Näkökulmia maksettuun seksiin

Hesarista löytyy vierekkäin pari täysin vastakkaista näkökulmaa prostituutioon. Seksityöläinen Teresa Lilius kirjoittaa:

"Seksityöläisten mahdollista suojeluntarvetta arvioitaessa tulee kuulla vain seksityöläisten itsensä ja heidän järjestöjensä näkökantaa. Muut tahot ovat tällöin ulkopuolisia."

Tilanne on tosiaan poikkeuksellinen. Onko mitään muuta vastaavaa tilannetta, jossa yritetään väkisin suojella järjissään olevia ja älykkäitä aikuisia vastoin heidän omaa tahtoaan?

Maria-Pia Boethius Ruotsista aloittaa puolestaan kirjoituksensa puhumalla kansainvälisestä seksikaupasta, naisten ja lasten myynnistä. Siitä siirrytään suoraan Ruotsin seksiostot kieltävään lakiin, jotta ihmiset yhdistäisivät lapsiseksiorjakaupan prostituutioon. Maria-Pia kirjoittaa:

"Tabut ja lait luotiin miesten tarpeiden mukaan. Samalla kun miehille annettiin oikeus ostaa naisia, maksulliset naiset tungettiin yhteiskunnan pohjasakkaan."

En kyllä käsitä, miten oikeus ostaa seksiä olisi niin siunauksellista? Jos minä miehenä olisin päässyt säätämään tabuja ja lakeja, niin olisin säätänyt miehille oikeuden myydä seksiä. Ja minun puolestani maksulliset naiset voidaan nostaa yhteiskunnassa vaikka paraatiasemaan - en tosin ole varma, miten hyvin se sopisi maksuttomille naisille.

Maria-Pia:

"Jos ylipäänsä on olemassa "onnellinen huora", joka haluaa suojata miehiä/asiakkaita, mielestäni hänen pitäisi tukkia suunsa solidaarisuudesta maailman kaikkia niitä naisia kohtaan, jotka pakotetaan prostituutioon ja orjuuteen vasten tahtoaan."

Samalla tavalla varmaan suomalaisten kengäntekijöiden tulisi tukkia suunsa solidaarisuudesta lapsiorjuutta vastaan. Ja mitä onnellisuuteen tulee, niin maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät ole onnellisia työhönsä. Shinekin kertoi blogissaan olevansa täysin kypsä palkanlaskijan hommaansa. Orjuus tai vastentahtoinen naiskauppa tulee tietenkin kieltää, mutta en vieläkään ymmärrä, mitä tekemistä noilla rikoksilla on vapaaehtoisen maksullisen seksin kanssa?

Sanonpa nyt taas kerran(kiusallani) prostituutiota vastustaville naisille varman, omissa käsissä olevan keinon prostituution lopettamiseksi: Antakaa miehille seksiä niin paljon, että he pysyvät tyydytettyinä. Miksi mies maksaisi seksistä, jos hän saa sitä ilmaiseksikin? Prostituutio loppuisi ja kaikki olisivat onnellisia.

Yläluokan ongelmia

Eva Biaudet kirjoittaa Hesarissa:

"Tutkimusten mukaan menestyvän miehen takana on vaimo, mutta menestyvän naisen takana ei ole ketään! Olisipa meillä kaikilla vaimo - voisi olla menestyvien naisten motto. Miesten tyytyväisyyden tunnetta heidän molemmissa rooleissaan ei voi kuin kadehtia.

En oikein jaksa innostua menestyvien naisten ikuisuusongelmista. Menestyvillä naisilla menee kuitenkin hyvin keskiarvoon verrattuna, turha heidän ongelmistaan on vaahdota valtakunnan tasolla. Eivät menestyvät miehetkään voivottele, että ostaisiko sitä nyt Bemarin vai Mersun? Tai muuttaisiko sitä meren rannalle omakotitaloon vai keskustaan luksusasuntoon?

Naisen vaihtoehdot ovat 1) jäädä kotiin, 2) tehdä uraa ilman lapsia, 3) tehdä joku kompromissi noiden kahden vaihtoehdon välillä, 4) tyytyä tossukkamieheen, joka hoitaa kodin. Evallakin oli menestyvä mies, josta hän erosi. Jos nainen haluaa, että mies jää koti-isäksi, ei kannata ottaa sitä menestyvää miestä. Miksi ihmeessä tasa-arvokeskustelut valtakunnanlehdissä pyörivät aina menestyvien ihmisten ympärillä? Onko asia niin, että ne jotka tasa-arvoasioista päättävät, näkevät vain oman elämänsä ongelmat, eivätkä viitsi kurkistaa syvemmälle?

Venäläiset naiset

Venäläiset naiset eivät ole rynnimässä pelkästään Suomeen, vaan myöskin Sisiliaan. Elleissä kirjoitetaan:

"Italialaiset Naiset tekevät mitä vaan ulkomaalaisten miesten kanssa. Yhdelläkin naisella on poikaystävä Lontoossa, Pariisissa, New Yorkissa ja kaikkialla muualla paitsi omassa maassa.

Miehet ovat kuitenkin keksineet ratkaisuksi venäläiset naiset, jotka ovat niin paljon perinteellisempiä ja perhesuuntautuneita kuin italialaiset naiset, eivät yhtä materialistisia, hemmoteltuja ja pinnallisia. Ja kaiken lisäksi muut miehet kadehtivat!"

Mies analysoi syitä venäläisten naisten suosioon seuraavasti:

Venäläisten naisten tasokkuus perustuu hyviin geeneihin ja hyvään kasvatukseen. Naisellisuus ja miehisyys ovat suurimmaksi osaksi psykologisia ominaisuuksia. Länsimaissa taloudellinen hyvinvointi uhkaa naisellisuutta, sillä monet vanhemmat kasvattavat tyttärensä miesmäiseksi, jotta hän pärjäisi paremmin työelämässä. Naisellisilla luonteenpiirteillä ei pärjää kovassa bisnesmaailmassa. Pahaksi onneksi näille tytöille tulee aikuisena vaikeuksia toteuttaa itseään naisena. Tämän takia Suomessa on nykyään niin paljon lapsettomia sinkkunaisia. He ovat psykologisesti enemmän miehiä kuin naisia.

Tuhoaako suvaitsevaisuus pienet kulttuurit?

White survival kirjoittaa kommenttiosastolla:

Pohjois-Amerikan intiaanit tai Hawaijin alkuasukkaat tuhoutuivat siksi, että ne olivat "suvaitsevaisia". Paradoksaalisesti etnisen diversiteetin kannattaminen merkitsee rasismin hyväksymistä, vaikka sitä puolustellaankin yleensä anti-rasistisilla argumenteilla.

Globaali enemmistö(värilliset) saa rasistisesti suojella omaa etnis-biologista olemustaan, mutta todellisena vähemmistönä olevat valkoiset eivät. Vinksahtaneinta tässä "logiikassa" on se, että tämän skitsofreenisen kaksoistandarin ovat luoneet valkoiset itse. Lontoossa valkoiset ovat vähemmistönä 10 vuoden päästä, 50 vuoden päästä koko Britanniassa.

