Kirjan perustavanlaatuinen ongelma onkin raskasluisuus, vaikka Hankamäki toteaakin alkutekstissä seuraavasti:
Tyylillisesti ja sanastollisesti kirjani pyrkii olemaan helppolukuinen ja edustamaan perinteistä akateemista proosaa.Kirjassa on paljon viittauksia filosofian ja yhteiskuntatieteiden nimekkäisiin ajattelijoihin, jotka ovat minulle sosiologiasta (ja filosofiasta sivuaineena) tuttuja. Tuttuudesta huolimatta viittaukset tieteelliseen teoriaan ovat yhteiskuntatieteiden maisterillekin raskasta luettavaa.
Ajatuspajan teosten tulisi ideaalisesti kulkea politiikan ja tieteen välimaastossa, yksinkertaiseen muotoon puettuna, jotta tavallinen kadun tallaajakin innostuisi lukijaksi. Tekstin olisi hyvä olla lyhyttä ja iskevää - Hankamäen ilmaisu toimii suurelta osin päinvastaisesti.
Hankamäellä on laaja sivistyneisyys ja perehtyneisyys, mutta on kyseenalaista, toimiiko sen kattava esittely ilman selkeyttävää tiivistystä.
Kirjan idea "valtamedian totuuskriisistä" on mainio ja Hankamäellä on paljon hyviä ideoita kritiikin aineksiksi. Valitettavasti idea ei kanna pitkälle, jos juuri kukaan ei lue kirjaa tai jaksa pureksia vaativaa ilmaisua selkeiksi pointeiksi.
Luku 11 naisten tyranniasta tms.
Jopa minä olisin pystynyt heti sanomaan, että luvun 11 sukupuoliväitteiden laittaminen puolueen ajatuspajan kustantamaan kirjaan on hullun hommaa, josta tulee paljon sanomista. Naisia ei yksinkertaisesti voi kritisoida millään tavoin, jos tavoitteena on hankkia kannatusta kansan parista.
Yhteenveto
HYVÄÄ:
- Kirjan idea on mainio.
- Hankamäellä on laaja sivistys- ja tietotaso.
- Kirjassa on paljon osuvia pointteja, jos vain jaksaa kaivaa ne esille.
- Kirjasta löytyy paljon anekdootteja valtamedian sensuurista ja kieroutuneesta totuuskäsityksestä.
- Kirja on liian raskaslukuinen, jotta keskivertolukija jaksaisi tutustua siihen.
- Kirjan julkaiseminen ajatuspajan kustantamana oli väärä ratkaisu. Kirjan kuuluisi olla Hankamäen omaa tuotantoa.
- Kirjan luvun 11 sukupuolikeskustelut olivat varma tie katastrofiin, kun ne esiteltiin puolueen siipien alla.
957 kommenttia:
1 – 200 / 957 Uudempi› Uusin»Tuon leipätekstin vika kappaleen viimeisen lauseen olisit hyvin voinut lyhentää päälauseeseen. Jotenkin huvittavaa on (nais)lukijoiden pöyristyminen 'naisvihasta'. Mitä muuta feministien öyhötys on, kuin valkoisiin miehiin kohdistuvaa vihaa ja kaunaa. Sitä kyllä on saatu kuulla ihan nokko, mutta eipä se ole aiheuttanut suurempaa pöyristymistä. No, sehän on tietenkin jotenkin parempaa vihaa. Muuten olen kyllä samaa mieltä, että luku 11 on lähinnä mediakriittisessä tarkastelussa vähän väärässä paikassa.
Heh heh, tuo luvun 11 arviointi herätti minussa hilpeyden joka kestää vielä kauan, kiitos!
Politiikkaradio
Puheet päreiksi: Laadunvalvontaa ja vastentahtoisia vastuunkantajia
Perussuomalaisen puolueen ajatuspajan, Suomen perustan, uudesta julkaisusta nousi skandaali. Totuus kiihottaa kirjan on katsottu sisältävän naisvihaa ja rasismia. Perussuomalaisten puheenjohtajan Jussi Halla-ahon mukaan ”laadunvalvonta ja harkintakyky pettivät” kirjan kohdalla.
Kulttuuriykkönen
Kisastudio persujen ajatuspajan ajatuspieruista, parittelun perusteista, avautuvista elokuvateattereista ja sääprinsessoista
Kulttuuriahmatti ja yrittäjä Anna Moilanen, copywriter Jussi Turhala ja liikemies Sami Kuusela keskustelevat ajankohtaisista kulttuurin aiheista Kulttuuriykkösen kisastudiossa.
Polyamorisessa suhteessa elävä Paula, 39, on valintaansa tyytyväinen, vaikka kaikki eivät hyväksy suhdemuotoa – miehet parhaita kavereita
Paula Hassel, 39, oivalsi jo nuorena, ettei yksi ihminen voisi täyttää hänen kaikkia toiveitaan – eikä hän toisen.
Paula Hassel, 39, on elänyt polyamorisessa suhteessa kahden kumppaninsa kanssa vuosien ajan.
Jo teini-ikäisenä hän oivalsi voivansa rakastaa useampaa ihmistä kerrallaan. Kuudennella luokalla Paula seurusteli luokkakaverinsa kanssa, ja ihastui tämän parhaaseen ystävään.
– Tiesin ja tiedostin, että tilanne ei ole hyvästä, mutta en ymmärtänyt, miksi olisi väärin rakastaa useampaa ihmistä. Ajattelin, että miten ihmeessä joku voisi olla niin upea ja mahtava, että vain hänen kanssaan voisin olla onnellinen. Maailma on täynnä niin kiinnostavia ihmisiä, että en koskaan kokenut luontevaksi ajatukseksi sitoutua vain yhteen kumppaniin, Paula kertoo.
Vaikeus sitoutua yhteen kumppaniin näkyi Paulan ihmissuhteissa uskottomuutena.
– Koin monogamiset suhteet ahdistavina, enkä nähnyt ikinä mahdollisuutta tulla parisuhteessa onnelliseksi. Minusta on aivan järkyttävä vaatimus, että yhden ihmisen pitäisi omata kaikki ne ominaisuudet, jotka saavat minut onnelliseksi.
Iän myötä hän oppi enemmän kunnioittamaan kumppaneitaan, ja pystyi olemaan uskollinen muutamissa myöhemmissä parisuhteissaan.
– Mutta se oli puhtaasti vain päätös, jonka tein, eikä mikään luonnollinen valinta. En myöskään ollut koskaan kuullut polyamoriasta, enkä oikein ymmärtänyt koko asiaa. Tiesin vain, että sosiaalinen normi on, että ihmisen täytyy löytää yksi oikea rakkaus, jonka kanssa on sovittava yhteen täydellisesti.
“Kai sitä näinkin voi elää – kolmen aikuisen kesken”
Teinivuosista 34-vuotiaaksi saakka Paula eli monogamisissa suhteissa ja päätyi aina suhteesta toiseen uusien ihastusten mukana.
– Kahdeksan vuotta sitten päätin viimeisimmän parisuhteeni sen vuoksi, että kipinä puuttui, ja olin ihastunut kumppanini serkkuun. Myöhemmin päädyinkin yhteen tämän serkun kanssa.
Samoihin aikoihin Paula tutustui Erkkiin. Erkin olemus ja itsevarmuus kiinnitti heti hänen huomionsa.
– Huomasin heti, että siinä on aika ihanan oloinen ihminen, mutta välillemme ei silloin kehittynyt muuta kuin ystävyys.
Vuosien ystävyyden jälkeen, Erkki erosi silloisesta vaimostaan, ja Paula huomasi olevansa toivottoman ihastunut tähän. Tilanne oli hyvin hämmentävä.
– Tajusin, että rakastan nykyistä kumppaniani Anttia edelleen, enkä halua heittää parisuhdetta hukkaan. Samaan aikaan tunsin palavaa tarvetta suojella Erkkiä ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Edessä oli sama keskustelu kuin aikaisemmissa parisuhteissa – tällä kertaa sillä erotuksella, että kipinä oli jäljellä myös nykyisessä parisuhteessa.
– Kävimme muutaman päivän ajan keskustelua, ja päädyimme tilanteeseen, jossa Erkki jäi minun ja puolisoni luokse asumaan, “kunnes saa oman asunnon”. Kaikille meistä polyamoria oli käsitteenä täysin vieras, ja vasta googlettamalla selvisi, mistä on kysymys. Siinä oli meille kaikille ihmettelemistä, mutta päätimme, että kai sitä näinkin voi elää – kolmen aikuisen kesken.
Tavallista arkea yhdessä
Paula kertoo, että hänen puolisonsa ei aluksi innostunut ajatuksesta kovin paljoa, mutta ei kuitenkaan halunnut menettää Paulaa.
– Hän sopeutui tilanteeseen aluksi, mutta nyttemmin hän on kiintynyt Erkkiin, vaikka he eivät keskenään suhteessa olekaan.
Nukkumajärjestelyt hoidettiin aluksi niin, että Erkki jäi sohvalle ja Paula ja hänen puolisonsa nukkuivat omassa sängyssään. Se ei kauaa kestänyt – pian Paula kipitti alakertaan kysymään, josko Erkki haluaisi tulla heidän yläkertaan nukkumaan yhdessä.
– Se oli myös puolisolleni ok, ja siitä yöstä lähtien olemme nukkuneet kolmistaan. Eläneet ihan tavallista onnellista arkea yhdessä.
Martinan unelma
Millaisen ajatusprosessin on käynyt läpi ihminen, joka on muuttanut radikaalisti koko ulkonäkönsä?
Martina Big syntyi pienessä kaupungissa Länsi-Saksassa, lähellä Luxemburgin rajaa. Hän kasvoi tavallisessa perheessä, kävi koulua ja leikki pikkutyttönä Barbie-nukeilla kuten muutkin ikäisensä tytöt. Vaaleahiuksinen pellavapää ihasteli Barbien meikattuja kasvoja. Nukke näytti hänen silmiinsä kauniilta.
Ihmisten kanssa hän oli sairaalloisen ujo. Kun olisi pitänyt tutustua ihmisiin ja jutella muille, sanat tuntuivat takertuvan kurkkuun. Esitelmien pito koulussa sai punan leviämään kasvoille. Kaikenlainen huomio tuntui Martinasta kiusaannuttavalta.
Vieraat kulttuurit, palmupuut ja tropiikin hiekkarannat kiehtoivat omissa maailmoissaan viihtyvää lasta. Sitten hän näki televisiossa Baywatch-sarjassa punaisissa asuissaan rannalla juoksevat hengenpelastajat. Uhkean, vaaleahiuksisen Pamela Andersonin ulkomuoto häikäisi.
– Hän oli kauneinta, mitä olin nähnyt, Martina muistelee Iltalehden erikoishaastattelussa.
Joskus nuori Martina mietti, että voisipa hän olla kuin ihailemansa Barbie-nukke tai kuten television Pamela.
Ehkä hänkin olisi sitten itsevarmempi.
Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, 25 vuotta myöhemmin tuo ajatus on käynyt toteen.
Martina tunnetaan ympäri maailmaa läpikäymänsä hurjan muodonmuutoksen ansiosta. Hänestä on tullut tosielämän Ihmis-Barbie, lukuisia kauneusleikkauksia läpikäynyt viihdejulkkis, jolla on Euroopan suurimmat rinnat.
Nyt Martina, 31, saa osakseen kaikenlaista huomiota koko ajan, eikä sitä voi enää hallita.
Pieni ujo tyttö hänen sisällään on välillä kauhuissaan, välillä ihastuksissaan. Eikä hän aio lopettaa kehonsa muokkaamista.
"Tuo menee rintoihisi!"
Kesällä 2019 Britannian aamutelevision This Morning -ohjelmassa juontajat Phillip Schofield ja Holly Willoughby kauhistelivat suureen ääneen, kun Martina Big kertoi aikeistaan pumpata rintoihinsa 40 litraa suolavettä.
Phillip Schofield laittoi vieraansa nostelemaan täysinäisiä 19 litran vesitankkeja, jotta rintatäytteiden paino tulisi hänelle konkreettisemmaksi.
– Tuo kaikki menee rintoihisi! Miten pystyt kantamaan tuon painon, juontaja elehti dramaattisesti.
Tv-ohjelmavierailu kuvastaa sitä julkisuutta, joka on koitunut Martinan osaksi muodonmuutoksen vuoksi. Muutos on ollut hurjempi kuin monella muulla kauneusleikkauksiin mieltyneellä ihmisellä. Puolihuomaamattoman kasvojenkohotuksen tai pari kuppikokoa suurentavien rintaimplanttien sijaan Martina on vienyt muokkauksen äärimmilleen.
Vaalea saksalainen naapurintyttö on nyt tummaihoinen afrohiuksinen nainen, jonka murskaavan kokoisille jättirinnoille ei ole olemassakaan sopivan kokoisia liivejä.
Monen on vaikeaa ymmärtää, miksi hän tekee tämän keholleen.
Iltalehti sai yhteyden saksalaisjulkkikseen, ja Martina avaa nyt ensi kertaa tarinansa suomalaisille.
– Unelmani erilaisesta ulkonäöstä sai varmaankin alkunsa jo nuoruusvuosinani. Katsoin Baywatchia ja luin lehdistä Pamela Andersonin silikoni-implanteista. Oma kuppikokoni oli seitsemännellä luokalla 70D, mutta se tuntui liian pieneltä. Aloin haaveilla lukion jälkeen, että saisin suuremmat rinnat, Martina kertoo.
Trierissä asuva Martina sanoo, ettei kehon muokkaus ole koskaan liittynyt esimerkiksi haluun miellyttää vastakkaista sukupuolta.
Hän on ollut 17-vuotiaasta asti saman miehen kanssa.
– Tapasimme Michaelin kanssa lukion viimeisellä luokalla. Luokallamme oli paljon tyttöjä ja vain kolme poikaa. Hän ihastui minuun ja halusi olla kanssani, Martina muistelee.
– Mietin silloin näyttäväni aika tavalliselta ja ihmettelin, miksi hän kiinnostui juuri minusta. Oli muitakin tyttöjä! Mutta hän oli varma tunteistaan ja vakuutti lopulta minutkin.
Michael kannustaa Martinaa jatkamaan muodonmuutosmatkaa.
Valtamedia todisti kirjani väitteet oikeiksi reaktioillaan
"Miksi naispoliitikoille ei sallita virheitä?" somessa kysyttiin, kun Katri Kulmuni erosi – sukupuolella on merkitystä, sanovat tutkijat
Katri Kulmuni (kesk.) erosi valtionvarainministerin tehtävistä kohun saattelemana. Ero tuli monelle silti yllättäen.
Suomi pääsi maailmalla pääotsikoihin, kun Sanna Marin (sd.) nousi Suomen pääministeriksi joulukuussa 2019.
Pian sen jälkeen arvostettuun valtionvarainministerin pestiin nousi työ- ja elinkeinoministerin paikalta 32-vuotias keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni. Marinin ympärille muodostui hallitusta johtava viisikko naisista, joista neljä oli alle 35-vuotiaita.
Syntyi suuri mediapyöritys ja positiivisen julkisuuden aalto. Suomesta kirjoitettiin kansainvälisissä medioissa ylistäen, tasa-arvoisen poliittisen kentän maana. Oli saavutettu poikkeuksellinen piste niin Suomen kuin maailmankin poliittisella kartalla.
Puoli vuotta myöhemmin naisviisikko hajosi. Katri Kulmuni erosi valtionvarainministerin tehtävästä.
Suomen Kuvalehti oli julkaissut tietoja, jotka osoittivat Kulmunin käyttäneen kahden ministeriön rahaa esiintymiskoulutuksiin lähes 50 000 euron edestä. Hän myönsi käyttäneensä esiintymiskoulutusta myös valmistautuessaan keskustan puheenjohtajakisaan kesällä 2019.
Väärinkäytöksiä pidettiin vakavina, mutta Kulmunin eroa ei ehditty vaatia. Perjantaina 5. kesäkuuta Kulmuni asteli kuitenkin tiedotusvälineiden eteen ja ilmoitti jättävänsä tehtävänsä valtionvarainministerinä.
Ero oli monien asiantuntijoidenkin mielestä yllättävä ja jopa tarpeeton, vaikka moni koulutuksista syntyneeseen kohuun liittyvä asia on yhä epävarma.
Kulmunin eron jälkeen sosiaalisessa mediassa yhdeksi polttavaksi kysymykseksi nousi, olisiko miespuolinen ministeri eronnut samassa tilanteessa?
Onko naispoliitikoiden eroaminen herkemmässä?
"Miksi naispoliitikoille ei sallita mitään virheitä?" pohti RKP:n kansanedustaja Eva Biaudet Twitter-tilillään Katri Kulmunin eron jälkeen.
"Jälleen yksi naisministeri erosi sellaisen mittaluokan syystä, josta miesministeri ei koskaan", totesi puolestaan Feministipuolueen puheenjohtaja Katju Aro Twitterissä.
Aron ja Biaudetin tviitit ovat keränneet tuhansia tykkäyksiä. Samanlaisia äänenpainoja oli sosiaalisessa mediassa useita.
Tampereen yliopiston sosiologian professori Harri Melinin mukaan suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin on kuulunut, että miesten ja naisten toimintatavoissa on selkeitä eroja.
– Kulmunin toiminta oli johdonmukaista sille, miten naispoliitikot johtavassakin asemassa kriisien tai haasteiden edessä ovat toimineet. Kyllä se niin on ollut, että miesten eroaminen on ollut epätodennäköisempää, Melin toteaa.
Melinin mukaan suomalaisen politiikan perinteeseen on kuulunut, että asioista "otetaan täysi poliittinen vastuu". Tämän toteutumisessa sukupuolilla on ollut Melinin mielestä eroja.
– Hyvin usein ilmoitetaan, että kannetaan vastuu ja sen jälkeen poliittinen toiminta jatkuu. Ikään kuin se olisi sillä kuitattu, Melin toteaa.
– Suomalaisten naispoliitikoiden moraalinen tai poliittinen vastuu on kuitenkin huomattavasti konkreettisempaa ja ratkaisut ovat olleet suoraselkäisiä.
Jäätteenmäen tapaus nousee mieleen
Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä uskoo, että sukupuolta enemmän eroon vaikutti kokonaistilanne, jossa Kulmuni sillä hetkellä oli. Kohun lisäksi keskustan kannatus laahasi päivää ennen Kulmunin eroa 10,7 prosentin lukemissa Ylen teettämässä puoluekannatuskyselyssä.
Jokisipilä piti Kulmunin eroa silti yllättävänä.
– En näe, että hän olisi välttämättä vielä ollut sellaisessa väistämättömässä tilanteessa, että ero olisi ollut ainoa vaihtoehto. Kevyempiäkin vaihtoehtoja olisi ollut, hän toteaa.
Naisvihasta naukuminen on naurettavaa, mutta sitähän valtamedia on. Naurettavaa. Mitä enemmän media työllistää naisia, sen naurettavammaksi touhu menee. Tämä voi tietenkin olla yhteensattuma, tai voi olla olemattakin.
Kun sukupuolia on ilmeisesti ainakin sen puolensataa, jolloin hyvin harva meistä on mies tai nainen, niin mitä merkitystä on jonkun julkihomon naisvihalla? Sukupuolihan on vain sosiaalinen konstruktio, joten eikö silloin naisten vihaaminen ole suunnilleen sama asia kuin lauantain lottoarvonnassa numeron 32 vihaaminen?
Voihan näitä kysellä mutta vastausta tuskin tulee. Toisinaan moititaan jotakuta kaksilla rattailla ajamisesta. Naisoletettuasiahenkilöiden rattaita ei pysty edes yhdellä kädellä laskemaan. Ehkä sen takia nämä aktivistit tippuvatkin perseelleen jo lähtöviivalla. Kuuluu vain ainainen ininä ja valitus, eikä mikään asia koskaan etene mihinkään. Ainoa mikä näyttää sujuvan on yhteiskunnan resurssien imeminen kuiviin.
Husu Hussein julkaisi perussuomalaisia pilkkaavan twiitin – perussuomalaiset syyttävät häntä homojen pilkkaamisesta
Sebastian Tynkkynen pitää mauttomana peräsuoli-viittausta.
Helsinkiläisen demarivaltuutettu ”Husu” Husseinin twiitti on saanut perussuomalaiset raivoihinsa.
Hussein otti Twitterissä kantaa perussuomalaisten suhtautumisesta ulkomaalaisiin.
– Ymmärsinkö oikein? Eli persumiehet saavat ottaa ulkomaalaisen puolison mutta suomalaiset naiset, jotka ottavat ulkomaalaisia miehiä puolisokseen ovat ”mamupatjoja”? Onko tässä ajattelussa mitään logiikkaa?
Hussein julkaisi kuvasarjan, jossa on ulkomaalaisten kanssa seurustelevia perussuomalaisia miespoliitikkoja. Europarlamentaarikko Teuvo Hakkaraisella (ps) on hondurasilainen puoliso. Kansanedustaja Sebastian Tynkkysen (ps) miesystävä on Mosambikista.
Kohun herättyä valtuutettu Hussein poisti twiitin ja pahoitteli loukkaavan kuvan jakamista.
Kansanedustaja Sebastian Tynkkynen kysyy, onko Husseinin esiintyminen demarien arvojen mukaista.
Tynkkynen toi twiitissään esille, miten Hussein on muunnellut perussuomalaisten logoa.
– SDP:n valtuutettu Husu Hussein levittää kuvaa, jossa minun ja poikaystäväni kuvan päälle on PS-logo muutettu muotoon "Peräsuoli". Vaikka homosuhteet noteerataan pakonomaisesti anaalijuttujen ja ivan kautta, niin meidänlaisten rakkaus on yhtä arvokasta.
Tynkkynen muistuttaa, että perussuomalaisissa arvojen vastaisista pilkkakuvista tulee seurauksia, kansanedustajia on jopa erotettu eduskuntaryhmästä.
Kansanedustaja Sanna Antikaisen (ps) mielestä Husseinin viesti edustaa klassista kiusaamista.
– Samalla Husu maalittaa kolme naista ja yhden miehen, jotka eivät liity puolisoidensa politiikkaan mitenkään. Nyt saa nähdä, mitä demarit tekevät asialle. Eihän tällaista voi hyväksyä enää hiljaa, että kiusaamisen lisäksi maalitetaan puolisotkin.
Kansanedustaja Mari Rantanen (ps) haluaa Husun twiitin menevän demarien valtuustoryhmän puheenjohtajan tietoon.
– Toivoisin että näin homofobisia töräyksiä ei demareista päästeltäisi.
Abdirahim ”Husu” Hussein on Sdp:n ensimmäisen kauden kaupunginvaltuutettu Helsingistä. Hän on työskennellyt mm. radiotoimittajana ja taksinkuljettajana. Viime syksynä hän aiheutti kohun kertomalla sosiaalisessa mediassa taksiasiakkaan rasistisesta käytöksestä. Taksiyhtiön selvitysten ja pitkän julkisen keskustelun jälkeen Hussein myönsi valehdelleensa ja halunneensa nostaa esille ulkomaalaisten taksikuskien kohtaaman rasismin.
Koronakriisi satoi sdp:n ja Sanna Marinin laariin – Perussuomalaiset voi hyötyä, kun laskua aletaan maksaa: ”Näitä tilapäisiä autoveroja alkaa näkyä entistä enemmän”
Taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Juho Rahkosen mukaan hallituksen kiistakumppaneilla sdp:llä ja keskustalla on suuria näkemyseroja, jotka voivat johtaa poliittisiin myrskyihin: ”En yhtään ihmettelisi, vaikka päitä vielä putoaisi.”
Koronaepidemian ensimmäisen aallon jälkeen Suomi on siirtymässä akuutin kriisin hoidosta jälkihoito- ja elvytysvaiheeseen. Uutta velkaa tulee reippaasti lisää.
Normaalitilanteessa Suomi olisi velkaantunut noin 5–6 miljardia euroa vuodessa. Nyt velkaantuminen nousee tänä vuonna pariin kymmeneen miljardiin euroon.
Taloustutkimuksen tutkimusjohtajan Juho Rahkosen mukaan velkaelvytyksen tarpeellisuudesta vallitsee Suomen poliittisella kentällä suorastaan liikuttava yksimielisyys.
Siinä mielessä hallitus lähtee vaikeaksi ennustettuun syksyyn melko hyvistä asetelmista.
”Koronakriisin jälkilaskun maksaminen alkaa pikemminkin tämän vaalikauden lopulla. Nyt ei pystytä vähään aikaan tekemään mitään taloustiukennuksia. Sikäli nyt on finanssipoliittisesti helpot ajat”, Rahkonen sanoo.
Samaan aikaan kun Suomi velkaantuu rajusti, pitäisi miettiä myös sitä, miten velkaa jatkossa hoidetaan. Hallitus joutuu ottamaan aiheeseen kantaa jo kesän jälkeen.
”Rakenteellisia uudistuksia pitäisi miettiä ja oikeastaan päättää jo nyt, jotta niitä saadaan toimeen myöhemmin. Se on tietysti poliittisesti vaikeaa.”
Hallituksen pakkaa sekoittaa se, että Katri Kulmuni (kesk) erosi valtiovarainministerin paikalta ja tilalle pyydettiin Matti Vanhanen (kesk). Rahkosen mukaan Vanhanen tuskin on pääministeri Sanna Marinille (sd) Kulmunia helpompi poliittinen vastustaja.
”Jos Katri Kulmuni oli Sanna Marinille maanvaiva, niin Matti Vanhanen on sitten erittäin paljon kokeneempi maanvaiva.”
Erilaiset näkemykset
Hallituksen kiistakumppaneilla, sosiaalidemokraateilla ja keskustalla, on pohjimmiltaan hyvin erilaiset näkemykset. Rahkosen mukaan suurimmat ristiriidat puolueiden välillä löytyvät talous- ja työmarkkinakysymyksistä.
Aiemmin melko vakaana pidetty suomalainen politiikka on muuttunut myrskyisämmäksi, ja Rahkonen näkee, että edessä voi olla uusia myräköitä.
”En yhtään ihmettelisi, vaikka päitä vielä putoaisi.”
Hän ei kuitenkaan usko, että elokuun budjettiriihestä kehkeytyisi niin iso riita, että keskusta lähtisi hallituksesta.
”On hyvin vaikea kuvitella, että keskusta lähtisi hallituksesta, kun se kerran sinne on päässyt. Keskusta on vaatimattomaan vaalitulokseensa nähden hyvin vaikutusvaltaisessa asemassa.”
Ykkösaamu
Mistä puhutaan, kun puhutaan naisvihasta. Aihetta valottaa sukupuolen tutkimuksen professori Johanna Kantola Tampereen yliopistosta.
Kantola onnistui todistamaan, että miesvihaa ei ole olemassakaan..
Vihreiden Fatim Diarra kritisoi keskustan uutta videota: ruskeiden ja mustien suomalaisten jättäminen pois on selvä viesti — puoluesihteeri vastaa
Vihreiden varapuheenjohtaja ja helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra kritisoi keskustan julkaisemaa videopätkää Twitterissä.
Videolla esitellään puolueen päivitettyä logoa. Kuvastoksi on valittu niin lähiön parkkipaikka, marjametsä kuin luminen tunturikin.
DIARRA kehuu keskustan uutta logoa, mutta löytää myös aihetta moitteille.
– Mainio uudistus keskusta, teidän uusi logo on tosi onnistunut. Harmikseni huomasin, että videoon on valittu vain valkoisia suomalaisia, Diarra twiittaa.
– Kuvilla on voimaa ja aina kun päätetään jättää kuvastosta pois ruskeat ja mustat suomalaiset — se on selvä viesti.
KESKUSTAN puolusihteeri Riikka Pirkkalainen korostaa, ettei puolue missään nimessä kannata kenenkään poissulkemista.
– Nostat esiin täysin olennaisen näkökulman, mutta emme missään nimessä viesti lopputuloksella poissulkemista. Pahoittelut, että siitä on voinut sellainen mielikuva tulla! Keskustalle kaikkien yhdenvertainen arvo on itsestäänselvää.
Vihreät: Etuoikeutetun enemmistön purettava rasistisia rakenteita
Vihreiden mukaan rasismi on Suomessa syvällä rakenteissa.
Yhdysvalloissa ja maailmalla on viime viikkojen aikana ollut laajoja Black Lives Matter -liikkeen mielenosoituksia. Euroopan vihreät puolueet osoittivat viikonloppuna kokouksessaan yhteisen tukensa liikkeelle ja esittivät keinoja rasismiin ja poliisiväkivaltaan puuttumiseksi.
–Seisomme Black Lives Matter -liikkeen takana. Euroopan laajuinen vihreä liike tuomitsee ehdottomasti poliisiväkivallan ja rajut toimet, joita on käytetty mielenosoitusten tukahduttamiseen, vihreiden varapuheenjohtaja Fatim Diarra sanoo.
Vihreät vetoavat Suomessa yhdenvertaisuusvaltuutetun hiljattaiseen selvitykseen, jonka mukaan valtaosa afrikkalaistaustaisista vastaajista kohtaa syrjintää jopa päivittäin.
–Tutkimus on osoittanut, että järjestelmämme ei toimi. Rasismi on meillä syvällä rakenteissa. Etuoikeutetun enemmistön tehtävä on nyt astua ulos katsomosta ja aktiivisesti purkaa rasistisia rakenteita, Diarra sanoo.
–Afrikkalaistaustaisille suomalaisille rasismi ja syrjintä ovat arkipäivää. Sitä tapahtuu julkisissa tiloissa, kouluissa, työelämässä, sote-palveluissa. Erittäin huolestuttavaa on, että ensimmäiset syrjintäkokemukset tapahtuvat jo lapsena, alle kouluikäisenä varhaiskasvatuksessa tai peruskoulun ensimmäisillä luokilla, Diarra toteaa.
–Yksi varhaisimmis muistoistani minuun kohdistuneesta räikeästä rasismista tapahtui koulumatkalla, kun aikuinen valkoinen mies sylki päälleni bussipysäkillä ja haukkui minua n-sanalla. Olin silloin 13-vuotias.
Diarran mukaan viranomaisten, työnantajien ja koulutuksen järjestäjien on täytettävä lakisääteinen velvoitteensa edistää yhdenvertaisuutta.
– Yhdenvertaisuuskoulutusta on lisättävä ja rakenteelliseen syrjintään palkkauksessa on puututtava. Viranomaisvalvontaan ja rasismia ehkäisevää työtä tekeville kansalaisjärjestöille on taattava riittävät resurssit.
Kahdesta hallituspuolueesta syydetään rankkaa vihapuhetta yksityishenkilön niskaan – Eva Biaudet osallistuu yksityishenkilön seksuaalisuuden julkiseen ivaamiseen – ”Erityisen raukkamaista”
Kansanedustaja Eva Biaudet (rkp.) osoittaa vahvaa välinpitämättömyyttä Husu Husseinin twiitin aiheuttamasta mielipahasta. Aiemmin yhdenvertaisuusvaltuutettuna toiminut Biaudet ei vaikuta katuvan aiheuttamaansa vahinkoa.
Hussein twiittasi kohua herättäneen viestinsä sunnuntai-iltana. Kuvassa oli mukana joukko PS-kansanedustajia ja näiden puolisoita, jotka ovat kaikki yksityishenkilöitä. Karkein iva kohdistui kansanedustaja Sebastian Tynkkyseen ja tämän kumppaniin.
Useat verkkokeskustelijat ovat hämmästelleet Eva Biaudetin toimintaa asiassa. Häneltä on kysytty, mitä mieltä hän on Husun kirjoituksesta. Häneltä on myös kysytty, pahoitteleeko hän Husun twiittiä tai siitä tykkäämistä.
Biaudetin tökeröt vastaukset ovat herättäneet kummastusta. Hän viestittää toistuvasti, ettei hän halua keskustella asiasta, vaan että hän haluaa mieluummin jatkaa perussuomalaisten haukkumista.
Biaudetilla on varmasti vahva motivaatio puhua mahdollisimman paljon rumasti perussuomalaisista, mutta hallituspuolue RKP:n kansanedustajan tulisi muistaa, ettei yksityisistä henkilöistä voi sanoa mitä tahansa.
Tilanne on hurja – pääministeripuolueen tunnettu poliitikko Husu Hussein hyökkää äärimmäisen tökeröllä kuvaviestillä poliitikon puolison kimppuun. Toisen hallituspuolueen kansanedustaja vaatii, että asia painetaan maton alle eikä siitä keskustella. Politiikan hullua vuotta 2020 kuvaa se, että innokkaimmat vihapuhujat löytyvät niiden hallituspuolueiden riveistä, jotka innokkaimmin julistavat vastustavansa vihapuhetta.
Valtioneuvoston vihapuhetta ja maalittamista koskevassa selvityksessä odetaan, että läheisiin kohvistuva uhka on ”erityisen raukkamaista.”
Biaudet väittää vastustavansa syrjintää.
Mutta mitä syrjinnän vastustamista on siinä, että käy täysin sivullisen ihmisen kimppuun tämän puolison puoluekannan takia – ja vieläpä seksuaalisuuden kautta, joka on ihmisen kaikkein herkimpiä alueita? Mitä syrjinnän vastustamista on siinä, että toimeenpanovaltaisten hallituspuolueiden korkeat toimijat määrittelevät, mikä on ihmisille sopivaa seksuaalisuutta ja mikä ei? Mitä syrjinnän vastustamista on siinä, että äärimmäisen loukkaavien väitteiden esittämisen jälkeen Biaudet vaatii oikeutta loukata lisää?
Jos toiminta on tällaista, on kysyttävä, minkälaiset ihmiset Suomessa oikein ”yhdenvertaisuutta ” ja ”syrjimättömyyttä” oikein ajavat?
SDP sokea ääri-ilmiöille
Pääministeripuolue SDP:n riveistä on kuultu toistuvasti äärimmäisiä puheenvuoroja homoseksuaalien asemasta. Ei ole sattumaa, että näitä kantoja esittävät toimijat, joiden omassa uskonnossa homoseksuaalisuus on kuolemalla rangaistava synti. Puolue on lakaissut nämä puheenvuorot systemaattisesti maton alle. on vaikeaa sanoa, johtuuko tämä sinisilmäisyydestä vai välinpitämättömyydestä.
Yksi kaikkein räikeimpiä esimerkkejä SDP:n sinisilmäisyydestä nähtiin ajankohtaiskeskustelussa, kun imaami esitti homojen tappamista. Tämän seurauksena demarikansanedustaja puhkesi nauramaan.
SUOMEN UUTISET
Kantola onnistui Ykkösaamussa selventämään myös sitä, miksi sukupuolentutkimus ei oikein tunnu edistyvän eikä tuottavan mitään järkevää tai testattavissa olevaa teoriaa. Naisvihan käsite on vain yksi tämän taudin oireista.
Kantolan mukaan naisviha sanana ei merkitse naisten vihaamista yleensä, vaan tarkoittaa tiettyihin yhteiskunnan valtarakenteita murtaviin naisiin kohdistuvaa kritiikkiä. Miksi ihmeessä tähän tarkoitukseen on laitettu sana, joka loogisesti ja inhimilliseltä kannalta ajateltuna viittaa aivan toiseen asiaan? No, varmaan siksi, että jo feminismin käsitekin kulkee samaan tapaan täysin ihmisten käyttämän kielen rakenteita vastaan. Oletan, että sukupuolikin tarkoittaa ammattilaisten käsissä jotain ihan muuta kuin mitä se arkikielessä ilmentää.
Näyttää siltä, että feministit murtavat yhteiskunnan valtarakenteita lähinnä murtamalla kielen rakenteita ja tarkoituksia. Tämä selittää miksi sukupuolenlaitoksella tieteen tekeminen ei tuota mitään konkreettista tietoa, vaan loputtomasti epäselvää proosaa. Sen tarkoitus ei löydy sanojen merkityksestä vaan niiden järjestyksestä, rytmistä ja näiden tuomista tunnetiloista.
Kyseessä on siis pelkkä runokerho, jonka rahoitukseen jokainen verovelvollinen osallistuu. Kantolan määritelmän mukaan miesasia-aktivisteihin kohdistuva kritiikki on naisvihaa aidoimmillaan. En osaa vääntää tätä päätelmää runomittaan, mutta ehkä Kantola sen aikanaan tekee kun muilta kiireiltään ehtii.
Tänään tv:ssä: Gia, 19, toteutti lapsuuden haaveensa - On nyt pornotähti
Gia suunnitteli ryhtyvänsä myös eläinlääkäriksi.
19-vuotias amerikkalaisnainen Gia saa alle kolmen tunnin työstä 1 500 dollaria, eli reilut 1 300 euroa. Hän tekee aikuisviihdettä.
Alun perin Giasta piti tulla eläinlääkäri. Nykyinenkään uravalinta ei silti tullut ihan tyhjästä. Hän toteuttaa lapsuuden haavettaan.
– Olen halunnut tehdä pornoa 13-vuotiaasta lähtien, Gia kertoo uudessa brittiläisessä Pornovallankumos-dokumenttisarjassa.
– Se on ollut intohimoni kauan. Fanitin pornotähtiä. Minulle he olivat näyttelijöitä ja ihmisiä, eivät huoria tai lutkia.
– Tätä minä haluan tehdä. En tiedä, mikä muu minulle sopisi.
Mitä Gia sitten tekee?
– Olen aika avomielinen. Teen anaalia, tyttöparia, poika-tyttöä, kahta poikaa. Vain tuplapenetraatiota en tee – vielä. Sitä varten pitää treenata ja edetä pikku hiljaa.
Gia harrasti ensimmäisen kerran seksiä 15-vuotiaana kotipuolessa Ohiossa, ja tuolloin toki ilman kameroiden läsnä oloa. Sittemmin kertoja on tullut huomattavasti lisää. Kolmessa kuukaudessa hän on kuvannut 50 videota.
Kolmiosaisessa sarjassa kurkataan pornoteollisuuden kulisseihin. Samalla selvitetään juuri Gian kaltaisin esimerkein, kuinka alalle päädytään tänä ilmaisen nettipornon aikakautena. Tekijät ovat haastatelleet paitsi pornonäyttelijöitä, myös levittäjiä, kuluttajia ja tuottajia.
Viimeksi mainittua edustavat avausjaksossa J.T. ja Joe. He ovat isä ja poika. Kun Joe, 24, aloitti perheyrityksen leivissä, sillä oli sosiaalisen median eri kanavissa 200 seuraajaa. Nyt heitä on 1,2 miljoonaa. Samalla Prahassa majapaikkaansa pitävän firma on muuttunut todelliseksi kultakaivokseksi. J.T. ei paljasta summia, mutta jotain osviittaa saa hänen antamistaan luvuista.
– Meillä on yli satatuhatta kuukausitilaajia. Keskimääräinen kuukausimaksu on noin 30 dollaria.
Kuukaudessa se tarkoittaa kolmea miljoonaa dollaria.
Pornovallankumous tänään TV2:lla kello 21.00.
Patrik Sjöberg, 55, haastatteli strippareita podcastissaan ja joutui hurjan kritiikin kohteeksi – ”Olen ylpeä siitä”
Korkeushypyn maailmanmestari Patrik Sjöberg, 55, haastatteli podcastissaan strippareita ja sai niskoihinsa sosiaalisen median vihat.
Korkeushypyn maailmanmestaruuden vuonna 1987 voittanut Patrik Sjöberg, 55, on joutunut kotimaassaan Ruotsissa rajun kritiikin kohteeksi.
Sjöberg ja Allsvenskanin Södertaljessa pelaava jääkiekkomaalivahti Alexander Sahlin, 29, vierailivat yhdessä isännöimänsä Sjöberg och Guldtand -podcastin tuoreessa jaksossa göteborgilaisella strippiklubilla.
– Millaista on elää ja työskennellä strippiklubilla? Millaista on elää ennakkoluulojen ja vihan kanssa? Sjöberg ja Guldtand tarkastelevat strippareiden elämää, kuuluu jakson saateteksti.
Instagram-tilillään jaksoa ahkerasti mainostanut Sjöberg julkaisi sosiaalisessa mediassa myös videon, jossa Sahlin kokeilee tankotanssia stripparin kanssa päässään intiaanipäähine.
JAKSO ja siihen liittyvät Sjöbergin julkaisut ovat saaneet osakseen paljon vihaista palautetta. Näkyvimpiä kritiikinjakajia on ollut tunnettu kriminologi Nina Rung.
– Strippiklubit perustuvat naisten objektivointiin ja ajatukseen siitä, että naiset ovat olemassa miesten seksuaalisia haluja tyydyttääkseen. Ja vielä samassa yhteydessä puhutaan rasistisesti intiaanipäälliköksi pukeutumisesta, Rung kirjoitti Instagram-tilillään.
Sjöberg kommentoi podcastista syntynyttä kohua Aftonbladetille. Korkeushypyn entisen maailmanennätysmiehen mukaan kritiikkiä saa esittää, kunhan ei mennä uhkailun puolelle.
– En ole yllättynyt keskustelusta ja minusta se on vain hauskaa, kritiikki ei haittaa minua. Iso osa asioista on otettu irti kontekstista ja esitetään vääristellen. Jos kuuntelee podcastin, huomaa, että kysyn myös kriittisiä kysymyksiä, ja olen ylpeä siitä, Sjöberg totesi.
Perussuomalaiset suhtautuu epäilevästi feminismiin – Puheenjohtaja Halla-ahon mukaan aate lietsoo "sotaa sukupuolten välille"
Perussuomalaisten tavoitteena ei ole päästä "salonkikelpoiseksi puolueeksi", sanoi varapuheenjohtaja Purra.
Perussuomalaisten suhtautuminen tasa-arvoon ja naisiin on noussut kuumaksi puheenaiheeksi.
Puheenjohtaja Halla-aho ja varapuheenjohtaja Riikka Purra linjasivat Ylen A-studiossa, mitä puolue ajattelee feminismistä ja ajatuspaja Suomen Perustan julkaisemasta kirjasta Totuus kiihottaa, joka nousi otsikoihin naisvihamielisen sisällön myötä.
– Feminismin merkitys tuntuu joustavan aina tarpeen mukaan. Joidenkin mielestä se tarkoittaa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Tässä mielessä kuka tahansa meistä ilmoittautuu feministiksi, Halla-aho aloitti.
– Käytännössä toki tiedämme, että poliittinen feminismi menee paljon pidemmälle. Se ei keskity sukupuoltenväliseen tasa-arvoon käytännön asioissa, vaan pikemminkin lietsoo jonkinlaista identiteettiin perustuvaa sotaa sukupuolten välille. Tässä merkityksessä perussuomalaiset on ilman muuta antifeministinen puolue.
Myös varapuheenjohtaja Purran mukaan nykypäivän feminismi on lipunut kauas tasa-arvoajatuksesta.
– Minä olen ehdottomasti nuorempana ollut feministi, kun se ymmärretään sillä tavalla, että naisten oikeudet ovat tärkeitä, mies ja nainen ovat tasa-arvoisia ja Suomessa on hyvä olla.
– Se [ideologinen feminismi] lähestyy maailmaa tällaisen eräänlaisen uhrinäkemyksen kautta. Se asettaa naisen tiettyyn uhripositioon, kuten monia muitakin vähemmistöjä, ja näkee, että rakenteissa tapahtuva syrjintä tai maskuliinen patriarkaatti on se, jonka uhreja me olemme. Meillä ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja kuin ottaa se uhriasema tai jollain erityisen räväkällä konventioita rikkovalla tavalla haastaa kaikki, Purra sanoi.
Halla-ahon mukaan perussuomalaisten agendan ja puolueohjelman ytimessä ovat sellaiset yhteiskunnalliset ilmiöt ja ongelmat, jotka ovat hyvin pitkälle sukupuolineutraaleja eli ne koskettavat kaikkia ihmisiä riippumatta heidän sukupuolestaan.
Hankamäki tiedettiin "sanavalintojensa puolesta värikkääksi blogikirjoittajaksi"
Halla-aho ja Purra kertoivat, etteivät ole kumpikaan lukeneet ajatuspaja Suomen Perustan julkaisemaa Jukka Hankamäen kirjaa. Purra kuitenkin kuuluu ajatuspajan hallitukseen, ja Halla-aho osallistui kirjan julkistustilaisuuteen.
– Nämä katkelmat, joita on julkisuudessa pyöritelty, tulivat itselleni aivan samanlaisena uutisena ja yllätyksenä kuin ne ovat tulleet kaikille muillekin. Toki ne särähtivät korvaan ja kuulostivat siltä, mitä en haluaisi, että perussuomalaisten logon alla julkaistaan, Halla-aho totesi.
Suomen Perusta on keskeyttänyt Jukka Hankamäen kirjoittaman teoksen julkaisun arvioidakseen sen uudelleen.
Halla-ahon mukaan Suomen Perusta on "itsenäinen tutkimusta tekevä ajatuspaja", joka tekee julkaisupäätökset puoleesta riippumatta. Hän arvioi, että ajatuspajalle ei ole kommunikoitu riittävän selkeästi, että sen julkaisujen ajatusten tulee olla linjassa perussuomalaisten poliittisten tavoitteiden kanssa, koska mielikuvissa Suomen Perusta liitetään kuitenkin aina puolueeseen.
– Tässä on ollut ilmeisiä prosessuaalisia vaikeuksia johtuen osittain siitä, että Suomen Perustan toiminnanjohtaja vaihtui kesken tämän kirjaprojektin.
– Suomen Perustan edustaja ei ole lukenut käsikirjoitusta ainakaan sillä tarkkuudella kuin olisi pitänyt, Halla-aho sanoi.
Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee Suomen Perustaa rahallisesti: vuonna 2020 ajatuspajalle myönnettiin 120 000 euroa. Ministeri Hanna Kosonen on kertonut, että ministeriö selvittää, rikkooko ajatuspaja julkaisullaan valtionavustuksen ehtoja.
Miksi mökillä mies grillaa ja nainen tiskaa? Asiantuntija kertoo, miksi mökillä taannutaan perinteisiin sukupuolirooleihin
Mökillä epätasa-arvoinen tehtävienjako voi kiristää pinnaa, vaikka haaveena olisikin rauhallinen kesäloma. Asiantuntija kertoo, mitä tehdä, kun kyökkivuoroja on liiaksi.
Miehensä kanssa mökkeilevä Minna, 57, pohtii sukupuolirooleja. Minnaa harmittaa, että mökillä tehtävät jakautuvat selkeästi miesten- ja naisten hommiin, ja hän itse on aina keittiöhommissa.
”Olen huomannut, että mökillä työnjako menee automaattisesti sukupuolen mukaan, vaikka kotona kumpikin tekee kaikkea. Mökillä täysin keittotaitoiset miehet osaavat vain grillata, ja naisille jää kaikki muu kokkaus, kattaus ja tiskaus. Kätevät, vahvatkin naiset taas kykenevät hädin tuskin saunaa lämmittämään. Myös mökkivieraat asettuvat perinteisiin rooleihin. Miten hommat hoituisivat tasa-arvoisemmin mökilläkin?” hän kysyy.
Pyysimme Väestöliiton johtava asiantuntija ja psykoterapeutti Heli Vaarasta vastaamaan kysymykseen. Vaaranen tunnistaa ilmiön.
”Ajatus keittiöön jäävästä naisesta on muistikuva, joka helposti kääntyy todellisuudeksi maalla. Tämä voi tapahtua täysin alitajuisesti”, Vaaranen sanoo.
Vaaranen kertoo viisi seikkaa, jotka jokaisen mökkeilevän pariskunnan on syytä tietää:
1. Erilliset miesten- ja naistentyöt eivät ole tätä päivää
Sukupuoliroolit voivat tulla esimerkiksi ottamalla esimerkkiä omista vanhemmistaan ja isovanhemmistaan ja heidän toiminnastaan mökillä. Mummin voi muistella viettäneen paljon aikaa keittiössä ja papan verstaalla tai saunanlämmityspuuhissa.
Vaaranen kuitenkin muistuttaa, että ennen vanhaa vallitsi erilaiset sosiaaliset säännöt. Työt jaettiin naisten ja miesten töiksi.
Nykyään kotityöt ja lastenhoito kuuluvat kuitenkin yhtä lailla naisille kuin miehillekin.
2. Kaikkeen rutiiniin kyllästyy aikanaan
Se, että nainen tykkää laittaa ruokaa, ei ole sinänsä ongelma. Ihmiset tekevät mielellään sellaisia asioita, joissa kokevat olevansa taitavia.
Esimerkiksi grillaamiseen liittyvä teknisyys ja tulen käsittely voi olla jollekin paljon helpompaa ja myös mielenkiintoisempaa kuin ruokien vatkaaminen ja pilkkominen.
Mutta kaikki rutiini alkaa kyllästyttää, jos sitä on liikaa. Rutiineja onkin hyvä möyhiä vähän väliä, jotta arjesta tulisi mieluisampaa. Yritä tehdä ruoanlaittohetkestä ja päivän rytmistä erilainen: ehdota esimerkiksi kokkausta ja saunanlämmitystä vuoropäivin.
Kun kumppanisi kokkaa sinulle, muista kiittää häntä ruoasta. Yhdessä tekeminen ja tehtävien jakaminen sujuu, kun molemmat arvostavat toisen työtä.
3. Älä ole marttyyri, vaan kerro, miltä tuntuu
Kun oma työtaakka tuntuu kohtuuttomalta ja tehtävienjako epäreilulta, on tärkeätä ottaa asia kumppaninsa kanssa puheeksi. Kerro kumppanillesi omista tuntemuksistasi ja keskustelkaa yhdessä siitä, mitä kumpikin haluaa mökillä tehdä.
Kertomalla avoimesti siitä, mitä mökkeilyltä toivoo ja kuuntelemalla kumppanin toiveita, voi jakaa tehtäviä hyvässä hengessä.
Usein harmitusta pantataan mielessä niin pitkään, että hermo on jo täysin mennyt, eikä neuvotteluvaraa enää ole, kun asia tulee puheeksi. Marttyyrin kanssa ei ole kuitenkaan koskaan hauskaa, joten keskustelu kannattaa.
4. Höllää tahtia ja säästä siten itseäsi ja muita
Joskus ihminen aiheuttaa itselleen turhia paineita. Jos viettää keittiössä paljon enemmän aikaa kuin haluaisi, saattaa olla turhan kunnianhimoinen ruoanlaittaja.
Joku nauttii siitä, että ei nauti. Sellainen henkilö valmistaa tuskaillen monen ruokalajin illallisen, kun muut pulikoivat vapautuneesi vedessä ja odottelevat pääsyä valmiiseen pöytään.
Feministivaikuttajat kertovat saavansa uudenlaista vihapostia – heille keksitään fiktiivisiä mielipiteitä
Emmi Nuorgam kertoo, että vihaposti vaikuttaa heikentävästi hänen jaksamiseensa.
Naisviha voi Suomessa hyvin. Sen voi päätellä muun muassa siitä, että feministisen puolueen puheenjohtaja Katju Aro sekä kulttuurivaikuttaja ja toimittaja Emmi Nuorgam ovat saaneet jo vuosia erilaista vihapostia.
Nuorgam kertoo, että viestit ovat vaikuttaneet voimakkaasti hänen jaksamiseensa ja heikentäneet välillä työkykyä. Hän on käynyt terapiassa viestien takia.
Viime aikoina viesteihin on tullut uusi ulottuvuus: Aro ja Nuorgam saavat herjaavaa postia, joka perustuu keksittyihin tarinoihin.
Aro kertoo, että hiljattain nettifoorumilla levitettiin tietoa, että hän kannattaisi Mannerheimin patsaan kaatamista Helsingissä ja Nelson Mandelan patsaan sijoittamista sen tilalle.
– Minusta levitellään valheellista tietoa, ja saan sen johdosta hyvin aggressiivista palautetta, jossa huoritellaan, haukutaan idiootiksi ja kysytään, omistanko aivot.
Aron mukaan viestit tuntuvat jopa vähän huvittavilta.
– Viestit, joita minusta levitellään, ovat hyvin mielikuvituksellisia. Samalla se menee hieman enemmän ihon alle, koska en pysty vastaamaan sellaiseen, mitä en ole ikinä edes tehnyt.
Samanlaisia kokemuksia on ollut myös Nuorgamilla.
– Olin viime vuonna tekemisissä Yle Kioskin vaalisisältöjen kanssa. Minusta alettiin kertoa tarinaa, että olen vihreän puolueen aktiivinen toimija, vaikka se ei pidä millään tavalla paikkaansa. Itse asiassa minulla on ollut kymmenen vuotta sitten vahva kokoomusmenneisyys, mutta se ei sopinut tähän tarinaan, jota kerrottiin, ja se tarina jäi elämään, Nuorgam sanoo.
Naisiin kohdistuvat asenteet nousivat keskusteluun viime viikolla Suomen Perusta -ajatuspajan julkaistua filosofi Jukka Hankamäen pamfletin Totuus kiihottaa.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho vastasi viimeksi A-studiossa maanantaina siihen, miten puolue suhtautuu pamfletin kärkeviin väitteisiin. Halla-aho kertoi, että puolue julistautuu antifeministiseksi, mutta pamfletin kärkevät väitteet tulivat puoluejohdolle yllätyksenä.
Mielipide|Lukijan mielipide
Kenen tehtävä on elättää pienituloinen puoliso?
Vastausten joukossa saattaa olla sana veronmaksaja.
NYKYPÄIVÄNÄ ei voida enää olettaa kenenkään elättävän toista osapuolta, kirjoitti Elina Viitaniemi omasta kumppanistaan (HS Mielipide 29.5.). Sillä lailla.
Paremmin tai jopa hyvin ansaitsevan avio- tai avopuolison tulot on tietysti tarkoitettu vain hänelle itselleen. Hän voi käyttää ne vaikkapa oman itsensä kehittämiseen tai omiin harrastuksiinsa. Hän voi myös käyttää tulonsa lyhentämättöminä oman elämänsä pienempiin tai suurempiin nautintoihin, vaikkapa lomailuun Etelämeren saarilla.
Kenen tehtävänä on sitten sen pienituloisen tai kokonaan tulottoman puolison, ”toisen osapuolen” elättäminen? Tyhmä kysymys. Se on tietysti veronmaksajien tehtävä. Niinkö tosiaan.
Ben Zyskowicz
vanhanaikainen kansanedustaja (kok)
Helsinki
Helena Petäistön kolumni: Onko meillä todella varaa pitää hallitusta harjoittelupaikkana kokemuksen keräämiseen?
Onko EU:n jäsenmaalla, Suomella, todellakin varaa pitää hallitusta harjoittelupaikkana kokemuksen keräämiseen? EU-pöydissä pärjäämiseen tarvitaan sekä pätevyyttä että sellaisia taitoja, joita vain kokemus voi tuoda. Varsinkin pienen jäsenmaan on syytä päästää eurooppalaisiin pöytiin niin kovaa porukkaa kuin suinkin mahdollista. Harjoittelu ja kokemus on hankittava muualta.
Kun nuori oululainen sähköasentaja Matti Ahde nousi 36-vuotiaana vuonna SDP:n Kalevi Sorsan johtaman hallitukseen ympäristöministeriksi, sanottiin, että Suomessa hallitukseen pääsee silläkin koulutuksella, kunhan on ”mukava poika”. Siinä taisi olla perää, mutta se oli vähemmän vakavaa niinä aikoina, jolloin suhmurointi pysyi useimmiten turvallisesti maan rajojen sisäpuolella.
Nyt jokaisen ministerin työstä yllättävän suuri osa liittyy muuhun Eurooppaan: Merkittävä osa työstä tapahtuu maan rajojen ulkopuolella, ja siellä on kyettävä pitämään isänmaan puolia. Se ei ole mitään maakuntamatkailua, vaan erittäin vaativaa työtä, jos sen hoitaa hyvin, niin kuin maan etu vaatii. Se tulisi viimeinkin kirkastua jokaiselle puolueelle ja äänestäjälle, joka näitä tulevia ministereitä alun perin valitsee.
EU-Suomessa on syytä vakavasti miettiä, kuka niillä estradeilla oikeasti pärjää. Liian moni suomalaisministeri saa rauhassa käydä tuppisuuna istumassa Brysselin kokouksissa kuvitellen, että se riittää. Joku on voinut tehdä sen jopa laiskuuttaan, mutta liian moni osaamattomuuttaan ja kokemattomuuttaan.
Nyt kun neljännesvuosisata EU-taivalta on takana, hämmästyttää, että aina vain pääsee hallitukseen entisillä kriteereillä, joissa haetaan pääasiassa puolueen sisäistä, maan alueiden sisäistä ja sukupuolten välistä tasapainoa. Kysytäänkö koskaan ihan ensisijaisesti, miten hyvin ministeriehdokas kykenee pitämään Suomen puolia maamme tärkeimmällä toimintakentällä, Euroopassa?
Mielestäni pallo on ollut hukassa jo pitkään, mutta kun tilanne ei tunnu olevaan korjaantumaan päin, vaan pikemminkin päinvastoin, olisikohan korkea aika ryhdistäytyä ja miettiä asia uudelleen? On ollut hämmentävää katsoa, miten pitkään jatkuneen hypetyksen jälkeen, jossa nuoruus ja kokemattomuus, naiseuskin, on näyttänyt olevan pääsylippu hallitukseen, yhtäkkiä pelastajana estradille ohjataankin iäkäs mies, jota kokemus painaa. Kyllä viimeistään nyt pitäisi hälytyskellojen soida.
Mikä sitten on nuorissa naisissa vikana? Ei mikään, juuri heitä politiikassa tarvitaan. Mutta harva heistä on vielä pätevä hallitusvastuuseen. Demarien Liisa Jaakonsaari sanoo muistelmissaan, että nuorena oli usein enemmän rohkeutta kuin osaamista. Niinhän se on, osaaminen tulee useimmiten vasta kokemuksen myötä. Onneksi hänen annettiin aikoinaan kasvaa ja kehittyä rauhassa osaavaksi poliitikoksi, jolle arvostusta on satanutkin yli puoluerajojen. Itävallan nuori liittokansleri Sebastian Kurz lienee harvinainen poikkeus, joka erottui nähtävästi jonkinlaisena ”ihmelapsena” jo varhain opiskelijapolitiikassa.
Mitä sitten EU-kuviossa pärjäävältä ministeriltä oikein vaaditaan? Itsestäänselvyyksien kuten uutteruuden, asioiden perehtyneisyyden, paineensietokyvyn ja sinnikkyyden lisäksi hyvää poliittista hoksnokkaa, tilannetajua, neuvottelukykyä ja erinomaisia lobbaustaitoja kansainvälisessä ympäristössä. Suurin osa näistä ominaisuuksista kehittyy vain kokemuksen myötä hakeutumalla monenlaisiin tehtäviin.
Parhaassa tapauksessa kokemuksen myötä alkaa tulla myös näkemystä ja kokonaisuuksien hahmottamista. Ja samalla tulee se vaadittu rohkeus avata suunsa pöydässä, jossa useimmiten joukossa istuu suurten jäsenmaiden huippukouluista tulleita, kovan prässin läpi käyneitä piinkovia luita – eikä pelkästään avata suunsa, vaan tulla kuulluksi ja kyetä vakuuttamaan muiden maiden ministerit.
HS-gallup: SDP 21.9, PS 17.6, Kok 17.4, Kesk 12.4
Pääministeripuolueen suosion kasvu taittui.
SDP:tä äänestäisi nyt 21,9 prosenttia suomalaisista, ilmenee Helsingin Sanomien teettämästä gallupista. Kannatus on laskenut 0,2 prosenttiyksikköä aiempaan mittaukseen verrattuna.
– Vaikka muutos on vähäinen, SDP:n kannatuksen nousu näyttää tasaantuneen vahvistuttuaan sitä ennen joka mittauksessa tammikuusta lähtien, Kantar TNS:n tutkimusjohtaja Sakari Nurmela sanoo HS:lle.
PS:n kannatus tuli hiukan alas, kokoomuksen puolestaan ylös.
Entisen valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk.) ero valtioneuvostosta ei ainakaan toistaiseksi vaikuttaisi vaikuttavan. Keskusta jatkaa neljänneksi suurinpana puolueena ja sen kannatus on nyt noin 12,4 prosenttia.
Vihreiden ja vasemmistoliiton kannatus laski hiukan. Kaikkiaan kannatusmuutokset verrattuna edelliseen mittaukseen olivat nyt varsin pieniä.
Kannatusta saivat prosenttiyksikköinä (muutos edellisestä vastaavasta mittauksesta):
SDP 21,9 (-0,2)
PS 17,6 (-0,5)
Kokoomus 17,4 (+0,4)
Keskusta 12,4 (+0,1)
Vihreät 10,8 (-0,4)
Vas 7,4 (-0,2)
RKP 4,4 (+0,2)
KD 4,9 (+0,3)
Liik 1,8 (-0,1)
Muut 2,3 (+0,4)
Tutkimuksen teki TNS-Kantar 18.5.–14.6.2020. Sitä varten haastateltiin 2 144 henkilöä.
Kyselytulos tyttöjen silpomisista järkyttää – THL:n päätös ”käsittämätön”
Kokoomuksesta ja kristillisdemokraateista vaaditaan selvempää silpomisen kieltävää lakia.
Oppositiopuolueista kristillisdemokraateista ja kokoomuksesta vaaditaan selvempää puuttumista tyttöjen sukuelinten silpomiseen.
Seura kertoi hiljattain Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselystä, jossa mukaan 80 naista tai tyttöä kertoo, että heidän sukuelimensä on silvottu.
”Heistä peräti 51 on syntynyt Suomessa, mikä kumoaa aiemman käsityksen siitä, ettei tyttöjen silpomista tehtäisi maassamme syntyneille. Kysymys silpomisesta suunnattiin lukiossa ja ammatillisessa oppilaitoksessa opiskeleville. Koska kysely koski vain toisen asteen kahden ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita, on silvottujen todellinen luku huomattavasti suurempi. THL:n mukaan osa vastaajista ei osannut vastata kysymykseen”, kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä huomauttaa tiedotteessaan.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii, että nykyistä lakia on pikaisesti selkeytettävä. Heikkinen vaatii, että tyttöjen ja naisten sukuelinten silpominen tulee lisäksi säätää rangaistavaksi erillisellä lailla.
”Tällä hetkellä teko tuomitaan törkeänä pahoinpitelynä. Erilliskriminalisoinnin avulla teon erityistä paheksuttavuutta voidaan alleviivata, vähimmäisrangaistuksia korottaa ja siten myös pakkokeinojen kirjoa tekojen ehkäisemiseksi laajentaa”, Heikkinen katsoo.
Kokoomusnuoret, Kokoomusnaiset ja Kokoomusopiskelijat vaativat niin ikään tyttöjen silpomisen erilliskriminalisointia sekä tukea ja mahdollisuutta korjaaviin kirurgisiin toimenpiteisiin silvotuksi joutuneille.
Myös THL saa kritiikkiä molemmista puolueista.
”On käsittämätöntä, ettei THL kertomansa mukaan aio kysyä silpomisesta ensi vuonna teetettävässä kouluterveyskyselyssä”, kristillisdemokraatit kritisoivat.
“On järjetöntä, että kysymys silpomisesta jätettäisiin pois vuoden 2021 kouluterveyskyselyssä. Silvottujen pieni prosentuaalinen määrä ei voi olla syy siihen, että jättäisimme joidenkin naisten ja tyttöjen elämää dramaattisesti koskettavan ilmiön pois tutkimuslomakkeesta”, sanoo Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Jeremias Nurmela.
Kokoomuksen kansanedustaja Janne Heikkinen pitää tuoreessa blogissaan kyselyn tuloksia huolestuttavina ja varoittaa ”raakalaismaisen silpomiskulttuurin pesiytymisestä Suomeen”.
”Silpomiseen liittyvä kyselytutkimus tulee laajentaa toiselta asteelta myös peruskoulun kattavaksi. Ongelman oikea laajuus tulee saattaa tietoisuuteen, sitä ei voida lakaista maton alle”, Heikkinen kirjoittaa blogissaan.
”Hallituksen tulee käynnistää viipymättä laaja toimenpideohjelma, jolla tunnistetaan silpomisuhan alla elävät tytöt ja naiset. Peruskoulun ja viranomaisten tulee viestiä tytöille heidän oikeuksistaan keholliseen koskemattomuuteen ja hakemaan apua matalalla kynnyksellä. Ruotsissa on olemassa ohjeistus nuorille naisille lusikan piilottamisesta alushousuihin. Tämä on signaali lentokentän turvatarkastuksessa viranomaisille, että tyttö epäilee silpomista tai pakkoavioliittoa. Tämän kaltaisia toimenpiteitä tulee ottaa käyttöön”, Heikkinen vaatii.
Erillistä silpomisen kieltävää lakia on vaadittu jo aiemmin ja asiaa koskeva lakialoite on eduskunnan käsittelyssä.
Ben Zyskowicz kohautti HS:n mielipidepalstalla – nyt hän paljastaa, mitä tarkoitti kärkevällä kirjoituksellaan: "Olen ilmeisesti vanhanaikainen"
Kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok.) kirjoittaa tänään Helsingin Sanomissa siitä, pitääkö parempituloisen avo- tai aviopuolison osallistua puolisonsa elättämiseen. Pitää, hän sanoo.
Zyskowicz leikittelee kirjoituksessaan ajatuksella, että parisuhteen suurempituloinen puoliso voisi käyttää ylimääräiset varansa perheen yhteisen hyvän sijaan omiin harrastuksiinsa tai lomailuun.
– Kenen tehtävänä on sitten sen pienituloisen tai kokonaan tulottoman puolison, "toisen osapuolen" elättäminen? Zyskowicz kysyy.
– Tyhmä kysymys. Se on veronmaksajien tehtävä. Niinkö tosiaan, hän jatkaa ironisesti.
Kansanedustaja kertoo kärjistäneensä asiaa
MTV Uutiset tavoitti pitkän linjan kansanedustajan, joka kertoo kärjistäneensä asiaa kirjoituksessaan. Zyskowicz sanoo, että hänen mielestään on luonnollista, että parempituloinen puoliso osallistuu varoillaan yhteisen elämän pyörittämiseen, kun yhteen on päätetty mennä.
– Tässä saattaa olla sukupolvien välinen ero. Olen ilmeisesti sen verran vanhanaikainen ajatuksissani, toukokuussa 66 vuotta täyttänyt Zyskowicz myhäilee.
Älytöntä elättämistä
Kaikki lähti liikkeelle Helsingin Sanomissa 26. toukokuuta julkaistusta mielipidekirjoituksesta, jossa Köyhä opiskelija -nimimerkki kertoi tilanteestaan. Kirjoittaja päivitteli tilannetta, jossa hän ei voi muuttaa tyttöystävänsä kaksioon, sillä hänen asumistukensa evättäisiin avopuolison tuloihin vedoten.
Sen sijaan kirjoittajan kannattaa virallisesti asua omassa yksiössä ja nostaa siihen 300 euron asumistukea. Maksettavaa omasta "vara-asunnosta" jää vain 80 euroa kuussa.
Tuntuu älyttömältä, että 25-vuotiaan tyttöystävän pitäisi elättää 24-vuotiasta poikaystävää, kirjoittaja hämmästelee.
Henkilö- vai ruokakuntakohtainen?
Kolmea päivää myöhemmin keskustelu jatkui samalla mielipidepalstalla. Suomen opiskelijakuntien liiton Samokin hallituksen jäsen Elina Viitaniemi avasi tarkemmin opiskelijoiden asumistukitilannetta.
Opiskelijat siirrettiin yleisen asumistuen piiriin vuonna 2017. Osa voitti, osa hävisi. Viitaniemi moitti kirjoituksessaan järjestelmää, joka ajaa opiskelijoita yksinasumiseen. Henkilökohtainen asumistuki ruokakuntakohtaisen tuen sijaan poistaisi ongelmia nuorten erilaisista asumistarpeista ja -ratkaisuista.
– Vaikka kyse olisikin puhtaasta halusta asua oman kumppanin kanssa, nykypäivänä ei voida enää olettaa kenenkään elättävän toista osapuolta, Viitaniemi kirjoittaa.
Moraalinen velvollisuus osallistua
Zyskowicz on eri mieltä. Jos ihmiset päättävät muodostaa parisuhteen ja muuttaa yhteen, on moraalisesti oikein, että elämiseen tarvittavat varat tulevat perheen sisältä eikä tulonsiirtoina valtiolta.
– Jos palkka on vaikkapa 3000 euroa, niin ei voi ajatella, että ei pitäisi maksaa puolison osuutta vuokrasta.
Opiskelijoiden siirtyminen opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin kolme vuotta sitten synnytti keskustelun kämppäkavereina asuvien tilanteesta ja siitä, miten tukia myöntävälle Kelalle voi osoittaa, ettei kyse ole seurustelusuhteesta.
Zyskowicz painottaa, ettei ota kantaa kämppisasiaan, vaan puhuu tilanteesta, jossa ollaan parisuhteessa ja asutaan saman katon alla.
Sosiaaliturvasuunnittelua
Entä sitten ongelma siitä, että omaa asuntoa kannattaa pitää ja nostaa siihen tukia, vaikka asustelisi pääosin kumppanin luona?
Sitä Zyskowicz kutsuu omintakeisella termillä sosiaaliturvasuunnittelu ja vertaa sitä verosuunnitteluun. Se on oheisvahinkoa, jota ei voida välttää.
– Se ei ole riittävä syy muuttaa koko järjestelmää, Zyskowicz toteaa ja muistuttaa, että väärinkäytöksiä tapahtuu muidenkin valtion maksamien etuuksien kohdalla.
Vihreistä heti reaktio perussuomalaisten Mäenpään tapaukseen: ”Olen huolissani kokoomuksen suunnasta”
Huomiota on herättänyt se, että kaksi kokoomuslaista oli mukana perustuslakivaliokunnan eriävässä mielipiteessä.
Vihreiden äitiyslomalla oleva kansanedustaja Emma Kari kommentoi sosiaalisessa mediassa tuoreeltaan perustuslakivaliokunnan mietintöä perussuomalaisten Juha Mäenpään syyteasiassa.
Perustuslakivaliokunta puolsi lupaa syytteen nostamiselle, mutta huomiota herättävää oli, että mietintöön sisältyi viiden jäsenen eriävä mielipide. Siinä olivat mukana kolme perussuomalaista ja kaksi kokoomuslaista jäsentä.
”PeV kannattaa kansanedustaja Juha Mäenpään (PS) syytesuojan poistoa. Osa kokoomuksesta äänesti PS:n rinnalla valiokunnan kantaa vastaan. Olen huolissani kokoomuksen suunnasta. Vallanpitäjien toimintaa pitää voida tutkia, kun he loukkaavat toisten ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa”, Emma Kari tviittaa.
Kari toimi ennen vanhempainvapaataan vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtajana.
”Rasismia ei saa hyväksyä osaksi poliittista keskustelua. Perustuslakivaliokuntaa suosittaa kansanedustaja Mäenpään syytesuojan poistamista. Ajattelen samoin”, tviittaa vihreiden nykyinen ryhmäjohtaja Jenni Pitko.
Myös vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela ihmettelee kokoomuksen tilannetta.
”Vallanpitäjä ei saa polkea ihmisoikeuksia ilman mitään seurauksia. Siksi on hyvä, että perustuslakivaliokunta poisti turvapaikanhakijat eläimiin rinnastaneen ed. Mäenpään syytesuojan. Surullista on, että 2/3 kokoomuksesta hyppäsi tässä PS:n kelkkaan poliittisista syistä”, Suomela tviittaa.
Laura Honkasalon kolumni: Naisten vaatteiden taskuttomuus ei ole yhdentekevää – se on tasa-arvoasia
Taskut ovat aina olleet sukupuolten eriarvoisuuden ja vallan symboli. Siinä missä miesten vaatteet ovat käytännöllisiä, naisten vaatteiden pitää olla kauniita ja naisellisia, kirjoittaa Laura Honkasalo.
Olen tyytyväinen, kun löydän housut, joissa on vetoketjulliset taskut. Muutaman käytön jälkeen huomaan kauhukseni, että kyseessä ovatkin valetaskut – metallivetoketjut ovat pelkkä koriste!
Raivostuttavaa! Naisten vaatteista nimittäin puuttuvat nykyaikana todella usein taskut.
Taskut ovat aina olleet sukupuolten eriarvoisuuden ja vallan symboli. Viime vuosisadan alussa miesten puvussa saattoi olla peräti 13 taskua. Naisten vaatteissa taskuja ei ollut. Kun naiset alkoivat vaatia äänioikeutta, he vaativat myös taskuja. Suffragettiasussa taskuja oli jopa kahdeksan kappaletta. Vogue julkaisi artikkelin naisten oikeudesta taskuihin.
Maailmansodat antoivat naisille taskut – joksikin aikaa. Patriarkaatti iskee aina takaisin! Sotien jälkeen muotiin tuli linjakas siluetti vyötäröliiveineen. Edes 1950-luvun kellohelmaisiin mekkoihin ei tehty taskuja.Nykyään naisten taskutilanne on entistä surkeampi, kiitos vaatteiden halpatuotannon. Kun taskut jätetään pois, säästetään monta aikaa vievää työvaihetta.
Kumma kyllä, kukaan tuskin uskaltaisi ajattellakaan, että miehiltä vietäisiin taskut! Samaan aikaan puhelin pitäisi olla aina mukana, ja kun puhelimet alkavat entistä enemmän hoitaa läppärin virkaa, niiden koko suurenee. Kännykkäliikkeissä myydäänkin puhelimen kokoisia olkalaukun tapaan käytettäviä koteloita, joissa nainen voi kuljettaa puhelintaan silloin, kun ei halua ottaa mukaan käsilaukkua.
Taskut ovat minulle erityisen rakas ja tärkeä asia, koska olen keräilijä. Poimin mukaan hienoja kiviä, pudonneita nappeja ja kauniita puunpalasia. Suosikkitakissani on syvät taskut, joihin mahtuu vaikka mitä – puhelin, nenäliinapaketti, huulirasva ja jopa pieni muistivihko.
Erityisen ihana on kajaanilaisen vaatevalmistajan perinteinen anorakki kengurutaskuineen. Kengurutaskuun mahtuu yhtä paljon kamaa kuin Rasmus Nallen pelikaaniystävän nokkaan!
Luontokävelyllä tykkään kiipeillä kivillä ja kallioilla enkä todellakaan halua laukkua mukaan. Kengurutaskun lisäksi anorakissa on tilavat sivutaskut.
Muotiasiantuntijoiden mukaan naisten taskut ilmentävät nykymuodissa voimaa ja valtaa. Viime vuosina Oscar-gaalassakin on nähty iltapukuja, joissa on syvät taskut. Hollywood-kaunottaret poseeraavat punaisella matolla letkeästi kädet taskuissa. Kun iltapuvussa on kunnolliset taskut, naisen ei tarvitse puristaa käsissään kirjekuorilaukkua, joka on huikean epäkäytännöllinen kapistus.
Legendaarinen muotisuunnittelija Christian Dior sanoi, että miesten vaatteissa on taskut, jotta miehet voivat pitää niissä tavaroita, kun taas naisten vaatteissa taskut ovat vain koriste. Se tiivistää oleellisen: miesten vaatteet ovat käytännöllisiä, naisten vaatteiden pitää olla kauniita ja naisellisia. Pillifarkkujen etutaskuihin ei mahtuisi edes pilleri, tai jos mahtuisi, sitä ei enää koskaan saisi taskusta ulos. Takataskuun pakaran päälle tungettu puhelin näyttää olevan hätää kärsimässä.
Käsilaukku on tuntunut minusta aina tyhmältä ja turhalta kapistukselta. Taannoin menin ystäväni kanssa kävelylle Espoossa ja matkustin metrolla ilman käsilaukkua. Olo oli hassu, vähän niin kuin olisin ollut lapsi. Kunnolliset taskut tuntuvat turvallisilta. Riemastuin, kun ostin trikoopyjaman ja huomasin, että housuissa oli taskut, vaikka en edes tiennyt, mitä ottaisin taskuissa höyhensaarille mukaan.
Brittiläinen Hello!-lehti julkaisi kuvan, jossa kuningatar Elisabet, 94 vuotta, poseeraa valkeassa mekossa. Mekossa on tilavat paikkataskut. Kuningatar on työntänyt kätensä syvälle taskuihin ja hymyilee leveästi. Naiset ympäri maailmaa riemastuivat kuvasta.
Onko sokerideittailu modernia seksityötä? Asiantuntija kertoo, mistä kasvavassa ilmiössä on kysymys
Seksityötutkijan mukaan sokerideittailussa ja seksityössä on paljon samaa, vaikka niihin suhtaudutaan yhteiskunnassamme eri tavalla.
Kun ystäväni kertoi, että häntä pyydettiin Tinderissä sugar babyksi, totesin sokerideittailun olevan modernia seksityötä. Mielestäni toteamus oli neutraali, mutta se sai aikaan pitkän keskustelun siitä, onko sugar babyn kutsuminen seksityöläiseksi loukkaavaa.
Sugar dating eli sokerideittailu on vastikkeellinen tapailusuhde, jossa usein vanhempi mies, ”sugar daddy”, tapailee nuorempaa naista, ”sugar babya”. Vastineeksi tapailusta sugar baby voi saada rahaa tai muuta taloudellista hyötyä. Vastineista puhutaan usein lahjoina, mutta sokerisuhteen voi mieltää myös harmaaksi taloudeksi.
Sugar babyksi ryhdytään usein lyhytaikaisesti esimerkiksi opiskelun ohessa. Sokerisuhteita muodostetaan niiden etsimiseen tarkoitetuilla nettisivustoilla sekä muilla sosiaalisen median alustoilla aina Instagramista Tinderiin. Ylen tekemän selvityksen mukaan sokerideittailun suosio on kasvanut Suomessa nopeasti viime vuosina.
Mutta miksi sokerideittailuun suhtaudutaan suopeammin kuin prostituutioon, vaikka ilmiöissä on paljon samaa?
Mielikuvat määräävät
Seksityötä tutkineen Niina Vuolajärven mukaan suhtautumiseen vaikuttavat mielikuvamme seksityöläisistä. Prostituoituja varjostaa edelleen ”huonon naisen” stigma, joka on satojen vuosien ajan erotellut seksityöläiset yhteiskunnassamme erilleen niin sanotuista hyvistä, seksuaalisesti kunniallisista naisista, kuten äideistä ja vaimoista.
– Näemme seksityöläiset edelleen ”likaisina” ja epätoivoisina naisina, jotka tekevät työtään vain pakon edessä. Tämä käsitys ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan seksityötä tekevät ihan tavalliset ihmiset, jotka elävät monissa eri elämäntilanteissa.
Mielikuvat sokerideittailusta puolestaan yhdistyvät luksuselämään ja jetsetiin. Mielikuvaa rakentavat sekä sokerisuhteiden muodostamiseen tarkoitetut nettisivustot, joissa sokerideittailua markkinoidaan kauniiden ja rikkaiden välisinä sopimuksina, että sosiaalisessa mediassa leveää elämäntyyliään esittelevät sugar babyt.
Vuolajärven mukaan mielikuvat eroavat toisistaan kuitenkin todellisuutta enemmän.
– Prostituutiota ympäröivän stigman takia sokerideittailun ja seksityön välille halutaan ikään kuin piirtää keinotekoista rajaa, vaikka usein palvelut ovat melko samanlaisia. Sekä seksityöläiset että sugar babyt tarjoavat intiimejä palveluita aina treffailusta halailuun ja seksiin.
Monogaamisuus tekee maksetusta seksistä hyväksytympää
Vuolajärvi arvelee, että sokerideittailuun saatetaan suhtautua seksityötä suopeammin myös siksi, että se mukailee usein monogaamista heterosuhdetta, jossa tapaillaan vain yhtä ihmistä.
– Asetelma muistuttaa monella tapaa perinteistä heterosuhdetta, jossa vanhempi mies tapailee nuorempaa naista ja maksaa tapailun ohessa treffit, matkat ja lahjat.
Seksityössä työntekijän ja asiakkaan välillä on puolestaan selkeä asiakassuhde, jonka maksuista ja palveluista sovitaan tarkasti etukäteen. Seksityöläisellä on usein myös monia eri asiakkaita samanaikaisesti, mikä ei sovi yhteiskunnalliseen normiimme, jossa intiimiyden katsotaan kuuluvan kahden ihmisen väliseen suhteeseen.
Huoleksi paketoitua seksismiä
Sokerideittailusta puhuttaessa esiin nousee usein huoli siitä, miten intiimipalveluiden myyminen vaikuttaa nuorten naisten psyykeen.
Vuolajärven mukaan huoleksi paketoitu kauhistelu sugar babyjen pärjäämisestä todistaa, että sugar babyt saavat osakseen samoja seksistisiä oletuksia kuin prostituoidutkin.
Seida Sohrabin kolumni: Somalialaistaustaisen naisen pöyristyttävän tarinan pitäisi herättää päättäjät – Suomessa ei oteta kyllin tosissaan maahanmuuttajalasten hätää
Suomi on epäonnistunut maahanmuuttaja- ja muslimitaustaisten tyttöjen suojelemisessa, kirjoittaa kolumnissaan Seida Sohrabi.
TOISEN asteen opiskelijoille teetetyssä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kouluterveyskyselyssä kävi ilmi, että Suomesta on lähetetty 51 Suomessa syntynyttä tyttöä ulkomaille silvottavaksi. Silpomisen estämisen parissa työtä tekevä Fenix Helsinki ry:n toiminnanjohtaja Ujuni Ahmed kertoo, että silpomisia tehdään luultavasti myös Suomessa.
Seura kertoi reilu viikko sitten, että THL pyrki häivyttämään tiedon laajasta ihmisoikeusloukkauksesta. Sen sijaan, että THL olisi tulosten jälkeen lähtenyt tarmokkaammin tekemään töitä silpomista vastaan, se vähätteli kyselyn tuloksia toteamalla 11.6. julkaistussa blogissaan, että ”vastaajien joukossa on todennäköisesti muutama ympärileikkauksen läpikäynyt Suomessa syntynyt tyttö.” Paremmin ei voi ilmiötä vähätellä ja silpomisen läpi käyneitä tyttöjä loukata.
Suomi on epäonnistunut maahanmuuttaja- ja muslimitaustaisten tyttöjen suojelemisessa. THL on päättänyt, ettei se kysy tulevissa kouluterveyskyselyissä silpomisesta. Päätös antaa viestiä, että THL haluaa sulkea silmänsä maahanmuuttajataustaisiin lapsiin kohdistuvalta seksuaaliselta väkivallalta.
Kysymystä ei tule poistaa kyselystä, vaan se pitää laajentaa yläkouluihin. Lisääntynyt tieto siitä, että Suomessa seurataan tyttöjen tilannetta, nostaa vanhempien kynnystä silpoa tyttärensä sukuelimet.
Naisten sukuelinten silpomisia tehdään sekä uskonnollisista että kulttuurillisista syistä. Silpomista tehdään myös muillekin kuin vain muslimitytöille.
Tyttöjen sukuelinten silpominen on naisten alistamista. Tarkoituksena on heikentää tai poistaa naisten seksuaaliset halut. Leikkaus suoritetaan, jotta tuleva aviomies voi varmistua siitä, että tyttö on neitsyt. Nainen on kuin kauppatavara, jonka arvo nojaa immenkalvon koskemattomuuteen.
Suomessa on jo pitkään puhuttu tästä barbaarisesta ilmiöstä, mutta hyvin vähän on tehty.
Pelko rasistiksi leimautumisesta ei saa estää toimimasta ja puhumasta, ei myöskään pelko siitä, että tietyt ryhmät käyttäisivät sitä aseena maahanmuuttajia vastaan. Päinvastoin. Hiljaisuus ja tekemättömyys eivät saa mitään muutosta aikaiseksi.
Kierrän ympäri Suomea puhumassa mm. kunniaan liittyvästä väkivallasta, johon sukuelinten silpominen kuuluu. Työssäni tapaan paljon uhreja.
TAPASIN viime vuonna somalialaistaustaisen naisen, joka kertoi, että joutui Suomeen saavuttuaan sairaalaan turvonneen mahansa vuoksi. Lääkäri ohjasi naisen leikkauspöydälle vaginan korjausleikkaukseen.
Kun jokunen viikko oli kulunut leikkauksesta, nainen kertoi hysteerisenä suomalaiselle ystävälleen, että hänen alapäästään tulee verta. Suomalainen ystävä oli rauhoitellut naista ja kertonut hänelle, että kuukautiset olivat alkaneet.
Jos tämä ei saa viranomaisia ja päättäjiä huolestumaan maahanmuuttajanaisten ja -tyttöjen seksuaalikasvatuksen alkeellisesta tilasta tai heräämään siihen, että laajoja toimia tarvitaan, niin en tiedä mikä.
Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri ja Lähi-idän asiantuntija. Hän toimii opettajana helsinkiläisessä peruskoulussa.
”Miehet huutelivat terassilta naisille pisteitä, minä sain vain kahdeksan” – kolme naista kertoo, miten tuntemattomat töksäyttelevät ulkonäöstä
Moni toivoo, että osaisi paremmin vastata ulkonäköä koskeviin tökeröihin kommentteihin.
Kerroimme aiemmin 23-vuotiaasta Ronjasta, joka on opetellut suhtautumaan omaan kehoonsa hyväksyvämmin – sekä puolustamaan itseään, jos ulkonäköä koskeva huomauttelu menee asiattomaksi.
