Oikeitten alempitasoisten miesten tarinoita

Kuvitelmat alempitasoisille tyypillisistä piirteistä elävät omaa elämäänsä todellisuudesta vieraantuneina monissa blogeissa, kuten näissä Lumikin kirjoituksesta poimituissa palasissa: "Painetaan päälle ja lujaa. Toisella ei ole tilaa hengittää tai tutustua kunnolla, kun heti vähänkin ihmisenoloinen ihminen ahdistetaan nurkkaan avioliittotarjouksilla...Ollaan turhan kärkeviä. On jokin pakottava tarve todistaa oma fiksuutensa ( todellinen tai kuviteltu ) ja sitten omaksutaan puheeseen pilkallinen ja/tai sarkastinen sävy...Sorrutaan vääränlaiseen huumoriin...Odotukset ovat liian korkealla...Yritetään manipuloida toista sopimaan "MINUN ihanteellisen kumppanini" muottiin...Suusta pääsee kaikenlaisia sopimattomia ehdotuksia esim. sukupuoliyhdynnästä...Ulkoisen olemuksen kanssa ei viitsitä olla SIISTEJÄ..." Seuraavassa tyypillisiä oikeitten alempitasoisten miesten tarinoita Ellien keskustelusta poimittuina:

- Tutustuin harrastukseni yhteydessä 27-vuotiaaseen mieheen, rakastuimme ja kävi ilmi, että mies oli neitsyt. Hänellä oli ollut useampia lyhyitä deittailusuhteita naisten kanssa, mutta sänkyyn asti ei ollut päässyt, koska ei ole luonteeltaan mikään vonkaaja pilluhaukka. Miehellä on paljon naispuolisia ystäviä, he pitävät miestä todella ihanana ja lutuisena tyyppinä, mutta mitään intohimoja hän ei yleensä naisissa herätä kiltin ja vähän ujon luonteensa vuoksi. Ulkonäössä ei ole mitään vikaa, ei todellakaan, treenattu kroppa, siistit vaatteet ja muodikkaasti leikattu tukka miellyttävät silmää.

- Itselläni syynä poikuuden säilymiseen oli ujous, joka johti pian 20 ikävuoden jälkeen häpeään ja pelkoon siitä, että kokemattomuuteni paljastuu naisille jossain vaiheessa...Neitsyydestä voi tulla vain itseään ikävuosien karttuessa ruokkiva kierre, eikä sen syynä ole muu kuin kokemuksen puute hankkia kokemuksia.

- Kaikkein vittumaisinta tuollaisen neitsyt miehen kannalta on, kun viimein saa jonkun naisen sänkyyn, eikä sitten onnistu suoriutumaan tehtävästään neitiä tyydyttävällä tavalla. Kenkää tulee armotta. Kokemuksesta voin kertoa, että tilanne ei ainakaan helpotu päänupissa.

- Itse olen 27v poika, enkä todellakaan ylpeä siitä. Omat syyni ja vikani neitsyyteeni ovat just siinä, etten pystyisi olemaan sellainen mies naiselle kun haluaisin, enkä nyt tarkoita mitään julkisuudesta napattua ihmesankarin roolia, vaan ihan tälläiset perusjutut mättää, eli ei kykyä/kunnianhimoa tarpeeksi hyvään duuniin, en tarpeeksi pitkä(178cm) ja hevosenkullikin pitäisi olla, kun 16cm patukalla tulee komplekseja pornoleffoja katellessa ja naisten toiveita lukiessa. Ulkonäköni puolesta minulla ei pitäisi muuten ongelmia olla, mutta kun ei se nyt ihan riitä. En ole edes nynny(tykkään riidellä ja tapella!), mutta kun ei vaan luonne kestä tyrkyttää itseään silloin kun tietää, ettei pysty antamaan tarpeeksi.