Onko tosiaan niin, että suvaitseva sulatusuunipolitiikka on pahinta "rasismia" tuhotessaan pienet kulttuurit? Ovatko pienet kulttuurit säilyttämisen arvoisia vai onko vain hyvä, että muodostuu vain yksi yhtenäinen valtakulttuuri? Onko valkoisilla oikeus suojella omia kulttuurejaan vierailta vaikutuksilta samalla innokkuudella kuin vaikkapa mustalaisilla?

Säilyttääkö rasismi parhaiten etnisen diversiteetin? Kannattaako sitä edes suojella? Olisiko idealistinen maailma sellainen, jossa kaikki olisivat samanvärisiä ja samankulttuurisia? Sellaisessa maailmassa olisi ainakin paljon vähemmän sotia ja ristiriitoja. Luultavasti järkevintä olisi yrittää sulauttaa kaikki rodut ja kulttuurit yhdeksi kermanväriseksi valtakulttuuriksi, jotta sodat vähenisivät.

Huvia lyhytjännitteisille ihmisille

Häh? Typerin bändinimi kautta aikain: The Beatles. Minulla oli muuten joskus kaveri, joka luuli, että beatles tarkoittaa "lyömättömiä". Voitteko uskoa?

Epämääräisten seksuaalitermien sanasto.

Hmm...kuinka mies hypnotisoidaan.

Sympaattista bloggausta.

Kauniiden naisten pelko

Ilta-Sanomat kirjoittaa, että "julkkiskaunottarien mukaan miehet pelkäävät kauniita naisia". "Pelko" on sana, jolla kernaasti luonnehditaan miesten käytöstä. Oikea mies ei pelkää. Liittämällä mies ja pelko yhteen, luodaan kuva epämiehestä, josta voidaan tehdä syntipukki. On homofobiaa, muukalaispelkoa, sitoutumispelkoa ja muita vastaavia pelkotiloja.

Mitä kauniiden naisten pelolle sitten pitäisi tehdä? Pitäisikö miesten mennä tekemään ehdotuksia kauniille naisille rohkeammin? Siitähän se riemu vasta repeäisi. Kauniit naisethan käyttäytyvät juuri siksi kylmästi, että miehet pysyisivät kaukana niin, että vain charmistaan varmimmat tekijämiehet uskaltavat tehdä aloitteita.

Ja onko "pelko"-sanan käytössä tolkkua tässäkään asiassa? Jos mies mielii optimoida iskuyritystensä onnistumisprosentin, hänen kannattaa pitäytyä saavutettavissa olevissa kohteissa. Haita on vaikea saada Päijänteestä, mutta tonnikala on mahdollisuuksien rajoissa. Kauniiden naisten välttely on järkevää, koska heiltä saa pakkeja ja pahan mielen.

Mitä seuraavaksi? "Miehet pelkäävät hakea astronauteiksi!", "Miehet pelkäävät syödä paskaa!"

Kommenttien lukumäärä

Kasasta löytyy projekti sadan kommentin haalimiseksi yhteen postaukseen. Aitona 100-kerhon jäsenenä voin kertoa pikku vinkkejä, miten kerhoon päästä ilman tekemällä tehtyjä viritelmiä: Kirjoittakaa blogiinne omia mielipiteitänne. Mielipiteen laadulla ei ole väliä. Itseasiassa, mitä huonompi mielipide, sitä enemmän kommentteja. Suuri koirankakkaskandaalikin oli jymymenestys. Laittakaa itsenne peliin, vaikka palaute olisikin murskaavaa. Sivuetuna omien mielipiteiden esittelyssä tulee noiden mielipiteiden evoluutio kritiikin mukana. Huomaatte osan mielipiteistänne vääriksi kritiikin kourissa ja osaa opitte puolustamaan argumentaation keinoin.

Salla ehdotteli minulle kommenttiosastolla sympaattisemman mielipideblogin pitämistä ja veikkaili, että siten lukijoita olisi enemmän. Jos kuvitellaan, että minä pystyisin tuollaista blogia kirjoittamaan ja kirjoittaisin sitä hyvin, niin mitä tapahtuisi kommenttiosastolle? Tulisiko siitä samanlainen bondaus ja hengenluontipaikka kuin monissa muissa blogeissa? "Henkka, sä oot niin lutunen", "Henkka, sä oot kaikkien naisten sankari".

Vaikka blogini tällaisenaan onkin epäsympaattinen, eikä lukijamääräkerääjänä maksimaalisesti rakennettu, niin voin kuitenkin olettaa, että blogini vetää lukijoiksi ja kommentoijiksi samoista asioista kiinnostuneita henkilöitä. Henkilöitä, jotka pystyvät keskustelemaan naaman punoittamatta vaikeistakin asioista. Olisinko sitten onnellisempi, jos kirjoittaisin blogia, jolla olisi faneja, mutta ei välttämättä keskustelijoita minua kiinnostavista aiheista? Kirjoittelen joka tapauksessa eri foorumeilla näistä samoista aiheista. Miksi sitten jättäisin käyttämättä mahdollisuuden kirjoittaa itseäni kiinnostavista aiheista ja vetää onnistuessani mukaan netin parhaat(kyllä, verrattuna kaikkiin lukemiini muihin foorumeihin) kommentaattorit noihin aiheisiin liittyen.

Panostakaa omien rohkeitten mielipiteitten esittelyyn, niin saatte kommentteja ja blogi elävöityy kummasti. Se vaatii hiukan kanttia ja kritiikinsietokykyä, mutta on varmasti vaivan arvoista.

Frendit

Tiedemies manailee Frendien maalailemaa stereotyyppiä tiedemiehistä. Samanmoisia tieteentekijöitä näkyy muissakin komediasarjoissa. Nuo stereotyypithän liittyvät nimenomaan mies-tiedemiehiin. Naistiedemiehen ei tarvitse olla komediassakaan välttämättä tylsä ja tärähtänyt.

Syynä komedioitten(ja muitten lajityyppienkin) esittelemien mieshahmojen yleiseen "viallisuuteen" on siinä, että vahvassa ja älykkäässä miehessä, jolla on valtaa, ei ole mitään hauskaa. Koulutetun tai johtavassa olevan miehen tulee olla tyhmä tai omituinen, jotta ihmiset voisivat nauraa sille, että "eipä tuokaan kummoinen ole koulutuksestaan tai johtoasemastaan huolimatta". Naisia iskevä ja hylkäävä mies frendissä on yksinkertainen, jolloinka naisten hyväksikäyttö annetaan hänelle anteeksi. Jos hän käyttäisi naisia jotenkin "tietoisemmin" hyväksi seksuaalisten halujensa tyydyttämiseen, niin hänestä tulisi ilkeä sika.

