Devlin kertoo kirjassaan paljastavansa, "mitä todella tapahtuu kun seksi on vapautettu, ja miksi näin tapahtuu." Hän nojaa kirjassaan pariutumisen markkinanäkökulmaiseen tarkasteluun ja evoluutiopsykologiaan. Innoituksensa hän kertoo saaneensa samoista lähtökohdista, mistä internetin manosfääri on syntynyt. Manosfäärin ytimenä on mieskeskeinen tapa tarkastella sukupuolten välisiä suhteita, eli mitä miehet haluavat ja mikä on miesten etu. Se on näkökulma, joka puuttuu tyystin valtamediasta.
Päinvastoin kuin manosfäärissä yleensä, Devlin on sydämeltään konservatiivi, jonka mukaan ennen vanhaan sukupuolijärjestelmä oli nykyistä parempi. Paluuta vanhaan ei Devlinin mukaan kuitenkaan ole: on löydettävä uusi konservatiivinen ratkaisu. Devlinin yritys yhdistellä pariutumismarkkinoiden analyysi konservatiiviseen moraalipuheeseen on kunnianhimoinen, siinä missä manosfääri pitää vanhan sukupuolijärjestyksen palauttamista lähes toivottomana yrityksenä.
Devlinin konservatiivisten sukupuolitapojen hehkutus saattaa aiheuttaa feministeissä typertymistä, mutta "naisellisten paheiden suitsiminen" johtanee väistämättä feministiseen raivoon. Feminismin perusidea on miehisten paheiden tarkastelussa ja suitsimisessa, samalla kun feminiinisyyden negatiivisista puolista vaietaan. Naisten ikiaikainen oikeus uhriuteen on edelleen voimakas imperatiivi, jonka haastamisella on vaikea saada sulkia hattuun, koska herrasmies ei arvostele naiseutta.
Jos teosta tarkastellaan yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta, tullaan väistämättä Suomessakin tuttuun syntyvyyden alenemiseen, jonka juurisyyn Devlin löytää feminismistä. Feministinen utopia tarjota naisille kaikki vaihtoehdot aina vapaasta seksistä työuriin johtaa väistämättä äitiyden arvostuksen rapautumiseen. Voidaan sanoa, että Devlin on monella tapaa oikeassa yhteiskunnan kestävyyden kannalta, mutta saako hän kannatusta ideoilleen? Ihmisten enemmistölle demografinen konkurssi ei ole oikea ongelma, eikä siitä saa ainakaan syyttää naisia.
Devlinin kirja pitää sisällään poliittisesti epäkorrektia puhetta, jota on ilo lukea ympäripyöreän hymistelyn tai feministisen miesten syyttelyn sijaan. Kirjan moraalisesta sanomasta ja sen tarjoamasta utopiasta voi pitää tai olla pitämättä, mutta pariutumisen analyysi ja feminiinisyyden vikojen ruodinta pitävät kuitenkin pääosin paikkansa. Kirjan runsas kritiikki feministejä kohtaan toi lähes kyyneleen silmään, etenkin kun feministejä kuvaava lause "naiset, jotka kadehtivat miehen roolia" piirtyi verkkokalvolle.
965 kommenttia:
«Vanhin ‹Vanhempi 201 – 400 / 965 Uudempi› Uusin»Kommentti: Al-Taeen kaapista löytyi uusia luurankoja – Sdp pyrkii vaikenemaan asian kuoliaaksi
Al-Taeen tapauksessa on kyse luottamuksesta poliittiseen päättäjään. Kansanedustajalta pitää edellyttää rehellisyyttä, kirjoittaa politiikan toimittaja Olli Waris.
– Olen iloinen, että Hussein al-Taeen kuntoutuminen on edennyt ja hän on palaamassa töihin. Ryhmä on aiemmin päättänyt, että se kuulee häntä syysistuntokauden alussa. Asia on siis ryhmäkokouksen asialistalla syyskuun alkupuolella. Al-Taee selvittää aiempia kannanottoja ja toimintaansa ryhmälle tuolloin. Hyvää kesän jatkoa kaikille, Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kirjoitti Facebook-sivuillaan maanantaina.
Viisi lausetta – siinä kaikki, mitä Lindtmanilla oli al-Taeen tapauksesta tuoreeltaan sanottavana.
Al-Taee puhui maanantaina STT:n haastattelussa siitä, kuinka ”aito muutos tapahtuu askel kerrallaan, se meille kaikille sallittakoon”, kun häneltä kysyttiin kohutuista kirjoituksista, joissa al-Taee parjasi muun muassa homoja, juutalaisia, somaleita ja sunneja.
Taustalla oli ilmeisen harkittu viestintästrategia, spinnaus eli julkisen huomion ohjaaminen itselle mieluisaan suuntaan.
IS:n yhteydenottopyyntöön Lindtman ei vastannut. Myöskään al-Taee ei vastannut IS:n haastattelupyyntöön.
Kertauksena mainittakoon, että al-Taee jäi toukokuun 2. päivä sairauslomalle, kun oli vahvistunut, että al-Taee oli todella kirjoittanut törkytekstit, jotka julkaistiin alun perin anonyymillä blogisivustolla 2. huhtikuuta.
Al-Taeen uskottavuus poliittisena päättäjänä sai valehtelukohun myötä kovan kolauksen, ja olikin pääteltävissä, että al-Taeen kansanedustajanpaikka olisi voinut jäädä haaveeksi, jos al-Taee olisi tunnustanut kirjoitukset omikseen jo ennen 14. huhtikuuta pidettyjä eduskuntavaaleja eikä olisi satuillut ”mustamaalausyrityksestä”.
AL-TAEEN ja Sdp:n taivaalle tuli uusia mustia pilviä jo maanantai-iltana, kun Iltalehti uutisoi, että al-Taee on antanut koulutuksestaan vääriä tietoja LinkedInissä.
Al-Taee väitti LinkedInissä, että hänellä on maisterintutkinto sekä kansainvälisistä suhteista/Yhdysvaltoihin liittyvistä opinnoista että johtamisesta Varsovan yliopistosta. Tämä ei pidä paikkaansa.
IS selvitteli al-Taeen koulutustietoja huhti- ja toukokuussa.
Varsovan yliopiston opiskelija-asioiden toimiston johtaja Agnieszka Kaczmarska vahvisti 17. toukokuuta Ilta-Sanomille, että al-Taee on valmistunut kansainvälisen liiketalouden (International Business Program) ohjelmasta johtamisen tiedekunnasta heinäkuussa 2017.
Al-Taeella on siis Varsovan yliopistosta yksi tutkinto kahden tutkinnon sijasta – IL:n mukaan al-Taeen LinkedIn-profiilin koulutustietoja muutettiin kesällä siten, että kansainvälisten suhteiden loppututkinto muuttui muutamaksi Yhdysvaltojen poliittista järjestelmää, ulkopolitiikkaa ja kulttuuria koskevaksi kurssiksi.
Itä-Englannissa sijaitseva Lincolnin yliopisto vahvisti Ylelle, että al-Taee on suorittanut aiemmin kandidaatin tutkinnon kansainvälisestä johtamisesta.
Kun siis al-Taee aloitti rauhanneuvottelijana CMI:llä syyskuussa 2014, al-Taeella ei ollut loppututkintoa kansainvälisistä suhteista tai kansainvälisestä politiikasta.
MIKSI yksittäisen kansanedustajan koulutustietoja pitää kaivaa? Eikö kansanedustaja pärjää paljon vähäisemmälläkin koulutustaustalla?
Aivan varmasti pärjää. Kyse on uskottavuudesta sekä luottamuksesta poliittiseen päättäjään ja lainsäätäjään – kansanedustajalta voi ja pitää edellyttää rehellisyyttä.
CV:n kaunistelu on sikälikin erikoista, että al-Taee myönsi itsekin IS:lle huhtikuun lopulla, että hänellä on vain yksi maisterin tutkinto.
Miksi hän ei korjannut LinkedIn-profiiliaan, kun uskottavuus oli muutenkin romahtamassa? Ehkä al-Taeella oli muitakin murheita, tarvitsihan hän Lindtmanin mukaan sairauslomalla sairaalahoitoakin.
Seiska – joka uutisoi toukokuussa al-Taeen rajusta eroriidasta – julkaisi kuvia kansanedustajasta sinisessä sairaalatakissa. Pyöritys mahtoi tuntua uudesta kansanedustajasta kovalta.
TÄYDELLINEN MIES PALJASTUI TÄYDEKSI SOVINISTIKSI!
Yhdysvaltalainen nainen luuli löytäneensä elämäänsä täydellisen miehen, mutta sitten hänestä paljastuikin todella ikävä seikka. Mies ei uskonut naisten äänioikeuteen.
- Poikaystäväni, jonka kanssa olen ollut viisi vuotta, paljasti minulle juuri, ettei naisten pitäisi hänestä saada äänestää, amerikkalainen nainen kirjoitti sosiaaliseen mediaan.
- Hän uskoo, että naiset ovat tuhonneet maamme, ja että heidän saisi antaa äänestää. Hän sanoo, ettei hän kokenut voivansa kertoa tästä aikaisemmin, koska hän pelkäsi menettävänsä minut.
Jatkoa seurasi:
- Olen järkyttynyt, mutta tiedä, onko se oikein, koska jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, mutta nyt minusta tuntuu, ettei hän ei arvosta minun panostani/näkemyksiäni. Hän on vakuuttanut minulle, että hänestä minun pitäisi saada äänestää, mutta ei naisten yleisesti ottaen.
Nainen vakuuttaa, että mies on muuten kaikin tavoin täydellinen. Hän kertoo olleensa olleensa yhdessä miehen kanssa niin kauan, ettei osaisi edes kuvitella elämää ilman tätä:
- Onko väärin kyseenalaistaa suhteemme hänen uskomustensa takia? Pitäisikö minun tyttöystävänä olla suvaitsevainen ja kunnioittaa hänen näkemyksiään, vaikka olisin voimakkaastii eri mieltä?
Alunperin Redditissä julkaistu teksti on jaettu eteenpäin Twitterissä, jossa kuvakaappaus on kerännyt jo yli 7000 tykkäystä. Tuhanneet ovat kommentoineet viestiä, valtaosa kehottaen naista eroamaan.
- Paras alkaa kuvittelemaan elämääsi ilman häntä, yhdessä kommentissa todettiin kylmästi.
Ihmiset harrastivat itsetyydytystä kaikessa rauhassa, kunnes sitä alettiin pitää vaarallisena: Miksi masturbaatiosta tuli 1700-luvulla syntiä?
Seksiä yksin -teos on runsas, viihdyttävä ja varsin hengästyttävä.
Tietokirja
Thomas W. Laqueur: Seksiä yksin. Masturbaation kulttuurihistoria (Solitary Sex: A Cultural History of Masturbation). Suom. Eila Salomaa. Into. 381 sivua.
BERKELEYN yliopiston historian professori Thomas W. Laqueur kutsuttiin 2000-luvun alussa Harvardiin puhumaan käynnissä olevasta tutkimushankkeestaan.
Vierailua valmisteltiin opetushenkilökunnan kokouksessa, mutta se oli hankalaa, sillä sanaleikkejä ja naurunpyrskähdyksiä oli vaikea saada loppumaan.
Syy oli Laqueurin aiheessa, masturboinnin historiassa. Itsetyydytyksessä näyttää olevan aiheena jotain, mikä herättää sivistyneimmissäkin ihmisissä halun vitsailla.
Tutkimushankkeen lopputulos, äskettäin suomennettu Seksiä yksin: Masturbaation kulttuurihistoria (2003), on vaikuttava ja kiehtova kuvaus aiheesta, joka, kuten tekijä sanoo, on yksi ”hyvin harvoista todella hämmentävistä julkisista puheenaiheista”.
KIRJA ei ole siinä mielessä kohteensa historia, että Laqueur ei käy pohtimaan, millä tavoin ja kuinka paljon ihmiset ovat menneinä aikoina masturboineet.
Seksiä yksin kertoo enimmäkseen itsetyydytystä käsittelevistä eurooppalaisista teksteistä, ja niiden avulla analysoidaan, mitä aiheesta on milloinkin ajateltu.
Suomennos perustuu Laqueurin lyhentämään versioon alkuperäisestä, noin 500-sivuisesta englanninkielisestä kirjasta.
Seksiä yksin on runsas, ajoittain viihdyttävä ja ajoittain varsin hengästyttävä.
Mukana on muun muassa vertailua itsetyydytyksen ja romaanien lukemisen paheksunnasta: kumpaakin harrastettiin yksin ja hiljaisuudessa, vapaana sosiaalisista rajoituksista, ja kumpikin kiihotti mielikuvitusta.
Kuvaus Sigmund Freudin masturbaationäkemysten kehityksestä on melko pitkä ja puuduttava.
Lisäksi kirjassa on tulkintoja 1900-luvun lopun itsetyydytysaiheisesta kuvataiteesta sekä tietysti monia tarkkoja analyyseja vanhoista uskonnollisista teksteistä.
LAQUEURIN tärkein teesi on, että masturbaatiosta tuli vakava ongelma vasta 1700-luvulla.
Silloin siitä ryhdyttiin kirjoittamaan paheksuvasti ja varoittelevasti, ja lääketiede alkoi väittää masturboinnin aiheuttavan kaikenlaisia terveyshaittoja tuberkuloosista epilepsiaan.
Aiemmin harmit nähtiin vähäisempinä.
Esimerkiksi antiikin Kreikassa itsetyydytys oli kyllä häpeällistä ja pilkan kohde, mutta ei vakavan moraalisen pohdiskelun kohde.
Kristinuskon auktoriteetit taas olivat kiinnostuneempia synneistä, joilla oli sosiaalisia seurauksia: aviorikoksesta, insestistä, esiaviollisesta seksistä ja miesten välisestä seksistä.
Mutta 1700-luvulla esimerkiksi valistusfilosofi Immanuel Kant kirjoitti pitkällisesti itsetyydytystä vastaan, huomattavasti jyrkemmin kuin keskiajan kirkonmiehet. Myös Voltaire ja Rousseau olivat masturbaation vastaisessa leirissä.
Seksiä yksin -teoksen suuri kysymys kuuluukin: Miksi juuri järjen, valistuksen, suvaitsevaisuuden ja yksilöllisyyden myötä masturbaatiosta tuli niin synnillistä?
KIRJASSA annettu vastaus on monimutkainen. Olennaista on, että masturbointi on yksityistä ja salaista, sosiaalisen säätelyn ulkopuolella. Siksi yhteisön oli vaikea kontrolloida sitä.
Lisäksi masturbointi ei perustu totuuteen vaan mielikuvitukseen, eikä sille synny helposti rajoja.
Masturbointihan on kaikkein tasa-arvoisinta seksiä: se on kädenojennuksen päässä, se ei katso harrastajansa asemaa tai ulkonäköä, se ei maksa mitään, eikä siinä tule torjutuksi.
Se ei siis toimi markkinatalouden logiikan mukaan, ja siitä ei 1700-luvulla pidetty.
Samalla masturbointiin kiinnittyivät jollain tapaa ne huolet, joita koettiin maailman muutosta kohtaan.
Scandal! At the opening of the exhibition in Pärnu, the feminist artist undressed. But that is not all!
Perheenäiti kauhistelee estottomasti aurinkoa ottavaa naapuriaan – asianajaja vastaa ”naapuriongelmaan” yksiselitteisesti: ”Meitä on moneen junaan”
Onko rivitalon tai kerrostalon pihalla sopivaa ottaa aurinkoa pienissä bikineissä tai yläosattomissa? Aihe puhuttaa.
Aina ei jaksa lähteä rannalle asti, eikä se ole kaikille edes mahdollista. Helteillä oma piha tai terassi houkuttaa auringonottoon, sillä se on helppo ja vaivaton vaihtoehto. Rusketusrajojen välttämiseksi moni suosii yläosatonta tyyliä tai niukkoja uikkareita.
Mutta entäs ne naapurit?
Osa meistä saattaa murehtia naapureiden mielipiteistä, osa taas ei jaksa välittää mahdollisista arvostelevista katseista pätkän vertaa – varsinkaan jos naapurit vielä kaiken lisäksi heittävät ilkeitä kommentteja.
Kerroimme viime vuonna vihtiläisestä Nannasta, joka otti aurinkoa bikineissä rivitaloasuntonsa pihalla, kun kuuli naapurin törkeän kommentin.
– On kyllä ruman näköistä, kun lihavat ottaa aurinkoa, tälläkin alueella on paljon pieniä lapsia..., naapuri sanoi.
Ensialkuun Kukkonen lähti kiukuspäissään takaisin sisälle ja katsoi itseään hetken peilistä. Sitten hän sisuuntui ja palasi auringonottopuuhiin oudosta kommentista huolimatta.
Aihe puhuttaa
Aihe herättää vuodesta toiseen keskustelua myös Vauva.fi:n keskustelupalstalla.
”Onko ok ottaa aurinkoa kerrostalon pihalla string-bikineissä?”
”No varmaan luulisi olevan ok. Minä en viitsisi koska ”tunnen katseet” vaikka kukaan ei katsoisikaan, mutta tulee vaan tunne, että monessa asunnossa silmäparit seuraa moista näkyä.”
”Samaa olen miettinyt, toki perusbikineissä, parveke varjossa koko päivän ja tekisi mieli mennä takapihalle, kun siellä on rauhallinen paikka, mutta naapurit voisi vähän ihmetellä...”
Pienet bikinit eivät vaikuta haittaavan keskustelijoita aivan yhtä paljon kuin yläosattomissa oleminen.
”Apua! Miten sanoa naapurille, että lopettaa auringonoton yläosattomissa! Asumme rivitalossa ja naapuri retkottaa aivan estottomasti rinnat paljaana takapihallaan aina, kun aurinkoa vähänkään näkyy. Lastenhuoneen ikkuna on yläkerrassa takapihalle päin, joten näkymä sieltä naapurin pihalle on estoton, vaikka heillä onkin pensasaita muuten näköesteenä.”
”Meitä on moneen junaan”
Asianajaja ja laamanni Harri Kontturin mukaan naapurin pienissä bikineissä kekkulointiin ei kannata juuri nähdä vaivaa puuttua.
– Jos naapuri liikkuu omalla pihallaan tai käy postilaatikollaan hyvin vähissä vaatteissa, siihen on hankala puuttua muuten kuin moralisoimalla tai keskustelemalla.
– Ei oikein voi muuta neuvoa antaa, kuin että katso tällaisissa tapauksissa toiseen suuntaan, jos näky ei ole mieleinen, Kontturi jatkaa.
Jos kyseessä on taas käyskentelystä ilman rihman kiertämää omalla pihalla, josta on esteetön näkymä esimerkiksi yleiseen liikenteeseen käytetylle kadulle, bussipysäkille tai vaikkapa leikkipuustoon, tilanne voi olla täysin toinen.
– Menettely voi olla helpostikin järjestyslain vastaista varsinkin, jos ”liikuskelulla” on muitakin tarkoitusperiä kuin vain rento oleilu.
Tällöin on syytä ilmoittaa hätäkeskukseen, jolloin myös poliisi voi puuttua asiaan.
– Jotkut lapsiperheiden vanhemmista saattavat täysin aiheesta pahoittaa mielensä naapurin lapsille ahdistusta herättävästä paljastavasta pihatyylistä, joka näkyy esteettömästi esimerkiksi leikkipuistoon tai kotikadulle.
– Meitä on moneen junaan. Ainoa mahdollisuus on yrittää suojella lapsiaan tämmöisten näkemiseltä ja toivoa poliisin puuttuvan asiaan.
Kaikki mitä haluat tietää pornosta
Jakso 1: Miten pornoa kuvataan?
Osa 1/3. Sarjan ensimmäisessä jaksossa parikymppiset britit pääsevät seuraamaan kuinka ammattilaiset Rob Diesel ja Julia De Lucia tekevät pornoa Espanjassa. He tapaavat myös Espanjan pornokuninkaaksi kutsutun Torben. Jaksossa saadaan myös tietoa pornoteollisuuden synkistä puolista, kuten taudeista ja hyväksikäytöstä.
Li Andersson huolissaan siitä, että matematiikkaa arvostetaan enemmän kuin muita oppiaineita
"Haluan kannustaa jokaista opiskelemaan itseä kiinnostavia aineita, jotta opiskelijat eivät stressaisi arvosanoista lukion ensimmäisestä vuodesta alkaen"
Li Anderssonin mielestä tämänhetkinen korkeakoulujen todistusvalinnan pisteytystyökalu, jossa tietyt ylioppilastutkinnon oppiaineet kuten pitkä matematiikka saavat suuremman painoarvon kuin toiset, luo turhan suuria paineita opiskelijoille korkeakoulutukseen haettaessa.
Li haluaisi uudistaa järjestelmää niin, että lukiolaiset opiskelisivat niitä aineita, jotka heitä aidosti kiinnostavat. Matematiikan opiskelua voisi vähentää, jos se ei kiinnosta ja jos sitä ei jaksa opiskella.
"Haluan kannustaa jokaista opiskelemaan itseä kiinnostavia aineita, jotta opiskelijat eivät stressaisi arvosanoista lukion ensimmäisestä vuodesta alkaen", Li Andersson kertoo Maaseudun Tulevaisuudelle.
Matematiikka luo kuitenkin pohjan kaikelle tieteelle ja siksi sen osaamista on tähän saakka arvostettu tieteellisissä jatko-opinnoissa huomattavasti enemmän kuin vaikkapa psykologian opintoja. On vaikeaa kuvitella kuinka tiedeopintojen tulisi muuttua, jotta vähemmän matematiikasta innostuneet opiskelijat voisivat pärjätä niissä yhtä hyvin kuin matematiikkaan enemmän satsanneet toverinsa.
Li Andersonin huolen voisi tiivistää kolmeen ajatukseen: "kaikkien pitää saada lukea juuri niitä asioita mitä itse haluaa", "ketään ei saa syrjiä jatko-opintoihin hyväksymisessä sillä perusteella että matematiikka ei maistu" ja "kaikkia oppiaineita on kohdeltava tasa-arvoisesti".
Asiasta uutisoivat Maaseudun tulevaisuus ja Verkkouutiset.
Tytti Määttä Onko maaseudulla tilaa naisille?
Tytti Määttä: Haastan kaikki pohtimaan naisten mahdollisuuksia maaseudulla.
Maaseudun työikäisestä väestöstä pääosa on miehiä. Harvaan asutulla maaseudulla tilanne on vääristynein: sataa 18–29-vuotiasta naista kohden on 136 miestä.
Kyseinen kehityssuuntaus ei ole tyypillistä vain Suomessa vaan maaseudun miesvaltaistumista tapahtuu Pohjois-Euroopan harvaan asutuilla ja uusien jäsenvaltioiden vähiten kehittyneillä maaseutualueilla.
Miksi näin on? Yksi syy liittyy tyttöjen pärjäämiseen hyvin opinnoissa ja heidän hakeutumiseensa aktiivisesti jatko-opintoihin.
Sinällään muutto opiskelujen perässä ei ole huono asia. Olen itsekin opiskellut Turussa ja työskennellyt Helsingissä ennen paluumuuttoa.
Tytöt ja pojat näkevät tulevaisuutensa maaseudulla eri tavalla. Nuoret tytöt kertovat poikia useammin suunnittelevansa poismuuttoa, vaikka kotiseutu on myös heille rakas paikka.
Joidenkin näkemysten mukaan mielikuva perinteisten sukupuoliroolien maaseudusta vahvistaa tyttöjen kiinnostusta muuttaa muualle.
Koulutuksen keskittyminen ja mielikuvat ovat omiaan patoamaan myös tulomuuttoa. Esimerkiksi perheiden asuinpaikan valintapäätökseen vaikuttaa merkittävästi se, onko lapsille tarjolla perusopetuksen jälkeen jatko-opintomahdollisuuksia.
Julkinen sektori on laajentunut ja se vastaa pitkälti lasten sekä vanhusten hoivasta. Maaseutumainen asuinpaikka ei ole tämän vuoksi Suomessa tarkoittanut vaikkapa naisen paikkaa kotona hoitamassa lapsia tai omia vanhempia.
Maaseutukatsauksessa (2017) arvioidaan, että tilanne voi muuttua, mikäli palveluja keskitetään ja odotukset hoivan tuottamisesta sukupuolittuvat ja vastuut ymmärretään vain naisille kuuluviksi.
Suomalaisella maaseudulla naiset osallistuvat aktiivisesti palkkatyöhön.
Kunnat ovat naisten tärkein työantaja maaseutualueilla. Kuntaliitoksilla ja palvelujen keskittymisellä sekä tulevalla sote-uudistuksella on merkitystä juuri näiden työpaikkojen tulevaisuudelle.
Myös valtionhallinnon työpaikkojen keskittyminen on omiaan vähentämään akateemisia työpaikkoja maaseudulta. On selvää, että maaseudun työpaikat ovat keskeinen tekijä naisten paluumuutolle ja mahdollisuuksille maaseudulla.
Poliittisilla teoilla voidaan vaikuttaa naisten mahdollisuuksiin valita maaseutu asuinpaikakseen.
Aivan ensimmäiseksi koulutuksen keskittyminen tulee pysäyttää. Toisen asteen ammatillista koulusta tulee uusin keinoin palauttaa maaseudulle ja lukiokoulutuksen alueellinen saavutettavuus on taattava rahoitusuudistuksen yhteydessä. Lisäksi AMK- ja yliopistokoulutusta on tarjottava jokaisessa maakunnassa.
Toiseksi on ryhdyttävä tekoihin paikkariippumattoman työn mahdollistamiseksi.
Hallitusohjelmassa linjataan, että ”alueellistamislainsäädäntö on uudistettava vuoden 2019 loppuun mennessä laadittavan strategian puitteissa”.
Tässä yhteydessä on aika päättää, että valtion keskushallinnon nyt pääkaupunkiseudulla tehtäviä virka- ja työtehtäviä tulee voida lähtökohtaisesti tehdä myös muualla maassa. Tämä mahdollisuus on oltava myös korkeimmissa valtionhallinnon johto- ja esimiestehtävissä.
Kolmanneksi on pienennettävä yrittäjäksi ryhtymisen riskiä sujuvoittamalla siirtymää työnhakijasta tai työntekijästä yrittäjäksi sekä sovittamalla yhteen sosiaaliturvaa, palkkatuloja ja yritystuloja. Osa-aikayrittäjyys on huomioitava yritystuissa.
Suomessa on yrityksiä noin 283 290. Naisten osuus on kolmannes kaikista yrittäjistä. Yrittäjistä noin 63 prosenttia toimii yksinyrittäjinä, mutta naista lähes kolme neljäsosaa.
Haastan kaikki pohtimaan naisten mahdollisuuksia maaseudulla. Asenteisiin ja toimintatapoihin me voimme itse vaikuttaa nopeasti! Päätöksiä tarvitsemme Suomen hallitukselta.
Kirjoittaja on Kuhmon kaupunginjohtaja ja harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja.
Rikosoikeuden professori: Abdirahim ”Husu” Hussein saattoi syyllistyä kansanryhmää vastaan kiihottamiseen
Puolueen ja sen kannattajien nimeäminen rasisteiksi voi rikosoikeuden professori Matti Tolvasen mukaan täyttää rikoksen tunnusmerkit.
HELSINGIN kaupunginvaltuutettu Abdirahim ”Husu” Hussein kirjoitti viime viikolla Twitterissä, että kaikki perussuomalaisen puolueen jäsenet ja kannattajat ovat rasisteja.
Päivää aiemmin Hussein oli twiitannut, että Suomi on rasistinen maa, viitaten viime vuonna julkaistuun selvitykseen, jonka mukaan Suomi on EU-maista rasistisin.
PERUSSUOMALAISTEN kansanedustaja Jouni Kotiaho ilmoitti tänään, että hän on lähettänyt poliisille tutkintapyynnön Husseinin twiiteistä.
Kotiaho kirjoittaa tutkintapyynnössään, että Hussein on twiitillään aiheuttanut hänelle ”ainakin” suurta poliittista henkilökohtaista vahinkoa, henkilökohtaista kärsimystä ja häneen henkilökohtaisesti kohdistuvaa halveksuntaa.
Kotiaho pyytää poliisia tutkimaan, onko Hussein Twitter-viesteillään syyllistynyt kiihottamiseen kansanryhmää vastaan ja Kotiahon kunnian loukkaamiseen.
TÄYTTÄÄKÖ Husseinin twiitti kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit?
”Kyllä siinä varmaan tutkintakynnyksen yli mennään. Siinä on sellaisia aineksia, että jos joku siitä rikosilmoituksen on tehnyt niin poliisin pitää joka tapauksessa tutkia asia”, Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen sanoo.
Kyseessä voisi Tolvasen mukaan olla kiihottaminen kansanryhmää vastaan, koska twiitillään Hussein leimaa kaikki perussuomalaiset ja puolueen kannattajat rasisteiksi.
”Onhan se ilman muuta siihen ryhmään kuuluvia solvaava ilmaus, eikä sillä ole mitään muuta tarkoitusta kuin loukata”, Tolvanen sanoo.
On kuitenkin vielä epäselvää, voiko tietyn puolueen kannattajia määritellä kansanryhmäksi lain tarkoittamalla tavalla.
Periaatteessa voisi. Tolvasen mukaan kansanryhmän määritelmä on laissa hyvin väljä, mutta poliittinen mielipide on yksi kriteeri. Ennakkotapauksia, joissa oikeudessa olisi käsitelty puolueen jäsenistöä tai kannattajiin kohdistuvaa loukkausta, hän ei muista.
”Ei laki sitä kyllä rajaa ulkopuolelle, etteivätkö tietyn puolueen jäsenet voisi muodostaa kansanryhmän, jota voi panetella, solvata tai uhata”, Tolvanen sanoo.
SEN SIJAAN on epätodennäköistä, että Husseinia voisi tapauksessa tuomita Jouni Kotiahon kunnian loukkauksesta.
Hussein ei twiitissään nimennyt nimeltä ketään rasistiksi väittämäänsä. Puolue ja sen kannattajat ovat Tolvasen mukaan kunnianloukkauksen kohteena liian suuri ryhmä.
”Se on ihan ilmiselvää, että perussuomalaisissa on monia ihmisiä, jotka eivät ole esittäneet rasistisia mielipiteitä saatikka olisi mitenkään ulkomaalaisvastaisia. Ilman muuta näin on, että tuo ilmaus on solvaava”, Tolvanen sanoo.
YKSITTÄISTÄ henkilöä voi Tolvasen mukaan kutsua rasistiksi syyllistymättä rangaistavaan tekoon, jos henkilö on esittänyt rasistisia mielipiteitä.
Hussein sanoi HS:n haastattelussa keskiviikkona, että hän luokittelee rasisteiksi kaikki ihmiset, jotka äänestävät erilaisille ihmisille erilaisia lakeja ajavaa puoluetta. Kannanotolla hän tarkoitti perussuomalaisia. Hänen mielestään sellaista puoluetta äänestäminen kertoo henkilön olevan rasisti.
”Koen, että se täyttää rasismin kriteerit, jos ihmisiä asetetaan lain edessä eri asemiin”, Hussein sanoi.
Tolvanen ei ole samaa mieltä.
”Se on hänen tulkintansa ja tietenkin määrittelykysymys, mutta eihän se noin tietenkään ole”, Tolvanen sanoo.
Tutkimus: Köyhät miehet kokevat syvempää arvottomuutta kuin köyhät naiset – naiset saivat tunnustusta äitiydestä ja vapaaehtoistyöstä
Sosiaaliturvan kanssa taisteleminen saa tuntemaan arvottomuutta.
THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan köyhät miehet kokevat naisia syvempää arvottomuutta. Lisäksi köyhät miehet eivät katso niin pitkälle tulevaisuuteen kuin köyhät naiset. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että miehen rooli on voimakkaasti sidottu työhön ja rahaan. Naisilla on sen sijaan enemmän keinoja rakentaa omanarvontunnetta taloudellisesta tilanteestaan riippumatta.
Tutkimuksessa analysoitiin 25 miehen ja 25 naisen omaelämänkerrallista kirjoitelmaa köyhyydestä. Kirjoittajat olivat iältään 28–57-vuotiaita. Kirjoitelmat oli lähetetty kirjoituskilpailuun, ja osallistujat olivat tietoisia, että niitä käytetään myös tutkimustarkoitukseen.
”Miespuoliset vastaajat ajattelivat, että aktiivisuus luo arvoa. Naisten tulevaisuuden näkymiä määritteli usko parempaan sekä lasten kasvattaminen”, sanoo THL:n tutkija Reetta Siukola tiedotteessa.
Arvoa äitiydestä
Naisvastaajat löysivät esimerkiksi äitiydestä ja vapaaehtoistyöstä korvaavan keinon saada tunnustettu asema yhteiskunnassa.
Tutkimuksessa analysoidut tekstit kattoivat köyhyyden kuvauksia lapsuusmuistoista nykyhetkeen.
”Pahinta vähävaraisuudessa kai onkin se, että kokee ihmisarvonsa laskevan jokaisen sellaisen sentin myötä, jota itselle ei ole suotu, mutta joita muilla näyttää olevan riittämiin. Tärkeintä on löytää elämässä ja mielessä sellainen tila, jossa voi olla oma itsensä sellaisena kuin tämänhetkisessä tilanteessa on”, yksi vastaajista kirjoittaa.
Kirjoitelmissa toiveikkuus tulevaisuuden suhteen ja koettu tunnustus esiintyivät usein yhdessä. Samoin toivottomuus ja se, ettei kokenut hyväksyntää.
Sosiaaliturvaan liittyvä byrokratia aiheutti vastaajissa arvottomuuden tunnetta.
”Sen sijaan, että ammattilaiset ja virkailijat olisivat ilmaisseet ymmärrystä vääryyden kokemuksille, vastaajat kokivat, ettei heitä kuunneltu. Kirjoitelmissa kohtaamiset kuvattiin tilanteiksi, joissa heillä ei ollut sananvaltaa”, sanoo THL:n tutkija Minna Kukkonen.
Sosiaaliturvaan liittyvät toimenpiteet ja yleiset asenteet yhdistettynä taloudellisiin vaikeuksiin madalsivat omanarvontuntoa niin miehillä kuin naisillakin ja altistivat heidät syrjäytymiselle. Välttääkseen leimautumista ja häpeää, monet vastaajat kertoivat vetäytyvänsä sosiaalisista suhteista.
Miehet yksinäisempiä
Sen sijaan kokemuksista, jotka eivät liittyneet sosiaaliturvajärjestelmään, selvisi, että miehet kokivat yksinäisyyttä naisia useammin.
”Miehet saattavat kokea yksinäisyyttä, jos he eivät kykene toimimaan sen hyväksytyn sukupuoliroolin mukaisesti, johon kuuluu palkkatyö ja perheen elättäminen. Sen sijaan naisilla on enemmän vapautta liikkua äidin ja työssäkäyvän naisen roolien välillä”, sanoo tutkimusjohtaja Anna-Maria Isola.
Tutkimus Gendered Experiences of Poverty and Recognition in the Finnish Welfare State ilmestyi NORA – Nordic Journal of Feminist and Gender Research -julkaisussa kesäkuussa.
Seksinukkebordelli sulki ovensa, Antti Kurhinen rauhoittelee asiakkaita: ”Tämä on väliaikaista”
Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli sijaitsee Kannelmäen vanhassa purkumääräyksen saaneessa ostoskeskuksessa.
Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli Unique Dolls avautui Helsingin Kannelmäkeen marraskuussa 2018. Nyt nukkebordelli on kuitenkin sulkenut ovensa. Asiasta kertoo Antti Kurhinen.
– Olemme sulkeneet Kannelmäen seksinukkebordellin teknisistä syistä, Kurhinen kertoo.
Iltalehti tavoitti Kurhisen kommentoimaan teknisiä syitä.
– Kyllä se niin on, että nuket ovat huonossa hapessa. Pitäisi tilata uusia nukkeja. Kaikki muut paitsi Romeo ovat kuluneet puhki. Romeo on kuin uusi, mutta muista paistaa metalli, Kurhinen harmittelee.
Heinäkuu on ollut seksinukkebordellissa hiljainen.
– Nihkeää on ollut, syksyllä varmaan taas vilkastuu, kun pikkujoulukausi alkaa.
Kurhinen kuitenkin lisää, että bordellitoiminta jatkunee tulevaisuudessa.
– Emme siis ole laittaneet vielä lappua luukulle vaan tämä on väliaikaista. Syyskuussa olisi tarkoitus avata uudestaan, joko vanhassa paikassa tai sitten uudessa, sitä ei vielä tiedä, Kurhinen lisää.
Keskustelu ”tamponiverosta” jatkuu: Vihreiden kansanedustaja jätti asiasta kirjallisen kysymyksen
Kuukautissuojat ovat kansanedustaja Saara Hyrkön mukaan välttämättömiä tarvikkeita, joiden hankinta aiheuttaa sukupuolisidonnaisia kustannuksia.
KESKUSTELU niin kutsutusta tamponiverosta jatkuu, kun kansanedustaja Saara Hyrkkö (vihr) jätti tiistaina kuukautissuojien verotuksesta kirjallisen kysymyksen eduskunnan puhemiehelle.
Kuukautissuojat ovat välttämättömiä hygienia- ja terveystarvikkeita ja niiden hankinta aiheuttaa sukupuolisidonnaisia kustannuksia, Hyrkkö kirjoittaa kysymyksessä.
”On erikoinen tilanne, että kuukautissuojat eivät rinnastu muihin terveystuotteisiin”, Hyrkkö sanoo.
Tällä hetkellä kuukautissuojat kuuluvat Suomessa yleiseen 24 prosentin arvonlisäverokantaan, esimerkiksi lääkkeet taas kymmenen prosentin alennettuun kantaan.
HS kertoi kuukautistuotteiden verotuksen aiheuttamasta kritiikistä viime viikon sunnuntaina: Suomenkin pitäisi lopettaa ”tamponivero”, esittävät EU-parlamentti ja järjestöt – katso laskurista, paljonko säästäisit kuukautismenoissa
Kuukautistuotteiden verokannan alentamista on kevään eduskuntavaalien alla ajanut esimerkiksi Naisjärjestöjen keskusliitto.
”Kun näitä tuotteita käytetään kymmeniä vuosia, niin niillä ei toivoisi rahastettavan ja verotettavan”, keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä sanoi viime viikolla HS:lle.
Suomalaisissa kotitalouksissa käytettiin vuonna 2016 terveyssiteisiin ja tamponeihin keskimäärin 12 euroa kuukaudessa, selviää Tilastokeskuksen Kotitalouksien kulutus -tilastosta.
HS:n laskurilla voit tarkastella, paljonko sinä tai kotitaloutesi käytätte kuukautisiin rahaa.
Valtiovarainministeriön karkean arvion mukaan kuukautis- ja inkontinenssisuojien verokannan alentaminen 24 prosentista kymmeneen prosenttiin vähentäisi verotuottoja noin viidellä miljoonalla eurolla.
VERONALENNUKSEN siirtymisestä tuotteiden hintaan ei kuitenkaan ole takeita. Hyödykkeiden erilaiset verokannat saattavat tietää myös hallinnollisia kustannuksia.
”Esimerkiksi vähittäiskaupan ja verottajan näkökulmasta kaikkien hyödykkeiden yhteinen verokanta olisi tehokkain”, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkänen sanoi viime viikolla HS:lle.
AJATUS niin kutsutun tamponiveron poistamisesta on aiheuttanut keskustelua myös esimerkiksi siitä, olisiko tasa-arvon nimissä syytä tarkastella myös esimerkiksi miesten parranajotuotteiden verokohtelua.
Naisille suunnatut ihokarvahöylät saattavat olla kalliimpia vaihtoehtoja, ja näissä tuotteissa kuluttajilla on myös valinnanmahdollisuus hinnan tai muun ominaisuuden osalta, Hyrkkö sanoo.
”Kuukautissuojat taas ovat sellainen välttämätön tuote, jossa valinnanmahdollisuutta ei ole, ja siksi juuri niitä pitäisi mielestäni tarkastella.”
Isis-leirin naiset keräävät Syyriassa rahaa päästäkseen kotimaihinsa
Syyrian al-Holin leirin heikentyvät olosuhteet kasvattavat todennäköisyyttä, että yhä useammat naiset yrittävät paeta leiriltä salakuljettajien avulla.
Independent uutisoi, että Syyrian al-Holin leirillä olevat naiset keräävät rahaa päästäkseen kotimaihinsa. Esimerkiksi viime kuussa on Saksassa alkanut ”Oikeutta sisarille” -niminen rahankeruukampanja, joka näyttää suuntautuvan eurooppalaisille asian sympatisoijille.
Independentin mukaan keräys on tuottanut jo tuhansia euroja ja se toimii ainakin osaksi PayPal-maksujenvälitysjärjestelmän kautta. Maksajia on myös varoitettu käyttämästä islamistisia termejä maksuviestissään, koska tällöin PayPal voisi sulkea tilin.
Meneillään on myös toinen kampanja, jonka tarkoitus on kerätä rahaa, jotta leirillä olevat naiset voisivat maksaa salakuljettajille pakenemisestaan leiriltä. Al-Holin leirin heikentyvät olosuhteet voivat analyytikoiden mukaan johtaa juuri siihen, että yhä useammat naiset yrittävät päästä pakenemaan leiriltä salakuljettajien avulla.
Esimerkiksi eräässä viestissä leirillä oleva nainen sanoo: ”elämä kuffarien (ei-uskovien) käsissä ei ole helppoa”, viitaten leirin huonoihin oloihin, jossa ihmiset ovat aliravittuja.
Vastaavia kampanjoita on viimeisten kuukausien aikana ollut ilmeisesti useita, tiettävästi terroristijärjestö al-Qaidan tukemana. Tällaiset kampanjat ovat kasvattaneet huolta ihmisten radikalisoitumisesta al-Holin leirillä, jossa on tuhansia epäiltyjä Isiksen naisjäseniä ja heidän lapsiaan. Monien näistä uskotaan olevan edelleen uskollisia terroristijärjestö Isisille.
Esimerkiksi Britannian turvallisuusviranomaiset ovat huolissaan siitä, että ääriliikkeiden näkemyksiä edelleen omaavia naisia pääsee palaamaan leiriltä Britanniaan. Britannian hallitus uskoo, että nämä naiset voivat muodostaa yhtä merkittävän riskin kansalliselle turvallisuudelle kuin palaavat miespuoliset taistelijatkin.
Lähde: Independent
Tutkijat löysivät uuden syyn, miksi porno kiinnostaa - ja siksi suhde pornotähteen voi tuntua aivan aidolta
Pornon katselu voi olla eräänlainen laastari tai korvike niille tunteille, joita oikean elämän suhteessa kaivataan.
Seksi saa elimistössä aikaan laajasti hyvää oloa nostavan hormonimyrskyn.
Masturbaatio pornoa katsellessa herättelee samoja hormoneja.
Mikä saa parisuhteessa olevan ihmisen katselemaan salaa pornoa?
Psychology Todayn artikkelin mukaan kyseessä voi olla korvikkeen etsiminen ja puute, mutta se, mitä pornoa katselevalta puuttuu, voikin olla yllätys.
Ihmisellä on koko elinkaarensa ajan tarve positiiviseen sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa.
Tähän kuuluu myös sellainen fyysinen kosketus ja ihokontakti, johon ei liity mitään seksuaalista.
Ei-seksuaalinen kosketus, niin sanottu skinship tekee hyvää. Sen yhteydessä hyrrää kehossamme samansukuisia hormoneja kuin seksissäkin.
Skinship kuuluu usein lapsuuteen ja nuoruuteen, mutta myös aikuisiin ihmissuhteisiin.
Murrosikä tuo toisiin sosiaalisiin suhteisiin mukaan usein myös seksuaalisen viritteen.
Hyvän olon hormonien lähteet lisääntyvät.
Kuvitteellinen suhde tähtiesiintyjään
Ihminen saa hyvän olon hormoneja seksistä, mutta niitä voi tihkua elimistöön myös esimerkiksi suklaan syömisen ansiosta tai alkoholin juomisesta.
Yksi korvikelähde hyvälle ololle voi olla niin sanottu parasosiaalinen suhde, johon voi liittyä seksi.
Parasosiaalinen suhde on kuvitteellinen suhde fiktiiviseen henkilöön, julkkikseen tai vaikkapa elokuvan tai sarjan tähteen.
Suhde on siis aivan pelkkää kuvitelmaa, mutta se voi tuntua aidolta.
Tällainenkin ihastus, kiintymys tai rakkaudenomainen tunne saa dopamiinin virtailemaan ja tuottaa hyvää oloa.
Parasosiaaliset suhteet ovat melko yleisiä. Ihastumisen kohteita on digimaailma notkollaan.
Esimerkiksi Game of Thrones -sarjan upeakroppaiset, seksuaalisuutta uhkuvat hahmot tarjoavat sekä miehille että naisille monia parasosiaalisen suhteen kohteita.
Hormonimyrskyä odotellessa
Porno tarjoaa myös mahdollisuuden aivan erityiseen parasosiaaliseen suhteeseen.
Masturbointi pornoa katsellessa saa aikaan tunnehormonien eli dopamiinien, prolaktiinin ja oksitosiinin myrskyn.
Jos kuvitteellista kohdetta tai pornoa käytetään oikean elämän ongelman välttelyyn, tällaisesta suhteesta voi olla oikealla parisuhteelle haittaa.
Psykologit Colin Hesse ja Kory Floyd tarkastelivat syitä pornon katseluun Journal of Social and Personal Relationships -lehden artikkelissaan.
Tutkimuksessa oli 357 miestä ja naista, jotka kaikki elivät pitkissä parisuhteissa.
”Oikeasti pornotähden kanssa”
Tutkittavilta miehiltä ja naisilta kysyttiin kysymyksiä pornon katselusta, mutta myös muun muassa tyytyväisyydestä parisuhteeseen, yksinäisyydestä ja masennuksesta.
Vastaajilla oli valittavanaan erilaisia rastittavia vaihtoehtoja.
Parasosiaaliseen suhteeseen viittasi esimerkiksi vaihtoehto: ”Minusta tuntuu, että olen oikeasti tekemisissä pornoelokuvan henkilöiden kanssa”.
Vastausten perusteella näytti vahvasti siltä, että parisuhteissa olevat katselivat pornoa jonkin puuttuvan tunteen korvikkeena.
Parasosiaalinen suhde oli yksi ilmentymä korvikkeesta.
Psychology Todayn artikkeli muistuttaa, että useimmiten pornon katseleminen ei ole syy parisuhteen ongelmiin.
Usein toistuva pornon salakatselu itsekseen sen sijaan voi olla oire siitä, että jotain on suhteessa pielessä tai menossa pieleen.
Seksinuket kuluivat puhki (paitsi Romeo) - Antti Kurhinen sulki bordellin ovet: ”Tämä on väliaikaista”
Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli sijaitsee Kannelmäen vanhassa purkumääräyksen saaneessa ostoskeskuksessa.
Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli Unique Dolls avautui Helsingin Kannelmäkeen marraskuussa 2018. Nyt nukkebordelli on kuitenkin sulkenut ovensa. Asiasta kertoo Antti Kurhinen.
– Olemme sulkeneet Kannelmäen seksinukkebordellin teknisistä syistä, Kurhinen kertoo.
Iltalehti tavoitti Kurhisen kommentoimaan teknisiä syitä.
– Kyllä se niin on, että nuket ovat huonossa hapessa. Pitäisi tilata uusia nukkeja. Kaikki muut paitsi Romeo ovat kuluneet puhki. Romeo on kuin uusi, mutta muista paistaa metalli, Kurhinen harmittelee.
Heinäkuu on ollut seksinukkebordellissa hiljainen.
– Nihkeää on ollut, syksyllä varmaan taas vilkastuu, kun pikkujoulukausi alkaa.
Kurhinen kuitenkin lisää, että bordellitoiminta jatkunee tulevaisuudessa.
– Emme siis ole laittaneet vielä lappua luukulle vaan tämä on väliaikaista. Syyskuussa olisi tarkoitus avata uudestaan, joko vanhassa paikassa tai sitten uudessa, sitä ei vielä tiedä, Kurhinen lisää.
Iltalehti esitteli seksinukkebordellin marraskuussa. Kullakin nukella oli oma huoneensa, josta löytyi myös kaikki kanssakäymiseen tarvittavat tykötarpeet vuodesohvasta kondomeihin ja liukuvoiteeseen.
Paikan omistaa venäläinen yrittäjä ja bordellin isäntänä toimii Big Brotheristakin tunnettu Antti Kurhinen.
Sherry, 68, on isoäiti ja maksullinen dominatrix – brittinaisen rohkeus sai sadat ottamaan yhteyttä
Nahkaa rakastava isoäiti auttaa kyllästyneitä kotiäitejä löytämään puuttuvan kipinän elämäänsä, auttamalla heitä tuomaan esiin sisäisen dominatrixin.
Sherry eli ”Mistress Sophia” on Iso-Britannian Swistonista kotoisin oleva kolmen lapsen äiti ja myös isoäiti. Hän kertoo lapsiensa ymmärtävän täysin hänen epätyypillisen uravalintansa. Kolmen avioeron kokeneena, Sherry paljasti alkaneensa ensin puhelinseksin harjoittajaksi ja sen jälkeen hänestä tuli maksullinen dominatrix.
Sherryn kerrottua julkisesti, kuinka hänestä tuli dominatrix, yli sadat naiset ottivat häneen yhteyttä ja kysyivät neuvoja.
Lähde: Barcroft
Ivan Puopolon kolumni: Todellinen rasismi on tekoja, ei sanoja
Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Abdirahim ”Husu” Hussein täräytti tällä viikolla pakan sekaisin, kun julisti kaikki perussuomalaisia äänestäneet yli 500 000 ihmistä rasisteiksi. Se, pitääkö Husseinin väite myös muiden mielestä paikkansa, riippuu tietenkin siitä, mitä tarkoittaa "olla rasisti", Ivan Puopolo kirjoittaa kolumnissaan.
Teetin muutama vuosi sitten asuntooni remontin. Remonttimies oli Timo, jonka isännöitsijä oli kiireideni vuoksi päästänyt sisään. En siis tässä vaiheessa ollut vielä koskaan tavannut Timoa. Kun saavuin paikalle, Timo avasi keskustelun:
– Kannattaa sitten pitää se ovi takalukossa, ettei rappukäytävää siivoavat Ghanan-pojat tule siivoamaan täältä myös televisiota.
Hän ei tunne minua lainkaan ja suoltaa tuollaista tekstiä! Umpirasisti, ajattelin sekunnissa.
Hetkeä myöhemmin paikalle saapui Timon apumies. En tiedä tarkalleen, mistä apulainen oli kotoisin, mutta veikkaisin jotain Pohjois-Afrikan maata. Rasisti-Timo olikin palkannut itselleen työntekijäksi maahanmuuttajan! Eihän tämä näin voi mennä.
1990-luvulla asuin Anttolassa. Anttola on pieni 2 000 hengen kylä. Siellä ihmiset kalastivat, joivat viinaa ja olivat ennakkoluuloisia. Merkittävä osa ei tuolloin ollut tavannut koko elämänsä aikana ainuttakaan ulkomaalaista.
Yhtäkkiä kesken mukavan maalaiselämän tuli tieto, että Anttolaan oltiin sijoittamassa Somaliasta Suomeen pakolaisena tullutta 7-henkistä perhettä. Välittömästi lähti liikkumaan huhuja: kylälle saapuu makkarapaketteja varastelevia erivärisiä ja AIDS.
Niinpä samana päivänä, kun somalialaisperhe asettui heille osoitettuun rivitalonpäätyyn, eräs nuori mies, kutsuttakoon häntä tässä vaikka Sepoksi, otti haulikon, käveli rivitalon takapihalle ja ampui asuntoon. Laukaus ammuttiin sen verran kaukaa, että vain asunnon ikkunalasit hajosivat, eikä käsittääkseni kukaan loukkaantunut. Myöhemmin Seppo sai teostaan myös tuomion.
Verrataanpa nyt Seppoa ja Timoa. Timo vitsailee monen mielestä moukkamaisella tavalla, mutta palkkaa maahanmuuttajan. Seppo ampuu ihmisiä haulikolla. Olisi täydellistä idiotismia kutsua molempia rasistiksi. Timon ainoa "virhe" oli, ettei hän hallinnut poliittista korrektiutta ja laukoi siksi sumeilematta vitsejä ghanalaisista.
Juuri tässä piilee poliittisen korrektiuden vaara. Tulemme syyttäneeksi ihmisiä milloin miksikin pelkästään siksi, että he eivät noudata joidenkin toisten mielivaltaisesti laatimia puheen sääntöjä.
Netissä kiersi jokin aika sitten pätkä muistaakseni ruotsalaisesta TV-ohjelmasta, jossa vastaantulijoilta kysyttiin heidän asenteistaan maahanmuuttajia kohtaan.
Jokainen ruotsalainen vastasi suhtautuvansa maahanmuuttoon erittäin positiivisesti. Kaikki puhuivat ulkomaalaisista äärimmäisen kunnioittavasti eivätkä varmasti olisi laukoneet Timon tavoin sopimattomia vitsejä edes aseella uhattuna.
Lopulta juontaja kysyi haastateltavina olleilta ruotsalaisilta, voisiko eräs turvapaikanhakija viettää yön heidän luonaan. Yksikään ei suostunut.
Keskustan kansanedustajat purkautuvat alamäen syistä – Juha Sipilä saa kyytiä: ”Taksilaki on uusi paskalaki”
Taksilaki, turvapaikkapolitiikka, koulutusleikkaukset ja maaseudun unohtaminen – keskustalaiset löytävät kannatusalholle monta syytä.
ENTINEN pääministeripuolue keskusta valmistautuu Kouvolassa syyskuun 7. päivänä järjestettävään ylimääräiseen puoluekokoukseen sekavissa tunnelmissa.
Osa kannattajista ihmettelee, miten keskusta voi olla hallituksessa rökäletappioon päättyneiden vaalien jälkeen ja vieläpä vasemmistopuolueiden kanssa, jotka ryöpyttivät edellisellä kaudella keskustajohtoisen hallituksen politiikkaa.
Yhä erikoisemmaksi tilanteen tekee se, että keskusta on tällä hetkellä käytännössä puolue ilman puheenjohtajaa – Juha Sipilä on vetäytynyt lähes kokonaan julkisuudesta rökäletappioon päättyneiden eduskuntavaalien jälkeen.
Sipilän seuraajaan kohdistuu kovia odotuksia, sillä keskustan kannatus on laskenut Ylen heinäkuun alussa julkistaman gallupin mukaan 11,7 prosenttiin.
Taloustutkimuksen tutkimusjohtaja Tuomo Turja mainitsee, että edellisen kerran keskusta sukelsi yhtä syvälle vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Elokuussa 2011 keskustan kannatus oli 12,6 prosenttia, nyt keskustan kannatus on vieläkin heikommalla tasolla.
– Keskustan kannatus on alhaisimmalla tasolla miesmuistiin. Kannatusta on vuotanut selvästi eniten perussuomalaisiin. On siirrytty myös katsomoon, kannattajakunta on hämmennyksen tilassa, Turja sanoo.
IS kysyi keskustan kansanedustajilta ja taustavaikuttajilta, mistä puolueen alamäki johtuu.
Haastatteluja tehtiin yhteensä 12. Osa kansanedustajista ja vaikuttajista antoi kommentteja nimellään, useimmat nimettömästi.
– Kylmä fakta on, että Sipilä on tällä hetkellä äärettömän kova rasite keskustalle. Kaikki ikävät ja vaikeat päätökset kilpistyvät Sipilään ja entiseen ministeri Berneriin, eräs kansanedustaja purkautuu.
– Sipilä oli hyvä pääministeri, mutta kentän äänelle tultiin kuuroiksi. Taksilaki on uusi paskalaki ja Kempeleen kodin avaaminen turvapaikanhakijoille (turvapaikanhakijoita ei lopulta turvallisuussyistä majoitettu Sipilän kotiin) kiihdytti osaltaan turvapaikanhakijoiden tuloa Suomeen, edustaja uskoo.
JOS Sipilä oli joidenkin keskustalaisten mielestä pakolais- ja turvapaikkapolitiikassa liian pehmeä, syytetään häntä ja Anne Berneriä myös kasvojen antamisesta ”kovalle politiikalle”.
– Pienissä kunnissa ei ole takseja saatavilla, taksikentälle jyrättiin markkinaintoisuus. Koulutusrahoja on paikattu paljonkin, mutta keskusta ei ole ollut riittävästi sivistyksen asialla. Empatiakyky ja pienen ihmisen arvostus ei välittynyt viime hallituskaudella, kansanedustaja analysoi ja lisää, että viime kaudella tehdyistä päätöksistä on vastuussa koko eduskuntaryhmä ja kenttäkoneisto, eivät ainoastaan ministerit.
Keskustan uusi kansanedustaja Joonas Könttä sanoo, että viime hallituskauden ”negatiiviset päätökset” yhdistetään vahvasti nimenomaan keskustaan.
– Taksilaki konkreettisimpina esimerkkinä, siinä oli paljon virheitä.
Feminismin vaalikatekismus syyttää valkoista miestä
Entinen oppositiopoliitikko ja nykyisin ministeri Maria Ohisalo kertoo olevansa ”toipuva” kiltti tyttö.
Ihmisten ja maailman pelastamisesta tässäkin on kysymys. Se on kannatettavaa, mutta entä kun kirjailijaopettajakolumnisti Aro Kotron ja Maria Ohisalon kirjaa lukiessa kokee uppoutuvansa ihmisen uskoon heräämisen legendoihin. Vapaasti suomennettuna niistä kiteytyy kokemusrata: ”Ennen olin sitä ja sitä, olin erilainen, sorsittu ja väärin ymmärretty, kunnes tiedostin ja itsetuntoni koheni.”
Sinua on petetty on kokoelma kymmenen punavihreän tasa-arvotoimijan kirjoituksia. Suhtautuminen miesten ylivaltaan on tiukka, vaikka kirjoittajat eivät olekaan asioista samaa mieltä. Mutta feministinen puhdasoppisuus iskee tässäkin kokoelmassa hyvääkin ajatusta pahasti poskelle. Viestinnän kouluttaja ja tietokirjailija Katleena Kortesuo tekee aika ilkeän paljastuksen teokseen pyydettyjen kirjoittajien suhtautumisesta ryhmään tuloon:
”Sen toki ymmärrän, että kukaan meistä ei halua mennä puhumaan MV-julkaisun lukijatapahtumaan tai Soldiers of Odinin jäseniltaan, jossa itse olisi täysin altavastaajan asemassa… Sen sijaan sitä en tajua, että kun tähän esseekokoelmaan kaavailtiin yhdeksi kirjoittajaksi erästä mielestäni varsin maltillista feminismikriittistä kolumnistia, jotkut feministit jättäytyivät pois teoksen kirjoittajakaartista. Ei ole viestinnällisesti hyvä merkki, että syrjii vastapuolen fiksujakin edustajia sellaisessa tilanteessa, jossa vastapuoli on ikään kuin yksin.”
Katleena Kortesuo katseleekin feministinä ilmiötä kuin ulkopuolinen, sillä hän näkee yhteiskunnallisen keskusteluasetelman eri keskustelukeinojen välisenä harkinnan kenttänä. Eli miten feministien kannattaisi viestiä.
”Outo poika” ja ”kiltti tyttö”
Ranskalainen kirjailijafilosofi Simone Beauvoir lausahti jo 1940-luvulla ytimekkäästi, että ”naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan”. Eli kasvatuksella, naisiin ja miehiin kohdistuvilla odotuksilla ja roolikäsityksillä on suurempi merkitys poikien ja tyttöjen erilaistumisessa kuin ”luonnostaan” lankeavilla säännönmukaisuuksilla.
Tästä tämä feministinen esseekokoelma lähtee liikkeelle: poikien ja tyttöjen, naisten ja miesten tulee olla – paitsi samanarvoisia – myös mahdollisimman vähän luokiteltavissa erilaisiksi. Kirjassa saa tuomion miesten ja naisten aivojen ja ominaisuuksien erilaisuuteen tähtäävät tutkimukset. Sukupuoli ei näet ole olennainen tekijä, päinvastoin: sukupuolia tai niiden lajikkeita on lukematon määrä.
Kirjan koonneet, nyk. ministeri Maria Ohisalo ja julkkiskommentaattori Arno Kotro muovaavat omaa henkikohtaista taustaansa ja muovautumista nykyiseen aatteelliseettiseen olomuotoonsa kokemansa kautta. Ohisalo esittelee itsensä lapsuuden ”kilttinä tyttönä”, joka harrasti mielellään poikamaisia (anteeksi tämä sukupuolittava toteamus) harrastuksia, mutta tuli kokeneeksi tytöttelyä.
Arno Kotro puolestaan kuvailee itsensä ”oudoksi pojaksi”, ennen kuin hänestä kasvoi (kuitenkin!) itsetuntoinen heteromies. Lukijalle ei kovin selvin sanoin selviä, mitä tuo ”outous” hänessä itse asiassa oikein oli, ehkä ilmiö oli Ohisalon kaltainen, vastakkainen:
”Olin oikeastaan aika huono poika, tappeleminen ja fyysinen remeltäminen eivät olleet minun lajini, ja olen pienestä pitäen kavahtanut poika- ja miesporukoinen testosteronia tihkuvaa kilpailun ja kukkoilun ilmapiiriä. Muistan jopa kiinnostuneeni kiiltokuvista, joita tytöt vaihtoivat keskenään.”
No tässähän se näiden kahden kirjoittajan yhteneväisyys onkin. Toinen tyttö, toinen poika, mutta tarinat ovat käänteisistä asetelmistaan huolimatta yhteneväisiä. Sehän on kuin kuuntelisi herätyksen saaneita tunnustuksia uskoon tulleiden iltanuotiolla.
SOVINISMIN MAAILMANENNÄTYS: PERHEENISÄLLE KALJAA JA SUUSEKSIÄ KOTITÖISTÄ? LUE MISTÄ ON KYSE!
Valitettava tosiasia on, että kotiaskareet ovat yhä pääasiassa naisten taakka. Ilmeisesti jotkut miehet voidaan kuitenkin houkutella siivoamaan omat sotkunsa palkkiota vastaan.
Redditissä jaettu kaavio lupaa miehelle palkintoja, kun tämä suorittaa helppoja askareita. Esimerkiksi astioiden pesu, WC-istuimen laskeminen, lapsen vaipan vaihto ja auton imurointi vievät kukin miehen askeleen lähemmäksi palkintoja, joihin lukeutuvat mäyräkoira hänen suosikkioluttaan, vaimon alastomana esittämä tanssi sekä suihinotto.
Koska miehen kumppani mitä ilmeisimmin hoitaa kaikki samat tehtävät vastineetta, ovat Redditin käyttäjät olleet harmissaan seksistisestä kaaviosta.
- Askarekaavio miehelle. Ymmärrän, että tämä on tarkoitettu humoristiseksi, mutta se saa minut voimaan pahoin. sairaana. Ei tunnu oikealta tarjota seksuaalisia palveluksia vastineeksi kotitöistä tai lastenhoidosta, kuului eräs kommentti:
- Tämä myös ylläpitää myyttiä avuttoamsta perheenisästä. Miehet eivät tarvitse tällaista palkintokaaviota osallistuakseen arjen rutiineihin.
Toinen kutsui kaavioita "halventavaksi ja lapselliseksi":
- Se, että miehiä kohdellaan kuin lapsia ja palkitaan perusaskareiden tekemisestä, jotka ovat osa yhteisen perheen toimintaa (ja vieläpä seksillä) on yksi toksisen maskuliinisuuden pahimmista oireista.
Kaikkien mielestä kaavio ei kuitenkaan ollut huono idea.
- Ehkä se johtuu siitä, että olen laiska ja mies, mutta tämä kuulostaa todella hyvältä.
Lähde: Mirror, Reddit
Kirja-arvio: Tosisatukirja yrittää tarjota uusia roolimalleja pojille (ja kaikille muille), mutta päätyy pönkittämään urheilijamyyttejä
Urheilijat ovat turhan edustettuina Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille) -kirjassa, mutta mukana on onneksi muutama tuoreempikin esikuva.
Todellisten ihmisten tarinoita sadunomaisessa muodossa kertovat kirjat olivat viime vuoden hitti. Taru Anttosen ja Milla Karppisen toimittama Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) pääsi jopa ehdolle lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi.
Tosisatukirjojen ensimmäinen aalto keskittyi naisiin ja tyttöihin, sillä kirjoilla haluttiin monipuolistaa satujen tarjoamaa naiskuvastoa, joka yleensä typistyy ilkeisiin äitipuoliin ja tottelevaisiin prinsessoihin. Nyt ovat vuorossa pojat, jotta muistaisimme, että sankareita eivät ole vain ne kaikkein kovaäänisimmät ja voimakkaimmat rämäpäät.
Emmi Jäkkö ja Aleksis Salusjärvi ovat toimittaneet kirjan Sankaritarinoita pojille (ja kaikille muille) – Kertomuksia huikeista miehistä Arvo Ylpöstä Kimi Räikköseen.
Kirja jäljittelee jo aiemmista kirjoista tuttua kaavaa. Jokainen sankaritarina on kirjoitettu parin sivun mittaiseksi, minkä lisäksi niiden oheen on liitetty muotokuva sekä pieni tietoisku kustakin henkilöstä. Kirjaa on ollut tekemässä useita kirjoittajia ja taiteilijoita.
Vaikka kirjan ajatuksena on luoda laajempaa kuvaa miehisistä sankareista, ovat ne perinteisimmät eli urheilusankarit hitusen yliedustettuina. Pojat (ja kaikki muutkin) löytävät varmasti esikuvia urheilun saralta ilman että tällaiseen kirjaan nostetaan jalkapalloilija, F1-kuljettaja, koripalloilija ja jääkiekkoilija.
Muutamia kulttuurihistorian keskeisiä merkkihenkilöitä on myös jätetty pois, ehkä tarkoituksella, jos ajatuksena on ollut keskittyä ennemminkin eläviin henkilöihin.
Mukaan on mahtunut kuitenkin myös todella kiinnostavia henkilöitä. Esimerkiksi rap-artisti ja yrittäjä Signmark, malli Zakarie Ali sekä päihde- ja rikostaustaisia nuoria tukeva ja ohjaava Kimmo Gustafsson ovat ansainneet paikkansa kirjassa.
Vaikka osa kertomuksista kaipaisi tekstiinsä enemmän jouhevuutta, kirja on varmasti tärkeä monille lapsille. Tämän tai muidenkaan saman kategorian kirjojen nimistä ei kannata leimaantua, nämä ovat tärkeitä tarinoita aivan kaikille.
Johnny Deppin kohuliitosta uusia järkyttäviä väitteitä: ex-vaimo Amber Heard poltti näyttelijän kasvoja tupakalla, katkaisi palan sormesta - Viihde - Ilta-Sanomat
Oonan, 23, bisnes on olla tyttöystävä keski-ikäisille miehille: ”Harvoin seksiä on yli kolmea kertaa 10 tunnin aikana”
Oona tarjoaa seksiä ja seuraa keski-ikäisille miehille.
23-vuotias Oona on tarjonnut maksullista seksiä ja seuraa eri sivustoilla netissä runsaan vuoden ajan. Hänellä on matalapalkkainen päivätyö palvelualalla. Viettämällä kaksi tai kolme iltaa ja yötä asiakkaiden kanssa kuukaudessa hän tienaa pimeästi yhtä paljon kuin omasta työstään kuukaudessa. Oona lyhentää rahoilla asuntolainaa ja matkustelee. Tuhannen euron käsilaukkuja tai muita luksustuotteita hän ei kuulemma osta. Raha ei ole Oonan ainoa motiivi.
– Olen alkanut tykkäämään tästä. Tapaan vain sellaisia miehiä, joista pidän.
Oona alkoi tarjota maksullista seksiä, kun yksi mies kysyi häneltä netissä asiasta ja hän ajatteli, että miksipä ei kokeilisi.
– Kokemus oli hyvä ja siitä tuli idea, että voisin tarjota maksullisia yön yli keikkoja. Ilmoitukset on vaan tehtävä taiten, sillä ilmoituksessa ei saa kertoa tarjoavansa maksullista seuraa, tai ilmoitus saatetaan poistaa. Vaikka ilmoitus ehtisi olla seuranhakupalstalla vain 24 tuntia, minulle ehtii tulla sen perusteella 100 viestiä.
Oona saa siis valita asiakkaansa.
”Tarjoan tyttöystäväkokemusta”
Runsaan vuoden aikana Oonalla on ollut vajaat kymmenen asiakasta. He ovat keski-ikäisiä varattuja miehiä ja sinkkumiehiä. Monesta on tullut vakioasiakas.
– He ovat suhteellisen tavallisia. Heillä saattaa olla kenkäfetissijuttuja tai pukeutumistoiveita. Osa kertoo itsestään ja osa ei. En utele heidän elämäntilanteestaan, vaan he saavat kertoa itsestään sen verran kuin haluavat.
Nykyään Oona tekee vain 10-12 tuntia kestäviä yön yli keikkoja. Viimeisen kuukauden aikana hän on tehnyt kolme yön yli keikkaa. Niihin kuuluu muutakin kuin seksiä.
– Harvoin 10 tai 12 tunnin aikana on seksiä yli kolmea kertaa. Siinä tulee juteltua aika syvällisiäkin juttuja. Tarjoan tyttöystäväkokemusta. Juttelemme, halailemme ja käymme esimerkiksi syömässä.
Julkinen paikka, kondomi, ei rajuja otteita
Oonan periaatteisiin kuuluu, että hän tapaa uuden asiakkaan aina ensin julkisella paikalla, kuten kahvilassa. Kahvilla hän arvioi, tuleeko miehestä hyvä ja turvallinen olo.
– Sitä ennen olen saattanut jutella asiakkaan kanssa netissä monta viikkoa.
Jos kahvittelun aikana Oonalle tulee miehestä huono fiilis, hän sanoo, ettei tapaaminen valitettavasti jatku.
– Niin on käynyt alle viisi kertaa. Kaikki ovat ottaneet asian hyvin. En anna asiakkaille puhelinnumeroani, ettei tule stalkkeritilanteita. Sanon myös aina, etten jousta periaatteistani.
Hän kertoo periaatteensa potentiaalisille asiakkaille etukäteen. Julkisella paikalla tapaamisen lisäksi niihin kuuluu, että seksissä käytetään aina kondomia, Oonan ihoon ei saa jäädä jälkiä, seksissä ei saa olla rajuja otteita, eikä Oona halua anaaliseksiä.
Viikon gallup: Kumpi on parempi johtaja, nainen vai mies?
Yhdysvalloissa tehty tutkimus kertoo, että stereotypia naisten pienemmästä kunnianhimosta elää yhä. Stereotypiat voivat vaikuttaa siihen, miten sopivina naisia tai miehiä pidetään johtotehtäviin.
Naisia ei enää pidetä vähemmän pätevinä kuin miehiä, kertoo yhdysvaltalaisen Northwestern-yliopiston meta-analyysi sukupuolia koskevista asenteista Yhdysvalloissa.
Analyysissa yhdistettiin yli 30 000 henkilön vastauksia kuudestatoista tutkimuksesta vuosilta 1949–2018.
Niiden mukaan 86 prosenttia vastaajista sanoi pitävänsä miehiä ja naisia yhtä älykkäinä. Yhdeksän prosenttia sanoi pitävänsä naisia miehiä älykkäämpinä. Viiden prosentin mukaan miehet ovat naisia älykkäämpiä.
Vastaajien kokemus naisten älykkyydestä on noussut koko tutkimuksen ajanjakson ajan. Tänä aikana myös naisten rooli yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa muuttui. Nykyään yhdysvaltalaiset naiset suorittavat jo enemmän yliopistotutkintoja ja väittelevät useammin kuin miehet.
Vaikka naisia ja miehiä pidettiin kyvykkyydeltään ja älykkyydeltään melko samanlaisina, eroja näkyi muissa ominaisuuksissa. Miehiä pidettiin määrätietoisempina, kunnianhimoisempina ja aggressiivisempina kuin naisia.
Naiset puolestaan nähtiin miehiä keskustelevimpina. Tässä ero sukupuolten välillä oli vuosien mittaan itse asiassa vain kasvanut.
Analyysia johtanut Northwesternin psykologian professori Alice Eagly uskoo erojen näkyvän naisten pienemmässä roolissa työelämän johtopaikoilla.
”Johtotehtävissä tarvitaan usein enemmän määrätietoisuutta kuin keskustelevuutta. Naisten koetut vähäisemmät kunnianhimo, aggressiivisuus ja päättäväisyys ovat tässä suhteessa haitta”, Eagly toteaa yliopiston tiedotteessa.
Analyysiä vastaavia tuloksia saatiin Suomessa vuonna 2014 Jyväskylän yliopiston henkilöstöjohtamisen professori Anna-Maijan Lämsän vetämässä tutkimuksessa Naisten johtamisuriin vaikuttavat stereotypiat.
Sen mukaan miehet nähtiin myös Suomessa parempina tekemään päätöksiä ja ajamaan asioita, kun taas naiset koettiin sosiaalisemmiksi ja empaattisemmiksi.
Toisaalta naisjohtajat nähtiin tämän ansiosta jopa miehiä parempina johtajina, Lämsä kertoo.
”Suomalaisen työyhteisön hierarkiat ovat kuitenkin melko matalia. Sosiaalisempina koetut naiset nähtiin jopa ylivertaisina johtajina miehiin nähden.”
Eagly toteaa sukupuoliin liitettyjen stereotypioiden heijastelevan sukupuolten asemaa yhteiskunnassa ja muuttuvan niiden mukana.
Esimerkiksi käsitys naisten älykkyydestä ja kyvykkyydestä on kasvanut naisten siirryttyä laajemmin työelämään.
Lämsä kutsuu näkemystä kriittisen massan hypoteesiksi. Sen mukaan työtehtävään tai asemaan pitää ensin nousta tietty osuus sukupuolen edustajia, jotta tehtävän vaatimat ominaisuudet aletaan nähdä sukupuolelle luontevina.
”Teorian mukaan esimerkiksi naisten suurempi osuus johtajista saisi meidät liittämään johtajuuteen yhdistettyjä ominaisuuksia naisia koskevaan stereotypiaan.”
Tutkimuksen julkaisi American Psychologist.
Perussuomalaisten kannatus kasvoi jälleen: ”Vastaavaa ei ole viime aikoina nähty”, arvioi tutkija
Antti Rinteen hallitus nauttii yli 55 prosentin luottamusta.
PERUSSUOMALAISTEN kannatus on kasvanut jälleen HS:n gallupissa. Vastaavasti Sdp:n, kokoomuksen ja keskustan kannatus on hieman pienentynyt.
TNS Kantarin toteuttaman gallupin perusteella perussuomalaisia äänestäisi nyt 20,7 prosenttia suomalaisista eli 1,5 prosenttiyksikköä enemmän kuin viime kesäkuussa. Puolue jatkaa Suomen selvästi kannatetuimpana poliittisena puolueena.
Kokoomuksen kannatus on toiseksi suurin, 16,7 prosenttia. Sdp:tä äänestäisi melkein yhtä moni, 16,5 prosenttia. Vihreät on neljänneksi suosituin puolue 14 prosentin kannatuksellaan. Keskustaa äänestäisi 12,2 prosenttia suomalaisista.
Gallupin perusteella Suomessa on nyt neljä tai viisi suurta puoluetta. Antti Rinteen (sd) hallituksen muodostavat puolueet nauttivat 55,3 prosentin luottamusta. Kuukausi sitten vastaava luku oli 56,1 prosenttia.
OPPOSITIOPUOLUE perussuomalaisten kannatus oli vuosi sitten vastaavassa tutkimuksessa 7,8 prosenttia. Puolue on siis onnistunut kasvattamaan suosiotaan yli kaksinkertaiseksi vuoden aikana.
”Vastaavaa ei viime aikoina ole nähty”, sanoo TNS Kantarin tutkimuspäällikkö Sakari Nurmela.
”Onhan se kova nousu. Perussuomalaiset ovat saaneet kannatuksensa nousuun kahdesti aiemminkin eduskuntavaalien aikaan. Toisaalta nopeaa nousua on seurannut kannatuksen hiipuminen. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan heidän kannatuksensa tällä kertaa kehittyy.”
Perussuomalaisten kannatuksen kasvu kuukauden takaisesta mittauksesta ei Nurmelan mukaan ole yllätys. Hän arvelee kasvun olevan vaalien alla nähdyn nousun jatketta.
Nurmela kertoo, että keskustan ja kokoomuksen kannatuksesta valuu tällä hetkellä jonkin verran perussuomalaisille.
”Tämä voi olla ainakin osittain perussuomalaisten suosion nousun sekä kokoomuksen ja keskustan kannatuksen lievän hiipumisen taustalla. Myös Sdp:stä on saattanut hieman siirtyä kannattajia perussuomalaisille.”
