla. Yhteiskunta on silti historiallisista ja uskonnollisista syistä muodostunut kahden ihmisen liittoja normalisoiviksi.
Osansa on ydinperheen konseptilla, joka on vasta verrattain tuore kotkotus, vasta 1900-luvulla länsimaissa vakiintunut konsepti. Joku voisi tätä biologisista syistä pitää luonnollisena, vähän samaan tapaan kuin minä pidän varsin luonnollisena ajatusta verikostosta. ”Luonnollisuus” on aina kelvoton argumentti.
Kolumni: Pikkupojan tuskaiset sanat: ”Äiti, minä en ole raiskaaja. Miksi minun pitää pyytää anteeksi?”
Naisten oikeudet eivät parane miehiä polkemalla, eikä poikien nöyryyttäminen lapsesta saakka paranna sukupuolten tasa-arvoa, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Siitä tuli kansainvälinen uutinen: pienet koulupojat pakotettiin pyytämään anteeksi sukupuoltaan Australiassa.
Brauer College -oppilaitoksessa pidetyssä tilaisuudessa jopa 12-vuotiaiden poikien täytyi nousta seisomaan tyttöjen eteen ja pyytää anteeksi sitä, että he olivat poikia.
Oppilaiden vanhemmat tietenkin raivostuivat oppilaitoksen toiminnasta.
“Yksi poika tuli kotiin ja sanoi, että äiti, minä en ole raiskaaja. Miksi minun pitää pyytää anteeksi? Yksi poika ei halunnut mennä kouluun sen jälkeen”, jutun kirjoittanut toimittaja kertoi.
Australiassa on meneillään kiivas keskustelu seksuaalisesta ahdistelusta. Danielle Shepherd kertoi NCA NewsWirelle, että hänen poikansa oli hämmentynyt ja poissa tolaltaan tapahtumien jälkeen.
“He katsoivat videota seksuaalisesta suostumuksesta ja sen jälkeen heidän piti pyytää anteeksi vastakkaiselta sukupuolelta oman sukupuolensa puolesta”, Shepherd kertoi.
“Poikani ei tiennyt miksi, hän tiesi vain, että hänen piti nousta ja pyytää anteeksi asioita, joita hän ei ollut tehnyt. Hän on poissa tolaltaan – nyt hän kuvittelee, että kaikki pitävät häntä ja miehiä saalistajina tai ihmisinä, jotka haluavat seksuaalisesti loukata. Hän on 12-vuotias.”
Naisvihakeskustelu roihahti käyntiin myös Suomessa, kun 33-vuotias brittinainen Sarah Everard löytyi kuolleena. Everardin sieppauksesta ja murhasta epäillään 48-vuotiasta miestä.
Naiset ympäri maailmaa jakoivat somessa kokemuksiaan hashtagilla #textmewhenyougethome eli “laita viestiä, kun pääset kotiin”.
Ylen aamu pyysi studioonsa Amnestyn sukupuoleen ja seksuaalisuuteen perustuvan syrjinnän asiantuntijan Pia Puu Oksasen.
Hänen mukaansa on teon vähättelyä todeta, että kaikki miehet eivät suinkaan ole väkivaltaisia. Oksanen korostaa, että kyse on väkivaltakulttuurista.
“Kaikki feminiinit pelkäävät väkivallan kulttuuria. Millä tavalla se näkyy sinussa? Tunnistatko sinä itsessäsi sen väkivaltakulttuurin? Oletko sinä se mies, joka ei salli pehmeyttä, joka ei kuuntele, joka ei anna tilaa eikä väistä kadulla? Tai somessa”, Oksanen kyseli miespuoliselta toimittajalta.
Oksasen mukaan kaikki miehet voivat luoda turvallisemman tilan naisille ja vähemmistöille yksinkertaisesti väistämällä heitä.
Siis väistämällä?
Toimittaja kysyi vielä toiselta haastateltavalta, mitä tämä ajattelee siitä, että mies joutuisi väistämään kadulla kävelevää naista, jotta tämän ei tarvitsisi pelätä.
“Eihän se hirveen haitallista ole”, Miessakkien Joonas Kekkonen komppasi vieressä ja vei pian keskustelun toisaalle. Mitäpä muutakaan hän olisi voinut sanoa, ettei olisi tulkittu väkivallaksi tai ties miksi?
Siis olemmeko todella siinä pisteessä, että miesten pitäisi alkaa väistää naisia kaduilla ja somessa? Mitä ihmeen tasa-arvoa sellainen on?