Kauniit naiset komediasarjoissa ovat useimmiten bimboja, paitsi silloin, kuin vieraileva kaunis fiksu naistiedemies tulee tekemään sarjan tollon päähenkilömiehen naurunalaiseksi. Komediasarjoissa käytetyt stereotyypit kertovat ihmisten todellisesta ajattelusta, koska hahmoja ei voi luoda mielivaltaisesti niin, että ne pysyisivät sekä hauskoina että sympaattisina. Alistettuina pidettyjä ihmisryhmiä ei voi esittää luusereina tai sikoina, koska silloin sarjan tekijöitä syytettäisiin ilkeilystä. Neekerille ei voi antaa tyhmän roolia, eikä homoksi laittaa rumaa(vanhaa) miestä.

Komediasarjan päähenkilö on usein joko se hulluin tyyppi tai sitten se muita hulluja tasapainottava tavallinen tyyppi. Miehet komediasarjoissa ovat usein huomattavan lyhyitä(ilmeisesti miehen pituus huokuu epähauskaa valtaa) ja päämieshenkilöt ihmeellisen usein tummakiharahiuksisia. Naisille lankeaa useammin tylsät tavalliset roolit, kuten sarjakuvassakin Viiville.

Väkivalta

RRR kirjoittaa kommenttiosastolla:

"On hiukan eri asia elää jatkuvassa väkivallan pelossa _parisuhteessa_ kuin saada toisinaan turpaan, kun päätyy jatkuvasti väkivaltaiseen ryyppyporukkaan tai nakkikiskalle uhoamaan"

Tuo pitää paikkansa, mutta on muistettava, että on olemassa erilaisia väkivaltaisia parisuhteita. Jotkut naiset elävät tosiaan jatkuvan väkivallan pelon alla, mutta vastaavasti hiukan tabuna asiana ovat marttyyrinaiset, jotka ehdoin tahdoin hakevat uhriutumista. Lyöty nainen pääsee uhrin asemaan, jolloinka hän voi selittää ehkäpä rempallaan olevan elämänsä uhriudella ja saada myötä sitä kautta myötätuntoa. Noita marttyyrinaisia on luultavasti paljon, mutta sitä ei tietenkään saisi sanoa ääneen. Itsekin olen nähnyt tuollaista käyttäytymistä.

KTM:

"Miten olisi, jos lakattaisiin päivittelemästä sitä, kuinka kamala tasa-arvo-ongelma väkivalta on, ja keskitytään niiden hakkaajien kiinni saamiseen ja tuomitsemiseen?"

Esimerkiksi noin tai niin, että naiset todellakin paneutuisivat ennen suhteeseen menemistä selvittämään miehen mahdollisen väkivaltaisen taustan. Naisten omalla ennakkovarovaisuudella ja aggressiivisten miesten välttelemisellä säästyttäisiin tuhansilta väkivaltatapauksilta vuodessa. Miehet voivat toki halutessaan ripustella vaikka minkä värisiä nauhoja ympäri kehoaan väkivallan vastustamiseksi, mutta sehän ei auta mitään tai ketään.

KTM:

"Onko nakkikiskalla uhonnut tai väärät kaverit valinnut mies muuten yhtään sen enempää syyllinen omaan mukilointiinsa, kuin miestään solvannut tai huonon puolison valinnut nainen?"

Ei tietenkään. Jos joku mies menisi joka ilta nakkarille ärsyttämään samaa bodaria ja saisi aina turpiinsa, niin miestä pidettäisiin tärähtäneenä. Aviomiestään joka ilta tarkoituksella ärsyttävää naista pidetään viattomana uhrina. Moottoripyöräjengissä turpiinsa saaneelle miehelle sanotaan, että "valitse seurasi tarkemmin." Väkivaltaisen miehen valinneelle naiselle sanotaan, että "ethän sinä voinut mistään tietää, että hän ei muutu."

Tunnepohjainen rasismi

Seitsemäs vasemmalta jaottelee rasismin tunnerasismiin ja järkevään rasismiin. Jako on ihan hyvä. Tunnerasismi perustuu sille, että vihataan tai inhotaan jotakin ihmisryhmää. Järkevä rasismi perustuu sille, että järkiperäisin syin perustellaan jonkin ihmisryhmän syrjintä. Tunne voi olla myöskin järkevän rasismin taustalla, mutta sitä ei esitetä oikeutuksena rasismille.

Itse pidän hiukan paradoksaalisesti tunnerasismia ainoana käyttökelpoisena rasismin muotona klassisissa rasismin muodoissa. Jos ihminen inhoaa esimerkiksi homoja tai neekereitä ja haluaa syrjiä heitä, niin ainut kestävä perustelu syrjinnälle on inho tai viha. Jos rasisti tekee sen virheen, että hän alkaa etsiä perusteluita negatiivisille tunteilleen, hän joutuu helposti pätemättömien perusteluiden kehään tai ainakin loppumattomiin väittelyihin. Rasistin tulisi vain sanoa: "Inhoan homoja/neekereitä, enkä halua, että..." Jos rasistilta sitten kysytään, että "miksi inhoat heitä", niin rasistin tulisi vain sanoa, että "inho on tunne, eikä tunteelle tarvitse löytää järkeviä perusteita."

Todennäköisyysrasismi on järkevän rasismin käyttökelpoisin muoto. Kun jonkin epätoivottava piirre esiintyy säännöllisesti jonkin ihmisryhmän yhteydessä, on järkevää syrjiä tuon ihmisryhmän edustajia. Todennäköisyysrasismi on useimmiten sallittua, mutta joissain erityistapauksissa kiellettyä. Mustalaisia tai naisia ei saa syrjiä todennäköisyyteen perustuen. Lihavia tai alempitasoisia miehiä saa syrjiä lähes vapaasti.

Väkivaltafantasiat

Birdy kirjoittaa:

"Tutkimuksen miehistä (aivansanattomanjärkyttävän) suuri osa eli 30% piti puoleensavetävinä naisten kasvoja, joilla näkyi pelkoa tai kauhua. Tutkimuksen miehistä (aivansanattomanjärkyttävän) 83,5% sanoi joidenkin naisten näyttävän siltä, että haluavat tulla raiskatuiksi ja yli 60% kertoi kiihottuvansa naisen vastustuksesta tai väkivallan käytöstä naisen alistamiseksi.

Miltä teistä miehet tuntuu lukea tuollaista? Ihmettelettekö, tyrmistyttekö, järkytyttekö? Toteatteko 'nääh toi on joku höpöjuttu' ja unohdatte koko asian? Ottaako päähän, hävettääkö, pelottaako? Tuleeko huoli omista naisrakkaista, mitä niille voi tapahtua, jos yli puolella miehistä vinksaa asennemaailma tuolla tavalla?"

