Naiset asuvat paremmin kuin miehet

Kevyesti kysyy kommenttiosastolla: "Miksi nimenomaan lihavuus (jopa naisten kohdalla pieni, muutaman kilon selluliitti reisissä) on niin inhottavaa mutta esimerkiksi ketjupolttaminen ei? Molemmissahan on kysymys tahdonvoimasta?" Hyvä kysymys. Luultavasti tahdonvoimalla ei ole juuri mitään tekemistä lihavuuden inhottavuuden kanssa, vaan se on jälkeenpäin asiaa miettiessä mieleen tullut selitys. Olen oikeastaan suuresti hämmentynyt - mikä on evoluutiopsykologinen selitys sille, että joskus tai jossain kulttuureissa lihavat naiset ovat olleet suosittuja, mutta nykyään he ovat ainakin länsimaissa alinta ja halveksituinta kastia? Ilmiö on varsin mielenkiintoinen. Voisiko joku mies tai nainen, joka pitää nyt hoikkia naisia viehättävinä kuvitella, että siirryttyään toiseen aikaan tai kulttuuriin hän alkaisi pitämään paksuja naisia viehättävinä tai päinvastoin?

Kevyesti kirjoittaa: "Muuten se, että menestyneet naiset yleensä myös näyttävät upeilta, johtuu minusta siitä, että menestyviltä naisilta vaaditaan poikkeuksellisen hyvää elämänhallintakykyä ja itsekuria." Myöskin menestyvät miehet näyttävät keskimääräistä selvästi upeammilta. Todella menestyneet miehet ja naiset näyttävät todella upeilta. Suurin syy ilmiöön lienee siinä, että noustessaan tapahtumien valokeilaan ihminen alkaa kiinnittää yhä enenevässä määrin huomiota ulkoiseen habitukseensa, jonka hoitamiseen valokeila tuo huomattavan energiaboostin. "Mitättömällä" ihmisellä ei riitä motivaatiota ulkomuotonsa kohentamiseen merkittävässä määrin.

Menestys luo ihmiselle itseään vahvistavan motivaatiokentän. Pinnalliset arvot nousevat pintaan. Kuvitelkaa itsenne seuraavaan tilanteeseen: Olette tehnyt jotain merkittävää. Teistä on tullut tähti, jota kaikki lehdet ja televisio hamuavat teitä haastatteluihin. Miten suhteenne ulkomuotoonne muuttuu?

Tuli mieleen sellainen kysymys, että miksi liikuntanumerot koulussa annetaan erikseen tytöille ja pojille? Eihän pojillekaan anneta erikseen ruotsinkielen numeroita. Eikö poikien ja tyttöjen suorituksia pitäisi vertailla kaikissa aineissa keskenään. Ei elämässäkään ole metsurinammattia naistensarjalaisille. Mitä ysi naisten liikunnan numerona auttaa fyysisissä suorituksissa, kuten palomiesten tai poliisien hommissa?

Hesari kertoo eri keskipalkkaisten ammattiryhmien sijoittumisesta Helsinkiin. Poliisit, palomiehet, opettajat ja lastentarhanopettajat. Ovatko miesvaltaisten alojen työntekijät taaskin paremmassa asemassa kuin naisvaltaisten ammattien työntekijät? Taasko naisia sorsitaan? Mitä korkeammalle asuinalueen tulot nousevat, sitä todennäköisemmin siellä asuu yhden noiden ammattiryhmien edustaja. Minkä noitten mainittujen ammattiryhmien edustaja asuu todennäköisemmin prameimmilla alueilla?

Hesari antaa vastauksen - lastentarhanopettajat: "Keskipalkkaiset naiset saattavat olla keskipalkkaisia miehiä paremmassa asemassa, koska naiset ovat vieläkin usein naimisissa itseään parempipalkkaisten miesten kanssa." Eli vaikka naiset ansaitsevat vähemmän kuin miehet, niin silti he asuvat hienommin kuin miehet. Mitä ratkaisuja feministeillä olisi sukupuolten välisen asumistasoeron korjaamiseksi?

Tunneäly, feminismi ja pommiräjähdys

Jyväskylän pommiräjähdys tuli poliiseille yllätyksenä. Mies oli linnoittautunut asuinhuoneistoon ja uhannut räjäyttää hallussaan olleet dynamiitit. Räjähdys oli poliiseille yllätys, koska tilanne vaikutti rauhalliselta. Vika oli räjäyttäjässä, joka ei noudattanut räjäyttäjien kansainvälisesti ratifioitua sopimusta, jonka mukaan tilanteen ollessa rauhallinen, räjäytystä ei saa suorittaa. Mihin tässä maailmassa voi enää luottaa?

Ilkka Kokkarisen vanhat Feministien viisaudet ovat putkahtaneet jälleen puheenaiheeksi. Itse muistan hämärästi, että nettikirjoittelu-uraa aloittaessani ne edustivat minulle suurta viisautta, jota taisin kehua nyysseissäkin. Ne olivat oman tasa-arvoajatteluni lähtölaukauksia. Tässä esimerkkipoiminta noista viisauksista:

11. Suhtautuminen koulutuksessa menestymiseen ja kiintiöihin
Tilanne: Miehet pärjäävät koulutuksessa jollakin alalla naisia paremmin.

Feministit: "Mielesi varmasti tekee väittää, että tuo todistaa miesten olevan naisia älykkäämpiä ja lahjakkaampia. Asia ei kuitenkaan ole noin, vaan tuo epäsuhta johtuu pelkästään patriarkaattisen yhteiskunnan suorittamasta nuorten tyttöjen aivopesusta uskomaan, etteivät he pärjäisi alalla yhtä hyvin kuin pojat. Syitä naisten aliedustukseen tuolla alalla on lukemattomia, eikä yksikään niistä ole naisten alhaisempi henkinen lahjakkuus. Eivätkä ne syyt häviä sillä, että niitä kieltäydytään tiedostamasta ja pallopäisesti vain todetaan pääsyvaatimusten olevan samat molemmille sukupuolille."

Tilanne: Naiset pärjäävät koulutuksessa jollakin alalla miehiä paremmin.

Feministit: "Mitenkäs nyt suu pannaan, kun naisten sijasta kiintiöitä alkavatkin tarvita miehet? Koulutuksessa ja pääsykokeissa vallitsee tasa-arvo pääsyvaatimusten ollessa samat kaikille, eli mitä ihmettä te miehet oikein vielä tämän lisäksi haluatte? Ette kai sentään kiintiöitä, kun ette muuten pärjää nykyaikaisille ja vahvoille naisille? Me feministit tietenkin haluamme sukupuolten tasa-arvoa ja meistä olisi ihan hyvä, jos tuolla alalla olisi koulutuksessa ja työelämässä yhtä paljon miehiä ja naisia. Mutta tietysti eri asia on se, jos miehet eivät osaa käyttää heille järjestettyjä edellytyksiä ja olosuhteita. Silloin on kuitenkin kaikki mahdollinen jo tehty."

Mikael Saarinen kertoo tunneälystä Iltalehdessä seuraavasti: "- Tunneälykkyys ei tarkoita sitä, etteikö ihminen saisi yhä raivokohtauksia tai kokisi ahdistusta. Pikemminkin se tarkoittaa sitä, että tunnistaa omat tunteensa ja on välineitä käsitellä niitä." Eli tunneälylle ominaista on omien tunteiden rationaalinen käsittely. Tunteet pitää ottaa huomioon, mutta niille se saa antaa ylivaltaa.

Olin perunannostossa ja siellä minun oli ilo kuulla vanhan kansan naisten antifeministisiä puheenvuoroja siitä, kuinka naisten pitäisi pysyä kurissa ja nuhteessa, eikä tavoitella sellaista, minkä hallitsemiseen heillä ei ole resursseja. Nuo naiset vaikuttivat korkeasta iästään huolimatta varsin onnellisilta. Miksi tuollaisten vanhojen ja vahvojen naisten viisaus ei kanna onnettomien ja ruikuttavien feministien korviin?

Norsu nailoneissa

Psykoterapeutti Irvin Yalomin reaktio lihavien naisten syömiseen: "Kun näen lihavan naisen syömässä, putoan pari pienaa alaspäin inhimillisen ymmärryksen tikkailta. Haluan tempaista ruuan pois, tyrkätä naisen kasvot jäätelöön. "Lakkaa ahmimasta ruokaa sisääsi! Etkö ole saanut tarpeeksi, taivas varjele!" Tahtoisin kuroa hänen leukansa rautalangalla kiinni."