Ja mitä ihmeen pyhyysolentoja naisista ollaan rakentamassa? Kuningatar tulee, väistäkää!
En minä ainakaan halua, että mies siirtyy kadun toiselle puolella, kun kävelen vastaan. Enkä halua, että mies ei uskalla väittää minulle vastaan somessa, vaan joutuu väistämään, koska olen nainen.
Ihan älytöntä ylipäätään edes joutua kirjoittamaan tällaisista asioista vuonna 2021.
Maikkari taas oli pyytänyt studioonsa kaksi somevaikuttajaa kommentoimaan naisvihaa: podcast-juontajan ja valokuvaajan.
Heidän mukaansa kaikkien miesten pitäisi ottaa kantaa siihen, että naiset joutuvat elämään jatkuvassa pelossa. Miesten pitäisi olla osa ratkaisua, ei osa ongelmaa.
Mutta ei kenelläkään miehellä pitäisi olla velvollisuutta pelkästään sukupuolensa perusteella ottaa kantaa asiaan, johon hän ei ole syyllinen.
Kommentti: Miksi johtaja maksaisi edustusmeikkinsä itse – tämä on myös tasa-arvokysymys
Naisilta vaaditaan yhä isompaa panostusta ulkonäköön, eikä ole toivottavaa, että johtotehtäviin valitaan vain niitä, jotka ovat jo valmiiksi kauniita ja rohkeita, kirjoittaa uutispäällikkö Riika Kuuskoski.
SOMESSA ALKOI JO KIERTÄÄ nokkela kuvameemi. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) pääjohtajan Tytti Yli-Viikarin huulipunatut kasvot L’Oreal-mainoksen kasvoina, merkki vaihdettu mOraliksi ja tuttu slogan Koska olet sen arvoinen.
Pääjohtajan muihin puuhiin en osaa ottaa kantaa, mutta minun korvaani ei kuulosta mälläämiseltä, jos viraston keulakuvan edustavuus on maksanut veronmaksajille 4 700 kolmen vuoden aikana.
Pääjohtaja edustaa paitsi itseään myös virastoaan.
”Yrityksen on oltava edustava. Totta kai pitää näyttää huolitellulta ja se saa maksaa”, totesi eräs yksityisellä vuosia vaikuttanut johtaja.
Itse olen hompsantuu joka käy kolmenkympin kampaajalla kolmesti vuodessa ja ostan naamarasvani Lidlistä, mutta jos elämä olisi heittänyt minut isoksi pomoksi, olisi varmasti pitänyt skarpata.
Ei ole toivottava suuntaus, että johtajan tehtäviin valittaisiin vain niitä kauniita ja rohkeita, jotka ovat valmiiksi edustavia ja puunattuja. Annetaan osaamisen ratkaista ja kauneuspalvelualan viimeistellä lopputulos, kun edustaa pitää.
EDUSTAVUUS ja ulkonäkö ovat nousseet arvoon arvaamattomaan työelämän yläkerroksissa.
IS:n laihdutusjutussa viime viikolla oli haastateltu Mehiläisen painonhallintaklinikan vastuulääkäriä André Heikiusta. Mieleen jäi pari lausetta: ”Heikius kohtaa työssään menestyjiä, joilla on elämässään kaikki hyvin mutta painonhallinta ei onnistu. Se aiheuttaa ihmetystä. Elämän muut tavoitteet saavutetaan, mutta painoa ei saada kuriin vuosienkaan yrittämisellä.”
Hoikkuus on siis normi, oletus.
Sosiologi Pierre Bourdieun 70-luvulla esittämän klassikkoteorian mukaan yhteiskunta koostuu kentistä, joilla ihmiset kilpailevat pääomiensa kautta muodostuneella habituksellaan, olemuksellaan.
Yksilön pääomia ovat materiaaliset, henkiset ja sosiaaliset ominaisuudet, ja tyylinsä ja kulutusvalintojensa kautta hän ilmentää itseään ja kiinnittyy ryhmään. Menestykseen ei riitä, että on fiksu – pitää myös sopia menestyjien porukkaan.
Mutta enää siihen ei riitä oopperassa käynti. Brittiprofessori Beverley Skeggs on todennut, että keskiluokkainen asema ei enää nojaa vain kulttuuriharrastuksiin vaan ruumiinkulttuuri on koulutettujen kulttuurista varallisuutta. Pitää urheilla ja näyttää sporttiselta.