Taannoin esittelin tutkimustuloksia, joissa sanottiin, että yli puolella naisista on raiskausfantasioita. Noiden tulosten valossa yritin syyllistää naisia useammallakin foorumilla heidän kuvitelmistaan, mutta minulle sanottiin, että "kuvitella saa ihan mistä itse tykkää", "nehän ovat vain fantasioita", "todellisuus ja fantasiat ovat kaksi aivan eri asiaa". Luultavasti tässä tapauksessa on kyse samanlaisista harmittomista fantasioista.

"Mutta kuten eräs nuori nainen totesi, kunkin miehen täytyy ääneen ja selkeästi irtisanoutua väkivallasta, väkivaltaisesta käytöksestä, sen henkisistä muodoista ja niitä tukevista toiminnoista. Ohittamalla ja kieltämällä tuon asian te asetutte tavallaan väkivallantekijöiden hiljaisten siunaajien joukkoon - vain selkeällä irtisanoutumisella ja valitsemalla toisen tien olette väkivallattomuuden puolella."

Fantasiat ovat naisten sanojen mukaan täysin harmittomia ja laillisia, eikä niillä ole yhteyttä todellisiin haluihin. Tutkimuksessahan selviteltiin vain harmittomien fantasioiden määrää, ei todellisia tekoja.

Sympaattiset blogit

Aika ja minä kirjoittaa:

"Epäsympaattisiin blogeihin addiktoituminen saattaa myrkyttää mielen, mutta sympaattiset blogit toimivat kuin viikkolehtihoroskoopit, jotka ovat riittävän yleispätevällä tavalla omakohtaisia."

Otan tuosta sen verran itseenikin, että katson tarpeelliseksi sanoa asiasta muutaman sanasen. Tämä blogi kuuluu eittämättä epäsympaattisten blogien joukkoon. Joku vertasi joskus kirjoitusteni lukemista ruumiinavausten katsomiseen: ällöttää, mutta ei voi olla katsomattakaan.

Blogistanin voi tosiaan jakaa karkeasti ottaen sympaattisiin ja kauniisti sanoen, kantaa ottaviin blogeihin. Samalla tavalla lukijat jakautuvat eri ryhmittymiin. Toiset lukijat etsivät säpinää ja vaarallisia tilanteita, siinä missä toiset lukijat hakevat bondausta ja mahdollisuutta yhteisten kokemusten jakamiseen positiivisessa hengessä. Omasta puolestani voin sanoa, että itselleni tuottaa vaikeuksia lukea sympaattisia blogeja nukahtamatta.

Olisi mielenkiintoista hahmotella erilaisia lukijaprofiileja ja sitä, onko olemassa selkeä jako sympaattisista ja epäsympaattisista blogeista pitävien lukijoiden välillä? Muistan kyllä hämärästi, että silloin kun minä olin nettikeskusteluneitsyt, niin monet viestit tuntuivat minustakin myrkyltä. Kun myrkylle altistuu riittävän pitkään, siihen karaistuu ja kehittyy immuniteetti.

Blogit joutuvat joka tapauksessa taistelemaan lukijoista ja paikasta auringosta muitakin medioita vastaan ja paras keino siihen on kantaaottavuus. Ihmiset vaativat saada myrkkyä silmilleen. Joitakin asioita on vaikea sanoa kauniisti, vaikka kuinka tekisi mieli.

P.S: Koitan testimielessä lyhentää postauksiani ja käsitellä yhdessä postauksessa pääsääntöisesti vain yhtä asiaa kerrallaan.

Kuuluisin nettipäiväkirjailija

Verkkoyhteydessä käsiteltiin päiväkirjoja ja blogitkin saivat osansa huomiosta. Jutun painopiste oli näin aktiivibloggaajan mielestä jälleen kerran väärässä suunnassa: julkkispäiväkirjailijoissa(Agripan nettipäiväkirjakin mainittiin.).

Panu Rajala kommentoi aiheuttamaansa kohua sanoen, että sisäpiirin ironiset vitsit Katri Helenan seksittömästä iltapuvusta oli tarkoitettu siten, että Katrihan haluaakin olla lady, eikä mitenkään seksipommi. Media kuitenkin suhtautui kirjoittuihin lainauksiin vakavamielisesti ja oli kauhuissaan. Blogistanin lukijana ironian ja faktan sekoittumiseen tottuu niin, että osaa epäillä tekstin vakavamielisyysastetta. Täällä on myöskin helppo oikaista väärinkäsitykset, jos niitä sattuu tulemaan - päinvastoin kuin julkisuudessa. On mukava nähdä sitten tulevaisuudessa, kun Mitvit on presidenttiehdokkaana ja minä olen Iltapäivälehden toimittajana, miten kansa suhtautuu Mitvitin blogista repäisyihin lainauksiin.

ATN:n tissilinkistä tuli mieleen, että monien muiden maiden kuin Suomen naiset näkevät toistensa tissejä kovin harvoin. Ainoat tissiesikuvat saadaan mediasta. Ei ihme, että naisista tulee neuroottisia ryntäimiensä kanssa. Rinnat lienevät kuitenkin ylineurotisoiduin ruumiinosa verrattuna niiden todelliseen painoarvoon. Rintojen koosta on tietenkin helppo kiusata naisia, mikä luo illuusion niiden koon merkittävyydestä.

Arveluja Kuukkelivoittajista: Humoristisimman blogin palkinnosta kisailee tuttu kolmikko. Kun katselee blogilistan kärkeä, huomaa, että huumorilla pääsee pitkälle. Siihen nähden huumoriblogeja on yllättävän vähän. Onko huumoribloggaus useimmille bloggaajille liian vaikea laji?

Kysyn vaan on lehtipakinatasoinen kirjoittaja, jolla on aika huima mielikuvitus. Mitvitillä on sekalaisempaa ainesta, mutta hänen huumorinsa puree minuun selvästi parhaiten(paitsi tietenkin silloin, kun hän vitsailee tänne päin). AT-blogi on hauska, mutta kyky itseironiaan loistaa poissaolollaan, mikä saa jutut vaikuttamaan turhankin kitkeriltä. Jos AT-blogi olisi päässyt ehdolle kategoriaan "paras naisen ylläpitämä blogi", niin olisin veikannut AT-blogille ehdottomasti hauskimman blogin titteliä. Kysyn vaan käyttää suojakilpenä kritiikkiä vastaa "liioiteltua itseironiaa", mikä on sekin hiukan häiritsevää. Voittajaksi veikkaan joka tapauksessa Kysyn vaania.

Paras tagline-kategoriasta löytyy ihmeellisiäkin ehdokkaita: "Tärkeitä asioita" ei tee suurta vaikutusta. "pienet munat - suuri ego" taas kuulostaa pikemminkin dokumentiltä. Veikkaan voittajaksi Kasan taglinea.

Koulutus heikentää naisten parisuhdekelpoisuutta

Keskisuomalainen kertoo, että naisjohtajat ovat muita naisia useammin lapsettomia. Yksityisten yritysten naisjohtajat päätyvät muita useammin eroon. Miehillä koulutus tuntuu lisäävän menestystä parisuhdemarkkinoilla. Mitä enemmän miehellä on koulutusta, sitä todennäköisemmin hänellä on vaimo.