- Niin, omalla kohdallani tärkein syy kykenemättömyydelle parisuhteen muodostamiseen on lähes olemattomassa itsearvostuksessa. Eli en ole oikein koskaan elämäni aikana oppinut hyväksymään itseäni sellaisena kuin olen. Niinpä en ole pitänyt itseäni yhdenkään tapaamani naisen arvoisena. Traagiseltahan se tietysti tuntuu silloin, kun kiinnostus olisi molemminpuolista. Ajatus tyttöystävän hankkimisesta tuntuu iän karttuessa aina vain kaukaisemmalta eli niin kuin joku jo totesikin, tästä asiasta tulee lopulta itseään ruokkiva kierre. Taustastani vielä sen verran, että koulutusta on tullut hankittua ja sitä vastaava työpaikkakin on. Huolehdin itsestäni säännöllisellä liikunnalla eikä ulkonäkökään ole rasite. Mutta kun kaikki ominaisuudet ei tunnu riittäviltä, ei suhteita kannata edes vakavasti ajatella.

- Tässä miehinen kommentti aiheeseen. Itse olen 34-vuotias kuvailemasi mies. En ole koskaan seurustellut, en harrastanut seksiä, enkä edes suudellut. Minulla on mies- ja naispuolisia ystäviä - ei paljon, mutta sitäkin parempia. Ulkonäkö alkaa vähän kärsiä iän myötä - tukka harvenee ja vyötärölle on kertynyt ylimääräinen rengas, mikään läski en kuitenkaan ole. Olen korkeasti koulutettu ja johtavassa asemassa. Alaisinani on pääasiallisesti naisia. Olen työskennellyt niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Taloudellisesti pärjään oikein hyvin.

- Niinpä, minä olen mies samassa tilanteessa. Suurin syy lienee juuri se ujous, ja ettei pitempää seurustelusuhdetta, joka varmasti olisi johtanut siihen, ole ikinä syntynyt. Koen olevani ulkonäöltäni ok, fiksu, siisti jne. Kun asia on mennyt jo tähän ikään, tahtoo iskeä pieni paniikki jos joskus sattuu tapaamaan jokun kivan tytön.

- Meikä on jo 37v ja luopunut toivosta seurustelukumppanin löytämiseksi ja varsinkin "saamisen" suhteen. Kun ei niin ei, ollaan sitten ilman. Maksullisiin naisiinkaan en halua mennä ja vaikka menisinkin, niin tuskin mä sielläkään ujouttani ja jännittämistä voittaisin.

- 30 v eikä seurustelua. Voisin yhtyä aika moniin miesten kommentteihin. Mutta miten selvitä kolmikymppiseksi ilman seurustelua tai seksiä ? No se on helpompaa kuin luuleekaan. Ujosta luonteesta johtuen lähestyminen ei ole helppoa, mutta joskus 18 vuotiaana kunnon kännin rohkaisemana tuli muutaman kerran yritettyä. Kun ulkonäkö on tavallinen (=ruma?) niin eihän kukaan ollut kiinnostunut. Muutamien pakkien jälkeen olin oppinut, että naiset eivät kiinnostuneet minusta. Epäonnistumisen tunnetta voisi lähinnä verrata hammaslääkäripelkoon, en ole niin masokisti että haluaisin uusia pakkeja toisten perään. Sen jälkeen opiskelu ja työt ovat vieneet ajan, harrastukset ovat sellaisia, ettei niissä naisia tapaa ja jos tapaakin, niin ne ovat niitä varattuja tai sitten niitä kiertopalkintoja lapsikatraansa kera. Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että harmikseni olen saanut "kunnon kotikasvatuksen", renttumainen elämäntyyli olisi varmasti tuottanut paremman tuloksen.

- Älykkyyttä ja älyntaitoja olen kehittänyt parhaani mukaan. Pidän opiskelusta ja uuden oivaltamisesta. Yritykseni lähestyä vastakkaista sukupuolta ovat aina kaatuneet. Olen ihan kiva kaveri, mutta vain kaverina... Muun tyyppiset miehet kiinnostavat enemmän.