On tullut aika paljon palautetta ja kyselyä siitä, että eikö niitten alempitasoisten miesten sitten tarvitse itse tehdä itselleen mitään ja voivatko he vain odottaa saavansa kaiken hopealautasella. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen päätelmään, että kyllä heidänkin pitää ryhdistäytyä ja ruveta kehittämään persoonaansa. Nyt kaikki alempitasoiset miehet silmät kovina, sillä kurssitus tason nostamiseksi alkaa.

Kurssimateriaalina toimii dipl. ins. Aarno Vakkurin kirja 12 tunnissa meneväksi mieheksi(1973), josta seuraavat lainaukset ovat. Kurssin mottona toimivat Aristoteles Onassiksen kuolemattomat sanat: "Menevän miehen tulee olla aina ruskettunut, myös talvella." Aloitan kurssituksen menevän miehen tärkeimmästä jatkeesta - autosta:

"Yleisesti ottaen menevällä miehellä tulee olla auto. Ainoina mahdollisina poikkeuksina tästä säännöstä voivat olla verraten nuoret miehet, jotka korvaavat henkilöauton omistamisen sen vastustamisella."

"Voiko joku esimerkiksi kuvitella menevää miestä, jolla on menestystä valokuvamallien kanssa, joka käy iltaisin Hesperiassa, Kaivohuoneella ja Kalastajatorpalla ja on sinut TV:n pophahmojen kanssa, ajamassa Kupla-Volkkaria? Mikäli joku voi, hän on pahan kerran harhautunut ja tuntee ylen huonosti menevyyttä. On täysin selvää, että tällaisella menevällä miehellä tulee olla Alfa-Romeo, BMW 1800 tai, kaikkein mieluimmin, Porche."

"Auton ulkonäkö on tärkein sen valintaan vaikuttavista tekijöistä. Sopivan ulkonäön jälkeen tulee huomio kiinnittää auton mittarivarustukseen, moottorin ääneen ja tuhkakuppien suuruuteen. Kun auton nämä ominaisuudet on punnittu, voi edelleen arvioida sisustuksen laatua, lisävalonheittimien kiinnitysmahdollisuuksia ja vuoteiksi muunneltavia istuimia. "

"Useimmissa autoissa vakiovarustuksena olevat mittarit eivät riitä alkuunkaan, vaan niitä on täydennettä erillisillä sarjoilla. Normaalien nopeus- ja matkamittarien lisäksi autossa tulee olla mittarit kierroslukua, vedenlämpöä, öljynpainetta, latausvirtaa, polttoainetta, alipainetta, öljynlämpöä ja käsijarrua varten. Näiden lisäksi tarvitaan sekuntiosoittimella varustettu suurikokoinen kello sekä kymmenen metrin tarkkuudella toimiva trippimittari."

"Moottorin äänen tulee yleensä olla voimakasta, matalaa murinaa. Tässäkin suhteessa esiintyy selviä puutteita useimpien automerkkien kohdalla. Oikeaoppiseen auton ääneen päästään mm. moottoria virittämällä, mistä puhuttaessa täytyy kuitenkin käyttää termiä "viilaus". Mikäli moottorin viritys tuntuu kalliilta toimenpiteeltä, päästään yhtä hyviin ellei parempiinkin tuloksiin puhkaisemalla auton pakoputkeen sopiva määrä reikiä ennen äänenvaimenninta."

"Ford Mustang ja Capri ovat sen sijaan jo vakavampaa huomiota ansaitsevia automerkkejä. Mittareita olisi tietysti lisättävä ja tuhkakupit uusittava. Omistajan tulisi olla reippaan amerikkalainen, irtotakki ja jopa villapaita käyvät asuina, kunhan ne ovat riittävän kalliita. Amerikkalaisilla yleiset lyhyet housunlahkeet eivät kuitenkaan ainakaaan vielä ole suositeltavia. Lehdistä ei takapenkillä ole väliä, mutta tavaratilassa saisi olla matkagrilli ja farmarit. Naisseuralaisen rintojen tulisi olla huomattavan kookkaat ja kynsien kirkkaan värisiksi lakatut."

Neljäs näytös: Sokrates ja nainen keskustelevat kotitöistä.

Sokrates: - Miten kotityöt pitäisi mielestäsi jakaa?
Nainen: - Tietenkin tasan miehen ja naisen kesken. Ei kai tuossa ole mitään epäselvää.
Sokrates: - Entäs sitten miesten työt, kuten auton kunnostus ja remontointi?
Nainen: - No, miehethän osaavat nuo työt paremmin, joten on luonnollista, että he myöskin tekevät ne.
Sokrates: - Eivätkös naiset osaa sitten siivouksen paremmin?
Nainen: - Siivouksen oppii kyllä kuka vaan. Se on ihan asennekysymys.
Sokrates: - Eikö auton remontoinnin osaaminen ole sitten asennekysymys?
Nainen: - Miehet nyt tykkäävät muuten räplätä autoja ja auton kunto on muutenkin heille tärkeämpi asia.
Sokrates: - Eikös sitten siisteys ole sinulle tärkeämpi asia?.
Nainen: - Kyllä siisti koti on mukavampi sekä miehelle, että naiselle. Ei olisi oikein, että mies vain pääsisi nautiskelemaan naisen työn tuloksista.
Sokrates: - Mitä mieltä olet Jani Sievisestä?
Nainen: - Aivan ihana mies! Sellaisen kun saisi itselleen!
Sokrates: - Mutta Janihan ei tee ollenkaan kotitöitä.
Nainen: - No, ei tietenkään, kun hänellä on uintikiireitä.
Sokrates: - Eli jos miehellä on vaikkapa darts- tai biljardikiireitä, hänen ei tarvitse osallistua kotitöihin?
Nainen: - Kuule, ei kukaan nainen ottaisi sellaista miestä, joka heittää tikkaa kaiket päivät.
Sokrates: - Elikkä, jos mies on tarpeeksi rikas, hänen ei tarvitse osallistua kotitöihin?
Nainen: - Höpsis. Ei raha liity tähän mitenkään. Toki pari voi sopia kotityönjakonsa ihan miten itse haluaa.
Sokrates: - No, suostuisitko sinä sitten jäämään kotiäidiksi?
Nainen: - En varmasti! Naisella on oikeus omaan uraan ja elämään.
Sokrates: - Ottaisitko sinä sitten itsellesi kodinhoidosta huolehtivan kotimiehen?
Nainen: - Älä nyt hulluja kysele. En kai minä nyt mitään työtöntä sosiaalipummia rupeaisi elättämään.
Sokrates: - Selvä. Mitenkäs sinulla on muuten tuo miehenhankintaprojekti edennyt?
Nainen: - Voih, ei kovin hyvin. On vaikea löytää moderneja ja tasa-arvoisia miehiä miehiä, jotka ymmärtävät kotitöitten tasajaon päälle.

Palatakseni feministisen diskurssin käsittelyyn - tämän päivän Hesarissa oli mielipidekirjoitus prostituutiosta, joka antaa kuvan Hesarinkin omaksumasta diskurssilinjasta. Tässä joitakin kommentteja mielipidekirjoituksesta poimittuihin kohtiin:

"Ostaja, asiakas, ihmiskaupan osapuoli ei voi koskaan olla varma, toimiiko prostituoitu "vapaasta tahdosta" vai parittajan tai paritusrenkaan kontrollissa. Asiakas ei voi saada varmuutta, onko nuori prostituoitu täysi- vai alaikäinen." Niin, miksiköhän asiakas ei voi olla varma noista asioista? Miksikö itämafian koronkiskurilta lainaa ottava ei voi olla varma, etteikö maksuerän unohtaminen johda sormien katkomiseen? Valtiohan voisi perustaa bordelleja, joissa valvottaisiin työntekijöiden ikiä. Ai juu, eihän valtio voi niin tehdä, sillä silloinhan valtio olisi parittaja, eikä prostituoitu toimisi enää "vapaasta tahdostaan". Valtion siivousfirmassa töissä oleva on siellä toki omasta vapaasta tahdostaan. Miten varmistetaan, että ihminen toimii "omasta vapaasta tahdostaan"?

"Jos Suomi kriminalisoi prostituution asiakkuuden, se viestittäisi arvovalinnoistaan ihmis- ja perusoikeuksien sekä tasa-arvon kunnioittamisen puolesta ja osoittaisi olevansa sivistynyt yhteiskunta." Elikkä sivistynyt yhteiskunta määritellään feministisen diskurssin kautta. Eikö sivistyneessä, vapaassa ja tasa-arvoisessa yhteiskunnassa jokainen saa harjoittaa sitä ammattia mitä haluaa? Prostituution asiakkuuden kieltäminen vain viestittäisi sitä taantumuksellista ajatusta, että nainen ei saa päättää omasta kehostaan. Haluaako kirjoittaja antaa ymmärtää, että naiset ei ymmärrä, mitä he itse haluavat tehdä?