Kun eräs mies pysäytti Ronjan lenkillä kertoakseen, kuinka kauniilta Ronjan rinnat näyttävät kun hän juoksee, Ronja suuttui ja sanoi miehelle, että hän ei halua kuulla moisia asioita. Huomautus ei ole ollut ainoa laatuaan.
Moni muukin tunnistaa Ronjan kokemukset ja tuntemukset.
– Kävellessäni viime talvena kerran kotiin takanani kulkevasta teinipoikajoukosta yksi sanoi kovaan ääneen, että ”v*ttu mikä perse, pääsispä pistää ***** tohon”, kertoo 23-vuotias nainen kaikessa lyhykäisyydessään.
Tässä kolmen muun kokemuksia.
”Olisit nätti, jos laihduttaisit”
Helena kertoo kohdanneensa huutelua ja kommentteja ylipainostaan jo vuosia.
Näin hän kertoo kokemuksistaan:
”Bussipysäkillä odotellessa tuli yksikin mies juttelemaan, kuinka voisin olla nätti jos laihduttaisin. En vastannut mitään.
Työpäivän aikana erään tyhjän parkkipaikan läpi kulkiessani tuli vastaan yksi ainoa ihminen, ehkä saman ikäinen nainen, joka kohdallani sanoi ’lihava koira’. Jatkoin matkaani, enkä voinut uskoa mitä juuri kuulin. Koiria ei ollut lähistölläkään.
Yleensä näitä ’ootpa lihava’ ja ’lähetään paneen’ (näinhän kysytään yleensä tuiki tuntemattomilta ja oletetaan, että ylipainoinen on epätoivoinen) tai ’väärällä tavalla’ naureskelevia katseita tulee ihan yllättäen milloin vain.
Lapsena sain kuulla vanhemmilta miehiltä usein, todella usein, kuinka olen ’komea tyttö’ tai että ’tuutko vaimoksi mulle, komea tyttönen’. Olin siis lapsenakin ylipainoinen. Pahinta on, että jokunen mies yritti vokotella minua äitini nähden, ja äitihän siinä sivalsi tiukasti limaisille äijille.
Lapsena ja nuorena sain kuulla ’olleeni ruoka-aikaan aina kotona’, eivätkä kaverini sanoneet haukkujille vastaankaan. Eivät puolustaneet. Siksi tuntui, että jäin yksin asian kanssa.
Tätä edellä mainittua olen joutunut kokemaan aina. Ulkonäköön kohdistuva haukkuminen on musertavaa, eivätkä haukkujat tajua tekojensa vaikutusta.”
”Ihana peppu sulla”
29-vuotias Petra kertoo kuulevansa eniten kommentteja, jos hän on urheiluvaatteissa kesäaikaan.
Näin Petra kertoo:
”Jokin niissä ihonmyötäisissä trikoissa tai paljaissa käsivarsissa saa miehet neandertalin tasolle tuijottamaan ja kommentoimaan alatyylisesti. Erään kerran menin ruokakauppaan päälläni urheilutrikoot ja tuulitakki ja kumartuessani lukitsemaan pyöräni huomasin noin 50-vuotiaan miehen kävelevän takaani ohitse. Kun sain pyöräni lukittua sama mies kävelee ohitseni toiseen suuntaan ja kommentoi: ’Ihana peppu sulla.’
Toinen kerta tapahtui juoksulenkillä jälleen trikoot jalassa ja tuulitakki päällä. Pysähdyin risteykseen odottamaan valojen vaihtumista, kun tunsin käden olkapäälläni. Vanhempi kaljanhajuinen mies ilmoitti, ettei halua pelästyttää, mutta sanoo ihailevansa vartaloani.
Kyseiset tilanteet ällöttävät ja samaan aikaan tuovat turvattoman sekä ahdistuneen olon. Nämä tarinat eivät miesten korvaan kuulosta varmastikaan yhtään miltään, mutta minä en arvosta sitä, että vieraat ihmiset kommentoivat vartaloani. Kun olen lenkillä, olen ilman meikkiä, kuntoilemassa omaksi iloksi, en muiden viihdykkeeksi ja arvosteltavaksi.
On aivan eri asia jos olisin ollut laittautunut ja esimerkiksi baarissa missä humalaisten kommentointi on normaalimpaa, olisin henkisesti valmiimpi, tai niin valmis kuin tökeröön kommentointiin voi olla.
Eniten toivoisin, että olisin sanavalmis kommentoimaan välittömästi takaisin noille huutelijoille ja tekemään selväksi ettei tuo ole korrektia tai toivottavaa.”
Seksuaaliterapeutti vinkkaa katsomaan lähelle – jospa juhannusheila löytyykin kaveripiiristä
Uusiin ihmisiin tutustuminen vaatii pandemiakesänä vanhoja konsteja.
Juhannusheilan löytäminen korona-aikana saattaa olla vaikeaa, kun juhannustanssit ovat pois laskuista ja tuntemattomien tapaaminen arveluttaa. Tilanteessa on hyviäkin puolia. ”Kun lähtee etsimään uutta parisuhdetta, kannattaa katsoa omaan lähipiiriin. Kiinnostaisiko joku tuttu tai puolituttu?” vinkkaa seksuaaliterapeutti Marja Kihlström.
Kun sisätiloissa kokoontumista on rajoitettu koronan takia, Kihlström ennustaa ulkojuhlista tämän kesän hittiä. ”Hyvä sää on tänä kesänä erityisen tärkeä rakkauden syttymisen kannalta”, Kihlström arvelee. ”Mökkibileitä on järjestetty aika tiheään. Myös lenkkipolulta voi löytää kumppanin tai vaikka ruokakaupasta.”
Tuntemattoman kanssa saattaa joutua pitämään koronakaranteenia kaksi viikkoa. Kihlströmin mukaan siinä on hyväkin puolensa. ”Kyllä toiseen voi tutustua ilman fyysistä kontaktia vaikka puhumalla. Se tekee hyvää myös seksuaalisen jännitteen kannalta. Olen kuullut etenkin naisilta, että tämä on juuri sitä, mitä he toivovat. Että puhuttaisiin enemmän, luottamus kasvaisi eikä heti hypättäisi sänkyyn.”
Kihlström muistuttaa, että yleensä pieni kutkuttava tutustumisvaihe vain lisää intohimoa. ”Kun joutuu vähän odottamaan, niin alkaa vieläkin enemmän tehdä mieli rakastella toisen kanssa.”
Netin kautta tutustuminen on tätä päivää. Kihlströmin mukaan netti on ehdottomasti mahdollisuus. Hän löysi itsekin kumppaninsa kymmenen vuotta sitten netistä.
”Mutta siinä on omat haasteensa. Kun vain valokuvan tai kirjoitustaitojen perusteella valitaan, kenelle vastataan, niin monta hyvää mahdollisuutta voi jäädä piiloon”, hän sanoo.
Kihlströmkin oli vähällä ohittaa nykyisen aviopuolisonsa, koska tämä nojasi deittisivun kuvassa pöytään kuin biljardinpelaaja. ”Ajattelin, etten halua biljardipöytien reunoille hengailemaan. Onneksi vastasin, sillä kävi ilmi, ettei hän pelaakaan.”
Sosiaalisen median avulla todella moni on löytänyt toisensa. Esimerkiksi Ylen toimittajan perustamaan korona-ajan sinkut -Facebook-ryhmään on liittynyt jo 4 000 jäsentä, ja Kihlströmin tietojen mukaan sitä kautta on alkanut parisuhteita.
Kihlström juontaa Nelosen sarjaa Sex Tape Suomi, missä keskustelemalla pureudutaan suomalaisten parisuhteisiin ja seksielämään. Hän on kuullut, että jotkut toisiinsa tutustuvat parit ovat katsoneet ohjelmaa kumpikin tahollaan ja sitten keskustelleet aiheista. ”He tietävät toisistaan paljon enemmän kuin, jos olisivat heti tavanneet.”
Kihlströmin mukaan parisuhteen arvoista ja seksistä kannattaa opetella puhumaan yhdessä heti suhteen alusta saakka.
Myös videotreffit ovat mahdollisia nykytekniikalla samoin yhteydenottaminen Instagramissa tai muualla somessa. ”Kirjeiden kirjoittaminen olisi vielä hauskempaa nostalgiamielessä, mutta kännykät ovat syrjäyttäneet kirjeet”, Kihlström naurahtaa.
Hän muistuttaa, että kaikki eivät etsi parisuhdetta. ”On sinkkuja, jotka nauttivat yksinolosta ja seksistä toisten ihmisten kanssa. Heillekin korona-ajan poikkeustila on aiheuttanut yksinäisyyttä ja ihon ikävää niin kuin monille muillekin.”
Miehen erikoinen ehdotus jäädytti seksin: ”En pystynyt sitä pokalla tekemään”
Vaikka toinen ehdottaisi mitä, omia rajoja ei koskaan tarvitse rikkoa.
– Kumppanini pyysi minua puhumaan tuhmia. Menin aivan lukkoon, en tiennyt, mitä sanoa. Fiksuna tyttönä sanoin vain: ”Ööh, tuota, hmm, annas kun mietin”, kuvailee parikymppinen nainen Ilta-Sanomien seksi- ja parisuhdekyselyssä.
Kysyimme, millaisia kiusallisia ehdotuksia lukijat ovat saaneet ja miten he ovat niihin suhtautuneet.
Kokemukset vaihtelevat. Osaa partnerin ehdotukset ovat innostaneet, osa ei ole tuntenut uusiin kokeiluihin mitään vetoa.
– Kaikki mitä nykyinen kumppani on ehdottanut, on pienen harkinnan jälkeen kuulostanut kiinnostavalta ja on ollut toteuttamisen arvoista, sanoo 49-vuotias nainen.
– Ei ole ollut mitään niin kiusallista ettenkö olisi voinut todeta, että ”joo, kokeillaan vain!”. Minä se taidan kiusallisempia ehdotuksia tehdä, mutta onneksi mies on yhtä avoin. Eikä siinä sen kummempaa, sitten kokeillaan. Välillä on kamalaa räpeltämistä, välillä todetaan, että tämähän on kivaa, kertoo puolestaan 29-vuotias nainen.
Ei mikään ole ollut kiusallista, sanoo 33-vuotias nainen.
– Olen syttynyt kaikista aviopuolisoni ehdotuksista ja ihanaa meillä on ollut. Myös omat ehdotukseni on otettu ilolla vastaan. Aviopuolisoni tosin toivoisi, että kertoisin vielä enemmän omista toiveistani ja haluistani.
”Suklaata jalkoihin”
Ehdotuksia on sadellut laidasta laitaan, erikoisesta pukeutumisesta ulkona rakasteluun.
– Illalla käveltiin kotiin ja mieheni ehdotti seksiä toisten takapihan nurmikolla. En uskaltanut. – Nainen, 30
– Suuseksiä. En ollut tuolloin valmis koska siihen aikaan en ollut sinut oman kroppani kanssa. – Nainen, 58
– Kiusallisinta on ollut se, että laittaisin sulanutta suklaata jaloilleni ja hän nuolisi sen pois. Hän tietää, miten paljon kammoksun jalkoja, varsinkin seksuaalisessa yhteydessä. – Nainen, 27
– Kumppanini halusi, että kasvatan ”puskan” ilman mitään trimmausta. Tein sen hänen mielikseen ja inhosin sitä koko ajan. Ajelin ”puskan” pois heti kun olimme olleet yhdynnässä kerran. – Nainen, 40
– Kumppani ehdottaa usein peppuseksiä, mutta en ole siihen suostunut enkä suostu. Usein vetää fiiliksen alamaihin ja akti jää kesken tai menee maku koko hommasta. – Nainen, 35
– Mieheni haluaisi minun käyttävän hieromasauvaa itseeni tai häneen. En ole vielä suostunut, se on minun oma leluni. – Nainen, 38
– Peniksen kutsuminen nimellä Pikku-Lasse. Hetken hiljaisuuden jälkeen totesin, että en pysty sitä pokalla tekemään. – Nainen, 30
HS:n gallup: Joka toisen mielestä Kulmuni teki oikein erotessaan
Matti Vanhasen nousua Kulmunin tilalle pidetään myös hyvänä asiana.
Joka toinen suomalainen pitää Katri Kulmunin päätöstä erota valtiovarainministerin virasta oikeana. Kansalaisten mietteitä mittasi Helsingin Sanomien teettämä gallup.
Vastaajista neljänneksen mielestä eroamispäätös oli väärä. Mielipiteettömiä vastaajia oli myös neljänneksen verran.
Eropäätöstä pitivät oikeana muun muassa vanhempien ikäluokkien kansalaiset. 60–69-vuotiaista 60 prosenttia oli sitä mieltä, että Kulmuni toimi oikein erotessaan. Päätöksen kannalla oli keskivertoa suurempi määrä eläkeläisiä, ylempiä toimihenkilöitä ja johtajia.
Puoluekannaltaan perussuomalaisista ja kokoomuslaisista yli 60 prosenttia piti Kulmunin eroamispäätöstä oikeana. Yli puolet Sdp:n kannattajista olivat samaa mieltä.
Keskustan ja vihreiden kannattajista yli puolet piti päätöstä vääränä. Vasemmistoliiton kannattajista 40 prosenttia piti päätöstä oikeana, ja 34 prosenttia vääränä.
Matti Vanhasen valinta Kulmunin tilalle valtiovarainministeriksi sai paljon kannatusta.
Neljännes piti tämän valintaa valtiovarainministeriksi erittäin hyvänä, ja kolmas melko hyvänä asiana. Samalla yksi neljännes oli sitä mieltä, ettei valinta ollut lainkaan hyvä asia, ja 14 prosenttia ei pidä nimitystä kovin hyvänä uutisena.
Kaksi kolmesta yli 60-vuotiaasta pitivät asiaa myönteisenä, alle 30-vuotiaista vain puolet. Valintaa kannattavista isompi osa asuu maaseudulla kuin pääkaupunkiseudulla. Eläkeläiset, yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt suhtautuivat valintaan myönteisemmin kuin muut ammattiryhmät.
Valinta sai enemmistön kannatusta keskustalaisilla, kokoomuslaisilla ja sosiaalidemokraateilla. Alle puolet vihreistä, vasemmistoliittolaisista ja peruussuomalaista oli samaa mieltä asiasta.
Gallupin toteutti Kantar TNS HS:n toimeksiannosta. Kyselututkimus tehtiin kesäkuun puolivälissä, ja siihen vastasi yhteensä 1 040 suomalaista. Tutkimustulosten virhemarginaali suuntaansa on kolme prosenttia.
Perussuomalaisten, vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajista alle puolet piti valintaa oikeana.
Riettaita graffiteja 2000 vuoden takaa
Graffitit (graffitot) eli seinäkirjoitukset eivät ole mikään uusi asia. Niitä on löytynyt tuhansien vuosien takaa ja niitä on löytynyt liki jokaisen pompejilaisen talon seinistä. Ne säilyivät Pompeijin tuhoutuessa vuoden 79 Vesuviuksen purkauksessa metrien tuhkakerroksen alla.
Antiikin graffiteja tutkineen Ari Saastamoisen mukaan ne olivat sekä aikansa ilkeitä some-kommentteja tai sitten nykyajan seinätöherryksiä.
”Graffitot on raapusteltu seiniin sinne tänne, niin että samassa seinässä voi olla varsinainen sekamelska eriaiheisia graffittoja, eikä aina voi edes sanoa, mihin joku tietty graffito rajautuu. Myös nykygraffitojen keskeisistä aihepiireistä, solvaukset ja seksi, nauttivat suurta suosiota jo antiikissa.”
Graffitojen raapustaminen ei ollut yleensä kiellettyä, vaikka ainakaan solvauksen kohteeksi joutuneet eivät niistä pitäneet. Toisin kuin nykyisen raapustuksen tekijät, roomalaiset allekirjoittivat sen usein omalla nimellään.
Toisaalta seinäpiirroksia käytettiin mainontaan. Vaalimainonta tai ilotyttöjen mainokset olivat yleisiä.
Saastamoisen Räävitöntä näyttää miten samanlaisia ja toisaalta erilaisia ihmisten ajatukset ovat kahden tuhannen vuoden välimatkalla. Toisin kuin nykyään kirjoitukset ovat jopa runoutta, mutta taas mitä rivointa vessakirjoittelua.
Räävitöntä-kirjassa on parisen sataa kirjoitusta, joiden lukeminen antaa hyvän käsityksen yhdestä antiikin ihmisläheisestä puolesta.
Kyseessä ei ole mitään epämääräisiä töhryjä, vaan piirtokirjoitukset ovat selvää latinaa:
”Suavis on janoinen, kovin janoinen”. ”Euplia oli täällä hurmaavien miesten kanssa”. ”Ecidia on kullinimijätär”. ”Sairasta, sairasta, sairasta”. ”Crescensin kalu on kova ja jättimäinen”. ”Säästä toisen puoliso irstailta ilmeiltä ja kutsuvilta katseilta”. ”Pienimmästä pahasta tulee halveksumalla suurin”. ”Erotarin, olet mustasukkainen ämmä”. ”Terve vieras, kuka oletkin, voi hyvin”.
Ari Saastamoinen: Räävitöntä. Pompejilaisia graffiteja. Gaudeamus 2020. 286 sivua.
Mies vietti ”huikean session” kahden naisen kanssa ja lähes leijui hotellilta grillin kautta kotiin – suomalaiset paljastavat estoitta ikimuistoisimman seksikertansa
Kyselyyn vastanneet kertovat miten seksi erilaisissa paikoissa kuten baarin vessassa, autossa, luonnon keskellä tai hotellihuoneessa on tehnyt kokemuksesta mieleenpainuvan.
– Hetki oli liian täydellinen ollakseen totta, mutta totta se oli! Näin iloitsee kolmekymppinen nainen Ilta-Sanomien kyselyssä ensimmäisestä orgasmistaan.
Kysyimme, millaiset seksikokemukset ovat etenkin jääneet suomalaisten mieleen. Vastauksia tuli satamäärin.
– Hetket kesäyössä yhdessä rakkaan kanssa, mitä vaniljaisin seksi, syvät läheisyyden katseet ja kosketukset, hyvän olon tunne, joka värisee kehossa ja mielessä. Niistä koostuvat monet ihanat seksimuistot, sanoo seksuaaliterapeutti Maria Linkoaho-Nordling Sexpon Ihmissuhdeterapiakeskuksesta.
Seksi erilaisissa paikoissa kuten baarin vessassa, autossa, luonnon keskellä tai hotellihuoneessa on tehnyt monelle seksistä mieleenpainuvaa.
– Samaten seksin ensikokemukset, pikainen pano ja seksi täysin tuntemattoman kanssa viehättävät ja jäävät osalle mieleen. Neuvonkin fantasioimaan, sillä seksuaalifantasioissa pääsee lähelle näitä samoja tunteita ja kokemuksia.
Hyväksyntää ja huumoria
Monia ikimuistoisia kokemuksia yhdistää huumori. Antoisa seksi on myös lähekkäin oloa, yhdessä makoilua ja alastomuutta. Ihmisyyden perustarpeiden täyttymistä.
– Tärkeää on, että tuntee olevansa täysin hyväksytty, sillä hyväksyntä on luo seksihetkiin jotain sellaista ainutlaatuista, jota ihmiset janoavat. Siksi nämä kokemukset jäävät ihmisen mieleen.
Kolmekymppisen naisenkin seksielämä sai huippunsa, kun hän pystyi uuden kumppanin kanssa vihdoin olemaan itsensä.
– Olin tullut sellaiseen pisteeseen, että pystyin hänen kanssaan olemaan 100 % rentona. Rentoutuminen yhdistettynä siihen, että mieheni rakasteli minua itsevarmasti mutta ilman painetta, sai minut tulemaan. Kun laukesin, hän kuiskasi korvaani ”olet ihana”. En ikinä unohda tätä, nainen kuvailee.
Toimiva seksi on jokaiselle omannäköistä.
– Seksiongelmia on, mutta seksi on itsessään kaunista. Me ihmiset teemme seksistä ongelmallista, niin kliseemäiseltä kuin kuulostaakin. Seksissä mukana ovat koppa ja kroppa, joten kyky heittäytyä läheisyyteen ja antautua kosketetuksi ja nähdyksi tulemiseen ovat tärkeitä. Niistä syntyy kokonaisvaltainen seksuaalinen kokemus.
Sellaista voi kutsua ”hyväksi seksiksi”.
Puolustusvoimien kenttäpiispalta hämmentävä kirjoitus: Naiset palautettava synnyttäjiksi – "Vapaa seksi ajaa Suomen turmioon"
Puolustusvoimien kirkollisten asioiden johtaja, kenttäpiispa Pekka Särkiö on julkaissut Kotimaa24 -verkkolehden blogipalstallaan asenteiltaan hämmentävän kirjoituksen. Särkiön mukaan ”marxilaisen vallankumouksen tilalle on Suomessa tullut kulttuurieliitti, joka harrastaa vapaata seksiä ja ajaa yhteiskunnan turmioon".
Särkiö kutsuu kulttuurieliitiksi nimeämäänsä nuorta sukupolvea virukseksi ja kehottaa kirjailija Veikko Huovista siteeraten naisia pysymään synnyttäjinä.
Kenttäpiispa Pekka Särkiön, 57, mukaan ”bolshevikkien aseellinen vallankumous on väistynyt ja tilalle on kasvanut kulttuurikumous, jolle avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, ydinperhe ja lasten kasvatus ovat kaiken pahan alku ja juuri”.
Särkiö näkee, että ”peruskivet puuttuvat, jos ei voi luottaa syntymässä annettuun sukupuoleensa tai elämän merkityksellisyyteen Jumalan antamana lahjana”.
Kenttäpiispan mukaan ”kulttuurieliitti toimi taistelevina pioneereina promiskuiteetin rintamalla jo 100 vuotta sitten. Seksiä harrastettiin yli sukupuoli- ja avioliittorajojen. Puolueen nuorisoleirillä ei suvaittu porvarillista pihtaamista”.
Särkiö ei avaa, mihin historiallis-sosiologisiin lähteisiin hän perustaa väitteensä vapaasta seksistä.
Kenttäpiispa katsoo, että alhainen syntyvyys johtuu vähintään osaksi ydinperheen ja avioliiton murenemisesta. Avioliittoa Särkiö kuvaa pysyväksi ja turvalliseksi kodiksi seksille.
Ottakaamme malli Afrikasta ja Lähi-idästä
Hän ottaa myös kantaa työperäiseen maahanmuuttoon, josta ”kulttuurieliitti innostuu, mutta pian hymy jäykistyy. Lähi-Idästä ja Afrikan maista muuttavien avioliitto- ja perhekäsitystä kulttuurivallankumous ei ole vielä murtanut.”
Särkiön mukaan näiden maahanmuuttajien keskuudessa ”miehen ja naisen avioliitto on kunniassa ja esiaviollista seksiä ei hyväksytä. Sukupuolia on kaksi eikä niitä vaihdeta. Mutta syntyvyyspä on korkealla”, iloitsee kenttäpiispa.
Särkiö kuvaa sekavassa vertauksessaan kulttuurieliitin aiheuttamaa elämäntapojen vallankumousta ”virukseksi, joka on itänyt jo pitkään, mutta hedelmät kypsyvät”.
Kenttäpiispa kannustaa: karvakannel soimaan!
Blogi huipentuu laajoihin siteerauksiin kirjailija Veikko Huovisen 1970-luvun teoksista. Särkiö vetoaa Huovisen luomaan Havukka-ahon ajattelijaan, jonka mukaan on ”höpöpuhetta, että naisella olisi joku rooli, josta tulisi vapautua”.
Kenttäpiispa Särkiö päättää kirjoituksensa tähän sanatarkkaan huovis-sitaattiin:
”Naisen pittää tehä lapsia ja hoitaa ne ja laittaa ruokaa ja ommella. Se on jokkaisen miehen ja naisen velvollisuus, että pannaan se karvakannel soimaan ja tehhään uusia ihmiisä maapallolle hipsimään.
”Saatanan tunari” – mutta onko hän edes piispa
Särkiön blogia otsikolla Vallankumouksen hedelmät pysyvät on arvattavastikin jaettu somessa. Kommenteissa kirjoitusta luonnehditaan ”tunkkaiseksi" ja "käsittämättömäksi”.
Pappi, entinen toimittaja ja Helsinki Mission johtaja Olli Valtonen kirjoittaa, että ”tätä käsittämätöntä tekstiä luetaan puolustusvoimissa korvat ja pää punaisina – ja tämäkin menee kirkon piikkiin."
Valtonen siteeraa Kekkosta: saatanan tunari!
Kirkko & Kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki muistuttaa, että Särkiö ei ole kirkon piispa, tai ei siis piispa ollenkaan. Heunimäki on pyytänyt miettimään Puolustusvoimien kirkkojohtajalle muuta titteliä, ettei häntä sekoitettaisiin kirkon piispoihin.
Kenttäpiispa Särkiön naisia ja perhearvoja käsittelevä blogiteksti herätti kummastusta – Puolustusvoimat otti etäisyyttä, Särkiö pyysi anteeksi
Tekstissään kenttäpiispa muun muassa syytti nuorten liberaaleja arvoja ja vapaata seksiä syntyvyyden laskusta.
PUOLUSTUSVOIMIEN kenttäpiispan Pekka Särkiön sunnuntaina julkaisema blogiteksti on herättänyt runsaasti huomiota.
Blogissaan Särkiö kirjoitti, että marxilaisen vallankumouksen tilalle on Suomessa tullut kulttuurieliitti, joka harrastaa vapaata seksiä ja ajaa yhteiskunnan turmioon. Hän väitti, että ydinperheen, avioliiton, pariuskollisuuden ja sukupuolijaon murentaminen ovat vähintään osaksi laskevan syntyvyyden taustalla.
Kenttäpiispa kirjoitti, että bolshevikkien aseellinen vallankumous on väistynyt ja tilalle on kasvanut kulttuurikumous, jolle avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, ydinperhe ja lasten kasvatus ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Särkiö, 57, päätti kirjoituksensa siteeraukseen kirjailija Veikko Huovisen tekstistä: ”Mutta sitä minä pien höpöpuhheena, että naisella olisi joku rooli, josta sen pitäisi vappautua. Naisen pittää tehä lapsia ja hoitaa ne ja laittaa ruokaa ja ommella. - -”
Kenttäpiispa on Puolustusvoimien hengellistä työtä johtava viranhaltija ja johtaa sotilaspappeja. Kenttäpiispa rinnastetaan palvelusarvoltaan prikaatikenraaliin.
PUOLUSTUSVOIMAT ja arkkipiispa Tapio Luoma ottivat maanantaina Twitterissä etäisyyttä blogin sisältöön, ja pian Särkiö itse pyysi sitä anteeksi.
Puolustusvoimat kommentoi twiitissään, että sen tavoite on turvata tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset toimintatavat kaikille. Sukupuoli, seksuaalisuus tai muu tällainen henkilöön liittyvä syy ei saa Puolustusvoimien mukaan vaikuttaa ihmisten kohteluun.
Evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Tapio Luoma puolestaan painotti kirkon ihmiskuvaa, jonka mukaan Jumala on luonut kaikki ihmiset tasa-arvoisiksi. Kaikkien yhtäläisiä oikeuksia tulee Luoman mukaan kunnioittaa ja kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti.
Alkuperäinen blogiteksti poistettiin anteeksipyynnön jälkeen netin kotimaa24.fi-sivustolta. Särkiö korosti anteeksipyynnössään, että Puolustusvoimat, kuten myös hän itse, on sitoutunut kaikkien ihmisten ehdottomaan tasa-arvoon ja jakamattomaan ihmisarvoon.
New York avasi seksiklubinsa - näin järjestetään orgiat noudattaen sosiaalisen etäisyyden sääntöjä
Kaupungin koronasääntöjä höllennettiin maanantaina.
Korona on koetellut ankarasti New Yorkia, mutta nyt virus on saatu sen verran kuriin, että kaupunki siirtyi avautumisessaan ”vaiheeseen kaksi”.
Kaupungin palaaminen normaaliin elämään on suunniteltu tapahtuvaksi neljässä vaiheessa, joten maanantaina tapahtunut sääntöjen höllennys on vielä varovainen.
SoHon kaupunginosassa Manhattanilla sijaitseva seksiklubi NSFW on todennut, että se voi avata jälleen ovensa ja täyttää silti vielä jäljellä olevat koronasäännökset.
Pitkä lista sääntöjä
Klubi on miettinyt, miten avaamisen voi tehdä mahdollisimman turvallisella tavalla.
– Kukaan ei saa tuntea olevansa vaarassa ja silti kaikkien pitää pystyä nauttimaan, kertoo NSFW:n perustaja Daniel Saynt New York Postille.
Näin se toimii: ovella mitataan kuume, mukaan pitää ottaa muovipussissa puhtaat vaihtovaatteet, hengityssuojain on oltava päällä koko ajan, käsidesiä on lutrattava tiheästi ja myös mahdollisesti käytettävät seksilelut on desinfioitava huolellisesti.
Vain oman partnerin kanssa
Tärkein sääntö on kuitenkin ”no new sex”, ei uutta seksiä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että seksiä saa harrastaa ainoastaan sen kumppanin kanssa, jonka kanssa klubille tuli, kertoo Saynt.
– Partnerisi kanssa saat pelehtiä. Haluamme ihmisten nauttivan ekshibitionistisistä puolistaan ja myös tirkistelynhalunsa voi päästää valloilleen.
Ensi vaiheessa sisään päästetään vain 20 vierasta, kun klubille mahtuisi peräti 200.
– Emme halua, että tunnelma tiivistyy liikaa. Ei ainakaan ennen kuin New Yorkissa päästään koronasäännösten poistamisessa vaiheeseen kolme, sanoo Saynt.
http://www.kimdutoit.com/2020/06/22/monday-funnies-38/
Tänään tv:ssä: Pornon katselusta pitänyt nainen meni alan hommiin – ”Kammottavia juttuja”
Fallonista tuli pornoa tuottavan yhtiön kuvatoimittaja.
Amerikkalainen Fallon on pitänyt pornografiasta collegeajoista lähtien. Siksi hän kuvitteli, että työpaikka pornotuotantoyhtiö Evil Angelissa olisi hänelle enemmän kuin sopiva.
Kuvatoimittajana Fallon on vastuussa kuvavalinnoista. Hän kertoo työstään TV2:lta tulevassa Pornovallankumous-sarjassa.
– Yksi alan muotisuuntauksista on, että naiset näytetään säikähtäneinä ja ehkä peloissaankin olevina, Fallon kertoo dokumenttisarjassa.
Sitä Fallonin on hankala käsitellä, samoin osaa muustakin työnantajansa kuvien sisällöstä. Avokonttorissa tapahtuva haastattelu päättyy, kun Fallon kirjoittaa tietokoneensa ruudulle viestin sarjan tekijöille.
– En voi sanoa tässä juuri mitään, meidän on juteltava myöhemmin.
Niin tapahtuukin. Tuolloin Fallon kertoo estoitta, mitä mieltä on Evil Angelsin toiminnasta.
– Kuvamateriaali on aivan helvetin ällöttävää. Siellä on kammottavia juttuja.
Ennen nykyistä työpaikkaansa Fallon ei tiennyt, millaista naista alentava porno voi olla. Nyt hän tietää.
– Lajityyppi viestittää nuorille, että nautinto seksissä kuuluu vain miehille. Se viestittää, että miehen pitää laueta kasvoille, läimiä ja runnella naista – ja että naisen kuuluukin odottaa sellaista kohtelua. Sellaista pornon lajityyppiä ei saisi tuottaa lainkaan, Fallon toteaa.
Evil Angelsin omistaja, pornotuottaja John Stagliano toteaa eri yhteydessä, että porno on kieltämättä kiistanalainen aihe.
– On silti ylimieleistä luulla tietävänsä, mikä on toisille hyväksi. Yritän välttää sellaista ajattelua. Porno on kasanhuvia.
Pornovallankumous tänään TV2:lla kello 21.00.
Naisten ja miesten yhteistuvista hyviä kokemuksia – "Pääsee paremmin mukaan joukkoon ja tiedonkulku sujuu helpommin"
Varusmiesliiton hallituksen jäsen Iina Palonen pitää Puolustusvoimien kenttäpiispan Pekka Särkiön blogitekstiä kamalana.
Haminan Reserviupseerikoulussa on nyt testattu puolisentoista kuukautta, miten naisten ja miesten majoittuminen samoissa tuvissa sujuu.
Kyse on kokeilusta, jonka tarkoitus on kerätä kokemuksia ja tutkimustietoa yhteismajoituksen vaikutuksista muun muassa palveluksessa olevien toimintakykyyn, palveluksen sujuvuuteen, ryhmäkiinteyteen ja koulutustuloksiin.
Ainakin Takaisin Pasilaan -podcastissa haastateltu Ida Laakso on kokenut yhteismajoituksen positiivisena.
– Pääsee paremmin mukaan joukkoon. Ei ole enää naiset ja miehet, vaan me olemme yksi iso porukka. Ei tarvitse korostaa yhtään, että on vapaaehtoisena armeijassa. Jos olisimme erillisissä tuvissa, jonkun pitäisi aina muistaa juosta naisten tupaan erikseen kertomaan kaikki infot. Tiedonkulku sujuu paljon paremmin ja helpommin, kun olemme samoissa tiloissa.
Ennen kokeilua on ehditty olla huolissaan niin varusmiesten yksityisyydestä kuin tyttöystävien reaktioista. Veeti Ståhlberg ei ole kokenut kumpaakaan ongelmana.
– Nyt mieluummin vaihtaa kalsarit suihkutiloissa eikä tee sitä tuvan sisällä, mutta en muuten ole mitään eroa huomannut. Suurin osa suomalaisista ymmärtää, että intissä ei kauheasti "köllitä" tuvassa, vaikka siellä kuinka monta naista olisi, Ståhlberg toteaa viitaten puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Jari Ronkaisen puheisiin.
Kenttäpiispan teksti oli "ihan kauhea"
Varusmiesliitto on voimakkaasti kannattanut yhteistupia, koska heidän käsityksensä mukaan se voisi vähentää naisten asepalveluksessa kokemaa syrjintää ja parantaa ryhmän toimivuutta.
Varusmiesliiton hallituksen jäsen Iina Palonen onkin iloinen varusmiesten kokemuksista.
– Yhteisöllisyys ja kommunikaation parantuminen olivat mielestäni pääsyitä, miksi kokeiluun haluttiin lähteä. Ne ovat onnistuneet juuri, kuten odotettiin.
Se, että naisten ja miesten majoittumisessa samassa tuvassa olisi jotain seksuaalista, on Palosen mukaan heteronormatiivinen ja vanhakantainen ajattelutapa.
– Väitän, että useammat ihmiset pystyvät toimimaan keskenään ilman, että koko ajan miettivät seksuaalisuutta ja sitä, miltä toinen näyttää siinä mielessä. Ehkä sellainen ajatus kertoo siitä, että ei ole oikein käsitystä, millainen ympäristö armeija on tänä päivänä. RUKissa on tuskin hirveästi aikaa kölliskellä tuvassa. Omiin joukkuekavereihin suhtaudutaan kavereina ja vertaisina.
Palonen pitää myös Puolustusvoimien kenttäpiispan Pekka Särkiön sunnuntaina julkaisemaa blogitekstiä kamalana, mutta on tyytyväinen sen herättämään keskusteluun.
– Kyllähän se kertoo hyvää, että jos tuollaista tulee jossain ilmi, niin siitä halutaan ihan oikeasti sanoutua irti eikä sellaista hyväksytä. Puolustusvoimat oli Twitterissä linjannut, että se oikeasti uskoo tasa-arvoisuuteen ja se, että tällaisesta käydään keskustelua, niin kyllähän se on minun mielestä hieno asia. Itse teksti oli ihan kauhea.
Puolustusministeri Kaikkonen kenttäpiispan möläytyksistä: "Tällaisilla lausunnoilla ei pidä haitata Puolustusvoimien hyvää työtä yhtään enempää"
Kenttäpiispa poisti itse blogitekstinsä ja pyysi anteeksi kirjoitustaan.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen tuomitsee kenttäpiispa Pekka Särkiön blogitekstin, jossa Särkiö muun muassa kehotti nuoria naisia pysymään synnyttäjinä ja arvioi vapaan seksin ajavan Suomen turmioon.
Kun tekstistä nousi somemyrsky, kenttäpiispa poisti itse blogitekstinsä ja pyysi tekoaan anteeksi. Puolustusvoimat pahoitteli asiaa twitterissä ja ilmoitti asian käsittelyn jatkuvan.
Puolustusministeri Kaikkonen kertoo Maaseudun Tulevaisuudelle, että asiaa todellakin käsitellään.
"Hallinnolliset jatkokeskustelut puolustushallinnossa tulevat varmistamaan, että tapauksesta otetaan opiksi. Tällaisilla lausunnoilla ei pidä haitata Puolustusvoimien hyvää työtä yhtään enempää."
Kenttäpiispan kirjallinen möläytys nostaa ikävällä tavalla pintaan vanhoilliset käsityksen puolustusvoimien toiminnasta ja asenteista. Kaikkonen haluaa asettaa heti asian mittakaavaan.
"Arvostan suuresti Puolustusvoimien arkista työtä tasa-arvon puolesta. On selvää, että kenttäpiispan blogi ei vastannut puolustushallinnon pitkäaikaisia tavoitteita ja arvoja. On tärkeää, että tekstin kirjoittaja tämän myös ymmärsi ja esitti anteeksipyyntönsä asiassa."
Kaikkonen ei kommentoinut saako kenttäpiispa jatkaa tehtävässään.
"Puolustusvoimissa on toimittava, ja toimitaan, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi joka päivä. Jokainen ihminen ansaitsee asiallisen kohtelun, tätä edellytetään myös Puolustusvoimien henkilöstöltä. Asiallisen käyttäytymisen velvoite koskettaa myös vapaa-aikaa sekä virkatyön ulkopuolella julkisuuteen esitettyjä lausuntoja."
Kenttäpiispa Särkiön asenteelliselle kirjoitukselle ei löytynyt ymmärrystä Puolustusvoimien tai kirkon johdossa – "Se on hyvä se", kirjoittaa pappi Jaakko Heinimäki
"Viattomimmillaan Särkiö syytti kommunistista kulttuurieliittiä ja vapaata seksiä suomalaislasten ylipainosta. Roiseimmillaan kyseinen kenraalismies osoitti naisille paikkaa synnyttäjinä, lastenhoitajina, ruoanlaittajina ja ompelijoina."
Eilen koettiin lyhyt somekohu, jonka aiheutti Puolustusvoimien kirkollista työtä johtava kenraali, eli kenttäpiispa Pekka Särkiö. Hänen sunnuntaina Kotimaa24-sivustolla julkaisema blogiteksti ehti herättää melko laajan keskustelun sosiaalisessa mediassa.
Viattomimmillaan Särkiö syytti kommunistista kulttuurieliittiä ja vapaata seksiä suomalaislasten ylipainosta. Roiseimmillaan kyseinen kenraalismies osoitti naisille paikkaa synnyttäjinä, lastenhoitajina, ruoanlaittajina ja ompelijoina, kuvailee Särkiön tekstiä Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja ja pappi Jaakko Heinimäki lehden verkkosivulla julkaistussa kommentissa.
"Osansa saivat myös sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt. Tämä kaikki maustettuna ripauksella kansallisromanttista ulkomaalaisvastaisuutta."
”Enpä ole pitkään aikaan tuntenut itseäni niin esineellistetyksi kuin tämänpäiväisten kenttäpiispan aatosten äärellä”, tviittasi piispa Kaisamari Hintikka. Myös arkkipiispa Tapio Luoma irtisanoutui Särkiön aatemaailmasta Twitterissä.
Puolustusvoimat twiittasi, että Puolustusvoimien tavoite on turvata tasa-arvoiset ja yhdenvertaiset toimintatavat kaikille.
Särkiön blogiteksti poistui Kotimaa24:n sivuilta ja vaihtui pahoitteluun, jossa Särkiö pyysi anteeksi kirjoituksensa sävyä.
Kenraalikuntaan kuuluvaa Puolustusvoimien kirkollisen työn johtajaa kutsutaan kenttäpiispaksi. Kirkollisessa mielessä kenttäpiispa on piispa samassa mielessä kuin moottoripyöräjengin presidentti on presidentti valtiollisessa mielessä – eli ei ollenkaan, kirjoittaa Heinimäki.
"Kun piispa Hintikka kritisoi julkisesti kenttäpiispaa, Hintikka mursi hiippa-omertan, piispallisen vaikenemisen lain. Sen mukaan piispat eivät asetu julkisesti vastakkain, ei edes kenttäpiispan kanssa, vaikka hän ei kollegioon kuulukaan. Tämä tulee muuttamaan kirkollista keskustelukulttuuria terveemmäksi. Pisteet siitä Hintikalle", kirjoittaa Heinimäki.
"Toiseksi Puolustusvoimien johdossa punnitaan nyt tarkasti sitä, kuinka iso mainehaitta koituu Särkiön jatkamisesta virassaan. Nykyajan kenraalit ovat sivistynyttä väkeä eivätkä mitään öyhöttäjiä. Pekka Särkiön blogikirjoituksessaan esittämälle arvomaailmalle ei ole sijaa Pääesikunnassa."
Heinimäen mukaan Särkiön ulostulo saattaa asettaa koko kenttäpiispan viran tarkoituksenmukaisuuden kyseenalaiseksi.
Puolustusvoimien komentopäällikkö, prikaatikenraali Kim Mattsson kertoi STT:lle, että hän oli keskustellut kenttäpiispa Särkiön blogin julkaisun jälkeen tämän kanssa sen sisällöstä.
"Särkiö totesi, että kirjoitus ei ollut ihan onnistunut. Hän teki itse ratkaisun poistaa blogi ja pyytää sen sisältöä anteeksi. Puolustusvoimat ei tätä edellyttänyt", Mattsson kertoi.
Mattssonin mukaan kenttäpiispan blogi ei ollut Puolustusvoimien tasa-arvosuunnitelman tai arvojen mukainen.
"Olemme sitoutuneet ehdottomaan tasa-arvoon, ole kyse sitten sukupuoleen, seksuaalisuuteen tai etnisyyteen liittyvistä asioista."
Mattssonin mukaan blogin sisältöä voi luonnehtia harmilliseksi Puolustusvoimille. "Kun on päällä virkapuku ja kenraalin arvomerkit, kommentit otetaan instituution kantoina."
Päivi Räsänen antaa tukensa kenttäpiispan blogitekstille – "Särkiön analyysi syntyvyyden vähenemisen yhteydestä avioliiton asemaan, seksuaalietiikan romahdukseen ja sukupuolihämmennykseen on osuva"
Kansanedustajan mielestä arvoympäristössämme on ajauduttu seksuaali- ja sukupuolivallankumouksen jälkeiseen henkiseen totalitarismiin.
Sananvapauden tilasta kertoo surullisesti episodi kenttäpiispa Pekka Särkiön blogitekstin tiimoilta, kirjoittaa kansanedustaja Päivi Räsänen (kd.) medialle jakamassaan omassa blogitekstissään.
Räsäsen mukaan tekstin jälkiseuraukset vahvistavat sen sisällön.
"Arvoympäristössämme on ajauduttu seksuaali- ja sukupuolivallankumouksen jälkeiseen henkiseen totalitarismiin, jossa avioliiton olemuksesta, sukupuolesta tai kohdussa elävän lapsen arvosta toisin ajattelevat vaiennetaan tehokkaasti."
Sosiaalisen median kautta tuleva painostus kohdistuu totuuden puhujan esimiehiin ja yhteisöihin, kuten nytkin, Räsänen kirjoittaa.
"Kohun tarkoitus on vahvistaa paheksunnan huutokuoron ja itsesensuurin noidankehää."
Räsäsen mielestä Särkiön analyysi syntyvyyden vähenemisen yhteydestä avioliiton asemaan, seksuaalietiikan romahdukseen ja sukupuolihämmennykseen on osuva.
”Minusta näyttää siltä, että "rakenteiden" kuten ydinperheen, avioliiton, pariuskollisuuden ja sukupuolijaon murentaminen ovat vähintään osaksi laskevan syntyvyyden taustalla. Avioliiton ideana on ollut ihmiskunnan sivu tuoda turvallinen ja pysyvä koti seksille, lasten saamiselle ja heidän kasvattamiselleen. Kun seksiin ei nykyisin tarvita avioliittoa, murenevat samalla avioliiton tähän asti turvaamat asiat.”
Jos ei kirkon pappi saa tätä sanoa ääneen, kuka sitten, kysyy Räsänen.
"Puolustusvoimat kiirehti vakuuttamaan sitoutuneensa ihmisten ehdottomaan tasa-arvoon ja jakamattomaan ihmisarvoon. Näihin olen itsekin syvästi ja vakaumuksella sitoutunut, enkä näe Särkiön omassa tekstissä mitään näiden vastaista."
Jukan vierailu vasta tapaamansa nettideitin luo sai yllättävän kiihkeän käänteen – ”Olin aivan turtana”
Lukijat muistelevat lämmöllä lukemattomia intiimejä hetkiä.
Hetket kesäyössä yhdessä rakkaan kanssa, erikoiset paikat, syvä läheisyyden tunne. Muun muassa niistä koostuvat monet ihanat seksimuistot, selvisi Ilta-Sanomien kyselystä.
Lukijoilla on samankaltaisia kokemuksia.
”Rakastelimme kaksi vuorokautta putkeen”
Jukka kertoo tutustuneensa joitain vuosia sitten deittipalvelun kautta kymmenen vuotta vanhempaan naiseen, joka asui toisella paikkakunnalla.
– Ensin ajattelin, että tuskinpa pitkän välimatkan takia ikinä edes tavattaisiin, mutta kesämökkimatkani aikana päätin puolivitsillä ehdottaa hänelle, että tulisinko poikkeamaan hänen luonaan.
Uusi tuttavuus pitikin yllättäen ehdotuksesta ja Jukka porhalsi visiitille.
– Lyhyen tutustumisen ja alkukankeuden jälkeen olimme jo toistemme kimpussa ja rakastelimme kaksi vuorokautta lähes putkeen mitä kekseliäimmissä asennoissa.
Koiraakin ulkoiluttaessa he piipahtivat metsässä pikaisilla.
– Vierailun jälkeen olin aivan turtana ja seuraavat pari viikkoa pelkkää hymyä. Emme tosin tavanneet koskaan enää sen jälkeen.
Olikohan siellä valvontakamerat?
Ikimuistoinen seksikokemus on jäänyt myös Viivin mieleen:
– Baarissa iskin erään kivan tyypin, päädyttiin harrastamaan villiä seksiä hänen työpaikalleen, sattui olemaan eräs julkinen virastotalo, olikohan siellä valvontakamerat?
Kuumat yöt
Eräs lukija kertoo olevansa vaimonsa kanssa hieman reilu viisikymppisiä. Yhdessä pari on ollut jo kohta kolmekymmentä vuotta. Lomalla lakanoita on vaihdettu tiuhaan tahtiin.
– Viikko ollaan lomalla oltu vaimon kanssa, ja kuumat yöt ovat olleet ikimuistoisia. Joka yö ollaan seksiä harrastettu. Aamulla lakanat vaihtoon ja illalla on sitten mukavaa mennä alasti ”nukkumaan”. Myös paino putoaa kiihkeän rakastelun myötä, kun kuluttaa energiaa aika paljon. Kolme viikkoa vielä lomaa jäljellä, saa nähdä miten meidän käy.
Kaverin kanssa
Erään lukijan ystävän viikonloppu oli mennyt surkeasti. Hän haki ystävän kotiin mökiltä, vei tämän kotiin ja huolehti, että kaikki on hyvin.
– Viikkoa myöhemmin hän soitti ja kertoi, että haluaa hyvittää avun, ja sanoi, että paketti on odottamassa hänen luonaan. Menin sitä hakemaan, mutta olikin erikoinen paketti, sillä hän oli vain laittanut rusetin oman navan kohdalle. Sanoi, että tämmöinen paketti, toivottavasti voidaan se avata, vaikka vain kavereita ollaan.
Lenkillä
Yhden lukijan lenkki sai yllättävän käänteen.
– Siellä, missä enimmäkseen käyn lenkillä, samat ihmiset tulevat vastaan tai ovat liikuntavälineillä. Nainen, jonka olin nähnyt usein lenkillä, oli vatsalihaslaitteella, ja pyysi minua siihen viereen katsomaan, vaikuttavatko liikkeet vatsalihaksiin niin kuin on olettanut. Pyysi laittamaan kätensä vatsalleen ja tunnustelemaan jännittyykö lihakset. Tein työtä käskettyä ja hetkeä myöhemmin pyysi hymyssä suin kokeilemaan alempaa, kostuuko jalkojenväli.
Lopulta tarinan nainen paljastuukin tuttuakin tutummaksi.
– Lähdettiin lenkille polulle, jossa hieman vähemmän kulkijoita, ja poikettiin vielä syvemmälle metsään pehmeälle mättäälle, jossa rakastelin hänen kanssaan. Kyseessä oli vaimoni. Rakastelemme usein lenkkeilyn yhteydessä. Lapset toteavat vain, että käytte usein lenkillä.
Viltillä puistossa
– Viitisen vuotta sitten tuli harrastettua seksiä reilu parikymppisen naisen kanssa puistossa. Olin tavannut hänet hieman aiemmin terassilla oltuani oluella, ja hän tuli pöytääni juomaan yhdet. Ehdotti puistoon menoa ja sanoi, että on viltti mukana, etsitään sopiva paikka intiimille hetkelle, jos sopii. Tietysti sopi, ja aika rohkeasti pusikon takana viltin suojissa touhuttiin, eikä kukaan tullut häiritsemään.
Kohu tuli epämiellyttävänä yllätyksenä kenttäpiispa Pekka Särkiölle – pahoittelee myrskyn nostattanutta blogitekstiään: "Usein kun hämmennetään, niin läikkyy ja joskus läikkyy ylikin"
Blogitekstinsä takia kohun keskelle joutunut Puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiö toivoo yhteiskuntaan moniäänisempää keskustelukulttuuria.
Puolustusvoimien kenttäpiispa Pekka Särkiö kertoo, että blogitekstistä syntynyt kohu on tullut hänelle epämiellyttävänä yllätyksenä.
– Se on vaikuttanut negatiivisesti Puolustusvoimien julkikuvaan. Olen sen takia irtisanoutunut tekstin kohdista, jotka ovat loukkaavia, huonosti muotoiltuja ja aiheuttavat pahaa mieltä.
Blogitekstin tyyli oli Särkiön mukaan toteava, ei julistava. Särkiö kertoo olevansa pahoillaan aiheuttamastaan mielipahasta.
– Varmasti siitä välittyy sellaisia ajatuksia, että olisin jotenkin naisia, sukupuolivähemmistöjä tai muita ihmisryhmiä vastaan, mikä ei kuitenkaan ole minua itseäni.
Kritiikkiä Twitterissä
Särkiö otti sunnuntaina julkaisemassaan blogitekstissä kantaa muun muassa syntyvyyden laskuun. Särkiö kirjoitti tekstissään, että ”(marxilaisuuden) tilalle on kasvanut kulttuurieliitti, joka tekee hiljaa työtään rakenteiden murtamiseksi. Heille rakenteet ovat kaiken pahan juuri ja taantumuksen syy - kuten avioliitto, miehen ja naisen sukupuolijako, samoin isän ja äidin muodostama ydinperhe – niin myös lasten kotikasvatus."
Blogiteksti on herättänyt runsaasti huomiota sosiaalisessa mediassa. Myös Särkiö itse on saanut osakseen voimakasta arvostelua.
– En seuraa Twitteriä ja olen sen takia toisen käden tietojen varassa. Olen kuullut, että siellä on hyvin paljon kriittistä viestintää ja olen siitä pahoillani, että teksti on sellaisen vyöryn siellä aiheuttanut.
Särkiön mukaan kritiikkiä on pystyttävä kestämään julkisessa virassa. Hän ei kuitenkaan osaa arvioida, onko kritiikin määrä ollut kohtuutonta.
– On aika selvä asia, että jos olen kirjoittanut tekstiä, joka loukkaa muita, tekstin kirjoittaja saa tuntea sen nahoissaan.
– En ole seurannut viestintää, enkä täysin tiedä kaikkea sitä kritiikkiä, mitä on esitetty. Usein kun hämmennetään, niin läikkyy ja joskus läikkyy ylikin. Mutta en tiedä, onko kritiikin määrä ollut kohtuutonta
Toivoo tekstin poistamista
Kritiikin lisäksi Särkiö on saanut osakseen myös tukea. Filosofi ja kasvatustieteilijä Tapio Puolimatka julkaisi Särkiön jo poistaman blogitekstin uudelleen.
Särkiölle blogitekstin uudelleen julkaiseminen ei ole ollut myönteinen uutinen.
– Olen ollut Tapio Puolimatkaan yhteydessä ja pyytänyt, että hän poistaisi tekstin.
Särkiö toivoo, että tekstin jakaminen loppuisi mahdollisimman pian.
– Toki tiedän, että teksti on edelleen saatavilla vaikkapa Googlesta. Mutta toivon, että sen jakaminen loppuisi, sillä se aiheuttaa kohun ja mielipahan jatkumisen.
Moniääninen keskustelukulttuuri
Särkiö katsoo olevansa perinteisten arvojen kannattaja. Hän uskoo, että samanlaiselle arvopohjalle löytyy kannattajia enemmänkin.
– Toivoisin, että yhteiskunnassa vallitsisi keskustelukulttuuri, joka voisi pitää sisällään erilaisia katsantokantoja. Uskon, että perinteisesti ajattelevia ihmisiä on maassamme paljon, mutta tuntuu siltä, että heidän äänensä ei aina kuulu ja muunlaiset äänet ikään kuin tukahduttavat sen perinteisemmän äänen.
Särkiön mukaan hänen tavoitteenaan on edistää yhteiskunnan parasta.
– Pidän itseäni maltillisena ja haluan rakentaa yhteiskuntaa.
Vihreät nuoret: Hormonihoidot niitä haluaville
Järjestön mukaan myös alle 18-vuotiaiden tulisi halutessaan saada hormoniblokkereita.
Vihreiden nuorten mielestä trans- ja muunsukupuolisten hoitoonpääsyä tulee helpottaa. Järjestön mukaan translaki olisi ulotettava koskemaan myös alaikäisiä.
– Hoitojen on perustuttava yksilön tarpeisiin. Hoitoonpääsyä ei tule vaikeuttaa lisäämällä terveyskeskustarkastuksia osaksi hoitoprosessia vaan lääkäriin tulee kirjata lähete suoraan transpolille sitä pyydettäessä, vihreiden nuorten puheenjohtaja Amanda Pasanen katsoo.
– Ihmisten, etenkin alaikäisten itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa ja hormoniblokkerihoidot tulee mahdollistaa niitä haluaville.
Järjestö on tyytymätön terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (Palko) suosituksiin, jotka käsittelevät sukupuolidysforian eli sukupuoliahdistuksen tutkimusta ja hoitoa. Suosituksissa muun muassa todettiin, että alaikäisten sukupuolidysforian lääketieteellisistä hoidoista ei juuri ole tutkimuksia ja siksi kehoa muokkaaviin hoitoihin tulee suhtautua hyvin kriittisesti.
Aikuisten sukupuolidysforian tutkimuksen erityispoliklinikoille on sen mukaan perusteltua lähettää ne henkilöt, joilla on merkittävä ja pitkään kestänyt sukupuoliristiriita, joka aiheuttaa todennetusti haittaa.
Vihreiden nuorten mukaan suositukset eivät tue tarpeeksi trans- ja muunsukupuolisia sekä rajaa saatavilla olevia hoitomuotoja.
– [Pääministeri Sanna] Marinin (sd.) hallitus on ohjelmassaan sitoutunut translain kokonaisuudistukseen, mutta uudistus ei kuitenkaan koske alle 18-vuotiaita. Vaadimme, että translain uudistamisessa tulee parantaa alaikäisten ja muunsukupuolisten oikeuksia, vihreiden nuorten puheenjohtaja Brigita Krasniqi sanoo.
– Myös uudet hoitosuositukset tulee ottaa tarkasteluun, jotta niissä huomioidaan paremmin transprosessin aikainen tuki, hän vaatii.
Vihreiden Ohisalo otti kantaa Palkon transsukupuolisten hoitoa koskevaan suositukseen: ”Syystäkin ollaan pettyneitä”
Palkon suosituksen mukaan terveyskeskusten pitää selvittää transprosessiin haluavan asiakkaan psyykkistä tilaa ennen poliklinikalle lähettämistä.
SISÄMINISTERI Maria Ohisalo otti keskiviikkona kantaa Palkon transsukupuolisten hoitoa koskevaan suositukseen. Hänen mukaansa suositus rakentaa uusia esteitä trans- ja muunsukupuolisten hoitoon pääsylle.
”Moni transihminen on ilmaissut aivan syystä pettymystään julkisesti”, Ohisalo kirjoitti Twitterissä.
”STM:n palveluvalikoimaneuvosto Palkon suositus on hyvin ongelmallinen. Suositusten myötä etenkin alaikäisten ja ei-binääristen transihmisten hoitoon pääsy saattaa hidastua.”
Ohisalon mukaan suositus on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia ja nuoria sekä heidän perheitään tuetaan yksilöllisillä ja oikea-aikaisilla palveluilla, Ohisalo muistuttaa.
”Kaikilla on oikeus laadukkaaseen terveydenhoitoon, myös transihmisillä. Palkon suosituksia vielä paljon laajempi kysymys on translain kokonaisuus, jonka uudistamisen kiireellisyyttä tämäkin tilanne alleviivaa.”
PALKO on sosiaali- ja terveysministeriön alainen toimielin, jonka vastuulla on seurata, määrittää ja arvioida terveydenhuollon palveluvalikoimaa. Se julkaisi vastikään uuden suosituksen transsukupuolisten hoidosta.
Suosituksen mukaan terveyskeskusten pitää selvittää transprosessiin haluavan asiakkaan psyykkistä tilaa ennen poliklinikalle lähettämistä.
”Moni tulkitsee sen tarkoittavan niin sanottua eheyttämistä. Se järkyttää, että tällaista voidaan sanoa. Transsukupuoliset kohtaavat jo paljon kyseenalaistamista. Tämä lisää pelkoa siitä, että lääkäri ei usko heitä”, kommentoi Setan hallituksen puheenjohtaja Sakris Kupila.
SUOMESSA sukupuolidysforian diagnostiikka, hoitojen tarpeen arviointi ja toteutuksen suunnittelu on keskitetty lainsäädännöllä Helsingin ja Tampereen yliopistollisiin keskussairaaloihin.
Nykyisellään lääkärin tulee ohjata kaikki transprosessiin haluavat suoraan näille poliklinikoille, joissa aloitetaan yhdestä kahteen vuoteen kestävä tutkimusjakso. Tutkimusjakson lopussa saa diagnoosin ja hoitovaihtoehdot.
Setan mukaan nykyisen prosessin ongelmana ovat alueellinen eriarvoisuus ja prosessien venyminen. Palkon suositus pidentää prosessia entisestään, sillä se pyrkii lisäämään terveyskeskuksiin yhden arviointiaskeleen lisää.
Kommentti: Kenttäpiispan sananvapaus on Puolustusvoimien käsissä – mutta yhteiskunta, jossa kelpaisivat vain "fiksut" kansalaismielipiteet, olisi todella pelottava
Kenttäpiispa, prikaatinkenraali Pekka Särkiön kirjoittama kohublogi herätti taas kerran keskustelun sanan- ja mielipiteenvapauden rajoittamisesta. Työnantajan ei pidä hyväksyä Särkiön näkemyksiä, jotka ovat Puolustusvoimien arvojen vastaisia. Kenraalin sanavapaudella ei ole muulloinkaan mitään tekemistä kansalaisen mielipiteenvapauden kanssa, kirjoittaa MTV Uutisten yhteiskuntatoimituksen toimittaja Kari Pyrhönen.
Jos puolustaa blogissaan vanhoja maskuliinisia perhearvoja ja vertaa nuorta polvea yhteiskunnan moraalia turmelevaan virukseen, kannattaa varautua muutamaan vasta-argumenttiin.
Jos kirjoittaa, että bolshevikkien aseellisen kumouksen tilalla on nyt ”kulttuurieliitin” vapaa seksi, työantajakin alkaa jo hermostua.
Siis eikö ihminen saa tässä maassa enää sanoa, mitä ajattelee?
Kyllä saa, ihan mitä tahansa.
Meitä ei kukaan estä kirjoittamasta tai paperille painamasta pamflettejamme. Onneksi on näin. Yhteiskunta, joka suosisi vain ”fiksuilta” kuulostavia mietelauseita, olisi todella pelottava.
Kunhan vain vapaudessamme muistaisimme, että suurin osa meistä edustaa elämässään ja varsinkin työelämässään jotain taustayhteisöä. Yleisin taitaa olla se oma työpaikka. Prikaatinkenraali Pekka Särkiön työpaikka on Puolustusvoimat.
"Aika käsittämättömältä tuntuu"
Jos firmalla on arvopohja, joka on vielä työntekijöille selkeästi julkilausuttu, tämä on hyvä asia. Ja tässä tarkoitan firmalla mitä tahansa instituutiota: valtiota, armeijaa, kirkkoa, kuntaa, järjestöä, puoluetta tai yritystä.
Aika käsittämättömältä tuntuu, että 57-vuotias Särkiö, kahdeksan vuotta kenttäpiispana Puolustusvoimia palvellut teologian tohtori ei tätä ymmärtänyt. Nyt hän sen ymmärtää.
MTV Uutisten haastattelussa Särkiö lausui, että hänen näkemyksensä voidaan ymmärtää kenttäpiispan ja jopa Puolustusvoimien näkemyksinä. Juurikin näin! Kyllähän kenttäpiispan puheet voidaan ymmärtää kenttäpiispan puheina.
Puolustusvoimat otti Särkiön puhutteluun ja ojensi häntä. Särkiön vanhanaikaiset käsitykset naisesta, sukupuolisuudesta ja maahanmuuttajista eivät vastaa hänen työnantajansa arvoja ihmisten yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta.
Kenraali tai kenttäpiispa eivät voi armeijan leivissä hölistä julkisuuteen omia asenteitaan, jotka ovat täysin ristiriidassa työnantajansa arvojen kanssa. Sana ei ole näissä linnoituksissa vapaa ja tämä pitää hyväksyä, kun aamukamman ottaa työurakseen.
Jos ei firmansa arvoja hyväksy tai ymmärrä, on pidettävä suunsa kiinni – jos pää kestää. Jos ei kestä, on vaihdettava työpaikkaa.
Puolustusvoimien reaktio ei liity kansakunnan sananvapauteen
Kun Puolustusvoimat antaa kipakat moitteet korkealle upseerilleen matalista puheista, tällä ei ole mitään tekemistä kansankunnan yleisen sanavapauden – eikä varsinkaan sen rajoittamisen kanssa.
Toki kansanedustaja Päivi Räsänen vuodatti jo facebook-seinällään, miten Särkiön kohtelu on taas esimerkki maamme jumalattomasta menosta ja mielipiteenvapauden turmiosta.
Räsäsen mukaan kirkon papin pitää saada sanoa, että rappion tiellä ollaan. Halutaan vain naida, mutta ei tehdä lapsia – ja syntyvyys laskee. Kansanedustaja ei näytä tietävän, että Särkiö ei ole kirkon pappi, vaan valtion virkamies.
Ivan Puopolon kolumni: Seisokaa mielipiteidenne takana ja lopettakaa jatkuva anteeksipyytely!
Tehdäänpä heti alkuun selväksi, mitä mieltä itse olen.
Minulle on aivan sama missä, milloin ja kenen kanssa kukakin vapaaehtoisesti harrastaa seksiä. Naimisiin keskenään saisi mennä vaikka 50 ihmistä. Tai sata. Tai ihmiset ja esineet. Oikeastaan ei hetkauta, vaikka koko avioliittoinstituutio lakkaisi kokonaan. Ai niin, en usko Jumalaan.
Puolustusvoimissa työskentelevä kenttäpiispa Pekka Särkiö on kanssani eri mieltä. Särkiö on ilmiselvästi piinkova, Jumalaan uskova konservatiivi. Hän kirjoitti noin viikko sitten blogin, jossa haikailtiin 1950-luvun maalaismaisemiin – aikaan, jolloin naiset pysyivät kotona ja synnyttivät.
Joku Twitterissä vauhkoontui eli syntyi nykyajan "kohu". Seurasi Särkiön henkilökohtainen katumus, anteeksipyyntö ja lopulta koko tekstin poistaminen.
Sama kuvio jatkaa toistumistaan.
Pari viikkoa sitten Ylen sometähti Aleksi Rantamaa vitsaili sillä, että vauvat ravintolassa ovat rasittavia. Twiitti oli hauska, mutta Rantamaa päätyi lopulta pyytelemään anteeksi. Peter Nyman twiittasi taannoin kuukautissuojien ostamisesta. Erilaisten käänteiden jälkeen tilanne kehittyi siihen, että myös Nyman pahoitteli karmivaa tekoaan.
Olkoonkin, että Särkiön tapauksessa todennäköisesti anteeksipyytelyn taustalla vaikuttaa Puolustusvoimat, kuvio kaikkinensa on naurettava. Kerta toisensa jälkeen Twitterissä häärivä nanomillin tuhannesmiljardisosa väestöstä alkaa möykätä milloin mistäkin, ja kohta on joku nöyristelemässä julkisessa tuomioistuimessa.
Tämänkertaisen tuomitun eli kenttäpiispa Pekka Särkiön kanssa eri mieltä olevat saattavat tuntea tyytyväisyyttä, kuinka tunkkainen konservatiivi vaikeni. Haha, eipä hypi enää nenille kahden sukupuolensa kanssa! Ei kannattaisi ilakoida.
Eivät Särkiön näkemykset hyvästä elämästä ole yhdessä yössä muuttuneet miksikään. Eikä ole tarvekaan. Vapaassa yhteiskunnassa ihmiset päättävät itse, mitä mieltä mistäkin ovat. Ihmisten lailliset mielipiteet eivät ole oikein tai väärin, ne ovat ainoastaan erilaisia.
Särkiö ajattelee niin kuin ajattelee, mutta ei enää sano ajatuksiaan ääneen. Kukaan ei saa tietää. Samoin toimii jokainen muukin vaientunut. Se on todellinen ongelma, eivät heidän näkemyksensä.
Erilaiset mielipiteet ovat osa moniäänisyyttä, vaikka olisivat kuinka pöyristyttäviä. Moniäänisyys on hyvä asia. Oikeastaan juuri se, että yhteiskunnassa voi esittää julkisesti muiden mielestä vastenmielisiä ajatuksia, on terve merkki. Se kertoo aidosta mielipiteenvapaudesta.
Mitä suurempi osa ihmisistä "opetetaan tavoille", ja he lakkaavat sanomasta ajatuksiaan, sitä uuvuttavammaksi saman mielisten keskinäinen hyminä käy.
Erimielisiä on todellisuudessa nurkat täynnä, mutta he istuvat kiltisti suut supussa. Ei synny haastamista eikä tarvetta perustella kantojaan paremmin. Syntyy ainoastaan harha yksimielisyydestä.
Tuollainen julkinen keskustelu on paitsi ahdistavaa myös tappavan tylsää.
Sen korjaamiseksi on vain yksi keino: Sano se, anna sen olla, äläkä pyytele anteeksi.
Kolumni: Patsaiden kaatajat ovat väärässä ja Eskimo-puikon nimi pitää säilyttää – noitavaino saa riittää!
Poliittisen korrektiuden nimissä ei voi kieltää ihan kaikkea, ihan jokaisen väärinajattelijan tai vahingossa mokanneen elämää ei voi tuhota, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
“Jokainen kirja on kirjoitettu uudestaan, jokainen taulu maalattu uudestaan, jokainen patsas, katu ja rakennus nimetty uudestaan, jokainen ajankohta muutettu toiseksi. Historia on pysähtynyt. Ei ole muuta kuin loputon nykyhetki, jossa puolue on aina oikeassa." George Orwell: 1984.
Orwellin 1940-luvulla kirjoittamat ajatukset kuvaavat kaamean täsmällisesti tätä päivää. On hirvittävää nähdä, kuinka patsaita kaadetaan, kuinka ihmisiä irtisanotaan yksittäisten lipsahdusten takia, kuinka kirjoja kirjoitetaan uudelleen juuri kuten Orwell ennusti.
Parhaillaan Uncle Ben’s miettii mustan miehen poistamista logostaan, Eskimo-jäätelön valmistaja miettii epäsopivaksi katsotun nimen muuttamista.
En ihan ymmärrä, mihin mustaihoisten ihmisten siivoaminen pois näkyviltä ja mainoslogoista auttaa ja miksi jäätelön nimi pitää muuttaa, vaikka termi ei ole suomen kielessä loukkaava.
Kieltä ja symboleita kirjoitetaan kiireellä uusiksi. Helsingin kaduille ilmestyy sukupuolineutraaleja liikennemerkkejä, joissa ihmiset ovat pallopäisiä hahmoja, kaupunki muuttaa ammattinimikkeet sukupuolineutraaleiksi, hallitus puuhaa keskellä koronakriisiä kovaa vauhtia kalliita sukupuolineutraaleja henkilötunnuksia.
Miksi muuten tienvarsien hirvivaroitusmerkeissä on edelleen sarvet, vaikka niitä on luonnossa vain uroshirvillä? (Porovaroitusmerkit ovat ok, koska porojen molemmilla sukupuolilla on sarvet.)
HBO poisti hiljattain yhdeksi maailman parhaaksi elokuvaksi kutsutun Tuulen viemää -leffan toistaiseksi suoratoistopalvelustaan, koska elokuvassa esitetään rasistisia ja etnisiä ennakkoluuloja.
Se on varmasti ihan totta, mutta miksi HBO:ssa sitten näytetään esimerkiksi Handmade’s Talea, jossa näytetään teloituksia ja naiset esitetään synnytyskoneina?
Samoin BBC ja Netflix poistivat takavuosien huippusuositun Pikku Britannia -sarjan, koska se sisälsi rasistisina pidettyjä blackface-kohtauksia.
Yhdysvalloissa täysin tuntematon nainen sai hiljattain potkut, kun kävi ilmi, että hän oli esiintynyt Halloween-juhlissa blackface-asussa irvaillakseen blackfacea puolustaneelle tv-juontajalle Megyn Kellylle. Kelly sai niin ikään pari vuotta sitten potkut kommenttiensa takia.
Washington Post kirjoitti laajan jutun naisesta hänet nimeltä mainiten – ja tämä johti naisen potkuihin. Nainen ei ollut julkisuuden henkilö vaan keski-ikäinen graafinen suunnittelija, mutta Washington Post päätti nimetä ja häväistä hänet.
UCLA:n professori joutui tutkinnan kohteeksi, kun hän luki ääneen Martin Luther Kingin Kirjettä Birminghamin vankilasta, tieteilijä sai potkut, kun hän retwiittasi tutkimuksen, jossa arveltiin, että väkivallattomat protestit voivat olla poliittisesti tehokkaampia kuin väkivaltaiset.
Yhdysvalloissa lukuisat toimittajat ovat saaneet viime päivinä potkuja varomattomiksi katsottujen sanojen tai otsikoiden takia. Philadelphia Insiderin toimittaja sai potkut, kun hän hyväksyi otsikon “Buildings Matter, Too”. Black Lives Matter -liikkeeseen ilmeisesti viittaava otsikko oli kieltämättä epähieno aikana, jolloin mustat kampanjoivat oikeuksiensa puolesta.
New York Timesin mielipidepalstan vastaava toimittaja joutui eroamaan kohun jälkeen, joka sai alkunsa lehden julkaisemasta mielipidekirjoituksesta. Kirjoituksessa republikaanisenaattori toivoi valtiolta sotilaallista voimankäyttöä poliisiväkivallan vastaisten mielenosoitusten nujertamiseksi.
Maria Ohisalo: Hallitus hyödyntää intersektionaalista feminismiä
Sisäministerin mukaan uudessa tasa-arvo-ohjelmassa näkyy vihreä kädenjälki.
Hallituksen torstaina julkaisemassa uudessa tasa-arvo-ohjelmassa hyödynnetään sisäministeri Maria Ohisalon mukaan intersektionaalisen feminismin lähestymistapaa. Ohisalo kuvaa ohjelmaa aiempia kunnianhimoisemmaksi.
– Meidän hallituksessa päättämämme tasa-arvo-ohjelma on yksi niistä monista paikoista, joissa vihreä kädenjälki todella näkyy. Ohjelma on kunnianhimoinen listaus toimenpiteitä, joilla edistetään sukupuolten tasa-arvoa niin Suomessa kuin ulkopolitiikassakin, Ohisalo toteaa tiedotteessa.
Sisäministeri kuvaa blogissaan intersektionaalisuutta tasa-arvo-ohjelman ”ohjaavaksi pääajatukseksi”. Ohisalon mukaan sillä tarkoitetaan tarkastelutapa merkitsee yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavien moninaisten taustatekijöiden huomiointia. Niitä ovat Ohisalon mukaan esimerkiksi sukupuoli, sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti sekä sukupuolen ilmaisu. Intersektionaalisuudella tunnistetaan ministerin mukaan syrjivät rakenteet.
– Vain tunnistamalla syrjinnän mekanismit voimme tehdä ratkaisuja, joilla niitä puretaan ja ehkäistään. Uusikaan tasa-arvo-ohjelma ei ole täydellinen, mutta se on reipas askel oikeaan suuntaan, Maria Ohisalo sanoo.
Hänen mukaansa ohjelmassa asetetaan toimenpiteitä, joilla puututaan sukupuolivähemmistöjen kokemaan rakenteelliseen syrjintään ja entistä paremmin myös raskaussyrjintään. Lisäksi ohjelmassa on mainittu myös tällä vaalikaudella toteutettava perhevapaiden uudistaminen.
Puolustusvoimat lopettaa kenttäpiispan kohublogin käsittelyn – syntyvyyttä käsitellyt teksti kehotti panemaan "karvakanteleen soimaan"
Asiasta ei seuraa sanktiota kenttäpiispalle.
Kenttäpiispa Pekka Särkiön kohun nostattaneen blogikirjoituksen käsittely päätetään Puolustusvoimissa, komentopäällikkö, prikaatikenraali Kim Mattsson kertoo STT:lle. Asia saatiin päätökseen tänään aamupäivällä.
Mattsson mukaan Särkiö on ilmoittanut olevansa sitoutunut Puolustusvoimien arvioihin ja toimintatapoihin.
Asiasta ei Mattssonin mukaan seuraa sanktiota kenttäpiispalle.
Särkiö kirjoitti sunnuntaina julkaistussa blogitekstissä muun muassa, että marxilaisen vallankumouksen tilalle on Suomessa tullut kulttuurieliitti, joka harrastaa vapaata seksiä ja ajaa yhteiskunnan turmioon. Hän väitti tekstissään, että ydinperheen, avioliiton, pariuskollisuuden ja sukupuolijaon murentaminen ovat vähintään osaksi laskevan syntyvyyden taustalla.
Naisen roolia Särkiö käsittelee muun muassa siteeraamalla Veikko Huovisen teosta.
"Naisen pittää tehä lapsia ja hoitaa ne ja laittaa ruokaa ja ommella. – – Se on jokkaisen naisen ja miehen velvollisuus, että pannaan ... siis tuota-tät-että, se karvakannel soimaan ja tehhään uusia ihmisiä maapallolle hipsimään, lainaus blogitekstissä kuului.
Kenttäpiispa on Puolustusvoimien hengellistä työtä johtava viranhaltija ja johtaa sotilaspappeja. Kenttäpiispa rinnastetaan palvelusarvoltaan prikaatikenraaliin.
Kenttäpiistan kirjoituksesta käytiin laajaa keskustelua maanantaina. Myös Puolustusvoimat ja arkkipiispa ottivat kantaa asiaan Twitterissä.
Arkkipiispa Tapio Luoma muun muassa painotti, että kaikkien yhtäläisiä oikeuksia tulee Luoman mukaan kunnioittaa ja kaikkia tulee kohdella yhdenvertaisesti.
Särkiö poisti blogikirjoituksen maanantaina ja pyysi sitä anteeksi. Jo tuolloin hän korosti anteeksipyynnössään, että Puolustusvoimat, kuten myös hän itse, on sitoutunut kaikkien ihmisten ehdottomaan tasa-arvoon ja jakamattomaan ihmisarvoon.
Mattssonin mukaan myös Puolustusvoimat pahoittelee runsaan palautevyöryn aiheuttanutta blogitekstiä.
Hallituksen ohjelma: Tarvitaan kolmas sukupuoli
Muut sukupuolet halutaan huomioida paremmin tiedon tilastoinnissa.
Hallituksen tänään julkaisemassa tasa-arvo-ohjelmassa esitetään kolmatta sukupuolikategoriaa ratkaisuna muiden sukupuolien parempaan huomioimiseen tilastoinnissa. Koko ohjelma löytyy tämän linkin takaa.
Ohjelmassa todetaan, että nykyisin käytössä oleva sosiaaliturvatunnus aiheuttaa sen, että viranomaisten käytössä oleva tieto on ”pääosin juridiseen, binääriseen sukupuoleen perustuvaa”.
Tämän sanotaan näkyvän esimerkiksi siinä, ettei ole vielä olemassa riittävästi tilastollisia työkaluja siihen, että muut sukupuolet huomioitaisiin tasa-arvotyötä ohjaavassa tilastoinnissa.
Ohjelman mukaan tasa-arvoa ja sen toteutumista tulee tarkastella sukupuolen moninaisuuden näkökulmasta.
– Kolmannen sukupuolikategorian käyttöönotto mahdollistaisi sukupuolen
moninaisuuden paremman huomioimisen rekisteriaineistoissa. Tavoitteena on tilastoidun tiedon kerääminen siten, että tilastoinnissa taustatietona kirjattava sukupuolitieto ottaisi huomioon myös muunsukupuoliset ja sukupuolettomat henkilöt, ohjelmassa todetaan.
Henkilötunnus halutaan uudistaa
Hallitus on parhaillaan viemässä läpi henkilötunnuksen uudistusta. Henkilötunnuksesta ei enää kävisi ilmi ikää, syntymäaikaa, sukupuolta tai muuta henkilöön liittyvää tietoa.
Tavoitteena on varmistaa henkilötunnusten riittävyys, mahdollistaa pysyvä yksilöivä tunnus kaikille Suomessa asioiville sekä turvata yksilöiden oikeuksien toteutuminen digitalisoituvassa yhteiskunnassa mahdollisimman hyvin.
Uudistuksen kovia kustannuksia on kritisoitu. Valtiovarainministeriön mukaan muutosten hinnaksi voi tulla noin 200 miljoonaa euroa. Finanssiala ry on kuitenkin arvioinut kustannusten nousevan koko yhteiskunnan tasolla miljardiluokkaan. Vanhan henkilötunnuksen ominaisuuksista ei myöskään kansainvälisten velvoitteiden takia päästä eroon esimerkiksi passeissa.
Uudenmuotoinen henkilötunnus korvaisi tällä hetkellä käytössä olevat nykymalliset henkilötunnukset vuonna 2023 alkavan siirtymäajan jälkeen. Henkilötunnus olisi tarkoitettu vain henkilön yksilöintiin ja tietojen yhdistämiseen tietoaineistojen välillä. Henkilötunnus itsessään ei anna uusia oikeuksia tai velvollisuuksia.
Kommentti: Saatan kuulostaa tylyltä, mutta älä koskaan sotke rahaa ja rakkautta
Parisuhteessa rahaa voi riittää kaikkeen mukavaan. Mieti silti aina, miten pärjäisit, jos joutuisit tulemaan toimeen vain omilla tuloillasi, kirjoittaa erikoistoimittaja Heidi Hagelin.
Nyt liikutaan vaarallisilla vesillä. Rahasta ja rakkaudesta kirjoittaminen herättää aina suuria tunteita.
Niin herätti minussakin, ja siksi kirjoitan tämän.
Alkuviikosta (IS 23.6.) uutisoitiin kokkolalaisesta 60-vuotiaasta miehestä, joka on käyttäytynyt kuin ”auervaara”. Hän on romanttisilla lupauksilla pyrkinyt saamaan naisilta rahaa. Nyt poliisi epäilee hänen huijanneen 37 naiselta yli 1,3 miljoonaa euroa.
Uhrit ovat asuneet eri puolilla Suomea, ja heiltä on huijattu muutamasta tuhannesta eurosta satoihin tuhansiin.
Teki pahaa. Teki todella pahaa.
En oikein uskalla edes ajatella, miltä uhreista on tuntunut. Kun selvästi romanttiseksi ajateltu parisuhde paljastuu huijaukseksi, tuntee tietysti surua ja pettymystä. Tässä tapauksessa luultavasti myös häpeää. Arvelen, että raivoakin.
Nyt moni teistä ajattelee, että tuo on ilmiselvä tapaus. Mutta ei se tähän lopu. Rahan ja rakkauden voi sekoittaa paljon perinteisemminkin.
On paljon eläkeikäisiä naisia – miksei miehiäkin – jotka ovat ”jumissa” parisuhteessaan siksi, että taloudellinen tilanne ei mahdollista eroa.
Yhteen aikaan oli varsin tavallista, että sovittiin toisen jäävän kotiin hoitamaan lapsia ja toisen vastaavan perheen elannosta. Se voi olla oikein toimiva järjestely. Silloin on varmasti ajateltu, että pysytään yhdessä elämän loppuun asti ja asiat sujuvat.
Elämällä on kuitenkin tapana yllättää. Ihmiset muuttuvat elämän aikana, ja se, mikä nuorena tuntui hyvältä ja järkevältä, ei siltä enää välttämättä tunnu. Olisi karua huomata olevansa parisuhteessa vain siksi, että eroaminen ei ole taloudellisesti mahdollista.
En nyt povaa eroja – vaan peräänkuulutan tervettä itsekkyyttä. Jokaisen kannattaisi miettiä, pystyisikö elämään vain omilla tuloillaan.
Saisiko palkallaan asunnon?
Riittäisikö raha ruokaan?
Jos vastaus on ”ei”, mieti, mitä asialle voi tehdä.
Rakkauden alkuhuumassa raha ei ole päällimmäisenä mielessä. Hyvä niin. Mutta jossain vaiheessa asiaa kannattaa miettiä. Miten minä pärjäisin ihan omilla tuloillani?
Tämä ei nyt tietenkään tarkoita, ettenkö näkisi parisuhteen arvoa. Kahden rahoilla voi ostaa kaikenlaista kivaa. Kulut voi puolittaa. Totta kai se mahdollistaa enemmän kuin vain yhden tuloilla eläminen.
Mutta haluatko elää niin, että olet taloudellisesti riippuvainen puolisostasi?
Loppujen lopuksi vain itsensä kanssa pitää pystyä elämään. Siksi kannattaa miettiä, miten tulisi omillaan toimeen. Jos tietää tulevansa, se painolasti on parisuhteesta pois.
Joten, älä koskaan sekoita rahaa ja rakkautta.
Sisäministeri Ohisalo ilmoitti juuri tasa-arvon käsitteen radikaalista muutoksesta intersektionaaliseksi – Halla-aho: ”Hierarkiassa alimpana on tietysti valkoinen heteromies”
Puheenjohtaja Jussi Halla-aho kommentoi kirjoituksessaan sisäministeri Maria Ohisalon radikaalia, tasa-arvon koko käsitteen olennaista muutosta koskevaa ulostuloa. Halla-ahon mukaan Ohisalon tarjoilema intersektionaalinen feminismi ”ei pyri tasa-arvoon sen enempää sukupuolten kuin etnisyyksienkään välillä. Itse asiassa sen tavoitteet ovat täysin päinvastaisia. Se on pohjimmiltaan uhrikultti ja kastijärjestelmä, joka asettaa ihmiset hierarkiaan heidän syntymässä saatujen ominaisuuksiensa perusteella.”
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) kirjoitti aiemmin tänään uudesta tasa-arvo-ohjelmasta, jonka ”kantavana näkökulmana on nyt eri syrjinnän muodot tunnistava interesektionaalinen feminismi”.
Suurimmalle osalle kansalaisista intersektionaalisen feminismin käsite on täysin outo. Ottaen huomioon, että yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat perustuslain määrittämistä perusoikeuksista kaikkein keskeisimpiä, on aiheeseen suhtauduttava erittäin vakavasti. Ei käy päinsä, että ministeri eräänä päivänä ilmoittaa kansalaisille, että tänään tasa-arvon merkityssisältö on muutettu vastaamaan feminististä marginaalifilosofiaa.
Puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps.) avaa intersektionaalisuuden käsitettä ja Ohisalon ulostulon radikaaleja seurauksia:
”Muutama kriittinen huomio intersektionaalisesta feminismistä, joka on nyt vasemmisto-kepu-hallituksen ”kantava voima”:
Intersektionaalinen feminismi ei pyri tasa-arvoon sen enempää sukupuolten kuin etnisyyksienkään välillä. Itse asiassa sen tavoitteet ovat täysin päinvastaisia. Se on pohjimmiltaan uhrikultti ja kastijärjestelmä, joka asettaa ihmiset hierarkiaan heidän syntymässä saatujen ominaisuuksiensa perusteella.