Mitä enemmän mies tienaa, sitä enemmän todennäköisemmin vaimo on kotona. Kaikista vaimoista kotona on 7 prosenttia, yli 120 000 euroa ansaitsevien miesten vaimoista kotona on 12 prosenttia ja yli 180 000 euroa ansaitsevien miesten vaimoista 16 prosenttia. Elikkä, jos nainen haluaa jakaa kotityöt tasan, niin hänen ei kannata valita itselleen hyvin ansaitsevaa miestä. Naisten kannataisikin valita mieluummin vähemmän ansaitsevia miehiä, jotta kotityöt jakaantuisivat tasaisemmin.

Keskisuomalaisessa haatatellaan myöskin avoimesti feminististä Haarakiila-yhtyettä: Bändin jäsen Elina Vartiainen kysyy tuohtuneena:

"Miten joku voi vielä uskotella, että meillä on tasa-arvo, kun katsoo esimerkiksi väkivaltatilastoista, kuinka paljon naiset joutuvat väkivallan uhreiksi?

Ehkäpä kannattaisi tutustua niihin väkivaltatilastoihin, ennen kuin menee sanomaan tuollaista. Ellei sitten tarkoita, että miehet ovat epätasa-arvoisessa asemassa. Vartiainen jatkaa:

"Naisten mieltäminen emotionaalisesti herkemmiksi on mielestäni esimerkki tyypillisistä sukupuolirooleihin liitetyistä kliseistä, joita en jaksa kuunnella."

Lapseton_koiraton kirjoittaa kommenttiosastolla:

"Miksi nainen jatkaa parisuhteessa väkivaltaisen miehen kanssa?"

On totta, että hyvin usein perheväkivallan uhrilta kysytään: "Miksi et lähtenyt?" Kysymys on mielestäni siinä mielessä pseudofiksu, että minkäänlaisista rakkaussuhteista lähteminen ei ole niin helppoa, kuin mitä tuollainen kysymys antaa ymmärtää. Rakkaus, epätoivo, pelko jne ovat sellaisia tunteita, jotka laittavat ihmisen jatkamaan epätoivoisessakin suhteessa. Siksi en lähtisikään kauheasti syyllistämään perheväkivallasta uhriutuneita ihmisiä.

Itse kohdistaisin kritiikin kärjen treffailuvaiheeseen, jossa naisten olisi paljon helpompi syrjiä väkivaltaisia piirteitä tai väkivaltaisuuden kanssa korreloivia piirteitä omaavia miehiä. Naiset voisivat laittaa yhdessä tuumin väkivaltaiset miehet täydelliseen seksi- ja suhdeboikottiin. Jos naiset todellakin suosisivat kaikissa valinnoissaan kilttejä ja epäaggressiivisia miehiä, väkivallan määrä yhteiskunnassa romahtaisi.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Amnesty International:

"Naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus, tapahtui se sitten kotona tai sotatantereella, korostaa Amnesty Internationalin maailmanlaajuinen kampanja."

Olen samaa mieltä, mutta mihin unohtuu vaikkapa armeijaan pakotettujen miesten kohtalot? Onko heidän pelastamisekseen olemassa kampanjaa? Kuolevatko sotilaat "huvikseen" tai onko se ainakin enemmän heidän omaa syytään?

Amnestyn "joku raja"-kampanja julistaa:

"Eurooppalaisessa kontekstissa Suomen suurimpia ihmisoikeusongelmia on nimenomaan lähisuhdeväkivalta."(viitaten naisten kokemaan väkivaltaan)

Tilastokeskus kertoo puolestaan: "Vuonna 2002 väkivallan uhrina kuoli 133 henkilöä, 89 miestä ja 44 naista." Miksi naisten kuolemat ovat suuri ihmisoikeusongelma, mutta miesten kaksi kertaa suurempi kuolemantapausten määrä ei ole?

Huru-ukko kirjoittaa kommenttiosastolla:

"Miehiin kohdistuva väkivalta on OK, koska miehet ryhmänä aiheuttavat väkivaltaa. Eli jos mies tulee hakatuksi, niin oma syy - aina. Tämä jos mikä on sitä Speden promotoimaa naisen logiikkaa."

Erään naisen tarinasta poimittua:

"Kun hän seurustelumme alussa löi minua ensi kerran, hain itsestäni syytä ajatellen, että minun on täytynyt provosoida hänet väkivaltaan. Koko avioliiton ajan puolustelin hänen väkivaltaisuuttaan syyllistämällä itseäni...Vuosia pohdin yhdessäoloamme. Mikä sai minut menemään naimisiin, vaikka tiesin hänen väkivaltaisuutensa?

Niin, sitä kysyvät myöskin kiltit naisettomat miehet. Väkivalta naisia kohtaan on väärin, mutta on vaikea tehdä mitään, jos naiset menevät ehdoin tahdoin naimisiin väkivaltaisiksi tiedettyjen miesten kanssa. Miten väkivallaton mies voi auttaa asiassa?

KTM tiivistää kommenttiosastolla onnistuneesti syyn alempitasoisten miesten sorron jatkumiseen:

"Jotta jonkun "sorretun" ihmisryhmän ääni kuuluisi kunnolla, on ryhmään kuuluttava tarpeeksi myös sellaisia, jotka eivät oikeasti ole sorrettuja, vaan omaavat tarpeeksi valtaa saadakseen asiansa läpi. Jos otetaan tarpeeksi suuri joukko, kuten kaikki naiset, on helppo löytää niin päteviä ja vaikutusvaltaisia demagogeja, kuin myös säälittäviä reppanoita, joiden huonolla asemalla toimia oikeutetaan.

Eniten sukupuolten välisestä tasa-arvotyöstä hyötyvät sellaiset naiset, joilla menee jo valmiiksi paremmin kuin useimmilla miehillä. "Tasa-arvo" on yhteiskunnassamme eufemismi sille, että hyvinvointia siirretään siltä Kihniöläseltä nörttipojalta Pia-Noora Kaupille.

Oikeasti sorrettuilla ihmisryhmillä, kuten asevelvollisuuttaan suorittavilla nuorilla miehillä tai ATM:llä, ei ole yhteiskunnassa vaikutusvaltaa eikä puolestapuhujia, ja siksi heidän asemansa on ja pysyy huonona.

Hyvänä peukalosääntönä voi pitää vaikka sitä, että siinä vaiheessa kun jonkun ihmisryhmän jäsen on päässyt presidentiksi, ei kyseistä ihmisryhmää voi enää perustellusti pitää kovin pahasti sorrettuna."

Isosiskolle huomautuksena; ei ole kaunista verrata lesboja Hitleriin, sillä Hitler oli paha, kun taas lesbot ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin. Jos minä olisin lesbo, suuttuisin tuollaisesta rinnastuksesta. On huolestuttavaa, että vielä tänäkin päivänä löytyy ihmisiä, jotka pitävät lesboja jotenkin alempiarvoisina.