Anna Johansson kirjoittaa lihavista naisista kirjassaan Norsu nailoneissa. Eräässä tutkimuksessa haastatellut naiset kertoivat, että he laihtuisivat mieluummin kymmenen kiloa kuin onnistuisivat rakkaudessa tai työelämässä. Toisessa amerikkalaisessa tutkimuksessa 38% vastanneista kertoi, että he pelkäävät eniten lihomista. "

"Porvariston naisihanne oli hento, kalpea ja eteerinen - aineeton ja aivan liian heiveröinen tekemään työtä. Nämä ominaisuudet symboloivat etuoikeutettujen luokkaa, valittuja ja hienostuneita. Vastakohtana pidettiin työväenluokan naisia, jotka olivat tukevia ja karkeita lihaksikkaine käsivarsineen ja punaisine käsineen."

"Nykyisin hoikkuutta voi tuskin pitää vapauttavana, sillä nykyisin vallitsee hoikkuuden hirmuvalta. Vaatimukset elää vallitsevan ihanteen mukaan eivät ole yhtä kovia kaikille: ne ovat kovempia naisille kuin miehille, kovempia nuorille naisille kuin iäkkäille."

Kirjaan haastateltu lihava Lisbet ei usko, että miehet voisivat ihastua häneen: "Varmaan on miehiä, jotka voisivat olla kiinnostuneita hänestä, mutta hän ei ole tavannut heitä...on vain harvoja miehiä, jotka ihastuisivat silmittömästi häneen. Hän ei ole sitä tyyppiä, johon rakastutaan..." Vaikka Lisbet olisi kaunis ihmisenä, niin se ei riitä: "Lisbetin miespuoliset ystävät ovat nähneet hänen sisimpäänsä, mutta kukaan ei ole rakastunut häneen...Minusta puuttuu se, mikä saa miehen ihastumaan."

Lisbet kertoo nuoruudestaan: "Olin rakastunut yhteen luokan poikaan, joka oli tietenkin rakastunut mielettömän nättiin ja hoikkaan kaveriini...Muistan, kun istuin juhlien ajan vessassa ja itkin. Silloin opin, miten asiat ovat." Lisbet pohtii, kumpi oli ennemmin, lihavuus vai luuserius? "Tuliko minusta häviäjä siksi, että olin lihava? En usko, että söin siksi, että tulisin lihavaksi. Söin, koska tarvitsin lohtua ja sivuvaikutus oli, että tulin lihavaksi. Silloin tällöin olen tehnyt lihavuudelle jotain ja...ei , en todellakaan toivo olevani lihava."

"Lihavuus merkitsee monille naisille samaa kuin epäonnistuminen sekä naisena että ihmisenä" Ana Martinez ilmaisee vihansa läskejä kohtaan selvästi ja karkeasti: "Rakas paksukainen, tiedätkö, miksi vihaan läskejä? Lihavilla ei ole tahdonvoimaa. Se on ihan selvä asia. Kukaan ei rakasta lihavia, ja tiedätkö miksi, koska lihavat ovat konkreettinen todiste ihmisrodun rappiosta."

Pitääkö pettämisestä kertoa?

Ilta-Sanomissa teologi Maria Buchert totesi, että partneriaan pettävän ei kannata tunnustaa syntejään rakkaalleen. Julkkikset ovat kuitenkin asiasta eri mieltä. Näyttelijät Hannele Lauri ja Outi Alanen, missit Suvi Hartlin ja Susanna Tervaniemi sekä tangokuningas Kari Hirvonen ovat sitä mieltä, että pettäminen pitää kertoa kumppanille. Ilta-Sanomien nettikysely asiasta antaa tasatuloksen.

Kun puhutaan hyötykäsitteistä, on ensin selvitettävä, kenen hyödystä puhutaan, koska hyödyt ovat eri henkilöille tai tahoille harvoin saman suuruiset. Pettäjän hyöty on eri asia kuin petetyn hyöty. Moraaliselta kannalta voi toki ajatella kokonaishyödyn käsitettä, jolloinka pettämisestä kertomisesta päättämisessä pitäisi ottaa kaikki seuraukset huomioon. Pettämisestä kertomiseen suhtautumisessa on kaksi koulukuntaa: Totuuden koulukunta ja onnellisuuden koulukunta. Totuuden koulukunnalle tärkeitä on totuus, seurasi siitä mitä tahansa ja onnellisuuden koulukunnalle onnellisuus totuudesta välittämättä.

Pettäjän ei kannata kertoa oman hyötynsä tähden pettämisestään, paitsi silloin, jos on ilmeistä pettäminen tulee ilmi haitallisella tavalla. Toinen poikkeustilanne on silloin, kun pettäjällä on niin huono omatunto, että hänen on pakko kertoa pettämisestään. Tosin pettämisestä kertomisen seuraukset ovat silloinkin lähes poikkeuksetta pahemmat pitkällä aikavälillä kuin minkä helpotuksen asiasta kertominen tuo. Pettämisestä kertominen on haitallista myöskin paria ympäröiville ihmisille, koska he joutuvat kärsimään kertomisesta seuraavista riitaisuuksista.

Ihmiset vastaavat usein kysyttäessä, että he haluaisivat tietää, jos heitä petetään. Tuossa on kuitenkin erotettava halu tietää ja tietämisen todelliset vaikutukset. Kun ihminen ajattelee tuota kysymystä mielessään, hän kuvittelee itsensä, niin kuin hän jo tietäisi, mutta ei tietäisi kuitenkaan, mikä on paradoksaalista. Tunne haluaisi tietää, mutta rationaalinen ajattelu kertoo, että ei kannattaisi tietää. Noissa tilanteissa tunne usein voittaa, vaikka se ei olisikaan siunauksellista pitkällä tähtäimellä. Suuri määrä surua voidaan välttää jättämällä pettämisestä kertominen väliin.

Yhteenvetona voisi sanoa, että pettämisestä kertomisesta on todennäköisesti hyvin vähän hyötyä ja todella paljon haittaa. Pettämisestä kertomisen hyödytkin ovat usein teoreettisia tai hetken tunteeseen liittyviä, jolloinka niistä ei seuraa pitkän tähtäimen hyötyä juuri kenellekään. Vastauksena otsikon kysymykseen sanoisin, että teoriassa, moraalisesti ottaen ehkä pitäisi kertoa, mutta herran tähden, älkää tehkö sitä!

Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn

Seiska kertoo Rosa Meriläisen tapailevan Simo Frangenia. Pariskunta onkin bongattu usein yhdessä Tampereen yössä. Hymy-lehti sen sijaan kertoo Rosa Meriläisen styylaavan europarlamentaarikko Matti Wuoren kanssa, koska pariskunta oli bongattu kävelemästä kaupungilla käsi kädessä. Kun kaksi luotettavaa tietolähdettä antaa näin ristiriitaista informaatiota, on vaikea päättää kumpaan uskoisi. Ehkäpä Rosalla on haaremi? Toivottavasti Rosa paljastaa asioiden oikean laidan päiväkirjassaan.

Eeva-lehdessä psykoterapeutti Britt-Marie Perheentupa puhuu naiseuden tilasta näin: "Tyttöjen ja nuorten naisten lisääntyneen aggressiivisuuden Britt-Marie näkee selvänä avunhuutona. Tyttöys on hukassa, naiseus on hukassa. Elämme miesten maailmassa ja yhteiskuntamme arvostaa miehistä tapaa toimia ja hahmottaa maailmaa. Kun nainen samaistuu tähän miesten luomaan malliin, jän joutuu luopumaan perusytimestään, eli naiseudesta. Tämä on samalla luopumista omista vahvoista puolista, sillä naiseus on suunnaton voiman lähde."

Poliittisesti epäkorrekti kaipaa kirjoituksilleni kunnon vastaväitteitä: "Jos aiotte kumota jotain Henryn teesejä, niin käyttäkää toki jatkossa jotain muutakin kuin mutu-tietoa väitteiden pohjana." Olen samaa mieltä, eikä mutu-tiedossakaan ole sinällään mitään vikaa, jos sen mukana seuraa kunnon perustelut, olivat nuo perustelut sitten hyviä tai huonoja. Vähiten kunnioitusta herättävät ylimieliset kommentit, joissa sanotaan, että asiasta ei tiedetä mitään, eikä halutakaan tietää mitään, mutta joissa silti kerrotaan, miten asiat ovat ilman mitään perusteluja. Esimerkkinä ylimielisestä ja perustelemattomasta kommentista Tuulan kirjoitus Pinserin kommenttiosastolta: "En nyt tiedä tuosta MAT- & ATM-keskustelusta: itseäni ei tuon tyyppinen keskustelu kiinnosta pätkääkään. Minusta sitä voisi lähinnä kutsua puhtaaksi mollaamiseksi, stereotypioiden rakentamiseksi, ennakkoluulojen vahvistamiseksi tms eikä miksikään keskusteluksi - eikä sillä ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa."