TOINEN kannatustaan kasvattanut puolue on vihreät. Puolueen kannatus parani 0,9 prosenttiyksikköä. Vihreät menestyi hyvin myös kevään eurovaaleissa.
Osa vihreiden noususta selittyy kuitenkin sillä, että keskimääräistä useampi äänestämättä jättänyt äänestäisi omien sanojensa mukaan puoluetta nyt. Myös perussuomalaisilla on tällaisia kannattajia suhteellisesti enemmän kuin muilla suurilla puolueilla.
”Kyseessä on mahdollisesti ilmiö, jossa ihmiset hyppäävät voittajien kelkkaan. On kuitenkin toinen juttu saada nämä ihmiset äänestämään”, Nurmela sanoo.
Gallupissa vasemmistoliitto saa 8,1 prosentin, Rkp 4,5 prosentin ja kristillisdemokraatit 3,9 prosentin kannatuksen. Liike Nyt saisi äänistä yhteensä 1,1 prosenttia ja ryhmään muut kuuluvat yhteensä 2,3 prosenttia.
Liike Nytin suosio on pienentynyt noin puoleen sen eduskuntavaalikannatuksesta. Muiden puolueiden kannatus on pysynyt suunnilleen samana.
VAALIT ovat edelleen varsin tuoreessa muistissa, ja moni tutkimukseen vastannut vannoo uskollisuuttaan äänestämäänsä puoluetta kohtaan.
Esimerkiksi 85 prosenttia perussuomalaisia äänestäneistä tekisi samoin, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt. Samoin toimisi yhtä suuri osa vihreiden äänestäjistä.
Kolme neljästä vasemmistoliittoa äänestäneestä tukisi omaa puoluettaan uudestaan eduskuntavaaleissa. Oman puolueensa takana seisoisi myös varsin moni kokoomusta (73 prosenttia) ja Sdp:tä (70 prosenttia) äänestänyt.
Suurista puolueista keskustaa äänestäneet antaisivat kaikkein vähiten tukensa (67 prosenttia) puolueelle, jos eduskuntavaalit järjestettäisiin nyt.
Aleksis Salusjärven kolumni: Suomalainen pahoinpitely on arkinen perheasia
Suomen suurin turvallisuusongelma on perheväkivalta. Se on niin yleistä, että kansainväliset järjestöt huomauttavat asiasta säännöllisesti, kirjoittaa Aleksis Salusjärvi.
Moni on selittänyt sotahistoriaa suomalaisen kotiväkivallan syyksi. Veteraanin jälkeläisenä opin ymmärtämään, että monet traumat ovat ylisukupolvisia. Annoimme esivanhemmillemme väkivallan usein anteeksi, kun halusimme ymmärtää niitä vammoja, joita he sieluissaan kantoivat. Kyse on kuitenkin sotaa syvemmästä ongelmasta.
Oma 1980-luvulla syntynyt ikäluokkani ei ole edistynyt juuri millään lailla aiempien sukupolvien käytöksestä. Me jatkamme häpeän kulttuuria, jossa ristiriitojen avaaminen sysätään syrjään eikä itsetunto kestä ongelmien käsittelyä avoimesti.
Kun painekattilan mittari alkaa varoitella ja venttiilit viheltää, juodaan känni ja hakataan lähin mahdollinen ihminen, yleensä oma puoliso.
Viranomaisten tietoon tulee parisuhdeväkivaltatilanne joka tunti. Uhreista kaksi kolmasosaa on naisia ja yksi kolmannes miehiä. Väkivalta ei jakaudu Suomessa tasaisesti (siirryt toiseen palveluun). Vielä jokunen vuosi sitten Keski-Pohjanmaan luvut olivat liki kaksinkertaiset Uuteenmaahan verrattuna.
Naiselle on melkein yhtä todennäköistä joutua elämänsä aikana parisuhteessa pahoinpidellyksi (siirryt toiseen palveluun) kuin elää pelotta sellaista elämää, jota olemme tottuneet ajattelemaan normaaliksi. Tosin sanaa ”normaali” tulee tässä yhteydessä käyttää varoen. Perheväkivalta koskettaa jokaisen suomalaisen lähipiiriä.
Vain murto-osa kaikesta väkivallasta tulee viranomaisten tietoon. Väkivaltaa edeltävä uhkaava käytös ei näy tilastoissa. Kotien vihanpurkaukset ovat niin massiivinen ongelma, että kireä ilmapiiri lienee normaali suomalaisen perheen tunnelma.
Kolmasosa Suomessa tapahtuvista väkivaltarikoksista on nykyisen tai entisen kumppanin tekemiä. Naisten osuus väkivallan tekijöinä on edelleen tabu, ja se on luultua yleisempää. Lapsiin kohdistuva väkivalta on useimmin naisten tekemää. Suomi on perheväkivallan suhteen kehitysmaa. Kansainväliset järjestöt pitävät tätä asiaa yhtenä maamme suurimmista ihmisoikeusongelmista.
Väkivaltainen käytös on kaikilla ihmisillä lähellä. Kuka hyvänsä ihminen pimahtaa, kun tarpeeksi provosoidaan. Perheväkivallan mekanismissa provosointia harvoin on. Ennemmin väkivaltaa käyttävä ihminen provosoi itsensä tilaan, jossa tuntee toisen pahoinpitelyn olevan oikeutettua. Lyöminen ei vähennä vihaa, vaan ainoastaan turruttaa. Samalla tavalla kuin juominen ei hukuta ongelmia, vaan syventää niiden kaivoa. Alkoholi onkin säännöllinen väkivallan taustatekijä.
Väkivaltaisen ihmisen käytös on pakonomaista ja kypsymätöntä. Se on itseään toistava kehä, jossa impulssikontrollin menettäminen synnyttää ihmisessä pysyvän häpeän. Häpeän takia hän jättää ongelmansa käsittelemättä, kunnes menettää kontrollinsa uudestaan. Monessa suhteessa väkivaltainen ihminen on myös itse väkivaltansa uhri.
Tällaisia miehiä, ja joskus naisiakin, näkee harvakseltaan nyrkkeilysalilla, joilla käyn kuntoilemassa. Heidät tunnistaa siitä, ettei heillä ole mitään tekniikkaa tai motorista tavoitetta. Yleensä heillä ei ole edes varusteita. He seisovat mykkinä nyrkkeilysäkin edessä, kunnes hyökkäävät sen kimppuun ja mätkivät sitä silmittömässä vimmassa kymmenen kertaa.
Sitten heidän voimansa loppuvat ja he kävelevät paikalta kuin olisivat saavuttaneet jotain, kuin he olisivat selättäneet oman epävarmuutensa läimittyään huonossa asennossa säkkiä kädet tuulimyllynä pyörien.
On hyvin helppo kuvitella heidät samassa puuhassa parisuhteessa. Jos ei ole keinoja käsitellä vastoinkäymisiä, ne möyrivät tiensä esiin hallitsemattomasti. Kontrolli pettää ja Freudin totuus näkee päivänvalon: torjuttu palaa aina.
Naisten jalkapallon rahariita yltyy Yhdysvalloissa, liiton puheenjohtaja väittää naisten ansaitsevan jo nyt miehiä paremmin
USA:n jalkapalloliiton puheenjohtaja julkaisi Twitterissä avoimen kirjeen.
YHDYSVALTAIN naisten jalkapallomaajoukkueen pelaajien ja maan jalkapalloliiton välinen rahariita julkisuudessa jatkuu, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.
Yhdysvaltain naiset voittivat jalkapallon maailmanmestaruuden heinäkuun alussa, mutta joukkueen pelaajat olivat aloittaneet jo neljä kuukautta aiemmin oikeustoimet maan jalkapalloliittoa vastaan. Pelaajien mukaan oikeustoimia tarvitaan palkkatasa-arvon ja yhdenvertaisten työolosuhteiden saavuttamiseksi. Käytännössä kyse on siis siitä, että Yhdysvaltain naispelaajille tulisi maksaa palkkaa ja muita korvauksia saman verran kuin Yhdysvaltain miesten maajoukkueellekin.
MAANANTAINA maan jalkapalloliiton puheenjohtaja Carlos Cordeiro julkaisi Twitterissä avoimen kirjeen, jonka mukaan naisille maksetaan jo enemmän kuin miehille. Cordeiro on kirjoituksessaan tutkinut palkkoja ja maksuja viimeisen 10 vuoden ajalta.
Cordeiron kirjoituksen mukaan Yhdysvaltain naisten maajoukkueen pelaajat saavat liitolta menestyksestä riippumatonta 100 000 dollarin vuosipalkkaa, kun miespelaajat saavat vain ylläpidon harjoitusleireillä sekä menestysbonukset.
Cordeiro huomauttaa myös, että Yhdysvaltain naisten jalkapalloliigassa pelaavat pelaajat saavat lisäksi seuroiltaan vähintään 67 500–72 500 dollarin suuruista peruspalkkaa.
Kaikkiaan Cordeiro tulee laskelmissaan siihen lopputulokseen, että vuosina 2010–2018 liitto on maksanut miehille yhteensä 26,4 miljoonaa dollaria ja naisille 34,1 miljoonaa dollaria.
BBC kuitenkin kertoo Yhdysvaltain naisten maajoukkueen lausunnon pitävän Cordeiron kirjoitusta täysin virheellisenä. Eräs peruste on, että menestysbonukset ovat edelleen erilaiset miehillä ja naisilla.
”Liiton tiedote ei ole mikään tilanteen selvennyt. Sen sijaan se on kavala juoni. Palkat eivät ole tasa-arvoisia, ja se on fakta jota liitto ei voi kieltää”, naisten joukkueen lausunnossa kirjoitetaan.
Naisten joukkueen mukaan kyse on pohjimmiltaan sukupuolten välisestä epätasa-arvosta ja syrjinnästä.
”On sydäntä särkevää, että liitto näkee asian muulla tavoin, mutta tämä vain vahvistaa pyrkimyksiämme palkkatasa-arvon saavuttamiseksi”, lausunnossa kirjoitetaan.
HS-gallup: PS 20.7, Kok 16.7, SDP 16.5
Keskustan kannatukseksi mitattiin 12.2 prosenttia.
Helsingin Sanomain TNS Kantarilla teettämässä kannatusmittauksessa mitattiin puolueiden eduskuntavaalikannatusta 1.7.-27.7.2019. Haastateltuja oli 2 248. Vastanneista 28 prosenttia ei kertonut kantaansa.
Puolueet saivat kannatusta prosentteina seuraavasti (muutos vastaavaan edelliseen HS-gallupiin):
PS 20,7 (+1,5)
Kokoomus 16,7 (-0,6)
SDP 16,5 (-1,0)
Vihreät 14,0 (+0,9)
Keskusta 12,2 (-0,9)
Vas 8,1 (+0,1)
RKP 4,5 (+0,1)
KD 3,9 (+0,2)
Muut 2,3 (-)
Liike Nyt 1,1 (-0,3)
Eduskunnan kuopus Iiris Suomela, 24, kertoo mikä auttaa, jos kohu vyöryy päälle – paras neuvo Rosa Meriläiseltä
Eduskunnan nuorin kansanedustaja osallistui SuomiAreenaan ja Pori Jazziin. Hot dogissa herkulliset mausteet.
Ensimmäisen kauden kansanedustaja Iiris Suomela (vihr.) on juuri lähtenyt kesälomamatkalle kohti Saksaa.
– Sunnuntaina pääsin vihdoin kesälomalle ja tässä kuljetaan kohti Tanskaa laivalla ja hybridiautolla, hän kertoo.
Suomela on kuitenkin lupautunut kuvaamaan tapahtumarikkaan viikon Porissa SuomiAreenassa ja Pori Jazzeilla ja kertomaan kuulumiset loman lomassa.
Suomela, 24, on eduskunnan kuopus, mutta on jo joutunut mediamyllytykseen valintansa jälkeen.
Hän on kritisoinut vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalon nimittämistä ”jääprinsessaksi” ja tarttui ”puhemies”-termiin ehdottaen ”puheenjohtajaa” paremmaksi, sukupuolineutraaliksi titteliksi.
– Toki se on myös hyvä, koska kun lähtee puolustamaan tasa-arvoa politiikassa, niin tavoitteena on herättää keskustelua, Suomela kommentoi IS:lle SuomiAreenassa.
– Nyt sitten ollaankin melkein kaksi kuukautta puhuttu nuorten, naisten ja vähemmistöjen asemasta tässä yhteiskunnassa ja politiikassa, Suomela totesi IS:lle tyytyväisenä.
Suomela lähetti itsestään kuvia eri SuomiAreenan keskustelupaneeleista. Kaikkiaan hän osallistui kuuteen eri paneeliin.
Alkukesä on ollut ensimmäisen kauden kansanedustajalle hyvin työntäyteinen. Eduskunta- ja eurovaalien jälkeen seurasivat hallitusneuvottelut.
– Heinäkuun alkupuoli meni vielä töissä suuressa valiokunnassa ja uuden avustajan aloitettua. Olen mökkeillyt jonkin verran Teiskossa suvun maisemissa, mitä olen ehtinyt, hän kertoo.
– Olen myös yrittänyt käydä viikonloppuisin Suomea katsomassa. Pieni matka tai reissu auttaa töistä irtautumiseen. Olen käynyt muun muassa Lahdessa, Raumalla ja Hangossa.
Olet Suomen nuorin kansanedustaja. Mitä valtteja sinulla on?
– Minulla on palo maailman ongelmien ratkaisemista kohtaan, mikä vie minua eteenpäin. Olen periksi antamaton, sinnikäs ja kova intohimo asioiden ratkaisemista kohtaan.
Toimin Suomen vanhimman kansanedustajan Satu Hassin työparina suuressa valiokunnassa. Siitä on saanut paljon oppia.
Suomela myöntää, että kansanedustajan työn alkutaival ei ole ollut helppo. Kun työtehtäviä on ollut paljon tai kohu on vyörynyt päälle, on tarvinnut apua muilta.
– Koin aika kovia, kun tulin itse mukaan uutena tekijänä ja nuorena naisena. Tuen saaminen ja antaminen on ollut tässä tehokkainta. Käytännössä tuki on kannustavia viestejä, hyviä kahvipöytäkeskusteluja tai vaikkapa yhteinen elokuvailta ystävien kanssa silloin, kun kaipaa lepoa ja rentoutumista.
Jussi Halla-aho: ”Vihreillä on suvereeni yliote”– Ennustaa paniikkireaktioita hallituksessa
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho analysoi puoluekannatustilannetta Facebookissa. Helsingin Sanomien gallup kertoi tänään perussuomalaisten jatkavan suurimpana puolueena ja myös vihreiden nostattavan kannatustaan.
Gallupien trendi kertoo Halla-ahon mukaan poliittisen kentän kaksinapaistumisesta.
”Vaikka vihreät ovat vielä kokoomuksen ja demareiden takana, he ovat trendsettereitä ja todellisia tahtipuikon heiluttajia niin hallituksessa kuin liberaalissa kentässä muutenkin”, Halla-aho kirjoittaa.
Hänen mielestään kokoomus, sdp ja keskusta pyrkivät kaikessa jäljittelemään vihreitä.
”Myötäilemällä vihreitä muut puolueet tunnustavat vihreiden agendan oikeaksi mutta ajavat sitä kömpelömmin kuin vihreät. Tämän vuoksi ne menettävät kannatustaan sekä vihreille että toisesta laidasta perussuomalaisille. Perussuomalaiset ovat ainoa vastavoima liberaalille klusterille, jossa vihreillä on suvereeni aloite ja yliote”, Halla-aho jatkaa.
”Vihreiden nousu kepun ohi ja kohta demareiden ohi muuttaa henkisiä asetelmia hallituksen sisällä. Paniikkireaktiot varsinkin kepun suunnalta ovat todennäköisiä, jos (kun) trendi jatkuu”, hän jatkaa.
Antti Rinteen (sd) hallituksessa ovat sdp:n ohella keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja rkp.
Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä on menty Suomessa paljon eteenpäin – "järkyttävän pitkät" oikeusprosessit silti häpeäpilkku (yle.fi, 30.7.2019)
Valtaosa seksuaalirikosten alaikäisistä uhreista on teini-ikäisiä tyttöjä. Uhreissa on kuitenkin myös poikia, ja heidän on kansainvälisten tutkimusten mukaan vieläkin vaikeampi puhua kokemuksistaan kuin tyttöjen.
– Se voi liittyä yhteiskunnan antamaan roolitukseen, jossa tytöt ovat aina uhreja ja miehet aina tekijöitä – vaikka näin ei aina ole, miettii oikeuspsykologian dosentti, Åbo Akademin tutkija Julia Korkman.
Wumo Keskiviikko, 31.7.
Kun media kutsuu lapsia raiskaavaa, 64-vuotiasta saalistajahirviötä Mohamed Al Fatimia "laajasalolaismieheksi" ja "Enoksi", joku muukin on tässä maassa pielessä kuin se, että mies pääsee nauttimaan säälittävän lyhyttä tuomiotaan suomalaiseen vankilaan.
"Enoa" epäillään useista lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä – kansanedustaja julkaisi epäillyn nimen Twitterissä eikä näe asiassa mitään ongelmaa – "Ei tulisi tällaista showta tässä"
Eilisestä lähtien julkisessa keskustelussa sekä sosiaalisessa mediassa on kuohuttanut lukuisista alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista epäillyn "Enon" tapaus.
Poliisi julkaisi heinäkuun 29. päivä poikkeuksellisesti kuvat epäillystä ja tähän liittyviä tuntomerkkeja, kuten nuorten keskuudessa käytetty lempinimi "Eno", sillä poliisi epäili henkilön uhreiksi joutuneita olevan enemmän.
Tavallisesti rikoksesta epäillyn kuvaa tai nimeä ei julkaista etenkään arkaluontoisissa rikoksissa, ellei tapauksella ole merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta.
Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purra julkaisi eilen Twitter-tilillään kirjoituksen, jossa hän julkaisi epäillyn oletetun nimen. MTV Uutiset soitti hänelle kysyäkseen kommenttia siitä, miksi hän on julkaissut nimen, ennen kuin henkilö on tuomittu rikoksesta.
– Kansalaisia, suomalaisia ihmisiä, kiinnostaa tietää tällaisten vakavien rikosten tekijöistä. Ihmisiä kiinnostaa tietää minkämaalainen ihminen on ja muuta. Tätä esitettiin ikään kuin kyseessä olisi suomalainen henkilö, niin se on aika vääristävää tässä tapauksessa, Purra sanoo.
Oletteko tietoinen siitä, että poliisi ei ole vielä julkaissut tämän epäillyn nimeä ollenkaan?
– Se vähän vaihtelee. Tottakai voi ajatella, että joskus ei uutisoi sitä mistä poliisi tiedottaa ja joskus poliisi tiedottaa vähän epäjohdonmukaisesti eli riippuu aika paljon tapauksesta, että milloin se nimi esimerkiksi kerrotaan.
Mutta oletteko tietoinen, että Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeissa kehotetaan varovaisuuteen tunnistamiseen johtavien tietojen käytössä, kun kyse on vasta epäilystä?
– Juu kyllä tiedän, mutta monet ovat huomanneet sen myös, että kun kyseessä on suomalainen henkilö, niin se nimi monesti kerrotaan paljon herkemmin.
– Ja juuri tämän takia ihmiset ovat vihaisia, kun tämmöisiä vakavia rikoksia tapahtuu. Sen takia että he eivät saa selvästi tietoa. Minkä takia ei voida kertoa näitä tiedossa olevia seikkoja? Ei tulisi tällaista showta tässä. Meillä on taustalla Oulussa tapahtuneet rikokset. Kuvittelisi että siitä sekä poliisi että lehdistö olisi oppinut sen verran, että kerrottaisiin näistä asioista silloin kun ne ovat ajankohtaisia ja mahdollisimman paljon asioita. Se leikkaa myös huhuilta siivet.
Onko teillä jotain tietoa siitä, millaisen tuomion tämä henkilö tulee samaan, sillä tapaus on edelleen tutkinnassa?
– Olemme puolueena sitä mieltä, että Suomessa seksuaalirikosten ja väkivaltarikosten tuomiot, varsinkiin lapsiin kohdistuneet, ovat liian pieniä. Joten riippumatta siitä, onko minulla tietoa siitä, millainen tuomio tulee olemaan, niin se todennäköisesti tulee olemaan liian lyhyt tähän aiheutettuun kärsimykseen nähden.
Miksi olette julkaissut tämän twiitin?
– Miksi nyt twiittejä julkaistaan? Tämä on herättänyt paljon keskustelua somessa. Tähän moni muukin otti kantaa, ei kai siihen nyt sen ihmeellisempää syytä tarvita.
Tulisiko teidän mielestänne sitten julkaista epäiltyjen nimet suoriltaan?
– Riippuu rikoksesta. Tässä oli ongelmana se, että media käytti tätä miehen lempinimeä, joka nimenomaan viittasi suomenkieliseen sanaan, puhui "Enosta", joka asui Laajasalossa.
– Mediassa kerrottiin, että hän on helsinkiläismies ja esitettiin että hän on syntynyt 50-luvulla. Siitä yksinkertaisesta virkkeestä varmaan jo lukija päätteli, että tämä mies on syntynyt 50-luvulla Helsinkiin, niin sehän on suomalainen mies. Tämä on minun mielestäni aika vääristävää kerrontaa.
Al-Holin leirillä Isisin lippu liehuu korkealla – naiset ovat puukottaneet ja kivittäneet vartijoita ja avustustyöntekijöitä
Leirillä on vakaumuksellisia Isisin kannattajia.
Al-Holin pakolaisleirillä olevat Isis-taistelijoiden naiset ja lapset ovat puukottaneet vartijoita, kivittäneet avustusjärjestöjen työntekijöitä ja liehuttaneet Isisin lippua, kertoo uutistoimisto AFP.
Kurdien vartioimalla Al-Holin leirillä 70 000 ihmisen joukossa on Isis-taistelijoiden perheitä, jotka vannovat yhä Isisin nimeen.
Ryhmä naisia on kerääntynyt AFP:n toimittajan ympärille ja valittaa huonosta terveydenhoidosta ja kiehuvan kuumista teltoista.
Lisäksi he ylistävät Isis-johtaja Abu Bakr al-Baghdadia ja sanovat odottavansa käskyjä johtajiltaan.
Jihadistin leski Umm Suhaib myöntää, että Isisin kannattajat ovat hyökännet leiriä vartioivien kurdien kimppuun.
–Kaksi tai kolme kertaa [...] puukotettiin, 23-vuotias kolmen lapsen irakilainen äiti sanoo.
Hänen mukaansa naispuoliset jihadistit ovat puukotusten takana.
Hän sanoo että vartijat tekevät yövierailuja Isis-naisten teltoille.
Suhaib sanoo että hänen tunisialainen miehensä kuoli taisteluissa kuukausia sitten.
Niin sanottu kalifaatti murtui maaliskuussa. Kymmenet tuhannet ihmiset, lähinnä naiset ja lapset, laitettiin silloin kurdien johtamille leireille.
Nyt noin 12 000 ulkomaalaista, heistä 4000 naista ja 8000 lasta, asuu kurdijohtajien mukaan näillä leireillä.
–Tulimme näille leireille vain Baghdadin määräyksestä, Umm Suhaib sanoo.
Hän ei ole nähnyt perhettään Irakissa lähes kolmeen vuoteen, mutta hän ei AFP:n mukaan vaikuta siltä, että hän haluaa palata.
Hän toivoo vain ”kalifaatin paluuta”, jotta hän voi ”muuttaa sinne”.
Leirillä on erityisen kova valvonta alueilla, joilla on ulkomaalaisia ihmisiä. Syyrialaiset ja irakilaiset naiset saavat liikkua leirillä vapaammin.
–He ovat meidän vihollisiamme, he aiheuttavat ongelmia, Amer Ali, kurdilaisen Asayesh -ryhmän johtaja sanoo. Hänen mukaansa jotkut naiset ovat yrittäneet paeta.
Aiemmin tässä kuussa julkaistiin sosiaalisessa mediassa video, jossa naiset hilasivat Isisin lippua sähkötolppaan Al-Holin leirillä ja lapset huusivat "Allahu Akbar" (Jumala on suurin)
Alin mukaan Isis haluaa levittää ideologiaansa näiden naisten kautta. Hänen mukaansa video on aito.
Myös lapset ovat ongelma.
–He heittävät kiviä meitä kohti, koska heidän äitinsä ovat kertoneet, että olemme tappaneet heidän isänsä ja tuhonneet heidän kotinsa.
Kurdijohtajat ovat useasti sanoneet, että jihadistien lapset ovat ”aikapommi”.
Ilman palauttamista yhteiskunnan jäseniksi ja kuntoutusta heistä tulee tulevaisuuden ”terroristeja.”
Myös Sheikhmous Ahmed, kurdijohtaja Koillis-Syyriassa, tunnustaa turvallisuusongelmat.
Hänen mukaansa Isisin kannattajat ovat ”kiinnittyneet ideologiaansa ja tulevat aina muodostamaan uhkan.”
Yksi heistä on 20-vuotias Damaskoksesta Syyriasta kotoisin oleva Umm Abdelaziz.
–Meille kuolema tulee aina olemaan arvokkaampaa kuin tämä nöyryyttävä elämä, hän sanoo.
"Yhen illan panoks kelpaisit" – Missi Erika Helin, 25, törmäsi törkeään ongelmaan
Miss Suomi -finaalissa nähty juontaja Erika Helin kirjoittaa blogissaan joutuneensa taannoin törkeiden kommenttien kohteeksi.
Heliniä oli lähestynyt illalla naiselle entuudestaan tuntematon mies, joka oli pyytänyt saada istua naisen syliin. Helinin kieltäydyttyä mies oli alkanut tivaamaan, että eikö tämän ulkonäkö miellytä. Helinin kehotettua miestä lähtemään, tämä päästi ilmoille asiattoman kommentin.
– No et säkään kovin kaksisen näkönen oo, mutta yhen illan panoks kelpaisit, mies totesi Helinin mukaan.
Helin kertoo tapauksen aiheuttaneen naiselle pahaa mieltä ja turvattomuuden tunteen, sillä ahdistelija oli naista fyysisesti isompi.
– Mun päässä pyöri samaan aikaan muutama ajatus: Ensimmäinen ei tarkoittaa ei. Kaverit on ihan vieressä joten ei oo hätää, mutta mitä jos oisin yksin? Tyyppi tulee liian lähelle ja on varmasti mua paljon voimakkaampi, mitähän se tekee jos annan ihan rehellisesti palaa mitä ajattelen?
– Voin pahoin siitä ajatuksesta, että joku kokee oikeudekseen tulla halventamaan toista ihmistä puhumalla asioita, jollasia ei ikinä pitäisi sanoa ääneen kenellekään. Suorastaan kuvottavaa, että joku näkee sut vain esineenä, jonka voi ottaa käyttöön ja sen jälkeen heittää pois.
Naisten kokema asiaton käytös ja huutelu on ollut tänä kesänä otsikoissa muutenkin. Useat mediat kertoivat kesällä Miss Helsinki -kilpailun järjestäjänä tunnetun Rosanna Kuljun tapauksesta, jossa Kulju oli saanut rakennustyömaan ohi kävelleessään työmiehiltä törkeitä kommentteja.
Helin puolestaan puhui kesäkuussa viihdesivusto Iltamakasiinin haastattelussa kouluaikoinaan koulun pihalla kokemastaan fyysisestä seksuaalisesta ahdistelusta
Perussuomalaisia rasisteiksi syyttäneestä twiitistä syntyi kiivas keskustelu Ylen aamu-tv:ssä – katso se tästä
Twiitin kirjoittanut Abdirahim "Husu" Hussein (sd.) ja tutkintapyynnön tehnyt Maiju Tapiolinna (ps.) kohtasivat tv-studiossa.
Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, SDP:n Abdirahim "Husu" Hussein twiittasi "Suomi on rasistinen maa", "kaikki persut ja niiden äänestäjät/kannattajat ovat rasisteja" ja lähti Intiaan.
Soppa oli pantu tulille. Twiitit poikivat tutkintapyyntöjä poliisille.
Nyt hän on palannut Intiasta ja keskusteli näkemyksistään Ylen aamu-tv:ssä keskiviikkona.
Hussein kertoi perustavansa rasismiväitteensä tutkimuksiin ja omakohtaiseen kokemukseensa 15 vuoden ajalta.
Oliko kyse provosoinnista? Ei Husseinin mukaan. Hän sanoi halunneensa nostaa rasistisen vihapuheen keskustelun aiheeksi, sillä sitä ei hänen mukaansa käydä.
– Vain yksi puolue, tai porukka, käy sitä. Ja he ovat normalisoimassa sitä vihapuhetta ja rasismin määrää, joka Suomessa on, Hussein perusteli
Toisena keskustelijana ohjelmassa oli Maiju Tapiolinna, perussuomalaisten kunnanvaltuutettu ja maakuntavaltuutettu Nurmijärveltä, yksi Husua vastaan tehtyjen tutkintapyyntöjen tekijöistä.
Tapiolinna sanoi pitävänsä Husseinin twiittiä provokaationa.
– Hämmennyin siitä, miten yhtäkkiä puoli miljoonaa ihmistä Suomessa voi olla rasisteja, Tapiolinna sanoi viitaten perussuomalaisten vaaleissa saamiin äänimääriin.
Tapiolinnan mukaan Husseinin twiitti kääntyi itseään vastaan ja vain saattoi lisätä rasismia Suomessa.
Maria Ohisalo: Feminismi auttoi minua näkemään syrjivät rakenteet
Vihreiden puheenjohtajan mukaan ’feminismi vapauttaa myös suomalaisen yhteiskunnan’.
Sisäministeri ja vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo on kirjoittanut luvun Arno Kotron kanssa toimittamaansa kirjaan Sinua on petetty. Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta (Like). Ohisalon kirjoituksen otsikko on ”Toipuvan kiltin tytön”, nykyisen feministin päiväkirjamerkintöjä sukupuolijärjestelmästä.
– Feminismi on avannut näkemään maailmassa syrjiviä rakenteita, jotka estävät ihmisiä pääsemästä eteenpäin, ja opettanut kääntämään katseen yksilöstä yhteiskuntaan, joka syrjäyttää. Toisaalta feminismi on herkistänyt katsomaan myös omia etuoikeuksia uudella tavalla: olen valkoinen, nykyään hyvin toimeentuleva ja koulutettu, terve heteronainen yhdessä maailman parhaista maista, Maria Ohisalo kirjoittaa.
– Sukupuoleni tai esimerkiksi ikäni tai aiempien pienituloisuuskokemusteni takia tieni ei aina ole ollut suorin, mutta se on pientä verrattuna siihen, mitä moni muu joutuu läpi elämänsä kokemaan. Feminismi on myös auttanut minua taistelemaan ulkopuolelta tulevia kiltin tytön rooliodotuksia vastaan.
Hänen mukaansa ”kilttitytöttely” on vallankäyttöä ja tapa lannistaa.
– Kympintytöttely ja kilttitytöttely ovat mitä suurimmassa määrin herruustekniikoita, vallankäyttöä ja tapoja koettaa lannistaa ja alistaa nainen, joka pärjää.
– Aktiivinen urheiluharrastus, melko tiukka kotikasvatus ja koulussa pärjääminen näyttäytyivät ulkopuolisten silmissä hikettämisenä. Ne eivät sallineet iltojen ja viikonloppujen viettoa asemilla tai kauppakeskuksissa. Myöhemmin ajateltuna tämä onkin ollut hyvä asia, mutta teinille jopa tällainen erilaisuus oli välillä raskasta. Kun yläasteen ensimmäinen luokka oli käyty, kuin protestina vetäisin neljän pienen siideripullon ensikännit luokkakaverini kotibileissä. Tämä oli tavatonta kiltille tytölle. Kun kiltti tyttö suoritti liikaa, siitä muistutettiin, ja kun kiltti tyttö jätti suorittamatta tai poikkesi tavastaan tehdä, siitäkin muistutettiin, Ohisalo kertoo nuoruudestaan.
– Monta asiaa olisi jäänyt elämässä tekemättä, jos olisin aina kuunnellut näitä vähätteleviä, tytötteleviä kommentteja. Kiltin tytön roolin pirullisuus piileekin siinä, että se annetaan ulkopuolelta mutta usein myös sisäistetään tehokkaasti.
Hänen mukaansa ”kilttitytöttely vallankäytön tapana on keino saada kohde häpeämään ja epäilemään itseään”.
Eriarvoistavia rakenteita
Maria Ohisalo kertoo teininä lukeneensa samoja lehtiä kuin useimmat muut.
– Niissä neuvottiin, kuinka parhaalla tavalla hierot pois selluliittia, kuinka poistat karvat tehokkaimmin, kuinka naisoletettuna miellytät ja tyydytät sängyssä kumppaniasi, jonka siis myös aina oletettiin olevan mies, ja niin edelleen. Ajattelen nykyään, että jos murrosikä ja aikuiseksi kasvaminen jo valmiiksi ovat tuskallisia prosesseja, ei ympäröivä yhteiskunta tai ainakaan kulutusyhteiskunta tee prosessista yhtään helpompaa – päinvastoin.
Hänen mukaansa ”perinteisen, naisellisen naisen malli on mitä myyvin ihanne. Se on kuitenkin myös kallis ja epäekologinen. Se pakottaa nuoret ja monet muut ostamaan epilaattorit ja höylät sekä kertoo, kuinka jo hyvin aikaisessa vaiheessa pitää turvautua kauneuskirurgiaan, hankkia täytettä huuliin ja kuppia liiviin”.
Puolustusvoimien uusi komentaja linjasi alkavan kautensa suurimmat asiat – otti myös kantaa varusmiesten lounaspussikohuun
Puolustusvoimain uusi komentaja, kenraali Timo Kivinen on aloittanut tehtävässään tänään. Kivinen piti ensimmäisen tiedotustilaisuutensa Helsingissä.
Kivinen arvioi hävittäjähankkeen olevan hänen alkavan virkakautensa suurin asia, joka tulee vaikuttamaan Puolustusvoimien kehitykseen tulevalla vuosikymmenellä.
Puolustusvoimat sai alkuvuodesta viisi pyytämäänsä hävittäjätarjousta lentokonevalmistajilta. HX-hävittäjähankkeen tarkennetut tarjouspyynnöt lähetetään alkusyksystä, ja ensi vuonna tehdään ehdokkaiden arviointeja.
Kivinen sanoo, että arviointien ja lopullisten tarjousten pohjalta muodostetaan Puolustusvoimien johdossa sotilaallinen kanta, joka viedään poliittisen päätöksentekoon. Hankintapäätös on määrä tehdä vuonna 2021.
Kivinen arvioi myös, että asevelvollisuudesta käydään varmasti tällä hallituskaudella keskustelua. Kivisen mukaan asevelvollisuutta on kehitettävä ajassa ja sen täytyy täyttää sotilaalliset tarpeet. Hänestä on myös muistettava, että nykymallilla on vankka kansan tuki.
Kivisen mukaan tällä hallituskaudella suuri tehtävä on myös saada kasvavat kiinteistömenot hallintaan.
Kivinen otti kantaa myös kansainväliseen harjoitustoimintaan. Hänen mukaansa kansainvälisten harjoitusten määrät eivät tule lähivuosina "ainakaan kasvamaan". Kivinen arvioi kehityksen kulkevan pikemminkin toiseen suuntaan.
– Meidän resursseilla ollaan ylärajoilla.
Kivinen mainitsi tiedotustilaisuudessaan myös varusmiesten lounaspussit, jotka aiheuttivat pienimuotoisen kohun viime talvena.
– Olemme ehkä vähän huonosti viestineet tästä asiasta. Jos nyt kerran viikossa syödään niitä, niin kriisitilanteessa niitä on syötävä vähän enemmän. Näitäkin asioita on siis harjoiteltava. Ymmärrämme toki, että energiaa on saatava. Se riittää niistä lounaspusseista, Kivinen sanoi.
Kivinen seuraa tehtävässä kenraali Jarmo Lindbergiä, joka toimi komentajana viisi vuotta. Ennen komentajaksi nousemista Kivinen työskenteli Puolustusvoimien kakkosvirassa Pääesikunnan päällikkönä.
Hollannin "burkakielto" estää kasvojen peittämisen julkisissa tiloissa
Hollannissa on tänään astunut voimaan laki, joka kieltää kasvojen peittämisen julkisissa rakennuksissa ja liikennevälineissä. Laki estää joidenkin musliminaisten käyttämien niqabien ja burkien käytön.
Burka on vartalon kokonaan peittävä vaate, jossa on kasvoverkko, ja niqab on lähes kokonaan kasvot peittävä huntu.
Kasvojen peittämisestä voi saada 150 euron sakon.
Julkisen liikenteen edustajat ovat kuitenkin kertoneet, että burkaan pukeutuneita naisia ei aiota poistaa julkisista kulkuvälineistä. Sairaaloista on kerrottu, että potilaat pääsevät hoitoon riippumatta pukeutumisestaan.
Hollannin sisäministeriön tiedotteen mukaan on tärkeää, että ihmiset ovat tunnistettavissa julkisissa tiloissa kuten sairaaloissa tai julkisissa liikennevälineissä. Musliminaisten asujen lisäksi kielto koskee muitakin kasvoja peittäviä vaatteita.
Hollannin laki ei kiellä burkan käyttöä kadulla toisin kuin Ranskan niin sanottu burkakielto.
Arvioiden mukaan niqabia tai burkaa käyttää maassa 200–400 naista. Hollannissa asuu noin 17 miljoonaa ihmistä.
Laki hyväksyttiin viime kesänä. Äärioikeistolainen poliitikko Geert Wilders ehdotti lakia jo vuonna 2005.
Saudi-Arabia sallii naisten matkustavan ilman miespuolisen valvojan hyväksyntää
Uudistus koskee yli 21-vuotiaita naisia.
SAUDI-ARABIA muuttaa naisten matkustamista koskevia rajoituksiaan. Vastaisuudessa naiset saavat hankkia passin ja matkustaa ulkomaille ilman miespuolisen valvojan suostumusta. Uudistus koskee yli 21-vuotiaita naisia, kertoi hallitusta myötäilevä Okaz-lehti ja muut paikalliset viestimet.
Maan hallituksen määräyksen mukaan passi taataan jokaiselle Saudi-Arabian kansalaiselle, joka jättää hakemuksen.
Saudi-Arabiassa naiset ovat pitkään tarvinneet miespuolisen valvojan luvan esimerkiksi naimisiin menoon, passin uusimiseen tai maasta poistumiseen. Valvoja voi olla aviomies, isä tai muu miespuolinen sukulainen.
NAISTEN oikeuksia puolustavat aktivistit ovat kampanjoineet vuosikymmeniä valvojajärjestelmää vastaan, ja naisten kohtelu Saudi-Arabiassa on herättänyt voimakasta kritiikkiä myös maailmalla.
Saudi-Arabian kruununprinssi ja tosiasiallinen hallitsija Mohammed bin Salman on vienyt viime aikoina läpi useita naisten asemaa koskevia uudistuksia.
Viime vuoden kesäkuussa naiset saivat oikeuden ajaa autoa vuosikymmenten ajokiellon jälkeen. Viime vuoden tammikuussa saudinaiset pääsivät ensimmäistä kertaa paikan päälle urheilustadionille katsomaan jalkapallo-ottelua. Lisäksi naisille on avattu pääsy ammatteihin, jotka aiemmin olivat vain miesten ulottuvilla.
Arvostelijat pitävät uudistuksia kosmeettisina siihen saakka, kunnes valvojajärjestelmä poistetaan.
IL sai haltuunsa asiakirjat: Hallitusneuvotteluissa puhuttiin Suomesta poistettavien jalkapannoista - kustannuksista oli arviolaskelmat
IL:n haltuunsa saamat asiakirjat vahvistavat, että hallitusneuvotteluissa käytiin läpi jalkapantojen kustannuksia maasta poistettavien turvapaikanhakijoiden valvomiseksi.
Julkisuudessa on käyty kovaa vääntöä hallituskumppaneiden keskustan ja vihreiden välillä siitä, mitä hallitusneuvotteluissa sovittiin ja puhuttiin jalkapantojen käytöstä kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden valvonnassa. Kiista koskee sitä, millaista kielteisen päätöksen saaneen turvapaikanhakijan tekninen valvonta olisi.
Alunperin Helsingin Sanomat uutisoi, että Antti Rinteen (sd) hallitus aikoo mahdollistaa jalkapantojen käytön kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille. Tähän sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) kommentoi muun muassa Vihreälle Langalle, ettei kielteisen turvapaikkapäätöksen tekninen valvonta välttämättä tarkoita jalkapantaa, vaan esimerkiksi matkapuhelimeen liittyvää paikkatietojakoa.
Tätä Ohisalon näkemystä ryhtyi oikomaan vahvasti keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä, joka oli mukana hallitusneuvotteluissa turvallisuutta koskevassa työryhmässä. Kärnän mukaan hallitusneuvotteluiden ei-julkisessa taustapaperissa sanotaan selvästi, että kyse on nimenomaan jalkapannan käytön tehostamisesta.
Kärnän näkemystä ryhtyi puolestaan ampumaan alas vihreiden kansanedustaja Jenni Pitko. Pitkon mukaan ”mitään taustapaperia, jossa jalkapannasta olisi sovittu, ei ole”. Pitkon mukaan ainoastaan teknisestä valvonnasta on sovittu, ei sen muodosta.
Kärnä vetosi hallitusneuvotteluissa esillä olleisiin taloudellisiin laskelmiin. Niissä Kärnän mukaan puhuttiin ”jalkapannan käytön tehostamisesta”. Pitkon mukaan viimeisimmässä versiossa teknisen valvonnan kustannuslaskelmista ei ollut mainintaa jalkapannasta.
Laskelmat jalkapannasta
Iltalehden haltuunsa saamissa hallitusneuvotteluiden arviolaskelmissa käydään läpi nimenomaan ja vain jalkapannan käytön kustannuksia.
Maahanmuuttovirasto arvioi ”hallitusohjelman suuntaa-antavissa arviolaskelmissa”, että jalkapannan käyttökustannus olisi noin 75 euroa vuorokaudessa. Arviossa lasketaan 1600 maasta poistettavan henkilön tasolla, että käyttökustannukset olisivat näin ollen vuodessa 3,6 miljoonaa euroa.
Virasto käyttää laskelmassaan 30 vuorokauden olettamaa: tämä aika tarvittaisiin keskimäärin jalkapantavalvontaan, joka ulottuisi kielteisen päätöksen saamisesta aina maasta poistamiseen.
Maahanmuuttoviraston arvion mukaan järjestelmän ylläpito ja toteutus olisivat poliisin vastuulla. Järjestelmä voitaisiin rakentaa 12 poliisilaitoksen alaisuuteen, sen hintalapuksi virasto arvioi 1,8 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi jalkapannat pitäisi hankkia ja pystyttää valvonnan tietotekninen puoli. Kokonaiskustannuksiksi maahanmuuttovirasto arvioi noin 6,5 miljoonaa euroa vuodessa.
”Käytännössä jalkapanta”
Iltalehden haltuunsa saamassa aineistossa on myös hallitusneuvotteluista valtiovarainministeriölle lähtenyt kysymys, johon ministeriö on sitten vastannut.
Kysymys kuuluu: ”Tarvitsemme budjettivaikutusarvioinnin: säilöönotolle ja asumisvelvollisuudelle vaihtoehtoisena vähemmän rajoittavana ja yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisempana turvaamistoimena säädetään kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneen henkilön tekninen valvonta. (käytännössä jalkapanta?).”
Hallitusneuvotteluihin on siis haluttu myös ministeriöltä arvio teknisen valvonnan kustannuksista, ”käytännössä jalkapannasta”. Valtiovarainministeriö arvioi jalkapannan päiväkustannuksen hyvin samalle tasolle kuin maahanmuuttovirastokin.
Eduskuntatutkimuksen Markku Jokisipilä Lännen Median hallituskyselystä: "Keskustan hallitukseen lähtö näkyy kansalaisten epävarmana suhtautumisena"
Neljännes vastaajista ei osannut sanoa, ovatko he tyytyväisiä vai tyytymättömiä Rinteen hallituksen aloitukseen.
Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä ei ole yllättynyt siitä, että suomalaiset suhtautuvat epävarmasti Antti Rinteen (sd.) hallitukseen.
Lännen Median Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä peräti neljännes vastaajista ei osannut sanoa, ovatko he tyytyväisiä vai tyytymättömiä hallituksen tähänastiseen toimintaan. Taloustutkimus kysyi asiasta tuhannelta suomalaiselta. Haastattelut tehtiin heinäkuun lopulla.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen alkutaipaleeseen kansalaiset olivat selvästi tyytyväisempiä kesällä 2015.
– Rinteen hallituksella ei 57 vuorokauden jälkeen ole ollut sen pahemmin virheitä kuin onnistumisiakaan. Tilanne on epäselvempi Sipilän hallituksen alkuun verrattuna, kun miettii koalitiopohjaa. Sipilällä oli selkeä ja yhtenäinen porvarihallitus, Jokisipilä sanoo.
Keskustan lähteminen mukaan hallitukseen on yksi syy epävarmuuteen. Se on Jokisipilän mukaan tuonut yhteistyöakseleita, joista ei ole aiempaa kokemusta.
– Jännityksen kohteena on eniten se, miten hallitusyhteistyö keskustan ja vihreiden välillä sujuu. Linjat ovat aika kaukana toisistaan.
– Monet keskustan kannattajatkin ovat ihmeissään siitä, että puolue lähti hallitukseen.
Tämä näkyy hallituskyselyssä keskustan kannattajien tyytymättömyytenä.
Jokisipilä kiinnitti huomiota siihen, että erityisesti maanviljelijät olivat tyytymättömiä. Perinteisen ydinkannattajakunnan mielestä olisi ollut parempi mennä oppositioon.
Jokisipilä ei usko, että paine syöksykierteessä olevan puolueen sisällä helpottaa lähiaikoina, kun keskustan puheenjohtajasta ja tulevasta linjasta ei ole tietoa.
– Joko Katri Kulmunin tai Antti Kaikkosen pitää ruveta tekemään isoja korjausliikkeitä. Puolue on historiallisessa kannatuskriisissä ja samanaikaisesti kantamassa hallitusvastuuta ja valtiovarainministerin raskasta salkkua.
Ensi syksy näyttää, miten erimielisyydet ratkotaan
Ensi syksyn budjettiriihi näyttää Jokisipilän mielestä, mikä sdp:n linja pääministeripuolueena on ja miten Rinne saa ratkottua erimielisyyksiä.
Silloin aletaan konkreettisesti lukea, mitä hallitusohjelman linjaukset tarkoittavat ja mikä on tavoitteiden tärkeysjärjestys.
Suurimmat tavoitteet ovat kansalaisille vielä epäselviä. Hallitusohjelmassa on "suuri valikoima tavoitteita sinne ja tänne, aikamoinen toiveiden tynnyri".
– Ilmastonmuutoksen torjuminen sekä eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisy ovat ohjelmassa keskeisiä kaikkien mielestä, mutta ratkaisuista ei vallitse yhtä suurta yksimielisyyttä.
Paluuaskelia kauas menneisyyteen
Laajapohjainen valmistelu ja työmarkkinajärjestöjen mukaan ottaminen ovat Jokisipilän mukaan osittain paluuta 1970–1980-luvun toimintamalleihin.
– Ne olivat menestyksekkäitä työkaluja hyvinvointivaltion luomisessa, mutta onnistuuko päivittäminen tähän päivään?
Vuonna 2015 hallituksen lähtökohta oli hyvin toisenlainen kuin nyt.
Keskusta oli selkeä johtaja mielipidekyselyissä, ja vaalikampanjaa seurasi Sipilän "peesausasetelma".
Sipilää pidettiin raikkaana politiikan ulkopuolelta tulevana johtajana, joka toisi päätöksentekoon liike-elämän tehokkuutta.
Anna Perhon kolumni:
Ajatteletko sinäkin, että naisten tekemiin virheisiin suhtaudutaan kriittisemmin kuin miesten? Väitteeseen uskomisessa piilee iso riski
On halvaannuttavaa antaa vaikutusvaltaa ajatukselle, jonka mukaan virheitä ei saa tapahtua.
Tasaisin väliajoin tulee valehdeltua, että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, vaikka eihän epätäydellisyydestä koskaan opi nauttimaan. Mutta virheiden aiheuttamaan kipuun turtuu, kun koulii asennettaan eikä ota itseään liian tosissaan.
Siksi tunsin sydämeni ailahtavan, kun Rosa Meriläinen kertoi Hesarissa kiusaamisesta ja häpeästä, joista hän kärsi junnukansanedustajana. Lopussa Meriläinen totesi, että voisimme lakata hokemasta, että naiset eivät saa tehdä virheitä.
”Kun olin nuori kansanedustaja, Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin tehtävästä, ja joka lehti toisti analyysia, että naisen tekemä virhe on kohtalokas. Paskanmarjat! Olisin ihan hyvin voinut asettua ehdolle uudestaan. Minulle olisi annettu anteeksi ja onkin annettu anteeksi”, Meriläinen tokaisi.
Muistin taas, miksi hän on voimaeläimeni.
Toinen suosittu hokema väittää, että naisten tekemiin virheisiin suhtaudutaan kriittisemmin kuin miesten. En löytänyt kahden sekunnin googlaamisella väitettä tukevaa tutkimusta, mutta yhtä kaikki, siihen uskominen voi olla riski.
On halvaannuttavaa antaa vaikutusvaltaa ajatukselle, jonka mukaan virheitä ei saa tapahtua. Jos näin olisi, kukaan ei voisi oppia mitään uutta eikä kehittyä elämässä. Jotta voi olla jossain tosi hyvä, pitää ensin suostua olemaan tosi huono.
Urheilijat ovat paraatiesimerkkejä tästä. Megan Rapinoe on joskus ollut surkeaakin surkeampi futari. Nyt hän on maailman paras. Olisiko hän putsannut MM-kisojen palkintopöydän, jos hän olisi jäänyt miettimään epäonnistuneita otteluitaan, harjoituksissa tehtyjä mokia ja yleisön edessä tehtyjä harhalaukaisuja?
Ei tietenkään, emmekä me tavalliset kuolevaiset ole yhtään kummempia kuin Megan.
Paskuus kuuluu meille kaikille. Virheet tuottavat kärsimystä ja häpeää, mutta niistä selviää, kun arvoaan ei ankkuroi suoritusten varaan. Megan ja Rosa ja minä ja sinä olemme ihan ok-tyyppejä huonoinakin pelipäivinä.
Virheet ovat ongelma vasta sitten, jos itseään alkaa tosiaan pitää tyyppinä, jolla ei ole lupaa epäonnistua (kuka sen luvan itse asiassa edes voisi antaa?). Pahimmillaan virheiden pelosta tulee ansa, joka estää etenemästä uralla ja elämässä. Mutta by the book -elämäntapa on sellaisen palkinnon odottelua, jota ei koskaan jaeta.
Kun mietin, kannattaako kokeilla jotain, minkä lopputulemasta ei voi olla yhtään varma, kysyn itseltäni, tekisinkö tämän, jos kukaan ei saisi tietää potentiaalisesta epäonnistumisesta. Jos vastaus on kyllä, ryhdyn häseltämään. On paljon tärkeämpää kokeilla jotain kuin olla kokonaan kokeilematta.
Muista: kiltit naiset eivät yritä mitään, kiltit naiset eivät saa mitään. Se on virhe, jota kannattaa välttää.
Naisten aivot reagoivat pornoon samoin kuin miesten
oissain tutkimuksissa on esitetty, että miehet kiihottuisivat pornosta voimakkaammin kuin naiset ja että ero löytyisi aivojen rakenteesta. Laajan meta-analyysin mukaan näin ei ole.
Uuden tutkimuksen mukaan pornon ja kiihottavien kuvien katselu vaikuttaa miesten ja naisten aivoissa samalla tavalla ja aktivoi samoja aivoalueita. Tulos ei ehkä kuulosta yllättävältä, mutta toisinkin on ajateltu.
Aiemmissa tutkimuksissa on esitetty, että miesten aivot reagoisivat pornoon voimakkaammin ja että miehet kiihottuisivat näkemästään enemmän.
Syyn on katsottu olevan esimerkiksi miesten ja naisten aivojen erilaisessa tavassa käsitellä visuaalisia ärsykkeitä.
Pornon kuluttajista leijonanosa onkin yhä miehiä, mutta se ei välttämättä selity biologisilla tekijöillä.
Voi esimerkiksi olla, että naisille pornon katselua ei pidetä sosiaalisesti yhtä hyväksyttävänä kuin miehille, eikä naisille tuotettua materiaalia ole yhtä laajasti saatavilla.
Saksalaisen Max Planck -instituutin biologisen kybernetiikan laitoksen tutkijat halusivat selvittää, mitä nykytutkimus todella sanoo miesten ja naisten aivojen eroista tässä asiassa.
He tarkastelivat kaikkiaan 61 tutkimusta, joissa koehenkilöille oli näytetty pornoa tai kiihottavia kuvia samalla, kun näiden aivoja kuvattiin magneettikuvauslaitteessa.
Yhteensä näihin tutkimuksiin oli osallistunut 1 850 ihmistä ympäri maailmaa, muun muassa Yhdysvalloista, Etelä-Koreasta, Ruotsista ja Saksasta.
Tutkijoiden laatima meta-analyysi julkaistiin hiljattain Amerikan tiedeakatemian PNAS-lehdessä.
Tällaisen meta-analyysin voima on siinä, että se kokoaa yhteen laaja-alaisesti tutkimustietoa tietystä aiheesta. Yksittäisissä tutkimuksissa voidaan saada hyvinkin erilaisia ja ristiriitaisia tuloksia, mutta vasta useita tutkimuksia yhteen kokoamalla voidaan tehdä laajempia johtopäätöksiä.
Tulos pähkinänkuoressa oli, ettei sukupuoli vaikuttanut mitenkään siihen, miten koehenkilö reagoi pornoon.
Naisten ja miesten aivot käsittelivät visuaalisia ärsykkeitä samalla tavoin, ainakin sillä resoluutiotasolla mitä magneettikuvauslaitteessa voidaan tarkastella.
Jos sellaisia biologisia eroja on, joita tässä tutkimuksessa ei havaittu, niitä pitäisi lähteä etsimään aivan solutasolta.
”Käytöksessä on eroja. Pornosivujen kävijöistä 80 prosenttia on miehiä. Mutta hermoston tasolla miesten ja naisten aivot reagoivat visuaalisiin seksuaalisiin ärsykkeisiin samalla tavalla”, sanoo neurotieteilijä Hamid Noori New Scientist -lehdessä.
Aivokuvien perusteella pornon katselu aktivoi laaja-alaisesti eri alueita aivokuoressa ja sen alapuolella, toisin kuin tutkimusartikkelin mukaan esimerkiksi maisemakuvien katsominen tai urheilu.
Aiemman tutkimuksen mukaan sukupuolten väliset erot aivoissa näkyisivät eritoten mantelitumakkeessa ja hypotalamuksessa, jotka miehillä aktivoituisivat voimakkaammin visuaalisista ärsykkeistä kuin naisilla.
Max Planckin tutkijoiden meta-analyysissa tällaista eroa ei kuitenkaan kokonaisuutena havaittu. Visuaalisiin ärsykkeisiin liittyvät hermoverkostot näyttävät toimivan miehillä ja naisilla samalla tavoin, mitä pornon katseluun tulee.
Biseksuaaleja ja transsukupuolisia koehenkilöitä oli analysoiduissa tutkimuksissa niin vähän, ettei heistä voi näillä tiedoilla tehdä mitään päätelmiä.
Toisessa tutkimuksessa eroja oli löydetty harmaan aineen määrässä tietyillä aivojen alueilla. Valtaosassa nyt analysoiduista tutkimuksista mitään eroja ei harmaan aineen määrässä nähty miesten ja naisten aivoissa.
Tutkijoiden mukaan pornon erilaisia vaikutuksia miesten ja naisten aivoissa on todennäköisesti liioiteltu, ja eroja löytäneissä tutkimuksissa rajoitteena on voinut esimerkiksi olla pieni otoskoko, jonka pohjalta ei voi tehdä kauaskantoisia päätelmiä.
Playboyssa poseeraava Taru kertoo sinkkuelämästään Dubaissa – paikallinen deittailukulttuuri yllätti: ”Täällä mies palvoo naista”
Portugalin Playboyta tähdittävä suomalainen Taru Kalenov elää kiireistä arkea uudessa kotikaupungissaan Dubaissa.
Portugalin Playboy-lehden keskiaukeamatyttönä nähdään elokuussa suomalainen Taru Kalenov. Nainen tuli alkujaan tunnetuksi Miss Helsinki -kilpailusta vuonna 2015 oltuaan yksi kilpailun finalisteista. Vaikka voittoa ei tullut, poiki kilpailu Tarulle paljon työtarjouksia.
– Olin todella innoissani ja pidin alusta alkaen erityisesti alusvaatekuvauksista. Tein tuolloin toistuvasti kuvauksia erään tutun kuvaajan kanssa, joka sanoi aina uudelleen, että minun kannattaisi hakea Playboy-lehteen ja muihin tällaisiin julkaisuihin, Taru kertoo Ilta-Sanomille.
Sittemmin nainen on muuttanut pois Suomesta. Taru asuu nykyään Dubaissa, Arabiemiraateissa, missä hän pyörittää yritystä yhdessä ex-miehensä, Scandinavian Hunks -tanssiryhmästäkin tutun Joel Vuorisen kanssa. Yrityksen kautta Taru tekee töitä personal trainerina. Vaikka pariskunta on eronnut, ovat he silti hyvissä väleissä.
– Olemme Joelin kanssa nyt paremmissa väleissä kuin parisuhteemme aikana, Taru sanoo.
Asiakkaita nuorempana joukkuevoimistelussa MM-tasolla kilpailleella Tarulla riittää ja naisen arki Dubaissa kulkee pitkälti työn ehdoilla.
– Pääosin aikani menee valmennustyöhön. Täällä työskentely on erilaista kuin Suomessa, sillä esimerkiksi välimatkat ovat pidempiä. Teen työkseni kotivalmennuksia naisille. Matkustan jokaisen asiakkaan kotiin, joten päivän aikana voi olla useita 30–40 minuutin siirtymiä. Siihen päälle tulee tietysti valmennukseen käytetty aika.
– Tykkään tehdä kotivalmennuksia, sillä asiakkaan kotona kaksin ollessa voi keskittyä valmentamiseen paremmin kuin vilkkaalla kuntosalilla.
Myös palkkataso on Arabiemiraateissa Suomea korkeampi, joten henkilökohtaisilla valmennuksilla voi Dubaissa elää ihan mukavasti.
– Se on myös toki itsestä kiinni, kuten yrittäjillä aina. Jos olet ahkera ja valmis tekemään töitä, niin kyllä täällä voi mukavasti tienata.
Viime aikoina Tarulla on ollut kiire, sillä kesäsesongin päättyessä uusia asiakkaita tulee lisää ja työn alla on valmennusten lisäksi mallikeikkoja ja someyhteistöitä. Yksin asuva Taru muutti myös hetki sitten uuteen asuntoon.
– Jonkin verran teen myös mainoskuvauksia täällä, mutta yleensä palkkio niistä on aika pieni, joten keskityn enemmän valmentamiseen.
Tarulla on pelkästään Instagramissa yli 42 000 seuraajaa, joten hän tienaa myös sosiaalisen median yhteistöillä.
– Jatkossa toivon, että yhteistöitä tulisi entistä enemmän. Odotankin niin paljon tulevia töitä, joita Playboy saattaisi poikia. Ehkäpä voisin elättää itseni pelkästään somella jonain päivänä.
– Työtilanne voi tämän myötä räjähtää käsiin positiivisessa mielessä – tai sitten ei. Ei voi tietää tulevasta, Taru sanoo.
Paluu Suomeen ei kolme vuotta sitten Dubaihin muuttanutta kaunotarta kiinnosta.
– Paluu Suomeen olisi minulle yksi askel taaksepäin. Täältä katsottuna Suomi ja Helsinki ovat niin pieniä, että en oikeasti tiedä, mitä edes tekisin siellä. Olen tottunut elämään täällä.
Suomalaiskaunottarella on tosin sanansa sanottavana paikallisesta deittailukulttuurista.
– Täällä miehillä on jotenkin niin erilainen mentaliteetti. Jos tapailet jotakuta vaikkapa pari viikkoa, niin täällä mies palvoo sinua. Kohtelee kuin prinsessaa, jonka vuoksi on valmis tekemään mitä vain. Kuitenkin miehet tekevät tätä kaikille tytöille ja käyttäytyvät vähän aikuisten lasten tapaan, Taru päivittelee.
– Tämä ei tarkoita, että kaikki miehet täällä olisivat sellaisia, mutta usein on näin.
Katri Kulmuni on valmis samaan hallitukseen Jussi Halla-ahon kanssa, vaikka perussuomalaisten ”taustalla voi olla myös pimeitä voimia”
Keskustan johtoon pyrkivä elinkeinoministeri Katri Kulmuni olisi valmis samaan hallitukseen Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa.
Hän ei puhu arvopohjasta eikä nimitä perussuomalaista puoluetta äärioikeistolaiseksi.
Kulmunin mukaan vaalitulos ja hallitusohjelma ratkaisevat. Hänen suhtautumisensa perussuomalaisiin tuli esiin, kun Uusi Suomi ja Talouselämä häntä aiheesta tenttasivat keskustan puoluetoimiston edustalla Helsingin Apollonkadulla järjestetyssä tiedotustilaisuudessa.
Uusi Suomi kysyi: Tällä hetkellä puolueita määrittää osin suhtautuminen gallup-johtaja perussuomalaisiin. Miten te arvioisitte, onko perussuomalaiset mielestänne äärioikeistolainen puolue, kuten eräät tutkijatkin ovat sanoneet? Voisitteko te kuvitella teidän johtamanne keskustan olevan samassa hallituksessa nykyisen kaltaisten perussuomalaisten kanssa?
”Perussuomalaiset on Suomen suurin puolue. Se että ihmiset äänestävät perussuomalaisia, kertoo toki siitä, että he ovat pystyneet tuomaan esille joitakin kipukohtia, joita ihmiset kokevat ympäri tämän maan, mutta se kärjekkyys, jolla he esiintyvät, ei ehkä ole sellaista, jota itse ajattelen yhteiskunnan eheyden ja luomisen vahvuudeksi. Siellä on ehkä pelotteluakin aika paljon. Minä haluaisin tarjota ratkaisuja sen sijaan, että pelotellaan maahanmuutolla tai siirtolaisuudella. Siihen tarvitaan ratkaisuja, ei pelottelua.”
Uusi Suomi jatkoi: Onko perussuomalaiset äärioikeistolainen puolue?
”He ovat parlamentaarisesti toimiva liike. Siellä voi olla taustalla myös pimeitä voimia, mutta eduskunnassa toistaiseksi parlamentaarisesti ja kunnanvaltuustoissa he ovat kyllä noudattaneet ihan niitä yhteisiä pelisääntöjä, mille tämä yhteiskunta on rakennettu”.
Talouselämä puolestaan jatkoi: Voitko vastata suoraan tähän kysymykseen, että voitko olla samassa hallituksessa Jussi Halla-ahon kanssa?
”Jos vaalitulos ja hallitusohjelma on sen kaltainen, että siihen pystyttäisiin sitoutumaan. On asioita, joista en ole samaa mieltä, mutta en pidä myöskään sitä järkevänä, että eristetään puolueita, vaan kyllä valta ja vastuu täytyy kulkea samassa suhteessa”.
Eli keskustan ja perussuomalaisten hallitusyhteistyö on mahdollista, jos hallitusohjelma sopii?
”Keskusta ei ole ikinä sulkenut kategorisesti ovia keltään. Me olemme tehneet yhteistyötä niin oikeistoon kuin vasemmistoon. Edellinen hallitus ja tämä hallitus ovat esimerkkejä siitä”.
LUE MYÖS: Kulmuni Suomenmaassa: ”Vihreiden tapa esiintyä ainoana ympäristöpuolueena perustuu mielikuviin – äärinationalistinen puhe on valtaamassa suomalaisuuden käsitettä”
Kulmuni ei nostanut esille ex-pääministeri Juha Sipilän vuonna 2017 käyttämää sanaa ”arvopohja”, kun Sipilä tyrmäsi yhteistyön Halla-ahon johtoon siirtyneiden perussuomalaisten kanssa.
”Uskon, että hallitusohjelman yksityiskohdista ja myös maahanmuuttopoliittisen ohjelman toimeenpanosta olisimme päässeet yhteisymmärrykseen… Hallitusohjelmaan on kuitenkin täysin mahdoton kirjata kaikkea sitä, mitä eteen tulee, vaan meillä täytyy olla riittävän lähellä toisia oleva arvopohja. Tässä tuli se kysymysmerkki, olisiko näin. Silloin, kun asiasta on suuri epäily, että tämä arvopohjassa oleva ero on nyt kasvanut suuremmaksi kuin se aikaisemmin oli”, Sipilä perusteli tuolloin.
Keskusta oli tuossa vaiheessa valtansa kukkuloilla ja gallup-kannatuskin oli vielä 17–18 prosentin maailmassa. Viime kevään eduskuntavaaleissa keskusta jäi neljänneksi. Sen kannatus vaipui tuoreimmassa Ylen kyselyssä jo 11,7 prosenttiin, kun huhtikuun vaalien kakkonen, perussuomalaiset, seilasi ykkösenä 19,7 prosentissa.
Lappilainen keskusta-aktiivi, Kulmunin uraa rakentamassa ollut Janne Kaisanlahti kuvailikin tänään Apollonkadulla keskustan tilannetta historian hirvittävimmäksi.
Neitsyttyttö käyttöön ulkomailta tai puoliso kuin kaupan hyllyltä: Onko rakkaus muuta kuin kaupankäyntiä?
Aiemmin avioliitot olivat politiikkaa ja perheiden välistä kaupankäyntiä. Kirjallisuuskin kertoo, että rakkaus parinmuodostuksen pohjana on valhe.
ANTEEKSI, siteeraan heti alkuun itseäni:
”Vaikka rakkausavioliitolla on verrattain lyhyt historia länsimaissa, sitä pidetään nykyisin suuressa osassa maailmaa ainoana oikeana avioliiton muotona. Globalisaatio mahdollistaa jälleen eri tavalla liitot, jotka perustuvat romanttisten tunteiden sijaan taloudelliseen vakauteen sekä molempia osapuolia hyödyttävään sopimukseen. Avioliittokäsitys saattaakin olla muutoksessa.”
Kirjoitin näin Helsingin Sanomissa aiemmin heinäkuussa liittyen monikulttuurisia suhteita ja avioliittoturismia käsittelevään tositelevisiosarjaan 90 päivää morsiamena. Ohjelmassa toisensa ovat löytäneet yksinäiset ja vauraat länsimaalaiset ja parempaa tulevaisuutta etsivät kehittyvien maiden köyhät (mutta usein kauniit) ihmiset.
Elintasoeroihin pohjaava liitto aiheuttaa minussa ensireaktion, jota voisi kai kuvata sanoilla “moraalinen närkästys”.
Näin on siitä huolimatta, että tiedostan, että käsitys parinvalinnasta, joka tapahtuu tunteen perusteella on suhteellisen uusi, noin kaksisataa vuotta sitten tehty porvarillisen ajan keksintö. Tätä ennen avioliitot olivat politiikkaa: sukujen ja perheiden välistä kaupantekoa.
OLEN 30-VUOTIAS pohjoismaan kasvatti, eli elänyt maailmanhistorian mittapuulla tasa-arvon mahdollistamaa romanttisen rakkauden momentumia. Rakkaus on, jos ei päämotiivi, niin vähintään jokaisen populaarin tarinan sivujuonne ja suuri liikuttaja. Siksi rakkausavioliitto ei tunnu vain etuoikeutetulta mahdollisuudelta vaan myös moraaliselta velvollisuudelta. Jopa uuden ajan urbaanin ja itsenäisen sinkkunaisen airuen Carrie Bradshaw’n onni on riippuvainen siitä, että Mr. Big sanoo hänelle tahdon.
Samalla, kun ”ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” on ollut ainoa sosiaalinen ihanne, jäävät sen varjoon muunlaiset suhteet: polyamoriset, vapaat, platoniset ystävän rakkauteen perustuvat sekä määrittelystä vapaat suhteet.
Elintasoeroihin pohjautuva avioliitto herättää mielleyhtymiä muihin ilmiöihin, joissa rahalla ostetaan intiimejä palveluita. Näitä ovat esimerkiksi seksityö ja vaikkapa niin kutsuttu sokerideittailu, jossa yleensä varttuneempi ja vauraampi henkilö tarjoaa esimerkiksi ulkomaanmatkoja ja kalliita lahjoja vastineeksi nuoren naisen tai miehen seurasta.
Kaupanteon logiikka on räikeässä ristiriidassa pyyteettömän rakkauden ideaalin kanssa. Siksi se saattaa ahdistaa ajatuksena ja aiheuttaa ylemmyydentunnetta niitä kohtaan, jotka ”joutuvat” ostamaan rakkautta tai myymään sitä. Mutta olisiko olemassa jokin muukin tapa suhtautua erilaisista lähtökohdista syntyviin suhteisiin kuin pahennus, joka perustuu kulttuuriseen konseptiin rakkaudesta?
Kolumni: Suomalainen mies, häpeä!
Taivaan isälle kiitos, että viimein on elokuu. Tässä kuussa eroat tyypistä, jonka kanssa tapasit jurrissa ja päädyit harhaisin haavein naimisiin. Karmeus alkoi paljastua heti kun kohtasitte toisenne selvin päin.
Talvella puolisoa vielä kestää, sitä kun pääsee pakoon työpaikalle. Espoolaisen elämän paras hetki on se kahden tunnin työmatka yksin Audissaan. Auto on ainoa paikka, jossa saa olla rauhassa, kun on ensin joutunut näyttelemään töissä työntekoa ja sen jälkeen kotona parisuhdetta.
Elokuussa on aina avioeropiikki. Puolisoaan kun ei kesällä päässyt pakoon töihin.
Suurimman osan avioeroista haluaa muuten nainen. Ja tajuan täysin, miksi naiset ovat mieluummin yksin.
Suomalainen mies on nimittäin käsittämättömän säälittävä vässykkä, joka kastroidaan viimeistään peruskoulussa.
Tämä on 60-luvun radikaalien syytä. Kun perinteiset sukupuoliroolit tuhottiin, suomalainen mies tuhoutui. Katsokaa nyt eteläeurooppalaisia miehiä ja naisia. Ne tihkuvat seksiä ja onnea siksi, että sukupuoliroolit ovat selkeät.
Miehet kantavat vastuun naisestaan. Ja naiset kokevat itsensä viehättäviksi, koska miehet palvovat naistaan. Eikä naisen pienempi euro ole ongelma, koska miehet maksavat ravintolassa ja ostavat naisilleen Chanelin laukkuja.
Hävetkää suomalaiset miehet. Mielistelevä mies on laiska ja haluaa vain siirtää kaiken vastuun naiselle. Se on näytelmä, jossa mies haluaa päästä helpolla.
Aivan turhaan meillä on jauhettu sukupuolineutraalista avioliitosta. Suomalaista heteroa ei erota edes tuulipuvun väristä tai hiustyylistä.
Kun James Bond pelastaa maailman ja nai siinä samalla naiselle orgasmin, suomalaisissa leffoissa naiset ovat omaishoitajia Juicelle ja muille saamattomille itkupilleille.
Suomessa erottaisiin vähemmän, jos uskaltaisimme ottaa käyttöön perinteiset sukupuoliroolit. Naiset valehtelevat tunnetusti miehiä enemmän. Naiset ovat vuosikymmeniä väittäneet, että mies ei saisi olla mies. Jokaisella vaimolla on Kalle Päätalon tuotantoa pidempi lista siitä, miten aviomiehen pitäisi olla toisenlainen.
Ja nyt tarkkana, mies! Tässä Suomen mies tekee isoimman virheen. Älä missään nimessä suostu muuttumaan sellaiseksi, mitä nainen vaatii. Nainen ei nimittäin oikeasti halua sitä. Pysy sellaisena kuin olet, sillä viha ja rakkaus ovat siskoksia. Kun pidät pääsi, nainen rakastaa sinua. Jos alistut muutosehdotuksiin, vaimosi alkaa halveksua sinua.
Moni miesparka ei tajua tätä, vaan alkaa maksaa Greenpeacen jäsenmaksua, tilata Voima-lehteä, valehdella, ettei muka katso pornoa ja nyökytellä kun vaimo horisee ydinvoiman vaarallisuudesta ja vaatii vaihtamaan BMW:n johonkin kammottavaan ranskalaisautoon.
Kun mies sitten tottelee vaimoaan kuin sähkökaulapantaan sidottu chihuahua, vaimo päätyykin naimaan naapurin naamatatuoitua tai sitä iltapäivälehden kolumnistia, jota vaimo on juuri kovaan ääneen haukkunut.
Kyse on turvasta. Jos mies ei uskalla sanoa edes omalle vaimolleen vastaan, niin miten ihmeessä tämä nössykkä puolustaisi naistaan oikeaa vihollista vastaan. Osa naisista rakastuu jopa mieheen, joka hakkaa naista. Se viestii naiselle, että mies pystyy tarvittaessa hakkaamaan myös naisen vihollisen.
Tosi mies ei lyö naista, vaan luo tälle turvan. Nössöys on laiskuutta, herkkyys sen sijaan on miehekästä. Rohkea mies puhuu naiselleen kuin ecstasyä vetänyt Paulo Coelho.
Mutta suomalaiset pariskunnat kommunikoivat lähinnä v*ttuilemalla.
Tasa-arvo sekoitetaan siihen, että sukupuolia pakotetaan samanlaisiksi. Suomen mies on ahdistunut, kun se ei tiedä, miten päin olla. Ihminen on kehittynyt fiksuimmaksi eläimeksi juuri siksi, että soidinmenot ovat meillä simpansseista monimutkaisimmat, ja toinen sukupuoli on mysteeri.
Miehet! Nyt s**tana skarppaatte!
Kilpakosijat kuiskuttelevat korvaan kiinalaisessa hittipelissä – Miljoonat kiinalaiset naiset nollaavat virtuaalipoikaystävien juonenkäänteillä
Pelaajien mukaan treffipeli ei ole yksinäisten naisten parisuhdeleikki vaan jatkumoa romanttisille elokuville.
Äkkiseltään voisi vaikuttaa siltä, että miljoonat kiinalaisnaiset ovat seonneet. Syynä ovat miehet, tarkemmin sanottuna neljä parikymppistä komistusta.
Miehistä yksi on erikoisjoukkojen poliisi, toinen luottokorttiaan heiluttava toimitusjohtaja, kolmas pop-tähti ja neljäs salaperäinen tiedemies. Kaikki piirittävät yhtä ja samaa naista, parikymppistä videotuottajaa – eli sinua.
Kaikki neljä ovat kiinnostavia, jopa arvaamattomia, mutta aina olemassa sinua varten. Heillä on hellä ääni, maskuliiniset otteet ja vaaleanpunaiset jutut.
– Kaikki on suhteellista, paitsi sydämeni. Se on yksin sinun, kuiskaa tiedemies.
– Olet tosirakkauteni, laulaa pop-tähti rannalla vain sinulle.
Toimitusjohtaja nimeltään Li Zeyan puolestaan on aina valmis kaivamaan mustan luottokorttinsa esiin, kun tarvitset jotain. Li onkin miehistä suosituin, koska hän on satumaisen rikas ja rakastavasti komenteleva, sanoo Gu Yu.
Juuri sellaisesta kaikki pitävät, hän lisää.
Treffipeli nousi hitiksi heti ilmestyttyään
Toisin kuin miehet, 24-vuotias Gu on aivan oikea ihminen. Hän istuu ketjukahvilassa pekingiläisen toimistotornin aulassa ja hörppii jääkahviaan.
Gu on yksi miljoonista kiinalaisnaisista, jotka ovat ladanneet puhelimiinsa suosikkipelin “Rakkaus ja tuottaja”. Siinä pelaaja tapailee neljää kuvitteellista miestä ja yrittää samalla pelastaa tuotantoyhtiönsä konkurssin partaalta.
Ilmestyttyään joulukuussa 2017 peli oli Kiinassa välitön hitti. Parissa kuukaudessa se oli ladattu sovelluskaupoista seitsemän miljoonaa kertaa. Päivittäin pelin ääressä oli jopa neljä miljoonaa kiinalaista. Suurin osa pelaajista on parikymppisiä naisia.
Teknologiatoimittajana työskentelevä Gu sanoo käyttäneensä peliin alkuhuumassa pari-kolme tuntia päivässä. Hän päätti kuitenkin, ettei käyttäisi peliin rahaa.