"Kriminalisointi antaisi viestin, että yhteiskuntamme kunnioittaa turvallisuutta, terveyttä ja välttymistä seksuaaliselta häirinnältä. Lainsäädännöllä on myös yleispreventiivinen merkityksensä. Vaikka mikään rikoslainsäädäntö ei voi täysin poistaa sen piiriin kuuluvia rikoksia, vaikuttaa se asenneilmastoon, arvostuksiin ja käsityksiin oikeudenmukaisuudesta." Elikkä lainsäädännönkin tarkoitus on kunnioittaa feminististä diskurssia. Asenneilmaston tulee olla sellainen, että alempitasoisilla miehillä ei ole oikeutta seksiin - ei edes rahasta.

"Kun kriminalisoinnin vastustajat yrittävät älyllisesti epärehellisesti vedota edellä mainittuun ja näyttövaikeuksiin, voitaisiin vastaavan johdonmukaisuuden nimissä luopua myös varkauksien, talousrikosten, ryöstöjen, pahoinpitelyjen, lapsipornon, raiskausten, henkirikosten ja pedofilian tai minkä tahansa muun rikoksen rangaistavuudesta." Voisin kyllä mielelläni huutaa kirjoittajan korvaan pari kommenttia älyllisestä epärehellisyydestä. Feministisen diskurssin mukaan on tapahtunut raiskaukseen tai henkirikoksiin verrattava rikos - enää on kyse näytön riittävyydestä.

"On tavoittelemisen arvoista, että kenenkään, ei miehen eikä naisen, ei lapsen eikä aikuisen tarvitsisi myydä omaa kehoaan kauppatavarana tullakseen taloudellisesti ja aineellisesti toimeen." Niinpä. Feministinen diskurssi määrittää tavoitteen ja sen, että kyse ei ole mahdollisuudesta, vaan epämiellyttävästä pakosta."

Jos Hesari jatkaa julkaisulinjanaan tällaisen feministisen tuuban suoltamista, niin vuositilaukset alkavat harvenemaan täällä suunnassa. Myrskyssä oli hauska linkki feministisen ja maskuliinisen diskurssin eroihin. Mitä väkinäisempää naurunne on, sitä paremmin olette omaksuneet feministisen diskurssin.

Armeijaa voisi verrata vaikkapa vakuutukseen tai turvarakenteisiin. Samalla lailla kuin kuin laivaa rakennettaessa joudutaan tekemään päätös siitä - kuinka suuren myrskyn se kestää - joudutaan maan puolustusta miettiessä ratkaisemaan, kuinka vahva puolustus tarvitaan ja kuinka paljon siihen ollaan valmiit sijoittamaan.

Sodan ja hyökkäyksen uhriksi joutumisen vertaukseksi on vaikea keksiä yhtä suurta luonnonkatastrofia. Juuri missään luonnokatastrofissa seuraukset eivät ole niin murheelliset. Tuosta syystä voisi ajatella, että vaikka sodan todennäköisyys olisikin hyvin pieni, niin siltikin sitä vastaan kannattaa vakuuttaa itsensä perusteellisesti ja kalliisti, koska seuraukset sodan tullessa ovat niin kauheat. Esitetään lukijaharjoituslaskelma: Jos hyökkäys Suomeen toteutuisi seuraavan 20 vuoden aikana 0,1 prosentin todennäköisyydellä nykyisellä puolustusbudjetilla, niin olisitteko valmis lisäämään puolustusmäärärahoja tai liittymään Natoon tuon todennäköisyyden pienentämiseksi? Entäs jos hyökkäyksen todennäköisyys olisi 1prosentti tai tai 10 prosenttia?

Tässä vaiheessa keskusteluun voisi ottaa mukaan vasemmistohumanistit. Kun he puhuvat ydinvoimasta ja sen riskeistä, niin tuntuu, että lähes olemattoman pieni riski ydinvahingon suhteen on heille liian suuri. Ydinjätettä ei voi loppusijoittaa, koska ei koskaan voi olla aivan varma loppusijoituksen turvallisuudesta. Kun verrataan mahdollisen ydinonnettomuuden tai sodan tuhovaikutuksia keskenään, huomataan, että sodan aiheuttama tuho on satoja kertoja kauheampi kuin ydinonnettomuuden. Joku yksinkertaisempi oikeistoteknokraatti saattaisi ajatella, että sodalta pitäisi suojautua silloin satoja kertoja varmemmin kuin ydinonnettomuudelta. Vasemmistohumanistit ajattelevat kuitenkin eri tavoin.

Vaikka vasemmistohumanistit pelkäävät ydinonnettomuutta, niin sodan riskit eivät eivät heitä huoleta. Päinvastoin, he vähentäisivät armeijan rahoitusta, eivätkä ainakaan liittyisi Natoon. Jos Suomen puolustus hoidettaisiin "sotavakuutuksella", niin he tuskin vaivautuisivat tuollaista vakuutusta ottamaan. Ydinvoiman mahdollisia tuhoja varten mikään vakuutus ei kuitenkaan ole riittävän suuri. Tottakai aina voi uskoa rauhaan tai siihen, että ei se meidän talo syty palamaan. Onnettomuudethan sattuvat aina muille. Ainahan voi yrittää rauhanpolitiikkaa tai luottaa tulipalon sammutuksessa yllättävään rankkasateeseen. Kannattaako maanpuolustusta suunnitellessa kuitenkaan luottaa valoisaan tulevaisuuteen ja rauhantahtoon, vai pitääkö varautua pahimpaan?

Tasa-arvoinen malli maanpuolustuksen suhteen voisi olla sellainen, että armeija tai siviilipalvelus olisi pakollinen jokaiselle, sukupuolesta riippumatta. Armeijan tulisi olla houkuttelevampi vaihtoehto, jotta sinne saataisiin paras aines. Käpyjä pystyy keräämään heikommillakin valmiuksilla. Jos armeijaan olisi liikaa hakijoita, niin huonommat karsittaisiin pois fyysisten ja henkisten ominaisuuksien perusteella. Silloin Suomella olisi mahdollisimman hyvä puolustus sekä tasa-arvoinen yhteiskuntajärjestelmä tuolta osin.

Jokin aika sitten heitin lukijoille kysymyksen siitä, millainen on fiksu mies? Sainkin kysymykseeni nipun vastauksia ja Ilkkakin oli käsitellyt asiaa jo aiemmin blogissaan. Miten sitten fiksuksi pääsee? Vaikka olisi olevinaan kuinka älykäs, niin ei ole välttämättä fiksu. Ja entäs sitten viisaan arvonimi. Miten sen saa itselleen?

Miehiä on kolmea laatua: Fiksuja, älykkäitä ja viisaita. Tyhmiä miehiä ei ole, koska vanha kansanviisauskin jo sanoo, että: "Kaikki miehet ovat älykkäitä".

Fiksu mies on sisäistänyt feministisen diskurssin osaksi luontoaan. Feministiset arvot ovat hänelle yhtä luonnollisesti ja vastaanpanemattomasti oikeita kuin naisillekin.

Älykäs mies ymmärtää, että feministien arvot ovat vain arvoja muitten joukossa. Feminististä diskurssia älykäs mies ei osaa, halua tai viitsi omaksua.

Viisas mies ymmärtää, että feministien arvot ovat vain arvoja muitten joukossa, mutta hän ymmärtää myös senkin, että feminististä diskurssia kannattaa käydä oman etunsa tähden.

Jokainen mies voi itse miettiä, mihin noista ryhmistä hän kuuluu. Trio Erektuksen porukka kuuluu epäilemättä älykkäiden miesten joukkoon. Tähän väliin varoitus fiksuille miehille. Näitä juttuja lukiessaan voi menettää fiksuutensa niin, että ei palaa koskaan ennallaan. Joillekin nuorille kehityskelpoisille miehille, kuten "en sinua vielä tunnelle" sanoisin, että jos menetät fiksuutesi, niin koeta kehittyä viisaaksi, sillä nuorella iällä ei kannata päätyä älykkääksi. Älykkyydelle otollisin aika tulee sitten, kun on jo vanha ja katkera, eikä ole mitään menetettävää.

Jos minä kutsun jotakin miestä fiksuksi, niin kyse ei ole välttämättä ole kehusta, vaan jonkin sortin kateuden ja halveksunnan yhdistelmästä. Mikä taas ei ole kovin fiksua.

Sanahirviö "feministinen diskurssi" pilkahtelee esiin usein minunkin teksteissäni. Lukijoista moni puistelee päätään sen nähdessään ja tuumii: "Eipä ole aavistustaan mitä se tarkoittaa, mutta paha asia se varmaan on, kun sitä kaikesta syytetään." Kurkistetaanpa hiukan, mitä tuon hirviön sisuksista löytyy.

Feministinen diskurssi on sananparsi, jossa feministisiä arvoja pidetään luonnonlainkaltaisina totuuksina, joita ei voi kyseenalaistaa.