Jukan maailma ihailee lausetta: "Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn!-)", mutta ei tiedä, kuka virkkeen on keksinyt. Minä arvelen, että kyseessä lienee feministien motto. Tosin feministeiltä ei löydy iloista mieltä, mikä asettaa arveluni kyseenalaiseksi

Aviottomuus vaarantaa terveytesi

Tulipa mieleen sellainen aatos, että onko entisajan ihmisten tunnemaailma ollut turtumattomampi kuin nykyään? Nykyihminen on nähnyt ja lukenut niin paljon kaikesta mahdollisesta. Tuhansia murhia, pornoa ja kaikkea kuviteltavaa. Mikään ei enää hätkäytä. Olivatko entisajan ihmiset lapsenomaisemman viattomia kykenevämpiä tunnereagointiin? Jos massatiedotusvälineitä edeltävältä ajalta tuotaisiin ihmisiä meidän aikaamme ja heille näytettäisiin televisiosta kaikenlaista, niin olisiko reaktio jotain muuta kuin syvä haukotus? Minä muistan lapsuudesta, että kauhuelokuvat olivat kauheita ja kuolleen kissan näkeminen sai oikeasti pois tolaltaan. Onko toleranssin kasvu ääritapahtumiin reagoimisessa vain aikuisuudelle tyypillinen kehityskulku vaiko massamedian aikaan saama turtumiskuolema? Miten lapsuuden voimakkaat tunnekontrastit saisi takaisin?

Riitta Pinseristä kirjoittaa: "Jonkun "ATM:n" (arkkityyppinen "alemman markkinatason mies" :-)) saamishuolet vaikuttavat kyllä vähäpätöisiltä siihen nähden, mitä kaikkea naisilta jää saamatta ja saavuttamatta jätkäkulttuurin läpitunkemassa maailmassa jo pelkkien partriarkaalisten piilorakenteiden takia." Tottakai ATM:n saamahuolet vaikuttavat naisista vähäpätöisiltä. Ne eivät kuitenkaan ole vähäpätöisiä. Naisilla saattaa olla vaikeampaa(mutta ei mahdotonta) edetä tiettyjen hierarkioitten huippupaikoille, mutta miettikää nyt kerrankin hetki tosissanne, voiko sitä verrata niihin rakkaudettomuuden ja seksittömyyden kokemuksiin, joista alempitasoiset miehet joutuvat kärsimään. Kuinka moni nainen vaihtaisi suhde- ja seksielämänsä ylennykseen?

Alempitasoisten miesten ongelmissa kyse ei ole pelkästään saamisesta, vaan elämästä ja kuolemasta. Naimisissa olevat miehet elävät paljon pitempään. Viittauksia tutkimuksiin löytyy tästä, tästä, tästä ja tästä. Eräs tutkija vertasi naimattomuutta riskeiltään siihen, että polttaisi askin tupakkaa päivässä. Eikö kaikille tai mahdollisimman monille miehille pitäisi järjestää mahdollisuus päästä naimisiin jo heidän terveytensäkin tähden? Mitäpä merkitsee naisen ylennysmahdollisuuden menetys hengen menetyksen rinnalla? Turhaa feministien vouhotusta, eipä juuri muuta.

Vaatimattomuus ei kauheasti kaunista

Tommy Tabermann kirjoittaa Me-lehdessä: "Kansantuote kasvaa, mutta masennus lisääntyy. Yksinäisyyttä kokevat kaikenikäiset. Jos joku kykenisi laskemaan, miten paljon rakkauden puute tulee maksamaan ihan rahana, tulos olisi luultavasti niin suuri rahamäärä, että välittömästi perustettaisiin rakkausministeriö" Viisaita sanoja Tommylta. Suomeen todellakin tarvittaisiin rakkausministeriö edistämään rakkauden vähäosaisten asemaa.

Enlannissa kohistaan taas tapauksesta, jossa nuori 14-vuotias rakastunut tyttö on lähtenyt 46-vuotiaan miehen matkaan. Nyt tuota miestä odottaa mahdollinen vankeusrangaistus. Mikä vanhoissa herrasmiehissä sitten on vikana verrattuna nuoriin pojanjolppeihin? Ei sitten yhtään mikään. Ainoa este on vanhoillisten ikärasistiset ja ennakkoluuloiset asenteet vanhempia miehiä kohtaan. Vanhempi mies on tytölle paljon parempi poikaystävä kuin teinipoika. Vanhemmalla miehellä on usein asunto, auto ja jopa kesämökki, siinä missä teinipojalla on korvalappustereot, skeittilauta ja naama täynnä näppylöitä. Vanhempi mies on myöskin uskollisempi kumppani, sillä hänelle ei löydy helpolla parempia tyttöystäväehdokkaita, kuten teinipojalle. Poika on tietenkin paljon paremman näköinen kuin vanhempi mies, mutta suhteessahan tunnetusti tärkeintä on sisäinen kauneus ja sitähän vanhemmilla miehillä piisaa.

Suomalaisen perusluonteenpiirre on vaatimattomuus, kuten tältäkin sivulta tulee ilmi: "Suomalaisuudessa vaatimattomuus kaunistaa. Mielessään suomalainen voi olla hyvinkin varma itsestään ja osaamisestaan, mutta ulospäin hän ei sitä ilmaise. Syrjään vetäytyminen ja omien ansioiden vähättely on kohteliasta käytöstä. Keskustelua käydään sanomalla, että ”enhän minä nyt mitään”, ja toisen kuuluu vastata siihen, että ”kyllähän sinä osaat”. "

Lopuksi lukijoille pieni kompakysymys. Mistä ovat peräisin seuraavat lainaukset?
a) Vaatimattomien-klubin jäsenlehden henkilöesittelyistä?
b) Itseluottamusongelmaisten kirjoitusterapiaryhmän aloitusvirkkeistä?

- Ei maailmaa mullistavaa tai kaatava, vain pieniä hetkiä ja ajatuksia yhden ihmisen elämästä... nääh! Skeidaa ;-)
- Sekalaista räpellystä kielen, kulttuurin ja kaiken kiinnostavan saralla.
- Jokapäiväinen elämäni on nyt vähän mitä on. Ei oikeasti luulisi sinuakaan kiinnostavan, mutta kukapa minä olen kieltämään vilkaisemasta. Hmm, niin joo, yksityiskohdista ei kannata sitten kovin hirveästi välittää.
- Turhia asioita.
- Huonoja juttuja ja tyhmiä linkkejä jo vuodesta 1994
- Kertomus suomalaisen miehen taistelusta mitättömyydestä kohti keskinkertaisuutta
- Uupunutta vaikerointia
- pienet munat - suuri ego
- Kyseessä on jälleen kerran yksi sivusto, jolla ei oo oikeesti merkitystä.

Moukarinheitto harrastuksena

Yleisurheilulla menee huonosti ja tutun kaavan mukaan lääkkeeksi vaaditaan lisää rahaa. Tapio Korjus perustelee vaatimuksensa seuraavasti: "Koska suomalaisen arvokisavoitto on meistä jokaiselle todellinen paukku." Voin ilmoittaa tässä ja nyt Tapiolle, että huippu-urheilijoiden tukemiseksi käytetyt rahat eivät ole ainakaan minulle mahdollisen paukun arvoisia. Koko huippu-urheilun tukemisen voisi lopettaa ja laittaa rahat harrasteurheiluun. Miksi ihmeessä Suomen pitää väkisin pärjätä huippu-urheilussa ja miksi juuri yleisurheilussa?

Yleisurheilun harrastajakatoa selitetään sillä, että se ei ole trendikästä. Siinä on varmaan osittain perää, mutta pizzasukupolven katoaminen radoilta johtuu myöskin yleisurheilun vaativuudesta ja lajin armottomuudesta. Useimmat yleisurheilulajit vaativat sopivan vartalotyypin. Sen vuoksi Timo Jutila rupesi jääkiekkoilijaksi, eikä korkeushyppääjäksi. Jääkiekkoa voi pelata menestyksellä läskinä, mutta kaikkia yleisurheilulajeja ei voi. Yleisurheilussa ei myöskään voi sinnitellä joukon jatkona, kuten monissa joukkuelajeissa ja sitten juhlia mestaruutta kuin voitto olisi lähinnä omaa ansiota. Monet yleisurheilulajit eivät sovi harrastukseksi. Montako moukarinheiton harrastajaa tunnette?