Monet muut ovat olleet valmiita maksamaan. Parhaimmillaan Rakkaus ja tuottaja tahkoi päivässä 2,6 miljoonaa euroa.
Maksamalla pelissä saattoi avata uusia juonenkäänteitä, päästä treffeille ja edistää mahdollisuuksiaan miesten kanssa. Kerrankin rahalla sai rakkautta.
Helliä kosketuksia hotellihuoneessa
Kyseessä ei ole taitopeli vaan eräänlainen visuaalinen novelli. Sankarittaren tarina juoksee puhelimen ruudulla tekstinä, ja pelaaja saa tehdä päätöksiä sen etenemisestä. Miesten repliikit voi kuulla myös äänenä.
Haluat jatkaa toimitusjohtaja Li Zeyanin kanssa hotellihuoneeseen? Kyllä vai ei.
Villi arvaus: useimmat valitsevat kyllä.
Luvassa on kädestä pitämistä pimeässä huoneessa, mutta ei juuri sen enempää. Seksiä pelissä ei ole, sillä sellainen ei ole kiinalaispeleissä sallittua.
Pelin suosio on innoittanut analyysejä, joiden mukaan kiinalaisnaiset innostuivat unelmapoikaystävien tarjoamasta virtuaalirakkaudesta, koska oikean kumppanin löytäminen on hankalaa.
Kiinassa on jo pitkään puhuttu pariutumisen vaikeudesta. Syypäiksi on usein osoitettu koulutetut kaupunkilaisnaiset, joille ei kelpaa kuka tahansa miesehdokas. Avioliitto- ja syntyvyystilastot osoittavat, että yhä useampi on valmis odottamaan. Osa naisista haluaa olla yksin, mutta useimmat etsivät sitä oikeaa.
Voisiko mobiilipeli siis ratkaista ongelman? Tarjota huomiota ja rakastetuksi tulemisen tunnetta? Ehkä saada naiset unohtamaan tosielämän ihmissuhteiden huonot puolet. Siihen se ainakin pyrkii.
Oikeistoateismi nousee maailmalla
Uusateismilla ja feminismiä vastustavalla maskulinistisella miesliikkeellä on paljon leikkauspintaa.
Suomessa kirkon ero valtiosta on ollut enemmän vasemmiston kuin muiden asialistalla, ateistinen marxilainen tieteellinen sosialismi oli SKP:ssa valtavirtaa. Nyt uudet tuulet puhaltavat ateismissa, Suomessa ja maailmanlaajuisesti.
Oikeusministeriön Eduskuntavaalitutkimus 2015 -julkaisun mukaan perussuomalaiset olivat 2015 suositumpia kirkkoon kuulumattomien kuin kirkkoon kuuluvien parissa. Ensimmäisten parissa kannatus oli neljä prosenttiyksikköä suurempi.
Kirkosta eronneiden määrässä on usein piikki Päivi Räsäsen otettua kantaa seksuaalista tasa-arvoa vastaan. Pappien kannanotot seksuaalisen tasa-arvon ja turvapaikanhakijoiden puolesta saattavat kuitenkin maksaa kirkolle enemmän jäseniä konservatiivien häipyessä.
Uusateismi ei ole sosialistista
Angloamerikkalaista uusateismia dominoivat ajattelijat kuten Richard Dawkins, Sam Harris ja vuonna 2011 kuollut Christopher Hitchens ovat kaukana tieteellisestä sosialismista.
Dawkins tukee oikeistoliberaalia Ison-Britannian liberaalidemokraattista puoluetta. Yhdysvaltalaiset Harris ja Hitchens ovat olleet maansa poliittista keskustaa, joka on Suomesta katsottuna oikealla.
Hitchensissä henkilöityy ateismin muutos, entinen trotskilainen päätyi 9/11-iskun jälkeen tukemaan hyökkäystä Irakiin ja äänestämään George W. Bushia presidentiksi, ”islamin uhan vuoksi”.
Ateismin supertähdet vastustavat islamia ponnekkaammin kuin muita uskontoja, ja myös feminismi on joutunut usein tulilinjalle. Kun feministi ja ateisti Rebecca Watson avautui epämiellyttävistä kokemuksistaan miesten dominoimissa ateistikonferensseissa, Dawkinsin mielestä hänen olisi pitänyt olla tyytyväinen asemaansa verrattuna musliminaisiin.
Harris on tehnyt yhteistyötä Milo Yiannopoulosin ja Jordan Petersonin kaltaisten oikeistoideologien kanssa ja kannattanut muslimien vastaista etnistä profilointia. Lisäksi hän uskoo ihmisrotujen välisiin geneettisiin älykkyyseroihin, mitä tiedeyhteisö ei allekirjoita.
Vuonna 2014 Harrisin selitys naisten vähäisyydelle uudessa ateistiliikkeessä oli, että ”siitä puuttuu hoivaavaa estrogeenivibaa”.
Uusi ateismi feminismiä vastaan
Löyhästi järjestäytyneeseen uusateistiseen liikkeeseen kuuluu mustia, feministejä ja vasemmistolaisia, mutta heidän seuraajamääränsä somessa on yleensä murto-osa Dawkinsin ja Harrisin kaltaisten oikeistoliberaalien valkoisten luonnontiedemiesten suosiosta.
Somalitaustainen Ayaan Hirsi Ali on poikkeus. Hän nousi maailmanmaineeseen vuonna 2004 äärikonservatiivisen muslimin tapettua elokuvaohjaaja Theo van Goghin. Tämä oli tehnyt Hirsi Alin kanssa lyhytelokuvan, joka kritisoi naisen asemaa islamissa.
Luovuttuaan poliittisesta urasta Hollannissa Hirsi Ali on valunut syvälle oikeistoon. Keväällä hän vieraili Unkarissa kehumassa itsevaltaisen pääministerin Viktor Orbánin ponnekasta taistelua islamia vastaan.
Uusateistien kärkinimet liukuvat skientismiin.
Harrisin mielestä länsimaiden feministien pitäisi käsitellä vähemmän länsimaiden ongelmia ja enemmän muslimimaiden ongelmia. Dawkins jakoi aikoinaan twitterissä videon, jossa rinnastettiin feministit ja islamistit. Peter Boghossian, joka lähetti väärennettyjä artikkeleita sukupuolentutkimuksen lehtiin ”paljastaakseen niiden epätieteellisyyden”, on myös uusateisti.
Uusateistien kärkinimet liukuvat skientismiin, joka on oikeistolainen versio tieteellisestä sosialismista. Skientistien mielestä matematiikka ja luonnontieteet – ja ehkä myös tiukan kvantitatiivinen yhteiskuntatiede – voivat tuottaa sekä tietoa että moraaliarvostelmia. Sen sijaan suuri osa ihmistieteitä, esimerkiksi sukupuolentutkimus on hömppätiedettä, joka pitää lopettaa.
Kotimaassa tähän suuntaan kallistuu MTV:n toimittaja Ivan Puopolo, josta on tullut näkyvä feminismin ja humanistisen tutkimuksen ”puolueellisuuden” vastustaja. Skeptikkoliikkeessä linjaa edustavat Jussi K. Niemelä ja Osmo Tammisalo.
16–30-vuotiailla miehillä yleinen piina – Kymmenet avautuivat HS:lle tabusta
Erektiolääkkeiden käyttö on viime vuosina kasvanut Suomessa roimasti. Helsingin Sanomien haastattelema urologi kertoo määränneensä erektiolääkettä jopa 16-vuotiaalle.
Erektiohäiriöstä puhutaan usein ikääntyvien miesten ongelmana, mutta HS:n haastatteleman urologi Niilo Hendolinin mukaan ei ole tavatonta, että nuorelle miehelle kirjoitetaan resepti Viagraa tai sen rinnakkaisvalmisteita. Myös alaikäiset voivat turvautua lääkkeisiin tarvittaessa.
– Kerran määräsin kuusitoistakesäiselle pojalle Viagraa, ja hänen äitinsä laittoi vihaista postia, että hänen pojalleen ei tällaisia kirjoitella. Ajattelen kuitenkin, että sen ikäinen saa jo itse päättää mitä tekee, kertoo Hendolin HS:lle.
HS kysyi lukijoitaan, kuinka usein ja millaisissa tilanteissa erektiovaikeuksia koetaan. Vastauksia tuli noin 160.
Vastauksissa pari-kolmekymppiset miehet kuvailivat, kuinka he ovat alkaneet jopa vältellä seksiä erektio-ongelmien pelossa.
"Jännitystä ja normaalia useammin ihan rehellistä haluttomuutta koska huomasin ajattelevani että ”Mitä jos se ei toimi taaskaan?”. Meillä miehillä on se ongelma että se vaatii vain sen yhden negatiivisen ajatuksen erektiosta tai sen vahvuudesta ja sittenhän se taistelu on jo hävitty", vastasi 27-vuotias mies.
Diagnosoimaton verisuonisairaus tai diabetes voivat olla erektio-ongelman ydin paitsi vanhemmilla miehillä myös nuorilla miehillä.
Urologi Hendolin kehuu lääkkeiden tehoa.
– Onneksi erektiolääkkeet auttavat, olipa syy mikä tahansa. Niiden käyttö on turvallista, eikä niihin tule riippuvuutta, paitsi ehkä henkisellä tasolla. Eikä niihin synny sellaista sietokykyä kuin vaikka huumeisiin, että annosta tarvitsisi lisätä, toteaa Hendolin HS:lle.
Mikan tarina: Uusi naisystäväni haastoi riitaa ja löi
45-vuotiaan Mikan tarina on kertomus vaietusta aiheesta yhteiskunnassamme, siitä, kun nainen lyö miestä.
— — — — — — — —
”Olin ollut pitempään sinkkuna, ja sitten tapasin ikäistäni hieman nuoremman naisen. Hän oli tatuoitu, rokahtava, lauloi karaokea, vähän kuin minäkin. Perheet oli aikoinaan perustettu ja lapset saatettu maailmalle. Oltiin aikuisia.
Olin jo ihan ensitreffeiltä huomannut, että Minna (nimi muutettu) jarrutteli hieman itseään. Vaistosin että hänelle olisi kuppi maistunut normaalisti, mutta hän jotenkin jarrutteli. Syy paljastui myöhemmin. Viina ei nimittäin sopinut hänelle lainkaan. Terävät ainakaan. Kun Minna sai muutaman kossupaukun alleen, hän ikään kuin sekosi.
Asiaa on vaikea näin jälkeenpäinkään oikein ymmärtää, mitä hänen päässään oikein tapahtui. Jos tämän summaa tiivistäen, niin kaikki oli silloin pielessä. Hän oli riitamagneetti, haki sitä ihan mistä vain. Tiedättehän tapauksen jossa nainen kysyy mieheltään, onko tämä punainen mekko hieno ja mies vastaa että on. Nainen suuttuu, koska sininenkö ei sitten miehen mielestä olekaan hieno.
Hänen kanssaan oli mahdotonta. Seurustelumme päättyi parin kuukauden sisään. Se oli kesäaikaa, ja tuli otettua grillijuhlissa vähän kuppia enemmän sinä kesänä. Jälkeenpäin, hyvä että tuli. Pääsinpähän nopeasti hänestä eroon, kun hänestä ilmeni nämä piirteet.
Hän oli riidanhaluinen. Mutta hän oli myös väkivaltainen. Myöhemmin sain tietää, että hän oli hakannut entistä miestään, ja se oli varmasti ollut ainakin osasyy eroon. Hän hakkasi humalassa. Ei koskaan selvinpäin. Se johtui juuri tästä äsken mainitsemastani sekoamisesta. Riita piti saada mistä vain. Sitten alkoi tökkiminen, töniminen, lopulta avokämmenillä huitominen. Minun kohdallani se jäi näihin ”avareihin”, mitään sen vakavampaa ei ollut.
Mutta luuletteko, että miehestä tuntuu mukavalta saada avokämmenestä litsari poskelle viisi kertaa illan aikana ihan vaan siksi että se on naisesta mukavaa tai oikeutettua.
Miehet yleensä häpeävät että heitä on pahoinpidelty. Mä en suostu häpeämään. Jätin naisen ja olen kertonut avoimesti kaikille että hän oli tällainen hullu ja päästään vialla. Ja että hyvä että huomasin sen aikaisessa vaiheessa. Suosittelen kaikkia miehiä tulemaan asian kanssa ulos: eihän se ole teidän vikanne jos muikkeli hakkaa. Ihan kuin se ei ole niitten naistenkaan vika, joita miehet hakkaavat. Ja eiköhän tämä vielä kuitenkin ole enemmistöisesti miesten hallussa tämä väkivaltatilasto.
Sanoin Minnalle sen kesän aikana useamman kerran että hakeudu nainen hoitoon, sun vihanhallintasi ei ole normaalia. Litsareita vain satoi vastaukseksi. Koskaan en häneen koskenut, ratkaisin asian lähtemällä pois paikalta tai juhlista. Onneksi emme asuneet yhdessä. Selvin päin hän vähätteli asiaa, tai virnuili, ei pyydellyt anteeksi. Kipeää sekin.
Sen verran sieppasi tämä Neiti Nyrkki, että päätin jollain tavalla muistaa häntä. Kun sain myöhemmin tietää, että hän aloitti tapailun erään miehen kanssa, sanoin hänelle kuin mies miehelle, että tämä uusi emäntäsi on sitten sekopää kännissä. Että kannattaa oikeasti lähteä ensimmäisen litsarin jälkeen. Tapasin hänet myöhemmin baarissa, ja hän kiitteli minua. Jo toisilla treffeillä hän oli saanut turpaansa.”
PAPERCLIPPING ELI KLEMMAROINTI ON NETTIDEITTAILUN UUSIN ILMIÖ - JA SE ON TODELLA RAIVOSTUTTAVAA! TÄTÄ SE TARKOITTAA!
Tapaat kiinnostavan henkilön netissä. Välillänne kipinöi, mutta yhtäkkiä henkilö katoaa kuin tuhka tuuleen. Sinut on ghostattu, mutta tarina ei pääty tähän.
Kuukausia myöhemmin sama henkilö ottaa sinuun yhteyttä aivan yllättäen. Hänellä ei ole mitään sen kummempaa asiaa. Kenties hän kysyy kuulumisiasi täi lähettää muuten vain hämmentävän, neutraalin viestin, josta ei voi päätellä, mitä hän haluaa. Et tiedä mitä ajatella.
Hän on syyllistynyt paperclippingiin (vapaasti suomentaen klemmarointiin) nettideittailun uusimpaan ilmiöön.
Termin lanseerasi alunperin Metro UK brooklynilaisen kuvittaja Samantha Rothenbergin innoittamana. Rothenberg julkaisee säännöllisesti Instagramissa kuvituksia, joissa hän käsittelee henkilökohtaisia ja samaistuttavia kokemuksiaan nettideittailusta. Paperclipping on nimetty Microsoftin epäonnistuneen avustajan, Clippy-klemmarin mukaan. Clippy ehti suututtaa käyttäjiä ilmestymällä turhine neuvoineen näytölle silloin, kun sitä vähiten tarvitsi. Vaikka Clippy on sittemmin kuollut ja kuopattu, paperclipping-trendi jatkaa Clippyn perintöä netissä.
Houkutus vastata mystiseen viestiin on suuri, mutta Rothenberg muistuttaa, ettei paperclippingiä harrastava henkilö ole aidosti kiinnostunut viestinsä kohteesta.
Hän ei ole valmis myöntämään, että ghostaaminen oli rumasti tehty, eikä hän aio tälläkään kertaa panostaa suhteeseenne. Hän haluaa yksinkertaisesti pitää sinua hyllyllä siltä varalta, että hän sattuu joskus kaipaamaan yhden yön juttua.
Paperclipping-viestejä on turha lähteä analysoimaan, sillä se on pelkkää ajanhukkaa. Viestin kanssa kannattaakin toimia samoin kuin Clippyn kohdalla – senkun klikkaat sen pois näkyvistä ja unohdat koko asian.
Lähde: Metro UK
Miksi sama höylä maksaa kolme euroa vaaleanpunaisena ja 1,5 euroa sinisenä? S-ryhmä ja Kesko perustelevat hinnoittelua "vaihtelevilla ominaisuuksilla"
Tutkijoiden mukaan kulutustavaroiden erottelu on tärkeä osa yritysten kilpailustrategiaa.
Ruokakaupan kosmetiikkahyllyn geneerinen miesten shampoo on järkevä tehoihme: Se puhdistaa niin kasvot, hiukset, vartalon kuin ehkä vessan kaakelitkin.
Naisten shampoot taas lupailevat "samettisen pehmeää lopputulosta" ja kohottavaa tuuheutta.
Kummatkin kosmetiikkatuotteet hoitavat tehtävänsä varmasti yhtä hyvin, mutta ostopäätöksen tavaroiden välillä teemme me.
Viime viikolla miesten ja naisten hygieniatuotteiden hinnoittelu nousi julkisen keskustelun sivujuonteeksi, kun vihreiden kansanedustaja Saara Hyrkkö teki hallitukselle kirjallisen kysymyksen naisten kuukautissuojien arvonlisäveron alentamisesta.
Kuukautistuotteiden arvonlisäveroa on kutsuttu muun muassa tamponiveroksi. Esimerkiksi Kanadassa ja Intiassa suojia ei veroteta ollenkaan.
Suomessa Hyrkkö on ehdottanut, että kuukautissuojien arvonlisäveron tulisi 24 prosentin sijaan olla sama kuin lääkkeiden eli 10 prosenttia.
– Pink-tax-ilmiö ei koske vain kuukautissuojia. Myös esimerkiksi "naisten" höylät ovat kalliimpia kuin miehille suunnatut vastaavat , Hyrkkö kirjoitti Twitter-tilillään pari viikkoa sitten.
– Kuukautissuojien kohdalla kyse on välttämättömästä ja säännöllisesti tarvittavasta hygieniatuotteesta, jossa edullisempia vaihtoehtoja ei ole saatavilla
Hyrkön mainitseman pink tax -termin voisi vapaasti suomentaa "pinkkiveroksi". Sanalla Hyrkkö viittaa yleisesti sukupuolittuneesta brändäyksestä syntyneeseen hintaeroon, ei niinkään verokantaan.
Esimerkkinä voisivat toimia naisille ja miehille brändätyt hygienatuotteet, kuten siniset ja punaiset ajohöylät.
Höylien hinta määritellään ominaisuuksien perusteella
Miksi kahdelle kuluttajaryhmälle myydään samankaltaista tuotetta kahdella eri hinnalla?
S-ryhmältä vastataan yleisesti, että kaikkien höylien hinnoittelu perustuu niiden vaihteleviin ominaisuuksiin, kuten terien määrään ja pakkauskokoon.
Keskolta kerrotaan, että naisten ja miesten höylien hinnat määritellään niiden erilaisen käyttötarkoituksen ja höylien valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden mukaan.
– Höylät ja niiden terät ovat erilaisia, koska miehet ja naiset omaavat erilaiset käyttötarpeet. Esimerkiksi kasvojen alue vaatii erilaista muotoilua kuin sääret, kemikaliotuotteiden osto- ja myyntipäällikkö Salla Tuuri sanoo.
Kaksi eri versiota takaa enemmän ostoja
Kuluttujatutkimuskeskuksen tutkijatohtori Essi Pöyryn mukaan yrityksille kahden eri version valmistaminen on houkutteleva markkinointikikka.
Tällöin kotiin ostetaan esimerkiksi kahdet eri shampoot.
Kulutustavaroiden erottelu on kuitenkin tärkeä osa yritysten kilpailukykyä.
Esimerkiksi lastenvaatteissa sininen ja vaaleanpunainen on eroteltu sukupuolten perusteella 1950-luvulta lähtien.
Pöyryn mukaan ostamisella tuetaan kuulumista johonkin sosiaaliseen ryhmään, ajattelemme sitä tietoisesti tai emme. Yleensä emme.
– Täytyy muistaa, että ihmisellä on tarve kuulua johonkin, on se sitten sukupuoli tai työyhteisö. Sen takia en näe miesten ja naisten eriäviä tuotteita pelkästään ongelmana.
Tampereen yliopiston markkinointilehtorin Elina Närväsen mukaan kuluttajaa saatetaan pitää altavastaavana, mitä tulee ylipäänsä kuluttamiseen: hinnoittelu perustuu asiakkaan valmiuteen maksaa tuotteesta.
– Yleisesti nyt vain on niin, että naiset pitävät esimerkiksi ihonhoidosta miehiä enemmän ja ovat myös valmiita maksamaan kiinnostuksen kohteestaan, Närvänen sanoo.
Hänen mukaansa pink tax -ongelma ei ole pelkästään yritysten hinnoittelussa, mihin vaikuttavat esimerkiksi kilpailijoiden hinnat.
Sen sijaan Närvänen puhuu markinnoiden rakenteellisesta ongelmasta, jonka juuret juontavat 1950-luvun kehittyvään kulutusyhteiskuntaan.
Poliisi kertoo: Tämän takia "Enon" oikeaa nimeä ei julkaistu
Helsingin poliisi kertoi maanantaina, että Laajasalossa paljastuneessa seksuaalirikosvyyhdessä epäillään viittä uutta uhria.
Uhrit ovat ottaneet poliisiin yhteyttä sen jälkeen, kun viranomaiset viime viikon maanantaina julkaisivat kuvan ja tietoja epäilystä rikoksentekijästä.
Poliisin mukaan 1950-luvulla syntyneen "Enon" epäillään raiskanneen ja käyttäneet lapsia hyväksi 13 vuoden ajan. Poliisin kertoessa epäillyistä julkisuuteen, oli uhrien määrä 12 ja epäiltyinä rikosnimikkeinä muun muassa törkeä raiskaus ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Maanantaina poliisi kertoi uusista epäilyistä, joiden rikosnimikkeinä ovat muun muassa raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö sekä pakottaminen seksuaaliseen tekoon.
Poliisi kertoo, että "Enon" tapauksen myötä tietoon on tullut myös muita tapauksia, jotka eivät liity Laajasalossa asuneeseen epäiltyyn.
Osa uusista paljastuksista on ollut rikosoikeudellisesti vanhentuneita, ja poliisi on ohjannut tällaiset uhrit rikosuhreja auttavaan palveluun.
Rikosten epäillään tapahtuneen miehen asunnossa Helsingin Laajasalossa. Nuoret olivat viettäneet aikaa asunnossa, koska mies tarjosi heille alkoholia ja huumaavia lääkkeitä.
Poliisin mukaan keskustelua on herättänyt myös se, miksi viranomaiset eivät julkaisseet epäillyn miehen nimeä.
Tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Saara Asmundela sanoo tiedotteessa, että voi esitutkintalain perusteella julkaista nimen ainoastaan, mikäli se on tutkinnan edistämisen kannalta tarpeen. Asmudelan mukaan "Enon" tapauksessa tällainen ollut tarpeen. Kaikki poliisiin yhteyttä ottaneet uhrit ovat tunteneet miehen tämän Eno-liikanimen perusteella.
Poliisi huomauttaa myös, ettei Eno-nimellä ole viitattu sukulaissuhteeseen, vaan epäiltyyn mieheen.
1950-luvulla syntynyt Eno on lähtöisin Marokosta ja asunut viime vuosina kertomansa mukaan Suomen ohella Ranskassa.
Poliisi on pahoillaan siitä, että joissakin sosiaalisen median keskusteluissa syytä rikoksista on vieritetty uhreille.
Poliisi vetoaa myös tiedotusvälineisiin, joista jotkut ovat viranomaisten tietojen mukaan lähestyneet uhreja.
Poliisin mukaan lähestymiset ovat järkyttäneet sekä mahdollisia uhreja että heidän omaisiaan. Poliisin mukaan on ymmärrettävää, että poikkeuksellinen rikostapaus herättää yleistä kiinnostusta.
– Muistutamme kuitenkin, että uhrit ovat joutuneet kokemaan kovia ja toipuminen kestää kauan.
”Perussuomalaisten irtisanouduttava viharikoksista”
Vasemmistonuorten puheenjohtaja muistuttaa Jussi Halla-ahon puhuneen ”väestönvaihdoksesta”, joka oli myös El Pason murhaajan motiivi.
Vasemmistonuorten puheenjohtajan Hanna-Marilla Zidanin mukaan yhä uudestaan toistuu se, että viharikokset ovat seuranneet äärioikeiston ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa murentavaa vihapuhetta. El Pasoa edelsivät Utøya, Christchurch, Finsbury Park, Pittsburgh ja Birstall.
– Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho jatkaa täysin mihinkään faktoihin perustumattomia vihaa sekä pelkoja ruokkivia puheitaan väestönvaihdoksesta siitä huolimatta, että juuri tällainen retoriikkaa on toiminut El Pason iskujen taustalla, Zidan toteaa.
Manifestissaan El Pason murhaaja perusteli tekoaan vastauksena ”hispaanojen invaasiolle Teksasiin” ja sanoi puolustavansa maataan ”invaasion” aiheuttamalta kulttuurin ja etnisyyden vaihdokselta.
Useissa edellä mainituista iskuissa on äärioikeiston vihapuhe innoittanut väkivaltaan ja vähentänyt uhrien ihmisarvoa tekijöiden silmissä. Äärioikeiston retoriikkaa synnyttää vihaa, joka ennemmin tai myöhemmin johtaa tekoihin, siksi vastuu teoista on myös heillä jotka puheillaan ruokkivat vihaa, Zidan toteaa.
– Samaan aikaan kun vihapuhe ja äärioikeiston retoriikkaa on vaikuttanut useiden viharikosten taustalla, ei puolue ole missään vaiheessa selkeäsanaisesti tuominnut viharikoksia. Politiikassa näkyvyyttä saavilla on valtaa, mutta siihen tulisi kuulua myös vastuun, hän sanoo perussuomalaisista.
Toistuva kaava
Perussuomalaisten kansanedustajat Ano Turtiainen ja Juha Mäenpää ovat juhlineet vastaanottokeskuksien tuhopolttoja ja yllyttäneet niihin, mistä Turtiainen on myös tuomittu.
Vuonna 2011 Utøyalla terroristi-iskun tehnyt Anders Breivik mainitsi Jussi Halla-ahon yhdeksi esikuvakseen. Perussuomalaisten silloinen kansanedustaja James Hirvisaari syytti tapahtumasta vääriä poliittisia valintoja ja maahanmuuttopolitiikkaa.
Tänä kesänä ovat perussuomalaisten aktiivit harjoitelleet yhdessä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kanssa ampumista suomalaisten ministerin kasvot maalitaulunaan.
– Olemme nähneet toistuvan kaavan jossa suomalainen äärioikeisto flirttailee väkivallan kanssa ja selittelee useita terrori-iskuja ”vastareaktiona”, jossa syyllisyys vieritetään muille kuin tekijälle.
– Vihapuheet ruokkivat viharikoksia. Olemme nähneet riittävästi äärioikeiston terroristista väkivaltaa ja meidän kaikkien tulisi toimia aktiivisesti sitä vastaan. Vähemmistöjen ja eri ihmisryhmien olemassaolo ei ole provokaatiota tai syy väkivallalle. Nyt olisi aika kuulla perussuomalaisten puolueena selkeästi tuomitsevan viharikokset ja äärioikeiston väkivalta, vaatii Zidan.
Motivoiva varusmieskoulutus on komentajan mukaan Puolustusvoimien paras tuki maanpuolustustahdolle
Maavoimien toisen saapumiserän alokkaat vannovat tällä viikolla sotilasvalansa tai antavat juhlallisen vakuutuksen. Alokas Timo Kivinen oli samassa tilanteessa Lappeenrannassa kesällä 1978. Ajatus sotilasurasta oli syntynyt jo aiemmin kotitalon lähellä harjoitelleita sotilaita seuratessa, eikä oma palvelusaika kipinää sammuttanut.
Lappeenrannassa koko joukkueen majoittaneesta tuvasta on tultu komentaja virkahuoneeseen Pääesikunnassa. Varusmiesten koulutus on 40 vuodessa muuttunut paljon, mutta jotain on myös pysynyt samana.
– Vaikka informoimme nuoria ihan eri tavalla, niin kyllä nytkin nuoret saavat odotukset alkavasta varusmiespalveluksesta omilta kavereilta. Ei omat pojatkaan minulta mitään kysyneet vaan kavereilta, Kivinen naurahtaa STT:n haastattelussa.
Ei ole siis yhdentekevää, millaisin tuntein kasarmeilta kotiudutaan. Kivisen mukaan pelissä ei ole vain Puolustusvoimien imago vaan se paljon puhuttu maanpuolustustahto laajemmin.
– Kaikista parhaiten me pystymme maanpuolustustahtoon vaikuttamaan sillä, että hoidamme koulutustehtävät joukko-osastoissa niin mallikkaasti, että nuoret siellä kokevat varusmiespalveluksen motivoivaksi ja sitä kautta vievät viestiä omiin lähipiireihinsä, Kivinen linjaa.
Liikuntakipinä olisi tärkeä sytyttää
Kivinen kehuu pariinkin otteeseen suomalaista koulujärjestelmää ja korkeaa sivistystasoa, joka mahdollistaa koulutuksen lyhyessä palvelusajassa vaativiinkin tehtäviin. Samaa perua on nuorten kriittinen asenne, joka komentajan mukaan ”sparraa” myös Puolustusvoimia.
– Nuoret ovat kasvaneet siihen. He kyllä antavat palautetta, ja me myös pyydämme sitä, Kivinen vakuuttaa.
Himoliikkujana tunnetun Kivisen saa sentään hiukan huolestumaan, kun puheeksi tulee nykyvarusmiesten fyysinen kunto. Puolustusvoimat pyrkii siihen, että liikuntainnostus tarttuisi varusmiesaikana mahdollisimman moneen. Teknistyvässä sodankäynnissä hyvä kunto ei ole Kivisen mukaan menettänyt merkitystään.
– Olen sanonut, että vaikka hyvä kunto on sotilaille tärkeä, se myös maksaa näin varttuneempana itsensä takaisin parempana elämänlaatuna. Se on yhteiskunnallisestikin tärkeä asia, Kivinen sanoo.
Erikoiskurssilla ateria kahdessa minuutissa
Omasta kropastaan ja henkisestä kantistaan Kivinen on ottanut mittaa muun muassa Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen Rangers-kurssilla 1980-luvun alkupuolella. Parin kuukauden rääkin selvitti loppuun vain puolet osallistuneista, kun taistelutilanteen paineet pyrittiin luomaan mahdollisimman realistisiksi.
– Nuorena tietysti halusi oppia kaikkea ja vähän varmasti kokeilla rajoja. Kyllä se oli opettavainen kokemus, Kivinen kertoo syitä osallistumiselle.
Kurssin yksi piirre olivat muun muassa niukat ruokailuajat: lounaaseen ja päivälliseen oli varattu kaksi minuuttia, ”päivän tärkeimpään ateriaan” aamiaiseen kolme.
– Ettei olisi tarvinnut hotkia, Kivinen naurahtaa.
Nykyisin hän vakuuttaa syövänsä ihan rauhallista tahtia, joskin epäilee samalla, että vaimolla saattaa olla asiasta erilainen käsitys.
"Puolustusvoimien roolista Suomessa ei epäselvyyttä"
Kivisen mukaan Suomen kaltaisessa demokratiassa Puolustusvoimat toteuttaa poliittisten päättäjien tekemiä linjauksia eikä siinä ole hänelle tai Puolustusvoimille mitään epäselvää.
– Suomen valtiojohto johtaa ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ja Puolustusvoimat, siltä osin kun sen toiminta siihen liittyy, toteuttaa tuota politiikkaa, Kivinen sanoo.
Hänelle ei kysyttäessä tule mieleen tapauksia, jolloin Puolustusvoimien roolista olisi ollut tässä suhteessa epäselvyyttä.
Pääministeri Antti Rinne (sd.) totesi lauantaina Uutissuomalaisen haastattelussa, että Puolustusvoimain komentaja Kivisen on oleellista ymmärtää asemansa poliitikkojen määrittämän politiikan toteuttajana. Rinteen haastattelussa ei mainittu esimerkkiä siitä, milloin näin ei olisi tapahtunut.
Kivinen toteaa STT:lle, että ei koe lausunnon olevan häntä vastaan.
Tutkimus: Miehet ovat ritarillisempia pitkähiuksisia naisia kohtaan | Nainen.com
Ekaluokkalaisten alkutaitoja selvitettiin ensimmäistä kertaa, tyttöjen ja poikien eron näkyminen yllätti asiantuntijankin
Tytöt pärjäsivät keskimäärin paremmin äidinkielen tehtävissä, pojat matematiikassa
ENSIMMÄISEN luokan oppilailla on suuria eroja matematiikan ja äidinkielen taidoissa.
Tämä selviää Kansallinen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) selvityksessä, jossa kartoitettiin 2018 ensimmäistä kertaa kansallisesti kattavasti ensimmäisen luokan oppilaiden osaamista matematiikkaan ja äidinkieleen ja kirjallisuuteen liittyvissä taidoissa.
Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa kansallista tietoa siitä, mitä oppilaat osaavat, kun he aloittavat perusopetuksen ensimmäisen luokan. Arvioinnista käytettiin nimitystä alkumittaus.
Arviointiin osallistui 7 770 oppilasta, joka kattaa 12,9 prosenttia ikäluokasta eri puolilta Suomea. Oppilaat tekivät ääniohjeistetut tehtävät tableteilla tai tietokoneilla. Arviointi tehtiin syksyllä, kun koulua oli käyty vain muutama viikko.
Alueellisesti oppilaiden osaamisessa ei ollut suuria eroja, vaan osaaminen oli tasaista eri puolilla Suomea. Osaaminen oli hieman parempaa kaupunkimaisissa kuin taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa. Sen sijaan yksittäisten oppilaiden välillä oli suuria eroja.
ARVIOINNIN tarkoituksena oli kartoittaa oppilaiden osaamisen koko kirjoa. Siksi osa arvioinnissa käytetyistä tehtävistä oli suunniteltu erittäin helpoiksi ja osa todella vaikeiksi.
Erittäin taitavia oppilaita oli enemmän kuin todella heikosti osaavia oppilaita.
”Heikoimmat oppilaat ymmärsivät esimerkiksi arkipäiväisiä käsitteitä, mutta jo isojen numeroiden tunnistaminen tuotti monelle vaikeuksia”, kertoo projektipäällikkö Annette Ukkola.
Toisaalta edistyneimmät oppilaat lukivat ja ymmärsivät kokonaisen tarinan ja laskivat sujuvasti yhteen- ja vähennyslaskuja lukualueella 0–100, Ukkola kertoo.
Matematiikan ja äidinkielen taidot myös korreloivat vahvasti. Eli ne, jotka hallitsivat matematiikkaa osasivat myös äidinkielen taitoja ja toisinpäin.
Oppilaista 29 prosenttia osasi lukea sujuvasti kokonaisia virkkeitä ja 32 prosenttia pystyi lukemaan sanoja.
OPPILAISTA noin 40 prosenttia ei vielä osannut lukea. Kuitenkin heistäkin noin neljännes yhdisti taitavasti kirjaimia ja äänteitä toisiinsa, ja lopuistakin moni osasi yhdistää joitakin tuttuja kirjaimia ja äänteitä.
Suomen- ja ruotsinkielisten koulujen oppilaiden osaaminen oli keskimäärin yhtä hyvää.
Sen sijaan suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevien oppilaiden keskimääräiset tulokset olivat selvästi heikompia kuin muiden, joskin heidänkin osaamisessaan hajonta oli suurta.
TYTTÖJEN ja poikien väliset osaamiserot olivat pieniä. Tyttöjen osaaminen oli keskimäärin vain hieman parempaa kuin poikien.
Poikien taidot taas jakaantuivat laajemmin kuin tyttöjen: suurin osa sekä heikoimmin tehtäviä osanneista että parhaita taitoja osoittaneista oppilaista oli poikia.
Tytöt osasivat äidinkieleen ja kirjallisuuteen liittyvät tehtävät keskimäärin paremmin kuin pojat. Pojat puolestaan osasivat matematiikkaan liittyvät tehtävät keskimäärin paremmin kuin tytöt, ja kaikki matematiikan huippuosaajat olivat poikia.
”Mielenkiintoista oli, että erot olivat nähtävissä jo tässä vaiheessa”, Ukkola kertoo.
Silti enemmistö äidinkielen huippuosaajista oli poikia. Toisaalta pojissa oli myös tyttöjä enemmän heikoimmin matematiikkaa ja äidinkieltä osanneita oppilaita.
”Siinä mielessä tytöillä erot olivat tasaisempia.”
ARVIOINNISSA kysyttiin myös tietoja ensimmäisen luokan oppilaiden opettajista. Sen mukaan valtaosa oppilaista pääsi aloittamaan koulupolkunsa pätevän luokanopettajan opetuksessa.
Opettajista päteviä oli 94 prosenttia, ja heistä reilu puolet oli erikoistunut alkuopetukseen.
Opettajilla oli myös paljon opetuskokemusta, sillä kolme neljäsosaa heistä oli toiminut luokanopettajana yli 10 vuotta.
Ero tuli, löydänkö enää ikinä ketään? Näin kävi tuhannelle eronneelle
Iltalehden suuren erokyselyn vastaajat kertoivat, kuinka nopeasti löysivät uuden rakkauden eron jälkeen.
Ero tuli. Onko rakkautta minulle vielä olemassa, moni vastaeronnut miettii. Iltalehti kysyi uuden suhteen solmimisesta suuressa erokyselyssään. Vastaukset ovat lohdullista luettavaa. Suuri enemmistö erokyselyn vastaajista on nimittäin löytänyt uuden rakkauden eronsa jälkeen.
Viidellä prosentilla erokyselyn mies- ja naisvastaajista oli uusi parisuhde valmiina jo ennen eroa. Kolme prosenttia vastaajista solmi uuden parisuhteen heti eron jälkeen. Vajaa kolmasosa, 30 prosenttia miehistä ja 31 prosenttia naisista, solmi uuden parisuhteen muutaman kuukauden kuluessa erosta. Muutaman vuoden kuluessa erosta uuden parisuhteen solmi 38 prosenttia naisvastaajista ja 39 prosenttia miesvastaajista.
Viidesosa suuren erokyselyn vastaajista ei ole solminut uutta suhdetta eron jälkeen. Uusi suhde on jäänyt solmimatta tätä useammin työttömillä ja alle 10 000 euroa vuodessa ansaitsevilla vastaajilla.
”Eron käsittelyssä menee ainakin vuosi”
Vaikka uusi rakkaus löytyisi nopeasti eron jälkeen, eroa ei kannata silti jättää pureksimatta.
– Eroprosessia ei voi suorittaa läpi. Eron käsittelyssä menee ainakin vuosi eron jälkeen, jos eroa ei ole käsitellyt jo pitkään suhteen aikana, sanoi eroasiantuntija ja kouluttaja Marika Rosenborg Iltalehden jutussa vuosi sitten.
Lue myös: Eron syyt näkyvät vuosia ennen eroa - taustalla vanha illuusio
Iltalehti teetti kyselyn Taloustutkimuksella. Kysely tehtiin Taloustutkimuksen internetpaneelissa 7-10.9.2018. Otos edustaa Suomen täysi-ikäistä väestöä. Tulokset painotettiin iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan väestötilastoja vastaaviksi. Virhemarginaali on eronneiden osalta noin 3 prosenttiyksikköä suuntaansa.
Vastaajia oli 1558. Vastaajista 891 oli kokenut avioeron, eron avoliitosta tai eron muusta parisuhteesta. Liki puolet, 47 prosenttia, vastaajista elää tällä hetkellä avioliitossa, 18 prosenttia avoliitossa ja 8 prosenttia muussa vakituisessa parisuhteessa. 18 prosenttia vastaajista ei elä tällä hetkellä parisuhteessa ja 7 prosenttia ei ole elänyt koskaan parisuhteessa. Kyselyssä kysyttiin vastaajien kokemuksia eroista ja asenteita eroja kohtaan.
Yle seuraa harvinaista oikeudenkäyntiä, Sara: "Kun pakenin pakkoavioliittoa, äiti hakkasi minut" – äidille luetaan syyte tänään
Noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajanuorta on paennut kotoaan kunniaväkivaltaa. Sara kertoi tarinansa toukokuussa Ylelle.
Helsingin käräjäoikeudessa alkaa tänään aamulla harvinaislaatuinen oikeudenkäynti.
Syyttäjä vaatii pahoinpitelystä rangaistusta maahanmuuttajaperheen äidille.
Äitiä syytetään tyttärensä Saran pahoinpitelystä.
Sara ei ole tyttären oikea nimi. Emme myöskään kerro Saran turvallisuuden vuoksi hänen perheensä kotimaata, emmekä uskontoa.
Sara kertoi tarinansa Ylelle toukokuussa. Lue tästä Saran tarina.
Sara sanoo, että hänen äitinsä ja sukulaisnainen pahoinpitelivät hänet rappukäytävässä, kun Sara pakeni pakkoavioliittoa kotoaan.
Saran äiti ja sukulaisnainen vastaavat tänään oikeudessa Saran pahoinpitelysyytteeseen. He ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen.
Syyttäjä ei halunnut eilen kommentoida tarkemmin syytteen sisältöä, eikä sitä, pitääkö hän epäiltyä tekoa kunniaan liittyvänä väkivaltana.
Emme myöskään vielä tiedä, ottaako oikeus kantaa siihen, oliko epäilty pahoinpitely kunniaan liittyvää väkivaltaa.
"Noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajanuorta on paennut kotoaan kunniaväkivaltaa"
Yle uutisoi toukokuussa, että noin 30 maahanmuuttajaperheen nuorta elää kunniaan liittyvän väkivallan vuoksi erossa perheestään ja yhteisöstään.
Loisto Setlementti -yhdistyksen Sopu-työ auttaa Suomessa asuvia maahanmuuttajaperheitä ja perheiden lapsia, joiden elämää rajoitetaan ja jotka kohtaavat kunniaväkivaltaa tai sen uhkaa.
– Arvioisin, että tällä hetkellä noin 30 Suomessa asuvaa maahanmuuttajaperheen nuorta on paennut kotoaan kunniaan liittyvää väkivaltaa (kunniaväkivaltaa) tai sen uhkaa, kertoi Ylelle toukokuussa Sopu-työn vastaava työntekijä Johanna Aapakallio.
Helsingin poliisi on alkanut päivystää Loisto Setlementti -yhdistyksen salaisissa tiloissa. Poliisi tapaa siellä kahden viikon välein maahanmuuttajaperheiden nuoria.
"Kunniaan liittyvä väkivalta on aihe, josta ei puhuta"
Helsingin poliisi on alkanut rekisteröidä tietyllä koodilla rikostutkintoja, joihin epäillään liittyvän kunniaväkivaltaa.
Helsingin syyttäjänvirastossa ei ole vastaavaa rekisteröintiä. Syyteharkinnassa kunniaan liittyvät väkivaltajutut hoidetaan usein "tavallisina pahoinpitelyjuttuina".
– Jos yhtään aistitaan, että esimerkiksi pahoinpitelyjutun taustalla voisivat olla kunniaan liittyvät syyt, me ohjaamme sellaiset jutut lähisuhdeväkivaltatiimille, kertoo kihlakunnansyyttäjä Eija Velitski.
Velitskin mukaan syyttäjälle ja oikeuteen päätyy hyvin harvoin kunniaväkivaltajuttuja, koska niitä on vaikea tunnistaa.
– Kunniaan liittyvä väkivalta on aihe, josta ei puhuta. Edes asianosaiset eivät niistä halua useinkaan puhua, Velitski kertoo.
Perussuomalaiset äärioikeistoa? Antti Kaikkonen: ”Lienee eduskuntapuolueista lähimpänä”
Keskustan puheenjohtajuutta tavoitteleva puolustusministeri Antti Kaikkonen ei ole halukas leimaamaan perussuomalaisia äärioikeistolaiseksi, vaikka puolue hänen mukaansa lienee ”eduskuntapuolueista äärioikeistoa lähimpänä”.
Kaikkonenkaan ei tyrmää hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa automaattisesti, kuten ei tee myöskään hänen kanssaan keskusta puheenjohtajuudesta kilpaileva Katri Kulmuni, joka kertoi näkemyksensä Uuden Suomen asiaa häneltä kysyessä viime perjantaina.
Elinkeinoministeri Kulmuni arvioi vastauksessaan, että perussuomalaisten ”taustalla voi olla myös pimeitä voimia”. Hän ei pidä kuitenkaan järkevänä, ”että eristetään puolueita”.
Kysymys perussuomalaisten äärioikeistolaisuudesta nousi esille viime viikolla, kun tutkija, vihreiden ehdokkaanakin ollut Oula Silvennoinen määritteli puolueen äärioikeistolaiseksi Ylen tv-keskustelussa keskiviikkona. Kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalo (ps) puolestaan torjui näkemyksen jyrkästi.
Uusi Suomi esitti Kaikkoselle tänään vastaavat kysymykset kuin se esitti perjantaina Kulmunille. Hän vastasi niihin iltapäivällä sähköpostitse.
Antti Kaikkonen, onko perussuomalaiset mielestänne äärioikeistolainen puolue?
”PS lienee eduskuntapuolueista äärioikeistoa lähimpänä, mutta en halua isommin lähteä leimakirveitä käyttämään. Puolueella täytyy itselläänkin olla mahdollisuus omaa paikkaansa arvioida. Itse aion lähivuodet keskittyä keskustan paikan selkeyttämiseen poliittisella kartalla, en niinkään muiden puolueiden arvioimiseen.”
Voisitteko kuvitella johtamanne keskustan samaan hallitukseen nykyisen kaltaisen PS:n kanssa?
”En kannata minkään eduskuntapuolueen automaattista eristämistä hallitusyhteistyöstä. Oli puolue meitä lähempänä tai kauempana, on yhteistyö neuvottelukysymys. Tärkeintä on, että keskustan linja on selkeä ja se näkyy hallituksen politiikassa sekä Suomen suunnassa”, Kaikkonen vastaa.
Keskusta päättää uudesta puheenjohtajasta 7. päivänä syyskuuta Kouvolan ylimääräisessä puoluekokouksessa. Väistyvä puheenjohtaja Juha Sipilä suhtautui kesällä 2017 Jussi Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa tehtävään hallitusyhteistyöhön kielteisesti ”arvopohjassa olevan eron” vuoksi.
Ohjaajan valtaa on helppo käyttää väärin, sanoo näyttelijästä ohjaajaksi siirtynyt Tiina Lymi: ”Metoo-keskustelun jälkeinen naisviha ja raivo yllätti”
Näyttelijä-ohjaaja Tiina Lymin mielestä #metoo-keskustelun pitää jatkua. Keskustelua seurannut voimakas ja vihantäyteinen vastareaktio ihmetyttää häntä.
KUN Tiina Lymi siirtyi näyttelijästä ohjaajaksi, hän havaitsi, että monet vanhat ennakkoluulot, jotka koskevat sekä ohjaajaksi ryhtyviä näyttelijöitä että ohjaajaksi ryhtyviä naisia, eivät olleet vieläkään hävinneet.
”Sanoisin, että ’naisnäyttelijä’ on tässä se yhdyssana. Ei siitä ole kauankaan, kun sedät ovat käyneet minua opettamassa”, Lymi sanoo ironisesti.
Naisia on ohjaajina yhä selkeästi miehiä vähemmän.
”Ohjaaminen on tosi kilpailtu ala, joten ei ole ollut ihan helppoa siirtyä näyttelijästä ohjaajaksi. Olen ottanut vastaan tilaustöitä, että pääsisin näyttämään kykyni. Olen päässyt osoittamaan, että minuun voi ohjaajana luottaa.”
.
.
SEURAAVAKSI keskustelu kääntyy alan epätasa-arvoon ja monien naisnäyttelijöiden kokemuksiin joidenkin miesohjaajien vallan väärinkäytöstä. Lymi kertoo, että hänellä itsellään on näyttelijänä ”kaikenlaisia kokemuksia ohjaajista”, myös vastaavia kuin ne, jotka #metoo-uutisoinnin myötä nousivat otsikoihin.
Hänen kokemuksistaan on jo vuosia.
”Mikään ei ole sen arvoista, että ihminen menettää perusturvallisuutensa. Ihmiset näyttelevät paljon paremmin silloin kun he eivät pelkää”, Lymi sanoo.
”Olisin itse tosi hajalla, jos jonkun kokemus minun kanssani työskentelystä olisi se, että olisin latistanut hänet tai saanut hänet uskomaan, että hän on huono.”
Ovatko asiat Lymin mielestä #metoo-keskustelun jälkeen muuttuneet?
”Haluaisin sanoa, että on ja kyllähän ne ovatkin, mutta oli kyllä jo aikakin! Mutta ei se keskustelu ole ohi. Että jos kysytään, onko #metoo mennyt liian pitkälle, niin ei ole!”
ENITEN Lymiä ihmetyttää #metoo-keskustelua seurannut voimakas ja vihantäyteinen vastareaktio.
”Se naisviha ja raivo, jolla ihmiset siihen vastasivat, yllätti. Kun ei pyydetä mitään sen kummempaa kuin, että voitko pliis lopettaa asiattoman käytöksen ja käyttäytyä minua kohtaan niin, että on hyvä olla duunissa.”
Opetusneuvos: Miesopettajien lisääminen alaluokille voisi kohentaa poikien koulumenestystä
Opetushallitus julkisti tänään kehittämisohjelmansa, jossa ehdotetaan miesopettajien lisäämistä erityisesti alaluokille.
Opetusneuvos Samuli Leveälahden mukaan poikien oppiminen voisi kohentua, jos varhaiskasvatuksessa ja erityisesti alaluokilla olisi enemmän miesopettajia.
Leveälahti sanoi Opetushallituksen tiedotustilaisuudessa, että rakenteellinen kysymys on, miten miehiä saataisiin ensimmäiselle ja toiselle luokalle.
Hänen mukaansa varhaisimmat haasteet poikien oppimisessa näkyvät jo ensimmäisten luokkien aikana.
Opettajan ammattia leimaa edelleen käsitys miesten ja naisten aloista – poikien oppiminen voisi parantua miesopettajien avulla
Opetusneuvos Samuli leveälahden mukaan miesopettajien lisääminen alaluokille voisi kohentaa poikien koulumenestystä
Opetushallitus julkisti tänään kehittämisohjelmansa, jossa ehdotetaan miesopettajien lisäämistä erityisesti alaluokille. Opetusneuvos Samuli Leveälahden mukaan poikien oppiminen voisi kohentua, jos varhaiskasvatuksessa ja erityisesti alaluokilla olisi enemmän miesopettajia.
"Meillä on kouluissa miesopettajia, mutta rakenteellinen kysymys on, miten heitä saataisiin ensimmäiselle ja toiselle luokalle. Usein varhaisimmat haasteet oppimisessa näkyvät jo ensimmäisten luokkien aikana", Leveälahti sanoi tiedotustilaisuudessa.
Opetusneuvoksen mielestä työn merkittävyyttä pitäisi tuoda esille keinona saada lisää nuoria miehiä opiskelemaan varhaiskasvatusta ja luokanopettajaksi.
Opetushallituksen asiakkuusjohtaja Jorma Kauppinen myötäilee Leveälahden näkemystä. Molempien mukaan työmarkkinakysymykset ja kutsumusammatin ongelmat tulevat kuitenkin hyvin äkkiä vastaan.
"Entisenä opettajana ja rehtorina tiedän, että erinäisistä syistä miehet lähtevät muihin tehtäviin. Rahaa ei ole tarjolla, se on kutsumusammatin ongelma", johtaja sanoo.
Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen tunnistaa ongelmaksi senkin, ettei luokanopettajaa palkita taitavuudesta.
"Palkkaus ei varmasti lisää vetovoimaa. Opettaja-ammatin vetovoiman selvittäminen voisi tulla kysymykseen. Onko muitakin tekijöitä? Meillä ei välttämättä ole riittävästi tietoa", puntaroi Heinonen.
Kehittämisohjelmassa lukee, että sukupuoliroolit ovat syvällä yhteiskunnassamme ja edelleen läsnä ihmisten jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa.
Selvityksessä sanotaan, että ne läpileikkaavat kaikkea toimintaa, kuten myös työpajan kehittämisratkaisuista käytyä keskustelua.
Leveälahden mukaan tarkastelukulmana olivat oppimiseen vaikuttavien eri elämän osa-alueiden ristikkäisvaikutukset. Tarkastelussa olivat alueelliset erot, sukupuoliroolit, koulumaailma, työelämä, hyvinvointi ja terveys, vapaa-aika sekä perhetausta.
Kehittämisohjelmassa Jyväskylän yliopiston tutkimus summaa, että pojat ovat tyttöjä useammin heikkoja osaajia. Osaaminen on heikkoa 6,4 prosentilla tytöistä, kun taas pojilla lukema on 11,6 prosenttia.
Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) neuvottelujohtajan Petri Lindroosin mielestä opettajan ammattia leimaa edelleen yhteiskunnan käsitys miesten ja naisten aloista.
"Varmaan on niin, että työolosuhteet ja palkkaus ovat tradition ohella tärkeimmät syyt", Lindroos sanoo.
Hänen mukaansa varhaiskasvatuksessa palkat lähtevät runsaasta 2 300 eurosta ja peruskoulussa 2 600 eurosta. Eroja palkkauksessa sukupuolten välillä ei juuri ole.
"Järjestönä esitämme, että maisteriopettajalla palkat olisivat kolmosella alkavia, tehtävästä riippumatta."
Lindroos huomauttaa, että palkkausjärjestelmä mahdollistaa palkkion määräytymisen tehtävän vaativuuden mukaan, mutta myös suoriutumisen perusteella.
"Valitettavasti käyttö on kohtuu vähäistä", hän sanoo.
Lindroos harmittelee myös sitä, että luokanopettajien mahdollisuudet edetä urallaan ovat varsin suppeat. Käytännössä vaihtoehdot ovat pätevöityminen erityisopettajaksi tai päästä rehtoriksi ja varhaiskasvatuksessa päiväkodin johtajaksi.
"Työn arvostus korostuu varsinkin varhaiskasvatuspuolella. Se on maailman arvokkainta työtä, mutta arvostuksen mittari on myös palkkaus", Lindroos sanoo.
Yle vaikeni kiusallisesta ilmastotutkimuksesta – suomalaismiesten enemmistö pitää ilmastokeskustelua tarpeettomana vouhotuksena
Mitä yhteistä on seuraavilla ryhmillä?
– Miehet
– 41-60-vuotiaat miehet ja naiset
– Yrittäjät
– SAK:n jäsenet
– Keskustan ja perussuomalaisten kannattajat
– Taajaan asuttujen alueiden asukkaat
Yhteistä näille on se, että kaikkien tässä mainittujen ryhmien selkeän enemmistön mielestä Suomessa käyty ilmastonmuutoskeskustelu on tarpeetonta vouhotusta. Asia käy ilmi Kunnallisalan kehittämissäätiön tuoreesta tutkimuksesta.
Tuloksista uutisoivat Suomen Uutisten ohella muun muassa MTV3, Turun Sanomat, Uusi Suomi, Aamulehti ja Maaseudun tulevaisuus.
Shokkiluvut eivät syystä tai toisesta näytä liiemmin kiinnostavan valtiollista tiedotusyhtiö Yleisradiota. Tämä on erikoista, sillä ilmastokeskustelu on Yleisradion erityinen painopistealue. Yhtiö suoltaa valtavalla volyymilla eetteriin ilmastouutisia silloin, kun uutisissa on vähänkin aihetta paniikin lietsomiseen.
Syystä tai toisesta yhtiö jättää julkaisematta uutiset, joissa paniikin lietsomisen mielekkyys kyseenalaistetaan.
Lopettakaa se riitely, hallitus
Kommentti: Antti Rinteen ministeristö lähti väärällä jalalla liikkeelle ja tarvitsee uuden alun.
Eihän tässä näin pitänyt käydä. Lomakauden alkaessa elettiin toivon aikaa. Antti Rinteen (sd.) hallitus oli tehnyt henkisen irtioton Juha Sipilän (kesk.) hallituksen yksiniittisestä kurituspolitiikasta ja valmistellut nopeasti lisäbudjetin, jossa laitetaan merkittäviä infrahankkeita liikkeelle. Maailma, no ainakin Suomi, oli taas mahdollisuuksia täynnä.
Pian sen jälkeen tapahtui jotain. Hallitus on ensimmäisen kahden kuukautensa aikana profiloitunut lähinnä riitelemällä. Tai oikeastaan vain vihreät ja keskusta ovat nokitelleet koko kesän toisiaan, mutta koko hallituksen piikkiin se menee.
Kiistaa on käyty muun muassa kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden jalkapannoista, pakolaispolitiikasta ja sellutehtaista. Viimeksi tämän viikon tiistaina ympäristövaliokunnan keskustalainen puheenjohtaja Hannu Hoskonen haukkui vihreät, ja myös vasemmistoliiton, ”ilmastovouhotuksesta”.
Vihreiden ja keskustan jännitteet olivat tiedossa ja näkyvissä jo hallitusneuvotteluissa, mutta nyt jo viikkoja jatkunut julkinen riitely ei ole kunniaksi toimintaansa vasta käynnistelevälle hallitukselle. Eikä ainoastaan siksi, että oppositio ottaa siitä kaiken irti niin kuin mikä tahansa oppositio tekisi. Vaan siksi, että tähän hallitukseen on ladattu poikkeuksellisen paljon odotuksia ja toiveita. Niiden lässähtäminen olisi myrkkyä koko nykyiselle hallituspohjalle ja sen vaihtoehtohan tiedetään umpimustaksi.
Pelättävissä on, että uusi kiista pulpahtaa pintaan jo ensi viikolla. Antti Rinne vakuutti keskiviikkona toimittajatapaamisessa , että aktiivimalliin sisältyvä työttömyysturvan leikkuri puretaan syyskuussa järjestettävässä budjettiriihessä.
Valtiovarainministeri Mika Lintilän (kesk.) vastaus nähdään ensi viikolla, kun ministeriön budjettiehdotus valmistuu. Keskusta uitti viime hetkillä hallitusohjelmaan lauseen, jonka mukaan aktiivimallin leikkurit puretaan, ”kun työllisyysvaikutuksiltaan vastaavista toimenpiteistä on päätetty”. Tästä keskustan ministerit ovat myös muistuttaneet pitkin matkaa.
Rinne sanoi keskiviikkona, ettei keskustalta ole kuultu varsinaisia irtiottoja, vaan ”erilaisia mielipiteitä”. Tulkinta on hyväntahtoinen. Keskusta isottelee, koska Rinteen hallitus on sen varassa ja puolue voi lähteä muodostamaan hallitusta myös perussuomalaisten, kokoomuksen ja kristillisdemokraattien kanssa.
Pääministerin olisi silti palautettava järjestys huusholliinsa ennen kuin se muuttuu hollituvaksi. Politiikan syyskausi on vähitellen käynnistymässä. Hallitus voisi aloittaa sen ilmaa puhdistavalla kehityskeskustelulla, josta lähdetään uudella jalalla liikkeelle. Tekemistä riittää.
Barcelona linjasi: Naisten saatava uida ilman yläosaa kaupungin uima-altaissa
Kehotus koskee sekä sisä- että ulkoaltaita.
Naisten on saatava uida uima-altaissa Espanjan Barcelonassa ilman yläosaa, kertoo muun muassa El Periódico. Uiminen ilman yläosaa on jo nyt sallittua, mutta jotkut uimalat ja kuntosalit kieltävät sen edelleen.
Keskukset ovat perustelleet kieltoa vedoten omiin sisäisiin sääntöihinsä.
Barcelonan kaupunki kehotti kuitenkin viime viikolla Barcelonan uimaloita ja kuntosaleja luopumaan kiellostaan. Jos kehotusta ei noudata, voi saada sakot.
Päätös ilahduttaa sukupuolten välistä tasa-arvoa ajavaa Mugrons Lliures -järjestöä, joka alun perin huomautti joidenkin uimaloiden ja kuntosalien sooloilusta.
Järjestön mukaan naisten on saatava uida uima-altaissa yläosattomissa siinä missä miestenkin.
Seksitutkija kertoo: Aivot pystyvät käsittelemään vain tietyn määrän deittikumppaneita - katso luku
Deittisovellusten tarjoama loputon vaihtoehtojen määrä ei ole seksitutkija mukaan hyvästä.
Erilaisten deittisovellusten avulla potentiaalisten kumppaneiden määrä on loputon. Vain muutamalla sormen napautuksella voi jutella lukemattomien kiinnostavien henkilöiden kanssa. Vaikka moni pitää tätä kätevänä ja helppona tapana etsiä uutta kumppania tai seuraa, seksitutkijoiden mukaan aivot eivät pysty käsittelemään kuin vain tietyn määrän deittikumppaneita.
Sex with Emily -podcastissa Emily Morse keskusteli seksitutkija Helen Fisherin kanssa, jonka mukaan ihmisen aivot eivät ole rakennettu kestämään monia eri mahdollisuuksia. Ilmeisesti ideaali deittikumppanien määrä vaihtelee viidestä yhdeksään. Fisher sanoo, että tämän jälkeen aivot eivät pysty enää käsittelemään vaihtoehtojen määrää eikä valitsemaan parhainta vaihtoehtoa. Jotta deittalu sovellusten kautta tuottaisi tulosta, hän neuvoo karsimaan treffikumppanien määrän alle yhdeksään.
- Yritä tutustua yhteen deittikumppaniin edes hieman paremmin. Mitä enemmän tunnet henkilöä, sitä enemmän alat pitää hänestä ja miettiä, että hän myös pitää sinusta, Fisher sanoo ja lisää tämän pätevän sekä naisiin että miehiin.
Hän myös vinkkaa olemaan enemmän myöntyvämpi kuin kieltäytyä kaikesta. Pieniin "virheisiin" ei kannata takertua ja jos jokin deittikumppani on "ehkä"-listalla, hänen kanssaan kannattaa mennä uudestaan ulos.
Deittailuguru James Preece on Fisherin kanssa samoilla linjoilla ja kannustaa ylideittailun sijaan tutustumaan henkilöihin kunnolla eikä miettimään seuraava potentiaalista tyyppiä.
- Ruoho saattaa näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella, mutta loppupeleissä se tarkoittaa epäonnistuineita treffejä. Jos et opettele tuntemaan jokaista henkilöä, et voi koskaan tietää, olisiko se toiminut, Preece sanoo.
Mies avautuu perhe-elämästään netissä - "En jaksa vaimoani"
Kirjoitus on saanut paljon kommentteja.
Reddit-palvelussa keskustelua on aiheuttanut erään miehen avautuminen. Mies kirjoittaa, että ei jaksa vaimoaan.
"Tulin salilta kotiin työpäivän jälkeen ja näin iloiset lapset. Vaimoni tekee mahtavaa työtä, kun hoitaa lapsia niin hyvin", mies aloittaa ja jatkaa:
"Menin suihkuun ja vaimoni käski pitämään kiirettä, sillä hän on väsynyt. Mutta myös minä olen väsynyt ja sanoin siitä hänelle. Se oli huono idea."
"Lopulta vaimoni avautui, että on enemmän väsyneempi, koska hoitaa lapsia. En jaksanut kuunnella sitä, joten olin samaa mieltä, mutta se ei toiminut. Lopulta hän raivostui täysin ja sanoi, että kuinka kehtaan olla väsynyt. En jaksa tätä enää."
Monet ihmiset ovat kommentoineet miehen kirjoitusta.
"Kuulostaa siltä, että olette molemmat väsyneitä. Yrittäkää saada arki toimimaan paremmin."
"Vaimoni tekee samaa. Mutta sanon hänelle aina, että kyllä kaikki saattavat joskus olla ihan yhtä väsyneitä."
"Pitäisikö teidän keskustella useammin?"
"Itse olen kotiäiti ja voin ymmärtää vaimoasi hyvin. Mutta kyllä miehenikin on väsynyt töistä ja ymmärrän häntä."
"Mitä jos et avautuisi netissä, vaan puhuisit asiasta vaimosi kanssa?"
Nyt myös miehet ostavat ja käyttävät meikkejä – tässä on miesten suosikkituote
Brittiläinen kosmetiikkabrändi haluaa helpottaa miesten meikkaamista.
Vaikka naisten meikit ja muut kauneustuotteet dominoivat yhä kosmetiikka-alaa, myös miesten kosmetiikalle – jopa värikosmetiikalle eli meikeille – riittää kysyntää.
Tapasimme keväällä ihonhoitobrändi Bulldogin perustajan Simon Duffyn, jonka mukaan ainakin Briteissä miehet tuntuvat käyttävän jonkin verran kosmetiikkaa. Monesti kasvoille päätyy kuitenkin vaimon tai tyttöystävän tuotteita.
Myös toinen brittiläinen kosmetiikkayritys, Warpaint, on tehnyt saman huomion.
Toimitusjohtaja Daniel Gray kertoo Reutersille huomanneensa, etteivät miehet kuitenkaan välttämättä halua käyttää naisille suunnattuja tuotteita ja etsiä tietoa, miten tuotteita käytetään.
Tästä syystä tuore miesten kosmetiikkabrändi haluaa tarjota meikkituotteita ja apua juuri miehille.
– Miehille suunnatun brändin myötä meillä on meikkejä kaikille. Kokonaistavoite on tehdä meikistä sukupuolineutraalia, koska luulen miesten vaivaantuvan ostaessa naisille tarkoitettuja tuotteita.
Ihmiset avoimempia miesten meikkaamiselle
Ovatko miehet sitten todella innostuneet meikkaamisesta? Grayn mukaan ovat.
– Olemme olleet pystyssä nyt seitsemän kuukautta ja myimme loppuun ensimmäisen kahden kuukauden jälkeen.
Grayn mielestä ihmiset ovat nykyään avoimempia sille, että myös miehet voivat käyttää meikkiä.
– Olemme kuulleet hienoja tarinoita siitä, miten tuotteet ovat vaikuttaneet miesten elämään. Ne ovat auttaneet heitä pääsemään yli epävarmuuksista.
Tässä on miesten ykköstuote
Grayn mukaan erityisen suosittu ja parhaiten myyvä meikkituote on peitevoide, jolla voi peittää ihon pieniä virheitä, kuten näppyjä, tummia silmänalusia ja juonteita.
– Tämä on hyvä tuote meikkeihin tutustumiseen, koska se on melko yksinkertainen käyttää, Gray vinkkaa miehille.
Peitevoiteet kuuluvat myös monen naisen meikkipussiin, ja olemme aikaisemmin jakaneet kattavia ohjeita tuotteiden käyttöön. Samoihin neuvoihin voivat luottaa myös miehet:
POHJOISMAIDEN PARHAAT PAKARAT? RUOTSALAINEN YLEISURHEILIJAKAUNOTAR SAANUT VUODESSA YLI 50 000 UUTTA INSTAGRAM-SEURAAJAA – EIKÄ IHME: ”KÄSITTÄMÄTTÖMÄN HYVÄ P***SE”
Samaan aikaan kun Suomessa vouhotetaan yleisurheilijoiden mahdollisesti liian paljastavista kisa-asuista, länsinaapurissamme Ruotsissa otetaan huomattavasti iisimmin.
Tai ainakin eräs urheilija ottaa. Olympiatason naispituushyppääjä Khaddi Sagnia on luottanut jo pidempään kisatyyliin, jossa ei kangasta turhia säästellä. Maansa terävimpään pituushyppykärkeen kuuluva 25-vuotias huippu-urheilija ja nuorten olympiakultamitalisti aiheutti jo vuosi sitten kohun osallistuttuaan yleisurheilun Berliinin MM-kisoihin.
SOME RÄJÄHTI TOTAALISESTI
Khaddi jäi kyseisissä kisoissa seitsemänneksi, mutta näkyvyys muuntui joka tapauksessa menestykseksi – ainakin sosiaalisen median puolella. Vielä vuosi sitten ruotsalaisella oli nimittäin noin 50 000 Instagram-seuraajaa, kun taas nyt, vain 12 kuukautta myöhemmin, vastaava luku on jo lähes 110 000!
Sopii vain pohtia ja hämmästellä, millä ihmeen ilveellä tyrmäävä kaunotar on onnistunut tuplaamaan seuraajamääränsä vain vuodessa. Varsinkin, kun kehityskäyrä urheilun saralla ei ole osoittanut yhtä räjähtävästi ylöspäin.
Noh, ehkäpä selitystä ei tarvinne sen kummemmin pohtia.
HEKUMALLISET HIDASTUKSET
Hävyttömän hehkeän urheilijakaunottaren Instagram suorastaan pursuaa paljasta pintaa. Vartalonsa viimeisen päälle huippukuntoon virittänyt ammattilaisatleetti ei missään nimessä häpeile kovan työnsä tuloksia, vaan esittelee kurvejaan häpeilemättä.
Urheilullisen kuvamateriaalin lisäksi Khaddin Instasta löytyy kosolti myös videoita, joissa useimmissa on käytetty tehokeinona hidastusta. Kumma kyllä hidastus pamahtaa päälle juuri silloin, kun hänen lihaksikkaat pakaransa tärähtelevät urheilusuorituksissa.
Eikä liene yllätys, että jokaisella tällaisella pätkällä on useita kymmeniä tuhansia katselukertoja.
POHJOLAN PARHAAT PAKARAT?
Vaikka kyseessä on kokonaisvaltaisesti teräksinen urheilija, erityisesti yksi osa ruotsalaisen kropassa on lähes palvonnan kohteena.
Kyseessä on nimittäin Khaddin takapuoli, joka kerää tasaiseen tahtiin ylistystä hänen seuraajiltaan. Pikaisen Insta-kommenttiseulonnan perusteella vaikuttaisi siltä, että kyseisen pyllyn kohdalla kaikki ylisanat ja superlatiivit on käytetty jo aikoja sitten loppuun.
– Käsittämättömän hyvä perse, eräskin fani hehkuttaa mykistyneenä.
– Olet niin sensuelli nainen kuin olla voi, toinenkin ylistää.
SUOMALAISETKIN KANNUSTAVAT?
Keväällä 1994 Helsingborgissa syntynyt Khaddi on monien muiden huippu-urheilijoiden tavoin armoton treenaaja, joka elää hyvin kurinalaista elämää. Samaan aikaan nuori nainen näyttää kuitenkin ymmärtäneen somesuosion arvon sponsorimarkkinoilla.
Instagramin seuraajamäärän noustessa ruotsalaiselle poikii yhä enemmän erilaisia yhteistyökumppanuuksia. Niken kansainväliseen urheilutalliin kiinnitetty Khaddi on muiden muassa teknologiayritys Atean ja lisäravinnefirma Gainomaxin lähettiläs. Tuliterä menopeli on sekin sponsoroitu – kuinkas muuten.
Jää nähtäväksi, osallistuuko Khaddi elokuun lopussa Tukholmassa järjestettävään Suomi - Ruotsi -maaotteluun. Mikäli osallistuu, ei olisi lainkaan ihme, vaikka suomalaisilta urheilufaneilta heruisi sympatiaa ainakin yhdelle ruotsalaisurheilijalle.
Maailman tunnetuin pornotähti täyttäisi 75 vuotta – John Holmes eli rikosten ja huumeiden täyttämän elämän, jolla oli traaginen loppu
John Holmesista tuli kuuluisa miehisten mittojensa vuoksi ja häntä tituleerattiin ”aikuisviihteen kuninkaaksi”. Huumeiden ja rikosten täyttämä elämä päättyi päättyi lopulta vain 43-vuotiaana.
Jos historian tunnetuin aikuisviihdetähti eläisi, täyttäisi hän torstaina 8. elokuuta 75 vuotta. John Holmes tunnetaan alansa kiistattomana kuninkaana, jonka väitetään maanneen peräti 14 000 naisen kanssa. Miehen elämä ja ura 70- ja 80 –lukujen Yhdysvalloissa olivat täynnä villiä juhlimista, rikoksia ja rietasta seksiä. Hänen kohtalonaan oli kuitenkin kuolla aidsiin kohujen saattelemana vain 43-vuotiaana.
John Holmes syntyi Ohiossa 8. elokuuta 1944 kolmen lapsen perheeseen. Äiti oli aktiivinen baptistikirkon jäsen, ja isäpuoli vahvasti kallellaan alkoholiin. Holmes kokeili ennen pornouraansa siipiään niin armeijassa, ambulanssikuskina kuin trukkikuskinakin.
Todellinen intohimo löytyi kuitenkin aikuisviihteen parista. Holmesilla kerrottiin olevan poikkeukselliset syntymälahjat alalle, ja hän tuli pian kuuluisaksi historiallisen miehisistä mitoistaan. Huhut hänen kyvyistään ovat vaihdelleet aina 25 sentistä 40 senttiin, mutta pornotähdet ovat kertoneet haastatteluissa Holmesin työvälineen olleen kiistatta alan suurin kuvaillen sen muistuttavan ”puhelinpylvästä”.
Holmes alkoi uransa alussa tähdittää Johnny Wadd -aikuisviihdesarjaa, ja tienasi jopa 3 000 dollaria päivässä. Omien sanojensa mukaan hän makasi uransa aikana ainakin 14 000 naisen kanssa. Uransa huippuvuosina Holmes väitti jopa vakuuttaneensa intiimialueensa 14 miljoonalla dollarilla.
– John Holmes teki aikuisviihdealalla saman kuin Elvis musiikkimaailmassa. Hän yksinkertaisesti oli kuningas, kuvaaja Bob Vosse kuvaili Wadd: The Life & Times of John C. Holmes -dokumentissa.
Nousukiito, suosio ja hurja työtahti olivat kuitenkin liikaa Holmesille. Hän alkoi käyttää huumeita, ja varsinkin kokaiinista tuli jokapäiväinen osa hänen elämäänsä. Ura notkahti alaspäin, sillä päihteet verottivat myös mieskuntoa, joka oli elintärkeä aikuisviihdealalla.
Lopahtanut ura pornon parissa ajoi Holmesin rikosten maailmaan. Holmes päätyi myymään ja ostamaan huumeita rikollisjengeiltä ja myi itseään niin miehille kuin naisillekin. Hänen tiedetään syyllistyneen myös luottokorttipetokseen ja muihin rikoksiin.
Kuvioihin astui myös 15-vuotias Dawn Schiller. Nuori nainen ihastui reilu kolmikymppiseen mieheen ja Holmes näki tilaisuutensa tulleen. Hän käytti Schilleriä julmasti hyväkseen, sillä hän pakotti naisen prostituution pariin ja löi häntä jopa julkisilla paikoilla.
Murhasyytökset notkahduttivat uran uudelleen
Kesällä 1981 maailma järkyttyi, kun uutisotsikoissa komeili tapaus, joka tunnetaan nimellä Wonderlandin murhat. Laurel Canyonin Wonderland Avenuella murhattiin neljä pahamaineiseen jengiin kuulunutta ihmistä. Murhat vaikuttivat tavallisilta huumemurhilta, mutta Holmesia epäiltiin osallisuudesta tapaukseen, sillä hän oli huumeongelmansa takia läheisissä tekemisissä jengin kanssa.
Vaikka Holmes oli väitetysti paikalla, eivät todisteet riittäneet hänen tuomitsemiseensa. Aivan pälkähästä mies ei kuitenkaan päässyt, sillä hän sai lyhyen tuomion oikeuden halventamisesta kieltäydyttyään kertomasta tietojaan viranomaisille. Tapaus innoitti elokuvantekijöitä, ja murhista tehtiin vuonna 2003 elokuva Wonderland Murders, jossa Holmesia näyttelee Val Kilmer.
Kohutun tapauksen jälkeen Holmes yritti vielä elvyttää pornouraansa. Hän taisteli huumeongelmansa kanssa vuosikausia onnistuen aina aika ajoin vähentämään ja jopa lopettamaan. Helmikuussa 1986 Holmes sai pahimpia mahdollisia uutisia: hän oli hiv-positiivinen. Holmesin on väitetty pysytelleen kaukana suoneen piikitettävistä huumeista neulakammonsa takia.
Kanadalaiset tutkijat: Myytti miehestä aina halukkaana seksipetona on väärä, ja se rajoittaa miesten seksuaalisuutta
Miehen seksuaalinen halu ja halun puute on usein väärinymmärretty. Nyt sitä on vihdoin alettu laajemmin tutkia.
Kaikki miehet ajattelevat seksiä koko ajan. Tosimiehellä seisoo ajasta, paikasta, kumppanista ja tilanteesta huolimatta. Oikea mies ei koskaan kieltäydy seksistä. Seksissä miehelle tärkeintä on hänen oma nautintonsa.
Näin me usein ajattelemme miehen seksuaalisuudesta. Nämä yleistykset antavat kuitenkin väärän ja yksipuolisen kuvan miehen seksuaalisuudesta ja halun moniulotteisuudesta.
– Ajattelemme yksioikoisesti että miehen halu on jatkuvaa ja järkkymätöntä. Lisäksi seksuaalista häirintää koskenut #metoo korosti tarinoita, joiden mukaan miehen halu on vaarallista ja vallanhimoista, kuvailee kanadalainen ihmissuhdeterapeutti Sarah Hunter Murray The Globe and Mail-lehdelle.