Yksilön paikka hierarkiassa määrittyy hänen edustamansa ryhmän mukaan ja ryhmän paikka uhriuden perusteella. Kaikkein uhreimmat ovat hierarkiassa korkeimmalla.
Paikka hierarkiassa määrittää sen, mitä ihminen saa sanoa ja kenelle. Kyse on ennen kaikkea puhevallasta. Tämä näkyy erityisen hyvin ”tone policing” -ajattelussa, joka kieltää esimerkiksi miestä arvostelemasta hysteerisesti kiljuvaa ja sätkyttelevää intersektionaalista feministiä tämän käytöksestä. Tämä ei kuitenkaan toimi toiseen suuntaan: miehen on esitettävä asiansa naiselle niin, ettei nainen koe miehen äänensävyä ikävänä, uhkaavana tms. Onhan jokaisella oikeus ”turvalliseen tilaan”.
Intersektionaalisessa feminismissä uhrius merkitsee siis valtaa, pääomaa ja pelimerkkejä. Siksi uhriudesta kisataan. Pisteitä saa esimerkiksi muusta ihonväristä kuin valkoisesta, muusta sukupuolesta kuin mieheydestä, muusta suuntautumisesta kuin heteroseksuaalisuudesta ja muusta uskonnollisuudesta kuin kristinuskosta.
Hierarkiassa alimpana on tietysti valkoinen heteromies. Hänelle saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa, ja hänen on väistettävä kaikkia. Muiden keskinäinen järjestys selviää tarkkailemalla tilanteita, joissa sorrettujen ryhmien kesken vallitsee konflikti tai intressiristiriita. Vaikka esimerkiksi naiset ja homoseksuaalit ovat melko korkealla hierarkiassa, he ovat huomattavasti muslimien alapuolella. Siksi naisen ja homoseksuaalien objektiivisesti ajatellen surkea asema muslimimaissa ja -yhteisöissä ei soita kelloa intersektionaalisen feministin aivoissa.
Politiikan tutkija Vuorelma: Syyteluvan epääminen voi kannustaa kansanedustajia puhumaan kuin Mäenpää
Äänestys Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan purkamisesta osoitti, kuinka vaikeaa syytesuojan poistaminen kansanedustajan pitämästä puheesta on.
– Se on käytännössä melkein mahdotonta, ellei kyseessä ole hyvin pienen puolueen edustaja, joka ei saa taakseen kannatusta muista puolueista, sanoo politiikan tutkija Johanna Vuorelma Tampereen yliopistosta.
Tämä voi hänen arvionsa mukaan tarjota niille kansanedustajille, jotka haluavat käyttää samantyyppistä kieltä kuin Mäenpää, vielä enemmän itsevarmuutta.
– He voivat ajatella niin, että siitä ei seuraa mitään varsinaisia juridisia toimia, vaikka he puhuisivat eduskunnassa samalla tavalla, Vuorelma sanoo.
Hänen on vaikea nähdä, että Mäenpään tapauksesta käyty kriittinen keskustelu ja asian vatvominen kuukausikaupalla saisi kansanedustajia jatkossa sensuroimaan puheitaan.
– Yksityisellä tasolla se voi tuoda kansanedustajalle kuormaa, mutta poliittisella tasolla tällaiset tapaukset voivat myös hyödyttää paitsi yksittäistä edustajaa, myös puoluetta. Suomessa on ihmisiä, jotka pitävät tätä poliittisena ajojahtina.
Liberaalit ja konservatiivit
Vuorelma arvioi, että tapaus Mäenpää lisää yhteiskunnan poliittisten jakolinjojen vahvistumista liberaali-konservatiivi -akselilla.
– Äänestäjän kannalta tulee koko ajan entistä vaikeammaksi asettua näiden jakolinjojen ulkopuolelle.
Mäenpään tapauksen käsittely kertoo Vuorelman mukaan myös sen, mitkä kysymykset ovat poliittisesti hyvin repiviä Suomessa vuonna 2020.
– Ne ovat maahanmuutto ja turvapaikkapolitiikka. Monesti nämä sananvapauteen liittyvät kysymykset kertovat laajemmin aikakauden poliittisesta tilanteesta.
– Maahanmuuttokysymykset ovat hyvin laajasti politisoituneet, ja keskustelua siitä, millaisia käsityksiä voidaan tuoda julki, käydään nimenomaan sananvapauden kautta.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho ja Mäenpää toivat äänestyksen jälkeen esille, että perussuomalaiset pyrkivät oppimaan näistä tapauksista sen, että kaikkea, mitä ajattelee, ei pidä tuoda julkisuuteen.
– Se, että puheesta ei sanouduta irti, vaan sanotaan, että pyritään oppimaan, on toistunut näissä perussuomalaisten puhekohuissa. Se, että pyritään olemaan varovaisempia, ei kuitenkaan vaikuta perussuomalaisten linjauksiin, Vuorelma sanoo.
Jakolinja pirstoo kahta puoluetta
Mäenpään tapauksessa kuusi keskustalaista, neljä kokoomuslaista ja kaksi yhden kansanedustajan ryhmän edustajaa äänestivät syytelupaa vastaan yhdessä perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kanssa. Huomiota herätti myös se, että kokoomuksen 38 kansanedustajasta peräti 13 oli poissa äänestyksestä.
– Vasemmisto ja liberaalit olivat syytesuojan poistamisen kannalla, kun taas konservatiiveissa ja oikeistossa vahvoilla oli syytesuojan puolustaminen. Äänestystulos kertoo, että kokoomuksessa ja keskustassa liberaali-konservatiivi -jako menee puolueen läpi, Vuorelma sanoo.
Hänen mielestään oli mielenkiitosta, ettei vasemmiston ja liberaalien blokista ryhdytty puolustamaan kansanedustajan syytesuojaa sillä perusteella, että muutaman vuoden kuluttua samassa tilanteessa voi olla joku heidän edustajansa.
– Tämä periaate sai väistyä, Vuorelma sanoo.
Nämä kansanedustajat äänestivät syytelupaa vastaan
Edustajan syytesuojan murtamista vastusti moni keskustasta, KD:sta ja kokoomuksesta.
Eduskunnasta ei perjantain äänestyksessä löytynyt tarvittavaa viiden kuudesosan enemmistöä, kun äänestettiin kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) syyteluvasta, jota valtakunnansyyttäjä oli pyytänyt.
Äänestystulos oli 121-54.
Syytelupaa vastaan äänestivät perussuomalaisten 37 kansanedustajaa ja Ano Turtiainen.
Lisäksi syytelupaa vastaan äänestivät nämä kansanedustajat:
Kokoomus: Janne Heikkinen, Wille Rydman, Janne Sankelo, Heikki Vestman
Keskusta: Hannu Hoskonen, Tuomas Kettunen, Pasi Kivisaari, Mikko Kärnä, Juha Pylväs, Mikko Savola
KD: Sari Essayah, Antero Laukkanen, Sari Tanus, Peter Östman, Päivi Räsänen
LN: Harry Harkimo
"Kaikki kokkarit ja kepulaiset eivät olekaan kommareita" – Näin poliitikot kommentoivat Mäenpää-äänestystä Twitterissä
Eduskunta ei antanut perjantaiaamun äänestyksessä lupaa kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) syytesuojan poistamiseen. Perustuslain mukaan kansanedustajan syytesuojan poistamiseen olisi tarvittu viiden kuudesosan enemmistö. Nyt syytesuojan poistamisen puolesta äänesti 121 kansanedustajaa ja sitä vastaan 54 kansanedustajaa.
Mäenpään oma eduskuntaryhmä perussuomalaiset sekä kristillisdemokraatit äänestivät kokonaisuudessaan syytesuojan purkamista vastaan. Kokoomuksen ja keskustan riveistä annettiin hajaääniä syytesuojan purkamista vastaan.
Poliitikot ovat kommentoineet äänestystulosta ja koko prosessia ahkerasti pikaviestipalvelu Twitterissä. Europarlamentaarikko Laura Huhtasaari (ps.) oli iloinen muutamien kokoomuksen ja keskustan edustajien ratkaisusta äänestää syytesuojan purkamista vastaan.
– Tämänpäiväisen äänestyksen perusteella kaikki kokkarit ja kepulaiset eivät olekaan kommareita, Huhtasaari tviittasi.
Kansanedustaja Jani Mäkelä (ps.) kuvaili äänestystä "valtakunnansyyttäjän hyökkäykseksi Suomen eduskuntaa vastaan" ja totesi tämän päättyneen "noloon mahalaskuun".
– Silti jopa 121 edustajaa äänesti demokratiaa vastaan. Häpeällistä, Mäkelä tviittasi.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho kiinnitti tviitissään huomiota runsaaseen poissaolijoiden määrään. Etenkin kokoomuksen riveissä oli poissaolijoita, kun yhteensä 13 kokoomusedustajaa oli poissa äänestyksestä.
– Poissa paljon sellaisia, jotka ennen äänestystä kyllä pyörivät kahvilassa, Halla-Aho kirjoitti.
Oman puolueensa runsaisiin poissaoloihin kiinnitti huomiota myös Wille Rydman (kok.), joka oli yksi neljästä syytesuojan purkamista vastaan äänestäneestä kokoomuslaisesta.
– Kansanedustajat olivat aktiivisesti läsnä Mäenpää-äänestyksessä. Eduskuntaryhmistä oli poissa vain 0-3 edustajaa. Paitsi kokoomuksen ryhmästä, josta poissa oli jopa 13 edustajaa. Läsnäolleista 21 äänesti syyteluvan puolesta, neljä vastaan (ml. minä). Ehkä luvut kertovat jostain, Rydman arvioi.
"Synkkä päivä Suomen historiassa"
Sdp:n, vasemmistoliiton ja vihreiden eduskuntaryhmät äänestivät kokonaisuudessaan syyteluvan antamisen puolesta. Kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas.) kuvaili perjantaita "synkäksi päiväksi Suomen historiassa".
– Näin legitimoidaan vihapuhetta ja venytetään normaaliuden rajoja taas kerran, Honkasalo totesi tviitissään.
Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) totesi tviitissään olevansa pettynyt.
– Rasismia ei voi hyväksyä vetoamalla kansanedustajan puhevapauteen, Alanko-Kahiluoto totesi.
Kansanedustaja Hussain al-Taee (sd.) muistutti, ettei syytesuoja tarkoita, että kansanedustajat olisivat oikeutettuja käsitellyn kaltaiseen kielenkäyttöön. Hän toivoi, että edustajat olisivat entistä viisaampia lausunnoissaan.
– Eduskunta ei ole paikka jakaa vaan yhdistää, al-Taee kirjoitti tviitissään.
Satu Hassi (vihr.) äänesti muun vihreän eduskuntaryhmän tavoin syytesuojan purkamisen puolesta. Hassi totesi "historian osoittavan, että vihapuhe ja ihmisryhmien epäinhimillistäminen voivat viedä vaarallisille poluille".
– Sille ei tulisi olla sijaa eduskunnassa, päättäjillä on vastuu sanoistaan, Hassi totesi.
Juttua korjattu kello 14.43: Kokoomus ei ole hallituspuolue.
Tutkija Jokisipilä tapaus Mäenpään seurauksista: Voi johtaa kansanedustajien itsesensuuriin ja demokraattisen prosessin vääristymiseen
Eduskuntatutkimuskeskuksen johtaja Markku Jokisipilä muistuttaa, että kansanedustajien tehtävänä on tuoda esiin niitä erilaisia näkemyksiä, mitä yhteiskunnassa vallitsee.
Vaikka eduskunta ei myöntänyt valtakunnansyyttäjälle lupaa nostaa syytettä kansanedustaja Juha Mäenpään (ps.) "vieraslajipuheesta", asian käsittelyllä on todennäköisesti vaikutusta kansanedustajan sananvapauteen.
– Kyllä tästä varmaan tuloksena on sellainen kollektiivinen oppimisprosessi, että yksittäiset kansanedustajat miettivät sanankäänteitään paremmin, arvioi Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä Turun yliopistosta.
Syytesuojan kannattajien puolelta oltiin toisaalta huolissaan siitä, että Mäenpään tapauksen käsittely voi johtaa kansanedustajien lisääntyvään itsesensuuriin.
– Jää nähtäväksi, muodostuuko meille jokin asioiden joukko, josta ei voida puhua samalla avoimuudella ja kriittisyydellä kuin jostain toisista kysymyksistä, Jokisipilä sanoo.
Hänestä tällainen riski on aivan ilmiselvä, kun tarkastelee yleistä keskusteluilmapiiriä.
Maahanmuuton lisäksi tällaisia asioita ovat Jokisipilän mukaan esimerkiksi erilaisten kulttuurien laadulliset erot keskenään.
– Se alkaa olla sellainen asia, että jos haluaa olla hyvällä itsesuojeluvaistolla varustettu ihminen, niin kannattaa olla sanomatta mitään. Siinä on aina mahdollisuus, että lähtee armoton some-lynkkaus, jos valitset sanasi väärin.
Jokisipilä muistuttaa, että kansanedustajat puhuvat eduskunnassa kansalta saamallaan valtuutuksella.
– Heidän tehtävänään on tuoda esiin niitä erilaisia näkemyksiä, mitä yhteiskunnassa vallitsee. Jos siihen lähdetään puuttumaan, ollaan hyvin nopeasti sen riskin äärellä, että demokraattinen prosessi alkaa vääristyä ja tietynlaisten näkemysten pääsy parlamentaariseen keskusteluun estyy. Silloin ollaan demokratian toiminnan ytimeen liittyvissä kysymyksissä.
Oppositiolla oikeus arvostella
Jokisipilälle heräsi asian käsittelyä seuratessa kysymys, ymmärsivätkö syytesuojan purkamista kannattaneet kansanedustajat riittävän syvällisesti, mikä on kansanedustajan laajan puheoikeuden tausta ja miksi se on perustuslaissa säädetty.
– Mäenpää esitti vieraslajia koskeneen toteamuksensa hallitusohjelman arviointia koskeneessa keskustelussa. Siinä opposition kansanedustaja suoritti aivan keskeistä opposition tehtävää arvioimalla kriittisesti hallitusohjelmaa. Siinä, jos jossakin, kansanedustajan laajan puheoikeuden pitäisi päteä.
Jokisipilä ei halua arvioida Mäenpään toteamusta, että vieraslajien torjunta lukee hallitusohjelmassa valitettavasti väärässä kohtaa, sen rikollisuuden asteen kannalta.
– Mutta sitä voidaan tulkita moneen suuntaan, mitä hän sillä tarkoitti. Ei tämä ole kauhean selväpiirteinen asia senkään kannalta.
Pahempaakin on kuultu
Jokisipilä pitää Mäenpään tapauksesta käytyä keskustelua myös hieman epähistoriallisena.
– Jos on lueskellut, mitä eduskunnassa on runsaan sadan vuoden aikana puhuttu, ei Mäenpään puheenvuoro ole edes pahimmasta päästä. Kyllä siellä on käytetty veristä luokkataisteluretoriikkaa äärivasemmiston taholta, ja fasismisyytöksiä heiteltiin 1970-luvulla puolin ja toisin. Tämä Mäenpään tapaus on aika kesyä.
– Myös kansanedustaja Sulo Aittoniemi (smp ja sittemmin oma alkiolainen ryhmä) käytti 1990-luvulla maahanmuutosta eduskunnassa puhuessaan paljon pitemmälle meneviä puheenvuoroja.
Kaiken kaikkiaan on Jokisipilän mielestä hyvä kysymys, tuleeko Suomen ylimmän valtioelimen käyttää aikaansa näin paljon yhteen eduskuntapuheenvuoroon, kun meillä on koronan seurauksena paljon tärkeitä yhteiskunnallisia kysymyksiä.
Viestintäoikeuden professori ei usko, että kansanedustajien puheenparret lähtisivät käsistä Mäenpää-päätöksen vuoksi
Viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari Helsingin yliopistosta ei usko, että monikaan kansanedustaja perjantain äänestyspäätöksen jälkeen ajattelisi, että eduskunnan täysistunnossa saa sanoa mitä tahansa.
Eduskunta ei perjantaina antanut valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle lupaa syytteen nostamiseen Juha Mäenpään (ps.) vieraslajipuheista. Toiviainen on kertonut, että syyte olisi noussut kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
– Kyllähän tällainen esitutkinta- ja syyteharkintaprosessi on sen verran raskas, että siihen moni ei halua joutua, vaikka loppujen lopuksi syytelupaa ei tulisikaan. Ja sitten tulevat vielä nämä puhemiehen tai oman eduskuntaryhmän puhuttelut ja muut vastaavat toimet, Korpisaari kertoo.
Korpisaaren mukaan on aihetta miettiä, onko eduskunnan sisäinen kurinpitomenettely hyvä tällaisenaan, vai olisiko sitä syytä kehittää.
– Ajatus on se, että eduskunta voisi puuttua lainvastaiseen sananvapauden käyttämiseen, joka tapahtuu täysistunnossa. Meillähän perinteisesti rikosoikeus on nähty sellaisena viimeisenä keinona epätoivottavan käyttäytymisen hillitsemiseen.
Korpisaari haluaa korostaa, että ihminen on syytön kunnes hänet on oikeudessa syylliseksi todettu. Äänestyksessä oli kysymys vasta syyteluvasta, ei tuomiosta.
– Tämä päätös ei tarkoita mitään yleistä kansanedustajan vapauttamista rikosvastuusta, vaan kysymys on valtiopäivillä lausuttujen mielipiteiden arvioinnista. Muualla kansanedustaja joutuu noudattamaan lakia ja alistumaan ihan samanlaiseen syytemenettelyyn kuin kuka tahansa ihminen.
ISTUNTOSALISSA hyväksyttävän puheen rajoja on Korpisaaren mukaan hyvin vaikea arvioida, koska ne riippuvat myös poliittisista voimasuhteista.
Jos jonkin puolueen kansanedustajat puoltavat voimakkaasti oman edustajansa oikeutta sanoa näkemyksiään, syyttämisen mahdollisuus riippuu siitä, paljonko tällaisella ryhmittymällä on kansanedustajia.
Korpisaaren mukaan on vaikea arvioida, millaiset sanankäänteet voisivat johtaa syyteluvan myöntämiseen.
– Varmaan jos olisi esitetty suoria kannanottoja siitä, että jonkun ihmisryhmän tappaminen olisi toivottavaa tai hyväksyttävää, niin nykyistä useampi olisi äänestänyt syyteluvan myöntämisen puolesta. Mutta on mahdoton sanoa, olisiko heitä ollut silloinkaan viisi kuudesosaa, hän sanoo.
EDUSKUNNAN päätöksessä Korpisaari näkee suhteellisen merkittävää ennakkopäätösarvoa.
– Perustuslaissa ei tarkemmin mainita kriteereitä siitä, että mihin pitää kiinnittää huomiota, kun päätetään, annetaanko syyttämislupa vai ei. Tämä on yksi linjaus, Korpisaari sanoo.
Korpisaaren mukaan tulkintakysymys on esimerkiksi se, riittääkö luvan myöntämiseen tavanomaisen syytekynnyksen ylittyminen vai pitäisikö rikoksen olla vakava.
– Meillä ei ole yli 40 vuoteen äänestetty tämäntyyppisestä asiasta, ja aikaisemmat tapaukset ovat olleet kunnianloukkaukseen liittyviä. Kyllä tämä ratkaisu on tietynlainen signaali ottaen huomioon, että noin moni syyttämislupaa vastaankin äänesti.
Lupaa vastaan äänesti 54 kansanedustajaa, ja 121 edustajaa olisivat sen myöntäneet. Luvan saaminen olisi edellyttänyt viittä kuudesosaa annetuista äänistä.
Hallituksen ”intersektionaalinen feminismi” ihmetyttää oppositiota koronakriisin keskellä: ”Onko juuri nyt oikea aika?”
Vihreiden puheenjohtajan, sisäministeri Maria Ohisalon mukaan hallituksen uuden tasa-arvo-ohjelman kantavana näkökulmana on intersektionaalinen feminismi.
Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo iloitsi torstaina Twitterissä hallituksessa sovitusta tasa-arvo-ohjelmasta.
– Hallituksessa päätettiin uudesta tasa-arvo-ohjelmasta. Kunnianhimon taso nousee aiempiin hallituksiin verrattuna ja kantavana näkökulmana on nyt eri syrjinnän muodot tunnistava intersektionaalinen #feminismi, Ohisalo kirjoitti.
– Aika nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi!
Tviitin mukana jakamassaan blogikirjoituksessa Ohisalo avaa tarkemmin tasa-arvo-ohjelmaa sekä monille vierasta termiä intersektionaalisuus.
– Ohjelman ohjaava pääajatus on intersektionaalisuus, eli tarkastelutapa, jossa huomioidaan yksilön yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavat moninaiset taustatekijät. Niitä ovat esimerkiksi sukupuoli, sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti sekä sukupuolen ilmaisu. Intersektionaalisuuden avulla tunnistetaan syrjivät rakenteet, jotka voivat olla usein päällekkäisiä ja toisiaan läpileikkaavia.
Ohisalo kehuu tasa-arvo-ohjelman olevan pitkälti vihreiden ansiota.
– Meidän hallituksessa päättämämme tasa-arvo-ohjelma on yksi niistä monista paikoista, joissa vihreä kädenjälki todella näkyy.
”Tasa-arvo hyvällä tolalla”
Oppositiopuolue perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho intoutui jakamaan Ohisalon tviittiä saatesanoilla ”Hei kepulaiset! Tulkaa pois sieltä! Ei siellä voi olla”.
Sekä Halla-ahon että Ohisalon kuten myös monien muiden tasa-arvo-ohjelmaa koskeneiden tviittien yhteydessä ihmetellään, miten hallituksella on aikaa ja varaa keskittyä intersektionaaliseen feminismiin, kun Suomessa on akuutti koronavirus- ja talouskriisi sekä nouseva työttömyys.
– Ehkä ei kannattaisi liikaa käyttää aikaa sellaisten asioiden korjaamiseen, jotka eivät ole rikki. Sukupuolten välinen tasa-arvo on varsin hyvällä tolalla Suomessa millä tahansa mittarilla ja mihin tahansa maahan verrattuna, Halla-aho sanoo Iltalehdelle.
– En lähtisi hallituksessa suurentelemaan tämän asian merkitystä juuri Suomessa ja juuri tällä hetkellä, suhteessa moniin muihin asioihin.
Halla-aho ylipäätään ihmettelee juuri intersektionaalisen feminismin nostamisen isoon rooliin.
– Hallituksen tasa-arvo-ohjelman kantavana voimana on sisäministeri Ohisalon mukaan intersektionaalinen feminismi, joka ei ole mikään tasa-arvoliike, vaan se pikemminkin pyrkii lietsomaan eripuraa erilaisten synnynnäisiin ominaisuuksien perustuvien tai niiden perusteella määriteltävien ryhmien välille, ja luomaan kasti- ja luokkajärjestelmiä, jossa ihmisen oikeudet perustuvat siihen minkälaiseen ryhmään hän sattuu syntymään. Tämä ei oikein vastaa meidän käsitystämme tasa-arvosta.
”Noudatetaan lainsäädäntöä”
Oppositiossa istuvien kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah on samoilla linjoilla Halla-ahon kanssa.
– Meillä on lainsäädännössä määritelty tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden nimike. Mielestäni on hyvä, että noudatamme lainsäädäntöämme, Essayah toteaa.
– Tasa-arvolla tarkoitetaan miehen ja naisen välistä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuudella kaikkien ihmisryhmien yhdenvertaisuutta. Nämä määritelmät laissa ovat hyviä.
Essayah toivoisi hallituksen pistävän tällä hetkellä kaiken tarmonsa ajankohtaisiin ongelmiin kuten koronavirukseen ja talouteen.
– Tässä on tämän hallituksen toiminnassa paljon sellaista, missä voi miettiä, että onko juuri nyt näiden asioiden keskellä aika lähteä viemään tämäntyyppisiä hankkeita eteenpäin.
”Korona ei voi pysäyttää”
Hallituspuolue vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson seisoo vakaasti intersektionaalisen tasa-arvo-ohjelman takana keskellä koronakriisiäkin.
Minna elää "vankilaleskenä" – aikoo odottaa miestään linnasta, vaikka se veisi vuosia: "On jatkuva ikävä, olisi helpompaa kun tietäisi edes tuomion pituuden"
Minna ei ole nähnyt miestään sitten maaliskuun puolivälin, kun koronaepidemia alkoi jyllätä Suomessa. Tuolloin Suomen vankiloihin pistettiin tiukat rajoitukset ja tapaamiset vankilan ulkopuolisten kanssa kiellettiin kuin seinään. Minnan mies Juha on Vantaan vankilassa tutkintavankeudessa. Tänä viikonloppuna pitkään erossa ollut pariskunta pääsee näkemään toisensa pleksin takaa. Tätä on odotettu.
Juha otettiin kiinni viime syksynä. Miestä epäillään jo vuosien takaisesta väkivaltarikoksesta ja hän on nyt tutkintavankeudessa Vantaan vankilassa. Oikeudenkäyntikin on lykkääntynyt koronan takia ja se on odotettavissa vasta syksyllä.
Juha odottaa nyt hovioikeuden käsittelyä. Käräjäoikeus tuomitsi hänet kolmeksi vuodeksi vankeuteen, josta hän joutuu istumaan kaksi kolmasosaa, koska hän ei ole vankilassa ensimmäistä kertaa. Suomessa vain kovennetun tuomion saavat joutuvat istumaan tuomion päivästä päivään. Sellaista ei Juhalla ole.
– Tämä syö meidän molempien henkistä jaksamista, kun oikeudenkäyntiä on lykätty eikä asialle saada pistettä. Olisi helpompaa, kun tietäisi edes tuomion pituuden, Minna kertoo.
Puoliso ymmärtää, mutta ei hyväksy
Nelikymppiset Minna ja Juha ovat seurustelleet muutaman vuoden ja asuneet jo yhdessäkin jonkin aikaa. He tutustuivat yhteisten kavereiden kautta, sattumalta.
Minna on tavallinen työssäkäyvä ihminen, jolla ei ole rikostaustaa tai päihdeongelmaa. Silti hän on ollut useamman kerran yhdessä linnakundin kanssa.
– Monet kerrat olemme sitä miettineet, miksi aina valitsen heidät. En tiedä sitä itsekään, Minna naurahtaa.
Minna kiistää olevansa kiinnostunut nimenomaan "pahoista pojista". Rikollinen elämä ei ole häntä myöskään kiehtonut.
– Pikemminkin päinvastoin. Jotenkin olen vain alkanut jutella näiden ihmisten kanssa, nähnyt heissä muuta kuin pinnan ja ymmärtänyt, että elämä ei aina mene helpoimman kaavan mukaan.
Minnallakin on omat rajansa. Ne menevät siinä, että hän ei hyväksy raiskaajia ja pedofiileja.
Eikä hän oman miehensäkään rikosta hyväksy, mutta hän pystyy elämään sen kanssa.
– Tässä elämän varrella olen oppinut, että kun ihminen ajetaan nurkkaan, voi joutua pahoihin tilanteisiin. Olen aina ajatellut, että ihmistä ei pidä tuomita, ennen kuin tietää koko taustan.
Ei mikään idyllinen koti
Minna ajautui jo nuorena viettämään aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat tehneet rikoksia.
– Ystäväni ovat sanoneet, että luonteeni herättää näissä rikollisissa luottamusta. Pahat pojat ovat olleet minulle pikemminkin kartoittava tekijä, mutta se tieto ei lue heidän otsassaan. Kun olen tutustunut heihin, olen huomannut, että minulla synkkaa hyvin heidän kanssaan.
Minna ei itse tule perheestä, jossa olisi tehty rikoksia. Toisaalta ei hän myöskään kasvanut missään idyllisessä kodissa.
– Olen nähnyt pienestä pitäen aika rumaa elämää, vaikka meillä ei ollutkaan kotona päihde- tai rikostaustaa. Äitini oli kaupungin virkamies, isäni arkkitehti. Meillä ei ollut väkivaltaa, mutta äitini oli tunneköyhä. Ja siitä tunteettomuudesta olen kärsinyt paljon.
Intersektionaalinen feminismi on hallituksen uuden tasa-arvo-ohjelman kantava ajatus, sanoo Maria Ohisalo – ja ihmettelee, miksi se pelottaa osaa
Hallitus julkaisi torstaina uuden tasa-arvo-ohjelman, jossa pyritään huomioimaan, että yhdelle henkilölle voi kasautua sukupuolen lisäksi useita muitakin yhteiskunnalliseen asemaan ja syrjintään vaikuttavia taustatekijöitä.
Hallitus julkaisi torstaina uuden tasa-arvo-ohjelman, jossa listattujen toimenpiteiden on määrä edistää sukupuolten tasa-arvoa niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Ohjelman esipuheessa kirjoitetaan, että ”tasa-arvon edistäminen sukupuolten välillä edellyttää intersektionaalista näkökulmaa” ja myös vihreiden torstaina julkaisemassa tiedotteessa puhutaan ”intersektionaalisen feminismin tarkastelutavasta”.
Hallituksen tasa-arvo-ohjelman kantavaksi näkökulmaksi on siis valittu intersektionaalinen feminismi. Mitä se tarkoittaa?
Intersektionaalisuus on tarkastelutapa, jossa huomioidaan, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat useat eri taustatekijät. Näitä tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli, sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, perhetausta, koulutus, ikä, vammaisuus, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti sekä sukupuolen ilmaisu.
Toisin sanoen siinä huomioidaan syrjittyjen ihmisryhmien risteytyminen. Nainen voi esimerkiksi kokea tietynlaista syrjintää sukupuolensa takia. Tummaihoinen seksuaalista vähemmistöä edustava nainen taas voi kokea syrjintää sukupuolensa lisäksi ihonvärinsä ja seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Samalle henkilölle voi siis kasautua useita syrjintään vaikuttavia tekijöitä.
Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) julkaisi torstaina vihreiden tiedotteen uudesta tasa-arvo-ohjelmasta Twitterissä ja kirjoitti, että on aika nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi.
Osa kommentoijista ihmetteli, miksi näkökulmaksi on valittu intersektionaalinen feminismi tai mistä tasa-arvo-ohjelmassa ylipäätään oli kysymys.
Älähdyksen taustalta löytynee se, että intersektionaalinen feminismi liittyy niin kutsuttuun identiteettipolitiikkaan, joka on uudenlaisena poliittisena liikehdintänä osana lukemattomia riitoja ympäri internetiä.
Kriitikoiden mielestä intersektionaalinen feminismi redusoi ihmisen läjäksi erilaisia vikoja ja rakentaa yhteiskuntia, joissa suurimman palkinnon saavat ne, jotka keksivät värikkäimpiä tapoja olla omasta mielestään valkoisen cis-heteromiehen sortama.
Ohisalo kertoo Nyt-liitteelle ihmettelevänsä, miksi intersektionaalinen feminismi tuntuu sanana pelottavan ihmisiä.
Hänen mukaansa keskustelun intersektionaalisesta feminismistä levittyä Suomeen tietyt tahot ovat pyrkineet tekemään sillä omaa politiikkaansa ja määrittelemään itse, mitä se tarkoittaa.
”Niissä määrittelyissä ei kyllä korostu, että kyseessä on vapausaate tai keino päästä tasa-arvoon,” Ohisalo kommentoi puhelimitse.
”Ihmettelen, miksi yhteiskunnan, jossa jokainen saa olla niin vapaa ja omanlaisensa kuin haluaa, edistäminen pelottaa ihmisiä?”
Ohisalon mukaan hallituksen tasa-arvotoimissa halutaan jatkossa huomioida, että ihmisen asemaan vaikuttavat muutkin tekijät kuin sukupuoli.
”Intersektionaalisuudessa otetaan huomioon, että monet yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavista taustatekijöistä kasautuvat yhteen. Sukupuolivähemmistöön kuuluva transihminen tai matalasta koulutustasosta tuleva syrjäseudulla asuva nuori poika kohtaavat elämässään hyvin erilaista syrjivää kohtelua.”
Ohisalon mukaan myös sukupuolesta on keskusteltu liian kaksinapaisesti.
”Perinteisesti on puhuttu vain miehistä ja naisista, vaikka meillä on ihmisiä, jotka eivät identifioi itseään kumpaankaan. Hallitus on edistämässä perhevapaauudistusta, jossa kaikki vanhemmat sukupuolesta riippumatta olla lapsensa kanssa.”
Esimerkiksi uusista tasa-arvotoimista Ohisalo nostaa hallituksen perhevapaauudistuksen, jonka tarkoituksena on edistää vanhempien tasa-arvoisuutta sukupuolesta riippumatta.
NYT LÄHTI KLASSIKKOKOMEDIASARJA TYTTÖKULTIEN OSA VERKOSTA – SYYNÄ BLACKFACE
Täyttääkö tämä vitsi rasistisen blackfacen määreen?
Yhdysvaltalainen suoratoistopalvelu Hulu on jatkanut vanhojen komediasarjojen osien poistelua blackface-vitsien takia.
Tällä kertaa poistettiin klassisen Tyttökultien osa. Rue McClanahanilla ja Betty Whitella on Mixed Blessings -nimisessä osassa mutanaamiot.
Dorothyn (Bea Arthur) poika Michael (Scott Jacoby) esittelee tyttökullille tummaihoisen tyttöystävänsä Lorrainen (Rosalind Cash). Lorrainen äiti Greta (Virginia Capers) luulee mutanaamioita käyttäviä Blanchea (McClanahan) ja Rosea (White) Michaelin vanhemmiksi, koska hänellä ei ole silmälaseja. Greta on muutenkin koko ajan luullut Michaelin olevan tummaihoinen.
Hulu on jo aiemmin poistanut The Officen, Tuho-osaston ja 30 Rockin osia.
Lähde: Entertainment Weekly
Varusmies Ylelle: Kasvisruoalla pärjää, jos sitä viitsii syödä
Mauttomat ateriat eivät sotilaan mukaan nauti armeijassa suurta suosiota.
Varusmiesliitto saa Ylen mukaan palautetta siitä, että kasvisruoassa ei ole makua eikä se täytä vatsaa.
Ylen haastattelemat, Karjalan lennostossa palvelevat Niko Makkonen ja Joona Kinnunen pitävät armeijaruokaa hyvänä, mutta poikkeuksen tekee juuri kasvisruoka.
Makkosen mukaan yleinen kanta on, että kasvisruoka ei nauti suurta suosiota, koska se on niin mautonta. Se näyttää ja maistuu harmaalta, ”vedeltä” kuten Makkonen kuvaa.
Kasvisaterioiden määrää lisättiin armeijassa muutama vuosi sitten. Nyt viikossa tarjotaan kaksi lämmintä kasvisruoka-ateriaa.
Leijona Cateringin tuotekehityksen keittiömestari Jaakko Sauvolan mukaan vastaanotto oli jyrkkä, mutta palautteen määrä on vähentynyt joka saapumiserän jälkeen.
Karjalan lennostossa palvelevien Makkosen ja Kinnusen mukaan syynä ovat juuri mielikuvat vatsat tyhjiksi jättävästä kasvisruoasta.
Makkosen mukaan kyllähän sillä pärjää, jos sitä vain viitsii syödä.
Naisvihamielisen pamfletin julkaisseen Suomen Perustan tukien kohtalo venymässä kesän yli
Perussuomalaisia lähellä oleva ajatuspaja Suomen Perusta on saanut heinäkuun loppuun asti aikaa vastata opetus- ja kulttuuriministeriölle, miten sen kyseenalaista julkisuutta saanut julkaisu "Totuus kiihottaa" lisää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Asiasta kertoi ajatuspajan toiminnanjohtaja Marko Hamilo maanantaina STT:lle. Myös perussuomalaiset on vaatinut ajatuspajalta selvitystä kirjaselkkauksesta.
Ajatuspajan puolueelta ja valtiolta saamien avustusten kohtalo on näin venymässä kesän yli.
Suomen Perusta on saanut tälle vuodelle ministeriöltä tukea 120 000 euroa. Avustuksen edellytyksenä on ollut yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistäminen. Ministeriön selvitys ajatuspajan saaman valtionavustuksen mahdollisesta takaisinperinnästä valmistuu loppukesästä.
Ajatuspajoja tuetaan osana rahapelitoiminnan tuottojen tieteelle kohdennettua valtionapua.
Lisäksi Suomen Perusta on saanut tukea perussuomalaisilta. Perussuomalaisten puoluesihteerin Simo Grönroosin mukaan vuotuinen tuki on ollut 80 000 euroa. Perussuomalaisten puoluehallitus on hänen mukaansa vaatinut ajatuspajalta loppukesään mennessä selvityksen siitä, miten kirjaselkkaus pääsi tapahtumaan.
Tuen takaisinperinnästä ei ole Grönroosin mukaan ollut puhetta, mutta ajatuspajan ensi vuoden tuesta päätetään selvityksen perusteella loppuvuodesta.
– Puolue tukee poliittista ajatuspajatoimintaa, mikä tukee päätöksentekoa. Sellaiseen se raha pitäisi käyttää, Grönroos sanoo.
Puoluehallituksessa ja Perustan säätiön hallituksessa on osin samoja jäseniä. Molemmissa istuvat puolueen varapuheenjohtaja Riikka Purra ja varapuhemies Juho Eerola.
Hamilon mukaan ajatuspajan täytyy päättää ministeriön selvityksen valmistuttua, laitetaanko sen toiminta alas vai rahoitetaanko sitä jollakin muulla tavalla.
Hamilo: Meillä on oikeus kritisoida feminismin ylilyöntejä
Selvitykseen johtaneessa julkaisussa kirjoittaja, tohtori Jukka Hankamäki esittelee näkemyksiään muun muassa naisten tyranniasta.
– Seksiä pidättämällä naiset koettavat luoda itselleen seksuaalista lisäarvoa ja uskotella olevansa haluttuja, vaikka eivät olisikaan, Hankamäki kirjoittaa.
Hän kirjoittaa myös, että sokerideittailu- ja grooming-ilmiöiden yleistyminen johtuu suureksi osaksi naisten omasta pihtauspolitiikasta. Grooming tarkoittaa esimerkiksi lapsen tai nuoren lähestymistä verkossa seksuaalisessa tarkoituksessa.
Suomen Perusta on poistanut teoksen verkkosivuiltaan uudelleenarvioinnin ajaksi, mutta arviointia ei Hamilon mukaan ole vielä aloitettu.
– Olen ollut yhteydessä opetus- ja kulttuuriministeriöön ja saanut sieltä selvityspyynnön ja se on meidän prioriteeteissa nyt ykkönen, sitä ennen ei voida ottaa oikeastaan kantaa mihinkään muuhun, hän sanoo.
Hamilo huomauttaa, että ajatuspaja on aiemminkin käsitellyt kriittisesti "tämän ajan muodikkaita sukupuoleen liittyviä käsityksiä, kuten äärimmäistä feminismiä ja siihen liittyviä lieveilmiöitä" julkaisussa Epäneutraali sukupuolikirja.
– Puolustaisinkin, että olemme aikaisemminkin kritisoineet, ja katsomme, että meillä on oikeus kritisoida feminismin ylilyöntejä.
Hänen mukaansa Epäneutraali sukupuolikirja on kuitenkin paljon asiallisemmin kirjoitettu kuin Hankamäen teos.
"Ristiretki sellaista feminismiä vastaan, jota ei ole"
Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkija Tuija Saresma ei usko väitettä siitä, että ajatuspajan hallituksessa olevat perussuomalaiset eivät olisi tienneet, mitä puolueen ajatuspaja Perusta on julkaisemassa.
Saresman mukaan sukupuolikeskustelut ovat tyypillinen osa eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvaltoja nähtävää oikeistopopulistien ajattelumaailmaa, jossa pohjimmiltaan haetaan huomiota rakentamalla viholliskuvia. Perussuomalaisten johto näyttää hänen mukaansa olevan ristiretkellä sellaista feminismiä vastaan, jota ei ole olemassakaan.
Sami-Petteri Asikainen pilailee julkkisnaisten selfieillä, koska kaipaa puhetta myös mieskehoista – näin voit purkaa somen ulkonäköpaineita
Asiantuntijoiden mukaan ulkonäköpaineita voi helpottaa someaan karsimalla ja tunnistamalla kuvien motiiveja.
Farkkushortseihin, mustaan paitaan ja tennareihin pukeutunut Sami-Petteri Asikainen poseeraa tottuneesti kuvaa varten. Hän hymyilee ja sanoo, että minkä kuvan vaan saa laittaa juttuun, ei haittaa vaikka maha näkyisi.
Monelle muulle haastateltavalle uutiskuvat ovat pienoinen kauhistus. Kun ihminen riisutaan poseerauksista, filttereistä ja selfieistä, dokumentaarisesti kuvattu keho on vieras.
– Nuorten pitäisi ottaa ihan suoria selfieitä, ilman mitään filttereitä, se vapauttaa, huikkaa Asikainen keskellä aurinkoista Joensuuta.
Sellaisia somessa ei juuri näy. Filtteröimätön ja poseeraamaton kuva on vastoin somen nykyistä etikettiä. Etikettiä, jossa normaali, filtteröimätön elämä ja ulkonäkö ei riitä Asikaisen mukaan.
Sami-Petteri Asikainen tunnetaan Instagramissa nimellä @iamasikainen. Hän tekee someen “kaksoskuvia”, joissa hän parodioi julkisuuden henkilöiden kuvien epäluonnollisuutta. Asikainen ottaa puolisonsa avustuksella kuvia, joissa hän on pyrkinyt mukailemaan somevaikuttajien tai julkisuuden henkilöiden ottamia kuvia. Sitten hän yhdistää alkuperäisen kuvan ja oman kuvansa yhdeksi kuvaksi vierekkäin.
Se on hauskaa, mutta samalla kannanotto.
– Se julkkisten kuvien maailma on epärealistinen. Monelle artistille toki kuvien erikoisuus, muokkaaminen ja poseeraukset ovat osa brändiä. Mutta se on väärin siinä mielessä, että nuoret seuraavat näitä ihmisiä, Asikainen sanoo.
Pitää olla tietyn tasoinen ulkoisesti ja sisäisesti
Tytöt ja naiset ovat hänen käsityksensä mukaan erityisen alttiita haitallisille vaikutteille. Naisartisteilla ja julkisuuden henkilöillä kuvien muokkauksen laajuus ja kuvien erikoisuus ovat eri tasolla kuin julkisuudessa olevilla miehillä.
– Filtterit ja muokkaus ei välttämättä ole mikään paha asia, mutta se vääristää käsitystä etenkin tytöillä. Pitää olla tietyn tasoinen ulkoisesti, mutta myös sisäisesti. Esimerkiksi jos olet syömässä ulkona, sen ruuan pitää olla tietynlaista ja sitä pitää jopa syödä tietyllä tavalla, jotta se toimii somessa, Asikainen sanoo.
Eivätkä pojat ja miehetkään ole turvassa somen ulkonäköpaineilta.
– Miehillekin some luo paineita. Joskus tulee olo, että haluan tuollaiset vatsalihakset heti. Miehen keho on somessa ylipäänsä joko atleetti tai pallomaha. Miesten kehojen moninaisuudesta puhuminen puuttuu meiltä kokonaan, Asikainen sanoo.
Tytöille ja naisille on jo runsaasti kannustavaan kehosuhteeseen ohjaavaa sisältöä, mutta miehille ei.
Asikainen sanoo, että somen miesihanne on hyvin vaikeasti tavoitettava. Rasvaton, treenattu keho, ehkä kaksi lasta, hieno auto. Se vaatii jo tietyn palkkatason.
– Pitäisi muistaa, että kaikki miehet ovat miehiä. Tai kaikki mieheksi tai naiseksi kokevat ovat miehiä ja naisia, olivat he minkä näköisiä vain, Asikainen pohtii.
Syömishäiriöliiton mukaan nuoret haavoittuvimpia
Nuoret ovat aikuisia haavoittuvaisempia ja alttiimpia somen yksipuolisille, muokatuille kuville, sanoo Syömishäiriöliiton SYLI ry:n asiantuntija Katri Mikkilä.
– Moni sairastuu syömishäiriöön nuorella iällä ja nuorille somesisällöt voivat olla todella koukuttavia. Toisaalta monella aikuisellakin on kipuilua kehonkuvan suhteen, Mikkilä sanoo.
Mikä on lopulta kehorealismia, kehottaa Mikkilä jokaista pohtimaan.
– Hirveän tärkeää on muistaa se, että kenestä tahansa voi ottaa upeita kuvia ja toisaalta niin sanottuja huonoja kuvia. Kuva on yksi hetki. Millainen toisaalta se realistinen kuva kehoista on? Onko se se, kun kohtaamme toisemme kasvokkain? Mikkilä kysyy.
Nykyihmiselle tyypillistä hänen mukaansa se, että ulkonäkö hyväksytään tutuista kuvakulmista tai selfiekulmista, mutta muita kuvakulmia tai tiettyjä kehonosia ei hyväksytä. Se kertoo tiukoista kauneusihanteista.
”Kuka käski olla läski?” Liikuntakeskuksen hikipyyhkeen tekstit tyrmistyttivät somessa, toimitusjohtaja lupaa lopettaa myynnin
Liikuntakeskus GoGon toimitusjohtajan pyyhkeistä on tullut palautetta viime vuosina.
Tamperelaislähtöisen Liikuntakeskus GoGon hikipyyhe tyrmistyttää sosiaalisessa mediassa. Jo vuosia myynnissä olleessa pyyhkeessä lukee muun muassa ”kuka käski olla läski”, ”jokainen on oman läskinsä seppä” ja ”en ole lihava, olen isoluinen”.
Jotkut pitävät pyyhkeen tekstejä asiattomina ja loukkaavina. Alla olevasta upotuksesta näet, miltä pyyhe näyttää.
GoGon toimitusjohtaja Taru Vähätalo toteaa, että kyseessä on vanha pyyhe, joka on ollut myynnissä 5–10 vuotta. Pyyhe myytiin liikuntakeskukselle valmiina printtinä.
– Ei tällaista enää tänä päivänä painettaisi. Tämä ”kuka käskee olla läski” on mauton, en tykkää, Vähätalo sanoo.
Vähätalon mukaan joidenkin mielestä pyyhe on kiva.
– Ei tätä tarvitse hankkia, on muitakin vaihtoehtoja. Koen, että tämä on hauska, mutta ei tällaista enää tehtäisi tänä päivänä, Vähätalo sanoo.
Hän tuo esille, että pyyhkeessä lukee myös esimerkiksi ”hyvin treenattu on puoliksi lihasta” ja ”ei jumppaava tieltä eksy”.
– Tällaisia muuten hyväntuulisia höpöhöpösloganeita, Vähätalo sanoo.
Hän kertoo, että pyyhkeestä loukkaantuneet voivat tulla vaihtamaan pyyhkeensä toiseen. Tarjolla on kahta muuta mallia.
– Jokaiselle pahoitellaan henkilökohtaisesti ja annetaan uusi pyyhe.
Ensimmäisen kerran pyyhkeestä tuli palautetta jo pian sen jälkeen, kun se ilmestyi myyntiin.
– Joku sanoi, ettei tuo ole oikein kiva. Se oli joku yksittäinen henkilö, ja meillä on ollut niitä muita vaihtoehtoja, Vähätalo sanoo viitaten muihin pyyhekuoseihin.
Iltalehden maanantaisen haastattelun jälkeen Vähätalo otti yhteyttä ja ilmoitti, että mielipahaa aiheuttaneiden pyyhkeiden myynti lopetetaan.
Tanssinopettaja pitää törkeänä
Tamperelaisen tanssiopettajan Evaleena Vuorenmaan, 36, mielestä anteeksipyyntö, joka ei johtaisi konkreettiseen muutokseen olisi pelkkää brändin ja imagon kiillotusta.
– Hyvä, että he nyt vetävät tällaisen pyyhkeen pois, mutta tämä pyyhe on ollut jo vuosia myynnissä. On hieman turhauttavaa, että tarvitaan selkeä mediahuomio ennen kuin brändit ja firmat toimivat.
Vuorenmaa teki sunnuntaina GoGon hikipyyhkeestä päivityksen Instagramin stories -osioon. Hän pitää pyyhettä törkeänä.
– Ilmeisesti sen on tarkoitus olla hassunhauska huumoritsemppipyyhe. Ei se ole, Vuorenmaa sanoo.
Ongelmallisinta pyyhkeen teksteissä on hänestä se, että siinä solvataan ja ivataan lihavia ihmisiä. Lisäksi tekstit ovat hänen mukaansa tulkittavissa siten, että lihava ihminen liikkuu ainoastaan pudottaakseen painoa – ei esimerkiksi liikkumisen ilosta.
Vuorenmaa peräänkuuluttaa lihaville treenirauhaa.
– 2020-luvulla ei kuulu nauraa syrjityille tai marginaalissa eläville ihmisille, Vuorenmaa sanoo.
Hän kertoo saaneensa yhteydenottoja ihmisiltä, jotka eivät ylipäätään uskalla mennä millekään salille tai tanssitunnille, koska pelkäävät, että heidän kokonsa joutuu tarkastelun kohteeksi.
– Todella monelta on myös tullut viestiä, että he ovat käyneet joillakin kuntosaleilla ja kokeneet, että ilmapiiri on toksinen ja täynnä painopuhetta, Vuorenmaa sanoo.
Hän harmittelee, että yhteiskunnassa lihavuus nähdään yleensä välitilana, josta pyritään eroon. Vuorenmaan mukaan hikipyyhkeen tekstien kaltaiset lausumat vahvistavat tätä ajatusmallia.
Sano ei slutshamingille! Somessa kampanjoidaan pyllykuvilla kehorauhan puolesta
Jokaisen tulisi voida nauttia kesästä juuri sellaisissa uima-asuissa kuin haluaa, #arvokaspylly-haaste muistuttaa.
Hyvä olo kertoi 25. kesäkuuta ikävistä kommenteista, joita bikineihin pukeutuneet naiset olivat saaneet kuulla uimarannalla tai -hallissa. Toinen jutussa kokemuksistaan kertoneista naisista kuvaili bikineitään stringien ja hipstereiden välimuodoksi.
Tämä hieman paljastavampi malli on tällä hetkellä erittäin suosittu, ja myös Iltalehden Tyyli.com on kirjoittanut ilmiöstä.
Erityistason seksuaaliterapeutti ja Hyvän olon kolumnisti Marja Kihlström julkaisi kuluneena viikonloppuna Instagram-tilillään päivityksen, jossa hän otti kantaa kielteisiin kommentteihin, joita niin sanotuissa pyllybikineissä (tai bikineissä ylipäätänsä) voi kuulla.
– Jos jotain sanot rannalla tai uimahallissa toisen kehosta, niin kehu! Sano EI slutshamingille, Kihlström kirjoittaa julkaisussaan ja jatkaa:
– Kyllä vaan sanon, että naisten pitäisi pitää yhtä. Antaa lupa nauttia kehoista just omilla tavoillaan.
Slutshaming on muutakin kuin huorittelua
Slutshamingilla – ilmiölle ei ole vakiintunutta suomenkielistä termiä. Sillä tarkoitetaan sitä, kun naisen seksuaalisuus käännetään häntä vastaan ja hänen ihmisarvoaan vähätellään seksuaalisuudesta tehtyjen johtopäätösten perusteella.
Esimerkiksi paljastaviin vaatteisiin pukeutunutta naista saatetaan pitää seksuaalisesti kevytkenkäisenä ja siksi muka muita alempiarvoisena, Iltalehden Ilona havainnollisti ilmiötä tammikuussa 2019. Ilmiöön liittyy usein kaksinaismoralismi, Helsingin Sanomat kirjoitti vuonna 2016: ”mies voi osoittaa seksuaalista halukkuutta ja säilyttää kunnollisuutensa”, samoin toimiva nainen taas leimataan.
– Slutshaming on muutakin kuin naisen huorittelua. Monet tuntevat ilmiön esimerkiksi raiskauksien yhteydessä, jolloin naiselle saatetaan sanoa, että miksi sinulla oli liian lyhyt tai hame tai miksi kävelit yksin pimeällä tiellä. Naisesta tehdään syyllinen tekoon, joka on tehty hänelle, vaikka syy ei ole ikinä hänen, Kihlström kertoo Hyvälle ololle.
– Pyllybikineiden kohdalla naista on syyllistetty siitä, että hän on pukeutunut rannalle ihan normaaleihin rantavaatteisiin. Silti hänelle aiheutetaan tunne siitä, että hän olisi tehnyt jotain väärin.
Jokaisella oikeus kehorauhaan
Kihlströmin kannustamana monet suomalaiset ovat nyt jakaneet bikinikuviaan somessa #arvokaspylly-aihetunnisteen alla. Tarkoituksena on paitsi vastustaa slutshamingiä, myös muistuttaa kehorauhan tärkeydestä: siitä, että jokaisella on oikeus olla olemassa ja näkyä kehon muotoon, kokoon tai muihin piirteisiin katsomatta.
– Kehorauhan ydin lähtee siitä, että kaikilla on oikeus omaan kehoonsa. Ketään ei esimerkiksi saa haukkua, Kihlström kertoo.
– Osa ihmisistä on kehorauhasta sitä mieltä, että kehoista ei pitäisi sanoa yhtään mitään. Itse en kuitenkaan ajattele, että kehumista pitäisi lopettaa, mutta senkin suhteen kannattaa muistaa kohteliaisuus ja käyttäytymissäännöt. Jos ei ole varma, saako esimerkiksi tuntemattomalle tai tutulle sanoa jotain, kannattaa asiasta ensin kysyä. Ja jos se tuntuu liialta, niin hymyile vain.
Paljon huomiota saanut aihetunniste #arvokaspylly on ehditty jo bannata Instagramissa. Jos sen alla julkaistuja kuvia yrittää etsiä, haku ei tuota laisinkaan tuloksia.
– Instagramissa on vaikka kuinka paljon pornografista materiaalia, mutta kun naiset omaehtoisesti laittavat kuvia pyllyistään ihan itseään varten, kuvat kielletään. Tämähän on juuri sitä kaksinaismoralismia, joka liittyy slutshamingiin, Kihlström sanoo.
Anter Yasa kysyy netissä: Miksi Vuokkosten mainoksissa on vain naisoletettuja – Vuokkoset vastaa: ”pyrimme korjaamaan asian”
Someaktivisti Anter Yaşa kysyi tänään Vuokkoset-hygieniatuotevalmistajalta, miksi yhtiön mainonnassa näkyy pelkkiä ”naisoletettuja”. Yhtiö vastasi hetken kuluttua.
Yaşa kysyi Facebookissa:
”Hei, Vuokkoset!
Miksi teidän mainoksissa, tuotepaketeissa ja nettisivuilla esiintyy vain naisoletettuja henkilöitä? Olen tosi loukkaantunut ja itkin eilen koko päivän nähtyäni kuinka transfobisesti toimitte. Ymmärrättekö, kuinka loukkaavaa toimintanne on yhteiskunnan heikompien silmissä? Poissuljette heidän ihmisyyden!
Haluaisin toivottaa teidätkin 2020-luvulle ja ymmärtämään, että myös miesoletetut voivat saada kuukautiset. #Inklusiivisuus #Ihmisoikeudet #FasismiaVastaan
Voin henkilökohtaisesti tulla poseeraamaan uusiin tuotekuviin!”
Yhtiö vastasi:
”Hei! Kiitos havainnoistasi Anter Yasa. Asiasi on erittäin ajankohtainen ja tärkeä. Olet oikeassa siinä, että emme ole vielä huomioineet kaikkia ryhmiä markkinoinnissa ja nettisivullamme. Olemme itsekin havainneet saman ja meillä on asia tällä hetkellä työn alla. Haluamme seurata aikaamme ja pyrimme korjaamaan asian lähitulevaisuudessa. Kiitos vielä palautteestasi ja hyvää kesää!” 🙏💚
SUOMEN UUTISET
Pahimmat eroriidat ovat 40–50-vuotiailla, asianajaja sanoo – ”Tärkein asia tuntuu olevan raha”
Harvinaista ei ole, että puolisoille jää pitkän eroprosessin jäljiltä velkaa, asianajaja Tea Hagstedt sanoo.
TAMPERELAISEN yritysjohtajan eron hintalappu ex-vaimostaan nousee jopa miljoonaan euroon, kun hän hävisi ositusta koskeva riidan ja joutuu maksamaan huomattavan tasingon.
Eroriidat ovat yleensä sitä julmempia mitä suuremmista omaisuuksista on kyse. Kun omaisuus ei ole sekoittamassa pariskuntien päitä, järjestyvät eropaperitkin nopeammin.
Eroriitoja ammatikseen hoitava lahtelainen asianajaja, Tea Hagstedt, tietää lähes 30 vuoden kokemuksellaan, että erot ovat usein julmia ja riitoja käydään periaatteellisista syistä.
– Kun rakkaus murenee ja luottamus puolisoiden välillä menee, on edessä ero ja rahaa palaa.
– Eroprosessi saattaa kestää vuosia ja satojen tuhansien eurojen omaisuudet katoavat riitelyssä, Hagstedt toteaa.
Hagstedt kertoo tapauksesta, jossa ulospäin vaurasta elämää talouspomon tuloilla viettänyt pariskunta erosi. Omaisuuden jako oli tarkoitus hoitaa heti, kun arvokas designtalo olisi myyty. Kotirouvana eläneelle vaimolle ero oli kova isku.
MYYNTI sattui hetkeen, jolloin asuntojen hinnat lähtivät laskuun eikä runsaan puolen miljoonan hintaiseksi arvioidulle talolle löytynyt ostajaa, vaikka välittäjääkin vaihdettiin muutaman kuukauden välein.
– Tarvittiin pesänselvittäjä ja aikaa kului lähes 4–5 vuotta, ennen kuin talo vaihtoi omistajaa.
– Arvokas kivilinna oli myytävä reippaasti alle pyyntihinnan eikä kummallekaan puolisolle jäänyt juuri mitään käteen. Vaimo joutui lähtemään sukulaistensa nurkkiin eron seurauksena.
Nuorten parien avioerot hoituvat yleensä melko nopeasti, mutta kun liitto on kestänyt 20–30 vuotta, saattaa kestää vuosia, ennen kuin kaikki on lopullisesti hoidettu.
KOVIMPIA riitelijöitä ovat Hagstedtin mukaan 40–50-vuotiaat pariskunnat. Kun he aikanaan kävelivät alttarille ei kukaan olisi voinut uskoa, että viimeinen suuri tapaaminen on lakituvassa.
– Pitkissä eroon päättyneissä liitoissa osapuolet kaivavat usein ikivanhoja juttuja, joihin liittyy katkeruutta ja kostonhimoa. Riidoissa tärkein asia tuntuu olevan kuitenkin raha.
– Toinen puoliso saattaa pitkittää asian käsittelyä, ja eron taloudelliset vaikutukset vain kasvavat.
– Harvinaista ei ole, että puolisoille jää pitkän eroprosessin jäljiltä velkaa, Hagstedt kertoo.
Avio-oikeuden piiriin kuuluva omaisuus on omaisuutta, joka on hankittu ennen avioliittoa ja liiton aikana. Kumpikin puoliso saa puolet avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, kun liitto purkautuu eron tai toisen puolison kuoleman johdosta.
Mihin autoa tulisi käyttää? Suomalaistutkimus paljastaa mielenkiintoisia eroja miesten ja naisten näkemysten välillä
Suomalaiset autokaupoilla -tutkimus paljastaa sukupuolten välisiä eroja auton tärkeiksi koetuissa käyttötarkoituksissa.
Miehet suhtautuvat sukulaisten luokse suuntautuviin automatkoihin nihkeämmin kuin naiset, selviää vaihtoautoketju Kamuxin teettämästä Suomalaiset autokaupoilla -tutkimuksesta.
Vain joka neljäs mies piti ystävien ja sukulaisten luona vierailua erittäin tärkeänä auton käyttötarkoituksena. Naisista näin ajatteli noin puolet.
Auton käyttötarkoituksista tärkeimmiksi koettiin ostosten kuljettaminen ja asioiden hoitaminen. Näitä pitivät erittäin tai melko tärkeänä 90 prosenttia vastaajista. Sen lisäksi autoa tarvitaan etunenässä kodin ja työpaikan välillä kulkemiseen.
– Erilaisten käyttötarkoitusten järjestyksessä välttämättömiksi koetut asiat nousevat vahvasti kärkeen. Työ ja asiointi ovat selkeitä ja tunnistettuja syitä autotarpeeseen. Autoilijan tausta näkyy tutkimuksessa selvästi. Jos on lemmikkejä tai mökki, ne näkyvät määrittävän myös auton käyttötarkoitusta, kertoo Kamuxin maajohtaja Tommi Iiskonmäki.
Nuoret pitävät kruisailua tärkeänä käyttötarkoituksena
Tuloksista on pääteltävissä, että naisilla on miehiä voimakkaampia mielipiteitä siitä, mihin autoa tulisi käyttää. Miehet laittavat enemmän painoa harrastuksissa käymiselle, naiset taas sosiaaliselle ulottuvuudelle ja esimerkiksi lemmikkieläinten kuljettamiselle.
Yhteistä miesten ja naisten vastauksissa on, ettei autolla juuri ajella huvin vuoksi. Kruisailua pitää jossain määrin tärkeänä 19 prosenttia miehistä ja 14 prosenttia naisista. Poikkeuksen tekee nuorin, 18–24-vuotiaista autoilijoista koostuva ryhmä, josta 36 prosenttia pitää kruisailua tärkeänä käyttötarkoituksena.
Uuden auton ostaa tyypillisimmin mies
Valtaosa suomalaisista suosii käytettyjä autoja, sillä niitä myydään noin 5–6 kertaa enemmän kuin uusia. Uuden auton ostaja on useimmiten yli 50-vuotias mies. Naisia uuden auton ostajista on noin kolmannes.
– Uuden auton ostajat perustelevat usein ostopäätöstään järkisyillä, kuten auton luotettavuudella, toimintavarmuudella, turvallisuudella, jälleenmyyntiarvolla ja polttoaineen kulutuksella. Monelle on myös tärkeää päästä valitsemaan autolleen mieltymystensä mukaiset lisävarusteet, Autoalan tiedotuskeskuksen liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja kertoi viime vuonna.
Lähde: Kamux, Autoalan tiedotuskeskus
Tasa-arvoministeri Ylelle: Intersektionaalisuus on Maria Ohisalon termi
Thomas Blomqvistin mukaan tasa-arvo-ohjelmassa ei puhuta intersektionaalisesta feminismistä.
Hallituksen tasa-arvo-ohjelman ”intersektionaalinen feminismi” on herättänyt runsaasti keskustelua. Vihreiden puheenjohtaja, sisäministeri Maria Ohisalo on kuvannut sen olevan ohjelman ”ohjaava pääajatus”. Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvistin (r.) mukaan kyseistä ilmaisua ei kuitenkaan tasa-arvo-ohjelmasta löydy.
– Se on tapa lähestyä tätä asiaa ja sillä pyritään siihen päämäärään, mikä tässä tasa-arvo-ohjelmassa on. Elikkä suomalainen yhteiskunta olisi mahdollisimman tasa-arvoinen ja yhdenvertainen. Se on päätavoite ja tämä on yksi tapa tarkastella sitä ja päästä siihen tavoitteeseen, pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist sanoi Ylen aamussa.
Intersektionaalisuus merkitsee ministerin mukaan sitä, että huomioidaan muutakin kuin sukupuoli. Blomqvist korosti intersektionaalisuuden olevan ”työväline” näihin tavoitteisiin pääsemiseksi.
Ministeriltä kysyttiin, miksi puhutaan intersektionaalisesta feminismistä.
– Sitä sanaparia ei löydy tästä ohjelmasta. Se on sitten ministeri Ohisalon käyttämä termi, Thomas Blomqvist vastasi.
Hän jatkoi, ettei ole huono asia, jos ohjelma koetaan niin, että ”se myös täyttää ne vaatimukset”.
– Mutta tässä ohjelmassa ei ole muuta. Sitä intesektionaalisuutta on, mutta sanaparia ei esiinny tässä ohjelmassa. Minusta kuitenkin vaikka Suomi kuuluu maailman kärkimaihin, mitä tulee tasa-arvoon, niin meidän hallitus haluaa tehdä Suomesta tasa-arvon kärkimaan.
Ministeri ylisti intersektionaalista feminismiä Ylellä – perussuomalaisten Purra torjui ideologisen holhoamisen: ”Ei mitään tekemistä tasa-arvon kanssa”
Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Riikka Purra ihmettelee, miksi hallitus on nostanut intersektionaalisen feminismin uuden tasa-arvo-ohjelmansa keskiöön. – Intersektionaalinen feminismi on ideologinen, vasemmistolainen lähestymistapa. Siinä tavoitellaan epävirallista uhrihierarkiaa, jossa ihminen asettuu kokonaisuudessa eri tasoille sen mukaan, kuinka monta uhripositiota hänellä on, Purra sanoi tänään Ylen aamussa.
Hallitus julkaisi viime viikolla uuden tasa-arvo-ohjelman, joka perustuu sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) mukaan intersektionaaliselle feminismille. Sanapari on useimmille täysin outo, mutta sen väitetään viittaavan tasa-arvoon.
Aiheesta olivat keskustelemassa Ylen aamussa perussuomalaisten 1. varapuheenjohtaja Riikka Purra sekä tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist (r.).
Blomqvist esitti, että intersektionaalisuus olisi ”tapa pyrkiä päämäärään” eli tasa-arvoon.
– Eli että suomalainen yhteiskunta olisi mahdollisimman tasa-arvoinen ja yhdenvertainen, Blomqvist sanoi ja esitti intersektionaalisuuden viittaavan siihen, että otettaisiin huomioon jotain muutakin kuin sukupuoli.
Blomqvistin mukaan muun muassa kotipaikkakunta ja ikä vaikuttaisivat siihen, miten ihmiseen suhtaudutaan yhteiskunnassa.
Loukkaantumisherkkyys taustaoletuksena
Purra torjui Blomqvistin luonnehdinnat. Purra totesi, ettei hän näe, että intersektionaalisella feminismillä olisi ylipäätään mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.
– Intersektionaalinen feminismi on ideologinen, vasemmistolainen lähestymistapa. Siinä tavoitellaan epävirallista uhrihierarkiaa, jossa ihminen asettuu kokonaisuudessa eri tasoille sen mukaan, kuinka monta uhripositiota hänellä on: esimerkiksi ihonväri, uskonto, etnisyys, sukupuoli tai vähemmistöasema.
Purran mukaan ideologia lähestyy ihmistä hyvin holhoavasti.
– Nähdään, että me loukkaannumme herkästi siitä, että jos ei oteta huomioon erityisominaisuuksia tai sitä tilannetta, jossa me olemme. En siis näe intersektionaalista feminismiä mitenkään positiivisena asiana tasa-arvon kannalta, Purra totesi.
Keskustelussa huomiota herättävää oli se, että ministeri Blomqvist ei kyennyt vastaanottamaan intersektionaaliseen feminismiin kohdistuvaa kritiikkiä. Blomqvistin mukaan kyseessä olisi ”työväline”, jolla tasa-arvo ja yhdenvertainen yhteiskunta voitaisiin saavuttaa.
Suomi on jo nyt erittäin tasa-arvoinen
Purra huomautti Blomqvistille, että Suomi on erittäin tasa-arvoinen yhteiskunta jo nyt, erityisesti sukupuolten välillä.
– Naisiin kohdistuvia rakenteellisia ongelmia, joita feminismi on perinteisesti ratkonut, niin niitä meillä ei enää juuri ole. Ongelmat ovat toisenlaisia. Voidaan oikeastaan ajatella, että rakenteellista epätasa-arvoa kokevat nykyään miehet ja pojat.
Purran mukaan intersektionaalinen feminismi pikemminkin rakentaa yhteiskuntaan tasa-arvo-ongelmia eikä suinkaan poista jo olemassa olevia ongelmia. Esimerkiksi Purra nostaa viime päivien keskustelun, jossa etsitään erilaisia loukkaavia tai vääränlaisia sanoja tuotenimikkeistä tai poliittisesta keskustelusta.
– Vastaavasti myös se, että meidän pitää aina loukkaantua siitä, kun joku sanoo jotain väärää tai tekee väärin. Sitten ikään kuin valtion pitää rakentaa erilaisia holhoamiskampanjoita, joissa yritetään pelastaa loukkaantuneita yksilöitä.
Ministeri: Pienempää palkkaa sukupuolen perusteella
Blomqvist sanoi, että vaikka Suomi kuuluu jo nyt tasa-arvon kärkimaihin, hän nosti esille, että naisiin kohdistuva väkivalta on ongelma ja että naisten ja miesten väliset palkkaerot olisivat ongelma.
Purra huomautti, että miehet ovat yliedustettuja väkivallan kohteina, miesten sairastavuus on naisia suurempaa ja miehet kuolevat naisia aikaisemmin.
Hallituksen ohjelmassa puhutaan vain intersektionaalisuudesta – Tasa-arvoministeri Ylellä: Intersektionaalinen feminismi on Ohisalon käyttämä termi
Tasa-arvoministeri Thomas Blomqvistin (r) mukaan ei ole kuitenkaan huono asia, jos tasa-arvo-ohjelman katsotaan täyttävän myös intersektionaalisen feminismin vaatimukset.
Hallitus julkisti torstaina uuden tasa-arvo-ohjelman vuosille 2020–2023. Sen päätavoite on nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi. Ohjelman keskeisiä teemoja ovat työelämän ja perheiden tasa-arvon parantaminen sekä sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja naisiin kohdistuvan väkivallan, muun muassa seksuaalisen häirinnän torjuminen.
Sisällön sijasta sosiaalisessa mediassa eniten keskustelua on herättänyt yksi hallituksen nimeämä työkalu tasa-arvon edistämiseksi. Intersektionaalisuudella tarkoitetaan tarkastelutapaa, jossa otetaan huomioon sukupuolen lisäksi monia muita taustatekijöitä, kuten sosioekonominen asema, asuinpaikka, alkuperä, ikä, vammaisuus tai seksuaalinen suuntautuminen.
HUOMIOTA on herättänyt etenkin esimerkiksi sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) käyttämä sanapari intersektionaalinen feminismi. Ohisalo twiittasi viime viikolla, että uuden tasa-arvo-ohjelman kantava näkökulma on intersektionaalinen feminismi.
– Kunnianhimon taso nousee aiempiin hallituksiin verrattuna ja kantavana näkökulmana on nyt eri syrjinnän muodot tunnistava intersektionaalinen #feminismi.
– Aika nostaa Suomi tasa-arvon kärkimaaksi!, Ohisalo kirjoitti.
Kommentti kirvoitti keskustelua sosiaalisessa mediassa etenkin perussuomalaisten kansanedustajien keskuudessa. Esimerkiksi puolueen puheenjohtaja Jussi Halla-aho jakoi Ohisalon päivityksen saatesanoilla: Hei kepulaiset! Tulkaa pois sieltä (hallituksesta)! Ei siellä voi olla.
Hallituspuolue keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä vastasi kritiikkiin Twitterissä vaatimalla perussuomalaisilta esimerkkejä siitä, mitä toimenpiteitä he vastustavat tasa-arvo-ohjelmasta. Kärnä myöntää, että intersektionaalisuus on terminä kankea.
– Termi intersektionaalisuus kuohuttaa tarpeettomasti. Kyseessä on konkreettinen asia, jonka ymmärtäminen yksilötasolla ja yhteiskunnassa laajemmin edesauttaa tasa-arvoa. Termin kankeus vie nyt huomiota pois itse asialta. Mikä suomenkieliseksi vastineeksi? Moniperustainen tasa-arvo?
HALLITUKSEN tasa-arvosta vastaava ministeri Thomas Blomqvist selvensi hallituksen tasa-arvo-ohjelman tarkoitusta ja päämääriä Ylen aamun keskiviikkoisessa lähetyksessä. Studioon oli kutsuttu myös perussuomalaisten varapuheenjohtaja Riikka Purra kertomaan puolueen näkemyksiä tasa-arvo-ohjelmasta.
Purran mukaan intersektionaalinen feminismi on vasemmistolaisideologinen termi. Hän näkee, että tasa-arvo-ohjelmassa tulisi keskittyä miesten ja poikien yhteiskunnallisen aseman parantamiseen sekä sosiaalisen nousun mahdollisuuksien lisäämiseen.
– Näen, että sen (intersektionaalisen feminismin) tarkoitusperät hallituksen ohjelmassa ovat varsin toiset kuin varsinainen tasa-arvon edistäminen.
Blomqvist totesi keskustelussa, että somessa huomiota herättänyttä sanaparia intersektionaalinen feminismi ei löydy koko tasa-arvo-ohjelmasta. IS tarkisti asian, eikä ohjelmasta löydy kyseistä sanaparia eikä siinä mainita edes feminismiä.
– Se on ministeri Ohisalon käyttämä termi. Minusta ei kuitenkaan ole mikään huono asia, että jos ohjelman koetaan täyttävän myös sen vaatimukset.
Keskustelusta ei käynyt ilmi, miten pelkkä intersektionaalisuus eroaa intersektionaalisesta feminismistä.
Blomqvistin kabinetista kerrotaan IS:lle, että heidän ymmärryksensä mukaan intersektionaalisella feminismillä tarkoitetaan yhtä feminismin suuntausta, jossa painotetaan intersektionaalisuutta, eli moniperustaisuutta. Intersektionaalisuus taas viittaa tätä laajempaan asioiden tarkastelutapaan. Käsitteet eivät ole toistensa poissulkevia.
Miehillä on taipumus yliarvioida vastapuolen kiinnostus – Lyhytaikaisia seksisuhteita suosiva arvioi vetovoimansa helposti yläkanttiin
Mitä kiinnostuneempi ihminen toisesta on, sitä suuremmaksi hän arvioi oman viehätysvoimansa, tutkimus kertoo.
KUN sinkkunainen ja sinkkumies tapaavat, miehellä on taipumus yliarvioida vastapuolen kiinnostus itseään kohtaan. Nainen puolestaan usein aliarvioi sen, tunteeko mies vetoa häntä kohtaan.
Tämä on havaittu lukuisissa tutkimuksissa.
On myös huomattu, että miehet tulkitsevat ystävällisyyden seksuaaliseksi kiinnostukseksi todennäköisemmin kuin naiset.
Selitykseksi on tarjottu evoluution näkökulmaa: Miehen ei kannata aliarvioida naisen kiinnostusta ja siten hukata mahdollisuutta paritteluun.
Naisen ei taas kannata tulkita miehen kiinnostusta yläkanttiin – ja ryhtyä lisääntymään miehen kanssa, joka ei halua sitoutua.
SUKUPUOLTEN erilaisiin valintapaineisiin pohjautuva selitys on kuitenkin liian yksioikoinen, päättelee Psychological Science -tiedelehdessä julkaistu tutkimus. Se tarjoaa tilalle selitystä, joka huomioi paremmin yksilöiden piirteet.
Sukupuolten käyttäytymisen eroista tuli vähäpätöisempi tekijä, kun skotlantilaisen Stirlingin sekä australialaisten Queenslandin ja Melbournen yliopistojen tutkijat ottivat huomioon muita muuttujia.
Ihmisen niin sanottu sosioseksuaalinen suuntautuminen vaikuttaa siihen, kuinka hyvin hän osaa arvioida vastapuolen kiinnostuksen.
SOSIOSEKSUAALINEN orientaatio viittaa siihen, millaista seksuaalista kanssakäymistä ihminen hakee.
Lyhytaikaisista kontakteista kiinnostuneet arvioivat vastapuolen kiinnostuksen yläkanttiin muita ihmisiä useammin.
”Sattuu vain olemaan niin, että miehet ovat taipuvaisia kiinnostumaan tällaisista suhteista enemmän”, tutkimuksen pääkirjoittaja Anthony Lee Stirlingin yliopistosta kommentoi PsyPost-verkkolehdelle.
Tämä on huomattu jo aiemmissa tutkimuksissa.
LEEN johtamaan tutkimukseen osallistui yhteensä 1 226 yliopisto-opiskelijaa, joiden keskimääräinen ikä oli 19 vuotta. Naisia oli 640 ja miehiä 586. Tutkimukseen otettiin vain heteroseksuaaleiksi itsensä määritteleviä ihmisiä, jotka eivät olleet parisuhteessa.
Osallistujien piti arvioida omaa viehättävyyttään niin, että he ottivat huomioon sekä persoonallisuutensa että fyysisen olemuksensa.
Jokainen osallistuja tapasi kolme tai neljä vastakkaisen sukupuolen edustajaa pikatreffeillä, joista kukin kesti kolme minuuttia. Yhteensä tutkijat kirjasivat 3 850 kohtaamista.
Koehenkilöt arvioivat jokaisen tapaamisen jälkeen oman kiinnostuksensa treffikumppania kohtaan. Lisäksi heidän piti päätellä, kuinka kiinnostunut vastapuoli oli heistä itsestään.
He täyttivät myös omaa sosioseksuaalista orientaatiotaan käsitelleen kysymyslomakkeen. Sillä kartoitettiin sitä, kuinka halukkaita koehenkilöt olivat harrastamaan seksiä vastapuolen kanssa ilman sitoumuksia suhteeseen ryhtymisestä.
SEKÄ naisilla että miehillä oli jonkinlainen käsitys siitä, miten vetovoimaisia he olivat vastapuolen mielestä.
Jo lyhyt tapaaminen vieraan ihmisen kanssa tarjoaa siis suhteellisen helposti tulkittavia vihjeitä kiinnostuksesta.
Täysin oikeaan käsitykset eivät kuitenkaan osuneet. Kuten aiemmissa tutkimuksissa, miehet olivat taipuvaisia yliarvioimaan vastapuolen kiinnostuksen, kun taas naiset aliarvioivat sen.
”Tämä sukupuoliero ei ollut kuitenkaan merkitsevä, kun sosioseksuaalinen orientaatio, itsearvioitu viehätysvoima ja arvioijan oma seksuaalinen kiinnostus kumppaniin otettiin malliin mukaan”, tutkijat kirjoittavat.
YLIARVIOINTI oli kytköksissä erityisesti kahteen asiaan. Ensinnäkin ne osallistujat, jotka suhtautuivat seksiin ilman sitoumuksia myönteisesti, yliarvioivat vastapuolen kiinnostuksen.
Lisäksi ne, jotka olivat itse kiinnostuneet treffikumppanistaan, ajattelivat myös tämän olleen kiinnostunut heistä.
Molemmat asiat näkyivät erityisesti miesten vastauksissa.
Seida Sohrabin kolumni: Intersektionaalisen feminismin voi heittää romukoppaan
Intersektionaalinen feminismi ei muuta sitä, mikä on ollut suomalaisille aina tärkeää, kirjoittaa kolumnissaan Seida Sohrabi.
HALLITUS julkaisi viime torstaina uuden kunnianhimoisen tasa-arvo-ohjelmansa, jonka kantavana ajatuksena on intersektionaalinen feminismi.
Termi ei resonoi suurimmalle osalle suomalaisista ja enemmistölle termi on vieras. Syystäkin. Uusia hukuttavia vieraita termejä ei nimittäin tarvita kuvaamaan sitä, mikä suomalaisille on aina ollut tärkeää; yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
Jo vuodesta 1996, kun perheemme saapui kiintiöpakolaisina Suomeen, olen todistanut, että jokainen lapsi saa samat mahdollisuudet taustasta riippumatta.
Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ei edistetä uusilla vierailla sanoilla. Uusia termejä voidaan keksiä ja käyttää vain silloin, kun vanhat eivät kelpaa. Minun puolestani suurimman osan uusista ”hienoista” termeistä saisi heittää ”romukoppaan”.
Esimerkiksi sana ”rodullistettu” on vastenmielinen ja ampuu itseään jalkaan. Jos tarkoituksena on edistää yhdenvertaisuutta ja ilmentää, että jokainen on yhtä arvokas ja että olemme kaikki yhtä ihmiskuntaa, niin miksi keksiä uusi termi, jonka kantasanana on rotu? Mitä seuraavaksi, ”jalostettu”?
OLEN muutaman vuoden ajan törmännyt moniin uusiin sanoihin, joista en lainkaan pidä. Olen törmännyt kielenkäyttöön, jossa vähemmistön edustajia uhriutetaan ja jossa sanat saavat uuden merkityksen. Olen esimerkiksi Twitterin puolella törmännyt keskusteluihin, joissa kantasuomalainen nainen toteaa, hyvää tarkoittaen, että hän ei voi ottaa kantaa johonkin tiettyyn asiaan omasta etuoikeutetusta asemastaan käsin. Millä tavalla minä olen sorretumpi ja kuka kieltää häntä ottamasta kantaa asioihin?
Tällainen kommentointi ei ole loukkaus minua kohtaan, vaan loukkaus Suomea kohtaan.
Twitterissä törmään myös niihin ihmisiin, jotka sortuvat puhumaan minusta muuna kuin valkoisena naisena. Ei niin, että minulle olisi väliä, kuinka muut näkevät ihonvärini, vaan sillä, kuinka sanojen merkitystä muutetaan. Valkoisuus ei nimittäin kaikille merkitse ihonväriä samalla lailla kuin sukupuoli ei valitettavasti tarkoita biologista synnynnäistä ominaisuutta.
UUSISSA termeissä näkyy olevan ristiriita siinä, että ne ovat valikoivia. Intersektionaalista feminismiä viljelevät näkevät ongelmia vähäpätöisissä asioissa, mutta eivät halua tikullakaan koskea aitoihin ongelmiin ja niiden sivuvaikutuksiin. Niiden kohdalla vahvistetaan sortoa ja alistamista sen sijaan, että puututtaisiin ja myönnettäisiin ongelma.
Burkini-keskustelu on loistava esimerkki tästä. Sen sijaan, että tasa-arvoa vaatineet ihmiset olisivat puolustaneet musliminaisia, he lähtivät puolustamaan burkinien käyttöä uimahalleissa uskonnonvapauden nimissä. Samalla niitä, jotka vastustivat sortoa, tuomittiin suvaitsemattomiksi.
Valikoivaa on myös muun muassa se, että sisäministeri Maria Ohisalo haluaa selvittää muslimihuivin yhdistämistä poliisin virka-asuun. Sen sijaan, että ministeri edistäisi erioikeuksia, hän voisi kannustaa musliminaisia vapautumaan patriarkaalisista perinteistä. Kertoa naisille, että he myös voivat olla poliiseja veljiensä tavoin ilman huivia.
Suomella on isompiakin ongelmia ja tärkeämpää tekemistä, kuin intersektionaaliseen feminismiin keskittyminen.
Kolumni: Miksi intersektionaalinen feminismi pelottaa? Minäpä kerron
Hallitus ajaa tasa-arvo-ohjelmassaan intersektionaalisuutta. Intersektionaalinen feminismi typistää ihmiset ryhmiensä edustajiksi ja sulkee silmänsä yksilöllisyydeltä, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Professori Gordon Klein hyllytettiin kolmeksi viikoksi virastaan, ja yli 20 000 ihmistä on allekirjoittanut vetoomuksen, jotta hänet erotettaisiin pysyvästi yliopistostaan.
Hänen syntinsä? Hän ei suostunut arvioimaan mustia oppilaita kevyemmin perustein kuin valkoisia. Eräs hänen opiskelijansa vaati tätä, koska oli syvästi järkyttynyt mustaihoisen George Floydin brutaalista kuolemasta poliisin käsissä.
Klein ei suostunut pyyntöön vaan vastasi opiskelijalle muun muassa kysymällä, miten hän voisi havaita mustaihoiset oppilaat, kun kyseessä oli nettikurssi ja siteeraamalla Martin Luther Kingiä: “Muistatko MLK:n kuuluisan puheen, jossa hän sanoi, että ihmisiä ei pitäisi arvioida heidän ihonvärinsä perusteella?”
Toinen esimerkki koulumaailmasta: Yhdysvalloissa on sovellettu opetusmetodia, jossa opettaja kohtelee oppilaita eri tavoin riippuen heidän ihonväristään ja sukupuolestaan. Tässä “progressive stackiksi” kutsutussa metodissa opettaja antaa vastausvuoron ensin luokan mustille naispuolisille oppilaille. Muut etniset opiskelijat pääsevät vastaamaan seuraavaksi. Sitten valkoiset tytöt ja vasta viimeisenä valkoiset pojat.
Tarkoitus on varmasti hyvä – antaa ääni yhteiskunnassa marginalisoiduille ryhmille, joilla voi muuten olla vaikeuksia päästä ääneen. Todellisuudessa kyseessä on syrjintä sukupuolen ja etnisyyden perusteella.
Vihreä sisäministeri Maria Ohisalo twiittasi viime viikolla, että hallitus ottaa intersektionaalisen feminismin tasa-arvo-ohjelmansa kantavaksi näkökulmaksi. Termi on Ohisalon mukaan jatkossa myös esimerkiksi elämänkatsomustiedon lukio-opintojen opetussuunnitelmassa.
Moni älähti termistä, vielä suurempi osa ihmisistä ei ollut siitä koskaan kuullutkaan.
Vasemmistotaustainen tutkija Antti Ronkainen twiittasi kyseessä olevan sukupuolten tasa-arvon, rasististen rakenteiden ja luokkapolitiikan huomioiminen.
“Miksi ihmiset triggeröityy tästä, seriously?”, Ronkainen kyseli.
Minäpä kerron.