Paineet ovat kasvaneet miehilläkin. Talouslehtien haastatteluissa menestyjien harrastuksina vilahtavat maratonit ja kuntosalit, baarielämä on saanut jäädä. Miesten kosmetiikka ja kauneuspalvelut ovat nousussa. Hiljattain somessani vilahti kuva tutusta toimitusjohtajamiehestä kylpylähoidoissa.
Naisia miehet eivät silti ole saaneet kiinni. Erica Åberg osoitti tuoreessa taloussosiologian väitöskirjassa, että naisilta odotetaan suurempaan panostusta ulkonäköönsä ja jopa että he nauttisivat tästä ”palkattomasta ulkonäkötyöstä”.
Ulkonäkönormeja kannattaisi hänen mukaansa ”lähestyä sukupuolen, iän ja elämänvaiheen lisäksi myös yhteiskuntaluokkaan sidottuna ilmiönä, jolloin ulkonäköön liittyvät eriarvoistavat mekanismit”, kuten hän tiivistää Turun yliopiston tiedotteessa.
Siksi en voi täysin yhtyä eduskunnan puhemiehen – puhenaisen – Anu Vehviläisen lausuntoon koskien Tytti Yli-Viikarin tapausta: ”Voisi lähteä siitä, että mitkä liittyvät kauneudenhoitoon ja hiustenlaittoon niin yleensä tapana on, että ne maksetaan itse”.
Kansallinen turvallisuus edellyttää asepalvelusta
Kansallinen turvallisuus on kollektiivihyödyke. Ilman sitä ei ole mitään.
AKU KERVINEN Aseistakieltäytyjäliitosta kritisoi ajatusta koko ikäluokan kansalaispalvelusta (HS Mielipide 28.3.). Hän esitti, että aseistakieltäytyminen kuuluu ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Asiassa on toinenkin puolensa.
Historiansa valossa ja geopoliittisten seikkojen johdosta Suomi kuuluu pysyvästi korkean riskiluokan maihin kansallisen turvallisuutensa puolesta.
On tosiasia, että 150 viime vuoden aikana Euroopassa on käyty kolme suursotaa. Tuoreempia ovat Jugoslavian hajoamissodat, Georgian sota, Krimin miehitys ja Itä-Ukrainan jo seitsemän vuotta kestänyt sota.
Kansallinen turvallisuus on kollektiivihyödyke. Ilman sitä ei ole mitään. Jonkun on turvallisuudesta huolehdittava. Siitä huolehtiminen on osa sosiaalista sopimustamme, jonka kansanedustuslaitoksemme on kirjannut lakiin. Suurin osa nuorisosta ja heidän omatuntonsa sen ymmärtää. Kansallisen turvallisuuden luomisesta kieltäytyjä vapaamatkustaa muiden luomalla turvalla.
Nuorten naisten lisääntynyt valmius ottaa vastuuta ansaitsee kunnioitusta. Se tukee suomalaisten ihmisoikeuksia omaan kansalliseen turvallisuuteen.
Ruotsi luopui asevelvollisuudesta vuonna 2010 – ja on katunut. Sen on ollut alistuminen jopa sotilaalliseen yhteistyöhön Suomen kanssa. Vuoden 2018 sotatieteiden väitöskirjassani analysoin konfliktiteorian matemaattisten välineiden avulla pienen maan sotapeliä uhkaa vastaan. Osoittautui, että pienen maan kannattaa yli-investoida kansalliseen turvallisuuteen luodakseen pidikkeen maan joutumiselle hyökkäyksen kohteeksi. Suomen toimet turvallisuutensa ylläpitämiseksi on nähtävä tässä valossa.
Vesa Kanniainen
kansantaloustieteen emeritusprofessori
sotatieteiden tohtori, Helsinki
Professorin kirja paljastaa vasemmistoradikaalien likaiset temput
Korkeakoulujen 1970-luvun poliittiset taistelut ja ylilyönnit kannattaisi pitää mielessä nytkin, kun politiikka herättää taas kiihkeitä tunteita yliopistoissa.
PROFESSORI Antti Hassin (1931–2019) postuumisti julkaistu muistelmateos Hassin paperi maalaa surullisen kuvan Taideteollisen korkeakoulun tapahtumista vuosina 1971–1983. Hassi pani talteen ja muokkasi kirjaksi oppilaitoksen sisällä käydyt poliittiset taistelut, jotka on pitkälle unohdettu oppilaitoksen virallisista historiikeista.