Rosa Meriläinen kirjoittaa feministisen teorian mukaisesta naisten kaksoistaakasta - siitä kun naisen pitää hoitaa työ ja koti. Kolmoistaakassa naisen pitää noitten lisäksi hoitaa ulkonäkönsä. On oikeastaan kauheaa, että naiset pakotetaan kirveellä uhaten tuollaisen kolmoistaakan uhreiksi samalla kun alempitasoiset miehet selviävät samaan aikaan miltei nolla-taakalla. Alempitasoisilla miehillä ei ole perhettä, heidän ulkonäkönsä ei kiinnosta ketään ja työnkin kanssa asiat ovat hiukan niin ja näin. Feministisen teorian mukaan nolla-taakkaisilla alempitasoisilla miehillä asiat ovat loistavasti. Yhteiskunnan olisi tartuttava toimeen ja vapautettava naiset kolmoistaakan orjuudesta antamalla heille samat vapaudet kuin mitä alempitasoisilla miehillä on.

Rosa kirjoittaa: "On vaikea uskoa, että keskiverron tamperelaisnaisen lookin saavuttaminen on ollut kovinkaan työläs prosessi." Ei varmaan olekaan, mutta alempitasoisen miehen lookin tavoittamiseen tarvitaan aikaa ja vaivaa: Kulahtanut tuulipuku trendikkäästi puolessa perseessä, krapulainen harhaileva katse, kolmekymmentä kiloa ylimääräistä ihraa, pakkien myötä rapautunut itsetunnoton yleisilme ja kolmoistaakasta vapaa perusonnellisuus.

Mensa hallitukseen?

Kysyn vaan kyselee, mitä tapahtuisi jos fiksut hallitsisivat maailmaa? Fiksut itse asiassa hallitsevat aika suurta osaa maailmasta ja Suomea. Siis sellaiset ihmiset, joita voisi kutsua sanalla fiksu varsinkin, jos he eivät olisi ryvettäneet itseään politiikassa. Riitelevää mensalalaista ei voi kutsua fiksuksi. Älykkäät ihmiset ihmiset eivät hallitse maailmaa, sillä saavuttaakseen kansan suosion ihmisen tulee olla fiksu.

Tuntematta mensalaisia sen tarkemmin voisin kuvitella, että mensa on täynnä älykkäitä ihmisiä, joilta fiksuus puuttuu. Ihmisiä, joille on tärkeintä tuntea olevansa älykkäitä monien muiden asioiden - kuten sosiaalisen kanssakäymisen taitojen - kustannuksella. Jos älykkyys pelkästään riittäisi tekemään ihmisestä menestyjän, niin mensa tuskin olisi puolillaan menestymättömiä ja alempitasoisia henkilöitä(veikkaus asiaa tuntematta). Älykkäät ja menestyvät ihmiset eivät jaksa innostua mensalaisuudesta, koska he ovat valjastaneet lahjansa tuottavampiin tarkoituksiin. Älykkyys pelkästään tekee ihmisestä hyvän kompien ratkaisijan, mutta jos älykkään imagon vaalimisesta tulee itsetarkoitus, niin elämä saattaa mennä "turhanpäiväiseen" oman älykkyyden korostamiseen oikeasti elämässä tarpeellisten taitojen hankkimisen kustannuksella.

Sinällään on mielenkiintoinen kysymys, tulisiko mensalaisista hyviä hallitsijoita? He ovat varmaan riitaisia omissa mensalaiskahakoissaan, mutta sehän johtuu lähinnä siitä, että heillä on vain äly ilman vastuuta, eikä heillä ole tarvittavia sosiaalisia taitoja valtaan pääsemiseksi. Ehkäpä mensalaiset ryhdistyisivät valta- ja vastuuasemaan päästessään ja alkaisivat käyttää älyään yhteisen hyvän edistämiseen. Alhaisesta statuksesta ja korkeasta älystä johtuneet ristiriidat häipysivät taivaan tuuliin. Toinen vaihtoehto olisi, että mensalaiset turhautuisivat ja menettäisivät malttinsa entistä enemmän huomatessaan, että politiikassa älyllinen perustelu olisi samoissa lähtökohdissa älyttömien perustelujen kanssa. Mensalainen lamaantuisi huomatessaan, että "väärä" logiikka veisi useasti voiton demokraattisessa päätäntäjärjestelmässä.

Kysyn vaan ei lue Seiskaa, Ohota tai Katsoa kuin krapulapäissään. Minä luen kaikkia noita aina kuin käsiini saan. Oleellistahan noissa lehdissä ei ole niiden juttujen oikeellisuus tai juttujen syntytavan rehtiys, vaan niiden tosi-tv tyylinen viihdyttävyys faktaa ja tekaistua näyttelyä sekoittamalla. Inhimilliset draamat kiinnostavat ihmisiä, kuten Matin ja Mervin ihmeelliset seikkailut osoittavat. Voiko hauskempaa kuvitella kuin Matin Seiska-lehden kuvassa osoittamassa Jyväskylän oikeustaloa sanoen: "Tuonne minä haastan Mervin!"

Tommi-patsas kirjahyllyyn

Mitvit tuo esiin humanistisen närkästyksensä kilpiluhenkisyyden esiinmarssista blogistipiireissä. Omien ajatusten pohdiskeleva kirjaaminen on saanut väistyä Blogien top-listasijoitusten hamuamisen tieltä. Minä vanhana kilpailulajien eksperttinä olen tietenkin vain innoissani uudesta kilpailumahdollisuudesta, enkä oikein ymmärrä humanistista kritiikkiä kilpailemista kohtaan. Onko jotenkin hienompaa kirjoittaa omia ajatuksia itselleen raapustaen kuin kirjoittaa niin, että mahdollisimman suuri yleisö on kiinnostunut? Kirjoittamisieni johtoajatuksena on tuottaa yleisöä kiinnostavaa tekstiä. Tiivistän, karsin tylsiä kohtia, lisään huumoria ja provosoin. Yritän kirjoittaa sellaista blogia, jota itsekin lukisin.

Moni blogisti on miettinyt sijoitustaan Pinserin listalla. Kilpaileminen kiinnostaa ihmisiä. Enemmän, useammin ja tasokkaammin. Mitvit kirjoittaa: "Blogeihin kirjoittelu on mennyt viime aikoina aika lailla hassuksi. Alkuperäinen idea jonkinnäköisen oman vaatimattoman ajatusvaraston ylläpitämisestä on jo aikaa sitten hukkunut..." Mitä minä olen blogia pitänyt, niin ei minulla ole koskaan ollut ajatuksena minkään asteinen vaatimattomuus tai minkäänlaisen alkuperäisen blogi-idean vaaliminen. Bloggaaminen on kehittyvä laji ja altis muutoksille. Ei ole mitään alkuperäistä ja ylvästä tapaa blogata kuin ehkäpä vain humanistien ideaalimaailmassa.

Mitvit kirjoittaa: "Henry jakelee muutaman kuukauden kokemuksella suurieleiseen tapaan neuvoja uusille kirjoittajille." En minä jaa neuvoja suurieleisesti. Ja mitä tulee neuvojen antamiseen, niin niitähän saa kuka tahansa antaa millä kokemuksella hyvänsä. Humanisteille on tunnetusti tärkeintä, että neuvojen antajalla on oikea tausta ja tittelinä vähintään blogistiikan dosentti. Neuvojen oikeellisuudella ei ole niin väliä, kunhan vain oikea henkilö on ne antanut.

Mitvit kirjoittaa: "Joku kehittää "Pinseri blog awards" -gaalan, jossa jaetaan lukuisissa sarjoissa palkintoja parhaille päiväkirjoille. Palkintohan voisi olla vaikka ... Tommi-patsas!" Minä olen muistaakseni joskus aikaisemmin ehdottanut vastaavan gaalan perustamista. Mikäpä olisi sen ihanampaa kuin Tommi-patsas kirjahyllyn reunalla törröttämässä? Suuressa maailmassahan vastaavat gaalat ovat arkipäivää. P.S. Mitvitin kirjoitus Pinserin listan kirouksesta on niin mielenkiintoinen ja hyvä, että sijoitus listalla nousee varmasti. Ja sekös humanistia potuttaa.