Intersektionaalinen feminismi tai intersektionaalisuus on poliittinen aate. Se painottaa sitä, että yhteiskunnassa on erilaisia sektioita, joilla on oma asemansa hierarkiassa. Intersektionaalin mukaan minä voin esimerkiksi kokea tietynlaista syrjintää, koska olen nainen mutta olla toisaalta etuoikeutettu, koska olen valkoihoinen. Minun kuuluu tiedostaa etuoikeuteni.
Intersektionaalinen feminismi on terminä epäselvä ja hähmäinen kuin Donald Trumpin kuontalo, mutta se ei ole suinkaan aatteen suurin ongelma.
Ajattelua arvostellaan siitä, että se jakaa ihmisiä ryhmiin oletetun uhriaseman perusteella. Mitä useampaan uhriryhmään henkilö kuuluu, sitä korkeammalla hierarkiassa hän on ja sitä enemmän puhevaltaa hänellä on. Alimpana ovat etuoiketuimmat ryhmät – pahnanpohjimmaisena valkoinen heteromies, jonka pitää kuunnella ja antaa tilaa marginalisoiduille ryhmille. Kyseessä on siis arvostelijoiden mukaan luokkajärjestelmä, jonka tarkoitus on vaientaa osa keskustelijoista. Tarkista etuoikeutesi ja kuuntele!
Akateemista maailmaa politisoitumisesta arvostellut vasemmistoliberaali tutkija Helen Pluckrose kirjoitti laajan artikkelin siitä, mikä hänen mielestään intersektionaalisessa feminismissä on vialla. Aiemmin Pluckrose toteutti tutkijakollegoidensa kanssa hienostuneen huijauksen, jossa kolmikko sai läpi tekaistuja huuhaa-artikkeleita arvostettuihin tiedejulkaisuihin todistaakseen pointtinsa akatemian politisoitumisesta.
Terhi Suokas tuntee seksityöläisten arjen ja näyttää sen pian myös meille muille – ammattilaisilta kerätyt tarinat, valokuvat ja työvälineet esille museoon
Kymmenet seksityöläiset ovat osallistuneet näyttelyn suunnitteluun.
– Ota tästä mun käytetyt pikkuhousut ja esittele niitä.
Tällaisia vähätteleviä kommentteja seksuaalikasvattaja ja ihmisoikeusaktivisti Terhi Suokas kertoo saaneensa, kun hän kertoi ihmisille ideastaan suomalaisen seksityön museonäyttelystä.
Hän aloitti tarinoiden tallentamisen ja esineistön keräämisen jo vuosia sitten ja on haaveillut omasta näyttelystä vuosikymmenen. Suokas tuntee henkilökohtaisesti paljon seksityön ammattilaisia ja tietää, millaista seksityöläisen arki on.
– Itsekin olen pyörinyt jossain vaiheessa elämääni noissa kuvioissa, hän paljastaa.
Oman näyttelyidean myyminen museolle ei ole kuitenkaan mikään läpihuutojuttu. Museoiden ohjelmistoja suunnitellaan useampia vuosia eteenpäin, eikä kokemattoman ole helppo kisata museoammattilaisten kanssa.
– Lopulta totesin itselleni, että think big! Otin yhteyttä kaikista isompiin museoihin. Ajattelin, että vasta ihan viimeisenä kysyn Riihimäen kirjaston takahuonetta. Halusin saada seksityöläisten vaietut tarinat kaikkien nähtäville.
Viime kesänä Suokas lähetti viestin näyttelyideasta Helsingin kaupunginmuseolle ja taidemuseolle. Korkealle tähtääminen kannatti. Taidemuseosta ei koskaan vastattu, mutta kaupunginmuseo näki ehdotuksessa potentiaalia.
Miten ensikertalainen saa näyttelynsä museoon?
Helsingin kaupunginmuseo saa runsaasti näyttelyehdotuksia niin talon sisältä kuin myös suoraan kaupunkilaisilta.
Vuosittaisessa ideamyllyssä ehdotusten joukosta valikoidaan toteutuskelpoiset projektit. Tärkeää on, että aiheet erottuvat massasta ja itse näyttelyt ovat helposti lähestyttäviä.
Suokas tapasi museon väkeä ensimmäisen kerran jo viime vuoden elokuussa. Tämän jälkeen ideaa jalostettiin tapaamisissa muutaman kuukauden välein.
Vielä toukokuussa Suokas kisasi muiden näyttelyehdokkaiden kanssa raadin edessä – koronan takia tietysti etänä. Kesäkuun alussa hän sai sähköpostia.
– Kädet tärisee, oksettaa, itkettää ja naurattaa ja unohdin, miksi olen ruokakaupassa, Suokas kuvaili tunteitaan Facebook-päivityksessä heti luettuaan myöntävästä päätöksestä.
Aiheen katsottiin sopivan Helsingin kaupunginmuseon ohjelmistoon, jonka polttopisteessä on kaupunkilaisten oma kulttuurihistoria.
– Vaiettu aihe erottuu massasta ja on yhteiskunnallisesti merkittävä. Uniikki näyttely kiinnostaa kaupunkilaisia, arvelee kaupunginmuseon lehtori Sauli Seppälä.
– Museoiden helmasynti on, että ne tekevät näyttelyitä toisille museoammattilaisille. Tässä näyttelyssä kokemusasiantuntijat pääsevät itse ääneen, hän lisää.
Terhi Suokkaalle tämä on museodebyytti, mutta kaupunginmuseo ei pidä kokemuksen puutetta esteenä näyttelyn tuottamiselle.
– Ainahan se on uhkarohkea hyppy syvään päätyyn, kun tehdään näyttelyä kokemattomien kanssa. Mutta Suokas on kerännyt suomalaisesta seksityöstä kattavan aineiston, josta on hyvä lähteä kokoamaan näyttelyä, Seppälä vakuuttaa.
Mitä seksityöstä kertovassa näyttelyssä nähdään?
Näyttely tulee sisältämään ainakin valokuvia, työvälineitä, asuja, tekstimuotoisia tarinoita, installaatioita ja osallistavia teoksia.
Suokas aikoo myös tehdä Helsingin seksityöskenestä lyhytelokuvan, joka saisi ensi-illan näyttelyssä. Enempää hän ei vielä halua paljastaa.
Näyttelyn sisällön suunnitteluun on jo tässä vaiheessa osallistunut kymmeniä seksityöntekijöitä. Kaikki materiaali on joko Suokkaan itse tuottamaa tai kerätty seksityöläisiltä.
Kesän jälkeen museo nimittää projektille työryhmän, joka auttaa näkökulman terävöittämisessä ja näyttelyn kokoamisessa. Avajaisia kaavaillaan kesälle 2022.
Pätevyys ratkaisee, mutta sukupuolellakin on väliä – suurin osa Suomen yliopistoista harjoittaa positiivista erityiskohtelua rekrytoinnissa
Jos tarjolla on kaksi tasavahvaa hakijaa, yliopistot voivat suosia vähemmistöryhmään kuuluvaa. Usein se on nainen.
Lähes kaikki Suomen yliopistot ottavat rekrytointitilanteissa huomioon muutakin kuin hakijan pätevyyden. Kuten hakijan sukupuolen.
Käytäntöä kutsutaan positiiviseksi erityiskohteluksi. Positiivisesta erityiskohtelusta käytetään myös termiä positiivinen syrjintä.
Yliopistojen rekrytoinneissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun tarjolla on kaksi tasavahvaa tai hieman eri tasoista hakijaa, voidaan suosia sitä, jonka sukupuoli on kyseisellä tieteenalalla aliedustettuna.
"Aliedustuksella" tarkoitetaan sitä, että saman tasoisia tehtävien tekijöistä alle 40 prosenttia on saman sukupuolen edustajia.
Tyypillinen esimerkki on teknilliset alat ja luonnontieteet, joilla yliopistojen henkilöstö on voimakkaan miesvaltaista.
– Toki edelleen meriitit painavat eniten. Mutta kun tilanne vaatii, periaate otetaan huomioon, sanoo Turun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Piia Björn.
Käytännön avulla yritetään myös lisätä miesten määrää naisvaltaisilla aloilla. Tyypillinen esimerkki voimakkaan naisvaltaisesta alasta yliopistoissa on varhaiskasvatus.
– Tämä koskee sekä naisia että miehiä. Se on selkärankaan rakennettu toimintamalli. Valitsemme aina pätevimmän, mutta jos kaksi hakijaa arvioidaan yhtä päteväksi, tätä (positiivinen erityiskohtelu) voidaan käyttää, sanoo Vaasan yliopiston vararehtori Annukka Jokipii.
Suurimmalla osalla yliopistoista on maininta käytännöstä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassaan. Käytäntöä saatetaan kuitenkin noudattaa, vaikka mainintaa ei ole.
Yliopistot mainitsevat käytännölle kaksi pääperustetta.
Toinen on se, että monimuotoista henkilökuntaa pidetään yliopistolle etuna. Toimivassa tiimissä on hyvä olla ihmisiä eri taustoista, sanoo Björn Turun yliopistosta.
– Esimerkiksi vararehtori ei tee pelkästään akateemisia tehtäviä. Tässä tarvitaan monenlaisia yhteistyökykyjä ja laajoja verkostoja. Tietyn sukupuolen edustaminen voi tuoda kaivatun lisän kokonaisuuteen.
Toinen peruste on se, että aliedustettuun ryhmään kuuluminen voi toimia tehokkaana esimerkkinä, ja rohkaista nuoria akateemiselle uralle. Vaikka naisia on yliopistojen henkilökunnassa saman verran kuin miehiä, korkeimmat paikat ovat edelleen vahvasti miesten hallussa.
Positiivisen erityiskohtelun mahdollistavat yhdenvertaisuuslakija tasa-arvolaki(siirryt toiseen palveluun). Positiivinen erityiskohtelu ei rajoitu sukupuoleen, vaan voi koskea myös vähemmistössä olevaa etnistä ryhmää tai kieliryhmää.
Esimerkiksi Lapin yliopistossa on kiintiöpaikkoja saamenkielisille opiskelijoille. Kiintiöllä saamenkielinen hakija on voinut päästä opiskelemaan yliopistoon muita pienemmällä pistemäärällä.
Käytäntöjen tavoite on parantaa aliedustetun ryhmän mahdollisuuksia rekrytoinnin kaltaisessa tilanteessa. Hallituksen uudessa tasa-arvo-ohjelmassa korostettu intersektionaalinen näkökulma voi tarkoittaa esimerkiksi juuri tällaisia käytännön toimia.
Kaikki eivät noudata käytäntöä – "lähdemme siitä, että palkkaamme parhaat"
14 yliopiston joukossa on neljä yliopistoa, jotka eivät noudata käytäntöä.
Esimerkiksi Maanpuolustuskorkeakoulu ei anna hakijoille tasoitusta edes valintakokeen fyysisen kunnon testissä.
Myöskään Aalto-yliopisto Helsingissä ei ota valintatilanteessa sukupuolta huomioon.
– Olemme käyneet keskustelua siitä. Lähdemme kuitenkin siitä, että palkkaamme parhaat, sanoo Aalto-yilopiston henkilöstöjohtaja Riitta Silvennoinen.
Emmi Nuorgamin kolumni: En enää jaksaisi olla lihava ja rohkea
Voisinpa pukeutua bikineihin ilman, että sitä pidetään rohkeana kannanottona, Kirjoittaa Emmi Nuorgam.
Kesä, bikinikelit ja bikinikuvat.
Lämpimät kelit toivat tänäkin kesänä mukanaan kauden upeimmat uimapukuvinkit ja ohjeet rantapukeutumiseen. Kehopositiivisuutta ylistävissä uimapukuvinkeissä muistutetaan, että bikinivartalon saa sillä, että laittaa bikinit päälle. Usein muistutukseen liitetään ajatus siitä, että jokainen keho on kaunis ja jokaisen pitää rakastaa itseään sellaisena kuin on. Kuulostaa helpolta ja ihanalta. Monelle bikinivartalon saaminen ei kuitenkaan ole aivan näin helppoa. Ei etenkään silloin, kun bikinivartaloon liitetään ajatus siitä, että sitä bikinivartaloaan on myös rakastettava.
Vaatimus oman kehonsa rakastamisesta on monelle kohtuuton. Erityisesti ihmisille, jotka ovat kehonormien ulkopuolella ja jotka ovat koko elämänsä oppineet häpeämään, häivyttämään tai kaventamaan. Vaatimus on vähän kuin haitallinen ihmissuhde, jossa yhtäkkiä pitäisi rakastaa ihmistä, joka tähän saakka on vähätellyt, nolannut ja saanut tuntemaan olon riittämättömäksi.
Olen itseasiassa alkanut vähän inhota sitä, millaiseksi kehopositiivisuus on somessa ja mediassa muuttunut. Kehopositiivisuusryhmissä jatkuvasti muistutetaan, että "rakastetaan kaikki itseämme" ja mediassa julkaistaan täysin kritiikittä artikkeleita "paineettomista bikinikuvista", joissa valtaosa kuvista on joko ammattilaisten ottamia tai sitten kuvissa esiintyy fitnesstähtiä. Kylläpä onkin heti paineeton olo, kun itsellä ei satu olemaani henkilökohtaista valmentajaa, valokuvaajasta puhumattakaan!
Vaatimus itsensä ja vartalonsa rakastamisesta turhauttaa myös siksi, että se korostaa yhteiskuntamme ulkonäkökeskeisyyttä. “Jokainen keho on kaunis” -mantra itse asiassa pönkittää ajatusta siitä, että kauneus on jotakin, jota meidän kaikkien tulee tavoitella. Että vain kauneudella on väliä.
Olisikin virkistävää välillä kuulla, että jokainen keho vain on, ilman että sille annetaan sen kummempaa arvoa. Puhumattakaan jokaisesta Instagramissa julkaistusta “Selluliittikin voi olla kaunista!” -julistuksesta. Lähes jokaisella on selluliittia. Ei sen erityisyyttä tarvitse sen kummemmin alleviivata.
Olisi ihanaa, jos me ihan aidosti pyrkisimme kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa ulkonäkö ei ole yksi tärkeimmistä pääomistamme. Se ei kuitenkaan toteudu niin kauan, kun valtaosa näkemästämme mediakuvastosta on täysin ulkonäkö- ja kauneusnormien mukaista.
Se, että lehtien kansikuviin valitaan joskus harvoin joku muukin kuin valkoinen, hoikka nainen, ei riitä. Se, että mainoksissa on dove-asteikon läskejä,eli kehoja, joiden ylipaino on kulttuurisesti hyväksyttävää, ei riitä. Se, että vaikuttajat julkaisevat statementin omaisesti yhden kuvan,jossa näyttävät että hei, minullakin on epävarmuuksia, ei riitä. Se, että me ylläpidämme kulttuuria, jossa laihtuminen on yksi ihmisen suurimpia saavutuksia, ei todellakaan riitä.
Puhumattakaan siitä, miten me järjestelmällisesti suljemme kehorakkauden ulkopuolelle esimerkiksi vammaiset kehot, transkehot, vanhat kehot, mustat kehot ja lihavat kehot.
En ole kehopositiivisuutta, oman kehon rakastamista tai mitään muutakaan vastaan. Tietenkään.
Juuri siksi toivoisin kovasti, että jossain vaiheessa me vaan olisimme nahoissamme. Ettei kehonormin ulkopuolella olevan kehon näyttäminen olisi aina kannanotto. Että lihava voisi mennä rannalle uimapuvussa ilman, että sitä kutsutaan rohkeaksi. Että me näyttäisimme epävarmuutemme myös silloin, kun se ei ole kannanotto. Että me lakkaisimme olemasta yhtä kuin vartalomme.
Siihen ehkä menee vielä hetki. Mutta sitä odotellessa voisimme luopua tästä rakkaus- ja kauneusvaatimuksesta ja ehkäpä puhua enemmän hyväksymisestä. Sillä tavalla olisimme askeleen lähempänä sitä, miltä meistä kehoissamme tuntuu ja kauempana siitä, miltä ne näyttävät.
Emmi Nuorgam
Kirjoittaja on tamperelainen toimittaja, jolla on lihavan ja hauskan tytön identiteetti.
Pimppiaktivisti Fredrika Winsten viettää lemmiskelyfestareita itsensä kanssa ja bloggaaja Eino Nurmisto helpottaa stressiä runkkaamalla – Tee sinäkin itsellesi terveysteko: Masturboi
Haluaisitko sinäkin helpottaa ahdistusta, kohottaa itsetuntoasi ja nukahtaa helpommin? Kokeile itsetyydytystä, sillä masturbointi on terveysteko! Pimppiaktivisti Fredrika Winsten kertoo, miten on oppinut rakastelemaan itsensä kanssa. Tämän kylän homopoika –bloggari Eino Nurmistolle runkkaaminen on eräänlainen stressilelu tai parasta viihdettä.
“Seksihelle” täytti tänä kesänä kymmenen vuotta, mutta nyt on vuorossa runkkuhelle eli aika opetella rakastelemaan itsensä kanssa.
Masturbaatio on turvaseksiä parhaimmillaan. Lisäksi sillä on positiivisia vaikutuksia terveyteemme. Yksi niistä on esimerkiksi ahdistuneisuuden väheneminen.
Tutkimuksissa on nimittäin löydetty aivoista alueita, jotka aktivoituvat ja deaktivoituvat eli ikään kuin menevät pois päältä kiihottumisen ja orgasmin aikana.
Motorista ja hormonaalista toimintaa säätelevät alueet aktivoituvat, kun kiihotut. Ja juuri ennen orgasmia ja orgasmin aikana toiminta prefrontaalisella aivokuorella ja mantelitumakkeessa puolestaan vähenee.
– Mantelitumake on keskeinen tunnereaktioiden kuten pelon ja ahdistuksen kannalta. Eli ihmisistä tulee tyhmempiä, mutta vähemmän ahdistuneita masturboidessa ja erityisesti orgasmin aikana, kertoo psykologian tohtori ja auktorisoitu seksuaalineuvoja Annika Gunst.
Kokemusasiantuntijat Fredrika Winsten, 31, ja Eino Nurmisto, 29, ovat huomanneet, että itsetyydytys voi olla sekä stressin että itsensä pakenemista, mutta parhaimmillaan se on halpaa ja hyvää viihdettä, joka on auttanut heitä löytämään omat rajansa ja päästämään irti pelkotiloista.
Pimppiaktivisti Fredrika on masturboinut lapsesta asti
Pimppi- ja menkka-aktivisti Fredrika Winstenin seksielämään liittyy tarkkaa suunnittelua. Hän seuraa kuukautiskiertoaan tarkasti ja sopii seksitreffit itsensä kanssa ovulaatiopäiville.
– Mulle ei ole itsestään selvää kiihottua tai haluta seksiä. Seksuaalisuus ei ole jatkuvasti elossa ja sykkeessä oleva voima mussa, ja siksi seksin aikatauluttaminen on parasta, mitä mulle on tapahtunut.
Fredrikan pitkäaikainen suhde päättyi vähän aikaa sitten ja nyt hän haluaa keskittyä löytämään yhteyden itsensä kanssa paremmin.
Hän on päättänyt pidättäytyä seksistä muiden kanssa, mutta sen sijaan masturbaatio on hänelle tärkeä osa erosta toipumisessa ja itseensä tutustumisessa.
Kalenteriin merkityt seksitreffit olivat jo aiemmin osa Fredrikan parisuhdetta ja nykyään suhdetta itsensä kanssa. Suunnitelma antaa rauhan keskittyä muuhun elämään ja himo kasvaa kuukautisten jälkeen kohti ovulaatiota päivä päivältä.
– Silloin kehossa vähän kihelmöi. Se on mukavaa ja silti siihen ei tarvii reagoida, koska tiedän, että muutaman päivän päästä edessä on lemmiskelyfestivaalit. Sen ulkopuolella saatan masturboida vain sen verran, että kerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla.
Fredrikalla masturbaatioon tai itsensä kanssa olemiseen on liittynyt myös paljon erilaisia vaiheita läpi elämän.
– Mähän oon masturboinut koko elämäni. En muista elämää ilman sitä. Mulla on ollut myös silleen skarpit vanhemmat, että mua ei oo rangaistu tai häpäisty siitä.
– Lapsuudessa se on ollut hyvin pimppikeskeistä ja kuvastosta on pienenä lapsena puuttunut kaikki sellainen, mitä mä tänä päivänä ajattelen seksiksi. Teininä kaikki ihastusasiat ovat sävyttäneet masturbaatiota
Ensimmäisen parisuhteen aikana masturbaatio jäi pitkäksi aikaa pois. Partneriseksin alkaminen oli niin iso muutos, ettei itsetyydytykselle jäänyt tilaa.
Hallitus lupaa intersektionaalista tasa-arvoa, mutta luvassa onkin marxismia – ja se antaa aktivisteille avoimen valtakirjan esittää faktana lähes mitä tahansa
Moni hieraisi silmiään hallituksen julistettua että Suomi tavoittelee intersektionaalisen tasa-arvon kärkipaikkaa maailmassa. Mitä ihmettä on intersektionalismi ja eikö tässä nyt olisi parempaakin tekemistä, moni kysyi. Hallitus on kuitenkin aivan tosissaan. Erityisesti punavihreille poliitikoille intersektionalistisuuden edistäminen on arkijärjen ohittava aatteellinen tavoite, joten meidän muidenkin on nyt hyvä tietää, mitä se käytännössä tarkoittaa.
Hallituksen julistettua uuden tasa-arvo-ohjelmansa hallituksen sisäministeri, vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo kiirehti ylistämään ohjelmaa blogissaan. Ohisalo kertoo mm. että hallituksen tasa-arvo-ohjelma on feministinen ja että sen ohjaava “pääajatus” on intersektionaalisuus.
Monille tavallisille suomalaisille heräsi kysymys siitä, mitä ihmettä intersektionaalisuus edes tarkoittaa ja miksi Suomi tarvitsee sellaista. Onko tasa-arvon tilanne tai tasa-arvon käsite Suomessa nyt jotenkin oleellisesti muuttunut ja jos on, niin kuka tällaisen havainnon tai päätöksen on tehnyt ja milloin?
Eivät ainakaan suomalaiset itse. Suuri osa keskustelijoista ei ollut “intersektionaalisuudesta” kuullutkaan. Mitä se on? Selvää on ainakin se, että ministeri Ohisalo ja vihreät epäilemättä uskovat että suurin osa suomalaisista ryhtyy heti intersektionalismin kannattajiksi, kunhan heille vain ensin kerrotaan, mistä on kyse.
Asiaan pitää kuitenkin tutustua itse jos haluaa tietää mitä tuleman pitää. Hallituksen punavihreän siiven mainospuheiden varaan ei kannata jäädä. Hieman kuten “sosialistinen internationalismi” niin myös “feministinen intersektionalismi” on ikävä kyllä muutakin kuin vain hienon kuuloiseksi tarkoitettu sanapari. Terminologian taustalla on myös todellista – joskaan ei välttämättä kovin järkevää – sisältöä. Ja aivan kuten Neuvostoliittokaan ei ollut oikeasti työläisten paratiisi, myöskään intersektionalismi ei tule todellisuudessa saavuttamaan kannattajiensa palopuheissa lupaamia tavoitteita.
Ajatussuuntauksena intersektionalismin taustalta löytyy niin radikaalimarxilaista “kriittistä rotuteoriaa” kuin akateemista postmodernismia. Ja siinä missä postmodernismi Kiasman seinällä saattaa vielä olla harmitonta ja taiteelliset arvot lopulta katsojan silmässä, postmodernismi valtionhallinnossa ei todellakaan enää sitä ole. Jotta ymmärtäisimme mistä oikein on kyse, kannattaa aloittaa itse käsitteen historiasta.
Kriittistä rotuteoriaa yliopistoilta
Eli mikä ihmeen intersektionalismi?
Intersektionalismi käsitteenä on peräisin yliopistoilta, tarkemmin ottaen akateemisesta feministisestä tutkimuksesta. Vaikka tasa-arvoministeri Thomas Blomqvist kiirehtikin kommentoimaan Ohisalon lausuntoja halkomalla hiuksia siitä, ettei hallituksen ohjelmassa tosiasiassa käytetty sanaparia “intersektionaalinen feminismi” vaan puhuttiin vain yleisesti “intersektionaalisuudesta”, niin itse asiassa ministeri Ohisalo on kuitenkin – ikävä kyllä – täysin oikeassa: intersektionalismi liittyy jo aivan määritelmällisestikin nimenomaan feminismiin ja feministiseen tutkimukseen.
Käsitteen “intersektionalismi” lanseerasi yhdysvaltalainen feministitutkija Kimberlé Williams Crenshaw vuonna 1989. Crenshaw edustaa “mustaa feminismiä” ja on myös yksi niin sanotun “kriittisen rotuteorian” perustajista. Kriittinen rotuteoria ei siis nimestään huolimatta tarkoita esimerkiksi Saksassa 1930-luvulla vallinnutta ajattelutapaa, vaan kyseessä on aivan todellinen nykypäivän akateeminen tutkimussuuntaus. Mutta millaista kriittistä rotuteoriaa on nyt siis suomalaisille hallituksen toimesta luvassa?
Sodankäyntiä vastustava Susanna Hast hankkiutui ammattisotilaiksi opiskelevien joukkoon ja oli öisen marssin jälkeen valmis ryhtymään sotilaaksi – Nyt hän kertoo, mikä sodassa viehättää
Tietyt ihanteet mahdollistavat kaiken väkivallan, sanoo tutkija Susanna Hast. Hän seurasi soturikasvatuksen kurssia Santahaminassa ja kysyi kadeteilta suoraan, mitä he ajattelevat tappamisesta.
EI ole ihan tavallista, että tutkija saa tutkimusluvan Maanpuolustuskorkeakouluun, mutta niin kävi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun tutkijalle Susanna Hastille.
Syksyllä 2018 hän kävi noin kerran viikossa seuraamassa soturikasvatuksen kurssia Santahaminassa, ja haastatteli kadetteja yhteisöllisyydestä.
Ensimmäisenä päivänään Maanpuolustuskorkeakoulussa Hast marssi kadettien kanssa. Kun marssi loppui yöllä, oli hän jo valmis kuulumaan joukkoon.
”Ajattelin, että minäkin haluan kadetiksi. Tämä on ihanaa”, Hast kertoo puhelimessa.
Kadeteilta Hast kysyi suoraan, mitä sota on ja onko taistelu tappamista. Hän huomasi nopeasti, että väkivallasta puhuminen on vaikeaa jopa tuleville ammattisotilaille.
”Joissain se aiheutti fyysistä hermostumista.”
KADETTIEN haastatteluista syntyi spoken word -teos Ei niin pelottava asia, joka kuuluu Hastin Suomen Akatemialle tekemään hankkeeseen. Kehot sodassa, kehot tanssissa yhdistää taiteen tieteeseen. Spoken word eli puhuttu sana on tekstiin perustuva runollinen esitys.
Omista väkivallan kokemuksistaan Hast teki Timo Rehtosen ja Hannu Mikkolan kanssa Soft is the Sky -nimisen levyn. Hän kävi lisäksi tutkimassa capoeiran opetusta Zaatarin pakolaisleirillä Jordaniassa. Hastin aiempi tutkimus käsittelee Tšetšenian sotaa musiikin avulla.
HAST puhuu mieluummin asevoimista kuin puolustusvoimista. Tiettyjen sanojen käyttäminen pyrkii hänen mukaansa häivyttämään väkivallan. Esimerkiksi eliminointi kuulostaa siistiltä ja yksinkertaiselta toisin kuin tappaminen. Suurin osa kadeteista olisi mieluummin puhunut iskusta tai muista teknisistä sanoista kuin tappamisesta.
”Jos puhutaan oikeilla nimillä, sotilas kouluttautuu tappamaan”, Hast sanoo.
Spoken word -teoksen sanat ovat lähes suoria lainauksia kadettien haastatteluista. Hast lausuu tekstin pehmeällä, mutta määrätietoisella äänellä. Taustalla soi funk-musiikki.
Taistelu. Tulitaistelu on niin helppo näkökulma siihen. On panssarivaunuja, aseita, metsää, rakennuksia, kranaatteja, tykistöjä ja kauhea meteli. Todella harvoin tulee mietittyä, että itse voisi kuolla. Vihollisia näkee ja niitä kuolee, mutta harvemmin sitä itse kuolee näissä kuvitelmissa.
Nyt menee syväluotaamiseksi. Ei mistään sotilaiden välisistä taisteluista selviä kuolemitta.
Kansainvälisissä tutkimuksissa sotiluus on nähty usein miehisenä performanssina, jossa ihaillaan machoilevaa kovuutta ja vallankäyttöä.
HASTIN haastattelemat kadetit suhtautuivat kuitenkin osittain jopa pelokkaasti siihen, että heidän kehonsa ovat mahdollisia sodan välineitä. Se on Hastin mielestä positiivista.
”Vain yksi kadetti puhui sillä tavalla, että ’minä tapan terroristeja’. Muut suhtautuivat terveellä nöyryydellä.”
Hast on itse antimilitaristinen. Mutta samalla, kun hän kyseenalaistaa asevoimien tarpeellisuuden ratkaisuna väkivaltaan, on militarismissa jotain kiehtovaa, jonka hän tunnistaa itsessäänkin.
”Viehätyn esimerkiksi sotatarinoista. Uskon, että se liittyy kuulumisen tunteeseen ja turvallisuuden illuusioon.”
Tämä on Hastin mukaan suurimmaksi osaksi tiedostamatonta. Saatamme esimerkiksi kokea hyvän olon tunnetta nähdessämme sotilasparaatin. Koemme kuuluvamme johonkin isompaan ryhmään, kuten kansan tarinaan, tunteiden tasolla, vaikka emme olisi tietoisesti kansallismielisiä.
PUHE demilitarisoimisesta ja aseista kieltäytymisestä teilataan helposti naiiviksi. Jos nainen puhuu militarismista, on hän heti haavoittuvaisessa asemassa, Hast sanoo.
”Sen puheen voi potkia hengiltä. On ihme, jos joku ei tule linjoja pitkin kertomaan, miten asiat ovat, jos nainen avaa suunsa.”
Pyllystä tuli osa tarinataloutta
Uuden seksipositiivisuuden aikakaudella esillä ovat ne, jotka osaavat muutenkin estetisoida itseään somessa, kirjoittaa kolumnissaan Iida Sofia Hirvonen.
LÖYSIN SIIVOTESSA kasan vanhoja Suosikki-lehtiä. ”Koulussa ei annettu seksivalistusta!” täräyttää Rammsteinin laulaja yhdessä otsikossa. Ala-asteikäisenä vuosituhannen vaihteessa luin silmät kiiluen näyttelijä David Duchovnyn seksiaddiktiosta, siitä, kuinka Madonna ”syö aamupalaksi nuoria miehiä ja mysliä”. Sitten vielä lääkäri Erkki-Pekka J. Hellen itsetyydytysvinkit päälle.
En edes ihan tiennyt, mitä ”seksi” on. Jotain jännittävää kuitenkin, koska nuorisolehdet olivat täynnä sitä ja Backstreet Boys lauloi: ”Am I sexual? Yeee!”
Lehtien perusteella ei näytä siltä, ettei seksistä olisi uskallettu aiemmin puhua. Suorapuheinen tyyli näyttää hienotunteisessa nykyajassa koomiselta. Toisaalta monet vuosituhannen vaihteen ilmaisut eivät sensaatiohakuisessa stereotypisoinnissaan kestäisi enää päivänvaloa.
Seksipositiivinen kulttuuri on nousussa, väitti Helsingin Sanomat kolme vuotta sitten. Nykyfeministisen seksipositiivisuuden ytimessä on moninaisuuden sanallistaminen, suostumus ja se, ettei toisten ihmisten halujen pitäisi kuulua muille.
Valtavirrassa se on näyttäytynyt Himocastin kaltaisina podcasteina, joissa vaikuttajat ruotivat kokemuksiaan, ja lehtijuttuina, joissa seksuaaliterapeutit rohkaisevat avautumaan.
Joissakuissa seksipositiivisuus herätti välitöntä ahdistusta. Laura Friman kirjoitti Ylen kolumnissa, että seksipositiivisuus on kauheaa, koska se herättää paineita olla rempseä. Vapautuminen näyttäytyy myös sosiaalisessa mediassa ristiriitaisena ja kaksinaismoralistisena. Algoritmit kannustavat tykkäyksillä puhumaan lisää seksistä, mutta sensuroivat nännit ja seksuaaliselta vaikuttavat hashtagit.
KULTTUURISET virtaukset vaikuttavat uusilta, mutta ne ovat aina kulkeneet sykleissä.
Itävaltalaissyntyinen psykoanalyytikko Wilhelm Reich kehitti seksipositiivisuus-termin 40-luvulla. Reich oli Freudin oppilas ja tutkimustensa perusteella vakuuttunut siitä, että kaikki neuroosit kytkeytyivät seksuaaliseen rajoittuneisuuteen.
Siksi hänen mielestään orgasmi oli (marxismiin yhdistettynä) ratkaisu vakavimpiin modernin yhteiskunnan ongelmiin, jopa fasismiin. Natsismin nousua Yhdysvaltoihin paenneen Reichin vaikutus näkyi 60-luvun seksuaalivallankumouksessa.
Vapautumisen jälkeen 70-luvun radikaalifeministit suhtautuivat seksiin inhoavasti. Feministikirjailija Valerie Solanas julisti SCUM-manifestissa, että ajattelevien naisten pitäisi nousta kehollisuuden yläpuolelle, koska seksi torpedoi poliittisen osallistumisen ja merkitykselliset ihmissuhteet.
80-luvulla sävy muuttui. Tutkija Wendy McElroyn mukaan seksipositiivisuus tuli takaisin, koska feministit epäonnistuivat poliittisessa vaikuttamisessa. Sukupuolten välistä tasa-arvolakia ei saatu Yhdysvalloissa 70-luvulla läpi. Reaganin aikana feminismi alkoi valtavirtaistua kaupallisia reittejä pitkin.
Seksimyönteisyys kävi hyvin yhteen uusliberaalien arvojen kanssa. Ne korostivat yksilöllisyyttä ja nautintoa. Vasta aids toi 90-luvulla emansipaatiojuhliin särön.
NAISEN nautinto on edelleen tabu, kertoi Ronja Salmi tv-ohjelmassaan vuosi sitten. Tabut on murrettu kuitenkin niin monta kertaa, ettei ”suora seksipuhe” varsinaisesti riko rajoja.
Seksipositiivisuus on kaupallistunut nopeasti. Valtavirtaistuessaan tiedontuotanto luo uudenlaista valtaa. Somessa tiedontuotanto tarkoittaa itsestä puhumista ja tunnustamista.
Kulttuurikriitikko Mark Greif on kirjoittanut, että 2010-luvun seksuaalisuus on autoeroottista.
Maaret, 42, suosii enää vain kevyitä suhteita: ”Viimeisin vuosi sinkkuna on ollut paljon tyydyttävämpi kuin edelliset 16 vuotta suhteessa”
Maaret on huomannut, että keski-ikäisen naisen kevyempi ja häilyvämpi suhde-elämä voi olla vielä monelle tabu.
42-vuotiaalla Maaretilla on kokemus suhteesta, johon kuului moniavioisuutta.
Maaret kertoo sopineensa miehen kanssa jo suhteen alussa, että myös muiden treffailu oli ok.
– Olen aina pitänyt siitä, ettei kehenkään tarvitse sitoutua, vaan voi pitää vain hauskaa ja mennä fiiliksen mukaan. Ilmoitinkin seurustelusuhteen alussa, että pidän myös naisista, ja se oli ok. Muutama aikaisempi kumppani oli ilmoittanut, että moniavioinen suhde ja seksuaalinen suuntautumiseni olivat heille ongelma.
Vaikka Maaret ja hänen miehensä saivat sovittua pelisäännöistä, suhde tuli 16 vuoden ja kahdeksan avioliittovuoden jälkeen päätökseen noin vuosi sitten.
Eroon ei liittynyt sen enempää draamaa. Kumppani alkoi tuntua enemmän ystävältä, joten eri teille lähteminen oli lopulta ainoa ratkaisu.
Sinkkuus tuntuu omalta
Ennen pitkää suhdettaan Maaretilla oli parikymppisenä useita muutaman vuoden suhteita, joten hän on seurustellut lähes koko ikänsä.
Nelikymppisenä Maaret on ymmärtänyt, ettei halua enää seurustella tai hypätä uuteen pitkään suhteeseen – oli se moniavioinen tai ei.
– En ole ikinä ollut näin kauan sinkku. Tällä hetkellä kaipaan eniten läheisyyttä ja hauskanpitoa. En voisi edes kuvitella, että asuisin jonkun kanssa.
Tinderiin nelikymppisenä
Nykyään Maaret tapaa miehiä Tinderin kautta.
– Tinderissä on tullut hyvin paljon vastaan 30–50-vuotiaita miehiä, jotka etsivät myös vapaampaa suhdetta.
Tinder-tapailun lisäksi Maaretilla on kaksi kevyempää suhdetta. Hän tapailee molempia miehiä silloin tällöin.
– Tällä hetkellä olen tyytyväinen siihen, että minulla on perhe ja tapailen miehiä, joiden kanssa voin olla silloin, kun siltä tuntuu. Ja silloin kun en kaipaa seuraa, voin olla yksin.
”Muutamalta Tinder-matchiltä olen saanut aikamoista palautetta”
Maaret arvelee, että myös yhä useampi nelikymppinen nainen ajattelee romanttisista suhteistaan perinteisestä käsityksestä poikkeavalla tavalla.
– Uskon, että on minun lisäksi on myös muita naisia, jotka eivät kaipaa perinteistä, yksiavioista suhdetta tai sitoutumista.
Hän on silti huomannut, että keski-ikäisen naisen kevyempi ja häilyvämpi suhde-elämä voi olla vielä monelle tabu.
– Muutamalta Tinder-matchiltä olen saanut aikamoista palautetta siitä, että pitäisi tapailla vain yhtä kerrallaan.
Maaret kertoo pistäneensä merkille, että monilla suomalaisilla on kenties myös liian suuria odotuksia parisuhteesta.
– Jos ne odotukset unohtaa ja elää hetkessä, elämästä saa mielestäni paljon enemmän irti. Minulle viimeisin vuosi sinkkuna on ollut paljon tyydyttävämpi kuin edelliset 16 vuotta suhteessa.
Maaretin nimi on muutettu.
Naisjärjestöt ehdottavat: Puhemiehestä puheenjohtaj
Eduskunnan puhemiehen muuttaminen puheenjohtajaksi olisi vahva viesti.
Naisjärjestöjen Keskusliitto ehdottaa, että eduskunnan puhemiehen nimike vaihdetaan puheenjohtajaksi.
Liitto perustelee ehdotustaan sillä, että sukupuolitetuista ammattinimikkeistä luopuminen yhteiskunnan näkyvimpiä tehtäviä myöten viestisi vahvasti Suomen sitoutumisesta sukupuolten tasa-arvon todelliseen toteuttamiseen ja sen merkityksen tunnistamiseen yhteiskunnan hyvinvoinnille.
– Käyttämämme sanasto vaikuttaa vahvasti siihen, kenelle miellämme tietyn ammatin tai tehtävän kuuluvan, liitto arvioi tiedotteessaan torstaina.
Se muistuttaa siitä, että tämän osoittaa myös sukupuolentutkimuksen tohtori Mila Engelbergin vuonna 2016 ilmestynyt väitös: ihmiset tulkitsevat mies-päätteisten ammattinimikkeiden tarkoittavan useammin miestä kuin niiden sukupuolineutraalien vastineiden.
– Puhemiehen nimikkeen päivittäminen puheenjohtajaksi olisi eduskunnalta vahva viesti siitä, että sukupuolitetut luottamustehtävä- ja ammattinimikkeet ja niihin liittyvät ennakkokäsitykset toimijan sukupuolesta kuuluvat historiaan, sanoo Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtaja, RKP:n kansanedustaja Eva Biaudet.
– Eduskunnalla on mahdollisuus ja velvollisuus osoittaa tässä asiassa arvojohtajuutta.
Suuri periaate
Liitto toteaa, että nykyisin nimikkeen ei ajatella kuvastavan tehtävän hoitajan sukupuolta. Tälläkin hetkellä eduskunnan puhemiehenä toimii nainen.
– Tutkimusten mukaan nimikkeellä on kuitenkin merkitystä. Nimike vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset arvioivat johtotehtäviin valittavien johtajuusominaisuuksia, se sanoo.
Liitto muistuttaa myös siitä, että Ranskan ja Saksan kaltaisissa suurissa EU-maissa parlamenttia johtaa puheenjohtaja.
– Kyseessä on käytännössä pieni asia, jolla on kuitenkin suuri periaatteellinen, eduskunnan instituutiota, kieltä ja sitä kautta koko yhteiskuntaa tasa-arvostava merkitys. Eikö juuri nyt olisi hyvä aika myös eduskunnan nopeuttaa tasa-arvokehitystä omalla esimerkillään? Biaudet kysyy.
Liitto toteaa, että ammattialat ovat jakaantuneet Suomessa poikkeuksellisen vahvasti mies- ja naisvaltaisiin aloihin, mikä vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi naisten palkkaukseen ja myöhemmin eläkkeisiin.
– Sukupuolineutraalit ammattinimikkeet ovat konkreettinen askel kohti entistä tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Tämä tulee huomioida myös hallituksen valmisteilla olevassa kansalliskielistrategiassa.
Viime syksynä nimikkeen vaihtamisesta nousi keskustelu, kun vihreiden kansanedustaja Iiris Suomela kutsui puhemiestä puheenjohtajaksi eduskunnan istunnossa. Edellisen kerran asiasta keskusteltiin vuonna 2017, kun Aamulehti otti käytännöksi kirjoittaa eduskunnan puheenjohtajasta puhemiehen sijaan.
Asiasta tehtiin myös kansalaisaloite syksyllä 2019, mutta se keräsi vain 341 kannatusilmoitusta.
Perinteinen parisuhde ei sopinut Anniinalle, 27, – nyt hänellä on avoimesti useita kumppaneita
Joensuulainen Anniina ei halua olla enää kaapissa.
”Eihän niin voi elää.”
Kun Anniina muutama vuosi sitten kuuli ystävältään polyamoriasta, oli hänen ensiajatuksena varsin jyrkkä.
Joensuulaisnainen eli tuolloin parisuhteessa poikaystävänsä kanssa.
Ystävän kertomus polyamoriasta eli monisuhteisuudesta jäi kuitenkin Anniinan mieleen ja herätti yllättäen uteliaisuutta.
Millaista olisi olla myös naisen kanssa? Millaista olisi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde?
”Olin ollut siinä käsityksessä, että yhden ihmisen tulisi täyttää kaikki tarpeeni”
Omien ajatusten muhiessa Anniina tajusi hiljalleen seurustelevansa onnellisesti, mutta haaveilevansa silti muista kumppaneista.
– Olin aikaisemmissa suhteissani pettänyt ja ollut ihastunut toisiin ihmisiin, vaikka olinkin rakastunut omaan kumppaniini. Ymmärsin, että olin koko elämäni ajan yrittänyt olla yksiavioisissa suhteissa, vaikka se ei sopinut minulle. Olin ollut myös läheisriippuvainen ja siinä käsityksessä, että yhden ihmisen tulisi täyttää kaikki tarpeeni.
Suhde poikaystävään päättyi eroon. Eron jälkeen Anniina alkoi ottaa enemmän selvää polyamoriasta ja pikkuhiljaa hän ymmärsi, että ensialkuun kauhistuttanut suhdemuoto olikin hänelle se oikea.
”En mielelläni määrittele ihmissuhteita”
Nyt Anniina on 27-vuotias. Viimeiset vuodet hän on ollut pääasiassa polyamorisissa suhteissa, joissa hänellä on yhtä aikaa useampi romanttinen suhde. Myös tällä hetkellä hän tapailee romanttisesti useampaa ihmistä. Kaikki osapuolet ovat tietoisia toisistaan.
Vastikään Anniina yritti vielä kerran yksiavioista suhdetta.
– Tutustuin mieheen, jolle yksiavioisuus oli tärkeää. Olin niin ihastunut, että suostuin vielä kerran lähtemään perinteiseen suhteeseen. Huomasin kuitenkin nopeasti, että voin pahoin enkä ollut todellinen itselleni, joten suhde oli päätettävä.
Anniina ei kaipaa sitoutumista seurusteluun. Siitäkin huolimatta hänelle on tärkeää sitoutua antamaan kumppaneilleen aikaa ja kuunteleva korva.
– En mielelläni määrittele ihmissuhteita seurusteluksi tai tapailuksi tai kumppaneita poikaystäviksi tai tyttöystäviksi. Sen sijaan, että määrittelisin suhteitani ulkoisesti, panostan niiden sisältöön.
– Minulle on tärkeää keskustella siitä, mitä kumpikin osapuoli toivoo ja katsoa sen jälkeen, natsaavatko toiveet suhteesta keskenään ja kannattaako mukaan tulla läheisyyttä tai seksiä.
Aikatauluttamista ja kalenterimerkintöjä
Millaista monisuhteisuus sitten käytännön tasolla on?
Anniina kertoo tapaavansa uusia ihmisiä ystäviensä kautta ja netin deittiprofiilien avulla. Osa jää kaverisuhteiksi, osa etenee fyysisiksi.
Anniina kokee tärkeäksi tehdä uusiin mahdollisiin kumppaneihin tutustuessa heti selväksi, millaista suhdetta hän etsii.
– Minulla lukee deittiprofiilissa suoraan, mitä etsin sekä seksuaalinen suuntautumiseni.
Anniinan mukaan polyamoriset suhteet vaativat ennen kaikkea aikatauluttamista ja kalenterin tsekkaamista, sillä jokaiselle kumppanille on tärkeää löytää aikaa.
– Olen itseasiassa introvertti, ja se ei ehkä sovi monisuhteisuuden kanssa. Tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta olen silti löytänyt useammille romanttisille suhteille elämässäni aikaa. Yleensä katsomme yhdessä kalenteria seuraavalle parille viikolla ja sovimme tapaamisen.
Entä mustasukkaisuus? Nostaako se päätään enemmän kun kumppaneitakin on useampia?
– En ole mitenkään immuuni sille. Välillä nousee mustasukkaisia tunteita ja saattaa tuntua siltä, että jollain osapuolella ei ole yhtä paljon aikaa kaikille. Silloin pitää vain keskustella ja kertoa tuntemuksistaan.
Suomalaiset paljastivat kiihottavimmat seksiasennot: "Äärimmäisen nautinnollinen" – tämän takia 69 on inhokki
Suomalaisten seksiasentojen ylivoimainen suosikki on takaapäin. Näin vastaa joka neljäs seksikauppa Kaalimadon kyselyyn vastannut.
MUITA MAKUUHUONEIDEN kestosuosikkeja ovat perinteinen lähetyssaarnaaja, paranneltu lähetyssaarnaaja esimerkiksi naisen jalat nostettuna miehen harteille, ratsastus sekä lusikka-asento, jossa molemmat ovat sivuttain.
– Takaapäin rakastelun suosiota saattaa selittää se, että asento on fyysisesti helppo, mutta etenkin miehille asento hivelee silmiä ja siihen saatetaan assosioida myös tietynlaiseen rajuuteen liittyviä mielikuvia. Heteronäkökulmasta ajatellen mies kiihottuu kumppanin takapuolesta ja nainen puolestaan nauttii siitä, kun penis osuu emättimen pohjukkaan asti. Molemmille osapuolille asento voikin olla äärimmäisen nautinnollinen, Kaalimato.comin seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen sanoo tiedotteessa.
FYYSISESTI HAASTAVAT seksiasennot saattavat latistaa makuuhuoneen tunnelmaa. Suomalaisten inhokkiseksiasentojen listan ykkönen seisoma-asento. Tätä mieltä on lähes joka neljäs. Lähes yhtä inhottu on 69-asento.
– Seksin harrastaminen seisoaltaan voi olla hieman hankalaa esimerkiksi pituuserojen takia. 69-asento puolestaan voi olla fyysisesti kuluttava asento, ja omaan nautintoon keskittyminen saatetaan kokea ongelmalliseksi, kun samalla annetaan suuseksiä kumppanille. Tämä voi korostua erityisesti naisilla, jotka tarvitsevat useimmiten enemmän aikaa ja keskittymistä orgasmin saamiseen, Lavikainen toteaa.
LAVIKAISEN MUKAAN naiset saattavat kokea 69-asennon yksinkertaisesti liian monimutkaiseksi. – Tämän lisäksi omaan nautintoon keskittymisen vaikeus ja esimerkiksi alapään ulkonäköön liittyvät paineet saattavat rajoittaa asennosta nauttimista, Lavikainen kommentoi.
Näistä seksiasennoista suomalaiset pitävät eniten
1. Takaapäin 25 %
2. Perinteinen lähetyssaarnaaja 14 %
3. Paranneltu lähetyssaarnaaja 14 %
4. Ratsastus 12 %
5. Lusikka (molemmat sivuttain) 6 %
Näistä seksiasennoista suomalaiset pitävät vähiten
1. Seisoma-asennossa 23 %
2. 69-asento 21 %
3. Takaapäin 7 %
4. Lusikka (molemmat sivuttain) 7 %
5. Ratsastus 5 %
TUTKIMUSTIEDOT perustuvat Kaalimato.comin tilaamaan ja Pohjoisranta BCW:n analysoimaan suomalaisten seksielämää ja seksuaalisuutta käsittelevään kyselytutkimukseen. Tutkimukseen vastasi 1 000 iältään 18–70-vuotiasta suomalaista.
Seksin ostaja voi jatkossa saada tuomion raiskauksesta
Raiskauspykälän uudistamisen jälkeen ostaja voidaan tuomita raiskauksesta, jos myyjä ei ole kaupannut seksiä vapaaehtoisesti, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Susanna Reinboth.
KESÄLLÄ 2008 Helsingissä paritettiin nuorta virolaista naista. Asiakkaita ehti kolmen viikon aikana käydä jopa yli sata ennen kuin poliisi laittoi toiminnalle lopun.
Osa asiakkaista huomasi heti naisen nähtyään, että jotain on pielessä ja luopui seksiaikeista. Yksi kuvaili naisen vaikuttaneen poissaolevalta, toinen luonnehti tätä ujoksi ja hiljaiseksi.
Parittajat tuomittiin Helsingin hovioikeudessa ihmiskaupasta puolentoista vuoden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.
Poikkeukselliseksi tapauksen teki se, että myös asiakkaita marssitettiin oikeuden eteen. Kaikkiaan jutussa tuomittiin kymmeniä miehiä sakkoihin uudesta rikoksesta, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöstä.
Seksiä ostaneet tuomittiin pääosin 20 päiväsakkoon, ja yrityksen asteelle jääneistä teoista tuomittiin 10 päiväsakkoa.
TAPAUS paljasti myös pykälän valuvian. Yksi miehistä vei asian korkeimpaan oikeuteen (KKO) asti ja sai sakkonsa kumotuksi. Mies sanoi, että kerta kaikkiaan mikään kello ei kilissyt, että kyseessä voisi olla ihmiskaupan tai parituksen uhri.
KKO:n mukaan paritukseen viittasi monikin seikka, kuten naisen olemus ja lähes täydellinen kielitaidon puute. Silti miehen ei tarvinnut pitää varsin todennäköisenä, että nainen oli parituksen kohteena.
Korkeimman oikeuden päätös johti siihen, että pykälää tiukennettiin.
NYT OLLAAN siirtymässä kokonaan uudelle tasolle.
Tiistaina oikeusministeriön työryhmä ehdotti raiskauspykälän muuttamista niin, että olennaista olisi vapaaehtoisuuden puute eikä väkivalta tai sen uhka, kuten nykyisin.
Tämä merkitsisi uusia aikoja seksin ostajalle. Hän voisi jatkossa saada tuomion myös raiskauksesta.
Olennaista on, onko seksin myyminen ollut vapaaehtoista. Jos parittaja tai ihmiskauppias on pakottanut uhrin myymään seksiä, ostaja ei voi vapautua vastuusta sillä perusteella, että hän itse ei pakottanut uhria.
Lakiehdotuksessa tämä on muotoiltu selvästi:
”Jos teon kohde on ihmiskaupan uhri, seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön tahallisesti syyllistyvä syyllistyisi yleensä myös raiskaukseen. Tällöin tekijä voitaisiin tuomita molemmista rikoksista.”
SÄÄNTELY nostaisi rangaistukset aivan toiselle tasolle kuin nykyisin. Vähimmäisrangaistus raiskauksesta on vuosi vankeutta, kun seksikaupan uhrin hyväksikäytöstä voi selvitä – ja käytännössä on selvinnytkin – sakoilla.
Myös väkivaltaiset tai uhkailevat parittajat ja ihmiskauppiaat saattavat joutua vastaamaan raiskaussyytteisiin, koska he ovat pakottaneet uhrin seksiin asiakkaiden kanssa.
Pykäläluonnoksen mukaan raiskauksesta tuomitaan myös, jos väkivallalla tai sen uhalla pakottaa uhrin sukupuoliyhteyteen kolmannen henkilön kanssa.
Näillä säännöksillä nuoren virolaisnaisen tapaus olisi näyttänyt aivan toisenlaiselta.
Ihmiskauppiaat olisivat todennäköisesti saaneet syytteitä kymmenistä raiskauksista, ja myös kymmeniä asiakkaita olisi syytetty raiskauksesta.
Lopputulos olisi ollut jotain muuta kuin puolitoista vuotta vankeutta ihmiskauppiaille ja pienet sakot ostajille.
Tähtibloggaaja Veera kertoo avoimesti kiusallisista deittailukokemuksistaan: miehiltä satelee ronskeja ehdotuksia
Olet mitä syöt -ohjelmassa nähdyn Veera Biancan viestiboksi täyttyy miesten törkyviesteistä.
Matkabloggaaja Veera Bianca julkaisi yli 35 000 seuraajalleen päivityksen, jossa hän kertoo avoimesti deittailukokemuksistaan.
– En juuri puhu deittailusta, koska olen sitä onnistuneesti vältellyt kuin ruttoa. Tänä vuonna olen kuitenkin yrittänyt kunnostautua tällä saralla edes vähän ja lopulta vaan rakentanut muurejani korkeammalle, sinkkuelämää viettävä bloggaaja kirjoittaa Instagramissa.
Deittailu ei ole ollut aivan sellaista, mitä hän toivoi. Hän paljastaa saavansa miehiltä ronskeja ehdotuksia.
– Olen käynyt ystävien kanssa viime aikoina mielenkiintoisia keskusteluja siitä, miten eri tavalla miehet lähestyvät meitä, niin Tinderissä kuin tosielämässäkin. Oma kokemukseni on se, että miehet menevät heti aivan suoraan asiaan ja lähinnä siis seksiin.
Biancaa turhauttaa, etteivät miehet halua todellisuudessa tutustua, vaan päällimmäisenä heillä on mielessä petipuuhat. Ajatus kumppanin löytämisestä esimerkiksi deittisovellus Tinderin kautta kuulostaa hänestä lähes tulkoon mahdottomalta.
– Minulta ei koskaan kysytä mitä elämässä tavoittelen tai haluan, vaan milloin pääsisi makuuhuoneeseeni. Minulle kerrotaan miten jännittävää olisi harrastaa kanssani seksiä. Lähetetään d*ck pickejä ja videoita. Koen monesti, että en kelpaa tyttöystäväksi vaan olen monelle miehelle pelkkä fetissi tai en mitään, Bianca harmittelee.
Sometähden seuraajat kertoivat vastaavanlaisista kokemuksistaan. Osa heistä kokee jo menettäneensä toivon deittailun suhteen.
– Deittikulttuuri on kai muuttunut omituiseksi, mutta jossakin on pakko olla niitäkin ihmisiä, jolle toinen on muutakin kuin lihapala. Näin koetan uskoa, vaikka uskoani koetellaankin, eräs seuraajista kommentoi.
– Kokenut samaa. Se on enemmän loukkaavaa kuin imartelevaa, toinen kirjoittaa.
Veera Bianca tuli suurelle yleisölle tutuksi Olet mitä syöt -sarjasta, jossa hän laittoi elämäntapansa remonttiin lääkäri Pippa Laukan johdolla. Veera karisti ohjelmassa useita kiloja ja on jatkanut uutta elämäntapaansa myös sen jälkeen.
Kesäkuussa bloggaaja iloitsi Instagramissa saavuttaneensa merkittävän tavoitteen: vaaka näytti 30 kiloa vähemmän kuin hänen aloittaessaan elämäntapamuutoksensa viime vuonna Olet mitä syöt -sarjan kuvauksissa
– 30 kiloa. Mikä matka viime kesästä. Kukapa olisi uskonut, että vastaus löytyy tasapainoisesta ja terveellisestä ruokavaliosta ja treenistä, josta nauttii, Veera iloitsi Instagramissaan.
Amerikkalainen Laura lopetti seksin harrastamisen jo kymmenen vuotta sitten: "Paras asia, jonka olen tehnyt"
Laura aloitti selibaattinsa 2010-luvun alussa. Nyt hän pitää päätöstä erinomaisena.
Laura Bogart ei enää harrasta seksiä. Selibaattia hän pitää parhaana tekemänään päätöksenä.
"Olen tämän miehen syleilyssä ja olen yksinäisempi kuin koskaan"
Päätös syntyi erään seksikerran jälkeen: Laura makasi ihanan miehen kainalossa ja kysyi tältä, voisivatko he mennä ulos oikeille treffeille.
– Yhtäkkiä miehen kasvoille ilmestyy anteeksipyytelevä kireys. Olen nähnyt tämän ilmeen niin monien miesten kasvoilla vuosien aikana. "Siistiä, siistiä", mies sanoo äänellä, joka kertoo, ettei idea ole hänen mielestään ollenkaan siisti. Sitten hän lisää, että haluaa minun tietävän, ettei hän harrasta kädestä pitelyä, Laura kirjoittaa Buzzfeedin tekstissään, jonka hän on otsikoinut "seksin lopettaminen on paras asia, jonka olen itseni vuoksi tehnyt".
Itseään lihavaksi kuvailevan Lauran mukaan mukava ilta muuttui yllättäen tutuksi, nöyryyttäväksi kokemukseksi. Niihin hän oli väsynyt.
– Tiedän, että olen vähän päälle kolmekymppinen ja liian väsynyt leikkimään tällaista "siistiä, siistiä" -tyttöä. Tyttöä, joka edelleen lyöttäytyy miehen seuraan, kenties vain sanoakseen, että hänelläkin on joku. Koska jos tällä tytöllä on joku, niin joku haluaa häntä, ja jos joku haluaa häntä, hän ei ole liian outo tai ruma. Hän ei ole yksin. Mutta minä olen yksinäinen. Olen tämän miehen syleilyssä ja olen yksinäisempi kuin koskaan.
Päätti aloittaa selibaatin ja lopettaa deittailun
Miehen lähdettyä Laura päätti aloittaa vuoden tauon deittailusta ja seksistä. Hän poisti deittisovellukset ja päätti esimerkiksi olla käymättä baareissa.
– Tuo vuosi muuttui pian kahdeksi. Kaksi vuotta muuttui hellästi, melkein huomaamattomasti viideksi vuodeksi. Viisi vuotta venyi melkein kymmeneksi, Laura kuvaa.
– Aloitin selibaatin tavalla, jolla aina unelmoin rakastuvani: etten tarkoittaisi sitä, en ainakaan ensin, mutta pian löysin rytmin, joka tuntui niin uskomattoman luonnolliselta, että ihmettelin, miten olen koskaan elänyt ilman sitä.
"Sain ällistyttävän ristiriitaisia viestejä"
Aiemmin Laura oli tottunut ajattelemaan, että kiinnostavat naiset harrastivat aina paljon kaikenlaista seksiä. Kun ystävät kertoivat kokemuksistaan, Laura kuitenkin tunsi, että hänen seksielämänsä on vain kokoelma nöyryytyksiä.
Hän uskoi, ettei mikään määrä nokkeluutta deittiprofiilissa voisi muuttaa sitä, että lihavan naisen himoitseminen avoimesti on "brutaali tabu".
– Aina, kun avasin television, selasin puhelintani tai kuulin sattumalta tietynlaisia keskusteluja, sain ällistyttävän ristiriitaisia viestejä: voimaantunut, seksipositiivinen nainen juhlistaa omaa epätäydellistä kehoaan, mutta lihava keho on ruma ja epäterve, Laura kuvaa.
"Minulla olisi kehoni paljon kauemmin kuin minulla olisi jonkun heikkoluonteisen miehen kiintymys"
Nuorempana Laura laihduttikin jatkuvasti. Hän pelkäsi, että olisi ikuisesti yksin, jos ei pudottaisi painoaan.
– Silti en voinut näännyttää tai puhdistaa kehoani himottavaksi. En voinut polttaa sitä hoikaksi dieettipillerein, Laura kuvailee.
Aiemmin hän vitsaili, että ylipaino pysyisi hänen seuranaan paljon kauemmin kuin miehet. Lopulta Laura ymmärsi, että vitsin taustalla on totuus: ainaiset dieetit vain rankaisivat häntä itseään.
Tilaa oikealla
SUOMALAISTEN luottamus perinteiseen mediaan on kansainvälistä huippua, muistuttaa juhannuksen alla julkaistu Uutismedia verkossa -raportti. Viime vuosien kriisipuheesta huolimatta kansalaiset luottavat käytännössä kaikkiin isoihin uutismedioihin.
Yksi selkeä särö kuvassa kuitenkin on. Suomalaisten luotettavimpina pitämiä Yleisradiota ja Helsingin Sanomia kohtaan on epäluuloja etenkin oikealla.
Samansuuntaisia tuloksia on saatu esimerkiksi Poliittiset kuplat -tutkimusprojektissa, jonka mukaan juuri perussuomalaisten kannattajat ja jäsenet ovat epäluuloisimpia näitä medioita kohtaan. Lisäksi he ovat luottaneet muita useammin tietolähteenään MV-lehteen.
Havainnot ovat linjassa myös kansainvälisen kehityksen kanssa. Monessa maassa mediakenttä on ollut jo valmiiksi poliittisesti jakautuneempi kuin Suomessa, mutta 2000-luvun polarisaatio ja populismi ovat jakaneet todellisuuksia entisestään.
Suomessa näyttää siltä, että toistaiseksi tilaa oikealla täyttää sekalainen seurakunta erilaisia ei-journalistisia julkaisijoita, blogeja ja keskustelufoorumeita. Aiemmin näkyvyyttä saaneen MV-lehden menestys on jäänyt lyhyeksi.
OIKEISTOSSA ilmenevästä epäluottamuksesta on tärkeää olla tietoinen, sillä esimerkiksi Yhdysvalloissa politiikan polarisoituminen on ollut epäsymmetristä. Politiikan ja median radikalisoituminen on tapahtunut ensin nimenomaan oikealla.
Yhtäläisyysmerkkejä eri maiden kehityksestä ei kannata vetää. Siinä missä Yhdysvalloissa kehitys alkoi oikeiston puheradioista ja Fox News -tv-kanavalta, Britanniassa tabloid-lehdet ovat olleet EU-politiikassa jo pitkään avoliitossa populistien kanssa.
Suomessa onkin kiinnostavaa seurata, löytyykö oikean laidan tyhjiötä täyttämään muita kuin verkkolehti Suomen Uutisten kaltaisia ilmeisiä ehdokkaita. Herätyskristillinen TV7 tai AlfaTV ovat välillä käyneet jo näillä vesillä.
Epäluottamuksen siemen on selvästi kylvetty maahanmuuton ja ilmastopolitiikan teemoihin. Koko mediakentän järkyttäminen edellyttäisi kuitenkin niin sanotun kulttuurisodan syvempää juurtumista Suomen poliittiseen maaperään.
Kirjoittaja on YTT, journalistiikan työelämäprofessori ja Ylen toimittaja.
Puolustusvoimat kokeilee miesten ja naisten yhteistupia, ja nähtävissä on jo positiivinen muutos, sanoo alikersantti Saara Hautala
Heinäkuussa alkanut yhteistupakokeilu jatkuu uusien alokkaiden kohdalla koko heidän palveluksensa ajan.
KAINUUN ja Karjalan prikaatissa on nyt viikon ajan ollut käytössä yhteismajoituskokeilu, jossa naiset ja miehet on sijoitettu samaan tupaan.
Viime viikon maanantaina noin 2 000 alokasta aloitti palveluksensa Karjalan prikaatissa. Heistä naisia oli runsaat sata. Ennakkoon täytetyssä alokaskyselyssä yli 70 prosenttia alokkaista ilmoitti halukkuudestaan osallistua yhteistupakokeiluun. Yhteensä yhteistupia on prikaatissa 21 kappaletta.
Karjalan prikaatissa palveluksensa viime viikolla aloittaneet Stella Saarelainen ja Markku Luostarinen sekä tammikuussa palvelukseen astunut Saara Hautala ovat olleet mukana yhteistupakokeilussa. Kolmikko on kokenut tupakokeilun pelkästään positiivisena, eikä yhteistuvissa ole heidän mukaansa mitään epänormaalia.
”Haasteita ei ole ollut. Ihmisiä ja samanarvoisiahan me kaikki ollaan”, Saarelainen sanoo.
”Mitään ahdistelua tai vastaavaa ei ole ollut lähimainkaan”, hän jatkaa.
JO puolisen vuotta asepalveluksessa ollut Hautala näkee kokeilussa selvät erot aiempaan tupajärjestelyyn verrattuna. Aiemmin naiset majoittuivat hänen yksikössään eri kerroksessa kuin miehet, jolloin etenkin tiedonvälitys takkusi.
”Naisten oli myös haastavampi päästä mukaan porukkaan esimerkiksi erilaisissa ryhmäytymis- ja joukkuetehtävissä. Koen, että yhteistuvissa olisimme päässeet porukkaan jo alokaskaudella.”
Yksi esitetty huoli on ollut yksityisyys yhteistuvissa, eritoten vaatteiden vaihto. Hautala, Luostarinen ja Saarelainen eivät ole kokeneet tässäkään asiassa minkäänlaisia ongelmia. Yksityisyyttä on tarjolla vessoissa ja suihkutiloissa, jotka ovat yhteistupien asukkaille edelleen erilliset. Eri sukupuolet majoittuvat myös maastoharjoituksissa edelleen samoissa teltoissa, eikä siellä ole tullut eteen ongelmia, Hautala sanoo.
”Jos kasarmilla haluaa yksityisyyttä, niin sitä kyllä löytyy”, Saarelainen toteaa.
Hautala, Luostarinen ja Saarelainen eivät allekirjoita esimerkiksi kansanedustaja Jari Ronkaisen (ps) pelkoja yhteistuvista koituvista ongelmista, esimerkiksi sitä, että parisuhteet joutuisivat erityiseen testiin yhteistupien myötä.
”Täällä on mielessä palveluksen suorittaminen. Ei tarvitse kumppaneiden pelätä, että jotakin lähtisi tapahtumaan”, Saarelainen toteaa.
”Turha luulo. Se ei kuulu sotilaallisen käytökseen”, Luostarinen komppaa.
Hautala muistuttaa, että mustasukkaisuutta ilmenisi yhtä lailla, vaikka yhteistupia ei olisikaan.
HS-gallup: SDP:n suosion lasku jatkuu
PS:n ja kokoomuksen kannatus on nyt lähes tasoissa.
Hallituspuolueiden SDP:n ja keskustan kannatukset laskivat heinäkuussa, ilmenee Helsingin Sanomien tuoreimmasta puoluekannatusmittauksesta.
SDP:n kannatus on tuoreimmassa kannatusmittauksessa 21,2 prosenttia. Suosio on laskenut 0,9 prosenttiyksikköä toukokuun 22,1 prosentin kannatushuipusta.
Keskustan kannatus laski tuoreimmassa mittauksessa 0,8 prosenttiyksikköä ja on nyt 11,6 prosenttia. Vihreiden kannatus sen sijaan nousi 0,5 prosenttiyksikköä on nyt 11,3 prosenttia.
Perussuomalaisten kannatus oli 17,9 prosenttia, kokoomuksen 17,7 prosenttia. Puolueiden kannatus mahtuu nyt samaan virhemarginaaliin.
– Siellä on kaksi taisteluparia. Perussuomalaiset ja kokoomus ovat lähellä toisiaan, samoin kuin keskusta ja vihreät. Järjestys on edelleen sama, mutta on mielenkiintoista nähdä, tuleeko siihen muutoksia, tutkimusjohtaja Sakari Nurmela Kantar TNS:stä arvioi.
Kannatusta saivat prosenttiyksikköinä (muutos edellisestä vastaavasta mittauksesta):
SDP 21,2 (-0,7)
PS 17,9 (+0,3)
Kokoomus 17,7 (+0,3)
Keskusta 11,6 (-0,8)
Vihreät 11,3 (+0,5)
Vas 8,2 (+0,8)
RKP 4,4 (0,0)
KD 3,9 (-0,1)
Liik 2,0 (-0,3)
Muut 1,8 (0,0)
Tutkimuksen teki TNS-Kantar 15.6.–10.7.2020. Sitä varten haastateltiin 2 168 henkilöä. Kyselyn virhemarginaali on 2,1 prosenttiyksikköä.
Nyt puhuvat toiset naiset: ”Tiedän, että mies ei jätä puolisoaan. Tiedän, että tämä ei ole oikein.”
– Tiedän, että tämä ei ole oikein, mutta suhde on vain jatkunut. Olemme molemmat nauttineet toisistamme ja se on auttanut jaksamaan arjessa vääryydestä huolimatta, varatun miehen kanssa suhteeseen ajautunut nainen kertoo.
Petetyksi tuleminen voi olla iso järkytys ja mullistaa koko elämän.
Olemme aikaisemmin kertoneet useita suomalaisten kertomuksia siitä, miten syrjähypyt ovat vaikuttaneet parisuhteiseen. Usein se jättää syvät jäljet, mutta osa onnistuu pääsemään yli jopa entistä vahvempana.
Pettäminen puhuttaa edelleen suomalaisia ja useista näkökulmista. Yksi näkökulma pettämiseen on myös toisen naisen tai miehen näkökulma. Mikä ajaa salasuhteeseen varatun kanssa? Mikä saa jatkamaan suhdetta?
Suomalaiset ovat jakaneet Vauva.fi-keskustelupalstalla ajatuksiaan ja kokemuksiaan suhteistaan varattuihin.
”Tämä ei ole oikein”
– ITSELLÄNI on pidempiaikainen, salainen seksisuhde varattuun mieheen. Tarkoitus ei ole saada siitä parisuhdetta. Tiedän, että mies ei jätä puolisoaan. Tiedän, että tämä ei ole ihannetila ja haluaisin siitä toisaalta irti, toisaalta en. Olen sinkku. Tiedän myös, että tämä ei ole oikein, mutta suhde on vain jatkunut. Olemme molemmat nauttineet toisistamme ja se on auttanut jaksamaan arjessa vääryydestä huolimatta.
”Mitään muuta en haluakaan”
– MINÄ myös olen toinen nainen. Mitään muuta en haluakaan, enkä varsinkaan miestä riesakseni kokopäiväisesti. Miehellä on varsin vaatimattoman näköinen vaimo ja kolme lasta. Perheensä – totta kai – haluaa pitää ja meille tämä kuvio passaa. Viikonloput jossain hotellissa ovat ihan parasta; hyvää ruokaa ja yhdessäoloa. Kaupunkilomat on myös kivoja. Mies ostaa sieltä usein lahjoja vaimolleen ja lapsilleen, itse toimin makutuomarina.
”En kestänyt ajatusta jäädä aina yksin”
– KUN jäin yksin mieheni kuollessa tapaturmaisesti kaipasin muutaman vuoden kuluttua fyysistä läheisyyttä. Olen sen ikäinen, että on hyvin vaikea löytää vapaista, ikäisistäni miehistä fiksua ja viriiliä kumppania. Kävin läpi riittävän monet deitit ja totesin joka kerta, että kaikki ne miehet olivat sinkkuja täysin omasta syystään. Fiksut miehet ovat varattuja, osaavat huolehtia parisuhteistaan ja pysyä suhteessa, olipa joskus vaikeaa tai ei. Niinpä päätin vastata myös varattujen miesten yhteydenottoihin. Kävimme paljon keskustelua mahdollisesta seksisuhteesta ja siitä, miten se käytännössä sujuisi. Mukavia, älykkäitä ja kiinnostavia miehiä. Varatun miehen tapaaminen kaatui siihen, etten kestänyt ajatusta jäädä aina yksin. Koin, että miehellä ovat asiat liian hyvin ja minulla tarve myös henkiseen kumppanuuteen.
”Hän halusi pitää perheensä”
– OLIN toinen nainen. Järjestely toimi oman aikansa. Minä en halunnut miestä kokonaan ja hän halusi pitää perheensä. Kun itse ei ole elänyt tuota, on helppo moralisoida. Alusta asti oli selvä, ettei meistä paria tule. Ehkä se siksi toimi oman aikansa todella hyvin. Suhde päättyi myös yhteisestä tahdosta eli molempien piti päästä elämässä eteenpäin.
Netissä hermostuttiin näyttelijän huhutusta seurustelusuhteesta, ja se kertoo siitä, miten hyvää tarkoittavasta nettiaktivismista on tullut laiskaa
Jos aktivismi muuttaa maailman paremmaksi yhdet potkut ja cancelit kerrallaan, se on älyllisesti hyvin laiskaa aktivismia.
HEINÄKUUN alussa brittinäyttelijä Jodie Comerin ympärillä kuohui. Menestyssarja Killing Even tähden huhuttiin seurustelevan republikaanin kanssa.
”Jodie Comer is cancelled”, Twitterissä useat julistivat ja odottivat yksityisyyttään varjelevalta Comerilta selitystä, anteeksipyyntöä, kunhan nyt jotain.
Cancel-kulttuuri on nettiaktivismin muoto, joka puolestaan perustuu niin sanottuun ”call out -kulttuuriin”. Molempien perusajatus on yksinkertainen: henkilö nostetaan netissä esille ja yritetään saada vastuuseen sanomisistaan tai tekemisistään, joita arvostelijat pitävät ”ongelmallisina”.
Cancel-kulttuurissa pyritään nimenomaan boikotointiin, ja usein seurauksena on, että vaikutusvaltainen henkilö menettää esimerkiksi työpaikkansa.
MYÖS Comerin tapauksessa osa halusi, että hänet poistetaan sarjan tulevalta kaudelta, koska Donald Trumpin puolueen kannattajan kanssa seurusteleva ei voisi kriitikoiden mukaan näytellä homoseksuaalia hahmoa.
Pettyneillä faneilla ja kriitikoilla on epäilemättä vahva kiintymyssuhde Comeriin ja sarjaan. Mutta kuinka paljon he häntä ja hänen älykkyyttään arvostavat, jos ovat valmiita mitätöimään hänet täysin sen perusteella, kenen kanssa hänen huhutaan seurustelevan? Tässä ajattelussa kumppani käytännössä määrittelisi myös sen, mitä Jodie Comer on ja ajattelee. Ikään kuin kumppanilla olisi myöskään mitään tekemistä Comerin näyttelemisen kanssa.
Jos cancel-kulttuurin on tarkoitus olla edistyksellistä, niin tässä tapauksessa edistyksellisyyttä ei ole hitustakaan. Olisi hienoa mainita tässä jokin tuore esimerkki julkkismiehestä, joka on tuomittu kumppanivalintansa perusteella, mutta eipä tule mieleen.
Toistaiseksi on vaikea arvioida, vaikuttaako Comerin ympärillä ollut lietsonta hänen uraansa mitenkään, eli onko hän ”cancelled”. Näyttelijä ei ole kommentoinut asiaa, ja medioissa on kirjoitettu Comeria puolustavia puheenvuoroja.
COMERIN tapaus on vain yksi monista esimerkeistä, joka latistaa niitä hyviä puolia ja päämääriä, joita cancel-kulttuurissa on ollut.
Nyt siitä uhkaa tulla vain helppo lyömäase, jolla nettiaktivistit hakevat nopeaa tyydytystä vaikeisiin tunteisiin. Kun ihminen pettyy idoliinsa, hän tuntee kognitiivista dissonanssia, ristiriitaisia ja ikäviä tunteita. Helppo ratkaisu vaikeisiin tunteisiin on painaa cancel-nappia.
Cancel-kulttuurin hyviin puoliin on kuulunut se, että jos aiemmin suojeltuja, vaikutusvaltaisia henkilöitä halutaan saada vastuuseen, niin tarvitaan myös poikkeuksellisia keinoja.
#Metoo-kampanja muutti maailmaa. Silloin pato murtui pitkään hautuneen epäoikeudenmukaisuuden ja hyväksikäytön tieltä. Elokuvatuottaja Harvey Weinstein saatiin oikeuteen vastaamaan teoistaan ja tuomittiin. Ihmiset uskalsivat alkaa puhua julkisesti kohtaamastaan häirinnästä. Weinstein oli todellakin cancelled.
NHL-legenda haaveili ryhmäseksistä juontajaparinsa kanssa ja sai potkut - haastoi nyt tv-kanavan oikeuteen kummallisin perustein
Jeremy Roenick ei pidä potkujaan laillisina.
Jeremy Roenick on nostanut potkuistaan kanteen tv-yhtiö NBC:tä vastaan, uutisoi Variety-lehti.
Yli 500 NHL-maalin hyökkääjälegendan mielestä yksipuolisessa irtisanomisessa oli kyse heteromiehen syrjinnästä.
Roenick, 50, hyllytettiin NBC:n lähetyksistä, kun hän oli esittänyt roisin haaveen vieraillessaan Spittin Chiclets -podcastissa viime joulukuussa.
Mies kertoi haaveilevansa, että saisi juontajaparinsa Kathryn Tappenin ja vaimonsa yhdessä sänkyyn kanssaan.
– Jos se todella tapahtuisi, se olisi todella hienoa, mutta ei sitä koskaan tule tapahtumaan, Roenick totesi.
Hän pyysi sanomisiaan anteeksi, mutta sai potkut muutamaa kuukautta myöhemmin.
Trumpin fanitus hiersi
New Yorkin korkeimmalle oikeudelle osoitetussa kanteessa Roenick nimeää potkujensa syyksi myös poliittiset mielipiteet.
Roenickin mukaan Donald Trump oli pyytänyt häntä puhumaan republikaanipuolueen tapahtumassa vuonna 2016, mutta esimies Sam Flood oli varoittanut häntä jättämään tapahtuman väliin.
– En sano mitä voit tehdä. Tiedät kenelle teet töitä. Teet töitä NBC:lle. Se ei näyttäisi hyvältä NBC:n ansioluettelossasi, Floodin väitetään sanoneen Trumpia kannattavalle Roenickille.
Roenick pohjustaa syrjintäselitystä sillä, että NBC-kanavalla taitoluistelua selostaneet Tara Lipinski ja Johnny Weir eivät joutuneet irtisanotuiksi käytettyään alatyylistä kieltä lähetyksessä urheilijoista muutama vuosi sitten.
Roenick kertoo nostaneensa Weirin ”värikkään kielenkäytön” esille Floodin kanssa, joka oli kuitannut, että entinen taitoluistelija voi homoseksuaalina ”sanoa mitä tahansa”.
Intersektionaalisuus ei lyö ketään korville: Feminismi kuuluu myös duunarille
Kuka tahansa voi olla feministi. Feminismiä ei pidä pelätä.
Vasemmistonaisten varapuhenainen, turkulainen Minna Sumelius toivoo, että kaikki feminismi nykyisin olisi intersektionaalista. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) käytti sanayhdistelmää kesäkuussa julkisesti ja aiheutti sosiaalisessa mediassa paheksuntamyrskyn, jonka mukaan käsite on vieras ja vaikea.
– Intersektionaalisen feminismin käsitteestä tehdään paljon vaikeampi asia kuin mitä se oikeasti on. Siitä on tietoa netti pullollaan. On tahdosta kiinni, ymmärtääkö sen. En ymmärrä, miksi se olisi erityisen vaikea käsite, Sumelius sanoo.
– Samaan aikaan politiikan kieli vilisee sivistyssanoja.
Sumelius kiittää Ohisaloa siitä, että tämä käytti käsitettä.
– Oli merkityksellistä, että tämä ulostulo tuli hallituksen tasolta, koska se osaltaan valtavirtaisti käsitettä.
Hän arvioi, että oikeasti käsitteessä monia tökkii enemmän feminismi kuin intersektionaalisuus.
– Ei haluta ymmärtää feminismiä tasa-arvon aatteena, tai sitä, miksi sitä historiallisista syistä nimitetään feminismiksi.
Luokka mukana feminismissä
Intersektionaalisessa feminismissä otetaan huomioon se, että ihmisen asemaan yhteiskunnassa vaikuttavat useat eri taustatekijät, kuten sukupuoli, sosioekonominen tausta, asuinpaikka, alkuperä, koulutus, ikä, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti sekä sukupuolen ilmaisu.
– Toivon että vasemmistolainen feminismi on intersektionaalista, koska se olisi luontevaa, sillä yksi ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan ja oikeuksiin vaikuttava tekijä on luokka, Sumelius sanoo.
– Meiltä puuttuu vielä luokkaa ja sukupuolta yhdistävä keskustelu. Vasemmistolaisen feminismin erityistehtävä on tuoda esille nimenomaan luokka, sillä luokka ja sukupuoli kietoutuvat toisiinsa esimerkiksi työelämässä.
Hänestä luokan ja feminismin yhdistelmä on vieras muille poliittisille suuntauksille.
– Tähän mennessä luokkatietoista sukupuolinäkökulmaa ei ole juuri näkynyt ja siksi sekä Vasemmistonaisten että vasemmistoliiton tehtävä on tuoda nimenomaan luokkatietoista feminismiä keskusteluun.
Hänestä ei esimerkiksi riitä se, että vaaditaan naisia pörssiyhtiöiden hallituksiin.
– Työelämän lasikattojen purkaminen on tärkeää, mutta siihen pitää yhdistää luokka-analyysi. Se ei ole feminismiä, jos päästäkseen pörssiyhtiöiden johtotehtäviin naisen on poljettava pienempituloisia naisia alemmas.
Lisää tietoisuutta
Sumelius näkee Vasemmistonaisten tärkeäksi tehtäväksi myös lisätä tietoisuutta feminismistä oman puolueen piirissä.
– Osa vasemmiston aktiiveistakin pelkää feminismiä, hän sanoo.
– Se näkyi muun muassa viime puoluekokouksessa, kun äänestettiin julistautumisesta feministiseksi puolueeksi, ja hävittiin yhdellä äänellä. Keskustelussa kuului voimakkaasti se, että meilläkin on väkeä, joka käsittää feminismin miesvihaksi. Sitähän se ei todellakaan ole.
– Feminismin nimissä puolustetaan myös esimerkiksi miesten oikeutta hoivata. Feminismi pyrkii myös purkamaan myrkyllistä kuvaa mieheydestä, jossa miehet ovat itsemurha- ja väkivaltatilastoissa yliedustettuina. Feminismi ajaa sitä, että kuva kaikista sukupuolista muuttuisi nykyistä monipuolisemmaksi.
Hän toteaa, että yhä elää mielikuva keski-ikäisestä miespuolisesta telakkaduunarista, joka ei koe feminismiä omakseen.
– Mutta hänenkin etunsa olisi olla feministi. Kuka tahansa voi olla feministi. Feminismiä ei pidä pelätä, Sumelius sanoo.
Transjärjestö pahoitti mielensä poliisin tiedotuksesta Vantaan Hakunilan tappoepäilyssä – "Transnainen ei koskaan ole "mies" vaikka hetu mitä sanoisi"
Itä-Uudenmaan poliisi epäilee, että kolmekymppinen mies surmasi 1994 syntyneen henkilön keittiöveitsellä Vantaan Hakunilassa viime kuussa. Transfeminiinit ry:n mukaan kyse oli nähtävästi ensimmäisestä Suomessa transhenkilöön kohdistuneesta henkirikoksesta. Järjestö kritisoi poliisin tiedotuslinjaa.
Poliisi sai tapauksesta ilmoituksen 13. kesäkuuta kello kolmen aikaan yöllä. 1994 syntynyt uhri löytyi asunnostaan kuolleena, ja epäilty otettiin myöhemmin kiinni pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Uhri ja epäilty tunsivat toisensa entuudestaan. Poliisin mukaan tekoa edelsi riitatilanne.
Epäilty on myötänyt teon, ja hän on edelleen vangittuna.
Tapauksesta uutisoi alun perin Ilta-Sanomat. Tutkinnanjohtaja Rauno Jämsä Itä-Uudenmaan poliisista kommentoi lehdelle aiemmin, että rikoksesta oli jäänyt tiedottamatta tapauksen aiemman tutkinnanjohtajan työkiireestä johtuneen inhimillisen unohduksen vuoksi.
Jämsä vahvistaa tapahtuneen myös MTV Uutisille.
Tutkinnanjohtaja huomauttaa, että tapauksen esitutkinta on kesken, joten poliisi ei tästä syystä kommentoi tapausta enempää.
Järjestö otti kantaa
Transfeminiinit ry kirjoitti henkirikosepäilystä viime perjantaina Facebookissa julkaisemassa päivityksessään IS:n uutisoinnin jälkeen. Järjestö kertoo todentaneensa uhrin henkilöllisyyden useista eri lähteistä.
Transfeminiinit ry:n mukaan kyse oli nähtävästi ensimmäisestä Suomessa transhenkilöön kohdistuneesta henkirikoksesta.