Miehen mahdollisuudet huoltajuuteen erossa

Olemattoman miestenpäivän kunniaksi katsaus miesten asemaan lapsiperheen avioerossa. Jarmo Lindholm kirjoittaa:

"Vanhemmat asetetaan eron jälkeen keinotekoisiin asemiin siten, että toinen vanhemmista määritellään oikeaksi vanhemmaksi, ja toiselta viedään vanhemmuuden edellytykset. Toinen määritellään perheelliseksi, uhrautujaksi, ja yksinhuoltajaksi. Toinen määritellään perheen menettäneeksi, vastuuttomaksi ja etävanhemmaksi. Miehet kuuluvat pääsääntöisesti tuohon jälkimmäiseen joukkoon. Yhteiskunta käyttää sumeilematta valtaa riistää miehen ihmisarvo. Ja koska miesten isäkuva on kovin kehno, niin rattaat jauhavat ihmisen palasiksi erityisesti riitaisissa eroissa. Toinen uhrataan ja naulataan häpeäristiin. Kätevintä on tietysti uhrata heikompi osapuoli, eli mies."

Yksinhuoltaja- ja yhteishuoltaliiton puheenjohtaja Tiina Kaarela kirjoittaa seuraavasti liiton keskustelufoorumilla(edustaako Kaarela myös yh-miehiä?):

Miksi miehet itse pitävät yllä myyttiä...siitä, että isä ei lapsia saa erossa???!!! Kun juuri on kerrottu, että tuomioistuimeen päätyneistä riitatapauksista lapset määrätään fifty-fifty isille ja äideille, pitää vieläkin väittää, ettei tasa-arvo toteudu tuomioistuimissa.

Asianhan voisi toki nähdä niinkin, että ei todellakaan toteudu, vaan miehiä suositaan, koska käytännössähän kaikkien tutkimusten mukaan naiset vastaavat lapsista ja kodista pääsääntöisesti perheissä. Oikeuden käyminen tunnustetaan myös yhdeksi väkivallan muodoksi. Mutta minä en nyt väitä niin.

Minusta tuntuu, että miesten oikeuksista puhujien olisi aika ottaa oppia feministien kokemuksista: uhrifeminismissä nainen nähtiin uhrina, marttyyrinä ja toisten vallankäytön kohteena. Voimafeministit korostavat naisten omia kykyjä ja ansioita.

Samasta keskustelusta poimittua:

- Kaarelan heitto on liian kevyt vastuullisesta asemasta. Ja todistelee epäilyjemme ja pelkojemme puolesta. Uhrisovinismia ei ole se jos arvioidaan rakenteellista eriarvoisuutta eli naisten ylivaltaa virkakoneistossa.

- Ihmettelen edelleen, miten luotettava se tutkimustieto on, että oikeuteen menneistä tapauksista 50/50 tuomittaisiin isälle/äidille, ja mikä tutkimus se on.

- Jankkaan ja väitän edelleen, että suurin osa sopuratkaisuista syntyy kun isä *luopuu* taistelusta lapsien asumisessa. En varmasti osu aivan harhaan, että suurin osa oikeuteen viedyistä tapauksista lähtee kun isä pitää kiinni oikeuksistaan. En oikein käsitä tätä vääntämistä. Tää tasapuolisuus huoltajuudesta on yhtä selvää *faktaa* kun tasapalkkaisuus. Jos näissä asioissa vallitsisi tasa-arvo, niin oikeudellisten huoltajuuskäsittelyjen määränhän pitäisi vähentyä olennaisesti.-

Yhden eronneen miehen tarina.

Tiedettä ja hupia

Pari tieteellistä visailukysymystä.

Miltä talo näyttää, kun sen lävitse menee miltei valonnopeudella?

Testaa refleksisi nopeus(0.33).

Omituisia huutokauppatavaroita. Postikortti. Kysyn vaan miettimässä seuraavaa postaustaan.

Google-journalismi valtaa alaa. Googletellaan sanoja ja tehdään päätelmiä löydettyjen sivujen määrästä. määrästä.

Epäselkeitä otsikoita lehdissä:

- PROSTITUTES APPEAL TO POPE

- DRUNK GETS NINE MONTHS IN VIOLIN CASE

- PANDA MATING FAILS; VETERINARIAN TAKES OVER

Retro Future.

Viagra ei tehoa naisten henkiseen seksihalukkuuteen.

Pakkomarkkina-arvoapua alempitasoiselle miehelle.

Yhden naisen treffihistoria

Riitta kirjoittaa Elleissä mielenkiintoisesta ja opettavaisesta treffihistoriastaan seuraavasti:

"Vain pahasti viallisia miesyksilöitä tuntuu olevan vapaalla jalalla. Huvikseni tein tässä listaa viime vuonna tapaamistani miehistä, eikä kovin hääviltä näytä:

1.) "Teemu" (tavattu pari kertaa)
Tosi nokkela, treenattu, kivan näköinen, fiksu (dippainssi) - joka sitten toisella kertaa sanoi lähtevansä kuukauden sisään ulkomaille töihin pariksi vuodeksi, eli se siitä...

2.) "Petri"
Iloinen, positiinen, pieni mutta pippurinen, energinen ja sporttinen (jääkiekkoa pelaava kokki) - tavattiin pari kertaa, kertoi olevansa aivan aivan ihastunut, juteltiin aivan hassuja, ja sillä oli tosi veikeitä suunnitelmia siitä mitä kaikkia me vielä tehtäis yhdessä, ja lähetteli tosi söpöjä tekstareita pitkin viikkoa - ja perui sitten 4. treffit kun ex-tyttöystävä tulikin kuulemma takaisin, joo-oh...

3.) "John" (tavattu pari kertaa)
Ihan OK, fiksu, tosi sosiaalinen ja puhelias, pystyi keskustelemaan vaikka mista - mutta oli myös vaihto-opiskelija (californiasta), joten en sitten pitänyt yhteyttä kun on niin tosi raskasta jutella koko ajan englantia. Myös jotain kulttuurillisia eroja, jotka häiritsivät...

4.) "Jani" (tapailtu n. kuukauden verran)
Fiksu & sporttinen, tosi kiltti (dippainssi-opiskelija), mutta toivottoman flirtti, ja ehkä vähän liiankin hyvän näköinen, eli tuntui että sillä oli jotain peliä usemman naisen kanssa samaan aikaan ja baarissa toiset muijat aina kyttäsivät sitä... Ei ikinä päästy lähellekään samaa allonpituutta, kumpikaan ei koskaan edes tajunnut koska toinen puhuu vakavissaan ja koska laskee leikkiä, ts. aivan erilainen huumorintaju -> en pitänyt yhteyttä.