Rationaalisen valinnan merkitys

Poliittiisesti epäkorrekti kirjoittaa 31.8 rationaalisten valintojen tekemisestä: "1. Valinta perustuu päättäjän päätöshetken tilaan. Tämä käsittää rahan, fyysisen tilan, tunteet jne. 2. Valinta perustuu mahdollisiin seuraamuksiin. 3. Jos seuraamuksia ei voi tietää varmasti, niiden todennäköisyyttä arvioidaan matemaattisesti. 4. Tehty päätös perustuu todennäköisyyksien ja mahdollisen seurausten pohjalta tehtyyn arvioon parhaasta vaihtoehdosta." Rationaalinen valinta pyrkii ottaamaan huomioon kaikki tekijät - tunteet mukaan lukien - siinä missä tunnevalinta ottaa huomioon vain tunteen. Huonolaatuinen rationaalinen valinta voi olla huonompi kuin tunnevalinta, mutta laadukas rationaalinen valinta on aina parempi kuin tunnevalinta.

Poliittisesti epäkorrekti jatkaa: "Käytännössä ihmisten valinnat ovat hyvin usein epärationaalisia. Evoluutio on asentanut meihin tiettyjä tunnereaktioita, jotka vaikuttavat toimintaamme. On ilmeisesti niinkin että monet ihmiset eivät yksinkertaisesti pysty käsittelemään vähänkään monimutkaisempaa valintatilannetta rationaalisesti." Trio Erektus pyrkii tarvittaessa käsittelemään kaikkia tilanteita rationaalisesti kyvyistään huolimatta. Ihmisen ei tarvitse olla tunnereaktioittensa orja ja vaikka olisikin, niin hän voi pohtia tekemiänsä valintoja rationaalisesti. Trio Erektuksen kulmakivi ei ole luonnontiedeuskossa(LTU), vaan rationaalisen valinnan merkityksen ymmärtämisessä.

Nekonau on joutunut konkreettisesti havaitsemaan, kuinka yksilöpyksilöityminen värjäysten ja metallirojun avulla vaikuttaa henkilön saamaan kohteluun: "Tästä syntyneet auton vammat on laitettu ainoastaan minun syykseni,kun minä satuin olemaan se huomiota herättävin. Mihin unohtui ne viisi siistiä yliopisto-opiskelijaa jotka olivat todistamassa kanssa? ...Poliiseilta ei voi kuin odottaa samanlaista suhtautumista minun ulkonäköäni, ikää ja taustoja kohtaan. Kun arvostettu lääkäri käy valittamassa nuorisohuligaanin käytöksestä, ei nyt juurikaan ole itseni eduksi mennä paikalle pää täynnä violettia ja pinkkiä villapidennystä saatikka näiden naamarojujen tai lähes sentin kokoisilla korvarei'illä." Ehkäpä Nekonaunkin kannattaisi kokeilla rationaalisten valintojen ihanuutta?

Seksibudjettialijäämä

Onko suomalaisilla miehillä oikeus vaalia reviiriään ulkomaalaisilta miehiltä? Mennäänpä hetkeksi käymään ulkomailla tai Suomessa asuvien ulkomaalaisten luona. Monille ulkomaalaisille miehille oman maan tai rodun naiset ovat heille kuuluvaa omaisuutta, joihinka muihin rotuihin tai maihin kuulumattomat miehet eivät saa sekaantua. Esimerkkinä voisi mainita mustalaiset. Nuo samaiset miehet, jotka pitävät rotunsa tai maansa naisia omaisuutenaan, harrastavat kuitenkin mahdollisuuksiensa mukaan itse seksiä muihin rotuihin tai maihin kuuluvien naisten kanssa. Tuo kuulostaa noitten miesten näkökulmasta katsottuna loistavalta strategialta.

Suomessa ei ole vastaavaa naisten omistuskulttuuria, mikä antaa naisille mahdollisuuden harrastaa vapaasti seksiä ulkomaalaisten kanssa. Suomalaiset naiset ovat tunnetuista syistä haluttua seuraa ulkomailla. Ulkomaalaisten miesten flaksi on myöskin Suomessa varsin mainio. Lopputulos on se, että ulkomaalaiset miehet pääsevät harrastamaan runsaasti seksiä suomalaisten naisten kanssa, mutta suomalaiset miehet eivät pääse harrastamaan vastaavassa määrin seksiä ulkomaalaisten naisten kanssa, koska monissa maissa miehet pitävät naisensa tiukassa seksuaalikurissa. Suomalaiset miehet joutuvat siis kärsimään seksibudjettialijäämästä.

Jos Suomeen tulee lisää pakolaisperheitä, joissa naiset pidetään tiukassa kontrollissa - siinä missä miehet harrastavat seksiä suomalaisten naisten kanssa sen minkä ehtivät - niin suomalaismiehet joutuvat kärsijän osaan. Onko suomalaismiehen vain nöyrästi alistuttava seksivarannon karkaamiseen ulkomaisten miesten haltuun? Miten seksibudjettialijäämä saadaan tasapainotettua?

Iltalehti tutustuu kolmekymppisten naisten elämään. Haastateltujen naisten ammatit ovat lehtihaastatteluille tyypillisesti epätyypillisiä ja trendikkäitä: Stylisti, kansanedustaja ja suunnittelija. Anni Sinnemäki arvioi miehiä seuraavasti: "Miehissä on hyvää, että he yleensä keksivät paljon tekemistä, eivät väsy kovin helposti, pitävät elokuvista ja naisista. Huonoa on, että miehet eivät välttämättä osaa rentoutua." Vai eivät miehet osaa rentoutua? Eivätkös miehet ole useimmiten liiankin rentoja sohvilla löhötessään ja muutenkin?

Iltalehti kertoo myöskin Tallinnalaisen "seksiorjan" elämästä: "Omistaja ei pakota jäämään, mutta töitä on tehtävä, jos talossa asuu. Sonja voisi lähteä kuukauden irtisanomisajalla. Miksi hän ei lähde? - Kysymys on typerä. Mihin menisin? Ei ole asuntoa, ei passia, ei rahaa...Kaduilla Sonja on kulkenut paljon. Hän on myynyt itseään parikymppisestä saakka, ensin maaseudulla ja sitten Tallinnan ilotaloissa. Niistä hän joutui lähtemään, koska joi liikaa...Sonja kertoo elämästään kotikaupungissaan Viron maaseudulla. Siellä oli ystäviä, joita hän kaipaa.- En voi palata kaiken tämän jälkeen. Häpeän, eikä kukaan ymmärrä kuitenkaan." Minun ymmärtääkseni tuossa tarinassa ei ole mitään orjuuteen viittaavaa. On kurjia ihmiskohtaloita, painostusta ja liian suuri viinanhimo. Tämäkö on olevinaan sitä feministien kovasti mainostamaa seksiorjuutta?

Linda Lampenius Brava

Linda Lampenius Brava tarjoaa äärilaidan vastapainoa alempitasoisille miehille omassa päiväkirjassaan. En tiedä olenko jotenkin poikkeava, mutta minä olisin mieluummin katsellut kuvapäiväkirjaa Lindasta kuin lukenut hänen kirjoituksiaan. Myöskin Rosa Meriläinen on saapunut blogilistoille. Rosasta jäi yllättävän positiivinen mielikuva hänen puolustettuaan naisten asevelvollisuutta televisiossa tasa-arvon nimissä. Puolustelu jäi tosin hiukan anekdootin ja naureskelun asteelle, elikkä mitään konkreettista asian eteen tuskin on tehty. On kuitenkin hienoa havaita, että edes jollakin kansanedustajalla sahanpurut ovat niin kuivia, että hän huomaa miesten asevelvollisuudessa piilevän epätasa-arvoisuuden.

Myöskin Heidi Hautala pitää omaa päiväkirjaansa, jossa merkintöjä on harvemman puoleisesti. Entäs Anneli Jäätteenmäki sitten? Minne hän on kadonnut? Eikö päiväkirjan pitäminen kiinnosta enää? Toivotaan, että Heidi jaksaa puristaa Annelia pidemmälle. Heidillä on kirjoitus Prostituutiota ja ihmiskauppaa vastaan, jossa sanotaan, että "Hollannissa prostituutiosta keskustellaan kuin kampaajan palveluista". Miksei Suomen tilanne sitten koskaan verrata Hollantiin ja oteta esimerkkiä sieltä? Miksi esimerkki pitää ottaa päinvastaista suhtautumista harrastavasta Ruotsista? Miksi koskaan ei puhuta prostituution oikeasta syystä, eli seksinpuutteesta ja sen ehkäisystä. Naisilla olisi täydet keinot miesten seksinpuutteen ehkäisyyn, mutta he eivät käytä tuota mahdollisuutta hyväkseen. Sinä minun terveiseni Brysseliin.