Järjestö moitti virkavallan tiedotustoimintaa transfobiseksi, sillä järjestön mukaan uhri oli todellisuudessa transnainen, vaikka poliisin tiedotuksessa kerrottiin miesten välisestä riidasta.
Järjestön mukaan uhrin henkilötunnus oli kuitenkin miehen, "ihmisoikeuksia rikkovan translainssädännön takia." Yhdistys kertoo päivityksessään miettivänsä “toimia poliisin toiminnan suhteen”.
– Muistutamme että transnainen ei koskaan ole "mies" vaikka hetu mitä sanoisi, päivityksessä kirjoitetaan.
– Poliisin tiedottamiseen pitäisi saada ohjeistus, sillä on aivan käsittämätöntä, että sukupuoli tiedotetaan hetun mukaan eikä sen, miten henkilö on oikeasti elänyt. Vaihtoehtoisesti sen voisi vain jättää kokonaan poiskin, kommentoi transfeminiinien yhdistyksen puheenjohtaja Tanja von Knorring MTV Uutisille.
Sanna Marinin hallitus menestyi kyselyssä Juha Sipilän hallitusta paremmin – risuja liittyen talouteen ja maahanmuuttoon
Sanna Marinin hallitus saa pääasiassa parempia arvosanoja kuin Sipilän hallitus vastaavana ajankohtana neljä vuotta sitten, ilmenee tuoreesta selvityksestä.
Kunnallisalan kehittämissäätiön selvityksen mukaan Sanna Marinin (sd) hallitus on suoriutunut tehtävissään Juha Sipilän (kesk) hallitusta paremmin. Vastanneista 42 prosenttia on tyytyväisiä Marinin hallituksen toimiin eri asioissa ja 22 prosenttia tyytymättömiä.
Kiitosta saavat erityisesti koulutus ja sivistys, kunta-asiat, sosiaali- ja terveydenhuolto, ympäristö- ja luonnonsuojelu sekä ihmisten henkilökohtaisten tarpeiden huomioon ottaminen. Työllisyys ja maan taloudellinen tila ovat ainoat asiat, joissa hyvien arvioiden osuus oireilee laskusuuntaisesti.
Selvityksessä kolme neljästä suomalaisesta antaa erittäin tai melko hyvän arvosanan Marinin hallituksen toimista koronaviruksen taltuttamiseksi. Selvityksessä 54 prosenttia vastanneista antaa hallitukselle kiitosta koulutukseen ja sivistykseen liittyvissä asioista. Yrityselämään ja talouteen liittyviin tukitoimiin on tyytyväisiä 49 prosenttia vastanneista.
Vastanneiden tyytymättömyys kohdistuu erityisesti talouteen ja maahanmuuttoon liittyviin asioihin. Vastanneista 31 prosenttia on tyytymättömiä maan talouden tilaan ja 30 prosenttia työllisyyteen. Maahanmuuttoon liittyviin asioihin tyytymättömiä on puolestaan 29 prosenttia vastanneista.
Selvityksestä paljastuu, että miespuoliset vastaajat antavat Marinin hallitukselle naisia huonompia arvosanoja. Myös puoluekanta vaikuttaa arvioihin. Selvityksessä sdp:n ja vasemmistoliiton kannattajat ovat kaikkein tyytyväisimpiä hallituksen toimintaan. Keskustan ja oppositiopuolueiden kannattajat antavat hallitukselle puolestaan huonompia arvosanoja.
Selvityksen toteutti Kantar TNS Oy. Vastauksia kerättiin Gallup Kanavalla 30.5.–4.6 välisenä aikana. Yhteensä vastaajia oli 1001. Selvityksen tulosten virhemarginaali on koko aineiston tasolla suurimmillaan vajaat kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.
Susanna ei halua seksiä, mutta kaipaa romantiikkaa ja kumppania – romanttisen aseksuaalin on erityisen hankalaa löytää parisuhdetta
Aluksi Susanna Kyrö luuli olevansa vain biseksuaali, kunnes hän tajusi, ettei välitä seksistä kenenkään kanssa. Toivo parisuhteesta on kuitenkin osoittautunut naiselle haasteeksi.
– Melkein kaikki käy, kunhan vaatteet ovat päällä.
Näin 27-vuotias Susanna Kyrö havainnollistaa omaa seksuaalisuuttaan. Hän määrittelee olevansa niin sanotusti biromanttinen aseksuaali: Susanna kaipaa tavanomaiseen parisuhteeseen kuuluvaa romantiikkaa, kuten hellyyttä, suukottelua ja henkistä kumppanuutta.
Seksissä menee kuitenkin raja. Sitä nainen ei kaipaa lainkaan, eikä hän ole koskaan elämässään tuntenut seksuaalista vetoa kehenkään.
– Aluksi ajattelin olevani ihan vain tavanomainen biseksuaali, sillä tunnen ihastusta ja romanttista vetoa ihmisiin sukupuolesta riippumatta. Pian kuitenkin aloin kyseenalaistaa asiaa, sillä ajatus seksistä kenenkään kanssa tuntui luotaantyöntävältä, Susanna kertoo.
– Lopulta ymmärsin, ettei seksi vain ole minun juttuni, vaikka parisuhdetta kaipaankin elämääni.
Susanna tuli muutama vuosi sitten kaapista löydettyään Youtubesta videoita, joissa aseksuaalit avautuivat kokemuksistaan.
Susanna kuvaa itsekin Youtube-videoita, ja parissa niistä hän onkin rohkaistunut puhumaan aseksuaalisuudestaan.
– Ensimmäisen seksuaalisuuttani käsittelevän videon kuvaaminen jännitti. Lähinnä vain ystäväni olivat siihen mennessä tienneet asiasta, Susanna muistelee.
Aseksuaali, muttei aromanttinen
Setan määritelmän mukaan aseksuaalisuus kattaa alleen seksuaalisuudeltaan hyvin kirjavan joukon ihmisiä. Lähtökohtana aseksuaalisuudessa on se, ettei henkilö koe seksuaalista vetovoimaa toisia kohtaan.
Joillain aseksuaaleilla voi olla seksuaalinen vietti, vaikkeivät he kokisikaan tarvetta toteuttaa sitä muiden kanssa.
Aromanttisuus puolestaan merkitsee sitä, ettei henkilö koe romanttista vetovoimaa toisia kohtaan. Aromanttinen ei kaipaa suhteita, joissa esimerkiksi suukotellaan, silitellään tai ollaan muutoin romanttisesti lähekkäin.
– Olen törmännyt usein siihen harhaluuloon, että aseksuaali on aina yhtä kuin aromanttinen. Joudun aina uusia ihmisiä tavatessani varautumaan ikään kuin ”diaesityksellä”, jossa kerrotaan, mitä on aseksuaalisuus ja että mitä se merkitsee omalla kohdallani, Susanna sanoo .
– Ei riitä, että tulee kerran elämässään kaapista ulos, vaan omaa seksuaalisuuttaan saa jatkuvasti perustella. Se on toisinaan aika raskasta.
Takana kolmet treffit
Miten romantiikkaa kaipaava aseksuaali voi löytää vierelleen kumppanin yhteiskunnassa, jossa valtaosalle seksi on tärkeä ja olennainen osa parisuhdetta?
Nykyään ainakin länsimaisissa yhteiskunnissa jokaisella tulisi olla mahdollisuus valita kumppaninsa rakkauden eikä pelkkien järkisyiden vuoksi tai siksi, että parisuhteessa olisi pakko olla.
Valinnanvapauden vuoksi kenellä tahansa voi olla vaikeuksia löytää sitä oikeaa ihmistä, johon rakastuu ja haluaa todella sitoutua. Romanttinen aseksuaalisuus kuitenkin moninkertaistaa nämä vaikeudet.
Susannakin tunnistaa haasteet omasta elämästään. Nainen ei ole koskaan seurustellut, mutta deittailuhistoriaa löytyy hieman.
– Olen käynyt elämäni aikana vain kolmen eri ihmisen kanssa treffeillä, mutta mitkään niistä eivät johtaneet paria tapaamista pidemmälle. Olen käyttänyt Tinderiä, jonka kautta tapasinkin pari ihmistä ennen kaapista tuloani.
Auli Viitalan kolumni: Maksettua rakkautta
Saako rahalla rakkautta? Miten luokka-asema näkyy nettideittailussa? pohtii Auli Viitala, syrjäytynyt mutta rakastunut.
“Kun köyhyys astuu ovesta sisään, rakkaus karkaa ikkunasta ulos”, sanoi vanha kansa. Ajatteleekohan nyky-Suomessa kukaan enää niin? Ainakaan kukaan ei tunnustaisi. Romanttinen rakkaus on kovassa kurssissa, kun taas raha on salarakas.
Olen kirjoitellut kaikenlaista poliittisesti kiistanalaista, mutta kaikkein eniten kritiikkiä olen saanut yksittäisestä lauseesta: “Rahalla saa rakkautta.” Virallinen totuus on toinen: “Tärkeimpiä asioita ei saa rahalla.”
Älkää ymmärtäkö väärin; en ole nihilisti. Arvot, joita yritän elämässäni edistää, ovat rakkaus, totuus ja vapaus; suurin niistä on rakkaus. Olen itsekin rakastunut enkä tietenkään rahan takia. Tosin suhde rahaan tuli esiin jo ensitreffeillä ja saattoi olla yksi keskeisistä syistä tavata uudestaan.
Toinen rahaan ja rakkauteen liittyvä sanonta ei ole vanhentunut lainkaan: “Lika barn leka bäst.” Tutkimusten mukaan ihmiset tosiaan valitsevat elämänkumppanin yleensä omasta yhteiskuntaluokastaan – yhä edelleen. Elina Mäenpään väitöstutkimuksesta selviää, että kyse ei ole mistään menneen maailman ilmiöstä. Rahan ei tunnisteta tai tunnusteta vaikuttavan, mutta se vaikuttaa vaivihkaa ja paljon.
Jo deittisaitilla on tuodaan esiin luokkaeroja: Riikka Suominen ja Katriina Järvinen tuovat Ylen kesäsarjassa hauskasti esiin, miten Tinder-kuvissa tuodaan esiin omaa asemaa ja miten vastapuoli myös lukee kuvista luokkatunnuksia. Sanavalinnatkin ovat paljastavia. Jos etsii esimerkiksi samoista asioista kiinnostunutta seuraa ja kertoo intohimoikseen matkailun, lumilautailun ja oopperan, sulkee ulkopuolelle ne, joilla on varaa harrastaa vain ilmaiseksi: esimerkiksi juoksua, mustikanpoimintaa tai lavarunoutta. Joissain ilmoituksissa sanotaan suoraan, että kumppanin tulee olla “omillaan toimeen tuleva”. Suunnilleen samaa tarkoittaa kiertoilmaus “itsenäinen”.
Kun sitten tavataan, tavataan yleensä kuluttamisen merkeissä eli ravintolassa tai kahvilassa. Jo paikan valinta kertoo asemasta ja lähtiessä nähdään, kuka maksaa.
Yhteiselämästä puhumattakaan! Melkein kaikkiin yhteiselämän osiin raha vaikuttaa: asumiseen, kotitöihin, ruokaan, lasten hankintaan ja hoitoon, lomailuun… kaikkeen. Erilaisten lapsuudenkotien vaikutuksesta parisuhteeseen ilmestyi viime syksynä paljastava kirja Sopivia ja sopimattomia (Järvinen & Kolbe). Sitä lukiessa tajuaa tulleensa huijatuksi, kun on uskonut, että rakkaus voittaa kaiken.
Tapasin kesäjuhlissa naisen, joka eli toimeentulotuella ja menossa naimisiin. “Miten sä uskallat?” huudahdin. Itse koen, että avioituminen on ylellisyys, joka on varattu omillaan toimeen tuleville. En suostu enää naimisiin, sillä en halua, että kukaan joutuu elättämään minua – varsinkaan se, jota rakastan! Vaan tuo morsianpa oli romantikko ja hänen sulhasensa tiesi, että yhteistalous tulisi maksamaan tälle maltaita. Keskustelumme taisi huvittaa ympärillä olevia naisia, joiden käsitys avioliiton vaaroista oli ihanan keskiluokkainen: monen mielestä avioliittoa uhkaavat tylsyys, haluttomuus ja ulkopuoliset houkutukset. Se on ymmärrettävää: mitä enemmän on käytössä irtorahaa (rahaa, jonka käytöstä voi vapaasti päättää), sitä vähemmän tarvitsee riidellä rahankäytöstä.
Ja juuri tämän vuoksi on etuoikeus, jos voi ajatella, että alussa mainitsemani sananlasku ei pidä paikkaansa: “Kun köyhyys astuu ovesta sisään, lentää rakkaus ikkunasta ulos.” Omaankin elämäntarinaani kuuluu sairastumisen ja köyhtymisen jälkeen avioero. Vaikka ei meillä suoranaisesti rahasta riideltykään, niin kyllä se parisuhdetta väistämättä kuormittaa, että elämänkumppanin sairastuessa vakavasti puoliso joutuu kaiken muun uuden kuormituksen lisäksi myös paiskimaan palkkatöitä tuplasti saadakseen yksin maksettua lainat ja perheen elinkustannukset ja osan sairaanhoitokuluistakin vielä.
MAINOS Kaalimato.com
”Parempi kuin oikea!” Tämän lelun ottaisin mukaan autiolle saarelle”
Seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen toivoo, että asenteet miesten itsetyydytystä kohtaan muuttuisivat myönteisimmiksi.
Itsetyydytys on yleisempää miehillä kuin naisilla, mutta silti etenkin miesten kohdalla siitä puhumiseen liittyy vielä tabuja ja vääriä käsityksiä.
- Koen, että miesten itsetyydytyksestä ei puhuta niin avoimesti kuin naisten. Se varmasti johtuu osittain siitä, että naiset puhuvat yleisestikin enemmän keskenään seksistä ja siihen liittyvistä ongelmista ja uusista asioista, Kaalimato.comin seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen miettii.
Miesten itsetyydytykseen liittyy myös eräänlaista vähättelyä. Se kuitataan usein ”nopeana runkkaamisena”, vaikka myös miesten olisi Lavikaisen mukaan välillä hyvä pysähtyä rauhassa itsetyydytyksen äärelle tunnustelemaan kehon tuntemuksia ja mielen maisemia.
- Välillä on hyvä ottaa kunnolla aikaa itselle. Kannattaa rauhassa tunnustella ja kokeilla, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Itsetyydytys voi parantaa myös parisuhteen seksielämää.
Itsetyydytyksellä on myös tutkittu olevan suoria terveysvaikutuksia – sekä naisille että miehille. Orgasmi lieventää stressiä ja voi parantaa unen laatua ja jopa vastustuskykyä. Miehillä se voi jopa pienentää eturauhassyövän riskiä ja parantaa testosteronituotantoa.
Terveysvaikutuksen lisäksi ei pidä väheksyä nautintoon ja hyvään oloon liittyviä vaikutuksia.
- Haluan korostaa sitä, että itsetyydytys on tarkoitettu ihan kaikille tuomaan iloa ja piristystä elämään. Sen avulla saa kaipaamaansa seksuaalista nautintoa, jos ei ole kumppania tai jos seksuaalisessa halukkuudessa on eritahtisuutta pariskunnan välillä, Lavikainen summaa.
”Mukaan autiolle saarelle”
Miehille suunnatut seksilelut jäävät usein vähemmälle huomiolle kuin naisille suunnatut. Lavikaisen mukaan yleinen mielikuva miesten masturbaatiosta on ilman apuvälineitä.
- Miesten seksilelut, kuten tekovaginat ja miesten vibraattorit, ovat hyvä tapa kokeilla eri tyyppistä itsetyydytystä, ja kokea uudenlaisia orgasmeja. Pidempiä sessioita ja nautiskelua, välillä voi pysähtyä ja sitten taas jatkaa, hän kuvailee.
- Seksivälineillä on myös mahdollista saada aikaan voimakkaampi kiihottuminen, mikä taas saa itsetyydytyksen tuntumaan paremmalta.
Kaalimato.comin suosituimpiin miesten seksivälineisiin kuuluvat Fleshlight Girls -tuotesarjan masturbaattorit, eli tekovaginat. Ne on valmistettu korkealaatuisesta, ihoa jäljittelevästä materiaalista, ja suunniteltu kopioiksi kuuluisien aikuisviihdetähtien intiimialueista.
- Ne näyttävät ja tuntuvat aidoilta, ja niiden suunnittelussa on käytetty erityistä tekniikkaa. Kotelon sisällä oleva pehmeä tunneli on muotoiltu niin, että siinä on erilaisia nystyröitä ja tiukempia kohtia. lisäksi kaikissa Fleshlight Girls -tuotteissa on helposti säädeltävissä oleva, imevä alipaine, Lavikainen kuvailee.
Yksi sarjan suosituimmista malleista on Fleshlight Girls - Stoya, Destroya, jota Kaalimadon asiakkaat kuvailevat muun muassa luottotuotteeksi autiolle saarelle:
”Ottaisin mukaani autiolle saarelle! Kaikista kokeilemistani tämä on suosikkini. Laskuissa on mukana oikeat ja puolen tusinaa Fleshlightia.”
”Kyllä tässä on vaan jotain. Orgasmit on tällä on aivan järisyttäviä. Jokaiselta mieheltä pitäisi tämä löytyä!”
”Aluksi epäilin, että onkohan tästä mihinkään, mutta täytyy myöntää, että todella aidontuntuinen. Melkein kuin vieraissa kävisi. Keskivertokoolle sopivan tilava, realistinen, mutta silti stimuloiva. Suosittelen lämpimästi myös pariskunnille vaihtelun vuoksi.”
”Kampanja houkutti enkä kyllä pettynyt! Tavara, jota ilman en lähtisi autiolle saarelle! Pehmeä imevä tuntemus, huikea alipaine säädettävissä helposti. Huulia kiva räplätä.”
Yksin tai yhdessä
Aivan kuten naisten, myös miesten seksivälineet sopivat hyvin pariskuntien yhteisiin leikkeihin.
- Niitä voidaan käyttää seksissä yhdessä tai esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, joissa yhdyntä ei syystä tai toisesta ole mahdollinen.
Ruotsalainen Viktoria sai burnoutin, lopetti työt ja ryhtyi vanhan ajan kotirouvaksi: "Tämä on sitä, mitä minä tahdon"
Viktoria toivoo, että ihmiset eivät tuomitsisi hänen tapaansa eläviä naisia niin jyrkästi. Tradwife-ilmiöstä innostunut nainen antoi haastattelun Daily Mailille.
Viktoria Brandt, 43, lopetti päivätyönsä sairaanhoitajana viisi vuotta sitten ja ryhtyi elämään ja pukeutumaan kuten 1950-luvun kotirouvat. Viktoria asuu perheensä kanssa pienessä kaupungissa Kaakkois-Ruotsissa.
Työn ja perhe-elämän yhdistäminen alkoi kuormittaa
Vuonna 2002 Viktoria oli eronnut aiemmasta aviomiehestään, jonka kanssa hänellä on kolme lasta. Kaksi vuotta myöhemmin hän tapasi nykyisen puolisonsa Torbjörnin.
Vuonna 2006 Viktoria vaihtoi alaa. Kaupan alalla työskennellyt nainen kouluttautui hierojaksi. Vuonna 2012 hän alkoi opiskella perushoitajaksi.
Viktoria alkoi kokea itsensä hyvin uupuneeksi töiden takia. Häntä tuskastutti, että pitkien työvuorojen takia hän ei ehtinyt viettää tarpeeksi aikaa kolmen lapsensa sekä aviomiehensä kanssa.
Burnoutin jälkeen pois päivätöistä
Vuonna 2015 Viktoria kertoo kokeneensa burnoutin. Tuolloin hän lopetti työt ja jäi kotiin. Ilmiötä, jossa nainen päättää jäädä huolehtimaan kodista ja perheestä ja pukeutuu vanhan ajan kotirouvien tapaan, kutsutaan nimellä tradwife. Lyhenne tulee englannin kielen sanoista traditional wife.
Viktoria oli aina pitänyt kotitöistä ja hänen isoäitinsä olivat hänelle tärkeitä roolimalleja. Hän oli saanut auttaa heitä keittiössä ja puutarhatöissä, ja vuosien mittaan hän tykästyi yhä enemmän ajatukseen perinteisistä sukupuolirooleista.
Elää nyt menneiden aikojen tyyliin
Nyt Viktorian päivät kuluvat perheestä ja kodista huolehtien. Hän herää joka aamu varhain hoitamaan kodin askareita ja laittamaan ruokaa perheelleen. Päivän mittaan hän myös siivoilee ja pesee pyykkiä. Hän kertoo olevansa onnellisempi kuin ennen.
– En pyri täydellisyyteen vaan siihen, että kotona olisi seesteinen ilmapiiri. Epäsiisteys tuo stressiä.
– Haluan, että kotini on perheelleni turvapaikka ulkomaailmasta.
Viktoria pitää The Housewife Diary -blogia, jossa hän kertoo päivittäisestä elämästään. Hän kertoo, että on sen kautta kuulla monien ihailevan hänen elämäntyyliään ja pukeutumistaan.
Saanut osakseen kritiikkiä
Kaikki eivät ymmärrä Viktorian päätöstä.
– En pidä itseäni feministinä, ja sen vuoksi minua onkin kritisoitu. Monien mielestä feminismi on sama asia kuin epätasa-arvo.
Viktorian mielestä monella on vääriä käsityksiä tradwife-ilmiöstä. Hän haluaa oikoa näitä harhaluuloja ja toivoo, että ihmiset eivät tuomitsisi hänen elämäntapaansa niin jyrkästi.
– Suurin väärinkäsitys on varmaankin se, että joidenkin mielestä me vastustamme tasa-arvoa. Ei tasa-arvon ja rakastavan huolenpidon tarvitse olla kaksi eri asiaa.
– Vastustan kaikenlaista sortoa, mutta mielestäni jokaisen pitäisi voida päättää itse omista asioistaan.
Viktoria painottaa, että hän vastustaa kaikenlaista sortoa.
– Kaikilla on oikeus elää kuten haluavat ja tämä on sitä, mitä minä tahdon.
Viktorian mielestä ihmisten pitäisi arvostaa enemmän niitä naisia, jotka ovat tehneet saman valinnan kuin hän.
– En ole sitä mieltä, että kaikkien naisten tulisi jäädä kotiin, mutta minulle ja perheelleni tämä ratkaisu on ollut oikea.
Viktoria uskoo, että lapset voivat paremmin, kun hän on heidän tukenaan kaiken aikaa. Hän uskoo, että koko perheelle on turvaa siitä, että yksi aikuinen on aina kotona.
– Tuo aikuinen voi olla mies tai nainen, ei sillä ole väliä. Kun puhun perinteisistä sukupuolirooleista, tarkoitan feminiinistä ja maskuliinista energiaa.
MT:n, HBL:n ja Verkkouutisten gallup: Kolme neljästä hyväksyy elvytysrahaston yhteisvastuun — maaseudun ja kaupunkilaisten vastaukset peilikuva toisistaan
Kolme neljästä suomalaisesta hyväksyy EU-maiden elvytysrahaston ja siihen liittyvän yhteisvastuun veloista.
Tulos käy ilmi Maaseudun Tulevaisuuden, Hufvudstadsbladetin ja Verkkouutisten viime viikolla teettämästä kyselystä.
Lähes puolet pitää rahastosta maksettavia avustuksia ja yhteisvastuuta välttämättömänä pahana, jonka kuitenkin voi hyväksyä. Neljännes suomalaisista taas ajattelee elvytysrahaston olevan oikea ja tarpeellinen ratkaisu.
Joka neljäs on sitä mieltä, että EU-maiden viime viikolla sopima 750 miljardin euron elvytysrahasto on huono ratkaisu, joka pitäisi hylätä.
EU-MAAT päättivät viime viikon tiistaina elvytysrahastosta, joka pitää sisällään 390 miljardia euroa avustuksia ja 360 miljardia euroa lainoja.
EU-maat rahoittavat paketin yhteisvastuullisesti tulevien vuosien jäsenmaksuissa. Suomi maksaa rahastoon enemmän kuin saa. Rahaston toteutuminen edellyttää vielä jäsenmaiden parlamenttien ja EU-parlamentin hyväksyntää.
MIEHETovat selvästi naisia kriittisempiä elvytysrahastoa ja yhteisvastuuta kohtaan. Joka kolmas mies hylkäisi elvytyspaketin, kun naisista sitä vastustaa vain joka kuudes.
Alle 30-vuotiaista joka kolmas pitää elvytysrahastoa oikeana ratkaisuna. Nuoret ikäluokat suhtautuvat pakettiin keskimäärin myönteisemmin kuin ikääntyneet.
ELVYTYSPAKETTIIN suhtaudutaan myönteisimmin pääkaupunkiseudulla, kielteisimpiä ovat taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa asuvat. Maalaisten ja kaupunkilaisten vastaukset ovat peilikuva toisistaan.
Maalaisiksi itsensä kokevista kolmannes kaataisi elvytyssovun, kun kaupunkilaisista sama osuus pitää sitä oikeana ja tarpeellisena.
Koulutustaso ei vaikuta suhtautumiseen kovinkaan vahvasti. Suurituloiset ovat kuitenkin pienituloisia myönteisempiä elvytysrahastoa kohtaan.
Ammattiryhmistä yrittäjät suhtautuvat selvästi kielteisimmin elvytysrahastoon. Lähes puolet heistä haluaisi kaataa koko paketin ja sen mukanaan tuoman yhteisvastuun veloista. Vain joka kuudes pitää sitä oikeana ja tarpeellisena.
PUOLUEISTA perussuomalaiset on ainoa, jonka kannattajien selvä enemmistö haluaa hylätä elvytyspaketin. Aniharva perussuomalaisten äänestäjä pitää pakettia tarpeellisena.
Kokoomuksen ja keskustan äänestäjistä joka kolmas haluaa hylätä elvytysrahaston.
Keskustalaisissa on hieman kokoomuslaisia enemmän niitä jotka pitävät elvytysrahastoa ja sen tuomaa yhteisvastuuta tarpeellisena.
Myönteisimmin elvytysrahaston yhteisvastuuseen suhtautuvat vasemmistoliiton äänestäjät. Myös SDP:n ja vihreiden äänestäjistä valtaosa hyväksyy yhteisvastuullisesti EU-maille maksettavat avustukset.
KYSELYN toteutti Kantar TNS 22.7.-24.7. välisenä aikana. Kyselyyn vastasi 1 097 ihmistä, jotka edustavat Suomen täysi-ikäistä väestöä.
Tulosten virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaansa koko väestön osalta.
Ihminen on vasemmistolaisin 27-vuotiaana
Britti-ilmiö viittaa ikäluokkien ja yliopistojen vaikutukseen.
Poliittisena konsulttina ja ajatuspajassa toimiva James Kangasooriam twiittaa IpsosMORIn tutkimuksesta. Se mittasi ihmisten nykyistä identifioitumista Britanniassa vasemmisto-oikeisto -akselilla.
Hänen mukaansa oikeiston kannatus eri ikäluokissa on kuin Niken logon laskeva ja nouseva käyrä – ja vasemmiston vastaavasti päinvastainen. Tutkimus kertoo nuorten Britanniassa olevan vasemmistolaisempia ja vanhempien selvästi oikeistolaisempia.
Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. Todellisuudessa kaikkein varhaisimmissa ikäryhmissä, esimerkiksi 18-vuotiaissa, vasemmistoa kannatetaan vähemmän kuin esimerkiksi 30-vuotiaissa. Kangasooriam sanoo havainneensa saman ilmiön useista mittauksista. Sitä ei kuitenkaan huomata, kun mittaukset tehdään liian suurista ikäryhmistä liian pienillä otoksilla.
– Noin 27-vuotiaat ovat kaikkein vasemmistolaisimpia (yliopiston vaikutus?), olennaisesti enemmän kuin myöhäisteinit, hän twiittaa.
– Ekologiset luulot sivuuttaen, on joukko ehdokkaita joka selittää Nike-kurvin: elämänvaihe, yliopiston vaikutus, lukukausimaksujen nousu, ikäluokan vaikutus (ympäristö mukaan laskien), median kulutus, mutta minusta tätä aiheesta pitäisi tutkia reippaasti enemmän.
Kauimpana keskivertoäänestäjästä, joka on 43-vuotias, ovat 25-34-vuotiaat.
Pupulandia-blogin Jenni Rotonen antoi säärikarvojensa kasvaa ja haastoi ihmiset ajattelemaan omia karvatottumuksiaan – kysyimme tutkijalta, miksi naisten karvoitus aiheuttaa niin vahvoja tunteita
Naisten näkyvä karvoitus herättää paljon keskustelua ja joissain ihmisissä jopa vihaa. Julkisuudesta tutut henkilöt ovat saaneet tappouhkauksia näkyvien kainalokarvojensa takia. Kysyimme asiantuntijalta, miksi yhä tänä päivänä naisten karvoitus herättää niin vahvoja tunteita.
Naisten karvoitus on aiheena ollut viime aikoina pinnalla. Pupulandia-blogia pitävä Jenni Rotonen herätti keskustelua aiemmin tänä kesänä kertoessaan, että hän on jättänyt säärikarvansa kevään ajan ajelematta. Julkaisussa Jenni haastaa ihmisiä ajattelemaan syitä karvojen poistamisen taustalla. Hän myös avoimesti kertoo kokeneensa valtavaa häpeää karvaisista sääristään.
Miksi sitten säärikarvat aiheuttavat häpeää? Sukupuolentutkija Katariina Kyrölän mukaan karvattomuudesta on muodostunut normi, jonka avulla pyritään erottelemaan sukupuolet toisistaan.
– Usein naisten, muunsukupuolisten, transihmisten – muiden kuin cis-miesten – karvoitukseen suhtaudutaan negatiivisesti. On häkellyttävää, kuinka paljon raivoa kainalokarvoitus voi saada osakseen, Kyrölä sanoo.
Sheivaamattomuuteen liittyvä stigma aiheuttaa häpeää. Karvattomuus yhdistetään naisellisuuteen, ja moni saattaa pelätä, ettei heitä nähtäisi enää naisellisina tai naisina, jos he antaisivat karvojensa kasvaa. Karvoituksen sääntely liittyy Kyrölän mukaan sukupuolen säätelyyn ja karvat niin sanotusti ”väärissä paikoissa”, kuten rinnoissa ja selässä, saatetaan nähdä muilla kuin miehillä ällöttävänä, koska niitä pidetään maskuliinisina piirteinä.
Useilla on käsitys, että me ihmiset olisimme vähemmän karvaisia kuin mitä oikeasti olemme, ja moni nainen miettii, onko oma karvankasvu normaalia. Maskuliinisilla paikoilla kasvavat tummat karvat voivat naisella olla merkki hirsutismista eli karvojen liikakasvusta. Hirsutismista puhutaan yleensä kuitenkin vasta, jos karvankasvuun liittyy muita lääketieteellisiä ongelmia tai jos karvankasvu häiritsee ihmistä itseään.
– Naisten karvoitukseen suhtaudutaan edelleen yllättävän tiukasti, vaikka nykyisin on alkanut näkymään enemmän naisia ja muita kuin miehiä, joilla kainalokarvat näkyvät.
Kyrölä haluaa nostaa esiin myös sen, että sukupuolen määritys karvoituksen mukaan asettaa muunsukupuoliset ja transihmiset epämukavaan asemaan, koska karvoituksen määritys vaikuttaa paljon siihen, minä sukupuolena henkilö tulee tunnistetuksi.
Kehopositiivisuus ja kapea naiskuva
Kyrölän mukaan kauneusihanteissa on nykypäivänä ristiriitaisuutta. Kehopositiivisuutta korostetaan, ja omaa kehoaan tulisi rakastaa ja siinä kuuluisi olla hyvä olla – oli se sitten millainen tahansa. Samaan aikaan kuitenkin osaa kehoista pidetään parempina kuin toisia. Naisten kohdalla puhutaan hoikista ja vähäkarvaisista vartaloista.
– Isommat tai sukupuoleltaan tähän kaksinapaiseen ymmärrystapaan sopimattomat kehot jäävät monesti sen kelpaavan kehon ulkopuolelle. Silti kehoa pitäisi pystyä rakastamaan, Kyrölä kertoo.
Kyrölän mukaan kehonormien ja kauneusihanteiden tutkimuksissa puhutaan paljon siitä, että kehopositiivisuus ei välttämättä vapauta tiukasta kehon normittamisesta, vaan se laajentaa normittamista myös tunteisiin, jotka kehoon saisi kohdistua.
– Sen lisäksi, että koetaan paineita siitä, että keho ei sovi sukupuoli- tai hoikkuusnormeihin, tulee paine, että myös normeihin sopimatonta kehoa pitäisi pystyä rakastamaan juuri sellaisena kuin se on. Harva kuitenkaan pystyy aina olemaan todella tyytyväinen omaan kehoonsa.
Sukupuolella ei saa olla väliä, mutta tässä se on tärkeää
Jos mies on huono johtaja, syy on tietysti miesten. Kenen vika on, jos nainen on huono johtaja? No myös arvattavasti miesten.
Monet äänekkäät feministit ovat sitä mieltä, että sukupuolittunut ajattelu on aikansa elänyttä. Työpsykologian professori Tomas Chamorro-Premuzicilla on kuitenkin myynnillinen valttikortti käsissään: vika huonoon johtamiseen on miehissä, ja silloin sukupuolten välisten eroavuuksien korostaminen on tasa-arvoa pönkittävä hyve.
Ajattelu miesten huonoudesta ilmentää nyt vallassa olevaa trendiä. Professorista saisi melkoisella varmuudella suositun poliitikon, koska hänen julistuksensa perustuu suureen syytökseen: epäpätevistä miehistä tehdään johtajia. Tämä jos mikä on sanoma, joka yhdistää naisrintamaa. Nainen todistetaan ”tieteellisesti” kyvykkäämmäksi kuin epäonnistuneiden johtajamiesten joukko. Nyt ei puhuta sukupuolettomuudesta, päinvastoin, sukupuolella on nyt merkitystä.
Kirjan tekijä saattaa olla leipääntynyt luennoitsija ja konsultti, joka laiskuuttaan näyttää hakeneen netistä aineistoa, jolla hän katsoo olevan todistusarvoa. Saarna saa sisältöä somessa surffailun ja hakusanojen kikkailulla.
Pomossa aina vika
Moni on kokenut kurjan pomon kirouksen tai lukenut kauhukertomuksia sellaisista. Professorimme mukaan hyvin usein kyseessä on pääsääntöisesti miespuolinen narsisti tai psykopaatti. Miehiseen syntilistaan kuuluvat myös ylikehittynyt itseluottamus, alaisten jättäminen vähäiselle huomiolle ja organisaatiossa ylempien mielistely. Koska miesten määrä on johtotehtävissä yhä huomattavasti naisten vastaavaa suurempi, naiset muodostavat pelastavan vaihtoehdon.
Vastoin kuin kirjoittaja, monet tiedotusvälineitä seuraavat joutuvat toteamaan, ettei kyse ole suinkaan aina ”miehisistä” ominaisuuksista. Kovassa menestymisen taisteluissa naisetkin ovat parkkiintuneet, muuntuneet ”hyvin jätkiksi”, yli-innokkaiksi määräilijöiksi ja kyltymättömiksi narsisteiksi. Tuohon päästäkseen naisten on usein ollut pakko luopua kantamasta vastuuta kodista, lapsista ja miehensä paidan silittämisestä. Roolijako on murtumassa.
Oletteko muuten kuulleet sen ikuisen marinan: ”Me saatiin uusi pomo, se on ihan pihalla asioista. Kyllä se edellinen oli sittenkin aika hyvä”.
Kuinka valita johtaja?
Pomoja valittaessa moni kehuu intuitiotaan. Suuren investointipankin johtaja kävi keskustelun haastattelijan (=minä) kanssa:
Minä: Mistä tiedät, että jollain on johtajapotentiaalia?
Pankinjohtaja: No, sen vain tietää.
Minä: Mitä täsmälleen tarkoitat?
Pankinjohtaja: Kuule, sen vain tunnistaa, kun sen näkee.
Huh. Kun tuolta pohjalta suuryhtiön johtaja, mies tai nainen, tekee esimiespäätöksen joko miehen tai naisen rekrytoinnista, ei ihmettele, että monella avain asemassa olevalla pallilla saattaa istua pelkkä sopiva tollo, joko mies tai nainen.
Vastoin kirjan perusviestiä: miehet huonoja, naiset mahdollisuus, tulisi nähdä tarve tarkastella tarjolla olevien ehdokkaiden osaamista ja henkisiä ominaisuuksia. Kaikissa yrityksissä sopivan työntekijän – pomon tai rivi-ihmisen – valinta on hankala, huomiota ja aikaa kuluttava prosessi. Näin jollei tilanne ole niin onnellinen, että yhteisöllä itsellään on jo ennakkosuosikki valinnalleen, vaikkapa golf-kerhokaverin nätti tytär tai puoluetoverin reipas poika. Koska muodollisesti hakumenetelmän tulee olla reilu, asialle voidaan panna rekrytointikonsultti, joka tekee työnsä juuri niin kuin toimeksiantaja määrää.
Asia korjaantuu jos on korjaantuakseen
Kirja uhoaa naisten paremmuuden puolesta. Vika-asetelma johtamisessa korjaantuu, kun korostetaan naisille edullisemman tunneälyn merkitystä. Silti kirja päätyy johtamistaidon koulutuksen kehittämiseen ja hyvien toimintaperiaatteiden ja käytöstapojen arvostuksen nostamiseen sukupuoliasetelman jäädessä vähemmälle.
YK varoittaa: ISIS-naisten vaarallisuutta on aliarvioitu – "Naisella voi olla useita rooleja terroristijärjestöissä"
Yhdistyneet kansakunnat varoittaa, että terroristijärjestö Isisin naisjäsenten vaarallisuutta on aliarvioitu sukupuolirooleihin liittyvien stereotypioiden vuoksi, kertoo The Independent.
YK:n turvallisuusneuvoston alaisen Counter-Terrorism -komitean toiminnanjohtaja Michele Coninsx vahvistaa asian The Independentille.
– Valtioiden ei tulisi hyväksyä naisten roolin politisoimista ja sensatisointia terrorismissa, Coninsx sanoo.
The Independentin artikkelissa nostetaan esiin Shamima Begumin tapaus.
Begum lähti 15-vuotiaana Britanniasta Syyriaan liittyäkseen Isisiin, mutta haluaa nyt palata takaisin Britanniaan. Maa ei ole kuitenkaan hyväksynyt häntä takaisin.
Coninsxin mukaan useat maat ovat poistaneet jihadistien kansalaisuuksia, jotta nämä eivät voisi palata takaisin.
Jotta kansalaisuus voidaan poistaa, jotkut maat vaativat, että jihadisti tuomitaan rikoksesta.
– Kansainvälisen lain mukaan yksikään yksilö ei saa olla ilman kansalaisuutta, hän täsmentää.
"Lain täytyy ottaa huomioon naisten erilaiset roolit terroristijärjestöissä"
Toiminnanjohtaja huomauttaa, että kaikilla valtioilla tulisi olla räätälöity ja sukupuolen huomioon ottava rikoslaki.
– Lain täytyy ottaa huomioon ne erilaiset roolit, joita naisella voi olla terroristijärjestöissä. Tämä rooli voi olla myös väkivaltainen. Lisäksi on otettava huomioon erinäiset lieventävät asianhaarat, kuten sellaiset, joissa heidät on pakotettu liittymään Isisin riveihin, Coninsx sanoo.
Useat brittinaiset ovat osoittautuneet korkean luokan radikaaleiksi. Begum on yksi brittinaisista, joita pidetään Syyrian vankileirillä.
Syyrian demokraattiset voimat on toistuvasti vedonnut siihen, että valtioiden tulisi kuljettaa kansalaisensa vankileireiltä takaisin lähtömaahansa.
Britannia on vielä tähän mennessä kieltäytynyt.
"Sukupuolirooleihin liittyy ajatus naisesta uhrina"
CTED:n raportissa muistutetaan, että ISIS-naiset voivat olla samanaikaisesti sekä terrorijärjestön tukijoita että uhreja. Lisäksi raportissa todetaan, että Kalifaattiin liittyneet naiset ovat tukeneet sotarikoksia ja terrori-iskuja.
– Siinä missä naiset ovat usein aktiivisia esimerkiksi verkkopropagandassa ja rekrytoijina, heidän osallistumisensa esimerkiksi väkivaltaan on usein huonosti dokumentoitua Isisiin liittyvien sukupuoliroolien vuoksi, raportissa sanotaan.
Raportissa sanotaan myös, että ISIS-naisten roolia ei aina oteta tarpeeksi vakavasti siksi, että perinteisiin sukupuolirooleihin kuuluu ajatus naisesta esimerkiksi uhrina.
CTED vetoaa kaikkiin maihin ja toivoo näiden ottavan vakavasti myös naisten roolin Isisin riveissä, mutta samalla ottavan huomioon myös kaikki muut mahdolliset asianhaarat.
Ylen gallup: SDP:n suosio viime aikojen ennätyslukemissa, keskusta putosi viidenneksi vihreiden taakse
Pääministeripuolue SDP:n suosio on viime aikojen ennätyslukemissa, kertoo Ylen kannatusmittaus. SDP:n kannatus on nyt 23,4 prosenttia ja nousi 1,5 prosenttiyksiköllä.
Toiseksi suosituimpana jatkaa perussuomalaiset, jonka kannatus nousi 0,8 prosenttiyksikköä 18,9 prosenttiin. Kolmantena on kokoomus 17,3 prosentilla. Suosio putosi 0,6 prosenttiyksikköä.
KESKUSTA putosi vihreiden taakse viidenneksi suosituimmaksi puolueeksi. Vihreät nousi 0,7 prosenttiyksikköä 11,6 prosenttiin. Keskustalle mitattiin 10,5 prosentin suosio, eli 0,9 prosenttiyksikköä viime kuuta vähemmän.
Ylen Taloustutkimuksella teettämään kyselyyn vastasi heinä–elokuussa 2 435 ihmistä. Virhemarginaali on kaksi prosenttiyksikköä suuntaansa.
Juttua täsmennetty kello 9.05: SDP:n suosio on viime aikojen ennätyslukemissa, ei ennätyslukemissa, sillä kannatus on aiemmin ollut suurempikin.
Kaappaavatko kuvat seksileluista MTK:n naakkajahti -kampanjan? "Tasa-arvon, itsemääräämisoikeuden ja eläinten oikeuksien puolesta!"
Kampanjan tarkoituksena on imitoida metsästäjien ja kalastajien saaliin kanssa ottamia kuvia.
Instagramissa leviää kuvahaaste, jonka osallistujat poseeraavat seksilelujen kanssa kuin saaliin kanssa poseeraavat kalastajat ja metsästäjät. Osallistujat kampanjoivat tasa-arvon, seksipositiivisuuden ja eläinten oikeuksien puolesta.
Kuviin tägätään tunniste #naakkajahti vastaiskuna MTK:n naakkajahdille, johon osallistujia kehotettiin postaamaan kuvia saaliistaan sosiaaliseen mediaan hashtagilla #naakkajahti. Tavoitteena on kaapata naakkajahdin hashtag hauskalla tavalla.
Idea kuviin lähti Instagram-käyttäjän vaporcult kuvasta "Posing with my sex toys like a man holding a fish”, jossa hän poseeraa seksilelujen kanssa kalastajan tavoin.
"Täytetään some seksileluilla tasa-arvon, itsemääräämisoikeuden ja eläinten oikeuksien puolesta! Voit tietty hyödyntää haastetta haluamallasi tavalla, kunhan trollailu ei lopu eikä naakat vahingoitu", kirjoittaa Instagram-tilillään käyttäjä teekutsuilla.
Niin ei pitänyt käydä
Aftonbladetin kulttuuriosaston päällikön Åsa Linderborgin julkaiseman #metoo-artikkelin nähtiin aiheuttaneen teatterinjohtaja Benny Fredrikssonin itsemurhan. Nyt Linderborg kertoo kauhuvuodestaan Ruotsissa juuri ilmestyneessä kirjassa.
”HERÄÄN siihen, että itken unissani. Revin viereeni Ikean pehmokoiran, mutta ikävöin vartaloa, tuoksua, häntä. Bussissa töihin suljen silmäni ravintola Tornetin kohdalla. Töissä viisisataa sähköpostia, joissa minua syytetään Benny Fredrikssonin kuolemasta. Lisää tulee päivän mittaan. Ymmärrän heitä.”
Näin kirjoittaa ruotsalaisen Aftonbladet-iltapäivälehden kulttuuriosaston päällikkö Åsa Linderborg, 20. maaliskuuta 2018, kaksi päivää sen jälkeen, kun hän on saanut kuulla Tukholman kaupunginteatterin johtajan Benny Fredrikssonin itsemurhasta.
Siihen pidetään välillisesti syynä Aftonbladetin kulttuurisivuilla joulukuussa 2017 julkaistua juttua, jossa Fredrikssonia syytettiin kovaotteisista johtamistavoista.
Artikkelissa 40 Tukholman kaupunginteatterin näyttelijää valitti hänen tiukasta johtamistyylistään ja pelon ja hiljaisuuden ilmapiirin luomisesta sekä seksuaalisen häirinnän sallimisesta.
Linderborg ei aluksi pysty muistamaan, että on kirjoittanut lööpin, jossa kertoo Fredrikssonin painostaneen näyttelijää aborttiin. Eikä siinä vielä kaikki: Linderborg on myös twiitannut asiasta ja puhunut siitä Aftonbladetin tv-lähetyksessä.
Lopulta puolisonsa juuri jättämä Linderborg makaa äitinsä vierashuoneen sängyllä Zopiklon-unilääke vatsassaan ja tietää, että häntä tullaan syyttämään Fredrikssonin itsemurhasta. Kuten hänen mielestään oikein onkin.
Linderborgilla ei ole aavistustakaan siitä, miten voi ikinä elää asian kanssa.
KAKSI ja puoli vuotta tapahtumien jälkeen Åsa Linderborg, 52, julkaisee päiväkirjansa, jotka ulottuvat syksystä 2017 syksyyn 2018.
Juuri ilmestyneessä, lähes 500-sivuisessa Året med 13 månader (”Kolmentoista kuukauden vuosi”) -päiväkirjassa käydään läpi ensin Göteborgin kirjamessujen sananvapauskiista, sitten Yhdysvalloista maailmanlaajuiseksi levinnyt, etenkin kulttuurialojen seksuaalista ahdistelua paljastanut #metoo-liike.
Sitten seuraa Fredrikssonin itsemurha, Ruotsin akatemian romahdus, äärioikeiston läpimurto Ruotsin vaaleissa ja Aftonbladetin paheneva taloudellinen ahdinko.
”Journalistit kovin harvoin myöntävät virheitään. Se on yksi syy, miksi monet inhoavat journalisteja. Se myös syö median uskottavuutta”, sanoo Linderborg Skype-yhteyden välityksellä Tukholmasta.
Hän on juuri palannut lomaltaan takaisin Aftonbladetiin kotimaantoimittajaksi.
”Mielestäni meidän pitäisi myöntää virheemme ja kirjoittaa avoimemmin siitä, miten ja millaisissa olosuhteissa jutut syntyvät. #Metoo on vallankumouksellinen liike, mutta journalistien tulisi pysyä kriittisinä eikä toimia tuomareina.”
Linderborg sanoo kirjoittaneensa #metoo-jutussaan ”järkyttäviä asioita, joita ei missään tapauksessa olisi saanut kirjoittaa”.
RUOTSIN Julkisen sanan neuvostoa vastaava Pressens Opinionsnämnd antoi Fredrikssonia koskeneesta artikkelista langettavan päätöksen.
Linderborg myös siirrettiin pois Aftonbladetin kulttuuriosaston johtajan paikalta viime kesänä. Sen jälkeen hän on työskennellyt Aftonbladetissa toimittajana.
”Ikäviä paljastuksia saa tehdä. Peräänkuulutan vain oikeanlaista tapaa tehdä se. On eri asia kertoa, mitä joku on tehnyt, kuin kirjoittaa otsikko, jossa nimittää ihmistä pyöveliksi.”
Asiasta tekee Linderborgille vielä kivuliaamman se, että hän oli alusta saakka ensimmäisiä, jotka myös kritisoivat #metoo-journalismia, mutta lähti siihen sitten kuitenkin mediakilpailun huumassa mukaan.
Syksyllä 2017 lähes kaikki Ruotsin mediatalot saivat langettavia tuomioita Pressens Opinionsnämndiltä.
Keskeisin ongelma liittyi siihen, että mediatalojen oli vaikea perustella, miksi joidenkin ihmisten nimiä julkaistiin #metoo-kirjoituksissa.
Nyt riittää, parikymppiset Alisa ja Inka sanovat haitallisille paineille, joihin deittailussakin törmää – ja asiat, joista miehet saavat pisteitä
Alisa ja Inka eivät halua ulkonäköpaineiden asettavan enää raameja elämälle.
On valinnanvaraa ja mahdollisuuksia, mutta helpommaksi ne eivät välttämättä elämää tee. Ulkonäköpaineet painavat mieltä, pitäisi löytää se unelmien työ ja -kumppani. Tienatakin.
Toisaalta asioihin voi itse vaikuttaa. Ottaa ohjat omiin käsiin ja alkaa luoda itse omannäköistä elämää.
Tällainen kuva maailmasta piirtyy kun keskustelee Alisan, 20, ja Inkan, 21, kanssa. He kertovat avoimesti elämänsä iloista ja vaikeista paikoista sosiaalisessa mediassa sekä Spill it-podcastissaan.
Molemmat ovat joutuneet työstämään itsetuntoaan ja -tuntemustaan.
Somen luoma ihanne syöpyi mieleen
– Kamppailin pitkään kehonkuvani kanssa. Muutamia vuosia sitten rajoitin syömisiä ja tarkkailin liikkumisia, Inka sanoo.
Vatsamakkarat eivät olleet hyväksyttäviä, piti olla kireässä kunnossa. Ihanne syöpyi mieleen esimerkiksi sosiaalisesta mediasta.
Sosiaalinen media on kuitenkin ollut yksi työkalu kohti oman kehon hyväksyntää. Some voi myös voimaannuttaa ja auttaa korjaaman kolhuja.
– Tunnistin sieltä oireeni ja aloin seurata tilejä, joiden pitäjät jakavat samoja kokemuksia. Aloin miettiä, miten voisin olla fiksumpi, Inka kertoo.
Terve suhde liikuntaan
Terve ajatusmaailma vaati pitkän prosessin.
– Täytyi päästää irti rajoittavista kieltolistoista ja dieeteistä ja alkaa syömään intuitiivisesti. Oli elettävä elämää, vaikka keho ahdisti. En halunnut ulkonäköpaineiden asettavan enää raameja elämälleni.
Inka on rakastanut liikuntaa pitkän aikaa, mutta nykyään hänen suhteensa siihen on terve.
– En enää mene salille vain treenatakseni vatsaa timmimmäksi ja peppua pyöreämmäksi. Lisäksi osaan olla joustava. Voin mennä kavereiden kanssa vaikka jäätelölle ilman että ajattelen sen pilaavan ulkonäköäni.
Mitä pojille tapahtuu ekaluokan jälkeen?
Lasten eroja koulumenestyksessä selittävät hyvin erilaiset taustatekijät, mutta erojen hahmottamiseksi myös sukupuolen esiin nostaminen on tärkeää.
ENSI ja sitä seuraavalla viikolla koulutiensä aloittaa noin 60 000 ekaluokkalaista. He istuvat samoihin luokkiin, mutta heidän osaamisessaan on merkittäviä tasoeroja. Näin totesi torstaina julkaistu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) raportti. Se pohjautuu niin kutsuttuun alkumittaukseen, jossa kartoitettiin liki kahdeksantuhannen ensimmäisen luokan aloittavan lapsen kielellisiä ja matemaattisia taitoja vuonna 2018. Selvisi, että koulun aloittavien lasten äidinkielen, kirjallisuuden ja matematiikan taidoissa on jopa kolmen ikävuoden taitotasoa vastaavia eroja.
Mikä selittää näin suuria eroja? Karvin mittauksen mukaan viisi riskitekijää ennakoi ekaluokkalaisen matalaa lähtötasoa: tehostetun tai erityisen tuen päätös, suomi tai ruotsi toisena kielenä, lähisuvussa havaitut oppimisvaikeudet, vanhempien matala koulutustaso ja syntyminen loppuvuodesta. Yksittäin näiden riskitekijöiden vaikutus vaihtelee. Mutta kun useampi riskitekijä toteutuu, on yhteisvaikutus lapsen osaamiseen merkittävä.
Yksilölliset erot ekaluokkalaisten välillä olivat suuria, mutta alueellisesti osaaminen oli yhtäläisellä tasolla. Myös tytöt ja pojat olivat osaamiseltaan samalla tasolla. Herää kysymys, miksi pojat putoavat oppimisen kelkasta peruskoulun myöhempinä vuosina.
NÄIN nimittäin näyttää tapahtuvan. Erot oppimisessa tyttöjen ja poikien välillä ovat kasvaneet viime vuosina ja tulleet esille sekä 15-vuotiaiden oppimistuloksia kartoittavissa Pisa-tutkimuksissa että ala- ja yläkoululaisten matemaattisia ja luonnontieteellisiä taitoja mittaavissa TIMSS-tutkimuksissa. Suomalaisten poikien ja tyttöjen ero lukutaidossa on OECD-maiden suurin. Heikko koulumenestys kaventaa liian monen pojan kohdalla peruskoulun jälkeisiä valintamahdollisuuksia. Koulupudokkaista suurin osa on poikia.
Tasa-arvo on suomalaisen peruskoulun ytimessä. Sen tolaa ja toteutumista pohtivat Elina Tuomi ja Minja Koskela monelta eri kantilta tuoreessa kirjassaan Toisin tehty – keskusteluja koulusta. Sukupuolten välinen tasa-arvo on sekin ollut koulumaailman keskiössä vuosikymmeniä. Ensin tasa-arvoa pyrittiin edistämään sukupuolineutraaliuden keinoin. Nykyinen opetussuunnitelma puhuu sukupuolitietoisuudesta. Arkikielessä ja kasvatuspuheessa näitä termejä käytetään sekaisin, vaikka ne tarkoittavat eri asioita. Sukupuolineutraaliudessa pyrkimys on häivyttää sukupuoli, kun taas sukupuolitietoinen kasvatus pyrkii huomioimaan, miten sukupuoleen liittyvät odotukset ja normit vaikuttavat yksilötasolla ja yhteiskunnassa.
LASTEN eroja koulumenestyksessä selittävät hyvin erilaiset taustatekijät, mutta erojen hahmottamiseksi myös sukupuolen esiin nostaminen on tärkeää. Mitkä asiat vaikuttavat siihen, että pojat pärjäävät tyttöjä heikommin koulussa? Miten ongelma ratkaistaan? Miten pojat pidetään kelkan kyydissä?
Pojat ovat poikia, sanotaan. Tällä tutulla heitolla perustellaan usein sekä poikien hauskaa että harmillista käytöstä. Tarkoitus on kaiketi puolustaa poikia, mutta onko pojat ovat poikia -asenne itse asiassa myös asenne, joka saa pojat alisuoriutumaan koulussa? Tutkimusten mukaan asenteet ja uskomukset vaikuttavat lasten oppimiseen ja muovaavat käsitystä itsestä oppijana. Sillä on väliä, minkälaisia odotuksia ja asenteita aikuiset koulussa ja kodeissa istuttavat lapsiin.
Korona-aika räjäytti panseksuaalin Emman, 27, saaman vihapostien määrän – tällaisia syitä somekiukun takana piilee
Porilainen Emma Hesso puhuu sosiaalisessa mediassa avoimesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta.
Emma Hesso, 27, määrittelee itseään muun muassa aktivistiksi, panseksuaaliksi ja muunsukupuoliseksi.
– Olen aina kiinnostunut ihmisestä, enkä niinkään sukupuolesta. Nuorempana koetin toki seurustella vain poikien kanssa, koska ajattelin sen olevan helpompaa, Hesso kuvailee panseksuaalisuuttaan.
Hesso saattaa toisinaan kokea olonsa feminiinisemmäksi ja toisinaan maskuliinisemmaksi.
– Feminiinisyys on eri asia kuin naiseus tai nainen, jota en ole.
Hesso myöntää, että ei itsekään aina pysy perässä termiviidakossa, jotka kuvaavat seksuaalista suuntautumista tai sukupuoli-identiteettiä.
– Ne ovat kuitenkin tärkeitä, sillä vaikka biseksuaali ja panseksuaali voivat kuulostaa samalta, jollekin se pienikin ero voi olla ratkaiseva.
Uusia termejä testaillaan
Hesson mukaan monelle – myös hänelle itselleen – on identiteetin kannalta tärkeää, että seksuaalisuutta tai sukupuoli-identiteettiä kuvaavien termien avulla voi tunnustella sitä, mikä tuntuu omalta.
– Itselleni termin "muunsukupuolinen" löytäminen oli identiteetin kannalta selkeyttävä.
Uusia termejä myös usein testaillaan Hesson kaveripiirissä.
– Joku voi tulla esimerkiksi kertomaan, että löysin tällaisen termin ja tämä kuulostaa omalta. Parhaimmassa tapauksessa kaverit ja läheiset tsemppaavat siihen, Hesso kertoo.
Hesson mukaan termeillä voi myös testata sitä, miten uudet ihmiset suhtautuvat asiaan. Jos suhtautuminen on negatiivista, ei tutustumista välttämättä kannata syventää.
– Vähän sama asia kuin oman ammatin tai asuinpaikan ilmoittaminen. Osa ihmisistä elää niin täysillä omaa kokemustaan, että he haluavat ilmoittaa ensi tapaamisella että "hei, olen tällainen ihminen".
Hesso myöntää, että avoimuuden kääntöpuoli on se, että ihminen aletaan nähdä vain hänen kertomansa identiteetin tai asian kautta.
– Siksi en esimerkiksi itse halua kertoa heti sateenkaaritaustastani, mutta en koe myöskään tarpeelliseksi peitellä sitä.
Moni ärsyyntyy avoimuudesta
Hesso toimii Satakunnan alueen Seta ry:n varapuheenjohtajana ja Satakunnan vasemmistonuorten puheenjohtajana. Hän puhuu aktiivisesti paitsi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, myös muiden vähemmistöjen aseman puolesta sosiaalisen median tileillään.
Vaikka Hesso ei yritä ärsyttää tahallaan, moni ärsyyntyy silti.
– Eniten uhkailuja ja haukkumista tulee anonyyminä, etnisten vähemmistöjen ja trassukupuolisten asemaan liittyvistä julkaisuista, Hesso arvioi.
Koronarajoitusten aikana sosiaalisen median kautta tulleiden epäasiallisten viestien määrä kasvoi Hesson mukaan selvästi.
– Päivittäin tuli vähintään laimeita haukkumisviestejä tai vähättelyjä, mutta myös rankempia uhkauksia Facebookissa, sähköpostitse ja Twitterissä.
Hesso kertoo pohtineensa sitä, miksi osassa ihmisiä tasa-arvon puolesta puhuminen tai seksuaalinen suuntautuminen herättää voimakkaita tunteita.
– Nyt korona-aikana tulin siihen tulokseen, että osa ihmisistä voi todella huonosti ja heitä motivoi se, että saa jonkun muunkin voimaan pahoin. Toiset puolestaan eivät ehkä halua tunnustaa sitä, että maailmassa on epätasa-arvoa tai erilaisia seksuaalisia suuntautumisia, Hesso ihmettelee.
Kasvotusten Hesso saa harvoin itseensä kohdistuvaa negatiivista palautetta.
Korona-aika lisäsi jännitteitä
Sosiaalipsykologian professori ja ryhmien välisiä suhteita tutkinut Inga Jasinskaja-Lahti Helsingin yliopistosta kertoo, että tutkimusten mukaan korona-aika on lisännyt ryhmienvälisiä jännitteitä.
193-senttinen nainen kertoo, miten pituus vaikuttaa elämään – on aina tapaillut itseään lyhyempiä miehiä: ”Pidemmät miehet vaikuttivat hermostuneilta”
193-senttinen kanadalaisnainen kertoo, miten pituus vaikuttaa hänen elämäänsä. Naisen tarinasta kertoo muun muassa Metro-sivusto.
Torontossa asuva Emerald Van Langen, 32, on aina halunnut olla pidempi kuin 190-senttiset isosiskonsa. Toiveensa toteuttaakseen hän pysyi erossa esimerkiksi virvoitusjuomista, kahvista ja tupakasta, joiden oli kuullut huhuttavan hidastavan pituuskasvua.
Liekö vippaskonsteista ollut apua tai ei, ainakin Emerald kasvoi siskojaan pidemmäksi. Hänen varrellaan on pituutta 193 senttimetriä.
Pituudesta on hyötyä mallin töissä ja korkealla kurkotellessa, mutta erityisesti rakkauselämään naisen pituus voi vaikuttaa häiritsevästi.
Lyhyemmät miehet kiinnostavat pitkiä enemmän
Emerald kertoo, että on aina pitänyt lyhyemmistä miehistä. Hän on ollut 11 vuotta yhdessä 177-senttisen aviomiehensä kanssa.
– Ennen kun tapasimme en seurustellut, mutta tapailin vain lyhyempiä, alle 180 senttisiä, miehiä, Emerald sanoo.
– Pidemmät miehet vaikuttivat hermostuneilta, koska olin pidempi kuin he.
Joillekin miehille pitkä nainen vaikuttaa olevan fetissi. Emerald kertoo saaneensa asiattomia yksityisviestejä, joissa miehet pyytävät häneltä tuhmia videoita tai kertovat haluavansa kiivetä häntä pitkin päästäkseen tositoimiin.
Pituudesta huutelu ärsyttää
Pituus vaikuttaa elämään muutenkin kuin miesrintamalla. Koulussa Emerald tunsi olonsa välillä hieman kiusaantuneeksi, ja hän kyyristyi kuvissa näyttääkseen lyhyemmältä. Muut vitsailivat, että tytön pitäisi mennä koripallojoukkueeseen.
Edelleen pituudesta huomautteleminen asiattomasti ärsyttää Emeraldia. Toisinaan tuntemattomat huutelevat kysyäkseen, kuinka pitkä nainen on, mikä häiritsee häntä. Parempi olisi vaan tulla suoraan puhumaan.
Pituudesta on kuitenkin myös hyötyä. Emerald yltää kurkottamaan ylhäällä oleviin varastotiloihin kotonaan ilman apuvälineitä. Vaatteita hän on oppinut löytämään pitkille naisille tarkoitetuista liikkeistä. Häämekko hänen tuli tosin käyttää ompelijan kautta, sillä puku oli liian lyhyt.
Uusien ihmisten tapaamisesta ja matkustamisesta kiinnostunut Emerald hyötyy pituudestaan myös mallin työssä – joskin osa työantajista kertoi hänen olevan jopa "liian pitkä".
Lähteet: Metro, Daily Mail
Tuore tutkimus: Lukio vetää ylivoimaisesti eniten peruskoulun jälkeen, ammatillisista oppilaitoksista monella on edelleen stereotyyppinen mielikuva
Yläkoululaisista lähes kaksi kolmesta aikoo hakeutua lukioon peruskoulun jälkeen.
Lukion vetovoima on ylivoimainen, vain kolmannes tuoreen tutkimuksen vastaajista aikoi hakea ensisijaisesti ammatilliseksi opiskelijaksi.
Nuoret arvottavat lukion todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi toisen asteen opinnoille kuin ammatillisen oppilaitoksen, kertoo TAT Nuorten tulevaisuusraportti 2020 -tutkimus.
Lukion vetovoimaan vaikuttavat paitsi lukion hyvä brändi, myös vanhempien sosioekonominen asema ja tuki.
Ammatillisen oppilaitoksen mielikuva on monella yläkouluikäisellä stereotyyppinen.
NUORI VALITSEE todennäköisesti lukion, jos hänellä ei ole vielä käsitystä työelämän mahdollisuuksista ja kuva tulevaisuudesta on sen vuoksi epäselvä, katsoo Talous ja nuoret TATin johtaja Liisa Tenhunen-Ruotsalainen.
– Lukio antaa lisää miettimisaikaa omille valinnoille. Ammatillinen koulutuspolku on taas selkeämpi hahmottaa, jos tietää jo tarkemmin, mikä ala kiinnostaa, Tenhunen-Ruotsalainen toteaa tiedotteessa.
Vanhemmat ovat nuoren tärkeimpiä tietolähteitä, kun he miettivät tulevaisuuden valintojaan.
Työssäkäyvien ja korkeasti koulutettujen vanhempien lapset hakeutuvat helpommin lukioon, kun taas matalammin koulutettujen ja työttömien lapset hakeutuvat useammin ammatilliseen oppilaitokseen.
Selkeä enemmistö yläkoululaisista haluaisi, että koulussa kerrottaisiin enemmän työelämästä.
KIINNOSTAVAT työtehtävät ja hyvä palkkaus koetaan tärkeimmiksi kriteereiksi tulevan alan valinnassa, mutta sukupuolten väliset painotukset eroavat suuresti.
Miehistä lähes 70 prosenttia pitää hyvää palkkausta tärkeänä, kun naisista vastaava luku on vain hieman yli puolet. Naiset taas arvottavat mahdollisuutta tehdä tärkeäksi koettuja asioita merkittävästi tärkeämmäksi kuin miehet.
Naiset kokevat terveydenhuollon, matkailu- ja ravintola-alan sekä sosiaalipalvelut kiinnostavimpina, kun taas miehet ilmoittivat mieluisimmiksi aloikseen teknologiateollisuuden, maanpuolustuksen ja tietoliikenne- ja telekommunikaatioyritykset.
KORONAVIRUKSEN vuoksi peruuntuneet TET-jaksot ja kesätyöt ohentavat nuorten työkokemusta huomattavasti.
– Olen huolissani niistä tuhansista nuorista, joiden työelämäkosketukset jäävät varsin puutteellisiksi. Toivottavasti kouluilla on mahdollisuuksia panostaa ohjaukseen ja keinoja luoda uudenlaisia työelämäyhteyksiä, Tenhunen-Ruotsalainen sanoo.
Tutkimuksen tiedot kerättiin helmi-maaliskuussa yläkouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Vastaajia oli noin 9 000, joista 5 900 oli yläkoululaisia.
Ville Rannan pilapiirros: Turpa kiinni ja käytöstapoja oppimaan, senkin setämiehet!
Merja luuli pitkään olevansa huono sängyssä – nelikymppisenä hän oivalsi, että voisi ottaa seksuaalisuutensa haltuunsa: ”Minussa on monia puolia niin seksin suhteen kuin persoonana”
Merja oli ajatellut pitkään, ettei hän ole yhtä seksuaalinen kuin muut. Erottuaan hän aloitti vapaat suhteet. Alkoi tutkimusmatka omaan seksuaalisuuteen, ja se on saanut hänet sekä nauttimaan että itkemään.
– Olen harrastanut elämäni aikana hyvää seksiä, mutta silti olen kokenut, että minulla on huono seksuaalinen itsetunto. Olen pitänyt itseäni estoisena ja kokemattomana, vaikka minulla on ollut useita eri kumppaneita, sanoo vuosi sitten eronnut Merja, 42.
Kymmenisen vuotta kestäneen suhteen aikana hän etääntyi kumppanistaan, eikä halunnut enää seksiä. Silti eron perimmäinen syy ei ollut huono seksi tai sen puute, vaan muut syyt.
Mutta oma seksuaalisuus jäi askarruttamaan. Oliko hän koskaan oikeastaan löytänyt kunnolla omaa haluaan, hän mietti.
Ajoittain mielessä on käynyt, että ehkä hän ei vain ole niin seksuaalinen kuin muut.
– On ollut aikoja, jolloin seksi ei ole ollut etualalla. Ei ole panettanut, ja olen ajatellut, että eletään sitten näin.
Seksuaalinen itsetunto ja sen etsiminen
Merja alkoi jo parisuhteensa aikana tutustua uudestaan omaan seksuaalisuuteensa ja pohtia sitä, millainen oli hänen oma halunsa ja nautintonsa. Eron jälkeen hän oli vapaa kokeilemaan uusia asioita. Merja janosi voimakkaita seksuaalisia kokemuksia.
Takana oli pitkien parisuhteiden putki. Viimeksi hän oli ollut sinkkuna parikymppisenä. Perinteisen monogaamisen parisuhteen sijaan hän halusi olla vapaa monenlaisiin ihmissuhteisiin, vaikka yhtä aikaakin.
– Minulle kävi hyvin, kun kohtasin ihmisen, jolle olen pystynyt puhumaan avoimesti toiveistani tässä elämäntilanteessa, ja joka haluaa tukea minua paremman seksuaalisen itsetunnon löytämisessä. Hänen seurassaan voin luottaa siihen, että olen haluttava ja seksikäs. Ja hän on kannustanut minua suhteisiin muiden kanssa.
Merja on nuoresta asti määritellyt itsensä biseksuaaliksi. Eniten hänellä on ollut suhteita miesten kanssa. Hän toivoo voivansa syventää kokemuksiaan myös muiden kanssa.
– Minussa on monia puolia niin seksin suhteen kuin persoonana. Kaikkea voi tuskin toteuttaa yhdessä suhteessa. Olen aika joustava ja sopeutuva, ja monosuhteessa menisin vain siihen moodiin, joka siinä suhteessa on. Paljon jäisi kokematta. Intiimejä suhteita voi olla monta yhtä aikaa, kuten ystävyys- ja kaverisuhteitakin.
Seksiä ja uusia ihmisiä
Kuluneen vuoden aikana Merja on harrastanut seksiä monen ihmisen kanssa.
– Helpointa seksi on silloin, kun on turvallinen tilanne ja voin luottaa toiseen – tai tuntemattoman kanssa, koska silloin ei ole hävittävää.
Merja on ensimmäistä kertaa elämässään harrastanut ryhmäseksiä ja löytänyt itsestään kinkyn. Kinkyily tai BDSM viittaa maailmaan, jossa itsensä ilmaisemiseen ja seksiin voi kuulua alistamista ja alistumista. BDSM-yhteisöissä Merja on ollut vaikuttunut siitä, miten hänen mielestään itsestäänselvästi seksiin ja vuorovaikutukseen liittyvistä asioista siellä neuvotellaan ja sovitaan. Suostumus on keskeinen elementti.
– Olen halunnut laajentaa kokemusmaailmaani. On paljon sellaisia asioita, joista tietää pitävänsä vasta, kun on kokeillut niitä, Merja sanoo.
Merja on pohtinut myös seksin ostamista. Hän arvelee, että seksin ammattilaisen kanssa tutkimusmatka omaan itseen ei lataudu niin voimakkaasti, kun pelissä ei ole toisen henkilön tunteet. Molemminpuolinen suostumus on toki seksityössäkin tärkeää.
Myös seksikäs pukeutuminen on alkanut tuntua hyvältä. Välillä hän käyttää stringejä, joskus korkokenkiä. Aiemmin hän ei kokenut sitä luontevaksi.
– Aikaisemmin en mielestäni edes flirttaillut. Nyt kun olen saanut tulpan pois, flirttailu on saanut maailman näyttämään ihan uudenlaiselta.
Mies perusti "pelkkää lihaa" -kerhon työpaikalleen kostoksi vegaanikollegalleen – tapaus jakaa mielipiteet: "Olenko minä k**ipää?
Uutiskanava Fox kertoo internetissä suursuosion saavuttaneesta keskustelusta, joka jakaa mielipiteet. Eräs mies perusti työpaikalleen lihansyöntikerhon vastaiskuna vegaanikollegansa kasvissyöntikerholle.
Uutiskanava Foxin mukaan internetin suosituilla Reddit-sivustolla on noussut suursuosioon puheenaihe, jossa lihansyöjät ja vegaanit ovat napit vastakkain. Eräs mies kertoo ”Am I the Asshole?” eli "Olenko minä k**ipää?" -keskustelulangassa perustaneensa työpaikalleen lihansyöntikerhon. Kerho perustettiin kostona kollegalle, joka oli ensin perustanut kasvissyöntiin keskittyvän illalliskerhon. Kyseiseen kerhoon olivat tervetulleita ainoastaan vegaanit, kasvissyöjät tai pescovegetaristit. Kerhon säännöissä todettiin, että muut eivät ole tervetulleita osallistumaan.
Näin ollen mies päätti perustaa oman lihansyöntiin keskittyvän kerhon, jossa testattiin viikottain uusia pihvi- ja burgeriravintoloita. Tähän kerhoon olivat vain lihansyöjät tervetulleita.
Lihansyöntikerhosta valitettiin HR-osastolle
Uutiskanava Foxin mukaan kasvissyöjäkerhon jäsenet närkästyivät “lihansyöjien kostosta” ja tekivät aiheesta virallisen valituksen yrityksen henkilöstöhallintoon.
Henkilöstöhallinto päätti kuitenkin sallia molempien kerhojen olemassaolon. Tämän jälkeen kasvissyöjäkerhon perustaja ei ole suostunut puhumaan lainkaan lihansyöjäkerhon perustajan kanssa. Redditissä aihe kirvoitti yli 1700 kommentin keskutelun, kunnes moderaattorit sulkivat kommentoinnin.
Keskustelussa ei päästy yksimielisyyteen siitä, kuka oli tarinan todellinen ”asshole” eli vapaasti suomennettuna "k**ipää". Yksi kommentoijista vertasi tilannetta siihen, että työpaikalla perustettaisiin “vain valkoihoisille” -kerho vastineena vähemmistöille suunnattuun kerhoon, tai ”vain heteroille” -kerho LGBTQ-kerhon kylkeen.
Toiset kuitenkin ihmettelivät, miksi kasvissyöntikerhosta on pitänyt rajata lihansyöjät pois, sillä hekin voisivat kerhon myötä innostua kasvissyönnistä. Keskustelussa myös ihmetellään, miten yrityksen hr-osasto on sallinut kummankaan kerhon järjestämistä.
– Kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa. HR-osaston ei koskaan olisi pitänyt sallia kumpaakaan kerhoa. Ole sinä tämän asian yläpuolella ja avaa kerhosi kaikille halukkaille. Mitä haittaa siitä olisi? Lisäksi saat kasvissyöntikerhon näyttäytymään tämän jälkeen huonossa valossa, Redditissä neuvotaan.
Lähde: Fox News
Mysteerishoppailijat havaitsivat huimia eroja Tinderin kuukausimaksuissa – keski-ikäistä heteromiestä koetellaan
Tehdyn selvityksen mukaan Tinder-käyttäjät joutuvat maksamaan palvelusta vaihtelevasti. Syyksi epäillään sukupuolta, ikää sekä asuinpaikkaa.
Toisin kuin muissa tilauspohjaisissa palveluissa, Tinder ei ole määritellyt kiinteää kuukausihintaa käyttäjilleen. Tästä syystä eri henkilöt voivat joutua maksamaan samoista ominaisuuksista eri hinnan.
Aihe on herättänyt jo aikaisemmin keskustelua, mutta nyt australialainen kuluttajayhdistys Choice on tehnyt aiheesta virallisen valituksen maan kilpailu- ja kuluttaja-komissio ACCC:lle, uutisoi Mashable.
Choice oli omassa ”mysteerishoppailija”-tutkimuksessaan havainnut, että käyttäjien Tinder Plus -tilauksesta maksamat hinnat vaihtelivat 6,99 Australian dollarista aina 34,00 dollariin (noin 4,2 – 20,6 euroa). Käyttäjille ei tarjottu läpinäkyvää syytä siihen, minkä takia hinnoittelussa oli tällaista heittelyä.
Kokeessa havaittiin, että tilaus oli kaikista hintavin yli 50-vuotiaalle kaupungissa asuvalle heteromiehelle. Puolestaan halvimmalla selvisi kaupungissa asuva sukupuolivähemmistöön kuuluva alle 30-vuotias nainen.
Lisäksi Choice nosti esiin sen, että vaihtelevan kuukausimaksun lisäksi Tinderillä on pääsy merkittävään määrään käyttäjätietoja. Näitä tietoja antaessaan käyttäjä hyväksyy myös hänelle räätälöidyt mainokset.
Palvelun käyttöehdoissa kerrotaan, että tietoja voidaan hyödyntää myös alennusten jakeluun. On kuitenkin epäselvää, miten suuren merkityksen esimerkiksi asuinalue sekä ikä tuovat näihin alennuksiin.
Jyrki Lehtolan kolumni: Sinussa on jotain vikaa, jos et ole vihreä
Vihreässä ideologiassa mielikuvitusrahaa voi jakaa muillekin kuin itselle, jopa niille, joilla menee huonosti, kirjoittaa Ilta-Sanomien kolumnisti Jyrki Lehtola.
HEI, olen mainio, tuoreilta vegelastuilta tuoksuva vihreä!
Viime aikoina olen ihmetellyt, miksi et ole sellainen kuin minä.
Mikä sinua vaivaa? Miksi et halua polskia historian oikealla puolella? Miksi vihaat itseäsi, miksi vihaat lapsiasi?
En halua syyllistää!
ME vihreät olemme valo, josta usein sokaistun itsekin, ja kun en enää näe ympärilleni, ymmärrän näkeväni itseni tarkemmin, ja siitähän politiikassa on kyse.
Tällä viikolla pidimme kesäkokouksen, vaikka kesä on melkein ohi, mikä kertoo siitä, kuinka paljon olemme edellä kaikkia muita.
Kesäkokouksessa vaadimme hyviä asioita kaltaisillemme ja käytimme ylpeinä sanaa ”askelmerkit”, jollaisia toivomme myös Helsingin kaduille enemmän, koska yksi meistä kompastui toissa vuonna Esplanadilla.
Kesäkokouksessa vaadimme tukien poistoa väärin eläviltä köyhiltä ja siten kannustimme heitä elämään paremmin, jos haluavat vielä joskus syödä.
Vaadimme myös muita töihin, jotta itse emme joutuisi tekemään niitä, vaan voisimme keskittyä miettimään, mitä kaikkea muuta toiset voisivat tehdä puolestamme. Vanhukset haluamme potkia ulos eläkeputkesta pesemään lattioitamme. Työperäiset maahanmuuttajat tuovat eksoottista väriä proletariaatin taistoon ja hymyilevät iloisina, kun huudamme ”Bitch! Unohdit nuolla tuon nurkan!”.
PYÖRÄILY on ihanaa, sillä kun elää oman mielensä kokoisessa maailmassa, ei tarvitse autoa, ja jos tarvitsee, joku toinen ajaa sitä puolestasi.
Joskus on ihmisen myös lennettävä voidakseen pyöräillä, ja siksi me vihreät emme moralisoi omaa lentämistämme niin paljon kuin maalaisten autoilua. Vaadimme myös rahaa sähköpyörien tukemiseen, koska olisi kiva, jos joku polkisi puolestamme, ja Suomessa on toimivan riksaverkoston luomiseen liian vähän maahanmuuttajia (siksi vaadimmekin lisää työperäistä maahanmuuttoa).
Ai niin, köyhyys! Melkein unohtui! Hih!
KÖYHÄN tyhjää sijoitustiliäkin suurempi ongelma on köyhän tyhjä pää, mutta onneksi me tiedämme, miten ja millä sen täyttää.
Puheenjohtajamme Maria (Jumalatar! (Kunnes heitämme ulos.)) on köyhyystutkija, joten vihreillä on tästäkin enemmän tietoa kuin muilla. Kesällä MTV:n puheenjohtajatentissä kysyttiin puoluejohtajilta, kenelle he jakaisivat ”koronasatasen”, jos heillä sellainen olisi. Maria tunki vastauksellaan muille soijajauhot suuhun. Maria antaisi koronasatasen ”pienituloisille yksinhuoltajille, jotka voisivat ostaa lapsille vaikka kirjoja”.
MARIA, Maria, Maria! Marian lausunnossa tiivistyy kauniisti vihreä ideologia:
1. On olemassa mielikuvitusrahaa.
2. Mielikuvitusrahaa voi jakaa muillekin kuin itselle, jopa niille, joilla menee huonosti.
3. Mielikuvitusrahaa ei saa käyttää niin kuin itse haluaa, vaan niin, että meille vihreille tulee parempi mieli.
Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.
Seksuaalinen älykkyys saa ihmisen kukoistamaan – Seksin moniosaaja Ina Mikkola neuvoo miten
Mielenkiintoisimmat uudet oivallukset tulevat usein normeja haastavilta ihmisiltä.
Kun kirjan nimi on Runkkarin käsikirja, sen voisi odottaa sisältävän meheviä käytännön seksivinkkejä ja uusimpien seksilelujen esittelyä.
Toimittaja ja tietokirjailija Ina Mikkolan tuore kirja käsittelee kuitenkin jotain vielä kuumempaa, nimittäin älykkyyttä. Tarkemmin sanottuna seksuaalista älykkyyttä.
Mikkola on tunnettu muun muassa Ina <3 Porno -dokumenttisarjasta. Sitä tehdessään hän törmäsi seksuaalisen älykkyyden käsitteeseen ja huomasi, ettei siitä ole tarjolla tietoa suomeksi. Kun kustannusyhtiö Into vielä hieman tönäisi miettimään kirjaa, Mikkola tarttui haasteeseen.
Seksistä ja pornosta kirjoittaminen on hänelle luontevaa.
– Minulle toimittajana seksuaalisuuteen liittyvät aiheet ovat ihan samaa kauraa kuin muutkin aiheet. Seksiin liittyvä keskustelu vaan voidaan niin helposti torpata huomion hakemisena tai julistamisena.
Kyseessä on Suomen ensimmäinen laaja tietokirja sekä seksuaalisesta älykkyydestä että pornolukutaidosta. Tiedon lisäksi se tarjoaa lukijalle työkaluja oman seksuaalisuuden ymmärtämiseen ja kehittämiseen.
Seksuaalinen älykkyys on monimutkainen kokonaisuus
Ina Mikkola ei päästä lukijaa helpolla. Hän jakaa seksuaalisen älykkyyden peräti 28 osa-alueeseen. Näitä ovat muun muassa seksuaalinen itsetunto, ihmissuhde- ja kommunikointitaidot, kokeilunhalu, avoimuus, nautinto ja fantasiat.
– Seksuaalisen älykkyyden voisi tiivistää kyvyksi ymmärtää omaa ja muiden seksuaalisuutta sekä ympäröivän yhteiskunnan vaikutuksia meidän kaikkien seksuaalisuuteen.
Sukupuolesta ja seksuaali-identiteetistä Mikkola puolestaan kiteyttää kirjassa näin:
”On älykkyyttä löytää oma sukupuoli- ja seksuaali-identiteettinsä, on viisautta osata päästää siitä myös irti tai antaa sen muuttua. Tämä ei tarkoita että olisi pakko muuttua, vaan sitä, ettei anna minkään määrittelyn ja siihen liittyvien oletusten estää tai rajoittaa oman seksuaalisuuden kehittymistä tai toteutumista täysimittaisena.”
– Puhuessani seksuaalisesta älykkyydestä en kuitenkaan tarkoita, että ihminen olisi jotenkin huono, jos ei tiedä asiasta paljon. Me olemme seksuaalisuuden suhteen kaikki kesken, Mikkola sanoo.
Seksuaalisesti älykäs ihminen ymmärtää muun muassa sen, että seksuaalisuus ja seksuaalinen suuntautuminen ovat pitkälti synnynnäisiä ominaisuuksia, eikä niitä voi valita tai toisen määräyksestä muuttaa. Sen lisäksi seksuaalisuus myös kehittyy ja muuttuu elämän varrella.
Seksuaalisesti älykäs on avoin uudelle
Seksuaalisesta älykkyysosamäärästä puhuminen voi kuulostaa kovin akateemiselta ja jopa hienostelevalta. Siitä voi saada käsityksen, että seksuaalisuus ja seksi olisivat niin vaikeita asioita, että niitä ymmärtääkseen on käytävä kouluja ja koluttava kirjastoja.
Mikkola vakuuttaa, että kyse on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisista asioista.
– Tärkeintä on olla avoin itsensä ja muiden kanssa. Lisäksi on hyvä olla avoin uudelle tiedolle, oppimiselle ja itsensä kehittämiselle sekä muiden ymmärtämiselle.
Helpommin sanottu kuin tehty!
– Toisaalta me kaikki olemme jo jollain tavalla seksuaalisesti älykkäitä. Jos oikeasti haluaa kehittää itseään, niin kyllä se jonkinlaista opiskelua tai asioista selvän ottamista vaatii.
Mikkola painottaa, ettei pelkkä tiedon määrä myöskään ole ratkaisevaa. Tärkeää on myös hahmottaa, millä osa-alueilla itsellä on käsiteltävää ja työstettävää. Tilanne myös muuttuu elämäntilanteiden muuttuessa, jolloin työstäminen on syytä tehdä uudelleen.
Pornotoimittaja Ina Mikkola teki kaikille suomalaisille runkkareille käsikirjan – näin saat parempaa seksiä: "Pornoa kuluttamalla voi kasvattaa Sex ÄO:taan"
Suomen johtavaksi pornotoimittajaksi, runkkumestariksi ja vallankumoustaistelijaksi itseään tituleeraava Ina Mikkola opettaa tuoreessa kirjassaan suomalaisille seksuaalista älykkyyttä.