Annan esimerkin naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa. Jos tuhat miestä on puutteessa, niin siitä johtuvaa kärsimystä ei voi missään tilanteessa verrata naisen ruumiin koskemattomuuteen. Tilanne on suunnilleen sama, kuin jos tuhat miestä haluaisi leijjua ilmassa ja vaatisi, että painovoima olisi kytkettävä pois päältä. Toinen esimerkki voisi koskea aborttipäätöstä. Jos kuvitellaan tilanne, jossa nainen on kahden vaiheilla, tekisikö abortin vaiko ei. Kumpikin vaihtoehto olisi naiselle yhtä houkutteleva tai ei-houkutteleva. Tuon naisen mies - sikiön isä - olisi voimakkaasti jomman kumman vaihtoehdon puolella. Vaikka valinta olisi tärkeä tuossa tilanteessa vain lapsen isälle, niin siltikin naisella olisi täysi oikeus päättää ruumiistaan isän mielipiteestä välittämättä, vaikka tilanne olisi naiselle "yhdentekevä".

Feministinen diskurssi hallitsee koko yhteiskuntaa. Jos joku sanoo jotain feministisen diskurssin vastaista, niin häntä katsotaan kuin mielipuolta. Feministinen diskurssi koostuu niistä totuuksista, jotka tuntuvat naisista oikealta. Tunteeseen perustuvissa totuuksissa on se perustavanlaatuinen vika, että nuo totuudet voivat olla täysin ristiriidassa todellisuuden ja toistensa kanssa. Tuo feministisen diskurssin epäloogisuus ja ristiriitaisuus tekee siitä oivan pilkan kohteen.

Feministinen diskurssi on suunnilleen sama asia kuin uskonnolliset totuudet. Tosin uskonnollisissa totuuksissa on esitetty asioille jokin alkuperä, kuten jumalan sana tai Muhamedin julistus. Feministisen diskurssin totuudet vain ovat. Niille ei esitetä mitään perustelua ja se saa riittää. Kuten uskonnoissakin jumala voi olla yhtä aikaa vihainen tai armollinen, niin myös feministisessäkin diskurssissa totuus vaihtelee tilanteeseen sopivalla tavalla.

Minä pyrin kirjoituksillani horjuttamaan feminististä diskurssia osoittamalla sen epäloogisuuden ja olemattoman pohjan, jolle nuo totuudet perustuvat. En voi hyväksyä sitä ajatusta, että toiset voivat asettaa luonnolainkaltaisia perustelemattomia totuuksia, joilla voidaan perustella oikeutus toisille aiheutettuun kärsimykseen, oli tuon kärsimyksen määrä miten suuri tahansa.

Kevyesti kysyy kommentissaan suhtautumistani seuraaviin naisten tarpeisiin: "Henkinen yhteys ja turvallisuus tyydyttävän seksin ehtona, tarve sitoutua lapseen sikiöaikana ja tarve pitää huolta lapsista olemalla lähellä, tarve työn ja kodin yhdistämiseen jne." Mitä mieltä minä olen noista ja vastaavista muista naisten tarpeista? Ajanko vain miesten etuoikeuksia unohtaen naiset?

Minusta nuo luetellut ja muut vastaavat naisten tarpeet ovat ovat naisten onnellistumisen kannalta hyvin tärkeässä asemassa. Ei minulla ole mitään naisten onnellisuutta vastaan ja mitä noihin tarpeisiin ja niiden tyydyttämishankkeisiin tulee, niin olen lämpimästi asian puolesta. Naisilla tulisi olla oikeus pyrkiä onnelliseen elämään noiden perustavaa laatua olevien tarpeiden tyydyttämisen kautta.

Kun nyt olen noiden tavoitteiden toteutumisen puolella, niin mieleeni nousee muutamia avainkysymyksiä: Mihin feministiseen noita asioita ajavaan järjestöön minun olisi liityttävä? Mikä noita tavoitteita edistäviä naisten lehtiä minun olisi tilattava? Ketä noita tavoitteita edistäviä poliitikkoja minun olisi äänestettävä? Valitettavasti minulle ei tule mitään selkeitä vastauksia mieleeni. Mistä se mahtaisi johtua?

Ei naisia kiinnosta ajaa oikeuksiaan noihin asioihin. Nehän kuuluvat heille itsestäänselvästi. He haluavat enemmän. He haluavat tasa-arvoa. Tasa-arvon he määrittelevät feministisestä diskurssistaan käsin niin, että heiltä puuttuu yksi sun toinen asia tasa-arvon toteutumisesta. Tässä vaiheessa alkavat hälytyskellot soimaan minullakin. Jos tavoitellaan tasa-arvoa, niin kyse ei voi olla pelkästään saamisesta. On myös luovuttava omista eduistaan muiden heikompiosaisten hyväksi.

Naiset ja naistenlehtikolumnistit vertaavat olojaan toistuvasti ja ainoastaan vallankahvassa oleviin hyvätuloisiin huippumiehiin, jotka edustavat varsin pientä osaa kaikista miehistä. Mikseivät he peilaa itseään ja tasa-arvovaatimustaan alempitasoisiin miehiin? Mitä alempitasoisilla miehillä on enemmän ja paremmin kuin naisilla? Eipä mitään. Naisilla on aivan eri luokan valinnanmahdollisuudet käytettävissään elämän tärkeitä ratkaisuja tehdessään.

Mielestäni naisilla on oikeus ajaa onnellisuutensa kannalta oleellisia asioita eturyhmäpolitiikkaa(kutsumatta sitä tasa-arvon nimellä) hyväksi käyttäen tai tasa-arvoa, jos he sitä haluavat. Se, mihin heillä ei mielestäni ole oikeutta, on rusinapullatasa-arvon vaatiminen, jossa he määrittelevät tasa-arvon omista lähtökohdistaan niin, että ne asiat - joissa miehet ovat altavastaajina - eivät kuulu tuon tasa-arvovaatimuksen piiriin.

Tänään tulee taas televisiosta "Vaimot vaihtoon"-sarja. Ehkäpä kaikkien aikojen paras markkina-arvotelevisio-ohjelma. Ensimmäinen jakso oli loistava ja toinen jopa hiukan sitäkin parempi. Myös Elleissä on pieni keskustelu aiheesta. Muistellaanpa hetki toisen jakson tapahtumia, joista riittäisi aineksia usempaankin väitöskirjaan:

Ensimmäinen perhe oli "Renttulat", jossa aviomies oli sikarentun prototyyppi suoraan sarjakuvista. Hän ei ollut käynyt koskaan töissä, ei tehnyt kotona mitään, mutta pomotti vaimoaan tekemään sitäkin enemmän. Toinen perhe oli "Hovimestarilat", jossa aviomies oli englantilaisen hovimestarin prototyyppi, sivistynyt, vähän nössö, hyvissä töissä, hyvin artikuloiva, teki tietenkin kaikki kotityöt ja vei vaimoaan pubiin rentoutumaan.

Alkutilanne kuulostaa jo varsin lupauksia antavalta ja sitähän se olikin. Hovimestarilassa vaihtovaimo, joka oli tottunut raatamaan miehen komennon alla, istui toimettomana sohvalla viinilasi kädessä ja pää pyöri siihen tyyliin, kuin että jotakin tekisi mieli tehdä. Renttulan vaihtovaimo paiski hommia miehen komennossa. Ohjelmassa oli hauskoja leikkauksia, kun Hovimestarilassa vaihtovaimo oli miehen tekemässä vaahtokylvyssä shampanjalasin kanssa romanttisen musiikin säestämänä, samalla kun Renttulan vaihtovaimo kuunteli miehen valitusta huonosti laitetusta ruuasta.

Sitten näytettiin Hovimestarilan vaihtovaimoa sohvalla miettimässä, että elämä voisi olla myös tälläistä: "Miten minä voin tämän jälkeen palata mieheni luo takaisin Renttulaan?" Viikon puolivälissä Renttu ja vaimo pääsivät tapaamaan toisiaan hääpäivän merkeissä autossa. Vaimo oli valmiiksi todella myrtynyt, mutta sitten tapahtui jotakin. Renttu aisti selvästi vaimonsa mielialan ja piti vaimolleen niin vakuuttavan puhuttelun heidän rakkaudestaan, että vaimo suli siihen paikkaan. Minäkin olisin varmaan sulanut, niin hienosti tuo renttu osasi sanansa asetella. Ei voi kuin ihailla.

Loppua lähestyttäessä tuon puheen jälkeen alkoikin yllättävä käänne. Rentun vaimo alkoi kääntyä Hovimestarilaa vastaan. Loppuillallisella hän haukkuin Hovimestarilan miehen, joka oli lähinnä koiranpentu, eikä mies ollenkaan ja vaimonkin, joka ei ollut osannut pitää niin hyvää huolta hänen renttumiehestään kuin mitä hän itse pitäisi. Hovimestarilan pariskunta katsoi silmät pyöreinä.

Tuon jakson jälkeen sitä rupesi itsekin miettimään, mitä oikein tapahtui? Oliko renttu niin taitava kääntämään vaimonsa takaisin puolleen vai tajusiko vaimo jollakin tasolla, että hänen markkina-arvonsa ei riitä saavuttamaan sitä, mitä elämä hovimestarilassa oli?Tajusiko vaimo, että hänen renttumiehensä oli parasta, mitä hänen oli sillä hetkellä mahdollista saavuttaa ja teki sittenkin viisaasti? Oli miten oli, niin tuosta jaksosta kyllä näki, miten rentun vetovoima vei sittenkin mennessään.