Jukan maailma mietiskelee teoreettista pohjaa menestyneen blogin kirjoittamiselle. Anselista oikealle arvioi osuvasti uusia blogitulokkaita. Tässä tuosta kirjoituksesta, muualta ja omista ajatuksistani poimittuja neuvoja uusille bloggaajille, jotka haaveilevat suurista lukijamääristä ja menestyksestä blogilistalla.

- Kirjoita joko suomeksi tai englanniksi, muuten jomman kumman tai kummankin kielen lukijat kaikkoavat.
- Laita kirjoitustesi sivu etusivuksi.
- Etusivulla pitäisi näkyä useamman kuin yhden päivän kirjoitukset.
- Käytä tulo blogislistalle tehokkaasti hyväksesi. Se on paras aika haalia uusia lukijoita.
- Kirjoita riittävän suurella fontilla ja käytä sivun tila hyväksesi.
- Käsittele blogissa mieluummin selkeitä teemoja kuin että kirjoittaisit sillisalaattia.
- Luettavuus ja käytettävyys ovat tärkeämpiä kuin näyttävyys.
- Personoi blogisi vaikkapa edes vaihtamalla joitain värejä.
- Tarjoa jotain uutta.
- Kirjoita syystä. Älä kirjoita vain, mitä tapahtui, vaan miksi se on tärkeää.
- Etsi hyviä vihollisia. Kaikki pitävät tappeluista

Abortti ja vastuu

Ilkka Kokkarisen blogista löytyy tämä ja tämä linkki Daniel Mocsnyn kirjoituksiin abortista. Daniel ihmettelee, miksi sperma ruiskutettuna spermapankkiin antaa lainsuojan isyyttä ja elatusmaksuja vastaan, mutta sperma ruiskautettuna vaginaan ei tuota suojaa anna? Kummassakin tapauksessa on kyse mahdollisesta raskaaksi tulemisesta. Miksi noita hedelmöitystapoja kohdellaan eri arvoisesti?

Miksi oletetaan, että mies joka suostuu naisen kanssa seksiin, suostuu myöskin automaattisesti isäksi? Jos nainen ottaa mieheltä vastaan tarjotun aterian tai menee miehen kotiin, niin oletetaanko, että nainen suostuu automaattisesti seksiin? Ei tietenkään. Miksei mies saa sanoa "ei" isyydelle? Jos baarimikko tarjoilee asiakkaalle alkoholia ja myöhemmin asiakas jää kiinni rattijuoppoudesta, niin syytetäänkö tuosta rikoksesa myös baarimikkoa? Ei tietenkään. Mies saattaa harrastaa seksiä "hetken mielijohteesta" tietämättä aktin tarkkoja seurauksia, mutta naisen aborttipäätös on viikkojen harkinnan tulos. Koska naisella on suurempi valta ja harkintamahdollisuus aborttipäätöksen teosta, niin hänellä pitäisi olla myöskin suurempi vastuu.

Lopuksi vitsejä:

- Mistä tietää, että on tarvetta siivota talo?
V: Katso housuusi. Jos siellä on pippeli, niin ei ole tarvetta.

- Kuinka korjaat naisen kellon?
V: Et mitenkään. Uunissa on kello.

- Mikä on pahempaa kuin sovinistisika?
V: Nainen, joka ei tottele.

- Miksi naiset eivät ole käyneet kuussa?
V: Sitä ei tarvitse vielä siivota.

Alempitasoisuus on dynaaminen käsite

Tommipommi kirjoittaa dynaamisten käsitteiden vaikeasta käsitettävyydestä. Alempitasoisuus on kuin köyhyys. Noita kahta käsitettä on vaikea määritellä tarkasti, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niillä olisi merkitystä. Köyhyys ja alempitasoisuus johtavat tilastollisesti huonompaan elämään kuin varakkuus tai ylempitasoisuus.

On aika hyödytöntä väitellä, onko joku tietty ihminen alempitasoinen tai mitkä ovat alempitasoisuuden tarkat määritelmät. Alempitasoisuudesta aiheuttuu monia ongelmia ihmisen elinkaaren aikana: 1) Ongelmat seksin saannissa - seksin tarpeen tyydyttämiseksi vaadittavat suuret ajalliset, vaivalliset tai rahalliset uhraukset tai lähes totaalinen seksittömyys, 2) Vaikeus kokea itsensä seksuaalisesti hyväksytyksi tai halutuksi persoonaksi, 3) Vaikeus päästä kokemaan molemminpuolisen rakastumisen kokemuksia elämänsä aikana. 4) Saatujen pakkien aiheuttamat vammat itsetuntoon ja mielenterveyteen, 5) Parisuhteen puuttuessa vaikeus päästä sosiaalisesti täysin hyväksytyksi yhteisön jäseneksi, 6) Tarpeellisen valinnanvaran puuttuminen kumppaniehdokkaista, 7) Huonosta suhteesta lähtemisen vaikeus parempien vaihtoehtojen puutteessa, 8) Sinkkuus ei ole mikään valinta, vaan pakko.

Jos tunnistat itsesi ja elämäsi suurelta osin noista kahdeksasta kohdasta, olet todennäköisesti alempitasoinen. Elämäsi johtava lanka on haaveilla ja toivoa sellaisesta seksi- ja parisuhde-elämästä, mikä muillakin on. Seksi- ja parisuhde-elämä ja niihin liittyvät sosiaaliset ympyrät eivät pääse nousemaan elämässäsi tärkeään asemaan, vaan joudut kompensoimaan niitä harrastuksilla ja työllä. Alempitasoisuus on sinulle suuri elämänlaatua huonontava tekijä.

Sukupuolten väliset erot puheessa

Iltalehdessä puhuu Suomen kielen tutkija FT Liisa Tainio. Liisa kertoo: "Mars ja Venus -ajattelu tekee naisen ja miehen puhumisesta myytin ja pikemminkin kasvattaa kuin kaventaa kuilua pariskunnan osapuolien välillä...Tainio on tutkinut naisten ja miesten puhetapoja, ja tuloksien mukaan sukupuolten väliset erot eivät olekaan niin dramaattisia kuin on uskottu." Hohhoijaa, kielten tutkija kommentoimassa parisuhteita. Seuraavassa lehdessä kuulemme varmaan hänen kommenttinsa ydinjätteen loppusijoittamisesta. Kenenköhän mielestä sukupuolten erot kielenkäytössä ovat niin dramaattisia kuin on uskottu? Monet ovat sitä mieltä, että ainut ero on miesten ja naisten välillä on jalkojen väli.

Liisa jatkaa: "Miehet ovat muka jo syntymästään asti sellaisia, että he eivät voi muuttaa puhetapaansa. Näin he eivät siis voi parantaa omaa puhetaitoaan, koska se on geneettisesti mahdotonta." Kuka nyt tuollaista on väittänyt? Miesten puhetapaa ei kannata parantaa lähinnä siksi, koska se on lähes täydellistä jo nyt, eikä mitään turhaa höpöttämistä tunteista sun muusta. Liisa kertoo myöskin näin: "Itse asiassa suomalainen mies puhuu siinä missä nainenkin - ja päinvastoin." Liisa tiivistää kielten opintonsa tähän viisauteen: "Mars-Venus -tyyppisten kirjojen tieto on sellaista, jonka kaikki jo tietävät, mutta joka on saanut vain hieman uudenlaisen muodon." Häh, kaikki tietävät jo etukäteen? Tuskinpa vaan.

Liisaa on haastateltu myös Ellien artikkeliin: "Vaikka sukupuolten välisiä eroja löytyisikin, ne eivät sinänsä ole kiinnostavia. Kiinnostavampaa on sen miettiminen, miksi eroista puhutaan." Miten niin sukupuolten väliset erot eivät ole kiinnostavia? Eroista puhutaan muun muassa siksi, että naisten iskeminen tietämättä miesten ja naisten ajattelutapojen eroja olisi lähes mahdotonta. Liisa kertoo: "Tainion kaikki keskustelupuheen analyysit osoittivat kuitenkin, että miehillä ja naisilla on samanlaiset resurssit kielenkäyttöön, ja näin ollen heillä on myös samanlainen kyky ymmärtää toisiaan." Kuulostaa tyypilliseltä humanistiselta analyysiltä.