Muun muassa television Ina <3 Porno -ohjelmasta tutun toimittaja Ina Mikkolan uunituore Runkkarin käsikirja (Into Kustannus, 2020) sukeltaa pornolukutaidon ja seksuaalisen älykkyyden maailmaan. Mikkolan mukaan kyseessä on "kirja kaikille oman elämänsä runkkareille, jotka haluavat kasvattaa seksuaalista älykkyyttään".
Teoksessa vastataan monenlaisiin seksuaalisuutta käsitteleviin kysymyksiin:
"Mitä jokainen voi oppia pitkässä liitossa olevalta naiselta, joka ostaa seksiä? Miksi runkkaus saa aikan onnen kyyneleet tai likaisen olon? Miksi vanhemman kannattaa opettaa lastaan olemaan seksikäs? Miten hälventää penis- ja pillupaineita? Miten taklata kehoviha?"
Mikkola kertoo kirjan esipuheessa haluneensa tehdä seksipositiivisen tietokirjan, joka on samaan aikaan suorapuheinen, sivistävä, viihdyttävä ja ratkaisukeskeinen.
– Teoksen, joka sopii kaikille runkkareille ja anti-runkkareille sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta – olit sitten super-inessä seksigeimeissä tai täysin kujalla tai jotain siltä väliltä. Sellaisen kirjan, jossa on myös muutakin viihdykettä kuin tekstiä, Mikkola kirjoittaa.
"'Nussittuna nukut paremmin' on sangen karskisti, mutta pätevästi sanottu"
Mikkola kertoo suurimman oivalluksen kirjaa kirjottaessaan ja pornoa tutkiessaan olleen, ettei porno ole ainoastaan runkkumateriaalia. Tämän vuoksi jokainen meistä tarvitsee pornolukutaitoa: ymmärtääksemme pornoa ja sen merkitystä mediana.
– Pornolukutaito on osa seksuaalista älykkyyttä ja pornoa kuluttamalla voi kasvattaa Sex ÄO:taan.
Kun ÄO on tällä saralla korkea, on ihmisellä mahdollisuus elää nautinnollisempaa elämää, helpompi olla itsensä kanssa ja harrastaa parempaa seksiä. Kirjaa varten Mikkola laatikin testin, jolla voi selvittää oman seksuaalisen älykkyyosamääränsä. Testissä pohditaan erilaisia osa-alueita ja arvioidaan omaa tietoisuutta sydämin. Mikkola teki testin myös itse.
Ina Mikkola kutsuu itseään runkkariksi – hyvästä syystä
Ina Mikkola haluaa hälventää runkkari-sanan käyttöä haukkumasanana.
– Olemme kaikki runkkareita, toimittaja ja kirjailija Ina Mikkola lataa.
– Runkkaritermillä on laajempi merkitys kuin vain sooloseksistä tai masturboinnista nauttiminen. Halusin hälventää runkkarisanan haukkumiskäyttöä, tai sitä, että runkkaaminen olisi jotenkin noloa. Kun sanan painaa tähän kirjan kanteen, niin ehkä se lieventää sitä jo itsessään, hän selittää.
Mikkola puhuu esikoisteoksestaan Runkkarin käsikirjasta. Se on yli 300-sivuinen tietokirja, jossa käsitellään masturboimisen lisäksi myös akateemisia aiheita, kuten seksuaalista älykkyyttä, sukupuolten moninaisuutta ja pornolukutaitoa.
Kirja on perusrunkkariksi itseään tituleeraavan Mikkolan kirjoittama, mutta sen sisältöjä ovat kommentoineet seksuaalisuuden ja pornotutkimuksen ammattilaiset. Joukossa on muun muassa seksityöntekijänä toimiva seksuaaliterapeutti, mediatutkimuksen professori ja tutkijatohtori.
– Mulle oli tärkeää, että oman asiantuntemuksen lisäksi muutkin alan asiantuntijat vielä tsekkaavat opuksen ja toteavat sen tietokirjana päteväksi.
Suorapuheinen nimi yleissivistävälle kirjalle
Kirjan nimi on räväkkä, aivan kuten kirjoittajansa.
– Seksuaalisuutta käsittelevät kirjat tunnutaan nimeävän niin, että pelätään itse aihetta ja nimessä kierretään sitä. Halusin, että oman kirjani nimi on suorapuheinen. Ja toki Runkkarin käsikirja on myös sanaleikki, Mikkola sanoo ja nauraa.
Vaikka teos on Mikkolan mukaan vakavasti otettava, yleissivistävä ja tieteeseen pohjautuva teos, niin se on samaan aikaan myös leikkisä, hauska ja viihdyttävä lukea.
– Koen olevani sellainen itse ihmisenä ja toimittajana. Ei ihmistenkään tarvitse olla joko tai. Sitä maailmankuvaa halusin välittää ihmisille myös tämän kirjan kautta, hän jatkaa.
Kirjalle oli monta nimivaihtoehtoa, mutta alkuvaiheessa keksitty Runkkarin käsikirja jäi elämään ja lopulta valikoitui teoksen nimeksi.
Ajatus kirjasta syntyi, kun kustantamosta kysyttiin, onko Mikkola koskaan ajatellut kirjan kirjoittamista. Mikkola pohti, että häneltä oli jäänyt paljon sanottavaa Ina <3 porno -tv-sarjastaan, ja sisältö sopisi kirjaan.
– Innostuin tosi paljon. Kun aloin sitten kirjoittamaan, huomasin, että tätä kamaahan vaan piisaa. Olin jo vähän unohtanut, että olen tosiaan aikamoinen pornotietäjä ja Suomen johtava pornotoimittaja, kuten minua on tituleerattu.
Runkkari ei ole haukkumasana
Jos me kaikki olemme runkkareita, miksi runkkari-sanalla on kuitenkin niin negatiivinen kaiku? Mikkola selittää asiaa yhteiskunnallisilla rakenteilla, instituutioilla ja uskonnoilla.
– Se liittyy säädyllisyyteen ja puritanismiin. On uskonnollinen ajatus, että seksi on vain miehen ja naisen välinen asia, jonka tarkoituksena on synnyttää lapsi. Fakta on kuitenkin se, että valtaosa ihmisistä harrastaa seksiä muissa kuin lisääntymistarkoituksissa, eli huvikseen. Luulisi, että sitä kautta voitaisiin hyväksyä myös ajatus seksin harrastamisesta vain itsensä kanssa. Monet uskonnot ovat kuitenkin niin vahva osa kulttuuria ja maailmaa, että ne muovaavat ajatusmalleja ja rakenteita.
Hänen mukaansa myös tiede on seksin osalta kehittynyt yllättävän hitaasti, jonka vuoksi itsetyydyttämiseen liittyvien ajatusmallienkin muovaantumisessa menee aikansa.
– Toisaalta tiedekin, vaikka pillun suhteen, on ollut aika hidasta. Tutkijat laajensivat ymmärrystä klitoriksen merkityksestä ja toiminnasta puhtaasti nautintoa tuottavana osana vasta 90-luvulla. Ei siis ihme, että asenteet myös sooloseksiä kohtaan muuttuvat hitaasti, Mikkola pohtii.
– Siitä, että harrastaa seksiä vain itsensä kanssa, ajatellaan, että on joko niin säälittävä, ettei ole saanut jotakuta toista, tai sitten hukkaa siemenensä tai munasolunsa. Toivoisin, että vuonna 2020 näistä ajattelumalleista voitaisiin jo päästä eroon, Mikkola huokaa.
Tutkija: Poliitikot torjuvat tietopohjaisia valintoja
Tietopohjainen päätöksenteko törmää tutkijatohtorin mukaan usein ideologisiin kantoihin.
Tampereen yliopiston tutkijatohtori Johanna Vuorelman mukaan politiikassa peräänkuulutetaan tietoa ja tutkimusta silloin, kun tieto on ideologisten mieltymysten mukaista.
– Mutta jos tutkimus tarjoaa vastakkaisia tulkintoja, tieto usein torjutaan, hän sanoo yhteisöpalvelu Twitterissä.
Hän nostaa yhdeksi esimerkiksi opetusministeri Li Anderssonin negatiiviset kommentit valtiovarainminsteriön virkamiestyöryhmän esittämiin keinoihin hallituksen itselleen asettaman 60 000 työpaikan lisäystavoitteen saavuttamiseksi. Myös esimerkiksi SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman on kyseenalaistanut esitettyjä keinoja.
– Yksi esimerkki siitä, kun tietopohjainen päätöksenteko törmää ideologisiin kantoihin, Vuorelma luonnehtii.
Hänen mukaansa politiikka on ideologisten valintojen tekemistä.
– Demokratian kannalta olennaisempi kysymys on, saako poliitikko tehdä tietopohjaisia valintoja, jotka ovat ideologian vastaisia.
Kun Harry Potter -kirjailija twiittaili transfobisia kommentteja, suosikkikirjoistakin alkoi pistää silmään ikäviä piirteitä
Rakastin aikoinaan pottereita, mutta Rowlingin twiittien jälkeen alkoi arveluttaa.
HARRY POTTEREISTA tunnetun kirjailijan J. K. Rowlingin ympärillä on pyörinyt jo pitkään kohu, jossa häntä on syytetty transfobiseksi.
Kaikki alkoi jo keväällä 2018, kun kirjailija oli tykännyt twiitistä, jossa trans-naisiin viitattiin ”miehinä mekoissa”. Tämä selitettiin vahingoksi, mutta viime vuoden joulukuussa Rowling puolusti Twitterissä naista, jonka työsopimusta ei uusittu hänen väitettyään, että ihmisen syntymässä todettua sukupuolta ei voi muuttaa. Sama nainen oli aiemminkin julkaissut ihmisarvoa vähätteleviä kommentteja transihmisistä.
Jälleen kesäkuussa Rowling twiittasi sukupuolista ja kritisoi ilmausta ”ihmisistä, joilla on kuukautiset”. Kyseessä ei enää voinut olla ymmärtämättömyys.
KEVÄÄLLÄ lapseeni iski kavereiden kautta Harry Potter -kuume. Itsekin rakastin aikoinaan pottereita, mutta nyt alkoi arveluttaa.
Näkyykö Rowlingin ikävältä vaikuttava ihmiskuva velhokoulussa jotenkin?
Fanit ovat pitäneet Harry Potter -kirjojen tärkeimpinä arvoina suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa. Päähenkilöistä moni on jollain tavalla hyljeksitty: esimerkiksi Harry on pienikokoinen ja yksinäinen orpo. Yllättäen huomasin, että Rowling oikein mehustelee ilkeiden ihmisten ulkonäöllä. He kaikki ovat rumia ja lihavia. Välillä jätän kuvailuja lukematta.
ON SANOJA, joita lapsille ei tarvitse edes opettaa. Peppi Pitkätossun isä on vuoden 2015 jälkeisissä painoksissa ollut Etelämeren kuningas. Kun itse aloin lukea kirjaa ääneen lapselle, jouduin vähän nieleskelemään: vanhassa kirjassa nimitys on nykymittapuulla kauhea.
Rowlingin teksti on klassista vihollisten epäinhimillistämistä. Mutta milloin ajatus siitä, että joku on ”ruma”, pitää tuoda lapsen elämään? Onko Rowlingin ihan pakko yhdistää lihavuus ja ilkeys?
Lasten- ja nuortenkirjat ovat tietysti usein yksinkertaistavia, ja ajankuva näkyy niissä vahvasti. Ensimmäisen Harry Potter -kirjan julkaisemisesta on jo 23 vuotta, eikä silloin vielä juuri puhuttu kehorauhasta. Pahalta se silti tuntuu.
USKOMATTOMASTI nämä paksut ja monimutkaista juonta kuljettavat kirjat kuitenkin tempaavat mukaansa. Jos tällä saan lapsen innostumaan lukemisesta, yritän unohtaa Rowlingin hölmöilyt.
Kun kirjassa käsitellään vaikkapa kiusaamista, voi sen avulla keskustella maailmassa väistämättä kohdattavista ikävistä asioista. Vielä hetken hyppään pahimmat kohdat yli ja viivytän sitä, että lapsi joutuu kohtaamaan ruman todellisuuden.
Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimituksen esimies.
”Mies kehui alapäätäni ja se muutti kaiken” – naiset kertovat, kuinka pimppihäpeä vaikuttaa
Häpeä omaa alapäätä kohtaan on todellinen ilmiö, joka tutkimuksen rajoittaa seksuaalista itsetuntoa ja nautintoa. Onneksi siitä voi päästä eroon.
Oikeanlaista vulvaa tai vaginaa ei ole olemassa, silti moni asia omassa alapäässä voi herättää epävarmuutta, jopa häpeää. Kirjoitimme ilmiöstä ja siitä kuinka pimppihäpeä voi haitata elämää aikaisemmin.
Samalla kysyimme lukijoiltamme, ovatko he tunteneet häpeää omaan alapäätään kohtaan. Moni kyselyyn vastannut nainen tunnisti ilmiön ja kertoi tuntevansa häpeää alapäästään.
”Häpesin suuria häpyhuuliani ihan varhaisteini-iästä asti. Uskoin, etten ikinä pystyisi harrastamaan seksiä, koska häpesin alapäätäni niin paljon.
Aloin totutella ajatukseen, vaikka aina uuden kumppanin kanssa stressasin heidän reaktioitaan. Vastaanotto oli aina kuitenkin neutraali. Uskon, että häpeä on ollut myös osasyy siihen, miksi en ole yhden illan juttuja harrastanut.
Vasta nyt useita kumppaneita ja toistakymmentä vuotta myöhemmin en enää häpeä, sillä sain ensimmäistä kertaa kuulla alapäästäni selkeitä, yksityiskohtaisia kehuja. Ihmettelin hetken, että oliko mies sarkastinen, mutta ei, hän todenteolla piti alapäätäni upeana. Vuosikausien häpeä vierähti harteilta samantien.”
Näin kirjoittaa nimimerkki Anskuu Hyvän olon kyselyssä.
"Tuntui nuorena tyttönä kauhealta tajuta”
Moni vastaajista koki, että ulkopuolisten ikävät kommentit olivat vaikuttaneet heidän käsitykseensä vulvansa ulkonäöstä.
”Häpeä kumpuaa toki pornoteollisuudesta, mutta toinen suuri syy on esiteininä lukemani netin keskustelupalstat. Anonyymit miehet puhuivat erittäin häpeällisesti naisista, joiden vulva vaikuttaa ’sämpylän sisältä pursuavalta kinkulta’, kirjoittaa nimimerkki Internetin uhri.
Samanlaisia kokemuksia on myös nimimerkillä Pioni:
”Muistan epävarmuuden alkaneen siitä, kun teini-iässä kotona sattui soimaan radio taustalla. Jäin kuuntelemaan miesjuontajien naureskelua, mutta en ymmärtänyt vitsejä ’velhonhihoista’. Ihmetellen kävin katsomassa netistä, mitä sanalla tarkoitetaan ja kauhistuin. Hakutuloksissa miehet haukkuivat tällaista naisen alapäätä luotaantyöntäväksi.
En ollut koskaan ennen tullut ajatelleeksi alapääni ulkonäköä ja tuolloin tajusin yhtäkkiä alapääni olevan ruma ja vääränlainen. Tuntui nuorena tyttönä kauhealta tajuta, että aikuiset miehet naureskelevat ulkonäölleni julkisesti radiossa ja netissä.”
”Ei ole mikään ihme, että se on niin vaikeaa” – Tämän tiede tietää rakastumisesta
Rakkautta ja rakastumista on tutkittu paljon, mutta puolison valinta on yhä tieteelle mysteeri. Mahdollisia oikeita on useita, sanoo aivotutkija Lauri Nummenmaa.
KESÄ on monille rakkauden kukoistusaikaa: tanssitaan kesähäitä ja tavataan juhannusheiloja. Neljän seinän sisällä vietetyn koronakevään jälkeen monella kaipuu toisen luo on ollut kova.
Mutta mitä tiede tietää rakastumisesta ja rakkaudesta? Millaiset ihmiset päätyvät yhteen?
– Periaatteessa on rajaton määrä kumppaneita, joista yleensä yksi valitaan kerrallaan. Käytännössä lähes kuka tahansa kelpaa, mutta parisuhdemarkkinoilla nuoret ja terveet ovat suosittuja kumppaneita kaikkialla maailmassa. Lajimme on niin virittynyt, että meillä on aika hyvä tutka sen suhteen, kenen kanssa voimme saada terveitä jälkeläisiä, sanoo tunteiden tutkimiseen erikoistunut aivotutkija Lauri Nummenmaa.
Nummenmaa on tunteiden tutkimisen kansainvälistä huippua. Hän kiinnostui tunteista tutkimusaiheena nuorena tutkijana, kun aivojen kuvantamismenetelmiä alkoi olla saatavilla.
Nummenmaan mukaan tunne-elämän häiriintyminen on keskeinen tekijä psykiatrisissa sairauksissa. Myös moniin somaattisiin sairauksiin liittyy tunne-elämän muutoksia.
– Tunteet ovat ihmiselämän keskiössä oleva mekanismi, ja siitä syystä niiden tutkiminen on hirvittävän kiinnostavaa. Kuvittelemme olevamme järkeviä ihmisiä ja tekevämme fiksuja ja analyyttisiä päätöksiä, mutta suuri osa toiminnastamme tapahtuu autopilotilla. Reagoimme enemmän ympäristöön kuin haluaisimme kuvitella, mikä on psykologisesti kiinnostavaa.
Tutkijoiden on vaikea ennustaa, ketkä lopulta pariutuvat. Ihmisten ennalta asettamat kriteerit tulevalle puolisolle eivät vielä kerro paljoakaan siitä, kenen kanssa lopulta parisuhde muodostetaan.
– Ainoastaan tiedetään, että ne ihmiset, jotka ovat läheisissä tekemisissä toistensa kanssa, todennäköisemmin ihastuvat, rakastuvat tai ylipäätään ystävystyvät keskenään.
Nummenmaan mukaan kaikkialla ihmiset ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, millaiset kasvot ja kehot ovat kauniita. Sekin liittyy lisääntymismahdollisuuksiin.
– Totta kai myös sosiaalinen status vaikuttaa. Kaikki tiedämme, että sellaisella ihmisellä, joka on johtavassa asemassa yhteiskunnassa, on mahdollisuus haalia paljon enemmän kumppaneita.
RAKKAUS on tunne, jota ei voi järjellä hallita. Rakastumisen myötä aiemmin yhdentekevästä tyypistä tulee niin tärkeä, että toista kaivataan myös silloin, kun hän ei ole läsnä. Ihmiselle ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa sielunkumppania, vaan mahdollisia oikeita on useita, Nummenmaa sanoo.
– Rakkaus sekä sulkee että avaa silmät. Emme kiinnitä enää huomiota muihin mahdollisiin kumppanikandidaatteihin, vaan yksi ihminen nousee jalustalle.
Rakastuessa aivojen tyvitumakkeessa tapahtuu mekanismeja, jotka synnyttävät mielihyvää ja nautintoa. Samalla alkaa erittyä oksitosiinihormonia, joka on keskeinen tekijä parisuhteiden syntymisessä. Oksitosiini lievittää myös kipua synnytyksessä ja auttaa kiintymyssuhteen luomisessa pieneen vauvaan.
– Lisäksi tarvitaan mekanismeja, jotka motivoivat ylläpitämään rakkaussuhdetta. Siinä näyttäisi olevan keskeistä dopamiinin välittyminen keskiaivojen alueella. Olisikin mielenkiintoista tutkia, onko ihmisillä, joilla on lyhytkestoisia parisuhteita, dopamiinin toiminnassa eroa.
Ihminen on eläinkunnassa poikkeuksellinen laji, koska suurin osa lajeista pariutuu vain saadakseen jälkeläisiä ja vaihtaa sitten kumppania.
– Perimmäinen biologinen syy rakastumiseen ja parisuhteeseen on kumppanista ja jälkeläisistä huolehtiminen ja hoiva.
”Tämä on tasa-arvon sokea piste” – Demarinuoret esittää kansalaispalvelusta asevelvollisuuden sijaan
Demarinuoret esittää SDP:n puoluekokoukselle kaikille Suomen kansalaisille yleistä ja yhtäläistä kansalaispalvelusta.
Järjestö perustelee esitystään sillä, että jopa kolmannes alle 30-vuotiaista miehistä jättää varusmiespalveluksen suorittamatta.
Demarinuorten mielestä asevelvollisuusjärjestelmä on uudistettava kaikkia Suomen kansalaisia koskevaksi tasa-arvoiseksi kansalaispalvelukseksi, jonka voivat suorittaa aseellisena tai aseettomana palveluksena kaikki 18–30-vuotiaat.
Esityksen mukaan ennen palvelusmuodon valintaa koko ikäluokan on käytävä läpi kutsunnat. Kutsunnoilla voidaan samalla ehkäistä nuorten syrjäytymistä.
– Sukupuolen perusteella määrittyvä asevelvollisuus on tasa-arvokeskustelun sokea piste. Asepalvelukseen tulee kartoittaa koko ikäluokasta motivoituneimmat hakijat kutsuntojen yhteydessä, Demarinuorten varapuheenjohtaja Pinja Perholehto toteaa tiedotteessa.
Puolustusvoimille on järjestön mielestä taattava kuitenkin oikeus määrittää palvelukseen astuvien henkilömäärä, jotta tarvittava määrä kansalaisia saadaan koulutettua jokaiseen palvelusmuotoon.
– Jos kutsutulla ei ole edellytyksiä tai halua suorittaa palvelusta aseellisesti, on hänet ensisijaisesti ohjattava aseettomaan palvelukseen vapautuksen myöntämisen sijaan. Järjestelmän uudistamisessa on huomioitava erityisesti palveluksen suorittaneiden mahdollisimman joustava siirtymä jatko-opintoihin tai työelämään ylimääräisten välivuosien välttämiseksi, Demarinuoret painottaa.
Tutkimus: Kavereiden puute on merkittävä syy nuorten miesten vähäiseen liikuntaan
Haluttomuus liikkua yksin on merkittävä syy nuorten, armeijan käyneiden miesten vähäiseen vapaa-ajanliikuntaan, kertoo Reserviläisten toimintakyky -tutkimus. Neljännes niistä, joilla oli vähän psyykkisiä voimavaroja, ilmoittivat, että kavereiden puute oli syynä vähäiseen liikuntaan. Toinen neljännes kertoi syyksi mielenkiinnon puutteen. Miehillä, joilla oli hyvät psyykkiset voimavarat, syynä oli useimmiten ajan puute (32 %).
Tutkimus vahvistaa ensimmäistä kertaa suomalaisella aineistolla, että erityisesti vapaa-ajan liikunnalla on vahva yhteys hyvään terveyteen ja elämänlaatuun sekä mielen hyvinvointiin nuorilla miehillä.
Yhteys oli erityisen voimakas niillä miehillä, joilla oli muita tutkimukseen osallistuneita vähemmän psyykkisiä voimavaroja. Mitä enemmän nämä miehet harrastivat vapaa-ajallaan liikuntaa, sitä paremmin he voivat mieleltään.
Lisäksi miehet, joiden fyysinen kunto oli hyvä, arvioivat tutkimuksessa elämänlaatunsa paremmaksi kuin huonompikuntoiset ikätoverinsa. Erityisesti hyvällä lihaskunnolla oli yhteys mielen hyvinvointiin.
Tässä tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä työmatkaliikunnan tai työssä tapahtuvaan liikunnan ja mielen hyvinvoinnin välillä.
”Yksinäisyys vaikuttaa olevan merkittävä syy nuorten miesten vähäiseen liikuntaa”, arvioi erikoistutkija Kaija Appelqvist-Schmidlechner. Siksi hänen mukaansa paitsi lapsille ja nuorille, myös nuorille aikuisille olisi hyvä tarjota matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia liikuntaan julkisena palveluna.
”Ne antaisivat mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin ja yhdessä liikkumiseen.”
Suomessa ei ole juurikaan tutkittu liikunnan, fyysisen kunnon ja terveyteen liittyvän elämänlaadun yhteyksiä. Vielä vähemmän asiaa on tutkittu nuorilla miehillä, joita on ollut erityisen vaikea tavoittaa terveystutkimuksissa.
Tutkimus on osa Reserviläisten toimintakyky -tutkimusta, joka toteutettiin kertausharjoitusten yhteydessä vuonna 2015 ja siihen osallistui 754 keski-iältään 26-vuotiasta reserviläistä eri puolilta Suomea.
Tutkimus tehtiin Jyväskylän yliopiston, Maanpuolustuskorkeakoulun, Sotilaslääketieteen keskuksen, UKK-Instituutin ja THL:n yhteistyönä. Reserviläiset osallistuivat kuntotesteihin ja täyttivät omaa terveyttään ja hyvinvointiaan koskevan kyselylomakkeen.
Lähteet:
Kaija Appelqvist-Schmidlechner, et al., Muscular and cardiorespiratory fitness are associated with health-related quality of life among young adult men. BMC Public Health, 3 June 2020.
Kaija Appelqvist-Schmidlechner, et al., Relationship between different domains of physical activity and positive mental health among young adult men. BMC Public Health, 16 July 2020.
Lisätietoja:
Kaija Appelqvist-Schmidlechner
erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL
Puh. 029 524 7275
etunimi.sukunimi(at)thl.fi
HS-gallup: SDP:n suosio laskee, PS ja vihreät nousussa
Vihreät ohittaa keskustan kannatuksellaan.
Pääministeripuolue SDP on suosituin Helsingin Sanomien tuoreessa puoluekannatusmittauksessa. Puoluetta äänestäisi nyt 21 prosenttia vastaajista, mikä on 0,2 prosenttiyksikköä vähemmän kuin edellisen mittauksen aikaan heinäkuussa.
Heinäkuun mittauksessa SDP:n kannatus oli laskenut kesäkuusta 0,9 prosenttiyksikköä.
Perussuomalaiset on HS:n elokuun gallupissa toisella sijalla 19 prosentin kannatuksella. Kannatus on vahvistunut viime mittauksesta 1,1 prosenttiyksikköä.
Kokoomus on kolmannella sijalla 16,9 prosentin suosiolla.
Perussuomalaisten lisäksi neljänenä olevan vihreiden kannatus on hieman piristynyt. Vihreät saa nyt 12,1 prosentin kannatuksen ja on mennyt kannatuksessa keskustan ohi.
Keskustaa äänestäisi nyt 11,3 prosenttia vastaajista, mikä on 0,3 prosenttiyksikköä vähemmän kuin heinäkuun kyselyssä.
Kantas TNS:n tutkimusjohtaja Sakari Nurmelan mukaan perussuomalaisten suosion nousu ajoittuu EU:n tukipaketista käytyyn keskusteluun. Vastareaktiona tähän nähtiin myös SDP:n pieni notkahdus.
SDP 21,0 (-0,2)
PS 19,0 (+1,1)
Kokoomus 16,9 (-0,8)
Vihreät 12,1 (+0,8)
Keskusta 11,3 (-0,3)
Vas 7,5 (-0,7)
RKP 4,4 (0,0)
KD 3,9 (0,0)
Muut 2,2 (+0,2)
Liik 1,7 (-0,1)
HS:n tilaaman tutkimuksen toteutti Kantar TNS 13.7.–14.8.
Tuomas Karemo: Harry Pottereita voi lukea lapsille, vaikka niiden kirjoittaja olisi transfoobikko
Harry Potter -kirjailija J. K. Rowling on aiheuttanut useamman vuoden aikana kohuja lausunnoillaan, joita on tulkittu transfobisiksi. Helsingin Sanomien Aino Miikkulainen kirjoitti kolumnin, jossa hän kertoo suhtautuvansa nykyään Potter-teoksiin kriittisemmin Rowlingin kommenttien takia. Miikkulainen mainitsee ohittavansa tiettyjä kohtia lukiessaan teosta lapselleen. Tuomas Karemo on eri mieltä kirjoittajan kanssa. Karemo kirjoitti avoimen kirjeen Miikkulaiselle.
Parahin Aino,
kirjoitat kolumnissasi suhteestasi Harry Pottereihin ja teossarjan kirjoittajaan, J. K. Rowlingiin. Päätin kirjoittaa sinulle, koska kolumnisi on vaivannut minua useamman päivän ja halusin selvittää ajatuksiani.
Aloitan kirjoituksesi otsikosta: "Kun Harry Potter -kirjailija twiittaili transfobisia kommentteja, suosikkikirjoistakin alkoi pistää silmään ikäviä piirteitä".
Minulle ei selvinnyt kirjoituksestasi, mitkä Rowlingin kommenteista ovat transfobisia. Luin kolumnisi jälkeen Rowlingin twiittejä ja hänen kirjoittamansa blogikirjoituksen. En löydä myöskään niistä sellaisia kohtia, joissa Potter-kirjailija ilmaisisi kielteisiä tunteita transihmisiä kohtaan.
Rowling on lukemani perusteella sitä mieltä, että biologiset naiset ovat oma ihmisryhmänsä, joka on eri asia kuin transnaiset. Tämä ei käsittääkseni ole transfobinen näkemys. Jos se on transfobian merkit täyttävä näkemys, olen valmis kuulemaan, millä tavalla.
Kysyt myöhemmin kirjoituksessasi, näkyykö Rowlingin ikävältä vaikuttava ihmiskuva velhokoulussa. Kirjailijan julkitulojen seurauksena sinua on alkanut arveluttaa Pottereiden lukeminen lapsellesi.
Mainitset hyppiväsi kirjoista tiettyjä kohtia yli:
"Yllättäen huomasin, että Rowling oikein mehustelee ilkeiden ihmisten ulkonäöllä. He kaikki ovat rumia ja lihavia. Välillä jätän kuvailuja lukematta."
Äskeinen kohta tekstissäsi on monella tapaa ongelmallinen. En tajua logiikkaasi. Tarkoittaako siis se, että kirjailijalla on transfobisia ajatuksia sitä, että hänen ihmiskäsityksensä on ikävä ja tämä puolestaan näkyisi Harry Potter -hahmojen rumuus- ja lihavuuskuvauksissa? Vai että Rowlingin 20 vuotta sitten kirjoittamat rumuuskuvaukset kielivät tämän nykyisestä transfobiasta?
Ongelmallisempaa minusta on, että jätät lukematta tiettyjä kuvailuja lapsellesi. Et mainitse tarkemmin, mitä kohtia olet jättänyt väliin. En voi siis argumentoida niistä muuten kuin yleisellä tasolla.
Kyseenalaisen kuvauksen lukeminen lapselle ei tarkoita sitä, että hän nielaisisi sen sellaisenaan. Tai että kuvauksen lukemisen jälkeen täytyisi jatkaa suoraan eteenpäin tai olla hiljaa.
Sensuroimisen sijaan vanhempi voi käydä lapsensa kanssa keskusteluja niistä kohdista, jotka horjuttavat satukirjaa pitelevän vanhemman ihmiskuvaa.
Kohtien yli hyppääminen varmasti säästää aikaa ja vaivaa, mutta en näe mitään kehittävää siinä, että lapsille luetaan omin päin lyhenneltyjä ihanneversioita tarinoista. Jos saisin kuulla, että minulle on luettu lapsuudessani Grimmin saduista vanhempieni mielivaltaisesti lyhentelemät versiot, olisin syvästi pettynyt heihin.
Saatan tehdä seuraavaksi liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, koska en tiedä tarkkaan, mitä olet jättänyt kertomatta.
Näen jotain olennaista katoavan aikuisen ja lapsen välisestä kommunikaatiota ja ennen kaikkea lapsen päättelykyvyn kehittymisestä, jos satukirjoista pompitaan yli arveluttavia kohtia.
Lapsen tärkein kysymys vanhemmilleen, itselleen ja maailmalle on: miksi. Miksi isä on vihainen, miksi maailmassa on vettä, miksi tätä ruokaa täytyy syödä, miksi minun pitää mennä nukkumaan...
Loputtomiin miksi-kysymyksiin vastaaminen on vanhemmalle varmasti vähintään yhtä uuvuttavaa kuin ripulisen pyllyn peseminen minuutin välein. Silti kannattaa vastata, koska miksi-hetket ovat erittäin opettavaisia niin lapselle kuin vanhemmallekin.
Vihreiden varapuheenjohtaja Fatim Diarra pyysi Helkamalta ilmaista sähköpyörää ja sai sen – näin hän kommentoi tekoaan poliitikkona
Fatim Diarra ei koe käyttäneensä poliittista asemaansa hyväkseen pyörää pyytäessään.
VIHREIDEN varapuheenjohtajan ja Helsingin kaupunginvaltuutetun Fatim Diarran saama ilmainen sähköpyörä on herättänyt ihmisissä ihmetystä.
Diarra kertoi keskiviikkona Facebookissa pyytäneensä Helkamalta ilmaista sähköpyörää ja myös saaneensa sellaisen. Tapaus nostatti keskustelun siitä, käyttikö Diarra poliittista asemaansa hyväkseen arvokkaan pyörän hankkimisessa.
Torstaina alkuillasta Diarra kertoi päätyneensä lopulta maksamaan pyöränsä asian herättämän keskustelun vuoksi.
– Koska yhteistyö Helkaman kanssa on herättänyt kysymyksiä rajanvedosta sosiaalisen median yhteistyön, vaikuttamisen ja poliittisen toiminnan välillä, katsoin parhaimmaksi vaihtoehdoksi purkaa yhteistyösopimuksen ja ostaa sähköpyörän omakseni, Diarra kirjoittaa.
Diarra kertoo IS:lle ymmärtäneensä, että poliittisessa asemassa olevan pitää olla tarkka omasta toiminnastaan.
– Somessa ja varsinkin Instagram-maailmassa kaupallinen yhteistyö on aika tavallinen asia. Ajattelin, että tämä olisi ollut todella loistava kaupallisen yhteistyön aihe, mutta ymmärsin, että poliittisessa roolissa toimiessa pitää olla tarkka siitä, että oma toiminta ei vaaranna niitä asioita, joita haluaa maailmassa edistää.
Diarra ehdotti Helkamalle yhteistyötä, koska hänen mielestään Helkaman mainonta ei ollut tarpeeksi monimuotoista.
– Itse en näytä maailman eniten pyöräilijältä. Olen musta ja ylipainoinen, joten ajattelin, että voin oman esimerkin avulla tehdä kaupallista yhteistyötä, jossa on vahva kehopositiivinen sanoma. Ajattelin laittaa itseni likoon asian puolesta.
– Kerroin Helkamalle, kuka olen ja mitä teen. Kerroin, että olen kehopositiivinen, rodullistettu nainen.
Diarra ei koe käyttäneensä poliittista asemaansa hyväkseen pyörää pyytäessään. Hän uskoo saaneensa pyörän oman Instagram-aktiivisuutensa perusteella.
– Ajattelen, että tapani toimia Instagramissa oli se merkityksellinen asia.
Diarralla on Instagramissa noin 5000 seuraajaa, jotka hänen mukaansa muodostavat hyvin spesifin kohderyhmän.
– Toivon, että joku on nähnyt minut ajamassa sähköpyörällä ja näyttämässä, miten sähköpyörä on hyvä väline myös ylipainoiselle ihmiselle. Jos se on jotain ihmistä motivoinut lisäämään omaa arkiliikuntaa, niin en voi olla mitään muuta kuin todella tyytyväinen.
Mutta se olisi varmaan onnistunut myös niin, että hankkii itse sen pyörän eikä pyydä sitä ilmaiseksi?
– Kyseessä oli ihan tavanomainen kaupallinen yhteistyö.
Diarra kertoo ottaneensa tapauksen nostattaman keskustelun ilolla vastaan.
– Valtavan hyvä, että käydään keskustelu poliitikkojen roolista. Ajattelen, että elämme murrosta. Uskon, että tämä keskustelu parantaa sosiaalisen median kulttuuria.
Millä tavalla keskustelu voi parantaa sosiaalisen median kulttuuria?
– Se riippuu siitä, mihin me tässä keskustelussa päädymme. Tämä on Suomessa vielä aika uusi asia. Ehkä on totuttu siihen, että ihmiset mainostavat, että oman kylän makkara on paras tai että Helsingin jäätelötehtaan jäätelö on parasta. Mutta sosiaalinen media on tässä uutta. On hyvä selvittää, missä menee raja ammattipoliitikon, täyspäiväisen poliitikon ja vaikuttajan välillä. Niiden rajojen hämärtyminen ei ole hyvä asia.
Diarra ei itse ole vielä muodostanut mielipidettään siitä, pitäisikö poliitikkojen osallistuminen kaupalliseen yhteistyöhön olla nykyistä hyväksyttävämpää.
– Mielestäni meidän pitää käydä keskustelu siitä. Oma mielipiteeni on, että pitää olla hirvittävän tarkka siinä, miten toimii.
– Olen avannut tämän keskustelun, mutta avaus ei tarkoita, että olisin asian kannalla. Se tarkoittaa sitä, että minusta on typerää sementoida omaa positiotaan ennen kuin on käyty laaja keskustelu.
Tapauksesta kertoi ensimmäisenä Iltalehti.
Kiistelyä käytiin pornosta ja misseistä – Radiosarja käy läpi, miten seksuaalimoraalista tehtiin poliittinen kysymys
Siveydellä on rajoitettu ja edistetty naisten oikeuksia, radiosarja Suomen siveyssodat kertoo.
VUONNA 1904 kolmen paperitehtaan työläiset Kymenlaaksossa menivät lakkoon. Paperityöläiset eivät silloin olleet hyvin palkattuja eliittiduunareita. Suurin osa heistä oli nuoria naisia, ja palkka oli alle markka päivässä. Työpäivät olivat 13-tuntisia.
Syyllinen työtaisteluun oli Voikkaan tehtaan salimestari Eugen Schmitz, joka oli lähennellyt työläisiään ja jopa raiskannut heitä. Protesti saikin nopeasti nimen ”pillulakko”.
Kyseessä saattoi olla ensimmäinen kerta koko maailmassa, kun työläiset taistelivat jostakin muusta kuin aineellisesta syystä. Ja tämä siis yli sata vuotta ennen #metoo -liikettä.
Lakko jätti jälkensä koko työväenliikkeeseen. Ja mikä tärkeintä: Schmitz häipyi Voikkaalta ja koko Suomesta.
SIVEYS kuulostaa nykyään vähän vanhanaikaiselta termiltä, josta tulee mieleen lähinnä vaatimus tiukasta seksuaalimoraalista. Aiemmin sanan merkitys oli laajempi, ja siveys oli monesti kuuma poliittinen kiistakysymys.
Marko Pulkkinen on tehnyt kolmiosaisen historiasarjan Suomen siveyssodat. Avausjakso on voimauttava esimerkki varhaisesta naisellisesta omanarvontunnosta, mutta jo sarjan toinen osa muistuttaa, että siveysvaatimuksilla myös rajoitettiin naisen oikeuksia.
Sirkka Salonen voitti vuonna 1938 Miss Suomi -kilpailun, ja myöhemmin samana vuonna hänet kruunattiin Miss Europaksi. Salonen erotettiin Heinolan seminaarista – eihän moinen touhu ollut sopivaa tulevalle opettajalle.
Päätösjaksossa loikataan 1970-luvulle, jolloin eräät kansanedustajat vielä yrittivät kieltää pornon. Erityisesti ohjelmassa kuultavat arkistopätkät kansanedustaja Alli Vaittinen-Kuikan (kok) haastatteluista ovat nykyisyydestä tarkasteltuna tavattoman huvittavia niin kielellisesti kuin sisällöltään.
Jaksoa voi kuunnella myös nostalgiapläjäyksenä ajasta, jolloin porno vielä pysytteli sille varatuissa lehdissä. Niiden sivuille mahtui paitsi sitä itseään, myös aika outoa journalismia.
Pulkkinen on aiemmin muun muassa käsikirjoittanut satiirisarja Iltalypsyä. Hänen uudessa aluevaltauksessaan toimittajan äärimmäisen asiallinen ulosanti synnyttää yhdessä asiasisällön kanssa tahattoman kuuloista, mutta epäilemättä harkittua komiikkaa.
Muutama hätäinen leikkausmoka häiritsee vetävää kokonaisuutta. Ristifeidaus taitaa olla toimittajalle tuntematon editointityökalu.
Suomen siveyssodat, Radio1 klo 17.15 ja Areena
Helkamagate – pitääkö vihreiden noudattaa lakia?
Seuraava pohdiskelu syntyi viime viikon vihreiden uutisten innoittamana ts. ministeri Maria Ohisalon virkanimityksistä ja erään tunnetun vihreän varapuheenjohtajan saamista Helkama-lahjoista. Pyrin ymmärtämään vihreitä sisältäpäin ja sen informaation perustella, jota olen saanut nykyisiltä ja entisiltä vihreiltä. Pyrin myös löytämään vastauksia, että myös vihreät voisivat palata laillisuuden tielle.
Dilemma on seuraava: miksi puolue, joka vastustaa teoriassa poliittisia virkanimityksiä nimittää härskisti omia suosikkejaan virkamiehiksi ja johtajiksi, kun on vallassa? Miksi puolueen jäsenet, jotka julkisuudessa piehtaroivat hyveellisyydessä, ovat käytännössä valmis ymmärtämään esimerkiksi lahjuksia? Pitääkö lakia noudattaa vaikka on vihreä? Mikä on se moraali, joka motivoi ja liikuttaa vihreän puolueen johtoa? Voiko päämäärä oikeuttaa keinot? Pitääkö puolueen vastustaa poliittista korruptiota ihan ”aikuisten oikeesti” vai ainoastaan puhua siitä? Onko olemassa jokin erityinen vihreä maailmankuva, joka suosii yli-ihmisoppia?
Vihreä puolue – mehiläispesä, jossa kuningattaret hallitsevat
Eräs entinen vihreä, jolla oli ollut mahdollisuus kurkistaa vihreiden puolueen toimintaan sisältäpäin ja korkealta, määritteli vihreät ”mehiläispesäksi, jossa työn tekevät työmehiläiset (naiset), jossa ylhäällä olevat kuhnurit (miesjohtaja) nautiskelevat elämän riemuista, jossa nuoruus on kaiken kattava hyve, ja jossa kuningattaret ja lopuksi (ns. Pyhä Perhe) hallitsevat”.
Pyysin tätä henkilöä avaamaan tätä kuvausta ja hän antoi tulla.
Hänen mukaansa perustan vihreän puolueen toiminnalle muodostavat työmehiläiset ts. nuoret naiset, jotka tekevät pyyteetöntä työtä korkeiden ihanteidensa mukaan. He pyörittävät perustoimintoja, pyrkivät vaikuttamaan ilmastomuutokseen, jakavat lehtiä, tuntevat syyllisyyttä, seisovat torilla, puhuvat kahvihuoneissa, uurastavat tapahtumissa ja tilaavat vihreää sähköä. Puolue elää heidän uhrauksistaan.
Korkealla näiden yläpuolella on pääkaupunkiseudulla tai etelässä mukavasti elelevä puolue-eliitti (muualla ei voi vihreissä oikein tulla johtajaksi kuten edellisen pj:n toiminta osoitti). Vihreiden eliitin poliittista fysionomiaa tämä henkilö määritteli mehiläispesävertauksella seuraavasti: miesjohtajia tarvitaan työmehiläisten houkuttelemiseksi ja antamaan puolueelle profiilia dynaamisena puolueena. Ongelmana on kuitenkin se, että nämä ”kuhnurit” ovat ”vallattomia” ja ns. porvarillisen moraalin toisella puolella. Tämän takia puolueen johdon naiset joutuvat tarkasti valvomaan näiden toimintaa.
Toimittajilla on ”kuhnurien” toiminnan takia suuri rooli puolueen julkikuvan varjelemisessa ja kuhnurien nautiskelun salaamisessa. Peruste toimittajien on yksinkertainen: jos uutisoi vääristä asioista niin edistää perussuomalaisten asiaa.
Puolueen johdossa on myös joitain ”pyhimyksiä” joita tarvitaan myös naisten johtamassa puolueessa innoittavina esimerkkeinä. Puolueen toiseksi ylimmällä portaalla ovat kuitenkin johtajanaiset ts. kuningattaret, jotka ohjaavat ja ohjastelevat vihreän puolueen toimintaa. Näiden naisten keskuudessa vallitsee tietenkin alituinen kina, poru ja pieni rähinä, jota ei tietenkään paljasteta ulkopuoliselle.
Kaikkein ylimpänä auktoriteettina on kuitenkin ns. Pyhä Perhe, joka sitten valvoo ja ohjastaa kuningattarien toimintaa. Pyhän Perheen jäseniksi luetaan puolueen perustamisesta saakka vaikuttamassa olleet Pekka Haavisto, Heidi Hautala ja Osmo Soininvaara. Entisen vihreän mukaan juuri tämä klikki pitää kaikkea todellista valtaa käsissään ja päättää siitä, kuka lopulta laitetaan puolueen johtoon, kuka valitaan kansanedustajalistoille ja mitä linjaa ajetaan. Ville Niinistökin oli aikoinaan johtajistossa ulkopuolinen ja noudatteli vain annettuja käskyjä.
Analyysi: Sanna Marin nosti kotikaupungissaan Tampereella demarihurmoksen, mutta kuinka kauan karismaan perustuva kuherruskuukausi kestää?
Marinista SDP saa yhden vasemmistolaisimmista puheenjohtajistaan.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) on saavuttanut lyhyessä ajassa paljon. Huippuhetki koitti sunnuntaina, kun Marin kukitettiin kotikaupungissaan Tampereella SDP:n puheenjohtajaksi.
Puitteet olivat pääministeripuolueelle sopivat, suuri valkea Tampere-talo.
Marinin nousu on ollut rakettimainen ja hän on onnistunut myös nostamaan SDP:n kannatusta. Tällä hetkellä SDP:n suosio on Ylen Taloustutkimuksella teettämässä kannatusmittauksessa jo 5,7 prosenttiyksikköä korkeammalla kuin eduskuntavaaleissa.
Puolueen vaalivoitto kevään 2019 eduskuntavaaleissa oli täpärä. SDP sai vain yhden kansanedustajan enemmän kuin kakkoseksi tullut perussuomalaiset.
Syksyn mittaan pääministeri Antti Rinteen kömmähtely postikiistassa laski kannatuksen pohjalukemiin. Rinne erosi ja varapuheenjohtaja Sanna Marin nousi vauhdilla pääministeriksi.
Kymmenessä kuukaudessa Sanna Marinista on ehtinyt tulla maan äiti. Koronakriisin aikana hän on ilmestynyt tuon tuosta televisioon kertomaan, että “nyt ei ole aika tavata mummoa tai lähteä mökille”.
Hallitus on tullut monin tavoin ihmisten iholle: pääministeri on kertonut, mihin milloinkin voi matkustaa ja mihin suuntaan yskiä.
Vaikeina aikoina kansa kaipaa selkeätä sanomaa. Marinilla on Rinteeseen verrattuna karismaa, mutta kuinka pitkälle se riittää?
Tampereella Marinilta on saanut nyhtää vastauksia siitä, millaista linjaa hän ajaa.
Marin on väistellyt kysymystä ja luvannut, että näihin kysymyksiin saadaan vastauksia, kun hän pitää maanantaina linjapuheensa.
Marinin ansioluettelosta selviää, että hänellä on hyvin vähän kokemusta työelämästä politiikan ulkopuolella: Sokoksen myyjä, korkeakouluharjoittelija Valtiokonttorissa, erilaisia kesätöitä.
Marin on siis ammattipoliitikko. Hän oppii asiat nopeasti ja kuuntelee asiantuntijoita.
Toistaiseksi Marinin karisma tuntui kuitenkin riittävän. Tampereella vallitsee jonkinlainen hurmos. Pitkään puoluekokouksia kolunneet vertavat tunnelmaa SDP:n huippuvuosiin 1990-luvulla. Silloin puoluetta johti Paavo Lipponen.
Hymyt eivät hyytyneet edes lauantaina, kun väistyvä puheenjohtaja Antti Rinne kehotti puoluetovereita luopumaan toistensa kampittamisesta.
Rinne on sama mies, joka tuli ay-liikkeestä ja kaatoi kannatusjoukkoineen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen.
Tällä hetkellä SDP vaikuttaa kuitenkin melko yhtenäiseltä joukolta. Mutta siitä on vain kymmenen kuukautta, kun Sanna Marin voitti SDP:n pääministeriäänestyksessä eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin niukasti äänin 32–29.
Pääministerinä Marin on johtanut koronakriisiä, mutta puheenjohtajana hän joutuu vetämään monenkirjavaa joukkoa: puolueen ay-siipeä, oikeistodemareita ja ärhäköitä puoluepersoonia. Demareissa kuppikunnat ovat aina kiistelleet äänekkäästi. Kyynerpäitä on käytetty estoitta myös kulisseissa.
Miten Marin pystyy pitämään oman puolueensa johtajuuden riippuu myös siitä, miten hän saa puoluevaltuuston hyppysiinsä. Puoluevaltuusto on kokoonpano, joka käyttää valtaa puoluekokouksien välillä.
Tampereella puoluevaltuuston puheenjohtajaksi valittaneen kuntaministeri Sirpa Paatero.
Paatero muistetaan siitä, että hän saapui sairauslomalta SDP:n kokoukseen äänestämään Marinia pääministeriksi. Sillä rintamalla Marinin selusta on siis turvattu.
Marinin työparina jatkaa puoluesihteeri Antton Rönnholm, joka lähtee luotsaamaan SDP:tä kuntavaaleihin.
Kolme-nelikymppisten Marinin ja Rönnholmin on myös pystyttävä demareiden ikiaikainen ongelma: SDP ei houkuttele nuoria äänestäjiä. Puolueen kannatuksen kasvu on viime aikoina tullut yli 50-vuotiaista naisista ja eläkeläisistä.
Demokraatti: Lähes kaikki SDP:n piirijohtajat haluavat Annika Saarikon keskustan johtoon
Sosialidemokraattien kolmestatoista piirijohtajasta vain yksi toivoi Katri Kulmunin jatkavan keskustan puheenjohtajana.
SDP:n äänenkannattajana toimiva Demokraatti kysyi maanantaina kaikilta puolueen piirijohtajilta suosikkia keskustan puheenjohtajakisaan. Kolmestatoista piirijohtajasta lähes kaikki toivoivat Annika Saarikosta keskustan uutta puheenjohtajaa. Vain yksi piirijohtaja kannatti jatkoa Katri Kulmunin puheenjohtajakaudelle.
Saarikon kannattajat uskovat hallitusyhteistyön sujuvan paremmin hänen kanssaan.
"Annika on kaikissa puheissaan vakuuttanut sillä, että ollaan valmiita sitoutumaan hallitusohjelmaan eikä koko ajan sellaista tempoilevaa irtiottoa, mitä Kulmunilta on tullut", toteaa yksi Demokraatin kyselyyn vastanneista piirijohtajista.
Osa vastanneista kritisoi Kulmunia varsin kovasanaisesti. Yksi piirijohtajista jopa pohtii, että Kulmunin jatkokausi nostaisi entisestään SDP:n korkeita kannatusprosentteja.
"Jos ajatellaan meidän kannatusta, Kulmuni. Yhteistyön kannalta Saarikko. Hänen kanssaan on helpompi neuvotella asioista, jotka ovat meillekin tärkeitä. Olen kuullut, että Kulmuni on ollut vähän hankala persoona ja halunnut laittaa joka paikkaan oman sormenjälkensä."
Yksi piirijohtajista kannattaa Kulmunin jatkoa. Hänen mukaansa lyhyen aikaa puheenjohtajana toiminut Kulmuni ansaitsisi vielä mahdollisuuden näyttää kyntensä puheenjohtajana.
"Arvostan hänen työtään ja tiedän, että hän on enemmän sitä vasemman laidan keskustaa, että on tavallaan meitä lähellä. Hän on kuitenkin toiminut hyvin vähän aikaa puheenjohtajana ja haluaisin antaa hänelle vielä mahdollisuuden, mihin hän pystyy. Tiedän, että hän on kuitenkin sitoutunut hallitusohjelman peruslinjauksiin", piirijohtaja toteaa Demokraatille.
ROSE MCGOWAN HAUKKUU METOO-LIIKKEEN PERUSTAJAA ALYSSA MILANOA ”SA***NAN MYRKYLLISEKSI” TYÖKAVERIKSI
Politiikka jakaa aina mielipiteitä.
MeToo-liikkeen perustaja, tai hashtagin lanseeraaja Alyssa Milano nähtiin Siskoni on noita -sarjassa Rose McGowanin ja Holly Marie Combsin kanssa. Shannen Doherty jätti sarjan kolmen kauden jälkeen ja Milano hyppäsi kelkkaan neljännellä kaudella.
McGowan ja Milano ovat olleet sotajalalla jo jonkin aikaa. Tällä kertaa sanasota alkoi siitä, kun McGowan kritisoi Yhdysvaltain demokraattista puoluetta siitä, ettei puolue ”ole saanut mitään aikaiseksi”. Milano vastasi joukolla twiittejä, joissa hän selitti mitä demokraatit ovat saaneet aikaiseksi.
McGowan ei pitkään odotellut vaan latasi täyslaidallisen Milanon suuntaan:
– Sinä varastit #MeToon (nerokas kommunikaatioväline, ei kuitenkaan mikään liike) Taranalta. Sinä liitit itsesi perustamaani liikkeeseeni, Cultural Resetiin, pelkän julkisuuden takia, koska olit minulle kateellinen, kun paljastin raiskaajani nimen. Sinä tienasit 250 000 viikossa Siskoni on noidasta. Sinä sait raivokohtauksia ja huusit kuvaustyhmälle ”He eivät maksa minulle tarpeeksi tämän paskan takia”. Tätä tapahtui päivittäin. Itkin joka kerta, kun sarjaa päätettiin jatkaa, koska sinä teit kuvauksista niin saatanan myrkyllisiä. Painuhan nyt muualle siitä, helvetin huijari.
Tyttöjen ja poikien kirjoitustaidoissa on eroa jopa yhden kouluarvosanan verran
Osaamisessa on eroja myös alueellisesti. Suurin ero, 1,5 kouluarvosanan verran, oli Lapin tyttöjen ja Itä-Suomen poikien välillä.
JOS pitäisi valita yksi asia, joka on suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelussa hankalinta, se on ehdottomasti kirjoittaminen, sanovat Helsingin Uuden yhteiskoulun yhdeksäsluokkalaiset.
”Kielioppi on sinänsä minusta aika helppoa, mutta pitkän tekstin kirjoittaminen ja oman ajatuksen ilmaiseminen tekstissä on vaikeaa”, kertoo Kasperi Koikkalainen, 14.
Toisaalta kirjoittaminen on myös taito, jota tarvitaan muissakin oppiaineissa ja myöhemmin yhteiskunnassa. Siksi sen hallitseminen olisi Koikkalaisen mukaan tärkeää.
Samaa mieltä on Pyry Lehtonen-Caponigro, 15. Vapaa-aikanaan he katsovat kuitenkin mielellään videoita tai seuraavat keskusteluja netissä.
”Ne ovat pääasiassa englanniksi”, Koikkalainen kertoo.
Myöskään Katia Seppänen, 15, ei pidä itseään taitavana kirjoittajana. ”Siinä on vaikeaa oikeastaan kaikki.”
Ilona Pyykkönen, 14, sen sijaan kertoo pitävänsä kirjoittamisesta.
”Pidän enemmän kantaa ottavista teksteistä ja oman mielipiteen ilmaisemisesta kuin varsinaisesti tietokirjoittamisesta.”
Hän myös sanoo lukevansa mielellään vapaa-aikanaan.
”Siinä oppii samalla uusia ilmaisutapoja, joita tulee sitten käyttäneeksi.”
YHDEKSÄSLUOKKALAISTEN asenteet suomen kielen ja kirjallisuuden opiskelua kohtaan ovat parantuneet, mutta osaamisessa on yhä suuria eroja. Tämä näkyy erityisesti tyttöjen ja poikien välillä.
Tyttöjen kielellinen osaaminen oli arvioinnissa keskimäärin yhden kouluarvosanan parempi kuin poikien.
Suurimmat sukupuolten väliset osaamiserot näkyivät kirjoitustaidoissa. Tytöistä vähintään kouluarvosana 8:n eli hyvää osaamista vastaavan tuloksen saavutti miltei kaksi kolmasosaa mutta pojista alle kolmasosa.
EROJA selittävät eniten tyttöjen ja poikien erilaiset asenteet suomen kielen opiskelua kohtaan.
Tyttöjen suhtautuminen opiskeluun oli kautta linjan myönteisempää kuin poikien. Tytöt esimerkiksi kirjoittivat keskimäärin 40 sanaa enemmän kuin pojat ja saavuttivat siten paremman tuloksen.
”Erityisesti pojat eivät luultavasti osoittaneet arvioinnissa parasta mahdollista osaamistaan”, sanoo projektipäällikkö Merja Kauppinen Kansallisesta koulutuksen arviointikeskuksesta (Karvi).
Kauppisen mukaan asenteisiin vaikuttavat aiemman koulupolun aikana muodostuneet tunteet ja kokemukset.
”Tämä näkyi esimerkiksi siinä, miten pojat kuvasivat itseään. Joku saattoi esimerkiksi kertoa, ettei pidä kirjoittamisesta, koska koki olevansa siinä huono.”
PARAS kielellinen osaaminen oli oppilailla, jotka asennoituivat siihen myönteisesti. Lisäksi myönteisiä vaikutuksia oli lukemisharrastuksella, kotitehtävien teolla ja hieman yllättäen myös digitaalisen median käytöllä.
Esimerkiksi 2–3 tuntia päivässä mediaa vapaa-aikanaan käyttävät oppilaat pärjäsivät arvioinnissa paremmin kuin vähemmän käyttäneet. Sukupuolten väliset erot olivatkin pienimmät mediatekstien tulkinnassa.
”Monimediallisuus kehittää kieliosaamista monipuolisesti”, Kauppinen kertoo.
”Toisaalta näyttää siltä, että sitä osaamista ei osata siirtää pidemmän tekstin tuottamiseen, jota myös pitäisi pysytä hallitsemaan. Tähän tulisi erityisesti opetuksessa kiinnittää huomiota.”
Kauppinen muistuttaa, että luetun ymmärtäminen monenlaisista teksteistä ja oman ajattelun ilmaiseminen ovat vielä yläkoulussakin harjoiteltavia perustaitoja.
”Kirjoittamiseen voisi kannustaa huomioimalla jokaisen oppilaan kokemukset kirjoittamisesta sekä käyttämällä vertaisoppimista ja erilaisia ryhmätöitä ja myös kirjoittamista monenlaisiin digitaalisiin järjestelmiin.”
Alokkaat pääsivät testaamaan naisten ja miesten yhteisasumista: "Tupiin on ollut paljon halukkaita ja niistä on tykätty paljon"
Muun muassa Norjassa käytössä ollut nais- ja miesasevelvollisten samassa tuvassa asuminen ehti olla pitkään Varusmiesliiton toivelistalla. Tulevat alokkaat jatkavat koronauhan vuoksi muutettuja palvelusrutiineja.
Viime heinäkuussa asepalveluksensa aloittanut saapumiserä on nyt päättänyt alokasaikansa sotilasvalaan. Tuona aikana puolustusvoimissa on otettu käyttöön kummankin sukupuolen yhteistupia.
Tätä ennen naisasevelvolliset asuivat komppanioissa omassa tuvassaan. Se toi asevelvollisten etujärjestönä toimivan Varusmiesliiton mukaan hankaluutta rutiineihin. Varsinkin silloin, jos naisten tupa sijaitsi esimerkiksi toisella käytävällä kuin sen ryhmän majoitustila, johon nainen kuuluu.
Yhteinen majoitustila on lisännyt Norjassa saatujen kokemusten mukaisesti myös joukon yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Varusmiesliiton puheenjohtaja Topi Korpisen mukaan yhteistuvista saamamme kesäkuukausilta saatu palaute on ollut pelkästään positiivista.
"Niihin on ollut paljon halukkaita ja niistä on tykätty paljon."
Jotkut ovat epäilleet, että eri sukupuolten samassa tuvassa asuminen voi aiheuttaa ongelmia. Korpinen kumoaa epäilyt.
"Ongelmatapauksista emme ole kuulleet. Kokeilu on siis tähän mennessä ollut varsin onnistunut."
Varusmiesliiton näkemyksen siirtyminen yhteistupiin on valtava kulttuurillinen edistysaskel luonnollisen tasa-arvon toteutumiseen.
Sukupuolen- ja seksuaalisuuden perusteella toteutettava lokerointi vain alleviivaa ristiriitojen syntymistä. Muista pohjoismaista saadut kokemukset kertovat arkipäiväistyneen järjestelyn ongelmattomuudesta.
Koronariskin minimoimiseksi varusmiehet on jaettu kolmeen ryhmään, jotka eivät ole keskenään tekemisissä. Yksi ryhmä on metsässä, toinen kasarmilla ja kolmas lomilla niin, että jokainen jaksoista kestää kaksi viikkoa.
"Yhteensä neljän viikon kiinniolo on ollut raskas, mutta hetken aikaa käytössä ollut 1+1+1 malli, jossa oltiin kaksi viikkoa kiinni ja viikko lomilla, koettiin ehkä jopa tykätymmäksi kuin normaalit olosuhteet", Korpinen sanoo.
Hänen mukaansa ylipäänsä on koettu, että pitkien lomien aikana ehtii aidosti ladata akkuja ja hoitaa mahdollisia henkilökohtaisia asioita.
Koronariski on muuttanut myös palvelusrutiineja.
"Kasarmiolosuhteissa ohjelma on rauhallisempaa viikonloppuisin ja sunnuntaisin on usein hieman myöhäisempi herätys. Maasto-olosuhteissa on ollut harjoituksia normaaliin tapaan."
Parannettavaa silti aina riittää. Ruokahuollosta on kuulunut Varusmiesliittoon soraääniä.
"Koronajärjestelyiden myötä lisääntynyt maastoruokailu on aiheuttanut keskustelua. Saamamme palautteen mukaan pakkiruokaa ei aina ole riittävästi tarjolla ja erikoisruokavaliot ovat välillä unohtuneet kokonaan."
Miesasiakkaan syliin hyppäämisestä vitsaillut työntekijä sai pitää työnsä, vaikka Twitter älähti – ”Cancel” ei riivaa Suomea, ja se on upeaa
Suomessa työntekijöitä on erotettu töistä epäedullisen tv-esiintymisen ja rasististen Facebook-kirjoitusten vuoksi. Irtisanomiselle pitää olla painat syyt eikä esimerkiksi somessa tapahtuva painostus ole yksi niistä
Lauantaina 15. elokuuta myymäläketju Jyskin työntekijä julkaisi twiitin, joka ei ollut kaikkien mieleen. Ilmeisesti vitsiksi tarkoitetussa julkaisussa työntekijä haaveili myymälässä sänkyä testanneesta miesasiakkaasta:
”Oli tänään näin lähellä, etten hypännyt hajareisin yhden komean miesasiakkaan päälle. Testasi tyynyä sängyllä selinmakuulla ja ois vaan ollu niin luonnollinen jatkumo”, hän kirjoitti sittemmin poistetussa twiitissä.
Kaikki eivät löytäneet twiitistä huumoria ja osa alkoi vaatia työntekijälle potkuja Twitterissä.
Käyttäjä ei kertonut twiitissä tai profiilissaan, missä yrityksessä tai millä toimipisteellä hän työskentelee. Viikonlopun aikana työntekijän esimieheen oli kuitenkin otettu twiitin vuoksi yhteyttä. Luultavasti twiitistä pahastunut Twitter-käyttäjä oli selvittänyt, missä työntekijä työskentelee. Työntekijä oli aikaisemmin twiiteissään kertonut, että hän työskentelee Jyskissä.
Viikonlopun jälkeen työntekijä julkaisi maanantaiaamuna 17. elokuuta uuden twiitin, jossa hän kertoi työpaikalle tulleista yhteydenotoista:
”Jos mulle yhdestä harmittomasta twiitistä tulee potkut, toivottavasti nämä sankarit nukkuvat yönsä hyvin. Sillä siitä kärsii täysin viaton ihminen konkreettisesti eikä vain hypoteettisesti, mun lapseni.”
Työntekijälle potkujen vaatiminen yhden ehkä harkitsemattomankin somemöläytyksen perusteella kertoo suomalaisen somekulttuurin ottavan vaikutteita yhä vahvemmin Yhdysvalloista, jossa vihan kohteeksi joutuvat usein myös yksityiset henkilöt, vaikka heillä ei olisi merkittäviä seuraajamääriä.
Potkujen vaatiminen on osa ns. ”cancel-kulttuuria”. Sillä tarkoitetaan someaikana yleistynyttä vaikutus- ja painostuskeinoa, jossa ihmisen koko somen ulkopuolinen elämä uhataan mitätöidä (cancel) koska hänellä on esimerkiksi liian vanhoilliset mielipiteet joita hän ilmaisee somessa.
Potkujen vaatiminen yksittäisten twiittien ja lausahdusten perusteella ei ole uusi ilmiö, varsinkaan Yhdysvalloissa. Yksittäinen vitsiksi tarkoitettu julkaisu johti irtisanomiseen ensimmäisiä kertoja vuonna 2013. Silloin internetyhtiö IAC:n tiedottaja Justine Sacco kirjoitti Twitter-tilillään matkustavansa Afrikkaan.
”Menossa Afrikkaan. Toivottavasti en saa AIDS:ia. Vitsi, vitsi. Olen valkoinen”, Sacco kirjoitti.
Sacco julkaisi twiitin lentokentältä ennen lentonsa lähtöä ja laittoi puhelimensa kiinni. 11 tunnin lennon aikana hänestä tuli yksi somen vihatuimmista henkilöistä.
Kun Sacco laskeutui Etelä-Afrikkaan ja avasi puhelimensa, hän huomasi somemyrskyn saaneen massiiviset mittasuhteet ja että hän oli jo kansainvälisen Twitterin suosituin aihe. Lisäksi hänelle oli ehditty – kuten arvaatte – antaa töistään potkut.
Justine Sacco nimettiin nopeimmin työnsä menettäneeksi ihmiseksi, kirjoittaa Ilta-Sanomat. Netissä levisi myös ”Kuinka menettää työpaikka alle 140 merkissä” -vitsejä. 140 merkillä viitataan Twitterin aiempaan maksimimerkkimäärään.
New York Timesin toimittaja Jon Ronson tapasi Saccon muutamia kertoja Twitter-kohun jälkeen. Haastatteluissa Sacco kertoi potkujen lisäksi kärsivänsä häntä seuraavista paparazzeista, koki häpeää perheensä puolesta ja oli lopettanut deittailun hänestä löytyvien Google-hakutulosten takia. Hän löytänyt uuden työpaikan ja onnistunut ainakin osittain vetäytymään julkisuudesta.
Oppivelvollisuuden pidentämisestä puhunut Li Andersson ihmetteli ”outoa ajattelutapaa” – Arhinmäeltä tyly kuitti UPM:n Pesoselle: ”Jotain rajaa!”
Vasemmistoliiton ministeriryhmä on paraikaa koolla Hyvinkäällä. Mediatilaisuudessa puheenvuoron käytti ensimmäisenä puolueen puheenjohtajana Li Andersson.
Hän nosti esiin eilen Suomessa kuullut yt-ilmoitukset, muun muassa Kaipolan paperitehtaan kohtalon ja ihmetteli kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpoa, joka on laittanut asiaa hallituksen syyksi.
Andersson sanoi, ettei ”poliittisten irtopisteiden kalastelu” ole kunniaksi kokoomukselle tai Orpolle.
Irtisanomisten seurauksiin Andersson ennakoi mietittävän apua myös budjettiriihessä.
Andersson nosti esiin sen, että hallitus on pidentämässä oppivelvollisuutta.
Hän ihmetteli uudistuksen vastustajia ja sanoi pitävänsä ”outona ajattelutapana” sitä, että ongelmien korjaaminen olisi liian myöhäistä toisella asteella.
– Emme ajattele näin aikuistenkaan kohdalla, Andersson sanoi ja muistutti esimerkiksi monista aikuisista, jotka ovat perusasteen koulutuksen varassa.
– Emme näiden kohdalla sano, että asiat olisi pitänyt hoitaa kuntoon varahaiskasvatuksessa tai perusopetuksessa, Andersson totesi ja muistutti muun muassa heidänkin työelämävalmiuksen ja työllistymisen parantamisesta.
Anderssonin mukaan hallitus on sitoutunut hallituksen kunnianhimoiseen työllisyystavoitteeseen.
Andersson totesi, että julkisuudessa on peräänkuulutettu kovia työllisyystoimia ja usein sanotaan, että mitään keinoja ei ole syytä sulkea pois. Kuitenkin julkinen keskustelu on hänen mukaansa ollut varsin kapeasti sosiaaliturvan leikkauksissa.
Anderrsonin mukaan mitään hallinnoalaa ei pidä sulkea ulkopuolelle, kun etsitään työllisyyskeinoja. Hän nosti keinona esiin sen, että siviili- ja varusmiespalveluksen kestoa lyhentämällä työllisyyttä voitaisiin vahvistaa jopa usealla tuhannella.
– Palvelusaikojen lyhentämisessä piiilevä työllisyyspotentiaali olisi syytä selvittää.
Kun Demokraatti kysyi Anderssonilta, onko hän informoinut ideasta puolustusministeri Antti Kaikkosta (kesk.), vastaus kuului ei.
Luonteva ensiaskel olisi Anderssonin mukaan siviilipalveluksen keston lyhentäminen, sen puolittaminen toisi esimerkiksi arviolta noin tuhat työllistä lisää.
Li Andersson vaatii selvitystä ase- ja siviilipalveluksen lyhentämisen työllisyysvaikutuksista: ”Työllisyyttä voitaisiin vahvistaa usealla tuhannella”
Vasemmistoliiton puheenjohtaja, opetusministeri Li Andersson haluaa etsiä lisätyöllisiä varusmies- ja siviilipalvelusaikojen lyhentämisestä.
Andersson vaati vasemmistoliiton kesäkokouksessa Hyvinkäällä varusmies- ja siviilipalvelusaikojen työllisyyspotentiaalin selvittämistä.
– Siviilipalveluksen sekä varusmiespalveluksen kestoa lyhentämällä työllisyyttä voitaisiin vahvistaa merkittävästi, jopa usealla tuhannella henkilöllä. Työllisyystalkoissa matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu ja palvelusaikojen lyhentämisessä piilevä työllisyyspotentiaali olisi syytä selvittää perinpohjaisesti, Andersson peräsi.
Andersson korosti puheessaan, että vasemmistoliitto ei ole sitoutunut tiettyyn palvelusajan lyhennysmalliin ja peräänkuulutti laajaa keskustelua sopivien työllisyystoimien löytämiseksi.
Andersson perusteli palvelusajan keston lyhentämiseen liittyvää työllisyyspotentiaalia muiden muassa Risto Siilasmaan asevelvollisuustyöryhmän laskelmalla. Siinä varusmiespalvelusajan lyhentymisen 2,3–2,7 kuukaudella arvioitiin vapauttavan muuhun talouteen 7000 henkilötyövuotta. Anderssonin mukaan tämä tarkoittaisi lyhyellä tähtäimellä arviolta 3000 hengen työllisyysvaikutusta.
Andersson painotti puheessaan, että palvelusaikojen lyhentäminen mahdollistaisi myös reservin osaamisen nykyistä tehokkaamman päivittämisen kertausharjoitusten määrän lisäämisen avulla.
Andersson nosti esiin myös professori Roope Uusitalon näkemystä Puolustusvoimien vuonna 2011 julkaisemasta tiivistelmäraportista. Siinä Uusitalo katsoi, että ”varusmiespalveluksen suorittaminen viivästyttää opintojen aloittamista ja laskee työllisyysastetta sekä varusmiespalveluksen suorittamisiässä että myöhemmin opinnoista valmistumisen viivästymisen vuoksi.”
Hänen mukaansa varusmiespalveluksen” kokonaisvaikutus työllisyyteen 18 ja 30 ikävuoden välillä vastaa suunnilleen varusmiespalveluksen pituuden muutosta.”
Andersson katsoo, että julkisuudessa on peräänkuulutettu, ettei mitään työllisyyskeinoa ole syytä jättää tarkastelun ulkopuolelle.
– Käytännössä huomio on kuitenkin kiinnittynyt varsin kapeakatseisesti erilaisiin sosiaaliturvan leikkauksiin samalla kun joukko toimia on jäänyt tarkastelun ulkopuolelle. Työllisyystavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää, että mitään hallinnonalaa ei suljeta tarkastelun ulkopuolelle, vaan erilaisia työllisyystoimia on syytä nostaa ennakkoluulottomasti keskusteluun kaikilta sektoreilta.
Hän painotti hallituksen ja vasemmistoliiton sitoutuneen yleiseen asevelvollisuuteen Suomen maanpuolustuksen järjestämiseksi, mutta nosti esiin teknologian kehittämisen Puolustusvoimille asettamia laatu- ja kehityspaineita.
– Tänä päivänä uskottava turvallisuuspolitiikka edellyttää toimintakykyä esimerkiksi kyber- sekä hybridiuhkien ja erilaisten yhteiskunnan häiriötilanteiden suhteen. Tällaiseen toimintaan ei voida kouluttaa riittävää osaamista pelkän varusmieskoulutuksen avulla, vaan nopea teknologinen kehitys kasvattaa tulevina vuosina osaamisen jatkuvan päivittämisen ja erikoistumisen tarvetta myös maanpuolustuksen saralla.
Ilkka Kanerva tyrmää Li Anderssonin puheet varusmiespalveluksen lyhentämisestä
Li Anderssonin mukaan siviilipalveluksen sekä varusmiespalveluksen kestoa lyhentämällä voitaisiin vahvistaa työllisyyttä jopa usealla tuhannella henkilöllä.
EDUSKUNNAN puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva (kok) tyrmää vasemmistoliiton puheenjohtajan, opetusministeri Li Anderssonin ehdotuksen selvittää ase- ja siviilipalveluksen keston lyhentämistä.
Andersson totesi tänään torstaina vasemmistoliiton kesäkokouksessa Hyvinkäällä, että siviilipalveluksen sekä varusmiespalveluksen kestoa lyhentämällä voitaisiin hänen mukaansa vahvistaa työllisyyttä jopa usealla tuhannella henkilöllä.
Kanervan mielestä palvelusaikojen pituuden on kuitenkin perustuttava maanpuolustuksen tarpeisiin.
– Siviili- ja asepalvelus sitoo nuoria ikäluokkia pois työelämästä ja opintojen parista, mutta se on hinta, joka meidän on uskottavasta puolustuksesta maksettava. En lämpene Anderssonin ehdotukselle, Kanerva sanoo tiedotteessa.
Andersson perusteli palvelusajan keston lyhentämiseen liittyvää työllisyyspotentiaalia Risto Siilasmaan asevelvollisuustyöryhmän laskelmalla.
Siinä varusmiespalvelusajan lyhentymisen 2,3–2,7 kuukaudella arvioitiin vapauttavan muuhun talouteen 7 000 henkilötyövuotta. Anderssonin mukaan tämä tarkoittaisi lyhyellä tähtäimellä arviolta 3 000 hengen työllisyysvaikutusta.
Kanervan mukaan Siilasmaan raportissa esitetyt muutokset ovat jo pitkälti toteutuneet osana puolustusvoimauudistusta vuosina 2012–2015.
Puolustusvoimat toteuttaa parhaillaan Koulutus 2020 -uudistusta, jonka yhteydessä palvelusaikoja ja varusmiesten tehtäviä on arvioitu. Palveluksen minimikesto ei kuitenkaan laske kuudesta kuukaudesta, koska varusmiehiltä edellytettävät tehtävät ovat entistä vaativampia.
– Siilasmaan raportissa esitetty neljän kuukauden palvelusaika tarkoittaisi käytännössä sitä, ettei kaikkia joukkoja koulutettaisi valmiiksi varusmiespalveluksen aikana. Tämä vaikuttaisi väistämättä myös koulutettavien joukkojen koheesioon, Kanerva sanoo.
– Varusmiesten palvelusajat on optimoitu nykyisellään siten, että palveluksen kestolla taataan paitsi yksilön osaaminen, myös varusmiesjohtajien kokemus oman joukkonsa johtamisesta. Varusmiespalveluksen keston leikkaaminen heikentää varusmiesten osaamista ja siten kykyämme itsenäiseen puolustukseen.
Puolustusministeri Kaikkonen vastaa Li Anderssonin ehdotukseen varusmiespalveluksesta: ”Hintana olisi suuri aukko Suomen turvallisuuteen”
Kaikkosen mukaan siviilipalvelusta ja asevelvollisuutta on hyvä kehittää, mutta Suomen puolustuskyvystä ei pidä tinkiä. Li Andersson ehdotti torstaina varusmies- ja siviilipalveluksen keston lyhentämisen työllisyysvaikutusten selvittämistä.
Puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk) mukaan varusmies- ja siviilipalveluksen keston lyhentäminen aiheuttaisi aukon Suomen turvallisuuteen. Kaikkonen twiittasi asiasta torstaina.
– Li Anderssonin ehdottamien palvelusajan lyhennysten hintana olisi suuri aukko Suomen turvallisuuteen. Asevelvollisuudella on myös lukuisia hyötyjä nuorten elämään. Siviilipalvelusta ja asevelvollisuutta on hyvä kehittää. Puolustuskyvystämme ei kuitenkaan pidä tinkiä, Kaikkonen kirjoitti twiitissään.
Ase- ja siviilipalveluksen lyhentäminen toisi 4 700 työllistä, käy ilmi vasemmiston VM:llä teettämästä laskelmasta
HS:n saamien tietojen mukaan vasemmistoliitto teetti valtiovarainministeriöllä laskelman esityksestä, jossa siviilipalveluksen kesto puolitettaisiin ja varusmiespalvelusta muutettaisiin siten, että puolet asevelvollisista suorittaisi palveluksen neljässä kuukaudessa.
HALLITUSPUOLUE vasemmistoliitto esitti torstaina yhdeksi työllisyystoimeksi varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen lyhentämistä.
”Kuten kaikki tiedämme, työllisyystalkoissa matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu ja palvelusaikojen lyhentämisessä piilevä työllisyyspotentiaali olisi syytä selvittää perinpohjaisesti”, puheenjohtaja Li Andersson sanoi ministeriryhmän kesäkokouksessa.
HS:n saamien tietojen mukaan vasemmistoliitto on jo teettänyt valtiovarainministeriöllä (VM) laskelman palvelusaikojen lyhentämisen työllisyysvaikutuksesta. VM:n mukaan ehdotus lisäisi työllisyyttä 4 700 henkilöllä.
Laskelma perustuu vasemmistoliiton esitykseen, jossa siviilipalveluksen kesto puolitettaisiin ja varusmiespalvelusta muutettaisiin siten, että puolet asevelvollisista suorittaisi palveluksen neljässä kuukaudessa.
Nykyisin siviilipalvelus kestää 347 vuorokautta. Varusmiespalvelus taas kestää koulutuksesta riippuen 165, 255 tai 347 päivää.
Andersson arvioi itse jo torstaina, että siviilipalveluksen ja varusmiespalveluksen kestoa työllisyyttä voitaisiin ”vahvistaa merkittävästi, jopa usealla tuhannella henkilöllä”.
HALLITUKSEN on määrä päättää syyskuun puolivälin budjettiriihessä toimista, jotka tuovat VM:n arvion mukaan yhteensä vähintään 30 000 uutta työllistä.
Anderssonin mielestä keskustelu työllisyystoimista ei voi rajoittua vain työttömyysputken poistamisen kaltaisiin sosiaaliturvan kiristyksiin. Hallitusohjelman mukaan ”hallitus ei sulje mitään työllisyyttä parantavaa keinoa tarkastelun ulkopuolelle”.
Hallituskumppani keskustan puolustusministeri Antti Kaikkonen arvosteli vasemmistoliiton ehdotusta jo torstaina.
”Li Anderssonin ehdottamien palvelusajan lyhennysten hintana olisi suuri aukko Suomen turvallisuuteen. Asevelvollisuudella on myös lukuisia hyötyjä nuorten elämään. Siviilipalvelusta ja asevelvollisuutta on hyvä kehittää. Puolustuskyvystämme ei kuitenkaan pidä tinkiä”, Kaikkonen kirjoitti Twitterissä.
Anderssonin mukaan palvelusaikojen lyhentäminen mahdollistaisi reservin osaamisen tehokkaamman päivittämisen, jos kertausharjoitusten määrää lisättäisiin.
Runkkaaminen on demokraattisinta seksiä, mutta silti se on edelleen noloa ja vitsin aihe – Masturboinnin vuosisatainen häpeä kulkee yhä mukanamme
Sooloseksi, masturbointi, runkkaaminen, itsetyydytys, onanointi. Kyseessä on kaikkein demokraattisin seksin muoto, ja pisin seksisuhteemme on itsemme kanssa. Silti runkkaamisesta ei juuri puhuta, ainakaan vakavasti. Se on noloa tai vitsin aihe. Taustalla on vuosisatojen mittainen häpeän taakka. Masturbointia on pidetty syntinä, itsesaastutuksena ja sairaana tekona, joka voi johtaa kuolemaan.
Suhtautumisemme masturbointiin kantaa edelleen menneisyyden painolastia, vaikka etenkin nuorten asennoituminen seksuaalisuuteen on myönteisempää kuin aiemmilla sukupolvilla. Runkkaaminen on kuitenkin jonkinasteinen tabu.
Toimittaja Ina Mikkola keräsi aineistoa Runkkarin käsikirja -tietokirjaansa varten muun muassa pikaviestein kahdelta runkkuringiksi nimetyltä porukalta, joihin kuului joukko seksipositiivisia nuoria aikuisia. Masturboinnista puhuminen tuntui kiusallisemmalta kuin muusta seksistä puhuminen, vaikka runkkurinkiläiset suhtautuivat seksuaalisuuteen hyvin avoimesti.
Mikkola arvioi, että taustalla on edelleen runkkaamiseen liittyvä häpeä, joka on erilaista kuin muuhun seksuaalisuuteen liittyvä häpeä. Esimerkiksi monet uskonnot eivät hyväksy sooloseksiä, vaikka ne hyväksyisivät seksin puolison kanssa.
– On selvää, että tämä vaikuttaa meidän laajempaan käsitykseen runkkaamisesta.
Mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen huomauttaa, että vaikka kulttuuri ja yhteiskunta muuttuvat, ne eivät muutu rysäyksellä. Ihmiset, jotka eivät miellä itseään uskonnollisiksi, saattavat kantaa uskonnoista tuttuja normeja mukanaan, koska ne ovat muokanneet kulttuuriamme vuosisatoja. Uskonnollisessa viitekehyksessä seksuaalisuutta on perinteisesti rajattu.
– Se keskittyy lisääntymiseen tähtäävään yhdyntään. Sitä kautta on tiukemmin säädelty, mihin siemenensä saa laskea tai kätensä laittaa.
Itsetyydytys oli melko epärelevanttia aina 1700-luvulle saakka, siitä ei juuri puhuttu. Vuosisadan alkupuolella anonyymi henkilö (jonka myöhemmin on arveltu olleen englantilainen puoskari John Marten) kirjoitti lehtisen, jossa hän kauhisteli tätä inhottavaa itsesaastutuksen muotoa, jolla on tekijälleen hirvittävät seuraukset. Syntyi onanian käsite, jolla tarkoituksellisesti viitattiin Raamatun kertomukseen Onanista, joka valutti siemenensä maahan, ja jota Jumala rankaisi kuolemalla.
Kirjoittajan väitteiden mukaan myös itsetyydytyksellä on yhtä hirvittävät seuraukset, lukuisia sairauksia ja jopa kuolema. Samalla kun keksittiin uusi hirveä tautien aiheuttaja, tarjottiin kyljessä “lääketieteellisiä parannuskeinoja” korkeaan hintaan. Masturboinnista tuli paitsi uskonnollinen ja moraalinen myös lääketieteellinen ongelma.
Masturbaation medikalisoi lopullisesti arvostettu sveitsiläinen lääkäri Samuel Auguste David Tissot, jonka kirjoittamasta L'Onanisme -teoksesta tuli aikansa bestseller. Opus levitti käsitystä itsetyydytyksen vaaroista ympäri Eurooppaa.
Masturboinnin on väitetty aiheuttavan muun muassa velttoutta, epilepsiaa, sokeutta ja erilaisia mielisairauksia. Seurauksena liiallisesta onanoinnista oli pahimmillaan kuolema. Siksi toiminta piti estää kaikin keinoin.
Lieviä hoitomuotoja olivat esimerkiksi kylmät kylvyt. Itsetyydytystä estettiin myös muun muassa piikikkäiden penisrenkaiden tai ympärileikkausten avulla.
Vasta 1900-luvulla alettiin pikkuhiljaa luopua ajatuksesta, että masturbointi aiheuttaa vakavia sairauksia. Esimerkiksi Sigmund Freud piti sitä silti infantiilina seksuaalisuuden muotona, kehitysvaiheena, jota harjoitetaan ennen kuin päästään käsiksi “oikeaan” penetratiiviseen seksiin partnerin kanssa.
– Esimerkiksi naisilla klitoriksen avulla kiihottuminen edusti infantiilia seksuaalisuutta. Että siitä se sitten vasta lähtee, kun klitoriksen unohtaa, Susanna Paasonen hymähtää.
Ivan Puopolon kolumni: Vääryyksiä kaupan! Ostakaa, ostakaa!
Vääryyspöhinä käy kuumana. Oikeammin sanottuna ehkä liiankin kuumana. Aihetta ruotii kolumnissaan MTV:n Uutisaamun juontaja Ivan Puopolo.