Taideteollisen oppilaskunnassa valtaa käytti Moskovan-mielisten kommunistien järjestö TAOS eli taideaineita opiskelevat sosialistit. He yrittivät joukkovoimalla, painostuksella ja uhkailulla vaikuttaa niin opintojen sisältöön kuin opettajiinkin. Keskeinen taistelu käytiin niin sanotusta mies ja ääni -periaatteesta, joka olisi siirtänyt yliopistoissa vallan opiskelijoille.
Hassia ja muita vastustajia pilkattiin, vakoiltiin ja uhkailtiin. Ateneumin seinälle oli kirjoitettu lappu: ”[Rehtori Yrjö] Kukkapuro ja Hassi tapetaan.”
KETÄÄN ei sentään tapettu, mutta oppilaitoksen toiminta kärsi pahasti ja moni sai haavan sieluunsa. Samanlaisia kohtaloita koettiin muissakin taistolaisten vyöryttämissä oppilaitoksissa, muun muassa Tampereen yliopistossa, Helsingin valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja Teatterikoulussa.
Oppilaat etsivät tarkalla silmällä oppikirjoista ja luennoista poikkeamia yya-politiikan virallisesta liturgiasta. Kun sellaisia havaittiin, professori voitiin ilmiantaa neuvostovastaiseksi esimerkiksi Soihtu-lehdessä tai Tiedonantajassa. Se ei ollut vaaraton syytös 1970-luvun suomettuneessa ilmapiirissä.
Todistusaineisto koottiin yksiin kansiin, kun taistolaiskommunistien Sosialistinen Opiskelijaliitto julkaisi vuonna 1974 teoksen Musta kirja – Todistusaineisto imperialismin ja äärioikeiston vaikutuksesta Suomen korkeakouluopetuksessa.
HASSIN kirja ilmestyy keskelle tilannetta, jossa politiikka herättää taas kiihkeitä tunteita yliopistoissa. Keskiössä on Yhdysvalloista Suomeen saapunut intersektionaalinen ideologia, joka haastaa miehisinä, valkoisina ja länsimaisina pidetyt ajatustavat.
Tälläkin kertaa kuohut ovat suurimpia taidealoilla, esimerkiksi Teatterikorkeakoulussa. Syitä siihen voi pohtia. Tieteellä on lähtökohtaisesti sovitut kriteerit arvioida eri väitteiden totuusarvoa. Ne antavat raamit myös erilaisten ajatustapojen ja sukupolvien väliselle kilpailulle.
Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa. Yliopistoväen kannalta raskainta on, kun erimielisyyksistä tulee moraalisia ja henkilökohtaisia. Silloin vastapuolella oleva ihminen ei ainoastaan ajattele eri tavalla, hän on myös moraalisesti arveluttava henkilö.
Juuri sellaisesta ajanjaksosta Antti Hassin tärkeä kirja kertoo – ja siksi se kannattaisikin liittää taidekorkeakoulujen nykyisiin opintovaatimuksiin.
Nice Blog With Full of Knowledge
Thanks For Sharing.. such informative post, I learned a lot from this Post Thank you!!
Regards
EVOSEEDBOX
Kolumni: Peniksesi aiheuttaa ilmastonmuutosta!
Yhdysvalloissa on puhuttu yliopistojen politisoitumisesta jo pitkään. Tätä aihetta pitää pystyä käsittelemään myös Suomessa.
Tutkijaryhmä teki melkoisen jäynän tiedeyhteisölle muutama vuosi sitten. Ryhmä tehtaili tekaistuja valetutkimuksia ja lähetti niitä sosiaalitieteellisiin lehtiin julkaistaviksi.
Tutkijat väittivät huuhaatutkimuksissaan muun muassa, että penis on sosiaalinen konstruktio, joka aiheuttaa ilmastonmuutosta, käänsivät Mein Kampfia naistutkimuksen kielelle ja ilmoittivat, että koirapuistot ovat “koiraraiskauskulttuurin petrimaljoja”.
Eräässä artikkelissa ryhmä ehdotti, että valkoisten miesten pitäisi istua koulussa lattialla hiljaa kahleissa, jotta he oppisivat etuoikeutensa.
Kahdestakymmenestä valetutkimuksesta seitsemän läpäisi toimitusten akateemisen seulan.
Fat Studies julkaisi artikkelin, jossa ryhmä väitti, että sairaalloinen lihominen on kehonrakennusta samaan tapaan kuin kuntosalilla käyminenkin, ja lihominen olisi mitä mainioin urheilulaji kehonrakennuksen tapaan.