Lopuksi haastattelen Ihmissuhteet-blogiin paria samantasoista auktoriteettia: Mitä mieltä nosturikoneen kuljettaja Reino e.v.v.k Mönttinen on parisuhdekirjoista? "Joo, olis ne varmaan hyviä jos olis niitä lukenu. Ei olis vaimo varmaan häipynyt sen nigerialaisen ukulelen soittajan matkaan." Entäs miten työtön porari Hannes p.a Koikkalainen kommentoi miesten ja naisten keskustelukulttuurien ja kielenkäytön eroja? "Joo". Kiitos Hannes, huomenna sinua haastallaan Iltalehteen.

Oikeitten alempitasoisten miesten tarinoita

Kuvitelmat alempitasoisille tyypillisistä piirteistä elävät omaa elämäänsä todellisuudesta vieraantuneina monissa blogeissa, kuten näissä Lumikin kirjoituksesta poimituissa palasissa: "Painetaan päälle ja lujaa. Toisella ei ole tilaa hengittää tai tutustua kunnolla, kun heti vähänkin ihmisenoloinen ihminen ahdistetaan nurkkaan avioliittotarjouksilla...Ollaan turhan kärkeviä. On jokin pakottava tarve todistaa oma fiksuutensa ( todellinen tai kuviteltu ) ja sitten omaksutaan puheeseen pilkallinen ja/tai sarkastinen sävy...Sorrutaan vääränlaiseen huumoriin...Odotukset ovat liian korkealla...Yritetään manipuloida toista sopimaan "MINUN ihanteellisen kumppanini" muottiin...Suusta pääsee kaikenlaisia sopimattomia ehdotuksia esim. sukupuoliyhdynnästä...Ulkoisen olemuksen kanssa ei viitsitä olla SIISTEJÄ..." Seuraavassa tyypillisiä oikeitten alempitasoisten miesten tarinoita Ellien keskustelusta poimittuina:

- Tutustuin harrastukseni yhteydessä 27-vuotiaaseen mieheen, rakastuimme ja kävi ilmi, että mies oli neitsyt. Hänellä oli ollut useampia lyhyitä deittailusuhteita naisten kanssa, mutta sänkyyn asti ei ollut päässyt, koska ei ole luonteeltaan mikään vonkaaja pilluhaukka. Miehellä on paljon naispuolisia ystäviä, he pitävät miestä todella ihanana ja lutuisena tyyppinä, mutta mitään intohimoja hän ei yleensä naisissa herätä kiltin ja vähän ujon luonteensa vuoksi. Ulkonäössä ei ole mitään vikaa, ei todellakaan, treenattu kroppa, siistit vaatteet ja muodikkaasti leikattu tukka miellyttävät silmää.

- Itselläni syynä poikuuden säilymiseen oli ujous, joka johti pian 20 ikävuoden jälkeen häpeään ja pelkoon siitä, että kokemattomuuteni paljastuu naisille jossain vaiheessa...Neitsyydestä voi tulla vain itseään ikävuosien karttuessa ruokkiva kierre, eikä sen syynä ole muu kuin kokemuksen puute hankkia kokemuksia.

- Kaikkein vittumaisinta tuollaisen neitsyt miehen kannalta on, kun viimein saa jonkun naisen sänkyyn, eikä sitten onnistu suoriutumaan tehtävästään neitiä tyydyttävällä tavalla. Kenkää tulee armotta. Kokemuksesta voin kertoa, että tilanne ei ainakaan helpotu päänupissa.

- Itse olen 27v poika, enkä todellakaan ylpeä siitä. Omat syyni ja vikani neitsyyteeni ovat just siinä, etten pystyisi olemaan sellainen mies naiselle kun haluaisin, enkä nyt tarkoita mitään julkisuudesta napattua ihmesankarin roolia, vaan ihan tälläiset perusjutut mättää, eli ei kykyä/kunnianhimoa tarpeeksi hyvään duuniin, en tarpeeksi pitkä(178cm) ja hevosenkullikin pitäisi olla, kun 16cm patukalla tulee komplekseja pornoleffoja katellessa ja naisten toiveita lukiessa. Ulkonäköni puolesta minulla ei pitäisi muuten ongelmia olla, mutta kun ei se nyt ihan riitä. En ole edes nynny(tykkään riidellä ja tapella!), mutta kun ei vaan luonne kestä tyrkyttää itseään silloin kun tietää, ettei pysty antamaan tarpeeksi.

- Niin, omalla kohdallani tärkein syy kykenemättömyydelle parisuhteen muodostamiseen on lähes olemattomassa itsearvostuksessa. Eli en ole oikein koskaan elämäni aikana oppinut hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Niinpä en ole pitänyt itseäni yhdenkään tapaamani naisen arvoisena. Traagiseltahan se tietysti tuntuu silloin, kun kiinnostus olisi molemminpuolista. Ajatus tyttöystävän hankkimisesta tuntuu iän karttuessa aina vain kaukaisemmalta eli niin kuin joku jo totesikin, tästä asiasta tulee lopulta itseään ruokkiva kierre. Taustastani vielä sen verran, että koulutusta on tullut hankittua ja sitä vastaava työpaikkakin on. Huolehdin itsestäni säännöllisellä liikunnalla eikä ulkonäkökään ole rasite. Mutta kun kaikki ominaisuudet ei tunnu riittäviltä, ei suhteita kannata edes vakavasti ajatella.

- Tässä miehinen kommentti aiheeseen. Itse olen 34-vuotias kuvailemasi mies. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä, enkä edes suudellut. Minulla on mies- ja naispuolisia ystäviä - ei paljon, mutta sitäkin parempia. Ulkonäkö alkaa vähän kärsiä iän myötä - tukka harvenee ja vyötärölle on kertynyt ylimääräinen rengas, mikään läski en kuitenkaan ole. Olen korkeasti koulutettu ja johtavassa asemassa. Alaisinani on pääasiallisesti naisia. Olen työskennellyt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Taloudellisesti pärjään oikein hyvin.

- Niinpä, minä olen mies samassa tilanteessa. Suurin syy lienee juuri se ujous, ja ettei pitempää seurustelusuhdetta, joka varmasti olisi johtanut siihen, ole ikinä syntynyt. Koen olevani ulkonäöltäni ok, fiksu, siisti jne. Kun asia on mennyt jo tähän ikään, tahtoo iskeä pieni paniikki jos joskus sattuu tapaamaan jokun kivan tytön.

- Meikä on jo 37v ja luopunut toivosta seurustelukumppanin löytämiseksi ja varsinkin "saamisen" suhteen. Kun ei niin ei, ollaan sitten ilman. Maksullisiin naisiinkaan en halua mennä ja vaikka menisinkin, niin tuskin mä sielläkään ujouttani ja jännittämistä voittaisin.

- 30 v eikä seurustelua. Voisin yhtyä aika moniin miesten kommentteihin. Mutta miten selvitä kolmikymppiseksi ilman seurustelua tai seksiä ? No se on helpompaa kuin luuleekaan. Ujosta luonteesta johtuen lähestyminen ei ole helppoa, mutta joskus 18 vuotiaana kunnon kännin rohkaisemana tuli muutaman kerran yritettyä. Kun ulkonäkö on tavallinen (=ruma?) niin eihän kukaan ollut kiinnostunut. Muutamien pakkien jälkeen olin oppinut, että naiset eivät kiinnostuneet minusta. Epäonnistumisen tunnetta voisi lähinnä verrata hammaslääkäripelkoon, en ole niin masokisti että haluaisin uusia pakkeja toisten perään. Sen jälkeen opiskelu ja työt ovat vieneet ajan, harrastukset ovat sellaisia, ettei niissä naisia tapaa ja jos tapaakin, niin ne ovat niitä varattuja tai sitten niitä kiertopalkintoja lapsikatraansa kera. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että harmikseni olen saanut "kunnon kotikasvatuksen", renttumainen elämäntyyli olisi varmasti tuottanut paremman tuloksen.

- Älykkyyttä ja älyntaitoja olen kehittänyt parhaani mukaan. Pidän opiskelusta ja uuden oivaltamisesta. Yritykseni lähestyä vastakkaista sukupuolta ovat aina kaatuneet. Olen ihan kiva kaveri, mutta vain kaverina... Muun tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän.