5.) "Marko" (tavattu muutaman kerran)
Kiva, positiivinen ja yritteliäs, jalat maassa, mutta muuten aina lennossa - maksoi omaa kämppää (insinööri) opiskelijana, joten kävi kahdessa iltatyössä ja lisäksi toimi kuljetusliikkeessa sijaisena (t.s. perui joskus treffejä). Kaveriporukka tosi levonta (huumeita?), hajottivat (Markon) kämpääkin jossain bileissä... Tavattiin tosi harvoin, joten juttu kuihtui pois parissa kuukaudessa.

6.) "Antti" (tapailtu pari kuukautta)
Tosi huomaavainen ja hyvin kasvatettu, hyvästä perheestä, nokkela, sivistynyt, itsenäinen ja riippumaton, sporttinen (juristi) - ja pikku hiljaa tosi pahasti sekaisin; outoja kaikkivoipaisuusfantasioita, ja se hellä&herkkä puoli tuntui puuttuvan kokonaan. Huomasin päätyneeni jonkinlaiseksi terapeutti-seksileluksi, minusta hän ei piitannut pätkääkään, vaan jopa ylpeili sillä ettei lopultakaan piitannut kenestäkään muusta kuin itsestään... En jaksanut.

7.) "Jukka" (tavattu muutaman kerran)
Kiltti, huomaavainen mutta ripustautuva (puutarhuri), alkuun tosi hauskaa seuraa mutta alkoi sitten soitella liian usein, öisinkin, ja valitti, etten halunnut pitää yhteyttä. Mustasukkainen (ihan syyttä), ei uskonut että huolisin häntä, hiukan kommunikointivaikeuksia, ja valitti sitten että ihan ilkeyttäni puhun liian vaikeita ja käytän hienostelevia sivistyssanoja yms. Halusi muuttaa Lappiin. Ahdistuin, ja jätin.

8.) "Jarkko" (tapailtu kuukauden verran)
Aivan ihana, hellä, romanttinen, puhui söpöjä ja oli tosi kohtelias ja huomaavainen. Ihan kivan näköinen, ja hauskaa juttuseuraa - ja valehteli minulle minkä ehti (myyntimies). Väitti alkuun olevansa eronnut, mutta olikin yhä naimisissa, vaimo vain reissussa ulkomailla, eikä ollut sitten edes aikeissa jättää vaimoaan, vaikka (itkien) selitti kuinka rakastaa minua ja vihaa vaimoaan, joten se siitä... Soittelee yhä joskus, en todellakaan vastaa.

9.) Heikki (tavattu pari kertaa)
Älykäs ja sivistynyt, mutta kärisevä - hellä ja huomaavainen, mutta ei juuri puhunut muuten kuin haukkuakseen suomea ja täällä yrittämisen mahdottomuutta. Tosi katkeroitunut (entinen näyttelijä, nyk. yksityisyrittäjä), eikä juuri jaksanut huolehtia itsestään, vaan syytti geenejään ulkonäöstään...Hämmentävää kuunneltavaa, ahdistavia treffejä - hän kyllä tosin tuntui viihtyvän kun sai valittaa jollekin(?).

10.) "Miikka" (tapailtu muutama kuukausi)
Fiksu, nokkela, luotettava, periaatteellinen, hellä, tosi sivistynyt - ensimmäinen ihminen pitkään aikaan jonka kanssa tunsi pääsevänsä samalle aallonpituudelle ja jutella ihan kaikesta, ja elämänarvot jotenkin kohdallaan. Ryyppäsi hieman liikaa (tuli joskus umpitunnelissa treffeille). Seksi ei toiminut, vaikka yritin mitä - hän ei (omien sanojensa mukaan) vain ollut kiinnostunut seksistä kuin ehkä kerran kuussa, mikä taas ei minulle oikein riitä...

Tiedän kyllä, että tuskin olen mikään Miss Täydellisyys, mutta tietysti joudun kirjoittamaan näistä jutuista OMASTA näkökulmastani - siis että MISTÄ minä muka voisin tietää mitä vikoja nuo miehet minussa näkivät? Enkä minä tätä katkeruuttani tms. kirjoittanut, mutta hämmentynyt olen, kun tuntuu että tosielämässä sopivilla miehillä on aina muita heidän varaavia intressejä kuin minä (siis vaimo/työ/talo tms.) ja ne vapaalla olevat taas ovat jotenkin häiriintyneitä eivätkä sitten lopultakaan välitä minusta. Ja turha sanoa, että lakkaa katselemasta niitä alfauroksia - ihan itse nämä kaikki miehet ovat luokseni tulleet, eivätkö he kaikki siltikään minusta piitanneet..."

Kokoelma kertoo ainakin sen, että Riitalla riittää valinnavaraa. Yleisvaikutelmana kokoelman miehet vaikuttavat sosiaalisilta, nokkelilta, jännittäviltä sekä pääosiltaan menestyvitä, sporttisilta ja hyvännäköisiltä. Perusongelmana tuntuu olevan, että miehet eivät olleet "oikeasti" Riitasta kiinnostuneita. Kukaan miehistä ei vaikuta miellyttämishaluisesti kiltiltä. Vaikka kaikki miehet olivat tulleet Riitan luo oma-aloitteisesti, niin se ei vielä kerro sitä, halusiko juuri kukaan heistä kunnon suhdetta Riitan kanssa.

Vaikuttaa siltä, että Riitta lankeaa kerta toisensa jälkeen kaunopuheisiin pelimiehiin, jotka hurmaavat hänet nokkeluudellaan, ulkonäöllään ja statuksellaan. Tylsät hiljaiset "kunnon miehet" loistavat poissaolollaan. Ylempitasoisten hurmurien valloituskiintiöt täyttyvät Riitan suosiollisella avustuksella. Jos nainen valitsee aina sen parhaan baarissa juttelemaan tulevista miehistä, niin on varsin mahdollista, että käy kuten Riitalle. Lopulta saattaa seurata katkeruus koko miesten sukukuntaa kohtaan, kun kaikki ehdokkaat tuntuvat viallisilta tai epäkiinnostuneilta. Kumppaninvalintataidottomuus voi pilata hyvänkin valinnanvaran.

Uusin Ilman naista sarjakuva.

Itsevaltiaat

Joutuiko Ville Itälä eroamaan Itsevaltiaiden karikatyyrin takia? Suurimmaksi osaksi ei, mutta joiltain osin ehkä kyllä. Itsevaltiaiden tarkoitus on olla hauska. Jotta karikatyyri olisi hauska, liioteltujen luonteenpiirteiden tulee vastata sitä kuvaa, minkä henkilöstä saa lyhyelläkin vilkaisulla. Karikatyyrin ei tarvitse eikä pidä vastata ihmisen "todellista" minää ulkokuoren alla.

Poliikassa menestyminen vaatii oikean imagon luomista. Itsevaltiaiden aikaan se vaatii sellaisen imagon luomisen, joka kestää myöskin pilamyllyn läpi jauhamisen. Jos Itsevaltiaat olisi ollut jo Ahtisaaren, Koiviston tai Karjalaisen aikoihin, voisi olla, että heidänkin uransa olisi tyssännyt alkuunsa.