Seksologista keskustelua ja tutkimusta on viime vuosina hallinnut naisten halun monipuolisuuden ja toisaalta halun puutteen kartoittaminen. Usein ainoana miestä uhkaavana ongelmana on melko mekaanisesti nähty erektion puute tai sen vääränlainen kesto. Erektio-ongelmaa hoidetaan usein vain lääkkeillä ilman sen mahdollisiin psykologisiin syihin pureutumatta.
Nyt seksologit eri puolilla maailmaa ovat kuitenkin alkaneet havahtua siihen, miten vähän me tiedämme miesten halusta. Kanadassa on käynnissä suoranainen miehen halua koskevien tutkimusten buumi.
Miehen seksuaalisuus on herkkää
Winnipegiläinen seksologi ja terapeutti Sarah Hunter Murray kiinnostui miesten väärinymmärretystä seksuaalisesta halusta niin paljon, että hän haastatteli aiheesta lähes 300 miestä. Heidän kokemuksensa ja kertomuksensa on koottu Murrayn kirjaan Not always in the mood: The new science of men, sex and relationships (linkki juttuun, jossa Murray kertoo kirjastaan).
Kirjan mukaan miehen halu on paljon ymmärrettyä monipuolisempaa ja herkempää. Se ei ole niin pinnallista, ahnetta ja itsekästä kuin usein ajatellaan sen olevan.
Sen sijaan Murrayn haastattelemat miehet kertoivat seksuaalisen halunsa liittyvän vahvasti tunteisiin ja olevan erittäin herkkää, jopa helposti särkyvää. Seksi ei ollut heidän mielessään koko ajan, ja halu loisti poissaolollaan varsinkin väsyneenä, stressantuneena tai silloin, kun tunneyhteys kumppaniin pätki.
– Olemme tottuneet puhumaan unen, stressin tai vanhemmuuden aiheuttamista paineista naisten haluun. Miesten suhteen näistä ei puhuta, Murray sanoo.
Käsitys miehistä seksipetoina vahingoittaa parisuhteita
Kanadassa on meneillään peräti kolme tutkimushanketta miehen halusta ja halun puutteesta. Vielä kesken olevat tutkimukset antavat ymmärtää, että väärät käsitykset miesten halusta vahingoittavat paitsi miehiä itseään myös parisuhteita.
Tiukat roolikäsitykset estävät pariskuntia vapaasti etsimään juuri heille sopivat tavat toteuttaa seksielämäänsä. Esimerkiksi tutkija Kristen Mark on havainnut, että miesten tilanne on erityisen hankala sellaisissa heteroseksuaalisissa parisuhteissa, joissa nainen on miestä kiinnostuneempi seksistä. Tämä ei oikein mahdu ennakko-oletuksiin eri sukupuolten seksuaalisesta halusta.
Murray kuuli haastattelemiltaan miehiltä myös miten vaikea heidän on kieltäytyä seksistä, jos naispuolinen kumppani sitä ehdottaa. Moni mies koki naisten ottavan kieltäytymisen henkilökohtaisena loukkauksena, ja siksi miehet suostuivat seksiin vaikka eivät olisi sitä itse halunneetkaan.
Miesten halun puutetta tutkiva kliininen psykologi Natalie Rosen toivoo, että miesten halun monipuolisuuden ymmärtäminen auttaa purkamaan tiukkoja stereotypioita. Sillä puolestaan on kauaskantoisempia vaikutuksia.
– Laajentamalla ymmärrystämme miesten seksuaalisesta halusta voimme parantaa sekä miesten omaa että heidän parisuhteidensa seksuaalisuutta ja intiimisuhteiden laatua, Rosen sanoo.
Why Women Want Tall Men | Psychology Today
The results on partner preferences are a bit discouraging if you’re a short man. In general, women were more likely than men to think that the man should be taller and they tended to not want to be in a relationship in which they were taller than their male partners. Men liked being taller than their partners, but they didn’t care about the height difference as much as women did.
As it turns out, people do tend to partner with people of similar height due to a phenomenon known as assortative mating. However, no one seemed totally happy with their partner’s actual height. Men were most satisfied with women slightly shorter than them (about 3 in.), but women were most satisfied when they were much shorter than their male partners (about 8 in.).
Ina Mikkolan kolumni: Olen ollut rakastunut jo vuosia, mutten koskaan tahdo naimisiin
Ihmiset saavat halutessaan mennä täysin vapaasti ja iloiten naimisiin – sitä ei vaan pitäisi enää tänä päivänä olettaa keneltäkään, kirjoittaa Ina Mikkola.
Olin vessajonossa, jossa joku katsoi vaaleaa ja pitsistä vaatetustani kysyen olinko juuri mennyt naimisiin. Vastasin, että “en” ja tuskin koskaan menisinkään. Nyt hän katsoi minua säälien:
– Älä sano noin. Kyllä varmasti löydät joskus sen oikean.
Siinä vaiheessa tajusin, miltä tokaisuni oli kuulostanut. Selvensin, mitä oikeasti tarkoitin:
– Älä ymmärrä väärin. Olen kyllä löytänyt “sen oikean”. En vain halua mennä naimisiin.
Sain halveksuvan mulkaisun takaisin.
Olen kuullut naimisiinmenotenttausta kyllästymiseen asti. Vaikka yhä useampi elää avoliitossa avioliiton sijaan, tuntuu, että merkittävällä osalla ihmisistä on edelleen pakkomielle avioliittoon instituutiona. Ikään kuin parisuhde olisi validi vasta sitten kun on naimisissa.
Minulle avioliitto edustaa epäromanttista instituutiota, joka merkkaa lähinnä siinä vaiheessa, kun erotaan, toinen kuolee ja kun puhutaan rahasta. Häät puolestaan herättävät hyvin ristiriitaisia tunteita liikutuksesta kiusaantumiseen.
Häät voi toki järjestää hyvin monella tapaa, mutta yksi elementti joka koko touhussa on luotaantyöntävää, on se, että heterohäissä juhla tuntuu monesti olevan enemmän “morsiamen juhla” kuin pariskunnan juhla.
On olemassa tv-ohjelmia häähulluista morsiamista, jotka sekoavat hääsuunnittelusta ja sulhaset katsovat kauhusta kankeina sivusta. Toki kyse on ääriesimerkeistä, mutta monesti oletus on, että morsiamen kuuluukin hoitaa suurin osa järkkäilystä – onhan kyseessä hänen elämänsä prinsessahetki. Tätä alleviivaavat puolestaan “Häät sulhasen tapaan” -tyyliset ohjelmat, joissa jännitetään “kuinka vituralleen menee, jos äijä hoitaakin hommat”. Miten juhlan, jossa pitäisi olla kyse kahdesta osapuolesta, onkin lopulta kyse siitä, ettei kukaan raivostuta morsianta? Häähumun suhteen tasa-arvo on saavutettu, kun Bridezilla-ohjelmien lisäksi on olemassa myös Groomzilla-ohjelmia – tai mikä parasta, ei kumpiakaan.
Häiden järkkäilystä saattaa helposti tulla myös itseään isompi kokonaisuus, jossa tärkein asia, eli pariskunnan välinen rakkaus jää toissijaiseksi mahdollisimman hienon juhlapaikan ja Instagram-ystävällisen somistuksen rinnalla. Tai sitten häistä tulee kiusallinen tilaisuus, jonne kutsutaan velvollisuudentunteesta sukulaisia, joita ei muuten koskaan nähdä, ja joiden kanssa keskustelu on jäätävämpää kuin Suomen talvi.
Nykyajan kirkkohäissä on myös vaivaannuttavaa kuunnella jumalapuheita, etenkin jos pariskunta ei ole kovin uskovainen, vaan on lähinnä halunnut säihkyvän tilan häille tai koska maistraattihäät saattaisivat olla liian erikoiset suvulle. Juhlapuheissa taas saatetaan heittää väsynyttä läppää siitä, kuinka mies on joutunut avioliiton vankilaan: “Vaimo on aina oikeassa tai muuten tulee tupenrapinat!”
Yksi keskeinen perinne, joka avioliitossa instituutiona häiritsee minua, on sukunimikäytäntö. Vaikka lain mukaan puolisot voivat pitää omat sukunimensä tai ottaa yhteisen uuden nimen, niin silti edelleen reilusti yli puolet naisista ottaa miehensä sukunimen, kun vastaavasti miehistä naisen nimen ottaa vain alle pari prosenttia.
Jokainen saa onneksi valita kuten haluaa, mutta tällä vuosikymmenellä en voi ymmärtää, jos naisen sukunimen ottamista pidetään “epämiehekkäänä tai outona” valintana miehelle. Tällainen kuulostaa lähinnä muka pakolliselta perinteen noudattamiselta tai hyvin konservatiiviselta “mies ensin” asenteelta. Miksi omaa nimeään pitäisi avioliiton myötä edes muuttaa? Se on lähinnä epäkäytännöllistä - etenkin kun nimi on niin vakiintunut osa identiteettiä.
Ville meni naimisiin thaimaalaisen naisen kanssa ja siitä alkoivat ongelmat Kelan kanssa - ”Teitä pidetään yhteistaloudessa asuvina, vaikka asutte erillään”
Kelan linjauksen mukaan aviopuolisot kuuluvat samaan talouteen, vaikka he asuisivat erillään.
Kansaneläkelaitos pienensi suomalaisen Villen eläkettä, koska päätöksessään se tulkitsi Villen asuvan vaimonsa kanssa yhteistaloudessa. Todellisuudessa he asuvat eri puolilla maapalloa.
68-vuotias Ville meni naimisiin 45-vuotiaan thaimaalaisen naisystävänsä kanssa viime vuoden syyskuussa. Pariskunta tutustui noin 10 vuotta sitten Hua Hinissa.
He ovat viettäneet aikaa sekä Suomessa että Thaimaassa, mutta eivät ole koskaan asuneet yhdessä.
Noin kuukausi avioliiton solmimisen jälkeen Ville sai Kelalta kirjeen, jossa kerrottiin että hänen eläkettään pienennetään, koska hän kuuluu vaimonsa kanssa yhteistalouteen.
– Vaimollani ei ole ollut oleskelulupaa Suomeen, eli se ei ole edes mahdollista että olisimme asuneet yhdessä.
Villen noin 1000 euron eläketulot koostuvat yrittäjäeläkkeestä ja kansaneläkkeestä. Kelan päätös pienentää hänen eläkettään 100 eurolla.
– Rinteen vappusatasen verran lähti eläkkeestä. Olemme asuneet erillään tämän koko kymmenen kuukauden ajan, kun eläkkeestäni on otettu 100 euroa sillä perusteella, että asumme yhdessä, Ville sanoo.
Valitus hylättiin
Ville pitää päätöstä mielivaltaisena.
– Tavallaan ymmärtäisin päätöksen, jos vaikka suomalaiset aviopuolisot tulkittaisiin yhteistaloudeksi, mutta me olemme asuneet 10 000 kilometrin päässä toisistamme ja olen sen todistanut Kelalle.
Villen mukaan asiassa on kyse enemmän periaatteesta kuin rahasta.
– Katson, että Kela väittää vaimoni toimivan rikollisesti, jos hän on heidän mielestään asunut Suomessa, vaikka hänellä ei ole ollut oleskelulupaa.
Ville valitti päätöksestä, mutta valitus hylättiin. Villen mukaan Kelan uusimmassa päätöksessä todetaan suoraan, että ”teitä pidetään yhteistaloudessa asuvina, vaikka asutte erillään”.
– Minusta on aivan järjetöntä, että joku voi kirjoittaa tuollaisen lauseen, Ville sanoo.
Ville on valittanut päätöksestä uudelleen. Valitus on parhaillaan käsiteltävänä Sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa.
Avioliitto luo oletuksen yhteistaloudesta
Kelan linjauksen mukaan aviopuolisot kuuluvat lähtökohtaisesti yhteistalouteen. Kelan etuuspäällikkö Pirjo Rauten mukaan avioliiton solmiminen tarkoittaa sitä, että kansaneläke tarkistetaan. Tarkistaminen käytännössä tarkoittaa eläkkeen alentamista.
– Avioliitto luo olettaman siitä, että puolisot elävät yhteistaloudessa, Raute sanoo.
Olettama syntyy, vaikka aviopuolisot asuisivat erillään.
– Jos aviopuolisot asuvat jatkuvasti erillään, eikä heille synny yhteistä taloutta, kansaneläke voidaan myöhemmin tarkistaa yksinasuvan mukaiseksi. Erillään asumiseen ei ole tarkkaa rajaa, se päätetään tapauskohtaisesti, Raute sanoo.
Rauten mukaan hakija ei kuitenkaan saa takautuvasti eläkkeestä leikattuja summia takaisin, vaikka myöhemmin eläke muutettaisiin yksinasuvan mukaiseksi.
Raute ei voi kommentoida yksittäisiä tapauksia.
– Tästä aiheesta on käsitelty jonkin verran valituksia muutoksenhakulautakunnassa ja päätökset eivät ole muuttuneet. Tämä on vakiintunut linjaus, Raute sanoo.
Vihreä kersantti
Ennen eduskuntavaaleja Riikka Karppista varoiteltiin: Lapissa ei ole tarpeeksi luonnonsuojelijoita äänestämään sinua. Heitä oli lopulta melkein 8 000.
KUN vihreiden varapuheenjohtaja Riikka Karppinen oli lapsi, hänen suosikkilelunsa oli miina.
Se löytyi kelohonkaisen kotitalon pihalta, valtavan laakean kiven alta. Paikasta, jonne vanhemmat ja isoveli eivät mahtuneet mönkimään. Siellä Riikka pyöritti ”kahvimyllyä”.
Yhtenä päivänä isä hoksasi kysyä, mitä lapsi puuhasi. Riikka toi löytönsä näytille.
Isän kasvot valahtivat valkoisiksi. Hän soitti Sodankylän varuskuntaan, ja sodanaikainen miina haettiin pois. Selvisi, että siitä puuttui laukaisin, mutta se olisi silti voinut hyvin räjähtää leikeissä.
”Näitä syrjäkylän lapsen leluja”, Karppinen sanoo iloisesti.
Karppinen kasvoi pienessä Kersilön kylässä Sodankylän kunnassa. Hän oli 18-vuotiaaksi asti kylänsä nuorin ihminen. Samanikäisiä tovereita ei ollut. Paikallista koulua kävi kaikkiaan kuusi oppilasta.
Karppinen tottui keksimään tekemistä itselleen. Hän luki, urheili ja kuljeskeli metsässä. Suoritti metsästyskortin ja liittyi metsästysseuraan.
Viides luokka alkoi kirkonkylällä, 20 kilometrin päässä kotoa. Se oli Karppisesta lottovoitto. Opettajat ehtivät keskittyä oppilaisiin paremmin, kun opetettavana oli vain yksi luokka-aste kerrallaan. Ja mikä parasta, kavereita oli yhtäkkiä valtavasti.
TEINI-IKÄISENÄ Karppisesta tuli luonnonsuojelija.
Hän sai kuulla, että kansainvälinen kaivosjätti Anglo American etsi malmia hänen lähisuoltaan Viiankiaavalta. Huhuttiin, että poikkeuksellisessa luontokohteessa saattoi sijaita myös poikkeuksellinen malmivaranto.
Suolta löytyi nikkeliä ja kuparia. Niiden louhiminen uhkaisi Viiankiaavan kymmeniä uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja.
Karppisesta suojeltuun Natura-alueeseen koskeminen ei ollut oikein. Koululainen asettui puolustamaan suota. Pommitti tiedotusvälineitä ja matkusti Helsinkiin tapaamaan ympäristöministeriön väkeä.
Kaivoshanke on yhä kesken. Karppinen on tuore vihreiden varapuheenjohtaja ja yhdeksää ääntä vaille kansanedustaja.
Häntä äänesti kevään eduskuntavaaleissa 7 818 ihmistä. Lapin vaalipiirissä se on hurja määrä. Varsinkin vihreälle.
KOHTA lähdetään Viiankiaavalle, mutta ensin syödään kermakakkua. Sen on leiponut ja kantaa pöytään Riikka Karppisen äiti Tiina Karppinen. Riikka täyttää 25 vuotta, ja juhlia vietetään hieman etukäteen, koska varsinaisena syntymäpäivänään Riikka on jo palannut Helsinkiin. Hän lukee suomen kieltä Helsingin yliopistossa ja aloittaa pian työt konsulttina viestintätoimisto Milttonilla.
Isä Juha Karppinen kaataa kahvia. Hän on paikallispoliitikko kuten tyttärensäkin, mutta eri puolueesta. Juha istuu Sodankylän kunnanvaltuustossa vasemmistoliiton edustajana ja toimii pääluottamusmiehenä Pahtavaaran kultakaivoksella.
Politiikkaa on puhuttu Riikka Karppisen kotona aina.
Karppiset kertovat, että kiihkeisiin keskusteluihin osallistuu myös Riikan isoveli Ville, joka on metsätalousinsinööri ja suunnittelee työkseen metsähakkuita, joihin perheen kuopus taas suhtautuu osin kriittisesti. Eniten kiistaa tulee juuri sisarusten välille. Politiikassa marinoituneet isä ja tytär tinkaavat keskenään vähemmän.
Suomessa elää tyttöjä ja naisia, joita rajoitetaan ja vahditaan ankarasti: Voivatko viranomaiset tehdä mitään?
Viranomaisille annetaan aiempaa enemmän koulutusta maahanmuuttajien kohtaamisesta ja erilaisista kulttuureista, mutta perheen sisäisiin käytäntöihin on edelleen hyvin vaikea puuttua.
SUOMESSA ELÄÄ tyttöjä ja naisia, joiden käytöstä vahditaan ankarasti vedoten perheen ja suvun kunniaan. Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta sunnuntaina.
HS:n haastattelemien naisten mukaan heidän elämäänsä rajoittavat säännöt juontuvat kulttuurista, joka korostaa yhteisön ja etenkin sen miesten kunniaa. Keskeistä on tyttöjen siveellisyyden kontrollointi. Haastateltujen mukaan rajoituksia saatetaan perustella myös uskonnolla.
Tiukat rajoitukset saattavat koskea esimerkiksi pukeutumista, kotiintuloaikoja ja ajanviettoa kavereiden kanssa ulkona. Yksi HS:n haastattelemista tytöistä kertoi, että häneltä oli kielletty koulun uimatunneille osallistuminen, jalkapallon pelaaminen ja seurusteleminen.
Tällaiseen kunniakontrolliin saattaa liittyä uhkaa fyysisestä väkivallasta tai siitä, että yhteisö hylkää.
Onko Suomessa valmiuksia puuttua eri yhteisöille ominaisiin kunniaan liittyviin sääntöihin, jotka rajoittavat etenkin maahanmuuttajataustaisten suomalaisten oikeuksia? HS kysyi asiaa kolmelta asiantuntijalta.
Kotoutumisasiantuntija: Maahanmuuttajat tarvitsevat tukea uuden identiteetin rakentamisessa
KOTOUTUMISASIANTUNTIJA Bahar Mozaffarin mielestä Suomessa täytyy miettiä, miten itsemääräämisoikeus toteutuu erityisesti maahanmuuttajanaisten kohdalla. Mozaffari on keskittynyt työssään juuri maahanmuuttajanaisten kotouttamiseen, ja tällä hetkellä hän työskentelee Vantaan osaamiskeskuksen projektipäällikkönä.
Hän sanoo, että lähtökohtana täytyy ymmärtää, että maahanmuuttajat tulevat uuteen kotimaahansa omien arvojensa, kulttuurinsa ja uskontonsa kanssa.
Mozaffarin mielestä pääpaino mahdollisiin ongelmallisiin käytäntöihin puuttumisessa ja niiden ratkaisemisessa tulisi olla maahanmuuttajien kotouttamisessa. Kotouttamisen lopullinen tavoite on se, että ihminen kokee kuuluvansa yhteiskuntaan ja voivansa vaikuttaa itse omaan elämäänsä.
”Uuteen maahan muuttavan ihmisen identiteetti muuttuu väistämättä, ja se on herkkä asia. On päivänselvää, ettei kukaan voi sisimmässään kannattaa ja kunnioittaa kahta keskenään ristiriidassa olevaa kulttuuria. Aina pitää valita, että mihin minä kuulun”, sanoo Mozaffari.
Kotoutumisen onnistumisen kannalta onkin Mozaffarin mielestä erittäin tärkeää, että prosessissa saa tarpeeksi tukea nimenomaan uuden identiteetin rakentamisessa.
”Tämä tarve täytyy tunnistaa ja kotouttamispalvelut suunnitella sen mukaan. Identiteetin rakentamisella pitäisi pyrkiä lisäämään maahanmuuttajien kykyä ja motivaatiota kotoutua uuteen yhteiskuntaan.”
Mozaffari sanoo, että yleensä ongelmat tulevat näkyviin esimerkiksi kouluissa juuri silloin, kun perhe ei ole kotoutunut riittävästi Suomeen ja suomalaiseen kulttuuriin.
Erityisen suuri ongelma on se, ettei kouluissa usein osata tunnistaa kunniaan liittyvää väkivaltaa tai sen uhkaa, sanoo Mozaffari. Hänen mielestään yhä enemmän opettajia ja viranomaisia pitäisi kouluttaa asiasta.
Huippumalli otti kantaa ja paljasti karvoituksensa – joutui välittömästi somekohun keskelle: ”Tämä on minun päätökseni”
Emily Ratajkowski näytti kainalokarvansa koko maailmalle, mutta aivan kaikkia mallikaunottaren sanoma ei miellyttänyt.
Malli ja näyttelijä Emily Ratajkowski, 28, on rohkea suunnannäyttäjä, jolla on pelkästään Instagramissa liki 24 miljoonaa seuraajaa.
Ratajkowski on myös vannoutunut tasa-arvon kannattaja. Siksi nainen päättikin kirjoittaa äskettäin yhdysvaltaiselle Harper’s Bazaar -julkaisulle artikkelin naiseudesta ja yhteiskunnan luomista rajoista.
Artikkelin yhteydessä Ratajkowski painottaa, että jokaisen naisen tulisi saada kunnioittavaa kohtelua ulkoisista seikoista huolimatta.
– Jos päätän ajaa kainaloni tai kasvattaa karvani, se on minun päätökseni. Mielestäni karvat ovat yksi naisten tapa harjoittaa heidän valinnanvapauttaan, Ratajkowski kirjoittaa pitkässä artikkelissaan.
Samassa yhteydessä Ratajkowski paljastaa omat kainalonsa, joissa komeilee muhkeat kainalokarvat.
Ratajkowski kertoi artikkelistaan myös Instagramissa voimaannuttavan viestin kera.
– Antakaa naisille mahdollisuus olla mitä he ikinä haluavat ja kuinka monipuolisia he voivat olla. Kirjoitin artikkelin Harpers Bazaarille naisten oikeudesta valita mitä hän laittaa ylleen, mitä hän julkaisee ja päättääkö hän ajaa karvansa vai ei. Tehkää mitä haluatte, naiset, mitä se ikinä onkaan, Ratajkowski kehottaa.
Pian kainalokarvojen esitteleminen aiheutti kuitenkin yllättävän kohun. Business Insiderin mukaan osa kommentoijista ei ottanutkaan Ratajkowskin tasa-arvoviestiä vastaan täysin mukisematta.
Naiset kritisoivat Ratajkowskin päätöstä tiukoin sanakääntein niin Twitterissä kuin Instagramissakin.
– Kellään naisella ei kuuluisi olla karvaisia kainaloita.
– Olen täysin feministi, mutta tämä ei ole imartelevaa kenellekään. Jopa minä ajan kainalokarvani.
– Kamalaa. Aja kainalosi.
– Tarvitset selvästi vähän Gilletteä.
– Jäin pohtimaan, että onko tämä nyt sitä feminismiä?
– Sait minut uteliaaksi omien karvojeni suhteen. Miltähän ne näyttäisivät, jos kasvattaisin ne? joku pohti.
Kainalokarvoja esittelevän Instagram-kuvan kommenttikenttä täyttyi myös julkkiksien kannanotoista. Lähes kaikki heistä kehuivat Ratajkowskin rohkeutta, ja moni hehkutti naisen olevan varsinainen legenda.
– Olet niin uskomattoman mahtava, kehopositiivisuuden puolesta puhuva plusmalli Ashely Graham kehui sydänten kera.
– Ikoni, malli Lily Aldridge totesi ytimekkäästi.
– Kyllä, näyttelijä ja Beverly Hillsin täydelliset naiset -tv-sarjasta tuttu Lisa Rinna sanoi.
Ratajkowski joutui keväällä toisenlaisen kohun keskelle julkaistuaan Instagramissa kuvan, jossa hän poseeraa koiran kanssa. Ratajkowski piti koiraa käsivarrellaan itseään vasten jokseenkin epämukavan näköisesti.
Monet Ratajkowskin seuraajat olivatkin sitä mieltä, että Ratajkowski ei pitele koiraa asianmukaisesti, vaan roikotti mopsia ikävän näköisesti.
Miltä naisen alapää todella näyttää ja mitä siitä ajatellaan? Laura kuvasi 100 vaginaa
Sata naista päästi brittitaiteilijan kameran jalkojensa väliin.
Puutarha, pimpsa, intiimialue, vagina, riemurasia, toosa, vulva. Ruusunnuppu! TV2:ssa nostetaan tänään niin sanotusti mirri pöydälle.
Ohjelma 100 vaginaa kertoo brittitaiteilija Laura Dodsworthista, joka on valokuvannut sadan naisen alapään. Projektillaan taiteilija haluaa poistaa naisen sukupuolielimiin liittyvää salailua, häpeää ja tietämättömyyttä.
– Alapäästä ei juuri puhuta, sitä ei ymmärretä eikä edes katsota, Dodsworth sanoo.
Oman vulvan eli ulkosynnyttimien ulkonäkö tuntuu tulleen yllätyksenä myös monille kuvatuille.
– Ei ihan niin paha kuin odotin, tunnustaa yksi heistä oman kuvansa nähdessään.
Vaginoita on yhtä monta erilaista kuin on naisiakin. Yhtä kaikki, piilossa oleva ruumiinosa määrittää paljon naisen elämää.
Suoraa puhetta
Dodsworth valokuvaa ja haastattelee dokumentissa sadasta naisesta kahdeksaatoista. Eri ikäiset naiset kertovat suoraan esimerkiksi kuukautisista, sooloseksistä ja erilaisista orgasmeistaan.
Katsoja saa varautua suoran puheen lisäksi myös suoriin kuviin – on kyse sitten verisistä tamponeista, synnyttämisestä tai itsetyydytyksestä.
Ohjelmassa muistutetaan, että valtaosa naisista ei saa orgasmia yhdynnässä.
Myös karvoitus – tai sen puuttuminen – on yksi vaginaan liittyvä kestoaihe. Ohjelmassa jututetut naiset tuntuvat olevan sen suhteen melko rentoja. Yksi pitää posliinista, toinen trimmaa vain bikinirajan.
– En ole parturoinut alapäätäni ehkä kahteen vuoteen, eräs nuori nainen puolestaan tunnustaa.
Entä sitten tuoksu? Sekin vaihtelee. Ja on varsin luonnollista.
– No minä sanon: vaginani tuoksuu mansikalle ja kermavaahdolle, yksi naisista napauttaa.
Ajattelemisen aihetta
Vaginaan liittyy raskaitakin asioita, kuten kipua, traumoja ja syvää häpeää. Oman seksuaalisen identiteetin raastavaa etsimistä.
– Se oli hirveän pelottava väylä, joka johti vain vaikeuksiin, kuvailee syvästi uskonnollisessa kodissa varttunut nainen.
Entä miltä voi tuntua pitää kädessä sikiötä, kun raskaus on mennyt kesken? Sekin tulee esiin ohjelmassa.
Dokumentti pistää miettimään, kuinka paljon tabuja riittää tällä saralla murrettavaksi. Miksi ihmeessä osa naisista tuntuu esimerkiksi itsekin pitävän omaa alapäätään vähän ällönä?
Sata vaginaa TV2:ssa tiistaina 13.8. klo 22.40
Sinkkuaika oli seksin korkeakoulu, nyt eronnut Eve elää uudessa suhteessa: "En ihmettele yhtään, että uusperheiden vanhemmat eroavat"
”Lapseton nelikymppinen, itsekeskeinen mies ei voi ymmärtää äiti-ihmisen sielunelämää”, aktiivista sinkkuelämää viettänyt Eve sanoo.
Kahdet lapset, omat urat, kodit, rutiinit, ystävät ja harrastukset. Kahden aikuisen elämän yhdistäminen on hirveän vaikea tehtävä, tietää nelikymppinen eronnut Eve.
Hän kertoi eronneen naisen sinkkuelämästä Iltalehden haastattelussa talvella 2018. Sittemmin Even elämä on muuttunut, kun hän löysi puoli vuotta sitten rakkauden.
– Ihanaa, että minut on kesytetty. Piti aika äijä löytyä, nainen toteaa.
Eve muistelee parin vuoden mittaista sinkkuaikaansa puumailuineen ja tajunnanräjäyttävine orgasmeineen lämmöllä.
– Se oli hauskaa aikaa. Toivottavasti ei tule mummona dementiaa.
” Alkuhuuma oli huikea”
Even sinkkuaika päättyi talvella kuin seinään, kun hän tapasi Tinderin kautta itseään vanhemman, eronneen työssä käyvän miehen, jolla on lapsia, kuten Evelläkin.
Tapailu muuttui parisuhteeksi kahdessa viikossa. Even mielestä treffeillä näkee vartissa, synkkaako toisen ihmisen kanssa.
– Hänen kanssaan kohtaa ajattelu, huumori ja elämäntyyli. Alkuhuuma oli huikea. Sitten alkoi arki. On hirveän vaikea paletti lyödä yhteen kahden aikuisen ihmisen elämät, joilla molemmilla on lapsia ja jotka luovat uraa. En yhtään ihmettele, että uusperheiden vanhemmat eroavat.
Se, että mies on isä, on Even mielestä erityisen tärkeää.
– Nelikymppinen lapseton, itsekeskeinen mies ei voi ymmärtää äiti-ihmisen sielunelämää. Jos olisin tavannut miehen, jolla ei ole lapsia, ei se olisi toiminut.
Somalitaustainen Ujuni Ahmed on nähnyt itse, miten tytöt joutuvat kunniakontrollin kohteiksi Suomessa
Somalitaustainen Ujuni Ahmed ei pelkää puhua kunniakontrollista ja -väkivallasta suoraan.
Kunniakontrolli. Käsite nousi keskusteluun Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaiseman artikkelin jälkeen.
Kunniakontrollilla tarkoitetaan sitä, kun ihmisen elämää rajoitetaan perheen kunnian nimissä. Kontrolli koskee erityisesti maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ja naisia, mutta se rajoittaa myös poikien ja miesten elämää.
Me Naisten bloggaaja Ujuni Ahmed, 31, puhui kunniakontrollista ja -väkivallasta julkisuudessa ensimmäisen kerran jo vuonna 2009. Hän nosti Voima-lehden jutussa esiin erityisesti tyttöjen sukuelinten silpomisen ja vapauden rajoittamisen.
Ujunilla on juuret Somaliassa, ja hän esiintyi HS:n jutussa asiantuntijana. Eilen hän julkaisi Me Naisten blogissaan kunniakontrolliin liittyvän postauksen.
– Mä tunnen kymmeniä saman kohtalon ja hurjempiakin omaavia naisia Suomessa. Tunnistan ystäväpiirini sekä itseäni monessa kohtaa anonyymitarinoista, Ujuni kirjoittaa.
Ujunin mukaan yhteisön paine menee usein yksilönvapauden, yksilön turvallisuuden ja perheen omien valintojen edelle. Siksi hän peräänkuuluttaa selkeää lainsäädäntöä, joka tekisi kunniakontrollista laitonta.
– Kuinka varmistamme, että tasa-arvo, ihmisoikeudet sekä yksilönvapaus koskettaa jokaista yksilöä riippumatta tämän etnisestä taustasta? Ujuni kysyy.
On häpeällistä hiljentyä
Ujuni on puhunut suoraan maahanmuuttajataustaisten yhteisöiden ongelmista. Suorapuheisuuteen ei ole suhtauduttu pelkästään positiivisesti, varsinkaan somaliyhteisöissä.
– Jatkuva argumentti on vielä tähän hetkeen saakka: ”Nolaat yhteisöämme”.
Ujuni työskentelee Suomen World Visionilla, ja on päässyt työnsä kautta vierailemaan entisessä kotimaassaan. Hänelle on ollut tärkeää tutustua somalijuuriinsa ja oppia kulttuurin ongelmakohdista.
– Tämän vuoden reissut kotimaahani opettivat minulle sen, että puhumalla juuri ongelmakohdista ja niitä parantamalla pääsemme eteenpäin. Häpeällistä olisi ainoastaan se, että hiljennymme ja keksimme tekosyitä sille, miksi ongelmista ei pitäisi puhua.
Onko sinulla henkilökohtaista kokemusta siitä, miten kunniakontrolli vaikuttaa elämään?
Teemme aiheesta myöhemmin juttua ja haluamme kuulla tarinasi. Kerro kokemuksistasi alla olevalla lomakkeella.
Oisko päivän nauretaan naisille -langan paikka? - Sekalainen | Ylilauta
Kansalta vaimeaa hyväksyntää Rinteelle – keskustan äänestäjät huomattavasti muita hallituskumppaneita varautuneempia
Keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehulan mukaan kannattajien jakaantuminen kuvaavat koko puolueen tuntoja.
MT:n kyselyssä 42 prosenttia kansasta kertoo olevansa erittäin tai melko tyytyväisiä pääministeri Antti Rinteen (sd.) tähänastiseen toimintaan. Melko tai erittäin tyytymättömiä oli 38 prosenttia vastaajista.
Rinteen toiminta oli erityisesti pääkaupunkiseudulla asuvien, palkkatöissä käyvien ja alle 30 -vuotiaiden mieleen. Tyytymättömimpiä olivat puolestaan yrittäjät, taajaan asutuissa kunnissa asuvat sekä kaikkein suurituloisimmat.
Pienimpien eläkkeiden nosto ei ilmeisesti riittänyt vakuuttamaan yli 64-vuotiaita, joista lähes puolella peukalo kääntyi alaspäin. Tyytyväisiä eläkeikäisistä oli reilut 40 prosenttia.
Kyselyssä vastaajilta kysyttiin, kuinka tyytyväisiä he ovat Rinteen tähänastiseen toimintaan pääministerinä.
Kaikkein tyytyväisimpiä pääministerin toimintaan olivat hänen oman puolueensa, SDP:n kannattajat, joista peräti 77 prosenttia oli erittäin tai melko tyytyväisiä.
Vasemmistoliiton kannattajista tyytyväisiä oli 74 prosenttia, Vihreiden kannattajista 71 prosenttia, ja RKP:n kannattajista 67 prosenttia. Vähiten tyytymättömiä, kymmenen prosenttia vastaajista, oli vihreiden äänestäjissä.
Hallituskumppaneista varautuneimpia olivat keskustan kannattajat, jotka jakautuivat lähes tasan tyytyväisten ja tyytymättömien kesken. Heistä kaksi prosenttia oli erittäin, ja 41 prosenttia melko tyytyväisiä. Tyytymättömiä oli 42 prosenttia.
Puolueen varapuheenjohtaja Juha Rehula (kesk.) ei ole yllättynyt tuloksesta. Hänen mukaansa äänestäjien jakautuneet mielipiteet kuvaavat myös puolueen sisäisiä tuntoja.
"Puolueessa oli iso joukko joka kannatti hallitukseen menoa vaalitappion jälkeenkin, mutta oli myös joukko joka vastusti sitä", hän sanoo.
"Monelle keskustalaiselle oli yllättävä ratkaisu ja pettymys, että lähdettiin mukaan hallitukseen. Kun vaaleista on vielä niin vähän aikaa niin ei ole yllättävää, että tulos on tuollainen".
Sitä, lisääntyykö tyytyväisyys kun hallitus pääsee toimessaan kunnolla vauhtiin, Rehula ei osaa arvioida.
"Hallitukselle testinä on syksyn budjettiriihi ja ensi kevään kehysriihi. Hallitusohjelmassa monet kirjaukset ovat hyvinkin pikkutarkkoja, mutta on myös asioita jotka ovat vielä auki. Teot ratkaisevat."
Oppositiopuolueiden kannattajat eivät löytäneet Rinteen toimista juurikaan kehuttavaa.
Perussuomalaisten kannattajista peräti 66 prosenttia oli tyytymättömiä pääministerin toimintaan, joskin yhdeksän prosenttia kertoi myös olevansa erittäin tyytyväisiä.
Kokoomuksen äänestäjistä tyytymättömiä oli 65 prosenttia. Erittäin tyytyväisiä ei heidän joukossaan ollut, ja melko tyytyväisiäkin oli vain 17 prosenttia. Kristillisdemokraattien kannattajista 31 prosenttia oli tyytyväisiä ja 55 prosenttia tyytymättömiä.
Tyytymättömin ammattikunta olivat yrittäjät, joista 48 prosenttia oli Rinteen toimiin vähintäänkin melko tyytymättömiä. Yrittäjistä tyytyväisiä oli yhteensä 31 prosenttia.
Epävarmimpia kannastaan olivat opiskelijat ja koululaiset, joista peräti 44 prosenttia ei osannut arvioida tyytyväisyyttään. Mielipiteensä muodostaneista 35 prosenttia oli tyytyväisiä, ja 21 prosenttia tyytymättömiä.
Kyselyn suoritti Kantar TNS Maaseudun Tulevaisuuden tilauksesta. Siihen vastasi yhteensä 1094 henkilöä 31.7.–5.8. välisenä aikana. Virhemarginaali on kolme prosenttia koko kansaa kuvaavalta osalta.
Pääministeri Rinnettä ei tavoitettu kommentoimaan gallupin tulosta.
Naiset kokevat miehiä useammin työn imua, kertoo laaja tutkimus – myös vakituinen työsuhde lisäsi innostusta työhön
Työn imun edistäminen työpaikoilla on tärkeää, sillä se on yhteydessä työntekijän työsuorituksen kohenemiseen ja yrityksen taloudelliseen menestymiseen.
Työn imusta pääsevät nauttimaan keskimääräistä useammin ihmiset, jotka työskentelevät johtavassa asemassa tai asiantuntijatyössä. Heidän työnsä on usein monipuolista ja itsenäistä, vaikka työpäivät voivat venyä pitkiksi.
Myös opettajat, sote-alan ammattilaiset ja maanviljelijät ovat usein työn imussa, vaikka heidän työnsä voi olla kuormittavaa. Työn merkityksellisyys näyttäytyy voimavarana.
Asia käy ilmi Työterveyslaitoksen ja belgialaisen KU Leuvenin yliopiston tutkimuksesta, jossa selvitettiin työn imuun vaikuttavia tekijöitä.
Aineistona käytettiin Eurooppalaista työolotutkimusta, ja mukana oli yli 35 000 työntekijää 30 eri maasta.
Työn imu tarkoittaa työssä koettua iloa ja innostusta. Kokemus työn imusta on yhteydessä työntekijän terveyteen, hyvään työsuoritukseen ja yrityksen taloudelliseen menestymiseen.
”Aikaisemmista tutkimuksista tiedämme myös, että työssä ja organisaatiossa olevat voimavarat kuten kehittävä, monipuolinen työ, riittävä itsenäisyys, palaute, hyvä johtaminen ja työpaikan ilmapiiri ovat olennaisimpia työn imun synnyttäjiä”, kertoo tutkimusprofessori Jari Hakanen Työterveyslaitokselta tiedotteessa.
”Tässä tutkimuksessa selvitimme niiden sijaan erilaisten taustatekijöiden kuten iän, ammatin, sukupuolen ja työsuhteen laadun merkitystä työn imun kokemukseen eli mitkä taustatekijät vaikuttavat työn imun syntymiseen eniten.”
Vakituinen työsuhde lisäsi työn imua
Tutkimuksessa tehtiin mielenkiintoinen havainto, joka koski työajan pituutta.
”Kun tarkastelimme työajan pituutta, huomasimme, että sekä lyhyttä työviikkoa tekevät (<35 tuntia) että pitkää työviikkoa tekevät (<48 tuntia) kokivat enemmän työn imua kuin niin sanottua normaalia työviikkoa tekevät. Ilmiötä selittänee se, että esimerkiksi johtajat ja asiantuntijat ovat niin motivoituneita työstään, että tekevät myös vapaaehtoisesti pidempää päivää”, Hakanen kertoo.
”Sen sijaan lyhyempää viikkoa tehdään esimerkiksi opetustyössä ja sote-alalla.”
Tutkimuksen mukaan naiset kokevat miehiä useammin työn imua. Ero ei selittynyt pelkästään toimialaeroilla eli sillä, että naisia työskentelee miehiä enemmän esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla. Sama tulokseen on päädytty aiemmin Suomessa tehdyissä tutkimuksissa, Työterveyslaitoksen tiedotteessa kerrotaan.
”On mahdollista, että naiset pystyvät hyödyntämään työnsä voimavarat paremmin kuin miehet”, Hakanen pohtii.
Työn imu on myös yli 60-vuotiailla yleisempää kuin nuorilla.
”Tähän tulokseen voi vaikuttaa niin sanottu terve työntekijä -ilmiö, eli työelämästä ovat voineet poistua vähiten työn imua terveys- tai muiden ongelmien takia kokeneet yli 60-vuotiaat.”
Työn imua lisäsivät myös vakituinen työsuhde, kokopäivätyö ja korkea koulutusasema. Työinnostusta koettiin useammin julkisella sektorilla kuin yksityisellä. Toisaalta itsensä työllistävät kokivat työn imua useammin kuin palkkatyötä tekevät.
Juustomainos nosti kohun, poistuu tv-ruuduista - onko sinusta asiaton?
Tuorejuustomainosta ei enää saa esittää televisiossa Isossa-Britanniassa. Myös sähköautomainoksen esittäminen televisiossa kiellettiin.
The Guardian uutisoi brittiläisillä televisiokanavilla esitetyistä mainoksista, joiden esittämisen Britanniassa mainontaa valvova Advertising Standards Authority on päättänyt estää.
Britanniassa kiristettiin mainontaa koskevia sääntöjä aiemmin tänä vuonna. Suurennuslasin alla ovat erityisesti haitallisia stereotyyppisiä sukupuolirooleja vahvistavat mainokset.
Toisessa pois vedetyssä mainoksessa kaksi tuoretta isää tapaavat ravintolassa. Molemmilla on pienet vauvat mukanaan. Ravintolassa on valmiita annoksia hihnalla, joka liikkuu. Kumpikin isä laskee lapsensa hihnalle ja käy käsiksi ruokaan. Hihna kuljettaa lapset isien huomaamatta kauemmas. Pian isät huomaavat tilanteen ja nappaavat lapsensa takaisin. Toinen iseistä sanoo: ”Ei kerrota äidille.”
Mainoksen tarkoituksena oli markkinoida tuorejuustoa. Mainosta kritisoitiin siitä, että se antaa iseistä mielikuvan kyvyttöminä huolehtimaan pienistä lapsistaan.
Toinen televisioruuduista pois vedetyssä mainoksessa markkinoitiin sähköautoa. Mainoksessa kuvattiin isää, joka nukkui lapsen kanssa teltassa korkealla vuoristossa, miespuolisia astronautteja ja miespuolista paraurheilijaa hyppäämässä pituutta vaikuttavasti. Mainoksessa oli teksti: "Voimme saavuttaa mitä vain." Tämän jälkeen kuvattiin naista, joka istui penkillä lukemassa kirjaa lastenvaunut lähellään. Hänen ohitseen ajoi sähköauto.
3 miestyyppiä ja käyttöohjeet sinkkumiehille, parisuhdemiehille ja pettäjämiehille
Nelikymppinen Eve jakaa miehet kolmeen ryhmään sinkkuelämän kokemuksellaan.
Rakkauden löytänyt nelikymppinen eronnut Eve seuraa sinkkuelämää nykyään ystäviensä kautta. Iltalehti kertoi Even sinkkuelämästä talvella ja uusista kuulumisista tuoreessa jutussa tiistaina.
– Sinkkuaika oli koettava. Se kasvatti minua hirveästi. Aika monta sammakkoa piti suudella, hän sanoo.
Nyt Eve seuraa ystäviensä sinkkuelämää.
– Sinkkuna opin tuntemaan eri miestyyppejä. Tunnistan heti, kuka on pelkkää seksiä vailla.
Parin vuoden aktiivinen sinkkukausi ja ystävien elämän seuraaminen saivat Even jakamaan miehet kolmeen ryhmään. Ryhmittely on Even mukaan kärjistetty, mutta silti tosi.
1. Miehet, jotka eivät ole koskaan saavuttaneet parisuhdetta
Even mukaan tähän ryhmään kuuluvat miehet ovat usein itsekkäitä ja lapsettomia.
– Heidän kanssaan on melkein turhaa kenenkään äiti-ihmisen lähteä deittailemaan vakavasti.
Even kokemuksen mukaan näiden miesten elämän keskiössä ovat heidän omat menot ja harrastukset.
– He eivät välttämättä edes tiedä, mitä on oikea rakkaus ja välittäminen. Mitä vanhempi mies on, sitä vahvemmin hän on vain oman elämänsä herra. Näille miehille voi olla vaikeaa ottaa muita huomioon.
Even mukaan tällaisen miehen saaminen parisuhteeseen on saavutus, mutta suuren työn takana. Työ voi olla hänestä niin suuri, ettei sitä kannata edes yrittää.
2. Parisuhteen saavuttaneet miehet
Nämä miehet ovat Even mukaan onnellisesti tasapainoisessa parisuhteessa, rakastaen vaimoaan ja perhettään.
– Nämä mahtavat isi-ihmiset pitävät perheestään huolta ja perhe on heille kaikista tärkein, Eve hehkuttaa.
Tällaisia miehiä kannattaa Even mielestä ehdottomasti tavoitella.
3. Parisuhteen saavuttaneet miehet, jotka pettävät
Nämä miehet ovat Even mukaan pettyneet liitoissaan, heidät on petetty tai he ovat itse pettäneet ja sen jälkeen eronneet.
– He eivät osaa pysähtyä suhteeseen enää vaan etsivät jatkuvasti ja rikkovat sydämiä.
Nämä miehet ovat Even mukaan aikuisia pelimiehiä, jotka ovat oppineet eron jälkeen pelimiehen kaikki temput ja osaavat olla halutessaan maailman hurmaavimpia.
– Heille naiset ovat vain sulkia hattuun.
Sisimmässään nämä miehet pelkäävät Even mukaan sitoutua, eivät uskalla antaa tunteille valtaa tai rakastaa oikeasti. He pelaavat, koska se on helpompaa kuin ottaa riski ja rakastua.
– Älä jää roikkumaan tähän miestyyppiin. Anna hänen mennä, sillä sinä sait hetkesi hänen kanssaan.
Mistä tietää, että toinen on tosissaan?
Even mukaan deittailu on nykyään peliä. Tietyt merkit kertovat silti, milloin toinen on tosissaan kanssasi. Tällaisia merkkejä ovat Even mukaan se, että deitti pyytää ensitreffeillä esimerkiksi kahville tai syömään, eikä ehdota tapaamista kotona. Even mukaan se kertoo, ettei mies yritä päästä sänkyyn ensitreffeillä tai ei välttämättä vielä toisillakaan treffeillä.
– Hän laittaa sinulle viestiä tai soittaa, toivottaa hyvää yötä ja huomenta, eli hän näyttää sinulle, että ajattelee sinua. Jos mies on tosissaan suhteesi, hän malttaa odottaa seksiä. Hän haluaa viettää aikaa kanssasi ja pystyy kertomaan sinulle rehellisesti, missä on ja kenen kanssa, Eve kuvailee.
Eve on kirjoittanut miestyypeistä omassa blogissaan.
Even nimi on muutettu yksityisyyden suojelemiseksi.
Jalkapallolegenda lataa tasa-arvoisesta palkasta: "Naurettavaa"
Jalkapallon hollantilaislegenda Frank de Boerin mielestä ajatus tasa-arvoisesta palkasta nais- ja miespelaajien välillä on naurettava, kertoo The Guardian.
Alankomaiden kuninkaallinen jalkapalloliitto teki vastikään päätöksen siitä, että naisten ja miesten maajoukkueet tulevat saamaan yhtä suuret palkkiot edustustehtävistä. Naiset saavat vuosittain korotuksia aina vuoteen 2023 saakka, jolloin palkkiot ovat samansuuruisia. Yhdysvaltojen naisten maajoukkue käy omaa taisteluaan lajiliittoaan vastaan tasa-arvoisesta palkasta.
De Boerilla on oma näkemyksensä asiasta. Hänen mielestään suosio ja kaupalliset tulot pitäisi olla avainasemassa palkkojen suhteen eikä suinkaan sukupuoli.
– Mielestäni se on naurettavaa. Se on sama kuin tenniksessä. Jos miesten MM-finaalia katsoo 500 miljoonaa ihmistä ja naisten 100 miljoonaa, niin siinä on ero. Se ei ole sama asia, de Boer sanoo.
– Totta kai heille tulee maksaa sen verran kuin he ansaitsevat, eikä vähempää. Juuri sen verran kuin he ansaitsevat. Jos se olisi yhtä suosittua kuin miehillä, niin he saavat sen, koska tulot ja mainonta menevät siihen. Asianlaita ei ole kuitenkaan se, niin miksi heidän tulisi saada sama summa? Se on naurettavaa, en ymmärrä sitä, de Boer jatkaa.
Hollantilaisen mielestä asia on reaktio suurempiin ongelmiin yhteisössä, jossa hän uskoo tasa-arvoiseen palkkaan.
– Uskon, että se alkoi siksi, koska naiset ovat alipalkkaisia, varsinkin päävalmentajan tehtävissä. Heidän tulee saada saman verran kuin miehet saavat. Jos olet esimerkiksi pankissa johtotehtävissä, niin naisten pitää saada saman verran palkkaa, koska kyse ei ole fyysisistä vaan psyykkisistä asioista. Miksi sinun silloin tulisi saada vähemmän palkkaa, koska teet saman työn kuin mies. Se on mielestäni tullut mukaan urheilumaailmaan, kuten tenniksessä ja jalkapallossa. Se on kuitenkin mielestäni eri asia, de Boer kertoo.
De Boer voitti urallaan Mestarien liigan, Uefa Cupin ja Hollannin mestaruuden viidesti. Maajoukkueessa paras saavutus pelaajana on vuoden 1998 MM-kisojen neljäs tila.
Latistiko arkeen paluu halut? Näin usein seksi käy suomalaisten mielessä: "Miehet saattavat saada ympäristöstä herkemmin visuaalisia ärsykkeitä"
Lomalta töihin palatessa seksiin liittyvät ajatukset voivat laimeta, mutta kuinka usein suomalaiset oikein ajattelevat seksiä?
Loma saa vaihteen vaihtumaan vapaalle ja ajatukset harhailemaan makuuhuoneen puolelle, onhan seksi parempaa lomalla kuin arkena! Moni kuitenkin palailee lomalta töihin elokuussa, ja rentouttavan loman vaihtuminen kiireiseen arkeen voi stressata niin, että töihin liittyvät ajatukset valtaavat mielen.
Työasiat pyörivät selvästi suomalaisten mielissä, sillä Kaalimato.comin toteuttaman tuhannen ihmisen kyselytutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia suomalaisista kokee ajattelevansa vapaa-ajallaan enemmän töitä kuin seksiä.
– Seksin harrastaminen, tai edes sen ajatteleminen, vaatii yleensä aikaa ja stressitöntä mieltä. Hektisen työarjen alkaessa onkin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten ja millaisessa seurassa omaa vapaa-aikaansa kuluttaa, Kaalimato.comin seksuaaliterapeutti Annukka Lavikainen neuvoo tiedotteessa.
Lavikaisen mukaan on tärkeää kehitellä itselleen stressivapaata tekemistä, kuten lukemista tai metsässä käyskentelyä.
Yli kolmasosa suomalaisista ajattelee seksiä päivittäin
Kaalimadon tutkimuksen mukaan 35 prosenttia suomalaisista ajattelee seksiä kuitenkin vähintään kerran päivässä. Vilkkaimmin seksiä kuvittelevat miehet, joista joka kolmannen ajatukset käyvät seksissä useitakin kertoja päivässä. 49 prosenttia miehistä ajattelee seksiä ainakin kerran päivässä.
Suomalaisnaisilla seksikkäät ajatukset käyvät mielessä huomattavasti harvemmin. Vaikka joka neljäs nainen miettiikin seksiä useita kertoja viikossa, päivittäinen seksin ajattelu on huomattavasti harvinaisempaa kuin miehillä.
– Visuaalisuudella on yleensä suurempi rooli miesten kiihottumisessa. Miehet saattavat siis saada ympäristöstä herkemmin erilaisia visuaalisia ärsykkeitä, jotka saavat omat ajatukset kääntymään seksiin. Kaalimato.comin aikaisemmat tutkimukset ovat myös osoittaneet miesten haluavan keskimäärin naisia enemmän seksiä, seksuaaliterapeutti kertoo.
"Jotkut pysyvät seksuaalisesti aktiivisina aina vanhuuteensa saakka"
Tutkimuksen mukaan nuoria himokkaampia ajatuksiltaan ovat 35–44-vuotiaat suomalaiset, joista lähes kolmasosa ajattelee seksiä useita kertoja vuorokaudessa. 18–24-vuotiailla vastaava osuus on 19 prosenttia, kun 45–54-vuotiaista 24 prosenttia ajattelee seksiä useita kertoja päivässä.
– 50 ikävuoden tienoilla oma arki on saattanut rauhoittua lasten jo kasvettua itsenäisemmiksi. Oma elämä ei siis välttämättä pyöri enää kiireisessä lapsiarjessa, vaan syntyy tilaa ja vapaa-aikaa omille harrastuksille, ja myös seksielämälle on jälleen enemmän aikaa, Lavikainen sanoo.
55–70-vuotiaiden kesken on havaittavissa selvempää jakautumista seksuaalisesti erittäin aktiivisten ja harvemmin tai ei koskaan seksiä ajattelevien välillä.
– Vanhemmissa ikäluokissa omaan seksuaalisuuteen vaikuttavat vaihdevuodet sekä sairaudet ja lääkitykset. Vanhemmiten ihmiset ovat saattaneet myös löytää muita keinoja saada mielihyvää kuin seksi. Jotkut pysyvät kuitenkin seksuaalisesti aktiivisina aina vanhuuteensa saakka, Lavikainen sanoo.
Seksihalut kateissa?
Viisi prosenttia suomalaisista kertoo, ettei ajattele seksiä lainkaan. Tämä voi olla täysin normaalia eikä aihe huoleen, mutta Lavikainen kehottaa kiinnittämään huomiota asiaan erityisesti silloin, jos kyseessä on pidempikestoinen muutos, joka haittaa itseä.
Tutkimus kumosi yleisen luulon: Naiset eivät ole miehiä parempia multitaskauksessa
Ovatko naiset miehiä parempia ”multitaskaamaan”? Tällainen käsitys on varsin yleinen, mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei näytä pitävän paikkansa.
Saksalaisen RWTH Aachen -yliopiston tutkijat ovat saaneet selville, että sekä naiset että miehet suoriutuvat yhtä hyvin tilanteista, jotka vaativat kahden keskittymistä vaativan työtehtävän välillä pomppimista tai kahden työtehtävän samanaikaista suorittamista.
Tieteilijöiden havainnoista uutisoi keskiviikkona EurekAlert-sivusto. Tutkimusraportti julkaistiin Public Library of Science: PLOS One -tiedejulkaisussa.
TUTKIMUSTULOKSET VAHVISTAVAT entisestään viime aikoina merkille pantua huomiota siitä, että yleinen uskomus naisista miehiä parempina multitaskaajina ei pidä ehkä sittenkään paikkaansa.
Multitaskaus eli aivojen moniajo eli useiden erillisten toimien suorittaminen lyhyehkön ajan sisällä vaatii suorittavalta henkilöltä huomion ripeää sekä alituista vaihtamista tehtävästä toiseen ja täten myös normaalia enemmän kognitiivista suorituskykyä.
Saksalaisryhmä vertaili tuoressa tutkimuksessa 48 miehen ja 48 naisen suorituskykyä kirjain- tai numerotunnistustehtävissä.
Jotkut koetehtävät vaativat osallistujilta huomion kiinnittämistä kahteen eri tehtävään samanaikaisesti (samanaikainen / rinnakkainen multitaskaus) ja jotkin koetehtävät taas huomion vaihtamista tehtävästä toiseen (peräkkäinen multitaskaus).
Tieteilijät mittasivat koetilanteissa reaktioaikaa sekä tarkkuutta.
He huomasivat, että multitaskaus verotti sekä miesten että naisten reaktioaikaa ja tarkkuutta yhtä paljon.
TUTKIJAT HUOMAUTTIVAT tutkimusraportissa, että he tarkastelivat aihetta vain tiettyjen koetehtävien puitteissa, joten tutkimustulokset eivät voi edustaa kaikkia multitaskausta vaativia toimintoja tai niissä tarvittavia kognitiivisia kykyjä.
Tulokset eivät myöskään voi osoittaa muiden kuin tutkittujen toimien yhteydessä mahdollisesti esiintyviä suorituskykyyn liittyviä sukupuolieroja olemattomiksi.
Tämän lisäksi tutkijat korostivat raportissa, että otannan suuri koko ja tutkimuksessa havaitsemattomat sukupuolierot kielivät siitä, että ainakin nyt testattujen kognitiivisten prosessien tapauksessa naiset ja miehet ovat suorituskyvyltään samalla tasolla multitaskatessaan.
Kummallinen tämä naisille suunnattu TLC-kanava. Päivät pitkätysten tuntuu olevan suunnilleen vuorokauden ympäri pelkkää morsiuspukuohjelmaa:
03.10 Tahdon morsiuspuvun
04.10 Tahdon morsiuspuvun Britannia
04.40 Tahdon morsiuspuvun Britannia
06.05 Suurenmoiset morsiamet
06.40 Tahdon morsiuspuvun!
07.05 Tahdon morsiuspuvun!
07.40 Tahdon morsiuspuvun!
08.10 Tahdon morsiuspuvun!
08.40 Tahdon morsiuspuvun!
09.10 Tahdon morsiuspuvun!
09.40 Tahdon morsiuspuvun!
10.10 Tahdon morsiuspuvun!
10.40 Tahdon morsiuspuvun!
11.15 Tahdon morsiuspuvun!
11.45 Tahdon morsiuspuvun!
12.15 Tahdon morsiuspuvun!
12.45 Tahdon morsiuspuvun!
13.15 Tahdon morsiuspuvun!
13.50 Tahdon morsiuspuvun!
14.20 Tahdon morsiuspuvun Britannia
14.50 Tahdon morsiuspuvun Britannia
15.20 Tahdon morsiuspuvun Britannia
15.50 Tahdon morsiuspuvun Britannia
16.25 Tahdon morsiuspuvun Britannia
16.55 Tahdon morsiuspuvun Britannia
17.55 Tahdon morsiuspuvun Britannia
19.00 Tahdon morsiuspuvun: Britannia
19.30 Tahdon morsiuspuvun: Britannia
20.00 Tahdon morsiuspuvun!
21.00 Tahdon morsiuspuvun: Vegas
22.00 Tahdon morsiuspuvun: Vegas
23.05 Tahdon morsiuspuvun: Vegas
00.05 Tahdon morsiuspuvun: Vegas
01.05 Tahdon morsiuspuvun: Vegas
02.05 Tahdon morsiuspuvun Britannia
02.35 Tahdon morsiuspuvun Britannia
Afrikkalainen kaupunki ratkoo pettämisongelmaa erikoisella tavalla – kaikkien avioituneiden miesten nimet ja kasvokuvat kootaan rekisteriin: "Olen saanut valituksia naisilta, joita on petetty"
Tansanialaiskaupunki Dar es Salaamin viranomaiset ovat lähestyneet parisuhteessa tapahtuvaa pettämisongelmaa melko erikoisella ratkaisulla. Kaupunki suunnittelee laittavansa kaikkien alueen avioituneiden miesten nimet ja kasvokuvat verkkokäyttöiseen rekisteriin, josta mahdollisen tapailukumppanin avioliittostatus on helppo käydä tarkistamassa.
Paikallisen viranomaisen mukaan rekisteri suojelee Dar es Salaamin naisia epäluotettavilta miehiltä.
– Olen saanut lukuisia valituksia nuorilta naisilta, joita on petetty useita kertoja. He ovat saaneet tarpeekseen, toteaa Dar es Salaamin kuvernööri Paul MakondaThe Citizenille.
– Nämä hurmaavat miehet ovat luvanneet avioitua naisten kanssa, mutta sitten hylkäävätkin heidät saatuaan heistä tarpeekseen. Se on nöyryyttävää, Makonda jatkaa.
Rekisteriin ei oteta naisia
Tansanialaisviranomaisten suunnitteilla onkin verkkokäyttöinen rekisteri, josta tapailukumppanin mahdolliset aviopuolisot saisi helposti selville.
Makondan mukaan rekisteriin laitettaisiin kaikkien virallisesti avioituneiden miesten tiedot kasvokuvien kera.
– Tansanian lakipykälissä on kohta, jonka avulla voimme suojella naisia, joille on luvattu avioliitto. Haluamme käyttää tätä lakipykälää tuodaksemme järkeä kaupungin parisuhteisiin, Makonda selventää lehdelle.
Ajatus avioliittorekisteristä on tyrmistyttänyt kansalaisia, sillä näillä näkymin palvelu tullaan suuntaamaan ainoastaan tansanialaismiesten parisuhdestatuksen selvittämiseen. Sen sijaan avioliitossa olevia naisia ei listata mukaan verkkosivuille.
Dar es Salaamissa elää noin 4,4 miljoonaa ihmistä ja se on Tansanian suurin kaupunki.
Tuomas Rajala jätti raskaana olleen vaimonsa ja torjui tunteet vuosikymmeneksi – nyt hän haluaa auttaa muita miehiä selviytymään erosta
Parisuhteen jälkeinen maailma näyttää monen miehen mielestä naisten dominoimalta ja epätasa-arvoiselta.
Kymmenen vuotta sitten media-alan ammattilaisen Tuomas Rajalan elämä iskeytyi pohjamutiin. Hän oli jo pari vuotta voinut huonosti avioliitossaan, mutta ongelmista puhumisen sijaan hän oli paennut niitä harrastuksiinsa ja työhönsä.
Kotona oleminen ahdisti häntä jatkuvasti enemmän ja enemmän, kunnes eräänä päivänä hän ilmoitti silloiselle, raskaana olleelle vaimolleen ettei enää pysty jatkamaan. Ennen lähtöään yhteisestä kodista Rajala katsoi 2-vuotiasta lastaan, joka nukkui sängyssään autuaan tietämättömänä parhaillaan tapahtuvasta lapsuudenperheensä hajoamisesta.
Mies lähti ja hyväksyi väärintekijän roolinsa.
– Otin pahiksen ja saatanan roolin. Hyväksyin sen, että minua ruoskitaan, koska olin tehnyt niin sikamaisesti.
Vaikka ero tuntui pahalta, Rajala puri hammasta yhteen ja päätti pärjätä apua pyytämättä. Hän myös pelkäsi, että vaikeiden tunteiden käsittely rikkoisi hänet henkisesti.
– Ajattelin ettei minulla ole oikeutta surra, koska minä aiheutin muille mielipahaa. Syyllisyys oli siinä vaiheessa ylitsepääsemätön tunne.
Eron jälkeen Tuomas Rajala koki jäävänsä yksin. Hänen ystävänsä olivat suurelta osin peräisin helluntaiseurakuntanuoruudesta, eikä heiltä herunut ymmärrystä perheensä jättäneelle.
– Suurin osa vanhasta kaveripiiristä hylkäsi minut. Minua nuhdeltiin ja sain paljon soittoja ja viestejä, joissa minua kehotettiin palaamaan vaimoni kanssa yhteen.
Miesten yksinäisyys korostuu myös siksi, että tyypillisesti naiset ovat hoitaneet yhteydenpidon sukulaisiin ja parin yhteisiin ystäviin. Eron hetkellä nämä kontaktit helposti katkeavat. Eron jälkeinen maailma näyttää monen miehen mielestä pyörivän naisten ehdoilla ja olevan epätasa-arvoinen varsinkin lasten asioista sovittaessa.
Ero on riski miehen terveydelle
Rajala ei anna tätä haastattelua valittaakseen, vaan antaakseen tukea muille eronneille miehille. Yksin jäänyt ja omien sanojensa mukaan elämänsä kanssa muutenkin sekaisin ollut mies olisi itse eronsa hetkellä tarvinnut opaskirjaa, jossa eroa käsitellään miehen näkökulmasta. Nyt hän on itse kirjoittanut sellaisen.
Isävuoro – Miehekäs selviytymisopas eroon -kirja alkoi Tuomas Rajalan omasta terapiaprosessista, jolloin hän kirjoitti ajatuksiaan ja tunteitaan muistiin. Lopullinen sysäys kirjalle tapahtui, kun Rajala törmäsi tutkimukseen, jonka mukaan ero on miehille jopa hengenvaarallinen.
Kyseessä oli Niina Metsä-Simolan väitöskirjatutkimus, jonka mukaan eronneiden miesten kuolleisuusriski on kaksinkertainen verrattuna naimisissa oleviin miehiin. Riski pysyy kohonneena peräti 10 vuotta.
Naisilla kuolinriski kohoaa myös, mutta hieman vähemmän ja riski on koholla kaksi vuotta eron jälkeen. Naiset siis näyttävät toipuvan erosta nopeammin.
– Tämä oli herättävä fakta: että avioero voi tappaa, ja se tappaa useammin miehen kuin naisen. Aloin miettiä, ovatko miehet todella näin paljon heikommilla, mistä se johtuu ja mitä sille voisi tehdä.
Miesten kuolinriskiä eron jälkeen nostaa varsinkin runsas alkoholin käyttäminen. Viina ja muut päihteet ovat huono ratkaisu erotuskaan. Vaikeita tunteita voi hetkellisesti yrittää paeta pulloon, työhön tai maaniseen lenkkeilyyn, mutta erosta toipuminen vaatii tunteiden kohtaamista ennemmin tai myöhemmin.
Rajala varoittaa vasta eronnutta myös heti hyppäämästä uuteen suhteeseen.
– Kun lähdet kotoa putkikassin kanssa, jonne olet laittanut pari cd-levyä ja kalsarit, ja istut autossa parkkipaikalla, niin ensimmäinen juttu ei ole Tinderin avaaminen. Se ei toimi, se on ihan varmaa.
Miehet hallitsevat tuottoisaa ulkomaankauppaa – ”Talouden globalisaatio tukee miesvaltaisia työpaikkoja eikä suunta ole kääntymässä”
”Sukupuolten välillä näyttää olevan suuriakin eroja sen suhteen, miten talouden globalisaation hyödyt jakautuvat yhteiskunnassamme”, Tilastokeskuksen asiantuntijat kertovat Tieto&Trendit-julkaisussa.
Ulkomaankauppa ja globalisaatio ovat Suomelle hyödyllisiä usealtakin kantilta, mutta sukupuolten välinen tasa-arvo jää ulkomaankaupassa lapsen kenkiin.
Sukupuolten väliseen epäsuhtaan kiinnittävät huomiota Tilastokeskuksessa työskentelevät Pontus Lindroos, Henri Luomaranta sekä Satu Nurmi Tieto & Trendit -julkaisussa.
Kirjoittajat kuvaavat globalisaatiota ulkomaankaupassa miehiseksi touhuksi, sillä naiset osallistuvat tuottoisaan ulkomaankauppaan huomattavasti vähemmän kuin miehet.
Tasa-arvonäkökulma on oleellinen, sillä viennin osuus Suomen bkt:sta on pyörinyt 25-30 prosentin tietämillä viimeisen kymmenen vuoden ajan, ja vientiyritykset ovat selvästi tuottavampia kuin muut yritykset keskimäärin.
Vuonna 2016 vientiyritysten työntekijöistä naisia oli 27 prosenttia, kun kotimaanmarkkinoilla toimivien yritysten työntekijöistä naisia oli noin 36 prosenttia.
Naisten osuus on kirjoittajien mukaan vielä vähentynyt jonkin verran vientiyrityksissä vuoden 2012 jälkeen.
”Näyttäisi siis siltä, että talouden globalisaatio tukee miesvaltaisia työpaikkoja eikä suunta ole kääntymässä”, kirjoittajat toteavat.
”Kun lisäksi tarkastellaan naisten osuutta palkoista, naisten ja miesten välinen (vakioimaton) palkkaero on ollut noin 2 prosenttiyksikköä suurempi vientiyrityksissä kuin kotimarkkinayrityksillä.”
Naisten roolista yrittäjinä ulkomaankaupassa on myös melko vähän aiempaa tietoa.
Kirjoittajat kuitenkin laskivat, että niin sanotuissa ei-viejissä noin kolmannes yrittäjistä on naisia, kun taas vientisektorilla vain vajaa viidennes.
Naisyrittäjien määrä vientiyrityksissä on myös pienentynyt.
Kirjoittajat muistuttavat, että globalisaatio on mahdollistanut yritysten kasvun menestyjiksi, jotka ovat synnyttäneet ympärilleen vaurautta ja hyvinvointia. Kestävän talouskasvun tulisi kuitenkin olla samalla tasa-arvoista, sillä yhtäläiset mahdollisuudet edistävät hyvinvointia, kauppaa ja talouskasvua.
”Artikkelissamme esiteltyjen tulosten perusteella sukupuolten välillä näyttää olevan suuriakin eroja sen suhteen, miten talouden globalisaation hyödyt jakautuvat yhteiskunnassamme”, kirjoittajat toteavat.
”Erityisen tärkeä havainto on naisten huomattavasti pienempi osallistuminen ulkomaankauppaan. Naiset työntekijöinä ja yrittäjinä saavat vientiyritysten palkkasummista ja pääoma¬tuloista pienemmän osan, mikä voi johtaa tuloerojen kannalta epätoivottavaan kehitykseen.”
Syynä epäsuhdan taustalla voi olla yksinkertaisia asioita, kuten naisten ja miesten hakeutuminen eri koulutusaloille. Mutta taustalla voi olla myös piilosyitä työelämän ja yhteiskunnan rakenteissa.
Tutkimuksen mukaan ympäristöteot ovat sukupuolittuneet ihmisten mielissä, ja siitä on seurauksia
Kokeessa miehet välttivät naisia, joita kiinnosti ikkunoiden tiivistäminen.
USEISSA tutkimuksissa on huomattu, että ympäristöstä huolehtimista pidetään enemmän naisellisena kuin miehekkäänä toimintana.
Sen koetaan istuvan naisten perinteiseen hoivaajan rooliin.
Jotkin ympäristöteot nähdään kuitenkin paremmin miehelle sopivina. Sellaisia ovat esimerkiksi auton ja kodin kunnostamiseen liittyvät toimet.
Yhdysvaltalaisen Pennsylvanian valtionyliopiston ja hollantilaisen Groningenin yliopiston tutkijat totesivat kolmen tutkimuksen sarjassa, että ympäristöteoilla saattaa siksi olla erilaisia sosiaalisia seurauksia.
TUTKIMUKSESSA kävi esimerkiksi ilmi, että sekä yhdysvaltalaiset miehet että naiset olivat vähemmän varmoja miehen heteroseksuaalisuudesta, jos tämä kierrätti jätteitä tai kuljetti mukana kankaisia ostoskasseja.
He ounastelivat naista helpommin lesboksi, jos tämä tiivisti ikkunoita. Miehet myös välttivät todennäköisemmin naista, joka osoitti kiinnostusta tämänkaltaiseen miehekkääksi koettuun toimintaan.
Tutkimuksen tekijä, Yhdysvaltalaisen Penn State -yliopiston psykologian professori Janet Swim sanoo, että tällaisia sosiaalisia seurauksia on tärkeää ymmärtää, koska ne saattavat estää ihmisiä toimimasta hyödyllisellä tavalla.
”Ihmiset saattavat välttää tiettyä käyttäytymistä, koska he haluavat hallita vaikutelmaa, jonka he uskovat muiden saavan. Tai heitä saatetaan välttää, jos heidän käyttäytymisensä ei sovi sukupuolirooliin”, Swim sanoo yliopiston tiedotteessa.
RYHMÄN kolmeen tutkimukseen osallistui yhteensä 960 koehenkilöä.
Kahdessa ensimmäisessä tutkimuksessa heidän piti lukea selostuksia kuvitteellisen henkilön arkipuuhista, joihin kuului myös erilaisia ympäristöystävällisiä tekoja. Sellaisia olivat pyykin kuivattaminen narulla kuivausrummun sijaan, kankaisen ostoskassin käyttäminen, kierrättäminen, auton huoltaminen, laitteiden irrottaminen laturista kun akku oli täynnä, ikkunoiden ja ovien tilkitseminen.
Koehenkilöiden piti arvioida, oliko kuvailtu henkilö maskuliininen tai feminiininen ja arvata, mikä hänen seksuaalinen suuntautumisensa on.
Kävi ilmi, että sukupuolelleen tyypillisiksi katsottuja tekoja tehneitä ihmisiä pidettiin varmemmin heteroina kuin niitä, joiden käyttäytyminen ei ollut täysin sukupuoliroolin mukaista.
Koehenkilöt siis olivat näkevinään perinteisten sukupuoliroolien noudattamisessa ja rikkomisessa vihjeitä seksuaalisesta suuntautumisesta.
Koehenkilöt eivät tulkinneet roolien venyttäjiä suoraan homoiksi tai lesboiksi, mutta heidän vastauksensa osoittivat, että he olivat keskimäärin vähemmän varmoja siitä, että nämä olivat heteroita.
”Jos ihmiselle on tärkeää, että häntä pidetään heterona, hänelle voi olla tärkeää käyttäytyä mieluummin sukupuoliroolinsa mukaisesti kuin tehdä ympäristötekoja, joita pidetään pikemmin toiselle sukupuolelle tyypillisinä”, Swim tulkitsee.
KOLMANNESSA kokeessa tutkijat selvittivät, välttävätkö ihmiset toisiaan ympäristönsuojeluun liittyvien kiinnostusten perusteella.
Koehenkilöiden piti ilmoittaa millaisista ympäristöteoista he olisivat kiinnostuneita keskustelemaan ja sen jälkeen valita, kenen kanssa halusivat mieluiten keskustella.
Naiset halusivat keskustella mieluummin naisten kanssa ja mieluummin ”naisellisista” ympäristöteoista. Myös ”naisellisista” aiheista kiinnostuneet miehet kelpasivat keskustelukumppaneiksi.
Miehet sen sijaan välttivät selvästi naisia, jotka olivat kiinnostuneita miehisistä aihepiireistä. Paremmin kelpasivat sekä naisellisesta toiminnasta kiinnostuneet naiset, miehisestä toiminnasta kiinnostuneet miehet että naisellisesta toiminnasta kiinnostuneet miehet.
Edessä hurja työmarkkinakierros: Julkisen sektorin naisvaltaiset alat vaativat vientialoja selvästi suuremmat palkankorotukset
Tehy ja JHL tyrmäävät työnantajan vaatimukset vientivetoisesta palkkakierroksesta ja vaativat budjettiriihestä rahaa palkankorotuksiin.
Työmarkkinasyksy liittokohtaisine neuvotteluineen ei vielä ole edes kunnolla käynnistynyt, mutta pöydän molemmin puolin on jo kovat piipussa.
Vientialojen liitot aloittavat kierroksen loppukuusta. Työnantajan leiristä Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja Minna Helle on viestinyt, että synkkenevä taloussuhdanne ei salli suuria palkankorotuksia.
– Maailmantalouden näkymät ovat heikkenemässä, ja yritykset ovat huolissaan siitä, miten jatkossa pystytään voittamaan lisää markkinaosuuksia, Helle sanoo Ylelle.
Hän vaatii kilpailukyvyn säilyttämisen nimissä "vientivetoista" kierrosta, jossa myöhemmin sopimuksistaan neuvottelevat toimialat käytännössä mukautuvat ensimmäisinä neuvottelevien vientiliittojen sopimaan palkankorotustasoon.
Tämä ajatus toteutui kaksi vuotta sitten. Tuolloin kaikki toimialat tekivät vientiliittojen perässä sopimuksen, jossa palkat nousivat noin 3,2 prosenttia.
– Suomen Pankki on laskenut, että muilla aloilla tehtävät ratkaisut vaikuttavat vientiyritysten kilpailukykyyn yhtä paljon, kuin vientialojen omat ratkaisut. Vientialojen kilpailukyvystä huolehtiminen on koko työmarkkinoiden ja suomalaisten kilpailukyvystä huolehtimisen kannalta ensiarvoisen tärkeä asia, Minna Helle sanoo.