Hesarin tv-ohjelmakolumnisti(jonka sukupuolta en viitsi mainita) heitti arvelun ilmaan muun muassa siitä, onko vaimojen vaihto sukupuolirasismia? Pitäisikö mieluummin vaihtaa miehiä keskenään? Sitten hän sanoi, että "onneksi ohjelmassa pari miestä on käyttäytynyt esimerkillisen modernisti ja kantanut kotitöistä vähintään osansa". Se, että pari ohjelman naisista ei tehnyt juuri ollenkaan kotitöitä, ei häntä kiinnostanut saati sitten se, että kukaan ohjelman naisista ei ole vaikuttanut(silmämääräisesti arvioiden) innokkalta osallistujalta miesten töihin.

Olen tuota vihablogiväitettä miettinyt omalta kohdaltani ja sanoudun siitä täysin irti. Perusteet: 1) Olen luonteeltani viimeisen päälle rauhallinen mies, enkä suutu juuri koskaan. 2) En ole koskaan sanonut vihaavani femistejä, humanisteja, naisia tai oikeastaan mitään muutakaan. 3) Toki naureskelen ivalliseenkin sävyyn feministeille ja muillekin, mutta naureskelu on eri asia kuin viha. 4) Kuten tarkkaavaisimmat ovat huomanneet, suosikkiblogeissani on pari jonkin sortin feministi-humanistin blogia, eivätkä ne ole vain naureskelua varten. Kumpikin blogi on todella hyvin kirjoitettu ja vaikkakin heittelenkin pilkkakirvestä aika ajoin sinne suuntaan, niin silti ajattelen noita blogeja lähinnä lämmöllä, en vihalla.

Vihablogiaiheesta on kirjoitellut myöskin Salkkareitten Teemun näköinen mies. En tiedä puhutaanko siellä tästä blogista vai mistä blogeista, mutta seuraavassa kuitenkin muutamia huomioita: On epäprofessionaalista esittää muiden blogien kirjoittajien motiiveiksi insesti- lapsuus- ja muita traumoja varsinkaan, kun ei tunne noita kirjoittajia ja kun ei satu olemaan psykologi(oletan, että hän ei ole).

Mitä sitten tulee nimimerkin(etunimen) käyttöön ja vakavastiotettavuuteen, niin olen kirjoitellut aiheesta jo noin kilometrin verran nyysseissä Korpelan ja kumppaneitten kanssa. Aiheesta kiinnostuneille on seuraavassa linkissä lisää nimimerkkiasiaa. Jokainen voi ottaa blogini niin vakavasti kuin itse haluaa; joku katsoo, että nimimerkkikirjoittaja ei voi kirjoittaa asiaa, joku toinen taas lukee ja miettii itse. Ja mitä vakavasti otettavuuteen tulee, niin jokainen voi miettiä itsekseen, kuinka vakavastiotettava on sellainen kirjoittaja, joka psykolosoi toisten kirjoittajien insesti- ja muista traumaattisista kirjoittamismotiiveista näitä tuntematta ja joka vihjaa "vihablogien" mahdolliseen sisällöttömyyteen suuresta tekstimäärästä huolimatta, vaikka myöntääkin, että ei oikeastaan edes lue niitä.

Kasa kirjoittaa, että "vihablogeissa" huidotaan olkinukkeja ja esitetään pseudotieteellistä paskaa. Tuohan voi tietenkin pitää paikkansa, mutta toisaalta kuka tahansa 9-vuotias voi esittää tuollaisen väitteen. Jotta väitteelle tulisi uskottavuutta, sille tulisi olla muitekin perusteita kuin että: "Jokainen voi lukea itse ja todeta..." Jos "vihablogit" esittävät epätosia väitteitä, niin helpoimmin ja uskottavimmin ne saa kumottua perustelemalla ne vääriksi. Sellainen toiminta saisi myöskin aikaan toivottua interblogistista diskurssia.

Ja pienenä vinkkinä: Jos todella haluatte kyykyttää tätä tai muita inhomianne blogeja, niin laittakaa blogin nimi ja linkki reilusti esille ja esittäkää asiallisia perusteluja(asiattoman huutelun sijaan), joilla kumoatte inhoamanne blogin väitteet. Tuollainen "se blogi, jonka nimeä ei saa ääneen lausua"-politiikka aiheuttaa vain turhaa mystifikaatiota ja lisää inhottujen blogien suosiota salaperäisyysasteen kasvaessa.

Kasan ja Tiramisun suunnalta on tullut hiukan negatiivista kommenttia tännekin suuntaan. Mitä viittaukseen vihabloggeilusta tulee, niin eräs osa minun kirjoitteluani on alempitasoisten miesten edunvalvontapolitiikka ja eräs käyttämäni keino on feministisen diskurssin epäloogisuuksille naureskelu, mikä saatetaan tulkita vihamielisyydeksi. Ei minä tunne kuitenkaan vihaavani naisia. Minä yritän vain parantaa alempitasoisten miesten asemaa ja jos jotain vihaan, niin järjestelmää, joka sallii heidän sortamisensa.

Sekin on totta, että minä narisen jatkuvasti alempitasoisten miesten puolesta. Mutta sehän on juuri demokratiassa hyväksytty ja laillinen tie vaikuttaa. Miten minun sitten pitäisi toimia asiani puolesta? Jos minä treenaisin itseni komeaksi, hankkiutuisin monimiljonääriksi ja hankkisin haaremillisen naisia narisemisen sijaan, niin alempitasoisilla miehillähän olisi silloin entistä vähemmän naisia käytössään. Ja anteeksi vaan naisille naureskeluni, mutta olen vain sellainen, että epäloogisuus on minusta sangen huvittavaa.

Nyysseilyn kuukausikatsauksessani kehuin blogistiyhteisön ilmapiiriä ja sitä henkeä, kuinka kaikkien kukkien annetaan kukkia. Minä peräänkuulutan nyt sitä henkeä, koska valitettavasti en osaa kirjoittaa paremmin ja kaikkia miellyttävästi. Ja toisekseen, olen pitänyt blogia vasta reilun kuukauden, joten on ymmärrettävää, että persoonani ei ole vielä ehtinyt kasvaa täyteen kukoistukseensa.

Kasa puhuu "kovista pojista" ja "koulukiusaajista" viitaten meihin. Minä olen ainakin alistettu ja sorrettu nössö ja ajan nössöjen etua, joten tuo ei voisi olla paljon kauempana totuudesta. Ilkka ja Tommikin taitavat minun käsitykseni mukaan olla paljon lähempänä nössöjä(anteeksi vaan, jos olen väärässä) kuin kovia poikia.

Ja mitä tulee hienoseen tilaajaboikottihenkeen, niin minusta on hiukan epäurheilijamaista poistaa ensin "vihablogit" tilattujen joukosta ja sitten ihailla, kuinka hienosti itse on noussut tilaajalistalla. Kyllä minä sen ymmärrän, että jokainen lukee sitä, mikä kiinnostaa ja mistä pitää - niinhän minä teen itsekin - mutta eikö olisi yhteishengen kannalta parempi, että jokainen pitäisi sellaista blogia kuin tykkää ja lukisi niitä blogeja mitä tykkää ilman vihanlietsontaa(ettei tarvitse perustaa "VihanLietsojat"-blogiryhmää toisia blogeja vastaan vihaa lietsoville blogeille). Minä en ainakaan boikotoi mitään blogeja nyt enkä tulevaisuudessa.

Ja mitä Tiramisukin totesi, että meille on välillä hauska käydä hihittelemässä, niin eikö se sitten ole varteenotettava suhteutumistapa. jos joku blogi vaikuttaa potaskalta, niin hihittelee sille ja ottaa huumorilla, mutta ei niin, että lietsoo vihaa sitä kohtaan.

Villi seksikesä on lähestymässä ja koska blogistienkin joukossa on huomattava määrä tämän kevään ylioppilaita, jotka alkavat ottaa parin vuoden sisään ensimmäisiä varovaisia askeleitaan seksin ihmeellisessä maailmassa, niin ehkäpä on paikallaan lukea heille muutama sananen kirjasta "Mitä olet aina halunnut tietää seksistä, mutta et ole uskaltanut kysyä". Kirjoittajana on David Reuben. Suomennettu vuonna 1971. Suuri suomalainen kirjakerho. Seuraavassa lainauksia luvusta "Miesten homoseksuaalisuus":

"Homoseksuaaliset nauttivat vaarasta. Se tuntuu melkein osalta heidän seksuaalirituaaliaan. Syistä, joita hän ei itse ymmärrä, homoseksuaalinen pitää luonnollisena sitä, että kutsuu vieraan miehen huoneistoonsa kello kaksi aamuyöllä pitämään hiukan hauskaa."

"Homoseksuaalisissa miehissä on jopa eräs erikoistyyppi, sadomasokistiset homoseksuaalit. Tämä on sellainen homotyyppi, jota toiset homoseksuaaliset pelkäävät."

"Ne, jotka yhdistävät homoseksuaalisuuden ja sadistisen ja masokistisen perversion, kuuluvat kaikkein julmimpiin ihmisiin, joita maailmassa on. Entisinä aikoina he saivat toimeentulonsa ammattikiduttajina ja pyöveleinä. Läheisemmässä menneisyydessä he ovat olleet Hitlerin Gestapon tai SS:n riveissä."