Toiset karikatyyrit ovat poliittisesti hyödyllisempiä kuin toiset. Eikä raja mene hahmojen koomisuudessa tai tolloudessa. Kääriäisen maalaistolloimago on hänelle hyödyllinen - se saa ihmiset kokemaan hänet positiivisen tuttavallisena henkilönä. Ben ja Pekkarinen ovat hahmoina aika lähellä omia itseään. Lipponen esitetään älyrajoitteisena luolamies öyhöttäjänä, mutta tuokin imago kääntyy voiton puolelle, koska Paavo loppujen lopuksi aina hoitaa homman kotiin - väkivallalla jos ei muuten.

Kaikista pahinta on saada tollon, tahdottoman vätyksen leima, kuten on käynyt Itälälle ja osittain Lindenillekin. Poliitikon voi katsoa onnistuneen, jos hän saa jotain aikaiseksi, olivat keinot mitkä tahansa - väkivalta, juonittelu tai räksytys. Villellä ei ole uskottavuutta tekijämiehenä.

Isosisko kirjoittaa:

"Yleinen pyrkimys tasa-arvoon on mielestäni paradoksi. Rasismin loppuminenkin edellyttää rodun käsitteen purkamista. Samoin sukupuoleen perustuva sorto ei lopu, ennen kuin sukupuolesta on tehty yhtä järjetön luokitteluperuste kuin vaikkapa nenän koosta."

Ihmisen ajattelu perustuu erilaisiin luokitteluihin. Rasismi on lajirasismin lievempi muoto. Pitäisikö "lajin"-käsitekin purkaa, jotta kaikki elolliset olennot olisivat samalla viivalla. En usko, että rodun tai sukupuolen käsitettä on mahdollista hävittää, ennen kuin uusi uljaampi transhumaani ihmisrotu on jalostettu.

Jos ajatellaan, että olisi mahdollista muuttaa ihmiset jotenkin niin, että he suhtautuisivat kaikkiin muihin ihmisiin samalla tavoin, välittämättä iästä, rodusta, sukupuolesta, ulkonäöstä jne, niin millainen maailmasta tulisi? Juu, enkä usko, että tuollaista muutosta saadaan koskaan aikaiseksi kasvatuksella, kulttuurisilla muutoksilla tai edes ankaralla blogipropagoinnilla.

Sukupuolen pitämisessä luokitteluperusteena on oivat perusteet, koska ihmisten enemmistön elämän merkittävä osa koostuu eri sukupuolten välisistä eroottisista jännitteistä. Minä arvelen, että ajatus koko sukupuolikategorian purkamisesta voi tulla mieleen vain sellaisille ihmisille, jotka ovat sukupuoliselta suuntautumiseltaan marginaalissa, eli pääasiassa lesboilta. En kuitenkaan näe järkeä yrittää muuttaa maailmaa siten, että se sopii hyvin vain pienen vähemmistön kokemukseen sukupuoliroolittomuuden toivottavuudesta. Sanottakoon nyt lopuksi selvennyksenä, että lesbot ovat ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin muutkin - en vain näe paljoa järkeä yrityksissä muuttaa maailmaa heidän marginaalista maailmankokemustaan vastaavaksi.

Kolmipäinen sammakko.

Keskustelu naisten sorrosta

Isosisko kirjoittaa:

"Minun ei kannata keskustella naisiin kohdistuvan sorron eri muodoista sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä koko sortoa ei ole olemassakaan (esimerkiksi väkivaltatilastothan ovat feministien valheellista propagandaa)."

Mitä itseeni tulee, niin uskon kyllä, että maailmassa on paljonkin sortoa naisia kohtaan. Ja mitä taas tulee tavallisimpiin feministien vaatimuksiin, kuten samanpalkkaisuuteen, parisuhdeväkivallan vähentämiseen tai kotitöiden jakamiseen, niin minulla ei ole mitään noita tavoitteita vastaan. Vastustan ehdottamasti parisuhdeväkivaltaa ja jos feministit onnistuvat hankkimaan naisille yhtäsuuret tai paremmat palkat kuin miehille, niin se käy minulle aivan mainiosti.

Mikä on sitten Isosiskon tai muitten feministien asenne minun esittämiäni tasa-arvovaatimuksia kohtaan? Mitään vastakaikua ei tule. Asevelvollisuus kuuluu vain miehille, aborttioikeudet kuuluvat vain naisille, perusoikeutta seksiin tai parisuhteeseen ei ole jne. Minä yritän kaikesta tuosta huolimatta keskustella sellaisten ihmisten kanssa, joiden mielestä sortoa miehiä kohtaan ei ole olemassakaan.

Toistan edelleen. Jos jotkut asiat ovat naisilla huonommin kuin miehillä, niin minä voin kannattaa noiden asioiden parantamista tasa-arvoiselle tasolle, vaikka en välttämättä olisikaan sitä mieltä, että kyseessä on puhdas tasa-arvokysymys. Oleellinen kysymys kuuluukin: Miten feministit ovat valmiit tulemaan vastaan, jotta miesten asema saadaan tasa-arvoiselle tasolle niissä asioissa, joissa miesten asema on huonompi?

Tapani Kaakkuriniemi tiivistää ajatuksensa naisten asevelvollisuudesta man-sähköpostilistalla:

"Naisten asevelvollisuutta ei tee yhtään puolusteltavaksi se, että sellainen velvollisuus koskee nykyisin miehiä. Jos joku, kuten minä, on sitä mieltä, että miehiinkin kohdistuva asevelvollisuus on lakkautettava, niin siitä seuraa yksipaikkaisella logiikalla vaatimus, että tätä velvollisuutta ei tule laajentaa naisia koskevaksi."

Juuri tällaiset ajatukset merkittävien tasa-arvohenkilöiden suusta kuultuna antavat aiheen puhua samasta aiheesta niin kauan, kunnes tasa-arvo on toteutunut.

Iltalehdessä on isompikin juttu man-sähköpostilistallekin kirjoittavasta Jarmo Lindholmista. Jarmo erosi ja toiselle paikkakunnalle muuton jälkeen tapaamiset lapsen kanssa kävivät mahdottomiksi. Sosiaaliviranomaiset ja oikeudenpalvelijat neuvoivat unohtamaan lapsen ja kantamaan eronneen miehen taakan. Vähättely johti syrjäytymiseen, masennukseen ja erakoitumiseen. Jarmo ei pystynyt puoleentoistavuoteen tapaamaan poikaansa, koska hän meni niin lukkoon. "Itkin paljon. En pystynyt puhumaan pojasta ja piilotin hänen kuvansakin."

Tapani Korpihete kertoo jutussa, että "harva tulee ajatelleeksi, millaista tuskaa biologinen isä tuntee, kun poika pyytää saada kutsua ex-vaimon uutta kumppani isäksi."