Olette ehkä huomanneet viime aikoina lisääntyneen vääryyksien määrän. On vääriä sanoja, ajatuksia, logoja, jäätelöpuikkoja, pelikortteja ja jugurttipurkkeja. Kun historiaa kirjoitetaan uusiksi, Suomi onkin yhtenä aamuna kolonialistinen. Rasismia löytyy nykyisin jopa avaruudesta!
Saattaa tuntua epätodelliselta, eikä ihme. Vääryysmarkkinat ovat nimittäin ylikuumentuneet.
Vääryysmarkkinat ovat kuin mitkä tahansa markkinat: on ostajia ja myyjiä. Myytävänä on kaikenlaista rasismista misogyniaan ja homofobiasta fasismiin.
Kauppaa ei käydä rahalla vaan sosiaalisella pääomalla. Se, joka onnistuu löytämään vääryyttä, saa korvaukseksi kunniaa ja selkääntaputuksia. Vääryyksien löytäjä on sankari!
Ostajat puolestaan voivat kätevästi osoittaa muille olevansa hyviä ihmisiä. Kun suureen ääneen tuomitsee twiitin, logon tai väärämielisen, voi parantaa maail... hioa imagoaan samalla, kun Netflix pyörii. Kuka nyt ei pahuutta vastustaisi.
Oikea vääryys on unohdettu
Ylikuumentuneilla vääryysmarkkinoilla olennaista ei ole se, onko kyseessä ihan oikeasti vääryys. Riittää, että jotkut uskovat sen olevan vääryys.
Mitä vähäpätöisemmän teon saa näyttämään silmittömältä pahuudelta, sen parempi. Maailman parhaat vääryyskauppiaat yhdistävät perus-Pasin sometykkäyksen käden käänteessä holokaustiin. Silmänräpäyksessä Pasi on potentiaalinen kansanmurhaaja, eikä kenenkään edes tarvinnut poistua kotoa!
Kun vääryyksiä voi luoda tyhjästä, kaikki haluavat oman osansa. Kauppiaiden joukko kasvaa ja vääryyksiä syntyy liukuhihnalta: päähineitä, sketsejä, liikennemerkkejä, ammatteja, patsaita, elokuvia, kirjoja, gaaloja, ilmeitä, eleitä. Kaikki käy.
Vääryyspöhinän hurmoksessa epäkorrektisti nimetty galaksi tuntuu samalta kuin 1800-luvun orjakauppa.
Kuten aina, lopulta ylikuumentunut kupla kuitenkin puhkeaa. Vääryyksien Slushista valot sammuvat ja hurmos hiipuu.
Silloin kaupattujen vääryyksien todellinen arvo paljastuu. Pöhisijöille valkenee, että kyse ei ollutkaan ihan kohta alkavasta kansanmurhasta vaan Pasin vahinkoklikkauksesta pikku päissään perjantai-iltana.
Uutisankkuri Matti Rönkä: Olen huolissani perusjournalismista – "Luonnontieteellinen ajattelu on toimittajilla usein aika heikkoa"
"Journalisteille on nykyisin kunnia-asia korjata virheensä."
Toimittajat tekevät jatkuvasti pieniä virheitä.
Nimet, numerot, miljoonat ja biljoonat.
– Pääosin mokat ovat sinänsä harmittomia pikkuvirheitä, jotka toki kohteista tuntuvat ikäviltä. Hyvät periaatteet ja toimintatavat pyrkivät estämään virheitä, uutisankkuri Matti Rönkä sanoo.
– En ole huolestunut pienistä mokista ja epätarkkuuksista, huoleni on enemmän siinä, että ehdimmekö nähdä mitä yhteiskunnassa tapahtuu, vai otammeko valmiina vastaan sen, mitä tiedotusorganisaatiot meille työntävät. Perusjournalismin tekeminen on huolenaiheeni, ei pienten virheiden määrä, Rönkä toteaa.
Hän penää journalistista kokonaisnäkemystä: kovia aiheita pienten juttujen ja viihteen sijaan.
Matti Rönkä ja Laura Koljonen olivat vieraana Ylen aamun Viimeinen sana -osiossa, jossa keskusteltiin journalistien mokista ja virheistä. Voit katsoa jakson tästä linkistä tai tämän jutun pääkuvasta.
Virheet korjataan entistä useammin
Virheet löydetään ja ne on aiempaa helpompi osoittaa. Verkossa faktoja on helppo tarkistaa ja palaute toimitukseen lähtee yhdellä napinpainalluksella.
Toimitukset pitävät Röngän mukaan nykyään kunnia-asianaan korjata virheet.
Opinnäytetyössään toimittajien mokia analysoinut Laura Koljonen sanoo, että yleisö myös nauttii virheiden osoittamisesta ja vaatii toimituksia korjaamaann ne. Isoja mokia tai agendoja on vaikeampi havaita.
– Suhde yleisöön perustuu luottamukseen. Jos selkeät faktat ovat kohdallaan, yleisö uskoo myös tulkinnat ja vaikeammat faktat. Siksi pienet asiat ovat tärkeitä, vaikka ne eivät ole se pihvi, Matti Rönkä sanoo.
Matti Rönkä peräänkuuluttaa vapaata ja kilpailevaa journalismia. Kuten tiedeyhteisö myös journalistit testaavat toistensa juttuja. Kilpailevat näkökulmat ja tulkinnat tekevät journalismille hyvää.
Virheet syntyvät kiireessä
Toimittajan ja julkaisunapin välissä pitää olla ihmisiä tarkistamassa, Laura Koljonen muistuttaa. Jos toimittajat tekevät yksin, virheitä syntyy enemmän.
Myös kiire tuottaa virheitä, Matti Rönkä muistuttaa. Toisaalta julkaistujen juttujen määrään nähden niitä ei ole mahdottomasti.
Yhden toimittajien helmasynnin Rönkä haluaa nostaa esiin.
– Luonnontieteellinen ajattelu on toimittajilla usein aika heikkoa, hän sanoo.
Mittasuhteet: onko tuhat hehtaaria iso alue, mitä tuulennopeus tarkoittaa, onko 60-vuotias metsä vanha? Näissä kollegat ovat Röngän mukaan heikoilla.
Voiko pornon katselu vahingoittaa parisuhdetta? Tiede vastaa, onko pelolle syytä
Kanadalaistutkijat havaitsivat, että pornon katsominen ei näytä vähentävän pariskuntien tyytyväisyyttä suhteeseensa, uutisoi IFL Science. Aiemmassa aiheeseen perehtyneessä tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että erityisesti pornon katselun salaileminen voi kieliä ongelmista parisuhteessa.
Netti tarjoaa rajattoman mahdollisuuden katsoa käytännössä milloin vain minkälaista pornoa tahansa. Miten tämä vaikuttaa parisuhteeseen? Nopeasti ajateltuna kiihottavan sisällön kuluttamisen ja masturboinnin voisi kuvitella vaikuttavan kielteisesti seksielämään, mutta mitä sanoo tiede?
Kanadalaiset tutkijat perehtyivät heinäkuussa ilmestyneessä tutkimuksessaan siihen, miten pornon katselu vaikuttaa parisuhteeseen. Journal of Social and Personal Relationships -julkaisussa ilmestyneiden tulosten perusteella pornon kuluttaminen ei näytä vahingoittavan parisuhdetta. Tutkimus osoittaa myös, että pornon käyttö vaihtelee suuresti ihmisten välillä ja voi tarkoittaa eri asioita erilaisille pariskunnille.
Toisaalta tutkimuksissa on saatu myös viitteitä siitä, että runsas pornon kuluttaminen voi kieliä ongelmista parisuhteessa.
Naisilla pornon kulutus lisäsi haluja
Tutkimukseen osallistui 217 pariskuntaa, joista osa edusti heteropariskuntia ja osa homopariskuntia. Parit pitivät 35 päivän ajan kirjaa pornon katselustaan ja tyytyväisyydestään parisuhteeseen.
Neljässä viidestä pariskunnasta vähintään yksi ihminen katsoi pornoa reilun kuukauden aikana. Keskimäärin osallistujat kertoivat kuluttavansa pornoa 3,5 päivänä 35:stä, mutta skaala oli varsin laaja – nollasta 31 päivään.
Eniten pornoa kuluttivat miesparit, sen jälkeen naisten kanssa parisuhteissa olevat miehet. Naispareista reilu puolet katsoi pornoa ajanjaksolla. Miesten kanssa parisuhteessa olevista naisista 40 prosenttia kertoi jonkinlaisesta pornograafisen materiaalin käytöstä.
Naiset näyttivät kumppaninsa sukupuolensa riippumatta käyttävän enemmän pornoa, jos he harrastivat seksiä usein partnerinsa kanssa. Naisilla pornon kulutus oli yhteydessä suurempaan seksuaaliseen himoon.
Heteromiehillä runsas pornon kuluttaminen oli yleisesti ottaen yhteydessä vähäisempään seksuaalisen kanssakäymiseen parisuhteessa. Homomiehillä ilmiö oli päinvastainen.
Porno ei yhdelläkään osallistujalla näyttänyt olevan mitenkään yhteydessä siihen, kuinka tyytyväisiä he olivat parisuhteeseensa.
Tutkimuksessa on puutteensa. Löydökset perustuvat itseraportointiin ja osallistujat olivat itse päättäneet osallistua tutkimukseen. Jälkimmäisen tekijän voi nähdä kielivän siitä, että osallistujat suhtautuivat avoimemmin pornoon. Lisäksi tutkimusaika oli verrattain lyhyt.
Tutkimus kuitenkin tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman pornon käyttöön parisuhteessa. Pornon katsominen ei välttämättä häiritse parisuhdetta, vaan voi jopa lisätä yhdessä koettua nautintoa. Tulokset myös osoittavat, että miehet katsovat naisia enemmän pornoa seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta.
Itsetyydytys voi vaikuttaa koko seksielämään yllättävällä tavalla – Ina Mikkolan 5 vinkkiä
Ina Mikkola neuvoo kokeilemaan leluja, koskemaan itseään eri tavoilla ja katsomaan pornoa.
Runkkaaminen, masturbointi, sooloseksi, kädellä käyminen ja oma ilo. Muun muassa näitä termejä Ina Mikkolan kirjassa Runkkarin käsikirja käytetään itsetyydyttämisestä. Kirjassa käsitellään itsetyydytyksen lisäksi myös esimerkiksi seksuaalista älykkyyttä ja pornolukutaitoa.
Runkkumestariksi itseään kutsuvalla Mikkolalla on jakaa vinkkejä parempaan itsetyydyttämiseen.
– Sooloseksi on kuitenkin hyvin henkilökohtaista, joten ei ole olemassa yhtä kaikille toimivaa vinkkiä, Mikkola muistuttaa.
Käsipelillä vai lelujen kanssa
Mikkola kertoo kirjaa tehdessään yllättyneensä siitä, että osa on aloittanut masturboinnin leluilla ja opetellut käyttämään käsiään vasta sen jälkeen.
– Vaikuttaja Maiju Voutilainen paljastaa kirjassa tutustuneensa ensin seksileluihin ja vasta sitten käsillä runkkaamiseen. Itselläni se meni täysin päinvastoin. Ajattelin jopa, ettei niillä leluilla tee mitään. Nyt olemme molemmat löytäneet aivan uusia tasoja. Se voi olla hyvä tutkiskelun paikka jollekin muullekin, Mikkola neuvoo.
Mikkolan mukaan seksileluihin liittyy valtavasti tabuja, jotka ovat osin sidoksissa ihmisen sukupuoleen.
– Naisten kohdalla ajatellaan, että mikä vaan dildo, tai klitoriskiihotin on voimaantumisen väline. Peniksellisillä ihmisillä tekovulva tai -anus on jotenkin nolo tai häpeällinen.
– Toivoisin, ettei peniksellisten ihmisten tarvitsisi kokea häpeää lelujen käyttämisestä, Mikkola sanoo.
Käytä mielikuvitusta kosketuksessa
Mikkola neuvoo miettimään, mitä kehon kohtaa ja miten koskee. Hän neuvoo myös vaihtelemaan käsien asentoa tai otetta, jolla masturboi.
– Välillä saattaa nimittäin juttua toistamaan totuttua kaavaa ja unohtaa hyvin yksinkertaisetkin asiat. Pyysin kirjan kuvittajaa piirtämään kuvan runkkukäsistä. Sitä katsoessani aloin pohtia, että miksi itsekin itsetyydytän aina samalla tavalla. Sehän on ihan typerää, jos en kokeile muita tapoja, Mikkola huudahtaa.
– Pillussa on siistiä se, että klitoris on kehon ainoa osa, joka on suunniteltu vain tuottamaan nautintoa. Klitoriksen lisäksi on vielä vaginan aukko, joten näitä molempia käyttäen voi tyydyttää itseään aika monipuolisesti, Mikkola neuvoo.
– Jos taas on penis, niin niiden lisäksi on myös kivekset. Ja peniksessäkin on terska ja varsi.
Pornon katsominen
– Porno on mahtava media sen takia, että se on inspiraatio ja saa fiiliksen päälle. Siksi kannatan siihen tutustumista, Mikkola neuvoo.
Hänen mukaansa ei kannata juuttua pelkästään katsomaan.
– Kun haluaa saada fiiliksen päälle, kannattaa muistaa pornon eri mahdollisuudet ja muodot. Videoiden lisäksi pornoa on muissakin muodoissa. Sitä voi kuunnella, tai lukea vaikkapa mangana, eli sarjakuvamuodossa. On myös pelipornoa! Videomaailmassakin on muutakin kuin amerikkalainen valtavirtaporno, Mikkola kertoo.
Aikuisviihde ei ole kuitenkaan kaikkien juttu, hän myöntää.
– Ei tämä ole yleispätevä vinkki, joka toimisi kaikille, mutta moni kuluttaa pornoa itsetyydytyksessä, joten tiedettävästi se toimii monelle meistä.
Kasarmeilla naiset ja miehet laitettiin samaan tupaan – näin siinä kävi
Kokeilun myötä parantunut ryhmähenki heijastuu myös mahdollisille taistelukentille.
TUHANNET Puolustusvoimien kokeiluun osallistuneet nais- ja miespuoliset varusmiehet ovat majoittuneet kesän ajan yhteistuvissa.
Varusmiesten yhteismajoituskokeilu alkoi toukokuussa. Ensimmäisten kuukausien jälkeen varusmiehiltä ja henkilökunnalta kerätyn palautteen perusteella yhteishenki, tiedonkulku ja koulutustulokset ovat parantuneet, kerrotaan Puolustusvoimien tiedotteessa.
Yhteensä kokeiluun osallistuu noin 2 400 varusmiestä. Reserviupseerikoulussa suostumuksen kokeiluun antoi yli 90 prosenttia upseerioppilaista, Karjalan prikaatissa noin 70 prosenttia ja Kainuun prikaatissa noin 60 prosenttia kesän alokkaista.
Maavoimien koulutuspäällikkö, everstiluutnantti Timo Hänninen sanoo, että kokeilun tekemisessä on ollut positiivinen vire. Hänen mukaansa erityisesti reserviupseerikurssilaisten halukkuus kokeiluun osallistumiseen oli suuri.
– He ovat aloittaneet asepalveluksen aikaisemmin ja heillä on jo vahva käsitys arjen toiminnasta. Alokkailla osallistumisprosentti oli pienempi, sillä osalla jännitti varmasti sotilaskoulutukseen tulo, Hänninen pohtii.
HÄNNINEN huomauttaa, että nyt tulokset ovat vasta alustavia. Kokeilu jatkuu ainakin vuoden 2020 loppuun asti, joten lopulliset tutkimustulokset tulevat vasta vuoden 2021 puolella.
Puolustusvoimien kokeilun tavoitteena on pääasiassa johtamisen, tiedonkulun ja ryhmädynamiikan parantaminen.
– Lähdimme hakemaan parempaa sotilaallista suorituskykyä. Nykyaikaisella taistelukentällä ryhmähengellä on keskeinen merkitys, Hänninen kertoo.
Jos tutkimustulosten perusteella kokeilun tavoitteet toteutuvat, Hänninen uskoo, että puolustusvoimien tulee vakavasti harkita käytäntöjen muutosta.
– Se vaatii kuitenkin keskustelua puolustusvoimien ja puolustusministeriön välillä sekä mahdollista säädösten läpikäyntiä. Jos kokeilu on onnistuu, on hyvät perusteet pysyvään käytäntöön siirtymiselle.
Hännisen mukaan Puolustusvoimat haluaa ammentaa suomalaisuudelle tärkeitä arvoja kuten tasa-arvoa, jonka toivotaan kokeilun kautta lisääntyvän.
– Kasvava sukupolvi näkevät eri sukupuolten edustajien kanssa majoittumisen normaalimpana kuin vanhempi sukupolvi. Nuoret olivat tavattoman valmiita tähän.
KOKEILUSSA ei ole havaittu lieveilmiöitä liittyen esimerkiksi kiusaamiseen tai seksuaaliseen häirintään. Jotkut varusmiehistä olivat palautteessa pohtineet yksityisyyttä kuten päivittäistä vaatteiden vaihtoa sekä kielenkäyttöään.
– Meille ei ole raportoitu ylilyönneistä tai halventavasta kielenkäytöstä. Osa varusmiehestä koki, että heidän tulee enemmän miettiä, miten he käyttäytyvät tai puhuvat molempien sukupuolten ollessa paikalla, Hänninen kertoo.
Puolustusvoimilla on selkeä koneisto tilanteisiin, joissa sotilas käyttäytyy väärin. Yhteismajoituskokeilussa sotilaskurinpitomenettelyyn ei ole menty. Hännisen mielestä varusmiesten pohdinnat kertovat sosiaalisesta älykkyydestä.
– Se on suomalaisten nuorten hieno puoli. On hyvä, jos yhteiskunnassa puhutaan yleisesti arkikielen käytöstä ja siitä, mikä on soveliasta.
Suomen siveyssodat
Jakso 3: Suuri pornotaistelu!
Vielä 1970-luvullakin oltiin huolestuneita siveellisten suomalaisten turmelemisesta. Tätä huolta varten oli perustettu Epäsiveellisten julkaisujen valvontalautakunta, jonka tehtävänä oli arvioida oliko miestenlehtien aineisto siveellistä vai ei. Pornolehtiä luettiin aina eduskuntaa myöten ja miestenlehtien siveellisestä soveliaisuudesta taitettiin peistä useiden vuosien ajan myös oikeudessa.
Pornolehtiä toimittaja Marko Pulkkisen kanssa lukee 70-luvun pornosotia tutkinut Anne Lahtinen.
Atte Kaleva Malmön mellakoista: ”Ruotsissa on liikaa muslimienemmistöisistä maista tulleita nuoria miehiä, joilla ei ole mitään halua kotoutua”
Muut tutkijat eivät jaa terrorismitutkija Atte Kalevan näkemystä.
Terrorismin ja jihadismin tutkija, Helsingin kaupunginvaltuutettu Atte Kaleva (kok) arvostelee suomalaistutkijoita siitä, miten nämä selittävät Ruotsia kuohuttavaa jengirikollisuutta.
Hänen mukaansa Malmön mellakoiden todellinen syy on hyvin yksinkertainen.
– Ruotsissa on liikaa muslimienemmistöisistä maista tulleita nuoria miehiä, joilla ei ole mitään halua kotoutua ja sopeutua ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Miksi tutkijoiden on niin vaikea todeta tämä? Kaleva kirjoittaa Twitterissä.
Kaleva jakoi Twitter-päivityksensä yhteydessä Iltalehden jutun, jossa kysytään, miksi Ruotsi ei ole onnistunut estämään väkivaltaisia mellakoita.
Helsingin kaupungilla työskentelevä maahanmuuton ja kotoutumisen erikoistutkija Pasi Saukkonen näki IL:n jutussa Malmön tilanteen kärjistymisen taustalla moninaisia syitä.
– On helppo tehdä tulkinta, että Ruotsissa on epäonnistuttu kotoutumisessa, mutta on vaikea sanoa, onko se oikea tulkinta, Saukkonen kommentoi Iltalehdelle.
”Osa ihmisistä vieraantuu”
Iltalehden aiemmassa jutussa Helsingin yliopiston lehtori ja poliittisen ekstremismin ja populismin tutkija Emilia Palonen ilmaisi harmistuksensa siitä, että Malmön viime päivien väkivaltaiset mielenosoitukset vaikuttaisivat olevan osa pitkää väkivaltaisuuksien sarjaa.
– Jotenkin tuntuu vaikealta sanoa, että tämä olisi nyt jotenkin normaalia, koska eihän sen pitäisi olla normaalia. Toisaalta se on se ihmisten toivottomuuden tunne, joka alkaa eskaloitua, Palonen sanoi laajassa haastattelussa.
Hänen mukaansa osa ihmisistä vieraantuu, kun asukkaat osallistetaan yhden tietyn etnis-paikallisidentiteetin kautta.
Ruotsissa on havaittu koronan leviävän erityisesti maahanmuuttajaväestön piirissä. Palonen näkee tämän ongelmaksi, koska matalapalkkatyöt ovat kasautuneet saman väestönosan tehtäväksi, eikä heillä näin ole pakopaikkaa koronasta.
– Koronatilanne itsessään on jo aiheuttanut toivottomuuden tunnetta ja kun siihen lisätään tällainen kettuilu Koraanin polttamisen kautta, niin se aiheuttaa näitä liikehdintöjä, Palonen sanoi
Palonen näkee, että ruotsalaisessa yhteiskunnassa ei olla onnistuttu osallistamaan suurta muslimiväestöä niin, että muslimiväestökin kokisi ruotsalaisen yhteiskunnan omakseen. Siksi mielenosoittajat kävivät myös poliisin kimppuun, joka nähtiin tilanteessa sinä ruotsalaisen yhteiskunnan osasena, joka on marginalisoinut heidät yhteiskunnan ulkopuolelle, eräänlaisiksi kakkosluokan kansalaisiksi.
Väitös: Yhä useampi nuori mies on vaarassa tipahtaa yhteiskunnan rattailta
Joka kymmenes nuori mies on vaarassa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Yhteiskuntatieteen maisteri Janne Salosen juuri tarkastettu väitöskirja paljastaa, että lähes 12 prosenttia vuonna 1987 syntyneistä miehistä on ajautumassa työmarkkinoiden ulkopuolelle pysyvästi.
Väitöskirjan mukaan työttömyys, työkyvyttömyys ja sairastaminen heikentävät nuorten siirtymistä työelämään. Näiden nuorten ansiotulot työuralta jäävät pieniksi, mikä näkyy myöhemmin myös heikompana eläketurvana.
– ANALYYSI PALJASTI, että osalla heistä on huomattavasti heikompi työllisyystilanne kuin ikätovereillaan. Yhdessä nuorten miesten ryhmässä jopa kahdeksan kymmenestä oli täysi-ikäistyttyään työttömänä. Toisessa ryhmässä taas enemmistö oli työelämän ulkopuolella sairauden tai työkyvyttömyyden vuoksi, Salonen sanoo.
Tutkija huomauttaa, että nuorten kiinnittyminen työmarkkinoille muuttuu ajan kuluessa. Pitkäaikainen poissaolo työmarkkinoilta johtaa kuitenkin yleensä nuorten vaihtoehtojen kaventumiseen.
Salosen tutkimusaineisto koostuu 30 000:n vuonna 1987 syntyneen miehen rekisteritiedoista, joista ilmenee miesten ansio-, opiskelu-, sairaus- ja perhetiedot.
Varusmiesten Cooperin testin tulokset laskivat alle ikävän haamurajan – ja näin paljon nuorukaiset ovat lihoneet takavuosiin verrattuna
Majuri Lasse Torpon mukaan nuorten miesten kunto kielii isosta kansanterveydellisestä ongelmasta. Sen ratkaisemiseen tarvitaan vanhempia ja poliitikkoja.
SUOMALAISTEN nuorten miesten kestävyyskunto on huonompi kuin koskaan. Vuonna 2019 varusmiespalveluksensa aloittaneet miehet juoksivat ensimmäistä kertaa Cooper-testissä keskimäärin alle 2 400 metriä.
Samaan aikaan nuorukaiset lihovat. Viime vuonna varusmiesten keskimääräinen paino oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 78 kiloa, vaikka pituus on pysynyt samana.
Esimerkiksi 25 vuotta sitten nuori varusmies pinkaisi 12 minuutissa yli 200 metriä enemmän ja painoi seitsemän kiloa vähemmän. Alokkaiden Cooperin keskiarvon ennätys on vuodelta 1980, jolloin tulos oli 2 760 metriä eli kokonaisen ratakierroksen verran enemmän kuin nyt.
Puolustusvoimien uusimmat tilastot varusmiesten fyysisestä toimintakyvystä ovat tammikuulta, mutta nousivat taas puheenaiheeksi Twitterissä.
– Tulos on niin heikko, että se on kansanterveydelle ja kansantaloudelle iso tulevaisuuden uhka, palvelussa muun muassa pohdittiin.
PUOLUSTUSVOIMIEN liikuntapäällikkö, majuri Lasse Torpo myöntää huolen. Vaikka nuorten miesten kestävyyskunnon heikkeneminen on tasaantunut 2000-luvulla, suunta on yhä väärä ja tulokset otettava tosissaan. Mikään muu taho kuin Puolustusvoimat ei Suomessa tavoita lähes koko nuorten miesten ikäluokkaa ja mittaa sen kuntoa.
– Tämä ei ole vain Puolustusvoimien, vaan koko yhteiskunnan ongelma, jos se ongelmaksi halutaan nähdä. Henkilökohtaisesti toivoisin muutosta, sillä Suomessa menee miljardeja vuodessa huonokuntoisten ihmisten sosiaali- ja terveysmenoihin ja tilastojen valossa tavalliselle vanhuuseläkkeelle pääseminen on jo saavutus, Torpo sanoo.
Myös Varusmiesliiton puheenjohtajan Topi Korpisen mielestä muutos olisi hyväksi.
– Toki on kansanterveydellisesti ongelmallista, että suunta heikkenee, vaikka varsinaista ongelmaa ei mielestäni vielä olekaan. Asiaan on kuitenkin syytä puuttua ennaltaehkäisevästi, ennen kuin tuloksista tulee hälyttäviä.
Varusmiesten kunto laskee, sillä elämäntapa suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut. Topi Korpinen on itsekin nuori mies ja tietää, että siinä missä ennen pelattiin pihalla pallopelejä, nyt pelataan sisällä ruudun ääressä.
Torpo korostaa kodin merkitystä.
– Lähtökohtaisesti koti on se paikka, josta liikkumisen malli tulee, esimerkiksi mennäänkö kouluun autolla vai kävellen. Kestävyys rakentuu vanhan päälle, eikä sen osalta tehdä armeijassa vuodessa ihmeitä, jos perusliikkuminen on puuttunut lapsuudessa ja nuoruudessa.
Torpon mielestä harrastuksilla ja koulullakin on merkitystä, mutta vähemmän.
– Opettajat varmasti tekevät parhaansa, mutta jos nuorisolla ei ole liikuntavarusteita, niin on vaikea opettaa. Tämä on monen asian summa, joka rakentuu neuvolasta lähtien.
SEKÄ Torpon että Korpisen mielestä myös liikuntatrendien muutos näkyy tuloksissa. 1970- ja 1980-luvuilla kestävyysurheilussa oli isoja, suomalaisia idoleita ja muut harrastusmahdollisuudet vielä vähissä. Nykyajan somemaailman ihannoimaa lihaksikasta vartaloa tavoitellaan kuntosalilla ja vaihtoehtoja liikunnalle on muutenkin enemmän kuin ennen. Muutoksen hyvä puoli on, ettei varusmiesten lihaskunto ole heikentynyt samalla tavalla kuin kestävyyskunto.
Vaikka varusmiehet ovat kehnommassa kunnossa kuin aiemmin, tilanne ei Torpon mukaan vaaranna varusmieskoulutusta.
– Koulutus ei enää voi aina olla niin rankkaa fyysisesti kuin ennen, mutta ei sen toisaalta tarvitsekaan, koska koulutus ja teknologia ovat kehittyneet.
Torpon mukaan hyväkuntoisia nuoria miehiä on yhä tarpeeksi erikoisjoukkoihin ja huonompikuntoisillekin löytyy sopiva rooli sodanajan joukoista.
Li Andersson odottaa lasta – "Olen valtavan onnellinen ja iloinen tästä lahjasta"
Opetusministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson odottaa lasta. Ministeri kertoo asiasta sosiaalisessa mediassa.
Anderssonin mukaan lapsen on määrä syntyä uudenvuoden tienoilla. Ministeri kirjoittaa perhetapahtumasta pitkästi Facebook-sivullaan.
Anderssonin mukaan lapsen saaminen on niin suuri ilon ja onnen aihe, että sille on vaikea löytää sanoja.
– Olen valtavan onnellinen ja iloinen tästä lahjasta, ja haluan omalla esimerkilläni osoittaa, että naisten ei ole pakko valita omien lasten tai oman poliittisen uran välillä. Saa unelmoida, ja omia unelmiaan saa tavoitella, hän kirjoittaa.
Andersson kuvailee tämänhetkistä pestiään opetusministerinä unelmatyöksi. Hänen mukaansa politiikka ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että henkilökohtaiset unelmat voisi sivuuttaa.
– Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei ole vielä nykypäivänäkään helppoa, ja ajattelen, että nämäkin lasikatot rikkoutuvat vain rikkomalla niitä.
Jatkaa töissä jouluun
Andersson aikoo jatkaa töitään normaalisti joululomiin saakka, mahdollisuuksien mukaan.
– Ministerin tehtävien hoitaminen äitinä on kuitenkin käytännössä mahdottomuus heti lapsen synnyttämisen jälkeen ja siksi minun tilalleni valitaan toinen henkilö hoitamaan opetusministerin tehtäviä ensi kevään ajaksi.
Vasemmistoliiton puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous valitsee Anderssonin mukaan hänelle tuuraajan. Vasemmistoliiton puoluehallitus päättää esityksestään yhteiskokoukselle kokouksessaan 6. syyskuuta.
– Perhevapaalla ollessani aion hoitaa puolueen puheenjohtajuuteen liittyvät tehtävät ja kevään kuntavaalien mediaesiintymiset, hyödyntäen luonnollisesti puolueen muuta puheenjohtajistoa aina kun tarvetta on.
Li Anderssonin raskausuutinen aloitti puheet ministerikierrätyksestä – Arhinmäkeä sovitellaan pätkätöihin opetusministeriksi
Sosiaali- ja terveysministerin salkunhoitaja vaihtuu ensi kesänä; Hanna Sarkkinen ottaa hyppysiinsä valtaisan sosiaaliturvauudistuksen.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja opetusministeri Li Anderssonin keskiviikkona kertoma iloinen perheuutinen sai heti liikkeelle spekulaatiot siitä, kenestä tulee ensi keväänä uusi opetusministeri.
Andersson kirjoitti sosiaalisessa mediassa, että perheen esikoisen on määrä syntyä vuoden lopussa.
– Jos kaikki menee hyvin, syntyy minulle ja puolisolleni Juhalle lapsi uudenvuoden tienoilla. Se on henkilökohtaisesti niin suuri ilon ja onnellisuuden aihe, että sille on vaikeaa löytää sopivia sanoja, hän kirjoitti.
Jouluun asti töissä
Andersson kertoi myös, että hän jatkaa työtään ministerinä normaalisti joululomiin saakka, mikäli oma ja lapsen terveys sallivat. Hän jatkoi, että ministerin tehtävien hoitaminen äitinä on käytännössä mahdottomuus heti lapsen synnyttämisen jälkeen.
Siksi Anderssonin tilalle valitaan tuuraaja hoitamaan opetusministerin tehtäviä ensi kevään ajaksi.
Nopean soittokierroksen jälkeen itseoikeutetuksi uudeksi opetusministeriksi tarjotaan Paavo Arhinmäkeä (vas). Hän on aikoinaan ollut kulttuuri- ja urheiluministeri, joten opetusala menisi hyvin jatkoksi.
Arhinmäki on johtanut aiemmin myös puoluetta. Nyt hän on eduskuntaryhmänsä puheenjohtaja.
Perhe edelle?
Toisaalta Arhinmäen tiedetään viihtyvän nykyisessä tehtävässään niin sanottuna ryhmyrinä erittäin hyvin. On myös tiedossa, että hän nauttii perhearjestaan kahden lapsen isänä. Olisiko hän valmis ministerirumbaan, kysyy osa vasemmistoliittolaisista.
Todennäköisenä pidetään, että Arhinmäki voisi olla valmis, koska kyse on todennäköisesti lyhyestä pestistä.
Vielä ei tiedetä, kauanko istuva opetusministeri malttaa olla vanhempainvapaalla. Kun hän mainitsi sijaisestaan, hän puhui ensi keväästä.
Salkku kahtia
Heti perään nousee esille sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekosen nimi.
Pekosen on määrä väistyä ensi kesänä, kun puikkoihin on tulossa Hanna Sarkkinen. Vasemmistoliitto päätti reilu vuosi sitten hallitukseen lähtiessään jakaa sosiaali- ja terveysministerin salkun Pekosen ja Sarkkisen välillä.
Tuoreeltaan heräsi ajatus, josko Pekonen vetäisikin pestinsä loppuun ja Sarkkisesta tulisi opetusministeri.
Tämä malli voi olla kutkuttava, mutta ehkä ei toteuttamiskelpoinen. Sarkkinen on valmistautunut ottamaan ministerin ohjat käsiinsä perehtymällä huolella suureen sosiaaliturvauudistukseen.
Kun kovan onnen sote-uudistus saadaan maaliin, niin sitten alkaakin sotu-uudistuksen veivaaminen. Todennäköisesti lyhyeksi jäävä opetusministerin pesti olisi myös epäreilu Sarkkiselle, jolle on luvattu salkku kahdeksi vuodeksi.
Täten Arhinmäen "uhrautuminen" näyttää todennäköisemmältä.
Kontula ei lämpene
Kun puhutaan ministeriehdokkaista, ei voida sivuuttaa tamperelaista Anna Kontulaa.
Kolmatta kauttaan eduskunnassa istuva Kontula on kuitenkin arvoitus.
Hän kertoi alkuvuodesta Lännen Median haastattelussa, ettei ministeriys ole häntä varten.
– Kun tulin taloon, ilmoitin ryhmälleni, etten ole käytettävissä ministeriksi. Koen, että ne asiat, joissa olen hyvä, pystyn tekemään paremmin edustajana, hän kertoi haastattelussa.
Hän jatkoi, että ministerin työ sopii sellaiselle, joka on hyvä organisoimaan ja delegoimaan.
– Minä en ole näissä hyvä.
”Ulkonäöllä on marginaalinen merkitys” - Julius ja 6 muuta sinkkumiestä tunnustaa, millaisesta naisesta he haaveilevat
Seitsemän sinkkumiestä kertoo, millaisesta naisesta he haaveilevat.
”Naisessa viehättää se lempeä katse. Silmät kertoo totuuden, jos voi katsoa toista silmiin”, vastasi sinkkumies Julle, 36, Iltalehden kyselyssä.
”Ihastun naiseen joka on kiltti, muttei kumminkaan ovimatto. Elämä järjestyksessä ja omatunto kunnossa”, muotoili puolestaan kohta kaksi vuotta sinkkuna ollut 42-vuotias mies.
”Elämässä käynnissä jotain jännää"
42-vuotias Julius on huomannut naismakunsa muuttuneen vuosien varrella.
”Parikymppisenä ihastuin aina nätteihin, paljon meikattuihin naisiin, joilla oli elämässä käynnissä jotain "jännää". Suhteet olivat lähes poikkeuksetta katastrofeja, minun toimiessa kynnysmattona. Tätä jatkui pitkään, osan suhteista kestäen muutaman vuoden.
Nykyään 42-vuotiaana ja 7 vuotta sinkkuna eläneenä pystyn katsomaan parisuhdetta taas positiivisin mielin. Otettuani etäisyyttä suhteisiin, huomasin myös omat heikkouteni ja virheeni, joiden pohjalta oli helppo tehdä elämäntapamuutos.
Nyt huomioni valtaa täysin aito ihminen, kenestä huokuu luonnollisuus ja hyvä itsetunto. Silikonit ja selfiet ovat iso turn-off, herskyvä nauru ja iloiset silmät sytyttää lämmön rintaan.”
Äly ja loogisuus
Jos miehiä usein syytetään ulkonäköön tuijottamisesta, nämä miehet puhuvat älykkyydestä ja empatiasta.
”Ihastun naisessa vahvaan empatiakykyyn ja sivistyneeseen ja rauhalliseen olemukseen, joka huokuu eleganssia. Elämänmyönteisyys ja naisellisuus yhdistettynä lapsirakkauteen”, kuvailee vastauksessaan Topi, 30.
”Ihastun älykkyyteen ja loogisuuteen. Haluan naisen tai miehen olevan älykkäämpi kuin minä”, kertoi puolestaan 32-vuotias mies.
”Ulkonäöllä on luonnollisesti marginaalinen merkitys ensitapaamisessa ja siihen ajautumisessa, mutta aivan ehdottomasti kaikkein ihastuttavin ja seksikkäin ominaisuus naisessa on älykkyys. Sen merkitystä ei voi korostaa liikaa”, painotti nimimerkki Hoitsu vastauksessaan.
”Ulkonäössä suu ensin”
Yksi mies kertoo etsivänsä rinnalleen naista, joka on oman elämänsä Tomb Raider.
”Ulkonäössä suu ensin. Jos on tietynlainen suu, että totisena ja hymyssä toimii, katse pysyy. Ulkonäössä muut ovat kunto ja sen kautta vartalo.
Mutta mieli onkin mutkikkaampi - ja selkeä. Itsenäinen kertoo, että osaa olla myös yksin, eli ei ole takertuja eikä avuton. Omavarainen kertoo käytännöllisyydestä ja asioiden hoitamisesta. Tutkiva ja utelias kertoo, että haluaa ymmärtää asioita. Leikkisä ja huumorintajuinen kertoo, että mieli on avoin ja eloisa. Uskollinen kertoo, että omaa arvoja ja elää niiden mukaan jatkuvuudessa.
Oikean elämän realistinen versio Tomb Raiderista, joka osaa elää eikä nyrpistele, ei ilkeile, ei juoruile, ei pelkää turhia asioita, vaan kohdistaa energiansa elämiseen ja aktiviteetteihin. Siis elävä, sielukas yksilö.”
37-vuotias mies kertoo puolestaan etsivänsä naista, jolla on jalat maassa ja elämä näpeissä.
”Nainen jolla on jalat maan pinnalla, elämä näpeissä ja kauniit silmät herättää mielenkiinnon. Jos on vielä samanlainen arvomaailma, huumori ja samansuuntaiset tulevaisuudensuunnitelmat, niin olen myyty.”
”Uskomaton yhdistelmä”
Samansuuntaisia mietteitä kertoivat Love Island Suomi -ohjelmasta ja Gladiaattoreista tuttu Tommy Oksa, 29, ja hänen kanssaan Miehen näkökulmasta -videosarjan tehnyt Emirhan Antonio Ansari, 29, Iltalehden haastattelussa kesäkuussa 2020.
– Olen itse kova hassuttelija ja se, että kumppani on huumorintajuinen, on tosi tärkeää. Kun ihminen on itsevarma, hän pystyy olemaan myös leikkisä. Se kiehtoo minua tosi paljon ja on uskomaton yhdistelmä, Emirhan muotoili.
Parhaimpien tapaamisten jälkeen toisesta jää Tommyn mielestä positiivinen mysteerifiilis. Sellainen, ettei ihan tiedä, millainen ihminen toinen on, mutta haluaa lisää.
– Sellaisesta jää hyvä maku suuhun, hän pohti haastattelussa.
Analyysi: Li Anderssonin ilmoitus äitiyslomasta avasi seuraajaveikkailut vasemmistoliitossa – Saramo, Arhinmäki ja Sarkkinen vahvoilla ministeriksi
Jussi Saramon valintaa puoltaisi hänen asemansa puolueen varapuheenjohtajana, kirjoittaa Ylen politiikan toimittaja Hannu Tikkala.
Opetusministeri ja vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kertoi keskiviikkona raskaudestaan ja siitä, että hän jää näillä näkymin pois ministerin tehtävästään vuodenvaihteessa.
Andersson arvioi, että hän on opetusministerin tehtävästä pois kevään ajan.
Sen sijaan hän suunnittelee hoitavansa ainakin osaa puheenjohtajan tehtävistä keväällä, kun kuntavaalit tulevat vastaan huhtikuussa.
Anderssonin ilmoitus on laukaissut vasemmistoliiton sisällä spekulaation siitä, kenet valitaan ministerin sijaiseksi hänen äitiysloman ajaksi.
Nimitys on tiukasti puoluehallituksen työvaliokunnan käsissä, joka valmistelee esitystä puoluehallitukselle.
Työvaliokuntaan kuuluvat puheenjohtaja Andersson, varapuheenjohtajat Jussi Saramo, Minna Minkkinen, Jouni Jussiniemi, puoluesihteeri Mikko Koikkalainen, puoluevaltuuston puheenjohtaja Miikka Kortelainen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki.
Puoluehallitus käsittelee työvaliokunnan ehdotusta ja lähettää asian päätettäväksi eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokoukseen sunnuntaina.
Anderssonilla on siis paljon vaikutusvaltaa siihen, kenet valitaan hänen sijaisekseen opetusministeriöön.
Ketkä ovat seuraajaveikkailuissa vahvoilla?
Saramo, Arhinmäki ja Sarkkinen...
Vasemmistoliitossa on viime vuosina ollut tapana nostaa tuoreita kasvoja valtakunnan julkisuuteen, jotta puolueella olisi valovoimaisia ehdokkaita myös tulevaisuudessa.
Tämä osaltaan puoltaisi varapuheenjohtaja Jussi Saramon nostamista opetusministeriksi.
Vaikka Saramo on toiminut politiikassa ja puolueessa pitkään, hän on vasta ensimmäisen kauden kansanedustaja ja suurelle yleisölle suhteellisen tuntematon.
Useat vasemmistoliittolaiset myös sanovat, että varapuheenjohtajan nostaminen opetusministeriksi helpottaisi hallituksen työskentelyä.
Niin sanottu viisikko eli hallituspuolueiden puheenjohtajat ovat sopineet poliittisesti vaikeista asioista, kun puolueiden välille on pitänyt löytää kompromisseja.
Osa puolueen aktiiveista uumoilee, että eduskuntaryhmän puheenjohtaja Paavo Arhinmäki voisi nousta opetusministeriksi, jos seuraavaa hallituksen jäsentä ei nosteta varapuheenjohtajien joukosta.
Arhinmäellä on kokemusta ministerin tehtävistä, kun hän oli kulttuuri- ja urheiluministeri toissa vaalikaudella. Hän olisi valmis hyppäämään liikkuvaan junaan kesken vaalikauden.
Harva tuntuu vasemmistoliitossa olevan tietoinen siitä, onko Arhinmäki halukas siirtymään ryhmänjohtajan tehtävästä ministeriksi.
Yksi vaihtoehto olisi kansanedustaja Hanna Sarkkinen, joka nousee ensi kesänä Aino-Kaisa Pekosen tilalle sosiaali- ja terveysministeriksi.
Sarkkinen voisi nousta hallitukseen puoli vuotta etuajassa, jolloin hänet voitaisiin ajaa päätöksentekoon sisälle.
Veikkauksissa pyörivät mukana myös sivistysvaliokunnan jäsenen Veronika Honkasalon ja entisen liikenneministerin Merja Kyllösen nimet.
Kyllösen osakkeita kisassa heikentää se, että hän on samasta vaalipiiristä kuin Sarkkinen.
Kansanedustaja Emma Karin somepäivitys aiheutti äläkän – ”Eikö tämä ole aika rumaa monia miespoliitikkoja kohtaan?”
Emma Kari julkaisi kuvan, jossa on lapsensa kanssa Kesärannassa. Kuvan yhteyteen hän kirjoitti, että jos olisi saapunut edellisten hallitusten aikana pääministerin virka-asunnolle huutavan vauvan kanssa, se olisi voinut olla ”vähän” ahdistavaa.
Kansanedustaja Emma Karin (vihr) tekemä päivitys on kirvoittanut muilta poliitikoilta kritiikkiä sosiaalisessa mediassa. Kari jakoi Instagram Stories -osiossa kuvia, joissa oli käymässä pääministerin virka-asunnolla Kesärannassa vihreiden johdon kanssa. Mukana Karilla oli pieni lapsensa.
Eräässä kuvassa näkyy Kari, rattaat ja selin kameraan oleva pääministeri Sanna Marin (sd). Kari on kirjoittanut kuvan yhteyteen:
Jos olisin edellisten hallitusten aikana tullut Kesärantaan huutavan vauvan kanssa, se olisi voinut olla ”vähän” ahdistavaa.
”Rumaa miespoliitikkoja kohtaan?”
Kokoomuksen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen tarttui asiaan Twitterissä.
– Hei Emma Kari, eikö tämä ole aika rumaa monia miespoliitikkoja kohtaan? Ei kai lapsimyönteisyys katso sukupuolta? Perhe- ja työelämän tasa-arvossa on tekemistä, mutta tällä tavalla se ei kyllä etene minnekään. Ei levitetä ennakkoluuloisia ja syvän stereotyyppisiä asenteita, Grahn-Laasonen tviittasi.
– Mistä kumpuavat ennakkoluulot, että miespoliitikot eivät voisi ottaa vauvaa avosylin vastaan? Oma kokemukseni on, että sekä Juha, Alex että Jyrki olivat hyvin luontevia pienten lasten kanssa ja rakensivat lapsiystävällisiä käytäntöjä myös hallituksen työskentelyyn, Grahn-Laasonen jatkoi.
Hän viittasi edellisiin pääministereihin Juha Sipilään (kesk), Alexander Stubbiin (kok) ja Jyrki Kataiseen (kok).
Kari vastasi Grahn-Laasosen tvittiin kirjoittamalla, ettei epäile, etteivätkö edellisetkin pääministerit ole henkilökohtaisesti lapsimyönteisiä.
– Edellisen hallituksen politiikassa se ei ikävä kyllä näkynyt lainkaan, Kari kirjoitti.
Iltalehti ei tavoittanut Karia kommentoimaan asiaa tarkemmin.
Kärnä sivalsi
Twitterissä Karille antoi kritiikkiä myös keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä.
– Tämä kansanedustaja Emma Karin Instagram-päivitys on törkeä ja avoimen miesvihamielinen. Karilla ei myöskään ole aavistustakaan, kuinka monta vauvaa, itkevääkin, kävi Juha Sipilän vieraana viime kaudella. Todella vastenmielistä lukea tällaista pilkkaa, Kärnä kirjoitti.
Karkasiko tutti, Emma Kari? Nyt puhuu huutava vauva -kohun äiti
”Toivoisin että aina ei tulkittaisi pahimman kautta.”
NYT PUHUU huutava vauva -kohun äiti, vihreiden kansanedustaja Emma Kari.
IS kysyi Karilta, voidaanko sanoa leikillisesti, että jos ei mopo karannut, niin karkasiko tutti?
Ensin katsaus tähän mennessä tapahtuneeseen.
Perjantai: Vihreiden johtoa kyläilee Kesärannassa pääministeri Sanna Marinin (sd) vieraina.
Keskustellaan, paitsi Karin vauva, joka pääasiassa huutaa.
Kari tekee Instagram Story -päivityksen, jossa arvelee, että edellisten hallituksen aikana olisi saattanut olla ”vähän” ahdistavaa vierailla huutavan vauvan kanssa Kesärannassa.
Seuraa niin sanottu moderni Twitter-myrsky, jossa edellisen pääministerin, Keskustan Juha Sipilän erityisavustaja Eeva Kärkkäinen ylistää Sipilän sydämellistä lapsimyönteisyyttä.
Kokoomuksen kansanedustaja Sanni Grahn-Laasonen syyttää Karia rumasta (käytöksestä) miespoliitikkoja kohtaan ja ylistää kokoomuslaisten ex-pääministerien Jyrki Kataisen ja Aleksander Stubbin luontevaa käytöstä lasten seurassa.
Kari vastaa Granh-Laasoselle, ettei kyseenalaista mainittujen miespääministerien henkilökohtaista lapsimyönteisyyttä, joskaan se ei hänen mielestään näkynyt lainkaan edellisten hallitusten politiikassa.
Keskusteluun osallistuu ehkä jopa odotetusti myös Keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä (”törkeä”, ”avoimen miesvihamielinen”)
Emma Kari, karkasiko tutti?
– Kun olen pienen lapsen kanssa vanhempainvapaalla, olen yrittänyt puhua siitä, miten voimme yrittää luoda erilaisista tiloista sellaisia, että niihin pystyy lähtemään pienten vauvojen kanssa.
– Jokainen ymmärtää, että itkuisen, ehkä koliikkioireisen vauvan kanssa jopa bussiin meneminen voi olla hyvin ahdistavaa, – tai olla kahvilassa. Ja jokainen ymmärtää, millaisen kynnyksen takana on lähteä hyvin pienen vauvan kanssa Kesärantaan tapaamaan pääministeriä.
– Kysymys on tietysti hyvin henkilökohtaisesta asiasta. Vauvamyönteisyyden rakentamista ei auta, että henkilökohtaista kokemusta repostellaan pitkin Twitteriä ja yhteydestään irrotettuna. Toivoisin, ettei Kokoomus olisi luomassa sellaista keskustelukulttuuria.
Kommentistasi Grahn-Laasoselle saattoi syntyä kuva, että edellisten hallitusten aikana olisi ollut kiusallista käydä huutavan vauvan kanssa Kesärannassa, koska lapsimyönteisyys ei näkynyt niiden politiikassa.
– Totta kai olen iloinen, että nykyinen hallitus on kääntänyt suuntaa, mutta samaan aikaan jokainen ymmärtää, että jos on (muutenkin) korkea kynnys lähteä kotoa, Kesärantaan voi olla helpompi mennä tilanteessa, jossa pääministerillä on siellä itselläänkin pieni lapsi, ja pääministeri on puhunut aktiivisesti pienten lasten vanhempien osallistumisen kynnyksen madaltamisesta.
– Toivoisin että aina ei tulkittaisi pahimman kautta.
Onko pahimman kautta tulkitsemista arvella, että kun luonnehdit tätä hallitusta feministiseksi ja lapsiystävälliseksi, edelliset olivat sovinistisia ja lapsivihamielisiä?
– En epäile ollenkaan, että tässä maassa olisi ollut useita vauvamyönteisiä pääministereitä. Toivon vaan, että Kokoomuksessa mietitään, mitä on vauvamyönteinen keskustelu ja miten voimme muuttaa omaa toimintaamme.
– Henkilökohtaisen kokemuksen jakamisen repostelu ei ainakaan rohkaise keskustelemaan. Kysehän on Instagram-kuvasta, joka oli osa pitkää sarjaa. Minulla on seuraajina paljon pienten lasten vanhempia, ja siellä (Instagram) keskustelu on henkilökohtaisempaa (kuin Twitterissä).
Jos olisit vieraillut huutavan vauvan kanssa Sipilän Kesärannassa, se olisi ollut sitaateissa ”vähän” ahdistavaa?
– Jokainen ymmärtää, että huutavan vauvan kanssa liikkuminen voi olla vähän ahdistavaa. Onneksi tunnelma oli nyt sellainen, että ei syntynyt tunnetta, että vauva ei olisi ollut tervetullut tai se olisi (huutaminen) koettu häiritsevänä.
Näin tunnistat naispsykopaatin – juoruileva, flirttaileva ja manipuloiva draamakuningatar
Naispsykopaatin tunnistaminen voi olla hankalampaa kuin miespuolisen, sillä naispsykopaatit eivät ole yhtä suuresti esillä julkisuudessa tai populaarikulttuurissa.
Psykopatialla tarkoitetaan luonteen poikkeavuutta. Se ei ole viralliseen tautiluokitukseen kuuluva sairaus, jota voitaisiin mitata luotettavasti. Siksi sille ei ole diagnoosia eikä hoitokeinoa.
Psykopatia voi ilmetä lievänä, kuten toistuvana mutta harmittomana valehteluna, tai karkeampana, kuten toistuvina raakoina rikoksina. Kaikki psykopaatit eivät ole rikollisia.
Psykopaateilla tavataan aivotoimintojen ja autonomisen hermoston poikkeavuutta. Aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia esiintyy erityisesti alueilla, jotka liittyvät tunteiden ja impulssien käsittelyyn, moraaliin ja empatiaan.
Psykopaateille tyypilliset piirteet voivat painottua eri tavoin. Osa piirteistä voi olla vahvempia, kun taas osaa piirteistä ei välttämättä huomaa psykopaatin käytöksessä.
Yllä lueteltujen piirteiden lisäksi asiantuntijat ovat löytäneet piirteitä ja käytösmalleja, jotka esiintyvät erityisesti naispuolisilla psykopaateilla.
Juoruilevat ja levittävät huhuja taitavasti
Psykopaatit ovat usein verbaalisesti lahjakkaita. Siksi he osaavat kertoa valheita uskottavalla tavalla ja pystyvät manipuloimaan muita. Miespsykopaatit ovat naisia useammin fyysisesti väkivaltaisia. Naiset turvautuvat useammin suulliseen väkivaltaan.
Asiantuntijoiden mukaan naispsykopaatit ovat sanallisesti erityisen lahjakkaita. Naispsykopaatit toimivat usein ikään kuin sivuroolissa. He esimerkiksi levittävät huhuja ja juoruilevat ja siirtyvät sivulle seuraamaan lopputulosta. Motiivina voi olla esimerkiksi kosto.
Manipulointi ja juoruilu yhdessä voivat johtaa jopa siihen, että alat epäilemään omaa mielenterveyttäsi.
Draamakuningattaria
Etenkin naispuoliset psykopaatit pitävät huomion keskipisteenä olemisesta. Jos heitä syytetään jostakin, vaikka aiheestakin, psykopaatit saattavat heittäytyä marttyyreiksi, tai kääntävät asian jopa niin, että ovat itse uhreja.
– Naispsykopaatit ovat henkilöitä, joita saatetaan kutsua draamakuningattariksi. He saattavat itkeä ja järjestää valtavia kohtauksia, ruotsalainen kirjailija Lisbet Duvringe kertoi Expressenin haastattelussa.
Naispuoliset psykopaatit saattavat myös uhata satuttaa itseään, jos eivät saa tahtoaan läpi.
Pukeutuvat seksikkäästi ja flirttailevat
Psykopaatin käytökseen aikuisiällä kuuluu holtittomuus ja toisen seksuaalinen halventaminen. Psykopaateilla voi olla useita rinnakkaisia ja lyhyitä parisuhteita. Tutkimusten mukaan psykopaatit ovat hyperseksuaalisia jo nuorina.
– Miespsykopaatit käyttävät seksiä usein alistaakseen toisia, naispsykopaatit puolestaan manipuloidakseen, kirjailija Mike Floretti sanoi Expressenille.
Jos naispsykopaatti ei saa haluamaansa huomiota, hän saattaa pukeutua hyvin seksikkäästi vetääkseen huomion takaisin itseensä.
Piilottavat narsisminsa
Kaikki psykopaatit ovat narsisteja, mutta kaikki narsistit eivät ole psykopaatteja. Heidän välillään on se ero, että narsisti saattaa kokea häpeää tekojensa jälkeen. Psykopaatti tietää tekevänsä väärin, muttei tunne siitä katumusta tai häpeää.
Mies- ja naispsykopaattien narsismissa on eroja. Miehet kertovat päin naamaa pitävänsä itseään parempina, tai leuhkivat sillä sosiaalisessa mediassa. Naiset taas osaavat piilottaa narsisminsa. He hymyilevät ja kehuvat sinua kasvotusten, mutta ajattelevat mielessään olevansa yläpuolellasi.
Pitäisikö asepalvelusta lyhentää? Varusmiespalvelukselle voidaan laskea hinta, mutta kansallinen turvallisuus on vaikeampi pähkinä
Vasemmistoliiton ajatus varusmiespalvelusajan lyhentämisestä on jäänyt puolitiehen, kirjoittaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa seuraava toimittaja Jarmo Huhtanen.
VASEMMISTOLIITON puheenjohtaja Li Andersson esitti elokuun lopulla puolueen ministeriryhmän kesäkokouksessa, että siviilipalveluksen ja varusmiespalveluksen kestoa voitaisiin lyhentää. Andersson sanoi, että sillä voitaisiin lisätä työllisyyttä ”merkittävästi, jopa usealla tuhannella henkilöllä”.
Anderssonin mukaan vasemmistoliitto ei ole sitoutunut mihinkään tiettyyn lyhennysmalliin. HS:n tietojen mukaan puolue on kuitenkin teettänyt asiasta valtiovarainministeriössä laskelman.
Sen mukaan työllisyys lisääntyisi noin 4 700 ihmisellä, jos 347 päivää pitkän siviilipalveluksen kesto puolitettaisiin ja varusmiespalvelus muutettaisiin niin, että puolet varusmiehistä suorittaisi sen neljässä kuukaudessa.
Varusmiespalveluksen suorittaa Suomessa vuosittain runsaat 20 000 ihmistä. Palvelus kestää annettavasta koulutuksesta riippuen 165, 255 tai 347 päivää. Lyhimmän eli noin viiden ja puolen kuukauden palveluksen suorittaa noin 43 prosenttia varusmiehistä.
ANDERSSON ja vasemmistoliitto ovat sikäli oikeassa, että jokainen varusmies- ja siviilipalveluksessa vietetty turha päivä on kansantalouden ja yksilöiden kannalta tuhlausta. Siksi palvelusaikojen pituuksista on viisasta käydä aika ajoin vakavaa keskustelua.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vasemmistoliitossa ei ole kovin syvällisesti pysähdytty miettimään, mistä asepalveluksessa on pohjimmiltaan kyse. Varusmiespalveluksen lyhentämisen perusteluissa on jääty puolitiehen.
Asepalveluksella tuotetaan yhtä kansakuntamme tärkeimmistä julkishyödykkeistä – joidenkin mielestä jopa tärkeintä – eli kansallista turvallisuutta.
Kansallinen turvallisuus jätetään usein määrittelemättä, mutta se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kykenemme turvaamaan Suomen alueellisen koskemattomuuden.
Turvallisuus on siitä merkillinen hyödyke, ettei sitä osata arvostaa silloin kun on turvallista. Se tulee ajatuksiin yleensä vasta silloin, kun uhka on päällä. Miten ylipäätään hinnoitella turvallisuutta?
KANSANTALOUSTIETEEN emeritusprofessori Vesa Kanniainen on tutkimuksissaan tullut siihen päätelmään, että yhteiskunnan hyvinvointi koostuu materiaalisen elintason lisäksi myös kansallisesta turvallisuudesta. Ilman toista ei ole toista.
Toisin sanoen asevelvollisuuden mukanaan tuoma turvallisuusvaikutus pitää huomioida kun pohditaan bruttokansantuotteella mitattavaa materiaalista hyvinvointia.
Palvelusaikojen lyhentämisen hyödyn arviointiin ei siis riitä työllisyyslaskelma vaan pitää myös arvioida sen vaikutus keskeiseen hyvinvoinnin julkishyödykkeeseen: kansalliseen turvallisuuteen.
Valtioneuvosto julkaisi runsas vuosi sitten Kanniaisen kirjoittaman selvityksen Kansallinen turvallisuus, asepalvelus ja kansantalous : Miksi yleinen asevelvollisuus on välttämätön ratkaisu joillekin maille – ja miksi toisille taas ei?
Selvitys on jäänyt julkisuudessa valitettavasti liian pienelle huomiolle. Sen toivoisi kuluvan puolustus- ja turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneiden käsissä. Selvitys perustuu monin osin Kanniaisen edellisenä vuonna Maanpuolustuskorkeakoulussa tekemään väitöstutkimukseen.
Unisex-vessat, esimiehistä esihenkilöitä... – näin yhdenvertaisuus näkyy ison eläkeyhtiön arjessa
Tällä viikolla lukuisten yritysten somekanavilla ja pääkonttorien lipputangoissa loistavat sateenkaaren värit. Pinkkipesua?
Helsingin Salmisaaressa Varman pääkonttorin seinää koristaa valtava sateenkaarilakana. Eläkeyhtiön HR-, viestintä- ja vastuullisuusjohtaja Katri Viippola sanoo joutuneensa selittämään lakanaa somessa eräälle, joka piti sitä nykypäivänä jo turhana.
– Ei se asia ole kunnossa. Edelleen ihmiset kokevat työpaikoilla yksinäisyyttä ja epävarmuutta. Nuoret saattavat olla opiskeluaikana poissa kaapista, mutta menevät kaappiin takaisin kun astuvat työelämään.
On Pride-viikko, Suomen suurin ihmisoikeustapahtuma, joka muistuttaa yhtäläisistä oikeuksista seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuolesta tai muista taustoista riippumatta.
Sateenkaarilakana tuo tiettyä kontrastia Varman seinällä.
Viippola sanoo, että Varman tapaista yhtiötä herkästi pidetään perinteikkäänä, hitaana ja vanhanaikaisena, ja siksi yhtiö haluaa erityisesti purkaa mielikuvia. Sillä on kokonsa takia myös painoarvoa.
– Ennen meillä lähdettiin ajatuksesta, että ei meillä ole mitään ongelmaa. Se on tyypillinen ajatus melkeinpä missä vaan firmassa, joka ei ole paneutunut monimuotoisuuden ja yhdenvertaisuuden teemoihin.
– Enemmistö on päättänyt, että meillä on kaikki hyvin.
Viippola kertoo, että tasa-arvoasioista pitää keskustella, vaikka erityisiä ongelmia ei olisikaan esillä.
Yhtiö on tehnyt erilaisia toimenpiteitä ja mittareita työyhteisön tasavertaisuuden kehittämiseksi. Lainkin mukaan työnantajien pitää tutustua tasa-arvolakien velvoitteisiin ja tehdä niitä koskeva suunnitelma, jos henkilöstön määrä on vähintään 30 työntekijää.
Varmassa vessat ovat sukupuolineutraaleja.
– Yksityisyyden tilat, kuten vessat, ovat tärkeitä, ettei ihminen joudu epäselvyyden tilaan minne voi mennä, kun haluaa olla rauhassa.
Rekrytointitilanteissa viestitään pienillä asioilla, kaulanauhoilla, että yhtiö on turvallinen työpaikka seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Esimies-sanan sijaan firmassa käytetään muotoa ”esihenkilö”.
– Puhumme asioista enemmän ja avoimemmin. Esihenkilöitä on koulutettu havahtumaan sille, missä kaikkialla voi vahingossa sanallisesti kohdistaa ihmisiin tiettyjä odotuksia. Meillä ei vitsailla vähemmistöryhmistä.
Valmennuksia pyritään tekemään muulloin kuin juuri Pride-viikolla.
Kun varmalaisilta kysyttiin keväällä avoimilla kysymyksillä tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, valtaosa nimettömästi vastanneista kiitteli toimintaa.
– Hienoa, että tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen tehdään töitä. Tärkeä asia meille kaikille!
Joku kaipasi kuitenkin selvyyttä siitä, mitä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat ja mitä niillä ”ei tarkoiteta”. Yhden mielestä yhdenvertaisuus painottuu ”liikaa seksuaalisiin vähemmistöihin”.
– Typeryydet pois kuten sukupuolineutraalit vessat, eräs vastasi ja toivoi, ettei varsinkaan koronaepidemian aikana naisten tarvitsi laskea kansia ja siivota sotkuja.
Yksi vastaaja kiitteli yhdenvertaisuustoimia, mutta sanoi salaavansa oman uskonsa (kristinuskon), ettei joutuisi väheksytyksi tai kiusatuksi.
Naisjärjestöjen keskusliitto ehdottaa muutosta viharikoslakiin: ”Jos joku levittää netissä naisvihamielistä sisältöä, siihen ei voida puuttua nykyrikoslain nojalla mitenkään”
Naisjärjestöjen keskusliiton mukaan naisia tulisi suojella vihapuheelta kansanryhmänä eikä vain yksilötasolla. Siksi se ehdottaa, että naisia ryhmänä solvaavan sisällön julkisesta levittämisestä voisi vastaisuudessa saada tuomion.
Kuvitellaan tilanne, jossa joku kirjoittaisi vaikkapa Facebook-seinälle seuraavanlaisesti: ”Kaikilta tummaihoisilta pitäisi kieltää oikeus matkustaa julkisissa kulkuvälineissä.” Hän voisi nykyisen rikoslain mukaan saada syytteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Mutta jos sama henkilö kirjoittaisikin, että ”Kaikilta naisilta pitäisi kieltää oikeus matkustaa julkisissa kulkuvälineissä”, rangaistusta ei tulisi.
Nykypäivänä Suomessa voi saada rikostuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, jos julkisessa tilassa uhkailee, halventaa tai solvaa haavoittuviksi ja vihalle alttiiksi arvioituja vähemmistöryhmiä.
Julkinen tila voi olla niin sosiaalisen median keskusteluketju kuin kauppakeskuksen aukiokin. Vähemmistöryhmiin lukeutuvat puolestaan esimerkiksi maahanmuuttajat, seksuaalivähemmistöt sekä vammaiset – mutta eivät naiset.
Rikoslailla ei voida vielä puuttua naisvihamieliseen sisältöön tarpeeksi tehokkaasti
Naisjärjestöjen keskusliitto on hiljattain nostanut asian tapetille ja ehdottanut rikoslakiin muutosta.
– Olisi mielestämme tärkeää, että myös naiset laskettaisiin tulevaisuudessa yhdeksi vihapuheelle alttiiksi ryhmäksi ja että sukupuoli lisättäisiin kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikosnimikkeen tunnusmerkistöön, sanoo Naisjärjestöjen keskusliiton järjestöpäällikkö Anniina Vainio.
– Tällä hetkellä tilanne on se, että jos joku levittää netissä sisältöä, joka on naisvihamielistä ja kohdistuu naisiin ryhmänä, siihen ei voida puuttua rikoslain nojalla mitenkään.
Naisia ei siis voida nykyisin huomioida vihapuheelle alttiina kansanryhmänä. Heihin kohdistuvia uhkauksia ja syrjintää voidaan tällä hetkellä Vainion mukaan tarkastella vain yksittäisiin henkilöihin kohdistuvina rikoksina, kuten vaikkapa laittomina uhkauksina tai kunnianloukkauksina.
– Ongelma on siinä, että kun naisvihamielisyyttä on havaittavissa Suomessa laajemminkin, niin yksittäisten tapausten käsittely on melko tehotonta ja riittämätöntä kitkemään sitä yleistä ilmapiiriä, Vainio huomauttaa.
Viharikoksiin yritetään puuttua yhä hanakammin
Muutos tarkoittaisi käytännössä siis sitä, että kaikkia – sekä naisia että miehiä – voitaisiin suojella paremmin vihapuheelta. Vihapuhe ja viharikokset ovat Vainion mukaan Suomessa yhä yleisempi ongelma, ja tilannetta onkin jo lähdetty ratkomaan hallitusohjelmassa ja hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa.
– Tällä hetkellä hallitusohjelmassa on jo vireillä kaksi viharikoksiin kohdistuvaa esitystä. Toisen perusteella sukupuolen tulisi olla rangaistuksen koventamisperuste. Toinen taas vetoaa siihen, että jos laiton uhkaus kohdistuu henkilöön tämän työ- tai luottamustehtävän perusteella, sillä olisi entistä laajempi syyteoikeus, Vainio sanoo.
Uusin ehdotus sukupuolen lisäämisestä kiihottamisrikoksen tunnusmerkistöön ei ole kuitenkaan vielä mukana hallituksen esityksissä. Siksi Naisjärjestöjen keskusliitto haluaa herättää asiasta nyt keskustelua.
Vainio kertoo myös oikeusministeriön hankkeen ja tasa-arvovaltuutetun kannattaneen asian selvittämistä hallitusohjelmassa, joten aivan yksin he eivät asia puolesta kamppaile.
– Monet muut viharikoksia koskevat vaatimukset ja esitykset olemme jo saaneet läpi. Tämä viimeisin olisi ikään kuin se puuttuva palanen, jolla etenkin naisiin kohdistuvaa vihapuhetta voitaisiin kitkeä, Vainio summaa.
"Klassista rokkia seisten kuseville" – Radio Cityn mainos herätti somekohun: "Typerä ja tyylitön virhe", myöntää kanavan omistaja
Radio City poisti tekstin myöhemmin.
Radio City kertoi äskettäin Facebookin esittelytekstissään tarjoavansa "klassista rokkia seisten kuseville". Koska naiset harvemmin virtsaavat seisten, viestin sisältö koettiin poissulkevaksi ja loukkaavaksi, ja se herätti sosiaalisessa mediassa ärtymystä.
Vasemmistoliiton poliittinen asiantuntija Minja Koskela muun muassa kirjoitti Facebookissa, että teksti on "seksististä soopaa."
Radio Cityn omistavan Bauer Media Oy:n toimitusjohtaja Sami Tenkanen myöntää, että tekstivalinta oli epäonnistunut.
– Kanavan esittelytekstissä ollut kyseinen sanavalinta oli yksiselitteisesti typerä ja tyylitön virhe, Tenkanen toteaa.
Tekstin kohta poistettiin negatiivisen palautteen takia.
– Käsi pystyyn virheen merkiksi ja vilpittömät pahoittelut. Ei selityksiä, Tenkanen summaa.
Radio City on Suomen vanhin toiminnassa oleva kaupallinen radioasema, joka on perustettu vuonna 1985. Radio City soittaa pääasiassa perinteisempää rockmusiikkia.
Netin deittikulttuuri laukaisi ulkonäkökriisin – miesten vaatimukset yllättivät viisikymppisen Astan
Peilikuvaansa jo nuorena murehtinut viisikymppinen toimittaja pettyi huomatessaan, että sinkkumarkkinoilla ulkonäkö on edelleen tärkeässä roolissa. Hän alkoi miettiä, miten hänen pitäisi toimia tullakseen nähdyksi ja sitä, onko ulkonäkökriisi sallittua.
Katsoinko peiliin taas kerran?
Tuntuu ikävän tutulta, sillä jatkuva peiliin tuijottelu kuului nuorempana sairastamani syömishäiriön oireisiin. Ei kai vain tauti ole monen vuoden jälkeen nostamassa rumaa päätään?
Mutta ei, kyse on epämääräisesti paljon enemmästä, totta puhuakseni on aina ollut kyse. ”Kroonisesti tyytymätön”, kuuluu kai sanonta, jonka jälkeen todettaisiin, kuinka kaltaiseni pitäisi sairastua tai kokea jotakin kauheaa huomatakseen, miten pinnallisia asioita murehtii. Hyvänen aika, omaa peilikuvaansa!
Ei ihme, että turkulaissosiologien Ulkonäköyhteiskunta-kirjassa todetaan, että suomalaisilla on luterilainen suhtautuminen ulkonäköönsä. Koristautuminen on pahasta, puhtaus ja siisteys hyväksyttyjä.
Silti kun nainen katsoo peiliin, hän on harvoin täysin tyytyväinen itseensä. Tyytymättömyys on vieläpä hienoisessa kasvussa, mitä luultavimmin selfie-kulttuurin, salipeilien ja sometuksen myötä.
Pitkään pidin peilejä näkymättömissä. Alensin ne anoreksian jälkeen arkiesineiksi. Mitä vähemmän vilkuilin peiliin, sitä paremmin voin.
Viime kuukausina olen kaivanut taas peilit esiin.
Eikä se ole hyvä juttu.
Kokisinko itseni nuoreksi, jos näyttäisin nuoremmalta?
Instagramissa minulle tarjotaan jatkuvalla syötöllä esteettisten hoitojen ennen ja jälkeen -kuvia. Niissä alakuloisen näköiset, viisikymppiset kalifornialaisdaamit muuttuvat viuh vain kaksikymppisen näköisiksi hot mamoiksi ja aloittavat uuden, upean elämän. Itseäni vanheneminen ahdistaa, jokainen vuosi tuntuu painavan lyttyyn.
Kaunistautumisen maailma kiskoo minua puuhun, josta olen jo kertaalleen pudonnut: oman itsen syynäämisen ja murehtimisen maailmaan, jossa rahaa palaa tuhottomasti turhuuksiin eikä olo juuri kohene.
Vai kohenisiko sittenkin?
Pyörittelen mielessäni Harvardin yliopiston professori Ellen Langerin kiisteltyä tutkimusta. Siinä ikääntyneet vietiin ympäristöön, joka oli lavastettu heidän nuoruuttaan muistuttavaksi. Nuoruuden lavasteissa he alkoivat yllättäen käyttäytyä aivan kuten nuoret, unohtivat vaivansa ja vetreytyivät.
Voisiko sama tapahtua nuoremman peilikuvan avulla? Että jos näkisin itseni nuorena, hämääntyisin olemaan kuin nuori? Juuri siten voisin perustella kosmeettiset toimenpiteet. Terveydellä! Kremppojen ja muistihäiriöiden välttämisellä.
Häpeän ajatustani aivan heti.
Ulkonäkökriisi iski sinkkujen Facebook-ryhmässä
Kauneuden nälkä on syttynyt minussa uudelleen tasan yhdestä syystä. Olen astunut monien vuosien jälkeen markkinoille. Ensin työ-, sitten parisuhdemarkkinoille.
Kummassakin menekkini on ollut kehno. Saisin toki työtä satokauden purjopellolta – ja yhtä lailla Tane Räkäpubista olisi kiinnostunut allekirjoittaneesta panomielessä.
Sekin somen sinkkuryhmä, jossa piti keskustella filosofisesti ja näyttäytyä viehättävänä myös muin kuin ulkoisin ansioin, luisui pikkuhiljaa ”mitäs porukka tänään” -aloituksiin, joiden pääosassa oli pullisteleva ylävartalo tai herkullisesti tirsuva tissivako. Kuten yksi ryhmän jäsen tunnusti, ajatus siitä, että hän nettikirjoittelun myötä voisi kerrankin näyttäytyä älynsä ja huumorinsa kautta, osoittautui ”my sweet summer childiksi” – kauas karkaavaksi haavekuvaksi.
Keisarilla ei ole vaatteita – #Pride ei ole ihmisoikeustapahtuma
Keisarin uudet vaatteet. Vaatturit väittivät vaatteiden näkyvän vain älymystölle, kun taas tyhmät ja virkaansa pätemättömät eivät näkisi vaatteita ollenkaan. Kansa hurrasi virkamiesten johdolla keisarin ympärillä ja kehui uusia vaatteita, mutta lapsi sanoi sen, minkä näki silmillään. Keisari oli alaston.
#Pride2020 julistaa olevansa ihmisoikeustapahtuma, mutta tosiasiassa kyse on lgbt-ideologiasta, jonka tavoitteena on murtaa ihmiskunnan historian ja jatkuvuuden perusta, lapsen oikeus äitiin ja isään sekä omaan synnynnäiseen sukupuoleensa. Jokainen ihminen kaikista ominaisuuksistaan tai valinnoistaan riippumatta on yhtä arvokas ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Ihmisarvo on jakamaton.
Pridetapahtumassa ei kuitenkaan ole kysymys tästä, vaan siinä ihmisoikeuksia käytetään verhona, jonka takana ovat lakihankkeet sukupuolen moninaisuudesta, lasten transhoidoista sekä äitiyden ja isyyden korvaamisesta sukupuolineutraalilla vanhemmuudella. Sukupuolia ei ole monta, vaan kaksi. Pridejulistukset eivät muuta sitä biologista tosiasiaa, että vain mies ja nainen voivat yhdessä saada lapsia. Suuri osa suomalaisista pitää avioliittoa edelleen vain miehen ja naisen välisenä. Tämä tosiasia tulee pystyä myös julkisuudessa sanomaan ja kuulemaan ilman vaientamista. On surullista, että Pride-tapahtuman ”eettistä” sertifikaattia hakevat yhä useammat tahot, joissa mukaan joutuvat nekin, joiden arvopohjaa Seta ei hyväksy. Siksi tässä haluan osaltani sanoutua irti mm. valtioneuvoston, Kelan ja lääkäriliiton osallistumisesta tapahtumaan. Myös monet koulut on määrätty juhlistamaan #prideviikko´a, jolloin lapsetkin altistetaan ideologialle, jopa vastoin kodin ja perheen omia arvoja. Juuri siksi on tärkeää, että #sananvapaus toimii tässäkin ajassa.
Vihreiden Pitko kyselytunnilla feministipaidassa: Puhemies soitti ja nuhteli
Eduskunnan pukukoodi ei ollut täysin selvä ensimmäisen kauden edustajalle. Hän kertoo laittaneensa paidan pride-hengessä.
Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja, oululaiskansanedustaja Jenni Pitko esiintyi torstaina eduskunnassa paidassa, jossa luki ”the future is feminist” (tulevaisuus on feministinen).
Iltalehteen tuli asiasta useita yhteydenottoja. Paidan katsotaan rikkovan eduskunnan arvokasta pukeutumisohjetta.
– Ei ollut tietoa, että tämä ei olisi ollut sopivaa. Jatkossa varmasti on syytä jättää tällaiset paidat pois. Ajattelin, että näin pride-viikon kunniaksi laitan sen, kun yhdenvertaisuutta kaikkialla liputetaan, ensimmäisen kauden kansanedustaja Pitko kertoo Iltalehdelle.
Nuhteita tuli myös puhetta johtaneelta varapuhemies Antti Rinteeltä (sd).
– Joku oli hänelle siitä huikannut, ja hän soitti minulle äsken. Kävimme asiasta lyhyen keskustelun ja olimme samaa mieltä. Se oli ihan asiallinen, kehittävä keskustelu.
Iltalehti ei tavoittanut Rinnettä kommentoimaan asiaa.
Pitko myös tviittasi asiasta.
Pukukoodi ei pidä
Pitko sanoo, että vastaavan tyylisiä ”asennepaitoja” on ollut salissa aiemminkin. Muutenkin eduskunnan pukeutuminen on leväperäisempää kuin olisi suotavaa, hän näkee.
– Pukukoodi on aika tiukka, mutta sen rikkomista näkee myös jatkuvasti. Ihmiset ovat eduskunnassa lenkkarit jalassa pikkukenkien sijaan. On monenlaista, mikä ei siihen pukukoodiin ymmärtääkseni sovi.
Ensimmäisellä kaudellaan Pitko kertoo törmänneensä muihinkin kirjoittamattomiin sääntöihin. Pukukoodiakaan ei ole kirjattu ylös.
– Ei ole olemassa uuden kansanedustajan ohjetta, että näin olet, puhut ja teet. Ne ovat kirjoittamattomia sääntöjä. On ollut paljon tilanteita pukeutumiseen liittyen, jotka ovat erilaisia ymmärrettävästikin kuin tavallisilla työpaikoilla. En pidä sitä pukukoodia kauhean vaikeana sisäistää. Luulen että se on pikkuhiljaa murtumassa ja muuttumassa, mutta silti halutaan pitää kiinni arvokkaasta ja asiallisesta pukeutumisesta, ja minustakin siitä on tärkeä pitää kiinni erityisesti täysistuntosalissa.
Siistit ja asianmukaiset
Iltalehti tavoitti eduskunnan puhemies Anu Vehviläisen (kesk). Hän ei ole nähnyt Pitkon paitaa, mutta kommentoi asiaa yleisellä tasolla.
– Kyllähän meillä on pukeutumiskoodi, että siistit ja asianmukaiset vaatteet salissa. Ei pitäisi olla erityisesti tämmöisiä kannanottoja vaatteissa.
Puhemiehillä on mahdollisuus puuttua asiaan salissakin. Voidaan yleisesti todeta, mikä koodisto on.
– Tietysti myös niin voi olla, että puhemies ei pöntöstä näe yksityiskohtia. Puhemiehellä on mahdollisuus myös jälkikäteen ottaa asia esille.
Vehviläinen on tuoreella puhemieskaudellaan vaatinut ja painottanut kansanedustajilta asiallista kielenkäyttöä ja kunniakasta esiintymistä. Monissa yhteyksissä eduskunnan kielenkäytön on katsottu rumentuneen, minkä osoittavat monet julkisuudessakin ruoditut tapaukset, kuten tutkintapyynnöt.
– Olen todennut kun aloitin kesäkuussa, että meistä jokaisen kannattaa tarkistaa omaa käyttäytymistään ja sanoitustaan sekä sitä, millaista keskustelukulttuuria käyttää. Edustajilla on suuri vastuu. Meille tulee melkein joka kyselytunnin jälkeen palautetta. Aina vetovuorossa olevalla puhemiehellä on vastuu puuttua asioihin.
Oletko kuullut pinkkipesusta? Sen kohteeksi voi joutua huomaamattaan Pride-viikon aikana
Moni meistä on kuullut viherpesusta, mutta oletko kuullut pinkkipesusta? Ilmiöstä käytetään myös termejä pinkwashing tai sateenkaaripesu.
Somevaikuttaja Tuure Boelius on puettu mainoskampanjassa mustaan toppiin ja pitsikaulukseen. Pehmee-kollektiivista tunnettu taiteilija ja aktivisti Caroline Suinner seisoo ja kyykistelee videolla mustissa polven yli ulottuvissa nahkasaappaissa. Malli, dokumenttielokuvatähti Kelet pyörähtelee vihreässä kellohelmaisessa mekossa.
Tunnettu verkkokauppa haluaa tuoda mainoskampanjalla esiin, että jokaisella on vapaus olla oma itsensä ja oikeus pukeutua miten tahtoo.
Pride-viikon aikana ihmisenä olemisen monimuotoisuus on ollut esillä näyttävästi monen yrityksen mainoskampanjoissa – ja hyvä niin. Ongelmallista on, jos se jää vain kerran vuodessa tapahtuvaksi tempaukseksi tai suvaitsevaisuus-sloganiksi. Tällöin yritys saattaa sortua pinkkipesuun.
– Pinkkipesu on yksinkertaistettuna sitä, että jokin taho näyttää olevan jotain, mitä se ei pohjimmiltaan ole, sanoo Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamo.
Yritys saattaa esimerkiksi liputtaa sateenkaarilipuilla tai nostaa sateenkaari-ihmisiä mainoskampanjoihinsa, mutta pyrkii sillä ensisijaisesti oman brändinsä mainostamiseen, eikä yhdenvertaisuuskysymysten esille nostamiseen.
Pinkkipesua on myös se, että sateenkaarioikeuksien edistämisellä peitellään muita ihmisoikeusrikkomuksia. Esimerkiksi viime vuonna Euroviisujen isäntämaa oli Israel, joka pyrki tuomaan itseään esiin sateenkaariystävällisenä maana ja ihmisoikeuksien edistäjänä. Samalla Israelin miehityspolitiikka kuitenkin sorti, ja sortaa edelleen, palestiinalaisten ihmisoikeuksia.
Mitä kuluttaja sitten voi tehdä, jos epäilee pinkkipesua?
Tarjamon mukaan aina ei ole helppoa määritellä, mikä on pinkkipesua ja mikä ei. Yrityksen toiminnan taustalla saattaa olla aito tahto ihmisoikeuksien edistämiseen, mutta teot jäävät pinnallisiksi.
Jos yritys puhuu vahvasti sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen puolesta, eikä kerro, miten se edistää yhdenvertaisuutta toiminnassaan, kuluttaja voi selvittää, onko kyse pinkkipesusta. Yritykseltä voi kysyä, miten sateenkaarioikeudet toteutuvat henkilöstöpolitiikassa, tai miten se tukee esimerkiksi transihmisten oikeuksien parantumista Suomessa.
– Jos yrityksellä ei ole valmiutta käydä näitä keskusteluja, tai aikomustakaan tehdä konkreettisia tekoja, kyllä se menee lähelle pinkkipesua, sanoo Tarjamo.
Tarjamo kuitenkin korostaa, että sateenkaarilippujen näkyminen yritysten Pride-viikkojen somelogoissa tai lipputangoissa kertoo myönteisestä yhteiskunnallisesta asennemuutoksesta, joka on ollut käynnissä viime vuosikymmeninä.
– Se sateenkaarilippu on saattanut vaatia usean vuoden keskustelun yrityksen hallituksessa ja voi olla merkityksellinen firman työntekijöille. Se on hyvä lähtökohta, ja siitä voidaan miettiä jatkoaskelia, sanoo Tarjamo.
Tuure Boelius järkyttyi Päivi Räsäsen Pride-vastaisesta kirjoituksesta – lataa suorat sanat kansanedustajalle
Laulaja ja sosiaalisen median vaikuttaja Tuure Boelius, 19, ei hyväksy Päivi Räsäsen somekirjoittelua Pride-tapahtumasta.
Kansanedustaja Päivi Räsänen julkaisi eilen Facebookissa kirjoituksen, jossa hän toteaa, että Pride ei ole ihmisoikeustapahtuma.
– Pride 2020 julistaa olevansa ihmisoikeustapahtuma, mutta tosiasiassa kyse on lgbt-ideologiasta, jonka tavoitteena on murtaa ihmiskunnan historian ja jatkuvuuden perusta, lapsen oikeus äitiin ja isään sekä omaan synnynnäiseen sukupuoleensa, Räsänen toteaa julkaisunsa alussa.
Lopuksi Räsänen ilmoittaa haluavansa osaltaan ”sanoutua irti mm. valtioneuvoston, Kelan ja lääkäriliiton osallistumisesta tapahtumaan”.