Onnellisuus on suhteellista, matematiikka ei.

Tiramisu kirjoittaa:"Minusta tuntuu, että at-miehillä ei ole mitään muuta nurisemista, kuin että ne eivät ole tajunneet ja sisäistäneet sitä omaa tasoaan...Minun on vaikea uskoa, että olisi olemassa mies joka ei yhdellekään naiselle kelpaisi." Kyse on vain osaltaan kelpaamisesta. Eräs tärkeä syy alempitasoisten miesten naisettomuuteen on yksinkertaisessa matematiikassa. Ylempitasoiset miehet sitouttavat itseensä useita naisia. On Tauski Peltosta, jolla on pari naista yhtä aikaa, on avioliitossa eläviä miehiä, joilla on rakastajattaria ja on lyhyitä seksisuhteita päivä päivän jälkeen harrastavia miehiä, joiden naisten sitoutusarvo on suuri, vaikka he olisivatkin vain yhden naisen kanssa kerrallaan. Koska miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon ja ylempitasoisilla miehillä on sitoutettuina paljon enemmän naisia kuin mitä naisilla on miehiä, niin on yksinkertaisesti matemaattisesti mahdotonta, että kaikille alempitasoisille miehille löytyisi nainen.

Minun on vaikea uskoa, että olisi olemassa ambomaalainen joka ei löydä mitään ruokaa. Jos ei Ambomaasta ei löydy syötävää, mars matkaan ja etsikööt purtavaa muualta. Maailma on avoin ja mahdollisuuksia täynnä. Ei tarvitse linnoittautua ambomaalaisiin peräkyliin nälkää hautomaan ja pieniä kiviä imeskelemään.

Kysyn vaan lainaa YLEä: "Tapaturmat uhkaavat erityisesti miehiä korjaustöissä ja naisia ruuanlaitossa. Molemmille ryhmille sattuu paljon haavereita myös ulkona." Kuinka vakavia turmia keittiössä tapahtuu? Tomaatti putoaa varpaille? Pikkusormi jää mikron oven väliin? Teekattilan höyry kuumottaa kyynärvartta? Tällaiseen uutisointiin toivoisi pientä suhteellisuuden tajua. Kannattaisi hiukan miettiä, että tapaturmalla ja tapaturmalla on eroa.

Kysyn vaan tiivistää Economist-lehden artikkelin seuraavaan päätelmään: "On ihan sama, miten rikas ihminen on; jos olo tuntuu köyhemmältä verrattuna muihin ihmisiin, ihminen tulee onnettomaksi." Olen kirjoittanut itsekin aikaisemmin samasta aiheesta: Onnellisuus on suhteellista. Ihmiset tottuvat omaan elämäntilanteeseensa ja alkavat verrata itseään muihin ihmisiin. On onnellisempaa tienata vähemmän, jos tienaa enemmän kuin työtoverinsa ja vertailuryhmänsä.

Sama pätee parisuhdemarkkinoihin. Ihminen ei tule onnellisemmaksi vaihtamalla aina vain tasokkaampaan puolisoon. Ilmiö on selvästi havaittavissa naisten parinhakumarkkinoilla. Naiset asettavat riman yhä korkeammalle miesten suhteen, mutta se tekee naiset vain onnettomammiksi. Nykymaailmassa löytää helposti aina vain tasokkaampia vertailukohtia, jolloinka se oma puoliso ei tunnukaan kovin laadukkaalta. Onnellisuus tulee vertaamisesta oman tasoisiin tai huonompiin. Jos harrastusurheilija vertaisi itseään koko ajan maailman huippuihin, niin hänen olisi vaikea olla mihinkään suoritukseensa tyytyväinen.

Näkemyksiä bloggaamiseen

Bloggaaminen on prosessi, joka muuttaa ihmiset helposti löydettäviksi nettisivuiksi, tällä sivulla kerrotaan. Maailmanlaajuiset keskustelumarkkinat muuttuvat yhä kattavammiksi ja nopeammiksi. Verrattuna tavallisiin nettisivuihin blogeille on ominaista aito ihmisääni. Mikä blogeissa vetää puoleensa? Inhimillisyys ja aidot ihmiset. Bloggaamisessa yhdistyy ideaalisella tavalla yksityinen kontakti julkiseen paikkaan. Bloggaaminen on parhaimmillaan ihmisten välistä keskustelua.

Tällä sivulla sanotaan, että hyvä bloggaaminen vaatii tekijältään selkeän identiteetin. Blogin vetävyys ei tule niinkään blogin tarjoamasta sisällöstä, linkeistä tai tietoarvosta, vaan kirjoittajan auktoriteetista. Kaikilla on pääsy samaan tietoon tai samoihin linkkeihin, mutta ratkaisevaa on, miten bloggaaja kehystää ja suodattaa sisällön näköisekseen.

Teiniblogit ovat usein tylsiä, koska pääpainon saa kertojan ahdistus ilman silmää ympäröivälle maailmalle, sivulla väitetään. Yli parikymppisillä kertojan ja havannoijan osa on usein hyvässä tasapainossa. Monissa yli nelikymppisten naisten blogeissa on samaa ahdistusta kuin teiniblogeissa. Yli nelikymppisten bloggaajien silmä ei näe kotiympäristöä pidemmälle. Keski-ikäisten naisten blogeissa on sama parturiblogisaundi kuin teinibloggaajilla, koska he ovat menettäneet sen voittamattomuuden tunnun, mikä nuorilla aikuisilla on.

Ole hauska, sanotaan tällä sivulla. Kaikki on hauskaa, homona on hauskaa, heterona on hauskaa, suomalaisena on hauskaa. Asioille saa nauraa. Kirjoittajana oleminen on hauskaa. Älä ota itseäsi liian vakavasti. Ole paksunahkainen. Jos sivuasi vastaan hyökätään, ota rennosti. Jos kirjailijat vastaisivat jokaiseen kirjojensa saamaan negatiiviseen arvosteluun, he eivät ehtisi kirjoittaa uusia kirjoja.

Yleisurheilun MM-kisat

Kun katselee eri yleisurheilulajien urheilijoita niin huomaa, että he vaikuttavat ihan eri luonteisilta lajistaan riippuen. Varsinkin miesurheilijat. Sadan metrin juoksijat ovat kuin ylpeitä riikinkukkoja esitellen ylävartaloaan uhmakkaina ja täynnä itseään. He tietävät olevansa vahvoja ja komeita, mikä antaa heille jopa turhankin suuren itseluottamuksen. Kuulantyöntäjät sen sijaan ovat yrmyjä. Heillä on voimaa, mutta ei näköä. Heilläkin on itseluottamusta, mutta flirttiä heistä löydy juuri nimeksikään. Pitkän matkan juoksijat ovat vaatimattomia ja hiljaisia. He ovat pieniä ja laihoja, eikä ylenpalttiseen itseluottamukseen löydy eväitä.

Noista havainnoista herää kysymys: Onko luonne tullut ennen vartaloa vai vartalo ennen luonnetta? Minä arvelen, että sillä millaiseksi mies vartalonsa muokkaa tai millaiseksi se on muokkautunut, on suuri merkitys hänen luonteelleen. Lihas antaa kummasti itseluottamusta. Miettikääpä kaikkia lihaskimppuja joita tunnette. Eivät nuo lihaskimput kyyhöttele nurkissa, vaa he tietävät olevansa vahvoja ja käytös on sen mukaista. Kuvitelkaa tilanne toisinpäin: Maratoonarit ja kuulamörssärit hyörimässä ja pyörimässä yleisön edessä esittelemässä vartaloaan. Mika Halvari ja Janne Holmen täydessä flirtissä. Olisivatko he silloin kuin Maurice Greene?

Usein puhutaan sisäisestä kauneudesta, mutta on huomattava, että sisäisellä ja ulkoisella kauneudella on yhteiset nimittäjänsä. Urheilijamiehistä sisäisesti kauneimpia ovat pitkän matkan juoksijat, koska he ovat vaatimattoman ja vaarattoman näköisiä. Pikajuoksijat tietävät olevansa namuja, mikä ei tee hyvää heidän sisäiselle kauneudellaan. Kuulantyöntäjyyskään ei ole sisäisesti kovin kaunista, koska voima tekee heistä pelottavia. Sisäisesti kauniiksi mieheksi pääsee todennäköisemmin, jos miehellä on kohtuullisesti itseluottamusta, joka ei perustu ulkonäköön tai voimaan.