"Todellisuudessa yhdenkään homoseksuaalisen ei tarvitsisi koskaan tulla pidätetyksi seksuaalisten tekojensa takia...Mutta useimmat homoseksuaaliset toimivat toisella tavalla. Heillä on pakonomainen halu harrastaa seksiä julkisilla paikoilla...umpimähkäinen ja häikäilemätön kumppanien valinta on heidän tunnusmerkkinsä. Heidän mieleensä ei näy koskaan juolahtavan, että heidän ahdistamansa vieras mies saattaa olla poliisi, sadomasokistinen homoseksuaali tai kuppaa sairastava. Tämä varomattomuus on erittäin oleellinen piirre homoseksualismissa."

"Pettyneenä, itsepäisenä, masentuneena ja uhmaavana homoseksuaalinen mies jatkaa kokeilujaan. Hän on seksuaalinen Diogenes, joka lakkaamatta etsii siitintä, joka miellyttäisi...Tämän takia hänen on vaihdettava loputtomasti partnereitaan. Hän kokeilee vuoronperään jokaista siitintä ja kääntyy sitten katuvana pois: "Ei, se ei ole tämä!""

Näin aluksi onnittelut Lumille, joka on pystynyt palaamaan pienen pohdiskelun avulla täysipainoiseen elämään todetusta kiiwiallergiasta ja siitä seuranneesta pakkokiiwittömyydestä huolimatta. Tuo tapahtuma toimii innostuksen lähteenä kaikille niille alempitasoisille miehille, jotka eivät ole pitkienkään pohdiskelujen jälkeen kyenneet elämään täysipainoista seksitöntä elämää.

Lumi kirjoittaa myöskin näin: "Tietysti maailma voisi olla helpompi ilman tasa-arvoa. Vai olisiko? Olisitteko miehet muuten valmiita elättämään vaimoa kotona? Kotirouvan elämäkin on aika kallista. Kalliit meikit, vaatteet, huvitukset vievät rahaa. Mutta tietysti hyväpalkkainen mies on varmasti valmis tämän tarjoamaan. Että saadaan naiset takaisin kotiin työelämästä. Ettei tässä nyt vain olisi kyse siitä, että toivotaan asymmetristä tasa-arvoa?"

Minä voin näin alempitasoisten miesten epävirallisena edustajana ja itseni virallisena edustajana vastata tuohon, että kyllä elämä varmaan olisi mukavaa ilman tasa-arvoakin. Vaimo kävisi töissä ja kustantaisi kotiukkonsa oluet, kalastuksen ja huvitukset. Mutta kyllähän hyväpalkkainen vaimo olisi valmis tuon tarjoamaan. Että saadaan miehet pois työelämästä.

Tiramisu kommentoi(hiukan paradoksaalisesti) täälläkin käytyä ihmissuhdediskurssia näin: "Misu ihmettelee Tiran intoa kommentoida ihmissuhteita ruotivia blogeja. Vaikka ilmeisesti näiden blogien kirjoittajat eivät ole IHMISsuhteista kuulleetkaan: kirjoittajien käsitykset lähinnä naurattavat. Ei ihme jos ei suhteilu onnistu kun ajatusmaailma on tuolla tasolla."

Täällä päässä myönnetään, että ihmissuhdetietouteni ei ole aivan parhaalla tolalla. Minä kuitenkin toivoisin, että fiksummilla ihmissuhdetietäjillä riittäisi intoa ja kärsivällisyyttä kommentoida näitäkin kirjoituksia, jotta suhteilunikin onnistuisi paremmin. Siis enemmän hyviä neuvoja ja kommentteja ja vähemmän naureskelua amatöörille, kiitos.

Lukijakysymyksenä heitän ilmaan seuraavan tehtävän: Millainen on fiksu mies? Jos otan esimerkiksi vaikkapa Trio erektuksen muut jäsenet, niin olen kuullut heitä kutsuttavan älyköiksi, viisaiksi, kognitiiviseksi yläluokaksi sun muuksi vastaavaksi, mutta en koskaan fiksuiksi. Miten fiksuksi mieheksi pääsee?

3. Näytös: Sokrates ja nainen keskustelevat asevelvollisuudesta.

Sokrates: Pitäisikö mielestäsi Suomea puolustaa, jos tänne hyökättäisiin?
Nainen: Tottakai.
Sokrates: Kannatatko tasa-arvoa?
Nainen: Tasa-arvon toteutuminen on suurin haaveeni.
Sokrates: Pitäisikö sitten armeijan olla pakollinen naisillekin?
Nainen : Ei tietenkään, sillä naisten on kärsittävä raskausajasta.
Sokrates: Eikös raskaus ole kuitenkin vapaaehtoinen? Eivät kaikki naiset tule raskaiksi.
Nainen: Niin, mutta naiset saavat muutenkin pienempää palkkaa ja tekevät pääosan kotitöistä.
Sokrates: No entäs ne naiset, jotka saavat hyvää palkkaa, eivät tee juurikaan kotitöitä ja eivätkä suunnnittele tulevansa raskaiksi - niin kuin sinä?
Nainen: No, oikeastaan armeijakin voisi laittaa vapaaehtoiseksi tai lopettaa. Sehän on vain turhanpäiväinen historiallinen jäänne.
Sokrates: Elikkä jos mies ei haluaisi puolustaa naista raiskaajia ja valloittajia vastaan, niin se olisi ihan ok?
Nainen: No ei todellakaan olisi! Oikea Mies puolustaa aina naistaan!
Sokrates: Mistä hinnasta sinä hinnasta sinä kävisit armeijan?
Nainen: En mistään hinnasta! On minulla parempaakin tekemistä, opiskelut ja kaikki.
Sokrates: Mutta kannatat kuitenkin, että miesten on pakko mennä armeijaan?
Nainen: Toki. Miehillehän on armeijasta vain hyötyä työnhausssa ja kun kuuntelee miesten armeijajuttuja huomaa, kuinka hauskaa heillä on siellä ollut.
Sokrates(Muuttuu aivan punaiseksi, riisuu sandaalit jalastaan, viskaa ne lähimpään pöpelikköön ja huutaa): Mutta eihän tässä logiikassa ole mitään tolkkua!
Nainen: Hih, no juuri siksihän naisia ei kannata armeijaan laittaa!

Huomioita Lumin viimeaikaisiin kirjoituksiin: Lumi kirjoittaa: "Isovanhempiani ajatellessa tuli vielä mieleen seuraava: jos ihmisellä on puutarha täynnä luumupuita, niin arvostaako hän luumujen syömisen nautintoa vähemmän kuin silloin, jos hän saa vain yhden tai kaksi luumua viikossa?" Erittäin hyvä kysymys. Vastakysymyksenä Lumille: Jos ihmisellä on luumuja niin paljon kun hän vain haluaa, niin pystyykö tuo ihminen ymmärtämään, kuinka kurjaa sellaisen ihmisen elämä on, joka ei pääse puristelemaan luumuja ollenkaan? Huomaako luumujen arvon vasta sitten, kun niitä ei ole?

Mitä psykologeihin ja psykologisointeihin tulee, niin olen hyvin pitkälti sitä mieltä, että "terapeutti on kallis ystävä ja ystävä on halpa terapeutti."

Vaarallinen, toisille taloudellista, terveydellistä tai muuta merkittävää haittaa aiheuttamaton toiminta tulisi mielestäni sallia kaikille tasapuolisesti. Jos henkilön toiminta aiheuttaa muille terveydellistä vaaraa - kuten autolla ajaminen, tai taloudellista haittaa, kuten ylipaino, niin silloin pitäisi keskustella avoimesti siitä, kuinka suurta haittaa yhteiskunta on valmis kestämään ilman vapauden rajoittamista tai ylimääräisten maksujen langettamista.

Nopeusrajoituksilla voidaan säädellä, kuinka suuria liikenneturmamääriä ollaan valmiit kestämään. Jos autoiluturmat haluttaisiin todellakin vähentää nollaan, niin autoilu kiellettäisiin kokonaan. Eräänä vaihtoehtona ihmisiltä voitaisiin vaikkapa kysyä, kuinka suuren liikennekuolemien määrän he olisivat valmiit sallimaan vuodessa? Jos he vastaisivat vaikkapa 50 henkeä, niin sitten säädettäisiin sitä turmamäärää vastaava yleinen 30kmh nopeusrajoitus. Ihmisiltä voitaisiin myöskin kysyä, kuinka paljon he olisivat valmiit maksamaan veroa itseaiheutetusta ylipainosta aiheutuvien kulujen kattamiseen? Jos he vastaisivat vaikkapa 5 euroa, niin loput rahat perittäisiin läskeiltä rangaistusveron muodossa - 10 euroa jokaiselta ylimääräiseltä kilolta.