Hänen mukaansa myös kilpailukykysopimukseen sisältyneiden palkattomien lisätyötuntien on syytä jäädä pysyviksi.
Naisvaltaiset suurliitot: On reippaiden korotusten aika
Teknologiateollisuuden vetoomukset eivät saa lainkaan vastakaikua julkisen sektorin naisvaltaisista suurliitoista.
– Vientipöydässä ei neuvotella sote-alan sopimuksista. Se, mitä syksyllä tehdään, ei vaikuta meidän pöytään, koska siellä ei pystytä ratkaisemaan esimerkiksi palkkatasa-arvokysymystä, sanoo Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen.
Samoilla linjoilla on Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.
– Tämä vientialojen viesti on epäreilu, sillä meillä ei ole mitään keskitettyä palkkamallia Suomessa, hän sanoo.
Sosiaali- ja terveydenhoitoaloja edustavat palkansaajaliitot Tehy ja Super vaativat yhdessä tuntuvia kuoppakorotuksia jäsentensä palkkoihin. Liittojen mielestä sukupuolten välinen palkkatasa-arvo tasoittuu vain palkankorotuksilla, jotka olisivat 1,8 prosenttiyksikköä korkeammat kuin vientialoilla.
Myös JHL kertoo hakevansa korkeampia korotuksia.
– Palkankorotuksia me olemme lähdössä hakemaan ja samapalkkaisuutta. Se tarkoittaa, että korotus on korkeampi kuin vientialojen palkankorotus, Päivi Niemi-Laine sanoo.
"Pyyntö lähtee pääministerin suuntaan"
Palkansaajaleirissä ymmärretään hyvin, ettei kuntatyönantajilla ole ylimääräisiin korotuksiin varaa. Siksi vaatimukset kohdistetaan sekä Tehystä että JHL:stä myös Antti Rinteen (sd.) hallitukselle ja budjettiriiheen.
– Minulta lähtee nyt pyyntö pääministerin suuntaan, Tehyn Rytkönen sanoo.
Liittojen mielestä budjetissa pitäisi korvamerkitä varoja kuntasektorin palkankorotuksiin. Tehyn mukaan tämä tarkoittaisi 100–150 miljoonan euron budjettirahoitusta vuosittain, kymmenen vuoden ajan.
– Meidän jäsenemme pitävät huolen kaikista suomalaisista. Jos alalla ei ole tekijöitä eikä pitovoimaa, niin ei se vientikään vedä.
Pääministeri Antti Rinne ei halunnut tänään kommentoida työmarkkina-asioita Ylelle lainkaan.
Ex-kansanedustaja Simon Elo eroaa sinisistä – ja kertoo Lännen Medialle, että sekä keskustasta että kokoomuksesta on oltu yhteyksissä
Sinisen tulevaisuuden entinen kansanedustaja Simon Elo eroaa puolueensa jäsenyydestä.
– Koen, ettei puolueella ole riittäviä toimintaedellytyksiä kevään edusvaalituloksen jälkeen, Elo kertoo Lännen Medialle.
Jo aiemmin sinisten entinen ministeri Sampo Terho kertoi luopuvansa politiikasta.
Siniset menetti kaikki eduskuntapaikkansa viime kevään vaaleissa. Simon Elo oli viime kaudella näkyvä toimija puolueessa, sillä hän toimi eduskuntaryhmän puheenjohtajana.
ELO KERTOO Lännen Medialle saaneensa yhteydenottoja niin keskustasta kuin kokoomuksesta, mutta hänen mukaansa keskustelut ovat liittyneet päivänpolitiikkaan, eivät mahdolliseen siirtymiseen toiseen puolueeseen.
– Keskustalaiset, jotka ovat olleet minuun yhteydessä, ovat olleet kriittisiä heidän hallitustaivaltaan kohtaan. Kokoomuksessa taas pelätään punavihreän hallituksen ratkaisuja. Itse keskityn kunnallispolitiikan tekemiseen ja opiskeluihin. Nyt on hengähdystauon aika, hän sanoo.
Elo aikoo jatkaa sinisten valtuustoryhmässä sitoutumattomana.
Tyhmä isi koirankopissa oli liikaa – yleisön reaktio säikäytti Beelyn ja nyt tehdään tyhmiä päätöksiä
Beely-autonvuokrausfirman ensimmäinen markkinointikampanja on herättänyt paljon reaktioita.
Kesän mittaan radiossa ja televisiossa on kerrottu tarinaa tyhmästä isistä, joka osti uuden auton, minkä vuoksi muu perhe saa kärsiä.
Esimerkiksi televisiomainoksessa lapset jäivät ilman lemmikkiä, koska kaikki rahat menivät autoon. Niinpä isin rooli on näytellä koiraa lasten leikeissä. Tämä oli monille katsojille liikaa.
Autonvuokrausfirma Beely on kotimainen tänä keväänä perustettu palvelu, joka tarjoaa kuukausimaksulla autonvuokrausta.
Beelyn markkinointipäällikkö Kaisa Oksala kertoo M&M:lle, että kampanjaa on nyt jouduttu muuttamaan yleisöltä tulleen negatiivisen palautteen vuoksi.
"Printtimainokset, jotka tänään tulivat ulos, ovat tyhmä päätös -tekstillä. Myös televisiomainoksia on modifioitu."
Oksalan mukaan mainoksen huumori ei ole avautunut kaikille.
"Olemme saaneet paljon palautetta mainoksista, positiivista mutta myös negatiivista. Ollaan oltu vähän kauhistuneita siitä, että erityisesti meidän televisiomainos ymmärrettiin väärin", hän sanoo.
"Käsikirjoituksen idea oli se, että lapsia harmittaa, koska isi on ostanut kalliin auton ja perheellä ei ole enää varaa lemmikkiin. Alun perin mainoksessa piti olla sisarukset, jotka leikkivät koiraa siten, että toinen lapsista on koira. Tekovaiheessa casting-syistä vaihtuikin niin, että isi on koirankopissa leikkimässä koiraa. Ilmeisen moni on tulkinnut mainoksen niin, että isi on laitettu rangaistukseksi koirankoppiin, koska hän on ostanut kalliin auton. Sehän tietysti on loukkaavaa, jos joku sen niin ymmärtää", Oksala selittää.
Moni loukkaantui ja se kuului ja näkyi erityisesti sosiaalisessa mediassa.
"Emme halunneet halventaa ketään, ja sen takia teimme muutokset. Ajan henki on, että pitää nopeasti reagoida. Olemme yrittäneet modifioida sen siten, että huumorin idea tulisi läpi."
Kustannussyistä mainoksia ei ole voitu kuvata täysin uusiksi, vaan olemassa olevaa materiaalia on modifioitu uusiksi.
"Olemme aloittava yritys, ei ollut mahdollista kuvata uutta materiaalia."
Tyhmä isi jatkaa radiossa
Tyhmä päätös -kärjellä tehty televisiomainos alkaa pyöriä pian ruuduissa, mutta radiossa tyhmä isi on edelleen.
"Niistä olemme saaneet aika paljon positiivista palautetta ja myös negatiivista, mutta radiomainoksessa ei ole käynyt samanlaista väärinkäsitystä kuin televisiossa."
Kampanja on Beelyn ensimmäinen mainoskampanja, ja se alkoi heinäkuun puolessa välissä. Kampanja on tehty yhdesä kokeneen copy writerin Markku Rönkön kanssa.
"Mielestäni tämä konsepti on hauska. Ikävää, ettemme nähneet itse etukäteen sitä tulkintaa, joka tv-mainoksesta nyt on tehty. Ketään ei ollut tarkoitus loukata, Oksala pahoittelee ja sanoo, että muilta osin he ovat olleet oikein tyytyväisiä kampanjaan.
"Nyt on herätetty huomiota siitä, että Beely on olemassa ja kasvatettu tunnettuutta. Jatkossa siirrymme enemmän siihen, että kerromme, mitä palvelu sisältää."
Ylen tieto: SDP ei rankaise kansanedustaja Hussein al-Taeeta, saa jatkaa ryhmässä – "Joskus armo toimii rangaistusta paremmin"
SDP:n eduskuntaryhmän kesäkokous jatkuu tänään Helsingissä. Eduskuntaryhmä on kuullut al-Taeeta.
SDP:n eduskuntaryhmä on käsitellyt kansanedustaja Hussein al-Taeen tilanteen.
Ylen useiden lähteiden mukaan rangaistusta ei ole tulossa, mutta asiasta on käyty tiukka keskustelu.
Al-Taee esitti ryhmälleen oman tulkintansa ja edustajat tekivät kysymyksiä.
– Ei tullut rangaistuksia. Joskus armo toimii rangaistusta tehokkaammin, kertoo Ylen lähde, joka osallistui auditoriossa eduskuntaryhmän kesäkokoukseen.
Helsingin poliisi kertoi tiistaina tutkivansa kirjoituksia.
Kun al-Taee saapui eilen torstaina SDP:n kesäkokoukseen, hän sai useita halauksia puoluetovereiltaan.
Katso tästä jutusta video, joissa al-Taee kertoo sairauslomastaan Ylen haastattelussa.
Eduskuntaryhmän kesäkokousta on pidetty suljettujen ovien takana.
Hussein al-Taee sai anteeksiannon sdp:n eduskuntaryhmältä, ei rangaistusta – ”Eihän tämä ole mennyt seuraamuksetta”
Sdp:n eduskuntaryhmä on käynyt keskustelun kansanedustajansa Hussein al-Taeen kanssa ja antanut tälle ohjeistuksen niistä edellytyksistä, joilla al-Taee voi jatkaa ryhmässä. Suoranaista rangaistusta ryhmä ei al-Taeelle anna.
Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman kertoi al-Taeen antaneen ryhmälle perusteellisen selonteon vanhoista kirjoituksistaan. Lindtmanin mukaan ryhmä totesi al-Taeelle, että se ei missään olosuhteissa hyväksy minkäänlaista erilaista ryhmien loukkaamista tai ihmisten erottelua taustan perusteella.
”Se on edellytys, että voi toimia ryhmän jäsenenä”, Lindtman sanoi.
Kohun nostaneissa al-Taeen vanhoissa kirjoituksissa esiintyy muun muassa juutalaisvastaisuutta.
Ryhmä antoi Lindtmanin mukaan al-Taeelle ohjeistuksen siitä, miten ryhmän jäsenen ja kansanedustajan on toimittava.
”Se, että eduskuntaryhmä päätyy antamaan ohjeistuksen yhdelle kansanedustajalle, ei ole kovin tavanomaista”, Lindtman sanoi.
”Se kokemus on ihan riittävä toimimaan ravisteluna”, al-Taee itse kuvasi palautekeskustelua.
Lindtmanilta kysyttiin, miksi al-Taee selvisi ilman rangaistuksia. Ryhmänjohtaja katsoi, että ottaen huomioon asian saaman julkisuuden ja al-Taeen sairausloman tämän seurauksena, rangaistus on jo kärsitty.
”Eihän tämä ole mennyt seuraamuksetta”, Lindtman sanoi.
”Al-Taee on joutunut melkoiseen myrskynsilmään.”
Sdp:n ryhmälle tärkeä anteeksiannon peruste oli, että al-Taee on sanoutunut selkeästi irti vanhoista kirjoituksistaan ja pyytänyt anteeksi kirjoituksiaan useaan otteeseen.
”Keskustelussa todettiin myös, että kirjoitukset ovat tapahtuneet ennen hänen yhteiskunnallista toimintaansa, poliittista toimintaansa eivätkä ne miltään osin ole jatkuneet hänen tultuaan mukaan sdp:n tai ryhmän toimintaan.”
Hussein al-Taee totesi, että eduskuntaryhmän toverit olivat kokouksessa empaattisia, mutta sanoi toisaalta olleensa ”harhaluulossa”, että asiassa voitaisiin helposti jatkaa eteenpäin.
”Monella kollegalla on oikeutetusti ollut paljon kysymyksiä.”
”Pyysin anteeksi monilta kollegoilta yksitellen.”
Keskusrikospoliisi ehti aiemmin jo todeta osasta al-Taeen kirjoituksia, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta eikä suorittaa esitutkintaa. Myöhemmin Helsingin poliisi on kuitenkin jatkanut selvitystyötä sen osalta, onko esitutkintaan syytä ryhtyä epäillyn kansanryhmää vastaan kiihottamisen osalta.
Naisia syrjivä "tamponivero" jää voimaan Suomessa – näin ministeri perustelee ratkaisua
Hallitus ei laske kuukautissuojien arvonlisäveroa nykyisestä 24 prosentista, vaikka EU:n arvonlisäverodirektiivi mahdollistaa kuukautissuojien verottamisen alennetulla verokannalla.
– Vaikka sukupuolisidonnaisten kustannusten vähentäminen on sinänsä tärkeä tavoite, verokannan alentaminen ei kuulu nykyiseen hallitusohjelmaan, valtionvarainministeri Mika Lintilä (kesk.) toteaa.
Lintilän mukaan alennetut arvonlisäverokannat kaventavat veropohjaa. Hän myös epäilee mahdollisen alv-alen siirtymistä hintoihin.
KUUKAUTISSUOJIA OVAT terveyssiteet, tamponit, pikkuhousunsuojat ja kuukautiskupit. Veron alennusta esitti hiljattain kirjallisessa kysymyksessään vihreiden kansanedustaja Saara Hyrkkö.
– Ne ovat välttämättömiä hygienia- ja terveystarvikkeita. Kuukautissuojien hankinta aiheuttaa sukupuolittuneen, taloudellisen rasitteen erityisesti naisille, Hyrkkö perusteli.
Kuukautissuojien arvonlisäveroa on Hyrkön mukaan alennettu tai siitä on kokonaan luovuttu useissa maissa, kuten Irlannissa, Kanadassa, Intiassa ja Isossa-Britanniassa.
HYRKKÖ VETOSI kirjallisessa kysymyksessään myös Euroopan parlamentin päätöslauselmaan sukupuolten tasa-arvosta ja EU:n veropolitiikasta.
Päätöslauselmassa EU:n jäsenmaita kehotetaan poistamaan "tamponivero", eli kuukautissuojille kuuluva, käyttötarkoitustaan korkeampi verokanta ja soveltamaan hygieniatuotteisiin perustuotteiden verovapautusta tai nollaverokantoja.
Sosiaalinen media masentaa tyttöjä poikia enemmän – tutkijat korostavat vanhemman vastuuta: "Kyse on tasapainosta"
Tutkijat ovat huolissaan puhelimen käytön haittavaikutuksista teini-ikäisten henkiseen ja fyysiseen terveyteen, uutisoi BBC.
Moni vanhempi pohtii, missä vaiheessa lapselle voi hankkia älypuhelimen. Vaikka puhelin voi tuoda lapselle turvaa, älylaitteiden käytössä voi piillä myös monia haittoja.
Tuoreen brittitutkimuksen mukaan sosiaalisen median käyttö teini-iässä voi rapisuttaa sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia ja vieroittaa nuoren todellisuudesta.
Somen pläräämisen tarve kasvaa iän myötä
Teini-ikäisiltä muun muassa tiedusteltiin, kuinka usein he vilkuilevat sosiaalisen median sivustojaan, kuinka tyytyväisiä he olivat elämäänsä ja miten he kokivat sosiaalisen median vaikuttavan heidän elämäänsä.
Kävi ilmi, että 51 prosenttia tytöistä ja noin 43 prosenttia pojista pläräsivät esimerkiksi Facebookia, Instagramia ja Twitteriä kolmesti päivässä.
Iän myötä sometilien vilkuilun tarve lisääntyi, sillä lukiolaisista tytöistä 75 prosenttia ja noin 69 prosenttia pojista koki sosiaalisen median selailun tarpeelliseksi useasti päivän aikana.
Sosiaalinen media heikensi mielenterveyttä
Nuoret, jotka viettivät aikaansa sosiaalisessa mediassa useammin kuin kolmesti päivässä kokivat henkisen hyvinvointinsa muita huonommaksi.
Tutkijat uumoilevat, että älypuhelimien käyttö syö aikaa levolta ja liikunnan harrastamiselta, jotka ovat tärkeitä ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Lisäksi nettikiusaamisella oletetaan olevan osuutta henkiseen pahoinvointiin.
Tutkimustulokset osoittivat tyttöjen olevan poikia ahdistuneempia ja kokevansa nettikiusaamista poikia enemmän.
Vanhempien vastuuta ei parane unohtaa
Tutkijat korostavat, ettei sosiaalinen media itsessään ole välttämättä kaiken pahan alku ja juuri, vaikkakin somesisällöt voivatkin olla haitallisia.
– Kyse ei ole sinänsä sosiaalisesta mediasta, vaan siitä, syrjäyttääkö se aidot ihmiskontaktit ja muut aktiviteetit. Kyse on tasapainosta, lastenpsykiatri Dasha Nicholls huomauttaa.
– Vanhempien tulisi huolehtia siitä, kuinka paljon liikuntaa ja unta heidän lapsensa saavat, brittitutkimusta johtanut professori Russell Viner Great Ormond Streetin sairaalasta toteaa.
Tutkimustulokset vajavaisia
Tutkijoiden mukaan sosiaalisen median vaikutusta poikiin tulee tutkia tulevaisuudessa lisää, sillä esimerkiksi nettikiusaaminen ei selittänyt syitä poikien henkiselle pahoinvoinnille.
Tutkimustuloksia ei voi myöskään tulkita mustavalkoisesti, sillä sosiaalisen median vaikutukset voivat olla monitahoisia.
Tutkimustulosten pohjalta tehdyt johtopäätökset ovat myös luotettavampia, kun tutkimusmateriaalia on käytettävissä pidemmältä ajanjaksolta suuremmalla otannalla.
Lähteet: BBC, CNN, The Lancet
Teinityttöjä myydään Kiinaan vaimoiksi
Tytöt saatetaan huumata ja pakottaa vieraaseen maahan kiinalaisten miesten vaimoiksi.
Kiinan yhden lapsen politiikka ajoi maan siihen pisteeseen, ettei Kiinassa ole tarpeeksi vaimoja miehille, sillä useimmat perheet halusivat ainoan lapsensa olevan poika. Nyt kiinalaiset miehet ovat alkaneet hankkia vaimoja lähimmistä valtioista, joskus jopa väkisin, kertoo The New York Times.
Johns Hopkins Bloomberg School of Public Health and the Kachin Women’s Association Thailand arvioi, että noin 21 000 Myanmarin naista ja tyttöä on kuljetettu pelkästään yhteen Kiinan provinssiin ja pakotettu siellä avioliittoon vuosina 2013–2017.
Tänä vuonna julkaistu Human Rights Watch -järjestön raportti kertoo, että heikosti valvottu Kiinan raja ja vähäinen viranomaistyö rajan molemmin puolin ovat tarjonneet vaimoja välittäville kauppiaille hyvät olosuhteet harjoittaa ihmiskauppaa.
The New York Times kertoo kahden teinitytön hirvittävästä tapauksesta, jossa molemmille tarjottiin tarjoilijan työtä Kiinan rajalla. Eräänä aamuna tyttöjä alettiin kuljettaa heille luvatulle työpaikalle Kiinan rajalle. Matkalla toiselle heistä tarjottiin pillereitä matkapahoinvoinnin takia. Lisäksi häneen piikitettiin jotakin.
Monen päivän matkan jälkeen tytöt tajusivat, ettei heitä oltu viemässä töihin. He yrittivät paeta, mutta heidät lukittiin huoneeseen, jossa oli kiinalaisia miehiä. Toiselle tytöistä kerrottiin hänen olevan onnekas, sillä hän sai valita miehistä yhden itselleen.
– Vastasin, etten halua mennä naimisiin, haluan vain kotiin, tyttö kertoo.
Tytöt erotettiin toisistaan Kiinassa ja toinen heistä kuljetettiin tämän arvion mukaan Pekingiin. Hänet osti 21-vuotias mies nimeltään Yuan Feng.
Tyttö lukittiin huoneeseen, jossa oli televisio. Iltaisin Feng tuli huoneeseen, piikitti tyttöä ja pakotti tämän seksiin. Piikitys loppui, kun tyttö alkoi teeskennellä olevansa iloinen. Hän pääsi miehen kanssa esimerkiksi kauppakeskuksiin, mutta mies seurasi häntä jopa vessaan.
Lopulta tyttö pystyi soittamaan äidilleen Fengin puhelimella ja kertomaan sijaintinsa, kun mies oli öisin humalassa. Kahden kuukauden päästä siitä, kun tytöt oli viety Kiinaan, poliisi löysi heidät. Tyttöjen miehet saivat 30 päivän vankeustuomion.
Yhden lapsen politiikka oli Kiinan syntyvyyden säännöstelypolitiikka vuosina 1979–2015. Sen tarkoituksena oli hillitä väestönkasvua sallimalla perheille vain yksi lapsi. Nykyään kiinalaisperheille sallitaan kaksi lasta.
Puolustusvoimain komentaja Ruotuväessä: Naiset ja miehet samaan tupaan
Puolustusvoimain uusi komentaja, kenraali Timo Kivinen on valmis laajentamaan naisten ja miesten yhteismajoitusta varusmiespalveluksessa.
Tänä vuonna varusmiespalvelukseen astui ennätysmäärä naisia, 1100.
– On positiivista, että naisten määrä on kasvanut. Muissa Pohjoismaissa yhteismajoitus toimii. Yhteismajoitus kasarmeilla edistäisi myös tilankäytön optimointia. En näe mitään estettä, etteikö voitaisi osana Koulutus 2020-hanketta tätäkin kokeilla. Asiaa on harkittu jo pidemmän aikaa, Kivinen toteaa Ruotuväessä, joka on Puolustusvoimien uutislehti.
Ruotuväen mukaan tällä hetkellä yhteismajoitus toteutuu vain harjoituksissa ja laivapalveluksessa.
Yhteismajoituksen lisäämistä on perusteltu tasa-arvolla. Yhteismajoituksella halutaan myös välttää naisten etäännyttämistä muista palvelustovereista, ja yhteistuvissa tietokin kulkee paremmin.
Miten tämä on voitu edes julkaista? Sairaiden naisten seksikkyyttä arvioinut tutkimus sai täystyrmäyksen: ”En voi uskoa, mitä juuri luin"
Endometrioosi eli kohdun lihakalvon sirottumatauti on yleinen sairaus, jota esiintyy arviolta noin kymmenellä prosentilla naisista, kertoo Terveyskirjasto. Sairauden oireita ovat esimerkiksi alavatsakipu ennen kuukautisia ja niiden aikaan, ulostamis- tai virtsaamiskipu, yhdyntäkipu, vuotohäiriöt sekä lapsettomuusongelmat.
Kivuliaan endometrioosin perussyytä ei tunneta. Mahdolliseksi selitykseksi on tarjottu esimerkiksi elimistön häiriintynyttä immuunijärjestelmää.
Vuonna 2012 julkaistu italialaistutkimus on ottanut hieman erilaisen ja kritiikkiä herättäneen lähestymiskulman endometrioosiin.
Tutkijat arvioivat kivuista kärsivien potilaiden viehättävyyttä
Fertility and Sterility -julkaisussa ilmestyneen tutkimuksen otsikko ”Attractiveness of women with rectovaginal endometriosis: a case-control study” kertoo olennaisen. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella endometrioosista kärsivien naisten fyysistä viehättävyyttä. Ilmeisesti tutkijoiden ajatuksena oli, että endometrioosipesäkkeiden kasvuun vaikuttavat korkeammat estrogeenitasot näkyvät naisten ulkomuodossa.
Tutkijoiden mukaan endometrioosista kärsivät naiset näyttävät olevan viehättävämpiä kuin terveet verrokkinsa. Suuret rinnat, hoikkuus ja fyysinen viehättävyys tutkijoiden silmissä yhdistettiin vakavampaan endometrioosiin. Yhteensä tutkimukseen osallistui 31 potilasta, mitä ei voi pitää erityisen kattavana otoksena.
"Seksististä" ja "kuvottavaa"
Seitsemän vuotta julkaisemisensa jälkeen tutkimus on herättänyt raivoa sosiaalisessa mediassa.
Twitterissä ihmetellään, miten naisten painoindeksiä, vyötärön ja lantion suhdetta sekä rintojen kokoa arvioinut endometrioositutkimus on voitu edes julkaista.
Osa kertoo luulleensa, että kyseessä on vitsi.
Eräs keskusteluun osallistunut pohtii, vaikuttaa ulkonäkö myös siihen, kuinka vakavissaan lääkärit ottavat naispotilaansa endometrioosista kielivät oireet. Toinen heittää ilmoille, että nyt miehistä ja erektio-ongelmista on tehtävä vastaava tutkimus.
”En voi uskoa, mitä juuri luin. En tiedä mistä aloittaa. Sen lisäksi, että se (tutkimus) on kohtuuttoman seksistinen ja kuvottava, siitä ei ole mitään hyötyä”, yksi kommentoija ryöpyttää.
”Mielenkiintoista kyllä, osa hoitamistamme sairaista potilaista oli tulikuumia. Mitä kipeämpiä he olivat, sitä kuumempia me huomasimme heidän olevan”, eräs keskusteluun osallistuneista tiivistää.
Estrogeeni ei vaikuta painoon sitä alentaen
Tutkimusta jo vuonna 2012 parjannut yhdysvaltalainen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Jen Gunter huomauttaa kirjoituksessaan, että naishormoni estrogeeni todella vaikuttaa endometrioosipesäkkeiden kasvuun.
Estrogeenin määrä puolestaan saattaa olla yhteydessä rintojen kokoon, mutta hoikkuuteen se ei vaikuta – päinvastoin. Liiallinen estrogeenintuotanto voi aiheuttaa painonnousua, sillä hormoni kasvattaa rasvasolujen kokoa.
– Naisten esineellistämiselle ei ole lääketieteessä sijaa, Gunter linjaa.
Lähteet: IFL Science, Dr. Jen Gunter, Fertility and Sterility, Twitter, Terveyskirjasto
Olen syvähaastatellut isoa sinkkujoukkoa ja todennut: deittailussa ennen oli paremmin
Kuvaukset välinpitämättömistä, veemäisistä ja vedättävistä, tavallisesti Tinderistä löydetyistä uusista tuttavuuksista pistävät miettimään, kirjoittaa Elina Tanskanen.
TÖIDENI vuoksi minulla on ollut mahdollisuus syvähaastatella isoa joukkoa kumppania etsiviä suomalaisia. Asiakkaissani on paljon suhdetta toivovia ihmisiä.
Noiden kohtaamisten myötä olen alkanut ajatella, että deittailukulttuuri on muuttunut: ennen oli paremmin. Murheet ja sydänsurut ovat olleet kumppanin etsinnän sivutuote kautta aikojen. Kuitenkin kuvaukset välinpitämättömistä, veemäisistä ja vedättävistä, tavallisesti Tinderistä löydetyistä uusista tuttavuuksista pistävät miettimään.
Toki otokseni on vinoutunut, en ole ollut itse vapailla markkinoilla aikoihin ja minusta on voinut tulla muutenkin kärryiltä pudonnut täti-ihminen. Kulttuuriset ja yhteiskunnalliset muutokset aiheuttavat yleensä päivittelyä – naurattaahan itseänikin, kun silmiini osuu huolestuneita kannanottoja niiltä ajoilta, kun e-pilleri tuli Suomeen.
ALOITTELIN 15 vuotta sitten seksuaalineuvojaopintojani ja minulle oli kertynyt mielestäni siinä määrin kokemusasiantuntijuutta sinkkuna olemisesta, että saatoin kirjoittaa aiheesta oikein oppaan.
Tuolloin tarjoilin ajatusta siitä, että suomalaisen treffailukulttuurin olisi hyvä hiukan rentoutua – nettideittailussa kun vaikutti olevan jotain nolosteltavaa ja monia ahdisti se, että parin tapaamiskerran jälkeen tuntui siltä, että kyse on heti jostain vakavammasta. Ja kyllä, tuolloinkin jätettiin vastaamatta viesteihin ja käyttäydyttiin muilla tavoin tökerösti.
NYKYKULTTUURISTA on pitkälti kiittäminen juuri Tinderiä. Todettakoon tähän väliin, että olen kuullut monta ”kävin ekoilla ja vikoilla Tinder-treffeillä ja nyt meillä on kaksi lasta” -tyyppistä tarinaa. Nettipalveluiden ja sovellusten käyttämisestä kumppanin etsimisessä on tullut ymmärrettävästi peruskauraa, onhan se ylivoimaisen vaivatonta.
Moni kiittelee löytäneensä ihanan kumppanin, jonka kaltaista ihmistä ei olisi osannut baarista katsella.
Sitten ovat ne myönteistä kehitystä seuraavat lieveilmiöt, joille etenkin pitkään altistuminen voi jättää ikävät jäljet.
EI VOI koskaan tietää, mitä ihminen ruudun toisella puolen on kokenut elämässään. En tarkoita, että toisten tunteet pitäisi ottaa kantaakseen. Kuitenkin ystävällisillä, vähän vaivaa ja rohkeutta vaativilla, pienilläkin teoilla voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, mihin suuntaan deittailukulttuuri kehittyy. Simppeli keino on miettiä, mikä itsestä tuntuisi pahalta ja mikä huomaavaiselta ja operoida sitten noiden periaatteiden pohjalta.
TUNTUU kornilta siteerata Gandhia deittailua käsittelevässä kolumnissa, mutta menköön: Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.
Kommentti: Keskustan Katri Kulmuni kauhistelee, miten media pelottelee lasten tekemisen ilmastovaikutuksilla
Keskustan puheenjohtajaehdokas Katri Kulmuni kauhistelee, miten Helsingin Sanomat pelottelee lasten tekemisellä ja yhden lisälapsen vaikutuksella ilmastoon, vaikka Suomen syntyvyys on tippunut 1800-luvun nälkävuosien tasolle. Asia nousee yhdeksi keskustan puheenjohtajakisan ykkösteemaksi, arvioi politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Moni hieraisi silmiään lukiessaan sunnuntaina Helsingin Sanomien ympäristöjuttua ”Tehokkainta ilmastotekoa ei usein edes mainita / lapsiluvulla on isoin vaikutus yksittäisen ilmastovaikutukseen”.
Juttu on herättänyt närää ja kauhistelua myös poliittisissa piireissä, varsinkin puheenjohtajakisaa käyvässä keskustassa, toki muuallakin. Taustalla on Suomen huoltosuhteen ja kestävyysvajeen kannalta aivan liian alhaiselle, liki katastrofaaliselle tasolle laskenut syntyvyys.
Keskustan puheenjohtajaehdokas, elinkeinoministeri Katri Kulmuni ottaa asian esille puheessaan, jonka hän pitää keskiviikkona Ylivieskassa Pohjois-Pohjanmaalla.
– Keskustelu ilmastonmuutoksen ympärillä on lähdössä meillä aivan väärille urille. Minun on mahdotonta ymmärtää, että harmaantuvassa Suomessa suuri lapsiluku olisi yht’äkkiä meidän suurin ongelmamme – päinvastoin. Suomi tarvitsee enemmän lapsia, ei vähemmän, Kulmuni sanoo ja viittaa HS:n juttuun, jonka mukaan tehokkain toimenpide vähentää ilmastopäästöjä olisi hankkia yksi lapsi vähemmän.
Kulmunin mukaan keskustelua tulisi ohjata aivan toiseen suuntaan.
– Kun kahdeksatta vuotta putkeen alitetaan edellisen vuoden syntyvyys, on aika pysähtyä ja miettiä onko yhteiskunta kehittymässä oikeaan suuntaan.
HESARIN ilmastojuttua on tavattu kepussa monien silmäparien voimin – kauhistuneena:
”Mutta kaikkein suurimmat päästövähennykset ihminen saa aikaan näin: Jätä yksi lapsi tekemättä. Arjen ilmastopäätöksenä se on ylivoimaisesti merkittävin ja voimakkuudeltaan omassa luokassaan”, HS kirjoittaa.
HS:n artikkelissa viitataan ruotsalaisen Lundin yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan ”yhden jälkeläisen tuomat lisäpäästöt vuodessa vastasivat suunnilleen 5–6 vuoden elämisen ja kuluttamisen ilmastovaikutusta – eli 5–6 suomalaisen ilmastopäästöjä. Toisin sanoen yksi lapsi noin viisinkertaistaisi ihmisen oman hiilijalanjäljen ja kaksi lasta kymmenkertaistaisi ihmisen ilmastorasituksen”.
AIHE JA ASIA on äärimmäisen herkkä, ei ainoastaan keskustalle.
Pääministeri Antti Rinne (sd) nostatti myrskyn, kun hän kaksi vuotta sitten kehotti Sdp:n eduskuntaryhmän kesäkokouksessa perheitä ”synnytystalkoisiin”, jotta Suomen 1860-luvun nälkävuosien tasolle tippunut syntyvyys saataisiin uudelleen nousuun.
Kulmuni otti asian esille siis Ylivieskassa Pohjois-Pohjanmaalla, jossa keskustan sisällä vaikuttaa vahvasti myös lestadiolainen herätysliike. Sen piirissä lastenteko on kunniassaan ja monessa lestadiolaisperheessä saattaa olla kymmenkuntakin lasta.
Yhdeksi keskusta alueellisen vaalitappion syyksi arvioidaan sitä, että Juha Sipilän (kesk) hallituksen aikana Ylivieskan naapurikunnan Oulaisten Oulaskankaan sairaalasta lakkautettiin synnytysosasto, mistä nousi valtava vastalauseiden myrsky.
Kulmunin mukaan pienempien synnytyssairaaloiden lakkauttaminen oli erittäin huonosti harkittu ja tuhannen synnytyksen sairaalakohtainen raja pitää nyt poistaa.
Samalla Kulmuni vaatii perhetukien uudistamista ja sitä, että kolmannesta lapsesta saatavaa lapsilisää tulee korottaa.
KESKUSTAN puheenjohtajakisa on ollut aneemista. Kulmunin ja puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk) välille ole löytynyt juuri muita eroja kuin näkemykset eutanasiasta, jota Kaikkonen kannattaa ja Kulmuni vastustaa.
Nyt perhepolitiikan ja ilmastopolitiikan yhdistaminen nostanee keskustelun vireystilaa. Kaikkonen joutuu vastaamaan esimerkiksi Kulmunin lapsilisähaasteeseen.
Rosa Meriläisen ja Iris Flinkkilän vanhat päiväkirjat julki uutuusteoksessa: kuvailevat yksityiskohtaisesti seksikokemuksiaan – ”Petin Jaria kännipäissäni”
Entisten nuorten teinipäiväkirjoista on julkaistu railakas kirja Päiväkirjaklubi. – Mä oon pettänyt Jaria kerran kännipäissäni ja herra jumala miten oon sitä itkenyt, Rosa Meriläinen kirjoittaa teini-iän päiväkirjassaan.
Muutama vuosi sitten Eeva Vekki ja Risto J. Järvinen saivat idean kutsua ihmisiä lukemaan teinipäiväkirjojaan.
Loppuunmyydystä illasta tuli menestys.
Oli itsenäisyyspäivä 6.12.2014 Kulttuuritehdas Korjaamolla Helsingissä.
Jatkoa seurasi kerran kuukaudessa ja suosittu Päiväkirjaklubi pyörii Korjaamolla yhä.
Nyt nuoruuden päiväkirjoista on tehty kirja. Eeva Vekin ja Risto J. Järvisen kokoamassa uutuusteoksessa Päiväkirjaklubi (Nemokustannus) kurkistetaan 42:n entisen teinin päiväkirjamerkintöihin.
Suurin osa kirjoittajista on tavallisia ihmisiä, jotka ovat purkaneet rehellisesti päiväkirjalleen teini-iän tuntojaan. Aikajana on 1960-luvulta 2000-luvun alkuun.
Joukossa on myös tunnettuja nimiä. Ex-kansanedustaja, kirjailija Rosa Meriläinen kertoo kirjassa vauhdikkaasta nuoruudestaan Tampereella vuonna 1991. Silloin hän oli 15-vuotias.
1.9.1991 päivätyssä päiväkirjamerkinnässään Rosa Meriläinen kirjoittaa olevansa allapäin.
”Mä olen seurustellut reilu 2 kuukautta yhden Jarin kanssa. Mä rakastan Jaria tosi paljon. Mä oon pettänyt Jaria kerran kännipäissäni ja herra jumala miten oon sitä itkenyt. Olin sen jälkeen niin niin masentunut... Mä en enää koskaan juo paria kaljaa enempää jos Jari ei oo paikalla”, Rosa Meriläinen kertoo päiväkirjatekstissään.
Päiväkirjassaan 15-vuotias Meriläinen pohtii, kannattaako suhdetta jatkaa. ”Mun tekis mieli olla Jarin kanssa enää pelkkä kaveri, mutta mä en tiedä miten mä sen sille ilmaisisin”, Rosa Meriläinen kirjoittaa 13.11.1991.
”Mun tekis mieli olla välillä vapaa, ilman yhtä ainutta helvetin jätkää”, Rosa Meriläinen jatkaa.
Yksi päiväkirja-iltojen menestyksen syy saattaa olla, että tunteet ovat universaaleja. Vanhoja päiväkirjatekstejä lukiessa tajuaa, ettei ole ollut tunteidensa kanssa yksin. Jokainen on ollut joskus nuori ja ahdistunut, nolo ja pelännyt mokiaan.
Päiväkirjaklubi-nimisessä kirjassa on erilaisia kirjoitustyylejä. Yksi räväkämmistä on graafikko Iris Flinkkilällä, joka tunnetaan muun muassa vihreiden ex-puheenjohtaja Touko Aallon tyttöystävänä.
Kirjassa on julkaistu Flinkkilän päiväkirjamerkintöjä vuosilta 2008–2009, jolloin hän oli 15–16-vuotias, omien sanojensa mukaan ”hurjasieluinen järvenpääläisteini”. Päiväkirjamerkintöjen mukaan 15-vuotias Flinkkilä bailaa ja juo pohjia kavereiden kanssa. Oksennukset hän työntää yöllä sängyn alle vaatteiden ja papereiden avulla.
”Mä en siel juonu ku kuus vitutukseen. Vitutti ihan saatanasti”, Iris Flinkkilä kertoo perjantai-illastaan 21.11.2008.
Tammikuussa 20.1.2009 Iris Flinkkilällä on vanhojen päiväkirjamerkintöjen mukaan ”outo päivä”.
”Sunnuntaina oltiin Jeren faijalla panemassa. Hui miten kivaa oli. Mut kortsu lähti. Mentiin sit kylpyyn yhdessä”, Iris Flinkkilä kertoo kirjassa.
”Illal kerroin mutsille sitten että mitä tapahtu. Ei se tietenkään mikään ilonen ollu mutta eihän se mikään vihanenkaan. Osti mulle jälkiehkäisypillerin”.
Kirjakustantamo Nemon mukaan osa päiväkirjoissa esiintyvien ihmisten etunimistä on muutettu, ettei heitä tunnistettaisi.
Helsinki on sekä vihreämpi että oikeistopopulistisempi kuin muut Pohjoismaiden pääkaupungit
Pohjoismaiden pääkaupunkeja yhdistää muuta maata korkeampi arvoliberaalien puolueiden kannatus.
VIHREIDEN tai muiden ympäristöpuolueiden kannatus on Helsingissä suurinta Pohjoismaiden pääkaupungeista, ilmenee tuoreesta Vuoden 2019 eduskuntavaalit Helsingissä -julkaisusta. Islanti ei ollut mukana vertailussa.
Helsingissä vihreiden kannatus oli 23,5 prosenttia, ja Tanskan Kööpenhaminassa ympäristöpuolueiksi luokiteltavien kahden puolueen yhteenlaskettu kannatus oli lähellä 20:tä prosenttia. Ruotsin Tukholmassa ja Norjan Oslossa vastaavien puolueiden äänisaalis jäi selvästi alle kymmenen prosentin.
Suomen lisäksi Tanskassa pidettiin vaalit vuonna 2019, Ruotsissa puolestaan vuonna 2018 ja Norjassa vuonna 2017. Pohjoismaiden pääkaupunkien parlamenttivaalitulosten vertailu tehtiin nyt ensimmäisen kerran.
POHJOISMAIDEN pääkaupungeissa on paljon yhtäläisyyksiä viimeisimpien parlamenttivaalien tulosten perusteella. Pääkaupungit näyttäytyvät arvoliberaalimpina kuin muu maa keskimäärin. Sen sijaan sosiaalikonservatiivisten ja oikeistopopulististen puolueiden kannatus oli pääkaupungeissa muuta maata vähäisempi.
Sosiaalidemokraattinen puolue oli viime vaaleissa vahvin Oslossa, jossa se sai 28,4 prosenttia äänistä, ja Tukholmassa (23,8 %), mutta selvästi heikompi Helsingissä ja Kööpenhaminassa.
Maltillista oikeistoa edustavat liberaalikonservatiiviset puolueet saivat yli viidenneksen äänistä Helsingissä, Tukholmassa ja Oslossa, kun taas Kööpenhaminassa konservatiivisen kansanpuolueen kannatus jäi vain noin viiteen prosenttiin.
Kööpenhaminassa puolestaan perinteinen keskustaliberaali puolue Venstre sai viisitoista prosenttia äänistä, kun taas muissa pääkaupungeissa vastaavien puolueiden kannatus jäi paljon matalammaksi.
Sosiaalidemokraateista vasemmalle sijoittuvien vasemmistopuolueiden kannatus oli melko tasaista kaikissa pääkaupungeissa asettuen noin yhdeksän ja noin seitsemäntoista prosentin välille. Kaikissa kaupungeissa nämä puolueet myös voittivat viime vaaleissa.
ARVO- tai sosiaalikonservatiivisten puolueiden kannatus oli jokaisessa pääkaupungissa vähäistä, eivätkä Tanskan kristillisdemokraatit saaneet edes edustajia parlamenttiin, koska puolue ei valtakunnallisesti ylittänyt kahden prosentin äänikynnystä.
Paremmin menestyivät oikeistopopulistiset tai uusnationalistiset puolueet. Näistä parhaiten pärjäsi pohjoismaisella pääkaupunkitasolla Suomen perussuomalaiset noin 12 prosentin kannatuksellaan.
Sekä sosiaalikonservatiivisten että oikeistopopulististen puolueiden kannatus on Helsingissä, Tukholmassa, Oslossa ja Kööpenhaminassa alempi kuin koko maassa, ja ero on kaikissa maissa melko samankaltainen.
Ero on kaikissa tapauksissa suurempi poliittisina toimijoina uudempien oikeistopopulististen kuin historiallisesti vanhempien sosiaalikonservatiivisten puolueiden kohdalla.
HELSINGISSÄ äänestysprosentti viime kevään eduskuntavaaleissa oli 71,9, kun vuoden 2015 vaaleissa se oli 69,4.
Myös ennakkoon äänestettiin edellisiä eduskuntavaaleja ahkerammin. Äänestysaktiivisuus lisääntyi lähes kaikilla Helsingin äänestysalueilla. Ennakkoon äänestäneiden osuus kasvoi kaikilla Helsingin äänestysalueilla.
Ensimmäistä kertaa historiansa aikana vihreät (Vihreä liitto), joka on perustettu vuonna 1987, nousi Helsingin vaalipiirin suurimmaksi puolueeksi eduskuntavaaleissa. Aiemmissa vaaleissa suurimman puolueen asema on kuulunut kokoomukselle.
Peruspiiritasoisella (34 peruspiiriä) poliittisella kartalla suurimpia puolueita ovat kokoomus (14 peruspiiriä), vihreät (13 peruspiiriä), sosiaalidemokraatit (kuusi peruspiiriä) ja perussuomalaiset (Jakomäen peruspiiri). Merkille pantavaa on vihreiden kannatuksen kasvu läntisen suurpiirin peruspiireissä, jossa vihreät ovat suurin puolue Munkkiniemen peruspiiriä lukuun ottamatta. Aiemmissa vaaleissa kokoomus on ollut läntisen suurpiirin suurin puolue.
Pekka Juntin kolumni: Maa täynnä ihania äijiä
Suomalainen mies on parempi kuin koskaan, kirjoittaa Pekka Juntti.
Julkinen keskustelu esittää miehen sortajana ja ongelmien lähteenä. Miehisyys on epäreilua vallankäyttöä, kouluvaikeuksia ja väkivaltaa. Unohtuu, että suomalainen mies on vuonna 2019 parempi kuin koskaan maamme historiassa.
Olen ollut aikuisten kirjoissa parikymmentä vuotta ja koko tuon ajan sanalla mies on ollut julkisessa keskustelussa ontto kaiku. Miehisyys on epäreilua vallankäyttöä, tunkkaista patriarkaattia ja lasikattoja. ’Olla mies’ tarkoittaa kouluvaikeuksia, syrjäytymistä, väkivaltaa, liiallista lihansyöntiä, huonoja elintapoja, holtitonta liikennekäyttäytymistä ja taipumusta juopotteluun.
Kun joitakin vuosikymmeniä sitten miehisyys oli kaikkea tavoittelemisen arvoista, nyt se on asia, jota täytyy uupumatta korjata, hillitä tai estää. Kun mies toteuttaa urosta itsessään, mietimme onko kyse oikeanlaisesta maskuliinisuudesta vai onkohan se sittenkin toksista.
Naiseuden rajat ovat laveammat. Naiselle tosiäijäily on pelkkää plussaa. Nainen voi metsästää tai harrastaa väkivaltasporttia, ja se on pelkästään rohkeaa ja vapautunutta, koska se rikkoo perinteisiä sukupuolirooleja. Sellaisista naisista on tapana tehdä komeita lehtijuttuja.
Olen vuosien varrella lukenut kommentteja, joissa miehistä puhutaan epäreilusti ja halventavasti sukupuolensa takia. Kaikkien valkoisten miesten tulisi esimerkiksi hävetä, koska olemme tehneet historiassa niin paljon pahaa naisille ja vähemmistöille.
Miesten synnit siis periytyvät kuin entisten kuninkaiden kruunut, suorassa isälinjassa jumalallisella oikeudella.
Feministi ja tutkija Saara Särmä kyseli pari vuotta sitten ”Onko valkoinen heteromies ihminen?” Teksti käsitteli oikeutta määritellä sukupuolensa, ja ymmärsin jujun. Mutta huomionarvoista on kenen kautta Särmä pohti asiaa.
Tietenkin valkoisen heteromiehen. Ei korkeakoulutetun etuoikeutetun valkoisen naisen, vaan tarinan pahiksen, miehen.
Kesällä Twitterissä ei-miehet keskustelivat sivistynyttä tyyliä tavoitellen siitä, mitä tekisivät, jos miehiä ei olisi maapallolla 24 tuntiin. Minkä muun ihmisjoukon katoamista voisi pohdiskella tähän tapaan ilman kylmäävää taustaklangia?
Nämä piiskansivallukset viiltävät yhtä lailla hitsaaja-Reinoa ja koditonta Markkua, koko sitä sekalaista laumaa, joka kantaa kiveksiä valkeassa pussukassa ja pitää kädessään myyttistä valtikkaa, josta eivät itse tiedä mitään.
Tasa-arvo on edennyt valtavin harppauksin ja se on auttanut meistä jokaista. Pyrkimys tasa-arvoon on saanut kansakunnan inhimilliset resurssit täyteen käyttöön. Voi kai sanoa, että ihmisten tasavertainen kohtelu on harvoja edistyksen muotoja ilman planeettaa tuhoavaa twistiä.
Mutta yksipuolisesta, miehiä potkivasta narratiivista olisi hyvä päästä pois, sillä on epäoikeudenmukaista ja sumentaa kauniin totuuden. Siis sen, että suomalainen mies on vuonna 2019 parempi kuin koskaan. Maa on täynnä ihania äijiä. Heitä pitää joskus myös kehua, ja siksi korjaan asian ihan näin miesten kesken. Enkä pidättele maskuliinista röyhkeyttäni, joka on kuin homeopaattinen lääke. Siinä saattaa olla pisara myrkkyä.
Suomalainen mies, olet komea kaikissa univormuissasi Seppälän neuleesta ryttyisiin kalsareihisi, joiden kuminauha uppoaa maidonvalkealle vyötäröllesi.
Marssit marisematta kaikkiin niihin töihin, joihin nainen on eri syistä esteellinen, ja joissa ainoa miehinen etuoikeutesi on menettää henkesi ja terveytesi. Olet se raskaan teollisuuden ylipitkää päivää tekevä palkin alle liiskautunut reissutyöläinen, jonka tarkkaavaisuus herpaantui sekunniksi. Olet palomies, joka kuolee ennen eläkeikää ja kirvesmies, joka tippui tellingiltä. Olet poliisi, joka pistetään tappelemaan hulluimpia piripäitä vastaan, koska olet vahvempi kuin kollegasi.
Olet sukupuoli, jonka eliniän odotteeseen tasa-arvo ei yltänyt.
Olet se taaperon isä, jonka euro on täydet sata senttiä, ja jonka on mentävä töihin perheen edun takia, vaikka olisit mieluummin kotona lapsen kanssa.
Varusmiesliitto haluaa naiset kutsuntoihin, Puolustusvoimat vastustaa – puolustusministeri Kaikkonen: "Asiaa kannattaa selvittää"
Naisten osallistuminen kutsuntoihin tietäisi rahanmenoa kunnille ja Puolustusvoimille.
Syksyn kutsunnat ovat alkaneet ja ne koskevat tänä vuonna noin 35 000 nuorta miestä. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen valintatilaisuudet järjestetään aina keväisin.
Jos Varusmiesliiton tavoite toteutuu, tulevaisuudessa samoissa kutsunnoissa ovat sekä miehet että naiset.
Varusmiesliitto julkaisi heinäkuuussa linjauksen, jonka tavoitteena on tasa-arvoinen asevelvollisuus. Yksi askel olisi, että kutsunnat koskisivat tulevaisuudessa myös naisia.
Puolustusvoimissa ehdotus ei saa sellaisenaan vastakaikua.
Pohdintaan jo tällä hallituskaudella?
Puolustusvoimilla ei ole tarvetta kasvattaa joukkojen kokonaismäärää, joten koko ikäluokan kouluttaminen ei olisi tarkoituksenmukaista.
– Jos asevelvollisuus koskisi myös naisia, joutuisimme valikoivan asevelvollisuuden tilanteeseen. Tuolloin pitäisi pohtia, millä perusteella valitsisimme ne, jotka tulevat palvelukseen ja ne, jotka eivät tule palvelukseen, sanoo sektorijohtaja, komentaja Sami Iso-Lauri Puolustusvoimien pääesikunnasta.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk.) pitää ajatusta myös naisia koskevista kutsunnoista mielenkiintoisena.
– Sitä kannattaa varmasti selvittää, Kaikkonen sanoo.
Varusmiesliitosta ehdotusta perustellaan sillä, että kutsunnoissa naiset saisivat tietoa asepalveluksesta ja puolustusvoimista. Samalla saataisiin tietoa koko ikäluokan hyvinvoinnista kuten tähän mennessä on saatu nuorista miehistä.
Liiton tavoitteena on, että päätös kutsuntojen laajentamisesta tehtäisiin tämän hallituskauden aikana. Tasa-arvoinen asevelvollisuus tulisi voimaan huomattavasti myöhemmin.
Puolustusvoimat: Ei tarvetta muutoksiin
Puolustusvoimien näkökulmasta tapaa, miten kutsunnat järjestetään, ei tarvitse juurikaan muuttaa. Nykyinen asevelvollisuus on kustannustehokas ja sitä kautta saadaan riittävä määrä henkilöstöä koulutettavaksi sodanajan joukkoihin.
Kutsuntojen laajentaminen koskemaan koko naispuolista ikäluokkaa edellyttäisi muun muassa lakimuutoksia, kutsuntoihin käytettävien resurssien kaksinkertaistamista ja kutsuntojen sisällön tarkistamista.
Maanpuolustuksesta ja eri palvelusvaihtoehdoista kertominen nähdään puolustusvoimissa tärkeänä. Ikäluokan voisi tavoittaa jo aikaisemmin kuin mitä nykyään, esimerkiksi toisen asteen opintojen alkaessa. Nyt kutsuntakirje lähetetään kotiin sen vuoden tammikuussa, kun nuori täyttää 18 vuotta.
Jos myös naiset osallistuisivat kutsuntoihin, puolustusvoimien aluetoimistojen henkilöstön määrää pitäisi kasvattaa. Myös kuntien menot lisääntyisivät, koska ne maksavat puolet ennakkoterveystarkastuksista kunnallisessa terveydenhuollossa.
– Koko naisikäluokan tavoittaminen terveydentilan tarkastamiseksi, sosiaalisen elämäntilanteen kartoittamiseksi sekä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ovat ilman muuta kannatettavia asioita, mutta se ei ole puolustusvoimien tehtävä, komentaja Sami Iso-Lauri sanoo.
Tällainen on viehättävä ihminen – Deittisovellusten algoritmit perkaavat syvintä yksityisyyttä ja rakentavat parinmuodostuksesta raadollista peliä
Samalla kun nettideittailu on arkipäiväistynyt, myös sovellusten keräämän arkaluontoisen käyttäjätiedon määrä on kasvanut valtavaksi.
”MITÄS sun päivään?” kysyy Tommi, 36. Profiilin mukaan Tommi urheilee ja tykkää kokkailla yhdessä.
Mutta miltä tuntuisi kuulla lisäksi, että Tommi laittoi juuri saman viestin 19-vuotiaalle Leenalle ja painaa punaista ruksia tummaihoisten naisten kohdalla?
Tällaisista asioista harva kertoisi suoraan deittikumppanilleen tai edes ystävilleen, mutta sovelluksissa tieto siirtyy jokaisen näppäilyn ja pyyhkäisyn jälkeen deittipalvelun omaisuudeksi.
Tommi on kuviteltu esimerkki, mutta Ok Cupid -deittisivuston tilastojen mukaan on hyvin tavallista, että yli 30-vuotias mies lähestyy alle 20-vuotiasta.
”Parinvalintaan liittyy paljon sellaista, mitä on arveluttavaa sanoa suoraan”, kertoo parisuhteita tutkinut sosiologi Jaana Maksimainen.
”Niille asioille on paljon eufemismeja: puhutaan arvoista ja elämäntyylistä. Mutta jos vaikka joku korkeakoulutettu artikuloi suoraan, että mä en lähde duunarin kanssa treffeille, se kuulostaa pahalta.”
NETIN deittipalveluissa sanomatta jätetyt asiat tulevat esille, sillä algoritmeilla ei ole hienotunteisuutta. Ne tarkkailevat ja tallentavat käytöstämme jatkuvasti: ne tietävät, kuinka usein avaat sovelluksen, missä ja mihin aikaan päivästä, keiden kanssa muodostat parin ja kuinka pitkään mietit valintaa.
Ja toisaalta: Minkä värinen iho sinua miellyttää? Lähetteletkö viestejä lähinnä puolet ikäistäsi nuoremmille käyttäjille? Oletko muiden mielestä viehättävä vai epäviehättävä?
Kun kerrot kiinnostavalle ihmiselle, mistä pidät sängyssä, siitäkin tiedosta tulee deittipalvelun omaisuutta.
”Nykypäivänä asetelma on, että kaikki sellainen tieto kerätään, jolla on jotain arvoa. Ja arvokas tieto myydään eteenpäin”, sanoo Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteisen datatutkimuksen keskuksen johtaja Sasu Tarkoma.
SAMALLA kun nettideittailu on arkipäiväistynyt, myös sovellusten ja sivustojen keräämän käyttäjätiedon määrä on kasvanut valtavaksi.
Markkinajohtaja Tinderillä on arvioitu olevan noin 50 miljoonaa käyttäjää ja sen emoyhtiön Match Groupin kymmenillä muilla deittipalveluilla yhteensä kymmeniä miljoonia lisää. Se tarkoittaa paljon dataa hyvin arkaluontoisista asioista.
”Koska tapailu on niin henkilökohtaista, datamme paljastaa ihmisistä paljon”, kommentoi Christian Rudder, yksi Ok Cupidin perustajista, The Atlantic -lehdelle jo vuonna 2014.
Pitkään alalla toiminut Ok Cupid on vuosien varrella julkaissut blogissaan puolitieteellisiä artikkeleita, joissa analysoidaan sivuston keräämää dataa. Palvelu ei ole Suomessa kaikkein tunnetuin, mutta se on yli 30 miljoonalla käyttäjällään yksi maailman suurimmista deittisivustoista.
Ok Cupid eroaa Tinderistä tuomalla käyttäjiä yhteen laajan kysymyspatteriston avulla. Sivusto kysyy esimerkiksi, kumpi sinusta on pahempi synti: polttaa lippu vai polttaa kirjoja. Entä kuinka tärkeä tämä kysymys on sinulle, ja miten toivoisit mahdollisen kumppanin vastaavan?
VASTAUKSET ovat luoneet yhtiölle valtavan tietopankin ihmisten elämistä, asenteista ja haluista. Tilastoja tarkastellessa pitää tosin muistaa, että suurin osa Ok Cupidin käyttäjistä on yhdysvaltalaisia heteroita.
Pääosa Ok Cupidin artikkeleista on kepeitä. Ne listaavat suosittuja treffipaikkoja ja toimivia aloitusrepliikkejä. (Helppo vinkki: älä tee kirjoitusvirheitä tai kehu pelkkää ulkonäköä.)
Toiset artikkelit näyttävät parinmuodostuksen raa’an todellisuuden. Kuten Christian Rudder on todennut kymmenissä haastatteluissa, Ok Cupidin käyttäjäkunnassa moni ikäväkin stereotyyppi pitää paikkansa.
Datan pohjalta kirjoittamassaan kirjassa Dataclysm Rudder tarkastelee esimerkiksi sitä, minkä ikäisistä deittikumppaneista käyttäjät pitävät.
Naiset valitsevat viehättävimmiksi oman ikäisiään miehiä ja joustavat pääasiassa ylöspäin. Vastausten keskiarvot piirtävät diagonaalisen viivan, jossa naisen vanhentuessa vanhenevat myös hänen viehättäviksi arvioimansa kumppanit.
Miestenkin kaaviossa viiva on suora, mutta toiseen suuntaan. Miehen omasta iästä riippumatta viehättävin kumppani on aina keskimäärin 20–22-vuotias nainen.
Määritellessään toivomaansa ikähaarukkaa miehet kyllä merkitsevät mahdollisiksi kumppaneiksi naiset suunnilleen omasta iästään alaspäin mutta päätyvät kuitenkin viestittelemään selvästi itseään nuorempien naisten kanssa.
”Vanhetessaan mies etsii suhteessa nuorempia ja nuorempia naisia. Keskimääräinen 30-vuotias mies viestittelee yhtä paljon teinityttöjen kuin omanikäistensä naisten kanssa”, Ok Cupidin blogikirjoitus aiheesta kiteyttää.
Tulokset eivät päde ainoastaan Ok Cupidin käyttäjien joukossa. Science Advances -lehdessä julkaistu tieteellinen tutkimus toisen, nimeämättömän treffisivuston datasta päätyi samankaltaiseen tulokseen: siinä missä miesten seksuaalinen viehättävyys kasvaa 50 ikävuoteen asti, naisten viehättävyys on huipussaan 18-vuotiaana ja laskee sitten jyrkästi.
RUDDERIN mukaan miehet myös lähettävät melkein aina viestin ”kuumimman” näköiselle naiselle täysin muista tiedoista piittaamatta ja yhteensopivuutta pohtimatta.
Käytös aiheuttaa sivustojen ylläpitäjille harmaita hiuksia, sillä se johtaa kierteeseen, jossa kaikki häviävät. Muutama nainen saa satoja viestejä sekalaiselta joukolta miehiä, pelästyy ja lähtee palvelusta. Suurin osa miehistä ei saa vastauksia lähettämiinsä viesteihin, eikä suurin osa naisista saa lainkaan viestejä miehiltä.
Ilmiön välttääkseen osa deittisivustoista mittaakin algoritmin avulla käyttäjien yleistä ”viehättävyyttä” ja näyttää käyttäjille vain suunnilleen heidän kanssaan samalla ”viehättävyystasolla” olevia ihmisiä. Jos siis algoritmi on todennut sinut neloseksi, et välttämättä ikinä edes näe kahdeksikkoja.
Numeerinen arviointi voi kuulostaa karulta, mutta se on ainoa kieli, jota algoritmit osaavat. Arvioinnilla on ilmeiset heikkoutensa: kaikilla ihmisillä ei ole sama maku, ja sama henkilö voi olla yhden mielestä ykkönen ja toisen mielestä kymppi. Alkeellinen algoritmi ynnää tällaisen käyttäjän viehättävyydeksi viitosen.
VIEHÄTTÄVYYDEN arviointi nostaa esiin toisen tympeän stereotyypin, treffikumppanien etnisen erottelun. Harva ilmoittaa suoraan, että haluaa tapailla vain tietyn värisiä ihmisiä, mutta algoritmi huomaa mieltymykset nopeasti seuraamalla pyyhkäisyjä, tykkäyksiä ja viestejä.
”Totuus on juuri sellainen kuin hyvin kyyninen ihminen olettaisi. Tummaihoiset käyttäjämme saavat noin 25 prosenttia vähemmän viestejä ja vastauksia. Sama pätee aasialaisiin miehiin mutta ei aasialaisiin naisiin”, Rudder summaa The Atlanticille.
”Tämä pätee muihinkin emoyhtiömme deittipalveluihin. Rasistiset asenteet ovat melko yleismaailmallisia.”
Kun tummaihoinen käyttäjä saa vähemmän viestejä ja tykkäyksiä, algoritmi päättelee, että käyttäjä on vähemmän viehättävä. Ja toisin päin: valkoihoiset ihmiset saavat etua, koska mikään ihmisryhmä ei erityisesti diskriminoi heitä etnisyytensä perusteella.
Ok Cupid on julkaissut tästäkin ilmiöstä tilastoja blogissaan. Taulukot näyttävät, miten viehättäviksi kukin ihmisryhmä arvioi toisensa Ok Cupidin Quickmatch-arvioissa. Luvut kertovat prosentteina, miten paljon tietyn etnisen ryhmän arviot eroavat keskimääräisestä: miinusmerkkiset luvut kertovat keskimääräistä huonommista arvioista, plusmerkkiset keskimääräistä paremmista.
JOS tunnet olosi epämukavaksi tätä juttua lukiessasi, et luultavasti ole ainoa. Sosiologi Jaana Maksimainen arvioi, että ihmissuhteisiin liittyvistä asioista on totuttu puhumaan henkilökohtaisella, psykologisella tasolla. Samojen asioiden yhteiskunnallinen tai tilastollinen käsittely vaikuttaa vaistomaisesti arveluttavalta.
”Meillä on aika lailla vakiintuneita tapoja myös sellaisissa elämän asioissa, jotka mielletään henkilökohtaisiksi. Mutta erityisesti rakkauden asioissa niitä on vaikea nähdä tai tunnustaa”, Maksimainen sanoo.
”Tulee tietty karu ja kylmä tuulahdus, joka ei jotenkin niihin kuulu.”
Kun on puhe ihmissuhteisiin liittyvistä tilastoista, niistä puhutaan yleisellä tasolla, Maksimainen sanoo. Harva suostuu sijoittamaan itsensä niihin. Hyvä esimerkki ovat vaikkapa sukupuolten tasa-arvoon tai avioeroihin liittyvät tilastot.
”Yleisellä tasolla voidaan arvioida, että ehkä joo, epätasa-arvoa on. Mutta jos joku kysyy, että miten sinun avioliitossasi ovat tasa-arvoasiat, se onkin hirveän vaikeaa. Myös eroista on paljon tilastoja, mutta oma avioero tuntuu erityiseltä ja henkilökohtaiselta.”
ALGORITMEIHIN ja suuriin ihmismassoihin perustuva neittideittailu saattaa kuitenkin muuttaa asenteita.
Maksimaisen mukaan varsinkin nuorille aikuisille on jo normaalia, että deittailu on mitattavaa. Omaa profiilia osataan optimoida algoritmeille sopivaksi ja tykkäykset maksimoida.
”Algoritmielämä saattaa jo vaikuttaa ilmaisutapaamme.”
Päivi Happonen: Miksi vihreätaustainen poliisi tutkii PS:n kansanedustajaa, voisiko PS-taustainen poliisi tutkia vihreää poliitikkoa?
Poliisit tarvitsevat ohjeistuksen poliitikkoihin kohdistuviin tutkintoihin, kirjoittaa Ylen oikeustoimittaja Päivi Happonen.
Yle kertoi viime viikolla harvinaisesta selvityksestä, joka tehtiin Helsingin poliisilaitoksella.
Selvityksen - ja pienimuotoisen kohun - kohteeksi joutui rikoskomisario Pekka Hätönen, joka johtaa kolmeen kansanedustajaan kohdistuvaa tutkintaa.
Lue tästä uutinen tutkinnasta.
Mutta miksi itse tutkinnanjohtaja joutui selvittelyn kohteeksi?
Helsingin poliisipäällikkö Lasse Aapio oli saanut kansalaisilta kielteistä palautetta siitä, että vihreätaustainen poliisi tutkii muiden puolueiden kansanedustajien tekemisiä.
Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho arvosteli Uudessa Suomessa tutkinnan olevan “härskiä politikointia”.
Yksi poliisin selvittelyjen kohteeksi joutunut kansanedustaja Päivi Räsänen kyseli twitterissä, eikö poliisista löydy "taustaltaan puolueetonta tutkinnanjohtajaa", kun poliitikkojen puheita tutkitaan.
Suomalaiset luottavat käsittämättömän paljon poliisiin. Viime vuosien poliisirikosjutuista huolimatta.
Viime vuoden poliisibarometrin mukaan 95 prosenttia suomalaisista luottaa poliisiin.
Vaikka luottamus on luja, se punnitaan joka päivä.
Joka kerta, kun poliisipartio astuu ulos autostaan. Jokaisessa tutkinnassa, mitä poliisi tekee.
Voiko poliisin luottamusta horjuttaa tilanne, jossa muiden puolueiden kansanedustajiin kohdistuvaa tutkintaa johtaa henkilö, joka oli viime kunnallisvaaleissa vihreiden ehdokkaana?
Poliisin toimintaa eivät onneksi ohjaa kansalaisten ja tutkinnan kohteiden mielipiteet ja vaatimukset, eikä edes niin sanottu valtaisa someraivo.
Siitä huolimatta Helsingin poliisilaitoksella otettiin vakavasti korkean profiilin tutkintaan kohdistuva palaute. Siksi tutkinnanjohtajan taustat haluttiin selvittää.
Selvityksen lopputulema oli melko arvattava.
Rikoskomisario Pekka Hätönen saa hoitaa loppuun kansanedustajien tutkinnan.
Poikkeuksellista kuitenkin oli, että Helsingin poliisilaitos tiedotti esimiesten käyvän kohun kohteeksi joutuneen tutkinnanjohtajan kanssa läpi “työprosesseja ja menettelytapoja”.
Julkisuuteen myös kerrottiin, ettei tutkinnanjohtaja “yksin tee ratkaisuja”, vaan syyttäjä otetaan vahvasti mukaan tutkintaan.
Miksi näin?
Siksi, että luottamus on herkkä asia.
– Pienikin särö rikkoo luottamusta, Helsingin poliisipäällikkö Lasse Aapio sanoi Ylelle viime viikolla.
Vihreätaustainen poliisi voi siis tutkia demarin, kristillisdemokraatin ja perussuomalaisen tekemisiä.
Mutta voisiko PS-taustainen poliisi tutkia vaikkapa vihreän kansanedustajan epäiltyä rikosta?
Kysymys on hatusta vedetty, mutta silti aiheellinen.
Jokaisella kansalaisella - myös poliisilla - on oikeus osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
Eduskunnassa on useita poliiseja eri puolueissa.
Ainakin jotkut heistä palaavat jonain päivänä hyvin todennäköisesti takaisin omiin tehtäviinsä.
Jos poliisi on ollut ehdolla kunnallis- tai eduskuntavaaleissa, tai hän on toiminut kansanedustajana, pitäisikö tämän vaikuttaa siihen, millaisia töitä hän poliisina tekee?
Tulisiko poliiseilla olla jonkinlainen ohjeistus siitä, miten poliittinen toiminta mahdollisesti vaikuttaa poliisin työhön?
– Kyllä se selkeyttäisi tilannetta, sanoo Ylelle kansanedustajien tutkintaa johtava rikoskomisario Pekka Hätönen.
Hätönen tosin arvelee, että ohjeiden kirjoittaminen saattaisi olla melko hankalaa.
Poliisihallituksen olisi kuitenkin syytä kirjoittaa ohjeistus poliisille.
Ohjeistuksella myös varmistettaisiin se, että eri puolilla Suomea toimintatavat olisivat samanlaiset.
”Kiinnostuin aina pahoista pojista” - seitsemän syytä selittävät ilmiön
”Kiinnostuin nuorempana aina niistä pahoista pojista ja roikuin yhdenkin perässä vuosia.” Miksi pahat pojat viehättävät?
”Miksi naiset retkahtavat pahoihin poikiin? Miksi pahat pojat saavat kaikki naiset? Miksi naiset pitävät pahoista pojista ja kuinka tulla sellaiseksi?” Aiheesta löytyy netistä lukemattomia artikkeleita ja myös Iltalehden kyselyyn nimimerkillä Mandy vastannut nainen kertoi kiinnostuneensa nuorempana aina pahoista pojista.
”Kiinnostuin nuorempana aina niistä pahoista pojista, joista tiesin jo hyvissä ajoin koituvan pelkkää harmia. Roikuin yhdenkin perässä vuosia. Mitä huonommin minua kohdeltiin, sitä enemmän kiinnostuin. Monien suhteiden alussa ihastuin ja jopa rakastuin päätä pahkaa todella nopeasti oikeastaan tietämättäni edes mihin.
Näin jälkikäteen ajateltuna en voi ymmärtää, mitä olen niissä miehissä nähnyt. Nyt olen onnellisessa parisuhteessa miehen kanssa, joka kohtelee minua hyvin. Uskon että nuoruusajan niin sanotut sekoilut johtuvat isolta osalta lapsena koetuista traumoista”, hän kirjoitti.
Tiedostamattomat syyt aloittaa suhde
Koukuttavat suhteet -kirjan (Minerva 2019) kirjoittanut Susanna Ruuhilahti on osittain samaa mieltä Mandyn kanssa. Hänen mukaansa jokaisella on aina omat syynsä aloittaa jokin tietty suhde, joka koukuttaa, ja moni syy suhteen aloittamiseen voi olla tiedostamaton.
– Lapsuuden traumoilla voi olla vaikutusta. Voi myös olla, että haluaa kapinoida itseään, vanhempiaan tai maailmaa vastaan, kumppani tuntuu poistavan tyhjyyden tunteen itsessä tai nauttii vallasta ja huomiosta, jota kumppani tietyllä tavalla tarjoaa, Ruuhilahti analysoi.
Hänestä kannattaakin miettiä, tarvitseeko vai haluaako kumppanin elämäänsä.
Yksi syy pahojen poikien viehätykseen voi olla myös se, että suhteet tarjoavat jännitystä ja toinen se, ettei tavalla tai toisella usko ansaitsevansa parempaa.
– Voi olla myös, ettei tiedä muustakaan ja toivoo, että uudessa, kuitenkin samankaltaisessa suhteessa, saisikin rakkautta, eikä huonoa kohtelua.
Muuttuuko suhde hyväksi, jos rakastan enemmän?
Toive, että rakastamalla, hoivaamalla, pelastamalla tai toisen vaatimuksiin tarkasti vastaamalla kumppani ja suhde muuttuisivat hyväksi toteutuu Ruuhilahden mukaan harvoin. Suhteen korjaaminen edellyttää aina molempien työskentelyä.
Tekemällä kaikkensa toisen puolesta voi tehdä jopa hallaa suhteelle.
– Joskus hyvääkin tarkoittava hoivaaminen ja ymmärtäminen jopa estää toisen muuttumista. Se, että luopuu omasta minästään ja antaa toisen päättää kaikesta, ei muuta ongelmaa, jota oireillaan esimerkiksi väkivallalla, Ruuhilahti sanoo.
Mikset vaan lähde?
Kun toinen sitten alkaa kohdella huonosti, on asian esille nostaminen tai suhteesta lähteminen Ruuhilahden mukaan usein hyvin vaikeaa. Syitä on monia.
Asian käsittelyä tai eroa lykkäävät ainakin tallottu itsetunto, ajatus ettei selviä yksin, pelko kumppanin reaktiosta ja häpeä siitä, että taas on huonossa suhteessa, eikä ehkä ole kuunnellut varoituksia. Voi olla myös olo, ettei tiedä, minne menisi, tuntematon tulevaisuus vaikuttaa pelottavalta tai ei osaa ajatella, että suhteet voisivat olla toisenlaisiakin.
Sekin voi pelottaa, että paremman kohtelun vaatiminen tekisi selväksi, ettei toinen ehkä rakastakaan ja ole valmis tekemään asioita kumppanin hyvinvoinnin eteen. Sellaista riskiä ei välttämättä ole valmis ottamaan ja sen takia tulee pitäneeksi toisesta entistä tiukemmin kiinni, yrittää rakastaa enemmän tai osoittaa rakkautta toisen toivomalla tavalla.
– Sillä tavalla voi yrittää osoittaa itselleenkin, ettei ole niin viallinen kuin kumppani antaa ymmärtää, Ruuhilahti sanoo.
Pääkirjoitus: Jussi Halla-ahon visio kahdesta blokista ei ole harhaa – vihreät ja perussuomalaiset voivat jakaa puoluekentän kahtia
Viimeistään Z-sukupolvi ratkaisee sen, siirrytäänkö politiikassa kahden valtablokin järjestelmään Suomessa, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.
KEVÄÄN eduskuntavaaleissa Suomen puoluepoliittinen kartta koki kovia. Enää ei voida puhua suuresta tai suurista puolueista; mikään ei saanut yli 20 prosentin kannatusta. Poliittisesta vallasta taistelee joukko keskisuuria puolueita, joista mikä tahansa voisi olla ykkönen, jos vaalit pidettäisiin nyt.
Lisäksi vanha mahtipuolue keskusta käy kouristuksenomaista kuolinkamppailuaan.
Kannatus on vajonnut 11 prosentin pintaan eikä aneemisesta puheenjohtajataistosta päätellen muutosta parempaan ole luvassa. Tarjolla saattaa olla se 1960-luvulta saakka odotettu auringonlasku.
SEKAVAA poliittista tilannetta voi lähestyä kahdesta suunnasta.
Joko kyse on demokratian hetkellisestä häiriöstä populististen liikkeiden paineessa tai sitten syvemmästä puoluekentän murroksesta. Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on puhunut jälkimmäisestä vaihtoehdosta. Hänen mukaansa Suomeen on syntymässä kaksi valtakeskittymää: globalistit ja kansallismieliset eli vihreät ja perussuomalaiset. Myös Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen (IS 9.8.) uskoo, että keskiluokka etsiytyy kohti puoluekentän reunoja. Tässä leikissä vanhat, perinteiset puolueet kokevat tappion.
Vaalituloksen ja tuoreimpien kannatuskyselyiden perusteella blokkiajattelu ei ole kaukaa haettu. Sdp:n, keskustan ja kokoomuksen kannatusta vuotaa perussuomalaisiin ja vihreisiin. Keskusta vajoaa lilliputtipuolueeksi, kokoomuksesta tulee perussuomalaisten ja Sdp:stä vihreiden apupuolue.
Moni vetää kauhusta henkeä, ymmärrettävästi.
Mutta on tässä mutkiakin matkassa.
KOKOOMUS taistelee paikastaan porvaririntaman ykköspuolueena ja yhteistyö perussuomalaisten kanssa ei varmasti ole ykkösprioriteetti, ei ainakaan liberaalille nykyjohdolle. Perussuomalaiset pitää sisällään sekalaisen seurakunnan äärioikeistoa, Smp:n jäämistöä, etnonationalismia ja suoranaisia natseja. Halla-aho yrittää vaimentaa ääripäitä ja puhua yleisellä tasolla kansallispuolueesta. Äärisuuntaukset voivat jossakin vaiheessa kääntyä perussuomalaisten turmioksi ja sen vetovoima ehtyy vaaliuurnilla: asetelma muuttuukin äkkiä.
VASEMMALLA Sdp ja vasemmistoliitto saattavat löytää toisensa valtataistelussa vihreitä vastaan. Silti näissä kolmessa puolueessa on paljon yhteistä kaikupohjaa ilmastonsuojelussa ja sosiaalipolitiikassa, ja mikä tärkeintä, vihreillä on jotain, mitä demareilta puuttuu: nuoret. Perinteiset puolueet porskuttavat vielä, koska niillä riittää iäkkäitä uskollisia peruskannattajia, siis niitä, jotka äänestävät aina samaa puoluetta. Nuorten roolin kasvaessa vanhenevan perusjoukon voima väistämättä rapautuu.