Sexuality & Culture -lehti puolestaan julkaisi ylisanojen kera artikkelin, jossa kannustettiin miehiä käyttämään anaalidildoja, jotta heidän homo- ja transfobiansa vähenisi.
Gender, Place & Culture ylisti artikkelia, jonka mukaan miehet pitää kouluttaa kuin koirat, jotta raiskauskulttuuri estettäisiin. Artikkeli totesi, että koirien keskinäinen nylkyttäminen on osoitus koirien “raiskauskulttuurista” ja että omistajat usein olettavat koiriensa sukupuolen.
Arvostettu julkaisu nosti artikkelin yhdeksi 25-vuotisjuhlanumeroidensa pääartikkeliksi. Vertaisarviointi ylisti sitä “upeaksi artikkeliksi”.
Tutkijat perustelivat myöhemmin jäynäänsä halulla puhdistaa sinänsä tarpeelliset tieteenalat hölynpölystä ja politikoinnista.
“Jotain on mennyt pieleen yliopistoissa – varsinkin joillain humanistisilla tutkimusaloilla. Yhteiskunnallisten epäkohtien oikomisesta on tullut tärkeämpää kuin totuuden selvittämisestä. Tutkijat painostavat opiskelijoita ja muita laitoksia omaksumaan heidän maailmankuvansa. Tämä maailmankuva ei ole tieteellinen eikä tarkka”, tutkijat perustelivat HS:n mukaan Areo-lehdessä.
Helsingin Sanomat julkaisi lauantaina pääkirjoituksen, josta nousi hämmentävä kohu.
Kirjoituksessa verrattiin 70-luvun suomettunutta, taistolaista ilmapiiriä tähän päivään, jolloin politiikka herättää taas kiihkeitä tunteita yliopistoissa.
Kirjoitus mainitsee Yhdysvalloista Suomeen saapuneen intersektionaalisen ideologian, joka haastaa monet perinteiset tavat ajatella.
Kritiikkiä ja kammoksuntaa herätti erityisesti seuraava virke: “Mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään yhteiskunnallisille, humanistisille ja lopulta taiteellisille aloille, sitä vähemmän akateemisessa kilpailussa on empiriaa ja sitä enemmän ideologiaa.”
Humanististen tieteiden edustajat repivät totaalisesti pelihousunsa, kilahtivat tyystin.
Kolumni: Pojat, miehet ja Sanna Ukkola, voitte olla rauhassa – kukaan ei vaadi kostoa miehille eikä kruunua naisille
Kaikkien täytyy saada olla rauhassa. Silloin poikien ei tarvitse oppia olemaan voimakkaita ja kovia eikä tyttöjen tarvitse oppia pelkäämään, kirjoittaa toimittaja Vivi Norokorpi.
TOIMITTAJA Sanna Ukkolan uusin kolumni julkaistiin Iltalehdessä juuri ennen pääsiäistä otsikolla Pikkupojan tuskaiset sanat: ”Äiti, minä en ole raiskaaja. Miksi minun pitää pyytää anteeksi?”.
Normaalisti toivun vastaavista teksteistä nopeasti, mutta sitten on hetkiä, kun huomaan miettiväni kirjoittajan sanomaa pitkän viikonlopun ajan.
Ukkola kertoo kolumnissaan valitettavasta tapauksesta, jossa australialaiskoulun poikaoppilaita käskettiin pyytämään anteeksi vastakkaiselta sukupuolelta oman sukupuolensa eli miesten puolesta.
Heille, jotka nyt kuvittelevat, että kollektiivinen syyllistäminen ja anteeksipyynnöt ovat feministisiä tavoitteita, kerron loistavia uutisia: Kenenkään ei pitäisi pyytää poikia tai miehiä pahoittelemaan. Kenenkään, joka on sisäistänyt yhteiskunnan rakenteiden ongelmakohdat ja niiden muutostarpeet, ei pitäisi vaatia anteeksipyyntöä sukupuolen takia. Pojat, miehet ja toki myös Sanna Ukkola, voitte olla rauhassa.
Miehiä, kuten meitä kaikkia muitakin, pyydetään yksinkertaisesti kohtelemaan jokaista sukupuolta samanarvoisesti.
TOISIN kuin Ukkola sanoo, ei ole ollenkaan älytöntä joutua kirjoittamaan tällaisista asioista vuonna 2021.