Sairaudenhuollossa tehdään priorisointia koko ajan ja yhä kalliimpia hoitoja kehitellään. Keitä hoidetaan koko rahan edestä? Pitäisikö yksinkertaisesti rankalla kädellä listata sairaudet, jotka todennäköisesti ovat johtuneet omasta riskikäyttäytymisestä? Vaikkapa esimerkiksi siihen tyyliin, että keuhkosyöpä- ja maksakirroosihoidoista korvattaisiin vain puolet? Toki silloin osa potilaista joutuisi noitten sairauksien osalta syyttöminä maksumiehiksi, mutta parempi sekin, kuin että kaikki veronmaksajat joutuisivat maksamaan joittenkin yksilöitten riskinotosta.

Eli kiteytettynä: Jokainen saisi elää niin itselle vaarallista elämää kuin haluaisi ilman, että joutuisi sietämään jatkuvaa pakkovalistusta, mutta jos jotakin terveydellistä vahinkoa sattuisi, niin sitä ei korvattaisi täysmääräisenä tai ei ollenkaan. Jokainen saisi syödä rauhassa itsensä vaikkapa 300 kiloiseksi ilman, että kukaan saisi siitä huomauttaa, mutta jos jotain terveydellistä ongelmaa lihavuuteen liittyen tulisi, niin yhteiskunnan korvaukset olisivat osittaiset tai niitä ei olisi ollenkaan. Sama koskisi vaikkapa vuorikiipeilyä. Eikö tämä olisi aika optimaalinen malli, jossa yhdistyisi sekä vapaus, että vastuu?

Panu kritisoi blogissaan sisäpiirin kirjoittelua sekä interblogistista diskurssia(jokainen, joka löytää sanan "diskurssi" blogista vähintään viisi kertaa, saa huutaa "hevonpaskaa!" niin lujaa kuin jaksaa). Siitä olen samaa mieltä, että liika sisäpiiriläisyys on pahasta, mutta toisaalta se tuo blogin pitoon ja asiaan vihkiytyneille lukijoille juonellisesti jännittynyttä ekstrasisältöä. Vähän niin kuin Salatuissa Elämissä. Mitä taas vuorovaikutuksellisuuteen tulee, niin aikomukseni on kyllä hakea ideoita kirjoituksiin muiden blogeista tarpeen mukaan, mutta kuitenkin niin, että lukijoiden ei tarvitse olla erityisen perehtynyt viittamieni blogien sisältöön.

Huomioita Melanien kommentteihin kirjoitustani 1.6 koskien: Miesten alempitasoisuuden määrittelyssä tuomareina toimivat naiset. Rumuus ja tyhmyys eivät välttämättä johda alempitasoisuuteen, jos mies kelpaa naisille seksi- ja seurustelusuhdekumppaniksi. Hjalliksellakin on ollut partnereita. Ujoilla miehillä on sitävastoin on huomattavia ongelmia päästä suhteisiin naisten kanssa. Toisin sanoen, naiset ovat määritelleet heidän tasonsa alhaiseksi.

On totta, että naisten geenit kehottavat naisia valitsemaan sen turpiinvetäjän turpiinottajan sijaan. Toisaalta, miesten geenit kehottavat heitä harrastamaan seksiä juuri sukukypsäksi tulleiden tyttöjen kanssa. Se on kuitenkin kielletty lailla. Miksei myöskin voitaisi hillitä naisten yhteiskunnallisesti haitallisia partnerivalintoja lainsäädännön avulla? Aggressiivisuudesta on varmaan hyötyä yksilölle itselleen, mutta tuskin yhteisölle. Yhteisö on valinnut väkivallan kieltämisen, vaikka väkivallasta varmaan olisi hyötyä isoille, aggressiivisille ja vahvoille miehille.

Mitä oikeuteen lisääntyä ja demokratiaan tulee, niin tasa-arvotavoitteesta vallitsee yhteiskunnassamme konsensus. Sen sijaan mitä tulee tyhmien oikeuteen lisääntyä, niin sitä ei ole rajoitettu mitenkään(itse asiassa edistetty). Siksi tyhmillä miehillä pitäisi olla oikeus lisääntyä. En minä sano, että se on järkevä tavoite, mutta koska tasa-arvo on määrätty demokraattisesti kaikille, niin minä vain vaadin tyhmille miehille vain heidän lakisääteisiä oikeuksiaan. Jos joku vaatii lisääntymisoikeuden rajoittamista vaikkapa tyhmyyden, rumuuden tai ujouden perusteella, niin häntä aletaan hyvin pian kutsumaan natsiksi.

Sosiaalisesti rajoittuneita miehiä on enemmän kuin naisia. Miesten lahjakkuuksien vahvuusalueet ovat muualla. Nykyisessä kaupungistuneessa yhteiskunnassa sosiaalisten taitojen ja halujen merkitys on noussut yhä suuremmaksi. Mutta onneksi ainahan miehet voivat ruveta tietokonenörteksi ja katsella ilmaisia porno kuvia(jos niitä vaikka sattuisi hakukoneella löytymään). Mitä naisten ulkonäön kohentumiseen tulee meikkauksen avulla, niin tuon kohentuman suuruus on merkittävä. Jos naisia tai missejä esitellään saunapuhtaina, niin 30% kauneudesta on kadonnut pesuveden mukana.

Mitä demokratiaan ja sen seurauksiin tulee, niin olen 8.5 kirjoittanutkin aiheesta niin, että demokraattinen valtio voi aivan mainiosti tappaa itsensä sukupuuttoon lyhyessä ajassa. Voidaan vaikkapa kuvitella sellainen teoreettinen demokratia, jossa ehkäisy ja abortit ovat sallittuja, lapsettoman elämän vaihtoehto on varsin hauska ja huoleton, eikä uskonnonkaan kautta paineita lisääntymiseen juurikaan ole. Voidaan kuvitella, että tuollaisessa kuvitteellisessa demokratiassa naiset eivät enää halua synnyttää riittävän paljon, jolloinka väestö alkaa huveta ja keski-ikä vanheta.

Jos me olisimme muurahaisia ja joku eläintutkija vertailisi kahta kekoa nimeltään vaikkapa Suomi ja Afrikka, niin tuo eläintutkija toteaisi: "Suomi-keossa näyttäisi olevan rappeutuva ja elinkelvoton muurahaiskanta, vaikkakin tuon keon muurahaiset ovatkin hämmästyttävän terveitä. Afrikka-keko on rähjäinen ja sen jäsenet ovat sairaita, mutta silti se kykenee pitämää yllä kasvavaa muurahaiskantaa ja valtaamaan uutta alaakin Suomi-keon alueelta. Tulevaisuutta ajatellen ennustan, että pikapuoliin sairaat, mutta lisääntymiskykyiset afrikkamuurahaiset pitävät hallussaan koko metsää. Evoluutio osoittaa taas voimansa ja karsii heikoimmat suomimuurahaiset dinosaurusten seuraan."

Visa kopu on käynnistänyt blogissaan alempitasoisia miehiä huijaavan ja kyykyttävän linkityskampanjan, johon allekirjoittanut ei todellakaan aio osallistua. Hyi kaikille niille, jotka pitävät tuota kampanjaa huvittavana. Tasa-arvon nimissä minä aloitan oman naistutkimus vastalinkityskampanjani. Tervetuloa vaan kaikille naistutkimuksen ystäville.

Kuka lukijoista ei ole koskaan kuullut seuraavia valistustietoiskuja? Käytä pyöräilykypärää, älä juo viinaa, käytä vähemmän suolaa, harrasta enemmän liikuntaa, älä polta tupakkaa jne. Kuka lukijoista haluisi kuulla, lukea ja nähdä nuo tietoiskut uudelleen ja kuinka monta kertaa? Kuinka monta kertaa lukijoiden pitäisi nähdä nuo tietoiskut, että he alkaisivat noudattaa niiden ohjeistuksia?

Minäpä vastaan lukijoiden puolesta. Kaikki ovat nähneet ja kuulleet nuo ohjeet, kukaan ei välittäisi kuulla niitä enää ja vaikka noita toisteltaisiin kuinka paljon, niin kukaan ei muuttaisi käytöstään niiden vuoksi. Tässä vaiheessa mieleen nousee sellainen kysymys, että jos kaikki ovat ne nähneet, kukaan ei haluisi nähdä niitä yhä uudelleen ja kukaan ei muuta käytöstään niiden ansiosta, niin miksi noita kampanjoita tulee joka tuutista yhä uudelleen ja kuka on vastuussa niiden levittämisestä?

Toki minä ymmärrän sen, että koulussa ja ala-asteella lapsille opetetaan, mitä tapahtuu, kun juo viinaa tai ajaa ylinopeutta. Sitä minä en ymmärrä, miksi minun pitää nähdä tuota samaa valistusta yhä uudelleen. Minä olen nähnyt sen jo tuhat kertaa ja osaan sen vaikka unissani ulkoa. Miksei perusteta valistajien lehteä, jonne liikenneturva ja kansanterveyslaitos voisivat julkaista uusimpien nollatutkimustensa tulokset? "Dosentti Änkyrä on tutkimuksessaan saanut selville, että jos ajat autolla kävelykadulla niin paljon kun kulkee, niin se on vaarallista." Sitten jokainen, joka ei tiedä, että viinaa ei kannata juoda, voisi tilata tuon lehden 100 euron vuositilaushintaan. Silloin sekä valistaja että valistusta kaipaava kohtaisivat. "Olipas hienoa, että minä tilasin tämän valistuslehden. En ollut ennen tiennytkään, että tupakka on vaarallista ja että ympäripäissään ei kannata ajaa."