TUTKIMUSTEN (Kanava 5/2019) mukaan suomalainen nuoriso on jakautunut arvoiltaan kahtia: toisaalta kirkassilmäisiin maailmanparantajiin, toisaalta materialistisia arvoja korostaviin – siis vihreisiin ja perussuomalaisiin.
Blokkijaon kannalta on kiinnostavaa ja ratkaisevaa, miten 1990-luvun puolivälin jälkeen syntynyt Z-sukupolvi käyttäytyy vaaleissa.
Vasta sitten tiedämme, miltä puoluekenttä näyttää muutaman vuoden päästä. Nyt Z-sukupolven jäseniä kuvataan ”uustalonpoikaisiksi” kohtuullisuuden ylistäjiksi, jotka vierastavat itsekeskeistä elämäntyyliä ja kilpailuhenkisyyttä. Eli Z-sukupolvi olisi kallellaan vihreisiin.
ÄÄNESTÄJÄN kannalta kahden blokin malli tietenkin parantaisi kuluttajansuojaa. Blokit menevät vaaleihin ohjelmalla, jonka varaan rakennetaan hallitus. Kansa ikään kuin valitsee vaaleissa jo sellaisen hallituspolitiikan kuin haluaa, eikä linja jää hallitusneuvotteluiden ja kompromissien ja loputtomien takinkääntöjen varaan.
Tämä vain sopii huonosti suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin.
Liian selkeää.
Tutkimus paljasti viestittelytavan, jolla saatat saada lisää seksiä – oletko huomannut yhteyden?
Yhdysvaltalaistutkimus vihjaa, että emojeiden käyttämisellä viesteissä voi olla romanttisia vaikutuksia, uutisoi esimerkiksi Metro UK.
Kinsey-instituutin ja Lake Forest Collegen tutkijat huomasivat kahdessa tutkimuksessaan, että enemmän emojeita ja hymiöitä viesteissään käyttävät ihmiset käyvät enemmän treffeillä ja harrastavat enemmän seksiä kuin ihmiset, jotka eivät hymynaamoja viesteihinsä laita.
– Löydöksemme vihjaavat, että emojeiden käyttö potentiaalisten kumppanien kanssa on yhteydessä yhteyden ylläpitämiseen ensimmäisten treffien jälkeen ja suurempaan romanttiseen ja seksuaaliseen vuorovaikutukseen edellisen vuoden aikana, tutkijat kirjoittavat Plos One -tiedejulkaisussa ilmestyneessä tutkimuksessa.
Onkin huomattava, että tutkimus osoitti vain yhteyden eikä syy-seuraussuhdetta emojeiden käytön ja treffimenestyksen kanssa. Emojilitania ei takaa parisuhteen löytymistä tai treffikumppanin pöksyihin pääsemistä. Voi olla, että emojeita runsaasti käyttävät henkilöt ovat esimerkiksi itsevarmoja, hauskoja ja nuoria, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa treffimenestykseen.
Emojien lähettämiselle monta hyvää syytä
Ensimmäisessä tutkimuksessa yli 5300 amerikkalaiselta sinkulta kysyttiin emojeiden ja hymiöiden käytöstä. 18–94-vuotiaista vastaajista noin 30 prosenttia kertoi käyttävänsä joko emojeita tai hymiöitä treffikumppaninsa kanssa keskustellessaan.
Toisessa tutkimuksessa tutkijat analysoivat 275 ihmisen emojeiden ja hymiöiden käyttöä sekä seksuaalielämää. Osallistujat olivat 18–71-vuotiaita sinkkuja. Tutkijat huomasivat, että ihmiset, jotka käyttivät hymynaamoja säännöllisesti, menestyivät paremmin deittailumaailmassa.
Säännöllisesti emojeita käyttävät ihmiset kertoivat lisäävänsä niitä viesteihinsä, koska emojit toivat viesteihin persoonallisuutta ja auttoivat tunteiden ilmaisemisessa. Lisäksi trendikkäiden emojien käyttö koettiin nopeammaksi kommunikointitavaksi kuin kirjoittaminen.
Suosituimmista emojeista vetoapua rakkauselämään
Entä mikä sitten on paras emoji potentiaaliselle romanttiselle kumppanille lähetettäväksi?
Vuonna 2017 julkaistun tutkimuksen mukaan viisi käytetyintä emojia ovat ilosta itkevä emoji, sydän, sydänsilmäinen emoji, lentosuukon lähettävä emoji sekä hymyilevä emoji.
Deittisovelluksia käyttävien parissa suosituin emoji on samaisena vuonna julkaistun kyselyn mukaan silmää vinkkaava ja lentosuukon lähettävä emoji.
Lähteet: Metro UK, Plos One, The Guardian
Kommentti: Ensitreffit alttarilla -kauden odotettu aloitusjakso herättää kysymyksen: soveltuvatko liian rationaaliset ihmiset toisilleen?
IS katsoi ennakkoon Ensitreffit alttarilla -ohjelman kuudennen kauden avausjakson. Nähtävissä on heti se, mitkä asiat joko yhdistävät tai koituvat tulevien avioparien kohtaloksi, kirjoittaa Ilta-Sanomien toimittaja Katri Utula.
VOIKO uunituore aviopari olla jopa liian rationaalinen tai liian tunteellinen? Voiko liiasta samankaltaisuudesta muodostua ongelma?
Tätä pohditaan tämän kauden Ensitreffit alttarilla -sarjan avausjaksossa, joka nähdään Avalla 3. syyskuuta.
Mukaan on jälleen valittu kuusi rakkautta janoavaa henkilöä, jotka sanovat tahdon kumppanille, joka ei ole entuudestaan tuttu. Asiantuntijat ovat valinneet heidät satojen hakijoiden joukosta juuri toisilleen sopiviksi.
Tällä kaudella parien keskinäiset luonteet ovat hyvin samankaltaiset.
Heti aloitusjaksossa on nähtävissä se, mitkä asiat saattavat joko yhdistää tai koitua tulevien avioparien kohtaloksi. Esimerkiksi yhtä paria yhdistää vahva rationaalisuus.
– Tulevilla pareilla on paljon sellaista, mikä yhdistää ja on liittämässä heitä yhteen. Mutta aina pitää nähdä se, että siinä, mikä natsaa, on myös kuvion kääntöpuoli. Jäädäänkö siihen asiaan sitten liiaksi kiinni? pohtii asiantuntijaksi palaava pappi Kari Kanala.
Jos molemmat ovat liian järkiperäisiä, eivätkä uskalla heittäytyä kaikkeen täysillä, siitä saattaa muodostua ongelma.
Kanala muistuttaa, että rationaalisessa suhteessa haasteena on se, uskaltaako ihminen avata itseään, olla haavoittuva ja ottaa rakkautta vastaan. Rakkautta kun ei voi kokea, jos ei ole sille itse avoin.
Toisaalta samankaltaisten ihmisten ei tarvitse selittää itseään toiselle, koska toinen ymmärtää toista automaattisesti.
Onko samankaltaisuus siis lopulta hyvä vai huono asia?
Aiemmin ohjelmassa asiantuntijana nähty Tony Dunderfelt on tuonut useaan otteeseen esiin sen, että parit eivät saa olla liian samankaltaisia, koska se vie suhteesta intohimon ja muuttaa parisuhteet kaverisuhteiksi.
Jos suhteessa on sopivasti erilaisuutta, siinä säilyy myös jännite.
Erilaisista arkiaskareista ongelma?
Ohjelmassa nähdään myös rationaalisen parin vastakohta, sillä yhtä paria yhdistää vahvat tunteet.
Näillä tunneihmisillä odotukset toista kohtaan ovat korkealla jo ennen tapaamista, eikä ilon ja onnen kyyneliltäkään vältytä ennen alttarille astelua, kun pariskunnan molemmat osapuolet saavat lukea toisilleen kirjoittamansa kirjeet.
Mutta miten sitten käy kahden tunneihmisen? Tuleeko siinä helposti yhteentörmäyksiä?
Kaikki on jälleen kiinni siitä, mihin suuntaan suhde lähtee rullaamaan – ja tätä katsojat pääsevät seuraamaan koko syksyn ajan.
Yksi aloitusjaksossa herännyt kysymysmerkki on myös se, muodostuvatko erilaiset harrastukset ongelmaksi.
Ainakin yhdelle parille tämä saattaa olla haaste, sillä toinen rakastaa liikkua luonnossa ja urheilla ja toinen viihtyy enimmäkseen kotona ja ystävien kanssa baarissa.
Liian erilaisista elämäntavoista varoittavana esimerkkinä lienee pari vuotta sitten avioeron kesken kauden ottaneet Mari ja Petri. Petrin urheiluhulluus oli lopulta Marille liikaa.
Työhousut paljastivat Mintun laihtuneen vahingossa 20 kiloa – laskurilta karu tuomio: ”Kiikutin vaa’an roskiin”
Turkulainen Minttu laihtui fyysisen työn seurauksena lähes 20 kiloa kuin huomaamattaan. Painoindeksilaskurin mukaan hän on silti ”merkittävästi ylipainoinen”. Tuomion jälkeen muodokas nuori nainen päätti heittää vaakansa roskiin.
Ylipainoiseksi tuomitseminen ei ole mukavaa. Minttu Laakkonen, 21, on saanut kuulla kiloistaan koko ikänsä. Koulukaverit jaksoivat huomautella Mintun kehosta lähes koko peruskoulun ajan. Mintun mielessä oman vartalon vertailukohtana toimivat hoikemmat ystävät.
– Olen ollut pikkukylässä aina luokan isoin tyttö. Minulla on ollut paljon ongelmia ulkonäön suhteen, Minttu kertoo.
Monina päivinä hän ei jaksanut katsoa itseään peilistä. Koulukavereiden sanomiset heijastuivat peilikuvaan.
Työhousut paljastivat fyysisen työn vaikutuksen
Ajan myötä Minttu on oppinut pitämään itsestään ja kehostaan. Peilikuvan näkeminen ei enää herätä halua muuttaa vartaloa.
Itse asiassa viimeisin muutos kehossa tapahtui aivan vahingossa. Minttu aloitti työt telineasentajana huhtikuussa. Fyysisen työn vaikutukset vartaloon konkretisoituivat työhousuihin.
– En muuttanut ruokavaliota ja nukuin vähän miten sattuu. Sitten vaan huomasin, että oho, mun työhousut on niin isot, että ne tippuvat päältä.
Vaikka Minttu ei juurikaan seuraillut painoaan, housukoon kutistuminen herätti mielenkiinnon. Hän päätti astua vaa’alle. Se näytti lähes 20 kiloa pienempää lukemaa kuin aikaisemmin.
Painoindeksilaskurin tuomio hämmästytti
Seuraavaksi Minttu päätti tarkistaa vapaapäivänsä kuluksi, mikä hänen painoindeksinsä on. Sitten vasta leuka loksahtikin.
Painoindeksilaskurin mukaan lähes 20 kiloa keveämpi Minttu oli ”merkittävästi ylipainoinen” ja hänen tulisi laihduttaa vielä toiset 20 kiloa päästäkseen normaalimittoihin.
Noin 80-kiloinen Minttu ei ollut uskoa silmiään.
– Hämmästyin ääneen ja lähetin parille kaverille kuvan, että näytänkö siltä, että mulla on 20 kiloa ylipainoa.
Minttu jakoi kuvansa myös suositussa Facebook-ryhmässä Naistenhuoneella. Moni nainen kertoi Mintulle, ettei tämän todellakaan tarvitsisi laihduttaa painoindeksilaskurin ehdottamaa 20 kiloa. Muodokas Minttu oli kaunis juuri sellaisena kuin on.
Painoindeksille on satanut kritiikkiä ennenkin
Painoindeksilaskuri on ollut niin tavallisten ihmisten kuin asiantuntijoiden kritiikin kohteena, sillä mitta-arvossa paino jaetaan pituuden ”neliöllä”. Se ei ota huomioon sitä, mihin rasva on kehossa kertynyt eikä sitä, kuinka paljon vartalossa on lihasta.
– Totta kai se voi olla suuntaa antava, mutta mielestäni se on verrattavissa Facebook-testiin, Minttu vertaa.
Terveyskirjasto huomauttaa artikkelissaan, että lihaksikkuus ei tuota suuria ongelmia painoindeksin käytössä. Isot lihakset ovat silmin erotettavissa, minkä vuoksi ne voidaan ottaa huomioon painoa arvioitaessa.
Minttu uskoo, että hänen kohdallaan painoindeksilaskurin antamaa lukemaa eivät pelkästään lihakset selitä. Lihasta fyysistä työtätekevältä naiselta toki löytyy, mutta mikään kehonrakentaja hän ei ole. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hänen pitäisi määritellä itsensä ”merkittävästi ylipainoiseksi”.
– Mulla on sellaiset geenit, että mulla vaan kertyy rasva nätisti kroppaan.
Merkittävästi ylipainoista ennemmin hän kokee olevansa muodokkaan naisellinen.
Ruotsin kokoomuskin haluaa selvityksen huivikiellosta – ruotsidemokraattien esitys otti heti tulta
Malmön ruotsidemokraatit vaativat elokuun alussa kouluihin valvontakameroita ja huivikieltoa opiskelurauhan ja tasa-arvon takaamiseksi. Toinen suuri oppositiopuolue kokoomus on nyt vastannut huutoon ja vaatii selvitystä siitä, miten turvataan oppilaiden oikeudet olla lapsia ja miten huivikielto voitaisiin käytännössä toteuttaa Ruotsin koululaitoksessa.
Kokoomuksen puoluehallitus edellyttää Aftonbladetin mukaan, että valtio selvittää mahdollisuudet huivikiellon käyttöönottoon esi- ja peruskouluissa.
Oppilaiden tasa-arvo huolestuttaa
Aloite puoluejohdolle on tullut useammaltakin puolueen paikallisosastolta, jotka ovat huolestuneita Ruotsin koululaitoksen tilasta ja oppilaiden tasa-arvosta.
– Koulun pitää olla paikka, jossa tytöt ja pojat saavat olla oma itsensä, vailla ulkopuolista painostusta. Tämä pitää nyt selvittää pohjamutia myöten, perustelee kokoomuksen varapuheenjohtaja Elisabeth Svantesson.
Hänen mukaansa lasten sukupuolisuuden korostaminen kehon osia peittämällä on ongelmallista, eikä sitä pidä hyväksyä.
Kyse on lasten oikeuksista
Huivikeskustelussa on noussut esiin myös se, pitäisikö kaikki uskonnollisiksi tulkittavat symbolit kieltää oppilaitoksissa.
Kokoomuksen mielestä sitäkin voidaan toki selvittää, mutta nyt on yksinkertaisesti kyse lasten perusoikeuksista, eivätkä ristit ja Daavidin tähdet kuulu tälle asialistalle.
”Ahdistuin sivuroolista perheessämme” – viisikymppinen mies kertoo, miksi hän halusi erota
Eropäätöksen myötä tuli helpotus.
”Olimme olleet yhdessä pari vuotta, kun saimme lapsen. Pikkulapsiaikana puolisoni näki selkeästi, mitä lapsen kanssa pitää tehdä ja mitä ei. Siitä tuli itselleni tietynlainen elämän suorittamisen maku. Elämässä oli kuin valmis käsikirjoitus, jonka mukaan piti edetä.
Oma osuuteni perhe-elämässämme oli kohtalaisen pieni, vaikka mukana olinkin. Olin kaiken keskellä, mutta minulla ei ollut osaa eikä arpaa. Passivoiduin ja jäin vain olemaan siihen, katsomaan televisiota. Tuntui, että en voi tehdä oikein mitään. Tilannetta kesti noin vuoden.
Vähitellen tilanteen aiheuttama tukahtumisen tunne vahvistui. Olin ahdistunut, ja mielessäni pyöri paljon vihaa. Minusta tuli passiivis-aggressiivinen. En ollut väkivaltainen, yritin vain hampaita kiristellen hallita tunteeni ja pitää ilmaisemattomat asiat sisälläni.
Aloin miettiä eroa ja pidin sitä ainoana mahdollisuutena, jotta saisin hengähtää. Jossain vaiheessa otin eron avuttomasti puheeksi.
Eropäätöksen myötä tuli helpotus, vaikka edessä olivatkin asunnon hankkiminen ja kaikki muu.
Ehdimme olla yhdessä neljä vuotta.
Olisin voinut tuoda enemmän itseäni ja omia tarpeitani esiin suhteen aikana. Siinä vain kävi niin, että alistuin. Puolisonikaan ei ollut mikään hirviö. Ehkä hän vain pyrki tekemään asioita, jotka oli hoidettava, oman mielensä mukaan.
Tiedän, että olisin voinut avata suuni ja kertoa, mikä minua painaa. Mutta miehillä ei useinkaan ole kykyä tai rohkeutta puida asioita, jos on vähänkään tunne, että omia juttuja ei hyväksytä. Minulla oli paljonkin mahdollisuuksia puhua – mutta en sanonut mitään. Oman vastuuni olotilani kärjistymisestä olen ymmärtänyt jälkikäteen.”
Viisikymppinen mies
Ihastutko aina vääränlaisiin ihmisiin? Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntija kertoo, mistä se johtuu
Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntija Marianna Stolbow kannustaa pohtimaan, miksi tuntee vetoa tietynlaisiin ihmisiin.
Parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow toimii Ensitreffit alttarilla -ohjelman asiantuntijana. Ohjelman uudella kaudella hän valitsee yhdessä Elina Tanskasen ja Kari Kanalan kanssa parit, jotka menevät naimisiin tuntematta toisiaan.
Stolbow’n mukaan seurustelukumppanin valinta saattaa mennä pieleen siksi, että tuntee vetoa ihmisiin, jotka eivät ole itselle sopivia. Pohja sille, millaisista ihmisistä kiinnostuu romanttisesti, luodaan jo lapsuudessa.
Stolbow’n mukaan jokainen oppii omat keinonsa saada toisilta hyväksyntää ja rakkautta. Jos on saanut jo lapsuudenkodissaan kiitosta siitä, että hoivaa muita, hakeutuu helposti parisuhteeseen hoivaamista kaipaavan kanssa.
– Elämänhistoria on opettanut, että jos käyttäydyt noin, sinusta tykätään, Stolbow selittää.
Stolbow kertoo, että opittu toimintamalli voi kuitenkin olla täysin väärä. Jos jatkuvasti hakeutuu suhteeseen itselle sopimattomien ihmisten kanssa, parisuhde toisensa perään epäonnistuu.
Stolbow kannustaa pohtimaan, miksi tuntee vetoa tietynlaisiin ihmisiin. Jos onnistuu tarkastelemaan omaa käytöstään ja valintojaan ulkopuolelta, voi onnistua rikkomaan haitallisen kaavan.
– Jos sitä pystyisi jotenkin miettimään, se auttaisi hirveästi, hän toteaa.
Stolbow’n mukaan on totta, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Tämä johtuu siitä, että toisten hyvien ominaisuuksien toivotaan siirtyvän itselle.
– Meillä on sellainen hassu ajatus, että saadaan toisesta sitä, mitä meillä ei ole.
Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan erilaisuus saattaa kärjistyä ja aiheuttaa ongelmia suhteessa.
Kommentti: Muuttoliike myllertää Suomen alueiden väestörakennetta – Minne ovat nuoret naiset kadonneet?
Nuorten 20–44-vuotiaiden naisten määrä on Suomessa 30 vuodessa vähentynyt 119 000:lla. Pääkaupunkiseudulla nuoria naisia on kuitenkin nyt 37 400 enemmän kuin vuonna 1987.
OLIN viime viikolla tekemässä juttua Kainuun keskussairaalan synnytysosastolla Kajaanissa. Eipä ollut vilskettä. Maanantaina syntyi yksi vauva. Tiistain synnytysten määrä oli sama: yksi.
Viime vuonna Kainuussa syntyi vain 490 lasta, mikä on todella vähän. Kuolihan samaan aikaan Kainuussa 962 ihmistä. Kun päälle lisää ison vuosittaisen muuttotappion, niin maakunnan väkiluku laskee nopeasti. Ja se on itse asiassa laskenut jo 30 vuotta.
Koska Kainuun opiskelutarjonta on niukkaa, nuoret lähtevät muualle opiskelemaan – ja aika harva palaa valmistuttuaan takaisin kotiseudulleen.
Kainuun väestörakenne on maan ongelmallisin, mutta se ei ole ongelmansa kanssa yksin. Moni muukin alue tulee lähivuosina olemaan yhtä hankalassa tilanteessa.
Aluetutkija Timo Aron mukaan syynä on Suomen ”demografinen neloishaaste”. Tällä hän tarkoittaa sitä, että syntyvyys alenee, iäkkäiden ihmisten määrä kasvaa ja työikäisten laskee. ”Lisäksi muuttoliike valikoiden polarisoi tilannetta alueiden välillä”, Aro sanoo.
PÄÄKAUPUNKISEUDULLA vauvoja syntyy kuitenkin enemmän kuin aiemmin. Viime vuonna pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa syntyi 1 466 vauvaa enemmän kuin vuonna 1987.
Mutta onko se paljon vai ei?
Asiaa voi suhteellistaa monella tavoin. Oheisessa grafiikassa esitetään yksi tapa.
Grafiikan hahmottamista helpottaa se, että ajattelee Suomen olevan siinä kuin kiikkulauta. Laudan eteläpäässä ovat pääkaupunkiseudulla syntyneet vauvat – vuonna 1987 niitä syntyi 10 594. Tämän jälkeen on laudan pohjoispäästä katsottu, kuinka monen kunnan vauvat tarvitaan, jotta lauta olisi tasapainossa eli vauvoja olisi yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudulla.
Tummansinisellä värillä on grafiikkaan merkitty niiden kuntien alue, jossa vauvoja syntyi vuonna 1987 yhtä paljon kuin pääkaupunkiseudulla. Tasapainoraja kulkee kutakuinkin Kokkola–Joensuu -akselilla.
Tämän jälkeen tehdään sama vertailu vuoden 2018 vauvojen osalta. Kolme vuosikymmentä myöhemmin tarvitaan kuitenkin huomattavasti enemmän pohjoisen kuntia tasapainotilan saavuttamiseen. Tuo lisäalue on merkitty karttaan poikkiviivoilla.
Grafiikan on koonnut datavisualisti Topi Tjukanov kuntakohtaisista syntyvyysluvuista.
MUTTA MITÄ grafiikka kertoo?
”Se on erittäin mielenkiintoinen”, aluetutkija Timo Aro sanoo. ”Se kertoo paljon eri alueiden väestökehityksen pidemmistä trendeistä. Ja mitä vaikutuksia niillä on alueille.”
Aro muistuttaa, että Suomen maantieteellinen keskipiste sijaitsee Oulun alapuolella Siikalatvan kunnassa. Väestöllinen keskipiste sijaitsee kuitenkin hyvin paljon etelämpänä. Nyt se on kutakuinkin Hämeenlinnan Hauhon korkeudella.
”Olennaista on se, että Suomen väestöllinen keskipiste valuu alaspäin etelä–lounais -suunnassa noin 700–800 metriä vuodessa”, Aro sanoo. Väki muuttaa siis vauhdilla etelän kasvukeskuksiin. Noin puolet Suomen väestöstä asuu nykyisin Rauma–Imatra -linjan eteläpuolella.
KAJAANIN kaupunginhallituksen jäsen, vihreiden puoluevaltuuskunnan puheenjohtaja Silja Keränen kirjoitti pari viikkoa sitten blogissaan, että ”Kainuusta puuttuu 600 nuorta naista”.
”Aistien ylikuormitus” – South Park animoi USA:n demareiden oudot puheet
Demokraattisten sosialistien puoluekokouksen sananvaihdot pääsivät piirrossarjaan.
Animaatiosarja South Park on yllättänyt animoimalla keskustelun, joka käytiin USA:n demokraattisten sosialistien puoluekokouksessa Atlantassa elokuun alussa. Sen videot lähtivät netissä viraaliksi.
South Parkin animaatio ja alkuperäiset kokoustapahtumat näkyvät alla videoissa. South Park käytti vain ääninauhaa edustajien puheista, jonka vuoksi animaatiossa ei näy esimerkiksi edustajien käsien nostoa ja heilutusta ”offensiivisen” taputuksen sijaan.
Kokouksessa ensin miesedustaja, joka esittäytyi he/him-termeillä, pyysi työjärjestyspuheenvuoron (point of personal privilege) ja sanoi guys-sanan.
– Haluan vain sanoa, että voisimmeko pitää pulinat minimissä? Olen yksi henkilöistä joka on hyvin, hyvin altis aistien ylikuormittumiselle, edustaja vetsia.
– Kiitos toveri, puheenjohtaja kiitti.
Salista nousi toinen edustaja pyytäen työjärjestyspuheenvuoroa. Hän esitti voimakkaan valituksen siitä, että oli käytetty sukupuolittunutta kieltä (guys-sana).
Ensimmäinen puhuja pyysi uuden puheenvuoron. Hän sanoi aistien ylikuormittumisen koskevan tuplasti välihuutelua ja salissa kuhisemista, ”joka myös triggeröi ahdistustani”.
– Toverillisuus ei ole vain, tiedättehän, että pidetään asiat sivistyneinä tai mitä hyvänsä. Se on sitä etteivät ihmiset triggeröidy, ja niin ettei se vaikuta heidän suoritukseensa kokousedustajana. Okei?, edustaja vetosi.
Kokousedustajat nostivat käsiään ja heiluttivat niitä taputtamisen merkiksi.
Alla ylimpänä olevalla Youtube-videolla kolmas edustaja antoi ohjeet nostaa käsiä taputtamisen sijaan, ”joka on hyvin tärkeää”. Hän myös kehotti varustautumaan oikeistolaisiin provokaattoreihin ja ohjeistaa olemaan puhumatta poliiseille.
– Meillä on myös hiljaisia huoneita saatavilla, on valikoima mahdollisuuksia.
Nainen istuu ammatikseen kakkujen päälle stringeissä ja saa yleisöt itkemään - "Peppu on urani"
Lindsay Dye leipoo itse kakut, joiden päälle hän istuu.
Usko tai älä, mutta myös kakun päälle istuminen voi olla taidemuoto. Lindsay Dye tekee kakun päälle istumista puoliammatillisesti ja on esitellyt erikoisalaansa muun muassa viime viikolla New Yorkissa järjestetyssä Butt-Con-tapahtumassa.
- Olen täällä, koska peppu on urani, Dye sanoi tapahtumassa.
Huffington Post kirjoittaa, että kyseisessä tapahtumassa nainen lauloi Britney Spearsin herkkää Everytime-balladia ja istui samalla kakun päälle. Teemaan sopivasti kakku oli vieläpä pepun muotoinen. Lindsay on jakanut esityksestään ja kyseisestä kakusta kuvia Instagram-tililleen.
Lindsay Dye leipoo itse kakut, joiden päälle hän istuu esityksissään. Naisen mielestä leipominen on verrattavissa kuvanveistoon. Muutenkin roisiksi miellettävässä taidemuodossa on naisen mielestä kyse jostain kauniimmasta ja herkemmästä. Hänen mukaansa monet hänen esityksensä päätyvät olemaan hyvin tunteellisia.
- Parhaat esitykseni ovat niitä, jotka saavat yleisön itkemään, Lindsay sanoo I-D-lehden haastattelussa.
Nainen toki tunnustaa, että kakun päälle istumisessa ja siitä tehdyissä performansseissa on vahva seksuaalinen, fetisoitu lataus. Ennen kakku-uraansa nainen työskenteli jo nettikameraesiintyjänä, joten seksuaalisuus ei ole hänelle tabu.
- Tavoitteeni esiintymisissäni on tuoda vähemmän yleinen, yksityinen fetissi julkiseen tilaan, antaa sille yleisö ja saada ihmiset pitämään sitä taiteena, Lindsay sanoo.
Nyt se selvitettiin: Miksi naiset lähettävät alastonkuvia itsestään?
Kyselytutkimus selvitti, mikä saa naisen lähettämään alastonkuvan itsestään.
Siitä, miksi miehet lähettävät kuvia peniksestään, on useita teorioita, mutta minkä vuoksi naiset päätyvät lähettämään jollekulle alastonkuvia itsestään? Tähän kysymykseen vastausta lähti etsimään yhteiskuntatieteitä opiskeleva Morgan Johnstonbaugh Arizonan yliopistosta, kertoo Health.com-sivusto.
Morganin kyselyyn osallistui 1918 opiskelijaa, jotka vastasivat kysymyksiin seksiviestittelytavoistaan.
56 prosenttia kaikista vastaajista kertoi lähettäneensä alastoman tai osittain alastoman kuvan jollekulle. Kuvan lähettämisen tunnustaneista 73 prosenttia oli naisia.
Opiskelijoilta kysyttiin myös, miksi he olivat päättäneet kuvan lähettää. Heille annettiin 23 mahdollisen syyn lista, josta he saivat valita niin monta syytä kuin halusivat.
Tuloksista kävi ilmi, että naisopiskelijat päätyivät lähettämään kuvan neljä kertaa miehiä todennäköisemmin estääkseen kuvan vastaanottajaa menettämästä seksuaalista kiinnostustaan kuvan lähettäjään.
Naiset lähettivät kuvan neljää kertaa miehiä todennäköisemmin myös siksi, että se sai heidän olonsa tuntumaan voimaantuneelta. Naiset myös kokivat miehiä kaksi kertaa todennäköisemmin, että seksiviestin lähettäminen kohensi itsetuntoa.
Monta syytä taustalla
Yllättävää tuloksissa olikin se, ettei ollut tavatonta, että sama nainen valitsi vaihtoehdoista sekä voimaantumisen että epävarmuudesta kertovat syyt.
– Nämä vuorovaikutukset voivat olla paljon monimutkaisempia kuin ihmiset ymmärtävät, Morgan kertoi Healthille.
– Kun aiot jakaa kuvan jonkun kanssa, sinulla saattaa olla kilpailevia ajatuksia, jotka vaikuttavat käytökseesi, tutkija selittää.
Morgan esitteli tutkimustuloksen Amerikan sosiologisen yhdistyksen vuotuisessa tapahtumassa New Yorkissa.
Lähde: Health.com, Eurekalert
Olin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi – kunnes halusin lopettaa sotimisen
Toim. huom: Veikka Lahtinen on internetin ”piireissä” tunnettu aktivisti, feministi, antirasisti, podcastaaja, bloggaaja ja influensseri. Alkukesästä Lahtinen ilmoitti haluavansa ottaa etäisyyttä edustamaansa tiukkaan ja moralistiseen aktivismiin.
Pyysimme häntä kirjoittamaan esseen, jossa hän kertoo mitä tapahtui.
Suomalaisessa internetissä kuohui 2010-luvun puolivälissä. Sosiaalinen media oli yhtäkkiä täynnä keskusteluja, joista tuntui vaikealta saada kiinni, jos saapui niiden keskelle ulkopuolisena.
Käsitteet, kuten rodullistaminen, etuoikeus, ableismi ja intersektionaalisuus vilisivät näytöillä, ja sävy sanojen takana oli usein kiihkeä. Tuntui, että jotakin uutta oli purkautumassa nopealla tahdilla esiin suomalaiselle yhteiskunnallisen keskustelun näyttämölle.
Vuodesta 2019 katsottuna voidaan puhua jo osittain ohi menneestä vaiheesta, jolloin verkkokeskustelut ja samanaikaisesti myös ympäröivä yhteiskunta muuttivat muotoaan. Vaadittiin tilaa ja oikeutta vähemmistöille. Vaadittiin rasismin ja seksismin kitkemistä yhteiskunnan joka tasolta.
Jälkikäteen katsoen on myös selvää että joitain pysyvämpiä muutoksia myös tapahtui: esimerkiksi suomalaisessa mediassa näkyy nykypäivänä enemmän vähemmistöjä sekä tekijöinä että haastateltavina kuin koskaan aiemmin.
Paljon jäi myös entiselleen, mutta tuolloin vuosina 2015 ja 2016 näytti siltä että käsillä on todellinen vallankumous, joka muuttaa kaiken.
Siinä vallankumouksessa halusin olla täysillä mukana.
OLIN ollut jonkin verran kiinnostunut politiikasta aiemmin, mutta vuoden 2015 alkanut perussuomalaisten hallituskausi, turvapaikanhakijakriisi ja siihen liittyvä äärinationalistisen liikehdinnän nousu saivat kiinnostukseni leimahtamaan aivan uudella tavalla. Aloin julkaista nopealla tahdilla rasismiin, seksismiin ja leikkauspolitiikkaan liittyviä blogimerkintöjä vuoden 2016 alussa ja saavutin paljon lukijoita.
Olin asenteeltani hyvin ehdoton ja vaadin yhteiskunnassa tapahtuvalle sorrolle nollatoleranssia. Olin vihainen ja kiihkeä, mutta sain myös kehuja analyyttisesta ja monipuolisesta asioiden käsittelytavasta. Kaltaisiani kirjoittajia ilmestyi sosiaalisen median näyttämöille muitakin, mutta varmaankin olin tuotteliaimmasta päästä.
Osallistuin intensiivisiin keskusteluihin monessa kanavassa samaan aikaan. Julkaisin säännöllisesti blogitekstejäni ja photoshopilla askarreltuja poliittisia meemikuvia Twitterissä, Instagramissa ja sellaisissa Facebook-ryhmissä kuin Joukkovoima hallituspolitiikkaa vastaan, Feministiryhmä ja RASMUS - valtakunnallinen rasismin ja muukalaispelon vastainen verkosto.
Jälkikäteen ajatellen silloista toimintaani voisi kuvata pilkallisella nimityksellä ”sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi”. Amerikkalaisista verkkokeskusteluista Suomeen rantautunut termi on käännetty ilmaisusta social justice warrior tai lyhyemmin SJW. Sillä viitataan ihmiseen, joka vastustaa syrjintää verkossa.
Pilkkaamisen tausta-ajatus on että SJW toimii kiillottaakseen omaa moraalista sädekehäänsä tai jonkin irrationaalisen motiivin vallassa, esimerkiksi puolustaa vähemmistöjä oman etunsa vastaisesti. Termin käyttö haukkumasanana yleistyi amerikkalaisen Gamergate-kohun yhteydessä, jossa feminismiä ja muita oikeudenmukaisuusaatteita videopelimaailmassa ajavia ihmisiä häirittiin systemaattisesti ja nimiteltiin.
Oma ajatukseni olikin vahvasti, että haluan olla hyvän puolella pahaa vastaan, omasta edustani viis.
OMAKSUIN kritiikittömästi joukon sääntöjä ja ajattelutapoja, joita itseään intersektionaalisiksi feministeiksi kutsuvat ihmiset verkossa saarnasivat.
Thaimaan kuningas esitteli jalkavaimoaan kymmenillä valokuvilla: Rakastajatar sai virallisen aseman, kuningatar istui vieressä katsellen - Ulkomaat | HS.fi
HS-gallup: PS 20.0, Kok 17.4, Sdp 17.2
Perussuomalaisten kannatus nitkahti alaspäin.
Helsingin Sanomien TNS Kantarilla teettämässä kannatusmittauksessa mitattiin puolueiden eduskuntavaalikannatusta 29.7.–23.8.2019. Haastateltuja oli 2 235. Vastanneista 27 prosenttia ei kertonut kantaansa.
Puolueet saivat kannatusta prosentteina seuraavasti (muutos vastaavaan edelliseen HS-gallupiin):
PS 20,0 (-0,7)
Kokoomus 17,4 (+0,7)
SDP 17,2 (+0,7)
Vihreät 13,7 (-0,3)
Keskusta 12,1 (-0,1)
Vas 8,3 (+0,2)
RKP 4,4 (-0,1)
KD 3,9 (-0,1)
Muut 2,1 (-0,1)
Liike Nyt 1,0 (-0,1)
Essee feministipiirien ongelmista aiheutti somessa myrskyn, mutta kirjailija Minja Koskela sanoo verkkokeskustelun laantuneen
Alkuviikosta sosiaalisessa mediassa keskusteltiin Veikka Lahtisen esseestä, jossa kirjoittaja kertoi sisäpiiriläisen silmin näkemistään ongelmista muun muassa intersektionaalisessa liikkeessä.
Kiinnostava katsaus fanaatikkojen takapihalle.
Raitistunut äärisuvakki yrittää avata maailmankatsomustaan.
Todella hyvä, tarpeellinen kirjoitus tähän aikaamme.
On arvokasta reflektoida yleisestikin hyväksytyn kipukohtia.
Maanantaina Nyt.fissä julkaistu Veikka Lahtisen essee Olin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi – kunnes halusin lopettaa sotimisen innoitti suomenkielisessä somessa reaktioiden vuon, jossa kommentit jakautuivat pitkälti totuttuihin uomiin: moittiviin, jopa pilkallisiin, mutta pääasiassa kiittäviin.
Esseen voit lukea tästä.
Aktivistina, feministinä ja antirasistina muutaman vuoden somessa briljeerannut Lahtinen käsitteli kirjoituksessaan omakohtaisia kokemuksiaan väärin ajattelevien ja kirjoittavien ojentajana sekä havaintojaan feministisen ja antirasistisen liikkeen sisäisen itsekritiikin puutteesta ja pilkistävästä elitismistä.
Kuten:
”Moni ystäväni sanoi minulle, että he eivät uskalla osallistua verkkokeskusteluihin ollenkaan, koska pelkäävät sanovansa jotain ’väärää’. Huomasin myös itse olevani hyvin varovainen siinä, miten asetan sanani.”
Tai:
”Rakenteellisen rasismin, moninkertaisen syrjinnän, ableismin ja fluidin seksuaalisuuden kaltaisen käsitteiden ei kuitenkaan voi olettaa olevan ihan jokaiselle samalla tavalla ymmärrettäviä.”
Ja:
”Samalla oli selvää, että uusi feminismi oli siinä tilanteessa kyvytön näkemään, että ihmisten koulutustaustoista johtuen heillä oli erilaiset valmiudet osallistua hienovaraisuutta ja monimutkaisia käsitteitä vaativaan keskusteluun.”
Joitakin vuosia sitten etenkin intersektionaalinen feminismi alkoi politisoitua. Samalla se vakiintui nettiriitelyn kestoaiheeksi tavalla, josta ulkopuoliset eivät välttämättä ymmärtäneet mitään.
Siksi sisäpiiriläisen kertomus herättikin kiinnostusta.
Twitterissä kriitikot moittivat kirjoitusta liiasta subjektiivisuudesta ja muistuttivat kirjoittajaa tämän omista synneistä.
Kiittäjät puolestaan kehuivat kirjoitusta kriittiseksi, mielenkiintoiseksi, rohkeaksi ja virkistäväksi.
Fingerpori Torstai, 29.8.
Alman kysely: Kulmuni repäisi kaulan Kaikkoseen – ”Tomera nainen”
Torniolainen Katri Kulmuni on ennakkosuosikki keskustan puheenjohtajaksi. Hän saa puolueen avainvaikuttajilta 50 prosentin kannatuksen Alma-median kyselyssä.
Tuusulalainen Antti Kaikkonen on haastajan asemassa, kun kaksintaistelun loppusuora aukeaa. Hän saa 39 prosentin suosion uudeksi puheenjohtajaksi. 11 prosenttia haluaisi puoluejohtajaksi jonkun muun.
Asetelma on kutkuttava, sillä keskustan puoluekokoukseen on aikaa vain yhdeksän vuorokautta. Keskustalaiset valitsevat Juha Sipilän seuraajan Kouvolassa 7. syyskuuta.
Alma-media lähetti kyselyn keskustan piirihallitusten ja puoluevaltuuston jäsenille sekä kansanedustajille. Vastauksia kertyi 166. Vastausprosentti kohosi kyselyssä 50:een, eli tulokset ovat vahvasti suuntaa antavia.
Kaikkosen loppukirin pitäisi Alma-kyselyn valossa onnistua nappiin, mikäli hän aikoo voittaa Kulmunin.
Kyselyaineiston sanalliset vastaukset kertovat, että ehdokkaiden ikä on nousemassa valinnan keskiöön.
Kulmunin tukijat nostavat ehdokkaansa valtiksi nuoruuden. Lappilainen täyttää ensi viikolla 32 vuotta. Uusmaalainen Kaikkonen on 45-vuotias.
”Katri tuo positiivisella ja iloisella olemuksellaan meille nuorisoa ja nuoria naisia mukaan toimintaan. Katri on sanavalmis, asioihin perehtynyt ja pätevä puheenjohtaja”, keskustavaikuttaja kirjoittaa.
Kaikkosen kannattajat korostavat, että tämä osaisi heidän mielestään ratkaista Kulmunia paremmin puolueen kohtalonkysymyksen: kaupunkikannatuksen vähäisyyden.
”Pidän Anttia kokeneempana puheenjohtajaksi. Ihmiset kaupungeissa luottavat Anttiin enemmän”, keskustavaikuttaja arvioi.
”Ei tosikkomaisesti”
Kaikkosen vahvuutena vastaajat pitävät elämänasennetta: ”Antti ottaa asiat myös riittävällä huumorilla, ei tosikkomaisesti.”
Kulmunia kuvaillaan muun muassa napakaksi. Ehdokas itse on puhunut ”äärikeskustalaisuudesta”. Osa kuulijoista on tulkinnut äärikeskustalaisuuden tarkoittavan Paavo Väyryseltä opittua joustamatonta tahtopolitiikkaa, joka johtaa helposti konfliktien kärjistymiseen.
”Katri osaa sanoittaa selkeästi keskustalaisuuden ydintä ja tuo kaivattua raikkautta puolueeseen. Hänellä on kykyä ja napakkuutta johtaa puoluetta”, keskustapäättäjä toteaa kyselyssä.
Kaikkosta puolueen johtoon kannattavat keskustalaiset pitävät Kulmunin nuoruutta ja napakkuutta yhdistelmänä, jota he juuri nyt eivät halua puolueen johtoon.
”Kaikkosella on kokemusta ennen kaikkea politiikasta, mutta myös julkisuudesta enemmän kuin Kulmunilla. En muutenkaan pidä nykysuuntauksesta, jossa nuoret poliitikonalut pääsevät heti suoraan huipulle ilman varsinaisia näyttöjä osaamisestaan tai linjastaan”, keskustavaikuttaja kirjoittaa.
Molemmat ehdokkaat ovat tuoreita ministereitä. Ennen ministeriyttään Kaikkonen toimi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ja keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajana. Kulmunilta ei vastaavaa kokemusta löydy.
”Antilta löytyy näkemystä ja kokemusta sekä luottamusta yli puoluerajojen. Hänet on tarpeeksi monessa liemessä keitetty, eikä hän hätkähdä pienestä.”
”Tomera nainen”
Vaikka keskustalaiset ovat yrittäneet silotella jakolinjoja julkisuudessa, Alma-kysely tuo ne näkyville. Kulmuni halutaan keskustan johtoon siksi, että hän on ”tomera nainen”. Kaikkonen halutaan keskustan johtoon siksi, että hän on ”kokeneempi ja taitavampi”.
Toiset näkevät ehdokkaan nuoruuden valttina, toiset miinuksena.
Puoluetoimisto on selvittänyt, kuinka paljon puoluekokousedustajia on saapumassa paikalle.
”Piireistä saamiemme tietojen mukaan virallisia puoluekokousedustajia on noin 1 900”, kertoo yhteyspäällikkö Lasse Kontiola.
Alma-kyselyn vastaajista 89 prosenttia on myös puoluekokousedustajia.
Kyselyn pohjalta ei voi sanoa, että peli olisi jo selvä. Oleellista on, millaisen äänestyspäätöksen niin sanotut rivijäsenet tekevät. Piirihallitusten jäsenet edustavat keskustan eliittiä, vaikka heitä on yhteensä noin 300.
Analyysi: Onko Antti Kaikkosen peli jo pelattu?
Alma Median kysely keskustavaikuttajille antaa tuoreen ja kattavan kuvan keskustan kenttäväen puheenjohtajanäkemyksistä, kun ylimääräiseen puoluekokoukseen on enää runsas viikko aikaa.
Kouvolan puoluekokousedustajia osallistui kyselyyn lähes 150 (89 % kaikista kyselyyn vastanneista), mistä suuri kiitos heille. Nämä vastaajat ovat 7. syyskuuta pidettävään kokoukseen matkaavia keskustan piirihallitusten jäseniä, puoluevaltuutettuja ja kansanedustajia.
Kaikkiaan Alma Median kyselyyn vastasi 166 keskustalaista vaikuttajaa vajaan kahden viikon aikana. Äänten jakauma oli jo ensimmäisen viikon jälkeen käytännössä sama kuin lopullinen tulos, eli keskustan varapuheenjohtaja, elinkeinoministeri Katri Kulmuni pysytteli pitkin kyselyä puolustusministeri Antti Kaikkosta edellä.
Edellä mainitun perusteella voidaan päätellä, että kyselyn tulos olisi tuskin muuttunut oleellisesti, vaikka kaikki eli 334 kyselyyn valittua keskustalaista olisi vastannut meille.
Lopputulos oli siis Kulmunin 50 prosenttia vastaan Kaikkosen 39 prosenttia. Kisaan myös ilmoittautunut Jari Tasanen sai alle prosentin kannatuksen.
Huomionarvoista on, että Alma Median kysely antaa eri tuloksen kuin Uutissuomalaisen keskiviikkona julkaisema kysely, joka oli suunnattu keskustan piirijohtajille.
Uutissuomalaisen rajatussa otoksessa Kaikkonen sai taakseen kahdeksan piirijohtajaa, Kulmunia tuki viisi, valinta oli tekemättä seitsemällä ja yksi ei kannattanut kumpaakaan.
Ympäri maakuntia tulevat yksittäiset kokousedustajat äänestävät hyvin monessa tapauksessa eri tavoin kuin paikallinen piirijohtaja, näiden kahden kyselyn tuloksista voi päätellä.
Mielenkiintoista on myös vertailla Kaikkosen ja Kulmunin nimekkäiltä keskustavaikuttajilta saamaa julkista tukea.
Kulmunin kampanjasivujen mukaan nimellään häntä tukevat keskustalaiset kansanedustajat Hanna-Leena Mattila, Joonas Könttä, Antti Rantakangas ja Pekka Aittakumpu.
Entisistä kansanedustajista Sirkka-Liisa Anttila, Tytti Isohookana-Asunmaa, Eeva-Maria Maijala ja Hannes Manninen liputtavat niin ikään torniolaisen puolesta.
Kaikkonen ei ole rakentanut yhtä ammattimaista puheenjohtajakampanjaa kuin Kulmuni, eikä hänen tukijoistaankaan ole yhtä kootusti tietoa saatavissa.
Julkisuudessa olleiden hajatietojen perusteella tuusulalaisen taakse ovat kansanedustajista asettuneet Hanna Huttunen, Anu Vehviläinen, Ari Torniainen, Mikko Savola ja Pasi Kivisaari.
Miksi Kulmuni on sitten juuri tällä hetkellä paalupaikalla kisassa keskustan puheenjohtajaksi Juha Sipilän jälkeen?
Almalaisten julkaisujen – Kauppalahden, Iltalehden, Talouselämän ja Uuden Suomen – kyselyn muutamassa suullisessa perustelussa nousevat esiin Kulmunin kohdalla sanat nuori ja nainen. Kaikkosen kohdalla esiintyy usein sana kokenut, mutta ei Nuorisosäätiötäkään ole keskustan kentällä täysin unohdettu.
Ehkä kampanjan ammattimaisuudellakin on merkitystä siinä, että Kulmuni on kääntänyt peliä edukseen. Puolueen ulospäin laimea puheenjohtajaehdokkaiden kiertue ei itsessään näytä kääntyneen kummankaan eduksi.
Joka tapauksessa Kaikkosen pitää repiä joistain laareista lisää kannatusta jäljellä olevan runsaan viikon aikana tai peli on Kulmunin. Lopullisesti vääntö saatetaan ratkaista puhujapöntöstä Kouvolassa, eli kantaansa miettiviä on sielläkin vielä taivuteltavissa taakse.
Nyt aletaan neuvotella tulevista palkoista – Kiky-tunnit ja naisalat tuovat paineita syksyn työmarkkinakierrokseen
Tuloneuvottelut käyntiin. Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto alkavat hieroa kierroksen päänavausta.
Työehtosopimusten neuvottelukierros käynnistyy, kun Teknologiateollisuus ja Teollisuusliitto käyvät torstaina pöytiin. Niiltä odotetaan liittokierroksen päänavausta samaan tapaan kuin edellisellä kerralla.
Silloin käytännössä kaikki toimialat tekivät perässä sopimukset, joissa palkat nousivat noin 3,2 prosenttia kahden vuoden aikana. Ratkaisu muistutti niin sanottua Suomen mallia, vaikka sellaisesta ei pystytty etukäteen sopimaan.
Tällä kertaa vaikeuskerrointa lisää ainakin kaksi asiaa. Neuvotteluissa pitäisi ensinnäkin sopia, mitä tehdään kolme vuotta sitten kilpailukykysopimuksessa sovitulle vuosityöajan 24 tunnin korvauksettomalle pidennykselle.
Teknologiateollisuuden mukaan se oli tarkoitettu pysyväksi suomalaisyritysten kilpailukyvyn lisääjäksi, kun taas työntekijäpuolella katsotaan, että "talkootyöstä" sovittiin vain määräaikaisesti.
Toinen paine neuvotteluihin tulee julkisen sektorin naisvaltaisilta aloilta. Ne vaativat ensi vuonna käynnistyvissä neuvotteluissa vientialoja selvästi suurempia palkankorotuksia.
Hoitoalojen palkansaajajärjestöt katsovat tarvitsevansa 1,8 prosenttia vientialoja korkeammat palkankorotukset, jotta sukupuolten välinen palkkatasa-arvo vähitellen toteutuisi. Sitä varten valtion budjettiin tarvittaisiin kunnille korvamerkittyjä varoja 100–150 miljoonaa euroa vuosittain kymmenen vuoden ajan.
Ruotsin vasemmistopuolue erottamassa kansanedustajan puolueesta
Puoluejohdon mukaan Amineh Kakabaveh on levittänyt valeuutisia, syyttänyt arvostelijoitaan islamisteiksi ja jakanut äärioikeistolaista propagandafilmiä.
Ruotsin vasemmistopuolue (Vänsterpartiet) on erottamassa kansanedustaja Amineh Kakabavehin puolueesta. Puolue järjesti asiasta tiedotustilaisuuden keskiviikkona ja kertoo siitä myös nettisivuillaan.
Erottamista esittää puoluehallituksen työvaliokunta, ja se menee vielä koko puoluehallituksen käsiteltäväksi.
Puoluesihteeri Aron Etzler perusteli erottamista muun muassa sillä, ettei Kakabaveh ole maksanut puolueen luottamustehtävistä perimää puolueveroa eikä enää vuoteen ole osallistunut eduskuntaryhmän kokouksiin, vaan ilmoittautunut sairaaksi ennen jokaista kokousta.
Lisäksi tammikuussa Ruotsin hallitusta muodostettaessa Kakabaveh vastoin puolueen kantaa puhui sosiaalidemokraattien Stefan Löfvenin pääministeriksi nimittämistä vastaan. Vasemmistopuolueen linjana oli, että on vältettävä äärioikeiston ruotsidemokraattien tukeman porvarihallituksen muodostaminen.
Etzler sanoi keskiviikkona, että tilanne on jo pitkään ollut kestämätön, ja Kakabaveh on ”usein ja vakavasti” vahingoittanut luottamusta vasemmistopuolueeseen.
Etzlerin mukaan Kakabaveh on myös levittänyt valeuutisia, syyttänyt arvostelijoitaan islamisteiksi ja jakanut äärioikeistolaista propagandafilmiä. Valeuutisista Etzler mainitsi esimerkkinä väitteen, että Ruotsin lähiöihin olisi perustettu islamilainen kalifaatti.
Kunniaväkivalta ja islam
Amineh Kakabaveh on 48-vuotias ja hän on toiminut vasemmistopuolueen kansanedustajana vuodesta 2008 lähtien Tukholman vaalipiiriä edustaen.
Kurditaustainen Kakabaveh syntyi Iranissa ja toimi elämäkertansa mukaan nuorena kurdien peshmerga-joukoissa. Paettuaan Ruotsiin hän kouluttautui sosiaalityöhön ja ennen kansanedustajan uraansa toimi sosiaalityöntekijänä Tukholman naapurikunnassa Botkyrkassa.
Kakabaveh perusti vuonna 2005 feministisen ja rasisminvastaisen järjestön Varken hora eller kuvad (VHEK). Hän on nostanut esille kunniaväkivaltaa ja arvostellut musliminaisten hijabin, niqabin ja burkan käyttöä.
Kunniaväkivallasta ja islamista on käyty vasemmistopuolueessa kirpeää keskustelua. Kakabaveh on syyttänyt vasemmistopuoluetta siitä, ettei se uskalla puuttua näihin asioihin rasistiseksi leimautumisen pelossa.
Kakabaveh sanoi SVT:lle, että hän sai tiedon erottamishankkeesta median kautta. Viime viikolla nauhoitetussa SVT:n haastattelussa hän kuitenkin sanoi, että on itse ajatellut jättää puolueen.
”Patriarkaalinen kulttuuri”
Kakabaveh sanoi, ettei aio liittyä mihinkään muuhun puolueeseen, vaan toimia riippumattomana sosialistina valtiopäivillä.
Keskustapuolueen johtaja Annie Lööf ilmaisi keskiviikkona Twitterissä tukensa Kakabavehille.
Erottamispäätöstä kommentoidessaan Kakabaveh syytti puoluejohtoa valehtelusta ja epädemokraattisista menettelytavoista. Hänen mukaansa takana on puolueessa vallitseva vahva patriarkaalinen kulttuuri.
Vasemmistopuolue sai viime vuoden syyskuun vaaleissa 8 prosenttia äänistä ja 28 paikkaa 349-paikkaisille valtiopäiville.
”Sinkkujen syrjintä lopetettava”
Työasuntovähennys syrjii yksinasuvia ja avoliitossa eläviä.
Toistaiseksi työasuntovähennys syrjii yksinasuvia ja avoliitossa eläviä, sillä he eivät ole oikeutettuja työasuntovähennykseen. Kansanedustaja Joonas Könttä (kesk.) on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen asianomaisen ministerin vastattavaksi.
– Nykyinen työasuntovähennys on sinkkuja ja avoliittoja syrjivä. Suomi ja yhteiskunta on muuttunut, eikä perinteinen perhemalli ole enää ainoa vaihtoehto jäsentää elämäänsä. Ystävät, harrastukset, verkostot ja kotiseuturakkaus koskettavat niin perheellisiä, kuin yksinasuviakin. Sinkuilla kuin avoliitossa asuvillakin tulisi olla mahdollisuus työasuntovähennykseen, hän sanoo.
Köntän mukaan työasuntovähennyksen laajentaminen yksinasuville ja avoliitossa eläville madaltaisi työn vastaanottamisen kynnystä ja lisäisi työllisyyttä.
– Hallituksen tavoitteena on 60 000 uutta työpaikkaa, joten kaikki keinot tulisi ottaa käyttöön. (Antti) Rinteen (sd.) hallituksen ohjelma korostaa luottamusta ihmisten kesken ja perheiden hyvinvointi korostuu. Milloin sinkkujen syrjintä työmarkkinoilla lopetetaan, Könttä kysyy.
Opetushallitus laati ohjelman poikien koulumenestyksen parantamiseksi – ”Mahdolliset tyttö–poika -jaottelut pitää tunnistaa ja purkaa”
Yksi tapa tukea poikien oppimista on lisätä miesopettajien määrää 1. ja 2. luokilla.
OPETUSHALLITUS uskoo sukupuolistereotypioiden purkamisen kohentavan poikien koulumenestystä.
Elokuussa julkaistussa raportissa Opetushallitus listasi 12 toimenpidettä, joilla poikien oppimistuloksia saadaan nostettua. Yksi kahdestatoista toimenpiteestä oli sukupuolittuneiden käytäntöjen murtaminen.
– Mahdolliset tyttö–poika -jaottelut pitää tunnistaa ja purkaa, etteivät ainakaan ne ole oppimisen esteinä, opetusneuvos Eija Kauppinen sanoo.
Raportista käy ilmi, että tyttöjen oppimistulokset ovat pääsääntöisesti poikien tuloksia paremmat.
Kauppisen mukaan jokaisen kasvattajan tulee miettiä, määräävätkö ennakko-oletukset omaa ajattelua.
– Ajatteleeko kasvattaja esimerkiksi, että oppilas on tietynlainen vain koska hän on tyttö tai poika? Olennaista on tunnistaa oppilaat yksilöinä ja sallia myös erilaisuus.
OSANA sukupuolistereotypioiden purkamista Opetushallitus haluaa lisätä miesopettajien määrää varhaiskasvatuksessa ja alakoulun kahdella ensimmäisellä luokalla. Tarkoituksena on tarjota miesroolimalleja nuorille pojille.
– Pojilla pitäisi olla miesmalleja, jotka kannustavat heitä lukemaan ja oppimaan. Näin he näkisivät, että myös miehien on suotavaa opiskella, lukea ja olla hyvä koulussa.
Kauppinen kuitenkin korostaa, ettei raportissa ehdoteta miesopettajien kiintiöitä. Sen sijaan kouluissa tulisi kiinnittää huomiota siihen, miten kouluissa jo työskentelevien opettajien työpanos jaetaan.
– Meidän pitäisi oikeasti miettiä tässä maassa sitä, miten saamme pojat mukaan oppimiseen. Työpajan laatimien 12 toimenpiteen tarkoituksena on toimia ikään kuin keskustelunavauksena aiheelle, Kauppinen sanoo.
ILTA-SANOMAT uutisoi aiemmin, että myös opetusneuvos Samuli Leveälahden mukaan poikien oppiminen voisi kohentua, jos varhaiskasvatuksessa ja erityisesti alaluokilla olisi enemmän miesopettajia.
– Meillä on kouluissa miesopettajia, mutta rakenteellinen kysymys on, miten heitä saataisiin ensimmäiselle ja toiselle luokalle. Usein varhaisimmat haasteet oppimisessa näkyvät jo ensimmäisten luokkien aikana, Leveälahti sanoo.
Hänen mielestä työn merkittävyyttä pitäisi tuoda esille keinona saada lisää nuoria miehiä opiskelemaan varhaiskasvatusta ja luokanopettajaksi.
Keski-ikäiset nihkeimpiä maksamaan ilmastopäästöjen vähentämisestä — vain harva on valmis maksamaan ruuan päästöjen vähentämisestä
Vain joka kymmenes suomalainen on valmis maksamaan ruuasta enemmän ilmastopäästöjen vähentämiseksi.
Keski-ikäiset ovat haluttomimpia maksamaan mistään enempää ilmastopäästöjen vähentämiseksi. MT:n elokuun alussa toteuttassa kyselyssä tuhannelta suomalaiselta kysyttiin mistä asioista nämä olisivat valmiita maksamaan enemmän ilmastopäästöjen vähentämiseksi.
Yli puolet 45–54 vuotiaista suomalaisista vastasi ettei ole valmis maksamaan mistään enempää. Haluttomia lisämaksuihin ovat myös pienituloiset, alle 20 000 euroa ansaitsevat. Miehet ovat hieman naisia nihkeämpiä maksamaan ilmastonmuutoksen torjumisesta. Nuoret ovat muita valmiimpia maksamaan ilmastotoimista.
"Nuorena on helpompi olla radikaali. Usein kulutuskäyttäytyminen kuitenkin muuttuu kun ihmiset siirtyvät työelämään. Nähtäväksi jää säilyttääkö nykyinen nuorempi sukupolvi ilmastotietoisuutensa kun elämäntilanne muuttuu", kuluttajatutkimuksen professori Minna Autio Helsingin yliopistosta sanoo.
Useampi, kuin joka kolmas suomalainen on valmis maksamaan enemmän matkustamisesta, jos se vähentää ilmastopäästöjä. Joka viides maksaisi lisää myös polttoaineesta. Ruuasta ja päivittäistavaroista vain harva on valmis maksamaan enemmän, vaikka se torjuisi ilmastonmuutosta.
Maaseudulla on selvästi eniten halua maksaa lisää matkustamisesta. Polttoaineesta maaseudulla asuvat taas eivät maksaisi lisää. Pääkaupunkiseudulla asuvien näkemys on vastakkainen. Heistä joka kolmas maksaisi enemmän polttoaineesta. Matkustamisesta pääkaupunkiseudulla maksaisi enemmän vain hieman useampi kuin joka kolmas.
Perussuomalaisten kannattajat ovat selvästi haluttomimpia maksamaan lisää mistään ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Eniten maksuhalukkuutta on vihreiden kannattajilla, joista yli puolet on valmiita maksamaan enemmän sekä polttoaineesta että matkustamisesta. Vasemmistoliiton kannattajat ovat erityisen valmiita maksamaan enemmän matkustamisesta.
Silmiinpistävää on, että halukkuus maksaa ruuan ilmastopäästöjen vähentämisestä on vähäistä.
Eniten siihen on halua hyvin koulutetuilla ja johtavassa asemassa olevilla. Puolueiden kannattajista maksuhalukkuutta on eniten vihreitä, vasemmistoliittoa, keskustaa ja rkp:ta äänestävillä. SDP:tä ja perussuomalaisia äänestävät ovat erityisen haluttomia maksamaan ruuan ilmastopäästöjen vähentämisestä.
Aution mukaan ruokaa on Suomessa totuttu pitämään halpana. "Ruokaa laitetaan joka päivä ja sen hintaa seurataan hyvin tiiviisti. Matkoja tehdään vain pari vuodessa. On helpompi sanoa, että on valmis maksamaan enemmän matkustamisesta".
Ruuan kulutus on Aution mukaan kuitenkin politisoitunut viimeaikaisen ilmastokeskustelun myötä ja kulutusvalinnoilla ilmaistaan myös poliittista arvomaailmaa.
"Esimerkiksi keskustan puheenjohtajaehdokkaat ovat korostaneet syövänsä lihaa. Vielä viisi vuotta sitten puoluejohtajien ruokailutottumukset eivät kiinnostaneet ketään."
Tutkimuksen toteutti MT:n pyynnöstä TNS Kantar Agri. Tutkimuksessa haastateltiin 1094 suomalaista. Tulosten virhemarginaali on koko väestön osalta kolme prosenttiyksikköä suuntaansa.
Punaisella ruksittu lapsi tiedelehden kannessa oli liikaa kansanedustajalle - ”Nyt on kyse ihmisarvosta”
Keskustan oululainen kansanedustaja Pekka Aittakumpu on huolissaan uusimman Tieteen kuvalehden (13/2019) numerosta, jonka kannessa on teksti ”Mitä sinä voit tehdä? Jätä lapsi tekemättä” ja kuva vauvasta, jonka päälle on piirretty punainen ruksi.
Kansanedustaja Pekka Aittakumpu (kesk) sanoo, että lasten ja vanhempien syyllistäminen ja pelottelu ilmastonmuutoksen torjunnan nimissä on mennyt liian pitkälle ja ylittänyt sopivaisuuden rajat.
Aittakumpu sanoo tiedotteessaan olevansa ”vakavasti huolissaan” uusimman Tieteen kuvalehden (13/2019) numerosta, jonka kannessa on teksti ”Mitä sinä voit tehdä? Jätä lapsi tekemättä” ja kuva vauvasta, jonka päälle on piirretty punainen ruksi. Sisäsivuillaan lehti jatkaa samaa linjaa.
– Asia tulee ottaa vakavasti, sillä nyt on kyse ihmisarvosta sekä oikeudesta elää ja olla onnellinen.
– On vastuutonta väittää, että lapsi ja lapsiperhe-elämä olisi yhteiskunnalle tai luomakunnalle taakka ja rasite. Lapsia ei tehdä, vaan jokainen lapsi on tärkeä, arvokas ja ainutlaatuinen lahja vanhemmilleen. Lapsi on aina tervetullut ja suuri ilon aihe. Yksikään ihminen ei ole ylimääräinen haitta, eikä kenenkään yli tarvitse vetää rukseja, Aittakumpu kirjoittaa.
ILTALEHTI
Aittakumpu on ensimmäisen kauden kansanedustaja. Siviiliammatiltaan hän on pappi.
Aittakumpu sanoo, että ”täysin ylikierroksilla” käyvä ilmastonmuutoskeskustelu ei ole ensimmäinen ilmiö, jonka myötä tieteen nimissä yllytetään luonnottomuuteen ja ihmisvihamielisyyteen.
– Ymmärtävätkö kaikki tahot, että nämä viestit kohdistuvat lapsiin ja nuoriin? Päättäjien, vanhempien ja kasvattajien tulisi suojella lapsia ja nuoria tällaiselta ihmiselle haitalliselta sisällöltä. Osa nuorista jo saa mielialalääkitystä ilmastonmuutosahdistuksen vuoksi.
– Nyt tällainen Tieteen Kuvalehden numero on kirjastoissa, kauppamyymälöissä ja kioskeissa, joissa lapset ja nuoret liikkuvat. Voisivatko nämä tahot huolehtia, että lehdet eivät ole aivan näkyvimmällä paikalla?
Tyttöjen silpojia vaaditaan tuomiolle
Europarlamentaarikon mukaan silpomisesta ei Suomessa käytännössä rangaista ollenkaan.
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) esittää rikoslakiin sanktion nojalla velvoitetta tehdä tyttöjen sukuelinten silpomisista tutkintapyyntö poliisille.
Sarvamaan mukaan nykyinen lainsäädäntö on johtanut tilanteeseen, jonka myötä yksikään silpoja ei ole joutunut teoistaan oikeuden eteen. Näin ollen silpomisista ei tällä hetkellä käytännössä Suomessa rangaista.
– Miksi tämä on meille näin vaikeaa? Nykyisessä rikoslaissa silpominen täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit, ja teosta sekä myös sen avustamisesta voidaan tuomita jopa 10 vuoden vankeusrangaistus. Suomesta viedään tyttöjä myös ulkomaille silvottaviksi. Miksi yksikään silpoja, eikä yksikään lapsen silpojalle vienyt sukulainen ole joutunut vastaamaan näistä teoista oikeuden eteen? Sarvamaa kysyy tiedotteessaan.
Petri Sarvamaan mukaan silpominen ilmiönä on Suomessa tunnettu jo yli 25 vuotta. Keskeinen pääsyy huonoon nykytilanteeseen on Sarvamaan mukaan se, että silpomisesta ei tehdä poliisille ilmoituksia, sillä vanhemmat ja läheiset eivät välttämättä näe silpomista väkivaltana tai rikoksena, vaan osana perinnettä.
Ilmoitusvelvollisuus ei myöskään koske rikosta valmistelevan läheisiä henkilöitä, jolloin silpomisia on hankala ehkäistä.
– Tuloksena täytyy olla lakiin kirjattu velvoite tehdä silpomistapauksen ilmi tullessa tutkintapyyntö poliisille rangaistuksen uhalla. Tämän pitää erikseen mainiten koskea terveydenhoidon parissa työskenteleviä. Sanktion pitää olla tuntuva. Tästä ei voi olla mahdollisuutta luistaa. Tärkeintä on saada tapaukset tuomiolle, ja sitä kautta poistaa ilmiö suomalaisesta yhteiskunnasta, Sarvamaa sanoo.
– Asiassa ei voi olla kenellekään mitään epäselvää. Ei yhdellekään vihreälle, demarille tai kommunistille. Kokoomuslaisista puhumattakaan. Vai kuinka? Kun silpomisen oikeudelliset seuraukset ja rangaistusten aito toimeenpano ovat selviä perheille ja suvuille, tulee silpominen vähenemään. Kannustan Suomen hallitusta etenemään määrätietoisesti silpomisen poistamisessa.
Huora, lutka! Näin lyöt haukkujalle jauhot suuhun ja valtaat sanat takaisin
Tytöt ovat kasvaneet kautta aikojen huoraksi nimittelyn pelossa. On aika ottaa sanat takaisin.
Huora, horo, lutka. Kaikilla näillä sanoilla on pitkät perinteet naisten seksuaalisuuden kontrollointina ja häpäisynä. Hyvin moni nainen tietää kokemuksesta, kuinka pahalta haukkuminen on tuntunut.
”Halventavan huorittelun kohteeksi joutuminen on arkea surullisen monille, ja huoran maineella pelottelu auttaa vartioimaan erityisesti nuorten naisten seksuaalisuutta”, kirjoittaa Tiia Forsström Ammattirakastaja-kirjassaan.
Huorittelun tarkoitus on ollut läpi vuosikymmenien naisten seksuaalisuuden kontrollointi.
”Huoraksi nimittely on kasvattanut tyttöjä kautta aikain oikeanlaiseen käyttäytymiseen. Varoittelu on saattanut alkaa jo tyttöjen lapsuudessa, kun vanhemmat toruivat tyttöä huoraksi nimittelemällä vääränlaisesta käytöksestä tai olemuksesta”, kirjoittaa myös tietokirjailija Tiina-Emilia Kaunisto Lemmenmanauskirjassaan (Avain 2019).
Hän on vanhoihin hääperinteisiin, lemmentaikoihin ja tapoihin perehtynyt filosofian maisteri ja julkaissut useamman tietokirjan.
Huoruuden merkkejä ovat olleet historiassamme esimerkiksi otsatukka, housupuku, liian korea asu, liehuvahelmainen tai räikeä leninki, iloinen ja vilkas luonne sekä pojalle puhuminen tai pojan kanssa ajan viettäminen.
”Huoraksi muuttuminen oli niin pelottava asia monista tytöistä, että eräskin vuonna 1940 syntynyt Suomalaisen kirjallisuuden seuran kyselyyn vastannut nainen mietti hukuttautumista ensimmäisten kuukautisten alkaessa”, Kaunisto kirjoittaa kirjassaan.
Tytöt eivät noihin aikoihin välttämättä tienneet, mitä kuukautiset ovat ja saattoivat pitää niitä siksi alkavan huoruuden merkkeinä.
”Voimauttava ele”
Tiia Forsströmillä on huora-sanaan kenties erilainen suhde kuin monella muulla. Hän on seksuaaliterapeutti, Sexpon puheenjohtaja ja seksityöntekijä. Forsström kutsuu itse itseään huoraksi, sillä kun huorittelee itse itseään, vie muilta voiman huoritella häpäisytarkoituksessa.
– Huora-sanan käyttäminen on voimauttava ele, jolla voin kieltäytyä häpäisystä, Forsström sanoo.
Sanojen valtaamiselle takaisin on Forsströmin mukaan tarvetta. Samoin suomenkielestä puuttuu hänen mielestään hyvät sanat esimerkiksi englanninkielisille sanoille reclaiming ja slutshaming.
”Reclaimaamista tämä itsehuorittelu todella on: sanojen ottamista takaisin omaan käyttöön, kielteisistä merkityksistä kieltäytymistä ja kielen aktiivista uudelleenmäärittelyä”, Forsström kirjoittaa Ammattirakastaja-kirjassaan.
Huora-sana myös kuvaa Forsströmin mielestä hänen työtään parhaiten.
– Sana seksityöntekijä voi viitata myös pornonäyttelijään, strippariin tai vaikka livekameraesitysten tekijään. Huora tai horo viittaa meihin, jotka harrastamme ihmisten kanssa seksiä livenä, hän sanoo.
Ruben Stiller
Voiko hyvis olla suvaitsematon?
Onko feministi aina oikeassa? Onko termistä ”patriarkaatti” tullut tyhjä mantra, joka sopii tilanteeseen kuin tilanteeseen? Ruben Stillerin ohjelmassa keskustellaan hyvisten keskustelukulttuurin ongelmista. Vieraina ovat tutkija Lotta Aarikka, kansalaisaktivisti Veikka Lahtinen ja toimittaja Reetta Räty..
Ulla Appelsinin kommentti: Suomi puhuu hävittäjistä, mutta unohtuiko jotain?
Suomella ei ole varaa siihen, että asevelvollisuuden valitsevat nuoret ihmiset kokevat joutuvansa muita heikompaan asemaan, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
TÄNÄ VIIKONLOPPUNA on kulunut 80 vuotta siitä, kun alkoi historian tuhoisin, verisin ja kammottavin sota, jossa kyettiin hirveyksiin paitsi hävinneiden, myös voittajien puolella. Olisi tietysti kuvitellut, että ihmiskunta olisi tuosta oppinut sen, että ei koskaan enää. Valitettavasti ihan niin kauniisti asiat eivät ole menneet. Kolmatta maailmansotaa ei sentään ole tullut, mutta ikävä kyllä aseet eivät vuonna 1945 lopullisesti vaienneet. Edes Euroopassa, kuten esimerkiksi Jugoslavian hajoaminen osoitti.
Pieni Suomemme on kuitenkin saanut elää toisen maailmansodan jälkeen rauhassa, ja se on tavattoman hieno ja arvokas asia. Mutta miltä näyttää tulevaisuus?
Onko todennäköistä, että Suomi voisi joutua lähivuosina vedetyksi mukaan aseelliseen taisteluun? Lyhyt ja ytimekäs vastaus: ei. Mutta: pitääkö siihenkin vaihtoehtoon varautua? Pitää. Sen tiesi jo roomalainen Vegetiuskin, jonka väitetään jo noin 1 600 vuotta sitten kirjoittaneen legendaarisen viisauden: si vis pacem, para bellum. Jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan.
SUOMEN osalta tämä valmistautuminen tarkoittaa sen varmistamista, että puolustuskykymme on kunnossa. Puolustuskykyyn vaikuttavat tietenkin monet asiat: aina kansainvälisestä yhteistyöstä toimivaan ja moderniin kalustoon, joista hävittäjät ovat viime aikoina keskusteluttaneet erityisen paljon. On päivänselvää, että Suomi tarvitsee monitoimihävittäjiä, jotka pystyvät turvaamaan Suomen ilmatilan koskemattomuuden. Ja siis koko Suomen: siksi kourallinen koneita ei ihan riitä.
Mutta kun Suomen puolustamista koskevan keskustelun fokus on viime vuodet ollut lähinnä koneissa, tuntuu, että jotain oleellista on unohtunut. Ihmiset. Yleinen asevelvollisuus on kuitenkin se, jolla on keskeinen merkitys Suomen turvallisuuden takaajana. Sen ansiosta Suomella on riittävästi reservissä miehiä (ja toki on myös naisia) maa-, meri- ja ilmavoimien tarpeisiin mahdollisessa konflikti- tai sotatilanteessa. Ja nyt tullaankin olennaiseen kysymykseen: miten tuo puolustuksemme kivijalka eli asevelvollisuus pidetään houkuttelevana ja tärkeäksi koettuna vaihtoehtona myös tulevaisuudessa?
Suuri enemmistö miesten ikäluokasta pukee yhä nykyisinkin tutut harmaat ylleen, mutta totuus on, että takavuosiin verrattuna armeijan suorittavien miesten määrä on melkoisesti pudonnut. Syitä on useita: esimerkiksi terveyteen liittyvät syyt ovat olleet kasvussa. Mutta myös siviilipalvelus kiehtoo. Moni valitsee sen jo alun perin, mutta uutisten mukaan yhä useampi vaihtaa siviilipalvelukseen jopa kesken varusmiespalvelun. Eikä ihme: siviilipalvelus antaa nykyisin usein mahdollisuuden saada palveluspaikka omalta alalta.
SIVIILIPALVELUSTA ei sinänsä ole syytä moittia: on selvää, että sellainenkin vaihtoehto pitää olla demokratiassa tarjolla. Isänmaata voi palvella monin tavoin, ja kukin valitkoon polkunsa itse. Mutta uskalletaanko katsoa sitä totuutta silmiin, että moni varusmies saattaa hävitä paljonkin sille kaverilleen, joka jättää menemättä aseelliseen palvelukseen?
Pahimmillaan asevelvollisuuden suorittava nuori mies voi menettää kaksikin vuotta verrattuna nuoriin naisiin ja siviilipalvelusmiehiin. Se on todella pitkä aika. Ei esimerkiksi jokainen kevään ylioppilas jaksa panostaa täysillä pääsykokeisiin, kun intti odottaa. Seuraava mahdollisuus voi mennä sitten ohi, kun tuo ylioppilas on armeijassa. Samaan aikaan siviilipalveluksessa voi päästä kiinni unelmiensa työhön ja jatkaa opintoja. Eikä tämä ole mikään salaisuus. Siviilipalvelusmiehet puhuvat asiasta ihan avoimesti.
Sallikaa meidän selittää, mistä miesselittämisessä on kysymys
Kaikki miehet eivät miesselitä, mutta jotkut selittävät, ja se kertoo paljon suuremmasta ongelmasta keskuudessamme, väittää Rebecca Solnit feministisessä klassikkoesseessään. Hannamari Hoikkala ja Tuomas Karemo möyhivät Solnitin suomeksi ilmestynyttä kokoelmaa Miehet selittävät minulle asioita.