Rakenteellinen muutos on ihmiskunnan historian mittakaavassa alkutekijöissään. Se on ollut käynnissä suhteellisesti vasta hyvin vähän aikaa, laskee sitä sitten naisten äänioikeuden saamisesta, #metoosta tai mistä tahansa muusta tasa-arvotyön rajapyykistä.
Kun kolumnissa väitetään sanasta sanaan, ettei Suomessa ole väkivalta- tai raiskauskulttuuria, tai kerrotaan, ettei suurin osa miehistä hyväksy naisten henkistä alistamista, on pakko kysyä: miksi tosiasioiden olemassaoloa on tarve vähätellä?
Muun muassa tutkijatohtori Satu Lidman on tuonut vallitsevan väkivaltakulttuurin esiin teoksessaan Väkivaltakulttuurin perintö (Gaudeamus, 2015). Se luotaa pitkälle historiaan ulottuvia asenteita ja käytänteitä, jotka altistavat erityisesti naiset väkivallalle.
– Taustalla on muun muassa se, että miesten vallankäyttöä naisiin on pidetty historiallisesti oikeutettuna, Lidman kirjoittaa.
Onko todella myöskään niin, ettei naisten henkistä alistamista – siis esimerkiksi tytöttelyä, naiseudesta halventavasti puhumista tai seksistisiä läppiä – hyväksytä yleisesti yhteiskunnassamme? Pohdinta ei koske pelkästään miehiä, sillä vitsit ja totuttu puhe menevät läpi myös monelta naiselta pelkällä olankohautuksella.
UKKOLA kantaa nyt huolta siitä, että pojat joutuvat kasvamaan aikuisiksi tällaisen yhteiskunnallisen muutoksen keskellä. Hän pelkää, mitä pojille käy, jos heille opetetaan, että naiset ovat joutuneet aina pelkäämään miehiä.
Veikkaisin, että oikein hyvin. Kun Ukkola sanoo, ettei ala-asteen Janilla ole mitään tekemistä vaimojensa kauloja katkovan Henrik VIII:n kanssa, hän unohtaa, että myös Henrik on joskus ollut pieni, viaton poika. Myrkyllisessä kulttuurissa lapsista on kasvanut alistavia aikuisia.
Kukaan ei vaadi ”kostoa” miessukupuolelle. Kukaan ei vaadi kohtelemaan naisia ”kuningattarina”. Kukaan ei vaadi miehiä tuntemaan syyllisyyttä vallitsevasta yhteiskunnallisesta rakenteesta. Sen rakentuminen ja pystyssä pysyminen on samalla meidän kaikkien ja ei kenenkään vika.
Kukaan ei vaadi mitään muuta kuin sitä, että lopettaisimme kaikille yhteisen ja vahingollisen puhetavan ja kulttuurin, joka oikeuttaa yhden sukupuolen vääränlaisen, vahingollisen ja alistavan käytöksen toista kohtaan vain ja ainoastaan sukupuolen perusteella.
Kaikkien täytyy saada olla rauhassa.
Silloin poikien ei tarvitse oppia olemaan voimakkaita ja kovia, eikä tyttöjen tarvitse oppia pelkäämään. Kaikki voittavat.
HS: Miksi professorit menevät naimisiin professorien kanssa?
Sosiaalinen tausta on menettänyt merkitystään ja koulutuksen merkitys kasvanut.
Perhesosiologian emeritaprofessori Riitta Jallinoja kertoo Helsingin Sanomain haastattelussa häntä mietityttäneen, ettei Suomessa ole soveliasta puhua siitä, millaisista sosiaalisista taustoista puolisoita valitaan.
– Kyllä tämä aihe on tabu, joka painetaan yleensä maton alle. On paljon korrektimpaa tutkia vaikkapa syrjäytyneitä, Riitta Jallinoja sanoo HS:lle.
Jallinoja on viime vuosina tutkinut statuksen kuten ammatin periytymistä perheen sisällä. Hän on havainnut matrikkeleista, että jo pitkään kolmasosa naisprofessoreista on mennyt naimisiin miesprofessorin kanssa.
– Niin se vain menee.
Sosiaaliseen nousuun tai laskuun tarvitaan professorin mukaan yleensä kaksi tai kolme sukupolvea.
– Se auttaisi, jos avioliittomarkkinat muuttuisivat niin, että naitaisiin ristiin eli akateeminen naisi työläisen. Mutta siihen ei voi ketään pakottaa! Toki tätä on Suomessa tapahtunutkin, se menee luonnostaan. Mutta muutokset ovat lopulta hyvin hitaita ja usein tulee takapakkia.
Lähetä kommentti