Valistuksessa pännii eniten se, että se on niin yksipuolista. Koko ajan toitotetaan, että viina on vaarallista. On varmaan, mutta eikö tuota vaarallisuutta pitäisi verrata siihen iloon, mitä viinan juominen tuottaa. "Olemme tutkineet, että vaikka viina on vaarallista, niin siitä huolimatta viinan aiheuttamat ilot korvaavat moninkertaisesti siitä aiheutuneet haitat, joten suosittelemme juomisen lisäämistä." Tai pyöräilykypärän käyttö sitten. Miksi ei verrata kypärän käyttämättömyydestä aiheutuvaa lisäriskiä kypärän käyttöön liittyvään hankaluuteen verrattuna? "Kypärä tosin lisää hiukan turvallisuutta, mutta sen käyttö on niin vaivalloista, että ei riskin pieneneminen ei ole vaivan väärti. Ajakaa ilman kypärää, niin pää tuulettuu."

Toiseksi eniten valistuksessa pännii sen epäloogisuus. Vuorikiipeilijöitä seurataan ihaillen, mutta turvavyötä käyttämättömiä katsotaan vinoon ja sanotaan, että "Eikös tuo ole kauhean vaarallista ajaa ilman vyötä" Ja entäs kävelijät sitten. Kävelyonnettomuuksissa kuolee kaksi kertaa enemmän ihmisä kuin auto-onnettomuuksissa. Silti valistus ja rajoitukset koskevat lähinnä autoilijoita. Miksi kävelijöille ei vaadita kävelykypärää pakolliseksi? Entäs nukkuminen sitten? Sängystähän voi pudota milloin tahansa. Minä vaadin nukkumiskypärän kaikille pakolliseksi!

Ja kuka on tehnyt sen päätöksen, että ihminen ei saisi elää vaarallisesti? Itsemurhahan on täysin sallittua - miksi ihmeessä sitten pyöräilykypärää pitäisi käyttää? Kuka tämän turvallisuusmafian on valinnut tehtäviinsä? Onko sellaista kansanedustajaa, joka potkisi liikenneturvan sun muitten valistuspuljujen hemmot kortistoon. Valistakoot lapsia ja halukkaita, mutta minä olen kuullut kaikki valistukset ja vaikka en olisi kuullutkaan, niin minä haluan elää vaarallisesti. Taidankin lähteä tästä pyöräilemään Siwaan ilman kypärää ostamaan suolaa ja pilsneriä. Jos blogipäivitystä ei huomenna kuulu, niin arvaatte, miten on käynyt.

Nimimerkit "Melanie" ja "joo-o" kommentoivat kirjoitustani 28.5 alempitasoisista miehistä ajatuksia herättävästi: Miksi ATM ei saa? Onko evoluution kannalta vain hyvä, että alempitasoiset miehet eivät pääse lisääntymään? Kannattako naiselle diili alempitasoisen miehen ottamisesta? Onko alempitasoisilla miehillä oikeus lisääntymiseen? Mitä suomalaiselle populaatiolle tapahtuu, jos vain tyhmemmät hankkivat lapsia?

Miksi ATM ei saa? Miehen saamattomuus voi johtua useista epätoivottavista piirteistä tai vain yhdestä haitallisesta ominaisuudesta. Yleisin ja katastrofaalisin ominaisuus miehelle saamisen kannalta on ujous. Ei väkivaltaisuus, uskottomuus, tyhmyys, vastuuntunnottomuus tai psykopaattisuus. Väkivaltaiset ja uskottomat psykopaatit saavat aina. Mielestäni olisi oikein, että ujot miehet saisivat vähintäin yhtä usein, kuin väkivaltaiset ja uskottomat psykopaatit.

Onko evoluution kannalta vain hyvä, että alempitasoiset miehet eivät pääse lisääntymään? Ei ole. Siksi, että ne ominaisuudet, joita naiset havittelevat miehessä evoluution ohjaamina eivät ole niitä ominaisuuksia, jotka ovat nyky-yhteiskunnassa hyödyllisiä. Nyky-yhteiskunta tarvitsee ujoja nörttejä, ei väkivaltaisia apinamiehiä.

Kannattako naiselle diili alempitasoisen miehen ottamisesta? Tuskin. Entäs kannattaako alempitasoiselle miehelle jääminen ilman naista? Tuskin. Elämme demokratiassa ja feministisen diskurssin voimin päämääräksi on määritelty tasa-arvo. Tasa-arvossa kukin saa tasonsa mukaan ja naiset miehen oman tasonsa mukaan.

Onko alempitasoisilla miehillä oikeus lisääntymiseen? Ensinnäkin, se että alempitasoisille miehille suotaisiin mahdollisuus suhteisiin ja seksielämään, ei tarkoita ehkäisyn aikakaudella sitä, että heille olisi suotava mahdollisuus lisääntymiseen. Toiseksi, koska kaikilla naisilla on oikeus lisääntymiseen tasostaan riippumatta, niin tasa-arvoisessa yhteiskunnassa sellainen oikeus tulisi olla miehilläkin.

Mitä suomalaiselle populaatiolle tapahtuu, jos vain tyhmemmät hankkivat lapsia? Yleisellä tasolla vastaten: Jos vain tyhmemmät hankkivat lapsia, niin yhteisö tyhmenee ja taantuu. Ja jos tilannetta miettii varsinkin naisten osalta, niin tilannehan on juuri se, että tyhmimmät naiset saavat eniten lapsia. Jos tilannetta tarkastelee tasa-arvon kannalta, niin ilmeistä on, että jos kerran tyhmät naiset saavat enemmän lapsia kuin viisaat naiset, niin sama oikeus olisi taattava tyhmille miehillekin. Jos taas haluttaisiin, että väestön perimä viisastuisi, säädettäisiin sellaiset lait, jolla saataisiin viisaimmat naiset synnyttäjiksi.

Loppukommenttina sanottakoon, että jos havitellaan tasa-arvoa, niin kaikkien on päästävä lisääntymään. Jos taas havitellaan evolutiivisesti perusteltua "viidakon laki"-mallia, niin silloin kaikki tuet tulisi poistaa vaikkapa yksinhuoltajilta ja tyhmille ja vahvoille miehille tulisi sallia mahdollisuus väkivaltaan. Silloin nähtäisiin, kuka todellakin on alempitasoinen. Jos taas havitellaan geneettisesti parasta mahdollista jälkikasvua, niin silloin vain osa ihmisistä saisi lisääntyä. Lisääntyminen ei kuitenkaan ole sama asia, kuin oikeus seksiin ja suhteisiin, jotenka lienee selvää, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassa myös alempitasoisilla miehillä on oikeus niihin.

Lumi antaa selityksensä sille, miksi Panun solvaavaa käytöstä nyysseissä katsotaan läpi sormien ja miksi naiset suhtautuvat Panuun naminami-asenteella: "Ihmissuhteissa oletetaan, että koska P. Höglundin silmille ei syljetä uutisryhmissä, niin se sitten todistaisi jotenkin sen puolesta, että naiset haluavatkin tulla kohdelluksi huonosti. Ei pidä paikkaansa. Pikemminkin tuo ilmiö todistaa naisten kyvyn tuntea myötätuntoa olevan melkein pohjaton."

Ehkäpä kannattaisi laittaa joku raja myötätunnollekin, varsinkin silloin kun puhutaan toistuvasti "rautatangoilla raiskaamisesta" sun muusta vastaavasta. Eikö juuri tuollainen myötätunto kannusta miehiä aivan vääränlaiseen käytökseen? Ehkäpä olen vain katkera, mutta kun minä olen kirjoitellut keskusteluryhmissä ja vaikkakin kirjoitan provosoivasti, niin kuitenkin olen yrittänyt olla asiallinen, olen perustellut väitteeni ja olen ollut valmis puolustamaan väitteitäni, enkä ole sortunut henkilökohtaisuuksiin. Tuosta asiallisuudesta ja rauhallisuudesta minut on palkittu sillä, että puolet naisista ei ole edes suostunut vastaamaan viesteihini ja suuri osa muistakin on suhtautunut minuun varsin kylmäkiskoisesti. Naminami-asennetta ei näy missään.

Se mikä tässä erityisesti korpeaa on se, että vaikka Panu on muuttunut feminististä raivoavaksi sovinistiapinaksi ja minä lievästä sovinistista täyttä tasa-arvoa kannattavaksi feministiksi, niin naisten myötätunto ja flirtti on täysin Panun puolella. Viimeiset sata vuotta olen lukenut naistenlehdistä ja kaikista muistakin lehdistä, että pitäisi kulkea kohti tasa-arvoa ja tasa-arvoon on vielä matkaa ja että tasa-arvoa kannattavat miehet ovat uskomattoman ihania. No niin, tässä on täydellistä tasa-arvoa kannattava ihana(?) mies, mutta naminamia ei näy vieläkään missään.