Räsäsen päivitys on kerännyt satoja kommentteja ja sitä on jaettu lähes 500 kertaa.
Laulaja, näyttelijä ja tubettaja Tuure Boelius ottaa kantaa Räsäsen kirjoitukseen tälle osoitetulla avoimella kirjeellä.
– Kun tulin 13-vuotiaana pyytämään kanssasi yhteiskuvaa, olit mulle ”tv:stä tuttu”, mutta jos olisin silloin tiennyt miten ahdasmielistä maailmankuvaa ajat ja edistät, en olisi edes katsonut sinua päin, Boelius lataa.
– Miten edes kehtaat käyttää vaikutusvaltaasi hyväksi näin ihmisoikeuksia sortavan asian puolesta? laulaja kysyy.
Boelius toteaa, että Räsänen on ymmärtänyt Priden sanoman täysin väärin.
– Olen tavannut useita rakastavissa sateenkaariperheissä kasvaneita lapsia ja nuoria. Olen tavannut lapsia ja nuoria joiden äiti ryyppää ja isä lyö. Eikö pääasia ole se, että lapsella on turvallinen koti ja rakastavat vanhemmat, oli kyseessä minkä tahansa sukupuolen edustajia? Boelius vertaa.
Räsänen perustelee kirjoitustaan sananvapaudella. Boelius on eri mieltä Räsäsen tavasta käyttää oikeuttaan.
– Sananvapaus ei ole peruste hyökätä ihmisoikeuksia vastaan, eikä ihmisoikeudet ole mielipideasioita, tubettaja toteaa.
– Yhdistät usein mielipiteisiisi jumalaan. Sinun ajatuksesi jumalasta on oksettava ja ahdasmielinen, mutta onneksi minun jumalani antaa sinunkin syntisi anteeksi, Boelius päättää kirjoituksensa.
Pride-viikolla muistutetaan , että kaikilla ihmisillä on yhtäläiset oikeudet seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta riippumatta.
Helsinki Pride järjestetään 7.-13.9.2020. Se on Suomen suurin ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtuma.
Viime vuosina yli 100 000 osallistujaa koonnut kulkue ja puistojuhla järjestetään tänä vuonna koronaepidemian takia ensi kertaa hybriditapahtumana, sekä verkossa ja kaupunkitiloissa.
Pride-tapahtumia järjestetään Helsingin lisäksi ainakin Lohjalla, Utsjoella, Tornio-Haaparannassa, Jyväskylässä, Kuopiossa ja Mikkelissä.
Korkeasti koulutettujen kukkoilu lietsoo populismia, mutta on siinä muitakin vaaroja
Tutkijoiden mukaan koulutuksen ihannointi on julmaa optimismia, joka lisää eriarvoisuutta, kirjoittaa kolumnissaan HS:n Anna-Stina Nykänen.
OLEN pöyristynyt. Suomessa suhtaudutaan nykyään avoimen ylimielisesti ihmisiin, joilla ei ole korkeaa koulutusta. Täällä myös pilkataan työkokemusta ammateista, jotka eivät vaadi opiskelua. Eihän se käy.
Pääministeri Sanna Marinin (sd) työtä kaupan kassalla käsiteltiin kuin menneisyydestä löytynyttä synkkää salaisuutta. Nyt opetusministerin sijaiseksi nousevaa Jussi Saramoa (vas) syytetään siitä, että hän on koulutukseltaan datanomi, amiskundi.
Ei ihmisiä voi näin kohdella, ei koulutus ole mikään ihmisarvon mitta. Sitä paitsi ylimielisyys kostautuu. Se on jo aiheuttanut populismin aallon niin meillä kuin muuallakin.
Harvardin yliopiston professori Michael Sandel käyttää termiä The Tyranny of Merit. Se tarkoittaa titteleihin ja tutkintoihin liittyvää ylivaltaa. Tyrannit ovat tylyjä, eivät kuuntele eivätkä kunnioita muita. Pitäisi kohdella ihmisiä ystävällisesti.
Populismi ei synny vain yhteiskunnan rakennemuutoksen tuottamasta tyytymättömyydestä. Se kumpuaa myös eliitin asenteesta, Sandel selitti The Guardian -lehden haastattelussa viime viikonloppuna.
Itse olen verrannut Donald Trumpin, Boris Johnsonin ja muiden viihdyttäjien nousua valtaan väärän kuninkaan päivään: keskiajalla kansa sai karnevaalipäivänä valtaa, ja paineita purettiin pelleilyllä. Nyt klovnit pysyvät pidempään, mutta taustalla on yhä tarve tulla kuulluksi.
Perussuomalaisten äänestäjistä korkeasti koulutettuja on vain noin yksitoista prosenttia. Europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen ei käynyt edes peruskoulua loppuun. Korkeimmin koulutettuja ovat vihreät. Monet hyvät asiat ilmastokysymyksistä lähtien etenisivät helpommin ilman urbaania akateemista arroganssia.
Mutta poliittiset riskit ovat vasta ongelmien alku.
ISO vaara piilee siinäkin, että koulutuksen yliarvostus perustuu harhaan. Koulutusta pidetään ratkaisuna kaikkeen, mutta se on pelkkä myytti, jota on Suomessa vaalittu J.V. Snellmanin ajoista lähtien.
Elinikäisen oppimisen politiikka on vanha idea. Tutkija Heikki Kinnari käsitteli sitä keväällä aikuiskasvatustieteen väitöskirjassaan Turun yliopistossa. Alkuun elinikäiseen oppimiseen liittyi sivistyneen kansalaisen ihanne. 1970-luvulla demokratiaan osallistuva kansalainen, joka ei vieraantunut yhteiskunnasta.
Nyt elinikäinen oppiminen liittyy Kinnarin mukaan taloudelliseen kilpailuun. Ihanteena on yrittäjämäinen yksilö, joka on helposti työllistettävissä ja lisää Suomen kilpailukykyä.
”Pelkkä koulutus ei vielä kuitenkaan takaa mitään”, sanoo Kristiina Brunila. Hän on kasvatustieteen professori Helsingin yliopistossa.
Koulutettujen vanhempien lapset saavat Suomessakin muita useammin korkean koulutuksen ja kouluttamattomien lapset jäävät sitä vaille. Brunila on kohta 20 vuotta tutkinut koulutuksen ja eriarvoisuuden suhdetta ja sanoo, että tästä on paljon tutkimusnäyttöä.
”Koulutus on etuoikeutetuimpien asialla, se uusintaa eriarvoisuutta. Mutta tämä on Suomessa vahva tabu.”
Suomi ratsastaa tasa-arvoisella koululla kohti maailmanvalloitusta, vanhaa myyttiä hellien. Brunila sanoo, että koulutusjärjestelmä hylkii systemaattisesti keskustelua tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Eikä poliitikoistakaan ole apua.
”Oli hallitus sitten oikealta tai vasemmalta, koulutukseen suhtaudutaan yhtä naiivisti. Vankiloissa eläviäkin koulutetaan yrittäjäasenteen löytämiseen.”
Iso murros on Brunilan mukaan se, että opetus on kaikilla aloilla yhä enemmän käyttäytymis-, asenne- ja tunnekoulutusta. Ihmistä muokataan työelämää varten – jo peruskoulussa.
Nuorille myydään ajatusta, että koulutus tuo menestystä, kunhan vain itse tsemppaa tarpeeksi.
Päivi Räsänen: "Pride ei ole ihmisoikeustapahtuma, kyse on lgbt-ideologiasta"
"Tavoitteena murtaa ihmiskunnan historian ja jatkuvuuden perusta, lapsen oikeus äitiin ja isään sekä omaan synnynnäiseen sukupuoleensa"
"#Pride2020 ei ole ihmisoikeustapahtuma. Kyse on #lgbt´ideologiasta, jonka tavoitteena on murtaa ihmiskunnan historian ja jatkuvuuden perusta, lapsen oikeus äitiin ja isään sekä omaan synnynnäiseen sukupuoleensa. Keisarilla ei ole vaatteita. Siksi #sananvapaus."
Näin twiittasi kristillisdemokraattien eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja ja ex-sisäministeri Päivi Räsänen 9. syyskuuta 2020 ja kohautti jälleen edellisvuosien tapaan Pride-kommentoinnillaan.
Tällä kertaa Päivi Räsänen otettiin kiinni "Pride-vastaisesta kirjoituksestaan", kun seksuaalivähemmistöjen hegemonista uhriasemaa hyväksi käyttäen, sääliä ja sympatiaa anellen, valtamediat nostivat jalustalle nuoren 19-vuotiaan tubetähti, laulaja ja näyttelijä Tuure Boeliuksen, joka "järkyttyi" eikä hyväksynyt Päivi Räsäsen somekirjoittelua Pride-tapahtumasta.
Pride-lavalla lapsille vetonaulana ennenkin hypähdellyt Tuure Boelius raivostui Räsäsen kirjoituksesta ja osoitti tälle avoimen kirjeen Instagramissa. Samalla hän julkaisi kuvan vuosien takaa, jossa kaksikko poseeraa yhdessä.
Heti aluksi Boelius harmitteli julkisesti, että hän tuli 13-vuotiaana pyytämään kyseistä yhteiskuvaa, koska Päivi oli hänelle tällöin ”TVstä tuttu”:
"Jos olisin silloin tiennyt miten ahdasmielistä maailmankuvaa ajat ja edistät, en olisi edes katsonut sinua päin", Boelius kiukutteli.
"Miten edes kehtaat käyttää vaikutusvaltaasi hyväksi näin ihmisoikeuksia sortavan asian puolesta?
Sanot, että Priden tavoitteena on murtaa esim. lapsen oikeus äitiin ja isään sekä omaan synnynnäiseen sukupuoleensa.
Olet selkeästi ymmärtänyt Priden sanoman täysin väärin", Boelius intti ja esitti olevansa selvillä paremmin kuin Päivi Räsänen seksuaalisten vääristymien normalisointia ajavan Setan päämääristä.
"Vuoden värikkäimmäksi kulttuuri- ja ihmisoikeustapahtumaksi" ja "yhdeksi vuoden suurimmista yleisötapahtumista" mainostettu Helsinki Pride järjestetään normaalisti juhannuksen jälkeisellä viikolla, mutta koronaepidemian takia tämä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen "oikeuksia ja moninaisuutta" äänekkäästi ajava Helsinki Pride -viikko irstaillaan tänä vuonna 7.-13.9.2020 --- ensi kertaa hybriditapahtumana, sekä verkossa ja kaupunkitiloissa.
Helsinki Pridea järjestää Setan jäsenjärjestö Helsinki Pride -yhteisö.
Boelius ei joko tiedä tai ymmärrä ihmisoikeus- ja asiantuntijajärjestöksi naamioituneen Setan taustalla olevia radikaaleja poliittisia ja gender-ideologisia pyrkimyksiä: Seta ei suvaitse lapsen sukupuoli-identiteetin kehittymistä normaalisti niin, että pojat kasvavat miehiksi ja tytöt naisiksi.
Boelius ei kelpuuttanut Räsäsen päivityksissään käyttämää hashtagia sananvapaus:
"Sananvapaus ei ole peruste hyökätä ihmisoikeuksia vastaan, eikä ihmisoikeudet ole mielipideasioita!"
"#eikösuahävetä", Boelius päätti ylimielisesti avoimen kirjeensä - ilmeisesti viitaten tunnettuun, tammikuussa 2017 julkaistuun esikoissingleensä.
Päivi Räsäsen ja Tuure Boeliuksen välinen "kiivas kynäily" - kuten Ilta-Sanomat kuvailee sananvapauteen sisältyvää jokaisen oikeutta ilmaista ja julkistaa erilaisia ja vastakkaisiakin argumentteja - ei kuitenkaan jäänyt tähän.
Jethro Rostedt liittyi Tinderiin ja pian alkoi tapahtua – näytölle lävähti tuntemattoman naisen lähettämä härski kuva
Jethro ja nettideittailu -ohjelmassa Rostedt tutustuu nykyiseen deittailukulttuuriin ja törmää Tinderissä hämmentävään lieveilmiöön.
Televisiosta tuttu kiinteistövälittäjä Jethro Rostedt on luotsannut suoratoistopalvelu Dplayssa dokumentteja ajankohtaisista aiheista. Tänään tiistaina ilmestyy dokumenttisarjan uusin osa Jethro ja nettideittailu.
Ohjelmassa yli 20 vuotta avioliitossa ollut Rostedt antautuu vaimon luvalla ihmiskokeeseen ja liittyy Tinderiin nähdäkseen omin silmin, mistä tunnetussa deittipalvelussa on kyse.
– Silloin kun minä vielä seikkailin sinkkumarkkinoilla, tyttö- tai poikaystävä löytyi koulusta, kirjastosta tai kesätyöpaikasta. Tai jos ihan totta puhutaan niin usein miten baarista. Nykyään yhä useampi tapaa elämänsä rakkauden internetin ihmeellisessä maailmassa. Miten nettideittailu oikein toimii? Sitä lähden nyt testaamaan, Rostedt pohjustaa ohjelmassaan.
Hän on kuullut etenkin naisilta, että näytölle saattaa lävähtää lieveilmiönä "reippaampaa kuvamateriaalia". Ei aikaakaan, kun vastakkainen sukupuoli lähestyy tunnettua kiinteistövälittäjää roisilla otoksella.
– Olen kelannut sitä, että kuinka paljon sitä kuvamateriaalia mahtaa tulla ja tuleeko sitä mulle. Hetki sitten tuli jackpot. Tällä kertaa ei tullut ”dick piciä”, vaan tuli... Miten sen nyt kauniisti sanoisin. Sanotaanko, että kuva rämemajavasta, mies kertoo.
– Nyt mä kelailen tässä, että pitäisikö tuommoiseen vastata, innostuuko hän sitten enempi vai miten tällaista pitäisi käsitellä? sanavalmiina tunnettu Rostedt pohtii hämillään.
Rostedtin uunituore profiili sen kun kilkattaa ja matchit vilkkuvat.
– Oli se maailma kyllä erikoinen. Sain satoja viestejä, ehdotuksia ja muutaman kuvan, joista ei enempää. Oliko Tinder sitten lopuksi mun juttuni vai ei? Katso ja tiedä! Jethro veistelee.
Eduskuntavaalitutkimus: Enemmistö suomalaisista ei luota minkään puolueen vaalilupauksiin – ”hyvä, ettei vallanpitäjien lupauksia oteta totuutena”, tutkija sanoo
”Onhan se ihan hyvä, että vallanpitäjiä epäillään, eikä heidän lupauksiaan oteta täytenä totuutena. Huolestuttavampaa olisi, jos sata prosenttia sanoisi niihin luottavansa”, sanoo erikoistutkija Juha Ylisalo.
PUOLUEIDEN ja ehdokkaiden vaalilupauksilla ei ole kovin hääppöinen maine entuudestaankaan, mutta nyt tuore tutkimus todistaa, että kansalaiset luottavat lupauksiin todella vähän.
Ennen eduskuntavaaleja käytännössä jokainen puolue julkaisee vaaliohjelman, joka sisältää puolueen yleisten tavoitteiden ohella toisinaan yksityiskohtaisiakin kirjauksia toimenpiteistä, joihin sen mielestä pitäisi ryhtyä tulevalla vaalikaudella.
POLITIIKAN ”ilmastonmuutosta” kuvaavan laajan, vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimuksen yksi osatutkimus kertoo, että enemmistö eli yli 60 prosenttia suomalaisista yhtyy väittämään, jonka mukaan ”koskaan ei voi luottaa minkään puolueen vaalilupauksiin”.
Epäilijöiden osuus on suuri, kun ottaa huomioon väitteen vahvuuden. Siinähän on ilmaukset ”koskaan” ja ”minkään puolueen”. Eli edes omasta mielestä parhaan puolueen vakuutuksiin paremmasta tulevaisuudesta ei hevin uskota.
Miehet ovat epäilevämpiä kuin naiset, ja ammattiryhmistä luottamuspulaa on eniten eläkeläisillä. Politiikan vasemmisto–oikeisto -akselilla yleisintä epäluottamus on poliittiseen keskustaan samaistuvilla.
Ainakin jonkin puolueen lupauksiin luottavat eniten korkeasti koulutetut, suurituloiset ja yrittäjät.
”VAALILUPAUSTEN epäily on universaali eli maailmanlaajuinen ilmiö, eikä se kerro ainakaan suomalaisen demokratian puutteista, vaan pikemminkin suomalaisten tietynlaisesta valveutuneisuudesta”, sanoo tutkimuksen tehnyt erikoistutkija Juha Ylisalo Turun yliopistosta.
”Onhan se ihan hyvä, että vallanpitäjiä epäillään, eikä heidän lupauksiaan oteta täytenä totuutena. Huolestuttavampaa olisi, jos sata prosenttia sanoisi niihin luottavansa”, Ylisalo arvioi.
Kansalaisten laajalle levinnyt skeptisyys poliittisia lupauksia kohtaan näyttäisikin olevan yksi edustuksellisen demokratian tyypillisistä ominaisuuksista, Ylisalo sanoo.
Tutkimukset ovat Ylisalon mukaan toisaalta osoittaneet toistuvasti, että vaalilupaukset kuitenkin vaikuttavat vahvasti politiikan sisältöihin. Usein selvä enemmistö hallituspuolueiden lupauksista on mahdollista luokitella toteutuneiksi.
Vaalilupausten toteutumiseen vaikuttaa muun muassa se, kuinka monta puoluetta hallituksessa on ja mikä on taloustilanne. Aina lupauksen toteuttaminen ei edes ole paras vaihtoehto, jos olosuhteet kovasti muuttuvat vaalikauden aikana.
Tutkimus äänestäjistä: PS yhä enemmän oikeistolaisten miesten, vihreät vasemmistoon kallellaan olevien koulutettujen naisten puolue
Uusi tutkimus paljastaa, millaisia ovat eri puolueiden äänestäjät.
Uunituoreessa oikeusministeriön julkaisussa Politiikan ilmastonmuutos (Sami Borg, Elina Kestilä-Kekkonen ja Hanna Wass (toim.)) paneudutaan vuoden 2019 eduskuntavaaleihin ja politiikan muutoksiin laajemminkin.
Tutkimuksessa käydään läpi muun muassa, millaisia ovat eri puolueiden äänestäjät.
– Sukupuolen on uskottu muuttuvan yhä merkittävämmäksi puoluevalintoja selittäväksi tekijäksi. Asiaan vaikuttaa muun muassa naisten koulutustason ja työmarkkina-aseman nousu. Tämän lisäksi miesten perinteinen asema yhteiskunnassa on ollut 2010-luvulla murroksessa, ja erityisesti globalisaation on uskottu haavoittavan monien miesvaltaisten alojen työmarkkina-asemaa. Tutkimusten mukaan tämänkaltaiset yhteiskunnalliset muutokset ovat useissa tapauksissa johtaneet miesten kokemaan turhautumiseen,mikä on usein kanavoitunut radikaalipopulististen puolueiden kannatukseen. Toisaalta naisten asemaa korostaneet feministiliikkeet ovat tuoneet naisäänestäjiä ekologisten puolueiden kannattajiksi, Aleksi Suuronen, Kimmo Grönlund ja Rasmus Sirén kirjoittavat tutkimuksen tässä osiossa.
Julkaisusta selviääkin, että perussuomalaiset on edelleen erityisesti miesten puolue, se keräsi viime eduskuntavaaleissa 27 prosenttia miesten äänistä (kaikista äänistä PS vei 17,5 prosenttia). Miesten keskuudessa seuraavaksi suosituimmat puolueet olivat kokoomus ja SDP (molemmat veivät 19 prosenttia miesten äänistä).
Vihreiden kannatus taas painottuu yhä enemmän naisäänestäjiin. Viime eduskuntavaaleissa vihreät vei 19 prosenttia naisten äänistä (kaikista äänistä 11,5 prosenttia). Samaan osuuteen naisten äänistä ylsi SDP (kaikista äänistä 17,7 prosenttia).
Koulutuksen merkitys
Julkaisun mukaan koulutustason merkitys on kasvanut äänestyspäätöksen selittäjänä.
– Koulutuksen merkityksen nousua tukevat havainnot siitä, että se antaa nykyään vahvan identiteetti- ja arvopohjan etenkin korkeasti koulutettujen ja matalan koulutuksen omaavien keskuudessa. Koulutus on lisäksi vahvasti yhteydessä ulottuvuuteen, jonka ääripäissä ovat liberaalit ja autoritääriset arvot, Suuronen, Grönlund ja Sirén kirjoittavat.
Kokoomus ja vihreät ovat tutkimuksen mukaan olleet jo pitkään ylempien toimihenkilöiden ja johtajien äänestämä puolue, ”jolloin ei ole yllättävää, että näiden molempien puolueiden kannatus perustuu yhä vahvasti korkeasti koulutettuihin, yliopiston käyneisiin äänestäjiin”.
Keskustan ja vasemmistoliiton saama kannatus on sen sijaan ollut tavanomaisesti osuhteellisen tasaista kaikissa koulutusluokissa.
– Vuonna 2019 nämä yleiset trendit ovat useimpien puolueiden kohdalla jatkaneet samaa linjaa, mutta muutaman puolueen kohdalla on havaittavissa suuriakin muutoksia. SDP:n kohdalla suurin muutos näkyy äänestäjäkunnan painottumisena matalasti koulutettuihin, vaikka SDP onnistui kasvattamaan korkeasti koulutettujen äänestäjien osuutta muutamalla prosenttiyksiköllä vuoteen 2015 verrattuna.
– Perussuomalaiset on toinen puolue, jonka suosio eriasteisesti koulutettujen joukossa on muuttunut huomattavasti viime vaaleihin verrattuna. Perussuomalaiset on menettänyt jopa 15 prosenttiyksikköä matalammin koulutetuilta, mutta samalla onnistunut paikkaamaan menetystä keskiasteen koulutuksen, ammattikorkeakoulututkinnon ja yliopistokoulutuksen suorittaneilla äänestäjillä. Perussuomalaiset ei siis enää kerää kannatustaan erityisesti matalasti koulutetuilta, vaan puolueen kannatusprofiili on huomattavasti laajentunut vuoteen 2019 mennessä, julkaisussa todetaan.
Kolumni: Kansallisteatteri esitti nolon farssin – poliittinen korrektius ohitti työntekijän oikeudet
Pari hassua somesoturia pitää päivästä toiseen jauhavaa pahastumismyllyä pystyssä. Firman olisi helpompi panna lappu luukulle kuin pomppia heidän pillinsä mukaan, kirjoittaa Iltalehden kolumnisti Sanna Ukkola.
Muistatko vielä Mustan Mannerheimin eli Suomen Marsalkka -elokuvan, jonka Yleisradio tuotti eetteriin? Kauas on tultu niistä ajoista, jolloin tummahipiäistä Marskia palvottiin ilmaisunvapauden suurena sankarina.
Viimeksi kun tarkistin, Yle sulloi lasten rakastaman intiaanihahmonsa Herra Heinämäen Elävään arkistoon sen jälkeen, kun yksi saamelaisaktivisti oli arvostellut sitä Twitterissä.
Viikolla nähtiin absurdi näytelmä, farssi – ehkä jopa kreisikomedia, kun Kansallisteatteri lähti sekoilemaan “oikeamielisten” marssikäskyjen mukaan.
Kansallisteatteri menetti kasvonsa tyystin antamalla kenkää näyttelijälle muutaman pahastujan tunteenpurkausten perusteella. Poliittinen korrektius ohitti työntekijän oikeudet.
Jotta soppa menisi vielä sakeammaksi, Kansallisteatteri perui fudut sen jälkeen, kun kävi ilmi, että pahastujien kritiikki oli perustunut väärinkäsitykseen.
Kaikki alkoi siitä, kun Kansallisteatteri kertoi lauantaina siirtävänsä Kaikki äidistäni -näytelmänsä aloitusta, koska “teoksen transihmisen roolittaminen on herättänyt kriittistä keskustelua, jonka Kansallisteatteri haluaa kohdata ja huomioida”.
Eli joku oli jossain somen syövereissä arvostellut näytelmän roolien jakoa, Kansallisteatteri heittäytyi rähmälleen arvostelijoidensa eteen ja päätti ulkoistaa taiteellisen päätäntävaltansa sosiaalisen median huutokuorolle.
Kritiikki koski Agrado-nimistä seksityöntekijän hahmoa, jota näyttelee alkuperäisessä Kaikki äidistäni -elokuvassa transnainen. Kansallisteatterissa hahmoa taas esittää mies, tarkemmin sanottuna näyttelijä Janne Reinikainen.
Muun muassa joukko transsukupuolisia taiteen ammattilaisia allekirjoitti Kansallisteatterille osoitetun avoimen kirjeen, jossa roolitusta paheksuttiin vahingollisena. Vain kaksi esiintyi omalla nimellään, loput nimimerkillä “ryhmä muita transsukupuolisia taiteen ammattilaisia”.
Kansallisteatteri hätääntyi, ilmoitti paitsi lykkäävänsä suurproduktion aloitusta myös siirtävänsä Janne Reinikaisen esityksestä syrjään ja etsivänsä tilalle toisen näyttelijän.
Kansallisteatterin pääjohtaja Mika Myllyaho kertoi Suomen Kuvalehdelle päätyneensä vaihtamaan näyttelijää ja siirtämään ensi-iltaa nimenomaan sosiaalisessa mediassa esitetyn kritiikin takia.
“Tarkoitus ei ollut loukata”, Myllyaho selosti katuvaisena.
Ensimmäinen ongelma oli siinä, että kritiikki perustui väärinkäsitykseen. Kaikki äidistäni -elokuvassa Agrado-hahmo on kyllä transsukupuolinen, mutta suomalaisessa teatterisovituksessa hän on transvestiitti. Kaksi täysin eri asiaa.
Toinen ongelma on se, että Janne Reinikainen on näyttelijä, hänen työnsä on esittää erilaisia rooleja. Ajetaanko nyt sisälle todella mallia, jossa Janne Reinikainen saa esittää vain Janne Reinikaista?
Reinikainen siis sai fudut sovituksesta sen takia, että joku ei ollut ottanut asioista selvää, päätti kritisoida lonkalta virheellisten tietojen perusteella ja Kansallisteatteri päätti paniikissa perua koko valtavan tuotannon aloituksen.
Heikkoa, typerää – ja myös äärimmäisen vaarallista.
Pääjohtaja Myllyaho sanoi SK:lle, että väärinkäsitystä yritettiin kyllä korjata sosiaalisessa mediassa.
“Mutta sitä oli aika mahdoton korjata, kun se toisin koettiin. Päädyin sitten tällaiseen ratkaisuun.”
Tällaiseen ratkaisuun? Taivaan tähden. Tällainen johdon poukkoilu on täysin kohtuutonta produktion työntekijöitä ja erityisesti Janne Reinikaista kohtaan.
"Voisikohan tämä olla ihmiskauppaa", kysyi rikoskomisario ja seuraavana päivänä Veijo Baltzar otettiin kiinni – tämä kaikki törkeästä rikosvyyhdistä nyt tiedetään
Kulttuurivaikuttaja Veijo Baltzaria epäillään 15 vuoden aikana tapahtuneista ihmiskauppa- ja seksuaalirikoksista. MTV Uutiset kokosi yhteen juttuun niin uhrien haastattelut kuin Baltzarin työtapojen puolustajatkin.
– Voisikohan tämä olla ihmiskauppaa, kysyi rikoskomisario Saara Asmundela 18. marraskuuta 2019.
Asmundela oli juuri kuunnellut tutkijan kertomaa asianomistajakuulustelua yhteisöstä, jossa asui yksi mies ja useita nuoria naisia. Siltä istumalta Asmundela ja tutkija soittivat ihmiskaupparikoksia tuntevalle syyttäjälle ja kävivät läpi tapausta.
Seuraavana päivänä kulttuurivaikuttaja Veijo Baltzar otettiin kiinni. Alkoi rikostutkinta, jota Asmundela kuvailee blogissaan yhdeksi uransa mielenkiintoisimmista.
Baltzaria epäillään muun muassa törkeästä ihmiskaupasta, törkeästä raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Uhreiksi on joutunut seitsemän 1980–2000-luvuilla syntynyttä naista. Epäillyt rikokset ovat tapahtuneet Helsingissä, Espoossa, Raaseporissa, Suonenjoella ja Kuopiossa vuosina 2004–2019.
Poliitikot yllättyivät, uhrit eivät
19. marraskuuta 2019 tehty kiinniotto ja sitä seuraava vangitseminen yllätti monet. Baltzar tunnettiin hyvin muun muassa politiikassa. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Baltzaria tukivat muun muassa entiset pääministerit Paavo Lipponen ja Antti Rinne sekä entinen europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari.
Kaikille Baltzarin toiminta ei tullut yllätyksenä. Ensin hänen toimintaansa seuranneet nuoret naiset tulivat esiin vain nimettöminä. ”Johanna”-niminen nainen kuvaili, kuinka tärkeää pukeutuminen oli Baltzarille.
Toinen nainen kuvasi Baltzarin toimia epäammattimaisiksi.
– Mieleen on jäänyt lähinnä Baltzarin epäammattimaisuus, näyttelijään vaikuttaminen nöyryyttämisen ja häpäisyn kautta ja uskomattoman seksistinen asenne. Ja tietysti jatkuva kilpailuasetelman luominen näyttelijöiden välille.
Lopulta omalla nimellään ja kasvoillaan julki tuli muusikko Mercedes Bentso, eli Linda-Maria Roine. Hän joutui Baltzarin uhriksi vain 17-vuotiaana.
– Hän houkutteli minut peiton alle kanssaan ja rupesi kyselemään tungettelevia ja seksuaalisia kysymyksiä, Roine kertoi MTV:n Huomenta Suomessa.
"Tuntui aika erikoiselta"
Baltzarin työtavat eivät herättäneet kysymyksiä kaikissa hänen työtovereissaan. Ohjaajan kanssa vuosina 2008–2009 työskennellyt Timopekka Sillantaus sanoi MTV:lle, että Baltzar kohteli näyttelijöitä hyvin.
Sillantaus tulkitsi, että Baltzarin harjoittama parikymppisten naisten sukupuolen korostus oli hänen tapansa arvostaa näyttelijöitä.
– Se tietysti tuntui aika erikoiselta, kun kysymyksessä oli 67-vuotias ja parikymppinen, Sillantaus sanoi.
Pitäisikö maanpuolustus tasa-arvoistaa Väinö Linnan juhlavuonna? Elisabeth Rehn on valmis seuraavaan askeleeseen
Norja liitti naiset asevelvollisuuden piiriin vuonna 2016 ja Ruotsi vuonna 2017.
VÄINÖ LINNAN satavuotisjuhlien kunniaksi julkaistuihin kirjoihin kuuluu Jyrki Nummen ja kumppanien tasokas kokoelma Väinö Linna – Tunnettu ja tuntematon.
Osa artikkeleista käsittelee Linnan romaanien naiskuvaa, joka oli perin perinteinen. Samalla artikkeleista käy ilmi, kuinka sisällis-, talvi- ja jatkosota uusinsivat perinteisiä sukupuolirooleja, koska sotiminen ase kädessä määrättiin ensisijaisesti miesten velvollisuudeksi.
Kutsunnat lokeroivat yhä lähes 60 000 nuorta vuosittain perinteisiin rooleihin heti 18-vuotiaina: miehillä on asevelvollisuus, naisilla ei.
Siitä puhutaan kuitenkin vähemmän kuin vaikkapa kulttuurielämän esityksiin liittyvästä tasa-arvosta, josta käytiin monia hyviä keskusteluja tälläkin viikolla.
NORJA liitti naiset asevelvollisuuden piiriin vuonna 2016 ja Ruotsi vuonna 2017. Avainsana on valikoivuus, ja Norjassa jo joka neljäs palvelukseen valikoitu on nainen.
”Voimme valita meille sopivia ihmisiä kaksi kertaa niin suuresta joukosta nuoria kuin ennen asevelvollisuuden laajentamista naisiin”, Frank Sølvsberg Norjan puolustusvoimista kehui viime vuonna Yleisradiolle.
SUOMESSA edellinen askel kohti asevelvollisuuden tasa-arvoa otettiin vuonna 1995, jolloin puolustusministeri Elisabeth Rehn toi naisille mahdollisuuden vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Tänä vuonna siihen haki 1 428 naista.
”Ajan hyvin voimakkaasti seuraavaa vaihetta eli kutsuntojen ulottamista kaikille sukupuoleen katsomatta”, Rehn kertoo puhelimitse.
Käymme läpi perinteiset vasta-argumentit, jotka ovat Ruotsissa ja Norjassa jo pitkälti menneisyyttä. Miehillä on keskimäärin enemmän voimaa, mutta yksilölliset erot ratkaisevat. Ei tarvitse olla Eva Wahlström tai Maria Huntington ollakseen monia miehiä taistelukykyisempi.
Rehn muistuttaa myös Puolustusvoimien tehtävien monipuolistumisesta kyberpuolustusta myöten. Fyysisesti keskimääräistä heikommillekin miehille ja naisille riittää oleellisia tehtäviä, joskin valinta on Puolustusvoimien.
JO NYT moni mies vapautetaan palveluksesta kutsuntojen lääkärintarkastuksessa tai ensimmäisten palvelusviikkojen jälkeen. Sama koskisi monia naisia, jos kutsunnat ulotettaisiin heihin. Tuskin Puolustusvoimat repisi alle 30-vuotiaita äitejä ensimmäiseksi riviin, ja velvollisuus varusmiespalveluksen suorittamiseen ulottuu vain 30 ikävuoteen. Nuoret varusmiesisätkin saavat vanhempainlomat, Rehn muistuttaa. Tämä vastaa argumenttiin, jonka mukaan vain miesten pitää taistella, koska vain naiset voivat synnyttää.
”On myös muistettava, että naiset pärjäävät Suomessa asepalveluksessa keskimäärin jopa miehiä paremmin, mikä johtuu vapaaehtoisten kovasta motivaatiosta”, Rehn huomauttaa.
Saisiko Puolustusvoimat siis parhaat voimat käyttöön miehiä ja naisia koskevalla vapaaehtoisella palveluksella? Sehän olisi helppo ratkaisu!
”En pidä palkka-armeijoista, joita olen nähnyt liian paljon. En myöskään pelkästään vapaaehtoisista koostuvista”, Rehn torjuu.
Linnan romaaneja muistellen vapaaehtoisjoukoissa voisivat korostua intoilijat, kuten luutnantti Lammio ja täydennysmies Asumaniemi. Tähän asti on tarvittu myös Lahtisia ja Viirilöitä.
”Puolustusvoimien tarve pätevistä sotilaista on joka mallissa turvattava. He eivät aina ole vain vapaaehtoisia tai vain miehiä”, Rehn arvioi.
REHNIN visiossa valikoivat kutsunnat olisivat kaikille, vaikka se voi lisätä kuluja. ”Olen tottunut argumenttiin, että naiset voi huomioida, jos se ei maksa mitään”, hän hymähtää.
Rehn ohjaisi samalla yhä useammat miehet ei-sotilaalliseen, kokonaisturvallisuutta lisäävään koulutukseen. ”Siviilipalvelus meillä on, mutta tarvitaan ministeriöiden yhteistyötä, jotta ei-sotilaalliset tehtävät organisoidaan paremmin.”
Perussuomalaisten äänestäjäkunta miehistyi ja liikkui oikealle 2010-luvun aikana – vaalitutkimuksen mukaan äänestäjien mielipiteet eivät ole "massapolarisoituneet"
Perussuomalaisten äänestäjät siirtyivät 2010-luvun aikana selkeästi kohti talousoikeistoa. Puolueen tukijoukko myös miehistyi vuosikymmenen aikana, mutta ei ollut muuttunut entistä maahanmuuttokielteisemmäksi.
Äänestäjien kantoja koskevat tiedot selviävät oikeusministeriön julkaisemasta eduskuntavaalitutkimuksesta. Sen tuorein, vuoden 2019 vaaleja käsittelevä osa, julkaistiin torstaina.
Tutkimus suoritettiin viidettä kertaa. Sen aineiston perusteella perussuomalaisten äänestäjäkunta liikkui eniten sijoittumisellaan taloudellisen oikeiston ja vasemmiston sisällä päättyneellä vuosikymmenellä.
– Vuonna 2011 perussuomalaisten kannatus pohjautui sekä vasemmistolaisiin että oikeistolaisiin äänestäjiin, jotka olivat arvoiltaan hyvinkin konservatiivisia. Tämän jälkeen perussuomalaisissa on tapahtunut siirtymää oikealle, raportissa kirjoitetaan.
Arvokartalla liikkuivat selkeästi myös vasemmistoliiton tukijat, jotka muuttuivat entistä vasemmistolaisemmiksi ja ennen kaikkea arvoliberaaleimmiksi.
Näistä kahdesta selvästä muutoksesta huolimatta äänestäjien näkemysten kärjistymisestä eli massapolarisaatiosta ei ole tutkimuksen mukaan merkkejä. Muiden puolueiden äänestäjissä muutokset olivat maltillisempia, vaikka vihreiden ja SDP:n kannattajat siirtyivät vuosikymmenen aikana hieman kohti talousvasemmistoa.
Perussuomalaisia lukuun ottamatta poliittiseen oikeistoon kuuluvien puolueiden tukijat muuttuivat aavistuksen arvoliberaaleimmiksi. Sen sijaan talouskannoiltaan he pysyivät suurin piirtein paikoillaan.
Perussuomalaiset miesten, vihreät naisten puolue
Tutkimuksen perusteella perussuomalaisten kannattajakunta on myös sukupuolittunut entisestään 2010-luvulla.
Viime vaaleissa puolueen kokonaiskannatus pysyi suurin piirtein ennallaan neljän vuoden takaiseen verrattuna, mutta se menetti kannatustaan kuusi prosenttiyksikköä kaikkien äänestäneiden naisten keskuudessa. Samalla se lisäsi saman verran suosiotaan miesäänestäjien parissa.
Keväällä 2019 perussuomalaisia äänesti 27 prosenttia miehistä mutta vain 10 prosenttia naisista. Miesten keskuudessa puolue oli selvästi suosituin. Toisena häämöttivät kokoomus ja SDP kumpikin 19 prosentin äänisaaliilla.
Eduskuntapuolueista ainoastaan vihreiden ja kristillisdemokraattien kannatus oli yhtä suuresti sukupuolittunutta kuin perussuomalaisten.
Vihreät kasvatti viime vaaleissa suosiotaan naisten keskuudessa kahdeksalla prosenttiyksiköllä 19 prosenttiin ja oli naisten suosituin puolue yhdessä SDP:n kanssa. Miesten parissa puolueen suosio laski viiteen prosenttiin, samalle tasolle RKP:n kanssa.
– Kärjistetysti voi todeta, että perussuomalaiset on miesten puolue ja vihreät naisten puolue, tutkimuksessa tiivistetään.
Kristillisdemokraatit on tuplasti suositumpi naisten kuin miesten keskuudessa. Viime vaaleissa puoluetta äänesti kuusi prosenttia naisista ja kolme prosenttia miehistä.
Suomalaiset yhtä mieltä kehitys- ja tuloerojen pienentämisestä
Äänestäjien asenteita selvittävän osion mukaan perussuomalaisten äänestäjäkunta ei ollut keväällä 2019 sen maahanmuuttokielteisempi kuin 2011 vaaleissa.
Niiden välissä vuonna 2015 puolueen äänestäjät olivat tosin myönteisempiä maahanmuutolle ja monikulttuurisuudelle. Tutkimuksen mukaan tuolloin maahanmuutto ei kuitenkaan noussut laajemminkaan poliittisen agendan kärkeen.
– Maahanmuuttovastaisuus on joka tapauksessa yhdistänyt puolueen äänestäjiä ja erottanut sen muista puolueista koko 2010-luvun, raportissa arvioidaan.
Raflaavat asut pois
Kansanedustajille asetettu arvokkaan pukeutumisen vaatimus on tulkinnanvarainen, tutkija Markku Jokisipilä sanoo.
VIHREIDEN ryhmänjohtaja Jenni Pitko esiintyi eduskunnan kyselytunnilla t-paidassa, jossa oli teksti The Future is Feminist. Varapuhemies Antti Rinne (sd) nuhteli häntä jälkeenpäin. Miksi täysistunnoissa syntyy yhä uudestaan kohuja edustajien pukeutumisesta, Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä?
”Yksittäisen edustajan näkökulmasta perushaaste on varmaan se, että eduskunnassa ei ole määritelty kovin täsmällistä pukukoodia. Siellä on yleisempi arvokkaan pukeutumisen vaatimus, mutta se jättää tietysti vähän tulkinnanvaraa.”
Voisiko pukeutumiskoodia määritellä eduskunnan kaltaisessa työyhteisössä täsmällisemmin?
”Kansanedustajat ovat aikuisia fiksuja ihmisiä ainakin pääsääntöisesti. Olisin valmis jättämään heidän itsensä harkittavaksi, mitä arvokkuuden vaatimus tarkoittaa pukeutumisessa omalla kohdalla. Pitää myös muistaa, että pukeutumissäännöt muuttuvat ajan mukana. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten olisi ollut kauheaa, jos naisella olisi ollut eduskunnassa housut.”
Onko edustajien arvovalta pukeutumisesta kiinni?
”On se jossain määrin. Tuskin yksittäinen t-paita rapauttaa instituution arvovaltaa hirvittävän paljon. Mutta olisi hyvä, että edustajat välttäisivät ainakin tietoisen raflaavia asuvalintoja. Täysistuntosali on koko maan arvovaltaisin yhteiskunnallisen keskustelun foorumi. Kun ihmiset seuraavat esimerkiksi kyselytuntia televisiosta, he muodostavat käsityksensä eduskunnasta osittain myös sellaisten asioiden perusteella, joita ei pysty kirjaamaan pöytäkirjaan.”
Mihin itse vetäisit sopivan eduskuntapukeutumisen rajan?
”Edustaja voisi miettiä, menisikö hän juhlimaan oman äitinsä tai isoäitinsä pyöreitä vuosia siinä asussa. Jos herää epäilys, että ei ehkä menisi, niin tuskin se sama asu käy myöskään täysistuntosaliin.”
Couple has no home, kids together but still considered spouses, Ontario’s top court rules | Globalnews.ca
Couple has no home, kids together but still considered spouses, Ontario’s top court rules : worldnews
(408) 6 Million payout for a GIRLFRIEND he NEVER LIVED WITH. Men will just not deal with this, we're OUT. - YouTube
Riku Rantala: Dear Eki, en ole koskaan pokannut ketään enkä pärjäisi Tinderissä
Olin parikymppisenä varsin ujo suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, enkä ole käsittääkseni koskaan pokannut ketään.
Minua kiinnostivat kirjallisuus ja fiftarimusa. Kampasin näyttävän rasvistortun otsalleni ja nojailin tupakkapaikoilla seiniin läpi nuoruuteni ja varhaisaikuisuuteni. Minulla oli naispuolisia kavereita, mutta aloitteen teko romanttisessa mielessä oli minulle pelottava ajatus.
Muistan, miten yksinäisyys sattui. Se oli täysin fyysiseen kipuun rinnastettava tunne.
Jos olisin nyt nuori sinkku, en tiedä, miten edes uskaltautuisin parisuhdemarkkinoille. Miten toimivat nykyisin ujot ihmiset, kun he yrittävät tehdä itsestään muille kelpaavia? Ovatko he nuoruuteni minua vahvempia, överöivätkö he vai nostavatko he kätensä ylös antautumisen merkiksi?
Parikymmentä vuotta myöhemmin istun auton takapenkillä sinkun kuvaajamme kanssa. Tunna on ratissa ja kiesaa meitä varmoin ottein Pohjois-Karjalasta takaisin etelään.
Suomalainen kansallismaisema – mäntyinen talousmetsä ja kilometripylväät – vilisee ohitsemme, mutta esteetikko-elokuvaajaamme se ei kiinnosta, sillä hänellä on parempaa tekemistä.
Villi ja vapaa sielu swaippaa taukoamatta puhelintaan – tarkemmin ottaen Tinderiään.
Aluksi esitän muutaman viattoman kysymyksen tuon deittiapplikaation toimintaperiaatteista, sitten olenkin jo pyytämässä saada selata sitä. Koukutun heti: “Hei tällainen kivan oloinen kolmekymppinen Rääkkylässä! Hyvännäköinen Kiteellä, mutta sulle liian nuori, ei kyllä käännytä! Mitä helvettiä, miten tämmönen polvijärveläinen on vapaana?”
Sovellus sekä kauhistuttaa että vetää minua puoleensa tavalla, joka ei ole minulle mistään aiemmin kokemastani tuttu. Myöhemmin opin, että kaltaisillani toisten Tinderistä kiinnostuneilla utelijoilla on jo nimikin: parisuhteessa olevat boomerit.
Jos ystäväni ja kollegani Tinder saa aikaan minussa näin vahvoja reaktioita, mitä aiheuttaisi tämän pelin hahmoksi asettautuminen ihan omana itsenäni?
Miten kertoisin itsestäni (tai kiinnostuisin toisesta) olematta aivan liian tietoinen päivänselvästä markkinointipuheesta? Miten suhtautuisin siihen, ettei matchejä tulisikaan vaan tulisin jatkuvasti torjutuksi? Miltä ghostaaminen, eli potentiaalisen deitin yhtäkkinen ja selittämätön katoaminen minusta tuntuisi? Huutaisinko yksin peiton alla, kännykkäni kelmeässä valossa? Pitäkää, saatana, tunkkinne!
Näytämme seuraavaksi Docventuresissa aivan törkeän dokkarin, The Pick Up Gamen. Se kertoo ammattimaisesta pokausteollisuudesta sekä sen kruunaamattomista prinsseistä, pokausartisteiksi tai pelimiehiksi itseään tituleeraavista miehistä. Dokkari esittelee tämän pimeän kulttuurin synnyn ja sen tarjoamat, monesti kyseenalaiset koulutukset muille miehille, artistien salakuvaamat pokaussessiot kaupunkien yössä, satojen osallistujien seminaarit ja osallistujien joukkohurmoksen.
Tapasimme myös Becksterin, yhden näistä kansainvälisistä pokaajastaroista, joka on myös piipahtanut Helsingissä. Suomalainen vappu on kuulemma alalla tunnettu paratiisi, hehkutti Beckster. Hänen mielestään dokkarimme on valheellinen ja näyttää alasta vääristyneen kuvan keskittymällä “muutamaan mätämunaan”.
On kuitenkin päivänselvää että se, mitä pokausartistit dokkarissa tekevät, on usein kohteena olevaa naista esineellistävää ja manipuloivaa toimintaa. Siinä toiminnan kohteena oleva ihminen tietämättään joutuu koekaniiniksi ja menetelmien uhriksi. Vaikka pokausartistit itse perustelisivatkin toimintaansa sillä, että he tasoittavat opetuksillaan miesten ja naisten välistä sosiaalista kykenemättömyyden kuilua, ei toiminta vaikuta millään tapaa reilulta.
Naisten pokaaminen on sadan miljoonan dollarin bisnes, jolla on synkkä puoli
Palvotut pickup-artistit opettavat miehille, miten nainen pokataan. Maailmanlaajuisen bisneksen tuloksena syntyy parempaa itsetuntoa ja yhden yön suhteita, mutta myös naisvihaa, esineellistämistä, ahdistelua ja salavideoita. Eikä ilmiöltä ole vältytty Suomessakaan.
"Kunnioittakaa kullia...", valokeilassa seisova Frank T. J. Mackie sanoo ja osoittaa haaroväliään. Kaiuttimissa soi Richard Straussin Also Sprach Zarathustra, taustalla on kuva pientä valkoista kissaa jahtaavasta kiimaisesta kollista ja teksti Seduce and Destroy.
"...ja kesyttäkää tussu", Mackie jatkaa ja syöksyy nyrkki edessä eteenpäin.
Mackie on Tom Cruisen näyttelemä fiktiivinen hahmo vuoden 1999 elokuvassa Magnolia, mutta hän perustuu oikeaan henkilöön. Ross Jeffries on yhdysvaltalainen kirjailija ja mediapersoona, joka julkaisi 1990-luvun alussa kirjan nimeltä How to Get the Women You Desire into Bed ja teki uran opettaen miehille juurikin sitä: kuinka saada nainen petiin.
Jeffries on yksi Docventuresissa nähtävän The Pickup Gamen päähenkilöistä ja vaikuttaa dokumentissa oikeastaan aika harmittomalta kaverilta. Kaljuuntuva ja harmaantuva mies asuu kissojen kanssa ja puhuu lempeällä äänellä työstään kuin nuoruuden mopoharrastuksesta.
Jeffriesin vaikutus 2000-luvun miesasialiikkeille on kuitenkin merkittävä. Hänen opeilleen perustuu moderni ajatus pelimiehestä (pickup artist) ja ajatuksen ympärille on kasvanut sadan miljoonan dollarin bisnes.
Tuo bisnes on kriitikoiden mielestä osasyy äärioikeiston nousuun, incel-liikkeeseen ("involuntary celibates", eli tahdonvastaisesti selibaatissa elävät, naisia usein vihaavat miehet) ja naisiin kohdistuneeseen väkivaltaan.
Miten naisten iskemisestä päästään naisten tappamiseen? Kelataan vähän taaksepäin.
***
Kaupungistuminen ja internet muuttivat tavan jolla länsimaissa pariudumme.
Puolisoa ei oteta enää käytännön syistä, elättäjäksi tai lasten kaitsijaksi. Psykologi Eli Finkelin mukaan nykyinen avioliittokäsityksemme pohjaa 1960- ja 1970-lukujen vastakulttuuriin, joka kannusti itseilmaisuun ja etsimään elämän tarkoitusta muusta kuin työstä tai lapsista.
Brittisosiologi Anthony Giddens puhuu "puhtaasta parisuhteesta", jossa pysytään omasta halusta ja josta lähdetään, kun se ei enää tyydytä.
Muutos liittyy laajempaan individualismin nousuun ympäri maailmaa. Yhä useammilla on varaa toteuttaa itseään ja etsiä merkitystä muusta kuin työstä ja perheestä. Yhä useammat voivat ilmaista omaa kulttuuriaan, sukupuoltaan, uskomuksiaan tai seksuaalisuuttaan.
2020-luvulla olemme vapaampia kuin koskaan menemään naimisiin, eroamaan, harrastamaan seksiä koska ja kenen kanssa tahansa, elämään yhdessä ilman avioliittoa, pysymään sinkkuina, elämään avoimessa tai moniavioisessa suhteessa.
– Yhteiskunnalla ei ole niin selkeää otetta yksilöihin. Entistä enemmän korostetaan ja ihannoidaan yksilönvapautta. Isoissa kaupungeissa panostetaan perheen sijaan työuraan, itsensä kehittämiseen ja materiaan, Väestöliiton psykologi Jaana Ojanen sanoo.
Osaamme myös erota ja olla yksin. Nyt noin joka neljäs Suomessa rekisteröity ensimmäinen avioliitto päättyy eroon. Yli puolella 18–34-vuotiaista yhdysvaltalaisista ei ole seurustelukumppania.
Docventures: THE PICKUP GAME
Harvinainen katsaus pokausteollisuuteen. Alan gurut tienaavat omaisuuden opettamalla muille miehille pokaustaitoja. Dokumentissa nähdään, mitä tuhansia dollareita maksavilla kursseilla tapahtuu. Pokausartistit avaavat kyseenalaisia menetelmiään.
Kansalaisaloite eduskuntaan: ”Henkilötunnuksen uudistamisesta sukupuolineutraaliksi luovuttava”
Yli 50 000 allekirjoittajaa kerännyt kansalaisaloite sukupuolisidonnaisen henkilötunnuksen säilyttämisestä etenee eduskunnan käsittelyyn.
Marinin hallituksen sukupuolineutraalia henkilötunnusuudistusta vastustava kansalaisaloite on kerännyt yli 50 000 tukijaa ja etenee näin eduskunnan käsittelyyn.
Aloitteen otsikko kuuluu ytimekkäästi: Henkilötunnuksen uudistamisesta sukupuolineutraaliksi luovuttava.
”Hallitusohjelmaan kirjatusta tavoitteesta ’Henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luovutaan osana henkilötunnuksen uudistamista valtiovarainministeriön selvityksen pohjalta’ tulee luopua ja nykyinen järjestelmä säilyttää”, aloitteessa todetaan.
Hanketta perustellaan sillä, että ”rahat tulee kaikilta osin käyttää kaikkein tärkeimpään”.
”Yhteiskuntamme tulee olemaan ennenkokemattoman taloudellisen shokin jälkeen tilassa, että kaikki mahdolliset taloudelliset resurssit tulee käyttää talouden jälleenrakentamiseen ja terveydenhoitoon, joka tulee vaatimaan vielä pitkään merkittäviä lisäresursseja.”
”Nykyinen henkilötunnusjärjestelmä on teknisesti toimiva ja sen muuttamisen kustannukset olisivat mm. Finanssialan keskusliiton mukaan miljardiluokassa laskettavat. Tavoitteiden saavuttamista tulee toteuttaa muilla keinoin.”
Finanssiala on varoittanut uudistuksen kovista kustannuksista ja vedonnut sen puolesta, että ainakin keskellä koronakriisiä etsittäisiin muita keinoja ehkäistä sukupuoleen liittyvää syrjintää.
Tänään tv:ssä: Hjallis Harkimo täräyttää Aku Louhimiehelle suoran kysymyksen #metoo-kohusta
Aku Louhimies on vieraana Lisää löylyä, Hjallis ja Jethro -ohjelmassa.
Tämäniltaisessa Lisää löylyä, Hjallis ja Jethro -ohjelman jaksossa Hjallis Harkimo ja Jethro Rostedt saavat vieraikseen poppari Robin Packalenin ja elokuvaohjaaja Aku Louhimiehen. Hjallis Harkimo nostaa Louhimiehen kanssa jutellessaan esiin suuren kohun, jonka silmään Louhimies joutui vuonna 2018. Tuolloin monet naispuoliset näyttelijät syyttivät Ylen jutussa miestä nöyryyttävistä ja alistavista metodeista kuvauksissa. Kohu liitettiin mukaan vallalla olevaan #metoo-liikehdintään, joka aluksi lähti liikkeelle juuri elokuva-alan sisältä Yhdysvalloista.
Kohun ollessa kiivaimmillaan Aku Louhimies pokkasi yleisöäänestyspalkinnon Jussi-gaalassa Tuntematon sotilas -menestyselokuvastaan ja pyysi puheessaan anteeksi. Hän on kuitenkin myös kertonut, että hänen mielestään Ylen jutussa esitettiin vääriä väitteitä, joita ei hänen pyynnöistään huolimatta oikaistu.
Aku Louhimies kertoo Hjallis Harkimolle, että kohu ei muuttanut mitään hänen ohjaustavoissaan. Harkimo ei tätä väitettä purematta niele.
- Vaikka sä kuinka väität, että tämä kohu ei muuttanut sua, olen sataprosenttisen varma, että se muutti. Älä väitä vastaan, Harkimo täräyttää.
Louhimies vastaa, että jokaisen projektin ohjaaminen on jo lähtökohtaisesti erilaista. Kohun jälkeen mies ohjasi BBC:n tilaamaa televisiosarjaa, mutta tämä pesti päättyi niin ikään kohun saattelemana. Ilta-Sanomat paljasti, että Louhimies teki poliisille tutkintapyynnön sen jälkeen, kun Ylen jutun kirjoittanut toimittaja Sara Rigatelli oli lähestynyt uutismielessä BBC:tä ja kertonut Louhimiehen ohjaustavoista ja kirjoittamansa jutun aiheuttamasta kohusta. Louhimiehen ohjauspesti BBC:n tuotannossa päättyi tämän yhteydenoton jälkeen. Rigatellia epäillään törkeästä kunnianloukkauksesta, ja tutkinta on vielä kesken. Louhimiehen tutkintapyynnön kerrotaan kohdistuneen erityisesti siihen, että Yle-juttuun ei tehty hänen vaatimiaan oikaisuja.
Nyt Aku Louhimies on alkanut kuvata uutta kokopitkää elokuvaa nimeltään Odotus.
Saamastaan kritiikistä Louhimies sanoo Hjallis Harkimolle, että hän ei lähde kiistämään kenenkään tunteita, mutta faktojen pitäisi hänen mielestään olla kohdillaan, jos syytöksiä esitetään. Hän kiistää vielä uudelleen Harkimon väitteen siitä, että kritiikki olisi saanut hänet muuttamaan omia käytäntöjään.
- Ei siinä tehdessä voi miettiä, mitä nämä muut ajattelevat, vaan siinä pitää keskittyä vain siihen tekemiseen, Louhimies sanoo.
Lisää löylyä, Hjallis ja Jethro!
20.00
Nelonen
Anna Kontula syyttää kokoomusta kansanmurhasta
Vasemmistoedustajan mukaan hän on ainoa uusi kommunismi-ilmiö Suomessa.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula syytää Twitterissä kokoomuksen olleen vastuussa kansanmurhasta Suomessa. Hän suuntaa sanansa kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkäselle ja viittaa Häkkäsen tiistaiseen Verkkouutisten blogiin. Siinä Häkkänen kirjoitti yhdistymisen vapaudesta ja ääriliikkeistä sekä korkeimman oikeuden ratkaisusta lakkauttaa Pohjoismainen vastarintaliike.
– Nyt KKO on tehnyt juuri kuten oikeusvaltioon kuuluu. Huolellinen oikeudellinen punninta monelta kannalta. Päätyen siihen, mikä on yhdistyslain mukaan sallittua ja mikä ei. Ihmisoikeussopimuksen ja perustuslain ohjaamina, Häkkänen muun muassa totesi.
Häkkänen kirjoitti yhteiskunnallisen keskustelun saavan yhä rajumpia sävyjä, maailmankuvien polarisoituvan ja maltillisten kokonaisnäkemysten jäävän jalkoihin.
– Jotkut kaipaavat kovia ja selkeitä ratkaisuja samalla kun historian ideologioiden kauhut ovat unohtuneet. Yksi ilakoi kansallissosialismilla, toinen kommunismilla ja kolmas jollain muulla hulluudella.
Tähän kohtaan Anna Kontula tarttui.
– Hei Antti, mukavaa, että jaksoit blogata! Tarkennatko vielä, mihin tarkalleen ottaen viittaat, kun puhut ”kommunismilla ilakoinnista” ja ”ideologioiden kauhujen unohtamisesta”? Sinulla varmaan on joku elävän elämän henkilö, liike tai tilanne tässä mielessä?, Kontula kysyi.
– Itsehän, jos olisin Suomen modernin ajan ainoasta kansanmurhasta vastuullisen puolueen puheenjohtaja, en kehtaisi ihan ilman itsereflektointia päivitellä muiden ”ideologioiden kauhujen unohtamista”. Se antaa muuten asialliseen tekstiin karvaahkon demagogian sivumaun, hän jatkoi.
Kokoomuksen Ajatuspaja Toivon vt. toiminnanjohtaja Antti Vesala kysyi Kontulalta, kehen henkilöön ja mihin puolueeseen Kontula mahtoi viitata. Kontula vastasi tarkoittavansa Häkkästä ja kokoomusta, mutta poisti sitten tämän tviittinsä.
Sijoittaja ja tietokirjailija Kim Väisänen huomautti keskustelussa, että kokoomus on perustettu 9. joulukuuta vuonna 1918, joten se ei ole ehtinyt kansanmurhaa tekemään. Väisänen huomautti myös ”jonkin puolueen” ehtineen sitä ennen polkaisemaan käyntiin punaiseen diktatuuriin pyrkineen vallankumouksen.
– Pahoittelut epäselvästä ilmaisustani: oletin ihmisten alkutekstin perusteella ymmärtävän, että tässä puhutaan ideologioista, ei organisaatioista. (Ja toki, Häkkänen on ”varapuheenjohtajistoa”, ei ”puheenjohtaja”.), Kontula vastasi.
Kontula antoi myös ymmärtää, että hän katsoi Häkkäsen maininnan kommunismista viittaavan suoraan häneen. Mitään tällaista viittausta ei Häkkäsen tekstissä kuitenkaan ollut.
– Tässä maassa ei ole mitään muuta ”uutta” kommunismi-ilmiötä kuin minä, joten viittausta ei oikein voi lukea väärin.), Kontula perusteli.
Antti Vesala huomautti hänkin myöhemmin Kontulalle, että kokoomus perustettiin vasta vuoden 1918 joulukuussa ja että sen ensimmäisessä ohjelmassa oli keskeistä sisällissodan katkeruuden purkaminen ja kansalaissovinnon edistäminen.
– Antti, aloitusteksti määrittelee kontekstin. Kyseisessä kappaleessa viitataan ideologiseen, ei organisatoriseen jatkuvuuteen (joka sekin toki on ilmeinen). Jos ”ideologioiden kauhut” ymmärretään vain organisaatiokohtaisesti, ei alkutekstissä ole mitään järkeä, Kontula vastasi tähän.
Mikko Kemppe kouluttaa miehiä lähestymään naisia, muttei pidä itseään pelimiehenä: ”Autan miehiä kehittymään ja kasvamaan”
Valmentaja Mikko Kemppe antaa miehille ja naisille vinkkejä siitä, miten deittailun kompastuskivet voi välttää.
Docventures-sarjan tiistaina televisiossa esitetty dokumentti The Pickup Game (2019) puhuttaa somessa ja kahvipöydissä.
Ohjelma kertoo kalliista ”viettelykoulutuksista”, jotka lupaavat opettaa miehille taitoja lähestyä naisia ja saada heitä petipuuhiin – vaikka sitten taitavasti manipuloimalla.
Miehistä tehdään ”pelimiehiä”.
Dokumentin mukaan ”pokausala” tuottaa yli sata miljoonaa dollaria vuodessa. Pokaajat järjestävät kalliita seminaareja miehille, jotka koulutetaan nappaamaan naisia.
– Seminaarin jälkeen osaatte lähestyä, puhua tytöille ja päätyä petipuuhiin, lupaa dokumentissa mies, jonka titteli on pokausmarkkinointiasiantuntija.
Ainakaan ihan tavanomaisen verkkoselailun perusteella ihan vastaavia kurssituksia ei Suomessa ole tarjolla. Silmiin osuvat kuitenkin deittailukursseja ja -seminaareja vetävän sekä henkilökohtaista valmennusta antavan Mikko Kempen sivut.
Soitetaanpa hänelle.
Kemppe tarjoaa sekä miehille että naisille kursseja ja oppaita muun muassa siitä, miten kiinnostavaa ihmistä kannattaa lähestyä, miten toimivat treffit suunnitellaan ja miten nettideittisovelluksia on fiksua käyttää.
– Pickup-ilmiö on mielestäni pintapuolinen. Siinä on usein kyse teknisistä strategioista ja iskuideoista, Kemppe sanoo.
Pickup-ilmiö on tuttu Yhdysvalloista, missä Kemppe opiskeli parisuhdeterapeutiksi.
– Minä en pidä itseäni pelimiehenä, vaan ideani on auttaa miehiä kehittymään ja kasvamaan. Kursseillani ei ole kyse siitä, että joitain ideoita käytettäisiin manipuloimaan toisia ihmisiä huonoilla aikomuksilla. Sellaista en hyväksy, Kemppe sanoo.
”Miehillä voi olla pelkoja ja he voivat jännittää”
Alunperin Kemppe päätyi rapakon taakse pelaamaan koripalloa, mutta kiinnostui itsensä kehittämisestä. Hän työskenteli muutaman vuoden Miehet ovat Marsista, naiset Venuksesta -ihmissuhdekirjan kirjoittaneen John Grayn assistenttina.
Oletko valmis tekemään deittiunelmistasi totta? Haluatko oppia vetämään naisia puoleesi suorastaan supermagneetin lailla? Miten teet itsestäsi täysin vastustamattoman naisten suhteen?
Miten vedät puoleesi unelmiesi miehen? Miten saat miehen ”pauloihisi”?
Muun muassa tällaisia kysymyksiä Kemppe esittää verkkosivuillaan.
Hän myöntää käyttävänsä välillä humoristista ja värikästä kieltä. Koulutuksissa on Kempen mukaan kuitenkin kyse siitä, miten ihmissuhteiden muodostamista voi edistää ja syventää.
– Moni on hukassa itsensä kanssa. Miehillä voi olla pelkoja ja he voivat jännittää. Annan helppoja vinkkejä esimerkiksi siihen, miten voisi löytää enemmän sisäistä rohkeutta lähestyä naisia, uskaltaa mennä riman yli, vaikka mitään muuta ajatusta ei taustalla olisikaan, Kemppe sanoo.
”Annan toki myös vinkkejä, jos joku on kiinnostunut vain yhden illan jutuista”
Kysyntää seminaareille ja kursseille on Kempen mukaan ollut. Hänen laatimaansa ”miesten deittailuopasta” on hänen mukaansa ladattu yli kolmetuhatta kertaa. Luennoilla ja kursseilla on käynyt yhteensä arvioilta joitain satoja miehiä. Nuorin kurssitettava on ollut 22-vuotias, vanhin päälle 50-vuotias.
– Tässä ajassa ihmiset ovat aiempaa avoimempia kehittämään itseään eri elämänalueilla. Ne miehet, joita olen tavannut, ovat halunneet oppia uutta, löytää rohkeutta ja lisätä ymmärrystään naisista, Kemppe sanoo.
Verkkokurssien hinnat liikkuvat muutamissa sadoissa euroissa. Kun mukana on kasvokkain tapahtuvaa yksilövalmennusta, hinta on selvästi korkeampi.
Rehellisyys on deittailumaailmassa Kempen mielestä paras toimintatapa.
– Annan toki myös vinkkejä siihen tilanteeseen, jos joku on kiinnostunut vain yhden illan jutuista tai seksisuhteista. Kannustan tällöin miehiä – ja naisia – olemaan mahdollisimman rehellisiä intentioistaan ja tuomaan omat aikomuksensa rehellisesti julki.
Keskustan eduskuntaryhmä torjuu sukupuolineutraalin henkilötunnusuudistuksen – “Kustannukset liian suuret hyötyihin nähden“
Keskustan eduskuntaryhmä ei hyväksy henkilötunnusten uudistamista sukupuoli- ja syntymäaikaneutraalisti. Asiasta kertoo ryhmäpuheenjohtaja Antti Kurvinen Twitterissä.
KURVISEN MUKAAN eduskuntaryhmä keskusteli asiasta tänään.
– Hetu-uudistus ei ole perusteltu tässä tilanteessa. Kustannukset liian suuret hyötyihin nähden ottaen huomioon Suomen vakava koronatilanne, työllisyys- ja talousongelmat, Kurvinen tviittaa.
Kurvisen mukaan mahdollinen uudistus on toteutettava pienempänä.
– Syy, miksi uudistus on laitettu liikkeelle on se, että jollakin aikavälillä niistä tunnuksista tulee uupeloa. Ja sitten on ollut tämä ulkosuomalaisten kysymys ja maahanmuuttajien kysymys, Kurvinen selvittää Suomenmaalle.
Kurvisen mukaan jonkinlaiselle uudistukselle on ollut tarvetta, mutta esitetty versio, jossa kaikki tunnukset muuttuisivat, tulee liian kalliiksi yhteiskunnalle.
– Tässä tilanteessa ei pidä luoda yrityksille tarpeettomia kustannuksia, hän perustelee.
VUONNA 2019 laaditussa hallitusohjelmassa on linjattu, että Suomi siirtyy sukupuolineutraaleihin henkilötunnuksiin.
Ajatuksena on ollut, että henkilötunnuksesta ei enää kävisi ilmi henkilön ikä, syntymäaika, sukupuoli tai muuta henkilöön liittyvää tietoa.
Kurvisen mukaan nyt on katsottava, voiko uudistuksen tehdä kevyempänä versiona.
– Jos on tarvetta joku muutos tehdä, että henkilötunnukset eivät lopu, silloin se pitää tehdä pienemmässä muodossa kuin tämä nyt esitetty, joka olisi maksanut satoja miljoonia.
Kurvisen mukaan keskustelut hallituspuolueiden kesken ovat asiassa ”hyvin alkuvaiheessa”. Vastuuministerinä hankkeessa on kuntaministeri Sirpa Paatero (sd.).
– Hän varmaan sitten katsoo, mitä sille tehdään. Mutta tämmöinen kokonaisuudistus, jossa kaikki henkilötunnukset muuttuisivat, ei ole meidän mielestämme järkevä ja perusteltu.
Uudistuksen on arvioitu nousevan kustannuksiltaan jopa 200 miljoonaan euroon ja aiheuttavan muitakin ongelmia.
Alun perin ajatus nousi pinnalle vuonna 2017, kun valtiovarainministeriön työryhmä esitti uudistusta.
HANKE ON KOHDANNUT myös kiivasta vastustusta.
Uudistusta vastustava kansalaisaloite on rikkonut 50 000 allekirjoituksen rajan, joten se etenee eduskuntaan.
Aloitetekstissä kritisoidaan uudistuksen kustannuksia.
IS: Keskustan irtisanoutuminen henkilötunnusuudistuksesta yllätti hallituskumppanit
Keskustan eduskuntaryhmän asettuminen henkilötunnusten uudistamista vastaan yllätti hallituskumppanit, kertoo Ilta-Sanomat.
KESKUSTANeduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen ilmoitti Twitterissä torstain ryhmäkokouksen jälkeen, että keskusta ei hyväksy kallista uudistusta tässä taloustilanteessa. Kurvisen mukaan mahdollinen uudistus on toteutettava pienempänä.
Uudistusta on hahmoteltu vuoteen 2027. Sen toteuttaminen sukupuolineutraalina on kirjattu hallitusohjelmaan. Hanke on kuntaministeri Sirpa Paateron (sd.) vastuulla.
KESKUSTAN eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Eeva Kalli sanoo IS:lle, että ryhmässä herätti keskustelua myös uudistukseen liitetty tarve sukupuolineutraaliudesta.
Keskustassa suhtaudutaan kriittisesti ajatukseen, että tehtäisiin iso ja kustannuksiltaan mittava uudistus sukupuolineutraaliuden vuoksi.
– Se ei siis ole mielestämme riittävä syy käynnistää hanketta.
Ryhmässä päädyttiin Kallin mukaan yhdessä siihen, että uudistusta ei ole lähinnä sen suurten kustannusten vuoksi nyt koronatilanteessa oikea aika käynnistää.
SDP:LLE JA VIHREILLEkeskustan kanta tuli yllätyksenä. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kristiina Salosen mukaan demariryhmä ei ole käsitellyt vielä asiaa.
– Mutta toki ryhmä on hallitusohjelman kirjausten takana. Ajattelemme, että uudistus tarvitaan etenkin sen vuoksi, että henkilötunnukset ovat loppumassa, Salonen sanoo IS:lle.
Salosen mukaan SDP:kään ei tavoittele laajaa ja kallista uudistusta. Sukupuolineutraalius ei kuitenkaan ole kustannuksia lisäävä elementti, hän muistuttaa.
MYÖS VIHREIDEN eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitko muistuttaa hallitusohjelman kirjauksesta.
Keskustan perusteluja uudistuksen toteuttamatta jättämisestä hän ei niele.
– Uudistus on joka tapauksessa toteutettava, koska henkilötunnukset alkavat Suomesta loppumaan.
"Olen aina rakastanut Trumpia" – Nämä amerikkalaisnaiset eivät näe presidenttiään sovinistisena sarja-ahdistelijana vaan taivaan lahjana
Professori Ann Criglerin mielestä Trumpia kannattavat naiset ovat niin tottuneita seksismiin, että pitävät sitä normaalina käytöksenä.
MALIBU, KALIFORNIA Näyttelijä-tuottaja Ashley Wells Lewis esittelee upeaa kotiaan Malibussa. Arvotaulut peittävät kaksikerroksisen omakotitalon seiniä, pöydillä on kehystettyjä valokuvia Lewisin uran varrelta. Hän näyttää monessa kuvassa paljon Marilyn Monroelta.
Lewis näytteli nuorempana televisiosarjoissa, mutta tuottaa nykyään dokumenttielokuvia. Hänen tv-dokumenttinsa Sweet, Innocent kertoo 2006 traagisesti kuolleesta povipommista Anna Nicole Smithista. Lewis ja Playboyssa poseerannut malli olivat hyviä ystäviä.
Keittiön pöydällä on paljetein koristeltuja USA-lippiksiä. Punaisessa päähineessä kannatetaan presidentti Donald Trumpin uudelleenvalintaa toiselle kaudelle.
Lewis on Real Women for Trump -järjestön perustajajäsen. Naisjärjestöön kuuluu yli tuhat jäsentä eri puolilla Los Angelesia.
Heitä yhdistää vahva poliittinen ideologia, joka on uskonnolliseen vakaumukseen verrattava voima.
– Olen aina rakastanut Trumpia. Suhtaudun häneen intohimoisesti maamme pelastajana. Se pelottaa vastapuolta, joka kutsuu häntä diktaattoriksi, sanoo Lewis.
Lewis kertoo äänestäneensä koko ikänsä republikaaneja, koska se on Yhdysvaltojen kahdesta pääpuolueesta konservatiivisempi.
Kaliforniassa Lewisin kaltaiset äänestäjät ovat vähemmistössä. Kalifornian Public Policy -instituutin mukaan osavaltion rekisteröidyistä äänestäjistä 24 prosenttia on republikaaneja, joista naisten osuus on 47 prosenttia.
Koko maassa puolueeseen kuuluvien naisten määrä putosi 37 prosenttiin vuonna 2017 eli pian Trumpin astuttua virkaan.
– En ole uskonnollinen, mutta pidän taivaan lahjana sitä, että Trump valittiin presidentiksi 2016. Hän on yksi älykkäimmistä presidenteistä kautta aikain ja on ansainnut ehdokkuuden Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, Lewis sanoo.
Demokratia vaakalaudalla?
Donald Trumpin entinen lakimies Michael Cohen pitää Trumpin ydinkannattajien, kuten Lewisin, kritiikitöntä ylistystä osoituksena kultista.
Cohen tuomittiin 2018 kolmeksi vuodeksi vankeuteen veronkierrosta, valehtelusta kongressille sekä vaitiolorahan maksamisesta kahdelle pornotähdelle.
Takinkääntäjä kirjoitti siellä paljastuskirjan Disloyal: A Memoir.
– Entisenä kultin jäsenenä yritän sanoa hänen ydinkannattajilleen, joita on 38 prosenttia kansalaisista mukaan lukien monet kongressin edustajat, että Trump ei välitä mistään muusta kuin vaalien voittamisesta ja diktaattoriksi tulemisesta, sanoi Cohen Late Night with Seth Meyers -keskusteluohjelmassa syyskuussa.
Loyola Marymount -yliopiston valtiotieteen professori Fernando Guerra sanoo arvostettujen ammattipoliitikkojen tilalle tulleen kyllä-miesten ja -naisten ryhmän, joka noudattaa sokeasti johtajansa pienintäkin pyyntöä.
– Trumpin pyrkimysten ja demokratian, sananvapauden ja muiden perustuslaillisten periaatteiden välinen ristiriita kasvaa koko ajan. Tätä kehitystä on syytä pelätä, Guerra toteaa Ylelle Los Angelesissa.
Seksityötä tekevä Juhani tietää, että naisetkin ostavat seksiä: "Toiset haluavat puhua ja olla lähellä, toiset taas kunnolla selkään kaksi tuntia putkeen"
Seksin ostaminen on edelleen asia, josta ei juurikaan puhuta. MTV Uutisten haastattelussa seksiä sivutyönään myyvä Juhani kertoo, miksi naiset hakeutuvat hänen luokseen.
Tamperelaisen omakotitalon alakerrassa on pelkistetty huone. Punaisilla petivaatteilla päällystetty sänky voisi kuulua kenen tahansa makuuhuoneeseen. Sängyllä istuu kauluspaitaan ja farkkuihin sonnustautunut tarkasti sanansa asetteleva mies. Seksityöstä kun saa revittyä niin helposti otsikoita.
Mies on Juhani seksityötä sivutoimenaan tekevä keski-ikää lähestyvä mies. Hän esiintyy artikkelissa samalla nimellä kuin hänet tunnetaan alalla. Se ei kuitenkaan ole hänen oikea nimensä.
Työhuoneen seinällä riippuu kettinkiä, keppejä ja piiskoja. Suurin osa välineistä on peräisin rautakaupasta. Uusin ostos on yli metrin mittainen sikojen paimentamiseen tarkoitettu sähköpiiska.
– Nyt, kun kuvaat ainoastaan näitä, niin ihmiset saavat taas yksipuolisen kuvan tästä koko hommasta, Juhani tokaisee sängyltä.
Jätetään siis kuvailut hetkeksi ja keskitytään siihen, miksi Juhani alkoi myydä seksiä.
Seksin ostaminen on tabu
Seuralainen, avec, rattopoika, mieshuora ja maksullinen mies. Näillä sanoilla Juhani esittelee itsensä seksityötä käsittelevässä blogissaan. Monelle huora-sana särähtää korvaan, mutta Juhani ei ole herkkä siitä, millä nimellä häntä kutsutaan. Hän on kasvattanut paksun nahan.
Palveluvalikoimasta löytyy muun muassa seksi- ja seurapalveluja sekä seksuaalineuvontaa. Asiakas ostaa aikaa, jonka hän käyttää, miten haluaa – Juhanin sallimissa rajoissa. Tunti miehen seurassa maksaa 250 euroa. Jos toiveena on pelkkää seksuaalineuvontaa, hinta on huokeampi.
– Joku voi pitää summaa suurena, mutta kun siitä vähennetään verot, markkinointiin käytetty aika sekä kaikki muut kulut, jää tuntiliksa melko paljon pienemmäksi.
Naisten käyttämistä seksipalveluista ei juuri puhuta. Juhani kuitenkin tietää kokemuksesta, että myös naiset ostavat seksipalveluja. Kun hän pyynnöstäni luo stereotyyppisen kuvan asiakkaastaan, miehen kulmat menevät hetkeksi kurttuun. Laajasta skaalasta on vaikea puristaa yhtenäistä muottia.
– Keski-ikäinen, työssäkäyvä, koulutettu ja itsenäinen nainen. Poikkeuksia on kuitenkin enemmän kuin tähän muottiin sopivia.
Seksiasiantuntija Nadian "nautinnollinen" vinkki naisille seksihalujen lisäämiseksi: "Paras asia, jonka voit tehdä"
Seksiasiantuntija muistuttaa, että kadonneet seksihalut on mahdollista palauttaa.
Australialainen Nadia Bokody on tullut tunnetuksi rohkeista seksiä käsittelevistä kirjoituksistaan ja ulostuloistaan. Nadia on esimerkiksi jyrähtänyt avioliiton olevan luonnotonta, kertonut kannustavansa poikaystäväänsä katsomaan pornoa sekä kokeillut rohkeasti "nakurintsikkatrendiä". Nainen on myös selittänyt, miksi "useimmat miehet ovat surkeita sängyssä" ja opastanut miehiä naisen kiihottamiseen. Nadia on avautunut myös siitä, miksei suurikokoinen penis välttämättä olekaan hyvä asia ja siitä, miksei nainen välttämättä halua suuseksiä kanssasi.
Hiljattain Nadia kirjoitti australialaisen News.com.au-sivuston kolumnissaan naisten seksihaluista ja niiden katoamisesta. Nadian mukaan syy haluttomuudessa ei ole se, mitä usein luullaan, ja kadonneet halut on mahdollista saada takaisin.
"Konsepti siitä, että naiset kokevat ja jopa jahtaavat seksuaalista nautintoa..."
Nadia muistelee parin vuoden takaista kirjoitustaan, jossa tunnusti liian kovan vibraattorinkäytön aiheuttaneen hänelle kipuja. Kirjoituksen jälkeisenä päivänä hän ei voinut kuin ihmetellä päätyneensä otsikoihin.
– Siitä tuli etusivun uutinen, että minä, ihmisnainen, käytin vibraattoria, hän ihmettelee.
Nadia koki, että uutisointi aiheen ympärillä osoitti vain sen, kuinka vähän naisen nautinnosta tunnutaan tietävän.
– Tämä on jotain, jonka huomasin aikaisin urallani, kun aloitin bloggaamaan seksistä ja treffikokemuksistani. Konsepti siitä, että naiset kokevat ja jopa jahtaavat seksuaalista nautintoa, on edelleen uutta, jos ei moraalisesti paheksuttavaakin, naiseuden kultturiselle käsitteelle, hän muotoilee.
Nadia ihmettelee, miksi yleinen toive on, että naiset olisivat villikissoja sängyssä, vaikka eivät kuitenkaan saisi olla aloitteellisia seksuaalisen nautinnon "jahtaamisessa" – toisin kuin miehet.
– Aina, kun kirjoitan orgasmien teeskentelystä (joka aina johtaa siihen, että miehet täyttävät kommenttiosion epäironisesti kuuluttaakseen, ettei kukaan nainen ole ikinä teeskennellyt heidän kanssaan), minulle tulvii sähköpostia naisilta, jotka tunnustavat, etteivät heidän kanssaan 20 vuotta naimisissa olleet aviomiehet tiedä, etteivät he ole koskaan saaneet orgasmia.
Deittailussa kytee ilmiö, jossa todellinen arvomaailma piilotetaan kumppanilta – wokefishingin taustalla on usein 2 inhimillistä syytä
Roimasti huijattu ikä paljastuu viimeistään ensitreffeillä, mutta entä jos toinen valehtelee arvoistaan?
Kumppanin löytäminen on nykypäivänä kaikkea muuta kuin helppoa. Siitä kertovat aikamme deittailuilmiöitä kuvaamaan luodut sanat, kuten ghostaus (kumppaniehdokas tekee katoamistempun ja lakkaa yhtäkkiä vastaamasta yhteydenottoihin), benching (ajoittaiset yhteydenotot, joilla annetaan tyhjiä lupauksia yhteisestä tulevaisuudesta) ja catfishing (se, että esittää suhteen toivossa muuta kuin on).
Moni näistä ilmiöistä on ollut olemassa jollain tasolla jo pidempään, mutta on saanut nimen vasta viime vuosien aikana. Uusin deittailijoiden tunnistama ilmiö on kuitenkin tyypillinen juuri tälle ajalle.
Kyseessä on wokefishing eli vapaasti suomennettuna tiedostavuudella kalastelu. Refinery29-sivustolla kerrotaan, että kyse on siitä, että henkilö esittää olevansa tiedostavampi kuin oikeasti onkaan.
Tiettävästi ensimmäisenä termin esitteli Serena Smith Vicen sivustolle kirjoittamassaan artikkelissa. Hän kertoi, kuinka oli deittaillut nuorempana miestä, joka vaikutti arvoiltaan edistykselliseltä, johon woke-termi englannin kielessä viittaa. Kun kirjoittaja alkoi vegaaniksi, totuus deittikumppanista kävi ilmi: tämä paljastui ihmiseksi, jolta ei löytynytkään ymmärrystä Serenaa, vegaania ja feministiä, kohtaan.
Lopputuloksena petetty olo
Siinä missä aiemmin deittisovelluksissa on saatettu valehdella vaikkapa iästä, pituudesta tai tulotasosta, wokefishingissä huijauksen kohteena ovat arvot, esimerkiksi poliittiset näkemykset ja suvaitsevaisuus.
Wokefishing on erityisen ikävää, koska kyse on todella henkilökohtaisista ja usein parisuhteen onnistumisen kannalta kriittisistä asioista – monelle arvot ovat suhteessa juuri se asia, josta ei tingitä. Me Naisten tekemässä kyselyssä 66 prosenttia yli 80 000 vastaajasta kertoi, ettei voisi ryhtyä suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on todella erilaiset arvot.
Arvohuijauksessa kurjaa on myös, että sen paljastumisessa voi mennä pitkään. Jos huijaa olevansa useita senttimetrejä todellista pidempi, totuus käy ilmi viimeistään tavatessa. Ei ole ihan helppo paikka, jos on kuukausia tai jopa yli vuoden kuvitellut seurustelevansa tyypin kanssa, joka jakaa saman arvomaailman, ja sitten selviää, että kaikki onkin ollut huijausta.
Harvemmin tarkoituksena on kuitenkaan ollut satuttaa toista, sanoo Refinery29:n haastattelema deittailuvalmentaja Damona Hoffman. Joku voi väittää ajattelevansa todellista edistyksellisemmin, koska välttelee konflikteja tai toivoo, että toinen pitää hänestä.
Toinen vaihtoehto on, että ihminen on vasta tajunnut, ettei olekaan niin ennakkoluuloton kuin on kuvitellut. Silloin hän saattaa hävetä näkemyksiään niin paljon, ettei uskalla kertoa niistä rehellisesti.
Oli syy mikä tahansa, moinen petkutus ei tietenkään ole hyväksyttävää.
– Jos joku antaa väärän kuvan näkemyksistään vain saadakseen deittejä, suhde lähtee liikkeelle valheesta. Ihmiset saattavat joutua arvokysymyksistä moniin keskusteluihin, jotka eivät etene mihinkään, ja heidän sydämensä voi särkyä, Hoffman sanoo.
Jos wokefishingiä kerran on vaikeaa tunnistaa, onko sitä mahdollista välttää?
No, ainakin voi yrittää. Yksi hyvä keino on käydä oikeita keskusteluja sen sijaan, että vain viestittelisi puhelimitse. Kasvotusten ja jopa videopuhelun välityksellä on helpompi tunnistaa, onko toinen aito.
Lähetä kommentti