Mansplaining (koostesana sanoista engl. man, ”mies” ja explaining, ”selittäminen”) on ilmiö, jossa mies kommentoi tai selittää asiaa itsevarmasti, otaksuen tietävänsä enemmän kuin henkilö, jolle hän puhuu. Termi on lähtöisin kirjailija Rebecca Solnitin kolumnista Men Explain Things to Me vuodelta 2008, tosin sen varsinaisesti keksi nimettömäksi jäänyt LiveJournalin käyttäjä.
– Wikipedia
Tämä artikkeli syntyi väärinkäsityksestä. Hannamari Hoikkala kirjoitti viestissään työkaverilleen Tuomas Karemolle: “Lahjoitin kaverilleni viime kesänä Solnitin Men Explain Things to Men”.
Karemo ymmärsi kirjan nimen tarkoittavan, että siinä miehet selittävät asioita toisille miehille. Tämä kuulosti Karemon mielestä erittäin kiinnostavalta ja hän oli halukas perehtymään teokseen.
Todellisuudessa Solnitin kirjan nimi on Men Explain Things to Me. Hoikkala oli käyttänyt viestissään teoksen nimestä genetiivimuotoa.
Alkupettymyksestä huolimatta Karemo innostui kirjan teemoista ja suunnitteli jopa järjestävänsä Miesselittämisen SM-kisat Niittylahdessa.
Hoikkala on tyrkyttänyt jo muutaman vuoden ajan miespuolisille kavereilleen Rebecca Solnitin esseekokoelmaa, riippumatta vastaanottajan kiinnostuksesta.
Kun tieto Solnitin teoksen suomennoksesta kiiri Hoikkalan ja Karemon korviin, he päättivät uppoutua miesselittämiseen ja Solnitin ajatteluun.
Tuomas Karemo: Voinko aloittaa tän jutun itseironisesti? On luontevaa, että selitän ensin sulle, aiheeseen paljon paremmin perehtyneelle, minimaalisen Solnit-tietämykseni. Solnit on ollut mulle ennen tätä varsin tuntematon tekijä. Olin tosin lukenut hänen Miehet selittävät minulle asioita -esseensä ja muutaman muun englanniksi, kiitos siitä sulle! Ennakkokäsitystä kirjoittajan persoonasta mulla ei ollut, mansplaining-termistä kylläkin.
Hannamari Hoikkala: Luontevasti siirryn kertomaan, että mä tutustuin Solnitin kirjoituksiin BrainPickings-blogin kautta keväällä 2016, mutta mulle Miehet selittävät -kirja ei ollut se, josta aloitin. Se ei ole musta myöskään kiinnostavin kokoelma hänen kirjoituksiaan, joita olen ehtinyt lukea jonkun verran, ja siksi tyrkytin sulle heti paria muutakin hänen kirjaansa. Eli siis hetkinen – tarkoittaako tämä sitä, ettet lukenut niitä ollenkaan! Etkö kuunnellut, kun selitin sulle niiden nerokkuutta?
Kun kuulin, että tää teos ilmestyy nyt suomeksi, ensimmäinen ajatukseni taisi olla: mihin suomennosta tarvitaan? Mutta yritän katsoa asiaa tuorein silmin ja toivon (erityinen paino tällä sanalla), että suomennoksen myötä tulee mahdollisuus keskustella Solnitin teksteistä laajemminkin, muustakin kuin siitä tunnetuimmasta. Senkin moni tuntee varmaan aika pintapuolisesti. Ja koska toivolla on iso rooli Solnitin tuotannossa, ollaan heti ihan olennaisten asioiden äärellä.
Robottistripparit hyppäsivät lavalle Ranskassa: ”Olen vakuuttunut, että joku pitää tätä seksikkäänä”
Klubin omistajan mielestä on onni, että robotit eivät tanssi ihan niin hyvin kuin hänen stripparinsa.
Robottitanssijoilla juhlistetaan Nantes SC-Clubin viisivuotista taivalta. Koneet tulevat tanssimaan Nantesilaisella klubissa koko kuukauden.
–Onneksi ne eivät tanssi ihan niin hyvin kuin meidän naiset, sanoo klubin omistaja Laurent Roue Reuterssille.
PASI LIESIMAA
Tänään TV1 kello 21:30: Perjantai-dokkari: Muijalta turpaan
Kolme eri ikäistä miestä kertoo, miltä tuntuu kun nainen lyö - ja miten yksin parisuhdeväkivallan uhriksi joutunut mies jää. Ohjaus Riina Rinne. HD
Miksi miehet lähettelevät kuvia peniksistään pyytämättä ja yllättäen? Asiantuntija selittää
Peniskuvien lähettely ei ole Suomessa uusi ilmiö. Syyt kuvien lähettelyyn ovat kuitenkin moninaiset.
Peniskuvat eli dickpicit nousivat jälleen julkiseen keskusteluun, kun sosiaalisen median vaikuttaja ja Yle Kioskin toimittaja Miisa Nuorgam, 26, kertoi saaneensa Instagram-tilinsä viestiboksiin alaikäisen pojan lähettämän peniskuvan.
Mistä dickpic-ilmiö kumpuaa ja miksi miehet haluavat kuvata ja esitellä kalleuksiaan?
Turun yliopiston mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen toteaa, että miehet ovat kuvanneet peniksiään koko valokuvauslaitteiden olemassaolon ajan.
Paasonen on erikoistunut mm. seksuaalisuuden ja pornografian tutkimukseen. Tuoretta kirjaansa varten hän on tutkinut peniskuvien tarkoitusta ja merkitystä.
– Peniskuvien jakaminen oli 1970-1980 -luvuilla yleistä miestenlehtien lukijakuvissa. Jos tuohon aikaan halusi penistään kuvassa esitellä, niin se oli foorumi, jota käytettiin.
Ihmisten tahallinen häirintä dickpiceillä eroaa fyysisestä itsensäpaljastamisesta siten, että itsensäpaljastaja kokee paljastelun kiihottavana tai jännittävänä.
– Peniskuvien lähettäminen ei ole välttämättä lähettäjälle mitenkään seksuaalista, Paasonen toteaa.
Yhdenmukaista selitystä dickpicien lähettämiselle ei Paasosen mukaan ole. Kuvalla voi olla monta tarkoitusta.
Oleellista professorin mukaan on se, ovatko kuvat kahden henkilön yhteiseen sopimukseen perustuvia vai tulevatko ne tuntemattomalta henkilöltä täysin yllättäen.
– Jos kuvia lähetetään vaikka sosiaalisen median kautta tuntemattomille ihmisille, kyseessä voi olla itsensäpaljastelu, jonka tarkoituksena voi olla kiusaaminen tai ahdistelu. Kyseessä voi olla myös kutsu lähempään kanssakäymiseen tai sen funktio voi jäädä vastaanottajalle hyvinkin hämäräksi.
Paasonen kertoo, että peniskuvia lähetetään ihmisille joista ei todellakaan pidetä. Toisaalta niitä lähetetään myös ihmisille, joiden kanssa halutaan läheisempään kanssakäymiseen.
– Kuva itsessään kertoo hyvin paljon, mutta lopulta ei yhtään mitään sen funktiosta. Paljon riippuu siitä, onko kuvan mukana jotain muuta viestintää.
Julkisessa keskustelussa lähtökohta on hyvin usein se, että kukaan ei halua nähdä kuvia toisten ihmisten sukukalleuksista. Paasosen mukaan kuvilla on kuitenkin oma kuluttajakuntansa.
– Esimerkiksi kuvapalvelu Tumblrssa oli runsaasti gallerioita, jotka olivat omistettu dickpiceille. Niitä oli kymmeniä, jos ei satoja ja se selvästi kielii siitä, että niitä on joidenkin ihmisten mielestä todella kiva katsella.
Tumblr teki kuitenkin vuoden 2018 lopussa rajun linjamuutoksen ja kielsi pornon.
– Ihmiset lähettävät alastonkuvia myös romanttisille mielitietyilleen tai seksipartnereilleen. Intiimikuvia käytetään lisäksi erilaisissa treffisovelluksissa ja harrastelijapornosivustoilla.
Onko sitten kyse ainoastaan miessukupuolen harrastamasta toiminnasta?
– Täysin puskista tuleva pyllykuva on jotain sellaista, mitä naiset harvemmin harrastavat. Toki tissikuvia ja alastomia selfieitä voidaan lähettää. Ja esimerkiksi naisparien keskuudessa kuvanvaihto ei ole ymmärtääkseni kovin harvinaista.
Paasosen mukaan nuorilla pojilla dickpiciin liittyy usein huumorikehys, jolloin kalukuvia voidaan lähettää myös miespuoleisille kavereille vitsinä. Tällöin tarkoitus ei ole seksuaalinen. Naisten alastonkuvat kehystetään Paasosen arvion mukaan aina seksuaalisiksi.
– Naisten lähettämien alastonkuvien myötä henkilöä voidaan helposti huoritella. Jos mies lähettää dickpicin, niin kukaan ei kutsu horoksi. Penistä toki saatetaan pilkata.
Pitkään seksuaalisuutta ja pornografiaa tutkineen Paasonen mukaan hänen tuntemansa naispuoleiset kollegat ja pornotutkijat ulkomailla ovat kertoneet saaneensa kuvia tuntemattomien miesten peniksistä.
– Usein näissä kollegoiden tapauksissa miehet kyselevät, josko peniksellä voisi luoda uraa esimerkiksi pornoteollisuuden alalla, Paasonen hymähtää.
KOHUKANSANEDUSTAJA HUSSEIN AL-TAEEN NAISRULETTI PALJASTUI – SAANA-VAIMO OLI ALUKSI SALARAKAS!
Kansanedustaja Hussein al-Taee, 36, (sd.) on värikäs persoona. Feministiksi julistautuneen Husseinin seurustelulämää voisi kutsua myös naisruletin pyörittämiseksi.
Seiska paljasti toukokuussa, että Husseinin avioliitto kariutui vuonna 2010, kun nuori irakilaisvaimo halusi avioeron.
Seiskan saamien tietojen mukaan Hussein löysi jo vuoden 2010 puolella rinnalleen uuden rakkaan suomalaisnaisesta. Suhde oli kuitenkin kaatua välittömästi.
– Hussein petti rakastaan heti suhteen alkumetreillä. Hän olisi halunnut solmia salasuhteen toiseen suomalaisnaiseen, mutta tätä ei varattu mies kiinnostanut, Husseinin lähipiiristä kerrotaan.
Lähipiirin mukaan Hussein petti suomalaisnaista uudestaan vuonna 2014. Tällä kertaa Husseinin syrjähyppykumppani oli hänen nykyinen vaimonsa Saana Keskitalo. Syrjähypystä muodostui salasuhde.
Ylen gallup: PS 20,6, kok 17,4, SDP 16,9 – kesk 11,6
Oppositiopuolueet jatkavat kannatusmittauksen kärkisijoilla.
Perussuomalaiset on vahvistanut asemaansa kannatusmittauksen kärjessä.
Ylen mittauksen perusteella puoluetta äänestäisi 20,6 prosenttia äänestäjistä. Nousua edelliseen mittaukseen kuukauden takaa kertyi prosenttiyksikkö.
Kokoomus on toisella sijalla 17,4 prosentin kannatuksella.
16,9 prosenttia vastaajista ilmoitti äänestävänsä SDP:tä.
Vihreiden kannatus laski 0,5 prosenttiyksikköä 14,6 prosenttiin.
Keskusta vajosi prosenttiyksikön 11,6 prosenttiin.
Kannatusta saivat prosenttiyksikköinä (muutos vastaavaan edelliseen mittaukseen):
PS 20,6 (+1,0)
Kokoomus 17,4 (+0,6)
SDP 16,9 (+0,6)
Vihr 14,6 (-0,5)
Kesk 11,6 (-1,0)
Vas 8,1 (-0,6)
RKP 3,8 (-0,5)
KD 3,4 (-0,1)
Liik 1,4 (+0,2)
Muut 2,2 (+0,3)
Taloustutkimuksen teettämään kyselyyn osallistui yhteensä 2440 henkilöä 12.8.-3.9.2019.
”Valtuutetun tulisi keskittyä tasa-arvoon eikä burkinien levittämiseen”
Tutkijan mukaan muslimien olisi elettävä paikallista lainsäädäntöä kunnioittaen ja tasa-arvon normien mukaisesti.
Keskiviikkona yhdenvertaisuusvaltuutettu linjasi, että kaikkien uimahallien pitää sallia burkinien käyttö tiloissaan. Burkinit ovat joidenkin musliminaistan käyttämiä, koko vartalon ja hiukset peittäviä uima-asuja. Yhdenvertaisuusvaltuutettu toivoi myös, että uimahalleihin rakennetaan yksityisiä suihkutiloja, muun muassa uskonnollisia erityisryhmiä palvellakseen.
Tutkija Alan Salehzadeh toteaa Iltalehden blogissaan, että valtaosa tänne muuttaneista ”muslimitaustaisista” ihmisistä on täysin maallistuneita ja vain innoissaan tasa-arvon suomista mahdollisuuksista.
– Ikävää, jos heitä mustamaalataan muutaman yksilön erityisvaatimusten johdosta. Ennen kuin äärioikeisto lähtee laukalle, on hyvä myös muistaa, että usein tänne muualta muuttaneet muslimit ovat huomattavan maltillisempia kuin kantaväestön käännynnäiset. Ei kuitenkaan ole mitään syytä, miksi syvällisesti uskonnollisia tapoja noudattavien ihmisten erikoisvaatimuksiin pitäisi taipua, hän kirjoittaa.
Salehzadehin mielestä olisi tärkeää, että yhdenvertaisuusvaltuutettu linjaisi myös asioita toisesta päästä.
– Miksi kenelläkään on lupa hunnuttaa pieniä, usein jopa alle kouluikäisiä, tyttöjä? Miksi ulkomaalaisrahoitteisten moskeijoiden toiminta sallitaan? Yhdenvertaisuusvaltuutetun ykköstehtävä olisi mielestäni huolehtia siitä, ettei tänne pääse syntymään “valtio valtiossa” -tyyppisiä klikkejä, jossa esimerkiksi tietyn uskontokunnan edustajat elävät koko elämänsä keskenään, hän kirjoittaa.
Salehzadeh huomauttaa, että pieni osa muslimeista valittaa kovaan ääneen siitä, että he haluavat saada entistä laveammat oikeudet kovan uskonnontulkintansa noudattamiseen Suomessa.
– Tälle ei tule antautua. Se tekee hallaa kansakunnan yhtenäisyydelle ja on haitaksi myös kaikille niille maltillisille ja harmittomille tapamuslimeille, jotka haluavat integroitua ja elää tasa-arvon ihanteiden mukaisesti.
Erityisoikeuksien vaatijoita voisi Salehzadehin mukaan muistuttaa, että lähes kaikki valtion rahatulot, esimerkiksi julkiset palvelut, sosiaaliavustukset jne., rahoitetaan kapitalismin periaatteiden mukaisesti kerrytetyillä varoilla.
– Kiihkouskovaisille moisten rahojen pitäisi olla haram eli kiellettyjä, sillä ne eivät noudata islamin sharia-lain taloudellisia osia. Jos siis käyttää Suomen julkisia palveluita tai sosiaalietuuksia, on turha hurskastella toisaalla, Salehzadeh toteaa.
Kommentti: Perussuomalaiset vie kohta siemenperunatkin auringonlaskun keskustalta
Keskusta valmistautuu puheenjohtajanvaihdokseen kaikkien aikojen kannatusalhossa, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.
Ylen uudessa kannatusmittauksessa keskustan kannatus on 11,6 prosenttia. Keskusta valitsee viikonloppuna uuden puheenjohtajan, Antti Kaikkosen tai Katri Kulmunin. Tässä tilanteessa voi voitto jo alkaa hirvittää enemmän kuin tappio pelottaa.
Selkeästi suurin kannatus, 20,6 prosenttia, samassa mittauksessa oli perussuomalaisilla. Perussuomalaisten nousua selittää paljon se, että puolue on onnistunut murtautumaan keskustan linnakkeeseen maakuntien Suomeen. Vuosikymmeniin kaupunkikeskeiset kokoomus ja demarit eivät ole olleet siellä mikään vaihtoehto. Nyt moni kuulee maakunnissa perussuomalaisten viestin.
Toki houkutus on halpa: maahanmuuttajien pelkoa alueille, joissa ulkomaalaisia ei pahemmin ole tulossa. Ilmastonmuutoksen uhan vähättelyä niille, joita ilmastonmuutos tulee joka tapauksessa eniten koskettamaan. Mutta niin ovat asiat kuin miltä tuntuu. Ja keskusta ei tunnu oikein miltään vanhoilla sydänseuduillaan.
Aikaisemmissa tappioissa maahan on jäänyt aina siemenperunat, nyt perussuomalaiset uhkaa viedä nekin.
Soini vei vuoden 2011 eduskuntavaaleissa keskustan äänestäjiä, jotka palasivat vuonna 2015. Halla-aho vei heidät uudestaan vuonna 2019, eikä paluu ole enää varma.
Voitti Kaikkonen tai Kulmuni, tulta tarvitaan paljon enemmän kuin vaikkapa kaksikon ”väittelyssä” keskiviikon A-Studiossa. Varovaisuus ja nuukahtelu on viimeinen, joka keskustaa nyt auttaa. Saattaa olla, että kisasta kieltäytyneestä Annika Saarikosta tulee nyt messias, jota odotetaan puoluetta pelastamaan. Monesti messias on pettymys, kun hän tulee liian pitkän odotuksen jälkeen.
Hallituksen heikko jalka
Keskusta meni keväällä hallitukseen vastoin monen puolueveteraanin neuvoja. Kulissien takana porvarioppositiosta sataa nyt neuvoja, että keskustan kannattaisi äkkiä hylätä demarit ja punavihreät hallituskumppanit. Palattaisiin viime kauden hallituskuvioon, ehkä jopa Halla-ahon johdolla. Tämä onkin ajatusrakennelman kinkkisin kohta, joka hillitsee kokoomuksenkin toiveajattelijoita.
Keskustan hallitukseen menoa kannattaneet uskoivat, että puolue tarvitsi käännöstä vasemmalle sen jälkeen, kun Juha Sipilän oikeistolaisena pidetty politiikka oli syönyt sen kannatuksen. Keskusta on kuitenkin hajaannuksen tilassa ja suunnanmuutoksen sijasta suunta on kokonaan hukassa. Toinen äkkikäännös voisi sekoittaa kannattajat lopullisesti.
Pääministeri Antti Rinne seuraa päähallituskumppanin vaikeuksia hermostuneena. Keskustan kannalta siinä on se hyvä juttu, että puolueen tavoitteille löytyy hallituksen sisässä ymmärrystä pakosta.
Mutta jos keskustan syöksy jatkuu, seuraukset voivat olla arvaamattomia koko Suomen totutulle poliittiselle järjestykselle.
Li Andersson: Hoitajien palkankorotusvaatimukset kovia – ”Vanhustenhuollosta ja varhaiskasvatuksesta pitää olla valmis maksamaan”
Opetusministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kommentoi Uudelle Suomelle Brysselin-vierailunsa yhteydessä hoitajien palkankorotusvaatimuksia. Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ovat vaatineet palkkatasa-arvo-ohjelmaa, jonka mukaan hoitohenkilöstön tehtäväkohtaisia palkkoja korotettaisiin joka vuosi 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin miesvaltaisten alojen palkkoja 10 vuoden ajan. Tähän tarkoitukseen pitäisi liittojen mukaan osoittaa valtion budjetissa joka vuosi tasa-arvorahaa 100–150 miljoonaa euroa 10 vuoden ajan.
Miten suhtaudut tähän vaatimukseen? Onko asia harkinnassa hallituksessa?
”Mihinkään euromääräisin vaatimuksiin ei voi ottaa kantaa, se on koko hallituksen tason päätös, koska ne ovat niin isoja summia. Mutta ymmärrän hyvin, että naisvaltaiset alat vaativat kovempia korotuksia. Julkisen puolen alat kärsivät koviten kiky-sopimuksesta. Kukaan ei ole edelleenkään perustellut julkisen alan työntekijöille, miksi juuri heidän lomarahoista piti leikata 30 prosenttia kolmen vuoden ajan. Palkkatasa-arvon kannalta se oli huono ratkaisu ja pitkä askel taaksepäin siihen nähden, mitä pitäisi tehdä.”
Yhtä isointa kiistaa palkkakierroksella odotetaankin juuri kilpailusopimuksen eli kikyn tuomasta työajan lisäyksestä ja siitä, tuleeko kiky-tunteja jatkaa.
”Henkilökohtaisesti suhtaudun myönteisesti siihen, että valtio yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa katsoisi työelämän tasa-arvoa kokonaisuutena. Meillä on muitakin tasa-arvon kannalta tärkeitä asioita, kuten vanhempainvapaat. Nämä voisi koota yhteiseen tasa-arvo-ohjelmaan.”
Hoitajien palkankorotuksia tyrmätään usein sillä perusteella, ettei työ ole niin tuottavaa kuin esimerkiksi teollisuudessa. Pitääkö perustelu hyväksyä?
”On epäreilua verrata vanhusten huollossa ja varhaiskasvatuksessa tehtävää työtä suoraan teollisuuden työhön, jossa tuottavuuden mittaaminen on paljon helpompaa ja suoraviivaisempaa. Se ei ole perustelu sanoa, että palkankorotukset eivät ole mahdollisia näillä aloilla.”
”Päinvastoin pitäisi nähdä, että meillä on muita yhteiskunnallisesti tärkeitä tavoitteita. Kaikki puolueet haluavat parantaa vanhusten huollon laatua, mutta hieman erimielisyyttä on keinoista. Sellaisessa tilanteessa pitää pohtia työn houkuttelevuutta ja palkkausta keinona lisätä hoitajien määrää.”
KT Kuntatyönantajat on laskenut, että palkkavaatimusten hintalappu olisi 8 miljardia euroa 10 vuodessa ja että tähän ”ei tietenkään ole varaa”. Ministerin kommentit tähän?
”Palkankorotusvaatimukset ovat kovia ja varmasti maksavat. En ministerinä ota kantaa siihen, koska se on koko hallituksen asia.”
”Itse näen, että esimerkiksi laadukas vanhustenhuolto ja varhaiskasvatus olisivat sellaisia panostuksia, joista pitää olla valmis maksamaan.”
Hoitajaliittojen vaatimus tarkoittaisi niin sanottua yleistä linjaa korkeampia palkankorotuksia. Viime liittokierroksella vientialat määrittivät yleisen linjan. Uusi liittokierros pyörähti vastikään käyntiin, ja näitä neuvotteluja käydään taas parhaillaan.
Kuntapomo lyö tiskiin hyytävän yllätyslaskelman hoitajien palkkavaateista: ”Tällaisia rahoja ei tietenkään ole olemassa”
Hoitajien vaatimat palkankorotukset toisivat kuntatalouteen ainakin kahdeksan miljardin euron lisälaskun 10 vuodessa. Tämä käy ilmi KT Kuntatyönantajien tekemistä laskelmista.
Sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ovat vaatineet palkkatasa-arvo-ohjelmaa, jonka mukaan hoitohenkilöstön tehtäväkohtaisia palkkoja korotettaisiin joka vuosi 1,8 prosenttiyksikköä enemmän kuin miesvaltaisten alojen palkkoja 10 vuoden ajan. Tähän tarkoitukseen pitäisi liittojen mukaan osoittaa valtion budjetissa joka vuosi tasa-arvorahaa 100–150 miljoonaa euroa 10 vuoden ajan.
Hoitajaliittojen vaatimus tarkoittaisi niin sanottua yleistä linjaa korkeampia palkankorotuksia. Viime liittokierroksella vientialat määrittivät yleisen linjan. Uusi liittokierros pyörähti vastikään käyntiin, ja näitä neuvotteluja käydään taas parhaillaan.
Kunta-alan neuvottelut käynnistyvät alkuvuodesta, sopimukset päättyvät maaliskuun lopussa. Näistä neuvotteluista näyttää tulevan jopa syksyn neuvotteluja haastavampia, sillä julkisuudessa on nähty jo pitkin vuotta kovia vaatimuksia.
KT Kuntatyönantajien työmarkkinajohtaja Markku Jalonen toteaa, että KT halusi laskea julkisuudessa esitettyjen vaatimusten todellisen hintalapun, joka voi vaikuttaa myös muihin neuvotteluihin. Hän arvelee, että vaatimuksia arvioidaan nyt monissa pöydissä. Jalosen mukaan virkavastuulla laskelmia tekevällä KT:lla on tällä kertaa paras asiantuntemus.
KT laski, millainen hintalappu saadaan, jos hoitohenkilöstön palkkoja korotetaan joka vuosi 10 vuoden ajan 1,8 prosenttia. KT ei halunnut lähteä arvailemaan yleiskorotuksen suuruutta, joten se puuttuu laskelmasta kokonaan. Lopullinen hintalappu olisi siis vielä suurempi kuin laskelman lopputulos, joka sekin on kylmää vettä hoitajien niskaan.
KT:n laskelma perustuu arvioon kuluvan vuoden työvoimakustannuksista ja sen päälle tulevista prosentuaalisista korotuksista. Suurin osa kustannuksista tulee työvoimakustannusten tason nostosta.
Kustannukset kasvavat KT:n mukaan ajan mittaan niin sanotun korolle korkoa -ilmiön vuoksi, koska korotuksia ei voida laskea lähtötasosta kuin ensimmäisen kerran. Kun ylläpidetään uusi taso, tulevat korotukset joudutaan aina laskemaan uudesta, aiempaa suuremmasta summasta.
Kokonaiskustannus 10 vuodessa olisi KT:n mukaan noin kahdeksan miljardia euroa ja keskimäärin noin 800 miljoonaa euroa vuotta kohden. KT:n tutkimuspäällikkö Mika Juutinen sanoo suoraan, että yllättyi itsekin hintalapun suuruudesta.
Kymmenen vuoden päästä työvoimakustannukset olisivat KT:n laskemien mukaan lähes 1,5 miljardia ja 20 prosenttia suuremmat kuin nykyisin ja yhteissumma kohoaisi jo yli yhdeksän miljardin euron. Korotuspotilla voitaisiin KT:n mukaan palkata 10 vuodeksi lähes 16 000 uutta sairaanhoitajaa.
”Kunnilla tällaisia rahoja ei tietenkään ole olemassa”, Jalonen sanoo Uudelle Suomelle.
”Jokainen ymmärtää tässä, että ei siihen ainakaan Suomen kansantaloudella ja kunnilla ole varaa.”
Hän huomauttaa, että julkisen talouden ja kuntatalouden tilanne jatkuu kireänä ja alijäämäisenä, mistä kertovat muun muassa lisääntyneet yt-neuvottelut.
”Meillä ei ole kyllä minkäänlaista ylimääräistä jakovaraa olemassa.”
Jalonen toivoo syksyn neuvotteluista mahdollisimman maltillista päänavausta, mutta ei halua kommentoida korotuksia yhtään tämän tarkemmin. Hän huomauttaa, että tulokset ratkeavat yleensä vasta kalkkiviivoilla.
Yliopistojen porno-opinnot saavat kritiikkiä Saksassa – Aiheeseen pitäisi paneutua jo peruskoulussa, sanoo luennoitsija
Pornoa katsotaan paljon, mutta puheissa se on edelleen tabu.
Tosiasiat tiskiin, vaikka korvia kuumottaisi: moni on saanut ensitietonsa seksistä ja seksuaalisuudesta pornoa katselemalla.
Saksassa filmejä katsotaan nyt myös yliopistoissa, joissa tutkija Madita Oeming opettaa pornosta.
Jos vetäisit päiväkahvit väärään kurkkuun, niin oikaistaanpa heti:
– Kyse ei ole siitä, että sammutan valot ja pornofilmi pyörii seuraavat 90 minuuttia. Emme myöskään puhu minun tai opiskelijoiden mieltymyksistä, siinä kulkee selvä raja, Oeming sanoo saksalaislehti Der Spiegelin haastattelussa.
Kuin kirjallisuutta analysoisi
Aihepiirin tutkiminen on Oemingin mukaan merkittävää siksi, että nykyään porno on ilmaiseksi kaikkien saatavilla.
uennolta voi tulla kotitehtäväksi pornon katselua. Nähtyä analysoidaan samaan tyyliin kuin kirjallisuustiede analysoi romaaneja.
– Ei porno tietenkään ole mikää Kafka-romaani, se on minulle luonnollisesti selvää, Oeming myöntää.
Tutkittavaa riittää kuitenkin esimerkiksi pornon syntyhistoriassa, materiaalin kirjossa sekä pornon ympärillä elävässä kulttuurissa. Opinnot ovat poikkitieteellisiä ja yhdistelevät muun muassa elokuva-, sukupuolen- ja kulttuuriantropologian tutkimusta.
Tutkija: Jo koululaiset tarvitsevat pornokompetenssia
Pornon katselu on muuttunut.
Aiemmin kaiveltiin laatikon pohjalle piiloteltuja vhs-kasetteja ja kurkittiin kaupassa lehtihyllyn yläriviä. Nyt porno on helposti etsittävissä suoraan verkosta.
– Samanaikaisesti ymmärryksemme pornografiasta ja pornoteollisuudesta on todella rajoittunutta. Mielestäni se on vaarallista. Pornon ei pitäisi olla tabu, Oeming perustelee saksalaislehdelle.
Pornoa myös katsotaan paljon. Väestöliiton muutaman vuoden takaisen selvityksen mukaan nuorista ja keski-ikäisistä miehistä noin 90 prosenttia oli katsellut nettipornoa vuoden sisällä. 20-vuotiaiden naisten ikäluokasta puolestaan jopa 60 prosenttia oli katsellut verkkopornoa.
Pornosta on pystyttävä puhumaan aiempaa avoimemmin, sillä myös pienet lapset löytävät sen pariin.
Kouluikäiset tai nuoremmat eivät pysty ymmärtämään tai käsittelemään näkemäänsä yksin. Silloin on tärkeää, että edes aikuiset osaavat. Aiheesta on puhuttu jo vuosia.
– Mielestäni "pornokompetenssi" kuuluu jopa osaksi koulujen opetussisältöjä, Oeming arvioi.
Oeming tekee väitöskirjaa pornoriippuvuudesta. Viime lukuvuonna hän opetti porno-opintoja Paderbornin yliopistossa Saksan Nordrhein-Westfalenissa. Tänä vuonna kurssi on tarjolla berliiniläisessä yliopistossa.
Tutkija joutui vihamyrskyyn
Pornografiaan liittyviä kursseja on nähty myös suomalaisissa yliopistoissa, esimerkiksi Turussa. Moni kuitenkin epäilee, miten objektiivinen pornon katselu onnistuu.
– Ihmiset eivät käsitä, miten pornoa voi onnistua katsomaan tieteellisesti. He pitävät kiihtymystä liian voimakkaana, Oeming arvioi saksalaislehdelle.
Kun pornokurssi tänä syksynä tuli osaksi berliiniläisyliopiston tarjontaa, tutkija sai niskaansa ärhäkän palauteryöpyn. Muun muassa AfD-poliitikko Beatrix von Storch arvosteli kurssia Twitterissä.
– Kiinalaiset kouluttavat satoja miljoonia insinöörejä ja ohjelmoijia, ja saksalaisyliopistoissa katsotaan pornoa. Tämä on veronmaksajien tahallista vahingoittamista ja akateemikkojen tyhmentämistä, von Storch tilittää.
Vastaustviitissään Oeming kutsuu von Storchin mukaan kurssille.
– Kurssilla käsitellään seksismiä, rasismia, antifeminismiä, konservatiivista pelkoa, digitalisaatiota, vihapuhetta ja leimaantunutta mediakeskustelua – varmaan myös jotain sinulle? Oeming sanailee.
Lähi-idän ja islamin asiantuntija ottaa kantaa burkinikeskusteluun: Burkinit eivät kuulu uima-halleihin eikä burkini-sana suomen kieleen
Tällä viikolla julkisuudessa nousi puheenaiheeksi uimahallien järjestyssäännöt, jotka yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan syrjivät esimerkiksi muslimien uimatapoja. 4.9.2019 julkaistussa Monimuotoisuutta uimahalleissa tuettava ja burkinit sallittava –suosituksessa uimahalleille perätään burkinien sallimista ja erillisiä suihkutiloja musliminaisille, joita voisivat käyttää myös muut erityisryhmät.
“Kaikki sellainen toiminta, joka edistää naisten erottamista miehistä ja muista ihmisistä on liputtamista ääri-islamin puolesta”
Lähi-idän ja islamin asiantuntija Seida Sohrabi ottaa kantaa yhdenvertaisuusvaltuutetun ohjeistukseen julkisessa Facebook-päivityksessään:
“Yhdenvertaisuusvaltuutettu vai Eriarvoisuusvaltuutettu?
Kaikki sellainen toiminta, joka edistää naisten erottamista miehistä ja muista ihmisistä on liputtamista ääri-islamin puolesta.
Suomessa on jo nyt mahdollista mennä uimahalliin kokovartalouimapukuja käyttäen ja hyvä niin. Emme kuitenkaan tarvitse uusien termien (burkini) käyttöä tai sallimista. Tällaisia epätasa-arvoisia naisia seksuaalisina objekteina korostavia sanoja emme kaipaa suomen kielen sanavarastoon.
Burkineista puhuttaessa on hyvä muistaa, että islamissa naisten vartalon tai vartalon muodon näkyminen on kiellettyä. Kokovartalouimapuvut ja märkäpuvut ovat usein vartalonmyötäisiä, jolloin se ei noudata islamin naisille asettamia standardeja.
Burkinien salliminen merkitsisi löysien asujen ja mahdollisesti irrallisten turvallisuutta vaarantavien osien käyttämistä. Jos nykyiset sallitut uima-asut kelpaisivat ei kukaan vaatisi erillistä burkinien sallimista.
Fanaatikot tahtovat ujuttaa dogmaattisen islamin Eurooppaan. Tämä kulttuurirelativismi ja liiallinen suvaitsevaisuus väistämättä rapauttaa arvopohjamme sisältä päin.
Ihmisiä ei pidä arvottaa sukupuolen, uskonnon, ihonvärin, etnisen taustan tai iän perusteella. Meillä pitää kaikkia kohdella yhdenvertaisesti ilman vaatimuksia ihmisten eriyttämiseksi ja erottamiseksi.
Noudatamme sääntöjä ja normeja, jotka koskettavat kaikkia. Saunaan halutaan ihmiset ilman uimapukuja ja miehillä ja naisilla on omat peseytymistilansa. Kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Yhdenvertaisuus toteutuu jo nyt uimahalleissa. Ketään ei kielletä tulemasta.”
Lapsen hankkimisen ilmastovaikutuksista puhuminen menee helposti tunteisiin – tiedelehden asiaa käsitellyt kansikuva oli liikaa kansanedustajalle
Suomessa syntyvyys on tällä hetkellä historiallisen alhainen ja myös siitä syystä herkkä aihe.
Lehden kannessa on suuri maapallo. Maapallon vieressä on iloisen näköinen vauva, jonka päällä on ruksi. Kannessa lukee: mitä sinä voit tehdä?
Tieteen Kuvalehden uusimmassa numerossa (13/2019) esitellään eri keinoja, joilla omaa hiilijalanjälkeä voi pienentää. Esiteltyjä keinoja ovat lihansyönnin lopettaminen, autosta luopuminen, lentämisen välttely ja lapsen hankkimatta jättäminen.
Sivun mittaisessa jutussa kerrotaan, että paras henkilökohtainen ilmastoteko on olla hankkimatta lapsia.
Joillekin tämä oli liikaa.
Oulun vaalipiirin keskustan kansanedustaja Pekka Aittakummun (kesk.) kirjoittaa tuohtuneena tiedotteessaan, että kyseinen Tieteen Kuvalehti pitäisi piilottaa kaupoissa, kirjastoissa ja kioskeissa. Soitimme Aittakummulle ja kysyimme, miksi hän vaatii lehtien piilottamista?
– Minusta on menty liian pitkälle, kun annetaan viestiä, että lapsi on päästölähde. Lapsille ja nuorille luodaan mielikuva, että he olisivat taakka, minusta se on kamala ajatus, Aittakumpu kertoo Ylelle.
Ennen kansanedustajan uraa Pekka Aittakumpu on työskennellyt muun muassa vanhoillislestadiolaisen liikkeen Päivämies-lehden päätoimittajana. Hän on myös kirjailija ja pappi.
Myös kristillisdemokraattien ryhmäjohtaja Päivi Räsänen kommentoi asiaa Facebook-tilillään.
Yle ei tavoittanut Tieteen Kuvalehteä kommentoimaan uusimman lehden herättämää keskustelua. Lehti ilmestyy Suomen lisäksi myös muun muassa Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa, Yhdysvalloissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Emme tiedä, onko artikkeli herättänyt närää muissa maissa.
Myös Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta muutama viikko sitten. Jutun kirjoittanut ilmastokirjeenvaihtaja Piia Elonen kertoo saaneensa jutusta keskimäärin enemmän palautetta kuin yleensä.
– Palautetta tuli sekä puolesta että vastaan. Osa sanoi, että viimeinkin tästä aiheesta kirjoitetaan ja osa, että olen ekofastisti. Paljon kysyttiin myös minun omaa ja Helsingin Sanomien linjaa asiasta.
Perinteinen lapsikortti
Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen muistuttaa, että tiede tuo toisinaan esiin asioita, jotka voivat johtaa moraalisiin kysymyksiin.
– Kannen kysymys, mitä sinä voit tehdä, on kuitenkin eri asia kuin se, mitä sinun pitää tehdä. Joku voi nähdä otsikon niin, että näin sinun pitää tehdä ja suuttua siitä.
Suomessa syntyvyys on tällä hetkellä historiallisen alhainen ja myös siitä syystä herkkä aihe.
Tilastokeskuksen huhtikuussa julkaiseman tilaston mukaan vuonna 2018 syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku oli kaikkien aikojen matalin, 1,41 lasta naista kohti. Syntyvyys laski selvästi edellisvuodesta, jolloin luku oli 1,49.
Teivaisen mukaan nyt käydyssä keskustelussa Pekka Aittakumpu ja Päivi Räsänen vetivät esiin perinteisen lapsikortin, joka on vetoava tapa argumentoida.
Teivainen sanoo, että lapsikortti tulee tässä tapauksessa esiin kahdella tavalla: siinä vedotaan ihmisten mieleen sillä, että lapsi ei saa jäädä syntymättä ilmaston vuoksi, sekä sillä, että ilmastonmuutoksesta puhuminen ahdistaa lapsia tarpeettomasti.
Eikö porno sytytä? "Et ole löytänyt oikeanlaista pornoa" - tässä vinkit
Moni nainen sanoo, ettei porno sytytä. "Et ole vain löytänyt oikeanlaista pornoa", vastaa Kasper Kamppuri.
”Porno on suunnattu vain miehille. Pornossa ei näytetä naisen nautintoa.” Näin sanoivat naiset esimerkiksi helsinkiläisen erityistason seksuaaliterapeutin vastaanotolla. Siksi hän kokosi nimimerkillä Armi Valkia kirjan oikeiden naisten fantasioista. Hehku - naisten aitoja fantasioita (S&S 2019) ilmestyi kesäkuussa.
Transsukupuolinen taiteilija ja aktivisti Kasper Kamppuri on toista mieltä. Hän on tutustunut pornoon laajasti ja epäilee, ettei moni ole vaan löytänyt itseään kiinnostavaa pornoa.
– Maksumuurien takana on paljon vaihtoehtoista pornoa. Pornosta kannattaa muutenkin aina maksaa. Sillä tavalla pornontekijät saavat myös rahaa työstään, Kamppuri sanoo.
Hän tekee pornoa toisinaan itsekin.
Tarinallista pornoa, jossa naisen nautinnolla on rooli, kannattaa Kamppurin mukaan googlata esimerkiksi hakusanoilla feminist porn ja independent porn. Naisille suunnattua pornoa tekee esimerkiksi ruotsalainen ohjaaja Erika Lust.
– Ihmiset, jotka sanovat, ettei porno sytytä, eivät ole vaan löytäneet oikeanlaista eroottista visuaalista stimulaatiota. Uskon, että kaikki tykkäävät jonkinlaisesta pornosta.
”Himo paiskautuu minuun”
Armi Valkia kokosi kirjaansa 35 tarinaa aidoista naisten fantasioista. Tarinoissa naiset syttyvät kollegan sylissä, poreammeessa kuntosalilla tapaamansa toisen naisen kanssa ja oman kumppaninsa kanssa.
”Himo paiskautuu minuun ja minun on pakko saada lisää, enemmän, nopeammin”, kuvailee nainen Kiharapää-nimisessä tarinassa. Tarinat tuovat mieleen Regina-lehden Naisen unelmia -novellit.
Pornosta tai mistään eroottisesta materiaalista ei ole tietenkään pakko pitää tai olla edes kiinnostunut.
Lisää vinkkejä hyvään oloon – seuraa @ilhyvaolo Instagramissa!
Miehet ansaitsevat naisia enemmän lähes puolessa ammattiryhmistä – Katso, millaiset erot ovat eri ammateissa
Naisten tuntipalkka on harvoissa ammattiryhmissä miehiä suurempi. Sukupuolten välinen palkkaero on tapetilla viime viikolla käynnistyneellä palkkakierroksella.
NAISTEN tuntipalkka on miehiä suurempi vain ani harvoissa ammattiryhmissä.
46 prosenttia ammattiryhmistä oli viime vuonna sellaisia, joissa miehet ansaitsivat enemmän. Useammassa kuin joka kolmannessa ammattiryhmässä naisten ja miesten tuntipalkat olivat hyvin lähellä toisiaan.
Naisten tuntipalkkakohtainen mediaani oli suurempi kuin miesten vain kuudessa prosentista kaikista ammattiryhmistä. Esimerkkejä näistä ammattiryhmistä ovat kuntien palveluksessa olevat eläinlääkärit ja yksityisellä sektorilla työskentelevät työkoneiden kuljettajat.
TÄMÄ kävi ilmi, kun HS vertaili Tilastokeskuksen perjantaina julkaiseman palkkarakennetilaston tietoja naisten ja miesten tuntipalkoista eri ammateissa. Miesten tuntiansioiden mediaani oli 19,2 euroa ja naisten 16,5 euroa. Naisten ansiot olivat 86 prosenttia miesten mediaanista.
Kyseessä ovat osa- ja kokoaikaisten palkansaajien tuntikohtaiset mediaanit. Mediaani tarkoittaa jonon keskimmäistä lukua, eli puolet ansaitsi tätä summaa enemmän ja puolet vähemmän. Vertailussa otettiin huomioon myös se, työskentelivätkö palkansaajat valtiolla vai kunta- tai yksityisellä sektorilla.
Suurimmat erot olivat yhteiskunnan peruspalvelujen sekä rahoitus- ja vakuutuspalvelujen johtajien joukossa. Tässä ryhmässä naiset ansaitsivat yksityisellä sektorilla noin 63 prosenttia miesten palkoista. Ero tuntipalkassa oli yli 16 euroa.
MISTÄ palkkaerot saman ammattiryhmän sisällä johtuvat?
Keskeisiä syitä on kaksi: ylityö- ja vuorolisät sekä ammattiryhmien sisäinen eriytyminen eli miesten ohjautuminen ammattiryhmän sisällä parempipalkkaisempiin töihin.
Miehet tekevät keskimäärin enemmän ylitöitä kuin naiset. Tuntikohtaisiin mediaanipalkkoihin sisältyvät ylitöistä maksettavat korvaukset ja vuorolisät, eli esimerkiksi paljon ylityötä tekevän keskimääräinen tuntipalkka on korkeampi.
Vartiointi- ja suojelutyöntekijöiden ammattiryhmässä tämä selittää ainakin osin noin 24 prosentin palkkaeroa sukupuolten välillä.
”Miesvartijoilla on tilaston mukaan selkeästi enemmän vuoro- ja ylityökorvauksia kuin naisvartijoilla”, sanoo Tilastokeskuksen yliaktuaari Sampo Pehkonen.
Ammattiryhmään kuuluvat myös poliisit, joiden keskuudessa miesten vuorolisät olivat Pehkosen mukaan keskimäärin noin 25 prosenttia naisia suuremmat.
Mikäli ylitöistä ei makseta rahallista palkkaa, niiden vaikutus ansioihin ei myöskään näy tilastossa. Tämä on yleisintä erityisasiantuntijoilla ja johtajilla.
”Työajan mittaamiseen liittyy haasteita, ja on vaikea arvioida, mikä ylitöiden laajempi merkitys on sukupuolten välisille palkkaeroille”, tiivistää Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen (Etla) tutkimusjohtaja Antti Kauhanen.
SUOMEN työmarkkinat ovat poikkeuksellisen eriytyneet naisvaltaisiin ja miesvaltaisiin aloihin. Eriytymistä on hyvin todennäköisesti tapahtunut myös näiden ammattiluokitusten sisällä, Kauhanen arvioi.
Samaa sanoo Tilastokeskuksen Pehkonen.
”Monesti käy niin, että naiset ovat luokan sisällä sellaisissa ammateissa, joissa on tyypillisesti pienemmät ansiot.”
TILASTOKESKUKSEN tilastoissa on luokiteltu 179 ammattia. Osa luokituksista on hyvin laajoja.
Kirjo ammattinimikkeiden välillä on luokan sisällä kuitenkin mittava. Ryhmään lukeutuvat esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon johtajat sekä henkilöt, jotka johtavat pankkeja ja vakuutusyhtiöitä.
”Jos katsotaan samassa yrityksessä ja samassa tehtävässä olevia, naisten ja miesten palkkaerot ovat pieniä”, sanoo Etlan Kauhanen.
Niin sanottua selittämätöntä palkkaeroa kuitenkin on arvioiden mukaan noin muutaman prosentin verran, julkisella puolella tätäkin vähemmän.
Opetushallitus haluaa lisää miesopettajia parantamaan poikien koulumenestystä – lastentarhanopettaja: "Opetus on enemmän persoona- kuin sukupuolikysymys" | Yle Uutiset | yle.fi
Poikien äidit -perustaja Jonna Mikkonen kertoo: tällaista on poikien syrjintä peruskoulussa
– Jos pojat tekee jotain kiellettyä tunnilla, niin opettaja aina huutaa, että ”pojat hiljaa”. Mutta jos tytöt tekee jotain kiellettyä tunnilla, niiltä pyydetään nätisti, Mikkonen muistelee lapsen kertoneen.
Kyse ei ole pelkästä tuntemuksesta, vaan aiheesta on myös tutkimusnäyttöä.
Helsingin yliopiston tutkija Sari Mullola osoitti joitakin vuosia sitten väitöstutkimuksessaan, että opettajat arvioivat tyttöjä ja poikia eri tavoin. Poikien arvosanat nousivat tutkimuksessa, kun matematiikan ja äidinkielen kokeet arvioitiinkin nimettömästi. Samalla osoitettiin, että miesopettajat kiinnittävät arvioinnissaan naisopettajia vähemmän huomiota tyttöjen ja poikien välisiin luonne-eroihin.
Lyhyessä ajassa historiallinen muutos: Nyt naiset johtavat jo yli puolta suurimmista puolueista
Katri Kulmunin nousu keskustan johtoon vaikuttaa luontevalta jatkumolta naisten positioihin puoluejohdossa.
IS TARKASTELI kahdeksan suurimman puolueen puheenjohtajien ja varapuheenjohtajien sukupuolijakaumaa vuosina 2016 ja 2019.
Puolueista viidellä on vuonna 2019 puheenjohtajana nainen, kun vuonna 2016 samojen puolueiden johdossa oli kaikkiaan kolme naista.
Varapuheenjohtajina puolueissa on vuonna 2019 14 naista, kun vuonna 2016 naisvarapuheenjohtajia oli kaikkiaan 11.
Kun en suostunut viikonloppuisäksi, sain kuulla olevani hankala ja yhteistyökyvytön
Perheneuvoloissa vanhempien välistä eripuraa lietsoo se, että isät ovat altavastaajan asemassa.
HELSINGIN KAUPUNGIN lapsiperheiden arviointiyksikön työntekijät nostivat mielipidekirjoituksessaan (HS 30.8.) esille tärkeän aiheen koskien eroperheiden joskus niin riitaisia välejä ja yhteistyökyvyttömyyttä.
Asia koskettaa itseäni vahvasti, vaikkakin erostani on jo joitakin vuosia aikaa. Kannatan erittäin lämpimästi, että eroperheiden tukiverkko vaikeassa tilanteessa olisi mahdollisimman vahva ja ennen kaikkea ammatillinen. Hain aikanaan tukea useammastakin paikasta. Olen käynyt keskustelemassa ja sopimassa lapseni asioista muun muassa perheneuvolassa, lastenvalvojilla sekä käräjäoikeuden sovittelussa.
Valitettavasti kohdallani kävi niin, että varsinkin perheneuvolassa ja lastenvalvojilla olin isänä vahvasti altavastaajan asemassa yrittäessäni perustella lapseni oikeutta tavata isäänsä. Aluksi tilanne oli minulle järkytys, mutta lopulta pelin hengen hiljalleen ymmärsi.
Uskoakseni olin ja olen edelleen aivan tavallinen suomalainen mies ja isä, mutta kykyäni huolehtia lapsestani epäiltiin välittömästi. Sain kuulla asiasta lukemattomia fraaseja, joista lähestulkoon kaikki olivat äidille edullisia – osa jopa lyömäaseita isää kohtaan.
Tilanne meni vaikeaksi. Kun en suostunut viikonloppuisäksi, sain kuulla olevani hankala ja yhteistyökyvytön.
Oman kokemukseni myötä olen toiminut apuna ja tukena joillekin eroaville isille. Vaikka vuosia on kulunut, tilanne vaikuttaisi olevan edelleen samankaltainen: äidit ovat vahvassa etulyöntiasemassa lapsen asioista sovittaessa. Tämä on myös yksi niistä syistä, joka lietsoo ja pahentaa vanhempien eripuraa erotilanteissa.
Itse koin olevani pahasti puolustuskannalla, ja mieleni täyttivät pelko ja epätoivo. Pelkäsin sitä, etten kohta ehkä juurikaan tapaisi lastani. Sanomattakin on selvää, ettei tällainen mielentila ole kovin otollinen sovitella elämän suurimpia asioita.
Eroperheille tarjottavissa palveluissa kaivataan erittäin vahvaa ja vankkumatonta ammatillisuutta sekä paikoin asenneilmapiirin muutosta. Julkisuuteen asioista voidaan puhua kauniisti, mutta ovien takana tilanne saattaa olla hyvinkin erilainen.
Aina pitäisi muistaa, että molemmat vanhemmat ovat lapselle rakkaita, ja tästä lähtökohdasta asioista pitää sopia. Se on asia, joka kummankin vanhemman on syytä pitää mielessä.
Isä
Yle: Suomalainen Anne seurustelee WTC-tornien kanssa - ”Suhteemme on seksuaalinen”
Anne alkoi seurustella WTC:n kanssa vuonna 2013, vaikka tornit tuhoutuivat jo vuonna 2001.
Suomalainen Anne käy kumppaninsa kanssa saunassa, uimassa, piknikillä, kalassa, kylässä ja mitä milloinkin. Tuukka Hoikkalan Docstop-dokumenttiin Rakkaani WTC parisuhde on päätynyt, koska toinen osapuoli ei ole ihminen.
Anne on rakastunut palavasti WTC-torneihin. Hän ihastui niihin 17 vuotta sitten ollessaan 14-vuotias. Kaksoistornit olivat tuhoutuneet terrori-iskussa vuotta aiemmin. Aluksi juuri se aiheutti Annessa ristiriitaisia tunteita.
– Minun oli vaikea hyväksyä tunteitani, koska torneja ei enää ollut. Saanko minä tuntea ihastusta, Anne muistelee kyselleensä itseltään.
Hän kamppaili asian kanssa pitkään.
– Mutta kun aloimme seurustella 2013, pääsin siitä pikku hiljaa yli ja vain hyväksyin tunteeni.
Tätä nykyä Anne tuntee WTC:tä edustavan pienoismallin kanssa monenlaisia asioita. Niistä tärkeimmät ovat ystävyys, huolenpito, välittäminen, luottamus ja tornien lähettyvillä valtaansa ottava hyvä olo. Ja sitten on tietysti vastarakkaus, jota Anne kokee saavansa. Annella ja WTC:llä on myös intiimiä kanssakäymistä.
– Suhteemme on seksuaalinen. Intiimi kanssakäyminen ei ole kuitenkaan meidän suhteemme perusta. Mikään ei kaadu, jos sitä ei ole. Jos sitä on, niin ihan kiva.
Anne on objektiseksuaali, eli hän rakastuu esineisiin. Anne on saanut myös lääketieteellisen diagnoosin, jota hän kuitenkin hieman karsastaa.
– Minulla on diagnosoitu sukupuolisuhteiden häiriö. Suhtaudun siihen lähinnä huvittuneesti, koska se kuulostaa hassulta eikä kuvaa minua mitenkään.
Annen mukaan objektiseksuaalisuus on seksuaalisuutta siinä missä esimerkiksi homo- tai heteroseksuaalisuuskin.
– Se ei ole mikään sairaus eikä fetissi, vaan synnynnäinen juttu. Ei siihen tarvitse etsiä erityistä syytä. Se vain on.
Docstop: Rakkaani WTC tänään Areenassa. Dokumentti esitetään TV2:lla keskiviikkona kello 22.30.
Miehet ovat naisia äärimmäisempi joukko: he ovat yliedustettuja johtajina, mutta myös vankiloissa – miksi?
Kommentti: Nuori nainen alkaa olla sääntö puheenjohtajana – vanha viisaus on unohdettu
Kun 32-vuotias Katri Kulmuni valittiin lauantaina keskustan puheenjohtajaksi, hän sai kehuja erityisesti nuoruudestaan. Nuori nainen puolueen johdossa alkaa olla pikemminkin sääntö kuin poikkeus – varttuneemman puheenjohtajan valinta olisi jo pirteä poikkeus, kirjoittaa politiikan erikoistoimittaja Timo Haapala.
Nuoruus on valttia, sehän tiedetään.
Vanhuus on viisautta. Se puolestaan tiedettiin ennen, mutta enää siihen ei uskota. Toisaalta jo kirjailija Pentti Haanpää (1905–55) totesi, että ”harvoin vanhuus mieltä antaa, askelta se lyhentää”.
Kulmuni, 32, löi siis Antti Kaikkosen, 45, Kouvolan puoluekokouksessa. Kaikkonen on ollut politiikassa pitkään (mikä on pitkään?), mutta joissakin puheenvuoroissa annettiin ymmärtää, että hän on jo liian kokenut, tarvitaan nuorempaa verta.
Näin se maailma muuttuu. Väinö Tanner valittiin toista kertaa Sdp:n johtoon 76-vuotiaana 1957. Ei siitä mitään hyvää seurannutkaan, mutta se on toinen juttu.
Tosiasia kuitenkin on, että pahasti eläköityvässä, ikärakenteeltaan kroonisesti sairaassa Suomessa nuoria arvostetaan. Se on luonnollisesti hyvä juttu; ja naisten vuoro on ottaa paikkansa, koska miehet ovat hallinneet senkin edestä.
JOKA TAPAUKSESSA erityisesti nuori nainen puheenjohtajana on ollut nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus – kokoomusta ja perussuomalaisia lukuun ottamatta. Kokoomuksessa naisilla ei ole ollut pääsyä puoluesihteeriä suurempiin tehtäviin. Sama pätee perussuomalaisiin.
Sdp:tä johtaa myös mies, pääministeri, 56-vuotias Antti Rinne, joka on samalla nykypuoluejohtajista vanhin. Rinne otti paikkansa Jutta Urpilaiselta, Sdp:n ensimmäiseltä naispuheenjohtajalta.
Hjallis Harkimon Liike Nyt -ryhmä on yhtä kuin Harkimo eli mies. Muissa eduskuntajoukoissa onkin naisjohto.
Ei nuoruuden ja naiseuden pitäisi olla tietenkään olla enää mikään maininnan aihe, mutta kun sitä Kulmuninkin osalta monissa kannatuspuheenvuoroissa nostettiin erikseen esille, niin ehkä asian käsittelyyn uskaltautuu tässäkin.
KULMUNI on kepussa kolmas naispuheenjohtaja. Anneli Jäätteenmäki (kesk) valittiin puheenjohtajaksi 2002 47-vuotiaana. Pian hän oli myös Suomen ensimmäinen naispääministeri, ei tosin pitkäaikainen. Mari Kiviniemi (kesk) valittiin myös mainesanoin ”nuori nainen” puheenjohtajaksi Lahdessa 2010. Hän oli valintahetkellä 42-vuotias. Kulmunin edeltäjien saavutuksia ei voi pitää aivan onnistuneimpina, mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo.
Nuorimpana on valittu puheenjohtajaksi vasemmistoliiton Li Andersson, nykyinen opetusministeri. Puheenjohtajaksi valittaessa 2016 Andersson oli 29-vuotias. Suvi-Anne Siimes valittiin vasemmistoliiton johtoon 35-vuotiaana 1998, mutta hän oli jo tuolloin Haanpäänsä lukenut.
Nyt EU-komissaariksi nouseva Jutta Urpilainen nousi Sdp:n johtoon Eero Heinäluoman jälkeen 33-vuotiaana 2008.
Maria Ohisalo, nykyinen sisäministeri valittiin vihreiden johtoon kesällä 34-vuotiaana.
Hussein al-Taeen mielestä burkinit tulee sallia: Ei ole muilta pois
SDP:n kansanedustajan mielestä burkinien käyttöön on annettava mahdollisuus.
SDP:n kansanedustaja Hussein al-Taee puoltaa Twitterissä burkinien sallimista uimahalleissa.
– Jos 1vertaisuusvaltuutettu on linjannut, että meidän tulisi taipua siihen tahtoon, että joillakin olisi hieman enemmän kangasta uimapuvussaan, niin sitten taivutaan. En näe, että se olisi meiltä muilta pois. Täällä sanotaan, että ”maassa maan tavalla” – eli sopu sijaa antaa, al-Taee sanoo.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä suositteli viime viikolla, että kaikki uimahallit sallivat burkinien käytön. Viranomaisen mukaan burkinin käytön sallittavuus uima-asuna eri uimahalleissa vaihtelee ja tietoon on tullut useita tapauksia uimahalleista, joissa ei ole sallittu uimista burkinia käyttävälle naiselle. Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan burkinin kieltäminen voi olla syrjintää. Valtuutettu suositteli myös erilaisten yksityisten peseytymistilojen rakentamista kaikkien ihmisten ja ihmisryhmien yhdenvertaisuuden edistämiseksi.
Kokoomuksen kansanedustaja Heikki Vestman kritisoi linjauksia julkisten varojen käyttönä turhuuksiin.
– Yhdenvertaisuusvaltuutettu suosittelee erilaisten yksityisten peseytymistilojen rakentamista uimahalleihin. Järjetöntä, Vestman totesi.
Hänen mukaansa ”eristäytymiskoppeja” ei tule rakentaa ainakaan verovaroin.
Hussein al-Taee vertaa burkineja toimimiseen työyhteisössä vieraskielisten kollegojen kanssa.
– Kasvaessani suomalaisessa työyhteisössä opin, että kun kokoukseen istahti yksikin vieraskielinen kollega niin koko jengi vaihtoi kohteliasuus- ja käytännön syistä kieleksi englanti. Ei se ollut keneltäkään pois vaan kaikille enemmän. Sama käytäntö pätee uimahalleissakin, hän sanoo.
Hän selvittää vertausta toisessa tviitissään.
– Mun pointti analogiassa ei ollut se, että kaikkien pitäisi pukea kohteliasuussyistä burkineja, vaan se, että jos joku kokee tarvitsevansa enemmän kangasta uimapuvussaan, niin annetaan siihen mahdollisuus. Kutsutaan ihmiset mukaan yhteiseen tilaan – kohdataan. Se on yhteinen etu.
Al-taee sanoo tukevansa yhdenvertaisuusvaltuutetun kantaa, koska kokee näin ”riistävänsä alistavilta miehiltä oikeuden pakottaa naiset jäämään kotiin”.
Räävittömien marssilaulujen perinne elää yhä asepalveluksessa: "Pitkätukista pidä en, lippaan täytän hymyillen"
Puolustusvoimat kieltää yksiselitteisesti epäasiallisen kielenkäytön, mutta varusmiesten keskuudesta perinnettä on vaikea kitkeä.
Maihinnousukenkä astuu tahdissa ja kuiva sora pöllyää. Alikersantti marssittaa uusia alokkaita ampumaradalle ja päättää laittaa porukan laulamaan samaa hävytöntä laulua, jonka itse oppi vain puoli vuotta aiemmin. Laulun sanat eivät kestä nykypäivän julkista tarkastelua, mutta eihän kukaan ole kuulemassa.
Tilanne on kuvitteellinen, mutta toimii esimerkkinä siitä, millaisia kokemuksia useilla varusmiespalveluksen käyneillä on ollut. Monet muistavat varusmiesjohtajien, ja ehkä muidenkin aliupseerien laulattamia epävirallisia marssilauluja. Näiden laulujen sanoitukset ovat usein rivoja tai herjaavia.
Kysyimme lukijoilta verkkosivuillamme, onko loukkaaviksi luettavia lauluja laulettu heidän palvelusaikanaan. Lisäksi kysyimme, millaisia laulut olivat ja millaisia ajatuksia ne herättivät.
Yleinen palvelusohjesääntö kieltää epäasiallisen kielenkäytön ja säädyttömän puhetavan, mutta vastausten perusteella vielä viime vuosinakin marssiessa on laulettu laulua, jonka sanoituksissa vallataan Ruotsi, naiset ja lapset raiskataan sekä poltetaan napalmilla.
"Ne kuuluu armeijaan"
Ylen verkkosivuilla selvitykseen vastasi yhteensä 895 henkilöä. Heistä yli puolet oli laulanut loukkaavaksi tulkittavia lauluja. Vastaajien varusmiespalveluksen ajankohdat vaihtelivat vuosikymmenten takaa tähän päivään asti. Osa vastauksista on merkitty juttuun kursiivilla.
Lauluja laulaneet kuvailivat sanoituksia muun muassa homofoobisiksi, naisvihamielisiksi, rasistisiksi tai rivoiksi.
Vastauksiin mahtui myös suuri määrä niitä, jotka kyseenalaistivat Ylen tekemän selvityksen tarpeellisuuden tai pitivät sitä puolustusvoimien mustamaalaamisena.
Olihan ne rivoja, mutta ne kuuluu armeijaan. Hyvällä huumorilla laulettiin. Mielensäpahoittajat taas vissiin keksii tästäkin ongelmaa.
Ylelle vastanneiden keskuudessa eräs usein mainittu laulu oli pääpiirteissään seuraavanlainen.
"Punaisella farmarimossella, saapui joukko pitkätukkia. Pitkätukista pidä en, lippaan täytän hymyillen. RK-62 nakuttaa, pitkätukat lakoaa."
Eräässä seksuaalivähemmistöön viittaavassa riimitellyssä sanoituksessa laulettiin tutuista piirroshahmoista. Joissain vastauksissa laulun koukku on sensuroitu ja joissakin ei.
"Tiku Taku, Tiku Taku, Iines ja Aku, Roope on pomo, Hessu on vasen, vasen, kaks kolme."
Yksi tunnetuimmista härskeistä marssilaulujen sanoituksista kertoo pohjoisen alkuperäiskansan naisen sukupuolielimen kylmyydestä. Laulu on saapunut Suomeen Stanley Kubrickin Full Metal Jacket -elokuvan mukana. Elokuvassa merijalkaväen alokkaat lauloivat laulua kouluttajansa mukana.
"Itse homona ei ollut kivaa laulaa mukana"
Toisinaan marssilaulujen sanat voivat kohdistua myös laulujen laulajiin. Vastaajien joukosta löytyi muutamia, jotka olivat itse seksuaalivähemmistöön kuuluvia ja joutuivat palveluksessa laulamaan lauluja, joissa vitsailtiin homoseksuaalisuudesta.
En halua muistella tarkemmin, kun olivat niin hävyttömiä. Itse homona ei ollut niin kivaa laulaa mukana.
Useissa vastauksissa kerrottiin, kuinka laulujen sanoituksia ei otettu vakavasti ja ne saattoivat huvittaa. Tänä päivänä ne kuitenkin tuntuivat ala-arvoisilta, mauttomilta tai lapsellisilta. Palveluksen suorittajien nuori ikä nostettiin esiin useaan otteeseen.
Kyllähän tuollaiset luritukset 18–19 -vuotiasta lasta huvittivat. Nykyään ymmärrän ehkä paremmin, kuinka ne saattavat olla loukkaavia.
Ylen toimittaja avautuu tänään tv:ssä nettipornon katselustaan: ”Harva on kyllin tyhmä”
Pekka Vahvanen kertoo sooloseksisuhteistaan tänään TV1:ltä tulevassa dokumentissa.
Pekka Vahvanen palaa Ylen Perjantai-keskusteluohjelman vetäjäksi tällä viikolla. Toimittaja-kirjailija nähdään ruudussa kuitenkin jo tänään, kun hän jättää minidokumentissa jäähyväiset pornotähdille.
– Nettiporno on sukupolvemme seksuaalisuuden pelastus ja turmelus. Lähes kaikilla ikätovereillani on sooloseksisuhteita pornotähtiin. Harva vain on kyllin tyhmä esitelläkseen niitä televisiossa, Vahvanen aloittaa omakohtaisen dokumenttinsa TV1:llä.
Hyvästien syy on selvä. Nettiporno on etäännyttänyt häntä "ei-virtuaalisista, oikeista naisista". Ei sillä: Layla Sin, Tasha Reign ja Chanel Preston ovat yhtä lailla oikeita naisia. Taiteilijanimeä näyttävät pornotähdet vain elävät rapakon toisella puolen ja Vahvasella – niin kuin monella muullakin – on heidän kanssaan yksipuolinen suhde netissä.
Perjantaissa aiemmin esitetyssä Perjantai-dokkarissa suhteesta tulee ensimmäistä, ja viimeistä, kertaa molemminpuolinen, vaikkakin vain platoninen sellainen. Vahvanen matkustaa USA:han ja tapaa kunkin naisen kasvotusten Los Angelesissa. Hänellä on heille kerrottavaa: hän tekee bänät kameroiden edessä. Jo ennen matkaa Vahvanen on pitänyt pornotauokoa.
Kaikista hermostunein Vahvanen on tavatessaan Chanelin.
– Olen vaivaantunut seurassasi. En tiedä, miten päin istuisin. Vaihdan koko ajan asentoa, Vahvanen kertoo naisellekin.
Eron hetkellä Chanel ei puolestaan tiedä, kuinka olla.
– Yritän tässä sanoa, että aion jättää sinut. Toivottavasti se on ok, Vahvanen sanoo englanniksi.
– Siis jätä minut kameran edessä? Chanel ottaa asian huumorilla.
Vahvasta ei kuitenkaan naurata, ja niin myös Chanel koettaa vakavoitua.
– Olen ollut kaksi kuukautta ilman pornoa. Taidan haluta jatkaa näin. En sano, ettenkö silti kaipaisi sinua joskus, Vahvanen pehmentää sanomaansa, vaikka Chanel ei vaikuta olevan kovin pahoillaan.
– Ahaa, hän vastaa ykskantaan.
Jäähyväiset pornotähdille tänään TV1:llä kello 21.30. Dokumentti löytyy myös Areenasta.
Saara Särmän kolumni: Käsitteet auttavat muuttamaan maailmaa, siksi miesselittämisestä puhuminen ei ole turhaa lätinää
Koska feministiset käsitteet tuntuvat edelleen osalle vaikeilta, selittää Saara Särmä kolumnissaan vielä kerran, mistä miesselittämisessä on kyse.
“Feministiset käsitteet ovat niin kovin vaikeita” tuntuu olevan yleinen feminismiin liittyvä ongelmakohta ja valituksen aihe. On kaiken maailman väännöksiä englannin kielestä, kuten vaikka mansplaining.
Hyviä uutisia! Tänä syksynä julkaistiin vihdoin suomeksi lempikirjoittajani Rebecca Solnitin esseekokoelma Miehet selittävät minulle asioita (Men Explain Things to Me). Kirjailija Pauliina Vanhatalo on tehnyt ansiokasta työtä suomentaessaan tämän pienen mutta painavaa asiaa sisältävän kirjan.
Käsite mansplaining juontaa juurensa kirjan nimiesseeseen, joka alun perin julkaistiin jo vuonna 2008. Esseessä Solnit kertoo tapahtumista eräissä juhlissa, joiden isäntä luennoi hänelle loputtomasti erittäin tärkeästä kirjasta. Isäntä ei suinkaan ollut lukenut kirjaa, vaan ainoastaan arvion siitä. Hänen luennointiaan ei pysäyttänyt ensimmäinen eikä toinen kerta, kun Solnitin ystävä huomautti kirjan itse asiassa olevan Solnitin kirjoittama.
Esseen julkaisemisen jälkeen kävi niin kuin usein käy, että monet naiset tunnistivat omat kokemuksensa ja siksi alkoivat jakaa esseetä eteenpäin netissä. Muutamia vuosia myöhemmin tämä arkipäivän seksismin ilmiö tiivistyi mansplaining eli miesselittämis -käsitteeksi.
Kuten muutkin käsitteet miesselittäminen toimii kätevänä viittauksena laajaan ilmiöön, ilman että pitää joka kerta selittää koko ilmiön rakenne. Jotkut kokevat käsitettä käytettävän lyömäaseena ja miesten hiljentämiseen. Niinkin varmaan käy, sillä ei ole olemassa mitään käsitteiden käyttöä valvovaa instanssia, joka sakottaisi väärästä käytöstä.
Itse pyrin käsitteiden käytössä tarkkuuteen, mutta varmasti sorrun joskus virheisiin. Sellainen nyt on ihmisen osa, mokailla.
Jokainen kerta, kun mies selittää jotain, ei ole miesselittämistä. Kim Goodwin on laatinut kätevän kaavion miesselittämisen tunnistamiseen. Jos selittää vain silloin, kun joku pyytää selittämään jotakin asiaa, ei vahingossakaan voi sortua miesselittämiseen. Aina voi myös varmistaa kysymällä “haluatko, että selitän?”
Metatason miesselittämistä on varmaankin se, että feminismiin koskaan perehtymätön mies tulee selittämään minulle, mistä feminismissä on kyse, mistä siinä ei ainakaan ole kyse ja mistä pitäisi olla kyse. Mitä on esimerkiksi tänä kesänä tapahtunut yllättävän usein.
Olen kuullut lukemattomia kertoja, kuinka feministien ei pitäisi keskittyä triviaaleihin asioihin kuten dokumentoimaan miespaneeleja tai kritisoimaan miesselittämistä. Katsos kun ne eivät ole oikeita ongelmia.
Fakta on kuitenkin se, että sekä miespaneeli- että miesselittämisilmiö ovat ihan oikeita ongelmia. Kumpikin liittyy olennaisesti siihen, että naisten asiantuntemusta ei tunnisteta ja oteta vakavasti.
Miesselittämistä on se, kun miestähtitieteilijä selittää politiikan tutkijanaisen olevan yksinkertaisen väärässä tutkimukseen perustuvassa analyysissaan ja perusteeksi riittää, että tähtitieteilijä sanoo niin. Hänen ei suinkaan tarvitse viitata mihinkään tutkimuksiin, antaahan luonnontieteellinen koulutus hänelle kyvyn tietää paremmin yhteiskunnasta ja politiikasta.
Jotkut miesselittämistapaukset ovat poikkeuksellisen inspiroivia. Muutama vuosi sitten tiedettä popularisoivassa tapahtumassa New Yorkissa eräs huippufyysikkonainen istui miesten keskellä paneelissa ja sai ensimmäisen puheenvuoronsa vasta noin tunnin jälkeen. Kun nainen alkoi vastata hänelle osoitettuun kysymykseen, tapahtuman moderaattori toistuvasti puhui hänen päällensä ja selitti säieteoriaa. Moderaattori oli journalistimies, fyysikkonainen säieteorian kovimpia asiantuntijoita.
Yleisössä istunut näyttelijä Marilee Talkington kyllästyi ja puuttui asiaan ja huusi “Let her speak!” “Anna hänen puhua!” Minkä jälkeen fyysikko sai hetken puhua rauhassa.
"Poliitikon muotti on muuttunut", "Tasa-arvossa riittää vielä tekemistä"– Onko Suomi nyt tasa-arvoinen kun useimpia puolueita johtaa nainen?
Puoluejohtajana nainen ei enää ole lasikaton murtaja, vaan siitä on tullut normaalia, politiikantutkija arvioi.
Kun keskustan puoluekokous valitsi Katri Kulmunin puolueen puheenjohtajaksi, Suomen politiikan historiassa alkoi uusi aika: kahdeksan eduskuntapuolueen johtajista viisi eli enemmistö on naisia.
Tänään on murrettu myös yksi uusi lasikatto, kun Jutta Urpilaisesta (sd.) tuli virallisesti komissaariehdokas Euroopan unionin komissioon.
– Se kertoo, että poliitikon muotti on muuttunut ja myös naisten edellytykset päästä johtaviin tehtäviin ovat parantuneet, vasemmistoliiton Li Andersson sanoo.
Naisten tie politiikan huipulle on kestänyt melkein sata vuotta. Vuonna 1907 eduskuntaan valittiin 19 naista. Sen jälkeen naisten poliittisella uralla ei vuosikymmeniin tapahtunut juuri mitään, kunnes 90-luvulla moni lasikatto murtui.
Valtio-opin professori Ilkka Ruostetsaari Tampereen yliopistosta pitää tärkeänä, että esimerkiksi puoluejohtajina on enemmän kuin yksi nainen.
– Kyse ei enää ole lasikaton murtamisesta vaan yleisestä ilmiösta, että politiikassa nainen voi päästä huipulle, Ilkka Ruostetsaari sanoo.
Naisten nostaminen heijastaa politiikan tasa-arvoistumista.
– Suurimmassa osassa puolueista miehiä ja naisia kohdellaan tasa-arvoisesti, se on minusta päällimmäinen viesti, RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson sanoo.
– Tänä päivänä puoluejohtoon valitaan ihmisiä ei sukupuolensa takia vaan sukupuolesta riippumatta. Pyritään saamaan paras johto kuhunkin puolueeseen, kristillisdemokraattien Sari Essayah sanoo.
Politiikassa naisten tie huipulle kesti vain sata vuotta
Naisten tie politiikan huipulle on ollut melkein kiitotie verrattuna esimerkiksi liike-elämään.
– Poliittisessa eliitissä naisten osuus on ollut suurempi kuin missään muussa eliitissä. Politiikka on naisille ollut avoimempi nousukanava, Ruostetsaari sanoo.
Vaikein kanava naisten etenemiseen on elinkeinoelämässä, missä naiset ovat johtajina aliedustettuja. Suuryrityksissä ylimpään johtoon noustaan useammin liiketoimintavastuusta kuin naisille tavallisimmista viestintä ja henkilöstöjohtamisen tehtävistä, Ruostetsaari arvioi.
Myös se, mitä töitä naiset ja miehet Suomessa tekevät, on edelleen sukupuolittain jakautunutta.
– Onhan meillä paljon vaikkapa yritysmaailmassa ja työelämässä ylipäänsä vielä nais- ja miesvaltaisia aloja. Kyllä tasa-arvossa riittää vielä tekemistä, keskustan Katri Kulmuni sanoo.
Kokoomusta ja perussuomalaisia ovat johtaneet vain miehet
Anna-Maja Henriksson (r.), Li Andersson (vas.), Sari Essayah (kd.), Maria Ohisalo (vihr.) ja Katri Kulmuni (kesk.) ovat tulleet puolueen jäsenten äänillä valituksi vetämään puolueen linjaa. Se kertoo puolueiden jäsenten arvoista ja asenteista.
– Täytyy muistaa, että tämä ei ole suora kansanvaali. Puheenjohtajan valinta kuvastaa puolueen sisäisiä asioita ja sitä mitä puolueen jäsenistö pitää tärkeänä, sanoo nuorempi tutkija Jenni Rinne Helsingin yliopistosta.
Eduskuntapuolueista vain kokoomuksella ja perussuomalaisilla ei toistaiseksi ole ollut naisjohtajaa.
Puolueita johtavat naiset ovat huolissaan, edustaako eduskunta riittävästi koko Suomea ja kaikkia suomalaisia.
– Tottakai erilaiset asiat pääsevät agendalle, kun ihmisiä hyvin eri taustoista tulee tähänkin taloon, vihreiden Maria Ohisalo sanoo.
Ohisalo muistuttaa, että esimerkiksi vammaiset ovat aliedustettuina päätöksenteossa.
Tasa-arvo politiikassa ja ylipäätään on edennyt, mutta tasa-arvon ongelmat ovat osin kääntymässä toisin päin. Esimerkiksi poikien tyttöjä heikompi lukutaito ja sivuun jääminen nousee esiin monen naispuheenjohtajan haastattelussa.