Lumi kirjoittaa edelleen: "Jos muuten minulta kysytään, niin naiselta siedettäisiin paljon vähemmän vastaavaa käyttäytymistä. Tätähän emme tietenkään koskaan pääse empiirisesti testaamaan, koska naiset harvemmin alkavat kostaa kaikkia elämässään kärsimiä vääryyksiä uutisryhmissä, mutta muistakaa sanani. Naiset ovat valmiita - vastoin kaikkia logiikan lakeja - aina etsimään vikaa itsestään ja oikeuttamaan huononkin käytöksen."

Mitä empiiriseen kokeiluun tulee, niin taidat olla sen verran tuore tapaus nyyssiympyröihin liittyen, että et ole kokenut aikoja, jolloinka Panun naispuolinen klooni julisti ilosanomaansa tähän tyyliin. Ja vastoin kaikkia logiikan lakeja tuo klooni ei löytänyt koskaan vikaa itsestään. Tietenkin voidaan mainita myös tapaus Sami Sihvonen. Hänen sovinistiset fantasiansa eivät ole esteenä tai hidasteena perässä roikkuvalle naisfanilaumalle.

Minun teoriani on(jota tapaus Panu tukee), että aluksi, kun naisia solvaava mies tulee mukaan kuvioihin, naiset yrittävät lannistaa tämän kollektiivisellä halveksunnalla. Ja jos solvaava mies ei suostukaan alistumaan naisten joukkovoiman edessä, vaan lisääkin koko ajan kierroksia solvauksiinsa, niin naiset alistuvatkin itse tuon päättömästi karjuvan rosvopäällikön edessä. Naisten alkuperäinen halveksunta onkin siis vain testi siitä, onko mies alistuja vai johtajatyyppi. Jos mies ei alistu, vaan osoittautuuTosi Mieheksi, niin naiset muodostavat kuin yhteisestä päätöksestä haaremin tyylisen palvovan fanilauman.

Bloggauksen kuukausikatsaus: No niin, tällä blogistilla on nyt kuukausi kirjoittelua takanapäin ja reilut pari viikkoa siitä Pinserin listalla. Olen ollut ihan tyytyväinen päätökseeni aloittaa bloggaaminen ja erityisen yllättynyt blogistiyhteisön mukavasta ilmapiiristä: Seinät leveällä ja lattia matalalla.

Oma mielipiteeni bloggaamisesta on se, että jokainen pitäköön sellaista blogia, kuin itse haluaa ja lukekoot niitä blogeja, jotka kiinnostavat. Ihmisillä on erilaisia motiiveja kirjoittamisiinsa ja jokainen tulkoot omilla motiiveillaan autuaaksi. Mielestäni blogistiyhteisön etu on asettaa rima mahdollisimman matalalle aloittamisen suhteen. Lukijat äänestäkööt hiirikäsillään ja lopputoksen voi lukea top-listalta.

Omia bloggausmotiivejani voi hakea nettikirjoitteluhistoriastani: Joskus vuosia sitten aloitin nyyssikirjoittelun ihmissuhderyhmässä ja muistankin Markun kommentoineen ensimmäisiä kirjoituksiani suunnilleen näin: "Kirjoitat ihan asiaa, mutta jätä pilkun jälkeen välilyönti". Sen jälkeen olen aina jättänyt pilkun jälkeen välilyönnin. Markun kanssa olimme innokkaina keskusteluissa mukana - Ilkkalla ja Tommilla oli jo tuolloin kirjoituksissaan bloggausasenne: Vähemmän väittelyä ja enemmän harkittuja viisauksia. Myöskin Birdy oli väittelyissä innokkaana mukana. Voi olla varsin mahdollista, että emme olleet Birdyn kanssa koskaan samaa mieltä mistään asiasta.

Vuosien kuluessa minusta alkoi tuntua, että olin käynyt kaikki väittelyt moneen kertaan lävitse, eikä minulla ollut sillä saralla enää paljon paukkuja jäljellä. Kirjoitteluni keskusteluryhmissä meni enemmänkin julistamiseksi kuin dialogiksi. Ja koska blogi on oikea media "miehille, jotka rakastavat omaa ääntään", niin näin jälkikäteen ajatellen siirtyminen blogistiyhteisöön oli oikea ratkaisu.

Blogi-ideaan sisäänpääsy vei minulta aika kauan. Ensikosketus tuli Tommipommiin tutustumisen kautta. Se tuntui minusta aluksi aika omituiselta. Sitten Ilkka alkoi myöskin pitämään blogiaan. Jossain vaiheessa aloin seuraamaan noita blogeja tiiviimminkin. Tietenkin oman blogin perustamisen idea kävi mielessä, mutta hiukan minua mietitytti, että jaksaisinko kirjoittaa ja se, että riittäisikö minulla sanottavaa, koska en tulisi kirjoittamaan päiväkirjamaisia tekstejä tai esittämään hupsuja linkkejä ja koska minulla on Henri Hansenin sanoin "suppea diskurssi".

Blogien top-listalla olen sijalla 27 ja tilaajia on 40. Sitemeterin kävijämittari näyttää 196:n kävijäkeskiarvoa. Olen aika tyytyväinen noihin lukemiin. En jaksaisi pitää blogia, jos lukijoita ei olisi. Ja sen verran kilpailuhenkeä löytyy, että on jännää seurata kävijämäärän ja listasijoituksen vaihtelua. Merkittävin osa kävijöistä tulee Pinserin ja Ilkan sivuilta, joten kiitokset sinne päin. Tavoitteita tulevalle en viitsi kauheasti asettaa, koska en viitsi ottaa liikaa paineita itselleni. Listalla tavoite voisi olla pysyminen parhaan kymmenen prosentin joukossa, koska joku on sanonut, että 90 prosenttia kaikesta on paskaa. Kävijöitä voisi ehkäpä houkutella lisää kirjoittamalla netin ihmissuhderyhmiin ja harjoittamalla piilomainontaa.

Blogistipiirien historia on vahvasti uusmediassa ja tietokonehemmoissa. Tilanne on edelleenkin samankaltainen. Lisää blogeja tulee koko ajan ja tilaajamäärä kasvaa. Vaikka näin sisältäpäin ehkä näyttääkin, että kaikki blogaavat, niin todellisuus taitaa olla se, että blogitietoisuus on hyvin pientä blogiyhteisön ulkopuolella. Jos bloggaajien määrä jatkaa kasvuaan, niin voi olla, että jossain vaiheessa saavutetaan kriittinen massa, joka levittää ilosanomaa laajemminkin "tuulipukunettikansan" pariin.

Ja tähän väliin laitetaan nimimerkki "epätietoisen" lukijakysymys: Ilkka Kokkarisella on tapana piruilla tekniikasta mitään tietämättömälle, paksulle, öyhöttävälle, valkoiselle roskasakille. Mikset sinä toimi samoin? Vastaus: Itseironiani ei ole vielä kehittynyt sille asteelle.

Mitä tekniseen puoleen tulee, niin kateudella katson muiden hienoja blogeja. Sinulle jota en tunne kehottaa kaikkia hankkiutumaan eroon Bloggerin ikeestä. Hyvä vinkki, mutta teknisesti rajoittuneena henkilönä siihen voi mennä oma aikansa.

Muista kuin suosikkiblogeistani voisin nostaa esiin tietenkin Plökin ja pitäjänsä Panun. Panu, entinen feministinen älykkönössö, nykyinen öyhöttävä nettiapinamies, on transformaatiollaan osoittanut itsensä eläväksi todisteeksi teoriastaan, että mitä huonommin naisia kohtelee, sitä kiinnostuneempia ne ovat. Panu on solvannut naisia ainakin nyysseissä kaikilla nykysuomen sanakirjasta löytyvillä sanoilla ja muutamilla keksityilläkin. Lopputulos on se, että nykyään nyyssien naiset lähes syövät Panun kädestä ja flirttailevat kuin pikkutytöt. Kommentointiosastollani kunnostautunut "kevyesti" on myös vanha ihmissuhdekirjoittelututtavuus, joka ei päästä minua niin helpolla kuin muut - hänellä on taito puristaa minusta sellaisia ajatuksia, joita en edes tiennyt päässäni olevankaan. Naistensarjan ihmissuhdekirjoittajien parhaimmistoa.

Blogauksen suhteen etenen tulevaisuuteen hattu kourassa, parhaani tehden ja katsoen, mihin se riittää. Uhota en viitsi, koska olen lukenut useampaa blogia, joissa alkuinnostus on ollut suuri, mutta vauhti on sittemmin hyytynyt mäessä. Blogistiyhteisön voima on sen elävyydessä. Uusia tulee ja vanhoja lähtee. Sitkeimmät pysyvät. Muutamista jo loppuneista laihdutusblogeista tulee mieleeni laihdutuksen ja bloggauksen yhteneväisyydet. Alussa mennään painonvartijoihin, hankitaan sykemittari ja kuntopyörä, lasketaan kaloreita ja puhkutaan intoa täynnä. Lopussa todetaan, että paino on siinä samassa, mistä aloitettiinkin. Paska reissu, mutta kyllä kannatti.