Onnellisuus on suhteellista, matematiikka ei.

Tiramisu kirjoittaa:"Minusta tuntuu, että at-miehillä ei ole mitään muuta nurisemista, kuin että ne eivät ole tajunneet ja sisäistäneet sitä omaa tasoaan...Minun on vaikea uskoa, että olisi olemassa mies joka ei yhdellekään naiselle kelpaisi." Kyse on vain osaltaan kelpaamisesta. Eräs tärkeä syy alempitasoisten miesten naisettomuuteen on yksinkertaisessa matematiikassa. Ylempitasoiset miehet sitouttavat itseensä useita naisia. On Tauski Peltosta, jolla on pari naista yhtä aikaa, on avioliitossa eläviä miehiä, joilla on rakastajattaria ja on lyhyitä seksisuhteita päivä päivän jälkeen harrastavia miehiä, joiden naisten sitoutusarvo on suuri, vaikka he olisivatkin vain yhden naisen kanssa kerrallaan. Koska miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon ja ylempitasoisilla miehillä on sitoutettuina paljon enemmän naisia kuin mitä naisilla on miehiä, niin on yksinkertaisesti matemaattisesti mahdotonta, että kaikille alempitasoisille miehille löytyisi nainen.

Minun on vaikea uskoa, että olisi olemassa ambomaalainen joka ei löydä mitään ruokaa. Jos ei Ambomaasta ei löydy syötävää, mars matkaan ja etsikööt purtavaa muualta. Maailma on avoin ja mahdollisuuksia täynnä. Ei tarvitse linnoittautua ambomaalaisiin peräkyliin nälkää hautomaan ja pieniä kiviä imeskelemään.

Kysyn vaan lainaa YLEä: "Tapaturmat uhkaavat erityisesti miehiä korjaustöissä ja naisia ruuanlaitossa. Molemmille ryhmille sattuu paljon haavereita myös ulkona." Kuinka vakavia turmia keittiössä tapahtuu? Tomaatti putoaa varpaille? Pikkusormi jää mikron oven väliin? Teekattilan höyry kuumottaa kyynärvartta? Tällaiseen uutisointiin toivoisi pientä suhteellisuuden tajua. Kannattaisi hiukan miettiä, että tapaturmalla ja tapaturmalla on eroa.

Kysyn vaan tiivistää Economist-lehden artikkelin seuraavaan päätelmään: "On ihan sama, miten rikas ihminen on; jos olo tuntuu köyhemmältä verrattuna muihin ihmisiin, ihminen tulee onnettomaksi." Olen kirjoittanut itsekin aikaisemmin samasta aiheesta: Onnellisuus on suhteellista. Ihmiset tottuvat omaan elämäntilanteeseensa ja alkavat verrata itseään muihin ihmisiin. On onnellisempaa tienata vähemmän, jos tienaa enemmän kuin työtoverinsa ja vertailuryhmänsä.

Sama pätee parisuhdemarkkinoihin. Ihminen ei tule onnellisemmaksi vaihtamalla aina vain tasokkaampaan puolisoon. Ilmiö on selvästi havaittavissa naisten parinhakumarkkinoilla. Naiset asettavat riman yhä korkeammalle miesten suhteen, mutta se tekee naiset vain onnettomammiksi. Nykymaailmassa löytää helposti aina vain tasokkaampia vertailukohtia, jolloinka se oma puoliso ei tunnukaan kovin laadukkaalta. Onnellisuus tulee vertaamisesta oman tasoisiin tai huonompiin. Jos harrastusurheilija vertaisi itseään koko ajan maailman huippuihin, niin hänen olisi vaikea olla mihinkään suoritukseensa tyytyväinen.