Myös tasa-arvon perinteisellä työkentällä riittää tekemistä.
– Lähisuhdeväkivalta, segregoituneet työmarkkinat, palkkatasa-arvo, perhevapaat. Niissä on vielä tekemistä, Li Andersson listaa.
Vitsi osoittautui todeksi! Hääkakun leikkaaminen todella vähentää naisen seksihaluja
Mikä ruokalaji vähentää naisen seksihaluja tehokkaimmin? Hääkakku tietenkin. Vitsi osuu tuoreen tutkimuksen mukaan oikeaan.
Floridan osavaltionyliopiston tutkimuksessa nimittäin havaittiin, että naisten seksihalut todella laskevat naimisiinmenon jälkeen.
Miesten seksihimoihin tuore avioliitto ei keskimäärin näyttänyt vaikuttavan laskevasti.
Naisilla vähäisemmät seksihalut jo avioliiton alussa
Tutkimusta varten yhdysvaltalaistutkijat värväsit 400 vastavihittyä heteroparia, jotka kertoivat seksuaalisista haluistaan, tyytyväisyydestään avioliittoon, seksin säännöllisyydestä sekä esimerkiksi stressin ja masennuksen oireista. Lisäksi osallistujat kertoivat, oliko heillä lapsia tai olivatko he saaneet lapsia tutkimuksen aikana.
Kahdesta pitkittäistutkimuksesta, joista toinen kesti vuoden ja toinen neljä vuotta, tutkijat huomasivat, että naisten seksihalut olivat heti avioliiton alussa matalammat ja vaihtelevammat kuin miesten. Ensimmäisten neljän aviovuoden aikana naisten halut tipahtivat vielä 16 prosentilla. Miesten seksihalut säilyivät korkeampina ja muuttumattomampina koko molempien tutkimusjaksojen ajan.
Synnytys laski vaimojen halukkuutta entisestään
Tutkimusjakson aikana lapsen saaneiden tuoreiden avioparien kohdalla seksihaluissa näkyi vielä jyrkempi ero. Synnyttäneiden vaimojen halut laskivat jyrkästi, vaikka heidän aviomiestensä himot säilyivät aiemmalla tasolla.
Vaikka vaimon seksihalut laskivat, seksin määrä kuitenkin pysyi samana. Tämä vihjaa, että naiset harrastavat todennäköisesti seksiä silloinkin, kun eivät sitä halua.
Joka tapauksessa vaimon seksihalujen laskeminen ennusti laskua molempien puolisojen tyytyväisyydessä avioliittoonsa.
Löydökset ilmestyivät tieteellisessä Archives of Sexual Behavior -julkaisussa.
Naisen halut liittyvät myös pariutumiseen
Tutkijat teoretisoivat, että naisten seksuaaliset halut eivät vain tee lisääntymistä helpommaksi vaan ne mahdollistavat myös pariutumisen. Kun pari on naimisissa, nainen ei tunne yhtä suurta tarvetta harrastaa seksiä säilyttääkseen suhteensa mieheen.
Koska tutkimuksessa keskityttiin valkoisiin heteropareihin, jotka olivat menneet naimisiin hiljattain, tulokset eivät välttämättä päde seksuaalivähemmistöihin tai muihin väestöryhmiin ja kulttuureihin. Lisäksi yhteys avioliiton ja seksihalujen välillä saattaa vaihdella pidempään naimisissa olleiden avioparien kohdalla.
Lähteet: Sex-Differentiated Changes in Sexual Desire Predict Marital Dissatisfaction, Psychology Today, The Sun
Puolustusvoimat suunnittelee kokeilua: Naiset ja miehet samaan tupaan armeijassa –pukeutumisen suojaksi sermit
Puolustusvoimissa ja puolustusministeriössä valmistellaan vanhojen ohjeiden muuttamista, jotta miesten ja naisten yhteismajoitusta voitaisiin kokeilla varusmiespalveluksessa.
Puolustusvoimien tavoitteena on, että varusmiespalvelustaan suorittavat miehet ja naiset voitaisiin tulevaisuudessa majoittaa samoihin tupiin kasarmeilla. Tällä hetkellä yhteismajoitus on mahdollista vain leireillä, harjoituksissa, laivapalveluksessa ja muissa erityisolosuhteissa.
Kasarmeilla yhteismajoituksen estää vuonna 1995 naisten asepalveluksen alkaessa annettu ohjeistus.
– Silloin 1995 tuli laki, jonka pykälässä lukee, että naisille tulee varata omat huoneet. Se määräys meidän pitää nyt uudistaa ja tätä valmistellaan puolustusministeriössä. Toinen päivitettävä asia on tietysti meidän yleinen palvelusohjesääntö, puolustusvoimain viestintäjohtaja everstiluutnantti Torsti Astrén sanoo.
– Tämä olisi nykypäivää. Emme elä enää vuotta 1995. Tätä on kovasti pyydettykin, enkä ainakaan heti keksi mitään negatiivista asiasta, Astén jatkaa.
Puolustusvoimien lisäksi Varusmiesliitto on useaan otteeseen ajanut yhteistupiin siirtymistä armeijassa. Liiton mukaan yhteistuvilla voitaisiin vähentää naisiin kohdistuvaa syrjintää.
Aiheesta ensimmäisenä kertoneen Keskisuomalaisen mukaan yhteistupamajoitus alkaisi näillä näkymin kokeilulla yhdessä tai useammassa joukko-osastossa.
Astrén kertoo, ettei mitään aikataulua tai laajuutta ole vielä määritelty kokeilulle, vaan ne selviävät myöhemmin uudistuksen perusteiden tarkentuessa.
– Tämä on nyt suunnitteilla ja perusteet sekä yksityiskohdat tarkentuvat sitten jatkosuunnittelun myötä, hän toteaa.
Vähintään kaksi
Viestintäjohtaja Astrénin mukaan ideana uudessa tupakäytännössä voisi olla esimerkiksi se, että vähintään kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä majoitetaan samaan huoneeseen toista sukupuolta olevien lisäksi.
Järjestely olisi vapaaehtoinen ja kaikilta samaan tupaan majoittuvilta otettaisiin kirjallinen suostumus järjestelyistä. Yksityisyyttä suojaamaan voitaisiin tuoda sermejä, jotka antaisivat näkösuojaa vaatteiden vaihdon yhteydessä.
Astrén uskoo, että yhteistuvilla voitaisiin mahdollisesti parantaa varusmiesten ryhmähenkeä ja tasa-arvoa. Lisäksi uudistuksella saataisiin parannettua tehokkuutta tilankäytössä ja helpotettua palveluksen järjestelyjä, sekä tiedon kulkua.
Naisten määrä varusmiespalveluksessa on kasvanut kovaa vauhtia viime vuosina. Viime vuonna naisia haki palvelukseen ennätysmäärä, noin 1500. Toissa vuonna palvelukseen haluavia oli 1 126 ja vuonna 2016 hakijoita oli 842.
Viime syksynä julkaistun naisten asepalveluksesta kertovan kirjan mukaan yli puolet naisista kokee varusmiespalveluksessa kiusaamista. Jopa lähes 40 prosenttia heistä on häiritty armeijassa seksuaalisesti. Samansuuntaisia lukuja on tullut myös puolustusvoimien omissa tasa-arvoselvityksissä.
Silpominen puhutti eduskunnassa: ”Huolestuttavat luvut – Meillä Suomessa ei hyväksytä tällaista käyttäytymistä”
Moni kansanedustaja haluaisi erillislain, joka kieltää tyttöjen sukuelinten silpomisen. Oikeusministeri ei sulje vaihtoehtoa pois.
Eduskunnassa keskusteltiin keskiviikkona kansalaisaloitteesta, joka ajaa tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämistä. Eduskunnan lähetekeskustelussa aloite sai kannatusta kansanedustajilta yli hallitus-oppositio-rajojen.
Erillistä kieltämistä pidettiin tärkeänä huolimatta siitä, että silpominen on jo rikos. Moni kansanedustaja kannattikin erillislain säätämistä silpomisen kieltämisestä. Huolta herätti myös se, että silpomisia edelleen tapahtuu.
”Siinä mielessä kun kuitenkin arvellaan, että meillä Suomessa on noin 10 000 tyttöä ja naista, jotka on silvottu, ja ehkä jopa noin 3 000 tyttöä on vaarassa joutua silvotuksi, niin kyllähän nämä huolestuttavat luvut kertovat siitä, että suomalainen yhteiskunta ei ole saanut viestiä perille, että meillä Suomessa ei hyväksytä tällaista käyttäytymistä. Siinä mielessä kyllä toivon, että oikeusministeriö tutkii tätä asiaa. Toivon mukaan myöskin siihen ennaltaehkäisyyn tuodaan sitten resursseja, että kouluterveydenhuollossa ja terveydenhuollossa ylipäätänsä tämä asia voidaan ehkä helpommin ottaa silloin puheeksi, kun sieltä löytyy selkeästi lainsäädäntö taustalta”, oppositiopuolue kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah sanoi.
Oppositiopuolue perussuomalaisten Riikka Purra haluaisi, että silpomisen sallineet vanhemmat joutuisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen.
”Tämä kansalaisaloite on totta kai kannatettava, mutta ei missään tapauksessa riittävä. Esimerkiksi Ruotsissa silpomisen kieltävä erillislaki on ollut voimassa vuodesta 1982 asti, mutta ongelma ei ole poistunut. Mistäköhän luulette sen johtuvan? Tärkeintä olisi huolehtia, että silpomisen sallineet vanhemmat joutuvat rikosoikeudelliseen vastuuseen ja että heitä rangaistaan aivan kuten rangaistaan muitakin lastaan pahoinpiteleviä vanhempia. Tämä edellyttää sitä, että esimerkiksi hoitohenkilökunnalla tai opettajilla on velvollisuus kertoa, mikäli he havaitsevat, että lapsi on silvottu tai häntä uhkaa silvottavaksi joutuminen. Tämä velvollisuus tässä yhteydessä tarkoittaa, että heidän on pakko kertoa siitä. Se, että toimijoilla on oikeus salassapitovelvollisuuden estämättä kertoa, ei ole riittävää. Silpomisen tai sen uhan pitää aina käynnistää myös lastensuojelulliset toimet, ja jo maahantulon yhteydessä henkilöitä on valistettava tästä linjasta ja siitä on pidettävä kiinni”, Purra sanoi.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) sanoi, että oikeusministeri tutkii nyt avoimin mielin, mitä asialle tehdään. Henriksson ei sulkenut pois erillislain mahdollisuutta.
”Keskustelemme tänään erittäin, erittäin tärkeästä ja vakavasta asiasta. Tyttöjen silpomisessa on kyse tyttöjen terveyttä ja hyvinvointia vahingoittavista hyvin, hyvin vakavista rikoksista. Silpominen aiheuttaa sen uhreille, tytöille ja naisille, sekä fyysistä että henkistä kärsimystä. Jokainen tyttöjen silpomistapaus on yksi liikaa. Näitä vastenmielisiä tekoja ei voi hyväksyä, ei koskaan eikä mistään syystä”, Henriksson sanoi.
”Me haluamme, että panostetaan juuri ennaltaehkäisyyn ja tiedottamiseen, ja tehdään se tiedottaminen niin, että se varmasti menee perille, koska niin kuin aloituspuheenvuorossani sanoin, jokainen tapaus on yksi liikaa, ja näin ei missään nimessä saisi tässä hyvässä maassa tapahtua. Sen takia oikeusministeriössä katsotaan hyvin tarkasti nyt, miten tästä eteenpäin, ja yhdessä poikkihallinnollisesti olemme valmiita tekemään töitä sen eteen, että myös ennalta ehkäisevästi pystytään tarttumaan näihin tapauksiin paremmin kuin tänä päivänä”, ministeri linjasi.
Kansalaisaloite menee seuraavaksi eduskunnan lakivaliokunnan käsittelyyn.
ROMANTIIKAN NYKYPÄIVÄÄ: SEKSIVIESTEJÄ JA FLIRTTIÄ GOOGLE DOCSISSA!
Unohda perinteiset seksiviestit, trendikkäimmät romantikot viestivät nyt Google Docsin kautta. Yhä useampi pariskunta käyttää Googlen tekstinkäsittelypalvelua flirttailevien viestien ja rohkeiden kuvien lähettämiseen. Rakastavaiset jakavat tyypillisesti yhden asiakirjan ja vaihtavat viestejä itse tekstissä sekä palvelun sisäisen kommenttitoiminnon avulla.
- Minusta se on kuin nykyaikainen rakkauskirje, selittää Simone Ver Eecke, 32, New York Postille.
Ver Eecke loi Bedtime Stories-nimisen Google Docs-asiakirjan poikaystävänsä kanssa tammikuussa, kun he elivät etäsuhteessa. Tiedosto on ehtinyt kasvaa 27-sivuiseksi.
- Se on todella hauskaa ja fantasiantäyteistä... Joskus me vain linkitämme sinne eroottista kirjaillisuutta, josta pidämme.
Ver Eecken poikaystävä Joe Ahearn kuitenkin muistuttaa, että ilmoitusasetuksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Muuten vaarana on, että seksikkät ehdotukset ilmestyvät koneen näytölle sopimattomalla hetkellä.
YLLÄTTÄVÄN IHANA
Vaikka tuhmien viestien lähettelyyn on tarjolla lukuisia kanavia, tavallisemmin työasioihin käytettävä Google Docs voi tuoda yllättävää piristystä raatamisen keskelle. Myös Emma King havaitsi pilvipalvelun olevan yllättävän romanttinen väline, kun hän työsti graduaan. Hänen poikaystävänsä auttoi häntä muokkaamaan asiakirjaa ja jätti samalla marginaaleihin suloisia kommentteja.
- Emme käyttäneet sitä tarkoituksellisesti flirttailuun, sitä tapahtui siinä sivussa. Työstimme massiivista, tieteellistä asiakirjaa ja kesken kaiken jossain luki: "Rakastan sinua, beibi." Se on entistä ilahduttavampaa, koska sitä ei osaa odottaa.
Tosin myös Kingille on sattunut kiusallisia tilanteita työn ja huvin yhdistämisessä. Yleensä hän poisti poikaystävänsä kommentit, ennen kuin hän lähetti tiedoston professorilleen, mutta kerran tekstiin unohtui intiimi kommentti.
- Tarkastaja näki sen ja kommentoi kommenttia pienellä hymiöllä, King muistelee.
Lähde: New York Post
Toimittajalta: Kannattiko sittenkään kertoa aivan kaikkea? Loiri-elämäkerrassa on äijäilyn maku
Kulttuuritoimittaja Miia Gustafsson ärtyi Loiri-elämäkerran seksiretosteluista, mutta arvostaa Tervon tapaa liittää elämäkerta osaksi yhteiskuntaa.
Taiteilija Vesa-Matti Loiri lupasi kertoa kaiken Jari Tervolle ja sen hän toden totta teki. Tervo teki työtä ja kirjoitti ilmeisesti lähes kaiken 700-sivuiseen elämäkertaan.
Silti monen tunnin luku-urakan jälkeen Loiri ei kuitenkaan tunnu sen läheisemmältä kuin ennenkään. Vaikka lähtökohtaisesti sympatiseeraan Loiria, niin nyt jopa ärsyttää.
Se johtuu siitä, että LOIRI. on äijäkirja. Miehet kertovat juttuja toisilleen. Joka ikinen naisseikkailu ja pano on kerrottu ja kirjoitettu. Siitä tulee rehentelyn sivumaku ja se saa sapen kiehumaan. Kaikkea ei olisi ehkä kannattanut sittenkään kertoa.
Nyt lukijalle jää kuva, että kansakunnan kaapin päälle nostetun suuren taiteilijan ajatukset ovat askaroineet 50-prosenttisesti naisissa. Ehkä näin onkin, en tiedä. Toivon kuitenkin, että ei.
Olisin mieluummin halunnut tietää, mitä Loiri ajattelee taiteen tekemisestä. Mikä oli hänen metodinsa, kun hän lauloi antaumuksella taistolaislauluja, vaikka hän ei piitannut koko aatteesta. Mitä hänen päässään liikkui, kun improvisoi Uunoa?
Tervo osaa luoda yhteiskunnalliset kehykset
Kirjasta kuultaa läpi Loirin ristiriitainen suhtautuminen kansansuosikin ja suuren taiteilijan rooleihin. Varsinaisia pohdintoja ei kuitenkaan löydy kirjasta. Ehkä Loiria kuvaakin paremmin konkreettinen tekeminen kuin filosofoiminen.
Mielestäni kirjan paras, hauskin ja paljon kiteyttävä kohtaus on, kun nuorta Loiria alkaa epäilyttää oma suosio. Onko hän vielä tänäänkin suosittu, tykkäävätkö ihmiset hänestä? Hän päättää lähteä kävelylle Mannerheimintielle. Ja kyllä, ihmiset tunnistavat hänet yhä. Tuijotus alkaa kuitenkin ärsyttämään Loiria. Hän päättää tuijotella takaisin, hymyillen. Hän kääntyy jopa katsomaan taaksepäin kohdatessaan kulkijoita kadulla. Loiri huomaa, miten ihmiset ärsyyntyvät ja supisevat. Loiria hykerryttää.
Toki Loirin huikean monipuolinen ura tulee hyvin esiin kirjassa. Ei voi kuin hämmästellä, miten lahjakas ja ehtiväinen taiteilija hän on ollut. Kirjan parasta antia onkin maamme pienten kulttuuripiirien kuvaukset. Kaikki tunsivat toisensa. Kulttuurihistoriallisena ajankuvana kirja on herkullinen.
Poikkeuksellisen Tervon kirjoittamasta elämäkerrasta tekee sen sidos ympäröivään yhteiskuntaan. Loirin elämä syntymähetkestä lähtien on asetettu taitavasti yhteiskunnalliseen kehykseen. Lukija saa tietää, että samaan aikaan, kun Vesa-Matti otti ensimmäisiä maitohuikkia äitinsä rinnasta, Paasikivi ja Mannerheim illallistivat Helsingissä. Opin, että Paasikivi suhtautui varovaisemmin Neuvostoliittoon, kun taas Mannerheim oli jyrkempi.
Kaikesta huomaa, että Jari Tervo on kirjoittanut historiallisia romaaneja. Kirjailijana hänellä on silmää yksityiskohdille ja herkullisille anekdooteille. Hän on selvittänyt asioita perusteellisesti ja osannut myös tivata haastateltavilta tarkkoja kuvauksia. On sinänsä ihan hauska tietää, että Vesa-Matin lapsuuskodin ovelle johti kolme porrasta. Siinä melkein näkee pikku-Matin istuskelevan.
Huippukirjailijat kirjoittavat elämäkertoja
Loiri-kirjasta odotetaan syksyn hittiä. Otavassa on taatusti hykerrelty, kun Loiri kelpuutti Tervon kirjoittamaan elämäkertaa. Muitakin yrittäjiä nimittäin oli. Loirin asiainhoitajan ja ystävän Pete Eklundin pöydällä oli parhaillaan yhdeksän ehdotusta elämäkerrasta. Nimenomaan Eklund lausahti sanat, että jos elämäkerta tehdään, niin sen pitää olla joku jari tervo.
Äitiyden ”luonnollisuuden” korostamista voi verrata toksiseen maskuliinisuuteen, sanovat Koko Hubara ja Astrid Swan – näin he puhuvat ”uudesta äitiydestä”
”Heti lähti menemään ihan päin persettä”, Astrid Swan summaa äitiytensä ensimmäisiä hetkiä.
Kaksikon lähtökohdat olivat päinvastaiset.
Koko Hubaralla oli puolestaan intuitio. Hän oli aina halunnut äidiksi. Swan ei ollut nähnyt äitiyttä mitenkään välttämättömänä.
Molemmat kohtasivat äidiksi tullessaan ristiriitoja. Äitiys ei ollutkaan sellaista, mitä he olivat odottaneet, tai mitä yhteiskunta heiltä odotti.
Swanin arki ei sujunut ollenkaan niin, miten hänen odotusaikanaan lukemissaan kirjoissa oli opetettu. Hän kuvailee olleensa ensimmäiset vauvaviikot tilassa, joka ilman lasta ”aivan varmasti määriteltäisiin mielisairaudeksi”. Hubara ei halunnutkaan olla kotiäiti ja ostella vauvalle kivoja vaatteita, kuten oli ajatellut. Hän ei myöskään halunnut imettää tai unohtaa työtään kirjoittajana. Hän halusi olla äiti, joka ei imetä ja tekee työtä. Tätä yhteiskunta ei tuntunut sallivan.
Astrid Swan on muusikko, kirjailija ja väitöskirjatutkija. Koko Hubara on kirjailija, Ruskeat Tytöt -median päätoimittaja ja kirjoittamisen opettaja.
Lisäksi sekä Hubara että Swan ovat äitejä.
Äitiyden ympärille rakentuivat myös heidän vuonna 2017 alkaneet Facebookin messenger-keskustelunsa sekä niistä kirvonnut podcast-sarja Post-äiti. Kymmenenosaisen sarjan neljä ensimmäistä jaksoa on julkaistu ja kuunneltavissa Soundcloudissa.
”Puhuimme aina vain siitä.”
”Myös luovat projektimme kietoutuvat tavalla tai toisella sen ympärille, sun kirja, mun väitöskirja ja albumi”, Hubara ja Swan kuvailevat äitiyden värittämää ystävyyttään.
ISTUMME kesän viimeisten auringonsäteiden lämmittämillä kallioilla Meilahden Valpurinpuistossa. Ohitsemme kävelee keltanokka-lippalakkiin sonnustautunut letka. Hubara kertoo, ettei hänen kaksi viikkoa sitten koulun aloittanut lapsensa suostu enää käyttämään lippistä. Lapsi on oppinut kirjoittamaan pikku a-kirjaimen ja on omien sanojensa mukaan täten käytännössä valmis yläkouluun.
Vaikka Hubara ja Swan pyrkivät podcastillaan purkamaan muun muassa äitiyskeskustelun lapsikeskeisyyttä, kääntyy puhe tuon tuosta heidän omiin lapsiinsa.
”Meidän lapset näyttää kaksosilta”, Hubara naurahtaa.
”Varmaan ihmiset miettii meidät nähdessään, että kuka tässä nyt on sukua ja kenelle”, jatkaa Swan.
Näin Hubara ja Swan keskustelevat, paljon ja toisiaan luontevasti täydentäen.
Podcastillaan Hubara ja Swan haluavat purkaa yhteiskunnassa vallitsevaa, luonnollisena pidettyä äitiyden instituutiota.
Jaksoissa ei jaeta vinkkejä kiintymysvanhemmuudesta tai perhepedeistä. Sen sijaan niissä ”ihmetellään, tutkitaan ja puretaan käsitteitä, valtadiskursseja ja kokonaisuuksia äitiydestä ennen, nyt ja jälkitäteen”, kuten jokaisen jakson alussa kuultavassa alustuksessa kerrotaan.
Swan ja Hubara selittävät, että äitiys on yhteiskunnassamme luonnollisena ja biologisena pidetty instituutio.
Esimerkiksi puhe sijaisäideistä ja äitipuolista liittyy siihen, että äitiyden katsotaan määrittyvän biologian ja luonnollisuuden kautta.
Halla-aho vastaa keskustalaisille: Väite perussuomalaisten maahanmuuttokannan täyskäännöksestä ei perustu mihinkään
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon mukaan käsitys puolueen maahanmuuttolinjan muuttumisesta on väärä.
– Väite ei perustu mihinkään eikä pidä paikkaansa, Halla-aho ilmoittaa Suomenmaalle.
KESKUSTAN kansanedustajat Juha Pylväs, Mikko Kärnä, Hanna Huttunen ja Joonas Könttä kokivat viime keskiviikon eduskuntakeskustelussa, että perussuomalaisten kanta maahanmuuttoon olisi muuttunut.
Eduskunta käsitteli tyttöjen sukupuolielinten silpomisen erillislailla kriminalisoivaa kansalaisaloitetta.
HALLA-AHO epäilee, että keskustalaisten "virheellinen väittämä" liittyy perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Purran pitämään puheenvuoroon, jossa nostettiin esille korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä syntynyt ristiriitainen tilanne.
– Korkein hallinto-oikeus on vasta linjannut, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saanutta naista ei voida palauttaa Somaliaan ennen kuin on selvitetty, joutuisiko hänen lapsensa siellä silpomisen uhriksi. Toisin sanoen Suomessa emme tällä hetkellä voi tehdä silpomiselle mitään, mutta emme kuitenkaan saa palauttaa maahan, jossa silvotaan. — Miettikääpä sitä, Purra sanoi.
Halla-ahon mukaan Somaliassa silvotaan 98 prosenttia tytöistä.
– Ratkaisu ei luonnollisesti voi olla se, että heidät siirretään Suomeen, Halla-aho linjaa.
https://nypost.com/2019/09/06/broke-men-are-hurting-american-womens-marriage-prospects/
Puolustusvoimat haluaa kokeilla miesten ja naisten yhteistupia – puolustusministeri Antti Kaikkonen näyttää vihreää valoa
”Asiaa voidaan kokeilla, kunhan se perustuu vapaaehtoisuuteen.”
Suomalainen maanpuolustus on muutoksen kynnyksellä.
Ottaako Puolustusvoimat käyttöön yhteistuvat?
Ja jos ottaa, tuleeko sermejä, ja jos tulee, millaiset sermit?
Temppelinharjalla istuu uusi puolustusministeri Antti Kaikkonen (kesk).
Kaikkosen kuuluisa edeltäjä Elisabet Rehn (1990–94) muistetaan vessojen ovien tuomisesta varuskuntiin ja varusmiespalveluksen avaamisesta naisille.
Näiden historiaan ja folkloreen jääneiden saavutusten ohessa Rehn hankki torjuntahävittäjiä Yhdysvalloista. Hornetit ovat tulossa käyttöikänsä päähän, mutta vessojen ovet varuskunnissa käyvät yhä vilkkaasti, ja takaavat varusmiehille oman rauhan, ja naisten asepalvelus on arkipäiväistynyt.
Jälkimmäisestä syytä Puolustusvoimat haluaa ottaa seuraavan askeleen: majoittaa miehet ja naiset samoihin tupiin eli yhteistupiin.
Jos Rehn sulki ovia, Kaikkosen halutaan avaavan ovia.
– Tämä on ollut aika kauan esillä keskusteluissa Puolustusvoimien sisällä, ja uusi komentaja (kenraali Timo Kivinen) nosti sen esiin ensimmäisissä haastatteluissaan, kertoo Pääesikunnan tiedotuspäällikkö Max Arhippainen.
Yhteistupia valmistellaan koulutusosastolla. Marssijärjestys on kuitenkin se, ettei Puolustusministeriötä ei voi ohittaa.
Ilman istuvan puolustusministerin suopeutta yksikään nainen ei yövy miesten tuvassa, eikä päinvastoin. Ainakaan luvan kanssa.
– Kun naisten vapaaehtoinen palvelus aloitettiin vuonna 1995, ministeriö antoi määräyksen erillistuvista. Tämä päätös pitää ensin muuttaa tai kumota ennen kuin kuin Puolustusvoimat voi toteuttaa yhteistuvat, Arhippainen sanoo.
– Tätä nyt vasta valmistellaan, Arhippainen kertoo.
Tarkoitus on järjestää kokeilu jossain joukko-osastossa, jota ei ole vielä valittu. Jos kokeilu toteutetaan, se perustuu Arhippaisen mukaan vapaaehtoisuuteen.
Viime sodissa vapaaehtoisia oli tapana kysyä kaikkein vaarallisimpiin operaatioihin, joista ei välttämättä palattu elävinä.
Arhippaisen mukaan aidosti auki on muun muassa se, otetaanko yhteistuvassa käyttöön sermit, joilla suojataan vaatteidenvaihtoa.
Moni muukin asia on auki.
Ovatko yhteistuvat vapaaehtoista myöhemminkin?
– Nyt puhutaan vain kokeilusta. Sitten kokemusten jälkeen päätetään, miten jatketaan. Miksi kokeilla, jos olisi päätetty jo seuraavasta vaiheesta.
Mihin uudistuksella tähdätään?
– Arvioimme, että yhteistuvilla voidaan parantaa tilankäytön optimointia varuskunnissa ja helpottaa palveluksen järjestelyjä ja tiedonkulkua ja mahdollisesti lisätä ryhmäkiinteyttä.
Entä haitat?
– Tietysti pitää olla tarkka yksityisyyteen liittyvissä asioista. Sekin otetaan varmasti huomioon kokeilun suunnittelussa.
Varusmiehet ovat hyvin nuoria ja pojilla on puberteetti kesken, miten yhteistuvat vaikuttavat keskittymiskykyyn?
– Kaikki tämmöiset pohditaan varmasti jossain vaiheessa.
Viime päivinä ovat julkisuudessa olleet esillä erilaiset spermat. Voivatko siemensyöksyt ja liukastelut tupien lattioilla olla konkreettinen turvallisuusriski?
– En tiedä, onko sitä pohdittu.
Onko vaara, että kokeiluun hakeutuu reippaampia varusmiehiä eikä se siksi kerro koko totuutta?
– Sitä on liian aikaista arvioida.
Jos se olisi satunnaisotanta, saataisiinko ujojen avulla erilaista tietoa?
– En tiedä, onko sitä pohdittu.
Ilta-Sanomat tiedusteli puolustusministeri Antti Kaikkosen kantaa. Näin Kaikkonen vastasi sähköpostitse:
”Asiaa voidaan kokeilla, kunhan se perustuu vapaaehtoisuuteen. Johtopäätökset (tehdään) kokeilusta saatujen kokemusten jälkeen.”
Aiheesta on uutisoinut aikaisemmin Keskisuomalainen.
Anna Kontula kommunismista: Peli on vielä kesken
Vasemmistoliiton kansanedustajan mukaan on hölmöä kuvitella elävänsä historian loppua.
Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula avaa yksityisestä ja julkisesta palveluntuotannosta virinneessä keskustelussa Twitterissä, miksi julkinen on hänen mukaansa edullisempi vaihtoehto.
Keskustelu lähti vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonin väläytettyä voitontavoittelun kieltämistä yksityisiltä päiväkodeilta.
Anna Kontula avaa julkisen halpuutta keskustelussa seuraavasti:
”Jos yksityinen ja julkinen olisi samanhintaista (oletus), se menee näin:
1. julkinen päivähoito 100 rahaa.
2. yksityinen 100 rahaa + 10% voitto, josta maksetaan 20% yhteisöveroa = 108 rahaa
Yhteisövero ei siis ole kovin merkittävä tekijä lähes julkisrahoitteisissa palveluissa.”
Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen ihmettelee Kontulan logiikkaa. Hän huomauttaa voiton olevan Kontulan mallissa turhaa kulua.
– Anna, miksi kommunismi/suunnitelmatalous ei voittanut, vaikka tuo hukkana pitämäsi voittoerä saatiin siinä kaikkialta pois häiritsemästä, Vartiainen kysyy.
– No ensinnäkin, kommunismilla ja suunnitelmataloudella ei ole kovin paljon tekemistä keskenään. Toiseksi, peli on kesken, joten eipä nyt vielä julisteta voittajia, Kontula vastaa.
Kun Kontulalle huomautetaan pelin olevan 199-1 ja kysytään milloin peli sitten päättyy, vastaa hän, että ”toivottavasti ei ihan pian”. Kontula on todennut hiljattain olevansa eduskunnan ainoa kommunisti.
– Ja kun päättyy, todennäköisesti kukaan ei enää muista meidän nykyisen parlamentin paikkamääriä sen kummemmin kuin me muistamme Rooman senaatin istumajärjestystä. Vain hölmö kuvittelee oman aikansa olevan historian loppu, Kontula jatkaa.
Anna Kontula: Olen eduskunnan ainoa kommunisti
Vasemmistoliiton kansanedustaja kummeksuu kommunismiin liittyviä ennakkoluuloja.
Kansanedustaja Anna Kontulaa (vas.) on haastateltu Askel-lehteen. Jutun mukaan Kontula kutsuu itseään ”eduskunnan ainoaksi kommunistiksi” ja hänen mukaansa ”vasemmisto on yleisnimike, joka yhdistää marxilaiseen traditioon kiinittyviä suuntauksia. Kommunismi on yksi alaosa siitä”.
Anna Kontulan mukaan suurin osa suomalaisperheistä on järjestänyt elämänsä kukin kykyjensä mukaan ja kaikki tarpeidensa kautta -periaatteella. Siksi hän sanoo kummeksuvansa ”kommunismiin kiinnittyviä ennakkoluuloja”.
– Sehän on kaikkein klassisin kommunismin määritelmä. Ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että he elävät koko ajan keskellä eri tavoin järjestettyjä yhteisöjä. Lähikauppa on kapitalistinen, lähikirjasto sosialistinen ja kotona ollaan kommunisteja, Anna Kontula sanoo Askel-lehdessä.
Hänen mukaansa ”kaikkiin ismeihin” liittyy ikkuna hyvään ja pahaan”.
Kontula kertoo kirjoittavansa kirjaa ”pikkuporvarillisuudesta aikamme vitsauksena”. Hän määrittelee sen elämäntavaksi, jossa on tärkeämpää miltä asiat näyttävät kuin miten ne todellisuudessa ovat.
Ratsastajat ovat aiempaa isompia, ja moni talli on päätynyt asettamaan painorajoja: ”Aihe on monelle yli 40-vuotiaalle naiselle hirvittävän herkkä”
Ratsastuskoulut hankkivat aiempaa kookkaampia hevosia, koska ratsastajien pituus ja paino ovat kasvaneet.
MILLOIN ihminen on niin painava, että hänen ratsastamisensa heikentää hevosen hyvinvointia?
Tämä on ratsastuksen kuuma kysymys, johon tallit eivät ole löytäneet yksiselitteistä vastausta. Suomessa osa ratsastuskouluista ilmoittaa nettisivuillaan ratsastajien painorajan, osa ei mainitse asiasta mitään.
Ratsastajan enimmäispainot vaihtelevat 80 ja 100 kilon välillä. Pienten hevosten tai isojen ponien painorajat ovat tyypillisesti 55–70 kiloa.
Pääkaupunkiseudun suurimmissa ratsastuskouluissa painorajakäytännöt vaihtelevat. Vaikka monet tallit ovat toivoneet Ratsastajainliitolta ohjeistusta ratsastajien painorajoista, liitto jättää asian tallien harkittavaksi.
”Olen tunnettu siitä, että olen nostanut ratsastajan painoa esille ja saanut aikaan myrskyjä. Aihe on monelle yli 40-vuotiaalle naiselle hirvittävän herkkä. En ota kantaa ihmisten painoon, mutta olen yrittäjä ja haluan, että yritykseni hevoset voivat hyvin”, Espoossa sijaitsevan Primus Tallin toimitusjohtaja Kikka Suomio sanoo.
Primus Tallilla ei ole virallista painorajaa. Suomio kuitenkin toteaa, että kun ratsastajan paino nousee yli 80 kilon, vaikutukset näkyvät hevosessa.
”Ratsastajan ei tarvitse olla langanlaiha. Päinvastoin, tässä lajissa pienet vatsamakkarat eivät haittaa. Mutta hevoset eivät pysy terveinä, jos ne joutuvat koko ajan kantamaan hirvittävästi painoa.”
milf porno
altyazılı porno
Seksiaddikti tunnustaa seonneensa laskuissa seksikumppanien määrässä: "Ex-poikaystäväni katsoi minun harrastavan seksiä kuuden miehen kanssa yhtä aikaa"
30-vuotias brittinainen kertoo kärsineensä seksiaddiktiosta. Karuista kokemuksista syntyi myös kirja aiheesta.
Vielä vuosi sitten englantilainen Laurie Jade Woodruff, 30, harrasti seksiä useiden tuntemattomien kanssa joka viikko.
– Olen seonnut laskuissa miehistä, joiden kanssa olen maannut, mutta luvun täytyy olla jotain 100 ja 200 väliltä, Laurie kertoo The Sun -sivustolle.
Mikään määrä seksiä ei tuntunut olevan tarpeeksi seksiaddiktiksi tunnustautuvalle naiselle.
– En saanut koskaan tarpeeksi. Vasta kun ymmärsin, kuinka se voisi vaikuttaa poikaani Henryyn, hankin apua.
Sittemmin Laurie on kirjoittanut löyhästi kokemuksiinsa perustuvan kirjan, Diary Of A Sex Addict.
"Minä vain tiesin olevani hyvin seksuaalinen"
Laurie kertoo pakkomielteensä kehittyneen jo nuorella iällä. 12-vuotiaana neitsyytensä menettänyt Laurie alkoi seurustella vakavasti vain vuotta myöhemmin.
– Olin alaikäinen, joten se oli väärin, mutta minä vain tiesin olevani hyvin seksuaalinen jo hyvin varhaisessa vaiheessa.
Laurie kertoo tunteneensa monen seksiaddiktin tavoin vetoa niin poikiin kuin tyttöihinkin. Pakkomielle vain kasvoi teini-iän jälkeen.
– Ex-poikaystäväni jopa vei minut isoihin seksijuhliin Liverpoolissa, joissa hän katsoi minun harrastavan seksiä kuuden miehen kanssa yhtä aikaa, hän paljastaa.
Laurie koki, ettei voinut haluilleen mitään. Seksi toimi rauhoittavana tekijänä.
– Harrastin seksiä useiden miesten kanssa viikossa jopa silloin, kun minusta ei tuntunut siltä.
Parisuhteet kaatuneet addiktion vuoksi
Laurie kertoo tavanneensa miehiä esimerkiksi Instagramin avulla.
– He laittoivat viestiä kehuen kuviani, ja sitten tapasimme seksin merkeissä.
Deittisovelluksia Laurie ei yllättäen ole koskaan kokeillut. Hänen ei tarvinnut.
Pitkäaikaista suhdetta naisen on kuitenkin ollut vaikea löytää.
– Minulla on ollut noin kuusi merkittävää parisuhdetta, mutta ne eivät ole kestäneet, sillä miehet eivät ole kyenneet avoimeen parisuhteeseen.
Nyt puolitoistavuotiaan Henry-poikansa Ian-isän kanssa nainen koki uskollisuuden helpompana. Pariskunta myös sopi, että Laurie pysyy kaidalla tiellä.
– Siitä huolimatta meillä oli seksiin liittyviä riitoja, ja erosimme jatkuvasti addiktioni takia.
Seksi hallitsi naisen elämää, ja lopulta Laurie ymmärsi tarvitsevansa apua.
– Minulla oli pieni poikani edessäni, mutta olin liian kiireinen ajatellessani seksiä ja tekstatessani miehille, jotta olisin voinut pitää häntä tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
Laurie ilmoittautui seksiaddiktien hoito-ohjelmaan. Ian yritti tukea naista prosessissa, mutta loppujen lopuksi pari erosi.
Näin masturbointi vaikuttaa menestymiseen työelämässä – kysely paljastaa jotain, mitä et halunnut pomostasi tietää
Univia-yrityksen teettämä kysely paljastaa, että säännöllisesti masturboivat ihmiset tienaavat enemmän ja ovat useammin johtotehtävissä kuin henkilöt, jotka eivät tyydytä itseään yhtä usein.
Yli tuhat yhdysvaltalaista tavoittanut kysely esittää, että masturboinnilla voi olla suotuisa vaikutuksia työelämässä pärjäämiseen.
Tulosten mukaan vähintään kerran viikossa masturboivat ihmiset olivat todennäköisemmin työsuhteessa, johtotehtävissä ja tienasivat enemmän. Kyselyn mukaan epäsäännöllisesti itseään tyydyttäneiden keskipalkka oli noin 44 000 dollaria (noin 39 600 euroa) vuodessa ja vähintään kerran viikossa masturboivien noin 47 000 dollaria (noin 42 300 euroa) vuodessa, kertoo Mirror-sivusto.
Säännöllisesti masturboivat henkilöt olivat kysyneet viimeisen vuoden aikana myös kahdeksan prosenttia todennäköisemmin palkankorotusta kuin harvemmin itseään tyydyttävät ihmiset.
Tutkijat uskovat, että syy masturboinnin suotuisiin vaikutuksiin työelämässä piilee siinä, että itsetyydytys kohottaa ihmisen itsetuntoa. He teoretisoivat, että tämä saattaisi olla myös syy naisten alhaisempiin palkkoihin. Koska naiset tyypillisesti tyydyttävät itseään miehiä harvemmin, mikä osoitettiin todeksi tässäkin kyselyssä, he saattavat kyselyn perusteella pyytää tästä johtuen harvemmin palkankorotusta.
– Toisin sanoen masturbointi saattaa korreloida sen itsetuntobuustin kanssa, jota ihminen tarvitsee kysyäkseen esimieheltään palkkaa, jonka ansaitsee, tutkijat kirjoittavat.
”Pitäisikö miettiä kahdesti ennen pomon kättelemistä?”
Kyselyn tulos on kirvoittanut huumoria. Esimerkiksi 9GAG-sivuston Facebookissa jakamaa uutista on kommentoitu seuraavasti:
– Minun pitäisi varmaan näyttää tämä pomolleni, jotta hän tietäisi, että olen häntä pätevämpi, eräs kommentoija heittää.
– Joten pitäisikö meidän miettiä kahdesti ennen pomon kättelemistä? toinen veistelee.
– Pitäisikö minun mainita tämä seuraavassa työhaastattelussani, kolmas kirjoittaa.
Osa myös muistuttaa, että masturboinnilla voi olla rauhoittava ja keskittymiskykyä parantava vaikutus, millä saattaa olla osaltaan suotuisia vaikutuksia työelämässä pärjäämiselle.
Itsetyydytys edistää terveyttä ja hyvinvointia
Säännöllisellä itsetyydytyksellä tosiaan on lukuisia hyötyjä. Se esimerkiksi parantaa unta, lisää onnellisuutta ja parantaa vastustuskykyä.
Eräs brittiyritys onkin jo ottanut käyttöön työntekijöille annetut ”masturbointipäivät”. Seksileluyritys LELO uskoo, että vastaavat vapaapäivät voivat lisätä työntekijöiden onnellisuutta, vähentää stressiä ja parantaa tuottavuutta.
Lähteet: Mirror, Univia, 9GAG, Facebook/9GAG, UNILAD
Parikymppiset naiset lataavat suorat sanat seksuaalisuudesta: ”Elämä on liian lyhyt siihen, että harrastaa huonoa seksiä”, sanoo Ella
Mitä on nautinto, jos seksuaalisuutta määrittävät muiden odotukset? Muun muassa tätä pohditaan Pillupäiväkirjat-dokumenttisarjassa.
Muunsukupuolisella Ellalla on reipas motto: elämä on liian lyhyt siihen, että harrastaa huonoa seksiä. Silti Ella on aina kokenut olevansa vääränlainen, mikä on aiheuttanut häpeää.
Kipu vaginan alueella eli vulvodynia vaikeuttaa puolestaan Ellan ystävän Mikaelan seksielämää. Se saa hänet tuntemaan itsensä vajaaksi.
Mitä on nautinto, jos seksuaalisuutta määrittävät muiden odotukset? Muun muassa tätä pohditaan Aino Sunin ohjaamassa neliosaisessa Pillupäiväkirjat-dokumenttisarjassa.
Parikymppiset ystävykset sanovat sarjassa suorat sanat siitä, mitä mieltä he ovat seksistä ja seksuaalisuudesta.
Naisen malli
– Naisen pitää olla neitsyt, mutta myös hyvä sängyssä. Naisen pitää olla viaton, mutta myös friikki ja villi. Miten se on mahdollista, että me mahdutaan noihin bokseihin, pohtii Ruandasta Suomeen muuttanut Alice.
Välillä oma nautinto tahtoo Alicen mukaan unohtua liki kokonaan. Alice kertoo myös kohtaavansa usein tilanteita, joissa vastapuolen intressit liittyvät ensisijaisesti hänen ihonväriinsä.
– Mä en ole ikinä ollut tarpeeksi tai sitten olen ollut liikaa. Liian iso, liian äänekäs. Liikaa kulmia, sanoo puolestaan Ella.
Se saa nyt riittää. Ella haluaa elää aidosti itseään varten ja selvittää, miten seksuaalisuuteen ja naisen kehoon liittyvästä häpeän kulttuurista voidaan päästä eroon.
– Ehkä mun ikäisillä ja nuoremmilla on erityisen kovat paineet, Ella arvelee.
Irti raameista
Antakaa meidän vaan olla! ystävykset vaativat.
Dokumenttisarja saa pohtimaan, miten seksuaalisuuteen liittyvistä ahtaista rooleista voisi päästä irti. Miten antaa itselleen lupa nauttia seksistä juuri sellaisena kuin se itsestä tuntuu parhaalta? Miten antaa muiden kommenttien olla, vaikka ne satuttaisivat?
Nuorten naisten avointa keskustelua voisi kuunnella pidempäänkin.
Pillupäiväkirjat Yle TV2 alkaen maanantai 16.9. klo 22.30. Jaksot voi nähdä myös YLE Areenassa.
Vuosikymmenien miesvalta on pian ohi – yhdessä Suomen yleisimmistä liikennemerkeistä kävelee kohta sukupuoleton pallopää
Suojatien merkkien uusiminen on jo aiheuttanut kritiikkiä, ja tietää kunnille ja valtiolle isoa urakkaa.
Ensi vuoden kesäkuussa voimaan astuva uusi tieliikennelaki tuo muutoksia useiden liikennemerkkien ulkonäköön. Muodonmuutoksen kokee myös yksi Suomen yleisimmistä liikennemerkeistä, suojatien merkki.
Uudessa suojatien liikennemerkissä muutos on iso, sillä siinä kävelevä henkilö ei enää ole selkeästi mies.
Tähän mennessä suojatien yli on liikennemerkissä kävellyt reipasaskelinen kovakuntoisen näköinen aikuinen henkilö, joka piirteiltään muistuttaa enemmän miestä kuin naista.
Uusi suojatien liikennemerkki on olemukseltaan enemmän sukupuoleton ja iätön. Hahmo on entisen liikennemerkin tapaan kokonaan musta. Sillä on irrallaan muusta ruumiista oleva musta täysin pyöreä pää. Hartiat ovat pyöristyneet, ja kävelijä on muutenkin nykyistä hahmoa tanakampi.
Kun vanhassa suojatien merkissä kävelevällä miehellä oli takki päällä ja kengät jalassa, ei uudesta merkistä pysty henkilön vaatetusta päättelemään. Jalat ovat jalkaterättömät töpöt. Askellus on perinteistä hahmoa hitaampi.
Näkökulma: Miksi millenniaalien anaaliseksihehkutus on ihanaa mutta Loirin ja Tervon seksikuvaukset ällöttävät?
Lukeminen kannattaa aina, koskaan ei voi lukea liian paljon readhour ja mitä kaikkea näitä lukemiseen innostavia sloganeita onkaan.
Kirjoista keskustellaan enemmän kuin koskaan aiemmin, sosiaalisessa mediassa pyörii erilaisia kirjahaasteita ja Instagram täyttyy kirjapinokuvista, joissa näytetään, kuinka monta kirjaa on tullut viikossa luettua. Äänenpainot lukemisen suhteen ovat kuitenkin muuttuneet viime ja tällä viikolla, kun esillä on ollut Jari Tervon kirjoittama Vesa-Matti Loirista kertova Loiri.-kirja.
Myönnän hämmentyneeni, kun huomasin, että heti kirjan julkistamispäivänä monella oli kirjasta mielipide valmiina. Miten ihmeessä kukaan ehtii muutamassa tunnissa lukea tiiliskiven paksuisen kirjan? (Jotkut toimittajat ja muuten alan parissa työskentelevät olivat saaneet kirjan itselleen etukäteen.) Pian selvisi, että voimakkaimmin kirjaa kritisoivat eivät ole sitä edes lukeneet. Eivätkä edes aio lukea. He jopa itse kertovat tämän.
Moni meistä kirjan lukeneista, sen parissa liikuttuneista ja jopa itkeneistä, on käynyt turhauttavia keskusteluja niiden kanssa, jotka eivät ole kirjaa vilkaisseetkaan, mutta joilla on siitä mielipide. (Vähän sama kuin muodostaisi elokuvasta mielipiteen trailerin perusteella).
Kirjailija Tervo pyysi Twitterissä, josko sen kirjan lukisi ennen kuin muodostaa mielipiteen. Turha toivo. Kirjan suurin vika vaikuttaa olevan siinä, että se kertoo ikääntyvästä miehestä ja sen on kirjoittanut yli 60-vuotias mies. Ja kirjassa jopa käytiin läpi Loirin seksikokemuksia. Mitä väliä sillä, että kirja maalaa upean tarinan Suomesta, johon Loiri syntyi, eikä käy läpi vain Loirin elämää, vaan koko suomalaista kulttuurihistoriaa.
Twiterissä paheksuttiin sitä, miten Loirin entisten kumppaneiden asioita tuotiin kirjan sivuille. Paheksuntaa ei lieventänyt sekään, että Tervo kertoi haastatelleensa kaikkia niitä (elossa olevia) henkilöitä, joiden seksielämästä kirjassa puhuttiin. Ei auttanut. Seksistä puhuminen nyt vaan ei ole ok, koska kyseessä on yli 70-vuotias mies. Koomista kyllä, samaan aikaan ylistystä saavat nämä seksipositiivisuutta uhkuvat podcastit, joissa millenniaalit jauhavat anaaliseksistä ja sen sellaisesta. Suitsutusta satelee, kun on niin avointa ja rehellistä puhetta.
Kumppaneiden seksitaitojen laittaminen paremmuusjärjestykseen ja spermasta kertominen saattaa toki olla kyseenalaista, mutta ne ovat pieni osa kirjaa. Ne ovat niitä kirjan paljastuksia, joista tiedotusvälineet ovat ahkerasti raportoineet.
On suorastaan kummallista, miten moni lukuintoilija sanoo, että eipä tarvitse kirjaa lukea, kun lehdet ovat siitä jo kaiken kertoneet. Mitä. Ihmettä. Lehdet kertovat ne asiat, mitkä oletetusti ja myös todistetusti lehden lukijoita kiinnostavat, ei lehtijutussa kerrota koko kirjan tarinaa tai referoida kulttuurihistoriaa. Sitä varten on olemassa juurikin se kirja.
Nuoria miehiä yritetään houkutella lääkäriopintoihin – lääkäreistä ja opiskelijoista suurin osa on edelleen naisia
Muutama vuosi sitten lääkäreiksi haluavien miesten määrä kasvoi selvästi, mutta naiset ovat jälleen ajaneet miesten ohi.
Lääkäreiksi haluavien naisopiskelijoiden määrä on kääntynyt jälleen selvään kasvuun Suomen yliopistoissa.
Esimerkiksi Oulussa lääkäriopintonsa aloittaneista on jälleen noin kaksi kolmasosaa ollut naisia, kun sukupuolijakauma jo lähes tasoittui vuosikymmenen puolivälissä, kertoo lääketieteellisen tiedekunnan koulutusdekaani Jyrki Mäkelä.
– Vuosina 2015–17 oltiin aika lailla tasoissa opiskelijamäärissä, mutta nyt kahtena viime vuonna suunta on kääntynyt taas selkeästi naisten suuntaan, Mäkelä laskeskelee kehitystä tilastoista.
Mieslääkäreiden määrän ennakoidaan kasvavan 2020-luvulla
Muutama vuosi sitten Lääkäriliitto ennakoi valtakunnallisesti, että miesten ja naisten jakauma alkaa tasoittua 2020-luvulla, kun miesopiskelijoiden määrä oli lähtenyt kasvuun muuallakin kuin Oulussa.
Esimerkiksi Turussa vuosina 2015 ja 2016 lääkäriopintonsa aloittaneista vain niukka enemmistö oli enää naisia. Kolmena viime vuonna aloittaneista kuitenkin jälleen noin 60 prosenttia on ollut naisia. Myös Tampereella kehitys on ollut samankaltaista.
Lääkäriliiton sukupuoliennuste ei perustu pelkästään opiskelijalukuihin: mieslääkäreiden suhteellisen määrän kasvua tukee myös se, että jatkossa yhä useampi eläkkeelle jäävä lääkäri on naine (Lääkärilehti).
Naislääkäreiden määrä kääntyi selkeään kasvuun viime vuosikymmenellä. Aiemmin miesvaltainen ala on nyt selkeästi naisvoittoinen, kun noin 60 prosenttia työikäisistä lääkäreistä on naisia.
Professori, koulutusdekaani Jyrki Mäkelän mukaan alan haasteena on saada nuoret miehet kiinnostumaan lääkäriopinnoista.
– Lukioiden kanssa tehtävää yhteistyötä on jo lisätty. Isoin kysymys on saada miehet pääsykokeisiin, Mäkelä pohdiskelee.
Mäkelän mukaan miesten pääsykoemenestys ei juuri eroa naisista, vaan naisopiskelijoiden iso määrä selittyy suuremmalla hakijamäärällä eli kiinnostuksella lääkäriopintoihin.
– Miehet ovat ihan yhtä lahjakkaita, kuin naiset, mutta naisten kiinnostus lääketiedettä kohtaan on vain kasvanut selkeästi. Se on tässä olennainen asia.
Koulutusdekaani Mäkelä korostaa, että lääkäreiden ja opiskelijoiden naisvaltaisuus ei ole ongelma. Hän kuitenkin muistuttaa, että miehillekin on alalla tilaa.
Äiti jakaa tärkeän viestin väsyneille äideille sosiaalisessa mediassa: ”Kertokaa p**skojen aviomiestenne lopettaa tekosyyt”
Erään äidin julkaisu sosiaalisessa mediassa on kerännyt paljon ylistystä. Julkaisussa puolustetaan väsyneiden äitien oikeuksia ja kehotetaan laiskoja isiä ryhdistäytymään.
Amerikkalainen kirjailija ja äiti Zawn Villines jakoi Facebookissa todella suositun viestin, joka kehottaa kaikkia äitejä lopettamaan keksimästä tekosyitä puolisoidensa laiskuudelle. Zawn valittaa yleisistä neuvoista, joita annetaan väsyneille äideille:
– Jokainen sivusto jota seuraan, jokainen vanhempainryhmä, johon kuulun, niin näen saman asian: äidit puhuvat siitä, kuinka epäarvoisesti työn määrä jakaantuu heidän avioliitossaan, Zawn kirjoittaa.
– Ongelmat ovat samanlaisia: 'Synnytin juuri, olen yöllä hereillä imettämässä. Miksi juuri minun täytyy tehdä myös ruokaa ja siivota, kun samaan aikaan puolisoni katsoo televisiota?' Neuvot ovat aina samanlaisia kaikille äideille: Ole armollinen itsellesi. Et voi tehdä yksin kaikkea. Vanhemmuus on raskasta. Blaa blaa blaa.
Zawn on kyllästynyt siihen, että kaikki kuulostaa paremmalta kuin mitä se todellisuudessa on. Hän menee suoraan asiaan.
– En tiedä kenen teistä täytyy kuulla tämä, mutta annan teille paremman neuvon: jättäkää hänet.
Uskalla vaatia itsellesi vapaata aikaa
Zawn puhuu siitä, kuinka yhteiskunta on paljon helpompi isille, ja kuinka he usein pääsevät ensimmäisenä vapaalle, huolimatta siitä, kuinka väsyneitä äidit ovat.
– Tämä kulttuurinen normi, jossa mies saa olla vapaalla, sillä välin, kun hänen vaimonsa on synnytyksessä, kärsimyksessä ja kivuissaan, on naisvihamielinen. Miehet eivät ole synnynnäisesti taitamattomia, laiskoja tai kyvyttömiä tekemään osuutensa reilussa työnjaossa.
Zawn myös muistuttaa naisille, että miehet, jotka eivät osallistu vanhemmuuteen, eivät ansaitse vaimoa.
– Kerro sille idiootille poistua golf-kurssilta, raahata itsensä kotiin, nousta ylös keskellä yötä vauvan kanssa ja ansaita oikeutensa pysyä avioliitossa.
Hän oikeutetusti nostaa esille laiskat miehet. Hän kertoo omasta aviomiehestään positiivisena esimerkkinä, joka työskentelee paljon, mutta auttaa silti lapsien kanssa.
Hän päättää julkaisun lyhyesti mutta ytimekkäästi.
– Jos hän saa vapaa-aikaa, mutta sinä et, jos hän saa nukkua ja sinä et, jos sinä joudut tekemään kotityöt ja hän ei, arvaa mitä. Se ei ole vahinko. Hän tietää tasan tarkkaan mitä on tekemässä. Lapsen syntymisen jälkeen työnjako avioliitossa on usein epäreilu. Älä keksi tekosyitä paskoille miehille, Zawn kirjoittaa.
Lähteet: Facebook, Working Mother, Headlinez Pro
"Ensi vuoden kesäkuussa voimaan astuva uusi tieliikennelaki tuo muutoksia useiden liikennemerkkien ulkonäköön. Muodonmuutoksen kokee myös yksi Suomen yleisimmistä liikennemerkeistä, suojatien merkki."
Tuhansia ja tuhansia hyvin toimivia liikennemerkkejä vaihdetaan sukupuolineutraaliin malliin... Täysin turhaa touhua, johon palaa miljoonittain euroja. Feminismi on aika helvetin kallis uskonto näin pieneen maahan. Tämäkin raha olisi voitu käyttää liikenneturvallisuuden parantamiseen, mutta ihmisten henki on ilmeisesti pieni hinta sukupuolineutraalin maailman tavoittelemisesta.
Ravintola Baarikärpänen kieltää sisäänpääsyn romanihameessa, omistaja selittää virallista linjaa korvausvaatimuksilla
Yhdenvertaisuusvaltuutetun viestintäpäällikkö kertoo, että vastaavia tapauksia on tuomittu oikeudessa syrjinnäksi.
HELSINGIN keskustassa sijaitseva ravintola Baarikärpänen ei päästä sisään romanihameessa liikkuvia romaninaisia.
Asia kävi ilmi, kun Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomian opiskelijoiden fuksiaisten jatkot päätettiin järjestää ravintolassa. Koulussa opiskelevat romaninaiset tiesivät kiellosta etukäteen ja pian tieto levisi myös opiskelijoiden ainejärjestön hallitukselle.
Kun ainejärjestön häirintäyhdyshenkilö oli etukäteen yhteydessä Baarikärpäseen, ravintola vahvisti kiellon voimassaolon.
BAARIKÄRPÄSEN omistavan Night People Groupin (NPG) toimitusjohtaja Antti Raunio kertoo, että kyseessä on vakiintunut käytäntö ja yrityksen virallinen linja. Baarikärpänen kieltää sisäänpääsyn kansallispuvuissa ja teatteripuvuissa sekä naisten hääpuvuissa.
Raunion mukaan sääntö on otettu käyttöön, koska tärveltyneistä hääpuvuista on esitetty yritykselle korvausvaatimuksia. Kansallispukuihin liittyviä korvausvaatimuksia ei ole esitetty.
Raunion mieleen tulee mahdollisten korvausvaatimusten lisäksi muitakin asioita, jotka tekevät romanihameen käytöstä yökerhossa hänen mielestään ongelmallista.
”Sinähän tiedät, että myös romaniasun koskettaminen katsotaan epäkohteliaaksi teoksi. Jos on täysi tanssilattia, niin millä tavalla olet koskematta tällaiseen pukuun, tulee mieleen.”
Raunio muistelee, että kansallispukuja koskevat säännöt olisivat peräisin 2000-luvun alusta, jolloin korvausvaatimusten kanssa on tullut ongelmia.
Raunio huomauttaa, ettei Baarikärpäseen pääse myöskään esimerkiksi jääkiekkopaidan kanssa. Jääkiekkopaitoihin liittyy hänen mukaansa niin paljon tunteita, että niihin pukeutumisen on todettu aiheuttavan yökerhoissa ongelmia.
Jääkiekkopaitojen kieltäminen ei kuitenkaan liity korvausvaatimuksiin.
BAARIKÄRPÄSEN kiellon vuoksi sosionomian opiskelun tänä vuonna aloittanut Janita Roth ei voinut osallistua omien fuksiaisten jatkoille.
Roth kertoo, ettei ole törmännyt vastaaviin käytäntöihin entisellä kotipaikkakunnallaan Ähtärissä. Helsingissä romanien keskuudessa on puhuttu paljon siitä, mihin baariin romaneita päästetään ja mihin ei.
”Voi olla, että joku heittää, että mennään tuonne, ja joku toinen kertoo, että sinne me ei päästä.”
”Tyttöjen maailma on koventunut” – Tytöt kärsivät yksinäisyydestä ja väkivallasta poikia useammin, paljastaa tuore kysely
Tytöt kokevat poikia enemmän yksinäisyyttä sekä henkistä, seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa, selviää tuoreesta Kouluterveyskyselystä. Nuorten kokemukset netissä tapahtuvasta seksuaalisesta ahdistelusta ja ehdottelusta näyttävät lisääntyneen rajusti kahdessa vuodessa.
SUURIN osa suomalaisista lapsista ja nuorista on tyytyväisiä elämäänsä, voi hyvin ja viihtyy koulussa, selviää tänään tiistaina julkaistavasta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskyselystä.
Kyseessä on suurin lasten ja nuorten hyvinvointia kartoittava suomalaistutkimus: viime keväänä kyselyyn vastasi 260 000 lasta ja nuorta, jotka olivat 4.–5.-luokkalaisia, 8.–9.-luokkalaisia sekä lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa 1. ja 2. vuotta opiskelevia.
Tuloksissa näkyvät kuitenkin sukupuolten väliset erot. Niiden mukaan tyttöjen nuoruus näyttää vaikeammalta kuin poikien.
Tytöt esimerkiksi kokevat poikia enemmän yksinäisyyttä sekä henkistä, seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa. He ovat myös elämään vähemmän tyytyväisiä ja kokevat terveytensä useammin keskinkertaiseksi tai huonoksi. Lisäksi tytöt kärsivät koulu-uupumuksesta enemmän kuin pojat.
Elämään tyytyväisyydessä suurimmat erot näkyvät yläasteikäisissä. Kun 8.–9.-luokkalaisista pojista 84 prosenttia kertoo olevansa tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä, tytöistä tätä mieltä on 67 prosenttia.
Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista pojista tyytyväisiä on 82 prosenttia ja tytöistä 68 prosenttia. Myös lukiolaisten ja 4.–5.-luokkalaisten tyttöjen ja poikien tyytyväisyydessä on eroja, mutta ne ovat pienempiä.
”Yksi syy eroihin voi olla se, että tyttöjen maailma on koventunut. Sosiaalisesta mediasta välittyy kuvia siitä, millainen tytön ja naisen kuuluisi olla”, arvioi THL:n erikoistutkija Riikka Ikonen.
Esimerkiksi tyttöjen ulkonäköön ja menestymiseen liittyvät paineet voivat olla Ikosen mukaan aika rajuja. Varsinkin lukiossa tyttöjen tavoitteet ovat korkealla. Joka viides tyttö perusopetuksen 8. ja 9. luokilla ja lukioissa kertoi kokevansa koulu-uupumusta.
”Heillä saattaa olla vahva ajatus siitä, että pitää pärjätä”, Ikonen sanoo.
OSA Kouluterveyskyselyn tulosten sukupuolieroista on Ikosen mielestä yllättäviä, osa ei. Tiedetään esimerkiksi, että tytöt kokevat poikia enemmän seksuaalista häirintää ja henkistä väkivaltaa.
Yllättävää oli esimerkiksi se, että pojilla näyttää olevan tyttöjä parempi keskusteluyhteys vanhempiensa kanssa. Noin 50 prosenttia pojista ja 40 prosenttia tytöistä pitää keskusteluyhteyttä hyvänä.
Vuorovaikutus vanhempien ja nuorten kesken on 2000-luvun Kouluterveyskyselyjen mukaan parantunut. Tämä voi johtua siitä, että kasvatuskulttuuri on muuttunut autoritaarisesta keskustelevampaan suuntaan, Ikonen arvioi. Myönteistä kehitystä näyttää tapahtuneen erityisesti pojilla.
”Lapsen ja vanhemman avoin vuorovaikutus suojaa lasta monella tapaa ja edistää hänen hyvinvointiaan. Jos lapsi tai nuori kokee, että vanhemman kanssa puhuminen on helppoa, hän pystyy ottamaan myös vaikeita asioita esiin ja saamaan niihin tukea.”
KOULUTERVEYSKYSELYN mukaan yksinäisyyden kokemukset ovat sukupuolittuneita. Eri-ikäisistä tytöistä 15–18 prosenttia kertoo kokevansa yksinäisyyttä, kun pojilla osuudet ovat yli puolet pienempiä.
Toisaalta pojat kertovat tyttöjä useammin, ettei heillä ole yhtään läheistä ystävää. Yläasteikäisistä pojista näin sanoo 11 prosenttia ja tytöistä 7 prosenttia.
”Pojilla saattaa olla kavereita, mutta yksikään ei ole sellainen, jonka kanssa tuntisi olevansa todella läheinen ja jonka kanssa voisi keskustella kaikista omista asioista.”
Skam-sarjasta tuttu näyttelijä yrittää käännyttää ammattikoulun oppilaat feministeiksi
Ensimmäisessä jaksossa vain 183 oppilasta ottaa vastaa Ulrikke Falchin tarjoaman rannenauhan, jossa lukee sana ”feministi”.
NORJALAISEN Mysenin ammattikoulun oppilaista harva kutsuu itseään feministiksi. Näyttelijä ja aktivisti Ulrikke Falch aikoo viettää siellä kuukauden ja saada kaikki 900 opiskelijaa omaksumaan kyseisen määritelmän itsestään.
Viisiosainen dokumenttisarja F-sana kuvaa projektin etenemistä. Kussakin jaksossa paneudutaan yhteen teemaan, oli se sitten johtajuus tai huorittelu.
Välillä Falch kutsuu avukseen vieraita, niin tutkijoita kuin tv-julkkiksia.
FALCH tunnetaan hittisarja Skamista ja Instagramista, jossa hänellä on yli 900 000 seuraajaa. Etenkin kotimaassaan Falch on myös näkyvä feminismin ja kehopositiivisuuden puolestapuhuja. Osa teineistä pitää hänen mielipiteitään äärimmäisinä, mutta rajummilta tuntuvat jotkut nuorten reaktioista: osa puhuu feminatseista ja joku piirtää peniksen Falchin kuvaan.
Ensimmäisessä jaksossa vain 183 oppilasta ottaa vastaa Falchin tarjoaman rannenauhan, jossa lukee sana ”feministi”. Niiden lukumäärä oppilaiden ranteessa kuvaa samalla projektin etenemistä.
DOKUMENTTISARJA ei tunnu laskelmoidulta, eikä sen lopputulema ole päivänselvä. Tämä lisää sarjan kiinnostavuutta, sillä Falchin käyttämät keinot ja niiden onnistumisprosentti jännittävät. Miten lähestyä teinipoikia, joiden luukuttamassa musiikissa lauletaan: ”Kuinka paljon tarttee maksaa, että täällä saa tussua?”
Sarjan vetovoiman kannalta käy ongelmalliseksi, että Falch omii niin ison osan ruutuajasta, vaikka vetävintä materiaalia olisi kanssakäyminen oppilaiden kanssa. Teinit saattavat käyttäytyä rehvakkaasti ryhmässä mutta toisaalta myös yllättää. Pojat esimerkiksi tekevät oman biisin, jossa laulavat kyllästyneensä paineisiin olla iso ja vahva mies.
SARJA kertoo lopulta enemmän Falchista ja aktivistin työtaakasta kuin oppilaiden asenteista.
Onneksi Falch hallitsee henkilökohtaisen tilityksen. Näyttelijä kertoo kameralle, miltä tuntuu olla epätoivottu vieras ja miten oma jaksaminen on koetuksella. Onnistuessaan hän hymyilee leveästi.
F-sana, Yle Areena.
”Stereotypiaharha” lisää tyttöjen pahoinvointia: ”Tyttöjen pitäisi olla hyviä koulussa, kauniita, ja vielä muodostelmaluistelun maailmanmestareita”
Tuore kouluterveyskysely maalaa kuvan tyttöjen koventumisesta: he kärsivät poikia useammin koulu-uupumuksesta ja yksinäisyydestä.
KOULUTERVEYSKYSELYN tuloksissa näkyvät sukupuolten erot voivat johtua osittain siitä, että tytöt ovat herkempiä tunnistamaan ja raportoimaan huonoa oloa ja ongelmia, sanoo kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta.
Toisaalta tyttöjen pahoinvointia selittävät heihin kohdistuvat paineet ja odotukset sekä Kouluterveyskyselyssä näkyvät kokemukset henkisestä ja seksuaalisesta väkivallasta, Lonka arvioi.
HS pyysi Lonkaa kommentoimaan tuoreen kyselyn tuloksia.
Tytöt ja pojat kohtaavat yhteiskunnassa erilaisia odotuksia. Paitsi että tytöiltä odotetaan koulussa pärjäämistä, heidän on Longan mukaan oltava ”mukavia, hyväntuulisia ja hyvin käyttäytyviä”.
Suuret odotukset johtavat siihen, että tytöt oppivat syyllistämään itseään.
”Jos poika mokaa matematiikan kokeessa, hän ajattelee, ettei treenannut tarpeeksi. Tyttö taas alkaa kyseenalaistaa omaa lahjakkuuttaan ja matemaattisia kykyjään”, Lonka sanoo.
”Matikan kokeesta saatu kasi saattaa tarkoittaa pojalle, että hän on nero, ja tytölle sitä, että hän on epäonnistunut.”
ERÄISSÄ seurantatutkimuksissa on osoitettu, että tyttöjen ja poikien kokemukset koulusta ovat erilaisia, Lonka kertoo. Jos koulu ei suju, pojat kyynistyvät ja ajattelevat, että syy on koulussa ja opettajissa.
Tytöt taas saattavat sosiaalistua helposti koulun vaatimuksiin, uupua ja kokea riittämättömyyden tunteita. Esimerkiksi lukiolaistytöillä on tutkimusten mukaan poikia enemmän uupumusta, joka voi pitkittyessään johtaa masennukseen.
Tytöt kärsivät sukupuoleen liittyvästä ”stereotypiaharhasta”, Lonka sanoo. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos tytöille uskotellaan, että he ovat tietyssä matemaattisessa tehtävässä huonompia sukupuolensa takia, he pärjäävät tätä kykyä mittaavassa tehtävässä huonommin.
”Poikien itseluottamus ei välttämättä rakennu koulussa pärjäämiseen. Heille voi olla ihan ok, että on kutosen keskiarvo, jos he pelaavat kovaa lätkää. Vaikka pojista ollaan huolissaan, hyvän koulumenestyksen merkitystä usein vähätellään heidän osaltaan”, Lonka sanoo.
”Tyttöjen sen sijaan pitäisi olla hyviä koulussa, kauniita, ja vielä muodostelmaluistelun maailmanmestareita.”
MYÖS sosiaalinen media näyttää Longan mukaan aiheuttavan erityisesti tytöille ulkonäköpaineita. Siinä missä pojat arvioivat itseään useammin toiminnan kautta, normaalipainoiset tytöt murehtivat ja vertaavat itseään luurangonlaihoihin malleihin.
”Ei ole mikään ihme, että tällaisessa kulttuurissa tytöt saattavat voida huonommin.”
Kouluterveyskyselyn mukaan lähes kolmannes tytöistä kokee terveydentilansa keskinkertaiseksi tai huonoksi. Se on Longan mukaan huolestuttavaa.
”Kouluterveyskyselyn tulokset antavat vaikutelman, että naiseksi kasvaminen on tytöille asia, joka aiheuttaa ongelmia ala-asteen jälkeen.”
Henkinen väkivalta voi tarkoittaa tytöille kyseenalaistamista ja mitätöintiä, Lonka pohtii.
”Se, että tytöt näyttävät jäävän poikia useammin ilman tukea näissä asioissa, voi selittää myös kyselyssä esiin tulevia yksinäisyyden kokemuksia.”
Ville Rannan pilapiirros: Pojat eivät stressaa ja ovat tyttöjä onnellisempia - jotain on tehtävä!
UUDET, NAISILLE SUUNNATUT SEKSINUKET OVAT KUIN OIKEITA MIEHIÄ - VAIKEITA KÄSITELLÄ SÄNGYSSÄ!
Seksinuket ovat seksilelubisneksen tämän hetken suurin villitys. Tähän saaakka tekoälyllä varustetut nuket ovat palvelleet lähinnä miesasiakkaita, mutta pikku hiljaa myös naisille suunnatut nuket ovat alkaneet yleistyä markkinoilla. Miespuolisissa seksinukeissa on kuitenkin yksi suuri mutta. Naiset eivät nimittäin jaksa käsitellä realistisen kokoisia miesrobotteja.
Eri valmistajat ovat alkaneet valmistaa miesnukkeja vastatakseen heteronaisten ja homomiesten tarpeisiin seksilelumarkkinoilla. Muun muassa yhdysvaltalainen 1 AM Dolls on tuonut markkinoille ensimmäisen miespuolisen seksinukkensa. Bionisella peniksellä varustettua silkinoninukkea on saatavilla kahdessa eri koossa,160- ja 175-senttisenä versiona. Asiakkaat voivat valita kustomoitavalle nukelle haluamansa ulkoiset ominaisuudet. Nukessa on kuitenkin suunnitteluvirhe, joka voi valmistajan mukaan rajoittaa asiakaskuntaa. Koska seksinuket on suunniteltu mahdollisimman realistisiksi, ovat miespuoliset nuket usein liian raskaita käsiteltäviä naisille.
– Rehellisesti sanoen, nukke soveltuu painonsa takia tyypillisesti paremmin miesasiakkaille. Suurin osa näistä nukeista lähtee liikkeelle 36-38 kilosta. Miesnuket voivat painaa jopa 56 kiloa, mikä on jo aika raskas, myöntää yrityksen edustaja Brent Lawson Mirror-lehdessä.
Toistaiseksi ongelmaan ei ole löytynyt tomivaa ratkaisua ja seksinukkejen asiakaskunta koostuu yhä valtaosin miehistä.
Lähde: Mirror
Luin online-kommentti Los Angelesissa toimivasta toimittajan paljastaa, kun hän on löytänyt poikaystävän, 2 kuukautta sen jälkeen kun hän on entinen poikaystävänsä hajotettu.
Lähetän sähköpostiviestin yhteyshenkilö Dr.Amisoon, koska minulla on tämä voimakas aikomus, pääsy asiat toimivat minulle, uskoin todistusten varten tosielämän todisteita. Tajusin, mikä on hyvä jakaa täällä, koska sidottu, vahvistettu se inspiroi myös muita.
onneksi yksi löysin Dr.Amison sähköpostiyhteyden blogiviestissä. Todistan tänään maailmalle ilosta ja onnellisuudesta ... tämä on yksi elämäni iloisimmista hetkistä. Dr.Amiso Suuri Rakkaus-Loitsu lunasi loitsun puolestani palauttaakseni entisen aviomieheni taika- ja rakkausloitsuillaan.
Olen naimisissa yli 6 vuotta ja se oli niin kauheaa, koska aviomieheni huijasi minua todella ja haki avioeroa. Erotimme ennen kolme kuukautta sitten ja palasimme sitten niin paljon kerjäämisen jälkeen mukavilla rakkauden lahjoilla.
Rakastan mieheni niin paljon. Enää voinut tehdä mitään vahingoittaakseen häntä tai saadakseen hänet tuntemaan olonsa huonoksi..halusin turhaan sitä ennen rakastavan minua ikuisesti. tänään elämme molemmat onnellisina yhdessä. Rakastan häntä niin paljon. Tarkoitan, hänellä oli ensimmäinen rakkauteni (ainakin sellainen tuntuu).
Olen kiitollinen ja upea tälle hienolle miehelle. Pelkäsin aluksi epäilystä, mutta yrittäjä sen ja se toimii minun hyväni. Olen varma, nyt tämä toimii hyvin, 100% varma.
ota yhteyttä henkilökohtaisiin viesteihin kautta (herbalisthome01@gmail.com)
hänellä on valtuudet ratkaista suhteelliset kysymykset -
* Rakasta loitsuja Win-Back Ex-rakastaja ja pysyvä pysyvästi mukanasi.
* Menestys ja promootiotaika, ja varakas.
* Perinteiset yrtit ja juuret parantavat syöpää, aivohalvausta, neitsyöpää, HIV / aids-parannusta.
* Maaginen loitsu rintojen ja rintojen suurentamiseen / pienentämiseen.
* henkinen puhdistus, rasvanpoltto ja laihtuminen.
* hedelmällisyysmaagia - NAISEN hedelmät, kuljeta omaa lastasi.
* taikuutta, SPELL LOTTERY & WIN-PELIT SPELL
Internet todella tärkeä tarjoamalla nopeita ja nopeellisiä ratkaisuja elämän ongelmiin.
tässä Dr.Amison henkilökohtainen sähköpostiyhteys; herbalisthome01@gmail.com
Lähetä kommentti