Ihmisillä on erilaisia vahvuuksia. Yksi on älykäs, toinen kaunis, kolmas hyvä pelaamaan golfia ja neljäs on taitava kokki. Ihmiset eivät ole yhtä hyviä minkään lahjakkuuden suhteen. Huonoa golfaria saa sanoa huonoksi golfariksi. Jostain syystä on kuitenkin erittäin epäkorrektia sanoa toista ihmistä rumaksi ja toista tyhmäksi. Mikä tekee nuo ominaisuudet niin erilaisiksi, että toisista ominaisuuksista voi puhua vapaasti, mutta toissista ominaisuuksista puhuessaan pitää olla hyvin varovainen?

Miksi ihminen voi helposti hyväksyä sen, että hän ei ole vahva tai ei osaa pelata golfia, mutta ei voi hyväksyä olevansa tyhmä tai ruma tai ei halua kuulla sanottavan sitä ääneen, vaikka olisikin oppinut olemaan sinut asian kanssa? Onko kysymys siitä, että kauneus ja älykkyys ovat synnynnäisiä lahjoja, joihin ei voi myöhemmin vaikuttaa merkittävästi? Vastaus tuntuisi olevan ei, sillä musikaalisuuskin on paljolti synnynnäinen ominaisuus. Toisaalta, ainakin kauneuteen voi vaikuttaa jossain määrin.

On hiukan ihmeellistä, että ihmiset, jotka sekunnin murto-osissa arvioivat tapaamiensa henkilöiden kauneuden ja laittavat heidän alitajuiseen kauneusjärjestykseen, eivät halua tai edes kestä kuulla tuota järjestystä julkilausuttuna. Miksi miehet pystyvät vitsailemaan rumuudellaan tai eivät ainakaan ota kauheasti nokkiin sen osoittamisesta, kun taas naisen rumuutta osoitettaessa koko seurakunta huutaa: "Ei hän ole ruma! Ei noin saa sanoa!"

Kauneudella ja älykkyydellä on merkitystä valittaessa ihmisiä erilaisiin tehtäviin. Yrityksissä kannattaa valita kauneimmat ihmiset kauneutta vaativiin tehtäviin ja älykkäimmät älykkyyttä vaativiin tehtäviin. Se on kai itsestään selvää. "Laitan sinut asiakaspalvelutehtäviin, koska olet viehättävä, kaunis ja valovoimainen persoona. Sinut taas laitan johtajaksi, koska sinulla on älyä ja kylmää harkintakykyä." Ihmisille ei kuitenkaan saa sanoa, että: "Olet liian paksu ja ruma McDonaldsille, sillä sinua katsoessasi ihmiset muistavat, kuinka lihottavaa ja rumentavaa pikaruoka on." Ei saa myöskään sanoa: "Onhan sinulla hieno koulutus, mutta olet yksinkertaisesti tyhmempi kuin muut kouluttamattomat tähän virkaan ja koska tässä virassa muodollisesta kouluttautuneisuudesta on paljon vähemmän hyötyä kuin älykkyydestä, niin emme valitse sinua."

Ilkkakin kyselikin blogissaan, kuinka moni blogien lukijoista pitää itseään keskimääräistä tyhmempänä? Löytyykö ketään? Mitä minä olen keskusteluryhmiä seurannut vuosikaudet, niin olen törmännyt monituisia kertoja kirjoituksiin, joissa viitataan "niihin tyhmiin ihmisiin", joihin itse ei kuuluta ja jollaista ei haluta kumppaniksi. En muista juuri koskaan törmänneeni kirjoituksiin, joissa kirjoittaja sanoo olevansa tyhmä tai etsivänsä tyhmää kumppania(eli samanlaista kuin itsekin on).

Voiko olla niin, että nettiin on eksynyt vain älykästä porukkaa vai onko ihmisten käsitys omasta älykkyydestään ylimitoitettu? Onko niin, että ihmiset painottavat älykkyydessään niitä omia vahvoja osa-alueitaan ja unohtavat heikkoutensa? Matemaatikot pitävät itseään älykkäinä, mutta unohtavat, että saivat ruotsista ehdot ja että heidän sosiaalinen kommunikointinsa onnistuu vain tietokoneen kanssa, kun taas humanistit katsovat ylioppilastodistuksen älliään, mutta unohtavat, että lyhyt matematikkakin oli heille käsittämätöntä salatiedettä? Pyöriikö netissä poikkeuksellisen älykästä porukkaa, vai onko ihmisten käsitykset omasta yleisälykkyydestään yksinkertaisesti vääriä?